lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Ai, onko koffin pojat vaihtanu hevosia? Viimeks kun näin ne viime kesänä, niitä kärryjä vetävät hevoset olivat vaaleanruskeita pohjoisjyllanninhevosia. Shiren säkäkorkeus on 160cm-2m (koffin hevoset eivät olleet niin suuria) ja ne ovat mustia, lukuunottamatta jalkojen valkoisia karvoja ja laukkin. Myös ruunikko ja kimo sallitut värit. Mutta tämä on sivuseikka joka ei liity mitenkään aloittajan kysymyksiin.

    Kyllä, kylmä- lämmin- ja täysverisiä voi risteyttää keskenään miten vain, tuloksesta ei voi tietää kumman vanhemman ominaisuudet siitä näkyvät vahvemmin, vaan se jää aina arvailun varaan. Varmaankun joku perintötekijäasiantuntija osaisi laskea todennäköisyyksiä sille minkälainen varsasta tulee, mutta tavallisen tallaajan ei ole niin helppo asiaa arvioida.

    Ratsujen joukossa on kaikkia kolmea laatua, kylmä- lämmin- ja täysverisiä, mutta esim työhevosina käytetään pääsääntöisesti kylmäverisiä. En ainakaan ole kuullut lämppäreistä tai täysverisistä työhevosista. Vastaavasti en ole nähnyt ainuttakaan kylmäveristä ratsua korkean tason kisoissa, mikä ei sitten tarkoita sitä etteikö niinkin voisi silti olla.

    Mitä eroa sitten on lämmin- ja täysverisellä?

    Muistelen aikoinaan saaneeni selityksen, että lämminveriset, eli puoliveriset, rodut on saatu aikaan risteyttämällä keskenään rotuja kunnes on saatu aikaan toivotunlainen hevostyyppi, ja sitten on alettu jalostaa näitä hevosia, ja siitä on muodostunut oma rotunsa. Siksi sellaisia hevosia sanotaan puoliverisiksi.

    Täysiverisillä taas on käytetty jalostukseen vain yhtä rotua, eli esim arabeihin ei ole sekoitettu muita rotuja, mistä syystä niitä sanotaan täysiverisiksi eli "jalorotuisiksi".

    EN VÄITÄ että tämä selitys olisi oikea, mutta näin minulle kerrottiin kun lapsena asiaa kyselin.

    Tosin nyt kun ajattelen asiaa, moni kylmäverirotukin on saatu aikaan risteytyksillä, mutta silti niitä ei sanota puoliverisiksi. Ristiriitaista, myönnetään.

    Tuota laukkatoimintaa ei taida suomessa olla, en mene vannomaan tätäkään, mutta muualla missä laukkakisoja järjestetään, käytetään ymmärtääkseni sekä lämppäreitä että täykkäreitä. Kylmäverisiä niissä ei käytetä, koska kylmäveristen ruumiinrakenne on matala ja tanakka, eivätkä ne sen takia ole yhtä nopeita kuin nuo kaksi muuta tyyppiä.

    Oikeastaan kaikissa hevosissa on yleishevosiksi soveltuvia eläimiä, mutta jos luonnejakoa kaipaat, niin kylmäveriset ovat keskimäärin rauhallisempia kuin muut. Rauhallisia hevosia löytyy toki muistakin, mutta lämppärit ja täykkärit saattavat olla säikkyjä. Varsinkin arabien joukossa tuntuu olevan paljon säikkyjä hevosia jotka loikkaavat katolle pienimmästäkin risahduksesta.

    Kuumaverinen tarkoittaa luonteenpiirrettä, tulista hevosta.

    Se, mitä joku väitti, että lämppärit hikoilevat enemmän, ei kyllä pidä paikkaansa. Kylmäveriset hikoilevat aivan yhtä helposti, sen on kokemus osoittanut moneen kertaan.

    Toivottavasti tämä nyt antoi jonkinlaisen vastauksen.
  2. Ja toiseksi kuinka paljon on muuten kokemusta hevosten/ponien hoitamisesta. Kysymyksestä päätellen ei paljonkaan. Vaikka shettikset ovat pieniä, ne ovat vahvoja ja voivat olla hankalia käsitellä jos sille tuulelle sattuvat. Riittävätkö taitosi ja voimasi temppuilevan ponin hallintaan?

    Ja edelliseen viitaten, olet ilmeisesti varsin nuori eli kasvat vielä. Shettis jäisi pieneksi muutamassa vuodessa joten jos haluat ratsastaa, harkitse vielä kannattaako sinun ottaa niin pientä ponia.
  3. Ja sitten jotkut väittävät ettei "vanha" koira opi uusia juttuja... Vaan hyvinpä kuuluu sinun koirasi ainakin oppivan. :) Hauska kuulla että on toiminut.

    Juu, kyllä tuosta korvaselityksestä sai tolkkua. Omat mietteeni vain kulkevat joskus vähän omituisia polkuja. Hetken ajattelin, että niillä on siellä korvan sisällä käytävässä joku ihme läppä joka estää vanhempia koiria kuulemasta kunnolla.

    Pitäis varmaan yrittää nukkua vähän enemmän...
  4. Heissan, 1+1! Koirat joita olen kutsumalla opettanut, ja toistaiseksi ne joiden omistajille olen saman keinon neuvonut, ovat kaikki hiffanneet idean. En silti väitä että olisit väärässä. Mainitsemassasi tapauksessa voi todellakin olla parempi jättää kutsumatta, mutta koska itse olen päässyt parempin tuloksiin kutsumalla, suosittelen luonnollisesti sitä.

    Mikäli tulkitsin aloittajan viimeisimmän viestin oikein, hän ei ole koiraa kutsunut mutta pysähtely tuntuu silti toimivan. Hyvä juttu!

    Ja aloittajalle: Korvaläpät korvissa?! Enpä ole ennen tuollaisesta kuullut vaikka olen koko ikäni koirien kanssa pelannut. Tosin luppakorvien kanssa vähemmän. Onko tuo tyypillistä juuri novascotille, vai onko sitä muillakin lupparoduilla? Mitähän varten evoluutio on sellaisen kehitellyt? Eihän se palvele mitään tarkoitusta. Kai. Vai?

    Vai tarkoititko läpällä itse korvia? Kävisi järkeen paremmin...

    Hauska tuo kommenttisi pään käyttämisestä. :D Aivojumppaa molemmille... XD
  5. Okei, kiitoksia oikaisusta. Olen usein tuosta yliherkkyydestä kuullut ja aina collien yhteydessä. Mutta "hyvä" tietää että sitä muillakin esiintyy; nyt olen taas hieman aiempaa viisaampi. :)
  6. Eipä kestä! :) Pelkäsin kirjottaneeni liiankin yksityiskohtasesti, mutta kiva jos oli hyödyksi. Olen aina ajatellut, että jos esittää mielipiteen, se pitää myös osata perustella, muuten se menettää merkityksensä.
    (hymyilen tyytyväisenä)
  7. Hyvä juttu! :) Ja nimenomaan opetusvaiheessa se kutsuminen, tuskin sitä myöhemmin enää tarvitseekaan. Meillä koirat oppi jossain matkan varrella sanan "odota", mikä toimii oikein hyvin sillon kun koiran pitää vain pysähtyä hetkeksi. On ollu hyödyllinen sana monta kertaa, mutta tässäkin asiassa kukin taaplaa tyylillään.

    Olisi muuten kiva jos jossain vaiheessa laittaisit tänne viestiä siitä miten on sujunut vai onko ollenkaan.

    Meillä meni tämän etäisyysasian opettamiseen toisen kanssa pari päivää, toisen kanssa melkein toista viikkoo.

    Taitaa noi luppakorvat olla vähän hankalia.. En olekaan koskaan ajatellut niitä tuolta kannalta. :)
  8. Onko kenellekään juolahtanut mieleen kysyä, miksi aloittaja haluaisi lyhytikäisen koiran? Ensin huudetaan, sitten EHKÄ kysellään. Olen samaa mieltä siitä, että jos ei halua sitoutua koiraan kuin muutamaksi vuodeksi, on parempi ottaa vaikka hamsteri. Mutta jos toiveen takana on vaikka tuleva opiskelu, niin voin sanoa, että opiskelu ei ole este pitää koiraa. Itse otin oman koirani opiskeltuani vuoden, kun pääni alkoi hajota tyhjässä kämpässä. Koira ei häirinnyt opintojani mitenkään, vaan pikemminkin auttoi minua sikäli, että se pakotti lähtemään ulos tuulettumaan ja sillä lailla jaksoin keskittyä opintoihini paremmin kuin jos olisin vain kököttänyt jatkuvasti neljän seinän sisällä.

    Ja jos aloittaja oikeasti haluaa lyhytikäisen koiran, suosittelisin aikuista koiraa, koska lähes kaikki rodut elävät ainakin sen 8v. Itse asiassa ei tule mieleen mitään rotua joka eläisi alle 6v.
  9. Eikös kirjoittaja jo sanonut, että sekä eläinlääkäri että eläinsuojelu ovat kumpikin suositelleet piikkiä?

    Onko koira tutkitty syövän varalta? Tuli vain mieleen, että ainakin ihmisellä tulee juuri tuollainen mädän haju ihon läpi kun syöpä etenee tarpeeksi pitkälle. Se myös selittäisi tuon laihuuden ja haluttomuuden tehdä mitään.

    Mutta oli tai ei, olen silti sitä mieltä, että olisi koiralle armeliaampaa nukuttaa se ikuiseen uneen.
  10. Totta, pennut ovat yksin kun emo metsästää, mutta emo ei viivy niillä retkillään koko päivää. Mutta kun laskee ihmiselle töissäoloaikaa 8h/pv + työmatkat, ja jos ihminen sulkee koiran ulos makuuhuoneesta missä itse nukkuu keskimäärin 8h/vrk, niin eipä jää pennulle kovin paljon aikaa viettää aikaa ihmisten seurassa. Yksikään emo ei luonnossa jätä pieniä pentujaan yksin niin pitkäksi aikaa.

    Plus että pennuilla on tavallisesti sisaruksensa seuranaan sen aikaa kun emo/lauman aikuiset metsästävät joten ne eivät ole yksin silloinkaan. On toki eri asia jos pentuja syystä tai toisesta on vain yksi, mutta useimmilla petoeläimillä on monta pentua.

    Kukin tyylillään, mutta olen kyllä aivan samaa mieltä nimimerkin "hanki elämä" kanssa, joskaan en olisi asiaa aivan noin suorin sanoin ilmaissut. Asiaa se oli silti.
  11. Tuli mieleeni vielä yksi asia mikä on ehkä syytä mainita, eli ruoka. En nyt mene vannomaan sheltistä, mutta monilla collieilla esiintyy vehnäallergiaa mikä ilmenee kullakin eri tavoin. Joillekin tulee vatsavaivoja kuten ripulia, tai kuten meillä, iho-ongelmia. Eli ainakin collien kanssa saa katsoa vähän tarkemmin mitä niille syöttää ja kuinka paljon. Sheltin kanssa ei näitä ongelmia ollut enkä ole allergioista kuullut muiltakaan, mutta se ei tarkoita sitä etteikö allergioita voisi shelteilläkin olla. Joka tapauksessa yleistä herkkävatsaisuutta esiintyy molemmilla roduilla, mutta ainakaan meillä se ei ole elämää haitannut millään tavalla.
  12. Sheltti ja collie eivät ole sama rotu. Sheltti on shetlanninlammaskoira, ja collie skotlanninpaimenkoira. Ne kyllä näyttävät pitkälti samalta, mutta eivät silti ole sama asia.

    Sikäli kun tiedän, collie on nykyään terveempi rotu kuin sheltti. Meillä oli aikoinaan sheltti, ja se sokeutui 6-vuotiaana CEA-nimiseen perinnölliseen silmäsairauteen eli silmänohjan rappeumaan. Tietääkseni tätä sairautta esiintyy vieläkin aika paljon shelttien keskuudessa, mistä syystä päädyimme collieen kun sheltistä aika jätti. Terveitä ovat olleet.

    Tunnen myös paljon sekä collieita että shelttejä, ja näistä koirista sheltit ovat selvästi arempia kuin colliet.

    Piste kyllä sheltille siitä, että pienempänä koirana sen siistinäpito on helpompaa. Kurakeleillä sen voi nostaa vaikka lavuaariin ja huuhdella siinä, mutta collien kanssa ei kyllä onnistu.

    Molemmat koirat kiintyvät koko perheeseen, tietysti riippuu vähän yksilöstä. En ole huomannut kummassakaan rodussa erityistä leimautumista tiettyyn perheenjäseneen. Molemmat ovat varautuneita vieraita ihmisiä kohtaan, plus että collie tuppaa usein olemaan "rasisti". Eli monikaan collie ei esimerkiksi suostu leikkimään juuri muiden kuin toisten collieiden kanssa, tai niiden koirien kanssa joiden leikkimistapa on tarpeeksi samankaltainen. Collie on aristokraatti, eikä se "alennu" esim painimaan ja kieriskelemään maassa leikkiessään kuten useimmat muut koirat tekevät. Ja ne vaativat ehdotonta kunnioitusta muilta koirilta. Sikäli sheltit ovat ehkä sosiaalisempia.

    Ja karvaa lähtee sitten molemmista. Kumman otatkin, varaudu siihen, että kun käyt kaupassa ja avaat uuden voipaketin, kannen alla on ensimmäisenä koirankarvoja vastassa. Näiden koirien karva on niin lentävää, että sitä tosiaan löytyy joka paikasta. Toisin sanoen jos olet siisteysintoilija, älä ota kumpaakaan.

    Molemmat ovat paimenkoiria, joten ne viihtyvät laumassa, eli oman perheen ihmisten seurassa. Ne myös nukkuvat mieluiten siellä missä isäntäväkikin, joten ainakin meillä on koirien petipaikka meidän sänkymme vieressä lattialla. Sänkyyn niillä ei ole mitään asiaa. Ne tosin osaavat kertoa itsekin missä mieluiten nukkuvat. Jotkut hakeutuvat eteiseen, koska siellä on usein viileämpää, ja paksukarvaisina koirina sekä collielle että sheltille tulee helposti kuuma.

    Kannattaa sitten kysyä kasvattajalta, onko koira energinen vai rauhallinen versio. Omasta koirastani kasvattaja sanoi jo alunperinkin, että tämä koira ei sovellu sohvaperunaksi, ja ettei hän edes myisi pentua kotiin missä sille ei olisi luvassa paljon aktiviteettia. Mainitsin tämän, että osaat ottaa huomioon tämänkin asian.. Ettei käy niin että etsit vaikka rauhallista sylikoiraa ja saatkin käsiisi elohopeaa, tai päinvastoin.

    Molemmat ovat herkkähaukkuisia, mutta koulutuksella ja kasvattamalla sen saa kyllä kuriin. Meillä haukkuvat harvoin.

    Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua.
  13. Itse olen kyllä eri mieltä tuosta kutsumisesta. Kyseessä on uusi juttu koiralle ja sitä täytyy opastaa siihen mitä sen halutaan tekevän. Eli kun pysähdyt, kutsu koiraa, niin se oppii, että kun pysähdyt, sen odotetaan palaavan takaisin. Ja kun se tajuaa mistä on kysymys, sinun ei enää tarvitse kutsua sitä vaan se palaa luoksesi automaattisesti. Kauanko oppimiseen menee aikaa, riippuu siitä miten nopeaoppinen koirasi on.

    Sanoit sen odottaneen sinua mäellä. Luultavasti se ei tullut luoksesi, koska se ei tiennyt miksi olit pysähtynyt, eikä ollut tarpeeksi utelias tullakseen katsomaan. Joten se jäi odottamaan ohjeita. Jos et kutsu koiraa vaan menet mieluummin itse sen luokse, se oppii vain sen, että sinä seuraat sitä eikä päinvastoin. Tästä syystä on parempi kutsua koiraa kuin kävellä itse sen perään.

    Muistit kai kehua koiraa kun se tuli luoksesi?

    Meillä on aina kutsuttu koiria tässä tilanteessa, ja jokainen on oppinut idean hyvin nopeasti eikä ole sen jälkeen tarvinnut niiden perään huhuilla.
  14. Tuo hännän päästä nykiminen on kyllä "hyvä" hyvä tapa opettaa pennulle että pissajälkiä ei sovi nuuskia, mutta sisäsiisteyteen se ei vaikuta mitenkään. Rangaistuksen pitäisi tulla sillä hetkellä kun se on aloittamassa tai tekemässä parhaillaan jotakin luvatonta. Turha sitä on jälkeen päin enää mennä nyppimään. Käyttäkää järkeänne!

    Pentu ulos oitis kun on syönyt, herännyt uniltaan tai leikkinyt, ja kovasti kehuja kun tekee tarpeensa ulos. Muistakaa, että chihu on pieni koira, joten miettikää minkä kokoinen sen virtsarakko on? Kirsikan kokoinen? Rotua en sinänsä tunne, sen myönnän, mutta luulisin, että niin pienen koiran pitäisi päästä ulos vähän useammin kuin vaikka collien tai rotikan. Korjatkoon käsitystäni ne joilla itsellään on chihu. Kuinka on?

    Useimmat taitavat opettaa pennun sisäsiisteyteen levittämällä vaikka sanomalehteä kaikkialle lattialle. Pikkuhiljaa kun alkaa vähentää paperia, niin pentu tekee tarpeensa edelleen paperille, ja lopulta se hakeutuu sen viimeisen sivun päälle jos ei syystä tai toisesta pääse ulos. Näin voi varmistaa että lattiat ja matot eivät sotkeennu, mutta tärkeintä olisi minkä tahansa pennun kanssa viedä se heti ulos leikin, unien ja aterian jälkeen. Sisälle laskemisesta on turha torua pientä pentua, ne eivät osaa vielä pidätellä joten on oikeastaan omistajan vika jos vahinko tulee sisälle.

    Ja vielä noista käskysanoista, niin minusta oli hyvin sanottu se mitä joku kirjoitti, eli että "ei" = "lopeta se mitä ikinä oletkaan tekemässä". Kyseinen sana kattaa kerralla kaiken luvattoman ja pentu oppii hyvin nopeasti sanan merkityksen oikeassa yhteydessä. Turha kehitellä omia käskysanoja kaikelle mahdolliselle. Kun pentu alkaa tehdä jotakin mitä sen ei ole suotavaa tehdä, on helpompaa sanoa "ei", kuin vaikka että "annapas olla järsimättä jukkapalmua".

    Ja sinulle "anteeksi tunkeutuminen": En ole ihan varma mikä on "ruohomatto", mutta sanoisin, että helpointa olisi ottaa kyseinen matto pois lattialta siksi kunnes pentu on oppinut sisäsiisteyden.

    Koulutuksen voi aloittaa jo ihan pienestä, mutta mieluiten leikin varjolla ja muutaman minuutin kerrallaan ettei pentu kyllästy. Ei siis mitään puolen tunnin koulutussessioita 2kk pennulle. Tänne-käskyä voi leikkiessä opettaa jo melkein heti kun pentu on taloon tullut. Kun pentua kutsuu ja samalla vaikka taputtaa kädellä lattiaa, lähes pentu kuin pentu tulee silloin katsomaan mitä tapahtuu, ja kun sitä sitten kehuu, se oppii automaattisesti mitä "tänne" tarkoittaa. Samoin "paikka" tm vastaava käsky tulee automaattisesti, kun esim pannan laittamisen yhteydessä vaatii pentua pysymään paikallaan sen aikaa että panta on paikallaan. On sitten pentukohtaisempaa miten niitä muita käskyjä voi ja kannattaa alkaa opettaa, mutta tuossa nyt nuo pari ensimmäistä alkajaisiksi. Mikä sitten on se käskysanojen tärkeysjärjestys, riippuu siitä keneltä kysyy, mutta näin meillä.
  15. Noinhan siinä helposti käy namien kanssa. Tämä mun koirani on pk collie, mutta samanlainen itsevarma seikkailija. Vielä tuli mieleen sellainen mahdollisuus, että jos siellä päin on metsiä tms, niin voisit kokeilla mennä piiloon kun välimatka kasvaa liikaa. Meillä tätä temppua käytettiin kun tämä minun koirani oli pentu eikä pitänyt ollenkaan silmällä minua. Se vain meni omia menojaan, tuli kyllä kun kutsuin sitä, mutta alkoi harmittaa kun se käyttäytyi kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Mutta asia korjaantui kun se muutamia kertoja sai etsiä minua pensaikosta tai puiden takaa. En ole varma toimisiko tämä tuossa sinun tapauksessasi, edelliset lienevät parempia kun koirasi kerran jo pitää silmällä sinun puuhiasi. Mutta elleivät ne tehoa, kokeile tätä.
  16. Meillä on kaikki koirat nukkunu makuuhuoneessa. Oma peti lattialla sängyn vieressä. Tämä siksi, että kuten joku sanoikin, koira on laumaeläin ja mieluummin nukkuu siellä missä muutkin eli ihmiset, ja toisaalta pennun tullessa taloon oli helppoa rauhoittaa se jos alkoi vinkua yöllä yksinäisyyttään. Riitti kun laski kätensä hetkeksi alas pennun viereen niin että se huomasi ettei ole yksin, niin vinkumiset loppuivat muutamassa yössä.

    En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihminen haluaa eristää pennut aikuisista, oli kyse sitten ihmislapsista tai lemmikeistä. Luonnossakin eläimet pitävät jälkikasvunsa luonaan kunnes se on tarpeeksi vanha pärjätäkseen omillaan, mutta ihminen erottaa pennut itsestään ja jättää ne yksin toiseen huoneeseen. Pentu on juuri riuhtaistu pois tutusta ympäristöstä, eroon emostaan ja muusta pentueesta. Pennun voi olettaa kaipaavan jonkinlaista turvaa uudelta omistajaltaan, mutta mitä tämä tekee? Vie pennun toiseen huoneeseen, sammuttaa valon ja sulkee oven. Pentu on täysin yksin vieraassa paikassa, ja sitten ihmiset ihmettelevät, miksi pentu vinkuu öisin.

    Pennun voi opettaa nukkumaan toisessa huoneessa myöhemminkin, sitten kun se on kunnolla kotiutunut. Jos petipaikkaa siirtää vähän kerrassaan kauemmas ihmisten sängystä, koira tottuu etäisyyteen ja siirtyy uuteen nukkumapaikkaansa samaa tietä petinsä kanssa. Joidenkin mielestä on parempi opettaa pentu siihen kerrasta, mutta minusta se on julmaa.
  17. Meillä on pk colliet samalaisia. Nekin ovat mukana kaikessa mitä tapahtuu ja aina valmiita lähtemään minne tahansa. Ja kun auton oven avaa niin koirat loikkaavat oitis kyytiin. Ja näyttävät hyvin hyvin surkeaa ilmettä jos ne komentaa sieltä pois. Mutta voimme ainakin puhua normaalisti.. :D

    Pitääpä kokeilla tuota tunnistusleikkiä. Nämä tuntevat nimeltä ne muutamat lelut mitä niillä on, mutta ei kai mikään estä opettamasta niille muidenkin tavaroiden nimiä. Kiitoksia vinkistä!

    Sanoit, että borderia kaupataan paljon sen takia että ne ovat hyviä agissa. Kysyn uteliaisuuttani, onko tämä vaikuttanut niiden jalostukseen? Pk collie meni aika pahasti piloille aikoinaan Lassien tultua kuvaruutuun. Collieista tuli pelkkiä pentukoneita kun kaikki halusivat kiltin ja urhean sankarikoiran, mutta onneksi lassiehuuma haihtui verrattain pian ja rotu on taas terveiden kirjoissa.

    Ja vielä yksi kysymys tuosta agilitystä. Vaikka se onkin valmiiksi pureskeltu juttu, niin ei kai siinä silti mitään vikaa ole jos koirat siitä pitävät? Ei ole tarkoitus inttää vastaan, mutta tulipahan mieleen. Mielipiteitä on monia ja niin pitääkin olla. Tylsäksi kävisi elämä jos kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta. :)
  18. Saisi aloittaja itse opetella käytöstapoja. On ok kysyä lupaa etuilla jonossa jos itsellä on vain pari ostosta ja edellä olevalla kärryllinen, mutta on törkeää ruveta tönimään ja kyselemään onko toinen kuuro! Varsinkin jos mummo ei edes kuullut että takana oleva sanoi jotakin. Eikä ollut mummon syy että kassaneiti ehti aloittaa oman työnsä. Aloittaja olisi itse ollut anteeksipyynön velkaa mummolle!

    Taitaa aloittaja olla niitä itsekeskeisiä aivokääpiöitä jotka kuvittelevat maailman pyörivän heidän napansa ympärillä. Niitä ihmisiä on olemassa valitettavan paljon, mutta kaikeksi onneksi heihin törmää melko harvoin.
  19. Meillä on käytetty leluja jakehuja samaan tarkoitukseen koska mekään emme pidä makupalojen syöttämisestä. Hyvin on toiminut ja jokainen koira oppinut. Kun koira ajautuu etäisyydelle jota kauemmas et halua sitä päästää, kutsu se takaisin ja leiki hetki sen kanssa. Heitä palloa pari kertaa ja jatka matkaa, tai jotakin vastaavaa; mikä nyt koirasi lempilelu onkaan.

    Toinen asia mikä toimi tämän hetkiselle koiralleni, oli se, että kun se harhautui nuuskiessaan liian kauas, pysähdyin ja odotin että se palasi luokseni. Kun se huomasi että matkan teko tyssää aina kun se menee liian kauas, se alkoi pysyä lähempänä. Tämä ei toimi kaikilla, mutta sitäkin voi silti kokeilla.
  20. Koiralle on normaalia puolustaa sitä minkä se haluaa itselleen. Niinhän ne tekevät keskenäänkin. Koira löytää kepin ja ihastuu siihen, ja sitten paikalle tulee toinen koira joka yrittää ottaa sen pois. Usein koira joka kepin on ensin löytänyt, väistää toista koiraa, mutta toisinaan ne ärähtävät tai todellakin purevat tunkeilijaa.

    Se on koiran luonnollista käyttäytymistä, ja tuo vuoden ikä on juuri sitä aikaa kun koira on murkkuiässä ja kokeilee rajojaan. Itse olen kylmästi ottanut niskasta kiinni ja muutamia kertoja kääntänyt kyljelleen. Sillä lailla emokoiratkin opettavat pentujaan tavoille, joten niskasta kiinni ottaminen ei todellakaan ole väkivaltaa. Toki siitä voi tehdä väkivaltaa jos käyttää liian kovia otteita, mutta eiköhän jokainen omistaja osaa arvioida kuinka lujilla otteilla sitä omaa voi käsitellä.

    Vuotiaan koiran kanssa on vielä helppo ottaa johtajuus takaisin, mutta muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla jo toinen.

    Ja opeta koira tosiaan siihen, että jos tarve vaatii, siltä voi ottaa vaikka ruuan suusta. Tämä sen takia, että silloin tällöin ilmestyy koirien vihaajia jotka voivat jättää myrkytettyjä lihanpaloja tai muita makupaloja ulos koirien löydettäväksi. Jos koiralla on taipumusta syödä löytämiään suupaloja, ne täytyy voida ottaa pois. Sama juttu mihin tahansa juttuihin, kuten korvatulppiin; ne täytyy voida ottaa pois ilman että koira puree.

    Meillä ei ole koskaan käytetty makupaloja yhdenkään koiran kouluttamisessa, vaan aina leluja tai muita kehuja, ja hyvin ovat silti oppineet.

    Siihen, että koirat alkavat vaikka järsiä jotakin luvatonta, teimme mekin niin että annoimme tilalle jotakin luvallista. Siinä ne oppivat mitä ne saavat kaluta ja mitä eivät. Mutta se mikä tehoaa yhdelle ei välttämättä toimi toiselle, joten on vain pakko kokeilla mikä käy oman koiran kohdalla. Ei näissä asioissa ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa.
    21. 68 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt