- Pafos Zoossa käytiin lokakuussa 2012.
Eniten siellä oli lintuja, sillä sehän onkin lintupuisto enemmänkin.
Leijonat oli varsin laiskoja, mutta kyllä siellä noin yleisesti eläimet jaksoi liikkua.
Kuuma siellä oli, ainakin silloin kun me oltiin ja varjoon oli pakko välillä hakeutua.
Siellä oli tietenkin myös kahvila ja pari kioskia, niistä sai vilvoittavaa juomaa ja jäätelöä, oli ruokaakin tarjolla.
Lintunäytöksiä oli myös, papukaijat esiintyi ja oli siellä jotain muitakin lintuja, jotka esiintyi, en nyt vaan enää muista mitä ne oli.
Me ei oltu merirosvoristeilyllä, oltiin vaan ihan tavallisella puolipäiväristeilyllä, johon kuului bbq-lounas. Pysähdyttiin välillä uimaan, laivan puolesta oli uimatarvikkeita joka lähtöön. Ihan kiva oli sekin.
Aliathonilta kun lähti poispäin keskustasta, niin siellä oli mukava hiekkaranta, Geroskipou, pitkälle matalaa rantaa. Olisko ollu suunnilleen kilsan päässä Aliathonista. Vesipuisto oli siellä suunnassa myös. Siellä emme käyneet, kun ei meistä oikein kukaan ollut kiinnostunut vesiliukumäistä.
Aliathonin takana oli minigolf. Mukava rata, mutta ehkä ei oikein sovi noin pienille. - Oltiin siellä lokakuussa 2012.
Meillä oli All inclusive ja huoneisto sieltä vanhemmalta puolelta.
Huoneistossamme oli keittonurkkaus, makuuhuone, olohuone ja ammeellinen kylpyhuone.
Ilmalämpöpumput oli sekä olkkarissa, että makkarissa, joten kuuma ei sisällä tullut, vaikka ulkona oli liki 30 astetta.
Me asustimme maantasalla, eli meillä oli maaterassi. Pidimme asunnosta paljon ja ruokakin oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi. Henkilökunta pääpiirteittäin todella mukavaa ja asiallista, hymyilevää ja tuntuivat tykkäävän lapsista ja ottivat heidät hyvin huomioon.
Aliathonilla on 3 uima-allas aluetta, niistä yksi sijaitsee siellä uudemmalla puolella ja siellä on lapsille paljon kaikkea. On tenniskenttää, ja joku omituinen kenttä, nimeä en muista. Englanninkielistä lasten ohjelmaa oli paljon ja iltaisin myös aikuisille löytyi ohjelmaa. Ja hotellilla on todella paljon brittejä. Lähes päivittäin joku pari vihittiinkin alueen "kappelissa". Oli jotenkin outoa, kun turistit käveli ohi ja siellä pariskunta vannoi ikuista rakkautta hotellin pihalle rakennetussa paikassa.
Hotelli on aika kaukana keskustasta, mutta bussilla pääsee helposti, eikä tuo nyt isompien lasten kanssa ole kummoinen matka kävelläkään, näkee siinä matkalla monenlaista. Elämä siellä oli aika rauhallista, ainakin tuolloin kun me siellä olimme.
Paljon on nähtävää, varsinkin, jos historia kiinnostaa...
Lähellä on myös minigolf ja vesipuisto.
Meillä ainakin oli onnistunut reissu! - Oltiin viime kesänä, mukana lapset 10- ja 13- vuotta. Meille ei millään riittänyt yksi päivä, sillä eka päivä meni lähes kokonaan rakennelmia ihmetellessä ja toinen päivä käytettiin laitteisiin.
Silti jäi laitteita käymättä, koska jonot näin heinäkuussa varsinkin suosituimpiin laitteisiin, oli aika pitkät, pahimmillaan yli tunnin, joten ei viitsitty kuluttaa aikaa jonottamiseen.
Alueen tutkiminen kannattaa muuten aloittaa perältä, siellä on alkuun rauhallista kun kaikki "mylläävät" alkupäätä, ja pääsee muutamiin laitteisiin lähes jonottamatta. Ja kun lähtee sieltä alkua kohti, niin siellä on taas rauhallisempaa katsella ja käydä laitteissa kun muut ovat siellä perällä. - Meillä oli viime vuonna ennakkorannekkeet ja nimenomaan käskettiin etukäteen itse kirjoittamaan siihen se päivämäärä, koska siellä ollaan.
Ei tarvi jonottaa lippukassoilla ja kassojen jälkeen portilla on henkilökuntaa, joka tarkistaa, että siinä on juuri oikea päivä.
Että kannattaa kirjoittaa kerralla oikein.
Ja nimenomaan valmiiksi käteen kunhan oot ensin kirjoittanu sen päivän.
Kyllä ne Valintatalossa ja muissa paikoissa, mistä niitä saa ostaa, antaa oikeaa tietoa! - Minulta kohtu poistettiin noin vuosi sitten.
Ja täytyy vastata tuohon seksielämäkysymykseen, että se parani kertaheitolla ja paljon.
Olen nykyään paljon herkempi ja orgasmit tuntuu lähes poikkeuksetta aivan jumalaisilta!!! Pistää haluamaan lisää ja lisää....
Alkuun tietty tuntui oudolta, kun jännitti sattuuko ja miten mies reagoi, mutta alkujännityksen jälkeen ei ole ollut mitään valittamista!
Olen aina ollut melko seksuaalinen ihminen ja yllätyksenä tuli,että siitä voi panna vieläkin paremmaksi! - Viime kesänä yövyttiin, silloin hotellissa tehtiin remonttia, joten on varmaan nyt jo valmis. Hotelli ihan jees ja hyvällä paikalla. Loistava aamupala ja ystävällinen palvelu. Huone melko iso, kaksi lisävuodetta mahtui hyvin ja vessassa oli myös kylpyamme, mikä oli plussaa.
Ainoa miinus vuotavasta pytystä, mutta se ei enää liene ongelma, kun kerran on remontoitu. - Voi harmi, jos sulla tosiaan on noin!
Mulla ei tullu mitään muutoksia siihen mitä oli aiemmin. Ihan yhtä helposti irtoaa kun aina ennenkin.
Viimeksi kyllä karkasin jo ennen itse aktia. Ja mulla leikkauksesta on vähän yli kolme kuukautta. Ensimmäisestä kerrasta alkaen homma jatkui niinkuin ennenkin.
Mä en kyllä milloinkaan ole orgasmia saanu emättimen pohjalla, että en sitten tiedä mihin sieltä pitäis niitä yhteyksiä olla? - Täytyy nyt vielä sen verran kommentoida, että joku pieni pelko on edelleen jäänyt tuonne takaraivoon, sillä jos lähden kotoa johonkin, esim. päiväksi kaupoille tai vaikka vaan ravintolaan syömään, niin vaikka vuodot on jo loppu, niin edelleen laitan varmuuden vuoksi siteen, koska olen aivan varma, että tapahtuu jotain ja alan vuotaa kuiviin.
Tiedän, että se on tässä vaiheessa jo aivan älytöntä mutta minkäs teet. Töissäkin sen ensimmäisen sairasloman jälkeisen viikon pidin joka päivä sidettä. Mutta kyllä mä siitä pian luovun.
Jotenkin vaan on vaikea uskoa, että ne ajat on nyt lopullisesti ohi.
Vaikka tulehduksen kourissa kuumeessa ja kivuissa ehdin jo miettimään, että kannattiko ollenkaan, mutta kyllähän se nyt kannatti!
Sellaisen olen huomannut tässä viime päivinä, mitä mulla ei ole ennen ikinä ollut, että rinnat on välillä tosi herkät, lähes kosketusarat. Tiedä sitten onko näillä mitään yhteyttä toisiinsa, mutta ainahan sitä syytä jostain täytyy hakea! - Nyt on leikkauksesta melkein seitsemän viikkoa ( 2 päivää vaille) ja vihdoin se ensimmäinen yhdyntä takana. Pitkään meni ennenkuin uskallettiin ja ehkä se kannatti?!
Tuntui aivan samalta kuin ennenkin. Emme kumpikaan huomanneet mitään lyhentymistä tms. mulla ei ollu mitään kipuja ja kaikki toimi niinkuin aina ennenkin. Tunto oli täysin tallella. Ukkokulta kyllä sanoi, että hirvitti aivan järjettömästi, mutta tästä se taas lähtee, kun kerran kaikki oli niinkuin ennenkin.
Jos se toipuminen tulehduksineen oli pitkä ja kivinen " projekti", niin tämä kyllä yllätti positiivisesti, olin näet varma, että kun kerran lähti menemään alunperin pieleen, niin kaikki menee sitten pieleen. - Minäkin ilmoitin ennen leikkausta, että on pahoinvointia ja se kyllä otettiin huomioon, mutta kukaan ei osannut varautua siihen, että myös nuo kipulääkkeet aiheuttaisi noin valtavan pahoinvoinnin.
Myös muissa leikkauksissa, mitä minulle on tehty, olen sanonut, että tulen pahoinvoivaksi, eikä ikinä ennen ole ollut tuollaista kuin tällä kertaa oli.
Toki kaikkien aikojen ensimmäisen leikkauksen jälkeen oli pahoinvointia, enhän sitä muuten voisi tietää, mutta sen jälkeen on aina lääkitty niin ,ettei pahoinvointia ole tullut.
Joten tämä kerta jää nyt kyllä hämärän peittoon, että mitä oikein tapahtui. Ja kyllä he nytkin yrittivät epätoivoisesti saada pahoinvointia kuriin kaikin tavoin, mutta mikään kun ei nyt auttanut!! - Vuoto mulla loppui viikonloppuna, eli melkein tuon neljä viikkoa se kesti. Mä olen sen verran utelias luonne, että heti kun vuoto loppui niin uskalsin hiukan kokeilla ja ne tikit ihan tuntee sormella kun kokeilee...
Olen minäkin tässä jo myhäillyt, että tässäkö tämä nyt sitten oli, ei enää ikinä rättitalkoita, ei jännitystä, että lirahtiko läpi tms!
Vähän jännittää vielä tuo seksielämän aloittaminen, mutta onneksi mies on ymmärtäväinen eikä hoputa. Odottelen nyt, jos edes joku tikki irtoaisi. Ja voihan sitä vielä tässä vaiheessa hoitaa ne hommat muullakin tavalla ;-).
Kunnon romahduksen huomasin hyvin tänään, kun vietin päivän shoppaillen ja nyt olen aivan puhki! En normaalisti kyllä väsy noin vähäisestä kauppailusta.
Tuskin olisin ihan näin kuitti ollut ilman tuota tulehdusta, se ja lääkkeet vei viimeisetkin mehut.
Kohtelu sairaalassa ja gynen polilla on ollut koko ajan asiallista ja ne pari kertaa kun olen soittanut operaation jälkeen, niin on kyllä asiallisesti kohdeltu ja heti otettu asiaksi selvittää missä mennään. Siitä kiitos heille.
Ennen leikkausta toki minäkin huomasin, että sitä vähäteltiin, puhuttiin rutiinileikkauksesta ja vakuuteltiin että se on helppo homma. No, varmasti niitäkin löytyy, joille se oli helppo homma, mut mua ei kyl pariin viikkoon sen jälkeen naurattanu yhtään, eikä tosiaan tuntunut helpolta. Kyllä ne ihmetteli, miksi mä tulin niin kipeäksi ja oksentelin, mutta eipä siihen selitystä löytynyt. Tai no, oksentelu ilmeisesti johtui mm. niistä opiaatti- kipulääkkeistä, mitä muhun tuupattiin. Mutta yhtä kaikki, nyt se on ohi ja uskon, että paremmat ajat koittaa. - Multa poistettiin kohtu toukokuun puolivälissä alakautta ja operaation jälkeen olin todella kipeä. Oksensin vuorokauden ja kivut oli kovat. Tulehdus tuli viikko sen jälkeen, crp 152, kivut lisääntyi ja nousi kuume. Kahdet antibiootit ja kahdet kipulääkkeet ja veto täysin pois. Se oli kova paikka mulle, koska en ole tottunu niin täysin sairastamaan, ettei mitään pysty tekemään. Sairaslomaa sain jo alunperinkin neljä ja puoli viikkoa. Eli ensi viikolla olisi tarkoitus mennä takaisin töihin. Olo alkaa kyllä jo olla aika ok ja olen jo palannut lähes täysin normaaliin elämääni.
Yhdyntää en ole vielä edes harkinnut, sillä tikit on edelleen paikallaan tuolla alakerrassa ja tuskin tuntuisi miehestäni kovinkaan mukavalta...?!
Jonkin verran aina välillä aivan keskeltä alavatsaa vihlaisee tosi kipeästi, mutta se lienee normaalia?! Vessassa pissimässä täytyy myös käydä useammin kuin ennen leikkausta, mutta olen ymmärtänyt, että sekin on ilmeisesti normaalia jonkun aikaa kohdunpoiston jälkeen? Mietityttää vaan, että miten mahdan pärjätä töissä jos jatkuvasti täytyy vessassa hempata.