Prisma: Autismin jäljillä 10.3.-26 tv1 klo 19.00

Moni edelleen luulee, että se on muka autismi, joka on
räjähdysmäisesti lisääntynyt. Todellisuudessahan
vain autismin diagnosointi on lisääntynyt.
Ja se on tosi hyvä asia, sillä edelleen myös Suomessa
on lukemattomia - varsinkin ikäihmisiä - jotka
ovat olleet syntymästä asti autismikirjoisia mutta
eivät ole vieläkään siitä tietoisia, puhumattakaan
siitä että heillä olisi siitä virallista diagnoosia.

On tosi hyvä, että autismikirjon todellisuus on
neurotieteilijöiden tutkimusten ansiosta viime
vuosikymmeninä valjennut aivan uudella tavalla
- ja se ilahduttava kehitys varmasti jatkuu.

Prisma: Autismin jäljillä -ohjelma on monessa mielessä
vakiintuneita stereotyyppisiä autismikäsityksiä
ravisteleva.

Ihanaa on se, että ohjelmassa voi
tavata itse Damian Miltonin, jonka pingistä
pelaava olemus sai minut suorastaan ihastumaan
tuohon rentoon tyyppiin.

Viime vuonna kirjoitin näin:
"Vuonna 2012 julkaistiin Damian Miltonin myötätuntokuilu -teoria
(engl. double empathy problem). Se valotti aivan uudella tavalla
autistien ja neurotyypillisten henkilöiden vuorovaikutuksen
eroavaisuuksia. Teoria kyseenalaisti olemassa olevia käsityksiä
vuorovaikutushaasteiden taustasyistä. Autistien ja neurotyypillisten
välisiä vuorovaikutussuhteita tutkittaessa havaittiin, että autistit
ymmärtävät toisiaan pääosin vaivatta aivan kuten neurotyypillisetkin.
Sen sijaan neurotyypillisen enemmistön ja autismikirjoisen vähemmistön
välisessä vuorovaikutuksessa on herkemmin haasteita ja väärinkäsityksiä.
Myötätuntokuilu -teorian lähtökohtana on juuri se, että autismiin liittyvät
ymmärretyksi tulemisen vaikeudet eivät johdu autismipiirteistä, vaan
ongelmia aiheuttaa se, että sekä neurotyypillisten että autistien on
vaikea ymmärtää toistensa tapoja hahmottaa tilanteita ja kokemuksia,
koska aivoissa on erilainen "käyttöjärjestelmä", "erilaiset kytkennät".
Niinpä kaksisuuntaisissa eri neurotyyppien välisissä vuorovaikutus-
tilanteissa molemminpuolisen väärinymmärryksen todennäköisyys
on hyvin suuri.
Valtaenemmistö helposti näkee vähemmistön "viallisena". Niinpä esim.
neuronormaali enemmistö helposti ajautuu harhaisesti uskomaan, että
ongelman ydin on siinä, että meiltä autismikirjoisilta muka "puuttuu
kyky empatiaan".
Mutta ongelma ei siis ole jommassakummassa osapuolessa vaan siinä välissä,
osapuolten neurobiologisessa erilaisuudessa. Koska osapuolet edustavat
synnynnäisesti ja pysyvästi eri neurotyyppejä, aivodatat heidän
välillään eivät avaudu. Ns. mielenluku jää tapahtumatta, koska välissä
on pysyvä neurobiologinen aivotoiminnallinen erilaisuus.
Tämä myötätuntokuilu -teoria on onnistuneesti todistanut vääräksi
perinteisen "häiriönäkökulman", siis sen että kommunikointiongelmien
ja vuorovaikutushäiriöiden juurisyyt olisivat muka vain autismissa.
Kun vuorovaikutusongelmia tutkivissa neurotieteissä opittiin kiinnittämään
huomio autismin lisäksi myös siihen toiseen osapuoleen eli neurotyypillisyyteen,
avautui ja ratkesi pitkään mysteerinä ollut ongelma kuin itsestään.
Siitä lähtien on puhuttu neurodiversiteetistä (neuromonimuotoisuudesta)
ja vanha "häiriönäkökulma" on loppuun kaluttuna sekundateoriana
löytänyt voittajansa."

On tosi hyvä, että tuo Prisma-dokumentti antaa tv-katsojille
mahdollisuuden oivaltaa meidän autismikirjoisten käyttäytymistä
nykytietämystä vastaavalla tavalla.

Autismikirjoa ei diagnosoida "aiempaa löysemmillä
kriteereillä", vaan aiempaa paremmalla tietämyksellä.

Autismikirjoisuuden synnynnäisyydestä nykyisten
neurotieteiden tutkijat ovat kyllä hyvin yksimielisiä.