Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. HENKI JA LIHA GAL. 5:13-26
    Jakeissa 19-23 Paavali esittää kaksi toisilleen vastakkaista luetteloa: 1) lihan teot (j. 19-21) ja 2) Hengen hedelmä (22,23). Tässä joudumme itsetutkistelun paikalle itse kukin! Vaellammeko me Hengen johdatuksessa vai toteutammeko oman itsekkään luontomme mielihaluja (10).
    ---
    "Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
    Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

    Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
    Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.

    Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
    Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

    Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
    epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
    kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

    Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
    Sellaista vastaan ei ole laki.
    Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
    Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
    Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme" (Gal. 5:13-26).
    ---
    Kristityn vapaus ja lähimmäisenrakkaus kulkevat käsikädessä (j.13,14). Ihminen on luonnostaan itsekäs ja haluaa elää omien mielihalujensa mukaan. Itsekäs ihminen tavoittelee vain omaa kunniaa ja kadehtii muita (j.26). Tämä ilmeni Galatian seurakunnissa ankarina sisäisinä riitoina (j.15).

    Galatalaiset ovat kuin tappeleva koiralauma, jossa rähistään ja purraan.
    Itsellänikin on koira. Joskus koirapuistossa koirien kesken on sattunut uhkaavia tappelutilanteita, jolloin omaa koiraani on purtu. Aina ei ihmisenkään väliintulo rauhoita heti koiria.
    Samankaltaisessa tilanteessa on Paavalikin Galatian kristittyjen suhteen; hän kehoittaa tappelijoita säilyttämään malttinsa, etteivät perinjuurin tee loppua toisistaan (j.15).

    Olemme tulleet Jeesuksen Kristuksen omiksi kasteessa. Olemme saaneet siinä uuden elämän ja Pyhän Hengen. Vanha luontomme on ristiinnaulittu himoineen ja haluineen (24). Lue Room. 6:s luku!

    Virsi 442 sopii aiheeseemme hyvin:

    1)Herran ristinkantajiksi meidät kaikki kastettiin, lähimmäisten auttajiksi arkipäivän askeliin.

    2)Herran kansan matkasaattoon kaste liitti meidätkin armahtamaan toisiamme, luomaan rauhaa riitoihin.

    3) Armon valo lävitsemme aurinkona loistakoon, Herran lämmin katse yltää kylmimpäänkin pimentoon.

    4) Kaste kutsuu taisteluihin rakkauden rintamaan, Herran kanssa kärsimäänkin, kunnes viha voitetaan.

    5) Auta meitä, Kristuksemme, rakastamaan kaikkia. Anna rististäsi voimaa kutsuasi seurata.
  2. Eepu kirjoittaa:
    "Myös Martti Luther painotti kastettavan omakohtaista USKOA ja kirjoitti: ..."
    (Lue eepun teksti)
    --
    Lutherilta löytyy tällaistakin tekstiä
    (Sallinette pitkän lainauksen):

    "Joka uskoo ja kastetaan, hän tulee autuaaksi, Mark. 16:16. Tämän perusteella (uudestikastajat) siis väittävät, ettei ketään saa kastaa, ellei hän ensin usko.
    Tässä sanon heidän olevan liian rohkeita. Sillä jos he seuraavat sitä vaatimusta, niin eivät saa kastaa ketään, elleivät varmasti tiedä kastettavan uskovan.

    Kuinka ja koska he sen sitten todella tietävät? Ovatko he jo tulleet Jumaliksi, että voivat nähdä ihmisten sydämiin, uskovatko he vai eivät. Jos eivät nyt tiedä heidän uskovan, miksi sitten kastavat, kun niin jyrkästi vaativat, että uskon täytyy olla ennen kastetta?

    Eivätkö he tässä menettele suoraan omaa ajatustaan vastaan, kun kastavat, vaikka eivät tiedä, onko kastettavalla uskoa vai ei. Jos kaste perustetaan uskolle ja kastetaan ilman varmuutta siitä, onko kastettavalla uskoa vai ei, ei menetellä paremmin kuin kastamalla ilman uskoa, sillä epäusko ja epätietoinen usko ovat yhdentekevät. Molemmat sotivat tuota lausetta vastaan: Joka uskoo, sillä se puhuu varmasta uskosta, joka kastettavalta vaaditaan.

    Mutta, sanot: hän tunnustaa uskovansa, j.n. e. Armaani, tunnustaa sitä ja tunnustaa tätä; teksti ei sano, joka tunnustaa vaan: »joka uskoo». Hänen tunnustuksensa kyllä sinulla on, mutta hänen uskostaan et tiedä mitään, etkä voi sillä ymmärryksesi mukaan täyttää tätä lausetta, ellet myös tiedä hänen uskostaan,
    koska »kaikki ihmiset ovat valhettelijat», Ps. 116:11, ja
    »Jumala ainoastaan tuntee sydämet» 1. Kun. 8:39.

    Sentähden se, joka tahtoo perustaa kasteen sen uskolle, joka kastetaan, hän ei milloinkaan saa kastaa ketään; sillä vaikka kastaisit ihmisen sata kertaa päivässä, niin et kuitenkaan yhdelläkään kerralla tiedä, uskooko hän.
    Mitä siis saat aikaan kasteen toistamisella, koska menettelet itseäsi vastaan ja kastat, vaikka et tarkoin tiedä, onko kastettavalla uskoa, mutta opetat kuitenkin, että usko täytyy olla?
    Niinmuodoin sotii tämä lause: Joka uskoo suorastaan heidän kasteentoistamistaan vastaan, koska tämä lause puhuu varmasta uskosta, kun taasen he perustavat uudestikastamisensa epätietylle uskolle, eivätkä tee kirjaintakaan siitä, mitä lause vaatii.

    Samaten sanon myös siitä, joka kastetaan, jos hän perustaa tai saa kasteen uskollensa, sillä ei hänkään ole varma uskostaan.
    Otaksukaamme, että joku henkilö antaa kastaa itsensä toistamiseen tänäpäivänä, koska luulee ja on niin päähänsä saanut, ettei hän lapsuudessa ole uskonut.
    Olkoon niin, huomenna tulee perkele, kiusaa hänen sydäntään ja sanoo: »Kas, nyt vasta minä tunnen oikean uskon, enpä tosiaan eilen oikein uskonut; noh, minun täytyy taas antaa kastaa itseni kolmannen kerran», ja niin täytyy myös toinen kaste tulla mitättömäksi. Luuletkos, ettei perkele ymmärrä tehdä sellaista kiusaa "(Luther)?
  3. Grown up:"Jeesus on armo".
    ---
    Aivan!

    "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä ARMOA ja totuutta" (Joh 1:14).

    Yhä edelleen kyselen, mikä merkitys Jeesuksella on kasteessamme?
    Vai korostammeko omaa tekoamme ja kuuliaisuuttamme (ja veden määrää)ja Jeesus jää syrjään kasteessamme?
  4. kastetapa: "Jos upotuksessa olisi kyse Jeesuksen hautaamisen ulkoisten muotojen jäljitteleminen, niin kastettavanhan tulisi olla veden alla 3 pv..."
    ---
    Kasteessa tullaan osalliseksi Kristuksen kuolemasta ( Room 6:3) ja osalliseksi Kristuksen ylösnousemuksesta (Room 6:5).
    - Kasteessa tapahtuu vanhan ihmisen (Aadamin) hautaaminen ja uuden ihmisen hengellinen herääminen ja ylösnousemus rikkomuksiin ja synteihin kuolleesta olotilasta (Room 6:4-5, Kol 2:12-13).
    Ihmisyytensä puolesta jokainen on osallinen Kristuksen kuolemaan, joka on Jumalan sovitusteko, aivan samoin kuin hän on osallinen Aadamin syntiin ja lankeemukseen.
    Mutta osallisuus Kristuksen kuolemaan ilmenee ainoastaan kasteen ja uskon kautta.

    Kasteen kautta hautaaminen Kristuksen kanssa Hänen kuolemaansa merkitsee sitä, että Häneen yhdistyneinä otamme vastaan ja hyväksymme Jumalan tuomion, joka julistaa meidät syyllisiksi.
    Kaste merkitsee siis vanhan aikakauden loppua.

    Kastettu uskova ei ainoastaan osallistu Kristuksen kuolemaan omana kuolemanaan, vaan kasteen ja uskon kautta myös Kristuksen ylösnousemuksesta tulee hänen ylösnousemuksensa (Room. 6:4).
    ”Ollen haudattuna Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.” (Kol. 2:12).
    ---
    ”Meidätkin Jeesuksemme kuolemaan kastettiin,
    niin vanha ihmisemme kanssansa haudattiin.
    Siis uskoon, Herra, auta ja Pyhän Hengen kautta
    vie uuteen elämään.” (Virsi 97:6)