- Harvalla mielenosoituksella on mitään vaikutusta, paitsi jossain se täyttää putkat ja vankilat, jossain voi kaulojakin katketa. Itse asia harvoin etenee. Äitinä minä suren poikia, lähes lapsia, jotka on laitettu tekemään hirveätä työtä ja uhraamaan omakin henkensä jonkun ääliön takia, ymmmärtämättä edes miksi. Äidit vain, nuo toivossa väkevät... Venäjälläkin.
- Nyt on kerrankin mielenosoitus paikallaan. Hesassa 3000 ihmistä marssii rauhan puolesta. Aloitteen ovat tehneet kaksi äitiä. Hyvä äidit!
- Eipä se oma pääs yhtään paremmassa kunnossa tunnu olevan: saman asian jankkaaminen kerrasta toiseen on yksi dementian oire.
- Tautitapauksia (virallisia) on täällä meidänkin kylällä tullut paljon lisää. Emme tähän mennessä kovin ole kärsineet koronasta, kun pääasiassa kotosalla oleilemme muutenkin. Mutta nyt jos maskisuositukset jäävät pois, niin kaupassa pitää olla entistä tarkempi ihmisten läheisyydessä, kun virus pääsee vapaammin leijailemaan. Itse kyllä aion käytää maskia vielä pitkään. Siipasta kun ei tiedä, miten korona hänessä vaikuttaisi. Ainakin se vaikuttaa hoitoihin, joita ei voi antaa jos on sairas tai vaikka vain altistunutkin.
- Onpas taas kerrassaan mahtava kevättalven keli. Varmaan tämänkin järven jäällä on porukkaa enemmän kuin jää kestää. No, ei kai sentään, mutta paljon väkeä on. Sitä tulee tänne muualtkin, pitkin Uuttamaata.
Radiosta on tullut pitkin aamua ohjelmaa, missä ruoditaan sodan vaikutuksia mm. Suomessa. Juuri äsken Lintilä pelotteli Euroopan ruokakriisillä. Ainakin nykymenoon verrattuna varmaan niin tapahtuukin. Eniten minua kyllä surettavat ihmiset, jotka joutuvat jo nyt jonottamaan ruokajakelujonoissa syötävää saadakseen. Lapsiperheille tilanne voi muodostua ihan hirveäksi. Ruoan hinta kaupoissakin on jo nyt noussut paljon, ja lisää nousee, joten sekin pidentää jakelujonoja, kun ihmiset eivät pysty kallista ruokaa ostamaan - sitäkään vähää, mitä enää ostettavissa on.
Oma ruoan tuotantomme on pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edellä, mutta: saadaanhan sitä ostaa ulkomailta, siellä se on halvempaakin. Juu, saadaan ostaa niin kauan kuin sitä muualla jää meillekin myytäväksi. Ulkomaalainenhan on muutenkin aina ollut meillä parempaa ja hienompaa kuin suomalainen. No, sitä saa mitä tilaa.
Tässä olemme vähän miettineet lähteäkö muutamaksi päiväksi Lappiin. Eräät ystävämme ovat vuokranneet siellä mökin ja pyysivät meitä mukaansa. Ihanaa olisikin lähteä. Laskettelemaan tai hiihtämään ei meistä enää ole, siippa ei jaksa ja minulla polvi vanhojen laskettelureissujen jäljiltä sen verran rämä, että ainakaan se laji ei enää onnistu. Kävellenkin tietysti voi ihanissa maisemissa silmiään ja sieluaan lepuuttaa. No, katellaan. Siipan hoitoihin on tulossa muutos, joten se luultavasti päättää puolestamme.
Mukavaa aurinkolauantaita! - Niin on taas tänäänkin edson saanut elämää meidän kirjoituksista🤣. Ei taida hällä kovin hyvin mennä.
- Kyllähän mm. sota on nyt korostetusti tuonut esiin, kuinka (liiankin?) riippuvaisia olemme "digistä". Siinä kaikki voi romahtaa alta aikayksikön kyberosaamisella, mikä on valjastettu tuomaan toiselle voittoa, toiselle suunnatonta vahinkoa, jopa tuhoa. - Jääkaappinikin voisi siinä rytäkässä lämmetä ja pilata sapuskani. Jos minulla olisi "netillä käyvä" kaappi - ei oo, ei tuu.
Jossain lehdessä kerran mainostettiin älypuhelinäppiä, millä voi hallita mm. kaikkia perheen lukkoja: koti, mökki, auto, pyörä,... Huhhuh. Enpä kyseistä mainosta kovin monta kertaa kerinnyt nähdä, kun se hävisi. Löytyiköhän monta ostajaa. - Erään tutun perheen katti tykkää majailla perheen autotallissa. Se kulkee sinne kissanluukusta, joka aukeaa nahkansa alle piilotetulla sirulla😲
Toivoisin paperilehden pysyvän vielä pitkään yhtenä vaihtoehtona, mutta se toive voi valua kaivoon esim. paperipulan ja hintojen hillittömän nousun takia. Nettilehtiä kyllä selailen, ja luenkin, mutta minusta se on epämukavaa. Vielä joku aika sitten minulle tuli alueellinen sanomalehti digitilauksena, johon päädyin pari vuotta aiemmin, kun paperisen lehden hinta alkoi hipoa kipurajaa. Paperilehden luin joka aamu tarkkaan, digilehteä aluksi otsikoiden perusteella lukemiseni valiten. Vähin erin sekin väheni, kunnes huomasin, että saattoi mennä päiviä, etten edes avannut "lehteä". Ja niin lopetin senkin. No, toistaiseksi meille tulee HS kestotilauksena, myös sen digiversio. Vielä ainakaan ei ole tullut mieleen sitä lopettaa - Emme me kaipuun perässä juokse. Menemme just sinne, minne haluamme. Mutta älä pelkää, että tulisimme lähellekään sinun "asuttamaasi" p..sreikää, johan se haisee kylällä saakka. Veikkaan, että siellä ei moni sinuakaan kaipaa.
- Tänään olen taas viettänyt melkoisen tovin Helsinkiiin liittyvissä jutuissa, ensin HS:n parissa sitten Facebookissa. Siellä on kolme ryhmää, joiden sivuja välillä käyn katselemassa. Sivuilla ollaan 60-70-luvun Stadissa, etsitään kadonnutta Hesaa ja nähdään Hesaa vanhoissa kuvissa. Joskus saattaa niiden parissa vilahtaa tuntikin, kun on kaikkea mielenkiintoista. Yli neljännesvuosisadan Hesassa asuneena sieltä löytyy paljon (vanhaa) tuttua ja muistoja etenkin kouluajoilta. Sivuilta on löytynyt muutama entinen koulukaverikin. Samoin eräs ex-työkaveri, johon yhteys jossain välissä katkesi, ja hiljakkoin huomasin hänen asuvan nykyään Australiassa; muutti sinne lapsensa perheen lähelle. Nyt on yhteys häneen taas olemassa.
Vanhasta Hesasta tuli mieleen, että eilen kävin ensimmäistä kertaa (uudessa) Ruoholahdessa. Oli aika vaikeaa yhdistää se siihen Ruoholahteen, jonka läpi aikoinaan ajettiin mm. Lauttasaareen. Pari tuttua kadunnimeä sentään osui silmiin, mutta muuten kaikki oli ihan uutta meille kummallekin. Tiheästi on rakennettu, Jätkäsaari vielä tiheämmin. Ei olisi minun asuinseutuani. Mutta varmaan moni viihtyy, tuskin muuten sinne olisivat muuttaneet.
Tänään näyttää ulkona taas keväiseltä. Aika hurjia lämpötiloja lupailivat viikonlopuksi. Saa nähdä pitääkö paikkansa. Mökille olisi mukava mennä, mutta meistä kumpikaan ei kykene enää oikeisiin lumitöihin, niin menemättä nyt jää. Siellä pitäisi lapioida parit pitkä pätkät polkua syvään lumeen, eikä se siis meiltä onnistu, joten täytyy odotella lumien sulamista. Tällä erää poikammekaan eivät sinne jouda, kun viikonlopputekemisensä sitovat heidät tänne. Eli odotamme auringon hoitavan hommansa. Ja hyvää jälkeä onkin syntynyt, etenkin kun tuuli on ollut mukana jälkeä tekemässä. Tosi hyvin ovat kinokset madaltuneet. Saisi sama säätyyppi jatkua, niin vältyttäisiin ihan kamalilta sulavesimääriltä.
Mutta nyt koiratakki niskaan ja kettiksiä tuulettamaan ja saamaan muutama pisama naamaan. Toivokasta torstaita! - Kuten eilen totesin, niin edson elää meidän kauttamme. Kirjoitustensa aiheet on meiltä omittu. Välillä kopioitu joltain muultakin. Hänellä ei ole enää mitään muuta omaa kuin vihansa ja katkeruutensa. Mutta omasta poterosta ja oman mamman turvallisesta kainalosta on hyvä purkaa paineita ja huudella herjoja.
- Kuivamaitoa meillä on aina kaapissa oli sitten sota tai rauha. Ja mieluummin paperia kuin kuusen havuja ninku siellä nuukien p...sreiässä.
- Tulihan se sieltä. Aurinko, meinaan. Aamulla oli niin harmaata, mutta nyt taas näkyvät huushollin pölyt turvallisen tuttavallisesti.
Siipan hoitoon on tulossa muutoksia ja tänään vihdoin kävimme yksityisessä syöpäsairaalassa hakemassa sitä kuuluisaa "toista mielipidettä". Tapasimme ko. syöpätyyppiin erikoistuneen lääkärin. Kokemus oli hyvä, lohduttava. Lääkärin suhtautuminen tämän ikäiseen potilaaseen oli aivan eri planeetalta kuin tähän mennessä julkisella puolella. Saimme myös vihdoin vastauksia moniin kysymyksiimme koskien itse tautia ja sen hoitoa. Siippaa tähän mennessä hoitanut lääkäri on kovin kiireinen, ja vastauksensa moniin ksymyksiimme onkin ollut tyyliä "en oikein ole kerinnyt perehtyä, jne... ". Uskon kyllä, että kiirettä hänelläkin piisaa, mutta silti olisi toivottavaa, että voisi keskittyä vastapäätään istuvaan potilaaseensa silloin, kun sen aika on (eikä vilkuilla kaiken aikaa seinällä ajan kulkua mittaavaa kelloa!!)
Kallistahan tuo yksityisen puolen konsultaatio oli, mutta oli täysin sen rahan väärti, ehkä jopa enemmänkin. Nyt on meillä kummallakin paljon rauhallisempi olo, kun tiedämme minkälaisen taudin kanssa ollaan tekemisissä, ja mitä sen hoitaminen tarkoittaa. Perheellekin on nyt enemmän tietoa jaettavaksi. Epätietoisuus meillä kaikilla onkin ollut suuri. Jospas ensi yönä uni tulisi jo ennen aamua.
Mutta nyt taas kauppaan jääkaapin täytettä hakemaan. Olen tuuminut pitäisikö sitä 72h varmuusvarastoakin täydentää siltä varalta, että sodan seurauksien takia sitä tarvittaisiin. Aika paljon meillä jo onkin sitä valmiina, mutta ainakin päivitettävää on. Pitäisi kyllä oikein ottaa se homma työn alle. En vain millään osaa tarttua siihen, kun tuntuu niin kerrassaan käsittämättömältä koko ajatus, että sellaisen kanssa ihan oikeasti pitää pähkäillä!
Mukavaa keskisen viikon iltaa! - Olikin tässä jo useampi päivä, joista melkein tuli jo kevään tuoksu nokkaan. Nyt ei siltä näytä eikä tunnu. Lunta sataa sakeasti ja tuulee. Sisälläkin tuntuu poikkeuksellisen viileältä. Vaan tulossa kuulemma on viikonlopun aikaan aurinkoista ja jopa lämmintä. Saas nähdä pistetäänkö järvellämme luistelurata uudestaan kuntoon. Jos niin on, niin ihmettelen, jos ei jää humahda sen kansanpaljouden alla, mikä järvelle silloin ryntää. Itse en tykkää sellaisiin väenpaljouksiin mennä, joten tyydyn kävelyyn vapaammilla "vesillä".
Minäkään en juuri enää kykene noita sotakuvia katselemaan. On järkyttävää, että yhden miehen sairaan vallanhimon takia kokonainen kansa saa kestää hirveät kärsimykset. Ja jos sota vielä laajenee, niin kärsijöitä tulee vai lisää. Toivottavasti löytyy niin paljon viisautta, että laajentuminen saataisiin estettyä, koska jos niin käy, niin koko Euroopalle käy huonosti, ellei sitten koko maailmallekin, naapurin bunkkeriukon mielenliikkeistä riippuen. Itsellä tässä ei enää ole menetettävää, mutta lapsilla ja nuorilla olisi elämä vasta edessään. Ei uskoisi, että eletään vuotta 2022!
Hyvää päivää! - Tänään tein sellaista ruokaa, mitä en koskaan aiemmin ole tehnyt: perunamakkarasienisipulipataa, pippurikerma liemeksi ja paksu juustoraastekerros kanneksi. Siippa pyysi jotain makkararuokaa, ja minä siis tein työtä käskettyä. Itselleni makkararuoat eivät ole listalla ykkösinä, mutta kun pistää kaikkea muutakin, niin tulee oikein hyvää syötävää.
Viime yönä yritin pysyä hereillä ja katsella Niinistön Washingtonin vierailun tiedotustilaisuutta. Poikkeuksellisesti katsoimme sitä punkassa siipan koneelta. Kun oli valmiiksi jo lepoasento, niin minähän nukahdin kesken ohjelman. Ja tapahtui sellainen ihme, jota en ole kokenut moneen vuoteen. Nukuin aamukahdeksaan yhtä soittoa samassa asennossa. Yleensä nukun vain pätkissä vaihtaen kylkeä monta kertaa yössä.
Itäisestä naapurista ei ole kuulunut kommenttia Niinistön toimista. Se kommentti kyllä pelottaa ainakin minua. Pelkään, että se annetaan asein.
Silti: leppoisaa lauantaita! - Tiedoksesi Röyh: yhtään sinun kirjoitustasi en ole pyytänyt poistoon, vaikka ilkeillyt olet minulle(kin) hyvin usein sen jälkeen, kun läksit sokeana seuraamaan silloista edson-ystävääsi minun mollaamisessani.
Edsonin kirjoituksia olen silloin tällöin - viime aikoina kuitenkaan en - pyytänyt poistamaan, kun ovat olleet liian törkeitä julkaistaviksi; aina eivät ole kohdistuneet edes minuun. Ehkäpä ylläpito on itsekin huomannut edsonin kyseenalaiset kyvyt. - Olisi tosiaankin mukava jakaa täälläkin mielipiteitään. Kuten sanoit, elämme aikaa, joka varmaan jää kaikkien mieleen lopuksi elämää - meillä vanhoillahan ei sitä (onneksi??) kovin paljon enää ole. Kaikilla varmaan on mielipiteitä, mutta normaali ajatusten vaihto on täällä mahdotonta.
Yksi indikaattori "keskustelun tasosta" ovat mm. poistetut viestit. Minun kirjoittamiani ei ole poistettu yhtäkään, ja veikkaan että ei muidenkaan naisten. Kenen sitten, ja millä perusteella? - Putsailin konettani pitkästä aikaa. Kaikkea on kertynyt ihan liikaa. Ja sitten kun taas jatkan mihin jäin ennen putsausta, niin kaikenmaailman salasanoja pitää taas muistaa. Onhan ne minulla tallella vihossa, mutta meni kauan ennen kuin siitä löysin mm. tämän S24:n salasanan. Löytyi tietysti kun aikani pläräsin sivuja.
Olen tänään taas kiukutellut käsieni kanssa, kun sormissa on ihottuma ja nivelet kipeät ja tönköt. Käsillä ei voi tarttua tavaroihin normaalin roheasti, vaan koko ajan aristellen. Niinpä joka ikinen tavara, minkä käsiini yritän ottaa putoaa ensiksi lattialle. Äsken pudotin paistinpannun, kun sitä piti ruveta tiskaamaan, ja sokerikippo kumahti lattialle, kun mansikkakiisseliä sillä piti viimeistelemäni Onneksi purkin kansi pysyi kiinni. Siitähän olisi riemu noussut, jos sokerit olisivat menneet pitkin lattiaa. Olisin varmaan saanut itkupotkuraivarin.
Taas on kolmiviikkoisjaksossamme jännittävät päivät menossa. Siippa kävi eilen koko vartalon CT-kuvassa; nähdään onko syöpä mahdollisesti tehnyt etiäisiä. Huomenna on labra ja torstaina lääkäri lukee madonluvut, voidaanko perjantaina tiputusrupeama hoitaa normaalisti vai ei.
Toivottavasti maskisuositus olisi vielä pitkään voimassa. Kaupassakin pitää nyt olla tosi tarkkana, että pysyy ihmisistä mahdollisimman kaukana. Koronalle altistuminen voisi siipan hoidolle aiheuttaa keskeytyksen ja tauti itsessään voi hänelle tulla ankarana juuri hoitojen takia. No, näillä pitää mennä. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kauniita unia uutta päivää odotellessa! - Aurinkoista Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää!
En tiedä, miten kouluissa nykyään vietetään - vietetäänkö lainkaan - tätä päivää, koronan takia ei ehkä, kuten ei mitään muitakaan yhteisiä tapahtumia. Vuosia sitten, kun lapsenlapset olivat vielä alakoulussa heidän piti opetella ulkoa joku valitsemansa Kalevalan runo tai ainakin pätkä, ja sitten esittää se koulun juhlassa. Omasta kouluajastani muistan suunnilleen samaa. Koulun juhlassa oli aina esitys Kalevalasta, ja se tietysti vaati runojen ulkoa opettelemista. Itsekin yhdessä esityksessä jouduin lausumaan pätkän tammen kaatamisesta. Onneksi minulle ulkoa oppiminen on aina ollut helppoa.
Kalevalan päivänä kouluaikana alkoi usein hiihtoloma. Salpausselän kisat pidettiin myös noihin aikoihin. Koulusta annettiin lappuja, joilla sai alennuksen junalipusta Lahteen. Lapsena tuli seurattua urheiluakin. Nyt jo mennyt ainakin neljännesvuosisata ilman sitä; evvk.
Ja nyt tää ninku lähtis kauppaan täydentämään jääkaapin sisältöä, mikä viikonlopun jäljiltä on enempi valopainotteinen. - Koronan ovat meidänkin lähi- ja tuttavapiirissämme sairastaneet kaikki nuoremmat ja lapset. Me vanhat olemme vielä sinnitelleet. Tai, no kun ei missään käy, niin ei juuri tartunnallekaan voi altistua.
Illalla menemme pitkän ajan jälkeen taas käymään pojan ja miniän luona, minne kettiksetkin ovat taas kotiutuneet Lapin lomasta toipuakseen. Sehän on niin, että toipumisloma loman jälkeen on ihan ehdottomuus. Työnantajat eivät kai sitä oikein tajua;) Mitenhän Whoo tämän asian järjestelee. Ei pidä lomaa lainkaan??
Jommassa kummassa iltapäivälehdessä oli juttu, missä kerrottiin erään julkun lapsen esittämistä vakavista ksymyksistä isälleen. Kyseessä siis yksi julkun lapsi, mutta kuinka monta tavallisenkin vanhemman lasta Ukrainan sota pelottaa? Ja pelkoja on jo ennestään lietsottu ilmastonmuutoksella. Koronapelko ehkä on vähenemässä. Lasten osa todella huolettaa. Mutta Ukrainassa lasten ja aikuistenkin hätää voi vain kuvitella, jos sitäkään.
Mutta nyt turauttamaan sumpit ja sen kanssa telkkariohjelmien suosikkiani, Dowtonia katsomaan. Siinä niin kuin monissa muissakin englantilaisissa ohjelmissa on kielen käyttöä mahtava seurata. Käännökset eivät pysy perässä.
Mukavaa pyhäiltaa, niin mukavaa kuin se vain voi olla sotakauhukuvien keskellä. - Siippa on ajoittain aika viluinen, minkä tautinsa aiheuttaa. Silti hän tykkää nukkua viileässä, mihin olemme tottuneet. Painopeitto on hyvä ratkaisu. Se pysyy hyvin paikoillaan, lämpö pysyy sen sisällä, ja silti hengitysaukko voi olla normaalisti viileässä ilmatilassa. Makkarissa meillä pitää olla reilusti alle kahdenkymmenen asteen.
Minun on vaikea nukkua lämpimässä, joten siipan painopeitto suo meille kompromissin: ilma huoneessa on viileä hengittää, mutta tarvittava lämpö kropalle pysyy painopeiton alla sille, joka sitä tarvitsee. Minulle riittää siinäkin kohdassa kevytuntuvapeitto. Saisin ahdistuksen painopeiton alla.