- Minulla on periaate, että en pidä itseäni missään kirjautuneena muutoin kuin silloin kuin saitilla, millä jotain teen. Varmaan ihan hoopo periaate, mutta paljon muutakin hoopoa varmaan teen. Niin kuin (kai?) naiset yleensä?😂
Täällä (onneksi?) on niin vähän osallistujia, että jokaisen tuntee "käsialasta". Käsiala onkin nykyään hakusessa, kun koulussakin opetetaan enää tekstausta. Tai en tiedä opetetaanko sitä edes, kirjaimet vain pitää jotenkin oppia. Miltä ne näyttää paperilla, sillä ei kai väliä, kun paperille ei kukaan enää kirjoita mitään. Käsialaa ei enää tarvita. Kone tekee kaiken?!
Ainakin matikassa paperin ja käsialan puuttumisella tehdään karhunpalvelus. Vihkotyö siinä on perusta myös tietsikkatyölle. Jos ei merkintöjen järjestys (ja luettavuus) pysy yllä, niin laskut menevät helposti äitiinsä. Eikä tämä ole minun mielipiteeni. Poika otti viime talvena matikan tunteja yhdeltä yliopiston opettajalta selvitäkseen yhdestä työläästä kurssistaan, mihin minun "assarin" taitoni eivät enää riittäneet. - joku ihme oliokurssi.Ja tuo sama vanha sääntö pätee edelleen: pidä merkinnät järjestyksessä, rivi riviltä, niin homma hoituu. Paperille poikakin kaikki laskuharjoitukset teki. Ne sitten skannattiin proffalle tarkastettavaksi. Ja jos ei matemaattinen järjestys vallinnut paperilla, niin bumerangit lentelivät.
Mutta nyt saunaan, kiuas pohottaa jo liiankin kuumana.
Leppeää iltaa! - Niin se on, että täällä Suomessa mikä tahansa liikennettä koskeva maksu, tilapäiseksikin tarkoitettu (=kansalle uskoteltu), jää vakioksi. Dieselverokin aikoinaan lanseerattiin tasoittamaan dieselin ja bensan välistä hintaeroa. Tällä erää taitaa hintaero olla jo nurinpäin.
Puuta kävi äsken siippakin tuuppaamassa saunan uuniin, jo valmiiksi iltaa varten. Siis kotisaunan puukiukaaseen - taannoin oli jossain lehdessä kuva puukiukaasta, ihan hauskan näköinen (kertakäyttö)vehjes🤣 Mökkisaunassa emme itse ole tänä kesänä vielä kertaakaan saunoneet. Siipan hoidot ovat pitäneet meidät aika tarkkaan kotinurkissa mahdollisten hoidoista johtuvien sivuoireiden takia, niihin voi tarvita nopeaa apua, ja se on täällä lähempänä kuin möksällä.
Meillä piti tänään olla juhlapäivä ja juhla-ateria siipan synttärin kunniaksi, mutta piti perua, kun koronauhka änkesi väliin. No, uusi yritys jonain toisena päivänä. Mutta 11 hengen aikataulun sovittaminen yksiin ei ollut helppo homma, eikä yhtään helpotu, vaikka ajankohta nyt siirtyy.
Nyt sitten kotona käkimme iltaan saakka kahdestaan tätä kesäläauantaita. Illalla tulevat kettikset yökylään. Ulkona on aika kuuma, joten viileät sisätilat tuntuvat mukavilta. Äsken söimme kaupasta ostamani, kypsentämistä vailla olleen intialaistyyppisen lounaan; siis paistoin sen ensin uunissa:). Minustakin kai sitten on tullut vanha. Yleensähän teen lähes kaiken itse alusta saakka, mutta miten nyt sitten haksahdinkaan valmiiseen. Helppous houkutti. Tänään olisimme menneet valmiille, ja huomenna sen jatkoksi toinen valmis olisi sopinut oikein hyvin.
Saas nähdä, missä tänään paukkaa. Juuri katselin tutkakuvaa ja Turkuhan se siinä on hollilla kaikujen etenemisreitillä. Jotta Whoo ja Ruusu-Jimmy, pitäkääs hatustanne kiinni. "Se tulee jo suolla". - Kyllä todella olet taas joutunut monen vaivan uhriksi. Että yhdelle ihmiselle niitä on niin paljon kertynytkin! Sisukas olet siitä huolimatta. Tai ehkä juuri siksi??
Onneksi ensi viikolla on luvattu suunnilleen normaaleja lämpötiloja, joten sekin helpottaa oloasi. Ja niin tekee kyllä meille terveemmillekin. Tänään onneksi on pilvistä ja mittari näyttää täällä just nyt vain 27:ää. Siellä rannikolla ehkä merituuli auttaa pahimmassa paahteessa.
Nyt sinulle lisää lepoa. Toivottavasti poikasi on tavoitettavissa, että saat asioihin apua, kun tarvitset. Tosin minusta sinun kyllä pitäisi saada apua kotisairaanhoidostakin tai vastaavasta instanssista. Eikös sinulle tehtyjen toimenpiteiden jälkeen pitäisi pienemmänkin ponnistelun ja tavaroiden nostelun olla kiellettyä.
Tsemppiä! - Aamusella nautiskelin taas aamukahvini terassilla. Ja siinä tuli vilu! Mittari näytti vain 22:a. Eikä eilinenkään ollut ihan niin kuuma kuin viime päivät yleensä. Eilen myös tuuli kovasti koko päivän. Vielä illallakin, istuessani saunan jälkeen terdellä tuplapukkini kanssa puhalteli mukavasti. Tänäänkin tuulee.
Yritin eilen saada vanhaa hoppaani katsastettua. Kuten aikaisempinakin kesinä ponkaisin lähimmän katsastuskonttorin ovelle, joka olikin lukossa: lomat. Toisen ovella tuli vastaan odottajien jono. Kolmannessa ei ollu jonoa, mutta kaikki ajat varattu. Niinpä sitten itsekin jouduin varaamaan ajan, ja vasta huomiseksi sen sain. Katsastaja oli sitä mieltä, että korona on vähentynyt ja pistänyt ihmiset liikkeelle. Nyt toivon, ettei ainakaan isoja vikoja löydy, koska niin käydessä autoa ei ehkä saa ajaa korjaamolle, vaan se pitää hinauttaa. Toisaalta äskettäin tehdyn määräaikaishuollon lisämääritykseksi annoin, että auto katsastuskuntoon. Eikä kyllä mitään vikaa löytynytkään. Joten toivoa on. Vaikka auto on jo 17v, mutta ajettu vasta 112000km.
Eilen meinasin myös tuskastua erääseen tuttuun, joka marisi itikoista. Ne syövät suunnilleen vain häntä, ja hän kärsii niistä ihan hirveästi. Samalla suulla hän moitti ihmisiä, jotka valittavat kuumuutta. Kuumuutta hänen mielestään Suomessa on niin vähän aikaa, että ei pitäisi valittaa, kylmää - jota hän ei siedä - sen sijaan kuukausikaupalla. Niin itikoista kuin kuumasta ja kaiketi kylmästäkin kärsiminen, on paljolti kiinni ihmisen oman kropan sietokyvystä. Eilen juuri oli HS:ssa kirjoitus ihmisen fysiologian vaikutuksesta esim. helteestä kärsimisessä. Tämä tuttunikin oli sen lukenut, mutta tykkäsi, että itikoiden pistojen vaikutus on eri juttu. Ja höh, sanon minä.
Viikonloppuna vietämme perheen kesken siipan syntymäpäivää. On melkoinen palapeli saada 11 ihmistä samalle paikalle yhtaikaa. Sama on tarjoilun tilaamisessa, kun on diabeetikkoa, laktoosikkoa, keliaakikkoa, kala-allergikkoa. Yhtään tiukkaa vegaania ei porukassa (onneksi) ole, yksi vegetaristi kyllä, mutta hän kertoi syövänsä sitä, mitä tarjolla on paitsi ei "suoraa" lihaa, kala käy hyvin.
Ei ennen ollut näin monia ruokarajoitteita kuin nykyään. Tai ehkä olikin, mutta niistä ei tiedetty. Kärsittiin vain. Ykkösdiabetes oli ennen yksi hankalimmista syöjän, mutta myös tarjoilun tekijän ongelmista, mutta nykyään sitäkin voi aika hyvin hallita insuliinin annostelulla. Muissa yllä luettelemissani rajoitteissa ei ole muuta keinoa kuin olla syömättä tiettyjä ruoka-aineita.
Ruoasta kronaaminen sen sijaan on nykyisin tosi yleistä, ja ikävä kyllä aika usein niin tekee nainen/tyttö. Milloin joku ruoka pömpöttää mahaa, joku toinen on epäeettistä, kolmas taas on muuten vain vastenmielistä. Ja sellainen minua kyllä pännii. No, hyvä minun puhua, kun voin syödä kaikkea, enkä kronaa mistään (paitsi jos maksalaatikossa tai porkkanaraasteen seassa on rusinoita🤣)
Mutta nyt tekemään sienikastiketta lounaspihvien kanssa.
Hyvää kesäpäivää, ja Ceelle myös pikaista toipumista. - Hittolainen, olen tullut vanhaksi - itse asiassa olen kyllä vanhana syntynytkin; käytin ensimmäistä kertaa eläissäni valmiita lettujauhoja. Olen aina itse sen tehnyt, mutta muurinpohjalettujen resepti, jolla olen tehnyt ihan pannullakin paistettavat, on vanhetessaan niin kulunut, että en siitä erota vehnä- ja ohrajauhojen keskinäistä suhdetta. Se on meinaan grammalleen tärkeä, kun haluaa saada rapeita, pitsireunaisia plättyjä. Niitä ei voita mikään.
Aikoinaan teimme letunpaistohommia KuPS:in hyväksi. Paistoimme ja myimme muurinpohjalettuja joka ikisessä urheilutapahtumassa, mikä vain oli käynnissä 50km:n säteellä Kuopiosta. Siinä oppi saamaan ison muuripannun kokoisia, ihana pitsireunaisia lättyjä ehjinä pannulta ja ostajan käteen, voipaperiin käärittynä. Ja urheilukansa osti. Myös Kuopion satamatorin turistit niitä oikein jonottivat.
Tänään siis jälkkärinämme valmisjauhoista, tavallisella lettupannulla paistettuja. Pitsien puutteen ehkä korvaa tuoreista mansikoista tehty salaatti ja kermavaahto.
Jaa, että heinäsirkkoja. Minun piti taannoin oikein pyytää poika kuuntelemaan, kun "meidän" pellollamme EI ole sirkkoja. Luulin, että en enää niitä kuule, mutta niin ei kuullut poikakaan. Kai ne ovat lähteneet asutusta ja vimmattua rakentamista karkuun. Toisaalta, tänä keväänä moneen vuoteen oli töyhtöhyyppiä tuossa lähipellolla.
Mittarissa äsken 27,6 graadia. Pitää vielä miettiä syömmekö ulkona vai sisällä. Pöytä on kyllä juuri nyt varjossa, mutta tunnin päästä jo aurinko porottaa. Aurinkovarjo kyllä estää suoran porotuksen, mutta ilman lämpenemistähän ei se tietenkään estä. Saas nähä meneekö 30 rikki tällä pihalla. Kettiksetkin taitavat tänään olla voipuneita. Toinen lenkilläkin helposti heittää kuumalla ojan pohjalle oikosekseen, ja taluttaja saa puhua linnunkielillä, että saa sen sieltä ylös. Kukas nyt viileitä välttelisi näillä keleillä.
Ceestä olisi kyllä hyvä kuulla, miten jaksaa. Toivottavasti on kuitenkin kunnossa, vaikka ei nyt täällä olekaan käynyt. Jospa on ollut pyhiä viettämässä läheistensä seurassa.
Leppeää pyhäpäivää! - Juuri tiistaina, kun kävimme pikaisesti mökillä käki ilahdutti meitäkin. Ensin kukkui jossain "kaakana", niin kuin käen laulun mukaan pitääkin. Sitten jonkun ajan päästä se lensi paikkamme yli ja kukkui lentäessään. Se oli minulle outoa. Kyllä lintujen olen kuullut laulavan lentäissäänkin, mutta että käkikin sitä tekee!! Minusta ei sovi käen imagoon. Sen pitää arvokkaasti istua oksalla ja kurkku suoranaan ennustella ihmisille kaikenlaisia vuosia, tai jos ei ennustaa, niin ainakin kertoa, että on kesä.
- Täällä kotipihassamme kotiloita on näkynyt joitakin. Sellaisen nähdessäni heti kyllä pistän sen etikkaliemeen likoamaan. En ole itse selvittänyt kuinka kiduttava loppu siinä elukalle tulee, naapurin neuvoa sokeasti noudatan. Omituista on, että tuo samassa yhtiössä asuva naapuri on taas saanut niistä riesan. Tosin hänen pihansa on varjoisampi, ja siten kaiketi pysyy hieman kosteampanakin, kotiloille mieluisampana. Mutta ennemmin kotiloita kuin espanjansiruetanoita.
- Olen+minäkin+muutamia+vegemakkaroita+maistanut,+kun+porukassamme+on+nyt+yksi+98%:nen+vege.+Aika+kauheita+kokemuksia+ne+makkarat.+Sitä+on+moni+muukin+ihmetellyt,+miksi+vegeruokien+pitää+olla+samoja+kuin+lihaperusteiset+ruoat.+Tasa-arvoako:+"kun+noilla+on+makkaraa,+niin+määkin+haluan+makkaraa,+kun+noilla+on+lihapullia+niin+määkin+haluan+vegelihapullia...".++Kerran+ostin+tytölle+metwurstin+näköistä+vegeleikkelettä,+ja+se+olikin+aika+mukiinmenevää.+Tosin+sitten+jälkeenpäin,+kun+tyttö+sitä+jo+oli+syönyt+pari+viipaletta,+huomattiin,+ettei+ollutkaan+gluteenitonta.+Mummun+moka.+Onneksi+pieni+gluteeniannos+ei+kovin+pahoja+keliaakikossakaan+kerkiä+tehdä,+kun+syönnin+lopettaa+heti+alkuunsa.
- Se on sitten juhannus aikalailla paikoillaan; tänään nimipäiväänsä viettävät kaikki Juhanin johdannaiset. Onnea heille!
Whoo kerto, että "ei linnut liiku, ei oks' ei puu". Täällä tuulee ihan mukavasti. Juuri äsken terassin ovi ihan paukahtamalla lehahti tuulenpuuskassa levälleen. Ulkona täsyin sopiva juhannusilma.
Meillä siipan pelko helteestä on saanut lähes absurdin muodon. Sisällä viilennys päällä, miehellä päällään verkkarit, t-paita ja villatakki🙃, kun on vilu. No, siippa tosin on nykyään niin laiha, että pelkästään jo se viluttaa, kun ei läski lämmitä mistään kohdasta. Mutta silti jäähdytys puhisee. Yritän varovasti vihjata, että voisiko sen sulkea ainakin vähäksi aikaa. Mutta se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy, huusholli pian kerkiää lämmetä ja sitten taas kestää, kun se jäähtyy.
Hieman hirvittää tämä keli ihmisten puolesta. Varmaan taas hukkuneiden määrä tilastoissa nousee. Juuri tuli viesti pojantytöltä, joka on etelässä jussia viettämässä äitinsä ja veljensä kanssa. Lähteä nyt sinne hautumaan, kun täälläkin sen voisi tehdä! Äitinsä on matkustuskärpäsen purema. Lapset ovat vuoroon hänen ja isänsä kanssa. Isän kanssa jussi vietetään aina mökillä, äitinsä taas vie heidät mahdollisimman pitkälle Suomesta. Lapsille mökkijuhannus on ainoa oikea, muuten kyllä tykkäävät maailmallakin kulkea, tyttö etenkin. Poika on enempi tullut vaariinsa, joka ei lähde mihinkään, ellei ole ihan pakko.
Nyt on vielä lähdettävä käymään torikojulla hakemassa mansikoita ja kaupasta pari kunnon pihviä. Meillähä ei juhannuksena vegemakkaraa syödä😠. Lehdessä oli niiden arvostelu, ja joku siinä sanoi, että vegemakkara on kuin kuoreen ahdettua paistettua porkkanlaatikkoa. Ei meillä kyllä vegemakkaraa syödä koskaan muulloinkaan, joten siinä suhteessa jussi ei ole poikkeus.
Leppoisaa yöttömään yöhön valmistautumista! - Nonni, Onnea uusille kiville! En kyllä minäkään voisi kuvitella saunatonta jussia.
Tänään yksi ystävä yllätykseksemme toimitti meille tekemänsä saunavihdan. Hän tietää, että semmoisesta tykätään, mutta meillä ei nyt itsellämme ollut mahdollisuutta sitä rakentaa. Huomenna saa sitten vihta kyytiä. Mökillä, savusaunassa ei vihtaa voi käyttää: sen jälki olisi lähes valokuviin ikuistettavaa ainesta. Aikoinaan eräät tutut siihen haksahtivat, mutta totesivat, että paree se sauna ilman vihtaa.
Minä olen nyt aivan voipunut🤣 Siivosin huushollia pitkän tovin, ja nyt voi sitten Jussi tulla. Huomenna vielä pitää silittää juhannusliina terden pöydälle. Uskon sääennusteita (tähän on tultu!!!) että sateita ei ole näkyvillä ja po. pöytäliina pysyy kuivana.
Huomenna ja ylihuomenna olemme vain tässä kotinurkilla kahteen pekkaan. Sunnuntaina saamme nuoremman pojan, vaimonsa ja kettikset lounaalle. Grillattavaa olen varannut aika paljon, jotta kukin voi valita mieltymyksiensä mukaan. Siipan sunnuntaista makua ei vielä kukaan tiedä, ei hän itsekään, joten monesta on hänenkin parempi valita. Kettiksille on pala makkaraa pyhän kunniaksi.
Kesäilta on ihana. Terassilla äsken nautiskelin lasillisen hyvää, tammista valkkaria. Mutta kohta, siivouksen ryydyttämänä menen punkkaan tekemään ristikkoa. Eilen siippa oli käsistäni vienyt lehden ja nenältä lasit, kun olin simahtanut kesken aivovoimistelun.Aamulla kyllä oli hyvin nukkunut olo. Toivottavasti huomenna sama.
Leppeitä kesäillan tuulosia! - Tuli mieleen, että kannattaisiko sinun, Cee, hankkia moottorisänky (jos ei sänkysi jo sellainen ole). Siinä on mukava istua, ja jos moottori olisi kakekäyttöinen voisi asentoaan rustata helposti, sängystä ylös nousematta. Meillä on semmoiset, enkä enää tavalliseen petiin tyytyisi. Se on aika korkea, joten siitä on helppo nousta, ei tarvitse kömpiä jostain alamaailmasta. Sänkyihin voi kuulemma saada kiinnitettyä laidatkin, jos joskus semmoinen tilanne tulee eteen, Toivottavasti ei tule.
- Kyllä nyt lämpöä piisaa vaikka toisille jakaa. Ja lisää tulee. Siipan kanssa emme tykkää, mutta moni muu tykkää kuin hullu puurosta. Monillehan vain helle on enää Suomen kesää, muut lämpötilat vain - kai - lumetonta talvea. Onneksi on huushollissamme jäähdytys.
Poikamme, naisystävänsä ja tämän lapset (omansa ovat reisussa), ystäväpariskunta ja kolme koiraa on lähtemässä mökillemme jussia viettämään. Mukavaa heillä varmasti on paitsi niillä, jotka nukkuvat vieraskammarissamme, jossa ei ole viilennystä kuten itse mökissä. No, nuorehkoa väkeä vielä ovat, joten tuskin niin kuumasta kärsivät. Ja pääseehän jonkkaan viilennystä hakemaan, jos vaikeaksi käy. Yöuintia(kaan) ei ole rannallamme kielletty.
Lounaaksi söimme tänään siipan toivomuksesta lähes proosaa: muusia ja nakkikastiketta. Siipan makuaisti on totaalisesti mennyt sekaisin syöpähoitojen seurauksena. Minä alan olla vaikeuksissa, kun en pysty muuttamaan ruoan laittoani samassa tahdissa. Tänään laittamani nakkikastike voi jo huomenna maistua hänen suussaan pythonilta. Siitä jäi niin paljon, että kahdelle huomennakin riittää, mutta voin joutua sitä maustamaan jotenkin, jos tämänpäiväinen maku huomenna häntä jo ellottaa. Jännittävää on tämä elämä. Välillä vähän liiankin.
Voi itku, lempikesälauluni Suviserendi tulee juuri radiosta, mutta sitä ei laula Kauko Käyhkö, joka on sen ainoa oikea esittäjä, vaan Pasi Kaunisto, plääh.
Kesäistä aatonaattoa! - Hyvää aamupäivää! Oikein piti miettiä, mikä päivä tänään on. Eilen aamulla minulla oli perjantai ja illalla taas jo sunnuntai. Ovat viikonloput mökillä painaneet jälkensä. Eilen teimme poikiemme kanssa taas pikavisiitin mökille, missä pojat tekivät raksahommia ja uusivat osan savusaunan kiuaskivista. Siippa johti töitä, minä taas häärin herrana kyökissä. Hyttysiä oli myriadeittain! Muistoja vain ovat ajat, jolloin piti pysyä, että mitä ne itikat ovat, kun muut ihmiset valittivat niiden invaasioista. No, eilen itikoita oli sitten kaikkien aiempien kesien edestä.
Tänään on alkaa siipalla uusi lääkitys - viimeinen tässä tapauksessa, muita ei enää ole tarjolla, ainakaan julkisella puolella. Saa nähdä, minkälainen olo hänellä niistä tulee. Itse mietin, että kumma jos ei kapselina nielty sytostaatti aiheuta ainakin mahaongelmia. Onhan po. läääkkeet melko vahvaa sorttia. Jää nähtäväksi.
Itse toistaiseksi olen nivelongelmia lukuunottamatta keskimäärin suht terve. Korvien välissä tietysti omat juttunsa. Aneurysman takia joudun kyllä napsimaan kolesterolipillereitä, vaikka itse kolesteroliongelmaa ei olekaan. Mutta diabetestä kyttään; isän suvun ainut perintö. Sokeriarvoni "liputti" jo vuosi sitten. Seuraavissa labroissa ehkä jo "napsahtaa". Äitini suvun serkuissa taas ei (ainakaan vielä) ole yhtään diabeetikkoa. Eikä suvussa oikein muitakaan kansatauteja, syöpääkin äitini sisaruksilla ja serkuillani (yhteensä 20 ihmistä) vain kolmella, niistäkin yksi itse aiheutettu. Äitini ja viisi sisarustaan elivät yhtä keuhosyöpään kuollutta tupakkamiestä lukuunottamatta pitkälle yli 90v:ksi, yksi oli kuollessaan päivää vaille 100v. Sisaruksia oli alunperin kahdeksan, sota vei kaksi.
Mutta nyt sairaalareissuun. Vähän jännittää, miten menee. Mukavaa keskistä kesäviikkoa! - Eilisen jatkoksi sain tänään iloista mieltä lisää. Naapurissamme asuu pariskunta, jonka rouva on britti. Emme kovin monesti ole olleet heidän kanssaan puheissa, vaikka kauan ovat täälä jo hekin asuneet. He ovat kumpikin enempi omissa oloissaan viihtyviä. Asoyn asioissa kyllä olemme olleet yhteydessä ja heiltä olemme yhtiökokouksiin jo monena vuonna saaneet valtakirjan - kai joku osoitus luottamisesta.
Pari viikkoa sitten po. rouva kertoi, että häneltä jäi yli omista istutuksistaan muutama tuija ja ulkoruukku, ja lupasi tuoda ne tähän meidän käytävällemme, minkä varrella kukaan asukkaista ei ole kovinkaan viherpeukalo, eikä istutuksia käytävällämme siten ole kuin muutamassa ruukussa. Tänään sitten hän tuli ovellemme kainalossaan kolme hyväkasvuista tuijaa, kuusi säkkiä multaa, muutama metri suojakangasta ja kolme valtavaa istutusruukkua. Nyt sitten silmäilonamme on tuijakuja, kun minunkin laittamissani kolmessa ruukussa on pallotuijia. Tänään ostin niiden juurille vielä kesäkukkia, joten juhannuskukatkin on jo asennettu.
Juhannuskukista paras ja kaunein olisi kuitenkin koivu ovenpielessä, mutta sellainen tuntuu tänä päivänä jo melkein rikokselta. Mökillä vielä muutama kesä sitten sellainen rapun pieleen laitettiin, ja siitä tuli - ja tulisi edelleenkin - todella oikean juhannuksen tuntu. Ja tuoksu! Nyt siis tyydymme tuijiin ja kesäkukkiin. Saunavihdan kyllä käyn naapurikaupungin torilta hakemassa torstaina.
Tämänkin kylän tori toimi juhannuksen alla vielä muutama kesä sitten, mutta loppui, kun siellä ei enää ollut kuin metrilakun, kebabin, jätskin ja kahvin myyjiä. Ei mitään varsinaista toritavaraa. Kun ei kannata, sanottiin. Niinhän se on, että kauppa se on joka kannattaa, mutta voitolla eletään.
Nyt iltapäiväkaffet naamaan ja HS:n sudoku. Punkkaa varten illaksi olen säästänyt viikonlopun SK:n törkeän vaikean piilosanan. - Pilvistä huomenta!
Onpa vieläkin eilisen teatterin jälkeen kepoisa mieli. Esitys oli ratkiriemukas. En muista, koska olisin niin makeasti nauranut. Ko. ensemblessä on muutama erikoinen tyyppi, jotka pistävät roolissaan itsensä ja ominaisuutensa niin likoon, etten sellaista omistautumista ole nähnyt missään. Aiemmilta kesiltä kyllä jo tuttu ilmiö, mutta näyttää vain paranevan. Ja Kekkosestahan tarinaa riittää. Myös traagisia kuvia.
Lueskelin äsken juttua juhannusviikon säästä. Minua alkaa, tai on alkanu jo kauan sitten tuo ainainen helteen hokeminen. Nytkin jutussa kommentoinut metelooki ikäänkuin valitteli, kun ei helteen tuloa voida luvata. Helteestä on tehty kesäsään ainoa autuaaksi tekevä ominaisuus. Useimmille kuitenkin riittää normaali kesäsää. Ainakin jussina on vain hyvä, että sääkin pysyy aisoissaan. Muuten uhalla on taas monta turhaan hukkunutta.
Just katselin kuvaa mökin kamerasta. Näyttää siellä olevan kaunis kesä. Täällä jo viittä vaille sadetta, ja aika kalsaa, mitä nyt terassilla kukkia kastellessani kerkisin äsken tunnistella. Mutta: ei tuule!!! Eilen teatterissa tuuli kyllä pelasti itikoilta. Samoin kävi hyvä säkä sateen kanssa. Muutama minuutti ennen loppua alkoi sataa. Joskus siellä olen ollut melkoisen sateenkin aikana. Katsomossa on katos, mutta näyttämöllä ei, ja kun oikein on vettä pudottanut, niin näyttelijät ovat olleet kuin uitetut koirat. Vaatteet ja hiukset vettä valuen ovat jatkaneet tekemistään tehtävälleen 110:llä omistautuen.
Meinasin tänään käyttää autoni katsastuksessa, mutta taidan siirtää vielä. Pakko siihen on vasta ensi kuun alussa, mutta en halua viime tinkaan jättää. Jos vaikka löytyykin isompi juttu, eikä sitten saisi ajaa ennen korjaamista. Oma sitikkani on jo 17v, mutta ajettu sillä ei ole kuin himpun päälle 100000km, ikäänsä nähden siis vähän. Eikä siinä vikoja juuri ole ollutkaan. Joku vetoakselin nivel tjms (en auton osien nimityksistä oikein hyvin ole perillä, en kuitenkaan mene ostamaan varaosakaupasta tuulilasin viipsottimia kuten eräs toinen rouva) on uusittu ja pieni pala peltiä hitsattu kuskin puolen astinlaudan alle.
Mitenhän meidän "maanantaipotilaat" saaneet apua vaivoihinsa. Whoolla muistaakseni lääkärin madonlukujen kuuntelu ja Ceellä suun katsastus. Rapunen ja Edson lienevät ainakin terveysasiointien suhteen vapaapäivällä. Niin olen itsekin, kunhan beetsalpaajani muistan ottaa.
Hyvää juhannusviikon aloittelua! - Se yksi vuorokausi, minkä mökillä taannoin olimme osoitti, että hyttysiä on runsaasti, koska niitä riittää vihdoin sinnekin. Niitä olikin paaaaljon. Mökkimme ei ole aiemmin vetänyt niitä puoleensa, mutta ehkä tämä kesä on poikkeus. Viime kesänä hieman näyttivät lisääntyneen, mutta yleensä itikoita on ollut vain sen verran, että voi sanoa siellä niitä nähneensä, mutta siinä se. Paikka ei suo itikoille kelvollista elinympäristöä, puhumattakaan jokapäiväisestä "leivästä", kun siellä suht harvakseen olemme. Tänä kesänä vielä vain kutistuu aika, jonka siellä voimme viettää.
Illemmalla aion viettää pari tuntia kesäteatterissa. Luvassa on kuulemma hauska näytelmä Kekkosesta. Miniääni puri teatterikärpänen jo murkkuikäisenä (siis miniän ikä;) ja on kyseisen teatterin kantava voima. Hauskaa nähdä kovin tuttu ihminen ihan muuna kuin normaalissa elämässä. Siipankin piti lähtemän, mutta totesi juuri, ettei jaksa istua selkänojatta kahta tuntia. Esitys kuulemma kyllä videoidaan jossain vaiheessa, joten katsominen on mahdollista sitten ihan kotioloissakin. Täälläkin tuulee, toivottavasti vielä illallakin. Pysyvät itikat loitolla.
Kyllä inflaation ja nousevien korkojen piiskatessa valtion kassavarantojen jako vaikeutuu entisestään. Säkin suuta on väkisinkin pistettävä pienemmälle. Voi olla että hyvin vaahdotusta sotesta tulee tällä menolla torso. No. pääasia on, että hallinto uudistui;). Poliitikot kautta puolueiden vannoivat hallinnon uusimisen nimeen.
Säästöthän olivat lähtökohtaisesti yksi uuteen soteen ajava tekijä, toinen oli ihmisten pääsy lääkäriin, kun tarvis tulee. Kummankin toteutuminen näyttää utopialta. Tai itse asiassa säästöistä ei enää ole aikoihin puhuttukaan. No, ans kattoo kuin käy. Voi olla, että meikä ei lopputulosta kerkiä nähdä, sen verran hitaasti homma on edennyt ja etenee. Onneksi yksityistä voi käyttää edelleen.
Leppoisaa pyhäpäivää! - Kuten pelkäsin, meillä kuunneltiin yöllä basson jytkettä puolille öin. Makkarissamme yöradio pistettiin poikkeuksellisen kovalle, ja saatiin sillä jytke ajoittain häipymään. Tapahtumapaikan vieressä on paljon asuinrakennuksia. Mitenhän niiden asukkaat ovat suhtautuneet mekkalaan. Ja miksi yleensä noissa "konserteissa" äänen volyymi pitää olla niin tolkuttoman kovalla, ikäänkuin vähemmällä ei kansa kuulisi. No, tutkimusten mukaan kova basson jytke vaikuttaa kuulijoihin psyykenkin kautta.
En itse voi käsittää, että joku keksii rockfestarin asutuksen keskelle. Täällä olisi esim. urheilukeskus isossa montussa, mihin mahtuisi keposasti tuhansia ihmisiä. Sieltä äänetkin voitaisiin suunnata niin, etteivät ne asutusta edes hipoisi, ympäristö on pääasiassa metsää ja teollisuusalueita. Ehkä haluttiin varjella isoja nurmikenttiä ja itse urheilukenttää. Tai kuplahallin romahtamista, kun känniset sen katolle kuitenkin yrittäisivät kiipeillä. Niin, ja onhan siellä kesäinen uimalammikkokin. Jospa viranomaiset pelkäsivät kunnassa hukkumalla kuolleiden osuuden jyrkkää nousua, jos alueelle johdatellaan ihmislaumoja. Se olisi huonoa mainosta kunnalle, jonka resurssit menevät tällä erää uusien talojen rakennuttamiseen ja uusien asukkaiden haalimiseen.
Kuulostavat ihan pelottavilta taas nuo Ceen ongelmat. Toivottavasti maanantaina jotain selviää. Hammaskiven poisto vanhaan tapaan on kyllä ihan kaamea toimenpide. Sen jälkeen oli olo aina kuin vampyyrillä, veri vain ikenistä tirisi, ja kipu toimenpiteen aikana oli kaamea. Minulla se helpotti, kun siirryin lääkärin tekemään ultrakäsittelyyn (Whoo sitä kysyi). Se on nopea eikä niitä "sirppejä ja vasaroita" siinä juurikaan tarvitse käyttää. Minullekin kiveä kertyy, ja omituisinta siinä on se, että niissä hampaissa, missä kiveä aina on, ei ole tähän mennessä ollut vielä koskaan reikiä. Kysyinkin kerran lääkäriltä, että oisko niin, että hammaskivi suojaakin reikiintymiseltä. Hän tietysti vain tuhahti;)
Sotesta vielä sen verran, että edelleen ihmettelen, miksi koko homma pitää tehdä "von Adam her". Meillä oli suht käypä julkinen terveydenhoito, ja siitä olisi parantamalla voinut saada hyvän. Ja pienemmällä rahalla. Enkä ymmärrä, miten uusi sote korjaisi hoitaja- ja lääkäripulan. Onko tarkoitus tehdä heitä 3D-tulostuksella! Sitäpaitsi uusi sote pitäisi aloittaa yhdeltä alueelta ja niiden kokemusten avulla laajentaa vähin erin, samaan tapaan kuin aikoinaan peruskouluun siirtyminen tehtiin. Miksi ei opita! Hyvä=huono esimerkki on Stadin palkanlaskenta: iso systeemi uusitaan kertalaakista, eikä mikään toimi.
Nyt pitäisi ryhdistäytyä. Sata hommaa odottaa. Hyvä jos tänään yhdenkin saan tehtyä. "Jos ei ikä muuta opeta, niin ainakin hiljaa kävelemään". Se toteamus vain vahvistuu, kun on kyseessä hämäläinen tyyppi.
Leppeää lauantaita! - Jäihinkin oli porukkaa pudonnut, mutta useasti vanhus oli lähtenyt uimaan saunasta tai ihan muuten vain, kännipäissään. Selviäkin hukkuneita heissä oli, mutta silloin jokus sairaus tai liikkumisvaikeudet olivat osasyynä hukkumiseen.
Aikoinaan anoppini ihmetteli, miksi en mene saunan jälkeen uimaan. Hän suunnilleen lauteilta loikkasi suoraan veteen. Minä en niin voinut tehdä silloin enkä myöhemminkään. Joku verenkierrossa pisti siinä yhteydessä maisemani mustaksi vähäksi aikaa. Kaiketi nopea ja suuri lämpötilan vaihdos sen aiheutti. Ei ollut mukava tunne ollenkaan. Niinpä sitten vilvoittelin saunan jälkeen pitkään ennen kuin veteen menin. Ihan hyvä tapa sekin. Ainakin minulle.
Jostain syystä veden varaan joutuminen on minulle aina ollut pelon aihe. Jäällekään en mene mieluusti, vaikka kuinka minulle vakuuteltaisiin jään kestävän. Joskus jouduin sinne omien poikiemme ja lapsenlasten kanssa menemään, kun pieninä halusivat esim. kelkkailla jäällä.
Ehkä tuo hukkumisen pelko iski minuun traumaksi kauan sitten, kun poikien jalkapallojoukkueen kanssa matkustimme Turusta laivalla Tukholmaan. Oli aivan karmea myrsky, laiva niitä vanhoja Viikkarin purkkeja. Olin silloin varma, että siinä oli matkamme pää. Lapsenakin kyllä muutaman kerran soutuveneellä - järvellä! - perheemme joutui kovaan tuuleen, ja aina silloin makasin kokassa, veneen pohjalla joku viltti päälläni, etten nähnyt aaltoja.
Onneksi ei merelle ole pakko lähteä. Tosin tulin jo luvanneeksi sisarelleni, että käymme yhdessä Tallinnassa loppukesästä. Katsotaan, miten ämmien käy. - Aikani kuluksi, lounaan valmistumista odotellessani luin juuri 160 suomalaista hukkumistarinaa, jotka tapahtuivat viime vuonna. Suurin osa hukkuneista oli 80-90-vuotiaita, joilla useampiakin sairauksia ja liikkumisvaikeuksia. Lisäksi enemmistöllä hukkuneista oli alkoholia veressään, monilla runsaasti. Joillakin oli sairauksia sekä huumeita ja viinaa veressään.
Minä en enää moneen kesään ole halunnut mennä uimaan, en altaaseen mutta en järveenkään. Nuorempana olin aikamoinen hai, mutta nyt tuntuu, että en sataakaan metriä jaksaisi uida. Harjoituksen puutetta tietysti. Emme mökillä veneilekään. Emme kalasta, ja ne rannat olemme aikoinaan niin monesti nähneet, ettei "saitsareitakaan" tarvitse tehdä. Eli maalla pysymme mökilläkin ollessamme. Nuoriso käy joskus ajelemassa sähkömoottorilla, josta ei mökää irtoa. Kamalinta on, kun meidänkin rannan tuntumaan joskus joku ajaa vesiskootterilla; silloin tekisi mieli ampua kakkatykillä. Se on vihoviimeinen värkki vesillä liikkumiseen; pitäisi lailla kieltää.
Olisi kiva nähdä alkukesän tuulitilastot. Joka päivä tuulee. Se on ainut sääilmiö, joka joskus "ottaa pannuun". No, toisaalta eilen, kun kävin käpysotaani, niin itikoista olisi tullut riesa, jos ei olisi tuullut. Ehkä siis tuo tuulikin on ns. "ylhäältä annettu".
Nyt syömään. Siippa kinkkukiusausta, minä Janssonia.
Mukavaa torstaita! - Tässä istun ja laskettelen hikeä. Aloin tänään helpon liikkumisohjelman. Ostin polkumasiinan, millä voi polkea sekä jaloin että käsin. Ei ole kuntopyörä, mutta ajaa kuulemma saman asian. Vastusta vain lisää, kun haluaa pinnistellä. Varovasti aloitin, kun en tiedä, miten tuo bursiittiherkkä lonkkani siihen reagoi. En soisi taudin uusivan, on tosi kivulias. Huomenna näen, ottiko itseensä.
Polkemisen jälkeen ryhdyin käpysotaan ilman vihollista. Pihamme mänty on pudottanut käpyjään urakalla tässä tuulessa. Keräsin ne kaikki käsin ja viskelin metsikköön. Siippa usutti haravalla niitä hosumaan, mutta otin tehtävän liikunnan kannalta. Omakin liikkumiseni on nyt kovasti vähentynyt, kun ei siippa jaksa lenkkeillä. Kettiksiä emme ole työntäneet pitkään aikaan, ja viime viikonloppuna sen vasikan kokoisen koiran kanssa lenkille tuli mittaa vain puolisen kilometriä kerrallaan. Eli tosi vähän. No, jos kankkuni kestää tuon polkemisen niin sen tahtia aion vähin erin kiristää.
Mitään puoluetta en minäkään koskaan ole kannattanut. Jos niistä yhdistettäisiin minulle sopivat puolet niin se puolue voisi sopia minulle jopa jäsenyyteenkin saakka, mutta sehän on utopiaa, ei ellaista oo, ei tuu. Vaaleissa sitten vain pitää joku löytää, periaatteella valitse pienin paha. Äänestämättä ei passaa jättää.
Minäkin olen tuuminut rohkaistua tilaamaan jonkun kesäretongin netistä. Tarvis kyllä olisi. Viime kesänä sellainen seikkailu meni syteen. Tilasin muka pellavahousut ja -paidan ja sandaalit. Pellavaa ne vaatteet eivät olleet nähneetkään. Vein sitten kaikki, kengätkin - olivat huonot jalkaani - Punaisen ristin konttiin. Saipa joku sieltä ostaa halvalla uudet, vain kertaalleen sovitetut tamineet.
Yksi syy, etten nettikaupasta vaatteita tilaa on, että vaatteen ollessa epäsopiva minä olen huono hoitamaan palautuksia.Joillakin nuorilla naisilla on tapana tilata kerralla monta vaatetta, ja sitten sovituksen jälkeen kuskaavat ne postiin palautettaviksi. Minusta ei ole siihen; liikaa vaivaa.
Nyt täytyy lähteä keittämään taas jotain kiisseliä iltaruoaksi. Olen siipan sairauden aikana keittänyt puuroja tai kiisseleitä melkein joka päivä. On kerrankin pakaste tyhjentynyt hyvin. Iankaikkiset vanhat omenasoseetkin on jo melkein syöty. Minua pännii naistenlehtien jokakesäinen valistus, missä käsketään ihmisiä tyhjentämään ja putsaamaan pakastimensa ennen uutta satokautta. Harva pakaste kuitenkin menee vuodessa pahaksi. Minulla on aina ollut pakasteessa vuosiakin vanhoja marjoja tai esim. juuri omenia ja hyviltä ovat maistuneet. Ja jos niissä joku menee huonoksi, niin yleensä se on rakenne. Juuri muutama päivä sitten keitin omenariisipuuroa ja omena oli vuodelta 2018. Lihan, kalan ja niitä sisältävien valmiiden ruokien kanssa pitää kuitenkin olla vähän tarkempi.
Leppoisaa kesäiltaa!