Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

8

  1. Kävin investoimassa tuon leffan itselleni pelkän bonusmateriaalin vuoksi (tosin itse leffakin on todella hyvä). Samaa mieltä että taltiointi on todella upea.

    Toteutuksen pieni tekninen rosoisuus ja Juicen huono terveydentila näkyvät kyllä videossa, mutta ne lisäävät vain autenttisuutta ja elämäntuntua tuohon hienoon tallenteeseen.
  2. Täytyy sanoa että on todella ansiokas elämäkerta! Erityisesti Juicen nuoruusvuosien runot ja kirjekatkelmat sekä lähipiirin haastattelut onnistuivat vielä avaamaan Juicen persoonaa tavalla, johon ei ole aiemmin päästy. Kyllä tämä on paras kirja mitä Juicesta on kirjoitettu.

    Leskisen luonteenpiirteet ja edesottamukset (herkkyys, parisuhdeongelmat, alkoholi, ym.) ovat toki olleet jo aiemmin tiedossa, mutta oikeastaan vasta teinivuosien runot ja perhepiirin kertomukset paljastivat, että Juice oli vielä todella paljon herkempi ja rikkonaisempi kuin biisitkään välttämättä paljastavat. Mm. Juicen itkuherkkyys ja oli minulle uusi asia. samoin se kuinka paljon isän varhainen kuolema taisi todella Juiceen vaikuttaa. Juice vaikuttaa myös perinneen luonteenpiirteitä isältään yllättävän paljon (mm. tapa paeta riitoja), vaikka itse puhui saaneensa vaikutteita äidiltään ja mummoltaan.

    Biisien tulkinnoista suurin osa on ollut aiemmin tiedossa muista yhteyksistä, mutta nyt nitä on kätevästi koottu runsaasti yhteen teokseen. Kuten Kylähullukin sanoi, sanoituksissa tosiaan esiintyi ikävän paljon pikkuvirheitä, mikä pisti silmään. Gorbatshowsta, ei bogartshowsta ym. mutta eivät ne kokonaisuuteen vaikuta.

    Negatiivista kirjassa oli mielestäni Juicen loppuajan tuotannon väheksyminen. Eiväthän Juicen viimeiset levyt olleet samanlaisia kuin 80-luvulla, mutta eivät ne mielestäni olleet huonompiakaan. Ne olivat vain erilaisia ja kertoivat pääosin seestyneemmästä elämästä. Ainoastaan Senaattori- ja boheemi -levy jäi minulle jotenkin ontoksi, mutta kyllä L ja Vaiti aivan hiljaa ovat aivan erinomaisia lättyjä. Vahdinvaihto on ehkä kaikkien aikojen hienoin Dylan-suomennos, ja se ohitettiin kirjassa lausahduksella, että kiva biisi mutta ei siitä oikein sanottavaa keksi. Olisi voinut vaikka katsoa, kuinka käsittämättömän autenttisesti se on onnistuttu kääntämään alkuperäiseen tekstiin verrattuna. Muutenkin Juicen viimeisiin vuosiin olisi voinut kirjassa paneutua tarkemminkin.

    Mutta yhtä kaikki, kyllä tälle kirjalle voi antaa arvosanan L. Juicen elämä ja persoona välittyivät kirjasta todella hyvin ja teksti oli sujuvaa luettavaa. Itse asiassa Juicen ristiriitaisuus ja kompleksit välittyivät kirjasta jopa niin hyvin, että sen lukemisesta syntyi välillä itsellekin hieman ahdistunut olo silkasta empatiasta Juicea kohtaan.