Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Haha! Meillä kävi samaan tapaan yhtenä kesänä kun poni löysi jonkun ikivanhan sotilaskypärän ja alkoi riehua sen kanssa. Kissaa vietiin kovaa...

    Eilen kun olin koirani kanssa mökillä, päästin sen uimaan ja aloin heitellä sille sellaista kirjavaa, pehmeää vesilelua. Yksi heitto meni pieleen ja lelu lensi hieman syvemmälle kuin oli tarkoitus. Koiran ei tarvinnut mennä uimasilleen sen hakeakseen, mutta vettä oli sen kyljen puolivälin tienoille, mitä syvemmälle se ei halua mennäkään.

    Koira oli juuri nappaamassa lelunsa, kun yhtäkkiä sen edessä parin metrin päässä pulpahti iso lintu pintaan kuin korkki. Se oli kuikka joita sillä järvellä pesii, ja jostain syystä se oli tullut sukelluksissa epätavallisen lähelle rantaa. Varmasti se oli kuullut loiskeen jota koirani piti vedessä loikkiessaan, muttei nähtävästi ollut välittänyt siitä.

    Pienen hetken verran tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, kun lintu ja koira tuijottivat hölmistyneinä toisiaan aivan sen näköisinä, että "Häh! Mikä tuo on?"
    Kumpikaan ei pelännyt, ne vain yllättyivät kun odottamatta eivät enää olleetkaan yksin.

    Sitten koira sanoi "Grrrrrr" ja kuikka sanoi "Narrrrr" (se päästi sellaisen hassun narisevan äänen), ja sitten se sukelsi ja katosi tiehensä. Koira nappasi kiireesti lelunsa ja kahlasi nopeasti rantaan, ja vinkui ja kieppui kiihtyneenä ympärilläni kuin olisi yrittänyt selittää mitä omituista oli juuri nähnyt.

    Se rauhoittui kyllä nopeasti ja jatkoimme leikkiä, mutta siinä vaiheessa housujeni lahkeet olivat jo läpimärät. Onneksi oli lämmin päivä!
  2. Olen samaa mieltä kuin Katherine. 10x10m alue olisi pieni tarha yhdelle ponille, kahdella olisi ahdasta. Ruohot ne söisivät parissa päivässä ja talloisivat jalkoihinsa sen mitä eivät ehdi syödä.

    Huomauttaisin myös, että teistä kokenein on 12v tyttäresi. Sanoit että hän on ratsastanut 6v mikä yleensä riittää ratsastustaidoksi peruskiltille ponille, mutta onko hoitopuoli hallinnassa niin että hän pystyisi käytännössä itsenäisesti ponit hoitamaan? Ratsastuskouluissa, missä useimmat ratsastavat, oppii kyllä ratsastamaan sen mitä oppii, mutta hoitamaan ei läheskään välttämättä opi. Toki te muut olisitte apuna, mutta koska tyttäresi on se kokenenin, hän olisi väkisinkin se joka opastaisi teitä muita. En tarkoita aliarvioida teistä ketään, mutta karu totuus on, että kokeneillekin tulee lähes poikkeuksetta ongelmia sen ensimmäisen oman kanssa (ja lasken tässä omaksi myös ylläpitohevoset joita pidetään kuin omia), eikä ole hyvä, että 12-vuotias joutuisi siinä vaiheessa tulemaan toimeen "yksin". Siksi olisi parempi viedä ensihevonen jollekin tallille missä apu olisi aina lähellä sitten kun sitä tarvitaan. Jos asiat sujuvat hyvin siellä, voisi hevosen myöhemmin ottaa omaan talliin.

    Minä olin täyttämässä 9 (olen nyt 30) ja äidilläni oli reilut 20v kokemus hevosista kun meille tuli oma poni, mutta hänelläkin alkoi mennä sormi suuhun kun poni kävikin hankalaksi eivätkä mitkään keinot tuntuneet auttavan (se tosin oli siitä hankalimmasta päästä, useimmat ponit ovat paljon helpompia, mutta kuitenkin).

    Sinänsä teidän olisi hyvä aika ottaakin yp-hevonen, ainakin tyttäresi on ratsastanut jo niin pitkään, että jos hän ratsastaa ratsastuskoulussa, hän pääsisi paremmin eteenpäin oman hevosen kanssa. Mutta ensihevonen kotitalliin ja noin pieniin tiloihin..? Ei oikein kuulosta hyvältä, ikävä kyllä.
  3. Se testailee sinua, joten mitä teetkin, pysy satulassa. Jos tulet alas, poni oppii, että pysähtymällä saa ratsastajan alas satulasta, ja se alkaa vain tehdä sitä entistä enemmän. Myöskään takaisin päin ei kannata kääntyä, koska siitä se taas oppii, että pysähtymällä pääsee takaisin tallille päin mikä sekin vain pahentaa tilannetta, siitäkin huolimatta, että hetken päästä kääntyisi takaisin sinne minne alun perin oli menossa.
    Toisen hevosen kanssa voi kokeilla mitä tapahtuu, niin kuin anna sanoi, mutta se ei toimi kaikilla hevosilla. Jotkut alkavat tehdä sitä, että ne eivät enää suostu ollenkaan menemään pois päin tallilta ilman toista hevosta.

    Vaikka hevonen onkin laumaeläin, sen on silti mentävä sinne minne ratsastaja haluaa, myös yksin.

    Se olin minä joka kehotti peruuttamaan haluttuun suuntaan jos hevonen ei suostu kulkemaan etuperin. Olen henk koht tehnyt niin useammallakin hevosella ja jokainen on antanut periksi ja lähtenyt eteenpäin epämääräisen ajan kuluttua. Joillakin hevosilla joutuu peruuttamaan pitkiäkin matkoja ja toistamaan sen useita kertoja, toiset luovuttavat lyhyellä matkalla kerrasta, mutta joka tapauksessa se on toiminut joka kerta. Tunnen myös useita muita ratsastajia jotka ovat tehneet niin ja saaneet hevosensa toimimaan halutulla tavalla.

    Oma ponini teki täsmälleen samaa aikoinaan sekä maastossa (kun mentiin pois päin tallilta) että kentällä, eikä raippa tehonnut siihenkään. Sitten äitini neuvoi peruuttamaan, ja se tehosi. Minä jouduin tekemään sen useita kertoja, mutta sitten pysähtelyt vähenivät ja loppuivat lopulta kokonaan. Suosittelen!

    En silti väitä että oma tapani olisi ainoa oikea, muutkin neuvot voivat toimia, joten kokeile sitä mikä tuntuu parhaalta, ja ellei se tehoa, kokeile jotakin muuta. Sillä lailla sen sitten näkee mikä toimii oman hevosen kohdalla.
  4. Minkä ikäisestä nuoresta hepasta nyt puhutaan? Eli onko vielä remonttihevonen joka vasta opettelee esteitä, vai jo kokeneempi?
    Tekeekö se noin kaiken kokoisilla esteillä, vai ainoastaan isommilla/pienemmillä? Miten se muuten käyttäytyy ratsastettaessa, onko rauhallinen vai kuumeneeko muutenkin kuin esteillä?

    Jos on muutenkin pirteä, vähennä ensimmäisenä väkirehun määrää. Kaurassa on hirveästi energiaa, ja hevoset saavat lisäpuhtia vihreästä heinästäkin mitä ne saavat laitumelta päivittäin. Eli jos se saa väkirehua (kauraa tai mitä tahansa mikä edes sisältää kauraa), jätä kaikki pois tai vähennä ainakin puoleen alkajaisiksi. Odota viikon verran ja katso rauhoittuuko heppa.

    Sen jälkeen hanki opettaja ellei vielä ole. Sinulla on jo pitkä kokemus ratsastuksesta, mutta siitä huolimatta tunnit tekisivät nyt hyvää teille molemmille. Opettaja kuitenkin näkee miten hevonen käyttäytyy ja reagoi apuihin, joten hän pystyisi neuvomaan paremmin kuin me täällä.

    Mutta elleivät tunnit syystä tai toisesta ole mahdollisia, tässä muutama kokeiltu ja hyväksi havaittu juttu.

    Pikkuesteillä, maks. 70cm, voisit kokeilla lähestyä estettä kaarevalla uralla. Älä ota suoraa lähestymistä, koska silloin sillä on aikaa innostua ja lähteä kiihdyttämään. Ota mahdollisimman lyhyet lähestymiset ja jatka kaarevaa uraa heti laskeutumisen jälkeen. Tee vaikka pieni voltti esteen ympäri hypyn jälkeen ennen kuin palaat suoralle uralle. Jos käännät sen jyrkästi heti laskeutuessa, eli aloitat käännöksen jo hypyn aikana, se joutuu keskittymään tasapainoonsa eikä ehdi miettiä muita temppuja.

    Kokeile myös mitä tapahtuu, jos laukkaat sillä ympyrää niin, että se on hetkellisesti estettä kohti, mutta että ympyrä kuitenkin johtaa sen esteen ohi. TARPEEKSI KAUKAA, ettei se opi sillä lailla kieltämään.

    Esteen jälkeen, kun se painaa päänsä alas, nykäise toisella ohjalla suoraan ylöspäin, sen verran lujasti kuin tarvitsee että se pää sieltä nousee. Ilmeisesti sillä on taipumusta pukitteluun ja tuo pään vetäminen alas on ennakkovaroitus siitä. Estä pään veto alas, niin sen ei ole yhtä helppo pomppia. Jos on pakko ja jos ehdit, voit vaikka ottaa kaksin käsin kiinni siitä toisesta ohjasta ja antaa toisen löystyä, kunhan varot ettei se pääse sotkeutumaan jalkoihin. Pääasia on, että pää ei pääse painumaan alas.

    Joillekin hevosille auttaa jos niitä ravauttaa raipalla siinä vaiheessa kun pää painuu alas, mutta esim omani aloitti vain hillittömän pukittelun jos sitä meni napauttamaan tuollaisessa tilanteessa, joten en voi varauksetta suositella.
  5. Teillä on sitten asiat mallillaan! Hieno juttu!

    Voi olla, että heppa vain viihtyy maastossa niin hyvin ettei malttaisi aina kulkea rauhallisesti. Tai jos olette alkaneet jo antaa kauraa, voi johtua siitäkin. Mutta ellei siitä tule ongelmaa, kaikki on hyvin.

    Minkälainen muuten se "hullu härkä" on, josta aiemmin mainitsit? Olen vain utelias.

    Meillä oli tapana tehdä silloin tällöin "poukkoilulenkkejä", eli lähdettiin maastoon käppäilemään löysin ohjin, ja poni sai säikkyä mielensä mukaan mitä halusi, turvallisuuden puitteissa, totta kai. Ei se oikeasti pelännyt mitään ja säikkyily oli säpsähtelyä ja sitä että jostain heiluvasta ruohonkorresta mentiin luokkina oli, mutta kuitenkin. Ne olivat kevyitä lenkkejä, mutta poni selvästi tykkäsi niistä. Jotenkin se aina tiesi jo lähteissä, milloin oltiin lähdössä tavalliselle, liikunnalliselle lenkille ja milloin poukkoilemaan; tavallisilla lenkeillä se oli pomminvarma maastoratsu, mutta kun oli tarkoituskin lähteä poukkoilemaan, se saattoi säpsähtää jo tallinpihaan jonkun unohtamaa harjaa.

    Sikäli kun tiedän, me olemme ainoat jotka ovat näitä lenkkejä tehneet joten en uskalla varauksetta suositella koska kaikki hevoset eivät välttämättä osaa tehdä eroa siihen, milloin on tarkoituskin säikkyillä ja milloin ei, mutta meillä se toimi. Ilmeisesti poni ei tuntenut tarvetta loikkimiseen tavallisilla lenkeillä, koska se sai melko säännöllisesti tehdä niin oikein luvan kanssa. :)
  6. Joillakin voi ollakin, mutta ei kaikilla. Riippuu siitä miten se on hevoselle opetettu tai miten hevonen muuten apuja tulkitsee. Ei näitä liikkeitä opi lukemalla vaikka opettelisi ulkoa kaiken mitä asiasta on kerrottu, vaan se pitää oppia käytännössä. Kuten Katherine sanoi, siinä on niin monta asiaa jotka vaikuttavat asiaan, että jos me täällä kerromme miten se tehdään, et silti pysty välttämättä (tai todennäköisesti) tekemään sitä käytänössä.

    Esim. omallani ei voinut käyttää apuja tuolla lailla kuin sanoit, vaan takaosakäännöksessä sillä oli käytettävä yhtäläillä molempia pohkeita. Jos antoi liikaa ulkopohjetta, poni lähti väistämään takapäätä sisäänpäin, ja jos unohti tukea ulkopohkeella, takapää karkasi ulos. Meillä ei siis voinut sanoa että toinen pohje tekee sitä ja toinen tätä, vaan ne tekivät samoja hommia, yllyttivät ja hillitsivät vuorotellen. Ohjien kanssa taas meillä ulko-ohja pysyi enimmäkseen tasaisella tuntumalla ja sisäohjalla pelattiin. Jos ulko-ohja kiristyi vähänkään, poni pysähtyi kokonaan vaikka ohjat olisivat olleet "löysälläkin". Kun sisäohja asetti, ulko-ohja myötäsi, mutta jos ulko-ohjan piti tasaisella tuella ja sitten yritti asettaa, poni tulkitsi sen pidätteeksi.

    Avotaivutuksessa pidätteet olivat molemmilla ohjilla niin kuin missä tahansa pidätteessä. Ulko-ohja tuki ja sisäohjalla asetettiin. Sisäpohkeella työnnettiin, ja ulkopohkeella huolehdittiin siitä ettei takapää karannut edelle tai jäänyt jälkeen. Vauhtia säädeltiin sekä pohkeilla että ohjilla niin kuin missä tahansa tilanteessa kun vauhtia tarvitaan enemmän. Hieman molempia pohkeita ja hieman myötäystä molemmilla ohjilla, niin vauhti kasvoi. Tai kiristämällä hiukan ohjia vauhti hidastui.

    Istuntaa en edes yritä selittää, siinäkään ei ole mitään "tässä kohtaa niin ja tuossa kohtaa noin"-käyttömallia vaan sitäkin käytetään tarpeen mukaan mikä sekin on hevoskohtainen juttu.

    Näin siis meillä, mutta muista, että näihin ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa, vaan jokainen opettaja opettaa omalla tavallaan ja hevoset tulkitsevat apuja eri tavoilla. Eli jos yrität noita liikkeitä jollain hevosella sen mukaan miten minä sen tein omallani, ratsusi ei välttämättä ymmärrä ollenkaan mitä sinä siltä pyydät.

    Joten älä ryhdy kokeilemaan näitä omin päin vaan pyydä opettajaasi opettamaan ne sinulle.