tapio522

Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Paavali ottaa puheeksi lainaamassasi Roomalaiskirjeen 14. luvussa sen, miten eri tavalla ajattelevien kristittyjen tulisi suhtautua toisiinsa. Seurakunnassa esiintyy kahta suuntaa. Toisen suunnan edustajat sanovat itseään ”vahvoiksi” ja nimittävät toisella kannalla olevia ”heikoiksi” (Room. 14:1). Erimielisyyksien aiheena on lähinnä ruoka ja juoma. Myös päivien valikoiminen tuotti epäsopua. Vahvat uskovat saavansa syödä kaikkea, heikot ovat kasvissyöjiä ja kieltäytyvät viinistä (2). Heikot myös tarkkaavat sopivia ja sopimattomia päiviä, kun vahvat eivät piittaa niistä (5,6). Nämä erottavat tekijät tulivat esiin räikeästi seurakunnan yhteisillä aterioilla, missä ruuan ja juoman pitäisi olla kaikille sama. Kukin otti esille omat ruokansa. Toinen toi yhteiselle aterialle lihaa, toinen vihanneksia. Toinen joi viiniä, toinen vettä. Yksi ja sama ruoka ei ravinnut kaikkia; yksi ja sama mieli ei yhdistänyt kaikkia. Vahva halveksi heikkoa tämän heikon uskon tähden. Heikko taas tuomitsi vahvan menettelyn, jossa hän näki liiallista vapaamielisyyttä ja suruttomuutta (10). Paavali itse lukeutuu vahvoihin. Siitä lähtökohdasta hän antaa neuvon: ”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä” (1). Heikkoja on käsiteltävä tasaveroisina ja otettava mukaan uskon yhteyteen. Vahvojen on hyväksyttävä heikot sellaisina kuin he ovat: ”Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö” (3). Myös heikkojen tulee hyväksyä vahvat ; ”...ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa” (3). ”...ja jos teillä on jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on” (Filipp. 3:15). Älkäämme tuomitko ja halveksiko niitä, jotka ovat eri mieltä kanssamme ns. ehdonvallan asioissa (10). ”Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen” (10). Jumalalle yksin kuuluu valta ja voima ja kunnia, Vain hänelle on ”meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme” (12).
  2. leahim: "Joko olet päässyt kasvimaatasi perkkaamaan"? -- Perkuutyöhön Raamattukin meitä kehoittaa: Kor. 5:7 "Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu".
  3. leahim, joo! Kovasti on touhua riittänyt. Eilen käänsin uutta perunamaata ja rikkaruohoja (nokkosta, juolavehnää ja voikukkaa) tuli monta kottikärryllistä. Laitoin päälle harson ja pian istutan siihen Timo-varhaisperunaa. Tänään on paikat kyykkimisestä niin kipeinä, että ei tee heti mieli ulos. No...vähän kun verryttelee, niin lihakset vertyy pian. Onko siellä päin kevät miten pitkällä? Tällä päin jäät lähtivät viikonloppuna.
  4. Pohdintaa aiheesta seur. linkissä: http://www.halsua.fi/seurakunta/kinkerit.html (Halsuan kirkkoherra Jouko Heikkinen)
  5. Tämä on lainaus linkistä: http://www.halsua.fi/seurakunta/kinkerit.html (Halsuan kirkkoherra Jouko Heikkinen) -- Me itse lisäämme pahan valtaa Pohdintaa 8. käskystä Bonhoeffer joutui keskitysleirillä pohtimaan omia vaikuttimiaan. Oliko niin, että natsit olivat pahoja ja hän itse oli hyvä? Vai oliko niin, että hän ansaitsi keskitysleirin? Tätä pohdintaa omista vaikuttimistaan kristitty ei saa väistää. Miten vähennämme pahaa? Miten lisäämme? Onko totuuden "laukominen päin naamaa" soveliasta? Entä "silmien ummistaminen"? Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi (2. Moos. 20:16) Tämä käsky opettaa ensiksikin sen, että oikeuden edessä on suhtauduttava rehellisesti lähimmäiseen, koskipa asia omaisuutta tai kunniaa. Tähän kuuluvat edelleen kaikki muutkin valheet, jotka saattavat vahingoittaa hänen ruumistaan, omaisuuttaan, kunniaansa tai mainettaan. Tämän käskyn piiriin kuuluvat myös ne hyödyttömät parjaajat, jotka rumasti kuvailevat lähimmäisen vikoja, joskaan eivät oikeuden edessä, mutta salassa tai julkisessa seurassa. Näin panettelijat tekevät. Heissä on halu etsiä ja levitellä toisten vikoja. Esimerkiksi jos joku lankeaa syntiin, jokaisen täytyy heti saada se tietoonsa. Miten kannan huolta lähimmäisen virheistä? Pitäisikö lähimmäisen virheet ja synnit jättää omaan rauhaansa? Tästä meitä on varoitettu. Yhteiskunnasta ei saisi tulla välinpitämätön. Hyvä on, jos puutumme toisen elämään, miten sen tulisi tapahtua. Jos aion puhua lähimmäiseni virheistä, - minun on tehtävä se hänen parantamisekseen eikä vahingokseen. Ilkeät ihmiset tekevät kuitenkin päinvastoin. He eivät puhu lähimmäisen virheistä ja heikkouksista häntä parantaakseen, vaan tyydyttääkseen omaa pahaa haluaan. Ja vaikka et itse puhuisikaan toisten synneistä, sinusta ei kuitenkaan ole vastenmielistä kuulla toisten puhuvan niistä. Et sinä ainakaan estä etkä nuhtele heitä. - Jos en voi lähimmäiseni syntiä parantaa, minun on vaiettava siitä ja peitettävä se. - Jos taas voin parantaa hänet, minun on tehtävä se kahden kesken, kuten Kristus evankeliumissa. (Jouko Heikkinen)
  6. Epiktetos: "Tällä tavoin selitettynä tulisten hiilien kerääminen toisen pään päälle saa hieman toisen merkityksen kuin yleensä kai ymmärretään". -- Aivan! Hehkuvia hiiliä kuljetettiin astioissa pään yläpuolella mukana tulenteon helpottamiseksi . Room.12:21 varoittaa: "Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä". Lainaan Roseniusta: "Voita vihamiehesi pahuus jatkuvalla rakkaudellasi ja tekemällä hänelle hyvää. "Kovasta" sanasta anna sinä "lempeä vastaus", niin asetat vihan." Näissä nettikeskusteluissakin huomaa tämän. Kerran sorruin alatyyliseen sananvaihtoon eräässä toisessa keskustelussa. Käytin sellaisia sanoja, joita ei olisi tullut käyttää. Minua vastaan hyökättiin yhä suuremmalla vihalla. Totta on:"Niin metsä vastaa, niinkuin sille huudetaan". Kristittyinä meidän tulisi toimia toisin. Jatkan Roseniusta: "Kun kuulet lähimmäisesi puhuneen sinusta jotakin pahaa, puhu sinä hänestä hyvää, jotakin mitä tiedät....ehkäpä voisit tehdä hänelle jonkin tarpeellisen palveluksen jne... Useimmissa tapauksissa voitat vihamiehesi pahuuden; mutta jos ei näin käy, olet kuitenkin voittanut oman sydämesi ja voit pysyä rakkaudessa". "Jos sinä omin voimin taistelet sydämesi pahuutta vastaan, tulet pian voitetuksi; mutta jos Jumalan suuri rakkaus, jonka tähden Hän lakkaamatta antaa sinulle anteeksi kaikki sinun syntisi, kirkastuu sydämellesi, tulee sinne sellainen hallitus, että sinäkin olet aina sisäisesti taipuvainen armahtamaan ja rakastamaan lähimmäisiäsi. Silloin olet korkeimmassa merkityksessä "voittanut pahan hyvällä" (Rosenius: Elämän leipää). -- Dietrich Bonhoefferin virsi 600 kuvaa hyvin hyvyyden voimaa. Bonhoefferhan kuoli Saksassa keskitysleirillä vähän ennen 2. maailman sodan päättymistä. --- 1. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. .. 4. Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan".
  7. Room. 12:20 "...jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".
  8. helgeha: "Tässä uskovatkin tarvitsevat mielenmuutoksen ja suulleen ja sormilleen pyhityksen ja vartijan". --- Tälläkin palstalla ei ole harvinaista, että syytellään toisia valehtelijoiksi. Saattaa olla, että joskus se pitää paikkaansa. Paavalikin joutui usein nuhtelemaan niskuroivia kovin sanoi. Esimerkikkinä voisi mainita vaikka noita Elymas, jonka hän tapasi Kyproksella (Apt.13:4-12). Paavali puhuttelee häntä ”täynnä Pyhää Henkeä”; ”.. olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä” (Apt. 13:10)? -- Meidän on kuitenkin hyvä muistaa 8:s käsky: "ÄLÄ SANO VÄÄRÄÄ TODISTUSTA LÄHIMMÄISESTÄSI". Mitä se on? "Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme valhetelle lähimmäisestämme, emmekä petä häntä, panettele taikka saata pahaan huutoon, vaan puollustamme häntä, ajattelemme ja puhumme hänestä hyvää ja selitämme kaikki parhain päin" (Katekismus).
  9. ml213, kysyisin: -syntyykö pieni lapsi LIHASTA? -jos syntyy, niin millainen on LIHALLINEN IHMINEN? Perustelut Raamatun sanalla! (PS! Raamattu käyttää ihmisestä myös muita ilmaisuja, kuten "luonnollinen ihminen" ja "vanha ihminen")
  10. mathetes: "Luetaan Raamatusta -(2Kor 5:19)! (19 "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan"!) --- Moni sekoittaa yleisen vahurskauttamisen (=koko maailman yleinen sovitus) ja henkilökohtaisen vanhurskauttamisen toisiinsa. He väittävät, että (pakana)lapsi on pelastettu ja autuas (ilman uskoa, uudestisyntymistä ja Pyhää Henkeä) "tietoiseen ikään asti". Kun hän sitten lankeaa "tietoiseen syntiin", hänen täytyy tehdä uskonratkaisu, (tarkoittaa uudestisyntymistä). Esim. Kuosmasen opettaa, kuten ylempänä kerron,että Kristuksen "kollektiivinen työ (ns. yleinen vanhurskauttaminen) hyödyttää ihmistä (lasta) ja pelastaa hänet ilman niitä välineitä(ilman sanaa ja kastetta), joiden kautta Jumala omalta puoleltaan lahjoittaa sen ihmisen omaksi ja vastaanotettavaksi. Jumalan valtakuntaa ei siis hänen mielestään tarvitse ottaa vastaan henkilökohtaisesti, vaan se tulee lapsen osaksi automaattisesti "syntymälahjana". Näin ei Raamattu opeta! Raamattu sanoo: "Mikä LIHASTA on syntynyt, on LIHA" (Joh.3:6). 1.Kor. 2:14 " ..LUONNOLLINEN IHMINEN ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti". Ef. 2:3 "...joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme LUONNOSTAMME vihan lapsia NIINKUIN MUUTKIN;..." -- Kristuksen ansio (sovitus)ei tule osaksemme automaattisesti "syntymälahjana", vaan tämä lahja on otettava vastaan. Kukaan tästä ei ole poikkeus. Jeesus sanoo: "Jos JOKU ei synny vedestä ja Hengestä,ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan ...." (Joh. 3:5). "Joku"-sana pitää sisällään KAIKKI ihmiset. Parannus (usko), kaste syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen lahjan saaminen liittyvät oleellisesti yhteen. Nämä lahjat (usko, kaste ja Pyhä Henki) kuuluvat myös lapsille (Apt. 2:39) ja kaikille, joita Jumala kutsuu. Jeesus näytti meille tästä esimerkin kutsumalla lapsia tykönsä (Lk. 1(:15-17). Jeesus ei vaatinut lapsilta ns. ymmärtäväistä ikää.
  11. mathetes: "Myös meidän aikuistenkin osalta synnit ovat jo sovitetut Kristuksessa, mutta meidän pitää "ymmärtää" ottaa tuo sovitus uskon kautta vastaan, (vauvat eivät siihen kykene), sillä muuten emme siitä mitään hyödy,..." -- JEESUS SIUNAA LAPSIA Mark. 10:13-16 (Rinnakkaiskohta; Matt.19:13-15) -- 10:13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten TULLA minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." 10:16 Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. -- Vanhemmat toivat Jeesuksen tykö lapsiaan, jotta Hän koskisi heihin. Mutta opetuslapset ajattelivat, ettei Mestaria saa vaivata turhaan lasten tähden, jotka olivat vielä ymmärtämättömiä (13). Jeesus toimi vastoin järkeviä ihmisiä. joiden mielestä lapsia on turha tuoda, kun he eivät vielä käsitä asiaa. Jeesus tahtoo lapsia, ja juuri lapsia, tuotavaksi luokseen (14). Hän ei vaatinut heiltä ns. ymmärtäväistä ikää. Jeesus siunaa heitä, eikä se ole ainoastaan ulkonainen toimitus, vaan lapset saavat siitä oikeasti siunauksen (13,16). Lapsi antautuu isän käsiin vastustelematta, sellaisena kuin on. Taivaalliselle Isällekin lapsi näin antautuu. Samoin on täysi-ikäistenkin otettava vastaan Jumalan valtakunta ”niinkuin lapsi”(15).
  12. EI OLE KETÄÄN VANHURSKASTA Room.3:9-20 -- 3:9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että KAIKKI, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, 3:10 niinkuin kirjoitettu on: "EI OLE KETÄÄN VANHURSKASTA, AINOATAKAAN, 3:11 EI OLE KETÄÄN YMMÄRTÄVÄISTÄ, EI KETÄÄN, joka etsii Jumalaa; 3:12 KAIKKI ovat poikenneet pois, KAIKKI TYYNNI kelvottomiksi käyneet; EI OLE KETÄÄN, joka tekee sitä, mikä hyvä on, EI YHDEN YHTÄKÄÄN. 3:13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; 3:14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. 3:15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, 3:16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, 3:17 ja rauhan tietä he eivät tunne. 3:18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." -- Jumala sanoo Sanassaan selkeästi, että KAIKKI ovat syntiä tehneet ja ovat kelvottomia (Room. 3:9-20).
  13. ml213, Jeesus siis asetti ymmärtäväisen lapsen esikuvaksi (Mark.10:15), jos oikein tulkitsin viestisi. --- Sanot: "vaikka ihminen kuulisi sanan, mutta ei ymmärrä, niin tämä ihminen ei pelastu". Toisin sanoen ihmisen pelastuminen on kiinni ihmisen ymmärryskyvystä.
  14. Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka Aadam luotiin Jumalan kaltaiseksi (1. Moos. 5:1). Syntiinlankeemuksen jälkeen Aadamille syntynyt poika oli langenneen Aadamin kaltainen (1. Moos. 5:3). Syntiinlankeemuksessa Jumalan kirkkaus hävisi ihmisestä, ja langenneen ihmisen jälkeläiset ovat siitä lähtien syntyneet ilman kirkkautta. Room. 3:23 "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla". --- Helluntailainen tunnettu Raamatun opettaja Juhani Kuosmasen sanoo (Raamatun opetuksia, sivut 108-109): " Kun Jeesus kuoli ristillä, otettiin pois perisynnin syyllisyys (JK myöntää siis perisynnin olemassaolon!). Koska Jumala on sovittanut kaikki itsensä kanssa, hän ei lue lapsille heidän perisyntiään. Niinkuin Aadamin lankeemus koitui luonnostaan lapsille kadotukseksi, samoin koituu "yhden ihmisen vanhurskauden teko" heille elämän vanhurskauttamiseksi (Room. 5:18). Lapsen olemus ja elämä on vanhurskautettu Jeesuksen uhrityön perusteella. Näin sekä pakanakodin että kristityn perheen lapsi pelastuu Jeesuksen sovitustyön tähden LUONNOSTAAN..." (Lainaus loppu). Kuosmasen mielestä siis Kristuksen "kollektiivinen työ" (ns. yleinen vanhurskauttaminen) hyödyttää ihmistä (lasta) ja pelastaa hänet ilman niitä välineitä, joiden kautta Jumala omalta puoleltaan lahjoittaa sen ihmisen omaksi (ilman sanaa ja kastetta) ja vastaanotettavaksi. Jumalan valtakuntaa ei siis tarvitse ottaa vastaan henkilökohtaisesti, vaan se tulee lapsen osaksi automaattisesti "syntymälahjana". -- Kysyisin: "Missä vaiheessa lapsi luopuu tästä "alkuvanhurskauden" tilasta?
  15. "Ensimmäisille ihmiselle ei syntynyt yhtään lasta viattomuuden ja synnittömyyden tilassa." -- Jumala sanoo Sanassaan, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat kelvottomia (Room. 3:9-20). Kukaan ei ole vanhurskas, Jumalalle kelpaava, itsessään. Paavali vertaa Kristusta ihmiskunnan alkuisään Aadamiin (Room.5:12-21). Tämän maailmanajan lopulla on ilmestynyt ihmiskuntaan uusi alkuisä, uusi Aadam. Aadamin kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema kaikkien ihmisten osaksi (12). Kuolema kuului ensimmäiselle ihmiselle lausuttuun kiroukseen: ”...maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman” (1. Moos. 3:19). Kuoleman tuleminen kaikkien osaksi johtuu siitä, että ”kaikki ovat syntiä tehneet” (12). Yksikään ihminen ei ole poikkeus tästä. Aadamin synti on syynä siihen, että me kaikki teemme syntiä. Synti hallitsee maailmassa kaikkialla. Vasta Kristuksessa se kukistetaan (17-19). Paavali vertaa Aadamia ja Kristusta toisiinsa siinä, että kummankin teosta koituu ratkaisevat seuraukset koko ihmiskunnalle (19). Kaikki ne, jotka ottavat Kristuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan, tulevat uskon kautta vanhurskaiksi, Jumalalle kelpaaviksi (21). J okaisen on henkilökohtaisesti suostuttava ottamaan Kristus vastaan. Evankeliumi ”on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka uskovat" (Room.1:16). -- Helluntailainen JUHANA LEHMUSKOSKI, entinen luterilainen pappi, kirjassaan YKSI KASTE (RV –82) sanoo ”perisynnistä”: ”Koska pieni lapsi on täysin kehittymätön pahan tekemisessä, siinä ei myöskään ole turmelusta” (sivu 79). ”Pieni lapsi on samassa tilassa, jossa Aadam ja Eeva olivat paratiisissa ennen lankeemustaan” (sivu 79). ”Pienet lapset, jotka eivät vielä pysty vihaamaan Jumalaa, ovat kokonaan vapaat perisynnistä” (sivu 81). Lehmuskosken opetus ei ole Raamatun sanan kanssa yhtäpitävä!
  16. mathetes: "Tuo kyseinen Raamatunkohta (Matt.18:6)ei kerro sylivauvoista yhtään mitään alkutekstin mukaan, vaan aivan "leikki-ikäisistä" tai jopa jo teini-ikäisistä lapsista, sillä alkuteksti puhuu tuossa lapsista sanalla - "paidia/paidion, joka siis merkitsee jo ymmärrysikäistä lasta, joka on siis jo vähintään leikki-ikäinen! Ja sitten lopuksi Jeesus tuossa mainitsee näistä samoista lapsista lauseen - "näistä pienistä", eli "mikron = pienistä"! -- Tarkoittiko Jeesus myös "ymmärtäväistä" lasta, kun hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin (ymmärtävässä iässä oleva) lapsi (sen ottaa), se ei pääse sinne sisälle." (Mark.10:15). -- Hyvää luettavaa:Jeesuksen suhtautuminen lapsiin (Ote Matti Väisäsen kirjasta Pyhä kaste Raamatussa) http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/vaisanen_matti_001.html Lainaus tekstistä: Raamattu kertoo kolme eri tapausta Jeesuksen elämästä, joissa käy hyvin ilmi hänen suhteensa lapsiin. Jeesuksen suhtautuminen luo oikean pohjan lapsikastekysymyksen tarkastelulle. Ensimmäisessä tapauksessa Jeesus vastaa kysymykseen, kun on suurin taivasten valtakunnassa (Matt. 18:1-14; Mark. 9:33-37; Luuk. 9:46-48). Jeesus asettaa lapsen aikuiselle esikuvaksi ja sanoo: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 18:3). Kysymyksessä ei ollut varttunut lapsi, vaan pienokainen (mikros = pieni, vähäinen) (Matt. 18:6). Koko esikuva menettää merkityksensä, jos kertomuksen lapsi ajatellaan itsenäisiin tahdonratkaisuihin kypsyneeksi. Kysymyksessä oli vanhan liiton armolupauksista osallinen lapsi, joka uskoi. Jeesus varoitti: ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä (mikros = pieni, vähäinen), jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen” (Matt. 18:6). Kertomuksessa mainitaan, että Jeesus ”kutsui luokseen lapsen” (Matt. 18:2). Tästä maininnasta ei käy ilmi, tuliko lapsi itse vai tuotiinko hänet. Jeesus kutsui tykönsä sellaisen lapsen, joka oli paikalla. Vertauskohdan kärki ei suuntaudu lapsen kävelytaitoon tai muihin avuihin, vaan ’lapsen kaltaisuuteen’. Siinä suhteessa kaikkein lapsenmielisin on paras esikuva, kun taas itsenäisiin tahdonratkaisuihin pystyvä henkilö on Jeesuksen antaman esikuvan vastakohta. (257) (Matti Väisänen)
  17. "Mitä vahvemmat juuret kasvilla on, sitä paremmin se menestyy". -- Kerran olin menossa jumalanpalvelukseen. Taloni lähellä oli tien yli kaatunut suuri kuusi. Yöllä oli kova tuuli ja puun juuret eivät olleet tarpeeksi vahvat pitääkseen puun pystyssä. Mekin voimme joutua uskossamme haaksirikkoon joutuessamme vaikeuksiin. Tästä Jeesus sanoo: "...heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois" (Mark. 4:17). Ellemme ole kunnolla juurtuneina Kristukseen ja hänen sanaansa, voi uskonelämämme kuihtua ja näivettyä kokonaan pois (Kol. 2:7).
  18. Erityisesti "pienet taimet" ovat vaarassa joutua "susien" saaliiksi. On hyvä muistaa Jeesuksen varoitus: "Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen" (Mark.9:42). Jeesus teroittaa, mikä arvo Jumalan valtakunnassa on ”pienillä”, eli lapsilla ja lapsenmielisillä. Näiden pienten viettelemistä on pidettävä mitä kauheimpana vikana. Kyse on ensi sijassa uskosta pois viettelemisestä.
  19. Myös Paavali käski kunnioittamaan vanhempiaan. Ef. 6:1 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. Kol. 3:20 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa. 1.Tim. 5:4 Mutta jos jollakin leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, oppikoot nämä ensin hurskaasti hoitamaan omaa perhekuntaansa ja maksamaan, mitä ovat velkaa vanhemmilleen, sillä se on otollista Jumalan edessä.
  20. solia1, kiitos hyvistä sanan paikoista! - Meidän ei tule kuunnella niitä, jotka vaativat kieltäytymään tietyistä ruuista tai tekevät juutalaisesta sapatinvietosta autuuden asian. --- Kristillinen seurakunta on varhaisista ajoista pyhittänyt lepopäiväksi sunnuntain, viikon ensimmäinen päivän Vapahtajan ylösnousemuksen muistoksi. Adventistit opettavat, että Jumalan sinetti on sapatti, josta Jumala tuntee omansa. Pedon merkki sensijaan on sunnuntailepopäivä, joka adventistien mukaan merkitsee kadotusta, tuhoa ja vihollisen vallan alla pysymistä. Meidän ei tule ketään tuomita " syömisestä ja juomisesta.....tai sapatin johdosta" opettaa Paavali (Kol. 2:16).
    21. 130 / 385
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt