lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta tiedän yhden hevosen jolla oli sama homma. Se tosin alkoi onnahdella raskaassa rasituksessa tasaisellakin joten joko sen vamma oli pahempi alun alkaenkin tai ehkä leikkaus oli mennut pieleen, en tiedä. Mutta siltä oli ell kieltänyt hyppäämisen kokonaan. Sen kokoista sai mennä mistä se pääsi astumalla yli, mutta ei yhtään korkeampaa.

    Henk koht en yrittäisi esteitä, juuri siksi, että yksi epäonnistunut alastulo, vaikka vain pienelläkin esteellä, saattaisi tehdä lopun koko hevosesta. Minä en kuitenkaan ole nivelvammojen asiantuntija, joten sanoisin, että luotettavinta tietoa saisit eläinlääkäriltä.
  2. Näin äkkiseltään kuulostaa lähinnä kurittomuudelta. Kuinka usein ja paljon liikutat sitä ja miten? (ajoa, ratsastusta, jotain muuta?) Saako se kauraa tai muuta väkirehua ja paljonko?

    Pullistelu on tavallista millä tahansa ponilla ja hevosella. Moni hevonen ja poni näykkii satulavyötä kiristettäessä, ja helpoin ja hellävaraisin lääke siihen on laittaa se lyhyeen naruun ja odottaa että se lakkaa pullistamasta. Mikään hevonen ei jaksa pidättää hengitystään loputtomiin. Ole valmiina kiristämään vyö samalla kun katsot sen kuvetta, ja kun näet sen "laskevan" kun poni hengittää ulos, kiristä vyö. Kaikki hevoset eivät pidä siitä että niiden vatsaan koskee, joten kokeile olla koskematta enempää kuin on pakko.

    Kiukuttelu rastastaessa saattaa johtua paitsi kurittomuudesta (ts. se testaa sinua), myös siitä, että sillä saattaa olla kipuja selässä tai suussa. Minkä ikäinen ja kokoinen poni on ja minkä kokoinen itse olet?

    Ja mitä tarkoitat karkailulla? Lähtee käsistä taluttaessa? Lähtee karkuun kun ratsastaja putoaa satulasta? Ryömii aidan alta tarhasta ja/tai laitumelta?

    Puhut ponista menneessä aikamuodossa aivan kuin sinulla ei enää olisi sitä. Eli ovatko ongelmasi nykyisiä vai entisiä?
  3. Hannoverilaisia näkee usein kansainvälisillä koulu- ja estekentillä, eli ovat siitä päätellen erinomaisia ratsuja. Kenttäpuolesta en tiedä, mutta olettaisin niiden pärjäävän hienosti siinäkin. Henk koht olen tavannut vain kaksi, ja ne olivat läpeensä rauhallisia käsitellä, mutta esteillä kuumenivat aika lailla. Pysyivät kyllä käsissä, mutta eivät silti olleet mitään lasten ratsuja enää siinä vaiheessa. Toinen oli ihan vain harrastehevonen ilman kummempia tavoitteita, toinen kilparatsu koulussa hA tasolla, esteillä hyppäsi rataa 120cm.
  4. Aivan oikein ajateltu sinänsä, mutta kuten sanottu, hevosta on turha yrittää esteille tai puomeille jos se ei suostu liikkumaan. Tai jos ajattelit että hevonen ei edes ala pysähdellä jos sen ohjaisi esteelle, niin ainakaan minun ponillani se ei auttanut. Jos se päätti pysähtyä, se pysähtyi, riippumatta siitä mitä sen kanssa puuhasi. Varsinainen temppu oli saada se siitä liikkeelle, ja siihen auttoivat ne aiemmin mainitut kikkailut. Mutta hevoset ovat yksilöitä. Vaikka puomit ja esteet eivät auttaneet minun ponillani, niistä voi olla apua sinulle, joten kannattaa se kokeilla jos siltä tuntuu. Minun tapani on toiminut milloin olen siihen joutunut turvautumaan, mutta se ei ole ainoa oikea, ja joku muu tapa voi toimia aivan yhtä hyvin. Joka tapauksessa hevonen todennäköisesti kokeilee useita kertoja, että onko todellakin niin ettei se enää saakaan pysähdellä noin vain, mutta toimit vain tyynesti samaan tapaan joka kerta kun se tekee niin, niin se kyllä lopulta luovuttaa ja lakkaa pysähtelemästä. Kauanko siihen sitten menee, sitä en osaa arvioida. Riippuu siitä, kuinka itsepäinen hevonen on kyseessä.
  5. Saadaksesi sen esteelle tai puomille sinun pitäisi ensin saada se liikkelle. Laita se ensin töihin tasaisella, ja sitten kun se kulkee taas kunnolla, kehu kovasti ja jatka ratsastusta mitä sitten olitkin tekemässä. Ai niin, jos se ei suostu myöskään normaaliin etuosakäännökseen, pakota se ottamaan askelia vaikka sillä, että käännät sen pään "syliin" ja tarvittaessa napautat raipalla pohkeen taakse tai takalistolle, kumpi tehoaa paremmin, niin että se ottaa takapäällään askeleen sivuun. Ja sitten heti eteenpäin. Toista tarvittaessa.
  6. Hellävaraisempi keino on, että kun hevonen kieltäytyy liikkumasta eteenpäin, vaadi sitä peruuttaman. On saman tekevää kulkeeko hevonen etuperin vai takaperin tai vaikka sivuttain jos niikseen tulee, kunhan saat sen liikkeelle. Jos se kieltäytyy peruuttamastakin, vaadi etuosakäännös. Heti perään toinen toiseen suuntaan. Paruutus, etuosakäännös, uusi peruutus ja taas etuosakäännös. Kokeile liikkuuko eteenpäin. Ellei, tee sama uudestaan. Tee mitä tahansa mikä pakottaa sen ottamaan edes yhden askeleen johonkin suuntaan, vaikka vain tasapainon vuoksi. Yhden askeleen otettuaan toinen tulee helpommin jne.

    Rivakka läimäys raipalla voi tehota, mutta kuten itse sanoit, ei välttämättä, ja jos alat kovasti raippa käytellä, voivat sivustakatsojat alkaa valittaa. Omallani auttoi tuohon tautiin juuri se, ettei antanut sille aikaa ajatella, vaan vaati siltä nopeassa tahdissa kuvioita jotka vaativat keskittymistä. Sam on toiminut toistaiseksi kaikillam uillakin hevosilla joilla on taipumusta "liimakaviotautiin".

    Jos hevonen pysähtyy omia aikojaan, sille ei pidä antaa lupaa jäädä siihen seisoskelemaan tai se helposti oppii, että pysähtymällä saakin jäädä paikalleen. Siinä tilanteessa hevonen saa itse päättää mitä tekee, mikä vain vahvistaa ei-toivottua käytöstä sen oppiessa entistä paremmin, ettei ratsastajan käskyistä tarvitse välittää.
  7. Olen jälleen samaa mieltä Katherinen kanssa. Ruunauksessa ei läheskään aina ole kyse uskalluksesta pitää oritta, vaan silkasta turvallisuudesta. Eikä välttämättä edes omistajan omasta, kuten Katherine huomautti - mutta kun maailmassa nyt sattuu olemaan muitakin ihmisiä kuin sen oriin omistaja, ja heidänkin turvallisuutensa on otettava huomioon.

    Minullakin on kokemusta hevosista n. 30v - myös oreista - joten en minäkään sentään ihan kokematon ole. Eikä ole Katherinekaan. Kumpikaan meistä ei vastaile tässä pelkkien arvailujen tai mielivaltaisten näkemysten perusteella, vaan sen mukaan mitä olemme itse kokeneet ja nähneet.

    Saatat olla oikeassa siinä että paljon oriita ruunataan "vain" varmuuden vuoksi, mutta en minäkään näe siinä mitään vikaa. Oriissa on aina omat haasteensa vaikka olisi kilttikin ori, joten jos sitä ei käytetä siitokseen, niin miksi sitä ei voisi yhtä hyvin ruunata?
  8. Olen samaa mieltä Katherinen kanssa. Lisäisin siihen vielä senkin, että jos oriilla (tai millä tahansa hevosella) on taipumusta mennä aidoista läpi liian vahvojen viettien takia, se voi loukata itsensä hyvinkin pahasti. Joten (tässä tapauksessa) ruunaus parantaisi hevosen omaa turvallisuutta.

    Ja vaikka me tässä puhummekin siitosarvosta, niin ainakaan minä en tarkoita sitä rahallisessa mielessä, vaan meinaan yksinkertaisesti sitä, että jos oria käytetään siitokseen ylipäänsä, sitä ei kannata ensi töikseen ruunata jos on olemassa muita keinoja hillitä sitä. Mutta jos sitä ei käytetä siitokseen, ei ole oikeastaan mitään syytä pitää sitä oriina jos se on hankala.
  9. Totta, mutta sopivan summan luulisi löytyvän aika nopeasti, kun ensin kokeilee paljonko siitä laitetusta summasta kuluu. Katsoo sitten sen mukaan paljonko haluaa tilille jäävän ylimääräistä. 50e/kk jos jää ylimääräistä, se tekee jo 600e vuodessa. Siitä maksaisi jo kaikenlaista aika kivasti.
  10. Lisäänpä tänne muutaman omani ja pari muuta...

    Kun ponillani nuorempana hypättiin, se hyppäsi todella hienosti niin kauan kuin ratsastaja jaksoi keskittyä siihen mitä tekee. Mutta jos herpaantui hetkeksikään, se saattoi yhtäkkiä vetää liinat kiinni juuri ennen estettä. Se keräsi takajalat alleen ja selvästikin valmistautui ponnistamaan, mutta sillä hetkellä kun ratsastaja nousi kenttäistuntaan mennäkseen mukaan hyppyyn, se pysähtyi, veti päänsä alas ja vielä oikein niiasi etujaloillaan. Kun itse oli jo menossa esteen yli ja hevonen äkkiä katosi alta, siinä ei ollut mitään tehtävissä, vaan alas tultiin kuin syvän meren sukeltaja esteen toiselle puolelle. Ja poni jäi poikkeuksetta seisomaan kiltisti esteen taakse odotellen, että ratsastaja kapuaisi takaisin satulaan. Sillä tyylillä lensin itse lukemattomia kertoja, ja samalla tyylillä tuli alas jokainen joka koskaan sillä esteitä hyppäsi.

    Samoin maastossa sillä oli aluksi taipumusta innostua pukittelemaan oikein kunnolla. Ei todellakaan mitään pikkupukkeja, vaan oikein isomman luokan lentopukkeja. Siitäkään en edes tiedä kuinka monta kertaa lensin rähmälleni maahan kyyneleet silmissä. Ihme etten koskaan loukannut itseäni sen kanssa!

    Yhden kerran poni käännähti sivuttain esteseen nähden juuri kun olin noussut kenttäistuntaan hyppyä varten. Onnistuin pitämään kiinni sen verran etten lentänyt esteen yli, mutta törmäsin kuperkeikalla estetolppaan niin, että hetken verran tunsin olevani selin ja ylösalaisin tolppaa vasten, ennen kuin valuin siitä päälleni pystyyn kentälle. Niin kuin sarjakuvissa... Minuun ei sattunut millään tavalla, mutta säikähdin silti sen verran, että minulle jäi siitä lievä estekammo. Taisin olla silloin 12-vuotias.

    Muuan ystäväni oli selässä ilman satulaa. Hän oli kääntynyt istumaan takaperin ja makoili hevosen selässä lepuuttaen leukaansa ponin lautasilla. Yhtäkkiä poni keksi puskasta jonkun kummituksen ja loikkasi eteenpäin. Yhden laukka-askeleen ja pysähtyi sitten, mutta liike oli niin nopea, että ystäväni näytti hetken verran makaavan ilmassa ennen kuin mätkähti hankeen siinä asennossa missä oli ollut hevosen selässä. Jos luette Hevoshullua ja Polle vielä seikailee sivuilla, tiedätte mitä tarkoitan... Emma tippuilee Pollen selästä samaan tapaan tämän tästä.

    Samoin muuan tuntilainen oli kerran huonolla tuulella tullessaan tunnille. Hän alkoi repiä ponia suusta ja potkia pohkeilla, vaikka useita kertoja käskin hänen rauhoittua ja kohdella ponia asiallisesti. Ei mennyt perille. Lopulta poni mulkaisi häntä olkansa yli, vilkaisi ympärilleen ja otti kaksi valtavaa laukka-askelta etuviistoon oikealle, pysähtyi varoittamatta ja painoi päänsä alas. Tyttö lensi komeassa kaaressa ponin pään yli, suoraan selälleen keskelle kuralammikkoa! Voisin vannoa, että poni teki sen aivan harkitusti! Olen vieläkin aivan varma, että se tähtäämällä tähtäsi lätäkköön johon nakkasi tytön. Saatuaan hänet satulasta se jäi seisomaan lammikon reunalle katselemaan kun kiroileva tyttö rämpi lammikosta vettä ja saviklimppejä vaatteista valuen. Lopputunnin ajan tyttö olikin oikein kiltisti.
  11. Jos käyt ammattilaisen valmennuksessa, miksi et kysyisi häneltä neuvoja apujen käytössä? Hänen olisi paljon parempi neuvoa asiassa, kun hän näkee hevosen, tietää mitä se osaa ja miten se vastaa mihinkin apuihin.

    Laukanvaihdossa käytetään kyllä kaikkia apuja, ohjat, pohje ja istunta, mutta missä järjestyksessä mitäkin tehdään, riippuu siitä miten opettaja asian opettaa. Osaamaton hevonen herätetään tavallisesti puolipidätteellä, että se tietää että kohta tehdään jotakin. Mutta sen jälkeen menetelmät vaihtelevat. Jotkut opettavat, että ensin vaihtuu asetus, sitten pohkeet ja paino samaan aikaan. Toisten mielestä puolipidätteen jälkeen vaihdetaan ensin paino puolelta toiselle, sitten vaihdetaan asetus ja viimeksi pohkeet jotka ovat hevoselle merkki siitä, että se laukka vaihtuu NYT. Joku muu opettaa taas toisella tapaa.

    Mutta jos tarkoitit yleisemmässä mielessä, niin osaamattomalla hevosella joutuu käyttämään korostetumpia apuja kuin osaavalla. Asetuksia on korostettava (asetetaan hevosta laukan suuntaan hiukan voimakkaammin askelta tai paria ennen vaihtoa, ja sitten vaihdetaan asetus toiselle puolelle myös hieman tavallista voimakkaammin - varoen kuitenkin, ettei kaula ala kääntyä), paino on siirrettävä voimakkaammin toiselle puolelle ja taakse siirtyvä ulkopohje on siirrettävä hiukan tavallista taaemmaksi. Kun hevonen oppii apujen merkityksen, niitä ei enää tarvitse korostaa, vaan voi siirtyä hiljalleen pienempään ja kevyempään apujenkäyttöön.

    En tiedä vastasiko tämä nyt siihen mitä ajoit takaa kysymykselläsi, mutta tuon apujen käytön voi tulkita niin monella tavalla. Joka tapauksessa Katherine on oikeassa, ettei kannata alkaa opettaa laukanvaihtoa ominpäin vaikka itse tietäisikin miten se tehdään. On eri asia osata se itse kuin opettaa sitä hevoselle joka ei osaa, joten aloita laukanvaihdon opetus valmentajan avulla.
  12. Eli matkakulut voi viivata yli luettelosta. Mitä jää..? Maneesimaksut väliaikaisina pari kertaa vuodessa 160e/kk, jos samalle ajanjaksolle osuu kengitys n. 100e, ehkä joku rehusäkki jonkin kympin jos syöttää muutakin kuin tallin tarjoamia eväitä... Siitä tulisi kolmisensataa euroa tallimaksun lisäksi. Ja jos vielä ne vakuutukset kerran vuodessa osuvat samaan kasaan, lopullinen lasku on aika iso. Mutta jos näyttää siltä, että kaikki isommat maksut osuvat samaan aikaan, niin eiköhän niitä pysty sovittelemaankin sen verran ettei kenenkään tarvitse käydä kuokkimassa hevosen kaurakupilla. :) Mutta noin normaalioloissa sanoisin minäkin, että tallimaksu plus parisen sataa kuussa voisi osua aika lähelle oikeaa.

    Tiedän pari omistajaa joilla on kokonaan erillinen pankkitili hevosta varten. Sinne laitetaan säännöllisesti tietty kuukausisumma, vaikka se tallimaksu +200e, ja jos sinne maksujen jälkeen jää ylimääräistä, sen annetaan kertyä kunnes ylijäämästä voi maksaa jotakin, yhden kuukauden tallimaksun, kengityksen, mitä vain tarvitseekin. Tai jätetään säästöön esim yllättäviä ell-kuluja tai varustehankintoja varten. Mikä parhaalta tuntuu.
  13. Virkistävää vaihtelua, että te kaksi olette kerrankin samaa mieltä jostakin. :)

    Hyvä että otitte nuo asiat esiin, minä en niitä tullut edes ajatelleeksi, kun ei ole koskaan niistä tarvinnut huolehtia. Tarkoitan siis matkakuluja ja maneesimaksuja. Itselläni on tallit olleet kävelymatkan päässä ja ratsastaa on voinut ulkona lähes ympäri vuoden. Kun kenttä meni kelvottomaksi, siirryimme pellolle, ja kun pelto kävi mahdottomaksi, alkoi kenttä olla taas käyttökelpoinen.

    Vakuutuksia en minäkään osaa pitää kuukausikuluina, mutta kuten jo sanoittekin, ne on silti hyvä ottaa huomioon.
  14. Joillekin jää, toisille ei. Mutta ainakaan se ei enää olisi niin tammojen perään jos se ruunattaisiin, kun se ei enää olisi niin viettien vietävissä. Vaikka sille joitain orimaisia tapoja jäisikin, se ei einakaan pääsisi tekemään ns. vahinkoja tammojen kanssa, mikä jo yksin on sellainen tekijä, että minä ruunaisin sen - ellei sillä todellakin ole siitosarvoa kuten Katherine sanoi. Muussa tapauksessa tehkää tukevammat ja korkeammat aidat sen ympärille.
  15. Ei siinä sitten pitäsi olla muuta kuin kengitykset ja ell-kulut ellei halua syöttää jotain lisärehuja. Perus ruoka ja kuivikkeet kuuluvat tallimaksuun.

    Onnea hevosen kanssa! :)
  16. On leikattu, valitan. Olisimme halunneet odottaa että kissa ehtii kehittyä kunnolla ennen leikkausta, mutta sille tuli 9-kuisena kiima jonka melutaso oli sitä luokkaa että elämä talossa meni mahdottomaksi. Ei siinä jäänyt vaihtoehtoja.
  17. Jos kengitykseen laskee satasen verran 8vk välein, ei todennäköisesti mene kovin pahasti metsään.

    Ell-kulut normaaeihin rokotuksiin, madotuksiin ja tarvittaessa raspauksiin ei montaa kymppiä maksa.

    Sitten paljonko menee valmennuksiin riippuu paikasta. Tuntien hinnat voivat vaihdella todella paljon, joten sinun kannattaa kysellä paikallisilta valmentajilta millä hinnalla he opettavat, ja laskea sitten siitä paljonko menee kuukaudessa. Tunneilla nimittäin todellakin kannattaa käydä oman kanssa ja miksei samalla muillakin jos rahaa riittää.

    Jos haluat antaa jotain lisärehua - mitä läheskään kaikki hevoset eivät tarvitse - se maksaa jokusen kympin, riippuen vähän mitä syötät ja paljonko.

    Näin äkkiseltään ei tule muuta mieleen jos on kyse täysihoitotallista kuten sanoit.

    Hevosen ja ratsastajan varusteet ovat kertaostoksia joten niitä en laskisi kuukausimaksuihin. Mutta ellei varusteita ole, niin kyllä niihinkin saa varata melkoisia summia, varsinkin jos hommaa varusteita kalliimmasta päästä.
  18. Olen aivan samaa mieltä Katherinen kanssa. Ei makupaloja kädestä yleensäkään. Vaikka itse antaisikin "vain kerran", siellä voi olla muutama kymmenen muuta jotka antavat myös "vain kerran" ja hevoselle se onkin sitten jo jatkuvaa. Meillä ei tarvitse antaa kädestä kuin muutaman kerran, niin poni alkaa jo näykkiä.
  19. Riippuu ihmisestä, kyllä. Jotkut säikähtävät helpommin kuin toiset.

    Pidä hauskaa leirillä! :)
  20. Oikein hyvin voit. :) Jos olet sen 160 pitkä, niin n. 140cm ylöspäin on hyvä koko. Mutta jos ajattelet omaksi ja tiedät vielä kasvavasi, niin sitten se 150 on parempi.
    21. 32 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt