Ylläpito

Ei mene ihan noin.

Vuokrauksella heppamaailmassa tarkoitetaan yleensä sitä, että käyt ratsastamassa hevosta sovittuina päivinä ja maksat siitä hevosen omistajalle tietyn kerta- tai vaikka kuukausisumman. Yleensä vuokrausta jatketaan ihan niin kauan kuin kiinnstusta riittää, jopa useita vuosia.


Ylläpito taas on "vuokraus ylläpitokuluja vastaan". Tällöin saat hevosen kokonaan omaan käyttöösi ja maksat kaikki hevosen ylläpitokulut (tallivuokra, kengitys, ruuat...).


Vuokraus on paljon helpompaa, koska siinä hevosta tarvitsee hoitaa vaan omana vuokrapäivänään ja silloinkin tehdä yleensä lähinnä ne perusjutut (eli laittaa varusteet, ratsastaa...).
Ylläpidossa taas hevonen on kokonaan sinun vastuulla, eli se vaatii samat tiedot ja taidot kuin omakin hevonen. Lisäksi se on huomattavasti kalliimpaa.


Ylläpitohevsen ottamiseen ei vaikuttaa eniten se hoitokokemus, ihan kuten omankin hevosen kanssa. Tulee tietää esim. ruokinnasta, lääkinnästä, varusteista, hevosen perustarpeista jne... Ratsastamaan oppii kyllä nopeasti jos käy hepan kanssa myös tunneilla.

Ei oikeastaan.

Vuokrahevosta käydään hoitamassa tiettyinä päivinä, esim 3 kertaa viikossa, jolloin se hoidetaan ja liikutetaan itsenäisesti, ja siitä maksetaan omistajalle joku pieni kertasumma. Hevonen pysyy sillä tallilla minne omistaja on sen sijoittanut.

Ylläpitohevosta pidetään kuin omaa kaikin puolin. Sen voi yleensä viedä vuokraajan haluamalle tallille, vuokraaja hoitaa ja liikuttaa sitä kuin omaansa päivittäin, ja hän myös maksaa kaikki hevosen kulut. Tallimaksut, kengitykset, eläinlääkärit, ne sapuskat mitä talli ei tarjoa jne.

Kyllä sinun pitäisi pärjätä mainiostikin yp:n kanssa jos vain rahapuoli riittää. Ylläpitohevonen tulee aivan yhtä kalliiksi kuin omakin hevonen. Oletan, että hoitopuoli on hallinnassa kun olet noinkin kauan hevosia harrastanut, joten siinäkään tuskin tulee mitään ylipääsemättömiä ongelmia. :)

Lampinajadi //
Kannattaa huomata, että ei nuo ratsastusvuodet kerro yhtään mitään siitä pärjääkö oman (tai ylläpito) hevosen kanssa vai ei.

Joku voi ratsastaa ratsastuskoulussa 10 vuotta, niin että ei koskaan tee mitään muuta kuin vähän pyyhkäisee hevosta harjalla, laittaa varusteet päälle ja lähtee ratsastamaan. Takaisin tullessa hevonen laitetaan karsinaan, otetaan varusteet pois ja ehkä laitetaan talvella loimi niskaan. Moni ratsastuskoulussa ratsastava (jolla ei ole esim. hoitohevostakaan) ei välttämättä ikinä ole edes hakenut hevosta tarhasta tai ylipäätänsä taluttanut sitä muualle kuin talli-kenttä -väliä. Saati sitten että tietäisi yhtään mitään ruokinnasta tai vaikkapa haavan hoidosta.

Tällaisen ihmisen on aika arveluttavaa ottaa vastuulleen hevosta.



Toki taas on niitäkin ihmisiä, jotka vaikkapa osallistuu aktiivisesti tallin toimintaan, auttaa tallitöissä jne... jolloin tietysti taidotkin on taas paremmat.

Tiedän kyllä. Mutta jos siellä ratsastuskoulussa kuitenkin pääsee laittamaan hevosen kuntoon ennen tuntia ja riisumaan hevosen sen jälkeen ja laittamaan sen loimen, mitä muuta tarvitaan? Kuka tahansa osaa taluttaa hevosta, sen kuin laittaa riimunnarun kiinni ja lähtee kävelemään. Ja jos osaa taluttaa tallista kentälle ja takaisin, niin miten se loppujen lopuksi eroaa siitä, jos hevosen taluttaa tarhaan tai sieltä pois? Riimunnaru tai ohjat, toinen pää on kiinni hevosessa, toinen taluttajan kädessä.

Ruokinnasta taas, kuten mörrinkäinen ehti huomauttaa, on joka tapauksessa hyvä kysyä omistajalta, eikä heinäkasan laittaminen karsinaan tai kaurakupin laittaminen paikalleen vaadi mitään erikoiskykyjä. Kuka vain osaa täyttää vesiämpärin ja pitää kupit puhtaana.

Edelleen oletan, että kuka tahansa osaa myös hoitaa haavoja. Hevosten vammoja hoidetaan samalla tavalla kuin ihmistenkin, ja varmaan jokainen on joskus saanut haavoja joita on putsattu ja suojattu lialta. Tosin täytyy myöntää, että tunnen itsekin ihmisiä jotka eivät osaa nyhtää edes tikkua sormestaan... Mutta useimmat selviävät haavurin hommista ihan järjen käytöllä.

Ja toisaalta, kuten me molemmat olemme joskus sanoneet ihmisille, jos hevosen vie yleiselle tallille, siellä on aina apu lähellä ja joku jolta pyytää neuvoja kun niitä tarvitaan. Aivan kaikkea ei sentään tarvitse osata vaikka toki onkin aina parempi mitä enemmän osaa.

Mörrinkäinen ja Lampinajadi ei selkeästikään ole nähneet perus harrastelijayksäritallin meininkiä. Noh, ehkäpä te olette siinä onnekkaita

Valitettavasti asiat ei ole noin helppoja.


Ylläpito on todella sama kuin hevosen omistus, ainoa ero on, ettei hevonen ole paperilla oma.

Ylläpitosopimus usein kestää vuoden tai kauemminkin, ellei kyse ole jostain ihan lyhyestä sopimuksesta. Omistaja voi sopimuksen aikana olla esimerkiksi ulkomailla,eli ei ole itsestään selvää että omistaja olisi aina neuvomassa

Joten se hevonen tulee osata hoitaa.


Jos joutuu kysymään, että mitä muuta tarvitaan kuin talutus, harjaus ja varustus, niin voin kyllä ihmetellä että oletko ikinä hevosta omistanut.
Oman hevosen kanssa pitää osata toimia esimerkiksi siinä tapauksessa että hevonen ei kulje kuten ne tuntsarit possujunassa, eli hevonen voi esim. säikähtää ja tehdä äkki liikkeitä. On tärkeää myös esim. osata tunnistaa jalkojen turvotukset (kovinkaan moni tuntiratsastaja ei varmasti testaile hevosen jalkoja joka kerta...), osata kiinnittää huomiota löysään ulosteeseen...

Ruokinta on monella yksityishevosella niin pielessä kuin vain voi olla. Joko hevoselta puuttuu täysin oleellisia asioita, kuten vaikkapa kivennäiset tai sitten hevosta syötetään kymmenestä purkista.

Saati sitten että omistajat näkisi onko hevonen lihava tai laiha... Huh huh, tuollahan on syöttöporsaita tallit täynnä. Ei niiden omistajat ainakaan ole asiaa tajunneet...

Suitsien sovitus ei ole ihan yksinkertaista, jos sitä ei ole ikinä tehnyt. Eikä sopivien suojien vlaintakaan ole todellakaan aina helppoa. Epäsopiva satulakin olisi syytä tunnistaa jo ennen kuin alkaa karvat olemaan kulutettu pois.


Tuo vedentarvekaan ei ole selvää edes monelle tallinpitäjälle... Ähky on varsin tavallinen juttu ja yksisyy ähkyynhän on juuri vedenpuute.

Mutta kuten minäkin olen sanonut, jos rahaa löytyy niin silloinhan ongelmaa ei ole. Hevosen voi viedä tallille jossa on aina ammattilaisia paikalla ja hankkii rahalla kunnon apuvoimat hevosen pitoon.

Yleensä vaan ne, jotka hevosta etsii ylläpitoon, ei ole näitä varakkaampia ihmisiä. Varakkaammat ostaa yleensä sen oman hevosen.



Ja totta kai yp-hevosen kanssa aina kuunnellaan omistajan määräyksiä. Mutta kun tosiaan ei se hevosen omistajakaan vältträmätä tiedä. Hevsen mukana voi tulla täysin epäsopiva satula, pieleen suunniteltu ruokavalio ja liian pienet kuolaimet.

Lopetahan nyt jo, katherine. Juutut taas sivuseikkoihin. Vaikka monet hevoset ovatkin tuhdissa kunnossa, sillä ei ole suurtakaan merkitystä jos ne muuten pysyvät terveinä.

Varusteiden sovittelu ei kuulu jokapäiväisiin rutiineihin millään tallilla, ja silloinkin kun jotain on sovitettava, sen tekee yleensä omistaja. Keskiverto tuntilainen tai välttämättä edes hoitaja ei joudu sen kanssa mihinkään tekemisiin. Kun he sitten aikanaan törmäävät asiaan, he joutuvat joka tapauksessa pyytämään apua niiltä jotka jo osaavat.

Ne asiat jotka minä ja lampinajadi olemme maininneet, ovat niitä perusasioita joita hevosten kanssa eniten tarvitsee. Sen enempää ei monellakaan ratsastuskoululla opi, eikä kaikilla yksityistalleillakaan. Kuten ei sitäkään, mitä pitää tehdä jos hevonen esim pelästyy. Turha sitä on kenellekään selittää, koska kun se tilanne jossain vaiheessa tulee vastaan, se tapahtuu äkillisesti eikä siinä ehdi muistella toimintaohjeita. Kriisinhallintaa oppii ajan mittaan kokemuksen karttuessa. Toisin sanoen sitten kun saa oman hevosen. Sama juttu ratsastuksessa. Ratsastuskoulun tuntijuna tai yksityinen hevonen, sillä ei ole merkitystä jos ne ovat aina olleet kilttejä ja tottelevaisia. Jos se oma tai yp sitten onkin haastavampi tapaus, sen kanssa eläminen on opettelua kumminkin.

Monikaan tuntilainen ei varmasti testaile hevosen jalkoja tai ala ihmetellä vetelää paskaa, mutta tiedän että kaikki kokeneetkaan eivät tee niin, joten se siitä.

Toisin sanoen se kokemuksen määrä hoidossakaan ei välttämättä tarkoita sitä että sen hevosen osaisi hoitaa kaikin puolin oikein. Se, että osaa perusasiat (joihin ei tosiaankaan kuulu se, että tietää paljonko kivennäisiä hevonen tarvitsee), riittää mainiosti hevosen hankkimiseen, ja loppuja ehtii opetella myöhemmin.

Jaha, katherinella pätemisen tarve iski taas... Jos joku väittää, että kivennäisten määrä on tärkeimpiä asioita hevosten ruokinnassa, voi vain ihmetellä, onko hän ikinä hevosten kanssa toiminut. Hevosen ruokinnassa on taatusti tärkeämpiäkin seikkoja huomioitavana kuin vitamiinien ja hivenaineiden määrä.

Harjaus, talutus ja varustus nyt sattuvat olemaan niitä oleellisimpia perusasioita ja niiden kanssa pärjää jo pitkälle. Tietenkin ruokinta (se sisältää myös vesihuollon, mikä täytyy sinulle sanoa erikseen vaikka useimmat muut sen ymmrtävät sanomattakin) kuuluu samalle listalle, mutta kuten tuolla jo todettiin, se ei vaadi mitään erikoisosaamista. Jos omistaja ohjeistaakin väärin ruokinnassa, ts. ei ruoki sen mukaan mitä kirjaviisaus käskee, sillä ei ns. ole väliä, jos hevonen kuitenkin pysyy kunnossa. Ja mitä niihin syöttöporsaisiin tulee, niin jos ihanteena ovat ne langanlaihat kilpahevoset joissa ei ole grammaakaan ylimääräistä rasvaa, niin kai siinä alkaa mikä tahansa normaalipainoinenkin hevonen näyttää lihavalta, puhumattakaan niistä joilla tosiaan on vähänkään ylipainoa. Tietenkin on eri asia jos hevosella alkaa maha roikkua polvissa, sellainen rasittaa jo sydäntä ja niveliäkin, mutta pieni ylipaino ei hevosta haittaa.

Mörrinkäinen taas mainitsi jo alussa ensiavun ja yleisimpien sairauksien tunnistamisen. Se pitää sisällään myös sen jalkojen turvotuksen vaikka hän ei sitä erikseen maininnutkaan. Hän vain unohti, että sinä saat hepulin jos jossain menee pilkku väärään paikkaan.

Mitä tulee lantakasoihin, niin kyllä jokainen tajuaa ettei hevosen kasan kuulu näyttää lehmän läjältä. Sen sijaan edes kokeneet eivät useinkaan hoksaa pitää kasoja silmällä matojen varalta. Niitä voi tulla vaikka hevonen madotettaisiinkin säännöllisesti ja se on hyvä huomata. Madot ovat kuitenkin hevosilla yleisempi juttu kuin ripuli.

Työnnä pääsi pakastimeen ja rauhoitu. Lampinajadi ja mörrinkäinen vastailevat käytännönläheisesti eivätkä takerru turhiin pikkuasioihin. Jos aloittaja kaipaa yksityiskohtia, hän varmasti osaa kysyä niistä itse.

Katherine, sanoit jossain ketjussa, että sinulla on ollut kolme hevosta, mutta että nyt ei ole koska opiskelu vie niin paljon aikaa. Sinulla on siis ollut kolme hevosta kouluikäisenä ja/tai aiemminkin, eikä yksikään niistä ilmeisesti ollut sinulla kovin kauaa. En usko hetkeäkään, että olisit jo silloin osannut kaiken mitä olet tässä luetellut että pitäisi osata ennen kuin ottaa omaa tai yp:tä. Luultavasti sinäkin osasit suunnilleen ne perusasiat jotka lampinajadi ja mörrinkäinen sanoivat, ja noita muita juttuja olet oppinut sittemmin ajan kanssa - niin kuin kaikki muutkin oppivat. Silti sinulla kuulostaa vieläkin olevan enemmän kirjatietoa kuin todellista käytännönkokemusta, joten sinulla ei ole varaa tulla arvostelemaan muiden taitoja, tässä tapauksessa lampinajadin ja mörrinkäisen varsinkaan, jotka ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen (muissakin keskusteluissa kuin tässä), että he todellakin tietävät mistä puhuvat.

Opiskella voi myös aikuisena, eli se ei kerro vielä mitään iästä :)


Lampinajadi ja Mörrinkäinen on välillä osoittaneet taitojaan, mutta välillä nuo kommentit kyllä kovasti herättää epäilystä. Noh, tietysti he taitaa elää vähän erilaisessa heppamaailmassa, jos ollaan lähinnä esim. omalla tallilla.

Valitettavasti esim. tuo hevosten lihavuus on ihan oikea ja kasvava ongelma talleilla. Pienikin ylipaino on ihan oikeasti hevoselle haitaksi ja niitä lievästi tai enemmänkin ylipainoisia hevosia on PALJON. Ihan jos yhtään vaikka hevosmaailman lehtijulkaisuja seuraa, huomaa että asiasta puhutaan jatkuvasti.


Ja se kivennäisten määrähän on ruokinnassa yksi tärkeimpiä asioita. Hevonen pärjää kyllä ilman väkirehuja (=kaura yms.) mutta kivennäiset on todella oleellinen osa ruokintaa.
Heti heinän jälkeen kivennäiset on se toiseksi tärkein osa.




Jalkojen turvotus taas ei suoraan välttämättä liity mihinkään sairauteen eikä minusta oikein ensiapuunkaan. Siksi sen mainitsin erikseen.

Kyllähän sinäkin, katherine, välillä osoitat taitojasi, yleensä silloin kun te kaikki satutte olemaan samaa mieltä jostakin.

Sinulla on paljon nippelitietoa, mutta se on lopultakin enimmäkseen täydentävää tietoa joka ei sinänsä vaikuta laajempiin kokonaisuuksiin erityisen merkittävästi. Älä silti käsitä väärin, pienet asiat muodostuvat isoista ja niistäkin on hyvä olla selvillä; tarkoitan vain, että vähemmilläkin yksityiskohdilla pärjää oikein hienosti.

Jokainen joutuu kuitenkin aloittamaan alkeista, ja moni pääsee opettelemaan syventävää hoitoa tai ratsastusta vasta sitten kun saa oman hevosen. Valitettava tilanne, mutta niin se usein menee jos haluaa päästä eteenpäin. Se, mitä oman hevosen kanssa täytyy osata ja mitä on hyvä osata, on kaksi eri asiaa. Oman hevosen voi hankkia sitten kun osaa ne pakolliset kuviot, kokemus opettaa sitten lisää. Jos ottaa hevosen omaan talliin, sitten onkin osattava paljon enemmän, mutta yleisellä tallilla pärjää hyvin paljon vähemmilläkin taidoilla.

Oho, painovirhepaholainen iski... tarkoitin siis että isot asiat pienistä.