Radio kymmeniä vuosia sitten

Hei,
Jopa tuli kysymys - lempiaiheestani! Tästä saisi juttua vaikka kuinka, mutta yritetään lyhyesti.
Meillä oli radio jo -50-luvun alussa (aiemmasta en tiedä, kun en itse ollut olemassa). Se oli seinällä, ylhäällä, lasten ulottumattomissa, Eikä sieltä juuri kuunneltu kuin uutiset ja säätiedoitukset - aikuiset kun oli paljon maatilan ulkotöissä.
Sunnuntaiaamuisin oltiin sisällä, radiosta tuli klassista musiikkia (sunnuntaiaamuun sopivaa).
Jossain vaiheessa ilmaantui toinen radio. Saimme sen vinttikamariin, jossa veljeni kanssa kesäisin asuttiin. Veljeni oli minua vanhempi ja tiesi enemmän, niimpä me kuunneltiin illat pitkälle yöhön Radio Luxembourgia sekä Radio Nordia. Radio Nord oli merirosvoradio - laiva oli ankkuroituna Aurajokeen, joten se kuului vain Varsinais-Suomessa. Näin pääsimme kuulemaan sen ajan musiikkia; Elvistä, Tommy Steeleä, Bil Haleyä, jossain vaiheessa myös Ricky Nelsonia (oo se oli niin ihana) ja muita sen ajan suosikkeja. Musiikki on aina ollut osa elämääni. Alle kouluikäisenä istuin pihakeinussa ja hoilotin täysin palkein Hey Mambo, Mambo Italiano. (se kuului kylille saakka). Suomen kanavilla musiikkitarjonta oli melko nuivaa, paljon kotimaista eikä juurikaan maailmanhittejä.
60-luvun alussa muutimme pk-seudulle. Kevyttä musiikkia radiosta tuli edelleenkin aika vähän. Kun joku maailmanhitti tuli julki, se kiirehdittiin kääntämään suomeksi ja sen jälkeen ei enää alkuperäistä kuullut ollenkaan. Siitä olen ollut tosi katkera. Enkä ihmettele yhtään, että meillä vanhempi väki puhuu tankeroenglantia, koska kaikki piti olla suomeksi (kieliä kuulemalla olisi oppinut ääntämään sujuvammin). Onneksi sentään TV:ssä tehtiin se hyvä päätös, ettei ulkomaisia ohjelmia dubattu vaan tekstitettiin, mutta sielläkin musiikki tuli pääosin suomenkielellä.
Jossain vaiheessa veljeni hankki levysoittimen, ensimmäinen levy taisi olla Pat Boonen Moody river. Ja sitten alkoi maailmalla tapahtua, tuli Beatles ja Rolling Stones ja Bee Gees ja Hollies - yhtyeitä pulppusi kuin sieniä sateella. Ja radiosta tuli tangoa ja Four Catsia ja Laila Kinnusta, ja Eila Pienimäkeä ja Vieno Kekkosta ja Henry Theeliä ja Mauno Kuusistoa ja Olavi Virtaa ja Tapio Rautavaaraa.
Jossain vaiheessa sentään tuli Johnny ja Danny. Radiosta alkoi tulla myös levylistoja (en muista ohjelmien nimiä - olisko ollut 'kymmenen kärjessä' tai jotain sellaista.) ja sen myötä uudempaa musiikkia. Eivät tainneet enää ehtiä kääntämään sitä mukaa kun uutta musiikkia syntyi. Kirjoitin laulujen sanoja vihkoon aina kun niitä jostain sai..
Hankin ensimmäisillä kesäpalkkarahoillani avokelanauhurin ja aloin nauhoittaa radiosta 'parempaa musiikkia' silloin kun sitä sattui tulemaan. Mankka on minulla vieläkin, ihan toimintakunnossa, tosin ensimmäisiä nauhoituksia ei enää ole koska nauhat olivat kalliita ja talletin päälle aina uudempaa.
70-luvun alussa minulla oli vierailulla kirjeenvaihtokaverini Saksasta. Jos ei kuuneltu muuta, niin radio jäi päälle, ja hän äimisteli kovasti, että onpa suomalaiset sotaisaa väkeä, kun radiosta tulee yhtä mittaa sota-ajan marsseja. Että semmoinen kommentti meidän hienosta radio-ohjelmistosta. Enpä ollut itse sitä huomannutkaan kun suljin korvani kaikelta 'ei-niin-mielenkiintoiselta'. Eikä tullut sanottua sitäkään että saksalaisiahan nuo marssit suurimmilta osin ovat. Siihen aikaan maailmalla soi Pink Floyd ym, mutta eipä niitä meidänmaan toosasta kuulunut (eivät varmaan löytäneet sopivaa esittäjää suomenkielellä). No nyt olen vähän ilkeä, mutta näin se vaan oli.
Kuvittelisin, että radiokanavien tarjooma on monipuolistunut vasta 80-90-luvuilla, ja paranee koko ajan. (ainakaan ei tarvii enää kuunnella käännöslevyjä).
Eihän kotimaisessa mitään vikaa ole silloin kun se on kotimaista, mutta käännösiskelmät on kopiointia sanon minä.


Tässäpä tätä lyhyesti.

Olipa mielenkiinoitsta lukea :)

YLEllä taitaa olla Elävässä arkistossa joitakin äänitteitä tuolta ajalta. Se ei nyt jostain syystä toimi minun koneella. Jännä olisi ollut kuunnella sielläkin.

Yksi päivä järjestelin varastoa. Löysin sieltä vanhan putkiradion. Voisi joku päivä vaikka kokeilla kuuluuko siitä mitään ääntä enää. :)

Radioita on Suomessa myyt lähes sata vuotta, mitä niistä kuului...

Oma radion kuuntelu alkoi teini-ikäisenä 60-70 lukujen vaihteessa.

YLE:n kanavia oli kolme, Yleisohjelma, Rinnakkaisohjelma sekä ruotsinkielinen, mikä sen nimi olikaan;)

Yleisohjelmalta tuli uutisia,kirkonmenoja, klassista,ym.vakavahenkistä.
Rinnakkaiselta sitten hieman kevyempää. Kaikilta kanavailta lähetys päättyi klo 24:00 Maamme lauluun. Svenskikanavalla "Vårt land"

Rinnakkaisiohjelman musiikki oli lähinnä ns.vanhaa tanssimusiikkia ja iskelmiä.

Varsinaisesti nuorisolle suunnattuja ohjelmia oli niukasti, Nuorten Sävellahja ainoa(?) viikottainen.

Paitsi jos jossain oli jotkin piirikunnalliset, "sävis" jäi pois.
Radiossa kerrottiin kolme tuntia väliaikoja jostain saatanan hiihtokisoista;)

Joten, -70 luvulla rockmusiikki kuunneltiin vinyylilevyiltä.

Minulla on vinyylilevysoitin ja paljon levyjä. Kuuntelin Jonna Tervomaata lapsena aina siinä. :) Mitä vinyylilevyjä teillä oli?
Sitten oli kanssa ne C kasetit. Niitäkin löytyy hyllyllinen. On Jamppa Tuomista ainakin.

60-luvulla kotona oli putkiradio kunniapaikalla vanhan matalan kirjahyllyn päällä. Kun sen kytki päälle, vihreät verhot aukesivat keskellä olleesta ikkunasta. Isäukko toimi kuuntelupäällikkönä eikä radion lähistölle ollut asiaa illan pääuutisten aikaan. Mustavalko-TV tuli taloon vasta 70-luvun puolivälissä, kun olin jo ehtinyt muuttaa pois. Sitä ennen kävimme katsomassa televisiota naapureilla, milloin kenenkin luona.

Putkiradioon palatakseni. Musiikkiohjelmista kuuntelin Kahdeksan kärjessä, Listan ja tietenkin Lauantain toivotut. Listan vetäjä Matti Paalosmaa ei kuullut kerran soimassa ollutta kappaletta kuulokkeillaan ja hän huusi 'musiikkia tänne ssaatana'. Mikrofoni oli unohtunut auki. Potkuja ei tullut, UKK vissiin armahti.

Kahdeksan kärjessä -ohjelmasta jäi mieleeni erityisesti Vanilla Fudgen You keep me hangin' on.

Lauantain toivottujen ensimmäinen puolituntinen oli yhtä vakavan musiikin piinaa, mutta toisen puolikkaan loppua kohti tahti keveni. Aikamiesten Iltatuulen viesti oli kova sana niin listalla kuin muutenkin. Että minua harmitti.

Isäukko kävi kylän yleisessä saunassa lauantaina. Silloin sain vapaat kädet käännellä asemia. Ulkomailta löysin Heute Abend Clubin, mikä tuli klo 21-22 Kekkosen aikaa. Sieltä kaiken rätinän keskeltä kuulin ensimmäisen kerran Creedence Clearwater Revivalia. Suzie Q, I put a spell on you ja Proud Mary tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Ohjelma tuli käsittääkseni Puolasta Varsovasta.

Itse olen syntynyt 1980-luvun alussa. Missasin parhaimmat musiikilliset vuosikymmenet ja 1980-luvulla (myös hyvä vuosikymmen musiikillisesti) olin vasta lapsi. Menin kouluun 1990. Silloin ysärinä suosittuja bändejä olivat Nirvana, Take that, Back street boys ja Spice girls. Noista kuunteli joskus silloin tällöin Spice girlsia (1990-luvun loppupuolella, kun olin teini).

Itse kuuntelen aika paljon rockkia ja etenkin 1960-80 -lukujen rockia (heavy sisältyy asiaan rock, kuuntelen sitä jonkun verran klassisen rockin ohella), mutta myös välillä muutakin musiikkia kuten esim. jazzia, countrya, folkkia, iskelmää ja poppia ja niissäkin kallistuu vanhemman musiikin puolelle. 2000-luvun artistien musiikkia kuuntelen joskus, mutta en niin paljon kuin entisten aikojen.

Itse ollessani teini kuuntelin eniten klassista musiikkia ja klassisenmusiikin radiokanavaa.

90-luvulla Radiomafialta tuli perjantaisin "Salovaara! Kauheet zembalot". Ohjelmassa soitettiin ajalle tyypillistä eurodancea ja käytettiin puhelinta aktiivisesti. Ohjelmaan pystyi soittamaan, mutta myös ohjelmasta soiteltiin ylläripuheluja kohteille, joiden kaverit olivat lähettäneet näiden puhelinnumeron, sekä mahdollisesti muuta informaatiota, taikka kysymyksiä, joita Salovaara sitten tenttasi "haastatellessaan" vastaajia, jotka usein olivat humalaisia nuoria.

Ohjelma oli todella suosittu nuorison keskuudessa ja Salovaara taisi olla Suomen suosituin radioäänikin noihin aikoihin. Ohjelma oli paikoitellen melkoista sikailuakin härskien juttujen ym. muodossa, ja siitä tulikin jossain vaiheessa jonkinlaista juttua, että onko moinen ihan soveliasta radioon, kun kuulijakuntakin oli suurimmaksi osaksi teini-ikäisiä. Salovaara itse myöhemmin sanoi, että tuollaisesta ohjelmasta saisi varmaan häkkiä nykyään.

Muistan funtsineeni joskus 2000-luvun puolella, että vielä edellisellä vuosikymmenellä pennut kokoontuivat perjantai-iltaisin klo seitsemän ja yhdeksän välillä radion ääreen. Se tuntui silloinkin jo jokseenkin oudolta, mutta tämän päivän pennut eivät varmasti ymmärtäisi moista, nykyään kun on muita ajanviettovälineitä kuin radio, joka on "niin eilispäivää". Salovaaran ohjelma lienee viimeinen radio-ohjelma, joka veti porukkaa tuolla tavoin varta vasten radion ääreen.

Teini-ikä meni mulla siis mukavasti Mozartin sävelien tahtiin =)

60- ja 70-luvulla rock-musiikkia esittelivät radiossa Heikki Hector Harma ja Jake Nyman. Heillä oli jokseenkin samanlainen maku musiikin suhteen joten tiettyä urautumista esiintyi.

Varsinkin Nyman aina ohjelmissaan korosti tekstien tärkeyttä, mistä voidaan vetää se johtopäätös että Nymanin mielestä täydellinen kappale olisi ollut sellainen jossa joku tai jotkut taustalla soittaa jotain instrumenttia ja samaan aikaan etualalla solisti lukee tai hymisee ääneen Dostojevskin romaaneja.

Nuoren sävellahjaa kuunneltiin paljon. Myös vastaavaa ruotsinkielistä versiota. Ruotsinkielinen kanava ei tainnut kuulua koko Suomessa. Ahvenanmaalla kuunneltiin paljon Ruotsin kanavia. Tutustuminen rockmusiikin klassikoihin tapahtui lähinnä levykirjastossa istumalla tai levyjä lainaamalla. Radion tarjonta oli huonoa musiikinystävälle jota ei virret ja humpat kiinnostaneet. Sävellahjan taustalla soi mainio Jarren Oxygene jonka onnistuin kaverilta kopioimaan. Sitä levyä soitan vieläkin vuosittain. Suuren vaikutuksen teki myös kaverin isoveljen levykokoelma. Yes, Pink Floyd, Santana. Emerson Lake Palmer, Led Zeppelin, ... tulivat tutuiksi ja ovat vieläkin kuuntelussa. Oldfieldin Tubular Bells oli kova juttu myös -70 luvulla.

Oma kokoelma on laajentunut vuosien mittaan ja en juuri radio kuuntele kuin autossa. Kaikilla kanavilla tuntuu soivan samat hitit. Usein Yle I auki kun sieltä tulee jotain toimitettuakin ohjelmaa. Muualla lähinnä ohjelmavirtaa.

Itse olen 12v Poika ja kuuntelen C-kasetilta 1950-1960-luvulla Radiossa esitettyä Speden Ruljanssiriihen Pajukaija G. Pula-ahoa C-kasetilta. suosittelen:D