Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

3946

  1. Jotenkin minusta tuntuu että nykyään pitää ensin ärsyttää ja sitä kautta saada näkyvyyttä jotta sen oman sanomansa saa lävitse.
    Jos tämän pohjimmaisen ongelman olisi esitänyt virallisena tiedotteena niin asia olisi varmaan hautautunut arkistojen syövereihin.
    Nyt kun asia esitettiin menemällä hieman "harmaalle alueelle" niin asian saama näkyvyys oli taattu.
    https://www.hs.fi/suomi/art-2000010461579.html

    Vähän sama tuntuu olevan järjestöillä jotka ottavat kantaa työelämäkysymyksiin. Heitellään ilmaan lopputuloksi ääritilanteista kun sillä saa näkyvyyttä eikä sillä miten tämä prosessi oikeasti etenisi tai mahdollisesti miten tämä nykyään toimii.
  2. Sen verran on kokemusta treffeistä joissa vain käytiin katsomassa ulkonäköäni ja jatkettiin matkaa että en ole sitä enää haluamisen kautta ajatellut. Joko se riittää tai ei ja tämä oli aistittavissa myös kun viimeksi olin nettisovelluksissa.

    Ensitreffeillä toivoisin että miellytämme toisiamme puhe-kuuloaisti akselilla. Tarkoitan tällä sitä että näemme ympäristömme samasta suunnasta, elämänrilanteemme sekä tulevaisuuden suunnitelmamme ovat yhteneväiset ja niiden päälle on sitten hyvä rakentaa.

    Ensikäyntiä varten en kämppään tee muutoksia. Minulla ei ole ovet lukossa joten täne voi tulla koska vaan ja sitä taustaa vasten sellainen perussiisteys on minimivaatimus. Toki sen verran huomioin ja panostan että jos aiemmin on kertonut että pitää mansikan makuisesta kermajäätelöstä niin silloin sitä on myös tarjolla.

    Sitten pariskuntana aistien kirjo laajenee kokonaisvaltaisemmaksi sekä niihin tulee sävyjä. Eleet, ilmeet ja vaikka äänenpainot tulevat jatkossa olemaan helpommin tulkittavissa. Jatkossa kun nämä sävyt ovat tiedostettavissa niin helpommin löytyy keinoja työkalupakista toisen kohtaamiseen vaikka miellyttämisen suuntaan.

    Itse en kuulu ryhmään "saa kelvata sellaisena kuin olen". Minulle asioilla on painoarvo ja niitä pitää pystyä pohtimaan myös toisen näkökulmasta. Jos vaikka olisin käynyt metsästämässä mutta toinen taas toivoisi että lopettaisin tämän harastuksen. Painoarvoista riippuen jatkan sinkkuna metsästystä, olen parisuhteessa ilman metsästämistä tai sitten ehkä en enää harvenna riistakantaa vaan keskitys riistapeltojen hoitoon; yksin tai yhdessä.
    Lopputuloksesta riippumatta olen valmis asiasta keskustelemaan enkä suinkaan heti anna vaihtoehdoksi "ota tai jätä"- tilannetta.
  3. Itse kyllä uskon että ihminen on niin sopeutuvainen otus että asumisympäristön vaikuttavuus on matala. On ihan sama juokseeko lenkkinsä kaupungin pururadalla vai maaseudun mustikkametsissä. Jos toinen murehtii laskujen lähestyvää eräpäivää ja toinen pohtii sähköpyörän tai ajoneuvon uusimista niin veikkaan että tällä taloudellisella tilanteella on suurempi painoarvo.
    Samoin on sama onkiiko ahvenia Helsingin edustalta tai merenkurkun kallioilta jos sulla on vieressä oma lapsi ja kotona odottaa rakas kumppani. Toinen taas onkii yksin ja laskee päiviä milloin taas näkee lapsensa. Näillä voi olla stressitasossa eroja tai sitten ei. Riippuu jälkimmäisen liitosta; jos on ollut hankala ja riitaisa liitto voi hyvin olla että eron myötä stressitaso on jopa laskenut.

    Jos tuo tulos olisi isommassa kuvassa pätevä niin oma arvaukseni asiaan on se että yhteiskunnan muutokset ovat iskeneet kaupunkiin eri tavalla kuin maaseutuun. Paljonhan puhutaan esim palveluista. Digitalisaation myötä monet palvelut on samalla tavalla saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Terveyspalveluista puhuttaessa hoitojonot ovat pidentyneet. Jos ei kiireellisten leikkausten jonot on monta kuukautta niin sama se onko sairaala 10km vai 70 km päässä. Jos noita hyvinvointialueiden suunnitelmia lukee kuin piru raamattua niin saattaa ola että jatkossa vanhuksia hoidetaan maalla ihan riippumatta siitä onko vanhukset kaupunkilaisia vai maalaisia.

    Toinen asia joka voisi vaikuttaa on taloudellinen epävarmuus. Meillä työpaikkojen rakenne on yksipuolinen joka tuo omat ongelmansa mutta työpaikat ovat vientialalta joka hyvin usein tarkoittaa toistaiseksi voimassaolevia työsuhteita kohtuullisella palkalla. Lisäksi eläminen on melko edullista ihan kohtuullisilla palveluilla.
    Kaupungeissa taas julkinen-sekä palvelusektori on suhteessa voimakkaampaa ja siellä taas on enemmän osa-aikaisia töitä, 0-tuntisopimuksia, määräaikaisia työsuhteita jne jotka varmasti mietityttävät kustannusten kanssa. Palveluita on toki tarjolla mutta onko niihin varaa; osalla varmasti on sillä muuten palveluita ei olisi joten jako hyväosaisten ja huono-osaisten välillä saattaa tulla helposti näkyväksi.
  4. Varmaan löytyy seutukunnallisia eroja mutta meilläpäin tilanne taitaa olla sellainen että keski-ikäisen miehen lapsiluku ei vaikuta hänen deittailuunsa. Ihan riippumatta lapsiluvusta, jos mies ei ole keski-ikäsenä parisuhteessa hän jää myös loppuelämäksi yksin.

    Tämä siis vähän siitä syystä että ollaan jo vähän jämähdetty rutiineihin ja asenteisiin. Naisille on tärkeää töissä se missä kohtaa ollaan organisatiossa, käydään ryhmäliikunnassa, tehdään lyijylasitöitä ja illalla luetaa Harlekiinia väristin polvien välissä. Miehillä menestymisen mittari on palkka, käydään salilla penkkipunnertamassa sekä viihdytään kalassa/metsästämässä. Illalla haetaan netistä jotakin stimuloivaa ennenkuin uppoudutaan 12-voltin imu-pumppuhärpäkkeen nautintoihin.
    Pahoittelut äsken kärjistetyistä stereotyyppisistä kuvauksista mutta ajatus oli että tuon jälkeen vaihtoehdoksi jää nettitreffailu. Jotenkin tuntuu että sitäkin nykyään käydään vähän sellaisena puolivillaisena pelinä jolla voidaan osoittaa itselleen että olen ainakin yrittänyt.

    "Todellisuudessa lapsia saaneet, uutta kumppania etsivät naiset edellyttävät hyvin usein, että myös (kumppanistaan eronneella) miehellä tulisi olla lapsia"
    Omani ja muutaman tuntemani lapsen jo saaneen miehen näkemys poikkeaa tuosta asenteesta. Enemmän kuin lapsimäärään kiinnitetään huomiota miten deittikumppani puhuu ex-kumppaneistaa, työkavereistaan tai pomostaan ja miten hän esim kahvilassa suhtautuu kahvilatyöntekijöihin varsinkin näin kesäaikaan kun harjoittelijoita on kyseessä.
    Jos edellisiin kumppaneihin suhtautuu ymmärtäväisesti tai neutraalisti, töihin on mukava mennä koska työkaverit on ok ja pomokin on ihan välttävä ja palvelualan työntekijälle löytyy kiitos ja mahdollisesti tsemppikommentit jos häntä jännittää niin kyllä tällaisen naisen kanssa pystyy keskustelemaan myös esim kasvatuksellisista kysymyksistä.
  5. Mitä kiltteys sinusta tarkoittaa? Millainen ihminen on sinun mielestäsi kiltti?

    Yritän tiivistää. Kiltteys on minusta yksittäisiä ja useampia tekoja tai muuten annettuja ilmaisuja joilla osoitetaan että toinen on tärkeä ja että lopputuloksena on win-win-tilanne.
    Jos esim kotityöt jakautuvat toisen mielestä epätasaisesti niin minusta ei ole kiltiä myöskään siltä joka kokee epäoikeudenmukaisuutta olla asiasta hiljaa koska se alkaa nakertaa ihmistä sisältäpäin ja saattaa aiheuttaa esim katkeruutta.

    Minusta kiltti ihminen pyrkii tekemään toisen elämästä parempaa mutta ei hinnalla millä hyvänsä vaan itseän kuunnellen.

    Luottamustoimet ja kiltteys on vähän kuin 0-tapaturmaa tavoite. Hyvä pyrkiä mutta aina jotakin sattuu. Jos olen lautakunnassa joka lakkauttaa koulun niin vaikea kuvitella että koulun piirissä olleet näkevät sitä kilttinä ratkaisuna. Muualla ehkä sitten näkevätkin koska sillä säästetään opettajan palkka ja varnistetaan sijaisten saanti.
  6. Osalla on ulkoiset ominaisuudet sellaiset jotka miellyttävät suurempaa osaa joten tulevat sitä kautta paremmin huomioiduiksi. Lisäksi henkiset piirteet ovat joillakin sellaisia jotka tekevät heistä helpommin lähestyttäviä tai ovat luontevampia lähestymisissä.

    Sitten olosuhteet vaikuttavat enkä niistä sen tarkemmin tiedä mutta huomioita omasta seutukunnasta. Kyllä tällä lääkäri löytää lääkärin ja työtön työttömän mutta ne ovat ääripäät. Kun mennään keskiluokkaan tai isoon massaan niin tilanne muuttuu. Raudoittajalle ei löydy raudoittajaa, ei muuraria tai betoniauton kuljettajaa. Sorvaajalle ei löydy sorvaria eikä koneistajaa eikä myöskään hitsaajaa. Peruskoulun opettajalle ei löydy peruskoulun opettajaa, ei lukion tai saati sitten varhaiskasvatuksen opettajaa. Ehkä ammattikoulusta voisi löytyä tinen opettaja.
    Elinkeino rakenne on hyvin sukupuolittunut ja sen lisäksi opettajia on huomattavasti vähemmän kuin metallialan työntekijöitä joten tilastollisestikin kaikki eivät löydä kumppania jos heteropareista puhutaan.

    Joskusolen miettinyt miksi siten raudoittaja ei löydä opettajaa. Tämä siis puhtaasti omaa mielikuva-ajatelmaa mutta kohtaavatko nämä oikeasti. Molemmat käyvät salilla mutta toinen tekee maastavetoa ja toinen on ohjatussa ryhmäjumpassa toisella osastolla. Molemmat käyvät kansanopistoa mutta toinen hitsaa mattotelinettä ja toinen lukee Bulgarialaista runoutta. Todelliset kohtaamiset puuttuvat ja sanoisin että tähän joku Tinder tai muut deittisovellukset on ihan hyviä kertomaan että ollaan lähekkäin mutta ei kohdattu.

    Sitten håeman ehkä jo aiheen vierestä mutta yleinen asenne. Itselle tullut olo että etuoikeuskehäajattelun jatkeeksi on tullut jopa kilpailua siitä kenellä menee kaikkein huonoiten.
    Tämän vastakkainasettelun jälkeen herää perusteltu kysymys siitä mihin sitä kumppania tarvii jos itse on itsenäisesti pärjäävä. Tämä on asia jonka kanssa täällä monet nuoret miehet aikansa kipuilevat ennenkuin saavat tehtyä päätöksensä tulevaisuudesta.

    Yksi ehkä milenkiintoisimmista asioista seurata miten oppivelvollisiuuden nosto tulee vaikuttamaan tähän "kaupunkien tytöt-maaseudun pojat" -asetelmaan.

    Ehkä tämän seutukunnan pikku erityispiirre löytyy hengelliseltä sektorilta. Ateistit eivät löydä toisiaan koska tytöt lähtee ja pojat jää ja sama ilmiö on kyseessä kun puhutaan ns tapakristityistä. Kuitenkin kun katsoo nuoria pareja niin tietyn seurakunnan nuoret kyllä löytävät toisensa.
    Monet puhuvat arvomailmojen kohtaamisesta mutta ilkeämmät sanovat että taustalta löytyy enemmän tai vähemmän seurakunnan ohjaavuutta