Vapaa kuvaus

Yhteystiedot: [email protected] Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

662

Kommenttia

7700

  1. Laitan vielä kertauksena tähän Raamatun kohdan, josta nyt keskustellaan.
    AVIORIKOKSESTA TAVATTU NAINEN
    Joh.8:1-11
    ---
    Jeesuksen luo tuotiin aviorikoksesta kiinniotettu nainen (3).
    Kirjanoppineet ja fariseukset yrittävät virittää Jeesuksen eteen paulan päästäkseen häntä syyttämään lain rikkomisesta (6).
    He tiedustelevat , mille kannalle Jeesus asettuu Mooseksen lakiin nähden, jonka mukaan nainen oli kivitettävä (4,5).
    Heidän mielestäänhän Jeesuksen osoittama armo syntisiä kohtaan edellytti Jumalan pyhän tahdon kumoamista ja hänen lakinsa rikkomista.
    Tässä on samanlainen ansa kuin Luuk.20:22 kerrottu.

    Kuultuaan kavalan kysymyksen Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä" (7). (Huom. jaikal sanoo olevansa synnitön).
    Jeesus myönsi naisen syyllisyyden ja kehoitti sitä, joka läsnäolijoista koki olevansa viaton (=synnitön, kuten jaikal...Psalmista en ole varma), panisi Mooseksen lain vaatiman rangaistustoimenpiteen alulle.
    Samalla Jeesus kumartui uudelleen kirjoittamaan maahan (8).

    Syyttäjät katsovat hämillään toisiaan. Syntyi kiusallinen hiljaisuus ja jännittävä odotus. Kukaan ei uskaltanut ottaa kiveä maasta. Omatunto sanoi heille, että heilläkin oli syntejä (jaikal ei tunnusta syntisyyttään) ja kukin pikkuhiljaa, vanhimmasta alkaen, poistui huomiota herättämättä pois (9).

    Jeesus ja nainen jäävät kahden (10). Syyttäjät eivät voineet tuomita naista, sillä samalla he olisivat tuominneet itsensä.
    Jeesuskaan ei tuomitse naista, sillä hän ei tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan että maailma hänen kauttaan pelastuisi.
    Jeesus osoitti käytöksellään, että hän pitää lakia pyhänä, mutta samalla armahtaa syntistä ja armahtaa hänet tuomiosta.
    Jeesus sanoo naiselle: ”...mene, äläkä tästedes enää syntiä tee” (11).
    --
    Rukous: "Jumalani, ole minulle syntiselle ARMOLLINEN".
  2. tomumaja:
    "Rakkaudettomuutta uskovien välillä on selvästi sitä olen huomannut Ja seurakunnat hajoaa. Joskus tuntiuu onko itte perkele päässyt valloillleen melskaamaan uskoviin.
    RAKKAUS On tosiaan katoamassa huolestuttavasti, en tarkoita tätä palstaa tosin täälläkin sitä huomaa selvästi uskovissa".
    ---
    NEUVOJA JA KEHOTUKSIA JUUDAN KIRJEESTÄ
    Juuda 17-25
    --
    17 Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,
    18 sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".

    19 Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.

    20 Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä
    21 ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.

    22 Ja ARMAHTAKAA TOISIA, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten;
    23 toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.

    24 Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen,
    25 hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.
    ---
    Kirjoittaja on Juudas, Jaakobin veli, eli yksi neljästä Jeesuksen veljistä (Matt. 13:55).

    Kirje on lyhyt, mutta ponteva. Kirjeessä on viittauksia Vanhaan Testamenttiin ja ns. apogryfikirjoihin.
    Aiheena on harhaopit.

    Seurakuntaan on ”luikerrellut” ihmisiä (4), jotka ovat ”kääntäneet meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen”.

    Juuda 12
    ” He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä,...”.
  3. Joh.13:1-20: "Jeesuksen käskyyn sisältyy ajatus siitä, että uskovien on oltava
    anteeksiantavaisia toisiaan kohtaan. (Efes. 4:32)
    --
    Niinpä kristityt rukoilevatkin:
    "Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".
    "Itse mielestään synnittömän" on mahdotonta sydämestään rukoilla tätä Herramme meille opettamaa rukousta.
    --
    Laitan vielä lainaamaasi Ef. 4:ttä lukua enemmän.
    OHJEITA UUTEEN ELÄMÄÄN
    Ef. 4:25-32/Gal.5:13-26
    --
    4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
    4:31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
    4:32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
    ---
    Uskoontultuaankin synti edelleenkin vaikuttaa meissä. Se ei lopullisesti ole poissa elämästämme (Room. 7:17).

    Mutta uusi elämä Kristuksen kanssa merkitsee sodanjulistusta vanhalla ihmiselle.
    Näyttää siltä etteivät kristityt, joille Paavali kirjoittaa, olleet päässeet pyhityselämässään kovinkaan pitkälle. He valehtelevat, varastavat, he kiroilevat, rähisevät ja sättivät toisiaan (28,29). Miten on meidän laitamme?

    Tuon tähän rinnalle Gal. 5:13-26.
    Näissä jakeissa Paavali tuo esiin Hengen ja lihan teot. Galatian kristityistä Paavalilla ei ole paljon hyvää sanottavaa:
    ”...jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä (j.15).
    Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,...”(16,17).
    Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
    Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme(25,26).

    Kristityn vapaus ja lähimmäisenrakkaus kulkevat käsikädessä (j.13,14). Ihminen on luonnostaan itsekäs ja haluaa elää omien mielihalujensa mukaan.
    Itsekäs ihminen tavoittelee vain omaa kunniaa ja kadehtii muita (j.26). Tämä ilmeni Galatian seurakunnissa ankarina sisäisinä riitoina (j.15).

    Galatalaiset ovat kuin tappeleva koiralauma, jossa rähistään ja purraan. Itsellänikin oli koira.
    Joskus koirapuistossa koirien kesken on sattunut uhkaavia tappelutilanteita, jolloin omaa koiraani on purtu. Aina ei ihmisenkään väliintulo rauhoita heti koiria. Samankaltaisessa tilanteessa on Paavalikin Galatian kristittyjen suhteen; hän kehoittaa tappelijoita säilyttämään malttinsa, etteivät perinjuurin tee loppua toisistaan (j.15).

    Jakeissa 19-23 Paavali esittää kaksi toisilleen vastakkaista luetteloa: 1) lihan teot (j. 19-21) ja 2) Hengen hedelmä (22,23).
    Tässä joudumme itsetutkistelun paikalle itse kukin!
    Vaellammeko me Hengen johdatuksessa vai toteutammeko oman itsekkään luontomme mielihaluja (10).
    Älkäämme saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä (Ef. 4:30)!
    --
    ”Sinä tahdot puhtautta,
    Pyhä pyydät pyhyyttä,
    vihaat synnin saastaisuutta,
    vilppiä ja vääryyttä.
    Pyhitä siis mieleni,
    sydämeni, sieluni,
    puhdista se majaksesi
    sinun siinä ollaksesi”.
    (Virsi 117:6)
  4. Joh.13:1-20 kirjoitti: "Taustalla on ajatus kylpylästä kotiin palaavasta henkilöstä, jonka jalat likaantuvat kotimatkalla."
    --
    Jeesus sanoo ne, joiden jalat hän nyt pesee, muutoin puhtaiksi.
    Pääsiäisaterian viettäjät olivat luultavasti jo puhdistautuneet juhlaa varten (11:55).
    (Missä se tapahtui, (kylpylässäkö?)- joku voi tietää paremmin)

    Siitä puhdistuksesta, jonka perusteella apostolit jo olivat puhtaat, Jeesus käyttää sanaa ”kylpenyt”; se on koko ihmisen puhdistus yhdellä kerralla.
    Evankeliumin lukijat tunsivat saman kr. ”kylpemistä” tarkoittavan sanan kasteesta käytettynä, esim. Tiit. 3:5 (pesu=kylvetys) ja Ef. 5:26 (”pesi puhtaaksi vedellä ja sanalla”).
    --
    Kristus sanoo: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas." (Joh. 13:10)
    Mistä tämä jalkojen epäpuhtaus pesemisen jälkeen?
    Eikö Jeesuksen sanojen mukaan kylpenyt tullakseen puhtaaksi kuitenkin tarvitse vielä jalkojen pesemistä?

    Läpi koko elämän pestään jalat, myös niiden, jotka jo ovat kokonaan puhtaat, niin kuin hän sanoo:
    "Tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat" (Joh. 13:14).
    Kaikki synnit on pesty pois ja kuitenkin on jäljelle jäänyt jotakin, mikä on pestävä.
    Miksi synti vielä on pestävä pois, ellei siksi, että se todellisesti on ihmisluonnossa vielä jäljellä.
    --
    Oikein Jonah kirjoittaa:
    "Lankeamme syntiin kerta toisensa jälkeen ja silloin meidän on nöyrästi rukoiltava niinkuin publikaani: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".
  5. Semper.Fidelis jaikalille: "Ehdotan sinulle ystävällisesti, että lakkaat "pelaamasta" Jumalan roolilla. Jos suostuisit
    nöyrästi olemaan pelastusta ja armoa etsivä syntinen, jolla on paljon tiedostamatonta
    syntiä (ja ehkä jopa tiedostettuakin syntiä!), niin sinulta poistuisi yksi SUURI ongelma".
    -------
    Uskon kautta meillä on lahjana Kristus ja hänen puhtautensa kokonansa ja täydellisenä.
    Kuitenkaan emme omassa itsessämme hetikään tule kokonaan puhtaiksi, synnittömiksi ja vioista vapaiksi, vaan meihin jää jäljelle vielä paljon vanhaa hapatusta; se kuitenkin varmasti annetaan anteeksi eikä sitä viaksemme lueta, mikäli pysymme uskossa ja perkaamme pois jäljelläolevaa saastaisuutta.

    Tästä ”perkuutyöstä” Paavali kirjoittaa Efesolaisille: ”
    "Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen" (Ef. 4:22-24).
    Paavali kehoittaa Efeson kristittyjä (ja meitäkin) päivittäiseen uudistumiseen (23).
    Se merkitsee vanhan ihmisen pois riisumista ja uuteen pukeutumista (24).
    --
    Virsi 314.
    ---
    2) Suo, että milloinkaan en eksy maailmaan,
    sen houkutuksiin taivu ja synnin virtaan vaivu.
    Sen ethän anna voittaa ja pettää, vahingoittaa.

    4.) Kun olen vaaroissa, itsesi kirkasta.
    Tee minut eläväksi, sinussa väkeväksi.
    Suo voittaa kiusaukset ja välttää lankeemukset.
  6. JEESUS KUTSUU LEEVIN
    Mark.2:13-17 (Rinnakkaisteksti Matt.9:9-13)
    --
    2:13 Ja taas hän lähti pois ja kulki järven rantaa. Ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän opetti heitä.

    2:14 Ja ohi kulkiessaan hän näki Leevin, Alfeuksen pojan, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.

    2:15 Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, aterioi myös monta publikaania ja syntistä Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa; sillä heitä oli paljon häntä seuraamassa.

    2:16 Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Publikaanien ja syntistenkö kanssa hän syö?"

    2:17 Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
    --
    Leevi eli Matteus oli kansan vihaama publikaani eli tullimies.
    Tullimiehet olivat miehitysvallan, eli pakanoitten kanssa yhteistyössä. He usein syyllistyivät taloudellisiin väärinkäytöksiin. Ei ihme, että publikaanit rinnastettiin muihin syntisiin ja saivat jäädä juutalaisen yhteisön ulkopuolelle (15).
    Kutsun saatuaan (14) Leevi jätti heti toimensa ja lähti seuraamaan Jeesusta (14).

    Jeesus myös aterioitsi Leevin kodissa ja mukana oli muitakin publikaaneja ja syntisiä opetuslapsien lisäksi. Kirjanoppineet saivat tästä aiheen syyttää Jeesusta syntisten kanssa seurustelusta.
    Jeesus vastaa syytöksiin:
    ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat” (17). Yhteinen ateria käsitettiin likeisen yhteenkuuluvaisuuden merkiksi. Jeesus sanoo kuuluvansa nimenomaan syntisten tykö, koska hän on heidän parantajansa.
    Itse mielestään synnittömiä (fariseuksia) hän ei voi auttaa.

    Jeesus etsi yhteyteensä erityisesti sellaisia, joita pidettiin arvottomina ja syntisinä. Tämä lohdutti heitä, mutta loukkasi muita ("synnittömiä"). Näin Jeesus osoitti Jumalan käsittämättömän rakkauden, joka etsii syntisiä ja tahtoo pelastaa heidät. Tätä rakkautta, joka tulee osaksemme ilman omaa ansiotamme, sanotaan ARMOKSI.

    Moni ihminen hylkää tänään Jumalan kutsun. Hän esittää monia verukkeita ja puolusteluja välttyäkseen asettumasta Jumalan kasvojen valkeuteen. Näin hän paaduttaa sydämensä ja vaipuu yhä syvemmälle suruttomuuteen.