Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

30

Kommenttia

419

  1. Huomenta ja räntäsadetta.
    Eilen sai taas nauraa pelikavereiden kanssa, huomasin ihmeekseni, että nauru on tallella.
    Oli kuin uudesti syntynyt, kun kotiin tulin ja sauna sitten ystävien kanssa päivän kruunasi.
    Nukuin pitkästä aikaa unia näkemättä, tai sitten muistini alkaa heittää, kiva oli nukkua ilman unien rasitusta, sillä jos yötkin menee ahertaen voimat pian loppuu.

    Palomalle pahoittelut, luin huonosti viestisi, esikoisesta oli kyse, minulla esikoinen jo 61 täyttää kesällä.

    Brinkkala tuosta huumori puolesta, kyllä huumorin mukana olo taittaa pahemman kärjen jo ilkeistäkin sanonnoista.
    Ei tämä maailman meno hymyä useinkaan kasvoille saa, hyvä jos joku osaa ilotella, saaden kanssakulkijat hymyilemään.
    Muistini on pätkimään ruvennut, viruttelua tehdessäni usein joudun pohtimaan mikä liike seuraavana, muistaminen katoaa ajatusten lentäessä ties minne, teen joskus sitten kahteen kertaan jonkun liikkeen, no ei se pahaa tee, ihmettelyä kumminkin.
    Haikuja en osaa ja minä kallistunkin loppusointuisiin runoihin, joskus luovana aikanani niitä yrittelin paperille saada, nyt ei sekään onnistu, sanat kadonneet.

    Nyt minäkin pääsin selvyyteen mistä oli kysymys, minkä Eliaana ilmoille heitti, kiitos Siili25 ja toisetkin ihmettelevät selvityksestä.
    Minulla kaikki kohdillaan, ehkä sekin hämäsi, mutta hyvä että on virkeitä, jotka kaiken huomaavat.

    Tuon kahvinkeittimen minäkin vasta pesin, meinaa aina unohtua, monet muutkin itsestään selvät asiat, yksi on astmapuhalluslaite, sekin pitäisi useasti puhdistaa, mutta aina vaan jää.

    Elämä hymyilee jos joka päivä juhlan merkeissä voi elää, se on jo todellista onnea, onnea vaan jatkoonkin.
    Kaikkea hyvää kaikille meille, elämän tallaajille, sitä tarvitaan joskus enemmänkin.
  2. Huomenta keskelle viikkoa ja kahden asteen pakkaseen.
    Tänään Skippo-päivä, vuoroni leipoa kahvileipä ja niinpä teen omenapiirakkaa.
    Pakkasessa on omenalohkoja ja niiden aika on joutua tarjottavaksi.

    En ole mitenkään mikään taulukoiden orja, en painossa, en ruokailussa, aina nuorenakin tunsin olevani liian painava, vaikka koko oli 38, nyt olen jättänyt nämä harmit kokoanna, syön mikä maistuu.
    En ylipainostanikaan harmia muuten tunne, kuin tuon liikkumisen yksi hankaloittava harmi, mutta "mä oon mikä oon, en muuksi voi tulla" näin olen hyväksynyt.
    Taulukoita en ole aikoihin seurannut.

    Koneessani en ole havainnut mitään outoa, mistä Eliaana mainitsi, ehkä en osaa etsiä mitään vikaa, kun viesti lähtee oikein.
    Aina jotain uuttaa esitellään, juuri kun on oppinut jonkun asian, uuttaa pukkaa.

    Liekko tuosta avun ottamisesta, kyllä se on vastaanotettava, kun ei itse jaksa, palkita voi sitten monella tapaa, hyvä ruoka yksi esimerkki.
    Onnea Palomalle hääpäivän ja kuopuksenkin aikuiseksi saamisesta, minun poikani ensi kuussa jo 65, eläkeikä mutta tuskin töitä jättää, jos terveys sallii.

    Samaa ajattelen tuosta markiisin viekottelijasta, kuin brinkkalakin, mutta kai juoneen kuuluu saattaa markiisitar hermostumaan ja paljastamaan itsensä.

    Demeter, ehkä nuo juhlien järjestelyt vaatii niin suuren panoksen, että nykyihminen ei jaksa ajatella, saatikka tehdä, yksi syy sekin, että on muotia ostaa palvelut.
    Minä olen kotonani juhlinut aina, melkein joka uusi kymmen on saanut juhlavan alun, viimeiseen 85-vuotis juhlaani tilasin tarvittavat, osan tein itse.

    Ramoona muistissani on sodan aikaan saadut veriappelsiinit, kuin olisivat olleet makeampia, voi olla pelkkä muistikuva, kaikki herkut oli niin harvinaisia silloin, että makuunkin vaikutti.

    Nyt tämä takarivin Tyyne alkaa omenapiirakan tekoon, tai myöhä kohtaa.
    Viettäkää rattoisa päivä, jos mahdollisuuksia eteen tulee.
  3. Hyvää päivän alkua, helmikuu heilahtanut jo liki puoleen kuuhun.
    Ystävänpäiväkin lähellä, taitaa jäädä pieniin huomioihin, kortteja en lähetä, tekstiviesteillä muistan niitä harvoja jotka ystäviksi lukeutuu, muutama vielä elossa.
    Katselin eilen sitten La Promesan ja hieman kiusaa, kun liian monta epäselvyyttä sarjaan yhtä aikaa ilmaantuu ja tahallista riippumista juonessa liian kanssa.
    Jospa ensi maanantaina jo alkaisi ratkaisuja tapahtumaan.

    Sana lutunen on juuri sitä mielestäni, mitä Mira oli löytänyt, minunkin mielestä lutuinen on suloinen ja muuta vastaavaa.

    Demeter, melko rohkea olen, kun uskallan omaa mielipidettäni esiin tuoda, mutta kai se sama oikeus on kohdallani, kuin toisillakin. en kenenkään toivo sen johdosta omaa mielipidettään hylätä.
    Olen vanhanaikainen monen asian kohdalla, kuten esimerkiksi pukeutumisen suhteen, jotain voisi jättää salaisuudeksikin, ei koske vain kyseistä laulajaa, vaan yleisesti ajattelen.
    Tuon henkisen, kuin fyysisen tuen olen monen monta kertaa kokenut puuttuvana, mutta myös oppinut monen asian suhteen omatoimisesti toimimaan.
    Sitä tukea kyllä aina haikailee jostakin.
    Mieheni teki minulle kilon painot aikoinaan, nekin on kadonneet, kai tyttäreni ne halusi, nyt sormiani kohti kattoa harotan ja näin niiden voimia yritän lisätä.
    Heikkoutta tunnen niin käsissä kuin jaloissakin, mutta kuvittelen jotain apua viruttelustani olevan.

    Kristiina23, anna vaan mennä tavaraa roskiin tai kierrätykseen, huomaat myöhemmin, miten kodin kunnossa pito helpottuu, onnea vaan yrittämiselle.

    Nössykkä ei ole miehen mitta, ei miehinen mies ole "nössykkä" milloinkaan, vaikka ei mikään atleetti olisikaan, kuitenkin voimaa useimmiten enemmän omaava kuin nainen.
    Minulla miehiä joutuvat vävyni ja poikani edustamaan, hyvin ovat miehisyyttään näyttäneetkin, on asioita joita en millään sisäistä, ehkä voimani riittäisi, mutta käytännössä en kaikkea ymmärrä, kuten miehet sen tekee.
    Myönnän olevani sormi suussa monen asian kohdalla.

    Ponnisteltava on useinkin tämän arjen pyörityksessä, mutta onneksi apua saa, jos ei omilta niin ammatti ihmisiltä.

    Nyt päivän touhuihin ja tekemään sitä mitä parhaiten osaa, siivoilemaan, neulomiseen ja ruuan tekoon, omia taitoja yllä pitämään.
  4. Huomenta maanantaihin ja minulle monen tunnin istuntoa LaPromesan seurassa.
    Saakohan Catalina maanviljelijä pojasta kumppanin, joko markiisi alkaa vaimoaan epäilemään?
    Mitenkähän monta jaksoa onkaan jäljellä.
    Ei haittaa vaikka juonta jatkavat, tosin pitkänlaiseksi menee, kun tapahtumat ei etene.

    Kaikki entiset tavat ja tekemiset pitäisi jakaa tuleville polville, vaikka aika muuttuu liiankin nopsaan, olisi hyvä tietää ja osata ne entiset puutteen keskellä opitut tavat ja tekemiset.
    Uusosaamattomuus kukoistaa, kaikkea saa valmiina, mutta entäs jos jotain kauheaa tapahtuu, osaako kukaan asioita hoitaa.
    Onhan niinkin, että hädän tullen herää ihmisen kyky selviämisiin, kai itsesuojeluvaisto jotenkin asioita ohjaa.
    No enpä nyt rupea mitään kauheita tapahtumia arvailemaan, mutta asioista kertominen ei pahasta ole.
    Erika ei minun suosikkilaulaja ole, ehkä rohkeasti esiintyvä, pukeutuminenkin ärsyttää, mutta meillä on onni tykätä tai olla tykkäämättä jokaisella oikeus makunäkemyksiin.

    Tuetaan kaikkia, jotka tukea tarvitsevat, myötäeläminen antaa lohtua monessa asiassa.

    Kaikkien huolien ja vaivasi kanssakin jaksa mieliala pitää korkealla, joskus itkeminenkin auttaa, ei tarvitse kaikkea kestää, ihminen on ihminen sairastaessaankin.
    Elämän muuttuminen sairasvuoteelle kysyy sitkeyttä ja kestämistä, voimia siihenkin asiaan tarvitaan.

    Demeter minulla on tuo yhdellä jalalla seisominen melkein olematon, hyvä kun kahdella jalallakin pystyssä pysyn, joku tuki on hyvä olla kävellessäkin, siksipä kävelysauva on kaverini.
    Kauppaan mennessä tuo kärri on tukikeppini, tasapainon pitäminen on vaikeaa.
    Kai muistisairaus tai joku muu vaiva on oltava jos pääsee noihin päiväkerhoihin, minulle ei ole tehty mitään vanhuustestiä, olisi kai syytä tehdä.
    Tuo hälytin olisi minunkin ehkä hankittava, kun aika usein jää ruoka hautumaan pienelle ja kyllä se silläkin tapaa palaa pohjaan.
    En paistamisen aikaan uskalla mihinkään keittiöstäni lähteä, muutama kokemus siitäkin, palaneet pullat uunissa odottivat.
    Keittiön lattian laittaminen vesivahingon jälkeen on nyt harminani, ei mikään suuri vahinko, mutta vettä on päässyt tiskipöydän reunojen yli ja siltä osin on parketti irronnut.
    Poikani lupasi rakennusmiehensä homman hoitamaan, tämä korjaaja on pojantyttären mies, siis sukuun kuuluva, on poikani firmassa töissä.
    Kaupungin laiturit rakentaa ja kunnostaa ja kaikki muu rakennushomma hänen hommiaan.
    Liesituulettimen lupasi myös hommata, kaikki alkaa kunnoltaan mennä uusiksi, talo on vanha.
    Noita virikkeitä tulee monenkin viestin kautta, siksikin on kiva lukea näitä elämän arjen sujumisia itse kullakin.
    Haasteista puhut demeter, kyllä ne minunkin elämässä mukana on ja ei aina onnistu haasteista selviäminen, mutta senkin uhalla on koetettava ja testattava itseään.
    Sekin , että heittää kaiken sikseen, tietää lopun lähestymistä, kälyni on tästä esimerkki, miehensä kuoleman jälkeen ei enää osaa mitään tehdä, on vain, ehkä osamuistamattomuus armahtaa, ei itse kärsi kertoo viihtyvänsä hyvin mitään tekemättä.

    No nyt paikat kohdilleen ja ruokailun jälkeen sitten katselutilaan itseni viritän, ehkä joku toinenkin näin tekee. hyvää alkavaa viikkoa.
  5. Sunnuntaiaamua, pilvipoutaa, päivä jo täysin valoisa, nyt jo alkaa henkiä keväisiä tuoksuja, ainakin mielessä ovat.
    Nauratti oma lausumani lihaksista, eihän niitä minulla edes ole, istuimelta ylös nousu jo melko vaikeaa, kun reisilihakset saamattomat, vaikka kuinka voimistelen, eivät torhistaudu.
    Naapuritalosta juuri tuli ulos rollaattoria työntävä rouva ja hihnan päässä pieni koira, siinä tulisi liikunta mielekkäästi tehtyä, kun koiran kanssa pienen lenkin useamman kerran päivässä tekisi.
    En vain tohdi ottaa, kun tämä ikä jo lähtemistä tavoittaa, koira siitä joutuisi kärsimään.

    Suruasi ajattelen ja mielessäni osaa otan demeter, aina se tuskaa tuottaa, vaikka kuinka odotettavissa onkin.
    Lopullinen luopuminen. olipa se mistä tahansa aikansa vie sopeutuminen. näin tämä maallinen elo on elettävä.
    Ystävätär soitti, kyssissä on aika heikoissa voimissa, on todettu syöpää monessa sisä elimessä, kaulalta jo patti leikattukin, nyt sai eka kerran solumyrkkyjä ja olo oli aivan kauhea.
    Lääkäri oli kysynyt kestätkö ne hoidot, elämisen halu kova ja näin sanoi kestävänsä.
    Ikää jo 88 vuotta, kai lääkäri siksi kysyi jaksamista, miten olisi jos ei jaksaisi, olisiko edessä vain kuoleman odotus?
    Yksi serkku minunkin isän puolen suvusta ja äitini suvusta ei ketään, pikkuserkut jo unohduksissa, ainakin melkein.
    Tuo uuden tilalle tulo on epäilyn alla, kun olen jo paljon kokenut/tehnyt ei meinaa mitään mieltä kiehtovaa enää löytyä.

    Tuon kaupassa käynnin yritän pitää, kokeilen kävelyn onnistumista, ehkä pitäisi tehdä useampana päivänä, ei kuorma niin isoksi tulisi.
    Kiitos vaan ehdotuksesta ano 21,42, varmaan jos elinpäiviä on se tulee pakolliseksi olemisessani, mutta on tällä hetkellä vielä mielessä tuo voimien testailu, seikkailen ilman rollaattoriakin mahdollisimman kauan.
    Joskus saan jonkun ahaa elämyksen, kun hyllyjä kiertelen, sekin antaa väriä elämisen jaksamisessa.
    Kaupassani on vaatetavaraakin ja niitä katsellen herää joskus ostohalut ja mukaan jotain lähtee.
    On ne niin pieniin nuo ilon aiheet menneet, kun lankahyllyn edessäkin aikaa vietän ja ihastelen värien runsautta.

    Brinkkala, kyllä nuo löylyt hyvät unet ainakin antoi, liki kymmenen tuntia, siis terveyden ylläpitoon saunakin auttaa, tervaa en ole koskaan kokeillut, eikös sekin joku ihme hoitava ole kuntomme ylläpitämiseksi.
    Silakkaa harvakseen ostan, en liioin muikkujakaan, ahven ja kuha niitä kaloja joita lohen lisäksi käytän eniten.
    Nyt olen tykästynyt kurpitsakeittoihin, pakkasesta purkillinen kurpitsaa ja se kattilaan, sekaan loraus kermaa ja mausteena suola, on kuin samettivelliä, en kyllä ole kuullut kyseisestä vellistä, mutta maku on niin pehmeä kuin sametti.
    Olen hyvin onnellinen, että jaksoin säilöä noita kotimaisia tuotteita, nyt sitten helpolla pääsen, porkkanat, kukkakaalit ja perunat maukkaina ruokailuun vaihtelua tuovat.
    Vielä löytyy kaikkea muutaman rasian verran, voin nautintoa tuntea lähiviljelijöiden tuotteista.

    Ano 17,39 en ole kokeillut, harvoin kalakukkoa muutenkaan teen, jos keväällä pilkillä käyvät tuovat ylimääränsä, teen kukon.
    Varmaan hyvä kukko tulee noista päistäkin, kyllä muikusta päät syön, kun hyvin on paistettu., myös ruotoineen menee ainakin pienet muikut.

    Ei välttämättä ole uskominen kaikkiin remonttimiehiinkään, sen mkr todisti, pitää vaan sitkeästi valittaa, ei ole enää samaa ammattitaitoakaan mitä ennen oli.

    Tuosta meren kuin järvien saastuminenkin on tiedossa, mutta jotain on syötävä ja kai yrittävät puhtautta saada aikaan, onnea vaan yrityksiin.

    Tässäpä pyhäaamun mietteet. hyvää ja reipasta mieltä teille kirjoittaja ystävät.
  6. Hyvää päivää, nyt menikin pitkäksi, ei minusta johtuen, vaan pääsy palstalle estettiin.
    No eiköhän nämä asiat ehdi myöhässäkin, mitä vähän on kerrottavaa.
    Eilen tein pitkän (siis minulle) lenkin ensin apteekkiin ja sitten citymarkettiin, ruoka ostoksille.
    Vajaa kaksi kilometriä, kotiin päästyäni olin sitten aivan romuna.
    Laskin kilomäärän ostoksistani ja sain yli kymmenen kilon kuorman vedettäväksi kärrillä ja se alkaa olla jo voimien koitos.
    No selvisi, kun iltapäivän sitten vaan istuin.
    Piti poikaanikin apuun pyytää, telkkari ei minun ymmärryksen mukaan toiminut, tai en saanut toimimaan, no hän oli tulossa Lappeenrannasta ja poikkesi asian kuntoon laittamaan.
    Sähkökatko vian esiin toi, päivitystä kaipasi.
    Tytär taas torui, kun en soittanut heille kauppa asioiden hoitoon, no minä halusin kokeilla vieläkö jaksan.
    Mutta nyt kaikki ok, ja tytär voi mökillä rauhassa oleskella, se on heidän elämän kohokohta, talvella kuin kesälläkin.

    Meillä oli samat ruokamieltymykset Ramoona, ostin 300g silakkafileitä ja tein silakkarullia, kalliita olivat, liki 15 euroa kilo, mutta joskus mieli tekee ja niinpä mielitekoni tyydytin.
    Pyörällä en ole ajanut moneen vuoteen, ennakoin kaatumisvaaran, kun jalka ei tarpeeksi korkealle nouse pois pääsemiseksi, itse ajaminen onnistuisi.
    Olen nähnyt joidenkin pyörää taluttaen apuna tavaroiden kuljettamisessa käyttävän, en tiedä olisiko helpompaa ?
    Niin nuo harrastukset, jotenkin vieraantuu nykymenosta ja ei ole tarvetta millekään niin ei houkuta ihmiset ei tekemiset.
    Ajattelin miten jaksavatkin ihastella kaikenlaista, joka minulle on tekemisen kautta jo vanhaksi mennyt, pitäisi kai löytyä haastavampia, mutta siihenkin on tuo mutta, kun ei tarvitse mitään.
    Sukkien neulomiseen en kai kyllästy koskaan ja äidin antamat opit niissäkin hyvän tuloksen antavat.

    Mistä vauvoista puhuttekaan, olen pudonnut" kärreiltä" on jonkun linkin antia?
    La Promessa on taas maanantai istuntoni, näin FB:ssa kuvan vihkipari Janasta ja Manuelista, (oliko nimi oikein), muistini pätkii, siis odotettavissa rakkautta joskus, kunhan nyt sodasta kotiutuvat.

    Nyt odottelemaan saunan löylyjä ja niistä lihaksien rentoutusta, jos jotain ruokaakin valmistaisin, kaikille lupsakkaa lauantai päivää.
  7. Hyvää tätä aamua ja viikonloppuhan se on edessä.
    Olin eilen askartelemassa, mitään en tehnyt, oli vähän sellainen fiilis, että en tänne kuulu, johtuneeko siitä, että olen irtisanonut kaikki toiminnat, nyt siten vaikeaa on sopeutua.
    Naamatuttuja kaikki ovat, mutta silti en tunne oloa niin mukavaksi mitä aiemmissa harrastuspiireissä olen tuntenut.
    Taidan olla hankala vanhus.

    Demeterillä varmaan huolia oloissaan ja ei jaksa tänne kirjoitella,, mutta toivotaan, että pian antaa elonmerkkejä elämästään.

    Kiitos Kristiina23, kun huolehdit ketjun esillä olevan ja onnea uuteen kotiin ja vielä iloista "prinsessan" tanssipäivää niin ne lapsoset iloa tuottaa.

    Muistan tuon heinän syönnin kissoillani ja sitten karvatupsu ilmaantui oksentaen.
    Eihän se ihme ole kun aina nuolevat karvojaan, etteikö tukkoja ilmaannu, ennen ei moiseen mitään huomiota sen paremmin tunnettu, se kuului kissan elämään.
    Nyt on tuo kynsien leikkaus ja muukin hoito tullut kuvioihin, aiemmin ei näitäkään tehty, sohvassani on vieläkin muisto kynsien teroituksesta.
    Katselen kissavideoita FB:ssa , voi miten ne ovatkin ihania, kissa ja pieni tyttö tanssivat, kissa teki samat liikkeet tytön kanssa, lopuksi taputti tassujaan kuin tyttökin.
    Toisessa videossa ryömivä lapsi oli saanut ahvenen käsiinsä ja siitä kissan kanssa tappeli ja monen monta muuta ihanaa katseltavaa.
    Väinö on hyvässä hoidossa, kun emäntänä Eliaana.

    Jospa tuo korpikirjailijan elämä alkaisi sujumaan, malttia nyt vaan liikkumisen kanssa.
    Kaikkea hyvää elämääsi.

    Katselen ikkunasta miten naapuritalon senioreja haetaan kerho päivään, kälyni kiitteli kovasti siellä käyntejään, ohjelmaa on monenlaista, kuntosalikin käytössä.
    Ruoka ja kahvittelu kuulu hintaan, muistelen kerrotun, että päivähinta 30 euroa kyyteineen, voi olla muuttunutkin näiden säästötalkoista johtuen.
    Sinnekään en vielä ainakaan halua, kun jaksan viihdyttää itseäni ja selviydyn muutenkin hommistani.

    Nyt pitäisi vähän pidempi kierros lähteä tekemään, ensin apteekkiin ja sitten ruokaostoksille, onneksi sää on ihan ok.
    Hyvää päivän touhuilua ja lepoakin jos uupumus tavoittaa.
  8. Huomenta, nollakeli ja pilvinen sää, monella säällä nyt talvi seilaa.
    Naapuritalossa lippu puolitangossa, joku on maallisen matkansa päättänyt, täällä vielä lähtökäskyä odottelen minäkin.
    Jokainen vuorollaan lähdön edessä.

    Kuuntelin radion antia taas kahvia juodessa ja ei elämä kaikille hymyile., sairaan hoidosta koituvia maksuja ulosotossa mahtavia määriä, koko ajan on kasvu nousussa.
    Yhtälö, mikä ei saisi ketään kohdata, no totuus tämä on ja seurakuntien diakonissa palvelujen tarve vaan lisääntyy, ruokajonot kasvavat, jollakin tai jossakin olisi hälytyskellojen soitava,

    Niin noihin pankkipalveluihin, onhan siellä pankin verkkosivuilla paljon ohjeistusta ja varmaan monet osaavatkin toimia oikein aivan luonnostaan.
    Yritän minäkin siellä rämpiä ja etsiä kohteita, mutta aina ei satu kohdalleen.
    Ehkä liikaa arkuuttakin on, kun aina noita varoituksia miten voisi käydä.
    Kerran osaan toiminnon suorittaa ja seuraavan kerran saan sitä hakea, luulen että alakoulukas monessa paljon, paljon taitavampi kuin minä.
    Kun ymmärrys puuttuu niin monen asian kohdalla, en jaksa sisäistää asioita, kun en niiden mahdollista olemassa oloonkaan aina ymmärrä, miten niitä käsittäisi.
    Joskus onnistun hyvin, joskus taas en ollenkaan, sitkeä kyllä olen yrittämään, mutta pelko siitä, että pieleen menee, ei anna yritystäkään aina tehdä.
    Hyvilläni olen, kun osaan lääkemääräykset uusia, tilata ajat hoitoihin ja kampaajankin tilaan netistä, hyvä minä, näin itseäni kannusta, onhan ihmisiä joilla ei konettakaan ole lainkaan, minäkin eläkkeellä ollessa tähän hommaan tutustuin.
    Kai sitä oppiminekin kasvaisi, jos paljon joutuisi asioita hoitamaan. vielä yksi paheeni, olen kärsimätön.

    Liekkon kohdalla jo väsyisin tyystin, nuo soittelut puhelimella ilman perille pääsyä on kauhistus ja kun joka paikkaan on määräajat, kysyy luonnetta jaksamien.
    Oli se toista ennen, kun pankin tai viraston ovesta astuit sisään, asiat hoitui.
    Postikin kulki päivän välein, nyt viikko pienin aika odottaa lähetyksen kotiin saavansa.
    Mikä onkaan parantunut, no teemme itse ne hommat, mitkä ennen saimme kivijalka palveluista, työttömiä nyt jo koulutetut ihmiset, aika moni osaa toimia ilman palveluja, itse hoitaen ennen työtä antavat toimet.

    Brinkkala ihmettelet mihin on tapakoulutus hävinnyt, jospa sekin löytyy tietokoneelta, osaako sitten ihmiset toimia niiden ohjeiden mukaan, onkin eri juttu.
    Kyllä hyvät tavat on kadonneet, nyt on aivan luonnollista huutaa hävittömyyksiä ohikulkijoille, jopa tyrkätä vaikka mummo lumihankeen.
    Tosin hymyilyä aiheutti jo minunkin aikuiseksi päästyä niin Lenitan kuin Suonperän ohjeistuksetkin, vaikka varmaan ihan hyviä olivatkin.
    Oli kai vaikeata ottaa ohjeita toisilta, enemmän ärsytystä herätti.

    Anolle 13,45 kiitos ohjeistuksesta, yritän tai pakko on yrittää selvitellä asioita, kun ei sitä Googlea ole vierellä, turin ja yritän, joskus onnistuenkin;)
    Onnellinen on kumppanisi, kun saa sinut vierellä pitää.

    Tuli taas purkausta, lukekaa ken jaksaa mukavaa päivää kuitenkin lopuksi toivotan.
  9. Huomenta, aamu venyi, kun en saanut kahvia, meille vaihdettiin sähkömittarit, eihän päivä suju ellei aamukahvia saa, no nyt on sekin nautittu.
    Voi sinua Kristiina23, pistäydy itsekin olostasi kertomassa.
    Eipä tämä ole kenenkään oma ketju, yhdessä tätä ylläpidetään ja aina odotan vakikavereita, uusiakin mukaan toivon.
    Runebergin päivää vietämme. liput liehuvat muistuttaen tästä tunnetusta kirjailijamiehestä, olen hänen kotitalossaan käynyt ja nähnyt peilin, mistä hän kadulla liikkujia seurasi, kun oli vuoteenomana.

    Onhan luonnollista, että terveyttä ja hyvää oloa toivotetaan kaikille vaivojen kanssa painiville.
    Onko niin, että tämä leikkausten ja bakteerien aiheuttama vaiva mikä korppista vaivaa on antanut aihetta harmitteluun isommin.
    Muutahan emme voi ja varmaan kaikkien kohdalla nämä harmit keskustelua aiheuttaa, harmeja ei kenellekään soisi.

    Tuo pankkikeskustelu myös aika ilmiö sinänsä, itsehän olen joskus varmaan nostosumman määrännyt ja meillä ei ole konttoria täällä, että voisin kävellä pankkiin ja muuttaa sitä.
    Soittamalla sekin onnistuisi, mutta kun vaan joulun aikoihin isompia nostoja tarvitsen, on se jäänyt.
    Olen ymmärtänyt ettei maksuja makseta ellei ne ole E-laskuja muuten kuin vahvistuksen saaneina.
    Minulle tulee ilmoitus mobiilipankkiin, että on vahvistamaton lasku, sekoilen kyllä näiden kahden pankin kanssa, joskus sormi suussa mietin, mitä onkaan tehtävä.
    Minä tahdon sekaisin mennä näistä uudistuksista, juuri kuuntelin hyvinvointikeskuksen lääkäreiden cättäily mahdollisuuksista,, siis terveysasioissa.
    En kuullut tarkkaan miten toimitaan, mutta tuntui jotain ihmeellistä sekin taas esille tulleena.
    Mobiilipankissa osaan rahaa siirtää ja laskuja maksaa, pankkikortilla ei toden näköisesti ole ylirajaa, harmittaa, kun meinaa sekoilla näiden kanssa.
    Kun yhden opit, kaksi tulee takaisin.

    Onnea on tuo, että on lämmintä mkr, minä en koske termostaatteihin ollenkaan, herkästi rikkoontuvat, minä jo yhden sain kappaleiksi, piti korjausmies kutsua.
    Hienoa tuokin, että vesi hanasta on kirkasta ja nautittavaa.
    Voihan kivet isoina olla pihan koristeinakin.

    Brinkkala ole vaan riippuvainen ja koukutu, eihän nämä pelit rahaa vie, minä olen kyllä myös pelihullu, onnekseni sain kurin veikkauksen peleihin, nyt pelaan vain pari kertaa kuukaudessa.
    Jännitystä vanhakin kaipaa ja omat on rahani, jos joskus vähän tuhlaankin.
    Lotonkin lopetin, mieheni aikana kolme riviä tehtiin, ei koskaan voittoja, unohdin tyystin.

    Tuo kiinnostuksen puute on varmaan minullakin, kun en jaksa sisäistää kaikkea tarvittavaa, luulen kyllä, että sinä olet kaikessa ajan tasalla Eliaana, niin tietävästi asioista puhut
    Minulla alkaa tuo muisti huonontumaan, joitakin katoaa ihan tyystin ja ei tule vaikka kuinka tavoittelen, no asia kai on hyväksyttävä.

    No näillä mennään, olisikin konttori paikunnallani, menisin ja asioista selvän ottaisin virkailijan kanssa kasvotusten, uskallan kyllä tyhmyyttäni näyttää joka paikassa.
    Nyt lopetan tämän tyhjän sepustuksenkin, liekö mitään asian poikastakaan, heippa!
  10. Huomenta uuteen päivään ja tuntemattomaan päivän sujumiseen.
    Paljon on kaikenlaisia harmeja sattunut, niin sairauden kanssa painiville, kuin terveemmillekin.

    Korpikirjailijan leikkaus aiheutti yllättäviä lisä vaivoja joiden hoitaminen on hankalampaa ja kesto paranemisen suhteenkin aikaa tulee viemään.
    Naapurini oli syksyllä lonkkaleikkauksessa ja ei kauankaan vienyt, kun opetteli kävelyä ja nyt jo kolmanteen kerrokseen askeltaa, näin eri tavalla nuo vaivat hoituu.
    Jokaisella ihmisellä on erilainen vastustuskyky ja hoidot paranevat eri tavoin.
    Vaikealta tuntuu kotiin pääsyn jälkeinen elämäsi, mutta apua varmaan annetaan ja ajan kanssa nuo kiusaavat vaivatkin poistuu, sitkeyttä tuskin puuttuu voittaa nuo harmisi.
    Tuo "syö hyvin" huomautus varmaan tosissaan otettava, vanheneva ihminen tarvitsee hyvin syömisen muutenkin, saati sitten sairastaessa.
    Kälylleni aina muistutan syömisen tärkeydestä, kun sanoo, että ei ruoka maistu.

    Tuo sairaalabakteeri on levinnyt varmaan nimityksenä laajasti kaiken suhteen, kun vain sairaalasta joku tauti ilmenee on se sairaalabakteerin aiheuttama, kuten Eliaanakin mainitsit,
    Onhan todella kodissakin noita bakteereja jos missäkin asiassa ja kaikki huolta aiheuttaa.
    Avoin haava on aina tosin hyvin puhdistettava, tosi itselläni on kaikki tähänastiset ilman sen suurempaa huolta parantuneet, sekin on yksilöllistä.

    Tuo liekkon pankkijuttukin herätti huolta, miten nuo laskut pankkiin pääsikään.
    Vahvistamattomina ei varmaan olisi maksuun mennyt ja varmaan pankistakin olisi yhteyttä pidetty.
    Harmittelin juuri joulun alla miten hankalaa on kohdallani, kun 400 euron nosto onnistuu päivässä, nyt ajattelen, että onpa hyvä kun tuo esto on voimassa.
    Harvoin käyn pankin palveluissa, laskujen maksuun laittamisessa pääasiassa, pitänee useimmin kurkata onko kaikki kunnossa, nykymaailman konnat osaa olla arvaamattomia.
    Alkaa tulla se sukanvarteen säästäminen, (jos on mitä säästä) mietinnässä, kun luottamus pankkeihinkin alkaa horjua, korkojakaan ei juurikaan makseta tileille.
    Oletko ottanut poliisiin yhteyttä?
    Mobiilipankki on minullakin, mutta asioin enemmän koneella pankin asioissa.

    Minä en viinipulloja edes huomannut kaupan hyllyillä, ehkä ovat nii hyvin jauhopussien sekaan sijoitettu, että ei huomaa, kuten mkr mainitsi.
    Noin pieni suklaan maistelu ei nyt ylimääräistä huolta aiheuta, eihän se makea enää samalta maista kuin nuorempana, paljon on jäänyt jälkiruokien laittokin unohduksiin, ei tee mieli.
    Älä anna tuon huolen mieltäsi painaa brinkkala, uskon, että liikkumisesi huolen pitää ja painonkin kurissa, minulla se on vaikeampaa, mutta eipä siitä sen enempää.

    Niin nuo kukat, aina niitä vaan kevään myötä rupeaa mieli löytämään, pientähän se on näin parveke kasvattajalla, mutta jotain kuitenkin.
    Amaryllikset laitaan komeron nurkkaan kuivumaan ja sitten aikanaan parvekkeelle, yritän taas kerran saada ne kukkiviksi ensi jouluksi, kai ne joku muu pois korjaa, jos olen jo matkani päättänyt.

    Päivä jo täysivaloinen jo kahdeksan aikaan näki hyvin ilman sähköjä, kevät sieltä kurkkii, sitä tänäänkin odottamaan jään, voikaa hyvin, nauttikaa pakkassäästä.
    Taidan pyykin silitystä minäkin aloittaa, olen säästellyt hieman isommaksi pyykkikasani, nyt sitten on aika tarttua hommaan, Neeassan maininnat innostamana.
  11. Hyvää huomenta ja uuden viikon alkua.
    Viikot vierivät, ei oikein tajuakaan mihin aika menee, ikä karttuu.
    Katselin FB:sta kaksosten elämää ja tuli mieleen, että kai minäkin joskus tuosta aloitin, suloisia pieniä tyttösiä nämä poikani tyttären lapsoset.
    Tänään taas LaPromesa päivä, ohjelmaa iltapäiväksi, kiva kun on jotain odotettavaa.
    Niskani on kipeä, olen niin uutterasti pelannut Mahjongia, niska ja kädet uupuu, mutta peli kiehtoo.

    Onpa nuo vastoinkäymiset nyt kovanlaisia sinulla korpikirjailija, mutta sanotaanhan että kolmas toden sanoo ja näin toivon kohdallasi myös olevan.

    Monella lenkki ja muu happihyppely unen antaa, tai rasitus myös unen saannin lääke.
    Muistan mökillä ollessa, kun päivän uurasti pihatöiden kanssa, hyvä kun sänkyyn ehti, kun uni vei mennessään.
    Kohta kevätaurinko lämmittää ja voi jo istahtaa puiston penkille, aiemmin jo parvekkeelle voi tuoliin pesän tehdä.
    Mieliala valoisuuden avulla noususuunnassa, ja tuntuu kuin elämä hymyilisi paremmin kuin pimeyden kanssa eläessä.
    Vaikka nämä' neljävuodenaikaa on totuttu kohtaamaan, aina se kevääntulo ihmeelliseltä tuntuu.
    Mullan vaihto kukille alkaa olla ajankohtainen sekin. sitten päivittäinen seuraaminen onnistuiko kasvu vauhtiin, aina jotain uutta elämään syntyy mitä odottaen seuraa.

    Nyt pitää asioida pankissa, muutama lasku odottaa maksuun panoa, sitten aikanaan tili hupenee niiden osalta, mutta aina on vielä elämiseen jäänyt tarpeeksi, ihana elää aikaa ettei velkaa kenellekään, kerkesi sitäkin maksaa, kun kaikki oli työllään hankittava.
    Hyvän elämän ehti mieheni minulle järjestää, harmi, että niin vähän aikaa sai nauttia kättensä töistä.
    Yhdessähän ponnistimme, mutta hänen osuutensa paljon suurempi oli.

    Hyvää päivän jatkoa ja pieni pakkanen piristää, jos ulkoilemaan kykenee.
  12. Lauantaipäivän aamua tässä aloittelen, puuhaa löytyy tällekin päivälle.
    Olin askartelukerhossa ja totesin, ei mitään uutta ole keksitty, kaikki tekivät tuttuja hommia, no yhden pitsin opin tekemään, mutta sekään ei innosta, kun tarvetta ei ole.
    Pari tuntia kuitenkin kivasti hujahti, onhan sekin jotain, lupailin viedä näytille noita omia tekeleitä, kun malleista oli kuulemma puute.

    Noista hoitokodeista vielä, kyllä niihin jonotusta on ainakin tällä suunnalla, jonoon joutui kälynikin, mutta tyytyväinen on nyt näinkin asuen kotiinsa, kun kaikki palvelut sai tytär hommattua.
    Kyllä ne on hoitopaikat on kysyttyjä, huonouttakin on monenlaista ja apua tarvitsee kyselemättä monikin, vaikka itse eläminen olisikin mielessä.
    Missään tapauksessa ei hoitamista saa vähentää, aina vaan enenemissä määrin avun tarvitsevia tulee, näin kertoi radiossakin asiantuntija.
    Elinikä pitenee ja voimat loppua kohti terveemmältäkin katoaa, auttamista tarvitsee, kuten mkr ja ano23,52 kerroitte.
    Sillä kannalla minäkin, ettei lapsille enää vanhempien huolta tarvitse ujuttaa, johan taaksepäin menoa on, ennen vanhat jossain nurkissa pyörivät, kun ei kunnallisia hoitoja ollut.

    Onpa mukava kuulla, että autoilu jo onnistuu liekko, kuitenkin jalka varmaan kauankin oireilee kannattaa rauhaisasti sillä mennä, no varmaan sen kokemuksella olet itsekin todennut.
    Rajoituksia ne jalkavaivatkin aiheuttaa, sen minäkin olen saanut todeta, väliin paremmin menee ja sitten taas kipuilee, miten kauan saanen minäkään enää kulkea edes tällä tapaa.

    Hurskaisella hyvä ohjelma itsehoidossa, niin me samanikäiset jumpataan, minäkin yritän aamujumppani sitkeästi vetää. kaksikymmentä minuuttia joka aamu.
    Uskon vakaasti tämän vähäisen voimistelun liikkumistani jollain tapaa ylläpitää, samoin nämä pakolliset puuhani sitä kuntoa kohentaa, vaikka aikaa meneekin, sitä kyllä riittämiin on.
    Äkkiä ne voimat hiipuu, jos kaiken jättää, sen huomasin kälystäni, tekevä ihminen kerralla lyyhistyi ja voimattomaksi meni, miehen kuolema niin voimakkaasti koski.
    Olen aiemmin kertonut miten uuttera ja tekevä ihminen kaiken suhteen ja sitten aivan paikallaan oloon typistyi, nyt ei tee mitään.
    Tyytyväinen kyllä on nytkin oloonsa, aika kuulemma kuluu, vaikka ei mitään teekään, hoitajat käydessään mielihyvää tuovat, hyvä niin, iloinen olen hänen hyvästä mielestä.

    Aikaa se vie korpikirjailijankin kuntoutuminen, joten malttia ja voimia paranemiseen.
    Jospa siirtyisi koneen äärestä katselemaan näitä omia kuntoa ylläpitäviä hommia, hyvä mieli se siitäkin tulee, kun jonkun puuhan saa tehtyä, iloitaan pienistä tekemisistä.
  13. Heti vastaan, kun piti levähtää, imurointi ottaa voimille, en kuitenkaan tätä valituksena sano, totean vaan.

    Mitä tulee tuohon vanhusten hoitopaikkoihin, kyllä sinne riittää menijöitä, jos nyt minä en sinne vielä pyri, voihan sekin vielä edessä olla, jos saa elää.
    Huonokuntoisten ja heidän jotka ei jaksa, heidän hoito on retuperällä ja toisekseen eikös se ole onni, jos meitä jollakin tapaa jaksavia on, paikkoja jää todelliseen tarpeeseen.
    Oma kohtaisena sanon, että en todella lääkäreitä vaivaisi jos suinkin jaksan vaivani itse hoitaa ja kantaa..
    Siinäkin on hyvä, että on meitä joille lääkäreitä ei joka niksaukseen tarvita. on heitäkin jotka joka viikko jonkun vaivan takia apua tarvitsevat.
    Tämä on nyt MInun mielipide, voitte jokainen omanne pitää, otan kantaa huonokuntoisten vanhusten puolesta, enkä aio mennä lääkäriin en hoitopaikkoihin, jos ilman pärjään.
  14. Huomenta, nyt hieman aiemmin herätyksen koin ja siivous on aluillaan, olohuone, eteinen ja kylppäri tänään ja huomenissa sitten kolme pienempää huonetta, jaksan paremmin kun erissä toimin..
    Eipä taida siivoukseni kiinnostaa, mutta kerron kuitenkin, ei välttämättä tarvitse viestiä laittaa, että ei kiinnosta.
    Hyvä havainto tuokin, että saippua on kotiinkin ostettava, miten en ole tuota tajunnut, no oikeasti jäi taas tarkennus tekemättä, aiemmin oli könttäsumma mikä hoidosta maksettiin, nyt kaikki eritellään, näin on kerrottu.
    Ei aina muista selvennystä, kun omat ajatukset ovat asian sisäistänyt.

    Kiva kun on muitakin itsepäisiä mummoja kuin minä, brinkkala haluaa myös itsenäisesti elämänsä järjestää, eli pärjätä mahdollisimman kauan omillaan.
    Luulen kyllä Hurskaisen pienen huomion kestävän, kun vielä huumoria mukana, hauskuutta hänenkin viestit sisältää.
    Onhan täällä totuttava vaikka minkälaiseen kohteluun, jokainen siitä osansa saa, kielteisenkin.

    Matkailuautolla en ole kulkenut, vähän muutenkin, mieheni viihtyi mieluummin mökillä ja niin minäkin, toukokuusta lokakuuhun siellä aika hujahti.
    Meidänkin kissat viihtyivät mökillä, kun tavaroita alettiin kerätä kotiin lähtöä varten, kissat katosivat, no saatiin ne viimein autoon.
    Tapansa opittiin ja niinpä saunan eteisessä saivat odottaa auton pakkauksen ajan.

    Löysin vasta tuon Eveon, nyt kurkistelen välillä mitä tarjolla on, eilen eksyin Mainos teeveen kanavalle ja sieltä sellainen ohjelma kuin Marko ja Olga, äiti ja poika saivat kiinnostumaan, hauskaa oli ja niin huolehtiva poika kuin olla voi.
    Onhan jokunen maksettu kanava ja niiden väliä hyppään.

    Ano 10,21 eihän minua hävetä pyytää apua lapsiltani, mutta heitä säästääkseni yritän itse asiani hoitaa, kun vielä kykenen.
    Siis muisti pelaa, ja jollain tapaa jaksan hommani tehdä, aikaahan on tehdä hitaammin, Tykkään omaan tahtiini ja tapoineni elää, tiedän itsekin, että lopputuloksista itse kärsin, jos huonosti käy.
    Minä koen huonoksi asian, jos elämäni joudun muille harteille laittamaan, itsenäinen haluan olla loppuun asti, jos näin on sallittu.

    Jospa tältä aamulta riittää, varmaan taas joku epäkohta silmään pistää, korjaatte varmaan;)
    Viikonlopun alkua kuitenkin ja olkoon kaikille onnekasta oloa.
  15. Huomenta vielä aika pimeästä Savosta, taitaa harmaaksi koko päivän vetää.
    Vettä satoi eilen kuin konsaan kesällä, lumet sulavat, lisäten veden määrää, radiossakin jo varoittivat veden paljoudesta, näin se menee miten sää määrää.

    Kape-kokki sanoo, että voi, pippuri ja suola niitä pitää tärkeimpänä ruokaa laitettaessa. voilla leivon minäkin, olkoon se vaan kuinka kiellettyä, maku aivan toinen kuin öljyllä.
    Minulla ikäviä muistoja voin puuttumisesta sota-aikana, silmäni meni huonoon kuntoon, jouduin silmäsairaalaan Helsinkiin ja silloinen kunnanlääkäri sanoi voin puutteesta johtuvan.
    Siis vitamiinien puute ja voissa on silmiin vaikuttava D-vitamiini, näin kertoivat.
    Näköni on edelleen hyvä, voita olen koko sen iän käyttänyt, mikä sitä on ollut tarjolla, kohtuudella kuitenkin.

    Lasten hoitamisvastuusta olette myös kertoilleet, omana mielipiteenäni on, että en heitä velvoita mihinkään, yritän pärjätä itse, mutta jos en pärjää maksan avusta.
    Onhan heillä tänäkin päivänä ollut apua tarjota, mutta itse vielä olen selvinnyt, kuljetusapua on suurimmalta osalta ollut mitä olen ollut vailla.
    Omia vanhempiani en joutunut hoitamaan, äitini oli tervaskanto jaksoi loppuun asti, kävimme kyllä usein heitä katsomassa, se oli molemminpuolinen ilo.
    Luulisin, että aika rasite olisin lapsilleni jos joutuisivat huolen pitämään, kummallakin niin tärkeä oma perhe ja heidän tarpeet, jos siihen lisäisi minun hoidon, voisi harmia syntyä.
    Ei lapsia maailmaan hankita, siltä varten, että vanhemmat hoitavat hautaan asti, oma perhe ja heistä huolen pito on tärkein asia.
    Tämäkään ei tarkoita sitä, ettei huolta voi kantaa, mutta ei hoitajan osassa.

    Ajattelen tuota esimerkkiä, jos miniäni kanssa joutuisin jatkuvasti asumaan, taatusti hän tuskaantuisi minun puuttumisesta joka asiaan, sillä niin varmaan tekisin, ihana miniäni on ja sellaisena toivon pysyvänkin ja kotiinsa en mene.
    Sama tapahtuisi tyttären kanssa, jo nyt pidemmän aikaa yhdessä olen mielipiteemme eroavat kovasti, saati sitten aina yhdessä ollen,
    Minä olen niin minä itse ja ymmärrän sen ja viimeiseen asti omissa oloissani haluan olla.
    Kälyni kohdalla on nyt asiat järjestyneet niin, että apua tulee ulkoa ja tytär saa elää omaa elämää, äidin hyvä pärjääminen mielessä aina, mutta nyt voi vapautusta tuntea asioiden näin ollen.
    Uuupuminen alkoi jo näkyä hänenkin voimissaan.

    Ikävä, että korpikirjailijan sairaus saa noin paljon ikävää huomiota, uskoisin, että hoitaa asiat kuntoon ihan itsenäisesti, hyvin on pärjännyt tähänkin asti ja sama jatkuu paranemisen myötä.

    Eliaana on saanut autonsa taas käyttöönsä ja nyt sujuu vaikka maalle ajo, Väinö siitä ihastuisi.
    Ehkä se mukavampaa on kesä siellä mökillä viettää, vaikka kotipaikkasi taitaa siinä olla lähellä ja kodilta voi tuntua vieläkin, joten kaipaa sinne talvellakin.

    Mkr noin se menee, jos mummolla on oma asunto sen joutuisi hoivakodin kustannusten vuoksi myymän, sinne menee perintö haaveet.
    Hyvin nopeasti kuluvat pienen asunnon myynnistä saadut rahat, jos sinne hoitojen pariin pääsee, kaikki eritellään maksuun saippuasta lähtien.
    Turhapa näitä on miettiä, mennään päivä kerrallaan, tyytyväinen mieli on hyvä matkakaveri.

    Ja taas hyvän päivän toivotuksin aloitan oman arkeni, saamaa ajattelen teidänkin tekevän;)
  16. Taas uuteen huomeneen on päästy, kahvit juotu, sitten istahdan aina tähän koneelle.
    Näkymä on vastapäätä olevan talon ulko oveen ja käytävän valoihin, mitkä liikkeen voimalla syttyvät ja sammuvat.
    Välieteisessä on penkki ja siinä kyytiä odottavat istuvat ja huomenet ohikulkijoille toivottavat.
    Kälyni menee tänään eka kerran palvelutalon ryhmään, missä askartelevat, ruokailevat ja kahvittelevat, auto tulee hakemaan, kiertää kaupunkia ja kerää mukaan sinne meneviä.
    Kälyni juuri eilen soitti ja oli onnellinen, kun mukaan pääsi, hänellä käy hoitajat, siivous ja ruokapalvelu, kertoi päivänsä kuitenkin hyvin sujuvan, vaikka ei mitään teekään.
    Olen hyvilläni hänen puolestaan, tai ehkä tyttären puolesta enemmän, pystyy elämään omaakin elämää.
    Kuulin radiosta, että aikomus on enemmän lasten kontolle vanhuksia siirtää, takapakkia sekin, olemmeko siirtymässä aikaan, jolloin nurkissa vanhukset pyöri.
    Minulle ei ole ehdotettu mitään kaupungin puolelta, olen vuotta nuorempi kuin kälyni, en kyllä ole mitään anonutkaan.
    Kunpa eivät näitä jo saatuja palveluja vain pois ottaisi.

    Ilo oli nähdä brinkkalakin taas ketjussamme, viestisi aina hymyn kasvoille saa, niin pirteä osaat olla ja aina Hurskaistakin muistat, hyvä niin, onhan hän ainoa miespuolinen ketjussamme, tietämättä anojen osuudesta.
    Vappu Taipale on minullekin ajatuksineen mieleinen. Linkola hieman pelottava äkäisine mielipiteineen.
    Ohtonen joskus poikamiehenä ollessaan sai sympatiat silloin, nyt harvemmin esillä onkaan.

    Hotakainen myös paikkansa mielessäni löytää, tosin mahtuu mukaan myös Miika Nousiainen, kuin Kyrökin, Pitääkö olla huolissaan ohjelmasta paikkansa hakivat.
    Kaikilla heillä rohkea ulostulo, kirjojaan en ole lukenut, mutta varmaan samaan katekoriaan kuuluvat, kuin esiintyminenkin.
    Demeter oletkos kuullut sanonnan, kestä tykätään, siitä puhutaan, joten laita nuo syyttelyt omaan läjäänsä.
    Hyvin on asiallisia viestisi ja tietomääräkin ylittää omani, mikä on hyvin vähäinen, mistäpä sitä olisin hankkinutkaan, kun aina työn perässä juoksin.
    Pärjätty on ja nyt elämä omatoimista ja kohtalaisen mukavaakin.

    Ramoona kulttuuri harrastuksia kiertelee, mikäs onkaan, kun jaksaa ja kohteita löytyy, ainahan ne elämää rikastuttaa.
    Tuokin, jos itse ei pystykään kaikkeen, voi ihastella toisten tekemiä ja niistä nautintoa ja hehkua eloonsa saaden.

    Tänään menen Skippo-pelien maailmaan, ainut ulkopuolella tapahtuma, vähiin menee, kunnes kaikki loppuu.
    No aika aikaa kutakin, nyt piste tälle vuodatukselle, kiitos että olette olemassa;)
  17. Hyvää aamupäivää, nyt alan jo huolestua oman toimintani suhteen, aina vaan pidemmälle nämä aamut menevät vuoteessa.
    Olen ikäni ollut aamuvirkku ja nyt sitten kello yhdeksää tänäkin aamuna alkoi näyttää, kun lopulta ylös nousin.
    Aivan hyvin olisin silmät sulkien unen päästä taas kiinni saanut, mutta alkoi jo häpeän tunne mieleen tulla, olenkohan unitaudin saanut, aiemmin päivä oli pilalla, mutta nyt ei tunnu siltä.
    Tarvitaanko joku pakote, että ei ihan nukkumiseksi nämä viime vuodet muutu.

    Jatketaanpa näistä lintujen maailma jutuista, kuusitiainen on kovin aikainen näiden "lemmenluritusten" aloittamisessa, mutta ehkä kilpailu on kova niilläkin markkinoilla.
    Pääskysistä demeterin kertomana minäkin kokemukseni kerron, olen tämänkin kertonut, mutta kertaus on opintojen äiti.
    Mökilläni kuistin katonrajaan teki pääskynen pesänsä useana kesänä, niiden tekemän siivon saimme aisoihin laittamalla välikaton päälle ison vanerilevyn, väli katto oli harvalaudoitus, linnut pääsi helposti pesälle.
    Säleikön päällä istuskellen katselivat touhujamme ja antoi yksi lintu jopa silittää selkäänsä, oli mieltä ylentävä kokemus sekin.
    Sinne jäi mökki ja muistot vaan mielessä elää.

    Olen varma ettei demeter kehunut Paloman kirjaa vain kehumismielessä, uskon hänen paljon lukeneena vilpittömästi kiitoksen antaa.
    Demeterin ajatusmaailma riittää niin moneen hyvään ajatukseen ja niiden ilmentämiseen, opiksi olisi meille toisille.
    Olisiko aihetta miettiä meidän jokaisen puheitaan, kirjoituksiaan, voisiko hyvä sana voittaa huonon mieltä pahoittavan sanonnan, tähän haluan uskoa.

    Toisessa ketjussa luin runon, joka herätti ajatuksia, runo kosketti sanomallaan, yksinäisyyden tulosta mieleen runo kertoi, niin todelta tuntui ja varmaan moni sen kokee, mutta lopussa oli sanoma unelmista ja haaveista, niiden voimin voi ponnistaa tulevaisuuteen.
    Mieleni teki kiittää runosta, mutta tulkintoja oli taas palstan tavan mukaisesti kovin runsaasti, ei runoa niinkään kokevia, vaan henkilöihin meneviä herjauksia.
    Kai se aivan mahdoton yhtälö on, että voisimme ponnistella yhdessä pois tästä tavaksi tulleesta riidan lietsomisesta.

    Olen kanssasi samaa mieltä Neeassa, en tykkää sarjasta minäkään, aihe on varmaan tyypillistä tämän päivän juttua, mutta juoni ei miellytä.
    Huono äännitys ja kovin kieroksi menevä juoni, näyttelijöillä on hyvät suoritukset.
    Toisten hyväksi käyttäminen ei ole minun juttuni kaipaan onnellisia loppuja kaiken väkivaltaisuuden keskellä..

    Tepaa olen minäkin odotellut, mutta kai hän katsoi liian raskaaksi ja mieltä pahoittavaksi tämän ilmapiirin..
    Korpikirjailijalle voimia ponnisteluissa, uskon, että vointisi paranee ja pääset matkustamaan, kuten toivoit.
    Rauhallisesti vaan nyt jonkun aikaa, aikansa se paraneminen vie.

    Jospa jotain todellista hommaa saisin tänäkin päivänä aikaiseksi, sukka tuli valmiiksi eilisen LaPromesan katsomisen ohella, saisivat hieman vauhtia lisätä tapahtumissa, viruttamisen tunne on vahva.
    Omat aavistukset juonen suhteen melkoisen varmoina elää.
    Räntäsadetta, kai koko maassa samalla tapaa, mutta eipä huolita, pian jo päivä on huomattavasti pidempi ja kevät siintelee, sitä odotellen Heippa!
  18. Huomenta, räntäsateeseen heräilin, nyt sohjoa kaduilla ja varmaan liukastakin.
    En ole ulkosalla käynyt, hieman harmittaa, kun se vähäinenkin liikunta meinaa loppua, mutta liukkauden pelossa en ilman asiaa ulos lähde, niin vähän tuota lähtemistä asioiden hoitoonkaan ilmenee, kun maksut voi koneella hoitaa.
    Sinitiainen lennähti ikkunalaudalle, harmi kun ei voi ruokaa antaa.
    Tulipa muisto mieleeni, isäni syötti joka kesä sisäpuolella ikkunalaudalla peipposia, yöksi ikkuna kiinni, kuului naputus ja isä ikkunan raolleen laittoi ja pahvilaatikkoon linnut pörähti, tämä tapahtui isäni eläkeiän siinä asuessa.
    Varmaan joku lintu edelliseltä kesältä ruokapaikan muisti ja neuvoi poikasilleen, jatkumo näin tuli, todistus lintujen muistista.
    Olen tämän jo monesti kertonut, mutta kertaus on kaiken äiti.

    No niinpä tuli taas kehumisesta puhe, sovitaanko, että kiitoksina ne koemme ja jos minua on tarve neuvoa, totta kai onkin, en moisesta pahastu
    Asiallinen kritiikki on aina paikallaan, tietysti toivon, että en moitteita saa;)

    Demeter paljon kirjoja lukevana koki Paloman kirjan hyväksi, siis hänen mielestään, tottahan moisesta urakasta on kiitos annettava tekijälle.
    Aitona tämän kiitoksen koin, miksi ei sitä olisi, mitä hyötyä olisi kiitellä vilpillisesti?
    Jos kirja eteeni ilmestyisi, varmaan yrittäisin lukea, vaikka lukeminen ei nykyään sujukaan kuten ennen, ehkä voisi opetella keskittymistä, tiedä vaikka jo ajatus kestäisi luettavassa.
    Pahalta tuntuu tämä epäluuloisuus palstalla, kun kaikkea on epäillyksi tuomittu, olen ajatellut, jos sen vuoksi minua hölmönä pidetään, kun haluan uskoa ihmisten viestejä ja niiden todeksi koettavaksi.
    Rivien väliin kirjoittelu on tarpeetonta.

    Palomalle nostan hattua noiden kirjojen luomisesta, ei olekaan mikään pieni saavutus, minäkin joskus pienessä mielessäni olen moista ajatellut, mutta kärsivällisyys ei näiden viestien pituuksien yli kestä.
    Tytär joskus sanoi, että ala kirjoittamaan kirjaa, no eipä niin vaan sujukaan, monenlaista mutkaa matkaan tulee, joten sanonpa suosiolla, että olkoon.
    Olen ollut palstoilla vuodesta 2003 asti, kyllä siinä on paljon kuljettu Palomankin kanssa yhtä matkaa, Kahvipirtistä en sinua muista.

    Yritetään todenteolla hyväksyä toisemme ja epäluuloisuudelle ei valtaa, olkoon näin tuntevalle oma harminsa.
    Jos kirjoittajia ei ole, ketju kuolee ja se on harmi minulle, koska kaipaan tätä joka aamuista mieleni purkamista, vaikka vähän se antaa muille.
    Kertokaa omia, vaikka kuinka mitättömiltä tuntuvia juttuja, ne saattaa jollekin olla halu vastata asiaan.
    Pienistä asioista voi tulla isoja juttuja, näin kai on joku minua viisaampi joskus sanonut.

    Nyt sumu ilmestyi ja kaikki harmaalta näyttää, onneksi La Promessa päivä, istun kuin elokuviin, naposteltavaa varaan ja sukan kude käteen, siinä sukka samalla syntyy.
    Viettäkää mukava päivä toisetkin, elämä hymyilee;)
  19. Rauhaisaa sunnuntaiaamupäivää, vesisade taitaa lopetella ja kirkkaus taivaalla lisääntyy.
    Lumet joita viimepäivinä aurailtiin on taas katomassa, aika merkillinen on tämä tammikuu.
    Ihmettelyä ja päivittelyä siitä saa aina kohdatessa jonkun, säällä on aina helppo aloittaa keskustelu, niin palstallakin.
    Terveyden tai sairauksien kertoma toinen varma aihe, mikä aina saa sanallisen annin syttymään, tuttu myös palstalla.
    Tämä asia ei ollenkaan huono asia ole, palstalla ketjut antaa siihen mahdollisuuden ja näin helpotusta yksinäisillekin kertoa huolistaan ja iloistaan.
    Nojatuolissa on toivomuskin näitä jokapäiväisiä huoliakin purkaa, eli elämäämme arjen askareissa ja touhuissa, siihen arkeen kuuluu myös sairauksien aiheuttamat vaivat.
    Jaettu huoli on helpotusta antavaa, vaikka tänne ketjuun niitä kertoilee, aina on jollain jotain helpotukseksi tarjottavaa.

    No niin, sitten niihin arjen asioihin, mitä tarjoilin viime viestissä, eli ruokapuolen kerrontaa.
    Yritin hieman huumoria aikaan saada ja sainpa mukaan ainakin yhden myönteisen ja yhden kielteisen vastauksen.
    Sinulle ano kuiskaan, että aivan jokapäiväisiä oli ruokani mitkä uuniin joutuivat, peruna ja kaalilaatikko, kerran kuussa mielitekoni näin toteutan.
    Sinulle joka et jaksa kiinnostua syömisistäni, luulen, että jos nuo ruuat eteesi laittaisin, jopa ääni kellossa muuttuisi, voisit hyvinkin kiinnostusta tuntea;)

    Oli helpottavaa nähdä demeterin viesti, pitkän tuntuinen oli hiljaisuutesi, mutta hyvin ymmärrän huoliesi määrän , veljesi kohdalla ja monet muut päiviin kuuluvat asiat. voimia toivon olevan aina vaan jaksamisiin.
    En ihmettele, että sinua kaivataan, viestisi on niin paljon sisältöä sisältäviä ja ajatuksia antavia, niitä minäkin mielelläni luen.
    Minulta ei taida enää saada mitään vastaavaa, aika minkä mukana olen ollut on todella pitkä ja uusiintuminen joka asian kohdalla on hidasta, en ihmettele anon ehkä hyvää tarkoittavaa lepoa kohdalleni, aina ei itse osaa huomata samaa toistelevansa.
    Jos joka toinen aamu kurkkasin olisiko se parempi?
    Ehkä kuitenkin entiseen tyyliin jatkan ja uskon jonkun kirjoittamani lukevan, yritän mukana pysyä aina vaan.
    Tuota kiitoksen (tai moitteen) antamista toivon kaikkien kirjoittajien kohdalle, jokaisen viesti on tärkeä ja varmaan lukijoita aina riittää.

    Noista neuvoista mitä Eliaana sai autonsa hyytymiseen kohdalle on juuri se apu mitä voimme saada kaikkien asioiden kohdalla, kun rakentavasti kirjoitellaan, siinäkin Nojatuoli on oiva ketju, niitä arjen niksejä huomioitavaksi.
    Avun saaminen ei kai ollut mahdollinen tässä kohden, mutta hyvin Eliaan selvisi, ja lenkki tuli tehtyä, jospa käsikin tuon vaivansa parantelee.
    Ano 7,45 näinhän ketjussa toimitaan ja sinä sen osasit hyvin esiin tuoda., kiitokset vaan kaikille myötäelämässä tukena olevat., aina ei vaan satu ne auttajat kohdalle.

    Tuo pyöreä pöytä hyvä ehdotus, mutta jospa minä en puuhamiehenä toimi, ne ajat on ohi, kun pöytiäkin katoin.
    Voitaisiin kokoontua todella vaikka pöydän ympärille miettimään, miten parhaiten saataisiin ketjuun eloa ja vaihtelua.
    Neuvottelut on tämän päivän puheenaiheet, miksi ei ideoita voitasi ketjuummekin kerätä, ei jäisi yksin aloittajan ja muutaman muun puhumiseksi, aloituksen mielelläni teen, mutta muuten voisin sivusta seurata ja käsiäni taputella.
    Nuo Cittarin korvapuustit kaikille varmaan maistuisi;)

    No taitaa taas tältä aamulta riittää, voikaa hyvin ja nauttikaa tavallanne sunnuntaipäivästä !
  20. Mukavia perjantaiaamun huomenia, harmaus jatkuu sään suhteen, kaksi astetta pakkasta.
    Eilen olisi ollut se askarteluryhmä, mutta enpä saanut itseäni sinne, jotenkin mielessä, että ei varmaan mitään uutta tarjolla minulle, voin olla väärässäkin.
    Näin käy, kun on havainnut, että mitä on, se riittää, en tarvitse en kaipaa mitään uutta pölynpyyhkimis kohdetta.
    Minun tappioni tuokin menemättä jättäminen varmaan oli.

    Tuo sama labrakoe pyyntö olisi minunkin tehtävä, niin sanottu vuositarkistus, itse tunnen ettei ihmettä muutosta ole edelliseen tarkistukseen, mutta yllätyksiäkin voi olla.
    Olen mittaillut verenpainetta ja sydämen sykettä, arvot kohdillaan.
    Mitenkähän tunnen niin suurta kielteisyyttä koko terveyskeskukseen, vaikka harvoin käynkin, se vähäkin saisi olla kokonaan käymättä.
    Tein sen viikon puhallustestin ja toimitin tulokset tulkintaan, ei ole kuulunut mitään, no odottelen tiimin kokoontumista ja päätöksiä kohdalleni tekevän.
    Kyllä tuo maailman sekaisen oleminen huolettaa juurikin jälkeläisten suhteen, mitä joutuvatkin vielä kokemaan, sodat ei koskaan ole jättämättä pelkoja ja puutetta, kokemuksen äänellä puhun.

    Hankalaksi meni korpikirjailijan lonkan leikkaus, näitä takapakkeja voi satua, voimia jaksamisiin, hyvinhän olet suhtautunut asiaan ja eipä vahingoille mitään voi.
    Enpä usko, että mieli leuhkimisiin nyt riittää, kai se parantuminen mielessä on.

    Moraalin vartioiksi en usko kenenkään pyrkivän, omien tuntojen mukaan eläydymme, jos ne joillekin on kehumis tai loukkauksen määrite, on oma asia näin tuntea.
    Suurilta osin myötäeläminen ja ymmärrys viestejämme sisältää, no myönnettävä on, että joskus hyvin kielteistäkin, sitä ei kukaan kaipaa.
    Paheksua voimme, mutta opettaminen ei taida tuloksia tuoda, toivoa on kuitenkin oltava, että osaisimme sovussa kirjoitella.
    Kauniit ajatukset ovat voimia antavia ja niiden viljelyyn aina toivoisi päästävän.

    Päivä on taas jo pitkällä, on näköjään tullut tavaksi koneen ääressä viipyillä melkein puolille päivin, ei välttämättä hyvä tapa, mutta sen voin itselleni sallia, kun ei mihinkään ole kiire.
    Hyvää viikonlopun alkua teille ystävät ja myös vähemmin ystävyyttä tunteville.
    21. 12 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt