- Jotenkin tuntuu helpottavalta, että muillakin on turhia sähköhärpäkkeitä. Meillä niitä on jo toinen ulkovarasto täynnä. Siellä on kaikki koneet, jotka isokokoisina vievät liikaa tilaa mahtuakseen sisätiloihimme. Asunnon kaapeissa ja komeroissa on sitten kaikki muut, ja sitä kaikkea muuta - kaapeleita (jotka kaikki ovat minulle letkuja) korppuja, lerppuja, cd:itä, näppiksiä, näyttöjä, läppäreitä, kuulokkeita, jatkojohtoja - on paaaaaljon. Yksi vanha pöytätietsikan "konehuonekin" on siellä visussa tallessa myöhempiä toimenpiteitä varten!? Voisin sano, että kamat eivät ole miehen järjestelykyvyn näyte. Koneet tuolla ulkovarastossa sen sijaan ovat kuin kirurgin vempeleet pöydällään. Jos kaikkia romppeita joutuisi yhtaikaa kuljettamaan jonnekin, niin peräkärrymme kuomu ei menisi enää kiinni.
Tänään tein ennätyksen heräämisajassa: 11:05!! Tosin yöllä valvoin taas useamman tunnin, mutta en aiemminkaan ole semmoisen jälkeen nukkunut kuin korkeintaan kymmeneen. Tätä menoa syksyllä herään suoraan iltapalalle. No, eläkeläiselle sekin on mahdollista. - Juu, mutta minä en ollutkaan toisella puolen maapalloa kermapurkkini kanssa. - Onhan tosiaan kaaosteoriaa käytetty mm. sääilmiöidenkin selittämisissä.
Häntäluu on tärkeä kapistus ainakin silloin, jos sen jotenkin tärvää. Aikoinaan ensimmäinen poikani tähän maailmaan rynniessään mursi häntäluuni. Siitä otettiin röntgenkuvakin, kun se ei vain meinannut parantua; oli häntä mennyt ihan vinkuralleen. Ei kuitenkaan lastoitettu🤣. Se vinkura kaiketi sitten luutui niille sijoilleen.
Joitakin vuosia sitten liukastuin mökin rapulla ja putosin persuksilleni betoniportaalle. Ja silmissä sinersi. Jos ei ole sitä kipua kokenut, niin sitä ei voi sanoin kuvata. Ehkä vinkura meni siinä rytäkässä toisellekin vinkuralle, ja kipu siksi niin karsea. Kuukausia kesti senkin paraneminen. Tai tiiä paraniko, mutta kipu häipyi. - Sanotaan, että muistia kannattaa harjoittaa. Joskus taas sanotaan, ettei muistiaan kannata ylenmäärin rasittaa. Mikä sitten kannattaa, vaikeaa ainakin amatöörin päättää. Muistiin taitaa mennä asioita, vaikka hanttiinkin pistäisi.
Itse teen paljon ristikoita, sudokuita myös. Ristikoissa tarvitaan usein muistia. Joskus googeloin kun en muista, mutta periaatteessa minua ärsyttää, että haettun sanan keksimiseen pitää käyttää apuneuvoja. Valokuvat ovat tylsimpiä, etenkin kun kuvat monesti ovat niin huonoja, että niistä ei kysyttyä naamaa tai asiaa erota ry...än pappikaan. Ratkaisusana pitäisi mielestäni voida keksiä vihjeen perusteella, ei muistaa jotain faktaa tai nimeä, mitä ei todellakaan muista. Sudokuissa ei tarvitse muistaa kuin numerot, mutta joskus jonkun tehtävän numerot -niiden paikka ruudukossa - jäävät muistiini, ja tulevat sieltä esille uudessa tehtävässä. Typerää muistin rasittamista. - Siis siippa EI osaa katsella hyllyä, kaapista puhumattakaan...
- Muistista olette kirjoitelleet. Taisi olla Edson, joka heitti kysymyksen "muistaako mies vain yhden asian kerrallaan". Sama vika "rahikaisella", ainakin minulla usein. Usein myös sanotaan, että miehellä on putkiaivot. Aivoista en tiedä, mutta omalla siipallani on putkinäkö, jolla kokemuksista päätellen onkyllä tekemistä muistamisenkin kanssa. Kun hän esim. etsii jotain kaapista ja se joku ei ihan just ole samassa paikassa kuin päivä sitten, niin hän osaa katsella hyllyä, kaapista puhumattakaan laajemmalla kuvakulmalla vaan luopuu heti etsimisestä ja toteaa minun niitä tavaroita piilotelleen.
Eilen juuri hän etsi jääkaapista "omaa" juustoaan (hän syö niitä kaikkein tuhdimpia, minä vähän kevyempiä), jonka paikka on tietyssä paikassa tietyllä hyllyllä. Olin siihen eteen, hyllyn reunalle laittanut avatun 2dl:n kermapurkin - siis ei kovin iso - ja niin kävi, että olin taas hävittänyt hänen tavaransa. Laskin ainakin 20:een🤣.
Kahden ihmisen muistot samasta asiasta voivat erota toisistaan joskus paljonkin. Sekin on totta, että joku asia, vaikka yhdessäkin koettu, ei jää toisen muistiin lainkaan mutta voi toiselle se olla muistojen listan alkupäässä. Sisareni kanssa on aika usein meille käynyt juuri niin. Meillä on ikäeroa seitsemän vuotta ja se varmasti vaikuttaa muistamiseen. Toiselle joku asia on ehkä ollut merkittävä, toiselle taas sitä "jokapäiväistä kauraa".
Whoo sanoo, että ikääntymisen EI pitäisi vaikuttaa muistamiseen. Ei pitäisi, mutta niin vain käy, ainakin minulle. Jospa vanhalla on jo muistipaikat niin täynnä, että osa tavarasta alkaa pudota matkasta. Asioiden merkittävyyskin varmaan vaikuttaa. Tai ainakin saisi minun puolestani vaikuttaa. On turhaa säilöä kaaliinsa asioita joilla ei ole mitään merkitystä, mutta sinne niitä vain uppoaa. Viime yönä valvoessani muistelin erään vuosikymmeniä sitten hyvän päivän tutun sukunimeä. Lopulta sain sen pinnisteltyä muististani. Turhaa raksuttelua pääkopassa, keskellä yötä. No, onhan se tietysti helpottavaa, että muistaa nimeltä ihmisen, joka tuli työpaikan käytävällä vastaan kerran, pari viikossa😅 - Minä en muista koska meidän huusholliimme hammasharjat hommattiin. Luulen, että niihin aikoihin, kun kansakoulussa hammaslääkärin piinaan jouduttiin Mutta niiden hammaslääkärireissujen jälkeen ei paljon pestävää ollut, kun järkiään kaikki hampaathan siellä kiskottiin, kun "pois ne lähtee kuitenkin".
Aika hurjia kokemuksia sain minäkin kouluhammaslääkärillä, mutta en niistä varsinaista traumaa saanut, mutta kyllä inhoan hammaslääkärissä käyntejä. Eikä se inho tule kivusta, vaan siitä asennosta, missä potilas joutuu olemaan, että lääkärin ergonomiset vaatimukset täyttyvät. Jossain vaiheessa kieltäydyin menemästä selinmakuulle, pää alaspäin. Pitkin hampain vaatimuksiini suostuttiin
Nyt ei enää vuosiin ole minun tarvinnut muistuttaa asennosta, vaan automaattisesti jättävät penkin pystympään kuin normaalisti. Automaatio jatkuu varmaan niin kauan kuin nykyinen hammaslääkäri minua hoitaa. Hän kyllä lähiaikoina jää luultavasti eläkkeelle, joten sitten pitää kouluttaa joku uusi tyyppi tavoille. Onneksi seuraava käynti on vasta ensi keväänä; toivottavasti ei aiemmin tule mitään hoidettavaa. - Yleinen sauna oli meidänkin perheessä lapsuuden pesupaikka. Jossain vaiheessa asuimme myös talossa, jonka alakerrassa oli vain sen talon asukkaiden käytössä sauna, ja se sitten lämpesikin alvariinsa. Talon viidestä perheestä kahdessa oli nuoria miehiä ja heille saunalla oli käyttöä. Isäni taas tykkäsi tehdä puuhommia ja lämmittää saunaa aina kun oli tarvis. Ja tarvishan oli.
Nykyisin monien harrastama tolkuton suihkussa lotraaminen on - tolkutonta kaikin tavoin. Hajuton ja mauton pitää olla. Itse en ihoani voisi semmoisella tahdilla kurittaa, johan siinä jo suomut kasvaa. Sellainen vaatisi litroittain kosteusvoiteita, enkä niitä halua käyttää kuin äärimmäisessä tarpeessa. Mikä äly ensin liottaa ja hinkata itseään ja sitten tuhria puhdas nahka voiteilla. Edes käsivoidetta en käytä joka päivä, saati sitten ruumisvoiteita.
Nyt sataa niin juman tulen perh...sti. Ähäkutti kuitenkin. Sain pyykit pelastettua. - Kyllä kuumilla ilmoilla tuo jäähdyttävä pullo- tai hanskalokero on autossakin oikein miellyttävä lisävaruste. Muistan hyvin ajan, kun autoissa ilmastointikin oli uutta. Tänä päivänä tuntuisi aika konulta ajella hikikarpalot silmiä sokaisten, etenkin kun tietää, että muukin ratkaisu on olemassa, jo keksitty; sellaistahan, mistä ei tiedä ei osaa kaivata.
Hyvä, Whoo, kun konkretisoit tois pualen ja tän pualen. Minä en niitä koskaan muista, mutta nyt kun on silmissä parin referenssin nimi, niin saatan seuraavan kerran asian puheeksi tullessa jo muistaa. Sekin on hyvä muistisääntö, et ku ollaan täl pual niin ollaan lähempänä Hesaa🤣.
Matkailuauton suihkusta tuli mieleen yöjunien hyttien suihkut (tai kai ne vaunut ovat liikenteessä päiväsaikaankin, en tiedä). On siitä aikaa kuun viimeksi yöjunalla menin, Enkä siis tiedä, ovatko jo mukavampia tänään, mutta kun aamulla sinne suihkuun piti menemäni, niin jäipä menemättä. Koppi on ahtaanpaikankammoisen painajainen - umpinainen hissi ja magneettikuvauksen tuubi ovat minulle samaa kaliiperia. Suihkun sai esille pyörittämällä koko wc/suihkumodulia niin, että veski siirtyi taakse ja suihku eteen. Tilaa oli just sen verran, että normaalipainoinen sinne mahtui, nahka kuitenkin johonkin seinään koskettaen. Kamalaa.
Jossain lehdessä seurasin vähän aikaa keskustelua veden, etenkin lämpimän veden käytöstä. On melkoista tuhlausta käydä suihkussa jopa kolme kertaa päivässä: aamulla ja illalla, ja monet vielä liikuntatuntien jälkeen. Ei ole ihme, että ihon bakteeritasapaino menee sikinsokin liiasta hygieniasta. Ja taudit tykkää. Samoin lämmityksestä ja tulo-/menovedestä rahan keräävät tahot.
Nyt pitää lähteä pelastamaan pyykit sisälle. Turkulainen sade on tulossa kovaa kyytiä tännekin. Ottaisi pattiin jos paksut kylpypyyhkeet kastuisivat toiseen kertaan. - Nyt sain minäkin YT:n toimimaan. Rinkelistä ei häivääkään. Ja tällä samalla Duckduckilla aukaisin, kuten edelliselläkin kerralla yritin. Jaa-a, jos turkulainen on Töölössä eilinen niin miltähän ajalta olisi sitten tuusulalainen mummu, jos sinne vääntäytyisi. Vähintään viime vuotinen ellei vallan muinone. No, olen kyllä Töölössä joskus asunutkin, mutta silloin en ollut mummu.
Suppiskastiketta Edsonilla! Minäkin viime syksynä sain ison kassin suppiksia, mutta ne on jo syöty. Säilöin ne kuivattuina, mikä minusta on paras sienten säilömiskonsti. Sienikastike on minunkin herkkuni. Aijai, hyvä possupihvi tai mieluummin paistettua kalaa, ja kanttarellikastiketta kylkeen. Iso nam! Kanttarellejä on jo täällä kaupoissa, mutta ne ovat vielä virolaisia. Periaatteessa en niitä osta. Siellä on paljon metsittyneitä, entisiä, jonkun alan teollisuusalueita, joilla kuulema sieniä kasvaa - kuin sieniä. Sienethän tunnetusti imevät maasta ravinteiden lisäksi myös myrkkyjä.
Joissakin ruokaohjeissa (ja - ohjelmissakin) sienten nestekin käytetään ruokaan. Ei ensin haihduteta sitä. Joku telkkarikokki kehui, että sienen maku on voimakkaampi, kun ottaa nesteen mukaan. Juu, ja samalla mukaan tulee iso osa sienten imemistä epäterveellisistäkin aineista. - Juu, sekaisin olleet jo syntymästäni;) Onneksi siippa on sähkönykypertti, joten apu on lähellä.
- Täälläpä+näämmä+puhuu+yhdenlainen+"prosenttiliike".+Kyllä+nuo+ruokakaupan+tuotteiden+prosentit+ja+niiden+kohtelu+kaupan+kassalla+joskus+huvittaa.+No,+lain+mukaan+tietysti+pitää+toimia.++Viime+vapun+tienoilla+siippa+haksahti+ostamaan+kaupan+simaa+-+jotka+kaikki+sanalla+sanoen+ovat+kaikkea+muuta+kuin+simaa,+itsetehtyyn+verrattuna+-+ja+meni+tavaroidensa+kanssa+itsepalvelukassalle+muka+nopeuttaakseen+käyntiään.+Simapullon+kohdalla+automaatti+käski+pyytää+myyjää+paikalle;+simassa+oli+alkoholia+1,6%.+Tarkkaa+hommaa+kuin+sonnanajo+vastatuuleen,+ilman+perälautaa.
- Pöllönpojan minäkin hämärästi muistan. En niin, että olisin mitenkään osallistunut kirjoittelemiseen, mutta Weepeli hänestä jotain kertoili. Eikös hänelle tullut joku paha terveysongelma. Kuoliko? Muistelen, että olisi ollut Weepelin veli. Tai sitten taas muistelen väärin.
Sää on ihan selvästi muuttunut/muuttumassa lisää. Tein aamulla (siis aamulla, minä!!) jo ennen yhdeksää pitkän lenkin kettisten kanssa. Kiva ilma muuten, mutta tuhottoman kostea. Koirien turkki ja pellavamekkoni olivat ihan käsin tunnisteltavan kosteita kun tultiin takaisin. Onneksi ei ollu sitä lämmitystä, mikä vielä eilen vallitsi; kostea ja kuuma on nikeltävä yhdistelmä pohjoiselle ihmiselle.
Herätys huushollissamme oli kyllä aamulla jo seitsemän aikaan, kun naapuriyhtiön pihalle tuli kauhakuormaaja, joka alkoi kuljetellapihalta kaivettuja julmetun isoja kiviä. Kolina oli melkoinen. Kummallista siinä oli se, että tänään on lauantai. Eihän lauantaisin enää ole töitä tehty aikoihin.
Hitsi, kun salamoiden lukumääristäkin on tullut uutisjuttu. Salamanlaskijoita on pitkin Suomea, ja niiden näyttöjä löytyy netistä helposti. Mutta mitä merkitystä sillä kellekään on, kuinka monta salamaa viime yönä havaittiin, tai että edellisenä yönä niitä oli vielä enemmän. Kaikesta - ja nimenomaan säästä - pitää aina väkisinkin kyhätä uutinen, jossa on jotain erikoista, vaikka ei mitään erikoista olisikaan. Ja helle on näköjään kesän mittari. Jos 25C saavutetaan, on mahtava kesä, jos ei, niin kesä on ihan plääh.
Mukavaa lauantaita! - Kauan sitten siipan veli oli töissä ravintolassa. Siinä paikassa oli tapana, että tipit laitettiin yhteen ja illan lopuksi potti jaettiin kaikkien kesken. Sitä ei veli koskaan kertonut, miten hyvin työntekijät tapaa noudattivat, pistivätkö kaikki omaan taskuun vai yhteiseen pottuun.
Nykyäänhän kun maksetaan kortilla tai mobiililla saattaisi verottajakin jollain konstilla päästä kiinni tippeihin, mutta en jaksa uskoa, että sellaiseen ryhtyy. Se olisi - kai - loputon työmaa. Taikka, että joku tippinsä verottajalle oma-aloitteisesti ilmoittaisi. Voin tietysti olla ihan hakoteillä. Enhän tiedä, mitä kaikkea nykyisistä maksutavoista saadaan selville. Hyvä kun itse osaan käyttää korttia, Pivoa ja mobiilipankkia. - Minua tippisysteemi rassaa. Suomessa en anna koskaan. Mutta monissa maissa, kuten esim. Amerikassa tippi on työntekijälle elinehto. Ravintolan tarjoilijat monissa paikoissa sitä vaativatkin. Kyllä vieläkin kuulemma Amerikkaan lähtiessä pitää olla taskussa iso nippu taaloja. Niitä tarvitaan joka paikassa: taksikuskille, vessapaperin jakajalle ravintolan vessassa, pojalle joka kuskaa tavarasi hotellihuoneeseen. Käyköhän niissä jo päätteellä maksaminen. Tuskin.
Kerran työmatkalla NYC:issä ollessani istuin aamiaisella hotellin ravintolassa. Viereisessä pöydässä istui nuori pari, kielestä päätellen unkarilaisia. Kun sitten maksoivat tarjoilijan antaman laskun ja nousivat pöydästä pois lähteäkseen, niin tarjoilija, tuhti musta nainen nosti aivan kamalan äläkän ja kirosi pariskunnan alimpaan helvettiin, kun eivät älynneet antaa tippiä. Pari juoksi lujaa karkuun. Se oli kyllä aikamoinen näytelmä.
Aikoinaan nuorempina kävimme joskus siipan kanssa ravintolassa istumassa iltaa, syömässä ja tanssimassa. Portsareillehan piti antaa silloin ovirahaa pois lähtiessä, vaikka ei olisi takkiakaan ollut narikassa. Kerran edellämme joku asiakas pisti portsarin käteen kasan kolikoita. Portsari siitä suuttuneena viskasi ne kolikot antajan päälle, perään rankasti kiroten. Kuulemma piti anta paperirahaaa. Onkohan vielä sama portsarin lahjontatapa olemassa; en ole enää vuosiin iltaa ravintolassa viettänyt. - Piti vielä sanoa, että vaikka mainitsemani horoskooppiexpertin mukaan vesimies ja rapu on huono yhdistelmä, niin olemme silti kulkeneet yhdessä jo pitkäli yli 50v, joten emme kai yhdistelmänä ihan pahimmasta päästä ole. Vaikeuksia on ollut, kuten varmaan kaikissa avioliitoissa.
En tiedä, kuuluuko nimenomaan ravun piirteisiin pitää voimakkaasti omista mielipiteistään kiinni, mutta ainakin minun siippani on sellainen ihan ns. satasella. Ehkä se osin liittyy myös insinööriyteen😉. Ja täytyy myöntää, että jos minä olisin toinen sellainen, niin noita vaikeuksia olisi varmaan tullut enemmänkin. Aina välillä, kun minua oikein potuttaa luovuttamiseni jossain kiistassa olen lohduttanut itseäni, että "viisas väistyy"🤣 No, se väistyminen on totta, viisaudesta en niinkään tiedä. - En ole koskaan kiinnostunut tähtimerkeistä, en usko niihin, horoskooppeja en lue koskaan. Itse olen vesimies ja kerran eräs intohimoinen tähtimerkkejä tutkiva työkaverini sanoi, että vesimiehen ei kannattaisi sitoa itseänsä vesielävään. Ennen siippaani minulla oli pari kesäheilaa ja hekin rapuja! Sisareni on kalat, ja lapsena ja nuorina tappelimme aina niin että tukkatupsut lentelivät. Seitsemän vuoden ikäero lie vaikuttanut. Tappeleminen jäi, kun sisareni lähti elämään omaa elämäänsä. Nyt olemme parhaimmat toistemme ???, ystävät on liian mieto sana, kaverit vielä miedompi. Olemme kai sitten parhaimmat siskokset.
- Rapunen, miten muistitkin että siippanikin on rapu. Olen sen täällä joskus "paljastanut" Pienten lasten äitinä on varmaan kamalaa olla peloissaan oman henkensä puolesta. Minun ei sellaista ole onneksi tarvinnut kokea. Mutta ajoittain pelkäsin kyllä lasteni jäävän isättömiksi, kun isänsä oli jatkuvasti tien päällä. Muutaman kerran hän joutuikin tilanteisiin, missä olisi voinut käydä huonosti, mutta enkeli tai joku muu tuli väliin.
Kerran jouduin säikähtämään perusteellisesti. Puhelin soi myöhään illalla. Toisesta päästä sanottiin, että täällä puhuu komisario sejase, ja kysyttiin olenko senjasen niminen. En muista mitä vastasin, mutta istumaan piti käydä. Sekunnissa tiesin, mitä asiaa komisariolla on - siippani oli silloinkin matkalla jossain. Mutta komisario alkoikin puhua jonkun taidenäyttelyn luvista. Hän luuli soittaneensa po. näyttelyn järjestäjälle, jolla oli muuten sama nimi kuin minulla, mutta etunimessä oli pari kirjainta vaihtunut. Sain jotenkin sanottua, että en ole tavoittelemansa henkilö. Pitkään puhelun jälkeen vain tutisin. - Kyllähän tämä ikä on semmoinen, että kaikkea voi tapahtua nimenomaan terveyssaralla, ja pitäisi olla valmius ottaa vastaan kaikki, mikä tulevaa on. Nuoruuden ikuisen elämän illuusio onneksi hukkuu elettyihin vuosiin; nuorenahan henkeä tai terveyttä ei uhkaa mikään.
Kiitos, Edson tsempistä. Sitä kyllä tarvitaan. Siippa on omien sanojensa mukaan inhorealisti - ja vahvistan sen - ja ainakin vielä ihan tolkun tuntuinen. Tosin on tyypillinen mies, joka ei paljon puhu. Sen kyllä olen huomannut, että hyvin paljon hän katselee nykyään vanhoja kuvia, niin pojan lapsista kuin omistammekin.Vaikka siippa ei puhu, niin rapuna (hänkin!!) todella on täynnä tunteita, ja kaiken lisäksi helposti pakittaa sinne menneeseen.
Toisaalta on kai niinkin, että yksinkertaisesti kaikki eivät kykene puhumaan. Siitä oli HS:ssakin taannoin juttu. Me naiset saatamme kyllä joskus olla jopa liiankin päälle käyviä puhumisvaatimuksinemme. Pitäisi pariskunnan olla keskiarvo mykästä ja puhekoneesta, niin sitten voisivat puhumistoiveet kohdata. - Kiitos Rapunen. Niin kauan kuin on toivoa on elämää. Pitäisi vain jaksaa toivoa. Minä olen kyllä aika huono siinä(kin). PAhanlaatuinen pessimismini on päällimmäisenä määräämässä omaa mielentilaani ja siinä toivo jää jalkoihin.
Itse olen kyllä aika paljon jo mieltäni valmistanut tuleviin. Suuri huoli on lapsenlapsista, joille vaari on kovin rakas, ja pelkään heidän suruaan. He ovat vasta alkaneet toipua vanhempiensa vaikeasta erosta, ja nyt jos näin pian tulee uusi iso järkytys, niin pelottaa heidän kestokykynsä. Suuri huoli on myös siipan mielialoista. Hänellekin on aivan hirveä paikka jättää rakastamansa lapsenlapset kesken kaiken; ei luultavasti saa nähdä heidän astumistaan omaan elämäänsä. Mutta näin tämä elämä menee. Ei voi muuta kuin ottaa vastaan se mikä annettu on. - Onpa sitkeässä tuo sinun flimmeriongelmasi, Cee. Kumma kun eivät lääkkeetkään auta. Tosin se kai voi ollakin joillakin sellaista sorttia, että lääkitys ei auta. Poikani anopilla on juuri se ongelma. Hän on siitä kärsinyt jo useampia vuosia. Muita vaivoja hänellä ei ainakaan vielä suuremmin ole. Itse hän sanoo, että on vain kaiken aikaa uupunut, ei oikein jaksa liikkuakaan kuin pihallaan hissuksiin käyskellen. Kaupassa ja jossain muuallakin pienen matkan päässä käy kyllä vielä autolla.
Meillä eletään näinä aikoina jännityksen keskellä. Saattaa olla, että pian lääkäri kertoo, jatketaanko siipan nykyistä lääkitystä vai siirretäänkö hänet vain palliatiiviseen hoitoon.
Siippa kävi tänä aamuna röntgenissä, ja kuvien perusteella noita päätöksiä lääkärit tekevät. En tiedä, onko tämän päivän kuva jo päätöksen perusta, vai odottavatko vielä kahden viikon päästä otettavaa.
Pessimistinä uskon, että pelkäämäni tuomio tulee. Sen jälkeen siippa käy vielä Docratesissa kysymässä sitä kuuluisaa toista mielipidettä. Tuskipa sielläkään muuta on tarjolla kuin kymmeniä tuhansia maksavia, taudin geeniperimän tutkimista ja sen mukaista, toisia kymmeniä tuhansia maksavaa, kokeilevaa lääkitystä. Sitä ainakin ekalla kerralla siellä käydessämme tarjoiltiin. Katsotaan, mitä tuleman pitää, mutta ainakin mielen se jo pitää alhaalla.
Nyt pitää lähteä pistämään stroganoff käyntiin, että saamme iltapäivällä murua rinnan alle.
Hyvää alkanutta viikkoa!