Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

30

Kommenttia

418

  1. Huomenta, nyt halut kirjoittamiseen on vähissä, ei jaksa osallistua henkilöihin meneviin juttuihin, kohtuutta kirjoittamiseen.
    Jospa loppuketju jätetään vaan näiden kilpaviestittelyihin, viesteihin joilla ilmeisesti keventää elämisen taakkaa.
    Katsotaan tilanne ja palataan entiseen jos tilanne selkeytyy.

    Voikaa hyvin ja jaksakaa, jaksakaa,,,,
  2. Huomenet ja hyvää Jean Sibeliuksen päivää ja samalla musiikin päivää myös.
    Suomalaista musiikkia on luvattu soittaa koko päivän ja siitä sitten vielä tuonne Itsenäisyyspäivään, miksi kaikki ohjelma, lähinnä musiikki ei ollut suomalaista.?
    Näin vanhana ajattelen myös sitä, miksi kaikki vanhat arvostetut musiikki kappaleet on pakko sovittaa uusiksi, minulle perinteet ovat arvokkaita ja niiden koskemattomuus myös suotavaa.
    Nämä nyt näitä minun aatoksia, minusta juhla ei vastannut odotuksiani, viime vuosi vei soiton.

    Pitkälti olen kanssasi samaa mieltä tuosta pukeutumisesta nykyään, avonaisia kaulaukkoja aina napaan asti, tunnen kiusaantumista moisesta, nyt puvut olivat kuitenkin melko asiallisia tässä juhlassa ja luonto puhutteli väreillään.
    Kauniita kampauksia myös oli, olen ylen kyllästynyt noihin pitkiin roikkuviin hiuksiin, jos omistaa pitkän tukan voisi niistä vaikka letittäen saada kauniin kruunun pään päälle.
    Tuo puku mistä kerroit Eliaana on varmaan upea, ihastelen aina noita pukuja vanhoista ajoista, esimerkkinä vaikka La Promesan vaatetus.
    Melkein samanlaisen" putouksen" koit kuin minäkin, pääni oli hellänä pitkän aikaa, en hyvilläni ole kommelluksesta, mutta jotenkin lohduttaa, että muillekin näitä vahinkoja sattuu.

    Kuvittelen, että raha ei vastuuta kasvata, sitä on, tai sitten ei ole.
    Toivoisi todella, että vastuun kantajia löytyy ja myös siellä matalammalla, pienemmällä rahalla vastuu kannetaan, jokainen panoksensa antaa.
    Aika pian huonosti tehty työ tuottaa koviakin tappioita ja kaupanteko loppuu.
    Vastuuta on muillakin, ei vaan isotuloisilla, elämässä kaikki vastaa töistään, iso ansio ei vastuuta kasvata.
    Lapion varressa ei todella enää hikeä hankita, lähinnä ajattelin kuorma- autoilijoita, palohenkilöstöä, sairaaloiden toimijoita, kaupan kassoja, mm, kun mainitsin työn tekijöitä.

    Samoin ajattelin Paloma tuosta vieraslistasta, hyvä oli katsella omasta tuolistaan ja tykätä paljon tai vähän, mielipiteet varmaan jokaisella omansa.
    Ehkä löytyy taas korjattavaa viestistäni, hieman intoa laannuttaa, kun aina joutuu selittelemään, mutta eihän pakkoa ole.

    Joulu lähenee, eilen paistoin piparit ja vaikka uuni selkäni takana, yksi pellillinen paloi.
    Laatikot tein pakkaseen, lohi on kraavattu ja pakkasessa, paistilihat vielä haalin, samoin rosollitarpeet, pitänee kysyä tyttäreltä mitä voisin jouluruokailuun minäkin laittaa.
    Rauhallista menoa ja hyvää mieltä, sitä toivotan.
  3. Vielä' koneella istuessa korjaan tuon virheen aloituksessa, siis 107 vuotta itsenäisyyttä, väärin ilmaisin 105.

    Jokin ajatus kai oli kai tuon väliviivan tarkoituksena, onhan monta oikeinkin tehtyä aloitusta.
    Aikoja sitten noin laitoin, en nyt edes muista, mistä syystä, hyvä korjaus kuitenkin,, kiitos.
  4. Katsoin juhlajumalanpalveluksen ja hyvin puhui Teemu piispa, minun ajatuksia mukaillen ja kaunis tilaisuus kaiken kaikkiaan.


    Veroja maksamme kaikki, kukin tulotason mukaisesti, vero ja muista tuloista osa menee sosiaalipuolen hallintaan.
  5. Aamupäivää, olipa sitkeässä pääsy palstalle, olisiko se kaapelin rikkoutuminen syy, pelkkää arvailua, mutta uhkakuvia yllämme leijuu monen asian kohdalla.
    Nyt on Itsenäisyys päivänjuhlinnasta jos jonkinlaista, puhetta, kuka osallistuu, kuka ei, no eikös siitä voi kieltäytyä ilman selityksiä.
    Jos minulle kutsu tulisi, kiittäisin kohteliaasti ja kieltäytyisin, riittää että takavuosina turkkini sai osallistua kälyni hartioilla, heh,heh.
    Turkkikin muisto vaan.
    Eipä moista pelkoa kyllä olekaan, minulta on kaikkien kekkereiden menot tulleet tyhjänpäiväisiksi, pikku-jouluummekaan en mene, aina viimeiset kaksikymmentä vuotta olen mukana ollut.

    Kaunis päivä tänään, niinhän vanha sanonta kuuluu, myrskyn jälkeen on poutasää, Kari Jalkanen sen laululla todisti.
    Katselin aamukahvilla yhtä ainoaa tähteä taivaalla, lienee pohjantähti, kun sillä suunnalla paistoi, mielikuvitus alkoi tehdä töitä. ja ajatus kulki siihen suuntaan, että äiti, isä, veli , sisko ja viimeisenä mieheni, he kaikki sieltä tuikkien terveiset laittoivat.
    En ihmeemmin edes usko tuon kaltaisuuksiin, mutta jotenkin lohdullinen ajatus kylläkin.

    Asiaa on eilisen aikaan tullut paljon, kiva lukea väläyksiä aatoksistanne, viisaista ja huumoripitoisuuskin hymyn huulille toi.
    Tuo muhvi olisi tänä päivänäkin ihan toimiva, jos kädet vapaana on, voisi lämmittää niitä muhvin sisällä.
    Minulla sormet melko herkät kylmälle, voisin ilolla kaulassa muhvia roikottaa.
    Onneksi on nuo pelleriinit mennyttä aikaa, kai ne joillekin varallisuuden näyttämistäkin oli, vanhat elokuvat niillä muistiamme virkistää.

    Tuttua on raajojen kipu aina yön aikana minullakin, myös selkä oireilee, miten voikaan niin olla, kun istuen ei särkyä ole.
    Pieniä vaivat kuitenkin, kun olen lukenut liekkon ja mira vaivoista, jospa vaivojakin voisi jakaa, jokainen pienen osan kantaakseen varmaan ottaisi.
    Miten paljon tuskaa maailmaan mahtuukaan,, se vaan on niin kaukainen asia, jos itsellä kohtalainen kunto on.

    Kirjoista ja lukemisesta olette myös kertoilleet, minulla kai telkkari sen aukon korjaa, istun ja katson sarjoja, melkein mieluummin vieraskielisiä katson, kun kotimaisten ohjelmien kehno ulosanti kyllästyttää, vai onko kuuloni huonontunut, kun en meinaa selvää saada.

    Tänään vähän vieraita odotan, mutta muisti on varmaan monella hävinnyt, no säästyypä leivonnaiset jouluun, pakkanen hyvä konsti säilöä.
    Torttuja paistoin, ei kauniiksi voi sanoa, mutta ainahan vieraat kiittävät, maku kuitenkin tärkein.
    Nyt sitten ruoka-aika lähestyy, joten perunat ja porkkanat kiehumaan, jauhelihakastike valmiina.

    Tämä aurinkoinen päivä antaa uskon siitä, että kohta pahin pimeys katoaa,, kevät alkaa mieleen tulla, sitä odottamaan, heippa!
  6. Huomenet räntäsateisesta Savosta, meinasi olla vaikeuksia päästä sivuille, ajattelin jo, että porttikielto on voimaan astunut.
    Eilen kirjoitin edelliseen ketjuun liekkoa koskevia pahoitteluita, sepä olikin poistettu, ehkä ketju jo vanhaksi katsottu.
    Voisi toivoa, että ylläpito mainitsisi, kun ketjuun ei lisää saa kirjoittaa.
    Eilen saimme kirpputori pöydän, vähemmän käytettyjä tavaroita, uusia ja neuleita kaupataan, lankarahoja toivon saavani
    Tytär jo toruikin, kun sorruin samalla reissulla toiselta pöydältä lankoja ostamaan.

    Minulle tuon etähoidon käden avulla voisi toivoa aika moneen kohteeseen laittaa, selkä ja polvet erityisesti apua kaipaa.
    Onhan monia kansan käyttämiä keinoja tänäkin päivinä käytössä, jopa lääkärit niitä hyväksyy, en jaksa tähän hoitoon oikein uskoa, mutta tahtoa on kyllä runsaasti.

    Minulla ei juuri rästitöitä kerry, jos ei ajatella, että se pölynmäärä olisi sitä, aina siivoamista löytyy sehän on arjen kanssa kamppailua.
    Olen päässyt siihen ihanaan eloon, että aikatauluni pitää, joka päivälle joku tärkeä työ ja nyt sitten ei enää kerry rästejä.
    No eihän voi talollisiin verrata, työmäärä on aivan toinen ja jatkuva harmi, tosin ilokin.
    Olen koko eloni juossut pää kolmantena jalkana, nyt sitten pyrin rauhoittamaan elämääni ja jatkuvaa tekemisen vaivaa, helppoa se ei ole.
    Olen rokotettu semmoisella rokotteella, ei paikallaan pysyvänä, aina jotain olisi tehtävä.
    Olen saman rokotteen huomannut osuneen poikaanikin, hänellä aina on suunnittelu uudesta alkamassa ja entiset hommatkin rasitteena, ei varmaan eläkkeellä koskaan jää, vaikka ikä jo alkaa siinä suhteessa lähetä.
    Perisynti tämäkin, kyllä olen kertonutkin, että aina jotain puuhaa kumminkin on oltava, siksi olen opetellut, että aamusta aina joku homma hoidettava ja sitten lepoa, näin olen ruuhkat selvittänyt.
    Alan jo onnen tunnetta näistä asioista tuntea, ei enää pakkotahtista elämää, johan se tällä iällä on oikeutetusti sallittua.
    Demeter ymmärrän kohtaasi, talon pito huomattavasti rankempaa, mutta eihän kaikki aina niin tarkkaan sinunkaan ole pakko tehdä ja tuo on hyvä, että lenkki ja kirjat antavat muutakin ajateltavaa, kyllä se talo pysyy pystyssä jos ei kaikki aina ihan tiptop olekaan.
    Minun on tietysti helppo sanoa, kun astun sisään ja oven kiinni vedän, ei ole muuta kuin nämä omien neliöiden aiheuttamat huolet ja ne on isomman mittapuun mukaan hyvinkin pieniä.
    Kaikilla elämä on erilainen ja siihen suhtautuminenkin oman näköistä, kaikkine iloineen ja suruineen.
    Kunpa nuo terveysvaivat kaikilla kohtuuden rajoissa pysyisi, aina ei sekään onnistu.

    Noista lahja asioista vielä, varmaan pienimmät odottavat paketteja auottavaksi, eivät lämpene rahalahjastaan, mutta uskon, että muu suku niitä paketteja laittavat ja aukaisuja riittää., aikaisempia jouluja muistaen liian kanssa.

    Tänään on ohjelmassa torttujen paisto ja pienen erän piirakoitakin ajattelin tehdä, onnistuuko enää, aikaa on viime tekemisistä kulunut, mutta se omatekemä on aina omatekemä, vaikka ei niin täydellinen olisikaan.
    LaPromessa etenee hitaasti, mutta jotain saivat eilenkin tunnustettua ja ehkä tätä rataa jatkaen kohta markiisitarkin joutuu tiilestunnille.

    Yritetään kestää kivut ja räntäsateet, siitä se elämä joskus kirkkaaksi muuttuu.
  7. Ensimmäinen adventti vietetty, ja valmistautuminen jouluun puhumisenkin tasolla on sopivaa.
    Joskus tuntuu, liian aikaisin aloitetaan,, mutta kolme viikkoa sitä suosiolla kestää, joululaulutkin mielen nostattaa.
    Eipä jouluni poikkea kovinkaan paljon aikaisemmista, ruuat laitan valmiiksi pakkaseen, eilen leivoin jo kakunkin ja se onnistui yllättävän hyvin.
    Olen vähän kakkuja tehnyt nykyisin, mutta onhan jouluksi monenlaista hyvää tehtävä.
    Piparia leivon tavallaan itsenäisyys päivän aamulla, nyt mietin tokko niitä tekisinkään, mutta perinteet olisi kai tehtävä, ei auttaisi periksi antaa.
    Varmuutta ei vielä siitä missä jouluni vietän, luultavasti tyttären ja vävyn kanssa.
    Poikani luona olisi pientä väkeä, mutta tahtoo väsymys tulla, kun heidän touhujaan katselee.

    Noista jouluvaloista pitää mainita, että ketjuja en osta säilytän joulusta jouluun, vain pattereita joudun ostamaan.
    Kyntteliköistä ikkunalla on yksi avioliiton alkuajoilta säilynyt, pari muuta jouduin uusimaan, kun eivät suostuneet toimimaan.
    Tämäkin todistaa miten nykyaikainen työ ei samaa tavoita mitä vanhat hyvät tuotteet kestivät, sähköhellatkin melkein ihmisiän kunnossa pysyivät.

    Niinpä taas unohduin muihin hommiin ja unohtui koko kirkon meininki, harmitti sillä Hoosianna saa herkistymään erikoisesti.

    Pitkä aika on rauhan aikaa saatu viettää, toivoisi sen vaan jatkuvan, kysymys kuuluukin, miksi tämä ei toteudu kautta koko maailman.
    Tietoa on ja hyvin vointiakin riittäisi kaikille, jos asiat oikein järjestykseen saataisiin.

    Olen kauhulla lukenut liekkon vaikeuksista, se jalkako sai tuollaisen kierteen aikaan,?
    Kyllä varmasti apua saat paikkakunnan sosiaalipuolelta kotiinkin, ihana on, että ystäväsi pääsee edes viikonlopuksi, ei voi muuta kuin toivoa, että parannusta kuntoosi saat.

    Tuulinen ilma, tummia pilviä taivaalla seilaa, sade kai jossakin muodossa siitä kehittyy.
    Hyvä on kotona olla tuulee tai sataa, lämmintä riittää ja evästä yltäkyllin, varmaan sama tilanne monella teistä viestejä kirjoittavilla, jatketaan samaan malliin.
  8. Huomenta ja hyvää adventtipäivää.
    Näin aloitamme uuden kirkkovuoden ja joulua kohti matkaamme.
    Vilkasta keskustelua siivoamisesta, mille taas hyväntahtoisesti aiheen annoin.
    Totean, että vaikka kuinka hyvin siivoaisi, hyvillä imureilla ja oikeassa järjestyksessäkin, kevät auringon sisään paistaessa, huomaamme, että pölyä riittää.
    Siitä ei irti päästä yrittämälläkään ja loppujen lopuksi sitä jää jälkeemmekin.
    Syyllistyin taas selittelyihin ja jatkoa inttämiselle annoin, pahoittelen.

    Ulkona sininen hämärä, aika vähän adventtivaloja näkyy, kai sekin on katoava ilmiö.
    Eihän näillä tavoilla voi hyötyä laskea olevan, tapoja ja perinteitä, muistutus ehkä ajankohdasta mitä elämme, kiihkeä elämäntapa ei näitä kaipaa.
    Kuitenkin toivoisi edes pienessä mielessä näitä tapoja muisteltavan, aina niillä joku tausta on, kuten joulukuun kuudennen kynttilät ikkunoilla.
    Kiitollisin mielin voimme hetken muistella tämän kotimaamme vapautta ja niistä uhrauksista minkä tämä vaati.
    Jääköön nämä mietiskelyt tähän, jospa virheitä ei tullut;)

    Radio tuottaa väliin kivoja tietoja kuten luonnosta kertoen, pienet hiiret ja päästäiset oli tämän aamun kohteet.
    Niin söpöjä kuin ovatkin tuhoja saavat aikaan.
    Sodasta ja sen tulemisesta pelkoa myös radio jakaa, puhutaan varmuusvarastoista ja muutenkin huolta jaetaan, toivottavasti asia ei todeksi muutu.
    Herkemmin ajatteleville pahaa oloa lisää ja mistä mieltä rauhoittavia asioita sitten löytyisi?
    Niin paljon pahaa, mutta ilojakin löytyy, kun oikean kohteen löytää.
    Jälkeläisten hyvinvointi sitä iloa osaltaan lisää, mutta huolen myös siitä, miten tulevaisuus heille aukeaa ja joka päivä saa kuulla vaikeuksista missä lapsiperheet elävät.
    Yhteiskunnan huono kohtelu lapsiperheille, tuo tuskaa nyt ja kostautuu tulevaisuudessa, mistä nuoret oppivat oikeaa elämän tapaa, jos heillä ei sitä ole lapsuudessakaan ole.
    Lapset ovat tulevaisuus, kaikille ei lapsia syystä tai toisesta synny, sekin oma huoli lapsia kaipaaville.

    Vähän ankeita mietteitä tähän aamuun, mutta siitä se päivä alkaa ja valoistuukin, lumet jälleen sulaneet, mutta uskoen entisiin talviin, vielä pysyvästikin niitä saamme, myös pakkasia, mitkä nenän punaiseksi puraisee.

    Toivon hyvää adventtipäivää ja lauletaan Hoosianna , jos radio kirkkoaikaan päällä on.
  9. Kunpa voisin todisteen antaa siististä kodistani, raikas tuoksukin on, kun monta tuntia irtain ja matot ulkona oli..
    Sovitaan niin, että jokainen toimii tapojensa kanssa ja voin vakuutta, että joka nurkka on puhdas, pyykit parvekkeella, kuivavat omia aikojaan.

    En edes pahaa mieltä tuntenut noista arvioista, jospa iloin viestit laittaneelle tuottivat.

    Kristiina turhaan pelkäät kirjoitella, tähän tottuu, muuta ei voi.

    Lunta sataa ja adventtivalojen loisteessa kotona viihdyn.
  10. Aina sitä moittimista löytyy, kun niin haluaa., onnistuin helpoksi tänään tekemään, mutta hymyillen lueskelen.
    Minulla on tämä tapa ja hyväksi olen kokenut, imuroinnin jälkeen nihkeällä lattiat pyyhkäisen.
    Vielä pitää mainostaa tätä eriomaisuuttaan, että minulla on tehokas imuri, mikä pölyt hyvin sisäänsä vetää, Lux on merkki ja maksoi maltaita, tuskin kaupasta löytyykään.
    Minun pöydillä on askartelu ja lanka silppua+ ruuan muruja, siksi pölyt ensin pyyhin., en väitä etteikö ano 10,,01 sinulla olisi myös hyvä tapa siivota.

    Brinkkala kerron sitten kälyni kohtalon, kun päätöksiä tulee.
    Minä en varmaan suutani saa Trumpin malliin, en kyllä haluakkaan.
    Jouluvaloja juuri asettelen paikoilleen ,hämärän tullen sytytän.
  11. Huomenta, siivous aluillaan, onkin kivan raikas ilma tuuletusta tekstiileille suorittaa.
    Lakanoiden vaihto ja pyykkikonekin jostain aikaa päivästä jyräjää.
    Päivän touhut sitten saunanlauteilla pois hikoillen lähtee.
    Eilen tunaroin aika kummallisesta asiasta, kuin ruuanlaitosta.
    Tein kaali, peruna ja viirupunajuurista laatikot uuniin, kaikki esivalmistelut sujuivat hyvin, lämmönkin säädin sitten oikeisiin lukemiin, mutta uuniin vilkaisin ja olin näkevinäni jo ruskistuneet pinnat.
    Käänsin uunin pienemmälle ja kun aika oli tullut ruokailla, kaikki laatikot kovia, eli lämpö ei riittänyt niitä kypsyttämään.
    Suu pyöreänä tuloksia katselin ja uuni päälle ja sinne takaisin, jotenkin jäi sellainen maku, että ei niin hyviä tulleet kuin ennen oli ja nälkäisenä sain tovin odotella.
    Pitihän tämäkin asia kokea, tuleeko saman tyyppisiä lisääkin, onko jo aihetta huoleen.

    Tähtinen taivas, tai ne muutamat mitkä täällä näkyy, saattaa tulla kaunis päivä, olisi jo mielialallekin virkistystä.
    Samaa toivoi Hurskainenkin, sinulla noita pankkiasioiden vaikeuksia vaan riittää, minulla ei konttoriakaan ole, joten joudun pääkallon paikalle soittamaan, tai onhan täällä konttori, mutta ajantilaus on tehtävä Helsingistä, vaikeaksi meni, mutta kaikkeen näköjään tottuu.
    Minäkin sellaisen hieromatuolin haluaisin, olisi tosi kiva jos sellaisia apuvälinevarastoon hankkisivat, ei tule hierojilla käytyä, vaikka hyvää tekisikin.

    Tuoleista puhutaan, tuon mekaanisen tuolin minäkin tarvitsisin, mutta on aika isokokoinen, pitäisi jostakin huonekalusta luopua jos sellaisen hankkisi, minulla on niskatuella varustettu tuoli, mutta jaloille ei ole korotusta, ehkä irto jakkara olisi paikallaan.
    Tykkään avarasta huoneesta ja liikaa mitään uutta en voi siitä syystä hankkia.
    Eipä taida aina omasta halustakaan olla kysymys, tiedä vaikka pyörätuolia tulen tarvitsemaan.
    Elämä kuljettaa joskus oudoissakin puitteissa.

    Meille tänne availlaan noita isoja liikeketjuja, nytkin Puumaa vai oliko puupää on luvassa , vasta Rusta, pikkuputiikit katoaa.
    Prismakin niin iso, että väsyy jo tavaroita etsien, harvoin käynkään.
    Kangaskauppaa, askartelukauppaa ja vaateliikkeitä kaipaan.
    Pienet yritykset jäävät jalkoihin,, meistähän se on kiinni, isoihin tavarataloihin keskitymme ostoksille. ja netti myös houkuttaa, siihen olen minäkin joskus sortunut.

    Nyt sitten aloitettava pölyjen pyyhkimisellä, en viitsi ennen kahdeksaa imuria jyrätä, saavat ihmiset rauhassa aamujaan viettää.
    Viimeistä marraskuun päivää aloitellaan ja huomenissa jo joulukuu, se minun lempikuukausi, tapahtumia paljon ja pientä touhuilua tavallisesta poiketen.
    Antit juhlivat nimipäiväänsä tänään, Onnea kaikille Anteille ja meille toisille mukavaa päivää.
  12. Huomenta viikonlopun alkuun, jos ei katuvaloja olisi, pimeää kuin säkissä, tunnin päästä jo ulkona liikkuvat näkyvät.
    Joka vuosihan tämä koetaan, mutta ei mainitsematta koskaan mene.
    Kuunnellessani eilen radion päivälähetystä, tuli asiantuntija lausuntoja tuosta kirjasta, mikä on nyt kohukirjaksi nimetty.
    Nuorille suunnattu kirja ja he eivät ronskistakaan puheesta punastu, sillä se on suurilta osin kieltään, näin asiantuntija lausuntoja ja pari oppilaskin näin kommentoi.
    En ole kirjaa lukenut ja varmaan minuakin se kauhistuttaisi, vanhan kasvatuksen saaneena, mutta yritän ajatella, että varmaan epävarmoille nuorille hyväkin ohjeisto.
    Elämä on raakaa nuorille, kuin myös vanhoille, ei ole helppoa heilläkään.
    Radion uutisista kuulin myös niistä vaikeuksista mitä rajan sulkeminen aiheuttaa, monet maahamme muuttaneet eivät pääse vanhempiaan, sukuaan näkemään, Norjan kautta on matkaa tehty.
    Lapsille matka on väsyttävä ja pelottavakin, tämän kaiken aikaan saanut on ihmiset itse, sotimalla ja sokeasti päättäen elämän ehdoista.
    Pitäisi kai radio pitää kiinni ja sokeana ja kuurona kaikelle olla, niin kamalaa on tuo epäkohtien kirjo maailmassa.

    Nyt sitten tähän kotoiseen elämään, mikä on vielä turvallista ja selkeää, mutta pinnistelyjä tämäkin on vaatinut.
    On pitänyt oppia asioita, mitä kaikkea ei itse allekirjoita, mutta on vaan selvitty, kehityksen kulkemisessakin jotenkuten onnistuttu.
    Oma koti, oma lupa, tänne ei vielä ainakaan kukaan tule ehtoja laittamaan, kun velvotteet hoidan.
    Monimutkaistuu ne vanhankin ihmisen eteen tulevat haasteet joskus, mutta kyselemällä ne selvittää.
    Eilen laitoin puhelimeen 112-sovelluksen ja nyt löytävät minut niin tarvitessa.
    Valtavasti on tuon älypuhelimen tuomaa asiaa, mutta enhän kaikkea läheskään osaa käyttää.

    Tuo ruokasuositus myös mielessä ailahtelee, mutta vihanneksia, marjoja, juureksia olen aina paljon käyttänyt, joten luulen selviäväni ihan näillä tavoilla.
    Lihaakin melko kohtuullisesti olen käyttänyt, kalaakin riittävästi, en aio muuttaa kovinkaan paljon ruokavakiotani.
    Ramoonan tapaan juustoa syön useinkin aamupalan yhteydessä, leikkeleitä en ole ostanutkaan, suklaatakin harvoin mieli tekee, siitä nautin joskus hyvän olon tarpeeseen, kuten brinkkalakin kertoi.

    Noista luopumisistani, olen ollut hyvin aikataulutettu ihminen tähän asti ja nyt heräsi vahvasti ajatus, että saa riittää.
    Mkr sanoit aikatauluja matkojen suhteen aiheuttaneen lopettamisen, minullekin kulkeminen pientä harmia laittanut.
    On ihana ajatella, että ei mitään menoa kalenterissa, on kuin olisi taakan hartioilta heittänyt, vaikka en näitä menojani taakkana ole kokenut, todistan sitä, että aika aikaa kutakin, näin nyt tunnen.
    Mukaan pääsen, jos mietteeni muuttuu, kaikestahan täällä joskus luovutaan.
    Eihän sitä osaa sanoa, milloin mitta viestien kirjoitukseenkin eteen tulee, kyllä sekin aika koittaa, näin vakuutan.

    Eliaana tilasitko sellaisen lepotuolin, mekaanisesti asennon nukkuma asentoon laitettavan, ystävätär sellaiseen hankki, kun ei sängyssä voi nukkua selkäsäryn vuoksi, uni tulee tuolissa.
    Väinö on varmaan onnellinen, kun vain emäntä vierellä kulkee;)

    Viikonlopun ruokia en ole miettinyt, hieman kaalipitoiseen halua on, kauppaan menen ja siellä katson mitä houkuttimia löydän.

    Jospa ehtisin kirjautuneena esiin tulla ,jos nyt lopetan, hyvää viikonlopun alkua.
  13. Jopa on vaikeaksi elämäsi muuttunut liekko, toivotan sisukkuutta riittävän ponnistelussa paranemisiin.
    Pyydä kaikki apu mitä tarjolla on, se on oikeus vaivojesi mittavuudesta johtuen.
  14. Huomenta huutelen täältä pimeydestä, sateisesta Savosta, lumet on kadonneet, tuskin tänäänkään aurinkoa nähdään, meinaa jo mieli mustua, samoin kuin Hurskaiseltakin, mutta eipä vaivuta surun alle, kyllä se siitä hyväksi muuttuu.
    Muistelen etten yhtään mustaa joulua ole kokenut, äitini kertoi kuitenkin, että tammikuussakin vielä soutaen kirkkoon mentiin.
    Viikon päästä jo jouluiset puheet voi alkaa, valmistelut tähän vuoden kohokohtaan, siis minulle edelleen näin on.
    Muotoaan on moneen tyylin jouluni muuttuneet sitten vanhempien kanssa vielä eläessä, silloin kokoonnuttiin perheinemme vanhempien kotiin ja äiti oli laittanut kystä kyllin.
    Sitten oli aika jolloin joulua vietettiin minun kotona, kaikki yhdessä.
    Perheiden kasvettua muuttui sitten niin, että jokainen oman perheensä kanssa joulua viettivät, nyt sitten mieheni kuoleman jälkeen, kuljen lapsien luona vuoron perään ja tänä jouluna suunnitelmat on viettää joulu tyttäreni ja vävyn kanssa.
    Joulurauhaa vanheneva väki kaipaa.

    Tuo LaPromessa on pitkäveteiseksi muuttunut, kuten mkr totesit, minä katson aina Areenalta maanantaisin ja eilenkin yhden säärystimen sitä katsoessa neuloin.

    Jäteasiat puhuttaneet myös, meidän talossa asia hyvin hoidettu, seitsemän laatikkoa on täytettävänä, bio-jäte kuin sekajätekin, tyhjennetään pari kertaa viikossa, muut sitten hyväksi katsotun ajan perästä.
    Toivoisi tuo lajitteluhalun kasvavan, sillä monesti minäkin sekajätteestä nostan pizzalaatikoita pahvinkeräys laatikkoon, kiireisiä ihmiset ovat.

    Kuolinsiivousta teen pikkuhiljaa, kyselen lapsilta kuka jotain haluaa ja vastauksen ollessa ei, yritän itse sitten katomaistempun suorittaa, tavalla tai toisella, silti selvitettävää jää jälkeenikin.

    Demeter mainitset veljesi noiden sairauksien kanssa painivan, kyllä se surun mieleen tuo vierestä katsoen.
    Kälynikin on muistin kanssa muiden vaivojen lisäksi kovaa vauhtia huonompaan suuntaa menevän, käydessäni hänen luonaan oli vanha ystävä, vähän ajan perästä kälyni kysyi minulta, mikäs tämän vieraan nimi olikaan.
    Miten aina niin tarmokas ihminen voikaan noin huonoon kuntoon mennä.
    Ramoona kerroit siellä teillä päin kohtuulliset palvelut terveyden hoidossa, meillä täällä jopa kuusi kuukautta korvalääkärin tutkimuksiin, no taisi kyllä olla unohdus koko asiassa, kun peräämään alkoivat.
    Pitkiä on jonot kuitenkin ja hoitajat/lääkärit kuormittuvat asian johdosta.

    Ymmärsit väärin korpikirjailija, en ketään kiellä kirjoittamasta, mutta totuuden tivaamista asioista mitä ei tarvitse, se on jo kiusaamista.
    Kaikki kuitenkin hyvin tällä haavaa, joten jatketaan samaan tyyliin, oikein hyvää päivää, säästä huolimatta toivottelen..
  15. Kiitos korjauksesta, minulle tyypillinen virhe.
  16. Kovin pimeästä huomenet huutelen, kuukauden perästä jo talvipäivän tasaus ja siitä sitten kevättä kohti.
    Elämä sujuu, väliin jotain kivaakin tapahtuu ja siitä sitä intoa itsellekin tulee etsimään mukavia asioita.
    Kunpa jaksaisikin valoisena pysyä, uskoen, että elämä on tarkoitettu juuri siksi, mitä näet ja koet.
    Jouluvaloja kasasin tuonne "vierashuoneeni" pöydälle, lauantaina ne sitten paikoilleen laitan ja illan tullen palamaan laitan, adventinaatto on perinteeni laittaa jouluvalot ja Loppiaisen jälkeisenä päivänä ne pois otan.
    Perinteet siinäkin touhussa minun haluni on toteuttaa, vaikka kausivaloiksi kutsut jo pimeän ajan iloksi monetkin laittavat.

    Tepa kyselit sitä kirpputori rupeamaa, vielä en pöytää ole saanut, mutta uskoisin pian saavani ja sitten neuleiden lisäksi vien kaikki uudet ostoni jotka ei minua sitten kuitenkaan miellyttänyt, tarjoan pienellä rahalla, jospa tarvitsija löytyisi.
    Olen muutenkin katsellut kaappejani siihen malliin, että tarpeettomat, tai harvemmin tarvittavat pois laitan.
    Tuo kälyni kohtalo on tyttärelle hyvin raastava, hän varmaan yrittää saada äitinsä hoivakotiin, mitä kälynikin toivoo.
    Katselin miten lappuja monesta muistamisesta oli laitettu ympäri huushollia ja tytär kertoi ruokapalvelusta tilaavansa ruokapalvelun, koska säännöllinen käynti äidin luona ei onnistu.
    Kummi-tyttöni on kovin tunnollinen , hoitaa asiat aikanaan, mutta liika on liikaa hänellekin, yllytin kovin hommaamaan ainakin kotiin tulevan hoidon jos suinkin mahdollista on.
    Toinen päivä joulukuuta tulee kartoittaja tutustumaan tähän tilanteeseen, jospa asiat sitten alkavat sujua.
    Tilanne on heikoissa kantimissa, kun hoitajia kotiin ei ole tarjolla ja eikun huonommaksi menee.

    Noista hautajaiskuvauksista, itse en kuvia ole ottanut, mutta kuvia olen saanut ja muistoja ne herättävät jälkeenpäin, mukana olleetkin muistaa paremmin, kun kuvia katsoo.
    Hyvän tavan mukaisesti tuo kuvaaminen on todella tehtävä, ei mikään markkina tunnelma ole hyväksyttävää, sillä omaisilla vaikea hetki muutenkin.
    Voi olla, että suru on niin raskas koettava, ettei tilaisuudesta mitään mieleen jää, siksi kuvat puolustavat paikkaansa, kaikella kunnioituksella toimien.
    Miran mainitsema tapa olisi ihan hyvä tänä päivänäkin.

    Kovin ikävästi koet sanomiseni kylmätotuus, pidän kiusaamisena sitä, että aina löydät huomauttamista aloituksistani vaikka vaan toivon sinun jättävän viestini rauhaan.
    Aivan varmasti voin omalla nimelläni viestini allekirjoittaa, jos tarve siihen tulee, älä huoli.
    Oliko tämä nyt vastauksesta käypä???

    Kiitos taas viesteistä, jotka ystävällisinä ketjuun sopii, jatketaan, pimeää vieläkin, vaikka kello jo kahdeksaan tuli, katuvalotkin palavat.
    Vietetään hämärän hyssyä ja iloitaan jokainen omasta olosta, lämmintä varmaan kaikille riittää ja muutakin kivaa voi ilmaantua.
  17. Pitää laittaa huomioni tuosta vierestä, oli teksti "kirjoita vapaasti aiheesta kuin aiheesta", niinhän me teemmekin;)D
  18. Huomenta, pieneen viiden asteen pakkaseen saamme tällä suunnalla heräillä.
    Hämärää on, ehkä se sininen hämärä, mistä on joskus puheltu, maa valkea, taivas harmaa.
    Ihmiset ovat kuin karhut pesissään, vastapäätä oleva 42 asunnon rakennus pimeänä, kaikki nukkuvat pitkään, niin minäkin, nykyään puolikahdeksan on vakiaikani heräillä.
    Miljoonaruusua kaikuu radiosta ja hyvä mieli herännyt.

    Lumityöt koettelevat varsinkin naisia, jos vielä vetinen lumi on, voimia siihen tarvitaan saada tiet puhtaiksi.
    Talonmiesvuorolla sai siihenkin tuntuman edellisessä asunnossa, mutta mies oli kaverina, ei niin raskaaksi muodostunut.
    Jälki piti olla suoraviivainen, tähän minä viimeistelijänä kiinnitin huomiota. ja kaunis oil pihapiiri suurien koivujenalla.
    Sitä kauneutta vaalin myös kesällä, pidin kukat kauniissa kasvussa, sen huomasi ympäristökin, ihastelua asiasta tuli.
    Nyt lopetan itseni kehumisen, ei sekään oikein sopivalta tunnu.
    Sen verran kuitenkin sanon, että mökkini pihan hoidon lisäksi olen kahden kerrostalon pihaistutukset hoitanut, toki apua saanut talojen muilta asukkailta.
    Ensimmäisen oman kodin pihaan istutimme koivuja ja pihlajia, joita haalin pieninä mökkini maisemista, nyt suuria, onhan aikaakin kulunut yli neljäkymmentä vuotta.
    Puut tuovat mieleeni ne vuodet, kun kauppaan mennessä ohi kävelen.

    Noista hyvinvointialueiden toiminnasta on minulla hyvin vähän kokemusta, mutta niiden perusteella olen hyvää hoitoa saanut.
    Asiat vaan taitavat huononemaan päin menossa olevan, kun kuuntelee ihmisten puheita ja onhan itsestään selvä jos takuu päästä hoitoon, viikosta kolmeen kuukauteen menee.
    Sekaisia on päättäjien ohjeistukset, kaikessa säästetään, mutta asiat eivät tunnu eteenpäin menevän, toki aikaa vie tämä laivan kääntäminen, mutta onhan jo jotain säästökin pitänyt tulla.
    Tuskaiselta tuntuu pysyä hallituksen toimien mukana, kiristystä vaan joka päivälle, eikö se lopu koskaan.
    Pitäisi kokeilla ainakin puoli vuotta, miten päättäjät ja johtajat eläisivät pienimmällä eläkkeellä tai palkalla.

    Paljon on lääketeollisuus tutkimuksillaan saanut aikaan, kälynikin pääsi kotiin, toisen silmällä näkee nyt kohtalaisesti, lukeminen on kuitenkin rasittavaa, kertoi olevansa tyytyväinen, jos edes tämä näkö säilyisi.
    Välillä ei kumpikaan silmä mitään nähnyt, korjausta saatiin aikaan ja nyt tämän oloinen tulos.
    Toivottavasti liekonkin tilanne on parantunut.

    Tulikohan nyt omaa "kehua" liikaa, mutta näin voi käydä, kun ei toisia saa kiitellä, jostakin se kiitos kumpuaa, olkoon kohde vaikka oma minä;)D
    Päivä on valennut sen minkä valostuu muutama tunti ja taas hämäryys ja pimeys eteen tulee, mutta olemmehan tähän tottuneet, ei yllätä.
    Mukavaa päivää kuitenkin itse kullekin, varoen liikkukaa, liukasta saattaa olla.
  19. Huomenta, talvinen sää, pakkanen nollan tietämillä, yritin kurkistella onko kadut hiekoitettu, kauppaan lähtö on mielessä.
    Jospa onnistuu vauhtia hidastaen, vaikka ei se päätä huimaavaa ole aikoihin ollutkaan.
    Täydennystä hyllyihin, kehottavat kolmen päivän ruokavaran olevan tavoite nykyään.
    Kamalalta tuntuu ajatus, että pitää varautua tietämätöntä vaaraa varten, mutta onhan nuo ajat hyvin tulenarkaa nykyään.
    Hieman arveluttaa, onko tarpeellista pelkoa lietsoa, joillakin jo pelko omasta toimeentulosta muutenkin, nyt sitten eläkeläisten verotukseenkin puututaan, näin jostain luin.
    Mitään aiemmin luvattua ei tule uskoa ja kysymys, milloin nämä talkoot tuottaa tulosta, kun aina vaan lisää leikataan.
    Luottamus asioiden hoitoon ei tunnu olevan tämän päivän asia.

    Kuvittelenko vain, että hieman olisi mielipiteiden vaihto tasaantunut, jospa vielä pääsemme sinne alkuaikojen viestittämiin asioihin.
    Jutellaan vaan kaikille joilla on jotain kysyttävää, kerrottavaa, mitään sääntöä ei voi olla, että kahdenkeskiseksi puhe menisi.
    Yli kaksikymmentä vuotta olen tällä tapaa saanut toimia, nyt viime aikoina on tuo komentelu tullut esiin.
    Minusta ei ketään saa ei voi pakottaa kirjoittamaan jonkun halun mukaisesti, kiittää voi jos aihetta kirjoittajan mielestä löytyy, minä ainakin kiitä jos aiheen löydän.
    Itseäni en toivo mihinkään olemattomien kiitosten kohteeksi, kyllä aitouden viesteistä ymmärtää, kun ne sitä ovat.
    Hymiöistäkin on ollut puhetta, minä en niitä edes koneeltani ole löytänyt, en kyllä ole etsinytkään, minusta ne on kivoja värejä antavia.

    Tähän päivään, sähkökatkoja on vieläkin satoja, kalliiksi tulee nämäkin korjaukset, kai ne siirtomaksuihin vaikuttaa.
    Kysäisin apteekissa käydessäni, onko nousua lääkkeiden hintaan, vastaus oli ainakin alvin verran, Kelan korvaus oli ainakin vielä ennallaan.
    Toivottavasti sairaat lääkkeensä edes saavat, vaikkakin jos vaihtoehto on ruuasta vähentäminen, ei kauan mene , kun lääkkeen tarvekin loppuu.

    Joko liekko sait apua jalkoihisi, kamalaa on jalkojen pakotus, sen olen aina väliin joutunut kokemaan.
    Jotain apua asian suhteen toivon, ikävyyksistä olen kuullut jos minkälaisista jalkojenkin suhteen.
    Itselläni kävely kipua nivusiin tuottaa, ehkä pieneltä tuntuva vaiva, mutta estää kyllä liikkumista ilman tukea.

    Yritetään selvitä jokainen jollain tapaa, minäkin kärrin kanssa kauppaan lähden, siitä tukea tarpeeseen otan.
    Joulun avajaiset huomenna torilla, tuskinpa sinne menen, joulu tulee minulle ilman mitään avajaisjuttua, adventista se alkaa, melko tarkkaan viikon päästä, sytytän kyntteliköt ikkunaan.
    Tarkistin palavuuden eilen, hyvin herkästi lamput särkyvät, huonosti varastoituna..

    Hyvää tätä päivää, viikonlopun alkua, niin viikot vierii nopsaan.
  20. Paljon on lunta teille tullut, olet nyt kuin karhu pesässään.
    Kännykkäni näytti sateen täälläkin jatkuvan, mutta säästyn lumentulolta sisälle, edes parveke ei lunta sisälle tuo.
    No nyt on se aika, onpahan sitten keväällä mukava seurata lumikasojen hupenemista ja kevään ilmaantuvan, siinä toivossa, koettakaa selvitä.
    21. 15 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt