Kylläpä tulee ihmisiltä tylyä viestiä... Tuskin kukaan jalka paketissa ajattelee vain, että no enpähän ole kokovartalokipsissä tai kuinka olisi tosiaan voinut ylittää kadun vasta seuraavilla vihreillä...

Pointtina siis että pettyneen morsiamen pitäisi neuvojien mukaan vain ja ainoastaan muistella itsestään selviä hyviä hetkiä ja onnistuneita asioita, eikä suinkaan muistella kaikkea sitä epäonnea ja murhetta. Murheellistahan nimenomaan on se, että kaikki hyvä jää huonojen muistojen varjoon. Inhimillisyys on juuri sitä, että iloitaan toki pienistä, mutta murehditaan suuresti jokaista vastoinkäymistä.

Jälkikäteen on turha miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin, ajatukset kiertävät vain noidankehää päässä eikä asia helpotu yhtään. Joskus hyvillä suunnitelmilla on vain tapana olla tuhoon tuomittuja jo alkumetreistä lähtien...kai se on jokin karman laki, joka arpoo huonoja ja hyviä hetkiä sattumanvaraisesti. Huono mäihä että loser-kortti sattui juuri hääpäivälle :-)

Kaikilla meillä on huonoja muistoja menneisyydestä, niillehän ei mitään voi, vaan niiden kanssa on vain elettävä. On vain otettava itseään niskasta kiinni ja todettava "Paska juttu, mutta tulipahan tehtyä!" :-)
Pienimuotoinen uusintaversio häistä olisi loistava juttu! Juhlitte sitä kuinka juhlista selvittiin sentään hengissä ja kuinka paria on syytä juhlistaa vielä muutaman kerran uudestaankin ;-)

Onnea ja menestystä suhteelle, sehän se kaiken alku ja juuri on!