- Tänään olen vihdoin saanut loputkin kesäkukat istumaan ruukkuihinsa. Osan kukista ostin jo aiemmin, mutta laiskuuttani en saanut kaikkia "purkitettua". Tänään kävin vielä vähän hankkimassa lisää kukkia, kun tyhjiä ruukkuja piisasi. Eihän niitä tietysti olisi pakko tayttää, mutta kesäinen sää innosti puuhaan. Sain hommat just tehtyä, kun iski rankka kuuro. Pyykit tietysti kerkisivät siinä kastua, kun en ehtinyt multasormineni hätiin. Mutta kesä kasteensa kuivaa, sanotaan.
Erilainen kesä meillä jo kukkien suhteen. MInun vakiokukkani ovat jo vuosia olleet ruusubegoniat ja lumihiutaleet, tänä kesänä jostain syystä ostin kaikenlaista muutakin. Minulla on jotenkin tuntuma, että tämä kesä on siipan viimeinen. Sekin siis erilaista. Juhannuksen jälkeen ietämme hänen 75v-päiväänsä, kylläkin ihan vain kotijoukon kesken. Pojat ovat etsimässä jotain kivaa paikaa. Ihan tavallinen ravintola ei nyt kelpaa. Siippa kerkisi 46 työvuotensa aikana niin paljon syödä ravintolaruokaa, että jotain erilaista olisi nyt meininki löytää. Ehkä kotiruokaa ravintolassa;)
Taas sataa, niin että ropina käy. Ukkonenkin on pari kertaa paukannut. Äsken tuli hetken rakeitakin. Uutisissa näytettin kuvaa jostain paikasta, missä rakeita oli tullut melkein kinos. Kettikset olivat vähän aikaa hoidossa, ja ihmettelivät ukkosta. Eivät onneksi pelkää.. Ensimmäinen kettis tuli aina ihan vauhkoksi kun paukkui, ukkonen tai uudenvuoden raketit. Se saikin silloin murusen diapamia pahimpaan pelkotilaan.
Nyt pitää vielä lähteä kauppaan hakemaan muutaman päivän ruokatarvikkeet.
Hyvää iltaa! - Tuon Snellmannin kuorettoman suolapitoisuus on 1.7, mikä luokitellaan kevyesti suolatuksi. Natriumia siinä määrässä kuitenkin on vain osa, ja sen määrä onkin se tärkein.
Whoo, ei uunimakkara pari kertaa vuodessa kenenkään kropan suolatilannetta - eikä rasvan - vie suuntaan eikä toiseen. Jos vetäisi lenkin päivässä ja lepäisi siitä vain pyhän tienoon, niin tilanne voisi olla toinen.
Muutenkin tänä päivänä monet ruoka- ja ravitsemusohjeet unohtavat "kaikkea kohtuudella"- ohjeen. Suolaa ei paljon tarvita, mutta sitä ehdottomasti tarvitaan. Ei pelkästään maun takia, vaan ihmiskropan toimintojen takia. Natriumin määrä on se oleellinen tekjiä. 2021 julkaistun tukimuksen mukaan suolaa pitäisi päivässä saada 7,5-12,5g , jotta saataisiin tarvittava määrä natriumia. Liian vähän tai liikaa aiheuttaa terveysongelmia, siis vähäisyyskin. Suolastakin on niin toisistaan poikkeavia suosituksia, että jos tavallinen punttipää niitä alkaisi seurata kirjaimelleen, niin ei tulisi kuin suuri sekaannus ja kalabaliikki. - Tietysti mahdolliset jo vaivaavat terveyshaitat, joita monilla ainakin meikän ikäisillä on sanelevat myös suusta sisään työnnettävän tavaran (terveellisen) ravintosisällön. - Ennen sanottiin, että joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Tämän perusteella meillä vanhoilla kaikilla pitäisi silmäss olla useampikin tikku. Ja lisää tulee kaiken aikaa. Silmän iskeminen alkaa olla aika työlästä, tuskallistakin. Onneksi siihenkin on apuneuvo, emoji.
Pitää vielä mainostaa, että tänään siipan pyynnöstä laitoin pitkästä aikaa uunilenkkiä ja muusia. Ja voi hyvät sylvit, että se maistui hyvälle minunkin suussani. Makkaran kaveriksi paljon sipulia, juusto ja omenaa. Suosittelen; helppo laittaa ja syödä. Eikä muusinkaan teko kovin kommervenkkistä ole. Isoin homma on pottujen kuoriminen, eikä sekään vaivaa, kun on kunnon kuorimaveitsi. - On sinulla, Cee, taas ollut koettelemuksia. Onneksi sait apua. Toivottavasti nuo veriarvosi alkavat jo palata normaalimpiin lukemiin. Aika outoa, että vasta kuume olisi bakteerin merkki. Siipallani joku vuosi sitten oli bakteeri (nimeä en nyt muista) mennyt haljenneen hampaan kautta elimistöön ja aiheutti keuhkoabskessin. Kuumetta hänellä ei ollut missään vaiheessa. Aina on sanottu, että kaikille ei nouse kuume, vaikka mikä tauti olisi. Olen ymmärtänyt viisaampien selityksistä, että kuume kertoo kropan vastustuskyvystä. Jos siis vastustuskyky on vähissä, niin ei kuumekaan nouse.
Minunkin IP:ni joskus bannattiin, ja juuri myös siitä syystä, että jollain oli sama IP. Silloin minulla oli vaihtuva IP, ja sen saattoi jollain tempulla saada vaihdettua pysyväksi. Ei mitään muistikuvaa, miten se tapahtui, mutta sen jälkeen ei bannauksia ole ilmaantunut. Nykyään käytän VPN:ää. Joskus täällä siihen tulee joku herja yrittäessäni lähettää viestiä, mutta saman tien viesti kuitenkin lähtee liikkeelle.
Whoo, ihmettelit vanhojen ketjujen kaivelua. Minäkin olen ihmetellyt, että minun yhtä tai kahtakin, vuosia sitten ilmaisemaani mielipidettä/kommenttia Edson kertailee pääni menoksi vähän väliä ja vääristelee tietysti, kuten tapansa on. Siksi kaivoin tännekin sen 9 vuotta vanhan ketjun, ettei Edsonin tai muidenkaan tarvitse arvailla ja muistella - väärin tai oikein - miten ne tekstit oikein menivätkään.
Hyvää pyhäpäivää! - Kiitos tsempistä Dr. Kyllähän nämä siipan sairauden faktat ovat alusta saakka olleet tiedossa, joten yllätyksiä ne eivät ole. Yllätystä niissä on se, että ajankaan kanssa niihin faktoihin ei totu, vaan tuntuvat joka päivä vain ankarammilta.
Näitä sairausmurheita tosiaan tuntuu olevan kohta joka iikalla. Ystävä- ja tuttavapiirissä on jo lähes kaikilla joku terveysongelma . Juuri äsken taas yksi ystävä kertoi sisarensa, 77v, kuolemasta kaukana Espanjan maalla. Kyseinen sairaus oli vaivannut naista jo pidempään, mutta vasta tänä keväänä sille löytyi nimi. Kyseessä oli joku autoimmuunitauti. Yhtenä hoitokeinona on mm. koomaan nukuttaminen. Se tehtiinkin sillä seurauksella, että potilas ei koomasta herännytkään, vaan kuoli sairaalassa muutaman viikon jälkeen. Nainen oli muuten kunnossa, ei edes mitään tyypillisiä ikäihmisen sairauksia. Elämä on!
Lämmintä olisi nyt ulkona, jos ei niin kovasti tuulisi. Kohta pitää sinne lähteä kesää nuuskimaan, hoitokoiran kanssa talsimaan. Koira on vasikan kokoinen, kiltti ja rauhallinen kiharakarvainen noutaja, jonka turkista ei lähde koskaan karvaa - suuri helpotus huushollin pitäjälle. Kun on tottunut kettiksiin, niin tämä kaveri on todella iso, pää nousee korkealle sohvapöydän yläpuolelle, ei tarvitse sen nousta takakäpälilleen pölliäkseen jotain pöydältä. Onneksi ei ole perso herkuille. Siipalla on melkein aina jotain naposteltavaa pöydällä, ja mopen suihin menisi ihan huomaamatta, jos koira niin haluaisi.
Olipas hyvät päiväkahvit. Sen kanssa oli mansikkaviinerit. Nam.
Leppoisaa kesälauantaita kaikille. - Tällaisina aikoina voimaa antavat toisen ihmisen kauniit ja rohkaisevat sanat. Kiitos Rapunen.
- Lääkärin reissu aamulla mustutti tätä kaunista kesäpäivää. Siipan hoitoon julkisella puolella enää yksi keino jäljellä, suun kautta otettava sytostaattihoito. Paljon emme siihenkään luottoa laita. Yhdet sytostaatit on kokeiltu, eikä niistä ollut apua.
Sytostaattien jälkeisestäkin vaiheesta, palliatiivisesta hoidosta, puhuttiin myös, ja se kyllä teki mielen mustaksi. Faktaahan se kaikki on, mutta on ollut tähän saakka niin etäällä, että on van ollut ajatuksena takaraivossa. Nyt se tuli jo silmien eteen. Ja siipalla olisi vielä ollut paljon tekemisiä mielessään. Mutta tämän kanssa vain nyt pitää elää.
Hirveällä kohinalla luonto kasvaa. Nurmikkommekin, vasta kolma päivää sitten leikattu on taas jo niin pitkä, että kone pitää kaivaa esille. Syreenit ovat nyt täydessä kukassa. Onneksi juhannusruusu on tänä vuonna hidas, kiitos viileän kesän, ja on vasta nupullaan, joten kesäkukkien tuoksua on vielä tulossa, eikä siis kaikki kukkaihanuus mene tällä kertaa yhteen syssyyn.
Olin suunnitellut täksi päiväksi parit ompeluhommat, mutta nyt ei oikein huvita. Monet ihmiset osaavat ankeata oloa työntää taka-alalle tekemällä kaikenlaisia töitä. Minä taas olen tyyppi, joka sellaisesta lähes lamaannun, enkä osaa siinä mielentilassa muuta kuin istua ja ihmetellä. Tässä ympärilläni olisi paljon muutakin huushollitekemistä, mutta ns. nyt ei nappaa.
Voi hyvät sylvit. Radiossa naiset ruotivat päämnisterin takamusta. Aiheista kaiketi pula. Surkeaa. - Huomenna siipan pitäisi saada tietoa hoidon vaihdosta. Kunpa löytyis semmoinen optimi, että kasvain pysyisi aisoissa (sehän on parantumaton, maligni) ja hb:n lukemassa, minkä kanssa jotain jaksaisi siippa tehdäkin. Varmaan mahdoton yhtälö.
On sinuakin tuo pumppu nyt kiusannut. Nuo rytmihäiriöt on inhottavia ja väsyttäviäkin. Beetsalpaajaa minäkin käytän, mutta säännöllisesti aamuin, illoin. Kun ilmiö iskee, niin sitten vain kuuntelen sitä; korvissani tinnittää sykkeen tahdissa. Juuri nyt muistin, että Rapusellakin oli jotain sydänjuttuja meneillään. Jokohan on saanut tietoja ja hoito-ohjeita. - Vähän huono päivä tänään. Siippa sai tiedon, että viimeisin lääke ei ole tepsinyt toivotulla tavalla, vaan kasvain on suurentunut. Huomenna olisi pitänyt olla tiputus, jota varten otettujen veriarvojen alhaiset olisivat joka tapauksessa siirtäneet, ja nyt sitten pähkäilevät uusia rohtoja, joista huomenna menemme sairaalalle kuulemaan. Tylsää.
Huonojen uutisten kismittäessä, käsineet kädessä hommia taastehdessäni, putosi äsken vesikiulu, missä puoli litraa vettä. Osa vedestä levisi hellalle ja sen viereen työpöydille, loput lattialle. Ja siinä sitten taas pärklasin ja pyyhin. Samassa rytäkässä hajosi pojan Italiasta tuliaisiksi tuoma ihanan kaunis keramiikkakauha. Ja siitäkin olen kallella kypärin. No, ehkä jo illalla jaksan nauraa.
Kyllä tämä meidän ikäpolven sairastelu vain lisääntyy, mikä tietysti ihan luonnollista, mutta tuntuu jo liialta, kun niitä uutisia nykyään tulee harva se päivä. Juuri äsken kuulin jo pari viikoa terkkarista vastasoittoa odotelleesta ihmisestä, joka eilen illalla meni niin huonoon kuntoon, että sairaalaan vietiin. Huomenna leikataan, ts. taitaa supistua vain avaamiseksi ja sulkemiseksi, arveli puolisonsa. Toinen pariskunta taas odottaa huomenna lääkärin soittoa pari päivää sitten tehtyjen tutkimusten tuloksista. Parilla muullakin ystäväpariskunnalla akuutteja sairausjuttuja. Onneksi lähipiirissä on tuota nuorempaa, tervettä porukkaa. Muutenhan tässä vaipuisin synkkyyteen.
Tänään ensimmäistä kertaa valmistin keltajuurta. Kypsensin sitä perunalohkojen kanssa juustokermassa. Minä tykkäsin, siippa ei. Ko. juures punajuuren makuinen, minusta hyvää, mutta tykkäänhän punajuuristakin. - Kylläpä on kankikukkosmainen olo eilisen hommapäivän jälkeen. Hommaan kuului paljon kumartelua ja tavaroiden kanniskelua, ja nyt selkä "huutaa leipää". Mutta vähin erinhän se taas tästä tokenee.
Tänään meillä on vietetty lehdetöntä päivää. HS jäi tulematta. Kun aloin selvittää syytä niin hämmästyksekseni totesin, että joku on keskeyttänyt tilauksemme keskeytyksen koko kesäksi. Itse emme sitä ole tehneet.
HS:n asiakaspalvelija ei ainakaan ensimmäisellä istumalla saanut selville, kuka keskeytyksen on tehnyt. Kuulemma joskus niin on tapahtunut automaattisesti, mutta nyt ei sellaisesta asiakaspalvelijan mielestä ollut mitään indikaatiota. Asiakaspalvelija lupasi selvittää ongelmaa ja soittaa minulle myöhemmin.
Todella mielenkiintoista saada tietää - jos selviää - miten tuommoinen onnistuu. En tiedä, olisiko se, että en eilen kirjautunut HS:sta ulos mahdollistanut jollekin pääsyn HS:n tililleni. Yleensä aina kirjaudun ulos, kun lopetan HS:n lukemisen, mutta eilen se jäi tekemättä. Pitää tästä lähtien olla tarkempi.
Kohta menen saamaan neljännen koronarokotuksen ja sen jälkeen ystäväni kanssa kahvittelemaan. Hänkin on yrittänyt saada neljättä piikkiä, mutta ei ole onnistunut, vaikka hänelläkin yksi THL:n listaama riskitekijä, jonka perusteella eräs toinen ystäväni rokotteen heti jo viime viikolla sai. Kummallista, että saman sairaanhoitopiirin sisällä kriteerit rokotteen saamiselle vaihtelevat.
Vaikka on pilvinen ja viileähkö päivä, niin äsken ulkona käydessäni sain pitkään nuuskia kesän parhaimpia tuoksuja, sireeniä ja omenankukkia. Omassa pihassamme on iso syreeni ja naapurilla, heti pihojemme välisen aidan takana omenapuu. Lämpimällä ilmalla niiden tuoksu tulee sisälle saakka. Noita tuoksuja kun saisi pulloon, niin monta annosta tallettaisin talven varalle. Enää ei löydy edes kaupoissa myytävissä saippuoista syreenin tuoksua. Omenasaippuaa sen sijaan olen löytänyt.
Hyvää keskistä viikkoa! - Tänään ei näytä niin sateenuhkaiselta kuin eilen. Se on hyvä, kun tiedossa on - ei "aamiainen ruohikolla" - lounas ystäväpariskunnan terassilla. Ihanaa tavata välillä ihmisiä, kun enimmäkseen vain käkimme kahteen pekkaan. Kyseisessä paikassa lisäksi ruoan laatu on aina taattu. Pariskunnan mies on melkoinen kulinaristi.
Itse asiassa minun piti tänään laitella kesäkukat oortninkiin, mutta se tapahtuukin vasta huomenna. Eilen, lähellä jo illansuuta olin menossa puutarhalle kukkia ostamaan, mutta tein parkkipaikalla vain kunniakierroksen, kun näin mikä ryysis siellä oli. Olin muka ovelana laskeskellut, että kaupat ovat tyhjiä, kun porukka on erilaisissa valmistujaisjuhlissa. Väärin laskin. Niinpä yritän tehdä kukkakauppoja huomenna, jos paremmin olisi tilaa. Eilen ruokakaupassakin oli tunku. Ja parsat olivat loppuneet! Tykkään parsasta, ja kun vielä tannoin löysin tosi nopean sitruunakastikeohjeen, niin parsaa ollaan syöty välillä useammankin kerran viikossa.
Leppoisaa pyhäpäivää!
am - Pojalle kävi suunnilleen samaa. Meni polvi pirstaleiksi, Julkisella käskettiin syömään buranaa ja odottamaan aikaa ortopedille; lähete sentään tuli. Mutta ortopedin aika tuli tapaturmasta vasta viikkojen päähän. Minkähänlaiseksi olisivat rikki menneet paikat "parantuneet", jos poika odottanut. Töitäkin piti tehdä, eikä auton ajo onnistunut (silloin oli pojalla käsivaihteinen auto).
Ahaa-elämys pojalle tuli myös. Hänellä oli pikkupoikien jalkapallojoukkueen valkkuna vakuutus. Homma rullasikin sitten nopeasti. Kohta oli kädessään vaadittu kahden ortopedin lausunto, ja leikkausaika varattu. Kunnes vakuutusyhtiöstä tuli päivää ennen leikkausta tieto, että vakuutus ei korvaakaan. Kyseessä oli kuulemma sairaus, jolle kylläkään vakuutusyhtiön korva-nenä-kurkku-lääkäri ei nimennyt diagnoosia, eikä sitä peräämisestä huolimatta koskaan tullut. Onneksi tarina loppui onnellisesti, kiitos erään tutun ortopedin.
- - Just se ikävä ilmapiiri. Vaikka ihan aina en itse olisikaan tähtäimessä, niin toisenkin retuuttaminen pistää vihaksi. Oikeassa elämässä, tässä maailmassa on jo liikaa ikävää niin, että yhtään enempää en sitä tässä "harrastuspiirissäni" halua joutua nielemään. Täällähän ei edes piutpaut ole auttanut. Jos oli hiljaa, niin heti kun taas "suunsa avasi" jatkui homma siitä, mihin se ennen hiljenemistä jäi, ja joskus nk. jäi levy päälle.
- Taisin+jo+kerran+kertoa+täälläkin,+että+eräs+tutuntuttumme,+77v+on+joutunut+olemaan+huhtikuun+lopusta+saakka+ilman+hampaita.+Häneltä+oli+niitä+kiskottu+pois,+ja+aika+(siis+julkiselle)+uusien+sovitteluun+on+kuulemma+vasta+tämän+kuun+lopulla.+Vaimostaan+on+tullut+sosekeittomestari.+
- Siippani muutama vuosi sitten sairastaman keuhkoabskessin todettiin johtuneen haljenneesta hampaasta, mikä vamma röntgenissä paljastui, ei näkynyt silmin katsottaessa. Hampaista kuulemma voi aiheutua rankkojakin tulehduksia kroppaan. Suuhan on ihmisen pahin bakteeripesä. Joten en kyllä ihmettele noita Ceenkään vaivoja. Hänellä kun ei yleiskuntokaan taida olla parhaasta päästä. Toivottavasti ei mitään pahempaa ole nyt seurannut.
- "Se perinteikäs Elämä, missä sisältöihin ei ole kuulunut juoruaminen lähipiiristään." Lisään tähän että: Sen sijaan kirjoittajakavereiden ja ulkopuolistenkin ihmisten solvaaminen ja parjaus on, jos ei ihan perinne niin ainakin jo vuosia jatkunut tapa.
Kyllä minäkin jopa politiikasta ja muistakin asia-aiheista kirjoittaisin, mutta historia on osoittanut, että siitä saa vain "paskat - solvaukset - palkakseen". - Hyvä, että edes jossain tervari toimii! Meillä ei. Puhelinnumero on, ja siitä luvataan soittaa takaisin, mutta moni sitä vain odottaa, odottaa... Tervarin sivulla on "mainos", että hoitajien ja lääkärien vastaanttoaikoja ei ole. No, voisi sitten edes saada sen takaisinsoiton, jonka aikana edes jotain saisi selvitettyä. Tuntuukin siltä, että tuohon "vastaanottoaikoja ei ole" tilalle saisi laittaa "hoitajia tai lääkäreitä ei ole". Mutta ei huolta: uusi sote korjaa kaiken, lääkäreitä ja hoitajia piisaa joka lähtöön, ja aikojakin saa kunhan vain kansalainen viitsii varata🤣
Pitkästä aikaa tänään pääsimme me vanhatkin kesän makuun. Olimme pojapojan koululla seuraamassa ysien jäähyväisiä "lapsuuden maisemille". Kyllä siinä kostui silmänurkka jos toinenkin.
Pojanpoika on käynyt rumputunneilla ala-asteelta lähtien, ja kerkisi taitojaan soveltaa kolmen vuoden ajan yläasteen musiikkiluokan trion rumpalina. Trion yksi jäsen myös laulaa. Tänään oli heillä upea esitys, eikä vähiten tuon laulajapojan ansiosta. Jos hänestä ei tule isona laulajaa, niin... Kai sitten tulee jotain muuta, mutta silloin laulunlahjojaan ei kylläkäään hyödynnetä. Tänään trio esitti juhlassa The House of the Rising Sun'in ja voi sitä 16-vuotiaan pojan ääntä! Se hurmasi koko yleisön eikä aplodeista meinannut loppua tulla. Lopuksi vielä yhdessä laulettiin Suvivirsi. Tosin sen säestys oli tuotu tähän päivään, joten ei parasta herkkua vanhalle, mutta laulaminenhan virressä onkin se juttu, ei säestys.
Pitäisi tästä vielä sonnustautua ruokakauppaan ja puutarhalle. Jääkaapissa on vain tähteitä, jotka kyllä pistän talteen pakastimeen, mutta uutta pitää hankkia huomiseksi, jolloin tuumattiin syövämme jotain grillissä valmistettua. Siippa grillin jo tässä yhtenä päivänä "teroitti", mutta tulikin sateinen iltapäivä, ja ruoan laitto siirtyi sisätiloihin. Vaan jospa jo huomenna. Lämmintä ei kai ole, mutta sadetta vähemmän. Nyt ei ainakaan täällä sada, uhkaavia pilviä on kuitenkin taivas täynnä. Pysyisipä poutana, että saisivat koulunsa päättävät nuoret, ja vanhemmatkin, pitkästä aikaa viettää kevätuhliaan ja kesän alkajaisia. - Tänään jouduin myös käymään uudelleen lääkärissä sormien ihottuman takia. Alkoi näyttää siltä, että toinen peukalo kohta putoaisi, jollei jotain apua saa.
Niin sitten kävin lääkärillä, mutta vain yleis-semmoisella, dermatologin vastaanottoja on saatavilla vasta kahden viikon päästä, enkä voi niin kauan odottaa. Viime yönä jouduin ottamaan kaksi kipulääkettäkin, kun iho oli niin tulehtunut.
Toivottavasti saamani antibioottivoide ja -pillerit auttavat. Hanskojen käyttö jatkuu vielä ainakin kuukauden verran. Hankaloittaa vietävästi huushollihommia. Nytkin olisi koneellinen kuivaa pyykkiä setvittävänä ja uutta pitäisi laittaa pesuun. Ei houkuta mikään tekeminen, kun käsillä tekeminen on niin kivuliasta.
Rapunen tuolla ylempänä kertoi tyttärensä äitiyslomasta/perhevapaasta. Meidän nuoruudessammehan, 70-luvun alussa, äitiyslomaa oli jopa 3kk, toisen kanssa sain sentään jo 6kk. Silloin ei tullut kysymykseenkään, että vauvan olisi voinut viedä töihin. Onneksi ovat ajat muuttuneet. Tosin nyt kun ajattelen, ja ajattelin kyllä silloin muinoinkin, että olisin halunnut jäädä lasten kanssa kotiin edes pariksi vuodeksi, mutta silloin se oli taloudellisesti täysin mahdotonta, ei ollut mitään tukia. millä perhettä elättää. Lapsilisä taisi sentään jo silloin olla olemassa, ja muutaman kuukauden ajalta äitiysraha. Hvyin on nyt asiat. Joskus suututtaa, kun sos.-tuista valitetaan. - Aamulla jouduin pysähtymään HS:ssa koko sivun mainoksen eteen. Yleensä mainoksia en edes huomaa, mutta tänään en Lidlin mainoksen ohi päässyt. Siinä sinisellä pohjalla lepäsi leijonan peräpää tassut oikosenaan, mainiot tekstit saatteenaan. Mainos kaiketi oli osoitettu Leijona-joukkueelle, mutta samalla tämän viikonlopun eri opinahjoista valmistuvat vertautuvat siinä tuohon vahvaan kissaeläimeen. Kerrankin hieno oivallus mainosmieheltä.
Tänään oli jo neljäs kukonlaulun herätys meille, huomenna vielä viides. Ihan ollaan melkein uupuneita. Normaalisti nousemme aikaisintaan yhdeksältä, minä vielä myöhemmin, mutta viime päivinä kello on soinut jo ennen seitsemää. Siipalla ollut hoito-/ja tutkimuslähtöjä ja kaksi herätystä on mennyt ysiluokkalaisen pojanpojan piikkiin. Tähän kevääseen sitten loppuu meidän perheessä "pikkulapsiaika". Ensi syksynä onkin sitten yksi abi ja yksi lukion ekaluokkalainen. Täytyy myöntää, että tulee pieni kaihon tunne, kun mennyttä muistelen.
Hyvää viikonlopun aloittelua! - Onpa ollut rankka juttu sinulle tuo hammaskiven poisto. Kannattaisikohan kysyä ultrahoitoa. Minulla on kyllä käsitys, että sen antaisi aina lääkäri, mutta voin olla väärässäkin. Hintaa 20-30min toimenpiteelle tulee - ainakin siellä missä minä käyn - kyllä tuplat hygienistin tekemään verrattuna, mutta hygienistin penkissä istuin aina toista tuntia, enkä sitä kitumista enää halunnut jatkaa.
En tiedä, kuka teistä käy FB:ssa, käykö kukaan, mutta jos käy ja haluaa nauraa niin suosittelen sivustoa "Paskat luontokuvat" . Vietin siellä aikaa eilen varmaan pari tuntia ja nauroin niin hervottomasti, etten vastaavaa muista. Sivuille ihmiset lähettävät epäonnistuneita kuviaan. Kuvat, niiden saatetekstit ja katselijoiden kommentit ovat sellaista huumoria, että sitä harvemmin muualta löytää. Ja tuo huumori on sitä oikeata sorttia, ei mitään pieru- tai alapäähuumoria.
Aika raisu keli on täälläkin, tuulee ja sataa rojottamalla. Lähes itkettää, kun eilen pojan pesemät ikkunat ovat nyt sateen pieksämät, mutta eivätköhän nuo kuivuttuaan taas kirkastu. Sitäpaitsi: siippa kävi tänään ostamassa meillekin samanlaisen ikkunapesurin kuin pojalla oli eilen😂 Siippa on kova ostelemaan koneita, meillä on niitä oma varasto täynnä ja toinen mokoma pojan autotallin varastossa, minne tavaraa mahtuu enemmänkin. Useimpia niistä käytetään ehkä max kerran vuodessa, mutta kaikkia on varmasti käytetty ainakin yhden kerran, olkoon koneen ikä mikä tahansa. Joka toimelle, mitä kotioloissa vain voi tehdä on siipalla oma kone. Meillä on koneita ja vempeleitä kohta enemmän kuin Ramirentillä. Jospas niitä pitäisikin alkaa vuokrata.