- Aloitin päiväni loistavasti kuuntelemalla itkettävän
ihanaa musiikkia.
Sitä tarjosi Katie Melua uskomattoman
kauniilla laulullaan I Will Be There.
Se löytyy täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=7IRIP-hSfJ0
Kertosäkeessä Katie laulaa:
"Älä koskaan ole yksinäinen
Muista, että välitän aina
Missä ikinä oletkin
Muista, että olen siellä"
Kun syntyy autismikirjoiseen vähemmistöön,
joutuu kokemaan yksinäisyyttä, sillä samanlaisia
löytyy vain pienellä 2 prosentin todennäköisyydellä.
Toisaalta autismikirjoisuus on sen verran
perinnöllistä, että muitakin autismikirjoisia
usein löytää omista sukulaisistaan.
Tietämys autismikirjosta on yhä melkoisessa
uudistumismyllerryksessä. Yhä on niitä
- minun mielestäni jälkeenjääneitä - joiden
näkemyksen mukaan kaikista autismikirjoisistakin
pitää tehdä neurotyypillisiä, "sillä vain neuro-
tyypillinen ihminen on kunnon ihminen".
Huh huh!
Meneillään olevan tietämysmyllerryksen ydin
on sen tajuamisessa, että autismikirjoisuus on
yhtä synnynnäistä, pysyvää ja tervettä kuin
neurotyypillisyyskin. Se on vain paljon
harvinaisempaa, mutta se ei tee siitä
mitään "sairautta" eikä "kehityshäiriötä".
Autismikirjoisuus tullaan asettamaan tulevaisuudessa
neurotyypillisyyden kanssa samalle lähtöviivalle.
Viisaimmat ja näkökykyisimmät osaavat jo nyt asettaa
ne rinnakkain samanarvoisiksi. Erilaisuus ei tee niistä
eriarvoisia. Eihän koivun ja kuusen - eikä kissan ja
koiran - eikä valkoihoisen ja mustaihoisen ihmisen -
erilaisuuskaan tee niistä eriarvoisia.
Vanha ajattelu, mikä on onneksi vihdoin väistymässä,
edustaa ns. nentististä näkemystä, jossa kaikki on
saatava mukaan enemmistönkaltaisuuteen eli
neurotyypilliseen systeemiin. Nentistinen näkemys
on monessa mielessä heikko eikä vähiten siksi, että
se pyrkii NEUROBIOLOGISEEN TOTALITARISMIIN.
Neurobiologinen totalitarismi on sitä, että yhden
aatteen (nentismiksi yltyneen neurotyypillisyyden)
valta ulotetaan yhteiskunnan kaikille aloille ja
niitä ihmisiä, jotka eivät ole neurotyypillisiä,
kohdellaan syrjivästi, "kunnes hekin älyävät
hyvän päälle, järkiintyvät ja paukahtavat
neurotyypillisiksi!" Huh huh!
Nentismi on harhaoppi. Nentistit elävät siinä
harhassa, että synnynnäisen neurotyyppinsä
voi muka muuttaa ja vaihtaa kuin paidan.
Todellisuudessahan synnynnäistä neurotyyppiään
ei pysty vaihtamaan kukaan!
Eivät vielä läheskään kaikki ihmiset ole tajunneet
edes nykyaikaisten neurotieteiden oivaltavimpiin
käsitteisiin kuuluvaa NEURODIVERSITEETTIÄ
eli neuromonimuotoisuutta. Neurobiologinen
ihmislaji ei ole vain neurotyypillinen, vaan
on ihan normaalia ja tervettä, että ihmislajin
neurobiologiassa on monimuotoisuutta kuten
kaikessa luonnossa. Me autismikirjoiset
saamme olla ylpeitä siitä, että me edustamme
hyvinkin selvästi nimenomaan luonnon
monimuotoisuutta - sitä luonnon arvokasta
perusominaisuutta, joka tekee siitä kestävän
muuttuvissakin oloissa. Mitä enemmän
luomakunta koostuisi vain totalitaristisista
järjestelmistä, sitä enemmän se muistuttaisi
korttitaloa, joka heti ensimmäisen pikku
myskyn tullessa romahtaisi. Sitäkö
nentistit haluavat? Vai eivätkö he
todellakaan ymmärrä sitä! - "Näe näkymätöntä, tunne tuntematonta,
koe kokematonta.
Kun näet, tunnet, koet -
silloin näet, tunnet ja koet myös sen
toisen ihmisen tuskat ja ilot,
ymmärrät häntä."
- Seela Sella (1936-2026) -
Seela Sella oli suuri ihminen. Hän todella
kykeni näkemään näkymätöntä, tuntemaan
tuntematonta ja kokemaan kokematonta.
Hän näki pintaa syvemmälle ja osasi
eläytyä myös neuroepätyypillisiksi
syntyneiden tuskiin ja iloihin ja
todella ymmärtää heitä.
Kunpa kaikki ihmiset olisivat yhtä
empaattisia kuin Seela Sella oli.
Toivon koko sydämestäni:
lepää rauhassa, Seela! - Neljä kuukautta sitten kirjoitin:
"Assina olen valtavan ilahtunut siitä ajattelun suuresta
kehityshyppäyksestä, mikä neurotieteissä tapahtui
silloin, kun ihmisaivojen neurobiologinen muuntelu
oivallettiin olennaiseksi osaksi sitä luonnon suurta
mahtiominaisuutta, jota kutsutaan biodiversiteetiksi
eli luonnon monimuotoisuudeksi."
Tuo oivallus on tapahtunut aika huomaamatta.
Se on mennyt monilta ohi. Mutta autismikirjolle
syntyneenä olen todella huomannut sen. Se on
merkinnyt selvää neurotieteiden paradigman eli
perusluonteisen ajattelutavan ja oppirakennelman
muutosta. Se on ilmennyt niin, että vanhat
"häiriökoulukunnat" ovat syrjäytyneet ja tilalle
ovat tulleet uudet vireäpäiset koulukunnat, jotka
ovat syvällisesti ymmärtäneet neurodiversiteetin
olennaisen merkityksen.
Miten tämä neurodiversiteetti eli luonnon suureen
monimuotoisuuteen kuuluva ihmislajin isojenaivojen
neurobiologinen muuntelu sitten ilmenee.
Se ilmenee niin, että enemmistönä esiintyvän ns.
neurotyypillisen muodon lisäksi ihmislajin normaalissa
neurobiologisuudessa tavataan mm. vähemmistönä
esiintyvää AUTISMIKIRJOISTA muotoa, jossa yksilöllinen
vaihtelu on suurta ja isojenaivojen toiminta tietyin osin
eroaa selvästi yleisimmästä neurotyypillisestä muodosta.
Huomionarvoista on se, että autismikirjoinen isojenaivojen
toimintamuoto eroaa osittain PAREMPAAN suuntaan!
Nimittäin autismikirjolle syntyneissä ihmisissä on usein
kognitiivista - eli ajatteluun, tietämiseen, muistamiseen
ja havaitsemiseen liittyvää - erityislahjakkuutta.
Juuri tästä kognitiivisesta erityislahjakkuudesta johtuu se,
että taiteen ja tieteen suurimpien menestyjien joukosta
löytyy niin runsaasti nimenomaan autismikirjoisia ihmisiä.
Think about that, folks!
Eli miettikääpä sitä hyvät ihmiset! - Creativity comes from tears of courage.
That sentence just popped out of my Asperger brain.
Tears of courage come from a great sense of relief.
I didn't get stuck. I was able to step forward
- one day's journey at a time.
I didn't go down the wrong paths suggested
by domineering neurotypical advisors.
I quieted down so that I could hear the deep and
wise voices of my own innate and permanent
neurobiology.
My way. My own path.
I must not lose that.
-------
Älkää pelästykö, jos tuo google-käännös
ei avaudu, sillä tässä tulee alkuperäinen
suomenkielinen tekstini, joka syntyi tänään:
Luovuus lähtee rohkeuden kyynelistä.
Tuo lause vain putkahti AS-aivoistani.
Rohkeuden kyyneleet lähtevät suuresta
huojennuksen tunteesta.
En jäänyt jumiin. Pystyin astumaan eteenpäin
- päivämatkan kerrallaan.
En lähtenyt dominoivien nenttineuvojien
ehdottamille harhateille.
Hiljennyin niin että pystyin kuulemaan
oman synnynnäisen ja pysyvän neurobiologiani
syviä ja viisaita ääniä.
Minun tieni. Oma polkuni.
Sitä en saa kadottaa. - Mitä on elää läpi autismikirjoinen elämä?
Se on sitä, että kokee kaikki
omat todelliset elämykset
rohkeasti
tippaisin linssein.
Autismikirjoiseksi syntyminen on siunaus ja
kirous. Mutta kirousten takia ei kannata
heittää hukkaan niitä siunauksellisia aarteita,
joita ei ole helppoa uskoa eikä ottaa
omikseen niin lujasti luottaen kuin
aiheellista olisi.
Vaikeinta on ehkä kasvaa ilman tukea
sellaiseksi, että saavuttaa sen onnellisen
pisteen, jossa muiden ihmisten mielipiteet
lakkaavat merkitsemästä jotain sellaista
uhkaa, joka jyrää oman tajunnan yli.
Luottamus ja yhteys itseen on kuin
tuulessa lepattava lippu tai liekki.
Tai - luojan kiitos - elämän soihtu,
joka ei sammu, vaikka yrittäisi.
Kuulkaa mitä nyt omasta pitkästä
kokemuksestani puhun.
Jos autismikirjoisen ihmisen ei sallita
elää autismikirjoista elämää, hänelle ei sallita
todellista elämää, sillä häntä ei ole luotu elämään
mitään neurotyypillistä ahtaalla normimuotilla
muotoonsa puristettua standardielämää, jota
enemmistön tavismassat elävät kaikkialla ympärillä
- ja puheensorina on sen mukaista.
Vetäydy yksin, vetäydy vähän syrjemmälle,
vetäydy omaan rauhaan
ja anna kyynelten tulla.
Siitä se aito todellinen syvä elämä lähtee. - Kirjoitin juuri "Onko nämä mieheni piirteet..." ketjuun tämän:
"Normaalit ovat niin usein täynnä normaaliuttaan, että
eivät kykene antamaan autismikirjoisen ihmisen
olla sellainen, millainen hän synnynnäisesti ja
pysyvästi todella on. Juuri tuo normaalien kyvyttömyys
on ongelmista vaikein, koska sitä ei vielä kyllin
yleisesti tajuta. Miten paljon meidän autismikirjoisten
vielä pitääkään kertoa todellisuudestamme ja
näkemyksistämme, jotta normaalien ja autismikirjoisten
ihmisten vuorovaikutuksen haasteiden syyt alkavat
selvitä myös normaalien ihmisten enemmistölle."
Ira Selkälän tuore ja tärkeä tietokirja SOPIMATTOMAT
tuo hienosti esiin juuri tuon saman. Se kiteytyy kirjan
takakansitekstissä:
"Tämä ei ole kirja, jonka avulla voit muuttua normaaliksi.
Tämä on kirja, jonka avulla voit muuttua sellaiseksi kuin
aidosti omana itsenäsi olet."
Ira Selkälä todella kehumisen arvoisesti "haastaa vakiintuneita
käsityksiä neurokirjon ihmisistä - sekä syvään juurtuneista
normeista".
Kirjan takakansiteksti loppuu todella olennaisen tärkeisiin
kysymyksiin:
"Entä jos haasteet toiminnanohjauksessa ja vuorovaikutuksessa
eivät johdukaan siitä, millaisia neuroepätyypilliset ovat, vaan
siitä, mitä heidän ei anneta olla? Kenen tai minkä oikeastaan
pitäisi muuttua?" - Olen huomannut, että yhä aika moni erehtyy sekoittamaan
narsismin ja autismikirjon. Jos noiden käsitteiden todelliseen
sisältöön perehtyy, huomaa pian, että ne eroavat suuresti.
Seuraavassa pyrin kiteyttämään oman näkemykseni siitä,
mitkä ovat narsismin ja autismikirjon selvimmät erot.
Käytän autismikirjosta lyhennettä A ja narsismista lyhennettä N.
A tuntee herkästi myötätuntoa mutta ei ilmaise sitä
enemmistölle tyypillisellä tavalla.
N on kyvytön myötätuntoon eikä ymmärrä, mikä on omatunto.
A tuntee voimakasta inhoa kaikkea vallankäyttöä ja väkivaltaa kohtaan.
N tuntee erityisen voimakasta vetoa vallankäyttöön ja haluaa
itselleen valtaa niin paljon kuin mahdollista.
A haluaa ennen muuta rauhallista rinnakkaiseloa ja yhteistä hyvää.
N pyrkii itsekkäästi oman itsensä nostamiseen ja tekee sen niiden
kustannuksella, joita sanoo "heikoiksi".
A:n tunneilmaisua leimaa usein pidättyvyys ja varovaisuus.
N:n tunneilmaisu on usein puistattavan kylmää, mahtailevan
onttoa ja lavastettua.
A inhoaa teeskentelyä ja näkee sen läpi.
N huijaa ja teeskentelee usein, esim. pukeutumalla aivan tiptop.
A:n mielessä muhii suunnitelmia ja erityiskiinnostuksenkohteita.
N:n mielessä muhii kokemaansa vääryyttä, epäluuloja ja katkeruutta.
A on usein täynnä stressiä ja uupumusta.
N on täynnä itseinhoa, jota pyrkii peittämään muilta;
mitä enemmän itseinhoa on, sitä enemmän hän kerjää
osakseen huomiota ja tarvitsee ympärilleen uskollisia ihailijoita.
A sanoo: "Jos olet ystävä niin ymmärrät."
N sanoo: "Jos olet ystävä niin tottelet etkä ole eri mieltä."
A tuntee olevansa "yksin maailmassa".
N uskoo olevansa "maailman napa".
Jos A:ta arvostellaan, hän kuuntelee tarkasti ja sanoo oman
mielipiteensä siitä suoraan.
Jos N:ä arvostellaan, hän kokee sen syvänä "narsistisena loukkauksena"
ja alkaa kaivaa tekosyitä rangaista arvostelijaa.
A useimmiten näkee selvästi omat rajoitteensa ja vahvuutensa.
N on sokea omalle ongelmalleen eikä tajua omaa toksisuuttaan
suhteessa muihin ihmisiin, vaan uskoo olevansa sosiaalisesti
huippukyvykäs ja taitava mutta se on vain puhkeamistaan
odottava harhainen kupla.
Niinpä niin.
Narsismi ja autismikirjo eivät ole helppotajuisia käsitteitä.
Keskustelu niiden eroista varmasti jatkuu ja monenlaisia
väitteitä tulee lentelemään ilmassa ja somessa.
Keskustelu on kiintoisampaa kuin mykkyys. Keskustelua
kannattaa aktiivisesti ylläpitää.
5 vuotta sitten kirjoitin:
"Niin kauan kuin kuvitellaan, että assit ovat narsisteja, jäävät
todelliset narsistit tunnistamatta ja saavat todellisella narsistisella
käytöksellään riehua vapaasti ja kylvää läheisiin ihmisiinsä tuhoisaa
toksisuuttaan."
Mm. englanninkielisestä wikipediasta löytyy paljon valaisevia
havaintoja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Erityisen huomionarvoista on se havainto, että narsistilta
PUUTTUU KUNNON ITSETIETOISUUS. Eli narsistilla on
huomattavia vaikeuksia ymmärtää omia piirteitään ja juuri
siksi narsistin näkemys itsestään on erittäin riippuvainen
muiden mielipiteistä. Oman häilyvyytensä takia narsisti
ei osaa kunnioittaa toisten rajoja ja hänellä on vaikeuksia
ymmärtää, että hän tarvitsisi asiantuntijoiden apua.
Narsistin puutteellinen itsetuntemus korvautuu omahyväisellä
harhakuvitelmalla, että hän on muka taitava arvioimaan tarkasti
muiden tunteita ja "pahoja pyrkimyksiä" ja että hän on taitava
jopa diagnosoimaan muita oikein - siis täysin vailla pätevyyttä!
Narsistin suuri riippuvuus muiden mielipiteistä aiheuttaa
silmiinpistävää kyvyttömyyttä sietää kritiikkiä. Ihmiset hänen
ympärillään huomaavat tämän ja siksi kokevat narsistin
yhteistyökyvyttömäksi.
Kritiikkiä kohdatessaan narsisti kokee hauraan itsetuntonsa
uhatuksi ja reagoi suhteettomasti joutumalla sisäisen
"narsistisen raivon" valtaan. Narsistinen raivo on käsite, jonka
loi vuonna 1972 Heinz Kohut (1913-1981).
Jos narsistia sanoo narsistiksi, hän useimmiten ylimielisesti
kääntää sen sanojaa vastaan. Hän janoaa vain sitä, että
häntä kehutaan. Jos sitä ei tapahdu, hän on epäluuloinen. - Olen palannut hetkeksi Ira Selkälän tuoreen ja loistavan
SOPIMATTOMAT -tietokirjan pariin.
Luen sitä hitaasti ja ilahdun aina, kun minulla on
aikaa lukea sitä.
Sivulla 289 on tiivistelmä otsikolla
"Kirjava yhteiskunta ja yhdenvertaisuus lyhyesti".
Suora sitaatti:
"Tiedosta ihmisten erilaisuus. Älä tulkitse toista sen pohjalta,
millainen itse olet tai miten itse toimisit."
Loistava neuvo kaikille!
Assina olen törmännyt elämässäni usein juuri tuota neuvoa
laiminlyöviin ihmisiin. He ovat neurotyypillisiä ja sen lisäksi
he ovat pudonneet nentismin ansaan ja siksi heidän tajuntansa
on alkanut houria tyyliin "jos käyttäydyt toisin kuin minä,
olet todennäköisesti sairas, vähintään häiriintynyt".
Koska nentisti uskoo olevansa asenteitaan myöten terveyden
perikuva, hän ei ymmärrä, miksi me autismikirjoiset arvostelemme
häntä. Nentismi on sitä, että ei vahingossakaan uskalla kysyä
itseltään: "Onko minun asenteeni terve?"
Pitkä kokemukseni viittaa siihen, että juuri nentistiset ihmiset
ovat niitä, jotka pitävät meitä autismikirjoisia "sairaina" ja
"kehityshäiriöisinä". Minusta se on selvää projisointia.
Nentistinen asenne ja sen pohjana oleva tietämättömyys
estävät ihmistä tulemasta toimeen meidän kanssa, jotka emme
ole synnynnäiseltä neurobiologialtamme nenttejä eli
neurotyypillisiä. Kun yritämme puhua nentisteille järkeä,
he usein kääntävät saamansa kritiikin päinvastaiseksi ja
uskovat olevansa kaiken kritiikin yläpuolella.
Kun kerran nimittelin nentistejä "telaketjunormaaleiksi",
pian eräs nentisti väitti minua "telaketjuassiksi". :-)
Assin silmin näen ihmisten sivistyksen tason useimmiten
juuri siitä, miten he suhtautuvat meihin erilaisiin ihmisiiin.
Jos he pelkäävät meidän erilaisuuttamme ja pitävät meitä
tyhminä, kun emme muka "ymmärrä" olla heidän kaltaisiaan,
silloin tiedän, että kommunikointi heidän kanssaan tulee
olemaan vähän niin kuin kiviseinälle puhuisi. He ovat
vaikeita keskustelijoita, koska he ovat umpikuplansa
valinneet ja puolustavat kiihkeästi sen täydellistä
koskemattomuutta. He ovat asemoituneet elämässään
aivan samalla lailla kuin täällä päin eräs vuoden 1966
Volvo Amazon, joka hukkuu ruohojen sekaan ja ruostuu
puhki loppusijoituspaikassaan syrjäisen omakotitalon
umpeen kasvavalla takapihalla. - Kiitos kiintoisasta elämäntarinasta!
Ei ole harvinaista, että autismikirjoinen lapsi
yhä tänäkin päivänä voi joutua kuuntelemaan
vanhempiensa riitelyä tyyliin "kyllä tuo lapsi
on sitten kummallinen, se kummallisuus tulee
sinun suvustasi..."
Kuten monella - minullakin - isässä oli autismikirjoisia
piirteitä mutta äiti vaikutti neurotyypilliseltä.
Vanhempani ovat jo kuolleet ja itse olen saanut
aikuisena AS-diagnoosin - ja jo yli 10 vuotta ennen
virallista diagnoosia tajusin itse olevani aspergeri,
kun sain netissä eteeni kyllin todenmukaisen
kuvauksen siitä.
Monilta yhä puuttuu kunnolliset tiedot autismikirjosta.
Oikealle tiedolle on yhä valtava tarve. Paljon ovat lehdet,
tv, radio, netti ja some autismikirjosta viime vuosina
puhuneet. Mutta neurotieteiden uusimmat löydöt ja
oivallukset ovat yhä monille tuntemattomia totuuksia.
Esim. yhä aika harva tietää sitä faktaa, että autismikirjoinen ihminen
menettää erityisvahvuutensa, jos häntä yritetään "nenttiyttää"
eli pakottaa ahtautumaan neurotyypilliseen normimuottiin ja
maskaamaan eli huijaamaan ihmisiä ja itseään ajautumalla
näyttelemään "normaalia" koko surkean loppuelämänsä!
Kuten loistavassa Ira Selkälän tietokirjassa SOPIMATTOMAT
- norminpurkuopas neurokirjon naisille - (gummerus, 2026)
sanotaan:
"Entä jos haasteet toiminnanohjauksessa ja vuorovaikutuksessa
eivät johdukaan siitä, millaisia neuroepätyypilliset ovat, vaan siitä,
MITÄ HEIDÄN EI ANNETA OLLA?"
Tuossa ollaan oivallusten ytimessä! Lukemattomat autismikirjon
"ongelmat" poistuisivat, jos autismikirjo opittaisiin vihdoin
HYVÄKSYMÄÄN yhtenä ihmislajin neurobiologisuuden
terveenä ja normaalina variaationa yleisimmän
neurotyypillisyyden rinnalla! - "Taide pesee sielusta arjen pölyn."
- Pablo Picasso (1881-1973) -
Assina koen tuon osuvan mietelmän sopivan
varsinkin autismikirjoisen ihmisen suuhun.
Ainakin omassa luovassa AS-elämässäni suhteeni
arkeen ja sen sujumiseen on juuri tuollainen.
AS-aivojeni erityisvahvuudet ja omiin luoviin ekkoihin
uppoutuminen, jos mikä todella pesee sielusta ja koko
elämästäni arjen pölyt!
Netistä tsekkasin, löytyykö mainintoja Picasson
autismikirjoisuudesta. Ja löytyihän niitä:
https://autism-all-stars.org/famous-faces/
Tuo linkitetty sivusto vyöryttää melko runsaan
kuvakavalkadin kuuluisista autismikirjolle
syntyneistä merkkihenkilöistä.
Sivustolla on myös vakuuttavaa asiaa sisältävä
englanninkielinen kirjoitus, jonka google-käännös
on tässä:
"Hyvä uutinen autismista on se, että joillekin ihmisille se voi
korostaa heidän luonnollisia lahjojaan ja kykyjään, joten ei ole
yllätys, että monet merkittävät autismin kirjon ihmiset nousevat
johtajiksi taiteen, kirjallisuuden, musiikin ja tieteen aloilla.
Autistisia ja neurodiversejä ihmisiä oli olemassa jo kauan ennen
termin "autismi" kehittämistä, joten luonnollisesti he elivät elämänsä
ilman virallista diagnoosia. Listallamme olevista henkilöistä on tehty
paljon tutkimusta, ja voidaan sanoa, että jos he olisivat syntyneet
nykyään, heidät diagnosoitaisiin autisteiksi jo hyvin nuorena.
Olemme myös listanneet monia poikkeuksellisia ihmisiä
nyky-yhteiskunnasta, joista useimmat on virallisesti diagnosoitu
autisteiksi, kun taas muutamat eivät. He kaikki on mukana tässä
inspiroimassa ja kannustamassa kaikkia, jotka kamppailevat
samanlaisten sosiaalisten ja aistiongelmien kanssa; muistuttamassa
heitä siitä, että haasteista huolimatta neurodiversiteetti voi auttaa
sinua elämään ainutlaatuista elämää ja tuomaan jotain todella
ainutlaatuista ja arvokasta maailmaan."
Todella hyvä kirjoitus! - "Olen assi. Älkää tuomitko minua.
Olen synnynnäisesti mahtava, en täydellinen."
Tuo on erään tuntemani mahtavan assin motto.
Pidän sitä hyvin osuvana.
AS ei tietenkään tee kenestäkään täydellistä.
Nentistit eivät pysty näkemään meidän AS-ihmisten
mahtavuuttakaan, koska eivät löydä meistä mitään
neurotyypillisyyttä, joka on nentistien mielestä
mahtavuuden välttämätön edellytys. :-)
Mitä sanoikaan tekoäly, jolta kysyttiin,
tekeekö vallitseva tapakulttuuri neurotyypillisten ja
autisminkirjoisten välisestä kanssakäymisestä sujuvaa!
Tekoäly tiivisti asian näin:
"Vallitseva tapakulttuuri ei tee neurotyypillisten ja autisminkirjoisten
välisestä kanssakäymisestä sujuvaa, koska se perustuu yhden ryhmän
normeihin ja odotuksiin. Tutkimus osoittaa, että vuorovaikutuksen
haasteet ovat vastavuoroisia, eivät autisminkirjoisten yksin kannettavia."
Asia on juuri noin.
Kun AS-vähemmistö pyrkii vuorovaikutukseen neurotyypillisen enemmistön
kanssa, törmätään juuri tapakulttuuria vaivaavaan neurotyypillisyyteen.
Tarkemmin sanottuna törmätään siihen, että vallitseva neurotyypillinen
enemmistö omine normeineen ja odotuksineen pyrkii katteettomasti
hallitsemaan ja pitämään itseään ainoana oikeana neurobiologisuuden
muotona ja ohittamaan sen tosiasian, että on myös meitä autismi-
kirjoisia, joiden synnynnäinen ja pysyvä neurobiologisuuden muoto
on neuroEPÄtyypillinen, jopa sellainen, että se usein sisältää mm.
sellaisia KOGNITIIVISIA ERITYISVAHVUUKSIA, jotka ovat
neurotyypillisyydelle vieraita.
Autismikirjoisuuden mahtavuuden tiedostaminen on ilahduttavasti
lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuitenkin assina
joudun vielä odottelemaan sitä, että koko neurotyypillinen enemmistö
herää ja todella avaa silmänsä näkemään myös meidät autismikirjoiset,
jotka elämme pysyvästi neurotyypillisyyden ulkopuolella
- enemmistöstä katsoen neurobiologisen rajan tuolla puolen -
mutta olemme silti aivan täysipäisiä ja terveitä ihmisiä.
Ja yllättävän monessa tapauksessa eli suhteellisen usein
olemme jopa onnistuneet pääsemään ihmiskunnan
merkkihenkilöiden joukkoon tieteiden, taiteiden ja
keksintöjen aloilla. - Kuten eilisessä viestissäni todettiin "yhteiskunnan normit
on laadittu enemmistön aivoille". Me, joilla on autismikirjoiset
aivot, joudumme tuntemaan itsemme ulkopuolisiksi ja
tarkkailemaan kaikkea ulkopuolelta.
Ulkopuolisuudessamme on eräs hyvä puoli. Me synnytämme
VAIHTOEHTOISIA NÄKÖKULMIA, jotka rikastuttavat,
avartavat ja lopulta kykenevät ehkä jopa pelastamaan
köyhyyteen ja ahtauteen suistuneen neurotyypillisyyden
diktatuurin.
:-)
Neurotyypillisten ihmisten runsaus aiheuttaa meille
autismikirjoisille sellaisen selvän tunteen, että eläimet
ovat parempia olentoja kuin ihmiset! Eläimet eivät
sairastu nentistiseen asennevinoutumaan. Eläimet
eivät ota silmätikuikseen meitä neuroEPÄtyypillisiä
ihmisiä.
Nentistit ovat niin tietämättömiä, että heillä on päähänpinttymä
yrittää räätälöidä ja pouskaroida meistä autismikirjoisistakin
neurotyypillisiä. Nentistit eivät tiedä, että se onnistuisi vain
vaihtamalla aivot.
Nentistit uskovat hyvin harhaisesti siihen, että autismikirjoinen
ihminen voi vaihtaa synnynnäiset autismikirjoiset aivonsa
neurotyypillisiin aivoihin "tuosta vaan" ryhtymällä tunnollisesti
24/7 maskaamaan eli peittämään todellisen neurobiologisen sisäisen
itsensä ja ULKOKOHTAISESTI apinoimaan kaikkea neurotyypillistä.
Nentistit eivät ymmärrä, että sillä tavalla autismikirjoisesta
ihmisestä tulee SURKEAN EPÄAITO SEKÄ AUTISMIKIRJOISENA
ETTÄ NEUROTYYPILLISENÄ. Ja mikä pahinta hän luhistuu
mielenterveydellisesti joutuessaan huomaamaan, että hän on
hylännyt todellisen itsensä ja samalla menettänyt arvokkaimmat
erityisvahvuutensa.
Meillä autismikirjoisilla ihmisillä todella on poikkeavia voimavaroja,
ns. erityisvahvuuksia. Ne kyvyt todella menetetään, jos meitä aletaan
alistaa ja tunkea ahtaaseen normimuottiin. Ketään ihmistä ei
pidä estää olemasta sitä, mitä hän todella on - eli silloin kun hän
on parhaimmilaan eli aitona omana itsenään.
Ihminen on VOIMAUTUNUT silloin kun hän on löytänyt omat parhaat
voimavaransa ja ottanut vastuun omasta elämästään. Voimautuneella
ihmisellä on itsemääräämisoikeus omaan elämäänsä eikä häntä voi
alistaa orjaksi.
Tarve tietoiseen VOIMAUTUMISEEN on erityisesti vähemmistöillä,
niillä, jotka synnynnnäisesti eroavat enemmistöstä, kuten esim. me
autismikirjoiset.
Aikaansa edellä ollut kirjailija Markku Lahtela (1936-1980) jo aikoinaan
korosti itsesäätelyn tärkeyttä. Yksi yleisimmistä autismikirjoisen ihmisen
kohtaamista haasteista on se, että neurotyypillinen enemmistö yrittää
monin tavoin kajota hänen synnynnäisiin säätöihinsä. Häntä yritetään
väen väkisin säätää neurotyypilliseen suuntaan. Häntä aletaan tuuppia
pois hänen aidoilta omilta autismikirjoisilta raiteiltaan. Se suunta on
autismikirjoiselle ihmiselle sopimaton ja haitallinen. Se vaikeuttaa
hänen tärkeää itsesäätelyään. Jos häntä yritetään totaalisesti runtata
sairaan ahtaaseen normimuottiin, se on suorastaan tuhoisaa!
On aivan järjetöntä yrittää pakottaa autismikirjoiset ihmiset
enemmistönkaltaisuuteen! Se on sairautta. Se perustuu
katteettomaan erilaisuuden pelkoon.
Jos ihmiselle tehdään vaikeaksi elää omien aivojensa mukaan,
toimitaan elämänvastaisesti. Toimitaan aitoutta tuhoten.
Elämästä ei ymmärretä mitään, jos ei ymmärretä sitä, että
jokaisen ihmisen aito elämä toteutuu silloin kun hänen
annetaan olla oma ainutlaatuinen itsensä.
Erilaisuuden pelkoa näkee paljon. Sairasta vallanhalua näkee myös.
Voimautumisella on suuri sosiaalinen tilaus. Jos erilaiset yksilöt eivät
voimaudu, luiskahtaa kaikki valta vallanhaluiselle, sivistymättömälle
ja kyltymättömälle erilaisuuden pelolle.
Erilaisten vähemmistöihmisten tulevaisuus on sitä valoisampi,
mitä onnistuneemmin he voimautuvat. Autismikirjoisen ihmisen
tulevaisuus on ahdistava, jos hän ei voimaudu puolustamaan
oikeuttaan olla oma itsensä ja oikeuttaan käyttää omia aivojaan.
Erilaisuuden pelko ja suvaitsemattomuus erilaisia kohtaan on
sitä suurempi, mitä heikommasta kulttuurista on kysymys.
Diktatuurit uhoavat "vahvuudellaan" mutta jokainen ihminen
tajuaa, että sellainen ei ole aitoa todellista vahvuutta vaan pelkoa.
Diktatuureissa kansa ei saa ajatella omilla aivoillaan. Diktatuurit
sairastuvat suvaitsemattomuuteen. Diktatuureissa kansa pakotetaan
"ajattelemaan" niin kuin diktaattori itsekkäästi haluaa. Diktatuurit
tuhoutuvat lopulta omaan suvaitsemattomuuteensa eli siihen, että
ihmisten voimautumista ja aidoksi itseksi tulemista ei sallita.
Journalisti Johanna Korhonen on sanonut viisaasti:
"Silloin kun ihminen ajattelee omilla aivoillaan, on hyvin
epätodennäköistä, että hän päätyy suvaitsemattomuuteen." - Yöllä kuuntelin lintuja. Nyt on sadepäivä ja assina olen
heräillyt tyypillisen hitaasti.
Olen selaillut kiinnostuneena vanhoja keskusteluketjujani.
9 vuotta sitten käytiin täällä suomi24:n autismi-osiossa
debattia eli sanasotaa mm. avioliittokäsityksen
liiallisesta nenttimäisyydestä.
Tuossa aloittamassani ketjussa minä esitin assina omia
näkemyksiäni siitä, että vallitseva avioliittokäsitys on
neurobiologisesti ahdas ja ylineurotyypillinen.
Sain vastaani täysin tuntemattomalta henkilöltä varsin
trollaus- ja mollaushenkistä multinikkeilyä, joka vilisi
outoja sepittelyjä ja asiavirheitä. Tuo tuntematon henkilö
tuntui ihan tosissaan uskovan mm. sellaista, että minun
autismikirjoisuuteni on "feikkausta"! :-)
Jos tuo "trollaamisen kultakauden" ketju 9 vuoden takaa
jotakuta kiinnostaa niin täältä se löytyy:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14882695/assilta-odotetaan-avioliitossa-vaaria-asioita! - Ira Selkälän tuore tietoteos SOPIMATTOMAT sisältää
lukemattomia huippusopivia lauseita!
Suora sitaatti:
"Häiriökeskeinen lääketieteellinen sanasto suututtaa
minua edelleen."
Niin minuakin. Häiriö -sanan tuhoisa viljely ei palvele
yhtään ainakaan meitä autismikirjoisia, koska se pitää
yllä hyvin nentististä ja äärimmäisen epäempaattista
asennevinoutumaa meitä autismikirjoisia ihmisiä
kohtaan.
Todellisuudessa nentismi on häiriö mutta
autismikirjo ei. Tämä käsitys saa piilonentistiset
lääkärit närkästymään. Mutta jos keisarilla ei ole
vaatteita, se on sanottava ääneen. Ja on hienoa,
jos sen totuuden toitottavat julki juuri suorasanaiset
autismikirjoiset ihmiset, jotka näkevät, kokevat ja
tietävät, millainen ilmiö autismikirjoisuus todella
on ja MILLAINEN SE EI OLE.
Nykyaikaiset neurotieteet ovat onneksi jo vuosia
haastaneet ja kyseenalaistaneet nentistisen
häiriökeskeisen lääketieteellisen sanaston. On
syntynyt mm. oivaltava myötätuntokuilu -teoria
(double empathy problem). On syntynyt mm.
neurodiversiteetti-käsite. Nuo uudet teoriat ja
käsitteet me autismikirjoiset ihmiset olemme heti
ottaneet käyttöömme, koska olemme tajunneet,
että ne ovat sata kertaa osuvampia kuin kaikki
vanhan liiton lääkäreiden "häiriöhorinat" yhteensä.
Autismin patologisointi on auttamatta mennyttä aikaa.
Autismin näkeminen osana biodiversiteettiä eli osana
luonnon suurta ja arvokasta monimuotoisuutta on
tätä päivää ja tulevaisuutta. - Maaliskuussa -25 kirjoitin näin:
"Onneksi nykyään ja varmasti yhä voimistuen tulevaisuudessa
ymmärretään, että autistisuus ja ei-autistinen neurotyypillisyys
eivät ole vastakkaisia neurotyyppejä, vaan neurotyyppeinä ne ovat
RINNAKKAISIA ja YHTÄ OIKEITA ja YHTÄ TERVEITÄ."
Tuo ajatus voi olla monille vielä aika uusi, varsinkin niille nentisteille,
jotka ovat pitäneet autismia sairautena. Todellisuudessahan autismi
ei ole sairaus. Sekä neurotyypillisyys että autismi ovat rinnakkaisia
normaalin ja luonnollisen neuromuuntelun variaatioita.
Kirjoitin maaliskuussa -25:
"Ne ovat aivan yhtä oikeita ja yhtä terveitä kuin ovat esim.
koivut ja männyt, kissat ja koirat, linnut ja kalat jne. Kyse on
luonnon suuresta monimuotoisuudesta ja sen aidosti
kestävästä viisaudesta."
Luonnon monimuotoisuus on paitsi normaalia, myös
mitä olennaisin luonnon kestävyyden mahtitekijä.
Juuri se, että lajeja on paljon ja että ne ovat erilaisia, tekee
luonnosta hämmästyttävän selviytymiskykyisen. Juuri
monimuotoisuutensa ansiosta elämä löytää keinot säilyä ja
jatkua myös hyvin vaikeiksi muuttuneissa oloissa.
Kun luonnon monimuotoisuuden syvällinen viisaus nähdään
myös ihmisaivojen neurobiologisessa muuntelussa, päästään
nykyaikaisten neurotieteiden löytämien suurten oivallusten
tasolle eikä enää eksytä nentismin pimeille ja ahtaille
harhapoluille. - Sitaatti po. tietokirjasta SOPIMATTOMAT:
"Tutkijat uskovat, että autismin ydinpiirre on kognitiivinen
profiili, jota kutsutaan MONOTROPISMIKSI. Se tarkoittaa sitä,
että autistit pykivät suuntaamaan huomionsa intensiivisesti
yhteen tai muutamaan asiaan kerrallaan. Autisteilla onkin
usein erityisiä kiinnostuksen kohteita, joihin he uppoutuvat
syvällisesti."
Assina tunnen, että tuo MONOTROPISMI on aika hyvä selitysteoria
ja kuvaus autismikirjoisuuden ytimestä. Miten usein onkaan
päiväni tuntunut menneen hukkaan, jos en ole saanut AS-aivoillani
keskittyä johonkin minua kovasti kiinnostavaan asiaan.
Tuo monotropistinen keskittymiskyky selittää sen, että juuri
suhteellisen moni autismikirjoinen ihminen on kyennyt saavuttamaan
merkittäviä tuloksia tieteen ja keksintöjen alalla. Mainittakoon esim.
nämä julkisuudessa autismikirjoisiksi arvellut merkkihenkilöt:
A. G. Bell (keksijä)
Nikola Tesla (keksijä)
Benjamin Franklin (keksijä)
Thomas Alva Edison (keksijä)
Marie Curie (fysiikan nobel 1903 ja kemian nobel 1911)
Alan Turing (matemaatikko, logiikan tutkija)
Gregor Mendel (geneetikko)
Isaac Newton (fyysikko, matemaatikko)
Charles Darwin (luonnontieteilijä)
Albert Einstein (fysiikan nobel 1921)
jne.
Assina minulla oli vaikeuksia koulussa. Burnout uhkasi
tulla - ja sitten lukiossa se tulikin. Hyvin monotropistiset
AS-aivot omaavana oman tien kulkijana kykenin motivoitumaan
kunnolla vain minua erityisesti kiinnostaviin kouluaineisiin.
Muistan ikuisesti sen, miten esim. kirkkohistorian tunneilta
pois jättäytyminen oli toistuvasti minulle lähes pakkomielteinen
salainen haave. Tyydyin kylläkin olemaan niilläkin tunneilla
MUTTA en jaksanut kuunnella opettajan muminaa, vaan keskityin
kaikki ne tunnit piirtelemään omiani kirkkohistorian oppikirjan
marginaalit täyteen. Sittemmin pääsinkin opiskelemaan graafista
suunnittelua ja siitä tuli minulle ammatti, joka mahdollisti
taloudellisen itsenäisyyden. Millaiseksi päiviräsäseksi - luoja
paratkoon! - olisinkaan päätynyt, ellei intensiivinen monotropistinen
kielletty oppitunneilla piirtely olisi pelastanut minua! - Nyt on ilmestynyt hyvä tietokirja!
Norminpurkuopas neurokirjon naisille!
Ira Selkälän SOPIMATTOMAT.
Suosittelen lämpimästi!
Ostin eilen kirjan omaksi.
Olen lukenut ensimmäiset 28 sivua.
Jo kirjan alkusanat ovat itkettävän hyvät.
Herää varma luottamus siihen, että tässä
kirjassa ei huijata, vaan puhutaan avoimesti
ja suoraan omasta todellisesta tunnekokemus-
maailmasta. Ja sen lisäksi päivitetään lukijan
tiedot nykyaikaisten neurotieteiden näkemysten
suhteen ajan tasalle.
Kirjan takakannen tekstistä silmäni ja AS-aivoni
poimivat heti tämän älynväläyksen:
"Entä jos haasteet toiminnanohjauksessa ja
vuorovaikutuksessa eivät johdukaan siitä,
millaisia neuroepätyypilliset ovat, vaan siitä,
mitä heidän ei anneta olla? Kenen tai minkä
oikeastaan pitäisi muuttua?"
Tuossa ollaan mielestäni - ja pitkän kokemukseni mukaan -
asian ytimessä. Muutoksen parempaan olisi hyvä tapahtua siellä,
missä se on mahdollista. Autismikirjoisen ihmisen ei ole
mahdollista muuttua normaaliksi eli neurotyypilliseksi.
Minkä sitten pitäisi muuttua. Vastaus: Sen tietämättömyyden,
joka jäytää normienemmistön "kunnon ihmisten" ajattelua ja
aiheuttaa heille silmiinpistäviä vaikeuksia olla rakentavassa
vuorovaikutuksessa meidän neuroepätyypillisten kanssa.
Miten paljon onkaan nimenomaan tyttöjä ja naisia, joilla
on suuri tiedonnälkä juuri tämän Sopimattomat -tietokirjan
tärkeän ja pätevän tietosisällön suhteen.
Kirja on kulttuuriteko!
Toivottavasti mahdollisimman moni synnynnäisesti ja pysyvästi
neuroepätyypillinen tyttö/nainen ottaa tämän tuoreen tietokirjan
luotettavaksi oppaakseen elämän tiellä! - Moni edelleen luulee, että se on muka autismi, joka on
räjähdysmäisesti lisääntynyt. Todellisuudessahan
vain autismin diagnosointi on lisääntynyt.
Ja se on tosi hyvä asia, sillä edelleen myös Suomessa
on lukemattomia - varsinkin ikäihmisiä - jotka
ovat olleet syntymästä asti autismikirjoisia mutta
eivät ole vieläkään siitä tietoisia, puhumattakaan
siitä että heillä olisi siitä virallista diagnoosia.
On tosi hyvä, että autismikirjon todellisuus on
neurotieteilijöiden tutkimusten ansiosta viime
vuosikymmeninä valjennut aivan uudella tavalla
- ja se ilahduttava kehitys varmasti jatkuu.
Prisma: Autismin jäljillä -ohjelma on monessa mielessä
vakiintuneita stereotyyppisiä autismikäsityksiä
ravisteleva.
Ihanaa on se, että ohjelmassa voi
tavata itse Damian Miltonin, jonka pingistä
pelaava olemus sai minut suorastaan ihastumaan
tuohon rentoon tyyppiin.
Viime vuonna kirjoitin näin:
"Vuonna 2012 julkaistiin Damian Miltonin myötätuntokuilu -teoria
(engl. double empathy problem). Se valotti aivan uudella tavalla
autistien ja neurotyypillisten henkilöiden vuorovaikutuksen
eroavaisuuksia. Teoria kyseenalaisti olemassa olevia käsityksiä
vuorovaikutushaasteiden taustasyistä. Autistien ja neurotyypillisten
välisiä vuorovaikutussuhteita tutkittaessa havaittiin, että autistit
ymmärtävät toisiaan pääosin vaivatta aivan kuten neurotyypillisetkin.
Sen sijaan neurotyypillisen enemmistön ja autismikirjoisen vähemmistön
välisessä vuorovaikutuksessa on herkemmin haasteita ja väärinkäsityksiä.
Myötätuntokuilu -teorian lähtökohtana on juuri se, että autismiin liittyvät
ymmärretyksi tulemisen vaikeudet eivät johdu autismipiirteistä, vaan
ongelmia aiheuttaa se, että sekä neurotyypillisten että autistien on
vaikea ymmärtää toistensa tapoja hahmottaa tilanteita ja kokemuksia,
koska aivoissa on erilainen "käyttöjärjestelmä", "erilaiset kytkennät".
Niinpä kaksisuuntaisissa eri neurotyyppien välisissä vuorovaikutus-
tilanteissa molemminpuolisen väärinymmärryksen todennäköisyys
on hyvin suuri.
Valtaenemmistö helposti näkee vähemmistön "viallisena". Niinpä esim.
neuronormaali enemmistö helposti ajautuu harhaisesti uskomaan, että
ongelman ydin on siinä, että meiltä autismikirjoisilta muka "puuttuu
kyky empatiaan".
Mutta ongelma ei siis ole jommassakummassa osapuolessa vaan siinä välissä,
osapuolten neurobiologisessa erilaisuudessa. Koska osapuolet edustavat
synnynnäisesti ja pysyvästi eri neurotyyppejä, aivodatat heidän
välillään eivät avaudu. Ns. mielenluku jää tapahtumatta, koska välissä
on pysyvä neurobiologinen aivotoiminnallinen erilaisuus.
Tämä myötätuntokuilu -teoria on onnistuneesti todistanut vääräksi
perinteisen "häiriönäkökulman", siis sen että kommunikointiongelmien
ja vuorovaikutushäiriöiden juurisyyt olisivat muka vain autismissa.
Kun vuorovaikutusongelmia tutkivissa neurotieteissä opittiin kiinnittämään
huomio autismin lisäksi myös siihen toiseen osapuoleen eli neurotyypillisyyteen,
avautui ja ratkesi pitkään mysteerinä ollut ongelma kuin itsestään.
Siitä lähtien on puhuttu neurodiversiteetistä (neuromonimuotoisuudesta)
ja vanha "häiriönäkökulma" on loppuun kaluttuna sekundateoriana
löytänyt voittajansa."
On tosi hyvä, että tuo Prisma-dokumentti antaa tv-katsojille
mahdollisuuden oivaltaa meidän autismikirjoisten käyttäytymistä
nykytietämystä vastaavalla tavalla. - Joo, pidän tuota vuoden 2024 kirjoituksistani onnistuneimpana.
Onnistuin siinä luomaan "miniesseen" yhdistämällä ekologisia,
biologisia, neurologisia ja historiallisia tosiasioita. - Aina on syytä muistaa tämä:
Autismikirjon yksilöllinen vaihtelu on hyvin suurta.
Jopa niin suurta, että se saa ihmiskunnan autismittoman
enemmistön aika usein epäluuloiseksi ja silloin tällöin
jopa aivan hämillään hyppimään seinille.
Aivan samalla lailla enemmistö suhtautuu ufoihin. Eli useimmat
uskovat ja toivovat, että niitä ei olisi olemassakaan.
Eipä tuo ihme ole, sillä autismikirjon sisäavaruuteen voi
päästä vain, jos on syntynyt sinne.
Yhtenä tänne sisäavaruuteen syntyneenä olen huomannut, että
enpä suinkaan aina jaksa selittää tätä autismikirjon sisäavaruuden
todellisuutta sille enemmistölle, jolle tätä "ei ole olemassa" ja joka
jostain syystä haluaa ja osaa kuvata tätä normaalia ja luonnollista
neuromoninaisuutta vain väärillä sanoilla kuten "häiriö" ja "sairaus".
On ollut oikein valaisevaa, että tässä suomi24:n autismi-osiossa
on vieraillut myös muutamia autismittoman enemmistön edustajia.
Erästä heistä voisi kuvailla esim. sanoilla "häkeltyneen avuton
silminnäkijä". Täällä voivat kaikki kirjoittelijat olla turvallisella
mielellä, sillä tähän osioon kirjoittelevat assiuden kokemusasiantuntijat
ovat aina avuliaasti rientäneet kommentoimaan kaikkien aktiivisten
normitavisten kirjoituksia ja usein vähän kerranneet autismikirjon
unohtuneita perusasioita.
Osa autismittoman enemmistön ulkoavaruuden edustajista on
uskonut antavansa meille autismikirjoisille "hyviä neuvoja".
Mutta eipä hätää! Kyllä olemme huomanneet, jos he ovat
"neuvoineen" täysin pihalla - ja se heidän pihansa on läpikotaisen
perusluonteisesti neurotyypillinen - joskus jopa
toksisen nentistinen.
Mitä autismikirjon sisällä eläminen oikein on. Se on aika lailla
jatkuvaa ja väistämätöntä enemmistön tietämättömyyden
kuuntelua ja sen kaiken "neuvomissirkuksen" huvittunutta
sivusta seuraamista. Tämän sanon pitkällä kokemuksella.
Olen tyytyväinen, että on olemassa tämänkaltainen eläväksi
ja pitkäaikaiseksi osoittautunut ketju. Kaikki kiinnostuneet
löytävät tänne helposti ja voivat milloin tahansa suoraan
kotinäppäimillään vaivattomasti osallistua - ja tehdä
internetin historiaa.
Tervetuloa osallistumaan myös kaikki te autismittoman enemmistön
edustajat, jotka haluatte ilmaiseksi mittauttaa autismitietoutenne!
Tähän ketjuun kannattaa kirjoittaa aivan kaikesta
autismikirjoon liittyvästä. Neuvot ovat erityisen
tykättyjä! :-) Ja kaikki näkökykyiset havainnot
autismikirjon sisäavaruudesta, unohtamatta teräviä
huomioita autismikirjon ympärillä inisevästä kunnioitettavan
suuresta neurotyypillisyyden hyttysparvesta...
Kiinnostuneita, ennakkoluulottomia ja tiedonjanoisia
lukijoita riittää. Tätä lukevat erityisesti autismikirjoiset,
joita on Suomessa ainakin 50 000.
Hyvää tätä vuotta 2026 teille kaikille!