Vapaa kuvaus

Aloituksia

6

Kommenttia

832

  1. Pyydä tarjous! esim
    http://www.lumon.fi/?snsrc=aws_9a332353bd0f6807191611d0d7611a3e21555066796&snkw=lumon&gclid=Cj0KEQiA-aujBRDqj772vpGfgooBEiQAzWAZUreE0ZtNvhBRdb7dUx05Dh0Yqce4_Tpn7q-6qqI-J4IaAiwf8P8HAQ
  2. Hei,
    Jopa tuli kysymys - lempiaiheestani! Tästä saisi juttua vaikka kuinka, mutta yritetään lyhyesti.
    Meillä oli radio jo -50-luvun alussa (aiemmasta en tiedä, kun en itse ollut olemassa). Se oli seinällä, ylhäällä, lasten ulottumattomissa, Eikä sieltä juuri kuunneltu kuin uutiset ja säätiedoitukset - aikuiset kun oli paljon maatilan ulkotöissä.
    Sunnuntaiaamuisin oltiin sisällä, radiosta tuli klassista musiikkia (sunnuntaiaamuun sopivaa).
    Jossain vaiheessa ilmaantui toinen radio. Saimme sen vinttikamariin, jossa veljeni kanssa kesäisin asuttiin. Veljeni oli minua vanhempi ja tiesi enemmän, niimpä me kuunneltiin illat pitkälle yöhön Radio Luxembourgia sekä Radio Nordia. Radio Nord oli merirosvoradio - laiva oli ankkuroituna Aurajokeen, joten se kuului vain Varsinais-Suomessa. Näin pääsimme kuulemaan sen ajan musiikkia; Elvistä, Tommy Steeleä, Bil Haleyä, jossain vaiheessa myös Ricky Nelsonia (oo se oli niin ihana) ja muita sen ajan suosikkeja. Musiikki on aina ollut osa elämääni. Alle kouluikäisenä istuin pihakeinussa ja hoilotin täysin palkein Hey Mambo, Mambo Italiano. (se kuului kylille saakka). Suomen kanavilla musiikkitarjonta oli melko nuivaa, paljon kotimaista eikä juurikaan maailmanhittejä.
    60-luvun alussa muutimme pk-seudulle. Kevyttä musiikkia radiosta tuli edelleenkin aika vähän. Kun joku maailmanhitti tuli julki, se kiirehdittiin kääntämään suomeksi ja sen jälkeen ei enää alkuperäistä kuullut ollenkaan. Siitä olen ollut tosi katkera. Enkä ihmettele yhtään, että meillä vanhempi väki puhuu tankeroenglantia, koska kaikki piti olla suomeksi (kieliä kuulemalla olisi oppinut ääntämään sujuvammin). Onneksi sentään TV:ssä tehtiin se hyvä päätös, ettei ulkomaisia ohjelmia dubattu vaan tekstitettiin, mutta sielläkin musiikki tuli pääosin suomenkielellä.
    Jossain vaiheessa veljeni hankki levysoittimen, ensimmäinen levy taisi olla Pat Boonen Moody river. Ja sitten alkoi maailmalla tapahtua, tuli Beatles ja Rolling Stones ja Bee Gees ja Hollies - yhtyeitä pulppusi kuin sieniä sateella. Ja radiosta tuli tangoa ja Four Catsia ja Laila Kinnusta, ja Eila Pienimäkeä ja Vieno Kekkosta ja Henry Theeliä ja Mauno Kuusistoa ja Olavi Virtaa ja Tapio Rautavaaraa.
    Jossain vaiheessa sentään tuli Johnny ja Danny. Radiosta alkoi tulla myös levylistoja (en muista ohjelmien nimiä - olisko ollut 'kymmenen kärjessä' tai jotain sellaista.) ja sen myötä uudempaa musiikkia. Eivät tainneet enää ehtiä kääntämään sitä mukaa kun uutta musiikkia syntyi. Kirjoitin laulujen sanoja vihkoon aina kun niitä jostain sai..
    Hankin ensimmäisillä kesäpalkkarahoillani avokelanauhurin ja aloin nauhoittaa radiosta 'parempaa musiikkia' silloin kun sitä sattui tulemaan. Mankka on minulla vieläkin, ihan toimintakunnossa, tosin ensimmäisiä nauhoituksia ei enää ole koska nauhat olivat kalliita ja talletin päälle aina uudempaa.
    70-luvun alussa minulla oli vierailulla kirjeenvaihtokaverini Saksasta. Jos ei kuuneltu muuta, niin radio jäi päälle, ja hän äimisteli kovasti, että onpa suomalaiset sotaisaa väkeä, kun radiosta tulee yhtä mittaa sota-ajan marsseja. Että semmoinen kommentti meidän hienosta radio-ohjelmistosta. Enpä ollut itse sitä huomannutkaan kun suljin korvani kaikelta 'ei-niin-mielenkiintoiselta'. Eikä tullut sanottua sitäkään että saksalaisiahan nuo marssit suurimmilta osin ovat. Siihen aikaan maailmalla soi Pink Floyd ym, mutta eipä niitä meidänmaan toosasta kuulunut (eivät varmaan löytäneet sopivaa esittäjää suomenkielellä). No nyt olen vähän ilkeä, mutta näin se vaan oli.
    Kuvittelisin, että radiokanavien tarjooma on monipuolistunut vasta 80-90-luvuilla, ja paranee koko ajan. (ainakaan ei tarvii enää kuunnella käännöslevyjä).
    Eihän kotimaisessa mitään vikaa ole silloin kun se on kotimaista, mutta käännösiskelmät on kopiointia sanon minä.


    Tässäpä tätä lyhyesti.