Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Kun uskomme Jumalan Poikaan, meillä on lupa rukoilla Jumalaa ja hän kuulee rukouksemme (1.Joh.5:13-15).

    Saatamme tehdä tarkkojakin suunnitelmia tulevaisuuttamme varten ja rukoilla niihin Jumalan johdatusta. Varsin usein omat suunnitelmamme menevät kuitenkin ”myttyyn”.
    Eteemme voi tulla vastoinkäymisiä, jota emme etukäteen tienneet odottaa.
    Kaikki ei mene, niin kuin suunnittelemme.

    Vaikka meitä ei kielletäkkään tekemästä suunnitelmia tulevaisuutta varten, on otettava huomioon Jumalan tahto; "Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon" (Jaakob.4:13-16).
    Jumala voi ottaa yht`äkkiä pois rakkaamme, irrottaa meidät normaalista elinympäristöstämme tai voimme sairastua vakavasti.
    Mutta kaikki vastoinkäymisetkin voimme ottaa ”Isän kädestä”. Hän kouluttaa ja riisuu meitä (esim. omavanhurskaudesta). Hän ei hylkää meitä.
    Herra armahtaa, antaa anteeksi, unohtaa ja vapahtaa.
    --
    Seuraavat virren 330 sanat lohduttakoon meitä.

    1. Nyt Herran hyvyydestä me saamme riemuita
    ja armon kyllyydestä kiitosta veisata.
    Päivinä myötäisinä ja vaivan täyteisinä
    iloitkaa Herrassa!

    4. Jos sairastut tai työstä joutuisit luopumaan,
    ei epätoivoon syöstä saa päivä vaikeinkaan.
    Laupias Isän käsi on avoin hädässäsi.
    Iloitkaa Herrassa!
  2. jaikal: "....Tämä siitä yksinkertaisesta syystä koska Pyhä Henki hänessä tunnustaa Jeesuksen jumaluuden ja herrauden (Heb 1:8, 2 Kor 4:5, 1 Kor 12:3). Pyhä Henki on nämä salaisuudet selittänyt hänelle".
    --
    1.Tim. 3:16
    "Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen".
    --
    KRISTUS, SEURAKUNNAN PÄÄ (Ef. 1:15-23)
    --
    1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
    1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
    1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
    1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
    1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
    1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
    1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
    ---
    Emme saa tuudittautua väärään turvallisuuden tunteeseen.
    Mitä suurempi on siunaus, sitä suurempi on vaara menettää se. Näkökykymme voi hämärtyä, emmekä enää muista, mikä on se TOIVO, mihin meidät on kutsuttu (18).

    Meihin on kasteessa painettu Jumalan omistajanmerkki (Ef.1:13), jota ei voi tehdä tyhjäksi ja tekemättömäksi. Me tarvitsemme jatkuvasti ”silmävoidetta” (Ilm. 3:19), jotta muistaisimme tilamme ja asemamme; olemme Jumalan omaisuutta.

    Uskova elää tässä ajassa.
    On vaara nähdä Kristus vain tämän ajan näkökulmasta: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat” (1.Kor. 15:19).

    Uskomattomalta tuntuu Paavalin väite: ”Kristus on hallitsijana myös tässä maailmassa” (21).
    Tämä kuitenkin perustuu Jeesuksen omiin sanoihin: ”Minulle on annettu KAIKKI VALTA TAIVAASSA JA MAANPÄÄLLÄ.” (Matt. 28:18).
    Näin on, vaikka järkemme sanoo toisin.

    Jeesuksen herruuden ja jumaluuden tunnustaminen avautuukin vain uskon kautta.
    (Kuten Tuomaalle kävi; Joh.20:28)
  3. jaikal:
    " VAROITUS! Hylkää heti sellainen ”opettaja” joka halveksii ja moittii paikallisseurakuntaa. Jeesus Kristus ei halveksi seurakuntaansa eikä seurakuntansa palvelijoita. Hän rakastaa ja kunnioittaa heitä. Jumalan palvelija tekee samoin (Ef 5:1-2).
    ---
    Aiheellinen varoitus!
    Seurakunnan merkityksestä pitäisi opettaa enemmän.
    Mistä tunnet oikean seurakunnan?
    Tässä muutama tuntomerkki:

    SEURAKUNTA ON KRISTUKSEN RUUMIS
    Kristuksen työ maailmassa jatkuu Hänen seurakunnassaan Pyhän Hengen työnä.
    Kristuksen seurakunnassa olemme elävässä yhteydessä Kristukseen ja toisiin kristittyihin.
    (Ef. 1:22-23)

    SEURAKUNTA ON YKSI
    Kristuksen seurakunta on yksi sentähden, että sillä on yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste (Ef. 4:5).
    Ulkonaisesti se täällä maan päällä esiintyy eri kirkkokunnissa ja paikallisseurakunnissa (Room. 12:5).

    SEURAKUNTA ON PYHÄ
    ...koska Kristuksen Henki siinä vaikuttaa (Ef. 5:25-26).

    SEURAKUNTA ON YHTEINEN
    ...koska Jumala tahtoo siihen koota kaikki kansat (Matt. 28:19,20, Joh. 10:16, 17:21, Gal.3:28)

    SEURAKUNNAN JÄSENET
    Kaikki kastetut on otettu kasteessa seurakunnan jäseiksi. Niitä jäseniä, jotka ovat vieraantuneet tai luopuneet (ja niitä on PALJON!) Kristuksesta, Pyhä Henki tahtoo tehdä Kristuksen seurakunnan eläviksi jäseniksi.
    (1. Kor. 12:13, Lk. 13:8,9).

    TAISTELEVA JA RIEMUITSEVA SEURAKUNTA
    Kristuksen seurakunta on täällä maan päällä muukalainen, hajallaan asuva ja taisteleva. Kristuksen tullessa se Hänen kanssaan ilmestyy kirkastettuna ja riemuitsevana.
    (Hebr. 11:13, Ilm. 7:9).

    KRISTITTYJEN HENGELLINEN PAPPEUS
    Kaikilla kristityillä on oikeus lähestyä Jumalaa Isänä. Heidän tehtävänään on myös rakkaudessa nuhdella ja lohduttaa toisiaan. Tässä merkityksessä he ovat pappeja.
    (1. Piet. 2:9, Matt. 18:15-18, Room 15:7).

    ARMONVÄLINEET
    Pyhä Henki suorittaa työnsä seurakunnassa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi.
    Sakramentteja ovat pyhä kaste ja Herran pyhä ehtoollinen.
    (Joh. 6:63, Joh. 6:54).
    Huom. Ohita tuo "sakramentti"-sana, jos se tuntuu vieraalta!

    SEURAKUNNAN VIRAT
    Armonvälineiden hoitamiseksi Jumala on asettanut seurakuntaansa papin viran.
    Samoin Jumala on lähimmäisten henkilökohtaiseksi auttamiseksi ja palvelemiseksi asettanut seurakuntapalvelijan; diakonin ja diakonissan viran.
    (Apt. 20:28, 1. Tim. 3:1, 1. Kor. 4:1, Apt. 6:1-6).

    EVANKELIUMI LUO SEURAKUNNAN
    Seurakunta on siellä, missä evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.
    (Ef. 2:19-22, Room. 10:17).
  4. 5:7 Sillä kolme on, jotka todistavat:

    5:8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
    --
    JEESUKSEN KUOLEMA
    Lue Mark.15:33-41 (Rinnakkaisteksti: Matt. 27:45-56)
    --
    Kuudennella hetkellä, kun Jeesus oli riippunut ristillä kolme tuntia, luontokin todistaa parhaillaan tapahtuvista suurista tapahtumista; ”tuli pimeys yli kaiken maan” (33).
    ”Yhdeksännellä hetkellä Jeesus huutaa suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit” (34)?

    Kova ääni osoitti Jeesuksen tuskien suuruuden.
    Tämä huuto ja Getsemanen rukoustaistelu kertovat Jeesuksen raskaimmista henkisistä kärsimyksistä. Ruumiin tuskien lisäksi myös henkinen tuska oli suuri; kauhistuttava tunne siitä, että Jumala on Hänet hyljännyt. Niin kuin Jeesus muutoinkin eli Vanhan Testamentin sanassa, niin Hän löytää suurimman tuskansakin ilmaisun sieltä, Psalmista 22.
    Jeesus sanoi: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30), ja sitten huusi suurella äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni (Lk. 23:46) ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

    Jerusalemin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti (38) ja maa järisi ja kalliot halkeilivat ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös (Matt. 27:51,52).
    Jeesuksen kuolema avasi näin meille tien elämään Jumalan yhteydessä. Jeesus otti kantaakseen pois esteen, jonka synti oli tuonut Jumalan ja ihmisten välille.
    Esiripun hengellisestä merkityksestä puhuvat Hebr. 10:19,20 ja Ef. 2:18.

    Jeesus viattomana kärsi kauhean ristinkuoleman. Hän rakasti niin paljon meitä, että uhrasi meidän hyväksemme enimmän, mitä uhrata voi, oman henkensä: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä” (Joh.15:13).
    Jeesuksen ristinkuolema on koko kristikunnalle Jumalan suurimman rakkauden osoitus (Joh.3:16, Room. 5:8).