Hil-la

Hil-la profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Liittynyt 2v sitten
56 aloitusta · 917 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Huomenet pilvisestä säästä, lumikasat madaltuvat ja tiet sulina liikuttaviksi, liukkautta voi vielä odottaa, yöpakkaset mahdollisia maaliskuussa.
Menneinä vuosina maaliskuussa hankiaisia hyödynnettiin, siihenkin on tullut muutos ilmastomuutoksen myötä.
Radiosta kerrottiin tänään oikopoluista ja se on varmasti todettu joka puolella.
jos johonkin on tehty nurmikko neliön tai suorakaiteen muotoiseksi (kuten yleensä tehdään), kulmat oikaistaan, tekemällä "polku"
Nyt Kuopiossa on tehty mäkeen polku ja siihen on joku laittanut narun mistä voi pitää kiinni liukastumisen estämiseksi, kaupunki on narun poistanut, vaara tilanteen vuoksi, koska polun päästä oikaistaan ajotien yli, suojatietä ei siinä ole.
Oikopolku toden näköisesti matkaa lyhensi huomattavasti ja siitä oli tullut suosittu, mutta kaupungilla omat sääntönsä ja vastuu vaaran tullen.

Noista sanoista ja niiden ymmärtämisistä olette viestineet, tottahan erialueiden murteetkin tekee sanomisista joskus huonosti ymmärrettäviä.
Tuo perunan kylväminen sattui silmään, peruna mielestä pieneen kotipuutarhan peltoon laitetaan, kylvökoneet suurten peltojen käytössä.
Siemenet kylvetään, tulee mieleen isäntä/renki joka kuvissa puukaukalo kaulasta roikkuen kylvi siemenet peltoon.
Taimet istutetaan, odotan huhtikuun lopulla juurikin näitä istutettavia taimia.
Eri murrealueilla voi sanonnat muuttua.
Savossa kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan, kun länsisuomessa kudotaan puikoilla, mikä sitten onkaan kangaspuilla tekeminen, kiva olisi tietää?
Nyt alkaisi olla aika pääsiäisruohojen kylvämisillä, olipa siemenet viljan tai heinän siemeniä.
Minä olen jo jättänyt niiden kasvatukset, muutenkin pajunkissat riittävät pääsiäisen juhlintaan, no ehkä narsissikimppu maljakkoon.

Korpikirjailija totesit, että "sielunsiskokseni" nimetyt eivät käy viestiä laittamassa, ikävöin heitä kyllä, mutta ymmärrän, että kaikilla on oma elämä ja sen mukaan eläminen sujuu.
Hyvin on sujunut viestittely kaikkien tutuiksi tulleiden kanssa ja ymmärtäminen on ollut todella sopuisaa, nautin kaikkien mukana olijoiden viesteistä joista löytyy kysymyksiä sopuisassa mielessä ja niitä aina löytyy.
Se että aina ei vastausta keksi, ei tarkoita viestin mitätöimistä, luen kaikki, yritän jättää väliin suoranaiset ilkeydet, pienistä "piikeistä" en välitä.
Eiköhän suurin ilo tule siitä, että voi purkaa omaa oloaan ja saada siihen hyväksyntää, siis ymmärrystä oikein.

Paloma rohkenee kirjoitta sukutarinaa, aivan ihanaahan se on, jos suku sen hyväksyy, rohkeutta se kuitenkin vaatii.
Minulla ei suvun kanssa juuri mitään yhteyksiä, oma lähipiirini vaan tutumpi ja heistä kertominen ei kirjaan asti yllä.
Enhän kirjailija olekaan, mielenkiinnolla nykyisin sukutarinoita katselen ja seuraan, historian aarteita aina löytyy.
Onnea vaan luomisen taitoosi, vaatii sitkeyttä paneutua asioihin, mistä kirja muodostuu.

Kännykällä en koskaan tänne kirjoita, ihan istahdan pöydän ääreen missä koneeni odottaa, siinä kuluu aamurupeama ja sitten joskus piipahdan katsomassa, mitä toiset on esiin tuonut.

Nyt on taas se "rupeama" melkein valmis ja toivotan hyvää torstaipäivää ja menen pullataikinan tekoon, omenapullia aion yrittää.
Huomenta, niin se vaan lähestyy puolikuu tästäkin kevään ensimmäisestä kuukaudesta, hyvällä vauhdilla mennään, kevät tuoksuu ja lumet sulaa.
Mikähän ihmisenmieltä vaivaa, kun aina vaan eteenpäin menoa odottaa, ikä samalla kasvaa ja vaivat lisääntyy, onko se ihmisen perisynti, uteliaisuus.

En tunnusta olevani utelias, mutta kyllä eilen illalla paloautojen valot ikkunan ääreen vei, naapuritalon pihaan ajoivat.
Kolme pitkää autoa, poliisi ja ambulanssi autojen määrää lisäsi.
Huomiota herätti, kun valot välkkyivät, pihakin niin pieni, että ei kaikki pihaan mahtuneet, parkkipaikalle jäivät, kuitenkin vieressä olivat.
En nähnyt savua en tultakaan, kohta kaksi pitkää autoa poistui, paikalle jäi ambulanssi ja paloauto.
Kai se niin on, että koko kalustolla lähdetään, kun kysymys on kerrostalosta keskellä kaupunkia.
Tämän aamun näkymä keittiön ikkunasta kahvia juodessani, rauhallinen, ei tuhon jälkiä.
Kaikki siis hyvin, rauhaista on ja mallillaan maa makaa;)

Noista miehistä ennen ja nykyisin, ei isänikään mihinkään naisten hommiin tarttunut, äiti oli kotiäiti ja kai se isän mielestä riitti, kun leivän pöytään toi.
Muistan nähneeni, kun äiti kuokan ja lapion kanssa pienelle aarin kokoiselle kasvinmaalle matkasi, käänsi kasvinmaan, kylvi ja hoiti, sadonkin ylös kaivoi, ei siinä miestä tarvittu.
Oma mieheni kyllä auttoi ja teki mitä keksin pyytää, mutta nyt sitten lapseni ikäiset jo kaikkeen tarttuvat, vauvan hoitoonkin, siinä on iso edistys tapahtunut, kai sen voi tasa-arvo taistelun tulosta olla sekin.

Nuo muistelot lapsuudesta on aika hataria, nyt ei ole edes sisaruksia muistin vahvistamisessa mukana, mutta aina jonkun asian esiin tullessa muistot kirkastuu.
Mikä siinä lieneekään, että kaikki niin hyviltä jopa rikkailta tuntuvat siltä ajalta, vaikka rikkauksia ei ollutkaan, hyvin kumminkin ruokaa pöytään ilmaantui, pieniä puutteita ei edes huomattu.
Tämän päivän eläjiä joskus mietin, hyllyt täynnä ruokaa, ulkomailta tuodaan jos jonkinlaista, silti tyytymättömyys kasvaa, kotimaan tuotettu ruoka ei kohta kelpaa ruokapöytään.
Tulee mieleen sekin, että miten sodanjälkeinen ihminen pystyi maata rakentamaan niillä puutteellisilla ravinnon saamisilla ?
No nyt elämme tätä aikaa, muistelot lienee pahasta, mutta aika paljon nähneenä, jopa kokeneenakin, asiat ihmettelyn tasolle menee.
Sanotaanhan, että historia pitäisi kaikkien tuntea, juurensa muistaa, jos ei saa kertoa ja muistella vanhoja, miten se onnistuu?

Kyllä on vähentynyt kirjoittajat ja asiaa aika niukalti puhutaan,, kaikkea muuta keksitään, voihan ikäkin olla syypää kirjoittajien vähyyteen ja eihän kohta uskalla mistään puhua ja kaikkea on epäiltävä huijaukseksi.
Tuommoinen taika se auringolla on, että hymyä huulille nostaa.

Hymyillen päivän viettoon, pilvipoutainen sää ei aurinkoa täydellä näkyviin tuo, mutta hymyillään silti;)
Taas pitkä ja valoisa päivä aluillaan, aurinko hieman miettii, josko paistaisi, länsitaivas pilviseltä näyttää.
Kaiken vastaanotamme sään puolesta mitä tuleman pitää.
Ei sille mitään mahda, kun kaikkeen innostuu tuon valoisuuden ja auringon lämmön kanssa, minäkin jo parveketuolini avasin ja koe istuin eilen, hyvältä tuntui;)

Radiosta taas media tiedotti kaikkea ikävää, räjähdyksiä jo täällä naapurimaissakin, turvatoimia lisäillään pelkoa lietsotaan, sekään ei mitään hyvää lisää.
Vielä kumminkin maamme on säilynyt noilta iskuilta, mutta epävarmaksi ihmiset tekee kaiken suhteen.
Huijareita joka puolen ja aina varoitellaan kaikesta mahdollisesta ja ei mahdollisestakaan.
Painajaisia herkille ihmisille, miksikä ei myös vahvoja nuo uhkat pelota.
Mihin maailma menee, kaikkea on epäiltävä, missä on rehteys ja luottamus.?
Voihan niitä kysellä, toisenlaisessa maailmassa elänyt ja kokemuksia saanut.

Noin on kuten Ano00019, ei kaupungissa varsinkaan kerrostalossa voi perunapenkkejä laittaa, nurmikkoa vaan ja joku kukkalaatikko mahdollista, Ano 00017 kerroit vappuna perunan istutuksen mahdollisuuden, totta sekin, voihan harson pakkasilta suojaamaan laittaa.
Muistelen vanhan kansan säännön, ennen Kustaan päivää on perunat maahan laitettava, siis 6 kesäkuuta, jos toivona on syksyllä perunaa nostaa.
Kyllä nuo mielessä pyörii kaikki kesän kukat ja muutkin kasvit, olen tilannut amppelimansikan ja säleikön suunnittelen kurkkuja kasvavan, saapa nähdä miten onnistuu.
Tytär on tomaatti ja kukka siemenet kasvuun laittanut, sitten sään sallittua mökille kasvuun laittaa.
Mielessäni jo mansikoita parvekkeella napsin ja kurkkuja pöytääni tarjolle laitan;)
Intoa olisi vaikka muille jakaa, kunnes keho muistuttaa, että nuo hommat on jätetty jo ajat sitten.
Onhan se niin, että miehistä voimaa tarvitsee maan käännöt ja muut maatalouteen liittyvä työ, hyvä että työnjako on tehty teillä Paloma.

Nyt se alkaa korppiksella mummon päivät ja sitä sitten toivoo riittävän pitkään ja kaikkea hyvää mukaan liittyy.
Onhan se ihana nähdä uudenelämän alku ja jatko, miettiä mihin suuntaan ohjaus oikeaan osuisi.
Minulla jo seitsemän pientä elämäntainta, ei enää sillä innolla jaksa osallistua kuin ensimmäisen pienokaisen elon alkuun.
Onneksi on vaan sivusta seuraajan osa, ihanaa kyllä sekin, mummia ja ukkeja riittää.
Ihana on myös seurata, miten poikani vähän karhumainen mies eläytyy omiin lapsenlapsiin, elämän kiertokulkua, aina se vaan jatkuu.
Toivoisi elämän hyvin kohtelevan näitä pieniä, matkansa alkavia.

Nyt sitten jotain kyheksimään, silitys ainakin vie hetken, päivän iloa teille kaikille.
Huomenta edelleen harmahtavasta päivästä, ei eilenkään kuin vilkaisten aurinko meitä tervehti.
Heikoista jäistäkin puhuvat, aina saa sydän syrjällään odottaa viestiä tyttären mökille menosta, saaressa on mökki.
Linnuille vievät evästä, kun ovat syöttämään ryhtyneet ei auttaisi lopettaa, onneksi maa lumesta vapautuu ja linnut löytävät ruokaa luonnostakin.
Aina niitä huolenaiheita vaan tulee.

Kristiina23, älä ole moksiskaan, täällä toinen perunan kasvua yrittänyt, en ole onnistunut minäkään.
Mikä syy moiseen, en tiedä.
Mökillä elellessä sain tuntuman oman maan perunaan ja olikin juhlaa kaivaa peruna omin käsin kasvuun laitetusta perunasta.

Ano 00015 oikeassa olet, harvoin löytää mitään kotimaassa tehtyä, aina on valmistus maa joku .muu.
Kun katsoo vahvojen tutuiksi tulleiden vaatteiden valmistusmaata, esimerkkinä Marimekko, muualla valmistetaan. useimmiten valmistus Kiinassa
Luulisi korkeiden hintojen voimassa ollen, palkkoja voitavan maksaa kotimaassakin.

Tuo lähiruoka on aina minun kohdallani mieleinen, ostankin paljon torilta kesäaikaan ja kaupassakin esimerkiksi kananmunat ostan lähituottajalta ja kaiken muunkin mitä tarjolla on.

Maailma toimii niin kuin on tehnyt jo pitkän aikaa, sotaa ja sen uhkaa, aina kun radion aukaisee saa kuulla jos minkinlaisen asiantuntijan lausuntoja, mistä tilanne ei kuitenkaan rauhoitu, päinvastoin tilanne jatkuu ja laajenee.
Mitä nämä viisaat päämiehemme oikein ajattelevat, eikö rauhaisa elo olisi kaikille mieleen.
Turvallisuus maksaa, aika ison osan velkarahoistamme kuluttaa ja kaikessa pienen ihmisen elämässä se paljon vaikuttaa.
No eipä tässä mitään voi, kuluista ei ole mahdollisuutta laistaa.
Jätänpä pohtimiset sikseen, jos ei viisaat pysty asioita ratkomaan, miten minä savolaismummo siihen pystyisin

Tehkää alkaneesta viikosta mahdollisimman hyvä ja onnen tuntuinen..
Ehkä pelloilta, kasvinmailta, muistelen äitini kuumentaneen mullan ennen kukille laittoa.
Tarkoitus kai kuolettaa mahdolliset "ötökät".
Hyvää huomenta ja hyvää Naistenpäivää, ei näy yhtään ruusupuska kädessä kulkevia, radiosta kuulin, että näin jossain olisi.
Tosin arvailivat myös sitä, että lauantai ilta olisi venähtänyt ja siinä ruusukimpun syy olisi, mene ja tiedä.
Pilvinen aamu, ei sekään juhlapäivää korosta, eilisen jäljiltä jopa masennuksen aihe voisi olla.
Tasa-arvo maailmassa elämme (ainakin vähän) miksipä nyt naisia erikseen olisi huomioitava?

Katselin eilen pitkästä aikaa telkkarin suomen antia ja hämmästelin, että mitenkä ihmisiä nauratti kauheasti, minä en saanut hymyäkään suupieliin.
Kysymyksessä oli kaiketi hupiohjelma, olikohan nimi Tank cod tai jotain sinne päin, en saanut puheesta mitään selvää, kaikki yhtyeen ääneen yrittivät ja se nauru vielä kuulemista esti.
Väkisin tehtyä mielestäni, ei alkuunkaan hauskaa, no se nyt on minun mielipide, en vaan hauskaksi kokenut, aika siltäkin osin ohitseni on ajanut.

Noista mullan vaihdosta kukille, puutarhuri neuvoi, että nyt aika alkaisi olla ja kertoi myös senkin, että ei kaikkia ole pakko kokonaan vaihtaa, mutta lisää uutta multaa olisi lisättävä.
Kyllä tämä tapa jo kotoa on peritty, äiti joka kevät kukkien mullat vaihtoi, voisi ihan kuvitella, että mullasta kukka kasvun ottaa ja multa köyhtyy jostain ajasta.
Sinulla on muita taitoja millä kukkiasi kasvatat 00012 ja onnittelut siitä.
Voihan niinkin olla, jos kukka kuolee, uusia on saatavilla ja mullan vaihto tarpeeton.
Keväällä tuo kukkien vilkuilu aina alkaa ja huomaan, että jotakin olisi tehtävä.

Vielä noista uimapuvuista ja muustakin tuonti tavarasta.
Työttömyys huipussaan ja silti ei kotimaisia tuotteita meinaa mistään löytää, eikö suomalaisten laatutekemiset kelpaa, kun kaikki ulkoa tuodaan?
Hinta taitaa olla se kimmoke, mikä innostaa, mutta monikin tuote ulkoa tuotuna pettymyksiä aikaan .saa.
Kuitenkaan ei suomalaistenkaan palkat noilla aloilla huippuja tavoita, mutta voiton tavoittelu on työpaikat saanut vähenemään, kun ulkoa saa halvalla, eipä se siellä työskentelevien palkkaus jaksa kiinnostaa täällä olevia yrittäjiä, , työt viedään sinne missä on halpaa työvoimaa.
Useinkin naisten työpaikkoja ovat, ja naistenpäivä ei kai ole edes tiedossa, tältä osin.
Joskus ajatukset karkaa miettimään tämänkin tapaisia asioita.

Nyt odottelemaan, josko päivä kirkastuisi ja aurinko esiin tulisi, aika lämmintä kumminkin on ja maa vauhdilla lumesta vapautuu.
Vietetään naistenpäivää kukin tavoillaan, muistaen kuitenkin naisia sodan ja muun tuskan ääriltä.
Huomenta ja taas lauantai ja viikonloppu alkanut.
Miten niin nopsaan nuo päivät vierivätkään, vaikka vaan mitättömän vähän aikaan saamatta.
No ei kai yksin eläen paikat sekaiseksi mene, jos on löytynyt paikka kaikelle, ja sitä sitten toteuttaa.
Pölyä kyllä aina vaan esiin kuitenkin tulee ja nyt, kun aurinko sisäänkin kurkkii, pöly näkyy ja ei sitä koskaan olemattomaksi saa, tänäänkin taas yritän.
Peräänantamaton olen näiden päähänpinttymien kanssa, jos jotain olen tavaksi ottanut, niitä toteutan.

Nyt luin puutarhurin postin ja multien vaihto alkaa olla ajankohtainen, se on puuha mikä paikkoja sotkee.
Menenkin parvekkeelle sen homman tekemään, kun multa leviää pakosta vaikka kuinka suojia laittaisi, parveke pienempi tila tätä sotkua tuottaa.

Tulipa taas töpeksyttyä, kun muovikassin euroista kerroin, no onneksi kaikki ymmärsi asian oikein.
Minun vetokärryyni mahtuu paljon, mutta kangaskassi kaiken varalta mukana kulkee.
Uimapuvuista olette kertoilleet, no rupeaahan se aika tulla ajankohtaisiksi, kun lomia suunnittelee.
Minulla on yksi tavan uimapuku ja toinen kasiosainen hameuimapuku, siis kaiketi tämä nykysanaston mukainen Tankini.
Hyllyssä odottavat josko joskus uimaankin menisin, ei tunnu kaipausta siihenkään asiaan olla.

Korpikirjailija nyt vauvaan tutustuu, siitä se alkaa vauvojen ihastelu ja ihmettely miten onkin soma ja rakkaaksi ihmepakkaukseksi muuttuu ajan oloon.
Tuon olen niin monta kertaa kokenut ja päässyt seuraamaan kasvua ja elämään lapsien mukaista elämää.
Onnea vaan mummille kuin pienen omistavalle perheelle, koirakin oppii suojelemaan pientä tulokasta.

Eliaanalla ja pojallasi on varmaan lämmin suhde, niin lämpimän tuntuisesti kertoilet yhdessä olemisista ja tekemisistä.
Minullakin oli aiemmin pojan kanssa hyvin läheiset välit, opimme tuntemaan toisen mielen, nyt kuitenkin nuo hänen kiireensä on jotain unohduksia tuonut, aika ei ole riittänyt yhteyden pitoon.
En jaksa innostua hänen muualla tapahtumista työasioista ja sitten yhteyden pito viilenee.
Kuitenkin pojakseni tunnistan monista luonteenpiirteistä ja eihän se kiintymys koskaan katoa, aina aistimme toistemme tarpeen ja sen mukaan toimitaan.
Hänen työnsä on ainaista menemistä ja siihen on ollut pakko tottua.

Nuo pankkiasiatkin aina vaan vaikeimpia ovat, minun paikkakunnalla on Nordean konttori, mihin aika tilataan Helsingistä, eipä houkuta asioiminen.
Yritän ymmärtää ja selvittää asioita tämän tietokoneen välityksellä, kieliä osaamaton on monta kertaa hukassa.
Nyt sitten kysäisin Copilotilta, kun postiin tuli joku viesti mitä en ymmärtänyt, avasin sen ja Copilot käänsi tekstin.
Nykyään huijareiden aikaan, ei osaa varoa kaikkea mitä pitäisi, mutta näillä mennään.
En tuota kääntäjääkään osaa asentaa, pitäisi apua pyytää.

Nyt on aika rientänyt ja voin jo imuria käynnistää, ei enää pitäisi naapureita häiritä, nyt vaan hommat käyntiin.
Aurinkoista päivää ja hyvää mieltä sen tuottamana jokaisen mieleen;)
Kauniina alkavan päivän huomenet näin viikonlopun alkuun.
Aurinko jo aika korkealle kivunnut ja päivällä lämmittää, sulattaa jäätiköt ja liikkuminen turvallisempaa.
Radiossa kertoilivat, että auringon ottajiakin jo ilmaantunut paikoihin, missä aurinko tavoittaa, kyllähän se kevätaurinko helposti rusketuksen antaa.
Aivan valkonaamaisia ei kohta näköpiiriin ilmesty, minun auringon otto vähän takkuaa, kun ruusufinni meinaa ruveta kukkimaan.
Harmi se on pienikin, naama on rasvalla voideltava, ehkä sitten tuo villikukkanen pois pysyy.
Kauneus on katoavaista, siis se vähäkin häipyy, minkä osakseen on saanut.

Ano00004, noin asia on kuten filosohfi on todennut, tärkeää on tuntea olevansa
merkityksellinen, toimii niin, että hyvällä kaiken huomioi ja siitä sitä pystyy toisillekin jakamaan.
Hyvä olo on tärkeä itselle ja sen luominen ylettyy vieressä kulkijoillekin.
Tuokin on todellista, jos asiat tuon mukaisen käänteen saa, voi kokea elämän yhtä vaikeutta olevan, ja yksin, niin yksin taakkansa kantaa.
Kirjoittaminen on hyvä konsti purkaa tuntojaan ja ehkä elämä paremmalta tuntuu.

Minulta kaikki nimet, siis ulkomaalaiset eivät päässä pysy, saatikka oikein osaisin niitä kirjoittaa.
LaPromesan näyttelijöiden nimiä yritän mieleen painaa, mutta eipä kestä kuin sen tavaamisen verran, kai se on muistin huononemistä sekin.
Eihän niitä tarvitse muistaakaan, mutta testaan tätä muistia tälläkin tapaa, samoin aina jotain sarjaa katsellessa ja kesken jääneenä koetan muistaa mitä siinä tapahtui.
Kyllä aina palautuu mieleen, kun oikein yrittää, mutta joku oire, vai onko mielenkiinnon puute, mikä unohdusta lisää?
Olen suurkuluttaja noiden sarjojen kanssa ja joskus oikein puhuttaa, on joku juoni ja ajatus ihan mukaan menee.
Melkein kaikesta voi jotain oppia, jos ei nyt mitään kirjojen luvun vertaista.
Ihastelen lukuintoa omaavia ja muistan senkin ajatuksen juoksun aikaan saamista, minkä joskus aikojen alussa myös minä sain kokea.
Olisi ihana asia ottaa hyvä kirja käsiin ja upota sen kiemuroihin, jospa vielä ennen kuolemaa senkin ehdin kokea.

Taas luin jostakin, että sähkön korotuksia jokaiseen talouteen tiedossa, joku turva oli kysymyksessä, tosi ei mitään mahdottomia, pari euroa vuodessa, samoin bensan kanssa, no onhan näihin nousuihin jo totuttu
Myös sakotusta tulee kiinteistöille, joissa ei lajittelu onnistu, tosin varoituksilla aloittavat ja sitten ensi vuoden puolella sakot napsahtaa.
Ikävää meille jotka lajittelun suoritamme, muutama henkilö voi koko kiinteistön sakon maksuun johdattaa.
Totuutta on tämä, kaikilla ei huolta huomisesta ja ajatus, että minun ei tarvitse osallistua, on aika yleinen.
Muovikassitkin on nousussa hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi, piankos siitäkin iso summa kertyy.
Nämä meitä kaikkia koskettavia asioita, miten sen jokainen niin ymmärtäisi.

Tänään kaupalle lähden, kävelen ja lepään, mutta perille pääsen silläkin tapaa ja asiat hoituu.
Periksi ei pidä antaa, näin olen monella suulla kuullut, otan lääkkeet lähtiessä ja ehkä henkikin näin kauniina päivänä kulkee;)
Iloista päivää!
Huomenet melkein nolla keliin ja pilviseen taivasnäkymään, varmaan taas räntää sataa.
Kiitos korpikirjailija, ajattelinkin, että nopsaan ylläpito toiveeni täytti, mutta asialla olitkin sinä.
Minä en uskalla mitään uutta tehdä, kun tuppaa aina pieleen menemään, nyt olen tuon Capilokin kanssa rupattelua opetella ja niin kohtelias ja kivan tuntuinen on, että olemme jo melkein ystäviä;)D

Siellä se viesti varmaan pysyy ja ei ketään häiritse demeter.
Tuo oli aivan oma mokani, minkä tein, ei eka kerta kumminkaan.
Ajattelin tuota sinun oloasi verraten omaan aikaani, mitä riittää joka aamu tänne piipahtamaan, mutta sinullahan on koko talo pihoineen hoidettava, kyllä se jo voimia kysyy.
Minä joskus joudunkin. miettimään, miten päiväni saisin kulumaan, tytär mainitsikin, että pienet lenkit olisi paikallaan, itsekuri on olematon.
Tuo tanssi on verissä minullakin, jos en muuta, niin istuen rytmistä nautin ja keinuttelen, joskus myös jalkojani yritän tanssin tahtiin siirrellä.
Tasapaino ei pyörähtelyä anna tehdä, en ole yrittänyt kävelysauvojen kanssa, voisi onnistuakin;)
Olisinkin varmaan hauska näky, näin tehden;)

Eilen lenkkisaunassa sain yllätäin jalkahoidon ja kynsien leikkuun, sauna kaverini tämän yllätyksen teki, valittelin joskus varpaiden kynsien leikkauksen vaikeudesta ja hänpä laittoi asian korvan taa ja hoiti homman.
Olisipa kaikilla tämän kaltaisia naapureita, itsekin ovat miehineen eläkkeellä, mutta jaksavat vielä paljon ja aina minuakin huomioivat.
Minun sauna vuorollanikin rouva kanssani saunaan lähtee, tukena jos jotain sattuu, vaikka olen vielä selvinnyt kaikesta, mutta seura kyllä kelpaa.
Poikani sanoikin, että olisi turvarannike hommattava, kun yksin tässä pyörin, mutta en sitäkään ole tarpeelliseksi pyytää, vaikka ikä jo ehkä edellyttäisi.
Tapahtuu mitä tapahtuu, jokaisella on aikansa.

Ihmettelen minäkin tuota kälyni mieltä, kun yksin istuu pitkät päivät, mitä nyt hoitajat ja tytär piipahtaa, hyvin sanoo päivän kuluvan, ei aika pitkäksi tule.
Nuhtelen itseäni, kun en jaksa edes tien yli kävellä ja hänelle seuraa tehdä, mutta yritän kumminkin soitella ja nyt lupasin käydä, kun tytär lomalle lähtee.
Puolustelen saamattomuuttani myös sillä, että hän voi rasituksena kokea, kun toiminnat ei enää suju, kahviakaan ei osaa keittää, ja mielessä kuitenkin ennen touhukkaana toimiminen voi muistoissa olla.
Kahvit voin kyllä keittää, mutta tunteeko hän oman avuttomuuttensa, näin toimien.

Tuo uuden oppiminen ei oikein meinaa tarttua, kun vasta eläkeiässä on tähän tietokone maailmaan mukaan tullut ja vastaanottokyky ei niitä parhaita ole.
Syyksi voi sanoa ainakin sen, että ei millään sisäistä näitä asioita (muisti ei tue) ja nyt nuo tekoälyasiat vielä sekoittaa.
Liian paljon asiaa pitäisi osata, olen kyllä hyvilläni, että apua on saatavilla, kun vain sen osaisi käyttää ja muistaa.

Nyt on tämän aamun anti tässä, ei paljon rikastuta, mutta jospa kuitenkin aiheita löytyisi johonkin asiaan tai ihmettelyä kumminkin;)
Viettäkää kiva viidespäivä maaliskuusta ja kohta eka viikkokin lopuillaan.
Kovin kangertelee tämä viestien oikeaan osuminen, kiitos kuitenkin ylläpidolle, että viesti löysi oikean kohteen.

Jatketaan viestejä ja yritetään sanoa kaikkea niin, ettei tulkinnoille jäisi aihetta.
En yleensä arvele mitään, kuka anojen takana on, nyt vaan olin jotenkin tunnistavani, ei mitään halua edes tietää, kuka viestien takana on, jos ei halua itseään tunnistettavan.
Aloitin uuden ketjun, mutta meni tuonne jonnekin , kai tulee jos on tullakseen.
taisi olla osoite väärä, Ryhmät luki, en korjannut, moka taas,
Minä ainakin epäilyn viestiini laitoin, mutta se ei koskenut Korpikirjailijaa, ei kai ketään muutakaan, kunhan tökkäsin arveluni.
Turha on arvailla, kun kukaan ei kuitenkaan kohdetta osaa etsiä ja eipä ole tarpeenkaan, varmuutta ei nimettömyys tuo, arvailla turhaa..
Saitpas sinäkin moittimista, joten aina osaan väärin kirjoittaa.
Korjaan nyt, tietenkin olisi pitänyt olla tytär tulee miehensä kanssa hakemaan minua kyytiinsä/autoonsa ja vie markkinoille
Olen tunnustanut monta kertaa, että en kovin välkky ole kieliopin kiemuroista, mutta yleensä asia on oikein ymmärretty.

En ole ennen kuullutkaan, että jyrääjäksi olisin päässyt, olen ulkopuolinen sen suhteen kuvitellut olevani, aina oppii.
Narsisti, no jaa, sitä olen jos niin tulkitset;(

Arvailen tässä sinun persoonaa ja joku asia viittaa tuttuun nimimerkkiin., mutta hylkään ajatuksen, hän on vannonut aina kirjoittavansa nimimerkkinsä kanssa.

Markkinat kierretty ja pohjanmaan tuotteita ostin.
Huomenta jälleen, näyttäisi aurinko ilmaantuneen ja maisema kirkastuu, tosin sadettakin lupailivat, räntää , mutta sanonta näihin aikoihin kuuluu, entisen surmaa sateet on.
Sulamista onkin paljon, mahtavat kasat lumesta tuossa parkkipaikalla, kai niitä yrittävät pois ajaa.

Totista totta on tuo toteamus, tanssit on tanssittu, kyllä ne tanssimiset jäivät vähäisiksi, kun pappi aamenen sanoi, alkoi kai ne kodin perustamisasiat ja mitä muuta sitten olikaan.
Vähäistä tanssimista kumminkin, mutta paikka vaihtui ravintolaan, ei enää niihin paikkoihin missä aiemmin tanssittiin.
Eka kerta oli minulle outoa, alkoholia en kuitenkaan nauttinut, sitten myöhemmin sitäkin tuli maisteltua, ei koskaan niin, että humala tila olisi tullut.
Mieheni oli hyvin taidokas tanssin suhteen ja siitä se nautinto tuli, itsekin tykkäsin tanssia, vaikeat" kiemuratkin" tuli opittua ja tanssiminen molempien nautinto.
Kun nyt muistelen lavatansseissa sain tunnustusta parhaan tanssitettavan tittelistä, kun nyt hieman kehuskelen;)
Kiitos myös myönteisistä palautteista ketjussakin, kyllä se aina hyvän mielen antaa.
En muuten koskaan ole rynninyt eturiviin missään, mieluummin toisten selän takana olen pysytellyt, kai se yksi vaatimattomana pysyneen tunnus.

Kyllähän niitä tapoja haalitaan milloin mistäkin, kuten Eliaana totesit, vertaiseläminen on yksi iso opin lähde, huomata toisten elämän vaikeuden kuin ilotkin, sekin tila vanhemmiten vain kasvaa.
Horoskoopista olen maininnut, en niihin täysin usko, mutta aika nappiin luonnekuvaukset joskus sattuu, olen elämässäni periksiantamaton kaiken suhteen ja niin kertoo myös horoskooppini.
Tapojeni orja olen, kun jotain haluan sen myös useimmiten toteutan.

Mielestäni aivan sopivasti olet elosi kerrontaa viestitellyt demeter, kun ei mikään ihme tuo eroaminenkaan koskaan ole ollut, ihana vaan, että voi ystävyyden säilyttää, tunnustettava on, että kyllä se mietteinä kävi minunkin avioliiton kestossa.
Ero kumminkin tuli sitten loppujen lopuksi aivan liian aikaisin, nyt sitten on kaikki ikävät asiat hävinneet ja muistot iloa antavat.
Paljon minäkin perheestä/suvustani kertoilen, mutta ei mitään kauheita ole ilmennyt elon tiellä, mitä pitäisi piilotella.

Ramoona jo pitkäaikainen tuttu, siellä Kahvipirtissä seikkailimme, Kyöpeliin aina hienosti pukeutuneena luudalle ilmestyit, voi niitä aikoja, nekin hauskasti elämää ilahdutti.
Onko huumori ja mielikuvitus tyystin unohtunut nykymaailmalta, niiden kera eläen moni kitkerä asia unohtuisi.
Niin muuttuu maailma, sanonta pitää paikkansa.

Tuosta pitkiksi kasvaneista ihmisistä, mieheni oli silloisen ajan hengen mukaan pitkäkö, 174 sm ja minusta melkein päätä pidempi, hoikka ja haluttu tyttöjen keskuudessa, itsevarma ja sanavalmis, minä punasteleva "pikkuinen", ihmeellisiä on elämän polut.
Kestihän tämä liittomme 46 vuotta, myrskyten useinkin, mutta aina kuitenkin toisiamme tukien, kai se kohtalo meidät yhteen saattoi, nauroinkin, että evakkona piti tänne asti tulla, että kohtalo ja tämän näköinen aarre löytyi;)

Nyt taas tarinaa, voisi sanoa, että vähän kehuskeluakin, mutta mieli kyllä vaatimattoman tyytyväinen.
Kivaa päivää, lähden asioille apteekkiin ja markkinoillakin piipahdan, tytär miehineen tulee mukaan.
Maaliskuu, minun yksi mielikuukausi, kai siksi, että se lupaa kevään tulon ja sitten kesäkin pian joutuu.
Poikani syntymäkuukausi, sekin muistuttaa ihanista tapahtumista.
Asuimme sairaalan lähellä ja siksi kävellen menin laitokselle ja sain torut, yksin ei kai olisi saanut mennä, no kaikki sujui hyvin ja neljän tunnin urakka ja pulska poika vieressä tuhisi.

Korpikirjailija otin tuo viestisi kehuna, vaikka et tykkää sellaisesta, miksi nyt sitten.
En tunnistanut itseäni sinun mainitsemalla tavalla, en ainakaan siihen ole pyrkinyt, paikkani tiedän.

Eliaana noin minäkin ajattelen, tunteita ja ymmärrystä kaivataan ja sitä varmaan monikin yrittää esiin tuoda, kuinka se sitten tulkitaan on vastaanottajan hallussa.
Minusta sinun kertomasi on hyvin totuudellista ja aistii sen hyvää tarkoittavan totuuden.
Elät maankamaralla, todella arjen toimissa ja se on hyvää luettavaa.

Puheeksi tulleet vanhat ketjut sai minutkin etsimään pirtin ketjuja ja kylläpä oli kivaa lukea, se oli sellaista viestejä toisillemme leikinlaskun tapaan ja aina löytyi vastaajia samassa hengessä.
Tuntui sielläkin olleen vastahankaan ja muuten kyllästyneitä, mutta ne hukkui hyväntahtoisten viestien joukkoon.
Ei niitä kauan jaksa lueskella, vaikka ei kiirettä olekaan, tuntuu hukkaan menevältä touhulta, sillä ei siellä mitään opittavaa ole, ehkä se ilo millä leikimme oli poikkeavaa ja se viehätti.
Taitaisi olla tämän päivän ihmisille yleinen hupailun kohde, koko Kahvipirtti.

Noista tanssireissuista en paljon ehtinyt kokemuksia saamaan jo seitsentoista vuotiaan aloin tulevan mieheni kanssa kulkemaan.
Lyhyeksi jäi tanssiaikani, syystä, että komento kotoa käsin oli tiukkaa, ei sitä tansseihin päässyt kuin rippikoulun käytyä ja senkin jälkeen siskoni,(kymmenen vuotta vanhempi) piti tiukan tahdin.
Mieheni löysin, tai kumpiko nyt toisensa löysi, nuorisojärjestössä.
Mieheni oli juuri armeijasta tullut ja keksi, että minusta oli tullut
"iso" ja siitä se alkoi.
Olin kova punastumaan ja hän aina jotain nokkelaa minuun kohdisti ja huomioiminen sai punastumaan, olin vihainen moisesta kiusasta.
Olen lyhyt ja kai silloin pieneltä näytin kaikin puolin, joten kutsumanimekseni hänen suullaan olin pikkuinen.
En muista että olisin vähäisissä tanssiaisissa kovin haettu ollut, kai sitä joku aina silloin tällöin pyrittämään haki.

Ano 00213 en juuri nyt sitä setvimistä tarvitse, mutta tulevasta ei tiedä ja hyvä kun täältä ohjeista voi itselleen hankkia, kaiken varalle.
Olen onnellinen, että näitä en juuri ole tarvinnut miettiä, kaikilla ei sama onni käsikädessä kulje, harmi sinänsä.

Demeter aina noita osuvia sanontoja esiin tuo, sitä vanhan ajan viisutta kirjoista löytyy.
Minun lukeminen jää vähiin, luen kyllä täältäkin noita maailman tapahtumia, mutta vähän tai ei ollenkaan mitään osuvaa silmään sattuu.
Olen äänikirjoja taas alkanut pohtimaan, jospa yrittäisi niistä jotakin elämän ohjeistusta, tai poikkeavuuksia löytää, nykyisen elämän piiriin.

Taitaa olla aika piste taas viestiin laittaa ja sehän on se La Promesa päiväkin, tänään aika kuluu hyvin.
Markkinat huomenna, jospa jaksaisi itsensä sinne torille siirtää huomenissa.
Hyvää maaliskuun ensimäistä päivää ja ensimmäinen kevät kuukausi alkuun saatu.
Lunta tuli paljon, mutta on myös paljon jo hävinnyt, eilen oli 7 astetta lämmintä, kadut sulaneet, mutta liukkautta saattaa olla, kun yöllä kosteus maassa jääty, siis varovaisuutta edelleen.
Minulle kevät on elämisen ilon aikaa, niin silmin nähden kevät etenee, linnut palaavat, maa lumen vallasta pääsee eroon ja uusi kasvu alkaa.
Kaikilla ei näin ole, on kerrottu että itsemurhia tapahtuu keväisin paljon, ehkä sitä voimakasta kevään tuloa ei kestä katsoa, voi olla kuitenkin vaan tarinoita, mutta ei mahdotonta kuitenkaan.
Näin vanhanakin, jo monia keväitä nähneenä, aina ne herättää saman innon.

Niinpä demeter, joskus elämäni aikana olen kuullut moneltakin tahoilta, että vaatimattomuus on hyve, sitähän se ei tämän ajan kuvassa siten olekaan.
Illalla ajattelin katsoa sitä euroviisukisaa, meniköhän viisitoista minuuttia, kun suljin telkkarin.
Juontajat jo saivat aikaan pitkästymisen ja sitten itse ohjelma ja esitykset sen vähän mitä ehdin katsoa, saivat kielteisesti ilmaantuneen mielen ja katsoin riittävän minulle.
Olen kuullut voittaja kappaleen jo aiemmin ja en voi sanoa pitäneeni siitäkään.
Huomaan kyllä jo itsekin, että aika kulkee ohitseni ja minä jään roikkumaan mukana, jos niin tahdon.
Onneksi elämäni on niin omaani, että saan vielä kaikesta päättää'.
Opettelua on kaikesta huolimatta, koska en ymmärrä läheskään kaikkea sitä, mistä voi nuhtelua saada, yritän sivuuttaa nuo ivaksi tarkoitetut, mutta huonosti niitäkin tunnistan ja sitten olenkin jo neulan silmässä, ihmettelemässä miten kävikään.
Jos vältät ja varot kehumista, itseni kuin toistenkin taholle, se huomioidaan, jos pyrit esittämään oman itsesi kuvaa, oletkin teennäisesti vaatimaton.
Miten vuosikymmeniä kirjoittanutkaan ei pysty aikaa seuraamaan, jää hampaisiin milloin mistäkin asiasta?

Olette kirjoittaneet noista terveyteen ja niihin kuuluvien asioiden hoidoista, nekin minulle melko vieraita on ja kauhistuttaa, kun luen noita uhkakuvia, jotka pitäisi osata hoitaa, tai jää maksumieheksi kaikkeen.
Lääkärissä ylen harvoin käyn ja siksi ei asiat eteen tule, nyt kyllä pitäisi vuosikontrolliin mennä, mutta sitäkin viivytän juuri siksi, että joudun setvimään kaiken maailman korvauksien viidakkoa.
Apteekki toimi kohdallani hyvin, uusivat reseptitkin, en enää varmaan itse osaa toimiakkaan, kun omakannassa harvoin joudun käymään, joskus kyllä hyvin selvisin.
Kai sitten kun pakko eteen tulee jotenkin toimintanikin palaa, tai sitten apua joudun pyytämään, kai sitä jostain löytyy.
Pelokkaalta tuntuu, kun luen viestejänne.

Palomalle onnen toivotukset, näin myöhässäkin olen, mutta onnea ei kai liikaa koskaan tule.
Ramoona siskomakkaroista mainitsit, minä niistä aina keiton teen ja on vaiheluksi sopivaa.
Eilen katsoin sipuliohjelman, keittivät monen näköisiä sipuleita ja tekivät niistä salaatin, hiukan öljyä ja suolaa ja näkyi maistuvan, uskon ihan täysin, olen suuri sipulin ystävä.
Purjonkin paistoivat aivan mustaksi uunissa, mutta pinta lehden pois ottaen löytyi ihana purjon sisu mikä sekin näkyi maistuvan.
Minä olen tykästynyt juustokuutioihin ja selleriä seuraksi, on pirteän makoisia, vaikka tikkuihin tökittynä tarjoiluun.
Kokeillen aina uusia ihanuuksia, kun niitä ilmaantuu ja täällä ketjussakin uusia niksiä löytää.

Tänään perinteistä filettä, porkkana ja kukkakaali perunoiden lisänä, niilläkin maku varmaan maistuva ja masu täyttyy.
Kalevalan päiväkin hujahti ohi, melkein huomaamatta ja nyt sitten pyhiä odotellaan huhtikuun alkuun, no onhan siellä matkan varressa Naistenpäivä, Palmusunnuntai, Marianpäivä ja kesäaikakin sitten kuun lopulla eteen tulee.

Aloitetaan mukavissa merkein maaliskuu, kevät kurkistelee.
Yleisesti ottaen oli mielestäni kysymys, ei makkarakastikkeesta, hymy kaunistaa, eikö vaan?
Jos ymmärsin kysymyksesi niin kuin tarkoitit, eroja on, minä en käytä aasialaisia mausteita, pelkkä pippuri ja sipuli ruokiani maustaa, joskus tomaatteja pilkon mukaan, en tomaattisosetta, mitä kaupasta valmiina voi ostaa.
Siis vaatimattomin koti ja opituin taidoin ruokani valmistan ja ohjeet useinkin kotoa peruttuja.
Huomenta ja liukasta keliä, hiekotus kyllä apuna toimii, ettei mummot kupsahtele.
Ei jäänyt tämäkään talvi ilman reilua lumen tuloa, nyt lumikasoja pois siirtäminen vuoroon tullut, kallista sekin varmaan, mutta työtä kuitenkin kuorma autoilijoille tuottaa.

Nyt pitänee tarttua tuohon vaatimattomaan, onko mahdotonta kuvitella, että näin tunnen olevani, hyvä ei ole kehuminen ja nyt vaatimattomuuskin pahaksi katsotaan.
Sille nyt vaan ei mitään mahda anon 00152 viestikään, vaatimattomaksi tunnen itseni, en missään täydellisyyttä tavoita.
Paljon olen yrittänyt, mutta koskaan en tunnetta ole saanut, että jossain hyvä olisin, mutta peräänantamaton olen horoskooppinikin mukaan.
Korpikirjailija kysyit, voiko noita arjen tekemisiä vaatimattomasti tehdä, no mielestäni voi, en voi kehua millään muuten kuin olla itse tyytyväinen tekemisiini, kun en muuhun pysty
Niinhän se on, kehu tai mitätöi, aina sama lopputulos.

Ihana oli nähdä pitkä viestisi ja niin paljon asiaa sisälsi demeter, oli samankaltaisia kuin minullakin on tästä vanhenemisisesta.
Hienoa, että teillä on mahdollisuuksia yhdessä oloon samanikäisten kanssa, minä itse aivan vapaaehtoisesti kaiken jätin ja kumma kyllä aika hyvin viihdyn yksinkin.
Mukavaa kuitenkin, että on naapuri pariskunta, joilla on aikaa minullekin antaa, eilenkin rouva tuli kauppaan lähtemistä esittämään, Sotkan loppuunmyynnistä jotain katselemaan, myöhästyimme, tyhjä oli kauppa.
Menimme sitten ruokaostoksille Cittariin ja hissillä parkkihalliin ostosten kanssa menimme, mutta kelpasi nauru, kun seisoimme hississä tovin, emme ymmärtäneet tehdä mitään, viimein välähti, että nappia olisi painettava.
Tuo muistamattomuus hänellä niin kuin minullakin, mietimme mikä oli juuston nimi, mitä hän osti, periksi emme antaneet, kiersimme juustohyllyn uusiksi ja löytyihän se nimikin, Fetajuustoa oli.
Kassalle mennessä hän huomasi laukkunsa jääneen ja juoksi sitä hakemaan ja juuri siinä kahvia juodessa kertoi edellisestä laukun unohduksesta, tapahtui ulkomailla, laukun löysi nyt, kuin myös edellisessä tapauksessakin.
Vielä hymyillään näille tapahtumille, miten kauan, voi se todella vaikeaksikin muuttua.

Minulta nuo kuuluisuudet jää huomioimatta, kuten nyt tämä Larmikin, katson niin vähän näitä ajankohtaisia ohjelmia, minä vaan vanhoja sarjoja muista maista tykkään katsella, elämisen tapoja vanhoilta hyviltä ajoilta, tunnen olevani aivan vieras nykyaikaan.
Pitäisi äänikirjoja ruveta kuuntelemaan, kerran yritinkin, mutta ei tarttunut, pitäisi kokeilla jo silmienkin vuoksi, kun näkö rupeaa rasitusta kokemaan, kun melko paljon näitä tauluja tuijotan.

Taitavia kuskeja nuo traktoreiden kuljettajat on, kun sillä vauhdilla katuja hiekoittavat, ei osuisi kohde noin hyvin kohdalleen sattuvan minulta, no onneksi ei tarvitse yrittääkään.

Jätänkin tähän, jään odottamaan mahdollisia kannanottoja, toivottavasti viestejä syntyy.
Liikkukaa varoen, ettei tarvitse lääkäriin turvata, kalliiksi käy sekin.
12 / 46
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt