lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Niinpä. Nuo pohjavedet hiukan huolettavat, mutta kai nyt muutaman hehtaarin läntiltä joku sopiva paikka löytyy yhdelle hevoselle.
  2. Niinpä. Eihän Suomessa saa kohta enää edes aivastaa ilman että siitä täytyy tehdä anomus ja odottaa päätöstä siitä missä tämän toimen voi suorittaa. Oli iso virhe liittyä koko EU:hun. Sen jälkeen on kaikki luisunut alamäkeen hyvää vauhtia. Paitsi verot ja muut maksut...

    Veikkaanpa, että jos oikeasti mennään siihen pisteeseen ettei maahan saa enää haudata, niin ainakaan maalla asuvat eivät sitä lakia tule noudattamaan.

    Mutta katsotaan nyt.
  3. Moni käyttää kenkien ja chapsien yhdistelmää siksi, että kengät ovat saappaita kätevämmät käyttää, mutta chapsit suojaavat pohkeita satulanpolttamilta. Kyseinen yhdistelmä on myös viileämpi kuin täysipituiset chapsit, mikä lisää niiden suosiota varsinkin kesäaikaan. Mikään sääntö ei kuitenkaan minichapseja vaadi vaikka kengillä ratsastaisikin. Kyse on lähinnä omasta mukavuudesta.
  4. Käypä kuule kyselemässä aikuisviihdesivustoilta. Tämä ei todellakaan ole oikea paikka tuon suuntaisille kyselyille.
  5. Hyvä tietää! Kiitos, täytyy yrittää selvitellä pitävätkö nuo huhut paikkansa. Hyvällä onnella maaseudulla ei niin tiukkaa olekaan. Kunhan ei pohjavesiin hautaa...
  6. No juu, kiima kieltämättä selittää aina paljon.. Meillä se ei aiheuttanu riehumista, mutta ympärivuorokautista naukumista täyttä kurkkua kyllä senkin edestä!

    Kumpaa tarkoitat "tällä vaiheella"? Riehumista vai mouruamista? Meillä se meteli jatkui yötä päivää viikon päivät kunnes kissa leikattiin kesken kiiman. Huutaminen loppui kuin seinään. Luoja tietää kauanko olisi jatkunut jos olisi pitänyt odottaa että se menee ohi ennen leikkausta! Onneksi ei tarvinnut ottaa siitä selvää...

    Mutta hyvä kun selvisi, ainakin tietää, että tilanne on ohimenevä. :)
  7. Samaa ajattelen minäkin. Taputus on ok. Ratsastaessa minäkin mieluummin silitän kuin taputan, juuri Katherinen mainitsemasta syystä. Mutta maassa ollessani kyllä yhtäläillä taputtelen kuin silittelenkin. Hevoset erottavat kyllä taputuksen läimäytyksestä.

    Ne taputukset joita huipputasolla joskus näkee... Se, että käden liike on laaja, ei välttämättä tarkoita, että taputus olisi kovakourainen. Kättähän voi heilauttaa vaikka olan takaa, mutta jos liikkeen pysäyttää ajoissa, hevoseen osuva kosketus saattaa olla hipaisun luokkaa. Mutta miksi kättä yleensä täytyy sillä lailla heiluttaa, oli voimakkuus mikä hyvänsä, en minäkään ymmärrä.
  8. Hyvin lähellä omaa kotia on myös se talon ohi kulkeva tie jonka kissa ylittää retkillään. Meille kävi täsmälleen samoin kuin Mirrizille. Yhtä pitkä pihatie maalla, ja silti kaksi kissaa, leikattuja molemmat, jäi auton alle niiden niiden ylittäessä katua jollain metsästysretkellään. Kissat olivat meillä eri aikaan, eivät siis joutuneet samaan onnettomuuteen.

    Mirriz on oikeassa, vapaana kulkevan kissan kulkuja ei voi rajoittaa mitenkään.

    Meilläkin nykyinen kissa ulkoilee vain aitauksessa tai valjaissa.
  9. Voi hyvin olla että kissa kaipaa koiraa. Meilläkin kissan ja koiran välinen suhde on niin läheinen, että jos koira viedään pois, kissa selvästi kaipaa sitä.

    Toinen mahdollisuus on se, että kissa on vähentänyt syömistään sen takia, että koira ei ole enää yllyttämässä sitä syömään. Koira söi kissankin ruokia, joten kissa saattoi silloin syödä tarvettaan enemmän eräänlaisen kilpailutilanteen takia. Nyt kun koira ei enää yllytä sitä, kissa syö vain sen verran kuin se tarvitsee.

    Ellei kissa ala laihtua, en olisi huolissani. Se kuitenkin syö kolmesti päivässä, joten kuulostaa siltä, että kaikki on hyvin.
  10. Meillä on 1,5v maine coon tyttö ja on kyllä niin ihana kissa kuin olla ja voi! Coonit ovat hyvin sopeutuvaisia ja ihmisläheisiä ja ne ovat mukana kaikessa mitä talossa tapahtuu. Joskus ihan riesaksi asti. Ne sopeutuvat hienosti myös muihin mahdollisiin lemmikkieläimiin, kuten meillä koiraan, ja sopivat oivallisesti myös lapsiperheisiin. Coonit ovat vahvoja kissoja ja tarvitsevat sellaista tekemistä, missä ne voivat käyttää lihasvoimaansa tosissaan. Meillä esimerkiksi isot kiipeilypuut ovat suuressa suosiossa, samoin kaikenlaiset tasot joihin joutuu kunnolla hyppäämään, eli noin metrin korkeuseroilla. Jos coonilla ei ole tarpeeksi virikkeitä, ne alkavat keksiä niitä itse, joten sohvakoristeiksi ne eivät välttämättä oikein sopeudu.

    Jos coonin vie valjaissa ulos, kuten kerrostalossa asuvan kannattaa, on syytä hankkia todella tukevat valjaat, koska jos ne laittaa normaalin kotikissan valjaisiin, ne pystyvät katkaisemaan valjaiden soljet ja jopa sen lenksun johon hihna tulee kiinni. Meidän kissamme kasvattajalta oli kahdesti katkennut (tai vääntynyt auki) kyseinen lenkki kun kissa oli pelästynyt ja kiskaissut täydellä voimallaan valjaita vasten, ja meillä meni soljet rikki kertanykäisyllä kun kissa päätti muuten vain ottaa pikku spurtin. Ja kissa oli silloin noin puolivuotias.

    Coonit pyrkivät myös kokeilemaan rajojaan kurin suhteen, joten niille kannattaa tehdä jo alkuunsa selväksi mitä on luvallista tehdä ja mitä ei. Jos kerrankin antaa periksi jossain asiassa, ne eivät hevillä usko ettei sitä saa tehdä enää myöhemmin.

    Useimmat maine coonit eivät välitä vedestä, vaan ainakin joillekin on tyypillistä mm "pestä" käpäliään vesikupissa. Meillä tuo työntää käpälänsä veteen ja ravistaa sitten kunnolla, ja kun pahimmat vedet tassukarvoista ovat levinneet lähiympäristöön, se kastelee käpälänsä uudestaan ja ravistaa taas. Joten vesikuppia saa täytellä keskimääräistä useammin. Mutta ainakin lattia pysyy puhtaana... Kaikki eivät tee niin, mutta meillä kyllä tekee. Kissa upottaa koipensa huoletta veteen olkapäätään myöten, mutta inhoaa jos sen mahakarvat kastuvat. Jotkut ovat joutuneet laittamaan cooniensa vesikupin isoon vatiin estääkseen lattioita lainehtimasta kissojen vesileikkien takia.

    Coonit ovat "juttelevat" mielellään. Hyvin usein ne ilmoittavat tulostaan erilaisilla äänimerkeillä, kuka vienolla äänellä, kuka täyttä kurkkua naukaisemalla.

    Turkki on enemmän tai vähemmän pitkää, hyvin pehmeää ja silkkistä, ja sitä saa kampailla kerran pari viikossa jotta takut pysyvät poissa. Pennulle on pehmeä harja vielä hyvä, mutta kun pentukarva on varissut pois, pehmeä harja ei enää uppoa turkin läpi, joten harjasta huolimatta takkuja voi tulla. Ja pintakarva on sellaista, että vaikka kissaa silittää, käden alle jäävää takkua ei välttämättä tunne, joten kannattaa käydä turkki läpi kamman kanssa vaikka se tuntuisikin sileältä.

    Varmaankin parempi mainita myös, että kannattaa pitää talo melko siistinä jos paikalla on cooneja. Ne nimittäin käpälöivät kaikkea mihin pääsevät käsiksi, ja ne tunkevat käpälänsä joka ikiseen koloon ja rakoon mitä suinkin onnistuvat löytämään. Ne ovat loputtoman uteliaita ja haluavat aina tietää, minkälainen joku pölyhiukkanen tai pieni roska jossain lattian raossa tai sängyn patjan välissä on.

    Maine coon kehittyy hitaasti, ne ovat täysikasvuisia noin 3-vuotiaina, ja siihen asti niille voi antaa ruokaa suunnilleen niin paljon kuin ne jaksavat syödä. Meillä on 1,5-vuotias tällä hetkellä, ja se painaa nyt n. 7kg eikä ole mitenkään ylipainoinen kokoonsa nähden. Ja koska se on vielä kehittyvä, painoa tulee vielä lisää. Kalkkia kannattaa antaa ruuan mukana siihen asti että kissa on täysikasvuinen. Isosta koosta johtuen ruuan sisältämä kalkki ei riitä maine coonin tarpeisiin.

    Tässä lienee pääkohdat... Kysele lisää jos jotain jäi kertomatta. :)

    Varmaankin haluatte mieluummin pennun, mutta siltä varalta että aikuinenkin kissa kävisi, niin mainitsen, että meidän kissan kasvattaja sanoi juuri eilen, että hänellä olisi 4v tyttökissa joka etsii kotia. On siis juuri tullut täysikasvuiseksi. Todella kiltti ja läheisyydenhakuinen, mutta kasvattajalla on joukko muitakin kissoja, ja niiden joukossa on pari joiden kanssa tämä tyttö ei tule toimeen. Se etsii siis kotia jossa ei olisi muita kissoja.
  11. Meillä on pienempiä lemmikkejä tuhkattu, mutta nyt kun kesällä tulee ajankohtaseks hevosen kanssa, se haudataan kotiin sellaisenaan, ilman tuhkausta. Ajatus teurastamosta on liian vastenmielinen edes harkita, riippumatta siitä olisiko kuljetus omasta takaa vai pitäisikö kutsua teurasauto. Ja kuten Katherine sanoi, tuhkaus maksaisi liikaa. Joten kutsumme eläinlääkärin päästämään sen päiviltä, ja sitten hautaamme sen perinteiseen tapaan.

    Pikkulemmikeistä osa on tuhkattu, osa haudattu sellaisenaan.

    Sitä vain olemme miettineet, että onko mahdollisesti joitakin tahoja mihin hevosen kuolemasta pitäisi ilmoittaa? Esim hippos tms. Vakuutustahan sillä ei ole ollut enää aikoihin, kyseessä on kuitenkin jo 30v poni, mutta onko jotakin muuta paikkaa mihin pitäisi ilmoittaa?
  12. Kyllä se "ei!" kannattaa opettaa elukalle kuin elukalle. Helpottaa kummasti elämää kun ne osaavat lopettaa mitä ovatkin tekemässä, kun kielletäään. En ole koskaan uskonut siihen, että ei-toivottua käytöstä ei huomioida mitenkään, missään tilanteessa. Eläimiä on kiellettävä tekemästä vääriä asioita ja kehuttava kun ne tekevät oikein, sillä lailla ne oppivat tietämään mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos kissaa ei kiellä esim roikkumasta verhoissa, ei se voi mitenkään tietää ettei niin saa tehdä.

    On tosin niitäkin tilanteita joissa on parempi olla huomioimatta, kuten jos pahanteko on selkeästi pelkkää pakkomielteistä huomionhakuisuutta, tai määrätyissä pelkotilanteissa, mutta kun puhutaan kurittomuudesta ja pahanteosta leikin tiimellyksessä, voi ja minusta kannattaakin harrastaa kieltopolitiikkaa.

    Monilta ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että eläimetkin kieltävät toisiaan vääristä asioista. Ne eivät tee sitä samalla tavalla kuin ihmiset, mutta palautetta huonosta käytöksestä tulee kuitenkin. Hevoset luimistavat, purevat tai potkaisevat, koirat nostavat niskakarvansa pystyyn, irvistävät, murisevat ja purevat, kissat köyristävät selkäänsä karvat pystyssä, sähisevät ja raapivat, ja toki purevat nekin. Kun ajattelee miten kovakouraisesti eläimet joskus opettavat toisilleen tapoja, niin se ihmisen käyttämä "Ei!" on melko mitätön tapa kieltää.
  13. Pitää paikkansa, sen takia en sitä kiinteää niin varauksetta suositellutkaan. On kuitenkin hevosia, joille sillä juoksevalla ei ole tarpeeksi tehoa, ja niissä (harvoissa) tapauksissa se kiinteä on parempi. Sen takia sen tuossa mainitsin.
    Mutta totta, kiinteää ei pidä käyttää ilman osaavaa opastusta sen käytössä.
  14. Sanoisin samaa kuin Katherine. Ylläpitohevonen sinänsä on järkevä ratkaisu ennen kuin ostaa oman, mutta jos epäilee että rahat eivät välttämättä riitä, ei hevosta ole viisasta ottaa edes ylläpitoon. Rahojen on todellakin riitettävä joka tilanteessa.

    Omassa tallissa pitäminen ei paljon maksa jos tarvikkeet ovat valmiina, mutta kuten Katherine sanoi, teillä olisi hyvä olla enemmän kokemusta, edes toisella teistä, ennen kuin otatte hevosta omaan talliin. Paitsi jos vanhempanne ovat kokeneita hevosihmisiä tai tunnette jonkun joka voi koska tahansa tulla avuksenne kun tarvitsee. Lähes kaikille tulee jossain vaiheessa vaikeuksia ensihevosen kanssa, ikään ja kokemuksen määrään katsomatta, ja silloin teidän täytyy voida luottaa siihen, että te saatte osaavaa apua.

    Jos olisitte ottamassa hevosta yleiseen talliin, olisin heti toivottanut onnea etsimiseen. Sen enempää mitä jo osaat, ei ratsastuskoulussa yleensä opikaan joten sinun olisi kyllä hyvä hetki hankkia yp-hevonen. Mutta omaan talliin..? Jos olisitte keskenänne, sanoisin, että hieman lisää kokemusta sitä ennen ei olisi pahitteeksi. Mutta jos apua on tarvittaessa saatavilla koko ajan, niin mikä ettei. Rauhallisen ja kiltin, terveen hevosen kanssa voisitte pärjätäkin.

    Huomioikaa myös se, minne ja miten järjestätte laitumen, jos hevonen tulee omaan talliin? Mikään 20mX20m kokoinen läntti takapihalla ei ole laidun, vaan tarha. Teettekö aidat luonnon puusta kiinteäksi, vai laitatteko paimentikuista aidat? Lanka-aidat tuppaavat painumaan maahan talvisin ja niitä saa olla päivittäin tarkastelemassa, että ne pysyvät kunnossa. Miten sähkö? Patteripaimen vai verkkopaimen? Sähkölasku? Minne lantala? Minne ja miten se tyhjennetään kun aika tulee vai saatteko leviteltyä sen esim omalle pellolle? Onko hevoselle varjoa laitumella ja tarhassa kesällä? Jotkut hevoset, kuten omani, palavat auringossa elleivät pääse suojaan. Entä tallin lämmitys talvella? Minne ja miten varastoitte heinät ja kuivikkeet? Onko teillä ylimääräistä tilaa, missä hevosta voi esim kengittää jos ulkona on kylmä tai muuten kurja keli?

    Tuossa nyt sellaisia huomioon otettavia juttuja joita näin äkkiseltään tuli mieleen. Paljon kysymyksiä joihin on syytä keksiä ratkaisu ennen kuin hevonen tulee taloon.
  15. Jätä ihmeessä tuo racing pony pois ja hanki tilalle jotakin mikä sisältää ainoastaan kivennäisiä. Racing pony on kuitenkin väkirehu jota harvat ponit oikeasti tarvitsevat. Se sisältää mm kauraa josta tosiaan saa energiaa, ja kuten itsekin sanoit, ponisi saa sitä liikaa vaikka tuon rehun energiapitoisuuden pitäisi olla matala.

    Esim miner blå sisältää pelkkiä kivennäisiä ja hivenaineita, ja annostus on normaalirasituksessa 120-180 grammaa päivässä.
  16. Onko hevosella martingalit? Ellei, kokeile ensimmäisenä niitä. Itse suosin enemmän juoksevaa mallia, mutta joillekin kiinteä on parempi.

    Martingaleilla hevonen ei pääse yhtä helposti väistämään kuolainta nostamalla päätään.

    Laita myös alaturparemmi ellei jo ole, sekin auttaa hallinnassa jos heppa aukoo suutaan kun sitä pidättelee.
  17. Huomauttaisin myös, että kaikki kissat eivät automaattisesti metsästä hiiriä. Meidän edellinen kissamme ei vilkaissutkaan hiiriin päin ja lähti pakoon nähdessään rotan, mutta lintuja ja lepakoita se kyllä nappasi heti kun silmä vältti. Eli metsästysvaistoa sillä kyllä oli, mutta se kohdistui lentäviin juttuihin, ei juokseviin.

    Muutoin ajatus hiirikissasta on mielestäni ok. Mutta kuten OriginalProcat sanoi, siitäkin on huolehdittava kunnolla.
  18. Meidän leikatulla 1,5-vuotiaalla on koko ajan saatavilla nappuloita, ja se saa kolme pussia päivässä märkäruokaa ja lisäksi päivittäin pari palaa raakaa lihaa (yleensä kanaa) ja joskus makupalana ruuan sekaan juustoa, katkarapuja tai mitä milloinkin.

    Tosin leikattu kissa alkaa helposti lihoa joten määrien kanssa saa olla aika tarkkana, mutta muuten ei noiden antamisessa pitäisi olla ongelmia. Maidosta en tiedä kun meillä sitä ei ole koskaan annettu kissalle.
  19. Ahaa! Ymmärrän.

    Se kuulostaa jo paremmalta, mutta en siltikään suosittele jalkavaivaisen hevosen ostamista. Syyt olen jo kertonut.

    En oikein osaa enää muuta sanoa, kuin sen mitä olen jo sanonutkin, eli että harkitse asiaa hyvin tarkkaan. Itsellesihän sinä olet hevosta hankkimassa, joten jos arvelet että tamma kestää käytössäsi, en näe ostamiselle mitään esteitä.

    Mihin hevoseen lopulta päädytkin, toivotan teille onnellista taivalta! :)
  20. Anna mun kaikki kestää..! Jos hevonen on yhdeksänvuotiaana teurastuomiolla, siihen on varmasti hyvä syy. Tässä tapauksessa se jalka, joka näköjään on huonommassa kunnossa kuin luulinkaan, koska kerran omistaja on sen päättänyt jo lopettaa. Älä suostu tämän hevosen ostamiseen!

    Myötätunto eläimiin on sinänsä hieno piirre, mutta sääli on väärä syy ostaa vammautunut hevonen jota ei voi parantaa. Jos haluat terveen hevosen, odota, että tämä on mennyt, ja ala sitten uudestaan vaatia hevosta. Silloin sinulla on paremmat mahdollisuudet saada kunnollinen heppa allesi.

    Kuulostaa julmalta, tiedän, mutta nämä ovat niitä asioita, joissa se oma sydän on pakko kovettaa ja ajatella asiaa järjellä.

    Toki jos itsekin haluat juuri tämän hevosen, niin mikäs siinä, mutta se ei välttämättä ole todellakaan kovin pitkäikäinen. Mutta jos haluat terveen, sinun on pakko kieltäytyä tästä ja antaa sen mennä, ja yrittää sitten uudestaan puhua hevosen hankinnasta. Paitsi jos vanhempasi suostuisivat ostamaan kaksi... Yhden käyttöhevoseksi ja tämän tamman lemmikiksi. Mutta kulut olisivat kaksinkertaiset.
    21. 45 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt