Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

349

  1. Arvasin, että joudun "tilille" viestistäni.
    Nostan kädet ylös, en todella osaa neuvoja antaa, miten asiat hoidettaisiin, ei ole opettaja koulutusta ja varmaan palkkaus ei vastaa vaatimusta.
    Koulussa istuminen ei taida olla helpompi opettajien homma, niin uskon, jotenkin vain mielenkiintoa olisi lisättävä.
    Suurien palkkojen myötä voisi kuvitella, että viisautta ministereiltä löytyy.

    Markiisitar varmasti saa palkkansa, uskon vakaasti oikeuden tapahtuvan, onhan pientä kapina henkeä jo ilmassa. Espanjan historiakin on ollut hyvin julmaa ja sekin olisi hyvä aihe tutustumiseen.
    Frankko niin kuin monet päämiehet ovat koetelleet kansojaan tavalla jos toisella, ei kovinkaan lempeästi aina.
    Pitänee pysyä kotimaan historiassa, aukkoja paljon siitäkin minulla.
    Arjesta puhuminen on sitä samaa arkea sodasta mainitessa, en mielelläni politiikkaa, en uskontoa ketjussa toivo.

    Onkohan koskaan ollut hallitusta, joka olisi täydet pisteet kansalta saanut ja korona unohtui, kun luettelit menojen kasvua, sekin oli mittava velannostaja.
  2. Huomenta pilviseen säähän, hämärää vielä tässäkin ajassa.
    Syksyllä ajetaan monilla rattailla, tämäkin niitä vanhankansan sanontoja, eilen oli kaunis aurinkoinen sää ja värien loiste kertaantui.
    Puissa vielä runsas lehdistö, väri kuitenkin alkaa keltaiseen taipua koivuissakin.
    Puolukkaa tuntuu olevan metsässä ja nyt hyvän mehun saakin, minäkin yhden litranpullon mehua jo olen tyhjentänyt.
    Eipä tule mitään mehua, ei limsaa meikäläinen koko talvena ostaminen.

    Uutisista kuulin juuri miten 70 vuotias mies oli ystävättärensä surmannut, saman ikäinen oli, mikä vielä tämänkin ikäisenä tämän pystyy tekemään?
    Kai se on tämän hetken olotila joka puolella, ei mikään ole pyhää, ei edes ihmishenki.
    Sitten puhutaan nuorista, mistä he oppivat mallinsa, aina noita hirmutekoja kuulee ja nuo sodat tuntuvan kiehtovan joidenkin mieltä.
    Nuorella jolla ei ole mitään mielikuvaa menneistä, näkee kaiken ihannointina ja huomiota saavana.
    Siksi historia olisi meille kaikille tärkeä tuntea, oppitunnit koulussa pitäisi saada kiehtoviksi.
    Vanhoista puhuminen, muisteleminen on jotenkin ja joidenkin mielestä turhaa ja vaikeaa varmaan monelle edes uskottavaa, mutta omat vähäiset kokemukset tulisi ilmoille kertoa.
    Melkein kaikki sarjatkin mitä televisiosta nykyään näkee, raaistuu, todellisuus katoaa.
    Tästäpä riittäisi esimerkkejä, mutta minun ääneni ei kauas kanna, joten totean vaan taas kerran.

    Politiikassa taas muistetaan hyvinkin edellisten hallitusten virheet, joskus miettii mitä sillä onkaan tekemistä tämän päivän asioihin.
    Tilaisuus tehdä hyviä päätöksiä nykyistuvalla hallituksella, onko samoja virheitä pakko toistaa, kun esimerkki niiden huonoudesta on tiedossa.
    Säästöjä tehdään ja mistäs muusta kuin sen pienimmän elämää koskevista, milloinka hallitus esimerkkinä toimisi, pudottaisi ansionsa tavan ihmisten tasolle, matkustelut minimiin kaikilta virkamiehiltä.
    Jos matkoja tehdään on todistettava, että kauppoja syntyy, hyviä sopimuksia tehdään.
    Velka vaan kertyy, tarkoitus on kai ollut pienentää sitä osuutta säästämällä.
    Muisteloita entisten hallitusten toimista ei asioita kuntoon saa, onhan nekin kaikkien tiedossa.
    Nyt eletään tätä aikaa ja syyttelyt entisistä hallitusten toimenpiteistä ei enää päde.
    Jokaisella oma käsitys asioista ja niiden hoidosta saa olla, mutta yhteinen hyvä kuitenkin päämäärä.

    Arki on taas edessä ja nyt en uho mitään, kerron jälkeenpäin miten päivä kului, ainakin LaPromessa osan päivästä varastaa.
    Myssyni sain eilen valmiiksi, nyt jotain uutta puikoille kumminkin, sade täällä meillä ropisee , miten teillä toisilla?
  3. Sunnuntaiaamu, sen hiljaisuus on hyväksi mielelle ja päivän suunnittelulle, mitään suurta ei tekeillä, myssyn neulonta on tällä hetkellä tarve ja kukan kastelu on sunnuntaipäivän tehtävä.
    Ruokaa taas eilen monen päivän tarpeen sain pullakokeilun kylkiäisenä, pakkaseen sain osan mahtumaan.
    Naapuritalon koirat ja koiran ulkoiluttajat jo samanlaisia tuttuja kuin te kirjoittajat, te kirjoittaen, nämä koiria taluttavat kasvotutuiksi tulevat.

    Otan hyvillä mielin tuon siirron vastaan, minkä ano teit, ylisanoja kohdalleni, sillä kyllä täällä livenä löytyy muunkinlaista luonteen piirrettä.
    Kuitenkin tuo ymmärtäminen kohdallani, viestieni tulkinta on tarkoitus olla iloa tuottavaa, ei loukkauksia kenellekään, aika hyvin olen omasta mielestänikin asian pystynyt kuosissa pitämään.
    Mielestä on aika usein jätettävä kielen päässä pyrkimä kielteinen ilmaus, tietäen sen aiheuttavan ketjureaktion vastauksineen.
    Kaikilla ihmisillä on puolustukseen tarvetta, mutta siihenkin voi oppia, että jättää väliin.
    Mielipiteen lausuminen on sekin taitolaji, paras punnita sanojaan, mitä sanonnasta seuraisi, hyvin olemme tuonkin taidon oppineet, ainakin useampi.

    Sodista ja niiden uhkista tuo pelottavia asioita mieleen, sankarihaudat siitäkin muistuttaa, niin paljon tuhottuja haaveita, en usko kenenkään sellaista toivovan, valtansa pönkittäjät saavat mielet sotaisiksi, saaden sodan olemassa olon aiheelliseksi.
    Tavan kansalaiset ei sitä halua, viisauden tässäkin asiassa toivoisi voittavan.
    Tiltusta kuulin sota aikaan, tai paremmin asia valottui sodan jälkeen.

    Ano 16,03, sait tuon lantun olemassa olon mieleen, varmaan nuo kukkoset paremmin onnistuu, kuin kukkona, pari viikkoa sitten kukon tein ja syötyä tuli herkkuna.
    Pieni se oli, mutta kuoretkin tuli "mutusteltua", pitänee kohtapuoliin uusia, nyt juurekset kypsyvät pian.

    Demeter, en pidä pahana lepopäivänäkään, jos haravan käteen ottaa, siinä mukavasti saa liikuntaa, raitista ilmaa, pihan kuntoon laittamista, haravanvarsi nojana kelpaa väliin nojaillen levätä.
    Kyllä ne avun tarpeet tulee eteen meikäläisellekin, on vaan vaikea katsella hiljaa, jos kaikki ei suju niin kuin toivoo.
    Tapani siivoukselle on vaativat, tytärkin joskus harmittelee ja vähän arkaillen apuun tuleekaan, no siinä asiassa minulla oppimista, kaikkeen se pakko eteen tulee.

    Brinkkalan taidot puukäsitöihin voisi vaikka miten hyvin onnistua, jos olisi tarvjttavat välineet.
    Mieleeni tuli tyttären käsitöiden teko, sukkaa neuloi ja minä purin ja sitten yritin hänen käsialallaan neuloa tilalle, no kuutonen tuli käsitöistä, mutta kun poikien käsitöissä joutuivat koe mielessä olemaan tuli yhdeksikkö.
    Nauroivat asian tietäneet, että huonon numeron äiti sai, kai opettajakin asian näin ymmärsi.
    Tällä en tarkoita ettetkö käsitöitä osaisi tehdä brinkkala, muistutus vaan siitä, että moni taito piilee, odottaen tilaisuutta tekemiseen.
    Makriina puhuu asiaa jo ikänsäkin puolesta, kokemuksen äänellä, kuten minäkin aina yritän, näin vanhana ja viisaana.

    Nyt sitten tämän päivän urakkaan, kukkien hoitoon ja kasteluun, nekin oman osansa vaativat, onnistunutta sunnuntaipäivää toivottelen.
  4. Piti tulla varoittamaan, ne omenapullat ei sitten vastanneet kuvitelmia, tai paremminkin minä en onnistunut.
    Taikina tuli liian voitäytteinen katkeili, kun yritin omenan ympärille saada ja reikä pitää olla suuri, että sopii kiertämään, ehkä en uusi tätä luomusta.
    Näytti niin helpolta, kuten moni muukin asia, minulle kuitenkaan ei kaikki onnistu.

    En muuten tiedä minäkään mikä tiltu lista on?

    Kysymysmerkkinä minä myös sodista, tiedän sen, että syyttömät niistä joutuu kärsimään, menisi ne sodasta päättäjät sinne eturiviin.

    Kuuntelin kansanradiota taas hommia tehdessäni, aiheena olivat kaiken osaavat miehet, tai ainakin selitykset sen mukaisia.
    Minusta ei miehissä sen enemmän selittelijöitä kuin naisissakaan, mutta kotitalouden asioissa saisivat apua pyytää naisilta, siis suunnittelu vaiheessa.

    Niinpä jäi muut hommat ensi viikkoon, masennuin noista leipomuksista, hohoijaa.
  5. Huomenta viikonloppuun ja saunailtaan, tämä viikko on ollutkin työteliäs, joten löylyt kivasti kaiken vaivan vie mennessään.
    Matot kuivamassa parvekkeella saavat kuivaa omaa tahtiaan, liian nopea kuivaminen ruskettaa, joten nyt sopii kuivaa hitaasti.
    Vielä muistui yksi urakointi, liesituulettimen pesu ja ei kaikkein mukavin homma lopuksi jäänyt.
    Tekemällä siitäkin pääsee.

    Brinkkala Kahvipirtin mieleen toi ja värimaailmaa arvailit tälle päivälle, no kaavailin mielikuvituksen avulla näitä värejä.
    Pellavalangasta kudottu pöytäliina, keskeltä ruskealla ruskea raita, siitä ohuilla raidoin oranssista keltaisen sävyin luonnonvalkoiseen.
    Valkeat kahvikupit, vihertävän sävyin servetit, kesää muistaen.
    Pellava on rouheinen, karkeahko, on eloisa liinana ja keltainen krysanteemikimppu maljakkoon, tuoden auringon loistamaan tuoden hyvän mielen kahvihetkeen.
    Jos vielä pirttiä muistaen laitan Syysunelman soimaan, eikös jo herkistä mielen.

    Nuo maailman tapahtumat miettimään pistää, katselen Pohjois-Korealaista sarjaa, mielikuvituksen tuottamaa, ja siitä ajatukseni siirtyy tuohon epäluuloon, mikä maailmassa vallitsee.
    Epäluulo, valehteleminen, oman edun tavoittelu ja vallanhalu.
    Salakuuntelua jopa hotellihuoneisiin näissä sotaisissa maissa koetaan.
    En ole päässyt mihinkään selvyyteen tuosta Hamasin ja Israelin välisesti sodastakaan, uskomattomalta tuntuu, että tämän ajan ihminen ei voi sopia asioista ilman tappamista.
    Hyvän kuvan antaa myös tämä palstakulttuuri, sotaa jollain tapaa täälläkin, miksihän?
    Mitkä tilanteet näihin taistoihin johtaakaan, kansat kärsivät ja pieni joukko vallasta kiistävien joukko saa ihmiset alamaisikseen.
    Johtajuutta kaivataan, mistä sitä löytyy, ei hyvältä näytä, katsellaanpa vaikka omaa maatamme ja eloa täällä, joillakin hyvin menee, mutta valtaosa kamppailee elämänsä vaikeuksissa.
    Hyvän jakamista ei osata.

    Demeteer, kyllä nämä pankin palvelut on minimissä täälläkin, yksi konttori, johon aika on tilattava Helsingistä, samalla soitolla kysyy asiansa sieltä
    Pankkineitejä ei enää istu kopean näköisinä tiskin takana, mihin heidänkin tiet lienee kulkeutuneet.
    Eikun sopeudu vaan kaikkeen, mitä ylhäältä annetaan.

    Makriina, olen kallistumassa siihen suuntaan, että apuun on turvauduttava, yksin roskasangon tyhjennys työstä käy, eilen kannoin osan kukkamullista pensaan juureen, olipa työläs homma, roskapussin viejää kaipaan.

    Löysin kivan reseptin Facesta, aion kokeilla, Neeassa kokeilepa sinäkin, kun niitä omenoita on runsaasti
    Pullataikina tavalliseen tapaan kaulitaan jo otetaan ohuita nauhoja jotka kierretään viipaloidun omenan päälle, josta keskeltä poistettu siemenkota,, kohotetaan ja uuniin, näytti niin herkulliselta.
    Kanelisokeri sopii hyvin omenan mausteeksi.
    Olen samasta Fasen sivuilta löytänyt helposti tehtävän (sen näköistä) kukan haarukan avulla tehden, tulee kaunis, minun tekele ei vaan onnistunut, en anna periksi, yritän uudelleen.

    Päättäväisin aatoksin liesituulettimen kimppuun, jos ei sika syö eväitä, mutta siihen olen opetellut, että heti asiaan tarttuen se tulee tehtyä.
    Aurinkoista päivä teille kaikille.
  6. Huomenta pimeästä ja sateisesta Savosta, tuuli on laantunut, syksyinen on sää, mutta näinhän aina lokakuussa onkin.
    Tytär meni mökilleen, oli sähköt menneet poikki ja pakkanen sielläkin vielä ruokaa täynnä, pakko oli hätiin joutua.
    Haudoilla kuitenkin käytiin ja nyt todella kauniit kanervat sinne jäi silmää ilahduttamaan, mieli senkin asian suhteen on hyvä, hyvin oli hauta hoidettukin, kaikki siistitty.
    Kaupassa käytiin samalla reissulla ja tarjoukset kierreltiin toiveideni mukaan, tänään menen pyykkitupaan ja pari mattoa aion lattialla siellä puhtaaksi saada.
    Niin alkaa kaikki tekemättömät työt olla tehty, kevääseen asti isommilta hommilta selviän.

    Mitäpä sanoisin uudelle tulokkaalle Nojatuolista, ehkä lyhykäisesti, tämä on arkipäivän asioiden kertoma mahdollisuus, ei siis mitään aihetta jonka pitäisi pysyä aiheessa, täällä rönsyilemme, kertoen jokainen omia kömmähdyksiä, ilon ja surun tunteita.
    Mitään vaatimuksia ei aseteta, no tietenkin toisten huomioon ottaminen, loukkaaminen ja henkilökohtaisuuksiin emme sorru.
    Asiallisia neuvoja toki luemme mielellämme, aina opiksi ovat, ei muuta kuin tervetuloa joukkoon.

    Tuon laumanjohtajuuden, heti irti sanoudun moisesta, olen aloituksen aikaan laittaja, en muuta, ymmärrän kyllä, että hyvällä näin mainitsitte, mutta huomiota saan kirjoittajanakin.
    Kaikilla on omat mahdollisuudet johtajuuteen jos niin halutaan, mutta yhdessä tämä homma onnistuu.
    Olen toki iloinen, kun huomioitte minuakin mukavasti, eihän tämä kirjoittelu onnistuisi, jos ei kukaan vastauksia antaisi.

    Toivotaan, että mitään puolustettavaa ei synny ja tilanteet saataisiin rauhoittumaan, näin minäkin olen Natoon liittymisen ymmärtänyt tuovan turvallisuutta.
    Minultakin kiitoksen sana Anoille joilla on mukava tarkoitus Nojatuolin suhteen.
    Hurskaisella noita harmituksia vaan riittää, ikävä on jos laskujakaan ei saa maksettu, eivät kauan pidä, kun ulosottoon laittavat.
    Kai pankista jonkunlaista neuvoa antavat, soita ja pyydä.
    Olen minäkin apua joutunut jonkun asian vuoksi pyytämään, jätän soittopyynnin ja kohta ottavat yhteyttä.
    Noiden hyökkäyksien vuoksikin on syytä ottaa yhteyttä, jos homma ei pelaa., onhan se yhtä opettelua näiden aina uusiutuvien ohjeiden kanssa.

    Aivan minun suullani puhuivat demeter kuin Makriinakin, olen huomannut juuri noista syistä monikin Nojatuolin oven aukaisee, haluamme kuulla kuulumiset, joskus vähän ikäviäkin, mutta valtaosa myönteistä ja siitähän mieli hyväksi tulee.
    Minulle itselleni on hyvä saada todistettua, että vielä sormet kutakuinkin toimii ja saan näpyteltyä sanomisiani,, ehkä aivoillekin voimistelua, sen minkä pystyvät vastaanottamaan.
    Jotenkin lohduttavaa kuulla, että brinkala kärsimättömyydestä kärsit, sama täällä ja onnittelut hyvästä lopputulemasta.
    Vanha oli veräjä, mutta vanhempi, harmaampi Mikko on varmaan, niinhän runo kertoo, tänä päivänäkin vastaavaa voi löytyä.

    Nyt päivä valkenee ja alkaa olla sopiva aika mennä kolistelemaan pyykkitupaan, kohta toivon mukaan pari matonpätkää kirkkaamman värin saa, päivän iloja teille kaikille.
  7. Lokakuun kymmenes ja Aleksis Kiven päivä, voisi kuvitella, että näin tuulet silloinkin vinkuivat, kova myrsky on yön aikaan riehunut.
    Uutisista kertoivat, että 10000 taloutta ilman sähköjä Pohjois-Karjalassa.
    En muista koska olisi sähköt pois olleet, kaduillakin täysi valaistus, näin tässä minun läheisyydessä, sivummalla kuulemma eivät pala.
    Historian kertomaa ja mielenkiintoisia on tiedot, tosin vaihdellen kertojasta riippuen.
    Äitini syntyi 1896, miten paljon joutuikin kokemaan elämänsä aikana, nälkävuodet, sodat, kapinat, kaiken keskellä perheen hyvinvoinnista huolta piti, laskematta askeleitaan, miettimättä uupumusta, pakko oli jaksaa.
    Jaksoikin, kunnes 76 vuotiaana loppui elon taival. kaksi lastaan hautaan saattoi ja sitten me kolme aikuisiksi päästiin, perheet perustimme ja vanhempien sitkeyden saaneina jaksoimme mekin, tosin yksin tänä päivänä.
    Harmissani olen, että en ymmärtänyt niitä vanhoja aikoja kysellä ja selvää ottanut, olisi ehkä kirjan aiheet saanut.
    No eipä minun kärsimätön luonteeni olisi kirjailijaksi pystynyt, mutta olisin kuitenkin historiaa voinut lapsilleni valottaa.

    Tuo Kova pää, oli runo jota kouluaikanani kilpailussakin lausuin, kai oli jotain viitteitä siihen , että osasin lausua, mutta siihenpä sekin jäi, sisareni kyllä loisti silläkin alalla, monessa muussakin.
    Toinen mieleen jäänyt runo oli Veräjän Mikko, raajarikko ja vanha Mikko oli, tienestä hankki veräjän aukaisulla matkaajille.
    Kirjat on aarteita, niitä lukeminen useasti selvensi asioita, tietenkin kirjailijan näkemyksin, totuuttakin on niin monenlaista.
    Olen yrittänyt ajatusta kirjojen lukemiseen johdatella, nyt ei käsitöille ole juurikaan kohteita, voisi pystyä rauhaisaan mieleen ja lukemisen uudelleen oppimisen, sohvatyynytkin valmistui, mistä aiemmin puhuin.

    Taidat olla monitoimi nainen sinäkin brinkkala, Eliaanan jo sellaiseksi olen ajatellut, otatte porat ja muut työkalut miehisesti käsiin ja jälkeä tulee.
    Miksikäs ei, eihän naisen tarvitse avuton ja hento olla, tässä maailmassa on pärjättävä, minulle nuo voimien katoaminen alkaa esteitä laittaa.
    Yksin en kaikkia parvekelasejakaan saanut liikkumaan, tyttären kanssa yhdessä ne saimme liikkumaan ja työ tuli suoritettua.
    Taitaa nuo lasini parvekkeella olla ensimmäisiä aikoinaan ja hyvin hankalat, nyt jo helpompia tekevät.

    Julkisten asiat voi lukea lehtien otsikoista halutessaan, minulle historian havina saa mieleniinnon heräämään, elämänkerrat myös puhuttavat, uteliaaksikin voisi sanoa, mutta en myönnä sitä olevani, tiedon oikeaa pohjaa etsin, miten joku mittavan huomion saanut henkilö on osannut elämässään luovia.

    Nuo jouluaskartelut mielen taas herättelevät, ongelma vaan on se, kun jo liian kanssa sitäkin lajia löytyy, poiskaan ei raski heittää, kun ovat suhthyvin säilyneet, no kortteja voisi muutamia tehdä.
    Liput saloissaan saavat tänä päivänä kyytiä ja katson tuota naapuritalon lippua, on hiukan huonosti sidottu, koska valuu alaspäin, kohta puolitangon tavoittaa.
    Tuossakin hommassa omat niksinsä.

    Makriina tilasi mukavia viestejä, minä tilaan auton kauppareissulle, no tilaus tehty jo muutama päivä sitten, tytär tulee hakemaan, hyvä niin, olisi aika raskasta kärriä vetää tuossa tuulessa.
    Koettakaa pysyä pystyssä, pienen elopainon omaavat vaarassa.
  8. Huomenta melko kauniiseen aamuun ja hyvän mielen saaneen mummelin mietteisiin.
    Nyt on joka nurkkakin koluttu ja ikkunat hohtavat puhtaina, verhot hyvin laskostettuna ja kaappien päällisetkin putsattu.
    Oli ilo katsoa sitä vauhdikasta työn tekoa, mitä tytär esitti (65 ), noin kai minäkin hänen iässään, nyt pitää levätä vähän väliä.
    Pari tuntia vei tuo siivous kaikkiaan, tosin vävykin joutui parvekkeen lattian pesemään, heidän taloudessaan miehen kuuluu osansa tehdä ja hyvin tuntuu sujuvankin.
    Torstaipäiväksi sovittiin kanervien vienti haudoille, hieman myöhäinen ajankohta, mutta en aiemmin edes muistanut, aiemmin on viety aina hautojenhoidon päätyttyä.
    Voihan syksy venyä lähemmäs joulua, vielä ehtii kanervienkin väreitä haudalla käydessä nauttia.
    Jouluakin jo kaavailtiin , tytär ehdotti, että kolmelleen heidän luonaan olisimme, haudoilta tultua syötäisiin ja illemmalla saunottaisiin, toisivat kotiin niin halutessani, jätettiin hautumaan, voihan vielä muuttuakin, on aikaa pohtia.
    Tytär tykkää myös ohjelmoida elämää etukäteen, kuten minäkin.

    Tuo onkin tuttu ja aikoinaan hyvin tarkkaan elettyä seurantaa oleva Erikin XIV elämän kuviot.
    Tykkäsin ja tykkään edelleen historian kerronnasta ja tuo surullisen kuuluisa sai mielikuviakin lentämään.
    En ollut kuullutkaan tuota Annikki Tähden laulamaa versiota, se aiempi" Viirit liehuu", tuli tutuksi, kaunis sanoitus kummassakin, jotenkin vaikuttava, helppo eläytyä heidän elämäänsä.
    Eliaana kerroit niistä kuopista Turunlinnan vankikopista, minullakin muisto niistä, vuosikymmeniä sitten käynnistäni.

    Minulla on myös hyvin kukkineet pelargoniat, otin niistä oksia ja juurrutin, yritän pitää hengissä ensi kesää varten,
    Ennen aikaan kukat annettiin kuivaa, joskus vettä vähän antaen talven aikaan ja keväällä leikattiin melko lyhyeksi ja ikkunalle kasvua odottamaan, hyvin kasvoivatkin monia vuosia, kukinta vaan parani.
    Kaupasta ostettujen kukkien juurtumista uudelleen en ole onnistunut saamaan, nyt on puutarhalta suoraan ostettuja ja ainakin yksi on hyvän kasvun aloittanut.

    Teillä siellä Turun seuduilla on niin paljon noita historian havinalla täytettyjä linnoja ja maisemia, täällä päin vähemmän, no onhan Olavinlinna täällä Savossakin nähtävyys ja taruja sieltäkin.
    Myös Annikki Tähden laulama laulu pihlajasta, joka kasvoi muuriin haudatun neidon kyynelistä, kai pihlaja on jo kuollut, laulu elää.
    Voi vain antaa mielikuvitukselle vallan ja eläytyä niiden aikojen arkeen muurien keskelle.
    Pitäisikö tilata äänikirjoja, jos niiden avulla oppisi keskittymään kirjojen maailmaan.

    Nyt sitten laulamaan vähän nuorempia sävellyksiä, vaikka tuo melodia päähän jäikin soimaan.
    Kiitos kaikille viesteistä ja jatketaan elämää näilläkin osin, heippa;
  9. Olen kyllä päättänyt olla vastaamatta syytöksiisi ja arveluihisi, kun muuten tämä juttu eikun jatkuu.

    Olen kirjoittanut tämän sanonnan ja minun on ollut vaikeaa, tai paremmin en halua salapoliisina toimia, kuka on ystävä kuka vihollinen, olet varmaan huomannut, että en palstalla työkseni istu.
    Muistelen puhetta olleen kahdesta anosta, jotka perässä räksyttää, kai muut on sitten ystäviä
    Yritin olla huomioiva ja ajatella, että ystäviä on paljon asianomaisella, totuuttahan en tiedä, en siinäkään ajatellut virhettä tehdä.
    Sinä kumminkin ystävät laskit, 3 heitä sinun mukaasi on, joten yli hypäten niitä luulin olevan
    Arveluni ei liene loukannut ketään, minulla ei ole lukua omista ystävistäni, uskon kuitenkin heitäkin olevan

    Kirjoitella voi, vaikka mitään viha/ystävyys suhdetta ei olekaan, siinä sitä saattaa ystävystyäkin.
    Nyt toivon, että jätät minun arvosteluni , kirjoitellaan asioista jotka useampaa kiinnostaa.
  10. Huomenta pimeästä Savosta, kai muuallakin pimeys on jo voittamassa päivän valoisuuden.
    Jotenkin kuitenkin elämä tätä vaihtelua kaipaa ja onhan vuodenajat meille suomalaisille rikkaus.
    Tänään tulee tytär auttelemaan noissa hieman hankalammissa työpuuhissa ja kohta on joka paikka läpi käyty, siitähän se joskus vähän hankalalta tuntuu, kun nämä urakat tuppaa aina vaan eteen tulla.
    Kevääseen mennään, kunnes isommin taas asioihin palataan, no varmaan monta kertaa tulee siivouksetkin mainittua.

    Pahoillani olen juuri tästä, että viestittely menee henkilökohtaisuuksiin, emmehän tunne monetkaan toisiamme, ne vakikirjoittajat joiden asioiden kertomisnet saavat vastailemaan tulee tutuiksi ja sen ystävällisyyden aistii.
    Samanhenkisyys antaa aiheen vastailla ja näin saadaan keskustelua monen laisista asioista aikaan.
    Vuosia samalla nimimerkillä kirjoittajiin on syntynyt ystävyys suhde ja anonyymien ystävälliset viestit mukaan kuuluvat.

    Nuo viestit anojen kertomana on mukavia kuulla, harva liki satavuotias jaksaa noin toimia, kuten ano kerroit ja ano joka herättelit herkuillasi veden kielelle useammalle, sekin niitä mukavia viestejä, näin sitä tartutetaan tekemisen ilo monelle toisellekin.
    Brinkkala tuo Koiviston sanonta ei pidä provosoitua on paikallaan, loppua ei tule jos sille linjalle joutuu.
    Muistelen Makriinan myös tästä maininneen.

    Ano 15,36 mukavalta tuntui, kun ymmärtävän viestin laitoit, sitä oppia yritän muistaa, tulee vaan joskus tarve selityksille, kun syylliseksi kaikkeen luokitellaan.
    Pitääkin kai runon mittaan sanoa "minä kaiken tein, minä konna ja varas, mutta toiste en tee, vaikka menisi pää", en muista kirjoittajaa, mutta mieleen on jäänyt.
    Runon nimi taisi olla Kova pää.
    Tuo ymmärtämisen taito ei kaikilla samaan tapaa toimi ja siksi kai joutuu aina syyllistymään joka asiassa.
    Valehteliaksi ja luottoni menettäneenä, kumpaankaan en voi muuta kuin olla pahoillani, omatuntoni on kuitenkin puhdas.

    Jatkoja rauhalliselle kanssakäymiselle on edelleenkin toivonani, kaikkea hyvää teille jokaiselle.
  11. Sunnuntaiaamun rauhaa ja tihkusadetta, on koko yön satanut.
    Eliaana kerrot veljesi radion kuuntelusta, minulla on myös auki koko päivän, näin kuulen aivan kuin huomaamatta asioita joita en muuten kokisi.
    Ikävää on tuo aistien heikkeneminen sitäkin joutuu monet iän myötä kokemaan, kälyäni olen yrittänyt radion kuunteluun yllyttää mutta sekään ei ota tuulta purjeisiin.
    Samoilla mielin minäkin ajattelen tuosta tekemisen tarpeesta, kaikki se mikä iloa antaa ja voimat riittää, on hyvä asia, olkoon se miten pientä tai tarpeetontakin, jos asia iloa antaa niin siitä vaan.
    Jotakin pientäkin tekemällä ei mieli masennu, kuten liekkokin kerroit ja näihin tekoihin voi kuulua vaikka siivoaminen, jos se innostaa.

    Brinkkala, juuri noita oireita kuuntelin, ei tullut mitään poikkeavaa, kuhmu vaan päähän nousi ja arka on vieläkin.
    Tyttärelle kuitenkin soitin siltä varalta, että jotain harmia tulisi, vakuutteli, että soita heti ambulanssi, jos joku tunne pahemmasta tulee.
    Hieman harmiaan purki, kun en uskonut ja jättänyt hänen tehtäväkseen, tänään kotiutuvat mökiltä.
    Kyllä hänellekin tekemistä jäi, verhojen ripustelut, parveke ja keittiön lasien pesu,( se on taas hankalampi homma) muutama yläkaappien puhdistus.
    Ihan kamalina pidän noita korkeita ikkunoita ja monia muita hankalia puhdistuttavia asioita, kuten Makriina esimerkkinä kerroit.
    Minulla tämä lattiakaivo on edellisen asukkaan remontissa saanut pesukoneen letkun myös siihen kaivoon sopimaan ja nyt sitten ei onnistu minkään verkon laitto, hyvä kun sen tavanomaisen ritilän saan paikalleen.
    Nuo turvallisuus asiat koskettaa myös palkattuja apuja, heillekin on taattava turvallinen tekeminen ja vastuu työn onnistumisesta on tilaajalla.
    Asia on tällä kertaa kunnossa.

    Kylmätotuus, sanot tarkkaan harkitsevasi viestisi, no minusta sitä ei tapahdu, syytit minua valehtelemisesta, miksi?
    Arvelin joskus tuntevani kirjoituksista korppiksen viestin, olen pyytänyt anteeksi tätäkin kömmähdystä, mutta se jäi teille kummallekin sitten huomaamatta.
    Et tiedä minun elämästä mitään, tuskin pystyt valehtelijaksi näin julkisesti sanomaan, mutta olkoon, itse tiedän mitä teen ja mistä vastaan, luulen, että luottamuksesta nautin toisten kirjoittajien taholta, en tiettävästi ole mitään henkilökohtaista kenestäkään sanonut.
    Minua on lisäksesi joku moittinutkin, se jääköön tähän.

    Demeter asiaa puhut, noin minäkin asioista ajattelen, kaksiketjua arjen keromana ei ollenkaan paha asia, voisimme säästyä turhilta, usein kitkeristäkin maininnoista.
    Toisten huomioiminen kirjoittaenkin on suotavaa, ei vaan ole minä ja minä, kannustus kirjoittamisiin saa voimaa huomioimisesta, ei kehumiseksi voi sanoa, jos aidosti kiitoksen esittää.
    Itsekästä on ajattelu, että minä toimin niin kuin minulle sopii, ei siinä toisia huomioon oteta.
    Vuoropuhelua tämä on, kannustava mielipide jatkuvuuden takaa.
    Kiitos myötäelämisestä kompurointini johdosta, kaikille sen huomioineet.

    Mistähän löytyisi se taikasana, millä voisimme saada sopuisan ketjun, vieläkö jaksamme yrittää.
    Hyvää sunnuntaipäivää ihan jokaiselle, erottamatta ketään.
  12. Kaikella ystävyydellä kylmätotuus, en syyttänyt ketään, ehkä sinäkin voisit lukea ja ymmärtää ikein, lukemalla huomaat toivomuksen asiayhteydessä
    Minulla ei ole sitä tunnistamisen taitoa, joita voisin käyttää erotellen ystävät ja viholliset.

    Olen kyllä monta vuotta kyseisen kirjoittajan viestejä lukenut ja aina ne ei minun tekemisiäni nosta,, mutta turhaa oli taas tuo likakaivon pesu esille ottaa, itse härnäät harjanvarsinesi.
    Ehkä minä olisin pahoitellut sattumaa.
    Taiteen puhumisesta ei kohdallani voi siten puhua.

    Tuntematta sinua kylmätotuus, ihmettelen ärtymystäsi minua kohtaan, aina löydät kielteistä sanomastani, ystävyys lienee kaukana, jospa selviän ilman sitä.
  13. Kauniina alkavaan perjantaipäivään, hyvät huomenet, kauppareissu edessä, pieni lenkki siitäkin syntyy.
    Ketju on täyttynyt nopsaan, ei ehkä kaikkein parhaalla tavalla, alkaa jo hieman kiusalliselta tuntua, kun tarkoituksella halutaan hämmentää ja sekoilla, ei ainakaan naurata.
    Huumoria kaivataan, mutta ei minusta naurun aihe voi olla, jos toisia loukataan.

    Sen sijaan jotkut vanhat sanonnat puoltaa paikkaansa, kuten hyvät mainoksetkin, joita on mukavasti esiin tuotu.
    Yksi aika osuva vanha sananparsi mielestäni on, alkua en muista, mutta loppu toteaa, että tyhjännaurajasta ei miestä synny.
    Paljon on vanhoja sananparsija, joita ajatuksella lukien huomaa osuman moneen asiaan.

    Tuo liika siisteys on tietenkin jo sairautta, tiedän minäkin ihmisen joka hammasharjalla hankaa lattialistat, soodaa pitää aina olla käsillä jopa äidillään, kun hän kylään tulee kirkastaa pesualtaat ja muut kiiltäviksi tarkoitetut pinnat.
    Minuun verraten olen aika sottapytty, mutta pöly on pahasta, jos astman vaivoja kokee ja pölyähän ei pois saa kokonaan koskaan.
    Tuo mullan kanssa toimiminen on jos ei muuten, niin kukkien mullanvaihdon yhteydessä meillä melkein kaikilla tuttua, sen teen paljain käsin, kiusallista vaan on, kun kynsien alle multa menee.
    Tykkään vähän pidemmistä kynsistä ja niiden puhtaina pitäminen työllistää.
    Kädet on minulla ainut kohtalaisen kaunis asia, nyt nivelrikot nekin rumiksi tekee.
    Hyvä kuitenkin, että vielä puikot käsissä jollakin tapaa pysyy, suonenveto on käsiinkin tullut, lyhytaikaisesti jäykistää sormet.

    Kaipailen näitä kirjoittajia joilla on tapana ollut käydä viesti laittamassa ja asiaa puhumassa, tervetullutta olisi viestit jotka asiapitoisia ovat ja elämään liittyvät asiat pääasiassa, huumori virkistää, kun sekin jotain aitoa iloa antaa.
    Ramoonan rauhalliset viestit, samoin monen muun, tekevät ketjusta mielenkiintoisen.

    Nyt liikenteeseen, aivan kuten monet muutkin kunnon ihmiset tekevät, yritettävä on mukana kestää.
  14. Torstaiaamun huomenet, pilvessä on, satelikin ja näin käy aina minun ikkunain pesun jälkeen, mutta työ kumminkin tehty.
    Isoin urakka kuitenkin tekemättä, parvekkeen puhdistus, se tapahtuu maanantaina jos sää sallii.
    No niinpä taas rättien heilutuksella aloitin, vaikka toivomus kuului, että ei siivoamista joka viestiin.
    Arjen tapahtumisista kertominen on tämän kaltaista, hitaasti kun kaikki asiat toimii, riittää luuttujen tarinaakin joka päivään, mutta lupa on toisenlaisia viestejäkin laittaa, nehän virkistävät.
    Huumorilla kaiketi kirjoitettuja on nämä aikatauluohjelmat, ehkä kuitenkin liian tarkkaan tulee seurantaan, mutta jos se on tarkoitus siitä vaan.
    Saattaa käydä niinkin, että vähäinen asiallisuus ketjusta häipyy, tilalle tulee yhä enemmän näitä "tokaisuja!, keskustelu se vähäinenkin sen nimikkeen alla loppuu.

    Mielestäni arjen toimintaan kuuluu myös paljon elämälle tarpeellista, uusia asioita tulee ja kaikkiin tarvitaan ohjeistusta, niitäkin voi ketjussa tarjoilla.
    Sairaudetkin ovat tämän ikäryhmän ihmisille aina lisääntyvä harmi, niistäkin sanan sijaa on ja purkautuminen monta kertaa helpottaa.
    Yleistä elämän sujumista, tai paremmin sujumattomuutta, siitäkin huolia aiheutuu ja hyödyllistä kuunnella miten niistäkin selvitään.
    Harrastuksista ja niiden kertomista, voi tulla intoa toisillekin, siksi nekin kuuluvat ketjun jatkuvuuteen, siis paljon, paljon muuta, kuin vain siivoaminen.
    Tämä nykyinen tyyli, heittää joku sana näkyville, saaden sitten vastaamaan samaan tyyliin.
    Jospa jättäisimme näkemättä ne heitot, mitkä on ärsytykseksi heitettyjä ja huomioisimme vain vilpittömällä mielin kirjoitetut, asiasisältöäkin olevat viestit.
    Toivomuksia taas moneen suuntaan, jospa joku onnistuisi.
    Kaipaan pitkiä, asiaa sisältäviä viestejä, joista löytyy aihetta vastaillakin, voisiko sanoa hymy huulilla kirjoitettuja;)D

    Nyt sitten toteuttamaan sitä mielitekoa josta puhuin aiemmin, eli sipulipiirakkaa, väliin tarvitsee hyvän mielen antavia ruokia jaksaakseen, pienistä asioistakin hyvä mieli saadaan.
  15. Huomenta ja taas keskellä viikkoa, minä en ehdi päiviä tunnistaa, kun jo uusi alkamassa.
    Vielä vaivoistani kärsin, minkä aiemmin aiheutin, kyllä se pitäisi uskos, että joka vuosi heikkoutta lisää tuo, vaikka itselleen yrittää uskotella, että kyllähän minä.
    Tuo kunnon hoitaminen mistä demeter mainitsit, on kovasti heikoissa kantimissa, aamuvirutteluun jää, mutta haluan uskoa, että jotain tehoa silläkin.
    Sen olen myös huomannut, että keho vaivojaan korjaa, kun aikaa antaa, miten monta vaivaa on mennyt ohi ilman lääkärien apua.

    Tilanottamisesta olette myös kirjoitelleet, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan, olisiko niin, että saman kirjoittajan runsas osallistuminen sen aikaan saa, mutta toisaalta sehän on suotavaakin, kirjoitusalustaksi tämä palsta on luotu.
    Oma aikani ei riitä koko päivää koneella istumiseen, aamuisin kyllä tämä tavanomainen tulee tehtyä, harvoin muulloin.
    Lukemassa käyn päivälläkin, jos aika ja joutavuus sen sallii, täytän sitä "tilaa" kodin hommiin.
    Nämä kodin puuhastelut ei koskaan loppumaan pääse.

    Eliaana tuosta Israelin tilanteesta, minulla ei ole oikein selvinnyt koko sodan tarkoitus, tuhoa aikaan saa, sen tiedän, kuka siellä on se joka oikeassa onkaan?
    Kyllä säilömiset on tehty, puolukkamehua suurimpaan janooni voin nauttia ja hyvää on.
    Mansikkarasiankin jo sulatin ja nautiskelin, siitä se tyhjennys ja kulutus alkaa, jos kevääseen pääsee, tyhjänä ainakin toinen pakkanen.
    Tyttäreni ja vävyni myös muuttavat pysyvästi taas talven ajaksi, mökiltään, käyvät kyllä talvellakin viikonloppuisin, kunhan jää kestää.

    Tuo Marinin ainainen seurailu ei oikeastaan ole tarpeellista, varmasti tytär on hoidettu, onhan mummi ja isäkin, kai hänelle myös vastuu kuuluu.
    Hän hoiti työnsä hallitus aikana mielestäni kohtuullisen hyvin ja nyt on yksityinen henkilö, vapaa tekemään oman halunsa mukaisesti.
    Enemmän kantaisin huolta nykyelämän menosta, istuvan hallituksen aikana.
    Ulkonäkö ei kenenkään omassa vallassa ole, kauneudesta ei kaikki voi nauttia, mutta ihminen kaikessa muussa voi olla hyväkin.
    Minun huomioni on ollut Sannan kohdalla sellainen, että hän ei esiintyessään tilaa ota, vaan hänet otetaan , häntä kuunnellaan ja näin tilasta tulee yhteinen.

    No jääköön tämäkin mietintä loppuun kohdallani, nämä ei varmaan kovinkaan suurta viisautta kanna, mutta ihan omiani kuitenkin ovat.
    Kerhopäivä ja taas olisi yritettävä paikalle mennä, sisu ei anna periksi jättää väliin, kun ystävät luottavat laulujoukkoon lisänä minunkin panosta.
    Lauluryhmämme taito ei mieltäni ilahduta, mutta yritettävä on, eihän meiltä taitoa kukaan odota, harrastusryhmä olemme, mutta jotenkin taso on aina vaan madaltunut, ikä kai osa syyllinen, kaikki vanhenemme.
    Tuokoon päivä ilon tunnetta jokaiselle, pienikin ilo on tervetullutta.
  16. Huomenia aurinkoiseen päivään ja puhtaista ikkunoista kelpaa ihastella,,, vähän aikaa, tästä kaiken keskellä asumisella on myös varjopuolensa, ikkunat hyvin vähän aikaa puhtaana pysyy.
    Jaksoin kolme ikkunaa pestä, mutta sittenpä olikin mummo aivan kuitti.
    Noista ikkunoiden auki saamisesta olen joskus kuullut, että aukeavat kahvasta vääntäen kaikki lukot, ei minulla kuitenkaan, tikkaille saa kiivetä ihan ylätasanteelle, että ylimmät auki sain ja siinäpä se suurin urakka onkin, kun voima reisistä puuttuu.
    Apua sain hyvistä käsivoimista ja sitten välillä riipuin kuin tankovoimistelija konsaan.
    Toisen harmin koin, kun taulut otin kaikki pois seinältä,( on aika paljon niitäkin) pölyjen pyyhkimistä varten ja eikös takaisin laittaessa kiviseinäkoukut tippuivat ja niin jäivät odottamaan uusia pidikkeitä.
    Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, kodin ilmeenkin jaksoin uusia, siirtelemällä huonekaluja uusiin paikkoihin, yllättävän painaviksi nekin tulleet;)

    Kiitos anolle joka arvelit kotiani kauniiksi, no onhan se minunkin mielestä, siksi kai niin hyvin kotona viihdynkin.
    Omaa makuani seuraillen olen tätä rakennellut ja aina pieniä suunnitelmia virkistyksekseni yritän miettiä.
    Tykkään puuhastella kaiken kauniin parissa, kun en jouten osaa olla ja siksi noita sisustuksen uusimisia pienissä määrin syntyy, mitään isoa en jaksa minäkään.

    Tuo joulu tuli yllättävän aikaisin puheiksi, no itsepä aloitin ja sen verran jatkan, että jouluja olen melkein koko naimisissa oloni järjestänyt perheelleni, 17 henkilöä on parhaimmillaan pöytään istahtanut, nyt sitten en kaipaa hälyä joulun aikaan.
    Tuskin lapseni rasitteena minua pitävät, omia mietteitäni ne on, vaikka kuinka herttaisia lapset onkin, vanha ei jaksa heidän ilostaan enää nauttia, kun kuusi alle kouluikäistä huoneessa pyörii koirien lisäksi on hiljaisuuteen tottuneelle vähän liikaa.
    No katsotaan miten joulun kanssa käykään, jos sen vielä näen.
    Lahjoja en osta, rahana annan, kun makuni ei nuorten tasolle yllä, no tietenkin sukkia koko suvulle.

    LaPramosan ajan lepäsin ja sitten olikin jo nukkumaan menon aika, hyvin uni maistui uurastuksen jälkeen, katsoin yhteen pötköön viikon annoksen Areenalta.
    Teillä onkin ollut kulttuuri aiheinen keskustelu, yritin ajatuksella lukea, mutta hataraksi jäi, harmittelen, kun en pysty kirjojen maailmaan uppoamaan, siksi kai katselen paljon telkkaria.
    Brinkkala, en pysty mitään profiilini laittamaan, jokin häikkä kai on, tietysti minun tekemänä
    Demeter, kyllä puhetta mahtuu ketjuun ,älä sitä harmittele, tulee sitä toisiltakin.

    Laulamaan yritän könkätä sauvojen kanssa, kyllä se eilinen vielä jäsenissä tuntuu, aurinkoa ja hyvää mieltä kaikille osallistujille.
  17. Huomenta, niin eletään kuin viimeistä päivää, huomenna jo se lokainen kuukausi alkaa.
    Voi olla, että ei nimensä veroinen olekaan, joskus yllättää, viime yönä nollan tienoilla oli lämpötila.
    Tytär kotiutuu mökiltä torstaina ja sitten ikkunan pesuapuun lupasi., ajattelin kyllä tänään pari ikkunaa pestä, tuskin pahoillaan on, jos urakka helpottuu.
    Yskäni sinnikkäästi pitää puoliaan, onneksi yöt saan nukuttua.

    Minulta on jäänyt paljon näitä ohjelmia katsomatta, olisinko yhden Elämäni biisin katsonut, samoin Vain elämää ja Selviytyjät, jotenkin en lämmennyt näkymiin.
    Kilpailuohjelmia katson, jos muistan, muuten pyörin muissa ohjelmissa.
    Tänään Areena kutsuu LaPromesan katsomiseen, juoni koukuttaa, vaikka joskus väsyttävän pitkäveteiseksi meneekin.
    Mikä onkaan tämä uusi sisäkkö , arvoitus hänkin ja kai Lope rakastuu häneen ja taas pettymys tiedossa, ehkä jotain selviää tänä päivänä.

    Olen kaksi joulua viettänyt kylpylässä, mutta en oikein onnistuneena niitäkään pidä, kotona olisi paras, mutta sekään ei hyvä, juurikaan siitä syystä, että lapsilla pahamieli kuitenkin, vaikka vakuuttaisin viihtyväni joulun itsekseenkin.
    En halua kummankaan lapsen luo, toivon heidän viettävän joulunsa ilman minusta huolehtimatta.
    Olen yrittänyt vakuuttaa, että hyvin viihdyn yksinkin, mieleni on jo menoista saanut kylläkseen, en haluaisi matkustaa, en mennä mihinkään. kai se menevistä ihmisistä mahdottomalta tuntuu.
    Puistattaa ajatuksetkin, että pitäisi pakata ja lähteä pois turvallisista maisemista, kun kotini saan taas puhtaaksi, niin eipä parempaa paikkaa viihtymiseen löydy.
    Virkkasin sen kapean peiton ja nyt sitten syntyi ajatus, että tyynyt on samalla sinilila sävyisinä aikaan saatava, pelkään jopa joskus näitä ajatuksiani, kun ne ei rauhaan jätä, ennen kuin homman toteutan.
    Kahvilla tuli mieleen sipulipiirakka ja nyt se niin kauan päässä pyörii, kunnes aikaan saan sen.
    Kumpikaan homma ei kummia vaadi, joten toteutettua tulee.

    Noita tuholaisia en ole hoteleissa tavannut, mutta Sortavalassa kerran käydessä lutikoista kokemuksen sain, siitä on jo kauan, varmaan tilanne siellä nyt toisin.
    Ainahan matkustuksesta voi harmejakin löytyä ja varmaan on hyvä matkatavarat hyvin tarkastettava, ettei pysyvää harmia kotiinsa saa.

    Eilen olikin kaunis ilma luontoon mennä ja jatkuu ainakin muutaman päivän, aamulla radiossa kehottivatkin retkelle metsään lähtemään eväiden kanssa, mikäs sen mukavampaa olisikaan.
    Muistissa minullakin säilynyt puolukkareissun metsän tarjoukset, marjojen lisäksi se värien hehku ja hiljaisuus, nyt nekin vain muistoin elää.
    Kyllä sitä vähään joutuu tyytymään, kun vanhuus tulee, liikkuminen estyy, mutta onneksi ei mieli kuitenkaan katkeruuteen sorru, aina jotain mukavaa tapahtuu.

    Olen seuraillut tässä ikkunan edessä, missä kirjoituspaikkani on, liikennettä ja kulkijoita kadulla.
    Kun tähän istahdin, oli melkoisen hiljaista, mutta nyt kellon kahdeksaa lähetessä liikene sujahtelee melko tiuhaan tahtiin kadulla ja vastapäätä olevan talon väki heräilee, koiria lenkille viedään ja kuka nyt sitten mihinkin matkaa, elämä sykkii ja minä siinä mukana.
    Nyt istuminen saa loppua ja jotain tärkeämpää on aikaan saatava, vaikka tämä kirjoittelu onkin yksi osa sitä tärkeyttä.
    Voikaa hyvin ja viettäkää iloinen syyskuun viimeinen päivä.
  18. Sunnuntaiaamun aurinko silmiä aukaisee, jokohan sateet olisi ohi, mutta katsoin toiselle puolen taloa, eli länteen, taivas uhkaavan tummana siellä sateen mahdollisuutta ennus
    Vaahterat on epäilyistäni huolimatta punaisen värin saaneet, nyt syksy kauneuttaan näyttää.
    Viimeisiä kesän rippeitä nämä kauneudet, jospa kesän lämpö ja kauneus antoi voimia ja kestämme ne lokaiset kuukaudet mitkä edessä ovat, pimeys ainakin.
    Varastot täynnä jos mitä ja lohdullista ajatella, niiden tyhjennyttyä onkin jo kevät ja kesä edessä.
    Aina näin ajatellen tulee ajatus, että tokko ensi kesää näenkään, se on asia, mille ei kukaan, edes viisautta omaavat voi varmuutta antaa.

    Tuosta silmiin katsomisesta ollaan juttua pidetty, kyllä se eräänlaisen ystävällisen kuvan antaa vaikka ei tuttuja olekaan, samaa katua tai metsäpolkua kuljemme tietämättä sen enempää, mutta hymyllä kuitenkin saadaan aikaan tunne, että samaa tietä tallustellaan, saman taivaan alla, kiva että kohdattiin.
    Olen kai aika kova puhumaan ja aina tilanteen eteen jouduttuani jotain sanottavaa keksin, vastaus voi olla yksioikoinen, ymmärrän että juttukaveria ei tästä saa.
    Melko harvoin tämä n tilanne eteen tulee, yleensä juttu alkaa ja lopulta jo melkoisen tutuiksi tullaan.

    Kahvin juontikin on aikaan saanut rupattelua, no onhan se aiheena ihan nykyaikaa, vaikka kahvin kulutus on laskenutkin 8:loon vuodessa, aiemmin 10 kilon sijaan.
    Itse juon vain aamukahvin.
    Sokeria en ole käyttänyt vuosiin, en kermaakaan, musta kahvi kaunistaa;)
    Vanhat elokuvat nuo tassilta juomiset tutuksi on tehnyt, en muista kotona tuota tapaa olleen.

    Voi niitä herrasväen pokkurointia kahvikekkereissä, ruustinna on hyvä ja aloittaa ja tarkkaan laskettiin tarjottavien määrää, onneksi tuo kulttuuri on hävinnyt, vai onko?
    Minun kauniit kahvikuppini hyllyssä pölyttyy, kun harvoin niitä esiin tarvitsee ottaa.
    Tyttäreni olisi jo kirpputorille vienyt muuton aikaan, sain evättyä tuon asian, mutta sinne ne kai lopulta päätyy, no joku arvostava saa kauniit kupit.
    Omistan pienen pienet moccakupit, kai nekin kirpputorille tiensä löytää, ei nykynuorille mikään vanha kelpaa, mukeilla kattavat kahvipöydän, no onhan kaunis sekin, millä silmällä katsotaan.

    Vanhaa luonnonpuistoa Ramoona ja ex-binkkala ihastelitte, voin melkein luonnonmukaisesta puistosta minäkin puhua, vanhojen puutalojen ollessa voimissaan, asukkaat istuttivat toinen toisistaan kauniimpia pensaita ja puita pihojensa viihdykkeeksi.
    Talojen purkamisen jälkeen kasvoivat puut ja pensaat muodostaen pienen suojaisan puistikon, pari penkkiä ja muutamia kukkaistutuksia kaupunki laittoi ja niin oli minulle luonnonmukainen puisto ikkunani edessä.
    Aika usein istahdin penkille kauniin sään sattuessa ja seurailin ohi kiitävää liikennettä.
    Nyt sitten ikkunan läpi katselen tuota värien leikkiä vaahteroista.

    Pilvisyys lisääntyy ja varmaan vettä tänäänkin saadaan, no onneksi katto on vuotamaton, hyvää sunnuntaipäivää kaikille.
  19. Arvoisa kylmä totuus, mitä mieltä olet nyt korpikirjailijan viestistä.
    Oliko tarpeen tuoda ilmi onnellisuuttani noin mitättömän asian vuoksi demeterin kuin anojenkin kiitokset lämmittävät minkä asian vuoksi tahansa.
    Luottamus on aika iso kiitoksien antajista.

    Todella onnellinen olen jaksamisestani ja urakan loppuun viemisestä, se riittää minulle.
  20. Huomenta, kovin on pilvistä, ikkunan pesun aloitusta odottelen, mutta sää ei oikein kaveriksi rupea.
    Olen jo suunnitelmissa siinä vaiheessa, että teen kaiken puhdistuksen, otan verhot alas, pyyhin taulut ja "ripsun" katon ja seinät, sitten sään parannuttua pesen ikkunan, tyttären saan avuksi, ripustaa verhot.
    On se kumma miten en voi sivuuttaa näitä hommia, aina mielessä pyörii.
    Sama juttu näiden kirjoittelun kanssa, aina vaan jaksan ajatella, että pakko on suunnan muuttua, eihän aina jaksa vaan ikäviä viestejä laittaa.
    Itsekäs olen, oman kirjoitteluhaluni koetan tyydyttää, tuttuja ja mukavia kirjoittajia näin kohdata.

    Eilinen päivä oli huippu historiassa, mistä kytee tämä näin voimakas tarve olla ilkeä lähimmäisilleen, sillä kaikkihan ihmisiä ollaan.
    Jospa jokainen kirjoittaja oman viestinsä miettisi ja vasta pohdinnan jälkeen ne esille laittaisi.
    Ikävää, että joku kokee niin hankalaksi tämän viestittelyn, että pois jättäytyy, onko tämän aikaansaanut tyytyväinen.

    Eliaana niin hyvin asiaa selvitti ja samaa mieltä olen hänen kanssaan tästä kirjoittelun tarpeesta, monikin yksin elelee ja tämä palstalla olo viihdyttää, ajatusten vaihdon lisäksi myös samaistumista voi kokea.
    Jos joillakin on tyylinä "kehuskella" tekojaan, ei se sen enempää kirjoitustilaa vie kuin muukaan kirjoittelu, sivuutetaan ne ärsyttävimmät ja jatketaan omalla tyylillä, ollaan ihmisiä kaikesta huolimatta.
    Kaikkea kirjoitettua en hyvällä tahdollakaan ymmärrä, mutta jätän suosiolla tyhmyyteni syyksi, ollaan vaan niitä "Iitoja" mistä Eliaana kirjoitti.
    Omana itsenään, on hyvä tapa kirjoittaa, neuvomatta, arvostelematta, lukien ja vastaillen, kun aihetta löytyy.
    Omia, ahaa ilmauksia on kiva kuulla ja jotain voi mukanaan kuljettaa, aina jotain uutta oppien.
    Kieliä en osaa, jos vaikka minuakin rumin sanoin moititaan, siinä ne jää huomiotta, toivon kuitenkin palattavan tavanmukaiseen viestittelyyn, toisiamme tarvitsemme täällä palstallakin.
    Yksi asia on varma, en anona kirjoita, pyrin tekstini kirjoittamaan niin, että ei tarvitse ilkeillä.
    Jospa jaksaisimme sivuuttaa tuon eilisen urakoinnin ja muuttaa suuntaa rauhallisemmaksi, mukaan vaan kaikki rauhaa rakastavat, ei luovuta meille annetusta kirjoitusalustasta, näin toivon.
    Mukavaa elämää täällä jokaisen omissa maisemissa.
    21. 15 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt