Iltapäivää ! Olipa kiva herätä "aamulla varhain", minulle se tarkoitti 5.30.
"Aamuhetki kullan kallis" vakuutetaan ja alan tulla samaan vaikka olenkin ikäväkseni ollut enempi iltaihminen.

Iltahetki on mielestäni tarjonnut hyvää hiljaisuutta - tai tarjosi ainakin ennen, kun vielä pidettiin kiinni vuorokausirytmistä, ei kajottu siihen.
Liikenne hiljeni ja ihmiset asettuivat aloilleen - ehkä sinne kuuluisalle "kotisohvalle", ainakaan ei hilluttu "kartsalla" kuten nykyisin saattaa olla..))

Nyt aamuhetket saattavat sisältää samaa levollisuutta: unenjälkeinen aika on avointa mahdollisuuksille: mitähän jännää tänään on tiedossa - näin ainakin itse yritän ajatella, vaikka mitään ei olisi tiedossa..)) Ihmettä ja yllätystä voi silti olla jos mieli on sopivalle taajuudelle virittynyt.

Toista kertaa pääsin aamulenkille ennen kuin työmatkaliikenne alkoi ja se oli kyllä "yhtä juhlaa", metsäkauris seisoi metsäautotiellä hievahtamatta ja niin seisahduin minäkin.
Aina sama rituaali meillä metsänväen kanssa: katselemme toisiamme kunnes jompikumpi lähtee liikkeelle - yleensä se on metsänasukas.
Toinenkin kohtaaminen tuli samalla lenkillä. Joko kauriin tai peuran vasa ylitti tien, ei jäänyt tunnustelemaan kulkijan laatua vaan loikkasi vauhdilla tiheikköön.

Seuraavalla aamulenkillä olikin sitten erilaiset kohtaamiset: Espanjansiruetana ylitti tietä, "pitkä" niljainen otus se on, en oikein tykkää, enkä tykkää kotiloistakaan, vaikka ne sentään ovat värikkäitä ja mielenkiintoisen näköisiä.
Niin ja kyykäärme makoili myös metsäautotiellä, ensimmäinen käärmehavointo tänä kesänä. Kehotin kyytä siirtymään sivummalle, ettei jää auton alle, mutta ei se ollut tietäkseenkään, kohotti vaan päätään ja jatkoi makoiluaan.

Jos teen lenkkini vasta kymmenen jälkeen "mitään" ei juuri tapahdu, joku koiraihminen joskus, mutta harvoin heitäkään. Mutta kuten sanottu, urbaani elämä on kuitenkin jo alkanut ja sehän tuo heti ilmapiirin tiettyä hektisyyttä.

Silti katson olevani onnekas, kun metsäluonto on minulla noinkin lähellä.
Telkkarista kun on tullut tuo Juhani Seppäsen metsäohjelmasarja siinä on muistutettu meitä siitä, että melkein kaikilla suomalaisilla on metsä sellaisella etäisyydellä että siihen voi saada ainakin jonkinasteisen kosketuksen. Ja paljon on jo tutkimusnäyttöäkin siitä miten miten monin tavoin metsäluonto vaikuttaa ihmisen kokonaisterveyteen.
Pidetään metsästä huolta niin se pitää meistä..))

Voi voi! Taas tuli sitä (liian) pitkää ja tylsää kirjoittelua - mutta onpahan kriitikoille aineistoa..))

Sadetta taitaa taas olla tarjolla pitkin maata ja hyvä niin. Kaivojen kuivamistakin pelätään. Muistan niin tapahtuneen lapsuudessa ja silloin hevosmies toi tynnyreissä kuorman vettä kaivoon kaadettavaksi ja taas selvittiin...
Sadevedetkin otettiin tarkasti talteen ja kyllä tulivat hiukset kuohkeiksi kun sadevedellä pestiin...
Mukavaa alkuviikkoa !
demeter1

demeter1

0

7627