Vapaa kuvaus

Olen juuri sellainen kuin miltä näytänkin. NOT! . . .

Aloituksia

87

Kommenttia

2145

  1. Minun kohdallani tässä on nyt kyse pettymyksestä ihmisiin, kun sitä olettaisi, tai luulisi, että ihminen olisi oppinut elämästä edes jotain siinä vaiheessa kun ikä lähestyy sataa, mutta ei. Ihminen on se sama idiootti kehdosta hautaan asti. Se tässä harmittaa, tai ärsyttää. Minun muistaakseni entiseen aikaan vanhuksilla oli jotain näkemystä elämästä, tosiasioiden hyväksymistä, ymmärrystä, nöyryyttä. Ainakin joillain oli, ei varmaan kaikilla. Se kuuluisi olla niin että kylän vanhuksilla on tietoa ja taitoa ja ymmärrystä, elämänviisautta, ja heidän olemassaolonsa on arvokasta sen takia, heidän olemassaolollaan on merkitys tai tarkoitus. Nyt tuntuu siltä että meiltä on viety jotain arvokasta kun tälläinen vanhuus on poistettu, ja tilalle tulleet nämä ikuiset nuoret kännykät kädessä jotka selaavat tinderiä, vaikka ikää tällä ikinuorella on +70v.
    Kovasti täällä ollaan sitä mieltä että pitää vaan hyväksyä, ei saa valittaa, blaa blaa. Mutta minusta vaan tuntuu tältä että olemme menettäneet jotain arvokasta kun vanhuuden viisaus on kaadettu viemäriin ja tilalle annettu jotain p*skaa.

    " joku kaipaa seuraa tai rakkautta vielä vanhempana, ei tarkoita, että hän olisi "heikko". Heikkoutta ei ole haluta jotain"

    Minusta tuo on juuri heikkouden määritelmä. En pysty tuota käsittämään millään muulla tavoin.
    Minä en koskaan aio olla surkea surkimus, en vaikka miten olisin vanhus. Jos en pysty itse hoitamaan omia asioitani, tai jos kaipaan jotain rakkautta tms. niin aikani täällä on silloin ohitse.
  2. "ajattelutapa on myös omanlaisensa harha. Se perustuu omiin kokemuksiin ja pettymyksiin, ei universaaliin totuuteen. Joillekin rakkaus on aitoa ja merkityksellistä vielä vanhoilla päivilläkin. Se ei ole kaikille samanlainen kokemus – joillekin se on fantasia, toisille se on todellista ja arvokasta. "

    Et nyt ymmärrä, se kokemus rakkaudesta on ainoastaan kokijan omissa aivoissa, aivoissa tapahtuvat kemiallinen reaktio. Sillä toisella osapuolella on omanlaisensa kemiallinen kokemus, se ei tarvitse olla ollenkaan vastaava kuin toisella osapuolella. Se on tasan yhtä aitoa kuin jos nuolaiset ekstaasipostimerkkiä ja yhtäkkiä rakastat kaikkia ihmisiä ympärilläsi. Samoin kuin tuo ensimmäinen kokemus, se kestää vain tietyn ajan kunnes kemialliset yhdisteet haihtuvat aivoistasi. Se on kirjaimellisesti harhaa ja illuusio. Eri asia on taas se että jotkut ihmiset haluavat vakaasti uskoa että kokemus on aito, ja yrittävät väkisisin ylläpitää sitä vuosikausien ajan.

    "ei tarkoita, että elämä pitäisi vain istua odottamassa sitä. Jos tietää, että kuolema tulee, miksei tekisi jotain, mikä tuntuu itsestä mielekkäältä?"

    Toki varmaan jotain täytyy tehdä joka päivä, mutta mikään mitä elämäsi aikana teet ei ole sen tärkeämpää kuin kuolemasi odottaminen, ja sen kohtaaminen. Kaikki muu siihen verrattuna on vain mitätöntä ajan kulua/kuluttamista, ei- tärkeää.
    Mitä väliä sillä on tuntuuko jokin siitä henkilöstä itsestään mielekkäältä vaiko ei, jos se kuitenkin muutamien vuosien päästä on kuollut? Kuolema mitätöi mielekkyyden merkityksellisyyden.