- Pitkästä aikaa voi päivällä pitää terassin ovia auki. Ne ovat tähän saakka melkein viikon päivät olleet visusti kiinni, koska jäähdytys on on ollut päällä; ei kannata ulkoilmaa jäähdyttää. Minua kyllä tarkkaan suljetut ovet näin kesäaikaan melkein ahdistavat, tuntuu, että olen kodin vanki, mutta siippa on ovien kanssa supertarkka. Toivottavasti ei enää hirmulämpöjä tule.
Tänään olen vain velttoillut. Pari tallennekrimiä olen katsonut, Hesaria luin aamulla pitkään ja hartaasti. Ruokaakaan ei tarvinnut laittaa, kun oli tähteitä lämmitettävänä. Iso kulhollinen omenia kyllä odottaa käsittelyä, mutta taidan jättää nekin huomiseen. Lisää omppuja luultavasti saan tulevalla viikolla, joten se homma jatkuisi muutenkin.
Paistetut silakat ovat minunkin suurta herkkua, heti muikkujen jälkeen. Koronavuoteen saakka kävimmekin joka kesä jossain päin Itä-Suomea ja Savoa, missä saa herkullisia muikkuja. Parhaat olen saanut Savonlinnassa eräässä ravintolassa. Siipan kanssa oli puhe, että tänä kesänä menisimme lyhyelle visiitille Kuopioon, missä voisimme tavata pari vanhaa ystävää Sampossa muikkuja syöden. Paitsi, että siippa söisi varmaan pihviä, hän kun ei kalaa voi syödä. Mutta saa nähdä toteutuuko reissu. Siippa on kyllä sairautensa takia aika haluton mihinkään kotoa lähtemään, mökillekään ei ole halunnut, vaikka tiedän hänen sinne kovasti kaipaavan.
Kamalaa on taas kun keväällä pitäisi löytää ehdokas, jota äänestää. Kerta kerralta se tulee vain vaikeammaksi. Ties vaikka joutuisin ottamaan käytöön tikkanuolen; eli heittämään tikalla ehdokaslistaan, ja sieltä sitten äänestyslipulle se numero, mihin tikka osuu; yksikään puolue ei vastaa minun ajatuksiani, mutta äänioikeus pitää silti käyttää. Ja pian alkaa, tai on jo alkanutkin, kilpailu siitä, kuka eniten lupaa hyvää, jos valtaan pääsee.
Alkava viikko tuo taas jännitystä, joka välillä on minulle liikaa. Tiistaina johonkin aikaan pitäisi siipan lääkärin soittaa ja lukea madonluvut viime viikolla otetuista CT-kuvista, ja niiden perusteella kertoa, jatketaanko nykyistä sytohoitoa, vai lopetetaanko sekin ja ryhdytään vain odottamaan, että luonto tekee tehtävänsä. Ei ole lainkaan mukavaa, mutta otettava on se mitä annetaan.
Rauhallista pyhäiltaa! - Sen verran vielä Sannasta, että minua kyllä suuresti ihmetytti hänen kiukkuinen puhe toimintakykynsä epäilijöille po. biletila(ntee)ssaan. Hänhän melkein sähisten valisti meitä pöljiä, että kyllä Suomen rajat ovat niin vahvassa valvonnassa, että varmasti huomattaisiin, jos rajan tuolla puolen joukot olisivat järjestäytyneet hyökkäykseen. Kai se oli ainut mahdollinen "työtehtävä", joka olisi voinut johtaa bilettämisen äkkilopetukseen: känni seis, nyt duuniin! Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus??
Kumma keli jatkuu. Melkoinen tuuli, joka ainakaan äsken ulkona käväistessäni ei yhtään tuntunut vilvoittavalta. Taitaa olla ilma niin kosteaa, ettei haihtuminekaan enää oikein onnistu. Mökillä voisi olla mukavaa nyt: ei itikoita, uimavesi sopivaa ja saunan jälkeen voisi halutessaan vilvoitella sisälläkin eikä vain järvessä. No, jonkun ajan päästä laitamma täällä kotonakin saunan palamaan. Vielä sitä ennen olisi meininki leipaista omenapiirakka, joten tiedossa on herkkuva saunakahvin kanssa. Minä kyllä ensin löylyn jälkeen hemmottelen itseäni taas tölkillisellä Pukkia.
Mutta nyt piirakan tekoon. Maistuis varmaan teillekin! - Täälläkin pienen ajan oli pilvessä, vettäkin tuli tippa. Muuten on helle "hellinyt" jopa yli tarpeen. Välillä onneksi kyllä tuuli niin, että puutkin huokailivat.
Olin iltapäivällä poimimassa ystävän puskista herukoita. Onneksi miehensä oli niin kiltti, että jo etukäteen oli niitä poiminut ison satsin, joten minun ei tarvinnut kovin pitkään hikoilla helteessä.
Nyt on sitten edessäni säilömisurakka. Herukoiden lisäksi sain monta kiloa kurpitsoita, joista spagettikurpitsa on tosi jännä kasvis, oikein hyvää täytettynä. Siippakin sellaista syö. Tai ainakin viime kesänä söi. Muuta säilöttävää ovat saamani omenat, joista huomenna aattelin tehdä piirakkaa. No, katsotaan nyt mikä on into huomenna. Onneksi poikamme ottavat osaa saamani tuotteiden kuluttamiseen, joten kaikkia ei tarvitse tunkea meidän pakastimeemme, joka muuten juuri hiljakkoin täytti 36v!! Ei taida enää tänään saada yhtä pitkään kestävää vehjettä.
Tänään kuulimme huonoja uutisia pojapojan koulusta. Pidennetty oppivelvollisuus toimii(:. Siellä ei ole tarpeeksi opettajia. Poika on ollut koulussa pari tuntia päivässä ja esim. tänään kokonaan "vapaalla". Mm. tässä näkyy tämä pidennetyn oppivelvollisuuden haitta: opettajia ei ole saatu vastaamaan oppilaiden määrää.
Peruskoulussa lusmuamista ja häiriköintiä harjoittavat jatkavat toimintaansa - mitenkäs sellainen yhdessä kesässä muuttua voisikaan - ja heitä nyt siirrellään luokasta toiseen. Kun pojanpoika ekana päivänä meni kouluun, niin luokallaan oli 18 oppilasta, joista seitsemän siirrettiin heti ensimmäisenä päivänä toiseen luokkaan. He olivat kouluun päässeet sisäänpääsyrajaa huonommalla keskiarvolla. Seuraavana päivänä siirrettin vielä kolme oppilasta pois. ko. luokasta. Nyt pojanpojan luokalla on enää vain kahdeksan oppilasta. Tuskin säilyy, joten yhdistäminen johonkin muuhun luokkaan on edessä. Lukio-osuus hänellä alkaa vasta lokakuussa, joten jos opettajapula jatkuu on hänellä ja luokkakavereillaan edessään vain märän polttelua. Tosi huono ratkaisu, myös niitä nuoria kohtaan, joiden on ollut pakko toiselle asteelle hakea. mutta joilla ei ole mitään intressiä opiskella. Lisää tällaista opetussuunnittelua!!
Ja nyt saunan lämmitykseen. Siippa lähti ajattamaan pojatyttöä ja lupasin saunan siksi, kun hän siltä reissulta kotiutuu.
Lempeätä elokuun kesäiltaa! - Meidänkin ensimmäinen siipan liikuteltava työpuhelin oli tuo samainen Mobira. Sen jälkeen onkin sitten "muutama" muukin ollut. Melkein kaikki siipan puhelimet ovat meilläkin tallella; niitä ei saa hävittää?!?🤬 Omat vanhani olen hävittänyt, ja vain tällä hetkellä käytössä olevan edellinen kapula on tallella. Mutta kuten ehkä olen joskus kertonut, niin puhelimet ovat vain murto-osa vanhasta kamastamme, mikä ehdottomasti pitää säilyttää.
Äänentoistolaitteitakin meillä on ollut ja on vaikka minkälaisia. Juuri nytkin olkkarissa on kajareita moneen lähtöön. Telkkarinkin ääni on niihin liitetty. Minä en niitä säätele, mutta siippa sitäkin enemmän. Onhan tietysti hienoa, että esim. musiikkia kuunnellessa äänen toisto on huippua, mutta itselleni se ei ole nii hirveän tärkeää. Siipalle esim. orkesterin eri soittimien kuuleminen on oleellista, minulle taas oleellista on niiden yhteissoitto - sitähän konserteissakin menen kuuntelemaan. Solistiosuudet ovat asia erikseen. No, juu. Minä olen muutenkin vähän omituinen, niin mennee tämäkin sen piikkiin.
Mutta ihana on kesäpäivä. Me kyllä lymyilemme sisällä ovet ja ikkunat tiukasti kiinni, jäähdytin puhisee, ja siippa istuu villatakki päällä ja villasukat jalassa. Hän pelkää liikaa lämmintä, mutta tässä kylmässä ( 20C sisällä), hirveästi laihtuneena muuten palelee. Mutta kun ehdotan, että voisiko jäähdytystä pistää vähäksi aikaa tauolle, niin pudistaa vain päätään. Minä käyn välillä lämmittelemässä terassilla🤣. No, näillä mennään ainakin niin kauan kuin itse olen kunnossa kestämään niin kylmät kuin kuumatkin. Minulle ei oikeastaan muulla ole väliä, mutta kuumassa, edes lämpimässä en nuku, jos muuta valita voin.
Siipan myöhästyneet synttärit eilen olivat todella mieltä kohottava tilaisuus. Sen tunnelmilla pärjään taas pitkään. Yhden ystäväni lapsi perheineen muutti joitakin aikoja sitten Singaporeen, ja hän aina tavatessamme tai puhuessamme puhelimessa itkee ikäväänsä. Itselleni kävisi ihan samoin. Ja olenkin kiitollinen siitä, että koko perheeni on tässä ihan lähellä.
Mutta nyt syömään ihan omatekemää proosallista broileria ja pottua. EIiset ihanat kalaruoat ovat kyllä ihanassa makumuistossa.
Hyvää pyhäpäivää! - Minäkin pidin pitkään lankapuhelinta vain yhden soittajan takia. Sitten kun hänkin siirtyi kännykkään, niin luovuin siitä. Olit tosiaan jo melko kallis. Kotipuhelinta minullekin tarjottiin, mutta en sitä ottanut.
Alkuun minulla oli toinenkin kännykkä varanumerona, mutta kun en sitä koskaan käyttänyt puhelimena, niin lopetin senkin sopimuksen. Kone oli kyllä välillä lainassa lapsenlapsilla, kun heidän puhelimessaan jotain vikaa. Nytkin puhelin on olemassa, usein jopa ladattuna. Sillä pääsen nettiin, jos joku tarve tulee, ja yhteyden saan sitten vaikka sähköpostilla, ja WAkin sillä toimii, jos osaa sitä käyttää, minä en osaa.
Tänään oli juttua lehdessä lentoaseman lähellä olevasta sorakuopasta, minkä pohjalla makaavasta auton raadosta on nyt alkanut vuotaa öljyä. Tuli lapsuus mieleen. Serkkuni asuivat lähellä tuota paikkaa, ja usein vietin heidän luonaan kesälomapäiviä. Silloin tuolla alueella oli useampiakin sorakuoppia, joissa me kakarat kävimme uimassa. Kuoppia nimitettiinkin Ruduksen (sorafirma) kuopiksi, joista "Hyrylän hävittäjät" kuskasivat soraa mihin milloinkin. Vesi oli puhdasta, ja hiekkarannat hienot.
Monet päivät, aamusta iltaan siellä vietimme. Evästäkin joskus oli mukana; mehua ja ruisleipää, muuta ei juuri ollut. Kukaan ei peräämme kysellyt, vaikka usein vasta lähempänä illansuuta palasimme. Eikä kukaan käskenyt vedellä aurinkosuojavoiteita nahkaamme. Joskus auringonpolttamia tulikin. Ainakaan vielä ei kenelläkään meistä ole melanoomaa todettu, ja vanhin meistä on kohta 80, ja nuorin 70v. No, tulevasta ei tiedetä. Onneksi. Täytyy koputtaa maalamatonta puuta.
Kohta lähdemme koko porukka vihdoin ja viimein syömään siippani synttäriateriaa. Jota jo kahteen kertaan on siirretty. Yhdentoista ihmisen aikataulujen sovitus on vaikeatakin vaikeampaa. Tilaisuuden toteutuminen tarkoittaa myös sitä, ettei minun tänään tarvitse heiluttaa itse soppakauhaa.
Hyvää päivää! - Yksi ystävättäreni on aika karmea kuski. Ei aja ylinopeuksia, mutta ei esim. huomaa/huomioi mitään liikennemerkkejä. Ajonopeudet hän päättää miten milloinkin. Yleensä ajaa niin paljon alinopeutta, että kerää jonoja. Aika konua istua hänen kyydissään, välillä pelottaakin. Mutta olen huono sanomaan mistään. Kellekään.
Minä en ole tainnut koskaan nähdä unta autolla ajamisesta. Lentämisestä sen sijaan monesti, tosin vain kyydissä istuen. - Tässä kohdassa on pakko kertoa anekdootti erään ystävättäreni ensimmäisestä yksin ajosta kauan sitten (toisen jälkeen lopetti ajamisen kokonaan). Hän lähti hakemaan miestään lentokentältä. Kotoaan oli sinne n. viisi km. Tuo matka kulki suurimmaksi osaksi aika vilkasta tietä, joten liikennettä piisasi. Hirveästi ajamista pelkäävä nainen pysähtyi joka kerta pientareelle antamaan tietä, kun toinen auto tuli takaa ja niitähän sillä tiellä tuli. Hänet sitten pysäytti poliisi, puhallutti ja alkoi kysellä ajotyylistään. Nainen selitti, että autokoulussa käskettiin hidasta antamaan tilaa nopeammin takaa tuleville. Poliisi sitten kysyi, mihin hän oli matkalla, ja kun rouva kertoi, että lentoasemalle, niin poliisi oli todennut: kuulkaa rouva, jos te tätä menoa jatkatte niin olette lentoasemalla vasta huomenna. Ei ihan niin kauan mennyt, mutta kuulemma melkein kaksi tuntia tuo viiden kilsan matka kesti. Paluumatkan ajoikin miehensä.
Totta on, että naiset yleensä ajavat vähemmän. Onneksi minulla on lähes aina ollut omakin kulkuneuvo, joten ajaa olen saanut yllinkyllin. Kovin usein en siis ole joutunut mieheni "neuvomisia" kuuntelemaan;) enkä hänen mukana ollessaan edes ajakaan. Eräs ystävättäreni otti aikoinaan neniinsä niin kovasti miehensä neuvomiset, että tykkänään lopetti ajamisen. Sillä seurauksella, että mies joutui/joutuu häntä kuskaamaan joka mahdolliseen paikkaan.
Lasten lähteminen kotoa on varmaan useimmille vanhemmille kova paikka, luonnollista vaikka tosiaan onkin. Meille poikien armeijaan lähtö oli vaikea, etenkin minulle. Toinen poika kaiken lisäksi läksi Sodankylään saakka ja se oli ihan kamalaa. Kumpikin kuitenkin sittemmin perustivat oman kotinsa näille kulmille, joten ne kotoalähdöt eivät enää tuntuneet niin ankeilta.
Tässä iässä huomaan silloin tällöin, että jokin on lopullisesti ohi, jokin tapahtuu viimeistä kertaa. Omakin luovuttaminen alkaa olla jo näköpiirissä, ja jälkipolven murhe siitä vähän huolettaa. Kuitenkin uskon, että luultavasti nuoremman reaktio vanhempien lähtemiseen ei ole niin maata kaatava kuin äkkiseltään voisi ajatella. Elämän jatkuminen pitää huolen, että siihen suruun ei voi jäädä. Ajan kulu on moneen asiaan oiva lääke.
Pitää tästä lähteä pienelle iltalenkille. On tullut tänään istuttua liikaa. Olen setvinyt taas Asoy:n asioita, ja nyt täytyy pääkoppaa tuulettaa, että saan suuttumuksen aiheet mielestäni edes vähäksi aikaa. - Jotkut vanhat nimet, kuten juuri esim. Kaino oli/on? joko-tai-nimi. Mutta nykynimistä ei todellakaan tiedä, keiden oletettujen nimiä ovat. Jos nimi on naisoletetun nimi ja se on annettukin miesoletetulle. Niin, mitäa sitten! En tiiä. Kun jonkun uuden nimen kuulee, niin siitä helposti tekee oman päätelmän, joka voi mennä ihan poskelleen. Mutta ei nimi miestä pahenna (ellei mies nimeä). Mutta jos nimi onkin naisella!?
Sukunimiäkin tuntuu nykyään olevan ihan vaikka mitä. Niitähän ihminen saa muutella ja ottaa käyttöön halunsa mukaan. Teennäisiä nimiä onkin paljon. Ensimmäisenä tulee mieleen esim. Helmenkalastaja ja Järvenhelmi. Pyritty kauniiseen nimeen, ja hyvin onnistuttukin. Mutta aitous on jossain. Vaan mitäpä se minulle kuuluu. - Kuningaslaji?? Malviina on naisen nimi. Mutta nykyäänhän on kai sama nimienkin kanssa, kuten on sukupuolienkin. Hitto. Ja minä pakastin 5kg Polkaa. Mistäs nyt saan tilalle Malviinaa!😂
- Just mainitsemistas oireista olen minäkin lukenut ja sisareltani kuullut. MInulla vetämättömyys on varmaan syntymävika, enkä siitä niin ole huolissani. Noita neuropaattisia oireitakaan ei ole. Nukun esim. aina jalat peiton ulkopuolella (ja meillä makkarissa talvella parhaimmillaan 16 graadia). Jos muuten palelenkin, niin koivet eivät koskaan. Olen kotona aina avojaloin tai niissä korkeintaan hotellista pöllityt froteetossut. Jostain luin, että jos jaloissa tuntuu nk. sukat, niin kyseessä voisi olla joku munuaisten juttu. Minulla joskus on jopa kuumottavat jalkaterät, sukat, eli koivet normaalia lämpimämmät, ja se tunne on lähes aina yöllä. Voihan se olla niinkin, että kun yöllä aivoni jymähtävät huonojen asioiden luuppiin, niin verenkierto vastaavasti kiihtyy toisessa päässä ja jalat alkavat kiehua.
- Oman omaisuuden käyttäminen hoitomaksuihin on minullekin (vielä) epäselvää. Kun sisareni mies aikoinaan joutui muistisairaana pitkäaikaishoitoon, laskettiin hoitomaksu vain hänen tulojensa, siis eläkkeensä mukaan. Siitä sitten vietiinkin kaikki muu paitsi se noin satanen jäi potilaalle (=asiakkaalle) "taskurahaksi". Niin po. asiakasmaksu taidetaan vieläkin laskea. Viime kesänä esitys kyllä oli, että omaisuuskin kuuluisi maksun määrittelyyn, mutta se ei mennyt läpi eduskunnassa. Varmaan seuraavan kerran maksuja määritettäessä jo menee. Eivät rahat muuten riitä.
Se, että tulot menevät omaan hoitoon on ihan ymmärrettävää. Mutta se hieman ainakin minua tökkii, että samassa hoitolaitoksessa, samaa hoitoa saavat maksavat siitä euroina eri hinnan: isomman eläkkeen saaja enemmän kuin pienen eläkkeen saaja. No, kai siinäkin joku järki on.
Hoidettavan kotiin jäävä puoliso voikin sitten olla liemessä, kun menot, jotka aiemmin maksettiin kahden tuloista, ovatkin hoitomaksujen jälkeen vain sen kotiin jäävän maksettavina. Silloin kai voisi asunnon myyntikin tulla eteen.
Nopeastihan, Whoo olet edennyt diabeteksen hoidossasi. Muistan, kun sisareni hoidon aloitti, niin kesti melkein vuoden ennen kuin arvonsa asettuivat hoitotasolle. Sopivaa lääkettä ja sen annostusta etsittiin pitkään. Nykyään hänellä on käytössään joku harvinaisempi lääke, kun niistä tavallisimmista ei oikean sorttista löytynyt.
Kovasti kakksodiabetespotilaillekin tolotetaan laihtumista hoitokeinona. Sekin lienee yksilökohtaista. Sisarellani oli joitakin ylikiloja, ja lääkäri käski laihduttaa ylimääräiset. Niin tapahtui, mutta sokeriarvoille ei tapahtunut mitään. Sen sijaan sisareni mies hoitolaitaitokseen jouduttuaan laihtui ihan itsekseen ja sai jättää kaikki diabeteslääkkeet; hän olikin jo pistosten varassa.
Minullekin Kannassa on jo labralähete. Saas nyt nähdä, koska sinne jaksan vääntyä. Veikkaan että kakkosdiabeetikoksi minäkin pääsen. Viime vuonna lääkäri sokeriarvojani jo osoitteli sormellaan. Kun olen lueskellut po. taudin oireita, niin siihen kuuluu ainakin jano ja laihtuminen. Kumpikin oire minulta puuttuu. Itse asiassa minä juon aivan liian vähän, kun minulla ei ole koskaan jano. Puoli purkkia silliäkään ei janota. Ja on tyhmää juoda turhaan. Paitsi hyvää valkkaria🤣
Mukavaa lauantaihuumaa! - Nonni, siitä se makeilukin hiipuu, kun koko ajan seuraa imelyyden astetta😁.
Nuo nykyiset ilmaisut ihmisen suvulle alkavat olla niin merkeleellisiä, että ei tiedä ovatko tarkoitettu huumoriksi vai todeksi. Eikä kohta tässä tavallinen taavi tiedä, mikä missäkin yhteydessä on oikea ilmaisu. Varmaan mik tahansa voi mennä pieleen ja loukata yhtä ja toista ja kolmatta ei ehkä yhtään. Mutta elämässä pitää joskus ottaa riskejä.
Painepesurilla voi matoista saada todella puhtaat. Eräälle ystävälle se puhtaus syntyi niin, että kun pesurilla päästeli vanhan hetekan päällä makaavaa mattoaan, niin kas, kuteet lentelivät pitkin laituria ja järveä mutta loimet hohtivat puhtauttaan. Ja ihan oikeesti: ei ollut meidän matto, laituri eikä järvi, ei edes heteka. Minä olen viimeksi mattoja pessyt käsin joskus neljäkymmentä vuotta sitten, järvessä seisten, harjalla laiturilla makaavaa mattoa jynssäten. Ihana tuoksu siitä tulee, mutta liian vaivalloista hommaa. Pesulat on sitä varten, että niissä pestään. - Voi hyvä isä tätä maailmaa! Nyt pelkäävät Kiinan ja USAn johtajat kasvojensa menetystä Taiwanin suhteissaan. Aseellisestakin konfliktistä jo puhutaan sielläkin . Ja USA on kukistanut terroristijärjestön nokkamiehen; mitä siitäkin seurannee. Putleri riehuu Ukrainassa ja pelkää menettävänsä hänkin kasvonsa, ja siksi vain nostaa panoksia. Ja niin edelleen...
On tämä maailma täynnä herkkänokkaisia valtion päämiehiä. Miten sellaiset päässeetkin valtaan. Saisivat kaikki saada raketin takapuoleensa ja menolipun kuuhun, tai paremminkin vielä pidemmälle.
Samaan aikaan kauhistelen ja suren eilen kuulemiani tapahtumia eräässä tutussa perheessä. Tämä maailma on monille käynyt todella kamalaksi paikaksi. Ja sitten em. ja monet muutkin vallanpitäjät vain parkuvat omaa arvovaltaansa, eläen itse kuin siat pellossa, varastaen kansaltaan ja muiltakin kansoilta, tapattaessaan niitä kun itse ovat turvassa bunkkereissaan kyljyksiä ja täytekakkuja ahmien, sylki suupielestä valuen. Oksettaa ja vihattaa. Ei ole noissa "mahti"miehissä yhtä ainutta oikeaksi aikuiseksi kasvanutta ihmistä - isolla iillä. Kaikki samanlaisia turvamiesverkkojen ympäröimiä velliper...isiä surkimuksia.
Mutta nyt lounaalle. Varsin proosaruokaa siipan toivomuksesta: makkarakastiketta, pottua ja salaattia. Minäkin tykkään. - Hauskaa kuulla, että muillakin on outoja ruokayhdistelmiä. Vielä viime syksyyn saakka, jolloin siipalle vielä ruoka maistui, hänen feivorittiaan oli pannukakku ja sen päällä nakki tai kaksi, pannukakun palan koosta riippuen. Ja välitti tämän "perinteen" pojanpoikaankin😂, eikä äitinsä tykkää yhtään. No, pannukakkua on enää harvoin. Kun pojanpoika tulee käymään niin silloin siippa saattaa tehdä puolikkaan annoksen pannaria. Nakkeja ei kuitenkaan nykyään ole juuri milloinkaan. Niin oli vielä viime syksyyn saakka; Kivikylän nakkeja oli aina jääkaapissa. Mutta siipan pannari on herkullista ilman nakkejakin. Parasta se on kuitenkin (minun mielestäni) omena- tai mansikkahilloin kanssa.
- Muistan minäkin jättikorvarit, mutta paikkaa en muista, missä niitä nautiskeltiin. Hesassa asuessamme joskus kävimme siipan kanssa "ulkokahveilla" ja jossain siellä kai sitten noihin jättipulliin tuhlasimme pieniä opiskelijan rahojamme. Tänne landelle muutettuamme sellainen(kin) ylellisyys jäi, kun kun ryhdyimme pitämään pystyssä pankkia asuntolainan tolkutonta korkoa ja lyhennystä maksellessamme. No, ei täällä siihen aikaan kyllä kahviloitakaan ollut.
Nykyään käyn kaffelassa ehkä kerran kuussa turisemassa ystäväni kanssa, mutta siinä paikassa ei varmaan edes tiedetä, että korvari voisi olla kahden hengen korvari. Ja kyllä kaffe on hinnoissaan. Kaupassakin paketin hinta on jo aikamoinen. Jossain lehtijutussa eräs paahtimoihminen sanoikin, että hinta on tullut jäädäkseen, vaikka kertoi maailmalla kahvin hinnan jo lähteneen laskuun. Sehän on täällä meillä kaiken maailmalta tulevan kanssa aina sama: hinta kyllä nousee vikkelästi milloin milläkin argumentilla perustellen, mutta laskuun lähtee hitaasti jos ollenkaan.
Tänään tuntuu taas kesältä. Pitänee tehdä vähän pihahommia. Leikata nurtsia yhtiönkin mailta, kun vakileikkaaja on lomareissullaan ja lupasin toimia sijaisenaan.
Suloista sunnuntaita kaikille! - Noita festareita on tänä kesänä ollut ihan älytön määrä, ja joitakin kai on vielä tulossakin. Millä ihmeellä niihin kaikkiin riittää porukkaa! En ole yhtään seurannut juttuja niistä, mutta olisikohan joissakin peruutuksissa syynä se, että lippuja ei ole mennyt tarpeeksi, eivätkä bändit halua esiintyä vajaille katsomoille. Sehän saattaa kertoa vaimenneesta suosiosta. No, se on vain omaa pähkäilyäni.
Siipan kanssa ainoat festarit, missä koskaan olemme käyneet on Pori Jazz. Viitenä kesänä kerkisimme siellä käydä. Se loppui siihen, että jo vuotta aiemmin piti päättää osallistumisesta; piti varata majoitukset ja lomat (töissähän sitä silloin vielä käytiin). Varatun majoituksen varmaan olisi saanut peruutettua, koska kysyntää oli, mutta lomien varmistaminen niin kauan etukäteen oli mahdotonta. Kerran vuokrasimme asuntoauton, jonka parkkeerasimme työpaikkani pihalle. Olin Porissa, eräässä opinahjossa juuri tuon viikon opetushommissa, ja niin läiskin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: päivät taoin oppia sällien kaaliin illalla jammailin jälkiruoaksi.
Paul Ankan konserttiin Linnanmäellä olisin aikoinani halunnut mennä. Hänhän oli niin iiiiiiiihana! Mutta olin silloin vasta vähän toisella kymmenellä, joten vanhemmat eivät suostuneet. Ja kyllä otti pannuun, etenkin kun tiesin muutamien luokkakavereideni - saman ikäisten - sinne menevän. Mutta silloin ei rettelöity vanhemmille. Ei ainakaan meillä. Onhan PA käynyt Suomessa myöhemminkin monta kertaa, mm. Porissa, mutta eipä ole tullut lähdetyksi konsertteihinsa. Ihan hyvin hän musisoi vanhoillakin päivillään, joten olisi ehkä kannattanut mennäkin, mutta suurin intoni oli jo hävinnyt siinä vaiheessa. Vieläköhän hän esiintyy, on jo yli 80v.
Tänään vihdoin sain hakea sen tilaamani mustikkaämpärin. Poimija oli kaiken lisäksi vielä putsannut ne. En kuuna päivänä itse myisi 50:llä poimimaani ja vielä silpimääni kukkuraämpärillistä mustikoita! 500 olisi oikeampi hinta. Nyt vielä pitäisi vakuumipakata ne ja pistää pakastimeen. Viimeksi pakastin mustikoita kesällä -19. Silloin olin poiminut ne itse. Ja jälkeenpäin konkkasin viikon, kun selkä nk. "huusi leipää".
Eli nyt mustikkahommiin. Taidan leipasta mustikkapiirakankin. Sen ainoan oikean: pullataikinapohjalle. Ja illalla saan sitten taas palkinnoksi ahkeruudestani katsoa Lewis'tä:) Mukavaa lauantai-iltaa muillekin! - Kannattaa maistella hapankaalia. Se on todella hyvää, ja minunkin mielestäni Whoon mainostama Rasilaisen kaali on tosi herkkua. Sitä voi itsekin tehdä, mutta itse en ole kokeillut. Sisareni sen sijaan on sitä tehnyt ailloin tällöin; aika työläs homma. Mutta voipi olla, että siitä huolellisella työllä saa Rasilaisenkin kaalia paremmin. Niin on monen muunkin omatekemän syötävän laita.
Meilläkin syödään kaalia paljon, juuri kaalilaatikkona ja mm. cole slaw'na. Jälkimmäistä voisin syödä aamulla, illalla ja keskipäivälläkin. Kaalipiirakkaa olen viimeksi tehnyt varmaan joskus 80-luvulla. Pitäisikin taas väsätä, se on hyvää. Kaikkea uunissa tehtävää kai pitäisi tehdä nyt pakkaseen, varastoon, jos syksyllä ja talvella tulee sähkötoimituksissa katkeamisia ja sähkö maksaa maltaita. Voisi osallistua talkoisiin ja silti syödä uuniruokia ja leivonnaisia. Sulamiseen ei tarvita sähköä, mutta lämmittämiseen kuitenkin jonkin verran. Tulee mielenkiintoinen syksy ja talvi. - Juu, kaura on hyvää ja näkyy olevan muotiakin. Meillä on kauraa syöty jo ainakin kahdenkymmenen vuoden ajan. Kauraa minäkin käytän monissa leivonnaisissa, mutta sitten on leivonnaisia, mihin kuuluu joku tietty juttu. Ja minulle mustikkapiirakka on sellainen.
Sokerista siippa on tykännyt ja tykkäisi vieläkin, mutta jostain luki, että sokeri toimii syövän ravitsijana - tiedä sitten pitääkö paikkansa - ja hän onkin vähentänyt sokerin käyttöään merkittävästi. Nuorena sokerin käyttö hänellä oli tolkutonta, mutta isältään kai oppi (senkin). Itse olen aina esim. leipomisissa käyttänyt paljon vähemmän sokeria kuin resepti käskee. Eikä se johdu terveellisyysseikasta (tärkeä tietysti), vaan ensisijaisesti siitä, että itse en tykkää kovin makeasta. Se on vähän niinkuin suolan kanssa, että sitä tarvittaessa saa lisää, mutta pois ei saa, mikä kerran ruokaan on sekoitettu.
Höh, radiossa joku antoi sähkönsäästöohjeen: ei kannata koko yötä puhelinta pitää latauksessa:) - Eilen reteesti kerroin käyttäväni tuotteita hajun ja maun perusteella, en päivämäärän. Joka paikkaan en nokkaani kuitenkaan kerkiä(!) työntää. Aiemmin kesällä, kun piipahdimme päiväseltään mökillä otin sieltä mukaan sinne jääneen, avaamattoman muropaketin, pojanpojan lemppariaamupalaa. Vein sen sitten täällä hänelle. Jossain vaiheessa sain pojalta viestin: hei, mummu, sen muropaketin pe-päivä on 20.6.2021!! Murot maistuivat kuulemma merkilliseltä. - Täytyy myöntää, että vähän meni överiksi päivämääräpelleilyni. Mutta olivatpahan ainakin "kypsyneitä" muroja.
Saas nähdä saadanko siipan kanssa tänään ruokamyrkytys. Söimme eilen riisiä kanakastikkeen kanssa. Täksi päiväksi tarkoitetut loput riisit unohdin illalla laittaa jääkaappiin. Eli kohta lounaalla syömme kylmäketjusta poikennutta ruokaa, tosin kypsytettyä, mutta sittenkin. Saatankin seuraavan kerran kirjoitella sairaalaan myrkytysosastolta:)
Kiihkeästi odotan soittoa mustikkametsästä. Tutuntuttu lupasi poimia minulle ämpärillisen tällä viikolla, ja nyt on jo perjantai. Saas nähdä pääsenkö mustikkapiirakan tekoon, vai siirtyykö se ensi viikolle. Tavalliseen pullataikinaan tehty mustikkapiirakka on paras. Jos pullataikinan kaulitseminen on hankalaa, niin piirakka siitä tehtynä on sitäkin herkullisempi. - Tritonus oli mielestäni hienoa luettavaa, musiikillinenkin anti oli maittava. Tosin Westön ihailuni hieman saattaa vaikuttaa arviooni. Westö on ainut kirjailija, jonka kaikki romaanit ovat hyllyssämme. Toivottavasti löydät kirjasta saman lukemisen nautinnon kuin minä.
Onpa hyvä, että kermapurkistani syntyi varoittava esimerkki siitä, miten jääkaapin järjestystä ei kannata sotkea🤣 Toisaalta sinulla on yksinvalta oman kaappisi käyttöön. Eli kun itse kysyy ja itse vastaa, niin ei tule jälkipuheita.
Tavallinen maito ei mene miksikään vielä viikossakaan päiväyksestä, sitä varmemmin jos tölkki on avaamaton. Useimmat maitotuotteet säilyvät hyvin. Minä en katso päivämääriä, vaan maistelen. Kaupan tuotteissa päivämäärä on käyttökelpoisuuteen nähden aika väljä - mutta tietysti pakollinen. Ainoat tuotteet, joissa itse noudatan päiväystä aika tarkkaan ovat kala ja kana (niissä usein päivämäärä viittaakin viimeiseen käyttöpäivään), tietyt juustot ja avatut leikkeleet. Avatut eineksetkin voi syödä, kun kuumentaa uudelleen.
Jälkipolveni sen sijaan, ehkä vastareaktiona minulle, on hysteerisen tarkka päivämääristä. Tunkiolle maitokin menee jo tänään, jos se on pakkauksen päivämäärä; kamalaa tuhlausta. Pyörittelevät päätään, kun minä leivon pullaa jauhoista, joiden päiväys meni jo kuukausi sitten, tai laitan kastikkeeseen kermaa, joka "vanheni" eilen. No, sen olen oppinut, että jos heille jaan jotain itse tekemääni syömistä, niin niissä ainekset ovat tuoreita heidän vaatimustensa mukaan.