Breda

Vapaa kuvaus

Aloituksia

3

Kommenttia

77

  1. "Olen assi. Älkää tuomitko minua.
    Olen synnynnäisesti mahtava, en täydellinen."

    Tuo on erään tuntemani mahtavan assin motto.
    Pidän sitä hyvin osuvana.

    AS ei tietenkään tee kenestäkään täydellistä.
    Nentistit eivät pysty näkemään meidän AS-ihmisten
    mahtavuuttakaan, koska eivät löydä meistä mitään
    neurotyypillisyyttä, joka on nentistien mielestä
    mahtavuuden välttämätön edellytys. :-)

    Mitä sanoikaan tekoäly, jolta kysyttiin,
    tekeekö vallitseva tapakulttuuri neurotyypillisten ja
    autisminkirjoisten välisestä kanssakäymisestä sujuvaa!
    Tekoäly tiivisti asian näin:

    "Vallitseva tapakulttuuri ei tee neurotyypillisten ja autisminkirjoisten
    välisestä kanssakäymisestä sujuvaa, koska se perustuu yhden ryhmän
    normeihin ja odotuksiin. Tutkimus osoittaa, että vuorovaikutuksen
    haasteet ovat vastavuoroisia, eivät autisminkirjoisten yksin kannettavia."

    Asia on juuri noin.
    Kun AS-vähemmistö pyrkii vuorovaikutukseen neurotyypillisen enemmistön
    kanssa, törmätään juuri tapakulttuuria vaivaavaan neurotyypillisyyteen.
    Tarkemmin sanottuna törmätään siihen, että vallitseva neurotyypillinen
    enemmistö omine normeineen ja odotuksineen pyrkii katteettomasti
    hallitsemaan ja pitämään itseään ainoana oikeana neurobiologisuuden
    muotona ja ohittamaan sen tosiasian, että on myös meitä autismi-
    kirjoisia, joiden synnynnäinen ja pysyvä neurobiologisuuden muoto
    on neuroEPÄtyypillinen, jopa sellainen, että se usein sisältää mm.
    sellaisia KOGNITIIVISIA ERITYISVAHVUUKSIA, jotka ovat
    neurotyypillisyydelle vieraita.

    Autismikirjoisuuden mahtavuuden tiedostaminen on ilahduttavasti
    lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuitenkin assina
    joudun vielä odottelemaan sitä, että koko neurotyypillinen enemmistö
    herää ja todella avaa silmänsä näkemään myös meidät autismikirjoiset,
    jotka elämme pysyvästi neurotyypillisyyden ulkopuolella
    - enemmistöstä katsoen neurobiologisen rajan tuolla puolen -
    mutta olemme silti aivan täysipäisiä ja terveitä ihmisiä.
    Ja yllättävän monessa tapauksessa eli suhteellisen usein
    olemme jopa onnistuneet pääsemään ihmiskunnan
    merkkihenkilöiden joukkoon tieteiden, taiteiden ja
    keksintöjen aloilla.
  2. Kuten eilisessä viestissäni todettiin "yhteiskunnan normit
    on laadittu enemmistön aivoille". Me, joilla on autismikirjoiset
    aivot, joudumme tuntemaan itsemme ulkopuolisiksi ja
    tarkkailemaan kaikkea ulkopuolelta.

    Ulkopuolisuudessamme on eräs hyvä puoli. Me synnytämme
    VAIHTOEHTOISIA NÄKÖKULMIA, jotka rikastuttavat,
    avartavat ja lopulta kykenevät ehkä jopa pelastamaan
    köyhyyteen ja ahtauteen suistuneen neurotyypillisyyden
    diktatuurin.
    :-)

    Neurotyypillisten ihmisten runsaus aiheuttaa meille
    autismikirjoisille sellaisen selvän tunteen, että eläimet
    ovat parempia olentoja kuin ihmiset! Eläimet eivät
    sairastu nentistiseen asennevinoutumaan. Eläimet
    eivät ota silmätikuikseen meitä neuroEPÄtyypillisiä
    ihmisiä.

    Nentistit ovat niin tietämättömiä, että heillä on päähänpinttymä
    yrittää räätälöidä ja pouskaroida meistä autismikirjoisistakin
    neurotyypillisiä. Nentistit eivät tiedä, että se onnistuisi vain
    vaihtamalla aivot.

    Nentistit uskovat hyvin harhaisesti siihen, että autismikirjoinen
    ihminen voi vaihtaa synnynnäiset autismikirjoiset aivonsa
    neurotyypillisiin aivoihin "tuosta vaan" ryhtymällä tunnollisesti
    24/7 maskaamaan eli peittämään todellisen neurobiologisen sisäisen
    itsensä ja ULKOKOHTAISESTI apinoimaan kaikkea neurotyypillistä.
    Nentistit eivät ymmärrä, että sillä tavalla autismikirjoisesta
    ihmisestä tulee SURKEAN EPÄAITO SEKÄ AUTISMIKIRJOISENA
    ETTÄ NEUROTYYPILLISENÄ. Ja mikä pahinta hän luhistuu
    mielenterveydellisesti joutuessaan huomaamaan, että hän on
    hylännyt todellisen itsensä ja samalla menettänyt arvokkaimmat
    erityisvahvuutensa.

    Meillä autismikirjoisilla ihmisillä todella on poikkeavia voimavaroja,
    ns. erityisvahvuuksia. Ne kyvyt todella menetetään, jos meitä aletaan
    alistaa ja tunkea ahtaaseen normimuottiin. Ketään ihmistä ei
    pidä estää olemasta sitä, mitä hän todella on - eli silloin kun hän
    on parhaimmilaan eli aitona omana itsenään.

    Ihminen on VOIMAUTUNUT silloin kun hän on löytänyt omat parhaat
    voimavaransa ja ottanut vastuun omasta elämästään. Voimautuneella
    ihmisellä on itsemääräämisoikeus omaan elämäänsä eikä häntä voi
    alistaa orjaksi.

    Tarve tietoiseen VOIMAUTUMISEEN on erityisesti vähemmistöillä,
    niillä, jotka synnynnnäisesti eroavat enemmistöstä, kuten esim. me
    autismikirjoiset.

    Aikaansa edellä ollut kirjailija Markku Lahtela (1936-1980) jo aikoinaan
    korosti itsesäätelyn tärkeyttä. Yksi yleisimmistä autismikirjoisen ihmisen
    kohtaamista haasteista on se, että neurotyypillinen enemmistö yrittää
    monin tavoin kajota hänen synnynnäisiin säätöihinsä. Häntä yritetään
    väen väkisin säätää neurotyypilliseen suuntaan. Häntä aletaan tuuppia
    pois hänen aidoilta omilta autismikirjoisilta raiteiltaan. Se suunta on
    autismikirjoiselle ihmiselle sopimaton ja haitallinen. Se vaikeuttaa
    hänen tärkeää itsesäätelyään. Jos häntä yritetään totaalisesti runtata
    sairaan ahtaaseen normimuottiin, se on suorastaan tuhoisaa!

    On aivan järjetöntä yrittää pakottaa autismikirjoiset ihmiset
    enemmistönkaltaisuuteen! Se on sairautta. Se perustuu
    katteettomaan erilaisuuden pelkoon.

    Jos ihmiselle tehdään vaikeaksi elää omien aivojensa mukaan,
    toimitaan elämänvastaisesti. Toimitaan aitoutta tuhoten.
    Elämästä ei ymmärretä mitään, jos ei ymmärretä sitä, että
    jokaisen ihmisen aito elämä toteutuu silloin kun hänen
    annetaan olla oma ainutlaatuinen itsensä.

    Erilaisuuden pelkoa näkee paljon. Sairasta vallanhalua näkee myös.
    Voimautumisella on suuri sosiaalinen tilaus. Jos erilaiset yksilöt eivät
    voimaudu, luiskahtaa kaikki valta vallanhaluiselle, sivistymättömälle
    ja kyltymättömälle erilaisuuden pelolle.

    Erilaisten vähemmistöihmisten tulevaisuus on sitä valoisampi,
    mitä onnistuneemmin he voimautuvat. Autismikirjoisen ihmisen
    tulevaisuus on ahdistava, jos hän ei voimaudu puolustamaan
    oikeuttaan olla oma itsensä ja oikeuttaan käyttää omia aivojaan.

    Erilaisuuden pelko ja suvaitsemattomuus erilaisia kohtaan on
    sitä suurempi, mitä heikommasta kulttuurista on kysymys.
    Diktatuurit uhoavat "vahvuudellaan" mutta jokainen ihminen
    tajuaa, että sellainen ei ole aitoa todellista vahvuutta vaan pelkoa.
    Diktatuureissa kansa ei saa ajatella omilla aivoillaan. Diktatuurit
    sairastuvat suvaitsemattomuuteen. Diktatuureissa kansa pakotetaan
    "ajattelemaan" niin kuin diktaattori itsekkäästi haluaa. Diktatuurit
    tuhoutuvat lopulta omaan suvaitsemattomuuteensa eli siihen, että
    ihmisten voimautumista ja aidoksi itseksi tulemista ei sallita.

    Journalisti Johanna Korhonen on sanonut viisaasti:
    "Silloin kun ihminen ajattelee omilla aivoillaan, on hyvin
    epätodennäköistä, että hän päätyy suvaitsemattomuuteen."
  3. Yöllä kuuntelin lintuja. Nyt on sadepäivä ja assina olen 
    heräillyt tyypillisen hitaasti.

    Olen selaillut kiinnostuneena vanhoja keskusteluketjujani.
    9 vuotta sitten käytiin täällä suomi24:n autismi-osiossa
    debattia eli sanasotaa mm. avioliittokäsityksen
    liiallisesta nenttimäisyydestä.

    Tuossa aloittamassani ketjussa minä esitin assina omia
    näkemyksiäni siitä, että vallitseva avioliittokäsitys on 
    neurobiologisesti ahdas ja ylineurotyypillinen. 
    Sain vastaani täysin tuntemattomalta henkilöltä varsin
    trollaus- ja mollaushenkistä multinikkeilyä, joka vilisi
    outoja sepittelyjä ja asiavirheitä. Tuo tuntematon henkilö
    tuntui ihan tosissaan uskovan mm. sellaista, että minun
    autismikirjoisuuteni on "feikkausta"! :-)

    Jos tuo "trollaamisen kultakauden" ketju 9 vuoden takaa
    jotakuta kiinnostaa niin täältä se löytyy:
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/14882695/assilta-odotetaan-avioliitossa-vaaria-asioita!
  4. Ira Selkälän tuore tietoteos SOPIMATTOMAT sisältää
    lukemattomia huippusopivia lauseita!

    Suora sitaatti:
    "Häiriökeskeinen lääketieteellinen sanasto suututtaa
    minua edelleen."

    Niin minuakin. Häiriö -sanan tuhoisa viljely ei palvele
    yhtään ainakaan meitä autismikirjoisia, koska se pitää
    yllä hyvin nentististä ja äärimmäisen epäempaattista
    asennevinoutumaa meitä autismikirjoisia ihmisiä
    kohtaan.

    Todellisuudessa nentismi on häiriö mutta
    autismikirjo ei. Tämä käsitys saa piilonentistiset
    lääkärit närkästymään. Mutta jos keisarilla ei ole
    vaatteita, se on sanottava ääneen. Ja on hienoa,
    jos sen totuuden toitottavat julki juuri suorasanaiset
    autismikirjoiset ihmiset, jotka näkevät, kokevat ja
    tietävät, millainen ilmiö autismikirjoisuus todella
    on ja MILLAINEN SE EI OLE.  

    Nykyaikaiset neurotieteet ovat onneksi jo vuosia
    haastaneet ja kyseenalaistaneet nentistisen
    häiriökeskeisen lääketieteellisen sanaston. On
    syntynyt mm. oivaltava myötätuntokuilu -teoria
    (double empathy problem). On syntynyt mm.
    neurodiversiteetti-käsite. Nuo uudet teoriat ja
    käsitteet me autismikirjoiset ihmiset olemme heti
    ottaneet käyttöömme, koska olemme tajunneet,
    että ne ovat sata kertaa osuvampia kuin kaikki
    vanhan liiton lääkäreiden "häiriöhorinat" yhteensä.

    Autismin patologisointi on auttamatta mennyttä aikaa.
    Autismin näkeminen osana biodiversiteettiä eli osana
    luonnon suurta ja arvokasta monimuotoisuutta on
    tätä päivää ja tulevaisuutta.
  5. Maaliskuussa -25 kirjoitin näin:

    "Onneksi nykyään ja varmasti yhä voimistuen tulevaisuudessa
    ymmärretään, että autistisuus ja ei-autistinen neurotyypillisyys
    eivät ole vastakkaisia neurotyyppejä, vaan neurotyyppeinä ne ovat
    RINNAKKAISIA ja YHTÄ OIKEITA ja YHTÄ TERVEITÄ."

    Tuo ajatus voi olla monille vielä aika uusi, varsinkin niille nentisteille,
    jotka ovat pitäneet autismia sairautena. Todellisuudessahan autismi
    ei ole sairaus. Sekä neurotyypillisyys että autismi ovat rinnakkaisia
    normaalin ja luonnollisen neuromuuntelun variaatioita.

    Kirjoitin maaliskuussa -25:

    "Ne ovat aivan yhtä oikeita ja yhtä terveitä kuin ovat esim.
    koivut ja männyt, kissat ja koirat, linnut ja kalat jne. Kyse on
    luonnon suuresta monimuotoisuudesta ja sen aidosti
    kestävästä viisaudesta."

    Luonnon monimuotoisuus on paitsi normaalia, myös
    mitä olennaisin luonnon kestävyyden mahtitekijä.
    Juuri se, että lajeja on paljon ja että ne ovat erilaisia, tekee
    luonnosta hämmästyttävän selviytymiskykyisen. Juuri
    monimuotoisuutensa ansiosta elämä löytää keinot säilyä ja
    jatkua myös hyvin vaikeiksi muuttuneissa oloissa.

    Kun luonnon monimuotoisuuden syvällinen viisaus nähdään
    myös ihmisaivojen neurobiologisessa muuntelussa, päästään
    nykyaikaisten neurotieteiden löytämien suurten oivallusten
    tasolle eikä enää eksytä nentismin pimeille ja ahtaille
    harhapoluille.
  6. Sitaatti po. tietokirjasta SOPIMATTOMAT:
    "Tutkijat uskovat, että autismin ydinpiirre on kognitiivinen
    profiili, jota kutsutaan MONOTROPISMIKSI. Se tarkoittaa sitä,
    että autistit pykivät suuntaamaan huomionsa intensiivisesti
    yhteen tai muutamaan asiaan kerrallaan. Autisteilla onkin
    usein erityisiä kiinnostuksen kohteita, joihin he uppoutuvat
    syvällisesti."

    Assina tunnen, että tuo MONOTROPISMI on aika hyvä selitysteoria
    ja kuvaus autismikirjoisuuden ytimestä. Miten usein onkaan
    päiväni tuntunut menneen hukkaan, jos en ole saanut AS-aivoillani
    keskittyä johonkin minua kovasti kiinnostavaan asiaan.

    Tuo monotropistinen keskittymiskyky selittää sen, että juuri
    suhteellisen moni autismikirjoinen ihminen on kyennyt saavuttamaan
    merkittäviä tuloksia tieteen ja keksintöjen alalla. Mainittakoon esim.
    nämä julkisuudessa autismikirjoisiksi arvellut merkkihenkilöt:
    A. G. Bell (keksijä)
    Nikola Tesla (keksijä)
    Benjamin Franklin (keksijä)
    Thomas Alva Edison (keksijä)
    Marie Curie (fysiikan nobel 1903 ja kemian nobel 1911)
    Alan Turing (matemaatikko, logiikan tutkija)
    Gregor Mendel (geneetikko)
    Isaac Newton (fyysikko, matemaatikko)
    Charles Darwin (luonnontieteilijä)
    Albert Einstein (fysiikan nobel 1921)
    jne.

    Assina minulla oli vaikeuksia koulussa. Burnout uhkasi
    tulla - ja sitten lukiossa se tulikin. Hyvin monotropistiset
    AS-aivot omaavana oman tien kulkijana kykenin motivoitumaan
    kunnolla vain minua erityisesti kiinnostaviin kouluaineisiin.
    Muistan ikuisesti sen, miten esim. kirkkohistorian tunneilta
    pois jättäytyminen oli toistuvasti minulle lähes pakkomielteinen
    salainen haave. Tyydyin kylläkin olemaan niilläkin tunneilla
    MUTTA en jaksanut kuunnella opettajan muminaa, vaan keskityin
    kaikki ne tunnit piirtelemään omiani kirkkohistorian oppikirjan
    marginaalit täyteen. Sittemmin pääsinkin opiskelemaan graafista
    suunnittelua ja siitä tuli minulle ammatti, joka mahdollisti
    taloudellisen itsenäisyyden. Millaiseksi päiviräsäseksi - luoja
    paratkoon! - olisinkaan päätynyt, ellei intensiivinen monotropistinen
    kielletty oppitunneilla piirtely olisi pelastanut minua!
  7. Nyt on ilmestynyt hyvä tietokirja!
    Norminpurkuopas neurokirjon naisille!
    Ira Selkälän SOPIMATTOMAT.
    Suosittelen lämpimästi!

    Ostin eilen kirjan omaksi.
    Olen lukenut ensimmäiset 28 sivua.
    Jo kirjan alkusanat ovat itkettävän hyvät.
    Herää varma luottamus siihen, että tässä
    kirjassa ei huijata, vaan puhutaan avoimesti
    ja suoraan omasta todellisesta tunnekokemus-
    maailmasta. Ja sen lisäksi päivitetään lukijan
    tiedot nykyaikaisten neurotieteiden näkemysten
    suhteen ajan tasalle.

    Kirjan takakannen tekstistä silmäni ja AS-aivoni
    poimivat heti tämän älynväläyksen:
    "Entä jos haasteet toiminnanohjauksessa ja
    vuorovaikutuksessa eivät johdukaan siitä,
    millaisia neuroepätyypilliset ovat, vaan siitä,
    mitä heidän ei anneta olla? Kenen tai minkä
    oikeastaan pitäisi muuttua?"

    Tuossa ollaan mielestäni - ja pitkän kokemukseni mukaan -
    asian ytimessä. Muutoksen parempaan olisi hyvä tapahtua siellä,
    missä se on mahdollista. Autismikirjoisen ihmisen ei ole
    mahdollista muuttua normaaliksi eli neurotyypilliseksi.
    Minkä sitten pitäisi muuttua. Vastaus: Sen tietämättömyyden,
    joka jäytää normienemmistön "kunnon ihmisten" ajattelua ja
    aiheuttaa heille silmiinpistäviä vaikeuksia olla rakentavassa
    vuorovaikutuksessa meidän neuroepätyypillisten kanssa.

    Miten paljon onkaan nimenomaan tyttöjä ja naisia, joilla
    on suuri tiedonnälkä juuri tämän Sopimattomat -tietokirjan
    tärkeän ja pätevän tietosisällön suhteen.
    Kirja on kulttuuriteko!
    Toivottavasti mahdollisimman moni synnynnäisesti ja pysyvästi
    neuroepätyypillinen tyttö/nainen ottaa tämän tuoreen tietokirjan
    luotettavaksi oppaakseen elämän tiellä!
  8. Moni edelleen luulee, että se on muka autismi, joka on
    räjähdysmäisesti lisääntynyt. Todellisuudessahan
    vain autismin diagnosointi on lisääntynyt.
    Ja se on tosi hyvä asia, sillä edelleen myös Suomessa
    on lukemattomia - varsinkin ikäihmisiä - jotka
    ovat olleet syntymästä asti autismikirjoisia mutta
    eivät ole vieläkään siitä tietoisia, puhumattakaan
    siitä että heillä olisi siitä virallista diagnoosia.

    On tosi hyvä, että autismikirjon todellisuus on
    neurotieteilijöiden tutkimusten ansiosta viime
    vuosikymmeninä valjennut aivan uudella tavalla
    - ja se ilahduttava kehitys varmasti jatkuu.

    Prisma: Autismin jäljillä -ohjelma on monessa mielessä
    vakiintuneita stereotyyppisiä autismikäsityksiä
    ravisteleva.

    Ihanaa on se, että ohjelmassa voi
    tavata itse Damian Miltonin, jonka pingistä
    pelaava olemus sai minut suorastaan ihastumaan
    tuohon rentoon tyyppiin.

    Viime vuonna kirjoitin näin:
    "Vuonna 2012 julkaistiin Damian Miltonin myötätuntokuilu -teoria
    (engl. double empathy problem). Se valotti aivan uudella tavalla
    autistien ja neurotyypillisten henkilöiden vuorovaikutuksen
    eroavaisuuksia. Teoria kyseenalaisti olemassa olevia käsityksiä
    vuorovaikutushaasteiden taustasyistä. Autistien ja neurotyypillisten
    välisiä vuorovaikutussuhteita tutkittaessa havaittiin, että autistit
    ymmärtävät toisiaan pääosin vaivatta aivan kuten neurotyypillisetkin.
    Sen sijaan neurotyypillisen enemmistön ja autismikirjoisen vähemmistön
    välisessä vuorovaikutuksessa on herkemmin haasteita ja väärinkäsityksiä.
    Myötätuntokuilu -teorian lähtökohtana on juuri se, että autismiin liittyvät
    ymmärretyksi tulemisen vaikeudet eivät johdu autismipiirteistä, vaan
    ongelmia aiheuttaa se, että sekä neurotyypillisten että autistien on
    vaikea ymmärtää toistensa tapoja hahmottaa tilanteita ja kokemuksia,
    koska aivoissa on erilainen "käyttöjärjestelmä", "erilaiset kytkennät".
    Niinpä kaksisuuntaisissa eri neurotyyppien välisissä vuorovaikutus-
    tilanteissa molemminpuolisen väärinymmärryksen todennäköisyys
    on hyvin suuri.
    Valtaenemmistö helposti näkee vähemmistön "viallisena". Niinpä esim.
    neuronormaali enemmistö helposti ajautuu harhaisesti uskomaan, että
    ongelman ydin on siinä, että meiltä autismikirjoisilta muka "puuttuu
    kyky empatiaan".
    Mutta ongelma ei siis ole jommassakummassa osapuolessa vaan siinä välissä,
    osapuolten neurobiologisessa erilaisuudessa. Koska osapuolet edustavat
    synnynnäisesti ja pysyvästi eri neurotyyppejä, aivodatat heidän
    välillään eivät avaudu. Ns. mielenluku jää tapahtumatta, koska välissä
    on pysyvä neurobiologinen aivotoiminnallinen erilaisuus.
    Tämä myötätuntokuilu -teoria on onnistuneesti todistanut vääräksi
    perinteisen "häiriönäkökulman", siis sen että kommunikointiongelmien
    ja vuorovaikutushäiriöiden juurisyyt olisivat muka vain autismissa.
    Kun vuorovaikutusongelmia tutkivissa neurotieteissä opittiin kiinnittämään
    huomio autismin lisäksi myös siihen toiseen osapuoleen eli neurotyypillisyyteen,
    avautui ja ratkesi pitkään mysteerinä ollut ongelma kuin itsestään.
    Siitä lähtien on puhuttu neurodiversiteetistä (neuromonimuotoisuudesta)
    ja vanha "häiriönäkökulma" on loppuun kaluttuna sekundateoriana
    löytänyt voittajansa."

    On tosi hyvä, että tuo Prisma-dokumentti antaa tv-katsojille
    mahdollisuuden oivaltaa meidän autismikirjoisten käyttäytymistä
    nykytietämystä vastaavalla tavalla.
  9. Joo, pidän tuota vuoden 2024 kirjoituksistani onnistuneimpana.
    Onnistuin siinä luomaan "miniesseen" yhdistämällä ekologisia,
    biologisia, neurologisia ja historiallisia tosiasioita.
  10. Aina on syytä muistaa tämä:
    Autismikirjon yksilöllinen vaihtelu on hyvin suurta.
    Jopa niin suurta, että se saa ihmiskunnan autismittoman
    enemmistön aika usein epäluuloiseksi ja silloin tällöin
    jopa aivan hämillään hyppimään seinille.

    Aivan samalla lailla enemmistö suhtautuu ufoihin. Eli useimmat
    uskovat ja toivovat, että niitä ei olisi olemassakaan.

    Eipä tuo ihme ole, sillä autismikirjon sisäavaruuteen voi
    päästä vain, jos on syntynyt sinne.

    Yhtenä tänne sisäavaruuteen syntyneenä olen huomannut, että
    enpä suinkaan aina jaksa selittää tätä autismikirjon sisäavaruuden
    todellisuutta sille enemmistölle, jolle tätä "ei ole olemassa" ja joka
    jostain syystä haluaa ja osaa kuvata tätä normaalia ja luonnollista
    neuromoninaisuutta vain väärillä sanoilla kuten "häiriö" ja "sairaus".

    On ollut oikein valaisevaa, että tässä suomi24:n autismi-osiossa
    on vieraillut myös muutamia autismittoman enemmistön edustajia.
    Erästä heistä voisi kuvailla esim. sanoilla "häkeltyneen avuton
    silminnäkijä". Täällä voivat kaikki kirjoittelijat olla turvallisella
    mielellä, sillä tähän osioon kirjoittelevat assiuden kokemusasiantuntijat
    ovat aina avuliaasti rientäneet kommentoimaan kaikkien aktiivisten
    normitavisten kirjoituksia ja usein vähän kerranneet autismikirjon
    unohtuneita perusasioita.

    Osa autismittoman enemmistön ulkoavaruuden edustajista on
    uskonut antavansa meille autismikirjoisille "hyviä neuvoja".
    Mutta eipä hätää! Kyllä olemme huomanneet, jos he ovat
    "neuvoineen" täysin pihalla - ja se heidän pihansa on läpikotaisen
    perusluonteisesti neurotyypillinen - joskus jopa
    toksisen nentistinen.

    Mitä autismikirjon sisällä eläminen oikein on. Se on aika lailla
    jatkuvaa ja väistämätöntä enemmistön tietämättömyyden
    kuuntelua ja sen kaiken "neuvomissirkuksen" huvittunutta
    sivusta seuraamista. Tämän sanon pitkällä kokemuksella.

    Olen tyytyväinen, että on olemassa tämänkaltainen eläväksi
    ja pitkäaikaiseksi osoittautunut ketju. Kaikki kiinnostuneet
    löytävät tänne helposti ja voivat milloin tahansa suoraan
    kotinäppäimillään vaivattomasti osallistua - ja tehdä
    internetin historiaa.

    Tervetuloa osallistumaan myös kaikki te autismittoman enemmistön
    edustajat, jotka haluatte ilmaiseksi mittauttaa autismitietoutenne!

    Tähän ketjuun kannattaa kirjoittaa aivan kaikesta
    autismikirjoon liittyvästä. Neuvot ovat erityisen
    tykättyjä! :-) Ja kaikki näkökykyiset havainnot
    autismikirjon sisäavaruudesta, unohtamatta teräviä
    huomioita autismikirjon ympärillä inisevästä kunnioitettavan
    suuresta neurotyypillisyyden hyttysparvesta...

    Kiinnostuneita, ennakkoluulottomia ja tiedonjanoisia
    lukijoita riittää. Tätä lukevat erityisesti autismikirjoiset,
    joita on Suomessa ainakin 50 000.
    Hyvää tätä vuotta 2026 teille kaikille!
  11. Aika ajoin jokin kulttuurimme osa luutuu niin jäykäksi, että
    näkökykyisimpien ihmisten on pakko kirjoittaa siitä tärkeä
    räyhäkkäästi herättävä kiistakirjoitus eli pamfletti.

    Kyteekö yleisessä autismikeskustelukulttuurissamme sellainen
    tilanne, luutunut skisma?

    On hyvin kiintoisaa ja herättävää huomata, miten ERI TAVALLA
    ja miten eri näkökulmasta autismikirjoiset itse ja toisaalta sen
    ulkopuolelle syntynyt omaan neurotyypillisyyteensä hyvin
    rajoittuneesti hurahtanut enemmistö autismikirjoa kuvailevat.

    Eräät enemmistön lääketieteelliset koulukunnat eivät vieläkään
    valitettavasti osaa olla käyttämättä "häiriökeskeisiä" kuvauksia.
    Heidän silmiinsä autismikirjon edustama luonnollinen ja normaali
    erilaisuus näyttää neurobiologisesti niin hälyttävän epätyypilliseltä,
    että se ei voi olla heidän "ajattelullaan" edelleenkään johtamatta
    siihen, että yhä vain - aivottomasti - horistaan "häiriöstä".

    Mistä siinä oikein on kyse. Miksi meidän kirjolle syntyneiden
    pysyvä luonnon normaaliin monimuotoisuuteen kuuluva erilaisuus
    leimataan "häiriöksi"? Assina näen sen johtuvan siitä, että
    enemmistö on niin tottunut, turtunut ja jumiutunut "ajattelemaan"
    kaikkea vain oman neurotyyppinsä eli neurotyypillisyyden pohjalta.
    Sellainen "ajattelu" on kyseenalaistettava. Sellainen "ajattelu" on yhtä
    kyseenalaista kuin se, että valkoihoiset alkaisivat tosissaan ajatella
    mustaihoisista vain oman ihonvärinsä pohjalta niin että mustaihoiset
    ovat "todella pigmenttihäiriöisiä".
    Huh huh :-)!

    Neurotieteiden tutkimuksissa on onneksi edetty jo neurologisen
    monimuotoisuuden pysyvän oivaltamisen vaiheeseen. On jo
    vuosia osattu puhua 'neurodiversiteetistä'.

    Mutta missä haahuilee osa lääkärikuntaa. Miksi KOKO
    lääkärikuntamme ei ole vielä kunnolla ja kattavasti tuolle
    tärkeälle nykyaikaiselle tutkimustiedolle korviaan lopauttanut.
    Paikoin on häpeällisesti jääty ja jäädytty vain laiskana nojailemaan
    aataminaikuisiin eli "jääkaappiäitien" surullisen kuuluisaa aikakautta
    muistuttavaan asennevinoutumaperinteeseen ja sen mukaisiin
    puhetapoihin eli nykykielellä sanottuna "vanhakantaisen
    nentistisen häiriönäkökulman addiktoivaan harhamaailmaan".

    Onneksi ilmassa on merkkejä paremmasta. On enteitä siitä, että
    vanhasta sanonnasta "autismikirjon häiriö" ollaan Suomessakin
    pikku hiljaa vihdoin luopumassa ja siirtymässä jo muissa maissa
    käytössä olevaan selvästi parempaan ja todenmukaisempaan
    sanontaan "autismikirjon tila" (ruots. autismspektrumtillstånd,
    engl. autism spectrum condition).
  12. Toivotan kaikille neuroepätyypillisille ihmisille
    koko sydämestäni mitä rauhallisinta joulua!

    Toivotan hyvää joulua myös kaikille
    neurotyypillisille. Nauttikaa tekin läpikotaisin
    neurotyypillisestä, läpikotaisin ylikaupallisesta ja
    läpikotaisin ylisosiaalisesta joulustanne
    täysin siemauksin!

    Mielijoululauluni on Tuikkikaa oi joulun tähtöset.
    Lukekaa sen laulun liikuttava syntytarina
    tästä linkistä:
    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000850310.html
  13. Toivotan 97-vuotiaalle Eeva Kilvelle koko sydämestäni pitkää ikää!
  14. Kaksi vuotta sitten kirjoitin:

    "Moni assittomaan enemmistöön kuuluva
    'avulias ja hyväntahtoinen' ihminen ei ollenkaan
    tajua, miten avuton hän on 'auttaessaan' AS-ihmisiä.
    Sellainen 'vilpitön auttaminen' johtaa liian usein
    AS-ihmisen kuormittumisen pahenemiseen.
    Miksi näin? Koska niin moni assiton ihminen on
    niin TIETÄMÄTÖN siitä, millainen ilmiö
    AS oikein on ."

    Miten sitten meihin AS-ihmisiin tulisi suhtautua.
    Ei ainakaan tyrkyttämällä neurotyypillisyyttä, koska
    se olisi yhtä pöhköä kuin yrittää kouluttaa
    kissasta koiraa.

    Meitä tulisi osata arvostaa sellaisina kuin me todella
    olemme. Ei pitäisi jäädä tuijottamaan erilaisuuttamme
    ja kuvitella, että se olisi meille muka jokin ongelma ja
    että haluaisimme muuttua enemmistön kaltaisiksi.

    Ainoa, mitä todella syvimmin haluamme, on löytää
    todellinen itsemme, todelliset piilevät vahvuutemme
    ja suojella niitä, sillä vain sillä tavalla meidän arvokas
    erilaisuutemme pääsee kukkimaan tuottoisasti
    kaikkien hyväksi.
  15. "Nepsyt elää omaa todellisuuttaan ja heitä sitten koulitaan ns normaaliin yhteiskuntaan jotta voisivat olla tuotteliaita veronmaksajia."

    Ratkaisevaa on se, MITEN nepsyjä "koulitaan ns. normaaliin yhteiskuntaan".
    Jos se tehdään nentistisesti, nepsyistä tehdään tuotteliaisuuteen kykenemättömiä.
    Yleisin virhe tehdään siinä, että autismikirjoiselle ihmiselle ei sallita sitä,
    että hän saisi olla tuottelias OMALLA ERITYISVAHVALLA TAVALLAAN.

    Valistuneisuus tuntuu jääneen jälkeen nimenomaan suhtautumisessa
    nepsyihin/autismikirjoisiin/neuroepätyypillisiin. Tässä asiassa todella
    valistuneita ihmisiä on vasta vain siellä täällä.

    Todellinen valistus on sitä, että YMMÄRRETÄÄN OIKEAN TIEDON
    JAKAMISEN TÄRKEYS.

    On yhtä tärkeää jakaa oikeaa tietoa sekä autismikirjoisuuden
    todellisesta olemuksesta että nentismin salakavaluudesta.

    Normaalius altistaa nentismille.

    On erittäin haitallista yrittää ohjata synnynnäisesti ja pysyvästi
    neuroEPÄtyypillistä ihmistä neurotyypilliselle tielle, jos kaiken
    takana on harhainen usko siihen, että neuroEPÄtyypillisestä
    ihmisestäkin voi muka tulla onnellinen ja kaikin puolin hyvä vain
    siinä määrin, miten "normaali" hänestäkin tulee.

    Nentismin haitallisuuden tiedostaminen on tiiviissä yhteydessä
    autismikirjon olemuksen tiedostamiseen.

    Nentismin kirjo on pahempi ongelma kuin autismikirjo.
    Mutta toisin kuin autismikirjo, nentismin kirjo on parannettavissa
    oleva ilmiö. Autismikirjo on synnynnäistä ja pysyvää. Mutta kaikki
    nentismin muodot ovat opittuja, ei synnynnäisiä eikä pysyviä.
    Tämä on todella hyvä uutinen. Valistuneimmat ihmiset ovat
    tämän oivaltaneet ja he kantavatkin tätä totuuden soihtua
    menestyksellisesti.
  16. Tuossa em. linkin jutussa tarkastellaan sekä autismia että
    persoonallisuushäiriöitä samasta häiriönäkökulmasta.
    Nykyään tiedetään, että häiriönäkökulma ei ole paras
    näkökulma tarkastella autismia.

    Ehkä tuon linkin jutun olennaisin kohta on tämä:

    "Autismikirjon häiriöön ja persoonallisuushäiriöistä etenkin eristäytyvään, psykoosipiirteiseen, epävakaaseen, vaativaan ja estyneeseen persoonallisuushäiriöön liittyy samankaltaisia oireita, minkä vuoksi autismikirjon häiriö voidaan virheellisesti diagnosoida persoonallisuushäiriöksi."

    Virheellisiä diagnooseja on varmasti tehty. Ja myös niin päin, että
    persoonallisuushäiriö on joskus diagnosoitu "kauniimmaksi"
    autismikirjon häiriöksi.

    Eristäytyminen on häiriönäkökulmasta katsottuna "paha häiriö".
    Ja kun yhä eletään hyvin nentistisessä yhteiskunnassa, jossa
    vallitsee neurotyypillisyyden eli nenttimäisyyden hegemonia,
    koetaan kaikki siitä hegemoniasta eristäytyvät ilmiöt pahoiksi,
    vaikka ne eivät autismikirjon tapauksessa sitä ollenkaan ole.

    Assina tiedän omasta kokemuksestani, miten juuri eristäytyminen
    tarjoaa autismikirjoiselle ihmiselle suuret mahdollisuudet hyvään
    mielenterveyteen. Autismikirjoisuuden maailmassa, jossa elän,
    eristäytymisen idea todella toimii. Miksi se toimii. Siksi, että
    juuri eristäytymällä assi pystyy onnistuneesti ehkäisemään
    neurotyypillisen enemmistön HÄIRITSEVÄN vaikutuksen.

    Näin se on. Kun assi on yksin, hän pystyy HÄIRIÖTTÄ keskittymään
    parhaimpiin uniikkeihin kykyihinsä, jotka ilmenevät hänen omina
    erityisen intensiivisinä kiinnostuksenkohteinaan, jotka ovat
    tiiviissä sisäisessä yhteydessä hänen erityislaatuisen
    kykyprofiilinsa arvokkaimpiin kykyhuippuihin.
  17. Ylen areenassa on katsottavissa hiljakkoin
    teemalta tullut Studio65:n jakso, jossa
    puhutaan adhd- ja autismikirjo-diagnoosien
    saamisesta vanhemmalla iällä.
    Kuulun näihin varttuneena diagnosoituihin,
    joten ohjelmaan liittyi erityistä kiinnostusta.

    Ohjelma on hyvä. Siinä kerrotaan, että diagnoosin saaminen
    myöhemmällä iällä on yhtä hyödyllistä kuin jos sen saisi
    aikaisemmin. Diagnoosi auttaa ymmärtämään, miksi suhde
    ympäristöön (sen läpikotaiseen neurotyypillisyyteen) on
    ollut koko elämän ajan kitkaista. Oppii ymmärtämään itseään,
    tekemään sovun itsensä kanssa ja muodostamaan suopeamman
    yhteyden maailmaan ja koko elämäänsä.
    Itse olen kokenut myös tuon aivan saman.

    Kirjolle syntynyt ihminen tarvitsee kotonaan omaa tilaa.
    Kaikki neurotyypilliset (nentit) eivät tätä ymmärrä.
    Siksi moni seka-avioliitto ajautuu eroon. Tarkoitan
    seka-avioliitolla kahden eri neurotyypin välistä
    liittoa. Se voi onnistua vain jos tietoa ja ymmärrystä
    näistä olennaisista neurobiologisista eroavuuksista
    on riittävästi.

    Ohjelmassa jopa kerrotaan, että kirjolle syntyneen ihmisen
    elämä lyhenee 8-13 vuotta, jos hän ei saa diagnoosia, tukea
    eikä apua! Tuo on minulle uusi tieto mutta tuntuu kyllä
    todenperäiseltä. Mitä elämäni olisikaan ollut, jos en
    lopultakaan olisi saanut tietää syntyneeni kirjolle ja
    sen myötä saanut sisäistä selfietäni todenmukaisille
    raiteilleen.

    Ohjelma on katsottavissa täällä:
    https://areena.yle.fi/1-72268054
    Suosittelen!
  18. "It is the ultimate luxury to combine passion and contribution.
    It’s also a very clear path to happiness." - Sheryl Sandberg -

    Suomeksi:
    "On äärimmäisen ylellistä yhdistää intohimo ja työ.
    Se on myös hyvin selkeä tie onneen."

    Assina olen ihan konkreettisesti huomannut, että tuo on totta.
    Intohimo ja työ todella voivat yhdistyä.
    Jokainen sellainen assi, joka onnistuu tekemään "ekkoistaan"
    ammatin, on kuin lottovoittaja.

    Jo pienenä olin kuulemma silmiinpistävästi se, joka aina piirteli.
    Ellen löytänyt paperia, piirtelin seinätapettiin.
    Niitä piirroksia voi vieläkin löytyä lapsuudenkotini tapeteista
    - polven korkeudelta.

    Minä pääsin opiskelemaan graafista suunnittelua. Ja kaiken
    lisäksi pääsin sitten arvostettuun työpaikkaan. Arkana ja
    erakkomaisena assi-lapsena todella voi voittaa kaikki pelkonsa,
    jos vain luottaa intohimoisiin "ekkoihinsa" ja niiden maagiseen
    kantovoimaan. Breda bara dina vingar! Levitä vain siipesi!

    "Ekkojeni" ansiosta saavutin hyvän taloudellisen itsenäisyyden,
    vaikka olin koko nuoruuteni pelännyt, että mistä ihmeestä
    näin erilainen ihmislapsi ikinä löytää ammatin ja pystyy
    elättämään itsensä.

    Although it has been a long and winding road,
    so after all it has been a very clear path to happiness.

    Suomeksi:
    Vaikka se on ollut pitkä ja mutkainen tie niin loppujen
    lopuksi se on ollut hyvin selkeä tie onneen.
  19. Tilapäisesti täällä suomi24:ssä eivät nyt näytä menevän
    läpi kuin kirjautuneet viestit. Toivottavasti pian taas
    menevät läpi myös anonyymit kommentit.

    Asiaan.
    Vuonna 2012 ilmestyi suomeksi kirja Naisia joltain muulta
    planeetalta?. Kirjan nimessä on todella kysymysmerkki.
    Assina pidän sitä yhtenä parhaista suomeksi ilmestyneistä
    asperger-kirjoista. Paras on minusta Tony Attwoodin
    Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen.

    Tässä eräs erityisen hyvä sitaatti kirjasta
    Naisia joltain muulta planeetalta?:

    "Minun maailmassani sensorinen (aistimuksellinen,
    aisteja koskeva) pommitus (kosketus, ääni, valo, maku)
    on tauotonta. Jokainen sosiaalinen kohtaaminen vaatii
    jatkuvaa koodin purkamista, ja sitten sopivan reagointitavan
    valikoimista. Olen ennaltaohjelmoinut/oppinut käyttäytymiskaavoja
    kirkkoon, aterioille, ravintoloihin sekä epämuodollisiin,
    puolimuodollisiin, muodollisiin tilanteisiin.
    Käyttäen näitä ohjelmia naamioitumiskeinoina pystyn
    saavuttamaan monia asioita, joita pidetään normaaleina,
    menestyksekkäinä, haluttavina. Tämä on kuitenkin suojakuori,
    ja sen sisällä olen moukaroitu ja hämmentynyt. Tieto siitä, että
    olen assi, on rohkaissut minua valitsemaan kuoren, joka on
    valikoivampi ja samalla kovempi."

    Niinpä juuri. Ihan tietynlainen kestävä suojakuori meidän assien
    pitää kehittää - suojellaksemme itseämme. Meidän pitää tiedostaa
    neurotyypillisen eli NT-enemmistön aivojen käyttöjärjestelmän
    erilaisuus. Se NT-käyttöjärjestelmä on toiminnassa noin 98 prosentilla
    ihmisistä. Se NT-kooditus ilmenee varsinkin sosiaalisessa toiminnassa
    eli aina kun ihmiset kohtaavat toisiaan.

    Assin pitää tosiaan tavallaan "purkaa" se NT-kooditus, jotta
    sosiaaliset tilanteet alkaisivat avautua. Koska assin aivot toimivat
    AS-käyttöjärjestelmän mukaan niin onhan siinä monenlaista kitkaa.
    Erilaiset aivodatat (NT-data ja AS-data) tavallaan sananmukaisesti
    harovat tyhjää eli eivät noin vain ymmärrä toistensa erilaista kieltä.

    NT-koodin "purku" on mahdotonta NT-ihmisille niin kauan kuin
    he eivät tiedosta olevansa synnynnäisesti sen koodin pauloissa
    eivätkä ymmärrä, että autismikirjoisella vähemmistöllä on
    aivoissaan synnynnäisesti erilaiset sosiaaliset koodit.

    AS-ihminen vääjäämättä törmäilee enemmistön NT-koodeihin
    koko elämänsä ajan. Niissä jatkuvissa tilanteissa meidän on
    opittava olemaan hereillä. NT-koodit eivät saa tulla ihomme alle ja
    tehdä meille pahaa.

    Assin on tunnistettava ne itselleen vieraat koodit ja samalla
    säilytettävä mahdollisimman hyvä yhteys omien AS-aivojensa
    erilaiseen käyttöjärjestelmään.

    Assi pystyy avaamaan ja purkamaan kohtaamansa sosiaaliset
    NT-tilanteet vain omalla AS-käyttöjärjestelmällään - mutta se vaatii
    paljon tietoa autismikirjosta, eri neurotyypeistä ja niiden välisen
    kommunikoinnin sudenkuopista ja kielimuureista.

    Vaikka NT-enemmistö ympäröi meitä vähemmistössä eläviä
    asseja jatkuvasti, meidän assien ei pidä sortua teeskentelemään
    NT-koodistoa. NT-koodiston "purkaminen" ei ole teeskentelyä
    vaan tiedostamista.

    Meidän assien on säilytettävä oma aitoutemme eli toimittava
    synnynnäisten AS-koodiemme mukaan. Meidän on säilytettävä
    oma itsenäisyytemme eli pidettävä omat jalat tukevasti maassa.
    Meidän ei pidä haksahtaa ulkokohtaisesti näyttelemään sosiaalista
    NT-koodistoa, koska sellainen teeskentely on sekä itsemme että
    muiden huijaamista. Kuka siitä teeskentelystä kärsisi eniten?
    Tietenkin me assit, jotka sen myötä ajautuisimme vakavaan
    uupumukseen ja tunneromahduksiin.

    Vaikka me assit olemme selvässä vähemmistössä niin olkaamme
    siis joka hetki aitoja itsejämme eli sitä, mitä todella olemme.
    Epäaitouden kuilussa me vain rikkoisimme itsemme ja menettäisimme
    kykymme käyttää parhaita kykyjämme eli erityisvahvuuksiamme.
    Jos autismikirjoinen ihminen ei löydä todellista aitouttaan, lopputulos
    on surullista luettavaa. Silloin koko ihmiskunta jää ilman neurobiologisen monimuotoisuuden arvokkaimpia hedelmiä.
  20. Joo, meneeköhän tämä kommentti läpi,
    kun lähetän tämän nikilläni (kun anona ei
    mikään mene läpi).
    Oon ihmetellyt eilisestä lähtien, missä
    täällä oikein mättää.
    Tosi moni muukin on ihmetellyt.
    Viikonloppuna täällä tapahtui suuri muutos -
    ihan vaivihkaa.
    Nyt kun on maanantai ja suomi24 on
    pudonnut puusta ja palannut
    "viikonloppuvapaalta" taas töihin niin
    jotain selvyyttä asiaan pikku hiljaa ehkä
    saadaan.
    21. 1 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt