Vapaa kuvaus

Nikkini ouro, 'kulta', on portugalia.

Olen eläkkeellä oleva luonnontieteelliseen maailmakuvaan perehtynyt seurakuntapappi, kuivilla jo pitkään ollut, mutta edelleen alkoholisti, ja kärsin tähän sairauteen kuuluvasta sietämättömästä ahdistuneisuudesta.

Koska luonnontieteellisen katsannon osana matematiikka on minulle erityisen rakas, olen nikkinä käyttänyt myös persialaisen matemaatikon nimeä al-Khwarismi, samoin algebra-sanan alkujaan arabialaista muotoa al-jabr (الجبر , transletteroidaan myös al-ğabr). Lukiessani arabialais-persialaisen matematiikan historiaa saan suorastaan ponnistella, etten vaivu transsiin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Al-Khwarizmi

Eri aikoina olen käyttänyt eri nikkejä, joita en useita muistakaan. Mieleen tulevat Avicenna, Ali Abu Ibn Sina, Latviešu stāsts (=Latvialainen kertomus), Firdawsi, Dogmatikos, Kynä.M, kynä.mi, ånyo, ja cobre, mutta on ollut muitakin joita en muista. Nikkejä en ole käyttänyt päällekkäin, vain yhtä kerrallaan. Lisäksi minulla on ollut pari erittäin hyvää ystävää, Kyöpeli ja Tri'is eli Triceratops, joiden kanssa käytämme samaa tietokonetta erittäin hyvässä sovussa. 🌹👀

Aloituksia

61

Kommenttia

930

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Uskon tasapainoisuus jollakin henkilöllä on vaikeasti määriteltävä, mutta helposti havaittava ominaisuus.

    On ihmisiä, jotka ovat omaksuneet uskonnollisen maailmakuvan, noudattavat uskonnollisia tapoja, mutta aina rauhallisesti ilman ristiriidan tuntoa. Heille uskonto on tapa elää, eikä jatkuvien raastavien pohdintojen aihe. He eivät takerru lillukanvarsiin. He ovat kaikessa rauhallisia ja tasapainoisia.

    Varsinkin ortodoksisessa kirkossa tämä asenne on hyvin normaali. Ei voi edes kuvitella, millaista olisi ortodoksisessa kirkossa ratkaisun vaatimus, herätyskristillisyys. Kaikki on kasvatuskristillisyyttä, ei vaikean pohdinnan tulosta. Perinnettä sitten toiset omaksuvat enemmän, toiset vähemmän, mutta ei tulisi kuuloonkaan, että ihmisiä luokiteltaisiin uskoviin ja ei uskoviin.

    Sama mieli on myös havaittavissa paljon laajemmissa luterilaisissa piireissä, kuin usein levottomissa herätyspiireissä. Se on puhdasta kasvatuskristillisyyttä, jota niin ikään toiset omaksuvat enemmän, toiset vähemmän. Sekä opiltaan että käytännöltään on luterilaisuus täysin vierasta herätyskristillisyydelle.

    Tasapainoinen kristillisyys ei tuo ongelmia itselle eikä toisille.

    Voi melkein vetää yhdysmerkit epätasapainoisuuden ja herätyskristillisyyden välille. Sitä esiintyy kirkonkin sisällä, mutta se on vierasta tulta Herran alttarilla.

    Vaikka itse olen joutunut kulkemaan syvän alkoholismin, herätyskristillisyyden, jo valoisan helluntaiherätyksen, ja vielä valoisamman luterilaisen pappeuden kautta, minun kaikkein rakkaimmaksi- ja luultavasti lopulliseksi - hengelliseksi kodiksi on osoittautunut ortodoksinen kirkko.

    Se on ollut suloisen vaimoni koti jo lapsuudesta lähtien. Hän on kotoisin Luadogan meren Mantšinsaarelta. Hänet tapasin ortodoksisten nuorten opintopiirissä. Siihen tasapainoiseen uskoon on kastettu ja kasvanut myös poikamme ja hänen tyttärensä ja poikansa.

    Ja luonnollisesti vaimoni kaikki sukulaiset, paljon useammat kuin omani, ovat ortodokseja. Itse olen Viipurin luterilaisesta tuomiokirkkoseurakunnasta, jossa isäni oli pappina. Äitini taas oli alkujaan Helsingistä, teologia professorin tytär. 🌹👀
  2. Riippuvuuden hoidon tulokset ovat todellisuudessa ERITTÄIN huonot. Toivon antaminen on tietoista tai tositilanteen tuntemattomuudesta johtuvaa väärää infoa.