Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

5

  1. Halusin sanoa tähän aiheeseen seuraavaa:
    Olen eronnut vanhoillislestadiolaisuudesta, suurilta osin kokemani ulkopuolisuuden vuoksi. Minua satutti eniten se, että yhteisö, joka puhuu suvaitsevaisuudesta, ei suvainnut erilaista joukossaan. Taustana sen verran, että synnyin sokeana, eli olin erilainen kuin kaikki muut liikkeessä eläjät. Luulisi, että jos kaikkia pitää suvaita, pitää suvaita myös sitä yhtä oikeasti erilaista. Emmehän me kukaan itse mitään sille voi, millaisina synnymme.
    Jätin siis tämän elämäntavan taakseni, vaikka elinkin siinä enemmän ja vähemmän sisällä yli kaksikymmentä vuotta. En halua tuomita ketään, kukin uskokoon niin kuin hyväksi näkee. Minulle uskon taakse jättäminen toi sisäisen rauhan ja tunteen siitä, että voin olla kaikkialla sellainen kuin oikeasti olen. Yhden todella arvokkaan asian vanhoillislestadiolaisuudessa eläminen minulle jätti: avoimuuden. Sen, jota olisin kanssauskovilta toivonut itseänikin kohtaan. Ymmärrän toki, ettei suvaitsemattomuus varmasti ollut tahallista, mutta tapahtui se silti.
    Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
    P.S. Olen kirjoittanut Uskontojen uhrien tuki ry:n sivuille artikkelin lähdöstäni ja sen jälkeisistä tapahtumista. Tämä vain tiedoksi.