Vapaa kuvaus

Suosikkibändit/artistit: Souvarit, Charlies, Yölintu, markusbesat jne. onhan näitä muitakin tanssimusaa soittavia Suosikkileffat: höivähdys purppuraa, takaa-ajettu, apocalyptica, populäärimusaa jänkhältä, jne.... Lempikirjat: gonn iggulden esmes Vapaa-aikanani: Karaoke, Pyöräily, musikki, .... Katson tv:stä mieluiten: svenssoni poliisisarjoja, sitten britti tony hill, jane naiset niissä Koulutus: --- Ammatti: Muu Ase tai siviilipalvelus: Tykistö Siviilisääty: Sinkku Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: [email protected]

Aloituksia

0

Kommenttia

76

  1. Kyslette mikä tämä kuormaaja on.
    Kuuluu sarjaan olipa kerran.
    Loimalla oli etukuormaajia valmistava tehdas Viljo Lankisen konepaja.
    Teki esim Valtra tuotemerkin alle koneita jotka aina oli VL liitteellä.

    Kuormaajat oli Vilske 1000 ja 1000 h joka kahdella 25 mm kiipisylinterillä toimiva kauha. Varsien nosto painella, suora lasku.
    Sitten Vilske VL 1300 joka oli kaikki sylinterit kakstoimisia.
    Kolmas Vilske VL 1500 jonka varhaisemmassa mallissa kippisylinterit etuaisojen alapuolella.
    Sitten oli VL 1600, jota käytettiin isommisssa traktoreissa

    Teki myös ensimmäiset "käännetyt" kiinteistötraktorit.
    Vl 542
    Vl 742
    Osti Dino nostimien patentin javalmistusoikeuden naapuriltaan.
    Aloitti tämän tuotteen esittelyn maaseutu-koneviesti lehdissä
    ja konepörssilehdessäkin
    Kehitteli tämän wiljami- kuormaajan jo 70 luvun lopussa,
    Konetta alettiin markkinoida vasta joskus 1983-85 luvulla maatalouteen.

    Sieltä se siirty konevuokramoille A-Rakennusmies=Ra-mi=Ramirent josta myöhemmin tuli Cramo
    Konetta oli kaasukäyttöisenä (pikkupullo) maatiloille
    bensakäyttöisenä muuhun käyttöön.

    Valmisti ville kuormaajia, ja kun niiden kysyntä kasvoi ja Lankinen myytiin ja tehtiin Ville yhtiöksi wiljamin valmistus loppui.

    Ylöjärvellä Oli Ylö-tuote Ylö-yhtiö, joka valmisti aikoinnaa traktorin nosto ja vetokoukkuja sekä sivurajoittimia (niitä tappisäätöisiä) lannnan levitys vaunuja sekä paalikorjaus ja heinä ja tuorerehu perävaunuja.

    Hetken kuluttua markkinoilla nähtiin ensimmäinen ja vanhin suomalainen pienkuormaaja, jonka hyvin takana olevalla istuimella kuljettaja saattoi istua.
    Tuotteen nimi oli Ylö-Katti. 10 hp hondan bensa tai jälleen se pieni kaasupullo käyttöinen honda moottori.

    Tänä päivänä tehdäs on Avant. Yhdysvalloissa (Kanada-Autralia) on jo pitkään n 20v, kuulunut Gehl tuoteperheeseen, AVANTACE nimellä.

    Myytiin kokonaispakettina jossa tandem perävaunu, kuormaaja, sen kaivuri, maapora, trukkipiikit, kaksi etukauhaa, pihti ja vararengas.
  2. Pakokaasuahdin tyyppi on yleisin, niin henkilöautoissa kuin myös työkoneissa, koska se on helpoin ja halvin rakenneratkaisu.

    Seuraavana on vaikkapa pelkän puhtaan ilman työntäminen = lue ahtaminen, mekaanisesti moottoriin.

    Moottoriin voidaan ahtaa lähes kaikkea, mikä/joka jotenkin liikkuu nestemäisessä tai illman kanssa yhdessä seosmuodossa.
    Yleensä moottoriin myös syötetään "työnnetään" lisäaineita, milloin mitenkin ja millä tavalla, kuten vaikka kilpa autoissa.

    Pakokaasuahdin, tehdas tai jälkiasennus, ei vaadi erillistä moottorin "vahvempaa" rakennetta joten se voidaan asentaa suoraan normaalituotannon peruskoneeseen.

    Polttoaineen kulutukseen se vaikuttaa näkyvämmmin työkone dieseleissä ja niiden kulutuksessa joilloin ahtimen tehovaikutus on parhaimmillaa käytössä tai siis perustellsuti käyttötarkoituksessa.

    Henkilöautoissa turbon käyttö ai edelleenkään ole tarve tai vaatimus eikäs e tuota merkittäviä etuja, koska henkilöautoa ei voi käyttää mihinkään hyödylliseen tehtävään.

    Sillä voi liikua vain paikasta toiseen, yksin tai joitakin muita mukanaan
    mutta mikään hyötykäyttöesine henkilöauto ei ole, paitsi siellä missä sitä tarvitaan liikkumiseen, muiden liikenne yhteyksien puuttuessa,
    välimatkojen ollessa kymmeniä kilometrejä tai satoja suuntaansa.

    Ihmettelen täällä olevien itseriittoisten tolvanoiden määrää, joiden psyykelääkitys on ilmeisesti riittämätön, perustellen näkemystäni näiden lapsellesilla kannaontoilla ja kommenteilla.

    Henkilöautoissa riittää ruisku, antamaan tarvittavan tehon näillä nopeuksilla ja lasteilla/kuormilla/kuormituksilla joilla suomen teillä ajellaan. Suomihan on lisäksi lähes tasamaa, moniin muihin maihin verrattuna, joten myös ilma on sama jokapaikassa, muutamaa pohjoisen mäen nyppylää lukuunottamatta.

    Korkeuserot suomessa etelästä pohjoiseen ovat vain muutaman satametrisen, sellaiset max 350 m veikkaan. Ja päälle ne muutamat kukkulat.

    Ilma on siis yhtä vahvaa ja happipitoista etelästä pohjoiseen, näillä korkeuseroilla, joten se siitä henkilöturha-turbosta.
  3. Kuulkaas. Kyllä pääkadulla, heti haapionkadin jälkeen oli Tuunan kioski.
    Kioski palveli pitkään asiakkaita. sijainti oli siinä risteyksen vieressä olevan suuren talon takapihan puolella. Kinon kohdalta yli risteyksen sinne johti polku, ojan yli oli laitteu lankki kulkemisen helpottamiseksi, Se oli keltaiseksi maalattu aj siinä oli kaksi myynti luukkua. Tulkkilan puoleisessa päässä myytii lihapiirakoita, joissa oli riisiryynejä paljon enemmän kuin Esterin kioskin (myöh Hakanpään) lihapiirakoissa, nakkeja makkaroita ja jotain muuta. Oikean puoleisessa luukussa myytiin karkkia ja muuta sellaista tavallista kioski kamaa.
    Pihan päärakennuksessa toimi Salme Tuunan pitopalvelu, jota hän hoiti miehensä kanssa.

    Kun Salme Tuuna lopetti pitopalvelun ja kioskin, Kioskin toimintaa jatkoi Sirkka Uuttu, hakataloilta. Silloin kioskin toiminta oli jo hiipunut, hetken tyhjänä olon jälkeen, ja Ester Holmi oli väinönsä kanssa saanut selkävoiton kilpailijastaan.

    Peipohjan aukealla oleva kioski oli aika tuore. Sitä piti aikoinaan Reino Isotalon (maarakentaja) anoppi joka sen myös perusti ja Reinon vaimo oli siinä myös myymässä, mutta se taisi olla pääasiassa jäätelökioski, ja toimi takanaan olevan vanhan asuntolaueen laajenemisen ja lisärakentamisen aikoihin vainmuutaman vuoden. Sen toiminta ei kannattanut.

    Mun mielestä tässä Tuunan talon päärakennuksessa oli paljon muutakin toimintaa, tai ainakin asukkaita siinä oli enemmän, olihan se suuri ja kaksikerroksinen, lisäksi alakerta oli maantasossa ja siten kolmantena kerroksena. Rakennus säilyi siinä pitkään kioskin purkamisen jälkeen, kunnes kerrostalon rakentamisen jälkeen tontti siistittiin puistoksi ja monet suuret omenapuut kaadettiin tontilta samassa yhteydessä.

    Sitä kuka tuon ko. rakennuksen oikeasti omisti en enää muista. tai edes tainnut koskaan tietää. Mun mielestä Tuuna ja muut olivat siinä vuokralaisina tai sitten tuunalla oli paljon vuokralaisia, koska kun kioskin eteen tai pihaan pihaan ajettiin liittymän kautta ainakin näitä tyttöjä oli jokapaikassa, niin yäkerran ikkunoissa kuin alakerran rappusilla ja kioskilla myymässä ja muuten vaan paikalla.

    Heillä oli ottolapsia, joista yksi oli tuon kotitukun hoitajan Sakarin vaimo Maija-Liisa, sitten hieman tyttöjä, myöhemmin. Kinon takapihalla oli ulostulo oven vieressä oikealla aivan tontin rajalla lähes jokakesäinen ampumateltta jossa oli joskus myös muuta arpajaista. Loppuaikoina enää vain maaliin ammuntaa.
  4. Jes. Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, etenkin henkilöautojen mittarivirheistä.

    Nissä pääasiallisin mittamerkki on enää tätänykyä Yazaki tai VDO, jotka eroittaa toisistaa niistä kahdesta viimeisestä, juoksevimmasta, kymmenysnumerosta.

    Mitä kuorma-autoihin tulee, niin aina sen 46vuoden ajan jolloin olen autolla ollut liikekannalla, niin on ollut useimmiten itsestään selvyys tuo rekan roikkuminen peräpuskurissa, etenkin jos edelläajeleva on ollut :) joku nynny tai haaveileva.
    Se on jäänyt pois suurempien nopeuksien alueilla, kuten valtateillä joissa rajoitukset on olleet satasen sallivia, ehkä osaksi myös rajoittimien ansiosta, ja siitä syystä kun itseni ei ole enää tarvinnut jatkuvasti ajella noita pienempiä valtateita.

    Mitä tulee tuohon mittarivirheeseen, niin henkilöautojen virheet on enimmäkseen sellaista kymmen kilsan luokkaa, ja mieluimmin alaspain todellisesta nopeudesta.

    Tämä johtuu myös paljon autoissa käytettävien enkaiden koosta ja mallista koska korkeudet vaihtelee eri rengasmerkkien välillä, vaikka ovatkin vaikkapa kesämallit.
    Pätee tietysti kaikkiin autoihin. Myös kuoramaautoihin, mutta tämä huomioidaan mittarin kaliproinissa, tai huomioitiin ainakin aikaisemmin.

    Mitä tulee kuorma-autoiluun, voin vakuuttaa että kun vanhalla ja hyväkuntoisella scanialla (vm 92) yritti aikoinaan ajella hesan suuntaan kolmostietä, niin kolmostien silloilla, ennen toijalaa oli express-linikka kiilaamassa väkisin aina ohitse. Ohitus tapauhtui aina hivuttautumisella, ja välittömästi ohi ängettyään, tuo linikka tuli samalle kaistalle eteen, kääntyen aina lähes välittömästi toijalan rampille, hyvä että siihen väliin edes kunnolla ehti. Eteen piti kuitenkin aina päästä vaikka jo sadan-kahdensadan metrin jälkeen alkoin kääntyä ja hiljentää vauhtiaan.

    Scania kulki hyvin koska siinä ei ollut rajoittimia, ei muuta kuin kierroslukumittarin punainen sektori.
    Omasta mielestäni olen sitä mieltä että enää ei voi puhua herrasmiesmäisyydestä
    rekkakuskien osalta, eikä ole voinut puhua enää pariin vuosikymmeneen, aikaisempaan edeltävien vuosien käyttäytymiseen verrattuna.

    Mutta vielä päättömämpiä ovat henkilöautojen kuljettajat. Ennakointi ja itsestään selvyys, eli ns maalaisjärjen puuttuminen liikennekäyttäytymisessa näkyy aina alastuloliittymissa täällä tampereen seudulla ja etenkin talvisina kolarisumina pk seudun liikenteessä, vaikka siellä tuo joustavuus liikenteessä toimiikin hyvin jollaiseksi sen toivoisi muotoutuvan muissakin kaupunkitaajamissa.