Oltiin siellä lokakuussa 2012.
Meillä oli All inclusive ja huoneisto sieltä vanhemmalta puolelta.
Huoneistossamme oli keittonurkkaus, makuuhuone, olohuone ja ammeellinen kylpyhuone.
Ilmalämpöpumput oli sekä olkkarissa, että makkarissa, joten kuuma ei sisällä tullut, vaikka ulkona oli liki 30 astetta.
Me asustimme maantasalla, eli meillä oli maaterassi. Pidimme asunnosta paljon ja ruokakin oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi. Henkilökunta pääpiirteittäin todella mukavaa ja asiallista, hymyilevää ja tuntuivat tykkäävän lapsista ja ottivat heidät hyvin huomioon.

Aliathonilla on 3 uima-allas aluetta, niistä yksi sijaitsee siellä uudemmalla puolella ja siellä on lapsille paljon kaikkea. On tenniskenttää, ja joku omituinen kenttä, nimeä en muista. Englanninkielistä lasten ohjelmaa oli paljon ja iltaisin myös aikuisille löytyi ohjelmaa. Ja hotellilla on todella paljon brittejä. Lähes päivittäin joku pari vihittiinkin alueen "kappelissa". Oli jotenkin outoa, kun turistit käveli ohi ja siellä pariskunta vannoi ikuista rakkautta hotellin pihalle rakennetussa paikassa.

Hotelli on aika kaukana keskustasta, mutta bussilla pääsee helposti, eikä tuo nyt isompien lasten kanssa ole kummoinen matka kävelläkään, näkee siinä matkalla monenlaista. Elämä siellä oli aika rauhallista, ainakin tuolloin kun me siellä olimme.

Paljon on nähtävää, varsinkin, jos historia kiinnostaa...
Lähellä on myös minigolf ja vesipuisto.

Meillä ainakin oli onnistunut reissu!
Vuoto mulla loppui viikonloppuna, eli melkein tuon neljä viikkoa se kesti. Mä olen sen verran utelias luonne, että heti kun vuoto loppui niin uskalsin hiukan kokeilla ja ne tikit ihan tuntee sormella kun kokeilee...
Olen minäkin tässä jo myhäillyt, että tässäkö tämä nyt sitten oli, ei enää ikinä rättitalkoita, ei jännitystä, että lirahtiko läpi tms!

Vähän jännittää vielä tuo seksielämän aloittaminen, mutta onneksi mies on ymmärtäväinen eikä hoputa. Odottelen nyt, jos edes joku tikki irtoaisi. Ja voihan sitä vielä tässä vaiheessa hoitaa ne hommat muullakin tavalla ;-).

Kunnon romahduksen huomasin hyvin tänään, kun vietin päivän shoppaillen ja nyt olen aivan puhki! En normaalisti kyllä väsy noin vähäisestä kauppailusta.
Tuskin olisin ihan näin kuitti ollut ilman tuota tulehdusta, se ja lääkkeet vei viimeisetkin mehut.

Kohtelu sairaalassa ja gynen polilla on ollut koko ajan asiallista ja ne pari kertaa kun olen soittanut operaation jälkeen, niin on kyllä asiallisesti kohdeltu ja heti otettu asiaksi selvittää missä mennään. Siitä kiitos heille.

Ennen leikkausta toki minäkin huomasin, että sitä vähäteltiin, puhuttiin rutiinileikkauksesta ja vakuuteltiin että se on helppo homma. No, varmasti niitäkin löytyy, joille se oli helppo homma, mut mua ei kyl pariin viikkoon sen jälkeen naurattanu yhtään, eikä tosiaan tuntunut helpolta. Kyllä ne ihmetteli, miksi mä tulin niin kipeäksi ja oksentelin, mutta eipä siihen selitystä löytynyt. Tai no, oksentelu ilmeisesti johtui mm. niistä opiaatti- kipulääkkeistä, mitä muhun tuupattiin. Mutta yhtä kaikki, nyt se on ohi ja uskon, että paremmat ajat koittaa.