- Miksi sitten olet täällä joka päivä? Juuri äskettäin kirjoitit olevasi iloinen tai mitä sanaa käyt itkään, että kirjoittelemme tänne, siis a-mummu, cee ja minä, koska muitahan täällä ei ole näkynyt. Siinähän piru vieköön tulee tehdyksi tikusta asiaa, jotta ketju pysyisi hengissä.
Whon osuudesta sanon suoraan, että jos tulee tänne vain viikonloppuisin keljuilemaan, menköön mieluummin vaikka noille kahvikutsuketjuille. Siellä ämmät ovat yhtä rumia mutta kiltimpiä, papukaijamerkin arvoisia. - Sinähän olet aivan liikuttavan uskollisesti tuominnut minut jo vuonna keppi ja kivi, kun en ole myötäsukaisena ollut jokaisen toisen kirjoittajan suhteen, ja siksi puolustanut itseäni. Olet väärässä. Jopa papukaijasankarittaresi on unohtanut nuo todella pienen pienet skismat väillämme, mutta sinä se vain jaksat jauhaa. Olisiko se varsinaissuomalainen piirre? Turussa syntynyt Isäni oli kyllä v****mainen meille lapsillekin, mutta kuitenkin ehkä sallivammalla tavalla.
Mitä omatuntooni tulee, se on samaa luokkaa kuin köyhien rantapirujen, jotka metsästävät laivahaaksirikoista maahan ajautuneita tavaroita. Kenelle täällä oikeus on ja mihin?
Miksi esität tuollaista pyhimystä? - Korjaus edelliseen: Sinä olet vain VIIKONLOPPUNA täällä.
Ja lisäksi korostan sitä, että kirjoittakoon jokainen anonyymina tai nimimerkillä, se ei maailmaani hetkauta. Minusta voisimme "väljentää" sääntöä, että anonyymilla on aina pahat mielessä. Vaikka tottahan se on, että "joka kerran keksitään, sitä aina epäillään".
Iloiselta ja valoisalta Suomen kansalta näitä rohkaisevia sananparsia löytyy joka lähtöön.
Kaunista sunnuntaita! - https://youtu.be/muDZD3wgoHI Tuli mieleen, että joku toinenkin kerran piti tästä kappaleesta.
Oli niitä vanhoja aikoja, kun saattoi kertoa tykkäämisistään ilman pilkkaa. - En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt reagoida anonyymin kommenttiin minulle täysin epäkiinnostavasta aiheesta. Oli hänen tarkoitusperänsä mikä tahansa. No nyt ei kuitenkaan tämä "sotkija" saavuttanut tarkoitustaan.
- Nyt sinulla olisi tilaisuus selittää perin pohjin, mistä tämä Aurora on ulkona.
Anonyymina kirjoittaminen on sinun mielestäsi aina epäilyttävä juttu ja riidan haastamista. Sinä olet vain viikolla täällä, etkö voisi tajuta, että arkipäivien aikana saattaisi jotain muutoksia tapahtua palstan kemiassa? - Siis riitaa haastaa, jos haastaa väärästä aiheesta. Toki on ihmeellistä tehdä työtään kirjallisuuden alalla, jollei sopeudu mielipiteisiin skannereista.
"mutta minulla se nyt vain on". Onnittelen, älä vaan riko sitä! - Erittäin mainio toteamus. Hyvä siivota kaiken maailman arat ja orat "tärkeää" keskustelua haittaamasta.
- https://youtu.be/-G_Gt5YuKHs Terveisiä täältä West-Novgorodista. Ensimmäinen talven tuisku on laantunut ja odottaa uutta hyökkäystä matalien torppiemme ylle. Mutta troikka on valjastettu kiitämään Anna Kareninan maisemiin.
- Näytä minulle se kohta (ketju, päivämäärä, kellonaika) missä olen väittänyt itseäni fiksuksi saati joukon fiksuimmaksi. Vaikka kyllä se, että vedit tuonkin asian esille osoittaa, että ei täällä fiksuus ole päällimmäinen voima, joka tätä ketjua kuljettaa.
Muuten niistä printteriväreistä: Jos huomaan, että anonyymi tai kuka hyvänsä tänne kirjoittaa aiheesta, joka ei liikuta minua millään lailla, en rupea analysoimaan mikä siinä kommentissa on totta, mikä puppua. Nyt kun siitä nousi kohuntapainen, lukaisin sen ja haistoin mainonnan vahvan löyhkän. - "Ihmettelin että miksi oli?
Miksi ei, onhan hän näitä hyvin meikattuja ja puettuja. Ei kai sinne kylpytakissa huolita;) - Enpä minäkään seuraa juorulehtiä, joihin lasken molemmat iltapäivälehdet. Tuon Loiri-kirjan ostin alennusmyynnistä. 718 sivua viidellätoista egulla, aika hyvin, kun samalla saa melko täydellisen katsauksen Suomen teatterimaailmaan ja missä kaikissa se Loiri sitten pyörikin.
Minä näin vanhemmiten olen alkanut lukea elämäkertoja, reality kiinnostaa enempi kuin fiktio. Eniten tietysti tykkään lukea suunnilleen omanikäisten ihmisten muisteluksia. Sitä parempi jos on budjannut samoilla kulmilla. Tervo on lappilaiseksi vallan kiitettävästi osannut uida stadilaisen Ploirin nahkoihin.
Noista autoparkeista on puhuttu niin kauan kuin muistan eikä valmista tule. - Juu on ja toiminut myös graafikoiden opettajana. Pekka nimittäin.
Millä ihmeen ajalla sitä netvliksiä ehdit katsoa? Minulle riittää näiden keskustelujen antama hupiohjelma. - Menetin mieheni 21 vuotta sitten itsemurhan kautta. 90- luvun lamakaus työttömyyksineen tappoi hänet.
Olimme jo vajaa eläkeikäisiä. Nykyään on masennukselle parempaa hoitoa kuin silloin. Kunpa saisit vietyä hänet läakäriin.
Kun olimme nuoria, ei masennuksista tiedetty mitään. Silloin oli töitäkin enemmän. Luulen, että ihmisille annettiin enammän arvoa ja kaikille keksittiin järkevää tekemistä.
Toivon ttä hoidon avulla saat ystäväsi takaisin. - Mikä kumma "ihmesampo" se njetfliksi oikein on, kun se on kaikkien huulilla? No, otanpa selvää.
Sain juuri loppuun Jari Tervon Loiri-kirjan. Ohhoh, kylläpä etelähaagalainen ikätoverini, työkaverini Pekan isobroidi ehti vaikka mihin. Asunutkin seitsemän naisen kanssa.
Mutta siitä sammon taonnasta, minusta Rauta-aika oli mainio tv-sarja Suomen muinaisuudesta ja Kalevalasta. Ihmettelen vain, miksi Tervo sivuutti Pohjolan valtiattaren Kristiina Halkolan kokonaan. Mutta sitähän koko kirja oli, naisten
luetteloimista. Rakastelut kyllä selostettiin, mutta jopa siitetyt lapset kuitattiin vähällä.
Jos saisin " bussiseuralaiseni" K. Hotakaisen mukaan, tarjoudun toimittamaan jatko-osan "Veskun naiset". Jospa katsottaisiin kerrankin Riitan ja Moonan näkökulmasta tuota suurta hurmuria.
Tänään täytti Hesarin etusivun minun mieleiseni Kepler. Ja heti labrareissullani tuhlaamaan viimeiset pennoseni aivan loistavan svenskidekkaristin uusimpaan. Joona Linnasta olen lukenut jo kaiken, nyt odotan jotain vielä hurjempaa! - Jäätyäni eläkkeelle ja leskeksi päätin olla avuksi. Yritin tulla "varamummiksi" pienelle pojannaperolle. Ryömimme lattialla pelaamassa korttia, ostin hänelle kaikenlaista tyhmyyksisssäni. Pitemmän päälle se ei onnistunut, olin vain jokin lastenvahti.
Parempi auttamisprojekti sujui vanhan veteraanin luona. juttelimme hänen köyhästä lapsuudestaan Pohjanmaalla. Isäntä oli ollut niinkin itara, ettei antanut tämän perheen ainoan lehmän syödä kuin peltotien vähästä ruohoa.
Nämä molemmat tapahtuivat Helsingissä. Seuraava kohteeni ja viimeiseni oli liki 100-vuotias nainen, jonka osaltani saattelin lepoon Suursuon sairaaalassa, pitkäaikaisen kotini lähellä. Hänelle, hyvin sairaalle ikäneidolle, olin ollut sukulaisten mielestä tervetullut virkistäjä viikoittaislla käynneilläni.
En täällä ole moisia yrityksiä tehnyt, ehkä olen ennemmin jo autettava kuin auttaja.
Kun kerroin, näistä "hyväntekeväisyysjutuistani" vanhassa Elämässä, jotkut suhtautuivat niihin nurjasti. Siksi en kauheasti rakasta joitakin Alin, ehkä muidenkaan suosikkeja. - Siitäpä olen iloinen että kroppani on aikoja sitten vieroittunut kahvista. Kylmä vesi riittää aamuvoileipien kera, kuten lääkkeidenkin. Ei silti, viime viikon "kerhossa" kahvi kyllä maistui pienestä kupista. Kun kerran emännät olivat sen keittäneet minuakin varten.
Nyt saatte nauraa! Perjantai oli olevinaan lauantai. Ihmettelin illalla, kun ei Toivottuja kuulunut, pelkäsin jo että vuosikymmenten perinne on lopetetettu. Eilen aamulla havahduin siihen, että leipä oli loppu. Mutta muistin että "huomennahan", maanantaina, tytär tulee ja pääsemme kauppaan. Siinä vaiheessa epäilys heräsi, ja syöksyin katsomaan hesarista päivämäärän - olikin vasta lauantai. Onneksi nykyään kaupat ovat aina auki matti ja maija myöhäisillekin. Leivän ostin, koska olin liian kyllästynyt itse leipomiseen.
Mitähän meikäläiselle yksinasujalle vanhalle kävi silloin kun kaupat olivat auki vain yhdeksästä viiteen, jos oli edes puoteja lähettyvillä? Ja jos ei lehteä ole varaa tilata kertomassa päivämäärästä, tai jos sitä ei kanneta perille. Kammottaa ajatellakin.
Kohdallani alzheimer on vasta rankkaa pilailua, mutta entä huomenna? Lehdissä on listoja mitä muistinmenetysmerkkejä kannattaa ottaa vakavasti. Äitini kyllä kuoli saappaat jalassa myös henkisesti, mutta vaara vaanii meitä kaikkia, eniten yksineläjiä, jotka ehkä eivät tunnista tilaansa ennen kuin sitä hoippuu yöpaidassa kadulla etsimässä tietä kotiinsa Karjalaan...
Luoja varjelkoon siltä sairaudelta, mieluummin saappaat jalassa sydämen tuskaan. - Mikä Lauantain toivottuja vaivaa? Vajaa tunnin mittaisesta ohjelmasta haukkaistaan ensin kaksi 10 min. mittaista "sinfoniaa": eli pitkä alkusoitto jostain metsästysoopperasta ja joku sankaripoloneesi. Sitten seuraa aariaa ja venäläistä elokuvamusiikkia. Loput puoli tuntia täytetään ruotsalaisella tai suomalaisella rallatuksella sekä haitarinsoitolla.
Ei vaiteskaan, ihan kiva ohjelma se on. Kaipaisin kyllä, jos toivoa voi, Yves Montandin chansonia, italoiskelmää, jotain espanjalaista tai vaikka vanhojen aikojen kunniaksi Pentin serenadia laulunäytelmästä Juhannustanssit.
Persialaisella torilla soitettiin loppuun jo viisikymmentä vuotta sitten. - Katsopa vielä esittelyvideo myskikurpitsan kuorimisesta ja paloittelusta. Siihen ei mikään perunankuorimisveitsi pystykään, sen verran paksu ja kivikova se kuori on.
- Minä en menisi puhumaan käsityöperinteestämme yhtään mitään. Käypä joskus Kansallismuseossa ja Designmuseossa tiiraamassa niin on meilläkin jotain.
Mihin ruokapuolesta unohdit sienet ja tatit, niitähän meiltä viedään Italiaan asti.
Minun kommentissani taisi ärsyttää se kunniakirja. Toki toki, ei se minun perheelleni kuulukaan varsinaisesti, mutta samaa sukua ollaan niiden kaskenpolttajien kanssa. Eikä hävetä yhtään.
Luku- ja kirjoitustaitokin on sinun mukaasi meillä huonoa, mutta aina se monet Euroopankin takapajulat voittaa, kiitos Agricolan. Sittemmin opimme jopa pilkkuja siirtelemään.