yhteenlaskutoimitus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. " Mitä huonommin tuntee omat tarpeensa ja oman itsensä, sen huonommin pärjää, kun vastoinkäyminen kohtaa."

    Niin itselle aina tuossa kohtaa tulee mieleen muuan tuttavani joka viisissäkymmeniissä koki aivoinfarktin, jonka syyksi paljastui synnyinäinen heikko kohta...jonka lopputulemaksi hän osittain halvaantui toispuoleisesti, vamma näkyy hänen kasvoistaan ja vaikuttaa hänen puhekykyynsä ja henkiseen hyvinvointiinsakin...

    "Joku toinen vain kohauttaa olkiaan siinä, missä sama asia saa jonkun toisen täysin pois tolaltaan jopa kuukausiksi. "

    Että empä tiedä, miten sitä itse sitten suhtatuisi tuollaiseen vastoinkäymiseen...en usko että löytyisi ihmistä joka vain kohauttaisi olkapäitään...

    Kuule kun tässä maailmassa on niin monenlaisia ihmiskohtaloita ja kärsimyksiä/sairauksia, että emme ns. terveet voi kenellekkään mennä sanomaan ettei sinulla ole mitään syytä olla onneton, katkerakin...
  2. "yhteenlaskutoimitus. Älä välitä ilkeistä kommenteistä. Se on hienoa kun uskallat täällä kertoa miten olet päässyt eroon alkoholiongelmastasi ja miten monta vuotta olet saanut kärsiä narsistin takia"

    Tsih...jassoo ettäkö ihan olen kertonut alkoholi ongelmastani ja siitä miten olen päässyt siitä eroon...

    ja mitä tuohon jälkimmäiseen tulee...

    ihan en ny sanoisi kärsineeni pelkästään narsistin takia, vaan enemmänkin "tämä kaikki" on yksi suuri kokonaisuus...kuten olen monesti todennut, olen löytänyt aiheen parista itsenikin,

    No joo...kaikenlaista, vastaamalla halusin ny vaan kertoa, että huomioin vääristelevän komenttisi...

    Toki voisit itse kertoa mikä lie syynä vähemmän miellyttävään "ystävällisyytesi" ? jonka halusit kohdistaa nimenomaan minuun...

    Ettäkö jos aiheeseen ei löydy kommentoitavaa niin sitten hyökätään ns. kirjoittajaa kohtaan...
  3. "Asiat joko menevät niin kuin haluat ja annat sille jonkin merkityksen omassa päässäsi, tai sitten eivät mene ja sinä annat sillekin merkityksen. "

    Niin, mitenköhän se ny sanoisi...korostat kovin tuota onnea...toki kaikki tavoittelevat sitä ja haluaisivat olla onnellisia, mutta mitä se onni, onnellisuus sitten itse kullekkin merkitsee...

    Itse en pidä onnellisuutta minään pysyvänä olotilana syystä että jos ei ole koskaan kokenut olevansa onneton, ei edes välttämättä tiedä olevansa onnellinen...saati että voisi ymmärtää kanssakulkijaa joka kokee olevansa onneton...

    Mitä tuohon tulee...

    "Enkä itse ole sitä mieltä, että ulkoiset olosuhteet vaikuttaisivat,"

    Niin tiedän kyllä, että että vaikeissakin oloissa ihminen voi valita asenteensa
    MM. Viktor Franklin on kehittänyt logoterapiansa tuon ajatuksen pohjalta... "Logoterapian mukaan meitä ei niinkään muuta se, mitä meille tapahtuu, vain se, miten asennoidumme asioihin"

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Logoterapia

    Mitä tulee ulkoisiin olosuhteisiin, net tuskin vaikuttavat pelkästään, mutta ajattelisin, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, se millaisia me itse olemme ihmisinä, ajatuksemme, menneisyytemme, maailma johon oleme syntyneet, muut ihmiset/koetut asiat, tekemämme valinnat ja tosiaankin minkä merkityksen millekkin asialle annamme jne...

    Että en osaa ajatella niinkään, että minä itse itsessäni voisin pelkästään tehdä itseni onnelliseksi...ikäänkuin päättämällä että nyt olen onnellinen/en tarvi mitään/ketään ollakseni onnellinen/ilman että mikään itseni ulkopuolella asia vaikuttaisi...

    Esimerkin vuoksi...hyvin usein spontaanit onnen kokemukseni syntyvät luonnossa (joka on itseni ulkopuolella)...että katson sen omalta osaltaan vaikuttavan siinä kuin omien ajatustenikin...mitä se onni sitten onkaan...itse voisin nimittää sitä sisältäni kumpuavaksi elämisen riemuksi joka joskus laittaa jopa hyppelemään...

    Mutta joo...omia sisäsyntyisiä kokemuksia on hyvin vaikea selittää, saati toisen kokemuksia ymmärtää...kaikelle ei ole sanoja...tunnemme niinkuin tunnemme kullosessakin hetkessä...jokainen omalla ainutkertaisella tavallamme...

    olemme sitten onnellisia tai onnettomia, niin kummassakaan tunteessa ei ole sillä hetkellä mitään väärää...

    mutta ajattelisin, että jos jotakuta ihmistä on kohdannut joku hänen oman kokemuksensa mukaan suuri vastoinkäyminen...niin on kohtuutonta heittää hänelle siinä tilanteessa lausetta...ihminen on oman onnensa seppä...
  4. "Jos katselee kirjoitustesi määrää, niin olet ännästä jaksanut kirjoittaa vaikka kuinka pitkään ja hän ei kuitenkaan ole vaikuttanut sinuun?"

    Niin tuo ei ole vaikuttanut minuun on sinun yrityksesi vääristellä sanomisiani...jos luet kirjoitukseni ihan pikkusen tuosta ylempää 9.29 tältä aamulta niin siinä lukee..

    "että tavallaan en kauheasti ajattele nykyään enää pelkästään sitä tiettyä ihmistä vaan enemmänkin yritän ymmärtää, että senkaltaisiakin ihmisiä on olemassa ja mietin kaikkea kokemaani aiheeseen liittyen...ja sitä miten se on vaikuttanut minuun ihmisenä."

    Mutta joo, tämmöstä se on...kiire sanoa oma mielipiteensä aiheuttaa joskus sen että vastaa/heittää jotain, ilman että ehtii lukemaan/kuuntelemaan ajatuksella toisen vastausta...ja syntyy niitä kuuluisia väärinkäsityksiä...

    Niin täällä kuin reality elämässäkin...
  5. "Haluat siis sittenkin olla sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. :) "

    Noh, tähän kohtaan vastaan, että ihminen itse on vastuussa mielentiloistaan...koska mielensä tilaa voi muuttaa ihan ajatuksenkin voimalla...

    Ja ajatukset/tunteet syntyvät kunkin ihmisen päässä, ei niitä kukaan päähämme laita...
  6. "Eli onni tulee itsestään, mutta epäonni on muiden syytä? Eikös tuo ole vähän narsistinen ajatus? Minusta onni, muista pahaolo? "

    Siis kysymys johon vastasin koski onnea, ei epäonnea...että mistäs kohdasta repäisit ajatuksen, että mielestäni epäonni ja paha olo minun mielestäni muiden syytä...

    Noh, laitoit kuitenkin kysymerkin perään ja vastaan ihan samalla tavalla että tunteet ja olot, niin negatiiviset kuin positiivisetkin syntyvät ihmisessä itsessään..
  7. "Tunnistatteko defenssinne? Vatvomisen? Vakikommentoijat?"

    Noh, voihan tätä kirjoittamista täällä vatvomiseksin nimittää, vaikka toisaalta sitä voisi nimitää harrastukseksikin, haluaa keskustella aiheesta ja kaikkeen siihen liittyvästä, ajatusten vaihtoa aiheen tiimoilta...
    (tsih, puolustusmekanismini toimii)

    Mutta ennenkuin jatkan...kysyn sinulta miksi otit aiheen esille ja halusit kohdentaa sen nimenomaan vakikirjoittajille? Koetko häiritsevänä/oletko huolissasi jonkun ihmisen kirjoittamisesta täällä? ja jos koet niin mistä syystä?

    Kuka on vakikirjoittaja? pelkästään hänkö joka kirjoittaa tunnistettavalla nimimerkillä, ma vaan luulen, että vakikirjoittajia saattaa piillä monenkin ns. puskanikin takanakin...

    Mutta joo...esille ottamasi aihe on hyvä...mutta ihan en tiedä liittyykö jöröjukka esimerkkisi enää siihen jos aiheena on vatvominen...

    Noh, laitan pari linkkiä , ensimmäisen otsikko on vatvomisen lopettaminen ja toisen selvitymisen, joiden pohjalta voit miettiä valitsemaasi aihetta vatvominen...

    Tietyllä lailla vatvominen on pahasta jos ajatukset kiertävät aina samaa rataa...mutta uskoisin kun vatvoo yhdessä muiden kanssa, saa myös itselleen uusia näkökulmia...pääsee pois kehäajattelusta...

    "Pohdi, mitä olet oppinut näistä vaikeista ajoista? Olet saattanut esim. oppia kärsivällisyyttä, peräänantamattomuutta, lojaalisuutta, rohkeutta, avomielisyyttä, anteeksiantoa tai itsekuria. Tätä kutsutaan trauman jälkeiseksi kasvuksi."

    http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/tk.koti?p_artikkeli=ont00009

    http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/tk.koti?p_artikkeli=ont00011

    Mitä defensseihin tulee...niin me kaikki käytämme niitä...

    "Eri defenssit toimivat erilaisissa tilanteissa ja eri ihmiset käyttävät eri defenssejä. Se, mitä defenssejä ihminen enimmäkseen käyttää, mitkä minän puolustuskeinot ovat hänelle tyypillisiä, kertoo hyvin paljon hänen persoonallisuudestaan"

    http://tiedostamaton.net/defenssit/

    Tunnistatko sinä defenssisi...
  8. "ensin joku ihminen on sulle todella tärkeä ja ihana ja koet siitä ehkäpä huumaavaakin onnea ja jossain vaiheessa myöhemmin hän onkin sinulle kuin myrkkyä ja toivot ettet koskaan olisi sitä ihmistä tavannut?"

    Noh, elämässä on monenlaisia ihmissuhteita, osa lähestulkoon elämän mittaisia kun taas jotkut tulevat ikäänkuin "käymään" elämässämme...kumpaankin lajiin voi sisältyä sekä onnen kokemuksia kuin tuskaakin siinä kun jotkut suhteet eivät aiheuta niin suuria tunteita...

    Mitä tulee tuohon, toiveeseen etten olisi koskaan tavannut...tarkoittanet ehkä Ännäksi nimeämääni henkilöä...

    yhtäkisti en osaa ajatella niin...kun kyse ny tietyllä lailla oli omasta valinnastani, vaikka en alkuun tiennyt millaisen ihmisen kanssa "jouduin" tekemisiin...että periaatteessa pyrin suhtautumaan asiaan tyyliin Shit happens ja sekin kokemus on hyväksyttävä elämään kuuluvana...kun menneisyyttä ei voi muuttaa...ja toive ettei sitä olisi tapahtunut on mielestäni turhaa...

    että tavallaan en kauheasti ajattele nykyään enää pelkästään sitä tiettyä ihmistä vaan enemmänkin yritän ymmärtää, että senkaltaisiakin ihmisiä on olemassa ja mietin kaikkea kokemaani aiheeseen liittyen...ja sitä miten se on vaikuttanut minuun ihmisenä...kuten olen monesti todennut, itselleni narsismi oli vieras aihe, ennen tuota kokemuksta ja kun ny "jouduin" aiheeseen tuon kokemukseni myötä tutustumaan niin olen oppinut niin itsestäni kuin ihmisyydestäkin hyvin paljon...

    Mitä tulee tuohon onnellisuuteen...mielestäni se on kunkin ihmisen sisäsyntyinen mielentila, johon toki saattavat vaikuttaa omien ajatusten lisäksi ulkoisetkin olosuhteet...

    Ettei mielestäni onni ole toisessa ihmisessä, eikä hänen käytöksessään vaan onnellisuus kumpuaa ihmisestä itsestään...kulloistenkin olosuhteiden/tilanteiden mukaan...siihen ei tarvita välttämättä toista ihmistä...
  9. "Ehdit jo vastata tuohon viestiin, jonka jollain tavalla sain poistettukin."

    Noh, kohdat joihin otin kantaa näkyvät lainauksina vastauksessani...

    Mitä tulee tuohon laittamaasi linkkiin...niin en tiedä voin pikkusen väärä ihminen ottamaan kantaa noihin asioihin, syystä että minulla on ensimmäistä kertaa menossa suhde, ns. normaalin ihmisen kanssa...

    Avioiduin nuorena , avioliittoni kesti reilu parikymmentä vuotta, toki minullakin oli osuuteni asioihin mutta merkittävin tekijä siinä olleisiin ongelmiin oli puolisoni alkoholisoituminen...

    Noina yksinäisinä vuosina kyllä tiedostin omat ongelmani,
    mutta noh, kertaus on opintojen äiti...

    monen vuoden "yksinäisyyden" jälkeen sitten tuli tuo Ännä suhde, jonka vuoksi tännekin olen tullut...en ole surrut suhteen päättymistä enkä pilalle menoa sillä tavalla, enemmänkin minua on puistattanut se että minulta yritettiin loppupeleissä viedä arvoni ihmisenä ja naisena...

    Että voisin ajatella että kummassakin epäonnistuneessa suhteessani oli mukana myös itsestäni riippumaton tekijä...

    "– Tällainen oman itsen ulkona eläminen on yksinäistä. Minuutemme ytimessä voi sen sijaan olla yhtä lailla keskeneräinen kuin riittää itselleen juuri sellaisena, kuin on, Karhumäki toteaa."

    Niin kopion vielä edellisen jatkoksi laittamastasi linkistä itselleni itseeni liittyvän tärkeän kohdan......

    "Riittävyyden tunne ja oman itsen arvostus muotoutuu ihmissuhteiden kautta jo varhaislapsuudessa. Tätä saattavat vaurioittaa esimerkiksi turvattomuuden tunteet ja huomiotta jääminen. Vaikkei lapsuuden kokemuksiin voi enää aikuisena vaikuttaa, kokemukseen itsestä voi."

    Mitä tuohon tulee...

    " Jokainen luo oman onnensa. Hyvä olo itsessä syntyy vastuun kantamisesta, itsestään huolehtimisesta ja itsensä arvostuksesta."

    Olen tuosta samaa mieltä ja tällä hetkellä ihan sujut itseni kanssa, mikä ei suinkaan tarkoita mitään täydellistä ihmistä/elämää, uskon että minäkuvani on suht realistinen...

    Edelleen linkistäsi...

    "Hyväksymällä itsesi hyväksyt myös toiset

    Kun aikuinen ihminen ei parisuhteissaan rakenna itseään tarvitsevuudelle, hän ei myöskään tarvitse toista ihmistä tullakseen täydeksi. Täten parisuhde tulee ikään kuin bonuksena – kumppania ei tarvitse täyttämään omaa tyhjyyttä.

    Itsensä hyväksymisen myötä tapahtuvat muutokset ilmenevät myös sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kun näkee itsensä realistisesti myös vikoineen, myös muissa ihmisissä pystyy näkemään ihmisyyden"

    Ny saunaan...
    kiitos keskustelusta...
  10. "Oletko koskaan kuullut sanontaan, jonka mukaan tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseen?"

    Olen kyllä ja allekirjoitan sen täysin...

    "Elämänkatsomukseni on paljon heidän omaansa syvempi, eikä sitä voi ymmärtää kuin toinen samassa pisteessä oleva. En siis oleta, että ymmärrät. Sinun ei kuulukaan."

    Niin sitä toista "samassa pisteessä" olevaa ei voi olla, että toisen ymmärtäminen jää aina hieman vajavaiseksi...siitäkin huolimatta että kykenee joiltain osin samaistumaan hänen ajatuksiinsa/kokemukseensa...

    syystä että ollaan eri ihmisiä joilla kaikilla on omat ajatuksensa/tunteensa/kokemuksensa siitäkin huolimatta vaikka oltaisiin näennäisesti siinä samassa pisteessä...
  11. "Minä olen itsekäs ihminen. Teen hyviä tekoja lähimmäisilleni ansaitakseni sillä itselleni hyvän mielen. En sen takia, että haluan arvostusta tai kiitosta, vaan siksi, että saan hyvän mielen teoistani."

    Niin itse kukin toimii omasta arvomaailmastaan käsin, samakin ihminen joskus eri eettisin perustein tilanteesta riippuen...

    Mutta pääasia kait on että ihminen itse on sinut itsensä ja tekemisiensä suhteen...

    Mitä tuohon tulee...

    "Ympyrä lienee tämän asian suhteen sulkeutunut, ainakin omalla kohdallani."

    Huomasin kyllä että katsoit omalta osaltasi keskustelun tämän asian timoilta päättyneeksi, mutta kun netin keskustelupalstalla ollaan katsoin minäkin oikeudekseni jonkin loppulauseen omalta osaltani antaa...
  12. "Lainaamassasi pätkässä puhutaan nimenomaan "itsekeskeisyydestä", joka on huomattavasti parempi määrite sille käytökselle, joka täällä määritellään yksinomaan itsekkyydeksi. Mietinkin, miksi asetat itsekkyydelle vain kielteisen leiman?"

    Niin täällä kun yrittää mahdollisimman lyhyesti ja nopeastikin vastata/lukea vastaukset niin syntyy helposti väärinkäsityksiä...

    En ole missään tarkoittanut että terve itsekkyys olisi pahasta vaan nimenomaan korostanut juurkin sitä tervettä narsismia/itsekkyyttä tai enemmänkin puhunut sen puutteesta niin itseeni kuin tähän uhri teemaan liittyen...että enemmän sitten kun tilanne ei ole niin akuutti pitäisi keskittyä siihen, mitkä tekijät itsessä vaikuttivat siihen että ylipäätään oltiin/tultiin narsistin uhriksi...kuin siihen minkälainen se narsisti on...

    Mitä tulee tähän kiitollisuus teemaan ja mahdollisuuteen auttaa...niin tällä hetkellä tunnen kiitollisuutta siitä, että omat asiani ovat niin hyvin, että kykenen auttamaan muita...mutta minulla on oma kokemus olemisesta myös autettavana(lastensuojelutausta)...ja eihän sitä koskaan kukaan tiedä milloin osat saattavat kenenkäkin kohdalla vaihtua...

    Mitä tulee tuohon...oman onnensa seppänä olemiseen...niin tietyllä lailla kyllä sananlasku muistuttaa että elämä on paljolta omasta panoksestamme kiinni...

    Mutta ihan en allekirjoita tuota sellaisenaan, että tuo koskisi jokaista ihmistä, syystä, että kukaan ei ole seppä syntyessään ja kaikista ei koskaan tule/tai kaikki eivät jaksa takoa...mutta heilläkin on sijansa/oikeus ihmisarvoon/hyvään kohteluun/saada apua tarvitessaan/onnellisuuteenkin tässä maailmassa...

    Onnellisuuteen liittyen...

    "Toiseksi toisten ihmisten rooli onnellisuudessamme on usein ratkaiseva, vaikka yksilöä palvova länsimainen kulttuuri koettaakin tämän usein kieltää. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset, joiden elämäntavoitteet ovat vähemmän itsekeskeisiä ovat onnellisempia. Niinpä moni kyynärpäät pystyssä omiin tavoitteisiinsa rynnivä ihminen tekee itse asiassa hallaa omalle onnellisuudelleen heikentämällä ympäriltään sitä sosiaalista yhteisöllisyyttä, jossa onnellisuutemme todellisuudessa asustaa.

    Suuri humanisti Martti Lindvqist pukee tämän sanoiksi mainiolla tavalla: “Ihmisen julistautuminen oman onnensa ja pelastuksensa suvereeniksi tekijäksi sitoo hänet ikuiseen suorittamiseen vieden lopulta pohjattomaan yksinäisyyteen.”

    http://frankmartela.fi/2011/10/ihminen-ei-ole-oman-onnensa-seppa-vaan-oman-onnensa-keskushyokkaaja/

    eikä tässä ny ole kyse siitä kumpiko meistä on narsisti(sempi) vaan ihan pelkästään erilaisista ajatuksista ja arvoista...
  13. "Nimenomaan maailman parantaminen kannattaa aloittaa itsestä, ja kun niin on tehnyt onkin vasta valmis auttamaan ja rakastamaan muita. Olemaan kiitollinen siitä, että pystyy sellaiseen."

    niin jokainen joka apua saa...sitä tajuu myös antaa...

    Se että itse on ollut avun saajana ei sulje pois sitä mahdollisuutta etteikö kykenisi vuorostaan apua antamaan...

    Ihan en tiedä miten itsekkyys liittyy kiitollisuuteen...tietyllä lailla ymmärrän kyllä pointtisi, että voi olla kiitollinen kun pystyy antamaan/auttamaan...tunne syntyy omasta tekemisistä...

    mutta enemmänkin itse koen kiitollisuutta varsinkin niistä asioista joita olen elämältä/ihmisiltä/jopa lähes tuntemattomilta ihmisiltä joissain tilanteissa ilman omaa ansioitani/ikäänkuin lahjaksi saanut...ilman että niihin on liittynyt mitään vaatimuksia...
  14. "Osa narsisteista on perverssejä, jotka pitävät erilaisista poikkeavuuksista... Esim. erittäin lihava tms. "

    Niinku täh, mitä yrität mielipiteelläsi todistaa...

    onko ihminen joka rakastaa/pitää ylipainoisesta puolisostaan mielestäsi narsisti?, ja lihavatko poikkevia?

    Liitätkö sinä lihavuuden perversioon...
  15. "Eli sinulle "auttaminen" on vain fyysistä auttamista, jonka voi käsin havaita ja silmin nähdä - heti siinä paikanpäällä? Eli se ei voi olla "etätyötä" sellaisten hyväksi, jota ei ole milloinkaan tavannut tai tule milloinkaan kohtaamaan? Eli näet, ettet avunantajana jää tuntemattomaksi? Niinkö?"

    Noh, jossain kohtaa jo todennutkin, että maailman parantaminen kannattaa aloittaa itsestä ja siitä omasta lähipiiristään...

    mitä tulee noihin esille ottamiisi asioihin, niin ihan olen mukana omalla pienellä rahallisella panostuksellani...joidenkin järjestöjen jäsenenä kuin lahjoitan rahaa ja olen toiminut useasti rahan/tavaroiden kerääjänäkin...

    Mutta tämä ny tässä kun halusit ottaa tuonkin asian esille...
  16. "Onko siis kuitenkin helpompaa tuntea itsensä kuin yrittää näytellä jotain,"

    Helppoudesta en tiedä, mutta itsetuntemukseen liittyy se, että tuntee niin vahvuutensa kuin heikkoutensakin..ja tunnistaa itsessään/uskaltaa liittää itseensä/tuntea kaikki tunteet/koko tunneskaalan...ne alhaisimmatkin...

    Hyvä itse tuntemus ei tarkoita sitä, että on täydellinen, se ei tarkoita itsekkyyttä...

    "Itsetuntemuksen auttaa ihmistä tarkastelemaan itseään rehellisesti hyvine ja huonoine puolineen sekä näkemään myös kehitettäviä asioita itsessään. Narsismi ja itsekeskeisyys, vaikkakin näyttävät pinnalta ylemmyyden tunteelta, kertovat pohjimmiltaan syvästä arvottomuudesta suhteessa toisiin. Minäkuvan vauriot aiheuttavat kyvyttömyyttä asettua toisten asemaan"

    http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/mina/itsetunto/itsetuntemus_ja_itsetunto
  17. "En ole siis mikään hyväntahtoinen idiootti, joka päästää kotiinsa kenet tahansa sinne pyrkivän tai lähtee kenen tahansa tuntemattoman matkaan kadulta - koska tämä keksii pyytää apuani - ehei."

    Esimerkissäni ei ollut kyse tuntemattomasta ihmisestä vaan lähimmäisestä/ihmisestä jonka olin tuntenut jo vuosia...

    Enkä osaa ajatella, että niinikään että jos joku pyytää apuani, että valikoisin (millä perusteella?) ketä autan...

    Jos näen kadulla makaavan ihmisen...niin kyllä minä hyväntahtoinen idiootti tarkistan tarvitseeko hän apuani vaikka en häntä tunnekkaan..
  18. "että enemmän halutaan näytellä kuin olla oikeasti olemassa ja oikeasti tuntea oikeita tunteita"

    "Nimetään kielteiseksi sellaisia asioita, joiden poistaminen tunneketjusta saa koko ketjun särkymään ja monen monta muutakin tunnetta häviämään....syntyy häpeää...tuskaa"

    Niin häpeä ja tuskakin on tunteita...niitä ihan oikeita tunteita joita epätäydelliset/inhimilliset ihmiset tuntevat toisinaan...
  19. "Jos ei rakasta itseään, lähtee muiden miellyttämisen linjalle, joka on äkkiä loppuun kuljettu tie, koska kaikkia ei vaan pysty toteuttamaan, mitä joku toinen keksii vaatia"

    Niin , nimettäköön se ny vaikka "miellyttämislinjaksi" voi olla ikäänkuin tilanteeseen sopiva selvitymiskeino, niissä oloissa joissa ei paljon vaihtoehtoja ole (lapsuus) ja se on sitten ikäänkun jäänyt päälle, koska ei ole tiedostanut sitä ja siitä poisoppiminenkin ei ole ihan helppoa...

    Mutta ihan kokonaan en pois sulje tuotakaan keinoa, se voi joskus olla myös käyttökelpoinen keino kohdatessa agressiivisia ihmisiä...

    "Teen hyviä tekoja lähimmäisilleni ansaitakseni sillä itselleni hyvän mielen. En sen takia, että haluan arvostusta tai kiitosta, vaan siksi, että saan hyvän mielen teoistani."

    Niin tuo on ideaali tilanne, mutta elävässä elämässä joutuu joskus sellaisiinkiin tilanteisiin, että joku pyytää apuasi, ja lähdet auttaaksesi...teet omasta mielestäsi oikein/hyvän teon, joka sitten autettavan näkökulmasta onkin jälkeenpäin paha teko...

    Joskus on lehtiuutisissakin esimerkkejä, miten joku menee auttamaan väkivallan kohteena ollutta ja loppupeleisessä sekä autettava että väkivallan tekijä mukiloivat yhteistuumin auttamaan mennyttä...

    Sitä ei aina voi olla varma...
    että se omasta mielestä hyvä teko on samaa myös sen kohteelle...ja joskus joutuu valitsemaan kahdesta pahasta sen vähemmän huonomman vaihtoehdon, joka ei ole hyvä sekään...

    Tiedä sitten kumpiko on oikeampi määrittämään onko teko hyvä, sen tekijä vaiko hän johon teko kohdistuu...

    Ihan ny vaan sillä, että edelleen kannttaa tiedostaa se tosiasia että ns. hyvän nimissä tehdään myös tosi paljon pahaa...
  20. "Mutta mistähän kumpuaa halu sitoa toinen?"

    Enempiä miettimättä heittäisin tähän kelpaamattomuuden/menettämisen/hylätyksi tulemisen pelko?
    21. 210 / 223
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt