tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. JEESUS-DAAVIDIN POIKA JA DAAVIDIN HERRA
    Mark. 12:35-37 (Rinnakkaisteksti: Matt.22:41-45)
    --
    12:35 Ja opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?

    12:36 Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle”.

    12:37 Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään.
    --
    Jeesus ottaa esille ydinkysymyksen; kuka on Kristus, Daavidin poika (Messias).
    Lainopettajat väittivät, että Messias on Daavidin poika.
    Näin Vanha Testamentti opettaakin (esim. 2.Sam.7:14-16, Jes. 11:1, Jer.23:5).

    Odotettiin, että joku Daavidin jälkeläinen ”pystyttäisi jälleen Daavidin sortuneen majan” (Aamos 9:11, Apt. 1:6).

    Jeesus viittaa psalmiin 110:1, jossa Daavid Pyhässä Hengessä sanoo:
    ”'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle”.

    Kirjanoppineet ymmärsivät Daavidin tarkoittavan tällä Messiasta.
    Apostolitkin usein viittaavat tähän samaan psalmiin (Apt. 2:34, 1. Kor. 15:25, Hebr. 1:13, 10:12-13).

    Mutta Jeesus haluaa nyt tuoda julki, että Hän on paljon enemmän, kuin pelkkä Daavidin poika (Jeesus kuului Daavidin sukuun; Matt. 1.luku); Hän on istuva ja hallitseva Jumalan oikealla puolella kaiken Herrana (36).
    Jeesus kieltäytyi esiintymästä sillä tavoin, kuin Messiaalta odotettiin (poliittinen Messias).

    Messiaan tehtävä oli toisenlainen. Tämä selvisi opetuslapsille vasta Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.

    Jeesuksen tarkoitus, soveltaessaan psalmin 110 sanoja , oli osoittaa kirjanoppineille, kuinka pintapuolista heidän Sanan tuntemuksensa oli.
    Jeesus halusi antaa vielä todistuksen itsestään ennen häpeällistä kuolemaa.
    Hän ei ollut ainoastaan Daavidin poika, vaan myös Herra, joka kohta oli kutsuttava osalliseksi Jumalan pyhään maailmanhallintoon.
    ---
    Mekin saamme yhtyä Tuomaksen todistukseen Jeesuksesta...järkeilemättä:
    "Minun Herrani ja MINUN JUMALANIi!".
    (Joh. 20:28)
  2. hellari83: "Sillä rikkaan on vaikea luopua omaisuudestaan Jeesuksen Kristuksen tähden, jopa silloin, kun Jeesus sitä häneltä henkilökohtaisesti pyytäisi tekemään".
    -------
    Esiintuomaasi asiaa Jeesus käsittelee Mark. 10:17-27 (Rinnakkaiskohta: Matt. 19:22-26)
    --
    Eräs mies lähestyy juosten Jeesuksen luokse ja kysyy: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" (17).
    Verbi ”tehdä” kuvaa miehen ajattelutapaa. Jeesus torjuu ”hyvä”-nimityksen (18).
    Ainoastaan Jumala on hyvä opettaja ja Isälle kuuluu yksin kunnia.

    Nuorukainen oli jo sangen varhaisesta asti elänyt ulonaisesti hurskasta elämää (20).
    Jeesus näki hänen pelastuskaipuunsa. Mies oli lähellä Jumalan valtakuntaa.
    Mutta mies luotti väärällä tavalla tavaraan, eikä halunnut luopua omaisuudestaan (21-24).

    Sen ajan juutalaisuudessa varakkuus oli Jumalan suosion ja siunauksen merkki.
    Hänen sydämensä valtiaana oli rikkaus ja se tuli esteeksi.

    Nuorukaisen kunniallisen ja jumalisen kuoren alla se pysyi, ehkä muilta salattuna, mutta Jeesus sen paljastaa. Nuorukainen synkistyy ja lähtee murheellisena pois. Hän ei halua luopua omaisuudestaan, kun Jeesus kehoittaa häntä siihen (21,22).

    Vaikka omasta mielestään nuorukainen oli ulkonaisesti nuhteeton, Jeesus osoitti hänet ensimmäisen ja tärkeimmän käskyn rikkojaksi:
    ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia”.

    Rikkauden tavoittelu on vaarallisin epäjumalista.
    Jeesus varoittaa opetuslapsiaan rikkauden vaaroista: ”Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan” (23,24).
    Tällä vertauksella Jeesus haluaa alleviivata asian suuruutta.

    Opetuslasten kysymys ”kuka sitten voi pelastua” (26) on oikeutettu, sillä kukapa meistä on vapaa mieltymyksestä tavaraan, vaikka olisikin köyhä, kuten opetuslapset. Mutta ”Jumalalle on kaikki mahdollista” (27).
  3. Raamatussa meitä usein varoitetaan ahneudesta.

    Esim. 9. ja 10. käskyissä.

    9:s käsky:
    Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.

    10:s käsky:
    "Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."
    --
    Jeesus opettaa Mark.7:21-22
    --
    7:21 Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
    7:22 aviorikokset, AHNEUS, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys
    --
    Fariseusten oli vaikea käsittää, että ihminen itse olisi pahuuden ja saastaisuuden lähde.
    Jeesus mainitsee ensin sydämestä lähtevät pahat ajatukset. Niistä saavat alkunsa pahat sanat ja teot; haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.(21,22).

    Kirkkorukouksessa sanotaankin: ” Tunnustan, että olen paljon syntiä tehnyt ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein”.
    Ihmistä ei voi puhdistaa mikään ulkonainen pesu.
    Ihminen tulee puhtaaksi tästä saastasta vain anteeksiantamuksen kautta.

    Luuk. 12:15
    Jeesus varoittaa:
    "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".
  4. ekivaari: "40 mutta vievät leskiltä talot ...".
    ---
    Virsi 440 on aina yhtä ajankohtainen.
    --
    1. Jo vääryys vallan saapi
    se huutaa taivaaseen,
    se turmaa ennustaapi
    vie kansat kurjuuteen.
    Ken Herran oikeutta
    nyt täällä julistaa,
    ja ken vanhurskautta
    nyt tahtois puolustaa?

    2. Nyt viekas vilppi täällä
    on noussut kunniaan,
    on valhe vallan päällä
    ja vääryys voimissaan.
    Ei kuulla kurjan ääntä
    ja köyhää sorretaan,
    ja lainkin rikkaat vääntää
    vääryyttä puoltamaan.

    3. Kas, köyhän leivän syövät
    nuo jumalattomat.
    He viatonta lyövät
    ja häntä vainoovat.
    He kurjaa ahdistaapi
    kuin käärme kiukussa,
    korvansa tukkeaapi
    tuon raukan huudoilta.

    4. He armotonna veivät
    osuudet orpojen.
    He söivät lesken leivät,
    on Herra nähnyt sen.
    Hän vanhurskaasti kostaa
    vääryydentekijät,
    rankaisee ansiosta
    nuo viekkaat ryöstäjät.

    5. Vaan voitonpäivän kerran
    vaivaiset näkevät,
    vanhurskaus kun Herran
    lyö väärät, väkevät.
    Oi Herra, voimas näytä,
    kansaasi armahda
    ja hurskaan pyynnöt täytä
    ja päästä vaivasta.

    (Vanhan virsikirjan virsi 440)
  5. hellari83: "Sillä rikkaan on vaikea luopua omaisuudestaan Jeesuksen Kristuksen tähden, jopa silloin, kun Jeesus sitä häneltä henkilökohtaisesti pyytäisi tekemään".
    ----
    Aivan...köyhien on helpompi rakastaa Herraa (Jaakob 2:5), koska heillä ei ole mammona esteenä (Mark. 10:17-27).

    Kun Jumala kutsuu, niin moni laittaa esteitä ja hylkää kutsun. Jeesus kertoo vertauksen suurista illallisista(Lk. 14:16-24), jonne eräs mies oli kutsunut monia henkilöitä. (j.16)
    Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.

    Kuka oli ostanut pellon, jota nyt piti mennä katsomaan.
    Toinen kutsutuista oli ostanut viisi härkää ja niitä oli nyt mentävä koettelemaan. Kolmas taas asetti vaimon etusijalle.
    Sinänsä kaikki tärkeitä asioita.
    Kukaan kutsutuista ei siis arvostanut juhlaa, vaan heillä oli jotain muuta tärkeämpää tekemistä; oli muita kiireitä.
    Eikö tämä ole niin tuttua meille jokaiselle tämänkin päivän ihmisille: kiire, kiire joka paikkaan. Emme ehdi pysähtyä ajattelemaan, mikä elämässämme on loppujen lopuksi tärkeintä.

    Tämän vertauksen suurista illallisista Jeesus osoittaa lainoppineille ja fariseuksille (j.3)., kun hän on aterioitsemassa erään fariseusten johtomiehen talossa. On sapatti eli lepopäivä.
    Lepopäivähän on juuri tarkoitettu virkistymistä, hiljentymistä, rukousta ja Jumalan sanan tutkistelua varten.
    Kolmas käsky kehoittaa meitä: ”Muista pyhittää lepopäivä”. Ja mitä se on:
    ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme”. (Katekismus).

    Suurelle illallisille kutsutut laiminlöivät siis tämän Jumalan antaman käskyn.
    Miten niin tuttua tänäänkin. Suurinakin juhlapyhinä saattaa ostoskeskukset (Nythän kaupat saavat olla auki pyhisinkin) olla tupaten täynnä ihmisiä , mutta kirkot ja rukoushuoneet ammottavat tyhjyyttään.
    Herää todellakin kysymys: Mikä ihmisille on tärkeintä elämässä?

    Suurten illallisten isäntä suuttui kovasti (j. 21, kun sai kuulla, että ”omat” kieltäytyivät tulemasta illallisille.
    Niinpä hän lähettää palvelijat kutsumaan kaupungin kaduilta ja kujilta köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat ja tuomaan sisälle juhliin.
    Ja kun tilaa jäi, niin kutsuttiin vielä teillä ja aitovierilläkin olevia sisään.
    Kun Jeesus kutsuu sinua uskontielle, niin älä laiminlyö kutsua- ota se vastaan.

    Älä anna minkään olla esteenä kutsun vastaanottamiselle.
  6. LÄHIMMÄISENRAKKAUS EI VALIKOI
    Jaakob 2:1-13
    ---
    Varsinkin työni puitteissa kohtasin erilaisia ns. normaali-ihmisistä poikkeavia henkilöitä eli kehitysvammaisia. Usein heidän ulkonäkönsä jo karkoittaa monet heidän läheltään puhumattakaan heidän käyttäytymisestään.

    Jaakob sanoo tekstissämme, ettei tule katsoa henkilöön (1); lähimmäisenrakkaus ei valikoi. Olkoon rikas tai köyhä, terve tai sairas, kaikki olemme yhtä arvokkaita Jumalan silmissä.

    Jaakobin ajan seurakuntakokous oli avoin kaikille.
    Uusista tulokkaista oltiin tietysti kiinnostuneita ja silloin langettiin helposti henkilöön katsomiseen (2-7).
    Rikas henkilö saattoi tuoda seurakuntaan vaikutusvaltaa ja aineellista tukea ja köyhän aloittelevan seurakunnan oli vaikea kieltäytyä kiusaukselta.
    Tästä saattaa olla pahat seuraukset.

    Jos väheksymme lähimmäistämme, se on samaa kuin pilkkaisimme ”sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu meidän ylitsemme”?
    Kristuksen jalo nimi, joka uskovan ylle on kasteessa lausuttu, joutuu rienattavaksi.
    Seurakunnan rikkaat käyttäytymisellään häpäisevät köyhän, jolle ei löydy tuomioistuimissakaan puolustajia (6).

    Köyhien on helpompi rakastaa Herraa (5), koska heillä ei ole mammona esteenä (Mark. 10:17-27).
  7. Mohikaani_27: "Jeesus on ollut Isässä alusta asti, eli ilman alkua ja loppua".
    --
    Hebr. 7:3
    "..jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti".

    Oikein siis tunnustamme:
    "Me uskomme ....yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua ON ISÄSTÄ SYNTYNYT, JUMALA JUMALASTA, valkeus valkeudesta, TOSI JUMALA TOSI JUMALASTA (1.Joh. 5:20), SYNTYNYT, EI LUOTU, joka on samaa olemusta kuin Isä, ...".
  8. Lainaus linkistä:
    http://www.roto.nu/doku.php/text004

    "Kun sitten alamme pohtimaan Isän ja Pojan suhdetta Jumaluuden syvällä tasolla jää moni kysymys meille avoimeksi.

    Isän ja Pojan antamisen suhde kertoo sen, mistä toisaalla sanotaan, että Jumala on rakkaus.
    Kahden persoonan suhde on rakkauteen kuuluva todellisuus. Jumala on rakkaus –ilmausta vastaa Isän ja Pojan persoonan välinen hyvyyden suhde. Perimiseen liittyvä ajatus sisältää myös vallan ylärajaan liittyvän suuren salaisuuden.

    Koska Jumala on kaikkivaltias eli siis Isä on kaikkivaltias ja koska Poika on vallan saanut Isältä, niin Pojan valta ei ole vähempää kuin Isän vallan suuruinen eli tässä ainutlaatuisessa tapauksessa Pojan valta on Kaikkivaltiaan valtaa.

    Edelleen voidaan todeta että kahta kaikkivaltiasta ei voisi mahtua, koska silloin oltaisiin tilanteessa missä koko universumeja suuremman todellisuudenkin täydellinen jakautuminen voisi olla edessä.
    Koska on aivan selvästi ymmärrettävissä että vain yksi voi olla Kaikkivaltias, niin näistä lähtökohdista käsin Jumala on Yksi. Isä on Jumala ja POIKA ON JUMALA, mutta koska JUMALA ON YKSI, niin ei ole kahta Jumalaa.
    Näiden pohdiskelujemme keskellä meidän on myönnettävä, että silloinkin kun puhumme Isästä ja Pojasta kahtena persoonana, meidän on nähtävä Jumaluuden YKSEYS".
  9. ekivaari:
    Johannes 8
    25 "Niin he sanoivat hänelle: »Kuka sinä olet?« Jeesus sanoi heille: »Juuri se, mitä minä puhunkin teille.«"
    --------------------
    ISÄN JA POJAN SUHDE

    Isän ja Pojan välinen ainutlaatuinen suhde on Johanneksen evankeliumin keskeisiä teemoja: Isä ja Poika ovat yhtä (Joh 10:30).
    Juuri tämä sai juutalaiset täyttymään vihalla (Joh.10:31-33). He syyttivät Jeesusta jumalanpilkasta.

    Tämän tulee kuitenkin olla jokaisen Jeesukseen uskovan syvin riemun ja palvonnan aihe.
    Uskomme syvin salaisuus on näissä sanoissa: JUMALA ON KOLMIYHTEINEN JUMALA, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
    Tähän ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen” nimeen meidät on kastettukin (Matt. 28:19).

    Tästä enemmän:
    http://www.roto.nu/doku.php/text004
  10. 1.Piet. 3:18-20
    --
    3:18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
    3:19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
    3:20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, "....jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,..."
  11. Room.2:11-16
    --
    2:11 Sillä Jumala ei katso henkilöön.

    2:12 Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
    2:13 sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.

    2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
    2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
    2:16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
    --
    Jumalan oikeudenmukainen ja totuudellinen tuomio kohtaa jokaista, niin hurskasta kuin jumalatontakin.

    Jumala ei katso henkilöön (11). Viimeisellä tuomiolla jokainen saa tekojensa mukaan (6), hyvää tehneet iankaikkisen elämän. Pahaa tehneitä kohtaa tuska ja ahdistus (9).

    Ihmisillä on yleisinhimillinen taju oikeasta ja väärästä, jonka perusteella hän voi arvioida tekojaan (14).
    Ihminen ei kuitenkaan ilman Jumalan erityistä ilmoitusta ole kykenevä täysin tuntemaan koko Jumalan tahtoa.
  12. http://www.roto.nu/doku.php/text004
  13. Löysin rov. Matias Roton syvällisen pohdinnan jakeeseen Mark.16:16:
    http://www.roto.nu/doku.php/text005
  14. Vuorisaarnassaan Jeesus puhuu taivaallista aarteista ja Jumalan huolenpidosta (Matt. 6:19-34).

    Minulla on kotonani lahjaksi saamani huoneentaulu, jossa on tekstinä Matt. 6:33:
    ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”.
    Kumpa tämän aina muistaisimme.

    On aina suuri vaara miellistyä ajallisiin. Tämä ilmenee tavaran ja omaisuuden (mammonan) ylenmääräisenä hamuamisena ja (j. 19-23) ja murheena ajallisista (j. 24-34).

    Murhetta on sekä köyhillä, että rikkailla: köyhällä toimeentulosta, rikkaalla tavaransa säilyttämisestä.
    Jeesus ei kiellä omaisuuden kartuttamista, vaan sen asettamista Jumalan rinnalle (j. 24).
    Sanoohan Jeesus toisaalla:
    ”Ja minä sanon teille: tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla, että he, kun se loppuu, ottaisivat teidät iäisiin majoihin” (Lk 16:9).
    Omaisuudella voimme palvella Jumalaa.
    --
    ”On meillä aarre verraton,
    se kalliimpi on kultaa.
    Myös jalokivi kallein on,
    sen rinnalla vain multaa.
    Näin suuren lahjan taivaasta
    me saimme omaksemme,
    sanansa Herra Jumala
    kun antoi aarteeksemme.”

    (Virsi 183:1)
  15. Meidän on hyvä ottaa opiksemme Paavalin ohjeet
    Ef.4:25-32/Gal.5:13-26
    --
    4:25 Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
    4:26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
    4:27 älkääkä antako perkeleelle sijaa.

    4:28 Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.

    4:29 Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.

    4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

    4:31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

    4:32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
    ------
    Uskoontultuaankin synti edelleenkin vaikuttaa meissä. Se ei lopullisesti ole poissa elämästämme (Room. 7:17).
    Mutta uusi elämä Kristuksen kanssa merkitsee sodanjulistusta vanhalla ihmiselle.

    Näyttää siltä etteivät kristityt, joille Paavali kirjoittaa, olleet päässeet pyhityselämässään kovinkaan pitkälle.
    He valehtelevat, varastavat, he kiroilevat, rähisevät ja sättivät toisiaan (28,29). Miten on meidän laitamme?

    Tuon tähän rinnalle Gal. 5:13-26.
    Näissä jakeissa Paavali tuo esiin Hengen ja lihan teot. Galatian kristityistä Paavalilla ei ole paljon hyvää sanottavaa:
    ”...jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä (j.15).
    Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,...”(16,17).

    Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
    Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme(25,26).

    Kristityn vapaus ja lähimmäisenrakkaus kulkevat käsikädessä (j.13,14).

    Ihminen on luonnostaan itsekäs ja haluaa elää omien mielihalujensa mukaan. Itsekäs ihminen tavoittelee vain omaa kunniaa ja kadehtii muita (j.26).
    Tämä ilmeni Galatian seurakunnissa ankarina sisäisinä riitoina (j.15).

    Galatalaiset ovat kuin tappeleva koiralauma, jossa rähistään ja purraan. Itsellänikin oli koira, jonka kanssa kävin aikoinani paljon koirapuistossa. Joskus koirien kesken sattui uhkaavia tappelutilanteita, jolloin omaa koiraani purtiin.
    Aina ei ihmisenkään väliintulo rauhoita heti koiria.
    Samankaltaisessa tilanteessa on Paavalikin Galatian kristittyjen suhteen; hän kehoittaa tappelijoita säilyttämään malttinsa, etteivät perinjuurin tee loppua toisistaan (j.15).

    Jakeissa 19-23 Paavali esittää kaksi toisilleen vastakkaista luetteloa:
    1) lihan teot (j. 19-21) ja
    2) Hengen hedelmä (22,23).

    Tässä joudumme itsetutkistelun paikalle itse kukin!
    Vaellammeko me Hengen johdatuksessa vai toteutammeko oman itsekkään luontomme mielihaluja (10).
    Älkäämme saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä (Ef. 4:30)!
    --
    ”Sinä tahdot puhtautta,
    Pyhä pyydät pyhyyttä,
    vihaat synnin saastaisuutta,
    vilppiä ja vääryyttä.
    Pyhitä siis mieleni,
    sydämeni, sieluni,
    puhdista se majaksesi
    sinun siinä ollaksesi”

    (Virsi 117:6).
  16. Paavali kehoittaa kirjeensä saajia olemaan armahtavaisia ja rakkaudellisia toinen toisiaan kohtaan, niin kuin Kristuskin rakastaa heitä antamalla itsensä uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi” (2).
    Tämä sanonta liittyy Vanhan Testamentin uhritoimituksiin, joiden tehtävänä oli ennakoida sitä sovitusuhria, jonka Jeesus oli kerran uhraava.

    Kymmenisen vuotta sitten kävin itse Efesossa.
    Kaupunki on osin esiinkaivettu. Perimätiedon mukaan ”rakkauden” apostoli Johannes (hebr. Herra antaa armon) asui viimeiset vuotensa Efesossa. Kerrotaan, että kun Johannes oli jo vanha eikä itse voinut saapua seurakunnan kokouksiin, hänet kannettiin ystäviensä luo, jolloin hän vain toisti: ”Lapseni, rakastakaa toisianne!”
    Tämä puhuttelee minua erikoisesti.
    Voi kuinka ajankohtainen kehoitus itse kullekkin meistä!

    Paavali mainitsee kaksi ”pääsyntiä”; haureuden ja ahneuden (3).
    Syntejä ei voi luokitella pieniin ja suuriin.
    Syntiä on se, mikä erottaa minut Jumalasta ja lähimmäisistä.
    Synnissä on aina epäuskoa, mikä johtaa kapinaan Jumalaa kohtaan.

    ”Synti turmelee ihmisen sielua ja ruumista. ihmisen järki sokaistuu ja hänen tahtonsa suuntautuu pahaan.
    Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat hänen voimansa. Synti erottaa hänet ihmisistä ja tuo hänelle kärsimystä.
    Jatkuva synnin harjoittaminen tekee ihmisen synnin orjaksi; hänen omatuntonsa paatuu. Synti synnyttää myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa. Siten se levittää turmelusta ja onnettomuutta yhteiselämään” (Katekismus).

    Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus on, että hän on Jumalan pyhän vihan alainen (Ef. 2:3).
    Jos ihminen jää Jumalan vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.

    Tänäänkin Jeesus kutsuu meitä syntisiä yhteyteensä. Hän tahtoo pelastaa jokaisen, joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne.
    Jeesus osoitti käsittämättömän rakkautensa meitä kohtaan uhraamalla itsensä meidän puollestamme:
    ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

    Jeesus vapaaehtoisesti vuodatti verensä meidän edestämme.
    Hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet ja sovitti näin Jumalan vihan.
    Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan.
    Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus.
    --
    ”Kirkasta, oi Kristus meille
    ristinuhri Golgatan,
    josta meille langenneille
    loistaa sydän Jumalan.
    Uskon silmä kiinnitä
    aina kohti ristiä”.

    (Virsi 301:1).
  17. ORJAT JA ISÄNNÄT
    TYÖNTEKIJÄT JA TYÖNANTAJAT
    Ef. 6:5-9
    ---
    6:5 Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle,
    6:6 ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo,
    6:7 hyvällä mielellä palvellen, niinkuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä,
    6:8 tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa.

    6:9 Ja te isännät, tehkää samoin heille, jättäkää pois uhkaileminen, sillä
    tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön.
    --
    Palvelijoilla on omat velvollisuudet ja oikeudet, samoin kuin hänen isännälläänkin. Oikeudet ja velvollisuudet tulee jakaa oikein, kristillisesti.

    Rooman valtakunnassa enemmistö ruumiillisen työn tekijöistä oli orjia. Isännillä oli rajaton valta orjiinsa nähden.
    Orjilta puuttui täysin ihmisoikeudet.
    Kristinuskon myötä orjuus hävisi pikku hiljaa. Näin sillä oli ja pitäisi nykyäänkin olla yhteiskuntaa muuttava voima.

    Jumalan järjestys on tässäkin kaikkina aikoina sama; kaikessa työnteossa, on asema mikä tahansa, meidät on asetettu Jumalan palvelijoiksi, lähimmäistemme hyödyksi.
    Työtä, joka on meille annettu, teemme ”sydämellä” (6), ”pelossa ja vavistuksessa”.
    Paavali tarkoittaa tällä oikeaa suhdetta Jumalaan.

    Paavalin sanat ”isännille” olivat aikaansa nähden vallankumoukselliset (9). Jumalan edessä kaikilla on sama ihmisarvo, vaikka tehtävät ovat erilaiset.
  18. ekivaari:
    "Mohikaanin ja eräiden hänen kaltaistensa väite, että Jeesuksessa Kristuksessa oli kaikki pyhää ja siunattua, on selvästi epäraamatullinen väite jolle he itsekään eivät löydä kirjoituksista tukea! Jos niin olisi, ei Jeesuksen lihaa olisi tarvinnut naulita ristille".
    --------------
    Hebr. 7:26
    "Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, VIATON, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,...".

    Hebr. 9:14
    "...kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä VIATTOMANA Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa"!
  19. Mitähän Jeesus tarkoittaa, kun Hän sanoo:

    "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni" (Luuk. 14:26).
  20. to..: "Rikkaiden velvollisuus oli antaa hankkimastaan omaisuudesta osa kyöhille, joten ne jotka pystyivät työllään hankkimaan lisäarvoa ylläpitivät niitä jotka sihen eivät kyenneet.Se oli tuon maailmanajan lähes ainoa sosiaaliturva".
    ---------
    Aivan!

    Moni käyttää väärin rikkauden tuomaa "etua" vain omaksi hyödykseen.
    Ei pidä siis ajatella, että valta on etu, joka suo vallassa olevalle mahdollisuuden käyttää hyväkseen toisten palveluksia.

    Jeesuksesta sanotaan, että ” ...ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." ( Mt 20:28).

    Itsekäs luontomme sotii aina Jumalan järjestystä vastaan.
    Meidän on vaikea ymmärtää, ” Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne” (Matt 23:11).

    Paavalin ohje sopii meillekkin:
    "Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, ETTÄ HÄNELLÄ OLISI, MITÄ ANTAA tarvitsevalle" (Ef 4:28).
    21. 119 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt