Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

190

  1. Onhan se faktaa, kun siitä tänään työpaikalla kyselin. Löytöpäiväksi kerrottiin jouluaattoa, mutta ihan sama, aatto tai joulupäivä. Poliisin nauhat näkyivät olevan vielä tänään kellarin ovessa.
  2. Asikaisesta oli juttu keväällä Äänekosken kaupunkisanomissa
    Mestaripoika Matti Asikainen: Huima ei huolinut valmentajaksi

    ÄKSän juttusarja kertoo Huiman A-poikien 20 vuoden takaisen Suomen mestarijoukkueen pelaajien muistoista ja kuulumisista.

    Matti Asikainen
    s. 1975
    asuu Äänekoskella
    rakennusmies
    yksi lapsi

    ”Matu” muistelee, että mestaruuskauden alla joukkue ei ollut vielä parhaimmillaan.

    – Oltiin 17:nsiä Delfin Basketissa. Mutta sitten tehtiin keskellä talvea peruskuntoa. Lenkkiä ja punttia ja miesten divaripelejä A-poikien pelien lisäksi. Tähdättiin kunto maaliskuulle. Se oli Rannan Makelta hyvä veto.

    – Ekassa finaalissa multa meni nilkka, mutta pidin turpani kii. Nilkka turposi pelin jälkeen pahasti. Ja aamulla lähdin pilkille, kun oli niin sovittu. Se ei varmaan parantanut nilkan tilannetta.

    Toisessa finaalissa Forssassa Asikainen ei pelannut.

    – Ranta ei antanut. Piti säästää nilkkaa, että se olisi kunnossa kolmannessa pelissä. Tero pelasi unelmapelin, mutta se ei ihan riittänyt.

    – Ratkaisevassa pelissä pelasin nilkka puudutettuna.

    ASIKAINEN PELASI Huiman miesten SM-sarjajoukkueessa neljä kautta. Viides piti pelata Säynätsalon Riennossa, mutta polven eturistiside ja kierukka pamahtivat juuri ennen kauden alkua – harjoituspelissä Huimaa vastaan. Ura jäi siihen.

    – Jotenkin tuntui, ettei enää. Olinhan ollut jo kymmenen vuotta ykkösjoukkueessa, 15-vuotiaasta saakka. Ei vaan huvittanut. Ja pian meni toinenkin polvi.

    – Pelivuodet oli mukavia aikoja. Viisivuotiaana jo lähdin harjoituksiin. Puolet mestarijoukkueesta oli yläasteella samalla luokalla: Mikko, Jarkko, Vellu, Sale, Tuomo ja minä.

    KORIPALLON PARISSA Asikainen ei enää touhua. Lajin seuraaminen on median varassa. Paljon jäi hampaankoloonkin Huiman suhteen.

    – Tarjouduin Huiman divarijoukkueeseen Jouko Rytkösen apuvalmentajaksi. Jaosto ilmoitti, etten kelpaa.

    Tilanne on sikäli surkuhupaisa, että juuri nyt koris-Huima huutaa vapaaehtoisia tekijöitä apuun.

    – Tietysti ottaa päähän, jos Huima meinaa lopettaa koriksen kokonaan
  3. Jukka-Pekka Hietanen, tässä on kanssa yksi rosvo. Luultavasti yli puolet Suolahtelaisista tietää tyypin. Osti vuoden 2013 joulukuussa Harjulankatu 1:ssä sijaitsevan Suolahden työttömien käytössä olleen liikekiinteistön tämän omistajalta J Kurikalta yhdellä eurolla. Työttömien toimiessa rakennuksessa varasti kellarista vessapaperit ja todennäköisesti pajasta työkaluja. Kerran kävi poliisikin kyselemässä, että onko näkynyt? Ajeli yhdessä vaiheessa Nissan Sunnyllä, joka lojuu tuolla kiinteistön takapihalla ja oli yhdessä vaiheessa myös kyljellään. Auto oli tavaraa täynnä, osa luultavasti varastettua. Hänellä oli uudella rautatieasemalla kaksi tavaraa täynnä ollutta autoa, jotka poltettiin joulukuussa 2013. Liikkuu polkupyörällä, joka useimmin on joltain varastettu. Usein ollut seuraavana päivänä käytössä uusi polkupyörä. Käy syömässä työttömien ruokalassa ja siitä tietää, että polkupyörä on varastettu, kun laittaa sen rappujen toisella puolelle, ettei näy kadulle ja mahdolliselle kadulla kulkevalle oikealle omistajalle. Kerran jäikin kiinni, kun pyörä tunnistettiin kuuluvan toiselle ihmiselle ja oikea omistaja sattui etsimään pyöräänsä. Tällä viikolla oli ollut Hopeapajunkadulla kyttäämässä polkupyöriä ja alla oli ollut jälleen uusi polkupyörä. Torstaina oli tällä pyörällä liikenteessä Äänekoskella ja hiukan myöhemmin oli jalan liikenteessä. Olisiko sattumalta löytynyt polkupyörän oikea omistaja? Perjantaina alla oli jälleen uusi polkupyörä. Saanut joihinkin paikkoihin porttikiellon. Aukoo suutaan väärille ihmisille ja ainakin kolmesti on tuon myötä tienannut sairaalareissun. Yhden kerran aukoi päätään lapiolla lumitöitä tehneelle miehelle ja sai vastalahjana tällin lapiosta. Kannattaa pitää polkupyörät lukossa, myös silloin vaikka vain pyörähtäisi pikaisesti jossain. Euron mies kun on lähellä, vaihtaa polkupyörä hyvin pian omistajaa. Tekee myös murtokeikkoja. Euron miehen tunnistaa pohjanmaan murteesta ja v-maisesta virneestä naamataululla.
  4. Jaana oli siipirikon etunimi. Kuolivat sitten tulipalossa joulukuussa 2005. Muistan kun kerran ajoin polkupyörällä ostoskeskuksen edestä ja Luumu ja kumppanit seisoivat siinä. Kuulin kun Luumu totesi jollekin
    - Ei mulla rahaa ole, mutta kyllä mulla viinaa on!