Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

4118

  1. Täälläkin usein on todettu että sinkkudessa parasta on vapaus. Itse taas lähden siitä että vapaus on valinta sen suhteen onko itsekseen tai onko suhteessa. Jos itsellä olisi mahdollisuus valita näiden väliltä niin tuskin itsekkään käyttäisin termiä yksinäisyys.

    Se mitä ajan laadukkaalla tässä takaa on se että minulla on tietyt laadulliset mittarit koskien itseäni tai ympäristöä. Eivät ne ole numeraalisesti mitattavia mutta jotta talossa siiisteys ja järjestys pysyy olen määritellyt esim tietyt siivouspäivät, tavaroille omat paikat jne. Jos en näihin laadullisiin tavoitteissa pysyisi eli kämppä olisi sotkuinen, nukkuisin mankeloimattomilla lakanoilla, eläisin eineksillä jne niin yksinäisyyden tunne olisi huomattavasti syvempi.
  2. Meillähän oli joku aika sitten kuva jossa valtionvarainministeri poseerasi saksien kanssa. Sitä ennen taas kansanedustaja oli todennut että maaseudulla miehet asuvat vain insestin ja vaimon hakkaamisen vuoksi. Molemmat selitettiin myöhemmin huumorilla ja ensimmäinen tapaus sai tuomion mutta jälkimmäinen oli ihan hyväksyttyä.
    Itse näkisin että Trumpin kommentti oli lähellä tuota ensimmäistä. Se oli tarkoitettu omille kannattajille ja vaikka myrsky aluksi nousee ja jopa omista tulee soraääniä niin pitkässä juoksussa sillä on ehkä paikkansa kun suosiota kalastellaan.

    Mitä vähättelyyn muissa yhteyksissä tulee niin riippuen tietysti mittareista ja niiden tulkinnoista löytyy kyllä esim ansiokehityksistä, työelämästä, koulutuksista tai vanhemmuudesta jotka voidaan tulkita miesten tai poikien väheksymisenä. Mitä urheiluun tulee niin jos naiset voittavat jääkiekon mailmanmestaruuden niin en yhtään epäile etteikö hävittäjät olisi saattamassa joukkuetta Helsinki-Vantaan kentälle. Jos taas miesten jääpallojoukkue voittaa mailmanmestaruuden niin tuskimpa hävittäjät nousevat ilmaan.

    Ehkä on myös syytä erottaa arvostus ja laji suoritteena erikseen. Jos maksat ennemmin miesten jalkapallosta 20e sen sijaan että maksat 10e naisten jalkapallosta on aika hedelmätöntä alkaa syyttaa kuluttajaa valinnoista. Silloin vain tuote ei ole riittävän kiinnostava eikä se itsessään liity arvostukseen.
    Toki nyt kun puhutaan arvokisoista ja julkishallinnosta niin kyllähän se virallinen arvostus pitäisi tulla sijoituksen eikä suorituksen mukaan.

    Mitä itseeni tulee niin josta muilta kysyy niin varmaan vähän kaikkia. Sitä kun on politiikassa ja järjestötoiminnassa mukana niin saattaa olla samassa asiassa sivustaseuraaja, toimija tai kiusaaja; riippuu keneltä kysyy.
    Työpaikalla olen pyrkinyt tuohon sivustaseuraajan rooliin. Pyritään kokouksissa tekemään ohjeet ja periaatteet sellaisiksi että ne ennaltaehkäisevät mahdollisimman hyvin konflikteja. Ei niiltä kokonaan voi välttyä mutta silloinkin kuuntelen ja kirjaan asiat molemmilta osapuolilta. Sen jälkeen vien asian työnjohtajalle sillä hänellä on se valta ja vastuu enkä suinkaan halua murentaa hänen auktoriteettiään. Yleensä asioiden pohjalla on konkreettinen syy esim työtavoista ja työnjohto ottaa koko porukan koolle ja kertoo miten toimitaan. Pääasia ettei ketään nolata tai syyllistetä noissa tilanteissa.

    Ainoa julkinen jota käytän on juna ja siellä nyt ei ahdistelua ole näkynyt. Siellä jos joku nostaisi ääntä niin kaikki kääntyisivät katsomaan. Muutenkin tuntuu että alkoholin kulutuksen laskun myötä julkiset häiriöt ovat vähentyneet.
  3. Aika monella tuntuu olevan pysähdyksen paikka kun tajutaan että se lupaava tulevaisuus on jo hukattu ja nyt mietitään miten se loppu elämän hiekka valutetaan tiimalasin pohjalle.

    Aika monelle se konkretisoituu lasten kautta. Alkavat olla jo isoja ja kenties jo lähteneet pesästä. Muutamat isät ovat ovat kertoneet että tuossa vaiheessa lapset tulivat läheisemmäksi kun he eivät olleet enään etävanhempina viikonloppuisinä vaan lapset saattoivat tula mooilla tai autoilla käymään useamminkin.

    Yksi lisähuoli tuossa iässä nostaa päätään ja se on huoli omista vanhemmista. Miten pärjäävät, saavatko apua jne.

    Parisuhteista voisi veikata että ne jotka vielä ovat yhdessä myös loppuun asti yhdessä pysyvät. Mminä taidan olla ainoa sinkkumies meidän kaveripiiristä joka vielä voisi ajatella parisuhdetta. Muilla tuntuu olevan hyvin varauksellinen näkemys tuollaiselle elämänmutokselle.

    Mitä uusiin asioihin tulee niin tässä vaiheessa moni varmaan tekee päätöksiä työelämän suhteen mikäli työelämässä on mukana. Jos meinaa vielä opiskella tai vaihtaa alaa niin nyt olisi syytä tehdä ne päätökset.
    Mitä uusiin harrastuksiin ja asioihin tulee niin ainakaan minun llähipiiristä ei sellaisia löydy. Pariskuntia joilla on lapset jo mailmalle lähteneet ovat kyllä palanneet nuoruutensa harrastuksien ääreen. Kuorolaulua, yleisurheilua, järjestötoimintaa jne.
  4. Ihan en nyt tiedä puhutaanko vain yksinhuoltajista kun toissalta viitataan tutkimukseen jossa vertailtiin pelkästään snkkuja. No katsotaan mitä saan muodostettua.

    Se että naiset ovat miehiä tyytyväisempiä tilanteeseensa ei varmaan ole yllätys ja epäilen että suurin kuilu on nimenomaan eroprosessin alkuvaiheessa. Muistaakseni noin 3/4 eroista tulee naisten hakemana ja sitä on suunniteltu vuoden tai yli. Jostakin luin vertauksen että työelämässä vastaava tilanne on kun toinen lähtee lomalle ja toinen irtisanotaan. Harvoin tuossa tilanteessa on kahta onnellista kun sormukset on pistetty pöydälle.
    Ajan mittaan ero tyytyväisyydessä varmaan tasaantuu kun erosta "yllätetty" on onnistunut rakentamaan elämänsä uudelleen. Toki se että miehillä ei useinkaan elo ilman parisuhdetta ole tietoinen valinta ja sitäkautta tilanne tyydyttävä vaan tilanne on se että siihen on tyytyminen.

    Mitä noihin syihin tulee niin kun mennään itsenäisiin päätöksentekoihin niin valta ja vastuu itselä kulkee aina käsikkäin. Se ei sitä tarkoita etten voisi ottaa muilta näkökulmia. Itselle se että joku olisi siinä rinnalla antamassa vinkkejä ja uusia näkökulmia olisi nimenomaan vapauttavaa.

    Olen tuossa joskus miettinyt tuota kiirettä nyt kun lapset on jo mailmalla. Nyt ei ole itsellä kiire mutta eipä ollut silloinkaan. Samalla lailla meni kotityöt oli kyseessä kolme tai yhden hengen talous. Toki pesu- ja tiskikone kävivät hieman useammin mutta kun esim koulu ja harrasteasiat oli kirjannut jo etukäteen kalenteriin niin helppo homma aikatauluttaa asioita.

    Huonot kokemukset kohdan kyllä allekirjoitan.
  5. Tuo on pojille vähän kuin laittaisi laastarin valtimoverenvuotoon. Ei hirveästi vaikutusta.

    Meillähän on tutkimusta siitä että vanhempien koulutus ja varallisuus vaikuttaa nuorten koulumenestykseeen. Vähemmän on taas ollut esillä professori Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimus jossa tutkittiin temperamentin vaikutusta arvosanaan. Vaikutus näyttäisi tämän artikkelin perusteella olevan 30% mutta joissakin luennolla se oli arvioitu olevan olevan numero ja joissakin haastatteluissa alempi.
    Hyvin pelikistäen jos hyväosaisten lasten keskiarvo on 9 niin tyttö saa todistukseen numeron 9 ja poika numeron 8. Jos huonompiosaisten keskiarvo olisi 7 niin tytön todistuksessa on numero 7 ja pojalla numero 6. Meillä kuitenkin todetaan että pojilla on ihan samat mahdollisuudet opiskella. Toki tavallaan totta mutta jos temperamentti eikä osaaminen vaikuttaa numeroihin joilla mennään jatko-opiskeluihin niin onhan tuo aika vahvasti sanottu.

    Miksi tämä tilanne on tällainen eikä siihen puututa niin professori on todennut että meillä opiskelutavat eivät perustu tutkittuun tietoon ja tietämykseen joita meillä on ihmisen kehityksestä vaan mennään ideologia edellä.

    Tämä ei siis ole pelkästään koulutuksellinen ongelma vaan se tulee myöhemmin esille työelämässä.
    "Jo ennestään on tiedetty, että koulumenestys ennustaa yllättävän vähän tulevaisuuden menestystä ja esimerkiksi uravalintoja. Yksi selittävä tekijä on, että osaa ns. kympin tytöistä on koulussa palkittu liikaa kouluun sopivasta käytöksestä osaamisen kustannuksella.
    – Tämän jälkeen työelämässä ei selvitä, koska ei ole totuttu ponnistelemaan ja venymään hyvän tuloksen eteen. Positiivinen vinouma pätee erityisesti tyttöihin"
    Kansankielellä tuo varmaan tarkoittaa että kun kotona päästään helpolla ja kolussa kaikki annetaan ilmaiseksi niin Liisa-Kerttuli on ihmeissään työelämässä kun kultalusikalla ei enää palkintoja tipu.