Vapaa kuvaus

Aloituksia

52

Kommenttia

2626

  1. Hyvä nimimerkki "Etköhän", kiitos selvennyksestä. Nyt luulen tajuavani mitä tarkoitat. Sallinet minun silti olla eri mieltä kanssasi.

    Miten pitkälle tekstin suodatuksessa pitää mennä, ja kuka lopulta määrittelee, mikä tekstissä on allegorista ainesta ja mikä on ajateltava kirjaimelliseksi? Sitä rajaa en varmaan koskaan ole vetänyt.

    On selvä, että uskonnollisissa teksteissä on aina pelkästään hengelliseen regimenttiin (viittaan tässä Lutherin oppiin kahdesta regimentistä) kuuluvia asioita. Pyhän Hengen vaikutus, hengellinen kerääminen, uskoon tulo ja sisäinen omantunnon ääni ovat asioita, jotka kuuluvat hengellisiin asioihin (ellei niitä sitten tutkita vaikka psykologisina tai sosiaalisina ilmiöitä). Niitä ei voida objektiivisesti todentaa. Ne kokee kukin omalla yksilöllisellä tavallaan, jota kukaan ei objektiivisesti voi kiistä tai osoittaa todeksi. Ne ovat enemmän tai vähemmän väitteenvaraisia.

    Monien uskontojen pyhät tekstit nojautuvat kuitenkin myös historiallisiksi ajateltuihin tapahtumiin, tai nähtäviin ilmiöihin, joiden voidaan ajatella olevan objektiivisesti todennettavissa. Jos ne ovat tapahtuneet, niiden on ollut pakko jättää jotain jälkiä. Monet näistä tapahtumista ovat suorastaan pakollisia uskonnon ydinsanomalle.

    Eräs tällainen ilmiö on Mormonin kirjassa kerrottu Jeesuksen ilmestyminen Amerikan mantereella vaikuttaneelle suurelle, monimiljoonaisen kansan kulttuurille. Mitä olisi MK ilman sitä? Kuitenkaan tästä kulttuurista, joka suuruutensa takia on yksinkertaisesti mahdoton olla kadonnut jälkiä jättämättä, ei ole mitään riippumattomien arkeologien tai historiantutkijeiden löytämiä viitteitä. Ei missään.

    Raamatussa kerrotaan totena monista tapahtumista, jotka nykytiedon valossa ovat mahdottomia. Kerrotaan maailman luomisesta, joka on selvä kopio Gilgamesh-eepoksesta. Siellä kerrotaan historiallisina tosiasioina puhuvasta aasista, taivaalle pysähtyneestä auringosta ja vedenpaisumuksesta. Ne yksinkertaisesti eivät voi olla tosia.

    Nämä historiallisiksi väitetyt tapahtumat ovat oleellinen osa koko kertomusta, ja niiden romahtaessa romahtaa myös koko teoksen uskottavuus, tai ainakin asettaa sen oikeaan kontekstiin, eli nuotiotarinoiksi, joissa sen ajan kertomakulttuurin mukaan asioita parannellaan ja suurennellaan.

    "Haluttomuus ymmärtää ei ole viisautta."

    Olisin aikanaan kovinkin paljon halunnut ymmärtää ja uskoa. En vain pysty.