RaamattuOnTotuus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

725

Kommenttia

3861

  1. Ihmisen Pax6 -geenillä on 81 silmukointivarianttia.

    https://www.ensembl.org/Homo_sapiens/Gene/Splice?db=core;g=ENSG00000007372;r=11:31784779-31817961

    Kerro, mikä on silmukointivariantti ja mitkä mekanismit ja tekijät ohjaavat niiden rakentumista.

    DNA onm tässä prosessissa passiivista informaatiota, jota luetaan, jotta solu kykenisi rakentamaan tarvittavat silmukointivariantit.
  2. Jälleen suollat pelkkää sontaa. Tietosi, jos niitä edes tiedoksi voi sanoa, ovat ikivanhoja ja perustuvat 1990-luvun alkeellisiin tutkimuksiin.

    Geeniekspressiota säätelevät epigeneettiset mekanismit ja tekijät. Näitä ei vielä 1990-luvulla juurikaan tunnettu. On sinunkin aika päivittää opintosi.

    Jokainen voi tutkia asiaa hakusanoilla:

    gene expression epigenetic regulation

    Hyvin nopeasti selviää, että geenien ilmentymistä säätelevät

    DNA:n metylaatioprofiilit
    RNA-molekyylit
    Histonien epigeneettiset merkinnät

    Transkriptioon, sen aloitukseen ja lopetukseen osallistuvat kylläkin tietyt proteiinitkin, erityisesti transkriptiotekijät, kuten Pax6. Se toimii sitoutumis- ja merkintäproteiinina transkriptiokoneistolle.

    1990-luvulla osattiin sekvensoida RNA-molekyylejä, ja niiden perusteella (cDNA) vedettiin johtopäätelmiä, että vastaavat jaksot esiintyvät DNA:ssa. Ei ymmärretty sitä, että RNA-molekyyli on voinut käydä läpi useita editointivaiheita ennen lopullista asuaan.
  3. Taas tulee hölynpölyä. Ei ole mitään 'työkalupakkigeenejä', jotka säätelisivät geenien ilmentymistä.

    Nykytutkimuksen mukaan geenien ilmentymistä säätelevät epigeneettiset informaatioprofiilit, kuten:

    - DNA:n metylaatioprofiilit ja -merkinnät
    - Ei-koodaavat RNA:t
    - Histonien epigeneettiset merkinnät (modifikaatiot)

    Wikipedian käyttäminen tietolähteenä on loukkaus älykkyyttä kohtaan.

    https://www.nature.com/articles/hdy201054

    "Transcription, translation and subsequent protein modification represent the transfer of genetic information from the archival copy of DNA to the short-lived messenger RNA, usually with subsequent production of protein. Although all cells in an organism contain essentially the same DNA, cell types and functions differ because of qualitative and quantitative differences in their gene expression. Thus, control of gene expression is at the heart of differentiation and development. Epigenetic processes, including DNA methylation, histone modification and various RNA-mediated processes, are thought to influence gene expression chiefly at the level of transcription; however, other steps in the process (for example, translation) may also be regulated epigenetically. The following paper will outline the role epigenetics is believed to have in influencing gene expression."

    Etkö osaa lukea tieteellisiä tutkimuksia?
  4. Teet jälleen kerran klassisen virheen: Sekoitat keskenään muutoksen ja evoluution.

    Vaihtoehtoinen silmukointi (huom. oikea kirjoitusasu) on merkittävin mekanismi proteiinien monimuotoisuuden takana. Se ei ole evoluutiota, koska se ei lisää biologista informaatiota. Kyse on vaihtelevista informaation kombinaatioista. Epigeneettistä, palautuvaa, dynaamista informaatiota. Jotta ymmärtäisit (mikä näyttää olevan mahdotonta), voin havainnollistaa sanaesimerkin avulla:

    Mitkä sanat saat kirjaimista 'evoluutiouskovainen'?

    esim. vesi, vuosi, outo, veto, uuni, lintu jne.

    Pohdi, että jokainen em. sanoista on oma, erilainen proteiini. Kyse on siis vaan siitä, mitkä eksonit (tavut tai kirjaimet) solu valitsee proteiinin rakentamiseen. DNA ei muutu. Nerokas mekanismi. Ei evoluutiota.
  5. //Ruumiinrakenteen määrittää näiden geenien säätely eli mm. vaihtoehtoinen silmikointi.//

    HÖPÖNPÖPPÖÖ!!

    Ruumiinrakennetta säätelevät pitkät ei-koodaavat RNA:t eli lncRNA:t.

    Vaihtoehtoinen silmukointi ei ole mitään muuta kuin erilaisten kombinaatioiden käyttöä yhdestä ja samasta DNA-jaksosta. Toki se on mekanismina äärettömän monimutkainen ja tutkijat yrittävät selvittää, miten tämä ns. silmukointikoodi toimii.

    Pax6 on transkriptiotekijä. Etkö vieläkään oppinut, mikä sen tehtävä on?
  6. Tulee siis ymmärtää akateemisen tieteen luonne. Jokainen ihminen saa vetää omat johtopäätelmänsä sen perusteella, mitä näkee, kokee ja lukee.

    Kaiken luetun ja koetun perusteella looginen johtopäätelmä on, että Raamattu on totta ensimmäisestä sanasta viimeiseen.
  7. ja lista jatkuu:

    David W. Snoke, Jeffrey Cox, and Donald Petcher, “Suboptimality and Complexity in Evolution,” Complexity, 21(1): 322-327 (September/October, 2015).
    Jonathan Wells, “Membrane Patterns Carry Ontogenetic Information That Is Specified Independently of DNA,” BIO-Complexity, 2014: 2 (2014).
    Wolf-Ekkehard Lönnig, “Mutagenesis in Physalis pubescens L. ssp. floridana: Some further research on Dollo’s Law and the Law of Recurrent Variation,” Floriculture and Ornamental Biotechnology, 1-21 (2010).
    Vladimir I. shCherbak and Maxim A. Makukov, “The ‘Wow! Signal’ of the terrestrial genetic code,” Icarus, Vol. 224 (1): 228-242 (May, 2013).
    Joseph A. Kuhn, “Dissecting Darwinism,” Baylor University Medical Center Proceedings, Vol. 25(1): 41-47 (2012).
    Winston Ewert, William A. Dembski, and Robert J. Marks II, “Evolutionary Synthesis of Nand Logic: Dissecting a Digital Organism,” Proceedings of the 2009 IEEE International Conference on Systems, Man, and Cybernetics, pp. 3047-3053 (October, 2009).
    Douglas D. Axe, Brendan W. Dixon, Philip Lu, “Stylus: A System for Evolutionary Experimentation Based on a Protein/Proteome Model with Non-Arbitrary Functional Constraints,” PLoS One, Vol. 3(6):e2246 (June 2008).
    Kirk K. Durston, David K. Y. Chiu, David L. Abel, Jack T. Trevors, “Measuring the functional sequence complexity of proteins,” Theoretical Biology and Medical Modelling, Vol. 4:47 (2007).
    David L. Abel and Jack T. Trevors, “Self-organization vs. self-ordering events in life-origin models,” Physics of Life Reviews, Vol. 3:211–228 (2006).
    Frank J. Tipler, “Intelligent Life in Cosmology,” International Journal of Astrobiology, Vol. 2(2): 141-148 (2003).
    Michael J. Denton, Craig J. Marshall, and Michael Legge, “The Protein Folds as Platonic Forms: New Support for the pre-Darwinian Conception of Evolution by Natural Law,” Journal of Theoretical Biology, Vol. 219: 325-342 (2002).
    Stanley L. Jaki, “Teaching of Transcendence in Physics,” American Journal of Physics, Vol. 55(10):884-888 (October 1987).
    Granville Sewell, “Postscript,” in Analysis of a Finite Element Method: PDE/PROTRAN(New York: Springer Verlag, 1985).
    A.C. McIntosh, “Evidence of design in bird feathers and avian respiration,”International Journal of Design & Nature and Ecodynamics, Vol. 4(2):154–169 (2009).
    Richard v. Sternberg, “DNA Codes and Information: Formal Structures and Relational Causes,” Acta Biotheoretica, Vol. 56(3):205-232 (September, 2008).
    Wolf-Ekkehard Lönnig and Heinz Saedler, “Chromosome Rearrangement and Transposable Elements,” Annual Review of Genetics, Vol. 36:389–410 (2002).
    Douglas D. Axe, “Extreme Functional Sensitivity to Conservative Amino Acid Changes on Enzyme Exteriors,” Journal of Molecular Biology, Vol. 301:585-595 (2000).
    William A. Dembski, The Design Inference: Eliminating Chance through Small Probabilities (Cambridge: Cambridge University Press, 1998).
  8. Sinun itkupotkuraivarisi ei muuta sitä tosiasiaa, että ihmisessä on n. yhdeksän kertaa enemmän toiminnallisia lncRNA-molekyylejä kuin simpanssissa.

    lncRNAT
    - Vastaavat soluejen erilaistumisesta
    - Vastaavat kudostyyppien rakentumisesta
    - Vastaavat elinten oikeasta toiminnasta
    - Säätelevät ruumiinkaavaa (body plan)

    Genomeja vertailemalla on turha vetää johtopäätelmiä mahdollisista sukulaisuussuhteista. Pitää vertailla toiminnallisia RNA-molekyylejä, jos aikoo vetää tieteellisiä johtopäätelmiä.

    p.s. Tutteja on myynnissä lähikaupassa.
  9. Liejuryömijöiden lncRNA:t ovat 95%:sesti yhteneviä.

    Ihmisen ja simpanssin lncRNA:t ovat 10%:sesti yhteneviä.

    Emme ole sukua apinoille, emmekä polveudu niistä.

    Olen myös kertonut, että liejuryömijät muodostavat oman eliöryhmänsä (kind) eliöavaruudessa. Ne on luotu.
  10. Esimerkkejä nopeasta kromosomien vähenemisestä. Nämä havainnot tuhoavat teoriat miljoonien vuosien evoluutiosta:

    Madeiran kotihiiri (Mus musculus)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 40*, nykyisissä populaatioissa 22–38.
    Aikajakso: Alle 1000 vuotta.

    Punakettu (Vulpes vulpes)
    Kromosomiluvut: Susi 78, Punaketun alkuperäinen luku 38, tällä hetkellä joissakin populaatioissa 34.
    Aikajakso: Alle sata vuotta (punaketun kohdalla).

    Intianmuntjakki (Muntiacus muntjak)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 46, tällä hetkellä 6 (uros) ja 7 (naaras).
    Aikajakso: Muutamia satoja vuosia.

    Kiinanmuntjakki (Muntiacus reevesi)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 46, nykyinen 23.
    Aikajakso: Arviolta muutamia satoja vuosia.

    Kenguru (Macropus giganteus)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 22, nykyinen 16.
    Aikajakso: Varhaisissa 1900-luvun tutkimuksissa havaittu.

    Hevonen (Equus ferus caballus)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 66, nykyinen 64.

    Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 52, nykyinen 26.
    Aikajakso: Ei tarkkaa aikamääritystä, mutta dokumentoitu viime vuosisadan aikana.

    Viherriikinkukko (Pavo muticus)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 50, nykyinen 42.
    Aikajakso: Dokumentoitu viime vuosisadan aikana.

    Talitiainen (Parus major)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 54, nykyinen 50.
    Aikajakso: Dokumentoitu viime vuosisadan aikana.

    Chihuahua (Canis lupus familiaris)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 78, nykyinen 76.
    Aikajakso: Dokumentoitu viime vuosisatojen aikana.

    Koala (Phascolarctos cinereus)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 22, nykyinen 16.
    Aikajakso: Dokumentoitu 1900-luvulla.

    Kiinantiikeri (Panthera tigris amoyensis)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 38, nykyinen 34.
    Aikajakso: Dokumentoitu 1900-luvulla.

    Marsu (Cavia porcellus)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 64, nykyinen 62.
    Aikajakso: Dokumentoitu 1900-luvulla.

    Srilankanleopardi (Panthera pardus kotiya)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 38, nykyinen 36.
    Aikajakso: Dokumentoitu 1900-luvulla.

    Kalifornian kondori (Gymnogyps californianus)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 80, nykyinen 78.
    Aikajakso: Dokumentoitu 1900-luvulla.

    Vervet-apina (Chlorocebus pygerythrus)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 60, nykyinen 58.
    Aikajakso: Dokumentoitu 1900-luvulla.

    Valkopäägaselli (Nanger Dama)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 58, nykyinen 56.
    Aikajakso: Dokumentoitu 1900-luvulla.

    Pussiahma (Sarcophilus harrisii)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 14, nykyinen 12.
    Aikajakso: Dokumentoitu 1900-luvulla.

    Aroluste (Brachypodium distachyon)
    Kromosomiluvut: Alkuperäinen luku 20, nykyinen 16.
    Aikajakso: Dokumentoitu 1900-luvulla.

    * Alkuperäisellä luvulla tarkoitetaan saman lajin havaittujen edeltäjien suurinta kromosomimäärää.
  11. Oikea KJV -käännös kertoo kylläkin kymmenen kertaa:

    'after his kind' tai 'after their kind'

    https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=1.+Moos.+1:1&rnd=1753090347538
  12. Pysy asiassa. Lajiutumista voi luonnossa tapahtua jo parin sukupolven jälkeen. Eri asia on, miten lajiutuminen määritellään. Monien tutkijoiden mielestä maapallon eliölajien määrä on rajusti yliarvioitu.

    Hakusanat:
    rapid speciation
    evolution before our eyes
    number of species overestimated
  13. Ethän sinä ymmärrä mitään siitä, mihin proteiinien koodaaminen perustuu.

    Mitä arvelet, kuinka monta DNA-jaksoa ihmisen soluissa on, joista koodataan suoraan proteiinia?

    Miten on mahdollista, että vain noin kahtakymmentätuhatta DNA-jaksoa lukemalla solumme kykenevät tuottamaan miljoonia erilaisia proteiineja?

    Kun ymmärrät mekanismin, niin tule sitten kertomaan lisää DNA:n samankaltaisuudesta.
  14. https://evolutionnews.org/2013/08/science_with_a/

    "That last sentence is very telling. They are insinuating that anyone who doubts the Darwinian account of evolution could not possibly do so on scientific grounds and must therefore be under the influence of some personal belief, a “curse,” so they say, to those that actually think. Even the term “thinking class” betrays a remarkable level of hubris on the part of the authors. It makes one wonder what the rules of entry to this “thinking class” might be. Obviously, not questioning Darwinian dogma would be one.
    I also found it interesting that they use the phrase from Charles Lyell, “causes now in operation,” that Stephen Meyer refers to significantly in his book Darwin’s Doubt: The Explosive Origin of Animal Life and the Case for Intelligent Design, in his discussion of intelligent causation. It does appear that one of their purposes in this paper is to try to preemptively discredit Meyer — the title (“Beyond Reasonable Doubt”) suggests as much — though they don’t name him."
  15. Höpöhöpö. Minkähän evoluutiopuun tällä kertaa valitset?

    DNA:han perustuva puu?
    MikroRNA:ihin perustuva puu?
    LncRNA:ihin perustuva puu.

    Kukin puu tuottaa täysin erilaisen kuvan ja järjestyksen oletetusta evoluutiosta:
    https://www.bath.ac.uk/announcements/study-suggests-that-most-of-our-evolutionary-trees-could-be-wrong/
    https://sciencerefutesevolution.blogspot.com/2017/02/two-different-trees-of-life-darwinian.html
    https://sciencerefutesevolution.blogspot.com/2024/08/the-evolutionary-tree-of-life-has-no.html

    Hakusanat: kevin peterson different evolutionary trees
  16. 🧬 10. Retrovirusjäänteet genomissa
    Endogeeniset retrovirukset ovat virusten jäänteitä, jotka ovat siirtyneet perimään.
    Samat jäänteet löytyvät samoista kohdista eri lajien DNA:ssa, mikä viittaa yhteiseen esi-isään.

    Vasta-argumentti:
    Ns. endogeeniset retrovirukset tarvitsevat CpG-saarekkeita tullakseen luetuksi transkriptioon. Solulla ei ole mekanismia rakentaa uusia CpG-saarekkeita. Teoria endogeenisista retroviruksista on siis pseudotiedettä.
  17. 🧠 9. Kokeellinen evoluutio
    Evoluutiota voidaan mallintaa ja testata kokeellisesti, esimerkiksi valitsemalla tiettyjä ominaisuuksia kasveissa tai eläimissä.

    Vasta-argumentti:
    Keinotekoinen valinta perustuu epigeneettisten ominaisuuksien vahvistamiseen tai heikentämiseen. Esim. koirarotujen jalostus on osoittanut, että vain noin reilussa 150 vuodessa koirien genomi on heikentynyt huolestuttavaan kuntoon. Pitkälle jalostettujen koirarotujen geneettisten sairauksien lista on pitkä ja vakava.

    Ei evoluutiota. AI tekee klassisen virheen sotkemalla keskenään muutoksen ja evoluution.
  18. 8. Pseudogeenit ja geenien jäänteet
    Geenit, jotka eivät enää toimi mutta ovat yhä genomissa, osoittavat evolutiivista historiaa.
    Esimerkiksi ihmisellä on pseudogeeni C, joka liittyy C-vitamiinin tuotantoon – toimiva geeni löytyy muilta eläimiltä.

    Vasta-argumentti:
    Pseudogeenit todistavat, että informaatiota katoaa, eli geneettinen entropia on biologinen tosiasia (fakta). C-vitamiinin tuotannon häviäminen viittaa selkeästi geneettiseen rappeutumiseen. Ei evoluutiota.
  19. Bakteerit muuttuvat patrogeenisiksi informaatiokadon myötä. Mitä enemmän informaatoihäviötä, sitä vaarallisemmiksi bakteerit muuttuvat. Tämä on seurausta syntiinlankeemuksen jälkeisestä kirouksesta. Mikään ei tällä planeetalla kehity vaan kaikki rappeutuu.

    Hakusanat rehellisille tiedonjanoisille:

    bacterial pathogenicity genome reduction
  20. Väärin. Tuo ei ole evoluutiota. Jotta evoluutiota tapahtuisi, tulisi biologisen informaation lisääntyä siten, että se johtaisi toiminnallisen tai rakenteellisen monimutkaisuuden kasvuun eliöissä.

    Tällaista ei ole koskaan havaittu tapahtuvan. On siis klassinen virhe väittää muutosta evoluutioksi.

    Liejuryömijöiden rintaevien muutokset perustuvat epigeneettiseen säätelyyn, joka on suurimmaksi osaksi palautuvaa mutta aiheuttaa myös väistämättömiä geenivirheitä ja geneettistä rappeutumista.
    21. 7 / 194
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt