lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Ilman opetusta ei kehity, koska selästä käsin on vaikea/mahdoton nähdä, kulkeeko hevonen niin hyvin kuin miltä tuntuu. Ja jos itsessä on jotakin korjattavaa, esim istunnassa, sitä ei välttämättä itse huomaa eikä sitä niin ollen voi korjatakaan. Tunneilla on käytävä jos haluaa kehittyä, mutta ratsastuskoulujen ryhmätunnit eivät tue sitä tavoitetta montaakaan vuotta. Joten siinä vaiheessa kun alkaa tuntua ettei oppi etene, olisi hyvä hetki siirtyä yksityistunneille. Ne maksavat enemmän, mutta jos opettaja on asiansa osaava, se kannattaa. Itse suosittelen yksityistunteja aina ja kaikille, mutta on eri asia, onko ihmisillä niihin varaa.

    Hevosen vuokraaminen voisi olla hyvä ratkaisu, mutta jos haluat tosissasi kehittyä, voisit ehkä harkita ylläpitohevosta, jos vain rahat riittävät. Kehityksen kannalta yp olisi vielä parempi vaihtoehto kuin vuokraaminen. Kummassakin tapauksessa (yksityis)tunneilla olisi silti hyvä käydä.
  2. Ensin suljet portin ettei hevonen pääse karkaamaan, sitten päästät sen irti kuin olisit vienyt sen tarhaan. On makuasia, haluaako sillä pitää riimun tai suitset päässä vai ottaako nekin pois. Minä otan pois. Jos on suitset, ohjat on otettava pois, jotta ne eivät missään tilanteessa pääse hevosen jalkoihin.

    Sitten hevonen komemmetaan liikkeelle. Liikutuksen kulku noudattaa samoja linjoja kuin ratsastuskin, eli ensin käyntiä 5-10 min tai hevosesta riippuen ehkä kauemminkin (jos vain hevonen malttaa kävellä), sitten aletaan ravailla. Kun lämmittely on tehty, voi aloittaa laukat. Ihan samaan tapaan kuin ratsastaessakin. Hevosen voi/kannattaa antaa välillä kävellä vähän aikaa että se saa tasata hengityksensä. Lopuveryyttelyt taas samaan tapaan kuin ratsainkin. Ravaillaan jonkin aikaa ja sitten loppukäyntiin. Suuntaa on hyvä vaihtaa välillä, kuten ratsain tai liinassakin.

    Jotkut hevoset innostuvat irtojuoksutuksesta niin että lähtevät laukkaamaan jo melkein siinä vaiheessa kun ne päästää irti, ja sitten riittää kun seisoskelee kentällä ja katselee niiden ilakointia. Toiset taas ovat laiskempia, ja koko irtojuoksutus saattaa kääntyä niin päin, että hevonen juoksuttaa ihmistä eikä päinvastoin. Laiskan hevosen kanssa liinajuoksutus onkin mielestäni parempi tapa, koska sillä tavalla hevonen on koko ajan kontrollissa eikä pääse lintsaamaan liikunnasta. Energiselle hevoselle irtojuoksutus sopii hyvin, koska se voi juosta vapaasti oman mielensä mukaan.
  3. Ikävä kyllä minäkään en voi vielä suositella omaa hevosta, samoista syistä kuin edellisetkään.
  4. Tässä viimeisin välikohtaukseni eilispäivältä:

    Olin käymässä tätini luona. Hän pitää kissakatastrofiyhdistystä, ja niinpä päädyin hänen mukaansa hakemaan kolmea kissanpentua eräästä paikasta. Pennut oli saatu kiinni pieneen saunamökkiin, tuskin leikkimökkiä suurempaan, joten siellä oli todella ahdasta, etenkin, kun lauteilla ja lattialla oli jonkin verran tavaraa ja lisäksi sinne tunkeutui kaksi ihmistä kantokopat käsissään. Ensimmäinen pentu saatiin kiinni ja koppaan ilman ongelmia, mutta toinen oli lauteiden alla nurkassa. Koska olin lähimpänä, polvistuin lattialle ja ryömin lähemmäksi. Olin huomannut, että lattialla oli foliovuoka joka oli täynnä maitoa, mutta kun tiesin sen olevan siinä, osasin varoa kaatamasta sitä. Sain vedettyä pennun lähemmäksi niin että tätini sai siitä kiinni ja nosti koppaan, ja sitten aloimme etsiä viimeistä pentua.

    Kohta näimme pienen valkoisen raidan vilistävän samaan nurkkaan josta olimme napanneet edellisen. Pentu ei pitänyt minusta, vaan murisi ja sähisi kuin sähikäinen vaikken ollut vielä lähelläkään. Polvistuin uudestaan lattialle ja aioin juuri ryömiä takaisin lauteiden alle sitä hakemaan, kun pentu pinkaisikin minua kohti ja loikkasi polveni yli - ja päätyi suoraan maitokuppiin. Kuppi meni tietyst nurin ja maidot levisivät lattialle, ja maidosta likomärkä pentu ryntäsi karkuun seuraavaan nurkkaan vetäen valkoista maitovanaa perässään. Sieltä minä sain sen kiinni, mutta olin sellaisessa asennossa etten päässyt kääntymään, joten tätini otti pennun niin että pääsin kääntymään. Avasin kopan luukun ja tätini tunki pennun sisään, ja minä löin luukun kiinni ennen kuin kukaan pääsi karkaamaan.

    Puh! Kaikki kolme kiinni! Hyvä! Laskin käteni lattialle saadakseni tukea noustessani - ja tunsin jotakin kylmää ja tahmeaa käteni alla. Jotakin, mikä levisi ja pursui sormieni välistä. Ensimmäinen ajatukseni oli "YÖK", mutta sitten tajusin, että jos mössö olisi ollut sitä mitä ensimmäisenä ajattelin, olisin varmasti haistanut sen ja osannut varoa. Katsoin vastahakoisesti kättäni.

    Kissanruokaa?

    Katsoin tarkemmin. Kyllä, kissanruokaa se oli! Katsoin lattialla olevia sanomalehtiä, ja huomasin, että lehdellä tosiaan oli litistynyt läjä kissanruokaa. En ollut huomannut sitä kirjavalta paperilta, ja viileän ilman vuoksi en ollut edes haistanut sitä. No, harmitontahan kissanruoka on, joten pyyhkäisin käteni puhtaaksi lehden kulmaan ja nousin jaloilleni. Sitten mieleeni juolahti uusi ajatus: olin maannut rähmälläni lattialla juuri sillä kohdalla yrittäessäni saada pentuja kiinni lauteiden alta. Katsoin itseäni.
    Loistavaa! Farkkujeni tasku oli täynnä kissanruokaa, ja sitä oli myös paitani helmalla.

    Hyvä uutinen oli se, että vaatteeni olivat imeneet ruuasta kosteutta niin paljon, että se oli helppo rapsutella pois eikä siitä jäänyt oikeastaan mitään näkyviä jälkiä. Sama asia oli myös huono uutinen... Ruumiinlämpöni levitti aromit ilmaan, ja paluumatkalla koko auto haisi kissanruualta. Ja takapenkiltä leijaili heikko maidon tuoksu kantokopasta...
    Onneksi haju laantui vaatteideni kuivuessa ja kissanpennun kuivatessa itsensä matkan aikana! Minulla ei ollut vaihtovaatteita mukana ja perillä meitä odotti ateria. Olisi ollut noloa istua pöytään kissanruualta lemuten, etenkin, kun tätini aviomies ja tämän vanhemmat olivat paikalla.

    No, tärkeitä olikin saada pennut pois ulkoa villiintymästä, joten loppu hyvin kaikki hyvin!
  5. Minun hevoseni oli kolmenkymmenen kun jouduin luopumaan siitä. Ratsastin sillä normaalisti parikymppiseen asti, sitten aloin keventää liikutusta, ja viimeisen viiden vuoden aikana en ratsastanut enää ollenkaan. Se oli puhtaasti lemmikkinä, kunnes sen hampaat kuluivat niin ettei se enää pystynyt syömään normaalia heinää ja jouduin sen takia lähettämään sen vihreämmille laitumille. Muutoin se oli täysin terve ja hyväkuntoinen. Selkä ei ollut painunut, jalat eivät vaivanneet ja turkki oli sileä ja kiiltävä. Liikkuminen oli sulavaa ja pehmeää eikä lainkaan kankeaa tai hidasta kuten monella sen ikäisellä hevosella on. Hampaat olivat ainoa vanhuuden merkki, ja ainoa syy siihen, että emme pitäneet sitä enää kauempaa.

    Minusta kolmekymppinen hevonen on vanha, mutta periaatteessa määrittelen ikää enemmänkin kunnon mukaan kuin ikävuosien. Jotkut hevoset ovat raihnaisia alle kaksikymppisinä, toiset kirmailevat kuin varsat vielä kolmekymppisinä, kuten omani teki.
  6. Jos saa jonkun nauramaan, ei päivä ole mennyt aivan piloille! Nykyihmiset suhtautuvat elämään liian vakavasti, joten jos naurattaa, niin antaa mennä vain!
    Me olemme hassuja ihmisiä joilla on hassuja elämiä, joten hassuja juttuja sattuu joskus väkisinkin. Nauru tekee aina hyvää, oli syy mikä hyvänsä, joten naurakaa kaikin mokomin jos siltä tuntuu - niin mekin teemme! :)
  7. Martingali ainakin estäisi hevosta pakenemasta kuolaimen yläpuolelle. Se ei varsinaisesti estä ryöstämästä, mutta auttaa kuitenkin hallinnassa.

    Totteleeko hevonen kääntävää ohjaa, vai juokseeko ns. sokeasti vain eteenpäin? Reagoiko se ohjiin millään tavalla?

    Miten tarkaan ottaen pidättelet sitä? Varsinkaan ravurin kanssa ei saa jäädä vetämään ohjista. Sen köydenvedon hevonen voittaa varmasti. Tee lyhyitä pidätteitä, juttele sille rauhallisesti (kiroile vaikka, jos siltä tuntuu, kunhan äänesi kuulostaa siltä kuin ihastelisit kaunista säätä) ja vaikka silitä välillä kaulalta milloin se kulkee nätisti.

    Miten se noin yleisesti käyttäytyy? Jos on kovin pirteä, voit kokeilla vähentää väkirehua, se rauhoittaa useimpia hevosia.
  8. Värien kanssaa tosiaan tulee joskus ongelmia... Eräs äitini tuttu näytti hänelle kerran valokuvan hevosesta jonka papereissa luki värin kohdalla "sanoin kuvaamattoman värinen" Hevosen toinen pää oli musta ja toinen kermanvaalea, ja väri muuttui liukuvasti niin että mitään havaittavaa rajaa ei ollut missään kohdassa.
  9. Piti sanoa samaa, mutta Kasiro ehti ensin. Omana lisäyksenä sanoisin vielä, että minä en laittaisi haavoihin minkäänlaista pinteliä. Villaa varsinkaan... Haavojen täytyy saada hengittää tai ne helposti tulehtuvat. Suojata ne toki täytyy jos ovat vähänkään isompia, mutta sidetaitos ja -harso riittävät siihen tarkoitukseen aivan mainiosti.

    EA-laukkuun voisi lisätä myös tavallista laastaria ja särkylääkkeitä ihmisiä varten.
  10. Tuossa kimppaomistuksessa kannattaa sitten huomioda sekin, että sinä lähdet muutaman vuoden kuluttua opiskelemaan. Lukioita löytyy kyllä aika kivasti, mutta jos lähdet ammattikouluun, voi hyvin olla, että joudut siinä vaiheessa muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Kumpi ottaa hevosen haltuunsa, jos kumpikaan ei halua luopua siitä? Tai jos toinen joutuu muista syistä muuttamaan, sama kysymys: mitä hevoselle tapahtuu? Riittääkö raha hevosen ylläpitoon yksin?

    Voi olla ettei sellaista tilannetta koskaan tulekaan, mutta siitä on silti hyvä olla tietoinen. Sinänsä tuo hevosen ottaminen teille kuulostaa hyvältä, teillä on siinä vaiheessa sen verran taitoa ja kokemusta, että pärjäätte kyllä, etenkin kun teillä on osaavaa apua lähellä. Mutta miettikää silti, mitä teette jos yhteisomistus ei otakaan onnistuakseen, oli syy mikä hyvänsä.

    Täällä foorumilla joskus porukalla laskeskeltiin, että tallimaksu + 200-300e/kk (kengitykset, rehut, tavanomaiset ell-kulut jne) osuisi keskimäärin aika lähelle todellisuutta. Sen lisäksi sitten vakuutukset, joiden hinta riippuu monesta asiasta. Ja alussa tulee epämääräisen verran lisäkuluja varusteiden hankinnasta, jos ne haluaa laskea mukaan.
  11. Tabasco35, jos käyt nyt ryhmätunneilla kuten oletan, onko sinun mahdollista ottaa yksityistuntia tai paria? Se maksaa vähän enemmän, mutta tarjoaa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa tunnin sisältöön. Liinatyöskentely voisi sopia sinulle, mutta ryhmässä se voi olla aikas hankalaa. Liinassa hevonen on kytkettynä, mikä tekee useimpien olon turvallisemmaksi, mutta kuitenkin ratsastaisit itsenäisesti. Yksityistunneissa on sekin etu, että opettajalla on vain yksi ratsukko mihin keskittyä, joten saisit enemmän opetusta kuin ryhmätunneilla. Kannattaa myös sanoa opettajalle suoraan, että sinua hirvittää, niin hän voi valita sinulle rauhallisen hevosen.
  12. Jos oriitkin olivat syntyessään mustia tai melkein, niin nopeasti ne sitten ovatkin vaalenneet! Varsa on kyllä jännän värinen! En muista että olisin edes kuullut sellaisesta.

    Niin, ei minunkaan neuvojani ole mikään pakko seurata. Ne ovat vain vaihtoehtoja muiden joukossa ja jokaisella on täysi vapaus valita tekeekö niin vai jättääkö mieluummin tekemättä.
  13. Kasiro vei sanat suustani. Upeaa jos neuvot ovat auttaneet, varsinkin noin kriittisessä tilanteessa (dramatiikkaa on totisesti ollut sinunkin hevoselämässäsi!), mutta minäkään en ole mikään kaikkitietävä enkä oikeastaan haluaisi sellaista leimaa saadakaan. Suuri osa saamastani kiitoksesta kuuluu äidilleni, jolta minä kyselen neuvoja silloin kun itselläni menee sormi suuhun.

    En silti tarkoita olla kiittämätön, toki positiivinen palaute lämmittää aina mieltä, mutten silti välittäisi olla mikään "kriisinhallinnan kävelevä käsikirja".
    Kuten Kasiro sanoi ja mikä koskee minuakin, erehtymisen mahdollisuus on aina olemassa. Tosin jos hevonen olisi jo teurastuomiolla vaarallisen käytöksen takia, niin varmasti itsekin tarttuisin mihin tahansa oljenkorsiin mitä löytäisin... Mahtavaa, että tämä sinun kortesi oli tarpeeksi vahva vetämään sinut ja hevosesi turvaan!

    Kasiro, olen utelias (jällen): ovatko hevosesi tasaisen värisiä, vai onko niissä papurikkotäpliä tai kärpäspilkkuja tms?
  14. Sanoisin samaa kuin Kasirokin. Omana lisäyksenä sanoisin vielä, että turvekaan ei maksa montaa euroa kuutiolta, jos pääsee itse sitä turvesuolta hakemaan. Rahti voi sen sijaan maksaa monta sataa euroa. Ainakin meillä päin.
  15. Jos hevosille voi järjestää myös kunnolliset ulkoilutilat ja jos siellä on tarpeeksi varastotilaa rehuille, kuivikkeille ja hevosten tavaroille, en näe mitään syytä miksei se voisi onnistua. Totean kuitenkin, että useimmat haluavat hevosensa talliin missä on kunnollinen ratsastuskenttä, joten ellei teillä ole sellaista (tai jotain muuta vastaavaa tilaa kenttätylöskentelyä varten), voi olla ettei kaveria ihan helposti löydy.

    Mutta voisit aloittaa kyselyt levittämällä tallilla sanaa että teillä on tuollaista suunnitteilla ja kaveria kaivataan. He voivat sitten viedä sanaa eteenpäin omien kavereidensa kautta, ehkä muillekin talleille jne.

    Tai voit laittaa ilmoituksia vaikka kauppojen ilmoitustauluille, tai kertoa siitä tarkemmin täällä foorumilla. Missä talli on, millaiset tilat hevosilla on/tulee olemaan, paljonko maksaisi, mitä tallimaksuun sisältyy ja mahdolliset muut velvollisuudet, esim se tallitöissä auttaminen. Täällähän välistä kysellään edullisia tallipaikkoja ja moni on harmitellut sitä, että vanhemmat kieltäytyvät ostamasta hevosta kalliiden tallimaksujen takia, vaikka taidot ja kokemus riittäisivätkin.

    Huomauttaisin myös (tietämättä omasta kokemuksestasi), että jos saat kaveriksesi jonkun joka on ratsastanut esim muutaman vuoden ja juuri saanut oman hevosen, onko sinulla tarpeeksi taitoa ja kokemusta opettaa ja auttaa häntä, jos hänelle tulee ongelmia omansa kanssa? Yleisellä tallilla on aina kokeneempia joilta kysyä neuvoa, mutta omassa tallissa ei sitä ylellisyyttä ole. Jos jomman kumman vanhemmat eivät ole kokeneita hevosihmisiä, olette omillanne. Eli varmista sekin puoli ennen kuin lyöt suunnitelmia lukkoon liian sitovasti.
  16. Heppa joka lähtöön. Ei hullumpi tilanne! :)
  17. Onko vielä liian aikaista kysyä, vaikuttaako se yhtä lupaavalta kuin vanhempi?
  18. Totta. Samalla periaatteella minäkin olen oppini saanut. "Tuttu ja tavallinen" on yleensä hyvä keino, mutta jos se ei toimikaan, on "outo ja kummallinen" hyvä vaihtoehto kokeilla.
  19. Minäkin kiitän luottamuksesta. Seurailen sivuja ja vastailen kun siltä tuntuu, mutta kun samat ikuisuuskysymykset toistuvat ja toistuvat... Shettisosastolla yli puolet kysymyksistä koskee ratsastajan sopivaa kokoa ja muualla kinastellaan siitä onko lämppäri ratsu vai ravuri. Ne aiheet ovat menettäneet uutiskynnyksensä ajat sitten.

    Kasiro, olen pahoillani! Se on aina yhtä kovaa vaikka miten yrittäisi valmistautua ja tietäisi että se on pakko tehdä. Voimia sinulle!

    Oletko alkanut jo kouluttaa nuorempaakin oritta? Äkkiä se aika menee...
  20. Piti itsekin tarkistaa mitä se sana tarkoittaa, ja löysin pikaisella googlauksella tällaisen selityksen:

    "Peittaus tarkoittaa siemenviljan käsittelyä peittausaineella, joka on myrkyllinen sienikasvustoa ja tuhohyönteisiä torjumaan tarkoitettu maatalouden torjunta-aine. Peitattu vilja on yleisimmin siemenviljaa, jota ei saa käyttää ruokana tai rehuna peittausaineen myrkyllisyyden takia. Yleensä peitattu vilja värjätään, jotta se olisi helpompi erottaa."

    En sitten tiedä, miten tuollaisen siemenviljan käyttö kissalla eroaa siitä, että niistä kasvatetaan pellossa kauraa josta sitten tehdään rehua ja elintarvikkeita ihmisillekin... Kaipa myrkyt laimenevat pellossa viljan kasvaessa niin paljon ettei siitä ole enää haittaa. Kissan ruoho taas on vasta orasta, joten myrkyt voivat vielä olla liian vahvoja jotta kissan olisi turvallista sitä syödä. Tämä on siis vain arvailua, mutta sillä lailla minä asian ymmärrän.

    Ja tosiaan hevostalleilta löytyy varmasti rehukauraa joka on turvallista käyttää, ellei mistään muualta saa.
    21. 26 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt