- Liput (siniristi-) liehuvat!! Tietysti, onhan pojanpoikani syntymäpäivä😉. Kävimme äsken ihan pikapikakäynnillä hänelle lahjan. Synttärikakut syömme joskus toiste. Niin hän kuin isänsäkin ovat flunssassa tai koronassa. Tosin koronan sairastivat jo heti alkuvuodesta, mutta monellehan se on tullut uudestaan, joillekin kolmekin kertaa. Tänään ovat kumpikin tehneet kotitestin, joka näytti miinusta. Toisen testin tekevät huomenna. Pojan pitäisi päästä kouluun; on tärkeitä kokeita edessä.
Eilen kaupassa käydessäni totesin, että enää vain me vanhat käytämme maskia. Eräs nuori nainen aika lähellä minua aivasteli ihan hervottomasti, eikä edes hihaansa vaan kaikkien paikallaolijoiden imutettavaksi. Teki mieli sanoa jotain, mutta en ilennyt. Itselläni oli kyllä maski, se vähän tehokkaampi kuin vaaleansininen rätti, joita mm. kaupan pihassa lojuu aina monta, vaikka roskiksia on. Niille ehkä pitää ottaa muutamia ylimääriäisiä askeleita, ja moni jättää ne ottamatta. Maskin maahan heittämisestä olen kerran sanonutkin, mutta vastaukseksi sain vain julman mulkaisun.
Hirmuisen kylmä on ulkona. Eivät viihtyneet siellä kettiksetkään. Meinasin lähteä käymään puutarhalla hakemaan ulkoruukkuihin jo jotain keväistä, mutta inspiraationi vei juuri tuo koleus. Ruukuissa on kyllä talven jäljiltä hyvin voiva havukasvi, mutta jotain silmäniloa olisi mukava laittaa lisäksi. Mutta odottakoot vielä. Palaan asiaan, kun vähän lämpenee. Ovat valpuriksikin luvanneet kylmää. Onneksi nykyään taitavat pikkutytöt olla pukeutumisessaan fiksumpia kuin aikoinaan me vanhat, jolloin vappuna tyttöjen oli ihan pakko saada polvisukat jalkaan, vaikka taivas olisi jäitä kaatanut. Näillä vuosilla vaatteet sään mukaan.
Mukavaa keskistä viikkoa! - Äkkiäpä inehmo tottuu lämpimään. Auton mittarissa äsken "vain" 8 graadia, ja vilunväristykset ravistelivat ruppia autosssa sisälläkin. Ensi viikolla vielä kylmempää. Mutta vaatteillahan kylmä selätetään, kuumuutta ei.
Kaikkea sitä ihminenkin, siis minä, pohtii. Kävin tänään taas pitkästä aikaa S-marketissa. Mietin, miksi sen kaupan ostoskärryt ovat aina kytkettyinä ja poletti tai kolikko pitää olla kytkyn aukaisuun. Se kismittää joka kerta. K-kaupassa kärryjä ei kytke kukaan. Mutta S:ssä kävin hakemassa pensasmustikoita, kun ne ovat 5€/kg halvempia siellä kuin K:ssa - eipä siellä enää paljon muuta "halpuutettua" olekaan. Meillä syödään pensasmustikoita aika paljon, etenkin siippa tykkää niistä; ne tuntuvat auttavan hänen ajoittaisiin mahan poltteluihin, joita nyt sytostaattien mukana on ilmaantunut. Jo lapsuudesta muistan, että mahavaivoja helpotettiin mustikoilla, lähinnä mustikkasopalla. Pensasmustikat kyllä syödään meillä ihan semmoisenaan, mitenkään valmistamatta. Nyt vain täytyy odotella että ensi kesästä tulisi Suomessa hyvä mustikkavuosi.
Eilen katsoin taas Voice of Finland-ohjelmaa. Monta vuotta jäi väliin, mutta tämän vuoden kilpailua olen seurannut ihan alusta. Taisi olla jo toisessa jaksossa, missä eräs nuori nainen lauloi niin sydämeen käyvästi, että halusin nähdä, mihin saakka hän yltää, ja samalla kuulla lisää hänen laulamistaan. Illalla hän selvitti tiensä finaaliin - olisinkin varmaan heittänyt telkan ulos ikkunasta, jos ei olisi. Sitä vain ihmettelen, että joillekin siunaantuu sellaisia lahjoja kuin tuollakin naisella on. Ihanaa, että niin on, ja että jakavat lahjoistaan muillekin nautittavaksi.
Nyt päiväkaffen keittoon. Tosin pullataikina on vasta aineksina työpäydällä, ja pussissa on siipan ostamaa pullaa. Omaa pullaa olisi meininki vielä tänään tehdä, mutta eiliset kaupan pullat on syötävä ensin, etteivät mene "ite eestään".
Leppoisaa lauantaita! - Helposti voi kyllä nk. nuhakuumeen saada, jos vähänkin hikiselle iholle käy pienikin veto. Näin keväällä monelle se iskee ulkoilun jälkeen; on lämmin, takki avataan ja ilmavirta jäähdyttää. Meilläkin makkari on aina viileä, välllä jopa kylmä. Juuri pari yötä sitten siippa heräsi kun nenäänsä paleli:) ja vilkaisi lämpömittaria, joka näytti 15:tä. Silloin oli aika vilpoista nukkua, mutta paremman unen siinä saa kuin lämpimässä. Me emme lämpimässä enää osaakaan nukkua, kun olemme tottuneet n. 17:ään.
Tulimme juuri lenkiltä, ja voi sitä lintujen konserttia! Pitkästä aikaa. Monena keväänä olemmekin ihmetelleet hiljaisuutta, mutta nyt tuntuu, että laulajia on puut ja metsät pullollaan. Ja fasaanit rääkyvät siinä välissä. Niin kuin juuri nyt pihassamme. Ja nuoret tytöt ovat riisuutuneet jo kesää varten. Ohitsemme pyöräili kaksi tyttöä ja kummallakin selät ja käsivarret paljaina, huppari pakkarilla sentään. Toivottavasti eivät sairastu. - Minullekin on ainakin parin viikon ajan Norton ja McAfee lähetellyt muistutuksiaan, että turvaohjelmani vanhenee. En koskaan heiltä mitään ole tilannut ja olen vain deletoinut viestit. Nyt väittivät, että ovat löytäneet koneestani monta kymmentä virusta. Puppupuhetta, ja tarkistus F-securen skannauksella osoitti väitteeen huijaukseksi. Nyt ovat sentään nuo "huolen ilmaisut" harvenneet. Toivottavasti loppuvat.
Minulla on jo pitkään F-secure hoitanut koneeni ja puhelimeni turvaamisen, joten en tarvitse mitään muuta. Kyllä nuo firmat yrittävät vaikka millä konstein saada ihmiset maksamaan. Toivottavasti pääset eroon maksusta.
Äsken selatessani YT:n musiikkia sattui silmiini Laura Voutilaisen levy. Tykkään muutamasta hänen kappaleestaan tosi paljon ja niinpä kuuntelin taas kappaleet Teethän sen, Kaksi karttaa ja Meren hiekkaa. Ne ovat todella hyviä. Muistelen että sinun U-sikin tykkäsi Laurasta.
Musiikkia kuunnellessani tuli mieleeni uusi elämäntilanteesi ja heti perään se, kuinka törkeästi nuo ukot ovat meitä naisia kohdelleet. Edsonille nimenomaan rankat asiat, sinun U:si lähtö, Rapusen ero ja minun siippani sairaus ovat olleet härskimpien solvaustensa kärkiaiheita. Hirveällä tavallahan hän on kommentoinut Alinkin sairautta. Ihmisten rankkojen kokemusten ja kohtaloiden ottaminen solvauskohteeksi on alhaisinta, mitä tiedän. Vain sairaus teettää sellaista. - Kevät etenee nyt vauhdilla. Huomasin äsken, että pihamännyn kyljessä kasvavassa köynnöshortensiassa on jo niin isot silmut, että enää ei paljon tarvita, kun vihreä on jo päävärinä.
Meidän fasaaniukko (seisoo juuri nytkin pöydällä) toi eilen akkansakin mukanaan, ja alkoivat kahdestaan rymytä terssin pöydällä. Pudottivat, pakanat, narsissiruukunkin lattialle. Siskoni eilen käydessään ihmetteli, miksi ruokakippo on pöydällä eikä lattialla. No, siksi, että niiden käyntiä on meidän mukava sohvalla istuen katsella. Ei niitä näe, jos lattian tasolla kupilla käyvät.
Sää on niin hieno, että oikeastaan pitäisi lähteä lenkille, ja lähdenkin, mutta vasta myöhemmin iltapäivällä kun ilma on lämpimimmillään. Olen nyt aamulla viihdyttänyt itseäni FB:n Aristoteleen kantapäässä. Sieltä löytyy välillä niin riemastuttavia juttuja, että nauraa saa mahansa kipeäksi. Radiostakin kuuntelen aina kyseisen ohjelman, mutta FB:n sivuiltaan löytyy paljon lisää suomen kielen ihmeellisyyksiä.
Pojanpoika tulee tänään taas siipan kanssa fysiikkaa opiskelemaan. Edellinen, rupeama poiki pojalle kokeessa ysin, mistä poika oli iloinen, mutta me varmaan vielä iloisempia. Tänä keväänä hänellä on lukioon haku, ja hyviä numeroita tarvitaan. Poika haluaisi lukioon, jossa voi suorittaa kaksi tutkintoa "samalla istumalla". Ihan viisasta. On sitten valmistuttuaan enemmän jatkomahdollisuuksia kuin pelkän yo-tutkinnon jälkeen. Toivottavasti onnistuu nyt haussaan.
Itse meinaan kohta ryhtyä katselemaan Diiliä. Siinä ohjelmassa rahan teko - melkein keinolla kuin keinolla - on jokaisen tehtävän punainen lanka. Kahden ensimmäisen jakson aikana en ole vielä keksinyt ohjelman voittajaa:) Viime kerralla se ratkesi jo alkuvaiheessa: kameran silmä "lepäsi" joka käänteessä voittajassa, muiden kilpailijoiden jäädessä lähes statisteiksi. Likka oli aika röyhkeä ja isänsä yksi monien suomalaisten tuntema julkku, joten voitto ei ollut yllätys.
Mukavaa pyhän viettoa! - Minä tiedotankin faktaa😄 en sinun luottolähteesi, somen juttuja. Hihhih!
- "Tuon uskonnollisen liturgiasi jätän ihan omaan arvoonsa". Meinaatko, että siihenkin sinun kommenttiasi tarvittaisiin, mutta et nyt jaksa...
- Muistiini on jäänyt lapsuudesta, että pitkäperjantaina oli aina tuhnuinen, harmaa sää. Niin ei ehkä kuitenkaan ollut, muisti tuppaa tehdä tepposia aina kun silmä välttää. Nyt kuitenkin pilvipeitto on rikkonaninen ja väleistä pilkistää aurinko.
Ulos lähtöä olenkin tässä suunnitellut jo tovin, mutta ryhtyminen on vielä tekemättä. Nurmikolle on syntynyt sammalta, joka pitäisi tainnuttaa. Nykyinen nurmikko on alunperin siirtonurmea joka on nyt viisi kesää kukoistanut kerrassaan upeasti, vaikka piha on aika varjoinen. Jotkut sanovat, että sammal on ihan hyvä nurmikon sijaan. Onhan se nätti, pehmeää jalan alla eikä vaadi leikkausta, mutta ei kestä kulutusta. Joten päätökseni on, että sammal hiiteen ja nurmikon paikkaus käyntiin. Täytyy käydä hakemassa oikeita aineita puutarhalta
Tänään eksyin Ylen uutissivulta juttuun, joka käsitteli telkan reality-ohjelmiin osallistuneiden ihmisten kokemuksia. Aika hirveätä jälkeä ne ovatkin jättäneet. En kyllä jaksa ymmärtää, miksi po. ohjelmiin on niin hirveä tunku. Joku ohjelma oli saanut yli 3000 hakemusta. Onkohan joidenkin hinku julkuksi niin suuri, että sen eteen kannattaa oma mielenterveytensäkin riskeerata.
Kovin suosittua em. ohjelmien katselukin kyllä on. Itse en ole yhtäkään jutussa mainittua ohjelmaa katsonut, enkä katso. Mutta nehän eivät olekaan vanhoille.
Eräs ystäväni kysyi tarhikäiseltä lapsenlapseltaan, mikä hänestä tulee isona. Vastaus: julkku. Hyvin on lapsi oppinut. Mutta ehkä pian jo vastaa, että "influencer". Uusia ammatteja🤔
Rauhallista pyhäpäivää! - Maistoin pitsaa nyt itsekin, ja täytyy sanoa, vaikka sen itse teinkin, on todella hyvää. Täytteet tietysti kaupasta, minulla ei niissä paljon ole osuutta, mutta se vaikeasti kauliintunut pohja oli todella hyvä, ohut ja rapea, tekemisen vaivan arvoinen. Minusta peltipitsan pohjan tulee olla sellainen. Pannupitsa ja calzone ovat taas ihan eri juttu, mutta niissä(kin) pohjalla on oma roolinsa herkullisuuden muodostumisessa.
- Juuri otin uunista kinkku-herkkusieni-aurajuusto-marinoitu punasipuli-valkosipulipitsan, jonka paistoin pellillä uunissa . Tuoksu ainakin on ihana. Saas nähdä onko pitsa sitä. Tein pohjan uudella reseptillä, mutta toista kertaa en sitä tee. Se oli ihan hel....tillinen kaulittava. Kohta kuulen siipan selostuksen siitä.
- Alat jo toistaa tai kolmattaa itseäsi. Se ei ole hyvä merkki. Pidäpä varasi.
- NIin on kellokeskiviikko kääntymässä kohti iltaansa. Ja meillä siippa pistää juuri saunaa tuleen. Kaikkina vuosina usein olemme saunassa käyneet juuri keskisviikkona viikonlopun lisäksi. Siipan sairatuttua ja jouduttuaan olemaan koko syksyn ilman saunaa keuhkoon laitettujen dreenien takia on sauna-aikataulustamme tullut aika tiukka, se lämpiää keskiviikkoisin ja lauantaisin. Aika ihmeellistä saa tapahtua, että siitä poiketaan. Sytostaattienkaan takia ei sitä tarvitse siirtää, sanoi lääkäri. Luotamme häneen.
Siippa sai tänään neljännen koronarokotuksen, kun eilen otetut labrat sen antoivat myöten. Minua eivät hyväksyneet piikkijonoon. Ehkä sitten, kun täytän 80v😅. Vielä siis pitää muutama vuosi odottaa. Silloin ehkä on jo monta muuta uuttakin virusta riesana. Mutta se on sitten sen ajan murhe.
Tänään olen taas viettänyt hellan edessä aika pitkiä rupeamia. Olen laitellut valmiiksi tai melkein valmiiksi jo sapuskat perjantaihin saakka. Lauantaina sitten uusi kolmen päivän huki. Sisareni tulee meille syömään sunnuntaina, mutta se ateria pitää kyllä tehdä melkein ruokailijoiden pöydässä odotellessa. Etukäteen voin tehdä vain kakkupohjan.
Nyt kuului kutsu löylyyn. Leppoisaa iltaa! - Noni, Karvala kelpaa, kun kirjoittaa hyväksymälläsi nuotilla. Eikä ole kauan, kun K. oli telkassa ja sinun mielestäsi ihan "sieltä syvältä". Luet siis Iltalehteä! Ei voi olla totta!!🤣. Miten voit vaipua noin alas!
- Nuo kaksi vatipäätä ovat jymähtäneet entiseen aikaan, jolloin herroja ja hidalgoja pelättiin ja kummarreltiin. Heillä ei ole omaa elämää ja etsivät sitä täältä. Lisäksi heidän täytyy yrittää hakea kompensaatiota nöyryytyksestä, jonka luultavasti kotonaan ovat kokeneet: "pois alta akkavalta huusi ukko sängyn alta".
- Ennakkotarkastus on olemassa juuri kaltaistesi ääliöiden takia, ääliöiden jotka eivät osaa käyttäytyä sivistyneen ihmisen lailla, vaan suoltavat sitä mitä sylki suuhun tuo.
- Olen tässä sohvalla istuskellessani nauttinut kevätsiivotusta huushollistamme. Kolme siivoojatyttöä tuli aamulla jo ennen kahdeksaa. Itse nousimme seitsemältä ja vasta joku aika sitten lounaaksi nauttimamme porosopan jälkeen on nyt niin uninen olo, jotta päivänokkarit kutsuisivat, mutta en taida enää tähän aikaan antaa unelle valtaa.
Läksimme siivoojapartiota karkuun pojan huusholliin. Siellä tehtiin lähtöä pohjoiseen, pääsiäisen viettoon ja tämän talven viimeisille hiihtolenkeille ja laskettelurinteille. Kettiksetkin olivat täpinöissään. Ne tietävät, että lumilomalle lähdetään, kun niiden valjaat pakataan kassiin. Tietävät myös, että koko päivän koppikomennuksen jälkeen pääsevät perillä niin suksin kuin potkukelkankin kanssa monille pitkille lenkeille Lapin kimaltaville hangille, ja yhdellä loikalla hyppäävät auton takapaksissa oleviin häkkeihinsä.
Mekin vielä alkuvuonna ajattelimme, että voisimme tänä keväänä lähteä pienelle Lapin reissulle. Luovuimme kuitenkin siitä. Siippa ei enää jaksa pitkiä matkoja autossa istua. Lappiinhan tosin kyllä pääsee autojunallakin, makuuvaunussa nukkuen, mutta senkin sitten jätimme. Mökille kyllä vielä tässä mennään, jahka sinnekin keväämpi koittaa. Terassiremppa on vielä tekemättä. Se piti hoitaa viime syksynä, mutta kävi sitten mitä kävi ja työ piti siirtää. Eihän siippa siihen enää jaksa osallistua kuin tahdin lyöjänä, mutta pojat ja yksi tuttu raksamies tulevat avuksi.
Mutta nyt kauppaan hakemaan jääkaapin täydennystä. Mukavaa pääsiäisviikon aloittelua! - Tänään oli vihdoin pojantyttären vanhojenpäivä. Tanssiaiset koululla oli kuulemma tarkoitus striimata, mutta se ei jostain syystä onnistunut. Poika oli tietysti isänä siellä paikalla ja lähetteli meille videoita. Kyllä oli ihana katsella kauniita ja komeita nuoria juhla-asuissaan. Tansseja ovat harjoitelleet syksystä saakka. Jännittää saivat koko talven pääsevätkö päiväänsä juhlimaan. Se ei onnistunut oikeana päivänä helmikuussa, mutta tänään se päivä koitti. Katsomaan ei paikalle päässyt kuin kolme kunkin oppilaan läheistä, joten me isovanhemmat jouduimme nautiskelemaan tilaisuudesta kuvien ja vidoiden välityksellä.
Videoita katsellessa tuli ihan omatkin vanhojenpäivät mieleen - vaikka silloin ei otettu meistä kuin mustavalkoisia valokuvia. Meillä ei ollut tansseja, ja puvutkin olivat oikeasti vanhoja; minulla äidin tädin silkkipusero ja pitkä musta hame. Hauskaa kuitenkin oli. Mitään iltajuhlaakaan ei ollut, mutta päiväsaikaan kävimme kahvilassa herkuttelemassa. Nuo vanhat tanssit tulivat sitten eteen fuksisyksynä. Niiden opettelu kuului fuksipisteiden keräämiseen. Ja pisteitä piti saada, että sai osakuntanauhan ja hatun vuorin osakunnan väreihin. Voi niitä aikoja.
Tänään on taas ollut kurja keli. Vettä satoi välillä niin että katto rumisi. Ulkoilu jäi, mutta kauppakeskuksessa kyllä päivällä kävin kävelemässä ja hoitamassa muutaman hankinnan, mutta siinäpä päivän liikunnat. Jospa huomenna olisi parempi "sääkeli".
Mukavaa viikonlopun aloittelua! - Oikein sanot. Meitä naisiahan nämä kaksi ylivertaista äijänkuvatusta nimittelevät ja syyttelevät, kun emme seiso "käsi lipassa" ja hoe: "voi miten tietäviä ja viisaita olettekaan!" Me naiset taas olemme tyhmiä, emme ymmärrä, emme edes osaa lukea, emme ole rehellisiä, kirjoitamme omasta elämästämme (nenästämme), jne. Äijät sen sijaan viettävät puolet elämästään etsien tänne kopioitavaksi tekstejä ja videoita, milloin kenenkin kyhäämiä ja esittävät niitä sitten täällä omien katsomuksiensa tueksi. Ja se on niin fiksua, että hyvä etteivät ylivertaisuuteensa tukehdu. Johtopäätökseni on, että kummallakaan ei ole lähellään ihmisiä, joille voisi keulia, kuten täällä, ja joku kohde pitää semmoisellekin olla. Että itsetunto pysyisi edes jollain mallilla.
- Tänään pidän vapaata sodasta, Natosta ja hoitajista. Ei jaksa koko ajan olla huolissaan. Sen sijaan eilisen hyvä mieli jatkuu. Olimme illalla pitkästä aikaa pojanpojan koululla kuuntelemassa hänen (musiikki)luokkansa jäähyväiskonserttia - ysit lähtevät kevään jälkeen jatkamaan kuka minnekin. Kyllä oli sydäntä lämmittävää katsella ja kuunnella nuoria muusikoita. Musiikissa soivat kyllä viime aikojen murheelliset sävyt, mutta toivo ja ilo olivat kuitenkin kaikkien esitysten päällimmäinen sanoma. Pojanpojasta on näiden kahden vuoden aikana kehittynyt melkoinen rumpali. Hän onkin käynyt rumputunneilla jo useamman vuoden, ja oppi kuuluu.
Tulevana perjantaina on toinen isovanhempien huippuhetki. Pojantytön koulussa vietetään vihdoin vanhojen päivää. Tanssiaisiin emme valitettavasti pääse paikan päälle, koska vieraita rajoitetaan kahteen per oppilas. Näytös kuitenkin striimataan, joten nauliudumme silloin töllön ääreen. Kummasti tulee omienkin poikiemme vanhojen päivä ja tanssit mieleen. Kivoja muistoja jäi yhdestä nuoren ihmisen merkkitapahtumista.
Tyttö näytti eilen kuvia tanssiasipuvustaan. Sanoin lähettäväni hänelle kuvan minun vanhanpuvustani; saa vertailla:). Se oli äitini tädin pitkä hame ja röyhelöpusero. Silloin vaatteet ko. tilaisuuteen todellakin kaivettiin jostain vanhojen vaatteiden kaapista. Ei ollut hienoja iltapukuja, kuten nykyään tytöillä on. Mutta onpa aikakin toinen. Vaan eihän siitäkään ole kuin 55 vuotta🤣 - silti tuntuu niin kuin se olisi ollut vasta hiljakkoin.
Ja nyt kanan kimppuun. Tykötarpeet ja kanat vuokaan ja uuniin, päälle maustekerma ja vähän ennen valmistumista vielä juustoraastekuorrutus.
Hyvää pyhäpäivää! - Minäkin päätin heti joulun jälkeen, että pöydälläni on joka päivä joku kukkiva kukka, leikko- tai ruukku-. Minun viherpeukaloni on kyllä sen verran huono, että ruukkukukkia en useinkaan saa kukitettua uudelleen, mutta kukkiihan ne kuitenkin yhden kerran pidempään kuin leikkokukat. Oma perhosorkideani on juuri tekemässä nuppuja, joten siinä seuraava silmänilo, kun siipan muutama päivä sitten ostamat tulppaanit ovat varmaan parin päivän sisällä "valmiita".