- Mulle on kyllä jäänyt mukavia muistoja assariressuista. Siellä tapasi notskilla tai muualla mukavia kavereita ja apua vaunun vekslaamiseen paikalleen. Kerran pelasimme aamuun asti alienia. "Siviilisäätyä" ei udeltu.
Ei aina ollut liioin mukavuuksia, jossain Nummi-Pusulassa: pieni tekolampi vain. Pietarsaaressa taas oli hirmuisesti hyttysiä, Schaumannin tehtaan houkuttelemia, Ilomantsissa hyvin tyly vastaanotto, mutta vaaroilta upeat maisemat ryssiin saakka. Monessa paikassa oli onneksi suihkut ja keittopaikat. Menisin vieläkin jos olisi vaunu. Helppoa hulppeeta elämää. - Minulla ei ollut yhteyttä äidin puolen serkkuihin, koska äiti muutti Iisalmesta etelään heti nuorena, ensin Turkuun josta "sieppasi" aviomiehen ja sitten loppuiäkseen Helsinkiin. Nuorena muistan tavanneeni kaksi serkkua, jotka asuivat jo silloin Ruotsissa ja yhden poikaserkun joka Iisalmessa kuljetti minua ja kaveriani ollessamme liftausreissulla. Myöhemmin jonkun serkun leski otti yhteyttä Kanadasta. Ai niin, ja tosiaan oli yksi Eeva, jonka vihkiäisissäkin olimme toisella linjalla ja joka yksinhuoltaksi joutuneen äidin opiskellessa lisäopintojaan hoiti pikkuveljiäni. Suloinen Eeva, missä lienee, taisi olla minua vanhempi.
Sukutapaamisia olisi isän suvun puolelta ollut kokonaisen sukuyhdistyksen verran, mutta osallistumiset jäivät vanhimman veljeni ja mieheni kuolemaan jälkeen. Varsinaisia ensimmäisiä serkkuja oli vain neljä veljestä Pohjanmaalla. Näistä osan tapasin asuntovaunureissulla. He tuntuivatkin minusta läheisemmiltä kuin Porin, Turun ja Tampereen vallasväkeä edustavat pikkuserkut.
Isoäitini oli ollut tuon läntisen sukuhaaran kunniavanhus, joka kirjoitti myös meidän sukuhistoriaamme ahkerasti oman isäni ja vanhimman veljeni ohella. - Meitä on sitten kaksi myrkkylähdettä täällä. Missä ne sinunkin ystäväsi ovat, eivät ainakaan täällä sinua lohduttamassa ja tukemassa. Ja voihan sitä sepittää itselleen vaikka kuinka mielenkiintoisen elämän, vai mitä Mikko. You tuben kautta löytyy raamit vaikka millaisiin seikkailuihin.
Niin häpeällisiin toimiin ei kukaan muu kuin sinä Toivoton alennu, että ottaa vihansa välineeksi jonkun muinaisen naiskaverinsa ja tekeytyy tämän nahkoihin haukkumaan minua ja muita elämäläisiä. Mitähän se Riitu oikeasti ajattelisi tuosta sinun tempustasi? Luulee, että hulluksi olet tullut. Ja on oikeassa. - Koetetaan me kaksi kirjoittaa niin yksiselitteisesti, ettei Suuri Suojelijasi saa pienintäkään aihetta kostaa minulle. Eli simppeleitä päälauseita pelkästään. Paha silmä tuolla on koko ajan valveilla.
Lisäksi parempi ettei yleensä kirjoitella kuolemasta. Samainen ilkimys, näköjään itse kuolemankauhuissaan, pilkkasi sitäkin, että "joku meistä" kertoi sukulaisensa hautapaikasta.
"seisovan lammen olio" - "Mikäänhän ei ihmisen terveydelle ole haitallisempaa kuin seisovan lammen oliot."
Jos oliolla viittaat minuun ja kehenpä muuhun, niin kotijärveni kyllä kuuluu Vuoksen vesistöön. Eli se mikä seisoo ei ole veteni, vaan sinun järjetön järkesi, joka tekee sinut äärimmäisen epäterveelliseksi koko yhteisölle.
Seuraa nyt tarkkaan keskustelujani lempielämäläisesi kanssa, että olet koko ajan iskuvalmiudessa. - Nyt kun näistä vakavammista asioista puhutaan, luin hesarista aika yllättävän nekrologin, ja vanhat ajat alkoivat palata mieleen.
Muistan naapuriini muuttaneen nuoren naisen, joka tuli pyytämään minua seurakseen kävelemään, hän näet oli liki viimeisillään raskaana. Koska asuimme seinätyksin, oli luonnollista, että seuranpitomme jatkui. Kun poika syntyi, sain usein nauttia pikkuvauvan ihanuudesta, itselläni kun ei sellaisia oltu suotu. Naapurimme uskoi minulle, ymmärtääkseni ainoana, myös tiedon lapsen isästä.
Vuosien kuluassa tutustuin nuoren äidin vanhempiin, vauraan ja tasapainoisen tuntuiseen helsinkiläispariskuntaan. Ja ennen kaikkea terveen tuntuiseen. Olin vakivieras pojan synttäreillä, vaikken ollut enempää kuin naapuri.
Olin jonkin verran yllättynyt luettuani hesarin nekrologin - ainahan sitä yllättyy jos joku itseä nuorempi kuolee. Etsin joulukorttilistaltani vanhan, sittemmin Espooseen muuttaneen perheen osoitteen ja lähetin osanottokortin.
Siitä ekasta talvi-illasta kun lähdimme kävelylle, minä silloin kuusikymppinen, hän kolmekymppinen, tyttäreni ikäinen, hännänhuippuna iäkäs bokserini, on kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta, ja yhteydenpito on luonnollisesti vähentynyt. Nyt ajattelen, että saisinpa olla oman tyttäreni elämässä vielä muutaman vuoden. - Sandhamnista on uusia jaksoja. Äsken katsoin yhden. Wallanderin vävy siinä näytteli psykopaattimurhaajaa. Olipa hyvä, että ennen vain kulisseissa vilahtanut komistus sai kunnon pääroolin.
Psykoista puheen ollen minä olen kyllä hämmästynyt, miten eloisia kuvia minustakin, vanhasta ämmästä, piirrellään toisen ketjun anonyymien ja salanimien takana.
Irvipää, jolla on tukenaan joukko muita pahiksia. Koskas minä sellaisia olen värvännyt ja millä rahalla?
Kun "arvostelu" lopussa kiteytyi sanaan 'maalaisnainen', hörähdin nauramaan. Katson kyllä Maajussin morsianta, mutta koskas nyt Töölön pimu olisi lypsämään oppinut? Tippaakaan en saanut herumaan eräältä vuohelta täällä. Vuohi parka. Ja kun en autonkaan ajotaitoa ole kuunaan tarvinnut, niin oppisinko ajamaan traktoriakaan?
Ali saisi vähän hioa ilmaisuaan, joka sinänsä on lähes kadehdittavan värikästä. Käyttäisipä vaan taitoaan hyvään esim. mainosmiehenä eikä pahaan, Elämä-ketjun vääränä tuomarina! - Voi ali raukkaa, täytyy varastaa toisen nimimerkkikin päästäkseen haukkumaan laajalla rintamalla ja isolla volyymilla. Voisin heti osoittaa muutaman kohdan, joista tyhmäkin päättelee, että ainakaan se Hampurin nainen ei ole asialla. Rekatun nimmarinkin voi tehdä toisen nimissä kuka vaan.
- Edellinen oli vastausta edsonin eilisillan kirjoitukseen:"Tuota en kyllä saa päähäni, missä ali oisi tullut meittin välistä kirjoittamista sotkemaan. Oon kait ihan itekin siihen kyllä pystynyt, siis sotkemaan."
- Hyvä edson
Kai minä sotkemisena pidin sitä, kun noin kolmesta kirjoittajasta yksi suvaitsee "keskustella" vain toisen kanssa. Paitsioon jäänyt eri sukupuolta edustanut sai tyytyä satunnaiseen valokuviensa kommentoimiseen tyyliin onpas lihava koira ja luontokuvassakin pelkkiä joulukuusia. Taisit sinä jotain minullekin vastailla, mutta tälle kolmannelle olin pelkkää pahanhajuista ilmaa.
En ihmettele, ettet kyseistä sananvaihtoa muistakaan, sinuahan siellä puhuteltiin ihan "sivistyneesti", vaikka toinen eli minut suljettiinkin pois.
Tässä kun on näitä ketjuja tullut ja mennyt, en minäkään tarkoin muista minkä niminen se ketju oli, mahdollisesti tyynen ja myrskyn viimeinen, mutta kuitenkin se oli sen "kädettömän U:n" tapauksen jälkeen. Juuri tuohon kohtaan ajoitan sen, kuinka minusta tehtiin syntipukki kaikkeen, jopa entisten elämäläisten lähtemiseen. Järjettömän väärinkäsityksen jälkihuuruissa Weepelikin kyllästyi ja lähti pois
Syyttomänä tuomittu muistaa, vaikkei syyttäjä muistaisikaan.
Olkoon tämä vaikka sitten minun viimeinen kirjoitukseni täällä, niin sanoin tämän, ettei totuus unohtuisi. - Tämä yksi ketju elämää riittää mullekin. Varsinkin kun tuossa toisessa tulokas alkoi heti haastaa riitaa ja toivoa meidän tilallemme joitakin vanhoja "hesalaisia". Minähän en ole hesalainen missään mielessä.
Mitä tulee edsonin toiveeseen toisesta mieskirjoittajasta, mikä estää heitä kirjoittamasta "miesten asioista" porinoissa ja lurinoissa? Juttuhan on nyt niin, että minä ja merimies emme mahdu samaan ketjuun. Ilman vastarintaa en kuitenkaan anna mätäojalaisen voittaa. - Kamoon edson, tiedät ihan hyvin kuka se uusi nimetön on. Muistat kai sen Elämän rinnakkaisketjun, jossa me kirjoittelimme kahdestaan kunnes Ali tuli ja varsin määrätietoisesti alkoi savustaa minua ulos.
Eli jos puhutaan siitä, kuka on potkinut kenetkin pois, merimies on siinä se varsinainen "peto".
Yksi tapa sysiä minua syrjään oli aloittaa puhuttelu juuri Herra Edson -nimittelyllä. - Täytyypä sonnustautua rautakorkosaappaisiin ja potkia ulos mätäojan varren tekomaalainen Elämä-ketjuista.
- Jos onnistut löytämään suomme Kansalaisen karttapaikan avulla, niin se missä sitten rämmit, kuuluu keidassoiden ryhmään. Eikö kuulosta sentään nätimmältä tuo keidassuo kuin umpikolkko räme?
- Tuo vasta kieroilua on, että Savossa sanottaisiin muka "mie". Nyt suutun karjalaisten puolesta ja vähän lappilaistenkin, joiden privilegio tuo "mie" on. Etelä-Savossa sanotaan "miä", pomoni oli Mikkelistä kotoisin, mutta Ylä-Savossa kaiken viäntämisen keskelläkin sanotaan "minä".
- Meidän täytyy muistaa myös naapuripalstalle ilmestynyt mystinen ja nimetön kirjoitus, jossa epäiltiin Whoon ja Liisan olevan sama henkilö. Voiko pakka enää sekavammaksi tulla?
Miksi muuten jätit rouva Ceen epäilysten ulkopuolelle? - Siinäpä mielenkiintoinen salaliittoteoria. Ajatellaanpa ensin kirjoittajaa: Edsonin nimettömäksi puolustajaksi veikkaan Whoota, mutta myös tuntemistamme kieroista kieroin tuolta toisaalta voi tulla kysymykseen.
Mietitäänpä sitten niitä "paria ihan muuta kieroilijaa". Kuka tuntee piston sydämessään? Minä kyllä joskus kahdeksan vuotta sitten näpäytin Rapua jostain mitä en enää muista, mutta tekeekö vanha "synti" minusta ravun vihollisen? Luultavasti ainakin norsunmuististen ukkojen mielestä.
A-mummua ja Ceetä en osaa epäillä vanhan kaverinsa vihamiehiksi. Siispä uskon, että Jämsän äijä taitaa olla noiden kolttosten takana. Eli anonyymi kirjoittaja ja hänen mainitsemistaan kieroilijoista toinen taitavat olla yhtä ja samaa pesuetta ellei suorastaan sama henkilö. - "Jäi kun Jämsän äijä taivaasta." Tuttu sananlasku ympäri Suomen. No tämä edsonin autettava ei jäänyt ainakaan linja-autosta.
- Luulisi että vokoteltuaan Ceetä (ja rapua) mitä suloisimmilla operettinimillä, herrasmies sulkisi arvon naiset syliinsä ja aloittaisi kiihkeän keskustelun. Mutta mykistyipä miesparka, kun Cee vähän lähestyi. Ei taida olla merten jalossa heivaajassa ainakaan Don Juanin vikaa!
- Tuen a-mummua siinä, että kyllä nuo koirat täytyy k*settaa, jos ne on meidän iloksi annettu. Edsonille lausun ihmetykseni, että vaivaako se meidän suo sinua edelleen ja miksi. Whoota kehotan sen minkä työtilanne sallii, seuraamaan erään huhuilijan lausuntoja. Jäät paljosta naurusta paitsi jos annat hänen veitsenterävän Elämä-kritiikkinsä hukkua teknisten innovaatioiden valekaapuun.