- Tuo "saattokaappi" on oivan kuvaava sana. Minultakaan ei paljon mene ruokaa haaskiin, mutta sekin vähä saa tosiaan olla jääkaapissa, kunnes sen varmasti voin todeta pois heitettäväksi. Kamalaa on heittää käypää ruokaa menemään. Joskus joudun sitä tekemään esim. mökiltä lähtiessä, kun kaikkia pieniä eriä en viitsi pakata matkaa varten.
Riehuin äsken petivaatteiden vaihdossa, ja siipan peitteen kanssa olikin melkoinen askare. Hänellä on painopeitto, ja sen pussilakanan sisään laitto on hankalaa. Yksin kun sitä laitoin, niin muutama voimasanakin tulin lausuttua. Siippa yleensä jelppii hommassa, mutta oli pojan luona käymässä, enkä malttanut odotella häntä. No, mukavat hiet siinä sain, joten saunakin sattuu just kohalleen; on jo palamassa.
Pyysin siippaa tuomaan tullessaan huomiseksi kunnolla tammen makuista valkkaria. Hän oli myyjältä kysynyt tanniinista viiniä ja ihmetellyt, miksi käteen lykättiin punaviiniä. Myyjäkin oli ihmetellyt ja todennut, että tanniinista pyydettiin. Oli siipalta mennyt sekaisin tammi ja tanniini. Olin kyllä evästänyt asian, mutta ei ollut ensimmäinen kerta kun ilmeni, ettei ollut kuunnellut sanomisiani - mistähän se mahtaa johtua🤣. No, huomenna sitten maistetaan onko sitä tammea. Hyvät ystävät ja hyvä ruoka korvaa huononkin viinin. Eikä kai po. viini huonoa voi olla, kun on kurkotus- eikä kyykkyviiniä. Ehkäpä joku sanookin: hyi, kun on hyvää;) - Olipas vallan mahtava ulkoilukeli! Huonojalkaiselle kyllä paikoin hankala, kun eiliset loskat ovat jäätyneet siellä, missä niitä ei aurattu tai muuten puhdistettu pois. Piikkikengillä kuitenkin pääsi mukavasti astelemaan.
Tasapainoharjoittelua saimme lenkillä myös tehdä. Yksi suosittu oikopolku on jäänyt valtavien, auran työntämien lumikasojen alle. Laiskat kulkijat ovat tehneet kyllä kasan ylitse kulku-uran, mutta se on niin kapea, että siinä pitää kulkea, siis kiipeillä, jalat peräkkäin asetellen kuin cat walk'illa ikään. Huonolla tasapainolla aika jännittävää. Mutta enpä mennyt nurin.
Kuulin lenkillä ihan uuden linnunäänenkin. Veikkaan, että olisi joku tiainen, mutta tali- se ei ollut. Tunnen lintuja tosi huonosti, joten täytynee kysyä apua naapurilta, jahka hänet tuossa polulla tai piha-aidalla yhytän. Hänellä on joku linnunlauluohjelma puhelimessaan, ja on muutenkin hyvä linnuissa. Tosin minä en osaa kuulemaani lintua matkia, joten ääntä on etsittävä po. sovelluksesta.
Vaikka tässä ei juuri nyt ainakaan ole hätää Suomen puolesta - sekin ehkä tulee - niin kyllä minua ainakin itsekkäästi rauhoittaaa, kun oma porukka taas vähin erin kokoontuu näihin maisemiin. Eilen Lapista tulivat miniä ja koirat, ja huomenna kotitutuvat pojan lapset lomareissultaan. Lapset kuulemma isänsä kanssa ovat puhelimessa kovasti puhuneet sota-asioista.
Lapset ja nuorethan taas ovat joutuneet uuteen pelkomaailmaan, juuri kun koronapelko vähän helpottaa Aikuisilta kysytäänkin kykyä tukea lapsiaan heidän peloissaan. Kaikki aikuiset eivät siihen vain pysty, kun omissakin asioissaan usein ovat täysin äppänöitä. Jos maailma on edes tämmöinen joidenkin vuosien kuluttua, niin kuinka paljon meillä on (lisää) mielenterveysongelmaisia. Sukupolvella, jonka pitäisi sitten ottaa Suomi haltuun.
Mutta nyt lounaalle. Eilistä lohikeittoa, jota täydennän purkillisella tonnikalaa, koska eilen ahnehdin kitusiini suurimman osan lohipaloista. Ja varmaan huomenna taas täydennän jollain muulla, kun keittoa luultavasti jää tänäänkin yli. Ja näin ehkä sujuu vielä alkuviikkokin, kun joka päivä lisään jotain uutta. Onneksi kalasoppa ei säily määräänsä pidempään, joten toiveissa on saada joku päivä jotain muutakin .
Mukavaa päivän kulkua! - "...tottelee nöyrästi..." Ja jos ei tottele, niin pian sen jälkeen voi päästä kuomuautolla piiiiiiitkälle matkalle, eikä takuuta paluusta anneta.
- Huhhuh. Sanon suoraan, että aika rankkaa on tuo lumen siirtäminen. Meidän käytävämme on suht kapea - kesäkelillä juuri ja juuri mahtuisi autolla ajamaan oven eteen - eikä sitäkään koko leveydeltä talvella putsata, mutta melkoinen työ se on juuri täällä, rivin meidän päässä, jota tuuli suosii. Ja nyt on taas käytävä koko meidän kämpän pituudelta paksujen nietosten saartama. Ulko-oven edusta ja terassi olivat minun polviini saakka ulottuvien lumikinosten vallassa. Hiki tuli jo kun lapioin oveltamme vain kolan levyisen käytävän muutaman metrin matkalta. Työntämään siinä ei enää pääse, kun kinokset sivuilla ovat niiin korkeat etten jaksa sille kolaa enää nostaa. Pitää pyytää poika/pojat apuun kunhan illemmalla taas töistään pääsevät.
Kyllä karsea raivo nousee, kun kuuntelee ja lukee noita bunkkeriukon toimia. Ei mahdu päähän törkeys, millä hän nyt hallitsee.
Mutta nyt kanakastiketta ja pottua naamaan ja sen jälkeen pieni päivälepo ja sen jälkeen uudelleen tappelemaan lumen kanssa. - Kyllä minä käytän melkein mitä tahansa ruoka-ainetta vaikka ovat menneet nk. yli. Maku ja haju ratkaisee. Kalan ja borilerin kanssa olen tarkempi, niissä yksi päivä yli pvm:n vielä menee, mutta sen jälkeen tavara biooon, jos jää kypsentämättä. Maitotuotteet kestävät pitkään, maito keposasti yli viikonkin päivämäärästään. Rasvaton maito on minulla ollut muistaakseni vanhimmillaan n. 2vk yli päivämäärään ja silti vielä hyvää.
Munat kestävät kauan, ja joskus meillä on mökillä parikin kk vanhoja, mutta käytetty on, jos avattuna on normaalin värinen ja hajuinen. Ja jos miniä ja poika eivät päivämääriä huomaa;)). He ovat näitä nykynuoria, jotka tuijottavat päivämäärää kuin lakipykälää. Toinen poika on tullut minuun: kunhan maku on kunnossa, niin voi käyttää. - Jokohan olisi porukkamme nukkunut eilisaamun rästit pois;). No, ehkä ainakaan kaikki eivät nousseet eilen kuudelta katsomaan matsia. Minä en ainakaan. Aikamoinen hulina taas odotettavissa illalla Stadissa. Ja lunta kuulemma tulee sekaan. Kohtsillään pyry alkaa täälläkin.
Melkoinen tuulikin puhaltaa. Oli vähän meininki lähteä pienelle lenkille, mutta taidan jättää huomiseksi, jos olisi vähän tyynempää. Minusta vastatuuleen ponnistelu on tylsää. Jotkut linnutkin taitavat olla samaa mieltä. Kerran katselin ikkunasta, kun varis pyrähti aidaltamme lentoon ja lähti lähellä olevan peltoaukean suuntaan lentämään. Oli hirmuinen vastatuuli. Varis aikansa pyristeli tuulta vastaan pääsemättä juuri mihinkään. Sitten se teki 180 asteet, ja tuli takaisin. Viisas lintu.
Tänään taas olen patistanut itseäni varaamaan ajan silmänpohjan kuvaukseen. Olen nyt siirtänyt sitä aina vain tuonnemmaksi koronan takia. Pruukasin käydä kerran vuodessa, kun silmälääkäri oli löytävinään silmistäni alkavaa ikärappeumaa. Tosin pari vuotta sitten kun viimeksi kävin sanoi, että tilanne jopa korjaantunut. Hieman ihmetytti. Toisaalta tuossa kuvauksessa ollaan niin nenäkkäin kuvaajan kanssa, ettei yhtään tee mieli sellaiseen. Siipan takia pitää yrittää välttää virusta kaikin mahdollisin keinoin. Enkä kyllä itsekään välittäisi saada siitä edes lievää muotoa. Eli pitää jatkaa itsensä patistelua.
Hyvää alkanutta helmikuun viimeistä viikkoa! - Mitenkäs sinulla vain kaksi rokotusta! Johan kolmas olisi sinun pitänyt saada jo kauan sitten.
Kannattaisiko pikaisesti ottaa yhteyttä terveydenhoitoon niin sen kuin hengitysvaikeuksienkin takia. - Kiitos kysymästä. Kyllä sitä ilmarintaa yritettiin hoitaa, mutta ilmeisesti syöpä keuhkopussissa hoitoa jollain tavalla haittasi ja keuhkoon jäi vamma. Henki siipalla kulkee välillä aika huonosti, ja veren happisaturaatiota pitääkin mittailla usein. Jos menee kovin alas, niin sitten pitää lähteä sairaalaan hapetettavaksi. Onneksi apu on "vain" 40km:n päässä. Mutta hyvää, suoraa tietä ei kestä kuin puoli tuntia - minunkin kuskaamana.
Ihan taitavat nuo kullan taivutukset olla kieliopin mukaisia, kuten Cee niitä listasikin.;) - Minun siipallani hapenottokyky on aika lailla heikentynyt. Toinen keuhko on osittain toimimaton, mm. sairaalan hoitomokassa syntyneen ilmarinnan takia. Myös syövän aiheuttama nesteen julmettu kertyminen heikensi keuhkon toimintaa. Hänkin käyttää "piippua", mutta vain keuhkojen voimisteluksi; hengittää sisään ja ulos sen kautta, ja putki antaa niille vastuksen. Normaalia hengitystähän ei huomaakaaan, mutta heti kun siihen tulee pienikin "häikkää", niin tuntuu, että muuta tärkeätä ei olekaan kuin hengitys.
Naton puolesta minäkin nostan peukaloni. Jos raha, mikä siihen menisi pitäisi bunkkeripapan loitolla, niin se jo maksaisi monin kerroin itsensä takaisin. Ilmastonmuutostakin pahempi perintö lapsenlapsillemme olisi itäinen valta.
Ja niin taas tuli kultaa, eiku kultia. En juurikaan seuraa urheilua, mutta lehtien otsikot ja radion uutiset kertovat oleellisen, joten ihan pimennossa en sentään ole. Eipä kyllä omaa elämääni kovasti haittaisi pimentokaan, mutta lapsenlasten takia on hyvä mummunkin olla jotenkin jyvällä tapahtumista.
Leppoisaa pyhää kaikille! - Nyt tarvittaisiin kyllä sodan Gretaa. Nousemaan vastustamaan sotaa. On aivan järkyttävää, että joku sairaan vallanhimoinen putleri sytyttää sodan, missä kärsivät kaikki osattomat. Siellä kuolee nuoria miehiä, naisiakin, jonkun lapsia, jonkun vanhempia, jonkun rakastettuja. Sota-alueella vanhusten ja lasten elämä helvettiä. Kaikkien elämä hajoaa. Eikä sotaan ole mitään syytä. Kukaan ei uhkaa hyökkääjää; kuka sinne edes haluaisi.
Näillä isojen valtojen johtajilla ei ole ihmisyydestä eikä inhimillisyydetä mitään tajua. Vain oma valta ja kannatus tekee autuaaksi. Pelottavaa, että sellaisia tyyppejä on missään kansan johtajana
Tulipa mieleen, kun äsken tuli radiosta Länsi-Saksan voittajaviisu joskus 80-luvun alulta: Ein Bisschen Frieden, ein Bisschen Sonne... Niin ajankohtainen juuri nyt.
Ja raukkamaiset johtajat katselevat telkasta sotatoimiaan ja -voimiaan. Joku nimittikin putleria bunkkeriukoksi. Jonka silmät vähän väliä telkassa nähtynä ovat tyhjää täynnä.
Saunassa kävin minäkin juuri. Ja nyt on tuossa tuplapukki nokan alla. Kohta alkaa ykköseltä brittisarja, joka käsittelee rikosketjua, missä raiskattiin ja pahoinpideltiin vanhuksia, sen tutkimista. Raivoon saattavaa, perustuu todellisiin rikoksiin.
Kaikesta huolimatta kauniita unia melatoninin kanssa tai ilman kanssa. - Kyllä se voimien viejä se lääke, tietysti, on. Poikani poti vähän päälle kolmikymppisenä (=nuori) sydämen liian tiheätä rytmiä. Sai siihen Propralia, joka sitten rauhoitti pumpun, mutta vei voimat. Ei jaksanut pinnistellä peleissä ja kuntoiluharrastuksissaan. Lääke esti sykkeen nousun ja samalla siis fyysisen ponnistelun. Ongelma ratkesi, kun todettiin kilpirauhasen liikatoiminto. Sekin selätettiin kun kävi pari päivää mökillä säteilemässä, radiojodin "nauttimisen" jälkeen.
- Joskus aikoinaan kun ryhdyin erään oman alani kansainvälisen konklaavin puheenjohtajaksi jouduin lääkäriltä hakemaan beetasalpaajaa jännitykseeni. Propralia sain. Sitä käyttävät kuulemma mm. pianistit ja jousisoittajat: kädet eivät tärise. Vähän aikaa lääkettä käytin, mutta sitten pääsin sinuksi jännitykseni kanssa ja saatoin jättää pillerit pois. Hyvin ajoi po. lääke asiansa. Oli helppo tehdä töitä, kun ei tarvinnut keskittyä jännittämisen aiheuttamiin oireisiin, jotka minulla olivat hengästyminen ja äänen tärinä.
- Nykyäänhän puhutaan naisoletetusta ja miesoletetusta naisen ja miehen sijaan. Mitähän seuraavaksi!
- En jaksa uskoa, että lekureilla on aikaa Kannasta tai mistään tavata ihmisen tietoja, joita on sivukaupalla. Eräs ystäväni joutui kaksi kertaa kolmen kuukauden aikana käymään labrassa ja thoraxissa. Jakson lopussa sai taas lähetteen samoihin tutkimuksiin. Ystväni kieltäytyi röntgenistä muistuttaen, että Kannastahan löytyy suht tuoreet kuvat (hänellä ei ollut mitään keuhko-ongelmia) Siihen hoitaja vastasi, että eivät lääkärit niitä kerkiä lukea. - Hittoako niitä sitten kannattaa Kalliilla rahalla - sadoilla miljoonilla - taltioida, jos ei niitä kukaan lue!
- En tiiäkään tästä päivästä muuta kuin sen, että olo nyt on ihan erilainen kuin silloin kun menin lääkäriin rytmihäröjen takia - siis parempi. Mut korvien väli tietysti voi olla muuta;)
Tuo "pilleritkö vai vuodet?"- dilemma varmaan on aika yleinen "hieman" vanhempien ihmisten keskuudessa. Minä ainakin voin todeta, että hyvävoimaisempi olisin ilman vuosia. Salpaajista en voi varmuudella sanoa samaa. - Luulen, että nykyään lääkärit alkavat jo huomioisa ainakin vahoille reseptejä kirjoittaessaan, mitä lääkkeitä heillä on jo ennestään. Eräs tuttu, vasta 6-kymppinen nainen napsi vuosikaudet kahdeksaa eri lääkettä. Alunperäinen sairaus oli perinnöllinen, ja sen vaikutuksesta kehittyi joku toinenkin vaiva, Niihin sitten lääkettä ja yllättäen tuli kolmas vaiva, ja uusi lääke siihen, jne. Lopulta lääkettä ja vaivoja oli vaikka muille .jakaa Hän juoksi jatkuvasti tutkimuksissa ja välillä oli pitkillä sairaslomilla. Sattui sitten kohdalle viisas työterveyslääkäri, joka otti asiakseen selvittää, mikä naista oikein vaivaa. Ja niin vyyhti selvisi. Nyt naisella on enää lääkkeet siihen alkuperäiseen sairauteen ja pari muuta rohtoa. Ja jotain vitamiineja lisäksi. Ja ihminen on täysin työkykyinen. Ja mikä tärkeintä, karma ylipainokin läks. Lääkärinsä oli sitä mieltä, että "sopiva" lääkkeiden kakofonia voi aiheuttaa myös kohtuuttoman painon nousun.
Monille myös useiden luontaistuotteiden ja lisäravinteiden samanaikainen käyttö aiheuttaa ongelmia erilaisten vaivojen muodossa. Samoin em. aineet yhdessä oikeiden lääkkeiden kanssa voivat aiheuttaa melkein mitä tahansa. Ja niistä onkin sitten vaikea saada selkoa. Siipalle syöpälääkäri sanoi, ettei suosittele edes D-vitamiinilisää immunoterapian aikana. Se tarkoittaa, että ruoan laitto on meillä (minulla) nyt välillä aika ravintotieteellistä hommaa. Välillä kyllä meinaa minuun iskeä herpaannus, mutta sitten vain "tiukka mutru huuleen, selkä vastatuuleen", ja eiku rinta leukaan ja vastoin uusia koettelemuksia.
Minäkin olen bisoprololia käyttänyt kohta jo parikymmentä vuotta. Pumpun rytmihäiriöt pysyvät sillä aika hyvin kurissa. Ainakaan vielä ei ole tullut mitään sivuoireita. NIitä minäkin tavallaan olen odotellut, kun näin pitkään olen pillereitä napsinut, mutta vielä ei mitään ole kuulunut. Peppar, peppar.
Minä kyllä otan ennemmin Chivasia kuin unipilleriä. Melatoniinisuihke on minulle medikaalipuolen ainut aine siihen vaivaan. - Minulla ihan sama juttu. En kumpaakaan sorttia laske edes musiikiksi. Nykymusiikki ei ole minunkaan mieleeni. Nykyisestä kevyestä musiikista voi sentään löytää jonkinlaisen melodian, mutta muuten ovat kipaleita joita mahtuu 13 tusinaan.
Joku klassinen voi olla kuunneltavaa. Esim. Arvo Pärtillä on joitakin sävellyksiä, jotka lähes vangitsevat kuuntelijan. Muutama päivä sitten radiosta tuli Pärtin sävellys nimeltä Peuran valitus, ja se meni ainakin minun sieluuni saakka.
Nykyklassinen on minunkin korvissani kuitenkin lähinnä epämusiikkia. Joskus ihmettelen, mitä niiden säveltäjät kuulevat työtään tehdessään. Harva sävellyksistä tuottaa iloa korvalleni tai mielelelleni. Yleensä konsertissakin tulee tunne, että loppuisi jo. - Eihän nuo piikit todellakaan hyvää jälkeä lattiaan jätä, joten on aika ymmärrettävää, että suojuksia halutaan käytettäväksi. Jotkut irralliset, kenkiin kiinnitettävät piikit voi kääntää "pois päältä", kun sisällä tepastellaan, mutta ne ovat hankalat muutenkin. Minulla aikoinaan oli sellaiset, enkä tykännyt ollenkaan.
Saa nähdä, ovatko mainitut huopasuojukset helppokäyttöisiä. Talvikamppeissa suojuksien ähkääminen kenkien päälle, hiki otsalta noruen ei kamalasti innosta. No, jää nähtäväksi. Onneksi isoissa ruokakaupoissa usein on lattia jotain kivistä materiaalia. Sillä taas piikit voivat livetä, joten varoa täytyy niilläkin liukastumista. - Onkohan hiphopin suosio laskenut. Vaikuttaa sen lobbaukselta🤣
En juustojen reagoinnista musiikkiin ole kuullut, mutta aikoinaan oli juttua maidon laadusta, mihin voisi vaikuttaa lehmien kuuntelema musiikki. Vaikutus viiniin kuullostaa mielenkiintoiselta. - Tänään uutisissa saatiin taas tutkimustietoa lasten ja nuorten peloista, Nyt sotauutiset ahdistavat heitä. Juuri kun korona hieman höllää otettaan.
Jotenkin tuntuu niin kohtuuttomalta, että lapsille sälytetään aina vain lisää sellaista kestettävää, mikä ei heille kuulu, minkä pitäisi olla vain aikuisten ongelma. Mutta kun moni aikuinenkaan ei kestä.
Mikä sitten vahvistaisi aikuisia. En tiedä, mutta nykyinen elämänmeno ei ehkä riitä siihen. Tuntuu siltä, että aikuisilla on niin paljon sitä omaa elämää, että aikaa ei enää jää ihan tavalliseen perhe-elämään, missä tärkeimmissä osassa ovat - pitäisi olla - lapset ja heidän "kasvattamisensa" elämää varten. Se on varmaan aikuiselle tylsää ja liian tavallista, mutta lapsille elintärkeää.
Nyt vaadittaisiin aikuisilta aikuista otetta. Heidän pitäisi osata tukea lapsiaan, vakuuttaa, että tuli mikä tuli, heistä huolehditaan ja heidät pidetään turvassa. Välillä kuitenkin tuntuu, että aikuisiltakin on elämä kadoksissa, että riemu on parasta, kun taas pääsee kapakkaan, salille, tapahtumiin. Lapset saavat sen, mitä aikuisilta heille jää. Mitä jää? Huolettaa suuresti.
No, tämä taas seurausta median annista.
Mukavaa iltaa!