Hil-la

Hil-la profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Liittynyt 2v sitten
56 aloitusta · 918 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Noh, saithan sinäkin osallistuttua, kun minä omiani kirjoittelen.

Nimemme on karjalan peruja ja kiva jos se säilyy, mitä tuota pojan toivomusta lapsesta, eiköhän se ole aika yleistä, itselläni kävi tuuri, syntyi poika ja tyttö.
Mikä vääryys on jos perinteitä haluaa säilyttää, vanhempi tytär sai pojan ja tytön, saivat kaksi sukunimeä kumpikin, siilä tytär halusi nimensä säilyvän.

Ei niin hirveän kauhea asia kylläkään ole, mutta kiva on mielipiteitä vaihtaa;)
Sekin etu on nimestä, että saattaa löytää samannimisiä, vaikka sukulaisuus tulee tiedoksi.
Tähänkin tekee mieli vastata, kun tyttöjä syntyi poikani nuorimman kotiin parin vuoden väliin kolme kappaletta ja ovat kovasti energisiä ja rakkaita omaisille.
Nimen jatkuvuus on hoidettu, lapset on äitinsä suvun nimellä yhteisellä päätöksellä avomiehen kanssa, sekään ei mahdotonta.
Näin vanha kun olen, kaikki vanha mielessä elää, ei sille mitään mahda.

Tehdas käyttää nimeä Stora Enso. ja toimii tehokkaasti edelleen.
Kuoleva kuntako mielestäsi, olen toista mieltä.
Paljon on eläkkeellä olevia, mutta myös paluu muuttajia on kivasti tullut lisää.
Vesistöjen ympäröimä, rauhainen kaupunki houkuttaa, tietysti myös asuntojen halpuus ja kaiken elämään liittyvän mukana olo myös houkuttaa.

Etätyön tekijöitä muuttaa yksinomaan luonnon ja siihen liittyvän rauhan myötä, myös yrittäjiä on tullut ja tulee lisää, kun vielä yhteydet saadaan paremmiksi, mikäpä täällä on elellä.

Mihinkä täältä edes haluttaisiin muuttaa, kun on ymmärrystä siitä, että elämä on muutakin kuin rahaa ja valtaa, ihmisten onnellisuus kaiken kattaa ja työtäkin yrittävälle löytyy, näin uskon.
Kerroin meidän kaupungin osalta, varmaan Helsingissä on toista.
Oma asuntoni oli myynnissä, hinta 49,000, ei käynyt kaupaksi, vaikka kaupungin keskustassa.
Huomenta, pakkanen vähän lauhtui, nyt lumisateita odotetaan.
Eilinen kaupassa käynti sujui hyvin ja tavarat kannettu kotiin ja selvitelty osa pakkaseen ja heti valmistettaviin
Oman kuntoni vuoksi olisi ollut hyvä kävellen kauppareissu tehdä, mutta henki ei meinaa pakkasella kulkea, näin laiskuuttani puolustan.
Vävy sai villasukat vaivan palkkaa ja tytär aluslakanoita kaksi kappaletta, ainahan vaivannäkö on palkittava.
Ostin lankoja monta kerää, pitää neuloa, kun pelkkä istuminen ei hyvää oloa tuo, aina on kiva varastosta ottaa ja milloin minkin palvelun saatuaan vaivasta hyvää mieltä tuottaa.

Sähkönkulutus tänään päivän puheena ja onhan syytä puhuakin, huippuja vetelee.
Ajatus omakotitaloista, joita sähköllä lämmitetään, kulut nousevat mittavasti.
Myös vuokralla asumisesta puhuttiin radiossa, suuri oli määrä vuokralla asuvia.
Oma on aina oma ja omakohtaisesti olen edullisuuden kokenut, kun muutin toiselle puolen katua ja maksoin ison vuokran, saamatta muuta kuin sen pienen (49 neliötä) ilman mitään palvelua.
Onnekseni asuntoni ei mennyt kaupaksi ja pienen ajan asuttuani, muutin takaisin ja olen tyytyväinen.
Yhtiövastike on melkein puolta halvempi ja kuitenkin asuntoni on isompi (63 neliöt)ainahan jotain ylimääräistä menoa tulee tässäkin, mutta kulut maksaa 29 muuta asukasta, joten niistäkin selviää.
Nyt asunnot on halpoja, mutta kerrottiin , että lainan saaminen on vaikeaa, pankit eivät lainoja nykyisin helpolla myönnä ja korkokin on iso.
Meidän kodin oston aikoihin lainaa sai, tosin korko oli korkea, mutta vyötä kiristäen siitä selvittiin.

Eläkkeistä olette myös kertoilleet ja mielipide oli siitä perhe eläkkeen saamisesta, kyllä se paikallaan on, jos äiti on kotia hoitanut, lapset kasvattanut, eläke ei ole kertynyt, niin sanottu lesken eläke on paikallaan.
Myös se, että naisilla on ansiot huomattavasti pienemmät, puoltaa sitä niin sanottua lesken eläkettä. jaksaakseen maksaa kulut mitä eläminen tuo.

Kyllähän aika pian kulkee, nyt päivä jo melkein tunnilla valoisemmaksi tullut ja vauhti kiihtyy, pian talvi on ohitettu, kuten Neeassa totesit.
Kiva että joskus meitä kuitenkin muistat liekko, kiva on kuulla kissasi kanssa elämisestä sinultakin.
Totta on tuokin, kun sanoit, että ei aina jaksa koneen ääreen istahtaa ja kirjoittaa, mutta hyvää tekee kuitenkin joskus aivojaan vaivata ja viesti laittaa.
Itse en myöskään päivystämään viitsi ruveta, aamuisin pääosin kirjoitan, muuten sitten maailman tapahtumia seurailen, lueskellen.
Päivään mahtuu monenlaista puuhaa, tykkään itse tehdä ruokani ja kotini hoitaa, hidastellen ne hommat sujuvat, mutta liikkeellä pitävät.

Noista palveluista mistä myös olette kertoneet sen verran, että kaikki leikkaukset esimerkkinä todella huomattavasti edullisimmin tehdään perinteisissä sairaaloissa, kuin mitä todellinen hinta olisi, ei niitä monikaan pystyisi itse maksamaankaan, mutta pienetkin kulut joita melkein puolella nostetaan on kuluerä joka laittaa miettimään, menenkö lääkäriin vai yritänkö ilman selvitä.
Tuo kaupasta tuonti tavaroiden osalta on huomattavasti korkeampi, mitä ano 00044 kerroit, muistan kuulleeni, että jopa 10 euroa, totuutta en tiedä.
Linja-autolla saamme eläkeläiset kulkea 10.00-14.00 ajan ilmaiseksi, se on suosittu etu.
Pitkät matkat kuluja lisää, näin olen ymmärtänyt, hoitokotien hinnat päätä huimaa.

Tuota laulajaa en tuntenutkaan, kiitos linkistä, parasta aikaa silloin elin, olisi pitänyt tutuksi tulla, mutta siihen aikaan ei tietokoneista tietoakaan.
Nyt sitten tähän oman elämän seurantaan, tekemään jos mitä, aina jotain keksin.
Mukavaa päivää teille kirjoittajat;)
Huomenta pakkanen jatkuu, kuu oli aamukahvi seuranani, melkoisen täysi oli, pienenemään kaiketi oli suunta.
Kauppareissu suunnitelmissa, tytär lupasi tulla käyttämään, vaikka keskellä päivää jo pakkanenkin kohtuu asteille muuttuisi, mutta niin helppo on kyyti vastaan ottaa.

Eduskunta aloittaa tänään työrupeaman ja taas on odotettavissa kiristyksiä siellä sun täällä, eläkeläisetkin on tapetilla, ainakin näin olen kuunnellut/lukenut.
Eipä mahda millekään mitään, on vain kauhisteltava vanhusten huonoa hoitoa, ja kalliita hoitomaksuja, hoitajia vähennetään, vaikka eivät nykyiselläänkään ehdi hoitoa antaa.
Maailma ja kaikki tämä on nykypäivää ja siihen jokaisen on tyydyttävä, aikanaan, heidänkin, jotka vanhoja ivaavat.
Jokainen vanhuuden joutuu kokemaan, jos elää saavat.

Hiivaleipä jauhoista olette keskustelleet, kyllä täällä meidän kaupan hyllyltä löytyy valmis hiivajauho pussi.
Eipä taida mikään puuttua, hyllyt pullistelee erilaisia tarvikkeita ja hinnat mittavia.
Jokunen pussi taas matkaan lähtee, vaikka leipominen meinaa vähäksi jäädä, kun pullakaan ei enää maistu, makeasta puhumattakaan.
Tuo uunissa kohottaminen on minulle uusi juttu, kiitos Mdk, aina oppii ihan näitä arjen asioita.
Uutena olen ihastunut uunissa valmistettuihin juureksiin, pienellä lämmöllä , hiukan öljyä ja suolaa ja maistuvat ihan siltäänkin hyvältä.
Tänään on sähkö on kallista, pitää siirtää halvemman sähkön aikaan tehtäväksi, vaikka ei minun sähkölaskuni kovin suuri olekaan.

Ihmettelin, kun joku kertoi, että ensiavussa ei ollut kuin kaksi ihmistä?
Alkavat ihmettelyn potilaiden puutteesta, no syykin selvisi, uusi taksa käynnistä yli seitsemänkymmentä euroa, ihmeesti väki väheni.
Kunhan ei vaan taudit jää hoitamatta, ainakaan lääkäriin ei ihan turhan tähden enää mennä, pienellä eläkkeellä käynnit vähenee.

Tätä elämän menoa tässä alan seurailemaan tänään tiistaipäivänäkin, joka aamuinen piipahdus suoritettu ja huomenissa uusiksi jos näin suodaan.
Mites sujuu teidän päivänne, toivotan kaikkea hyvää.
Huomenta, kovasta pakkasesta edelleen, mutta talveen kuuluu pakkaset ja lumisateet, pian tämä viimeinen talvikuukausi ohitetaan, toinen päivä jo aluillaan.
Hyvähän ikkunasta lämpimästä olosta voi kurkistella ulos, vähän on liikkujia, mutta reipasta askeltamista heiltä joiden on johonkin pakko ollut lähteä.
Onhan sitä saanut aiemmin lähteä säähän kuin säähän, se on elettyä elämää, nyt vain kaupassa käynti suurin haaste, sekin vain kerran viikossa.

Aitassa en varmaan koskaan ole nukkunut, en ainakaan muista, varmaan ihana olisi sekin kokea, nyt vaan ei ole olemassa mahdollisuuksia.
Talossa jossa kesäisin takavuosina oleilin oli viisi aittaa ja kaikilla oma tarkoitus säilyttää tavaroita ja joku oli juuri sellainen kesäinen nukkumapaikka.
Matot roikkui puhtaina orsilla ja vintillä oli jos minkälaista vanhaa käyttötavaraa.
Yksi aitta oli melkein kalastusvälineille pyhitetty, sillä talonväki aiemmin paljon kalasti.
Muistan valokuvan missä kaksi venettä järvellä toinen täynnä kalaa, mikä sitten rannalla laatikoihin pakattiin ja kaupat sai myytävää.
Siellä oli myös iso puusaavi, missä emännät alustivat leipätaikinan , kysyntä oli kovaa, olisikohan joka viikkoinen homma ollut
Historian havinaa, sitä tämä maalaistalo isoine pihoineen toi kaupungissa eläneelle.
Olisin varmaan ollut ihan hyvä emäntä, jos olisin maalle syntynyt, rakastan eläimiä ja maan möyriminen on ollut aina mieleistä.
Mökkinikin pihan sain melkein joka nurkkaa myöten kukkimaan ja jaksoin ihmeesti päiväkausia hommia tehdä, no nyt vaan laiskottelen ja muistelen.

Kyllähän se koulunkäynti oli toista ennen, kun Mdk kertoili omia muistojaan, niin tutulta kuulosti, kilttejä oltiin ja opettajia kunnioitettiin, oli varmaan ihan aiheellistakin, hyvin kohtelivat ainakin minulla vain hyviä muistoja.
Tuota oppimista on elämä ollut, jos nyt sitten tulee toppi eteen, ei enää mitään uusia oppeja, näillä on selvittävä.
Eläkkeellä ollessa olen tätä koneen käyttöäkin opetellut ja en enää jaksa näihin tekoäly hommiin mieltäni keskittää.
Loistakoot nyt nuoremmat, minä hyväksyn osaamattomuuteni, räpiskelen mukana niin kauan kuin jaksan.
Joskus mieleen tulee, että onko enää mitään hyvää opittavaakaan, kun kaikessa on epäilyä ja vääryyttä mukana.
Aitoa asiaa enää vähän ja aina on varpaillaan on oltava, luottamus hävinnyt kaikkeen, jopa aiemmin luotettaviin tahoihinkin.
Maailman menoa seuratessa tulee mieleen, että viisutta ei ainakaan oikein osata käyttää.

Näin tänä aamuna, jospa olisi viestini selkeä, ettei väärin ymmärrystä seuraisi, kivaa päivää, vaatetta kerroksia ja ulos jos kykyä siihen on.
Kahdenkymmenenseitsemän asteen pakkasesta, oikein hyvää helmikuun ensimäistä päivää.
Näin se talvi merkkinsä näyttää ja vanha sanonta helmikuussa heilahtaa, voi tuoda lumituiskutkin mukanaan ja eikös se madekin ole pyynnissä juuri helmikuussa.

Onnitteluja vauvojen maailmaan tulosta kaikille heille joilla onni on tämän iloisen asian kokea.
Tämän onnen minäkin sain kokea, kun tyttäreni pojanpoika sai toisen poikavauvansa,

Varmaan ilo katossa, kun poika perheeseen tuli Eliaana, vaikka kaikki vauvat ovat aarteita, aina sitä poikaa jokainen pari odottaa, suvun nimen jatkuvuus taattu, vaikka kyllä se nimi nykyisin myös tyttöjen avulla voi jatkua.
Ihana ajatus tuokin, että serkuille jo pienestä lähtien hyvät suhteet syntyvät
Muistan lapsena, olin aika yksinäinen iltaisin, kun kotona ei sisaruksia, olivat jo omissa riennoissaan, ikäeromme oli kymmenen vuotta.
Olin ihan kade ystävilleni, kun heillä sisaruksia monta ja saivat tehdä monia kivoja asioita iltaisinkin kotonaan.
Serkuksia on nyt paljon perheessäni ja yhteydet ovat hyvät.

Pienestä sitä on lähtenyt monikin, sitkeä yrittäminen on tuonut onnea ja elämäkin helpottunut useimmilla sen ajan eläneillä, sillä sodan jälkeinen elämä oli kaikilla tiukkaa, kaupan hyllyt ei tavaraa notkuneet niin kuin on tilanne nyt.
Korttiannokset ruokaankin saatiin, jos rahaa oli, musta pörssi toimi ja jotkut silläkin toimin rikastuivat.
Kovasti olet ollut työn touhussa Eliaana jo pienestä pitäen, ihmekös,
että melkein kaikkeen pystyt, ei sormi suuhun mene, niin sanotuissa miestenkään touhuissa.
Miten veljesi on selvinnyt?

Demeter, olen sitä mieltä, että meillä on oikeus kirjoitella haluamalla tavalla, olemmehan oikealla palstalla ja tänne ei muuta vaatimusta ole kuin sopuisa kirjoitus ja sen olemme kaikki "me vanhat" kirjoittaneet toteuttaneet.
Häpeä jonka ano 0001 kertoi kokeneensa ei meistä lähtöisin ole, ei mikään muukaan hänen kertomansa.
Itse en häpeä sitä, että en jaksa enää kaikkea uutta opetella, omaksi tarpeekseni olen opin saanut se minulle riittää, jos joku häpeänä oloni kokee, se on hänen ja seurassaan kulkeville oma murheensa.
Ikävä, että kaikki anot joutuvat muutaman anon kirjoitusten joukkoon, mutta aina ne viestit oikean ajatuksen löytää.

Sinulla Mdk on ollut ja on edelleen rikas elämä ja noita muistoja löytyy, muistan sen jo Kahvipirtti ajoilta, hymyyn suun useinkin kertomasi saa.
Ramoonalla on aina joku ihana kuvaus paikoista kulttuurimaisemissa/ tapahtumissa sinulla ihanaa, kun kumppani vieressä kulkee, matkatkin siten mielekkäämmäksi tulee
Niin kohtahan on Laskiainenkin ja Ystävänpäiväkin samaan syssyyn, siitä se kevääksi muuttuu ja alkaa elämä luonnossakin rikastumaan.

Hiljaista on liikenne tänään, pakkanen ei innosta ulos lähtemistä, mutta toisaalta pakkaseenkin tottuu ja eihän suomalainen pakkasta pelkää.
Hyvää ja iloista helmikuun ensimäistä päivää.
Perustuu siihen, kun ketjun esiin sain, oli sinun nikksisi ja aika 29,1, klo 22,30, loukkasinko pahastikin, anteeksi kovasti.
Aurinkoista aamua, laitan nyt viestin tähän vanhaan ketjuun, kun kylmätotuus on ystävällisesti ketjun esiin nostanut.

Todella pyysin ylläpitoa poistamaan viestit joita tuli ketjuun monta, kun käskettiin yrittämään uudelleen, kun viesti ei lähtenyt.
Taitoni ja oppimiseni on heikoissa kantimissa näissä tietokoneen osilta, kirjoitan ja maksan laskuni, mutta sepä saa riittää, ei näin vanha uusia temppuja opi.
Ylläpito ei useinkaan pyyntöjäni viestien poistossa ole toiminut tehokkaasti, nyt sitten koko ketju poistettiin, kai se vahinko oli heillekin.
En tiedä olenko kirjoitus kieltoon joutunut,(onko monet toiveet toteutuneet) vai onko lupa jatkaa edelleen, aika nolosti loppuisi kirjoitteluni, joita jo liki 25 vuotta olen saanut toteuttaa, ilman mitään harmeja ylläpidon ei aikoinaan sheriffienkään puolelta.

Katselen nyt miten asia etenee.
Näin hassusti taas kävi, että monta viestiä sain näkyviin, kun uskoin sitä kehotusta, että yritä uudelleen, hohoijaa, toivottavasti ylläpito korjaa virheen.
Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.

Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.

Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.

Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.

Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;)
Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.

Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.

Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.

Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.

Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;)
Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.

Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.

Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.

Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.

Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;)
Sinistä hämärää ja huurteisia puita, niin ihanaa katseltavaa, silmä lepää ja mielikuvat lentää, muistoihin elämän matkan varrelta.
Palaan vielä tuonne eläkepäivieni maalla oloon, kesiin jolloin sain kokea maalaiselämää sieluni halusta.
Talo oli vain kesäisin asuttava, vanha ja remonttia kaipaava, mutta siihen ei intoa omistajilla ollut, nyt tila onkin myyty ja uudet isännät siellä touhuaa, entisöivät mitä on mahdollista ja kaikkea vanhaa yrittävät säilyttää.
Sauna sijaitsi talosta hieman syrjemmässä, sekin huonokuntoinen, mutta hyvät löylyt antoi, ja saunan jälkeen kuistille istuskelemaan, itikka sauhut antoivat siihen mahdollisuuden.
Iso piha omenapuineen ja viljapelto kauempana , metsään asti silmät tavoitti, maisema mitä ihanin.
Kurjet huutoineen ja joutsenet vuorottelivat näkymää ja se rauha mikä tavoitti mielen, jotakin mikä ei koskaan unohdu.
Järveä ei ihan läheltä löytynyt, mutta pienen metsäntien päässä oli lampi ja siellä nautinto jatkui, istuen ongella, ahvenia nousi ja joskus verkoillakin kalaa saatiin.
Siellä myös aisti ihmisen pienuuden, kun maisemaa ympärillä katseli.

Noihin evakko aikoihin ja hyvinkin ikäviin kokemuksiin en puutu ja ehkä olisi syytä myös löytää niistäkin ajoita ne myönteiset asiat, mitkä kuuluvat suomalaisten elämään, yksi osa kansasta liian rankat kokemukset joutuivat kokemaan.

Kurittamisestakin on juteltu, minä en ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kuria, en fyysisesti, en myöskään henkisesti, olin kuopus ja ikäero sisaruksiin oli suuri, joten rikkeeni sormien välistä katsottiin.
Pitänee todeta, että verraten tämän päivän lapsiin, kilttejä olimme sen ajan lapset, kauniisti niiattiin, kun naapurin täti vastaan tuli.
Kuulin juuri radion kertomana, että päiväkodissakin lapset kiusaavat toisiaan, onkohan menty liian pieniin ohjeistuksiin kasvatuksissa, olisikohan pieni nipistys tukasta paikallaan.

Ano 00032 asiaa puhut, noin minäkin koen elämän, koti on paikka jossa viihdyn, ei mitään mittavaa ja rahakasta, mutta itseni näköinen on kotini, mitään en kaipaa.
Terveenä ollen jaksan kotini hoitaa, aikaa uhraten viihtyvyys ja siisteys säilyy.
Miten on tulevaisuudessa, siitä en tiedä, mutta elän tätä päivää ja otan elämältä sen mitä se tarjoaa.
Omat menemiset on muistoina mielessä ja se riittää, olisikin aivan ihanaa, kun jokainen voisi tyytyväisin mielin elon iltansa viettää.

Unohdetaan ikävät asiat, kun jokainen huomioi viestinsä sävyn, tuskin ylläpito poistoja tekee.
Valoisuus lisääntyy kovaa vauhtia, kohta viimeinen talvikuukausi aluillaan ja sitten jo kevään tuoksut mukaan tulee, tätä kaikkea odotellen , hyvää päivää kaikille ja kiitos mukavista viesteistä;)
Arvasin että aihe kiinnostaa useitakin, ainakin heitä jotka sodanajan muistavat ja maalla asuminen oli monellekin tuttua.
Työ perästä monikin kodistaan ja syntymäseuduiltaan joutui lähtemään, mutta
muistoissa elää se puutteellinen ja rakkaaksi tullut lapsuuskoti.
Lapsena maalaistalon tunnelmista muistan, miten pihalla oli vinttikaivo, pitkäkeppi ja siitä roikkui toinen keppi minkä päässä oli sidottu ämpäri.
Keppiä ja ämpäri työnnettiin kaivoon kannessa olevasta aukosta syvälle ja puusta nostaen vesi sieltä nousi, kaivon ympärillä oleviin saaveihin, karjalle juomavettä ja talon tarpeisiin myös.
Vinttikaivo varmaan tuttukin kaikille on, mutta yritin kuvata sitä kömpelösti, ettei kukaan kysyisi mikä on vinttikaivo ;D

Ano 00002, jollakin tapaa osaan kursoria käyttää, olen vaan kärsimätön ja myös tottunut aikaan jolloin 200 vastausta ylläpidon taholta katkaisiin
En yhtään vanhaa ketjua ole esiin nostanut, joten en palstaa näinkään täytä. ketju, mikä oli hyvä tapa.
En nyt ihan joka sunnuntai uutta aloita, mutta yritän jaksaa toiveesi toteuttaa, oikeassa olet siinäkin, että aikaa on, mutta jos olet huomannut, en koko päivää koneella istu, virheitä teen ja niistä voit torua.

Mukavia muistikuvia olette esiin tuoneet, jatketaan samaan malliin.
Pekko 85, noin minäkin elämää niiltä ajoin muistan, vaikka pienessä kaupungissa asustinkin.
Muistan sähköistymisen lisääntymisestä sen, että joka katkaisijan alle lappu, missä luki, säästä sähköä ja aika usein isää valot sammutti , ei siinä vuoteessa kirjoja voinut lukea.
Muistiini ei tule kohdallani aikaa, jolloin olisi ilman sähköä oltu.
Noin oli silloin maalaiskylissä pimeää ja vaikeuksia liikkua, mutta kaikesta on selvitty, nyt maallakin on kaikki toisin, tosin epäkohtia edelleen löytyy, nyt ilman omaa kulkuneuvoa ei mihinkään meinaa päästä.

Evakot asutettiin kohtalaisen hyvin, mutta oli siinäkin omia harmeja, kaikilla ei asettuminen uusiin paikkoihin ihan hyvin sujunut, jos rahaa ei ollut sai etsiä kauankin sitä pysyvää olotilaa ja kohtelukin oli huonoa joillakin.
Mieheni oli viisi vuotias, kun näihin maisemiin (Kuopioon) pysyvämmän kodin saivat, mutta muistissaan oli kaltoin kohdelluksi tuleminen.
Muistot elää, hyvinä tai katkerina vielä tänäkin päivänä niitä kokeneilla, ei aina niin hyvinä kuitenkaan.
Toivotaan kuitenkin, että toistoa ei näissä asioissa tulisi.

No jäänpä odottamaan lisää kertomuksia/ muistoja elämän kulumisesta tähän päivään.
Historiaa se jo on monenkin kohdalla ja kaikilla ei kokemuksia moisista ole joten kertokaa nämä elämän vaiheet heille, joilla ei mitään kuvaa menneisyydestä ole.

Toivotaan veljellesi onnea matkaan , lonkkaleikkaus jo hankalampi parantumaan vanhoilla ihmisillä, mutta ihmeitä lääkärit tekevät.
Ihmettelen myös noita pakkaslukemia,, kun koviksi mainitaan, kyllä minunkin aikuisiässä on yli 30 astettakin ollut ja lenkeillä vaan käytiin.
Kestokyky on pakkasenkin suhteen muuttunut.

Kevättä kohti kumminkin ja pakkaset kohta ohitetaan.
Näin tuli taas julki, miten mitätön ja osaamaton olen, vastaan vääriin viesteihin ja en osaa vastausta saada sinun viestisi alle.
Takerrut sanaan, jokaiseen väärin ilmaistuun ja siitä haloon teet.
Tuo asia minkä sanoin sekoiluista aiemmilta ajoilta, koski niitä henkilöön meneviä asioita, joita ei mielestäni ole sopivaa yleisesti esiin tuoda ja siitä tuon oman pahan mielen esiin tuominen syntyi
Minä en niitä ole ketjuun tuonut, en edes muuten tietooni saanutkaan, kuin tänne tulleista viesteistä.
En ole sanonut sinun minua mitättömäksi sanoneen, mutta muuten virheeni esiin tuot.

Eliaana oli aivan oikeassa siinä, että kaikilta jälki jää, ehkä kohdallani heikko itsetuntoni tuon mitättömyyden tunteen tuo.
On niin monta sopuisasti ja jopa minun mieleisesti kirjoittaa, demeter itsekin kovia kokenut ja Ramoona aina rauhallinen ja fiksu kirjoittaja.
Ikävä mieleen hiipii, kun muistelen ynnämuuta, jotenkin sielun ystäviksi tulimme, hän ymmärsi, kannusti, oli asiallinen, kuitenkin mielipiteissään sovussa itsensä kanssa.
Häneltä ei kenellekään ilkeyksiä herunut ja minä aina hänen viestejään odotin.
No mennyt mikä mennyt ja ehkä on vieläkin ihmisiä, joiden viestit osuvat sydämeen asti.

Jäkeesi nyt kirjoitin kylmätotuus, jos jonnekin hyppää, ei minun vika liene.
Mukavaa lauantaipäivää, pilvessä on, mutta pakkasta ei ole.
Eilen sulatin pakkasen keittiöstä ja täyttelin laatikot toisesta pakkasesta ja tyhjennys siitä hyvässä vauhdissa, mitään pois heitettävää ei ollut ja helmikuussa saan sen pois päältä.
Aika tarkkaan osaan säilömiseni mitata, kulutus on sama joka vuosi.
Nyt laitoin hernekeiton kiehumaan, sen pienen kinkun tapaisen jäljelle jääneitä tarpeista, uskon ihan maukkaan maun saan aikaan.
Letut kuuluu hernekeiton jälkiruuaksi, vaikka molemmat aika raskaita nautittavia onkin, saa nähdä viitsinkö ruveta käryttämään.
Luin netistä kivan ohjeen, lettuihin puristettu sitruunan mehu, mieli tekisi kokeilla.

Hyvä neuvo tuo 00077, kunpa malttaisi mietteensä ominaan pitää, mutta se että asioita väännellään aivan muuksi mitä minun viesti esittää saa närkästymään.

Toivoisin kovin, että minua ei aina painostettasi muutaman kirjoittajan taholta, tiedän tarkkaan omat vikani, jos ne jotenkin unohtuisi, muistuttajia täältä löytyy.
Mitättömyyttä olen koko ikäni tuntenut, ponnistellut olen, että sitä en tuntisi, kuitenkin täällä osataan muistia virkistää.
Tuo taito, että osaa lukea kuin piru raamattua minulta puuttuu ja aika julmaa on valheeksi viestejäni mainita.
Varmaan joka sanomastani vikaa löytyy, mutta en ole itse koskaan sanonut virheetön olevani, en "puhdas pulmunen", siksi kai aina syytetyn penkillä istunkin.
Kylmätotuudelle en koskaan ole syytöksiä osannut osoittaa muusta kuin minun viestien väärästä tulkinnasta.
Tuttavuutemme on lyhyt, en tiedä mistä kumpuaa tuo halusi mollata minua jatkuvasti, ei kai virheeni niin suuria ole, että ne aina on esiin tuotava.
En myöskään ota syytä niskoilleni siitä, että ystäväsi joutuvat piinapenkkiin, en aihetta mielestäni ole antanut, enkä vastailut heille ilkeästi.
Jospa voisimme kiertää toisemme kylmätotuus, olisiko siitä hyötyä kokoketjulle ?

En jatka tänä aamuna "ohjeitteni" jakoa, tiedän senkin verenpainetta nostavan joillekin, mutta missään ei vaadita muuta kuin asiallisuuta viestittelyyn, siihen pyrin.

Kiitos kaikille lämpimistä viesteistä, uskonkin, että suurin osa kirjoittamisesta nauttii, ei kiroa.
Siihen vastasinkin, mainitsin, että OSIN syy voi olla siinä, että oma ego ei kestä ja silloin on kyse itsensä mitätöinnistä.
Itse olen saanut moitteita milloin mistäkin valehtelijaksi on mainittu, sitä en koskaan allekirjoita, että tänne valheita kirjoittaisin.
Myös älyäni on arvioitu kehnoksi ja yleensä tätä ketjun ylläpitoa on paheksuttu.
Jos takuuta olisi, että minun poistuminen palstaa siivoaisi kaiken ikävän, poistun ihan mielelläni ja etsin jostain muualta viihdykettä.

Tulikohan asia nyt selväksi, niin toivon.
En näe syytä Kylmätotuuden pakosti etsimällä etsiä vikoja minusta.
Huomenta viikonlopun alkuun, aurat jyräävät katua, sen verran lunta on tullut lisää.
Oli niin mukava , kun huomasin pitkiä viestejä monta peräkkäin, oli kuin ennen vanhaan, kun jokainen kertoili omia juttujaan, näin toivoisin olevankin.

Mielikuva syntyi, kun kerroit 00045 tuosta oman elämäsi muistosta.
Kerrostalossa asuin, mutta kotonani oli puilla lämmitettävä hella ja hellauuni.
Lauantai oli tuoksujen ja leipomusten/uuniruokien päivä.
Useinkin, kun tansseista tulin, menin ruokakomeroon ja kylmää kaalilaatikkoa tai jotain vastaava pistelin poskeeni.
Äiti uurasti koko päivän ja oli illalla kypsä yöpuulle, muistelen sen pienen avun jonka sisareni kanssa teimme, siivosimme asunnon puoliksi vuoroin puolta vaihtaen, olohuone tai kammari oli isompi, toiselle puolen jäi huone ja keittokomero.
Myöhemmin oli talo korjattu, keskuslämmitys ja vesiputkisto myös, näin saimme veden sisään ja VC:kin oli käytävän perällä jokaiselle asunnolle omansa.

Mdk puhuit juuri kuin minäkin asiat olen ymmärtänyt, mistä muusta vanha ihminen enää jotain uutta keksisi, muistot ne kantaa ja niistä puhutaan.
En vaan ymmärrä miksi niistä aina valitusta tulee, ei luulisi ketään loukkaavan, jos omiamme kerromme.
Yhdyn myös kertomaasi mielen virkistys yrityksiin, mitä voi toteuttaa vaikka vaan huonekalujen paikkaa vaihtaen, minulla se tapahtuu useinkin.
Jos jaksaa villasukat huonekalujen jalkojen alle laittaa, voi kevyesti työnnellä ympäri huonetta.
Jotain "isompaa" tekemistä on keksittävä, itse suunnittelen jo vuoteessa päivän tekemiset ja ruokailut, jotenkin helppo aamupäivästä tehdä, kuin ohjekirjaa lukisi ja sitten hyvillä mielin voi loppupäivän vain olla, nauttia jos siihen aiheen löytää.

La Promessa on minulle tärkeä asia, vaikka pitkäveteiseksi on muodostunutkin, silti loppua odotan, harmi, kun aina vaan uusia hahmoja mukaan tulee, lopusta ei tietoakaan.
Joskus ei mielikuvitus meinaa jaksaa mukana kulkea, mutta odotan kyllä maanantiapäivää, kun pitkän rupeaman sarjaa katson, aikaa kyllä riittää.
Seuraan paljon historiallisia sarjoja, Kiinan maakunnista, kuninkaiden ja keisarien maailmoista ja julmuuksista.
Jasoinin maakunta on monen sarjan keskiössä, niissä kiehtoo se erilaisuus.
Toinen Espanjalainen sarja on Carameitin (oliko nimi noin?) keittäjätär, samantyyppinen kuin Promessakin ja samoja näyttelijöitä mukana, tulee kai osina
vitoselta, mutta Areenassa yhtäjaksoisesti katsottavana.
Noita päiväpeittoja on tullut virkattua, mutta kaikki on jälkipolven käytössä, pitkät verhotikin virkkasin, mutta nyt ei virkkaus onnistu, peukalot eikä niska kestä, neulominen onnistuu,.
Kolmet miesten sukat joulun jälkeen olen tehnyt, mihin ne jakelen, on myöhemmin kohteen löytyminen.
Minä olen myös" tekemättömät" työt saada pois päiväjärjestyksestä ja olen melkoisen hyvin onnistunutkin.

Neeassa minun alaselkäni on aina jotain merkkejä antanut, nyt sitten oikea lonkka meinaa kiusata, mutta joka aamuinen voimistelu antaa kuntoa sen verran, että köpöttelen kohtalaisesti pieniä matkoja.
Noista lumitöistä on muistoina kivoja hetkiä, kun vuoroviikoin teimme kuuden perheen kanssa lumityöt, tykkäsin, kun sai kauniit kinokset ympäröimään kulkuväyliä.

Vastaan nyt Kylmälletotuudelle , kun hän tivasi tapansa mukaan minua koskevaa sanontaa, minä olen "mitätön" ja sen sinäkin olet monasti esiin tuonut.
En todella korkealta putoa, jos minun totuuttani tenttaat, tai muutakin mitä mielestäsi väärin teen, yritän kuitenkin välttää sinun mielesi pahoittamista, jätän sinut omaan rauhaasi.

Nyt perjantain viettoon ja ilta se eteen tulee tänäänkin, toivottavasti hyvän päivän päättyessä.
15 / 46
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt