Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

44

Kommenttia

622

  1. En omista kiikaria, tuo ihmettelyni aiheutui keskustelun synnyttämisestä, ei kyttäämisestä.
    Miksi kyttäisin, ei jaksa tämän enempää kiinnostaa, huolissani joskus olen naapureistani.

    Sitä riemua en sinulle anna, että olisin kyttääjä iho24/7, vaikka vaikea on todistaakin, mutta seuraan paljon muutakin omaksi ajankuluksi.
    Jos se on uteliaisuutta, niin sitten on.

    Uudet silmälasini silmillä, kaukonäkö parantui, motkotin liikkeessäkin, kun puolitoista kuukautta kesti lasien nenälleni saanti.
    Väärinymmärrystä tai mitä lie ollut, en kuitenkaan kuullut kerrottavan etumaksusta, ennen kuin lasit lähetetään tehtaalle, jäi ehkä kertomatta, no puhdistusaineen sain vaivan palkaksi, kun juoksuttivat neljä kertaa, nyt kaikki hyvin.
    Seuraava lasien uusimista tiedän nuokin hommat.
    Ruoka on valmista, nyt syömään, täydellä vatsalla jaksaa jopa hymyillä näille viesteille.
  2. Huomenta, pilvipoutaa ja tuulikin ottanut lepotauon.
    Kuuntelin radiota taas kahvin juontini rattona ja tänään siellä kerrottiin, että liikkua pitäisi, vaikka kipukin seurana olisi, niinpä tässä yritän minäkin.
    Eilinen kauppareissu otti mehut pois ja nyt pitäisi tallustella uusia silmälaseja hakemaan, matka ei ole puoltakaan kilometriä, mutta eilinen painaa vielä jaloissa.
    Kai elämää voisi helpottaakin, mutta eipä ne kivut poistu, uskottava on tämän aamun neuvoja radiosta.
    Toinen asia, mikä myös huolta aiheutti, väärien ja liian voimakkaiden lääkkeiden antaminen yli 75 vuotiaille,( kai muillekin) pitäisi tarkastuksia kunnossa olosta tehdä ja liiat lääkkeet poistaa.
    Kauhulla katson joskus sitä lääkemäärä mitä kälynikin popsii, lääkärithän niitä määrää, kai ihan tarpeeseen, mutta silti joskus pitäisi tarkistaa, onko kaikki tarpeen.
    Itse en kipujakaan helposti yritä lääkkeillä poistaa, siinä onnellisessa asemassa olen, että lääkkeeni on minimi.

    Tuosta verhojen alhaalla olo taas aiheutti sananvaihtoa, minulla on iso olohuoneenikkuna ja koko päivän aurinko paistaessa huone kirkastuu ja valo aiheuttaa sen, että tekstistä ei meinaa selvää saada, siksi veron alas lasken.
    Olen ymmärtänyt, että tuo teräväpiirto on talossani voimassa, ainakin minun telkkari sen sallii.
    Eilen yllätyin, kun ne ikkunat mistä puhuin saikin naishenkilön parvekkeelle istumaan, verhoja ei kuitenkaan nostanut.
    Meillä kaikilla on oikeus ilman selityksiäkin toimia oman tahdo mukaisesti, onneksi näin on, minä vaan mietin asioita itseni kautta ja tuotakin asiaa ryhdyin pohtimaan.
    Ano 10,05 sovitaan, että saavat tehdä mitä haluavat, kunhan ei vaaraa naapureille tule.
    Asia ei todellakaan kaipaa minun ei muidenkaan ohjeistusta, jokaisen koti on paikka missä itse määräilee päivänsä kulun..

    Ikävä tuo jos uni ei tule, olen minäkin joskus unettomia öitä viettänyt ja pitkiksi tulevat.
    Nukkumaan mene melkein samoihin aikoihin ja hyvän asennon saamisesta aloitan, sitten silmät kiinni ja syvään hengittelyä ja kohta en tiedä mitä tapahtuu ympärillä,

    Kyllä nuo Paloman kuvaamat kyläyhteisöt ovat rauhan tyyssijoja , ei naapureita kulman takana ja turvallista liikkua vaikka yön aikaan.
    En ihmettele, että nykyiset nuoret maalle muuttavat ja rakentavat elämänsä sinne, missä luonto on lähellä ja lapsilla mahdollisuudet rikkaaseen elämisiin.
    Pieni on minunkin kotipaikkani, mutta jo on tännekin kaikenlainen ilkeyden teko yltynyt, nuoriso villiintyy toimettomana (siis osa heistä) kaikkia ei tarjolla olevat harrastusmahdollisuudet tavoita, sitten aikansa kuluksi tuhoa aiheuttavat.

    Niin se vaan tuulikin heräilee ja pilviä taivaalle työntelee, saapa nähdä saadaanko kohta vettä.
    Ehkä onnistun silmälasini kuitenkin kuivana pysyen tehdä, ei pysyviä sateita luvassa.
    Mukavaa päivää ja iloista mieltä, eipä turhista huolehdita;)
  3. Hyvää viikonalkua ja kohti kesän valoisinta aikaa mennään, viikon verran sitä yötöntä yötä sitten vietetään ja taas alkaa öiden pimeneminen.
    Harmillinen tämä minun tapani, elää aikaa etukäteen, kun pitäisi olevasta olosta nauttia, mutta kesän nauttimisesta koetan osani ottaa.
    Noista sälekaihtimista vielä, minulla ne laskeutuvat auringon kirkkauden sokaisemisen näkyvyys on huono.
    Luottavainen olen siitä ettei liikkeitäni kotonani paljastu naapureille, kun en minäkään mitään naapurin ikkunoiden sisään näe.
    Minulle on tärkeä nähdä ulos, kadulle ja taivaalle, taivaalla ihastelen sen kulloisiakin tapahtumia, pilviä ja lintuja, miten mahtavasti tummat ukkospilvetkin näkymää värittää.
    Kadulta näen liikenteen, ihmisiä koirineen, se tuo elämän sykkimisen mieleen, voi vain arvailla, miksi ja mihin kukin taivaltaa.
    Mitä kaikkea vaille jäävätkään he, joilla verhot alhaalla koko ajan, syystä tai toisesta.
    Senkin huomion olen tehnyt, että kukkaset puuttuvat aina vaan useammalta parvekkeelta, jaksamisestako lienee kysymys.
    No nämä niitä minun huomioita, joita joudan tekemään.

    Minullakin maalattavaa löytyy, mutta jostakin syystä tykkään ajan patinasta, elikkä kuluneetkin tavarat jotain osaavat kertoa, vaikka ei minulla nyt kovin monta vanhaa huonoksi mennyttä tavaraa ole, mutta saavat vanheta huoletta.
    Sain tahtoni läpi keittiö remontin suhteen, lattia vaan korjataan,,, joskus.
    Uusien kaapin ovien uusiminen kolme vuotta olleina kelpaavat vielä hyvin ja koneetkin suurilta osin samanikäisiä.
    Säästyypä rahat joskus tulevan katon korjaukseen.

    Olen ikäni ollut aamuvirkku, minusta aamu on parasta aikaa, hiljaisuus ja rauha yön jäljiltä antaa hyvän aloituksen päivälle.
    Olen kyllä nykyisin yrittänyt herätystä viivyttää ja vuoteessa ollen annan ajatusten touhuta.
    Miten voikaan mietteet lentää, kun niille luvan antaa, minulla ilman lupaakin kaikki maailman asiat ja ongelmat päässä pyörii, kun päivä ei siihen riitä, unissanikin touhujani jatkan.
    Mietteet ei kuitenkaan mihinkään johda, kun aina tulee järki vastaan, kun joku suunnittelu on syntynyt.

    Minä ostan aina täysmaitoa, kun piirakan tekoon ryhdyn (harvoin) ja uunipuuronkin tykkään siitä maidosta tehdä.
    Tuo oli hyvin oivallettu, miksi ikkunoita tosin tehdäänkään, jos ei valoa sisään halua.
    Kaikki ei osaa nukkua valoisassa, minulta sekin onnistuu, kun silmäni kiinni pistän, pimeys koittaa.
    Viime aikoina on ollut mukava katsella unen tuloa odotellessa puiden latvuksia, kun tuuli niitä heiluttaa, nykyisin hyvin usein tuuli minut uneen lähettää.
    Minun talooni paikallinen lehti tulee jo siinä kahden maissa, itselläni on digilehti, mutta yläkertaan yksi lehti viedään, siihen usein herään.

    Nyt pitää raparperiä ruveta soseeksi tekemään ja pakkaseen laitan, kummi-tyttö toi eilen jo toisen kassillisen, edellisen mehuksi keitin.
    Mukavaa maanantai päivää, LaPromesan katsomista sitten iltapäivään.
  4. Huomenta ja iloista Helluntain aattoa.
    Meinaa koko juhlapyhä mennä sivu, kun vain yksipäiväinen on, pilvinen päivä taas näköpiirissä ja tuulinenkin.
    Parin viikon päästä juhannus ja siitä se kesän syksyyn siirtyminen alkaa, kuitenkin pihlajat alkavat kukkia, samoin syreenit ja viljapellotkin kasvua lisää.
    Minun peruna parvekkeella kukkaa pukkaa, eikös silloin juureenkin perunat ilmesty?
    Jännää odottaa, saanko juhannuksena oman viljelyn tuloksena perunat kattilaan.

    On kiva kuulla, että elämäsi "sumut" ovat katoamassa demeter, kyllä se tuntuukin pahalta jos aina sumussa kulkee, ikäviä ovat kaikki huimaukset ja sen semmoiset vaivat.
    Jospa elämäsi pirteys vielä palajaa, näin toivon. se pieni koiraystävä avittaa mielen nousemisessa, on ne niin mukaansa ottavia kavereita, kissat ja koirat.
    Vähän samaan tapaan ajattelen minä myös kuin tämä 83 vuotias ystäväsi, kun jotenkuten pärjään niin muistini kuin kuntonikin kanssa, itse haluan elämästäni määrätä.
    Kun iskin pääni permantoon ja muotoni muuttui kauhistuttavaksi, kaikki kyselivät, kävitkö lääkärissä, mitäpä lääkäri olisi pystynyt tekemään, joten aika paransi ja nyt jo peilistä melkoisen tutun näköinen mummeli katsoo.
    Oikeassa olet, kyllä sisarukset saivat tunnelman nousemaan kattoon, oli hauska nelituntinen, lupasivat uusia käyntinsä.

    Tuo ärtyminen kuuluu myös iän tuomaan harmiin, elämä kaikkine vaikeuksineen ärsyttää ja mikään ei hyvältä tunnu, sen olen kokenut minäkin liekko.
    Minulla ei noita harmeja edes ole mitä sinä olet kokenut, mutta joskus tulee se tyhjä olo, mitä kai yksinäisyyden tunteeksi kerrotaan, tapahtumia niukasti ja telkkarin katsominenkin kyllästyttää, olen yrittänyt pelkoani yksinäisyydestä kaikottaa, keksien joka päivälle jotain isompaa puuhaa, loppuun nekin kuluvat.
    Koti niin kunnossa, että ei tahdo hommia löytyä, näykin sitä ja tätä, kukkia nypin ja kelloa seuraan, se melkein rytmin päivääni antaa.
    Paljon rientoja tehneenä, en uskonut, että vielä yksinäisyyden joudun kokemaan, alan jopa pelkoa siitäkin tuntea,
    Suunnittelu elämän eteenpäin menosta ei enää meinaa löytää kohteita, vaikka hyvin tyytyväinen vielä kuitenkin olen.
    Vuosi sitten vielä jaksoin miettiä tekemisiäni, nyt halu lähteä, etsiä kohteita puuttuu ja mitä sitä sitten neljän seinän sisällä jotain tekemistä löytäisi.
    Olen jopa kateellinen teille joilla pihatöitäkin, vaikka eihän niiden teko onnistuisi kuitenkaan.
    Samoin ajattelen tästä kirjoittelu mahdollisuudesta, jokin tapa seurata elämän kulkua toisilla ja siten verrata murheita ja iloja.

    Eliaanalla on vielä kaukana yksinäisyys, niin tarmokas olet, että et moista jouda miettimään, osaat aina hommaan ryhtyä turhia aikailematta,, näin minäkin ennen, nyt aika on muuttanut, rajoja syntyy tekemisiin.
    Lapset ne pienimmät pitävät mielen menossa mukana, niin minullakin, mutta kestokyky on kadonnut muiden menetysten mukana.
    Ei kauan jaksa yhtyä ilon pitoon ja heidän energia purkauksiin, näin se on vaan hyväksyttävä tämä oma rajallisuus kaikkeen.
    Tuo Väinöstä, kuin liekonkin kissasta kuuleminen nostaa aina kissanotto haluni, mutta sitten tulee mieleen ne monet vaatimukset mitä asiaan liittyy, apua tarvitsisin siihenkin hommaan, joten pää kylmänä sen suhteen.
    Viisaita ne on, kissat, piiloon meni minunkin kissa, kun kotiin menoa suunniteltiin.

    Kompassiako tarkoitat Hurskainen, onkos se niin väliäkään tietää mistä tuuli puhaltaa, pohjoisen tuulen tuntee nahoissaan ja etelä lempeästi hyväilee.
    Tuosta Karhun kierroksesta kuulin radiosta ja siellä sairastuneista, mihin sitä en kuullut, yleensä nuo suuret tapahtumat tuovat tauteja mukanaan.
    Sateista on, parasta aikaa vettä tulee, ikävää viikonloppua viettäville.

    No nyt tuli taas vaivat ja ikävät kerrottua, ilolle olisi tilaa, tulkaapa kertoilemaan;)
  5. Huomenta, pilviä leijuu taivaalla, varmaan sadetta saadaan tänäänkin ja tuulikin vaan on väsymätön.
    Eliaanan tapaan odottelen jonkinlaista selvitystä tästä Suomi24:n tilasta,, ei varmaan liikaa olisi, jos selitettäisiin keskustelupalstojen tila.
    Eilenkin loppupäivän pääsy oli kiellettyä.

    Sain kielokimpun eilen, kun sisareni tytöt kyläilivät, neljätuntia hurahti muistellessa ja vain pintaa raapaistiin.
    Niin paljon muisteltavaa, osa oli jo tyystin unohtunut, vanhempi siskoksista on valtavan eloisa ja sai meidän vakavammat nauramaan kertoillessaan viimeisen työpaikkansa kommelluksista ja sattumista.
    Työpaikka oli palvelutalo (vanhainkoti aiemmin), siellä hän kulki ja hoiti vanhuksia, lauloi heille ja aina iloisena antoi väriä heidän elämäänsä.
    Ei pitäisi nauraa vakaville asioille, mutta eräskin tapaus sai nauramaan, vaikka todellisuudessa aika raju.
    Päiväkahvi aikaan hän pannu kädessä kierteli kysymässä josko lisäkuppia haluaisivat.
    Hieno rouva istui pyörätuolissa ja häneltä kysyttäissä vastaus oli hieman poikkeava, painu hiiteen senkin huora, johon tarjoilija kysäisi, oliko tämä myöntävä vai kieltävä vastaus.
    Tilanne oli sen kaltainen, että olisi vaikka voinut loukkaantua, mutta tilanne jäi siihen.
    Kertomuksia monista samankaltaisista tilanteista oli, mutta paljon herttaisuuttakin ja tämä hoitaja tykkäsi työstään.
    Monasti vanhoista ihmisistä tulee todella ilkeitä vanhuuden myötä., nyrkillä iskut jokapäiväisiä joillakin osastoilla.
    Toinen tytär oli paikallisen lehden arkistonhoitaja ja hän on perheen asioiden hoitajana toiminut eläkkeelle pääsyn jälkeen.
    Kaiken kaikkea oli mukava nelituntinen, mieli itsellänikin vielä hymyisä, kun yhteistä hetkeä muistelen.
    Itsenäisiä naisia kumpikin ja perhe hyvin tärkeä osa heidän elämäänsä.

    Sauna-ilta taas talon naisten kanssa vietettiin ja sielläkin toista tuntia meni rupatellessa kaikesta maan ja taivaan välistä.
    Viikolla ei tavata, joten sauna-illasta se yhteinen rupattelu tuokio syntyy.

    Tekevää porukkaa olette olleet kaikki, isän peruja varmaan veljesi ja sinun taitosi Eliaana, ei sitä mökkiäkään joka tyttö rakenna.
    Meilläkin tytöntytön porukka jättää mökkinsä nuorten käyttöön, jos heillä halu yhteiseen kokoontumiseen ystävien kesken.
    Sama mahdollisuus myös pojan perheellä, koti on järven rannalla, kesämökistä käy sekin ja näin toinen mökki voi jäädä nuorten hallintaan.

    Hyvin on tänä päivänä asiat, ennen sitä työssä vaan hankittiin elantoa ja teltassa öitä nukuttiin, jos retkelle haluttiin.
    Mukavaa sekin oli, kun ei muusta tietänytkään, maailma muuttuu, minusta ei välttämättä hyvään suuntaan aina, olisi hyvä myös menneisyys tuntea.
    Arvostusta heille, jotka tätä maata on rakentanut tähän ajan malliin.

    No nytpä tuli taas kirjoitusta, ehkä joku jaksaa lukeakin, helppo on jättää huomiotta, kun nimimerkillä kirjoitan.
    Mukavaa torstaipäivänviettoa, lomakin jo joillakin on alkanut, toivotaan sään muuttuvan lomailmoiksi.
  6. Kaunista aamua ja hokkuspokkus täällä sitä vaan kirjoitellaan.
    Jokunen harmaa hius lisää ilmestyi, kun latasin ja salasanoja keksin,, olisinpa uskonut Gigantin poikia, kun sanoivat vika ei koneessa, hätäinen tässäkin eteen tuli.
    Liput liehuvat, onhan kesäkuun neljäs ja puolustusvoimain esiintyminen.
    Tyttärentytöntyttö kertoili miten on hotelin vieraille ilmoitettu liikenteen estoista ja hotelli täynnä viimeistä huonetta myöten, katselmushan on tänä vuonna Kuopiossa.

    Olenko ymmärtänyt oikein Eliaana, että tuo alatalo on kotipaikkasi?
    Kyllähän niitä muistoja on hyvä yrittää talteen ottaa, toivoa sopii, että edes osan muisti säilyttää.
    Joskus kun tapaa vanhoja nuoruuden aikaisia ystäviä, tulee monta asiaa esiin, mistä ei muistikuvaa, kiva on kuunnella toisten kertomanakin.
    Poikani tytär toi minulle kirjan mihin toivoo elämäni kulua merkkaava, en meinaa jaksaa sitäkään hommaa.
    Ylähyllyltä otin laatikon, aioin tarpeettomia karsia, mitään en pois viskannut.
    Oli kouluvihkojani, häälahjoihin osallistuneita nimilappuja, sähkösanomia onnitteluineen ynnä muuta mieltä liikuttavia asioita.
    Näin niihin muistoihinkin voi palata.
    Väinö on kiltti kissa, toivottavasti ei kettu yllätä, minä pelkäsin aina pienen koirani katoamista, kun mökillä oltiin, haukatkin pienen eläimen vievät.

    Tänään tulee sisareni tytöt käymään, emme ole paljonkaan kanssakäymisissä olleet, sitten heidän lapsuuden, jolloin kylässäkin käytiin.
    Nyt tapasin kaupassa ja kaiketi halusivat verestää muistoja, tai halusivatko lähentyä nyt, kun ikäni on jo mittaamaton.
    Vanhempieni jättämän suvun vanhin olen, sisar ja veli jo taivaan iloissa.
    Olen harmitellut, että sukulaissuhteet melkein täysin kuolleet, kiirekö lienee kaikilla syyksi kelpaava veruke.
    No tänään muistellaan ja kovia olemme kaikki puhumaan, siinä voi olla vaikea saada suunvuoroa ja varmasti asiaakin löytyy.

    Nyt lopetan tältä aamulta jatkoa seuraa, jos juttukavereita ilmaantuu ja yhteys pelaa,
    Kirka laulaa radiossa," anna voimaa uskoa tulevaan" sitähän tässä kaikki toivomme, onnen elämään, uskomista.


    Tuo viimeinen virke olisi saanut jäädä mainitsematta, mutta pieni piru istui olkapäillä ja muistutti niistä toivomuksista, mitä olen saanut, no unohtukoon mokoma.

    Ano 22,13 onhan niitä alustoja, mutta tutuiksi tulleet kirjoittajat puuttuvat.

    Hymyillään, vaikka ei hymy näykkään, silti sen voi aistia.
  7. Iltaa, illaksi on jäänyt minullekin lupa viesti laittaa, hyvä niinkin.
    Eipä tuota oikein muuta juttua keksi, kuin nämä omat puuhailut, tykätä saa tai sitten ei, vapaa valinta.

    Takariviin kuulun minäkin ihan suosiolla, jos sellaiset jaot taas tehdään, ajattelen kuitenkin, että saamaa heimoa olemme , eiköhän samaan jonoon kuuluta.

    Muistisairaudesta on pohdintaa ollut ja eihän se mukava vaiva ole, kyllä ikävältä tuntuu lähimmäisestäkin.
    Kälyäni on koetellut muistin huononemisen lisäksi näön heikentyminen, kuulokin ilman kuulolaitteita on huono.
    Siinä sitä onkin taakkaa yllin kyllin, olen koettanut hänelle muistikuvia luoda milloin mistäkin vanhoista asioista, osa tulee mieleen, mutta moneen kertaan asioiden kertominen on lisääntynyt.
    Oma muistini myös heikentynyt, mutta se kai johtuu normaaliin ikävaivaan.

    Hurskaisen tapaan en minäkään ole selvillä mikä selain on käytössä, olen ladannut varmaan useitakin, kun en osaa selvittää, mikä oikea olisi, jospa huomenna selviää.
    Voi olla ihan Suomi24 hommia, kun muuten kone pelaa, no jospa vaihtavat minullekin toimivaan versioon.

    Minä olen ylen onnellinen niin demeterin kuin muidenkin ystävien "sielunsiskoisuudesta", kirjoittaminen on helpostikin vuoropuhelua, voi kysyä ja vastauksia saa.
    Ymmärrys ei oikein riitä näille jotka aina jaksavat huomautella näistä "kehuttavista ystävistä", eikös se koko ketju väriä saa, kun voi lukea asioita meidän välityksellä.
    Mieluummin mukavaa kerrontaa, kuin katkeraa vuodatusta, mukava oli lukea, että anot samoilla linjoilla
    Ystävällinen lähestyminen näin viestitellen mielen lämmittää.

    Tellukka arvelit, että eri nimitykset noilla sanoilla, eteinen on minullakin, mikä jakaa tiet eri huoneisiin, hallin kuvittelen olevan suuremman.
    Paloma jo kitkemishommissa, minullakin peruna sangossa puolimetrinen, jospa juhannuksena saisi jopa perunoita, tomaatitkin hyvässä kasvussa, kukkia olen jo odotellut, muut kukat alkavat olla loistokunnossaan.

    Ihana varmaan päästä saunomaan, siellä se liukkaus on kyllä saippuan käytön vuoksi vaarana liukasteluun, mutta kiinni tukevasti jostakin, kaikki menee hyvin, muutakin kokenut.

    Naama alkaa olla jo melkoisen kuntoutunut, mutta vielä herättää kysymyksiä, mitä on tapahtunut?
    Niin monilla noita häiriöitä tuntuu olevan tämän palstan suhteen, että en nyt kovin suurta huolta tunne, omalta osaltani, kai illaksi kirjoittelu hiljenee ja näin yhteyksiä tulee.
    Tuulinen päivä on tyytynyt ja aurinko vielä muutaman viikon laskua suorittaa, silmät laitan minäkin kiinni, hyvää yötä ja aamulla taas virkeinä ylös.
  8. Terveiset saunasta, naapurini oli seuranani, kiva kuin mikä, vaikka sanoin pärjääväni, kiva kutenkin juttuseuraa, meinattiin unohtaa pois lähteminen.
    Pelkäsi, että kaadun tai putoan lauteelta, hyvältä tuntui huolenpito.
    Kuopiossa käytiin juhlimassa sen perheen viimeisen lapsen koulun loppumista .
    Tarjoukset oli mahtavat, emäntä miehensä kanssa yhdessä kaikki tarjottavat tehneet, oli muutenkin mukava huomata sopuisan perheen keskinäistä yhteyttä.
    Yhteisiä peli ja retkihommia yhdessä harrastavat, juhannusmenoa yhteisesti mummin ja ukin mökille suunnittelevat.
    Poikani perheessä sama juttu, molemmat tytöt perheineen heidän mökilleen menevät.

    Olet aivan oikeassa liekko, mistäpä sitä muusta osaa kirjoitella, kuin oman elämän kulusta.
    On hienoa, että tuommoinen ystävyyssuhde on olemassa, aika harvoin enää vanhana niitä saa onnistumaan.

    Eliaana samat merkit minullakin tulee, kun en palstalle pääse, maanantaina käyn Gigantissa kysymässä voisiko korjata.
    Nuo kiitokset eri muodoin näkyy tulevan, kun viesti laittaa.
    Sama ongelma varmaan anoillakin, kenellä nyt ongelmia onkaan.
    Teen kamalasti virheitä kun kirjoitan, liittyneekö sekin tähän samaa ongelmaan, vaikka ei kai kuitenkaan, itsehän näitä painelen ja huteja isken.

    Yhtä ihmetystä on kuitenkin edelleen, miten tämä aika antaa luvan minullekin viestitellä.
    Hyvät yöt voin toivottaa, jospa huomenna jo aamusta opnnistuisi.
  9. Iltaa taas, kukahan selittäisi mistä syystä illalla näihin aikoihin pääsen palstalle?
    Olen pienin väliajoin kurkkaillut, mutta sama keskustelupalstan yhteyshäiriö ilmoitetaan.
    Tuntuu aivan kuin päivä olisi kirjoitusaiheita vienyt, ei enää osaa mitään uutta esille tuoda, vai onko päivä kuluttanut kyvyn kirjoittaa.

    Uskon asiat ovat vähän samanlaisia kuin politiikka, siitäkin monia sävy eroja.
    Kovin paljon en aiheesta osaa mielipiteitä esiin tuoda.
    Itse en ole "uskovainen", uskon kyllä ja olen joskus tuntenut saavani vastauksiakin, kun huokailen jonnekin surujani.
    Ajattelen uskon vahvuuden tarkoittavan sitä, että jaksaa uskoa asioita, mitä ei aina edes ymmärrä, muistan joskus sanotun, että lapsen usko on se malli, miten pitäisi uskoon suhtautua.
    Lapset on vahvoja uskoessaan kaiken, mille aikuinen hymähtelee, eiköhän raamatussakin kehoteta säilyttämään lapsen usko.

    Kaunista katseltavaa on pihassasi Ramoona sen uskon ja taas omenia sitten vaikka kauriille vietäviksi.
    Noilla mökeillä, mitkä perintönä kulkevat on varmaan muistoja joka ajalta, vuosikymmeniä suvussa olleita, lapset ja heidän perheensä ja aina uutta sukupolvea ihastuttavat vanhat tavat ja muistot.
    Katselen aina Huvila&huussi ohjelmia ja siellä näkee vanhaa ja uutta, minulle ne hirveän suuret terassit ovat kauhistus, kyllä mökillä pitää olla kosketus maahan kun kävelemään lähtee.
    Tosin aika tasainen maaperä kumminkin, minun tapaisille kaatuilijoille.
    Huomenna minäkin menen tyttärentytön nuorimman pojan koulun lopettajais juhlaa juhlistamaan., tammikuussa menee armeijaan.

    Tänään paistoin sämpylöitä vaihteeksi, joskus nekin maistuvat hyviltä, vuokaleipien väliin.
    Mittarouva kävi tänään mittailemassa keittiötäni ja jotain sai paperille muutoksia aikaan, saa nähdä minkähintainen on tarjous.
    Pienihän keittiöni on, mutta kai ammattilaisen silmä korjattavia mahdollisuuksia keksi.

    Kello lähestyy yhdeksää, taas kohta sänky kutsuu, teille kaikille hyvää ja levoillista yötä.
  10. Iltaa ja vesisadetta meillä on iltapäivän riittänyt.
    Etsin mahdollista väylää millä tänne pääsisin, ei löytynyt, poistinkin muutaman tärkeänkin jutun.
    Tämä huono "käytävä" vastaa näihin aikoihin korjaantuu, ihmeellisiä on tietokoneen arvoitukset.

    Eliaanan jaksamista minäkin mielessäni ihmettelen ja samaa mieltä olen kuin hänkin, sisullakin voi voimia jatkaa.
    Niinkin pieni asia, kuin kahvipaketin aukaisu alkaa vaikeuksia tuottaa, sisulla vaan voimiani mittelin, vaikka sakset olisi ollut helpompi tie lopputulokseen.
    Monen muunkin asian kohdalla sitä sinnikkyyttä kysytään, kun voimat alkavat huventua.

    Tänä aamuna jäin kuuntelemaan taivasasioista keskustelua, kirkossa ja sen jälkeen, taitaa vaan olla aihe mitä on vaikea selvitellä, usko pitää vahva olla.

    Jostakin lukaisin että Suomi keskustelut on huonoin formaatti, paljon on vikoja, melkein minäkin siihen uskon, kun koneeni muut kanavat toimivat moitteettomasti.

    Kunnon kompostointi olisi hyvä kierrätyksen lisäksi myös siinä, ettei rottia sikiäisi ruokapaikkoja löytäessään.
    Rotat on sitkeitä otuksia, en kyllä ole nähnyt kuin kerran juoksevan tuossa tiellä , mutta elävät kyllä melkein pyhällä hengellä näin olen kuullut sanottava,

    Piti oikein miettiä, että miten tämäkin päivä on illassa, mitään näkyvää en ole saanut aikaiseksi, ei neulominenkaan suju kuin pieniä hetkiä, silmiä kirveltää jatkuvasti, hyvin kuiviksi lääkäri sanoi, useamman kerran päivässä tippoja laitan.
    Ajatukset lentävät milloin missäkin, ja ihmettelyä aiheuttaa moni asia, mitä radiostakin kuulen, aina kuitenkin jotakin uuttakin asiaa oppii.

    Kälyni pistäytyi eilen ihmettelemässä kasvojani, no oli ja on aihettakin.
    Hän kertoi olevansa aivan mitään tekemättä ja aika ei kuitenkaan pitkältä tunnu, kun epäilin, että minulle alkaa jo pitkäveteiseksi päivät käymään.
    Hän ei kuuntele radiota ja vähän telkkariakin katsoo heikon näkönsä vuoksi, muistelut, mitä yritän kanssaan muistella, ei oikein mieleen tulleet, surulliselta tuntuu.

    Sade ropisee ikkunaan, varmaan unelle antaa vauhtia, se tuo ropina kuulostaa niin mukavalta, poistaa muut häiriötekijät.
    Johan tuo alkaakin nukkumaan menon aika olla, joten hyvää yötä ja kauniita unia.
  11. Iltaa, núkkumaan kohta mennään, on kumma tämän yhteyden kanssa, koko päivän virhe yhteydessä ja sitten hetkeksi tulee, no kai sen voisi korjata, mutta eipä minun taidot riitä.
    Yrittelin asetuksista sun muusta katsella, mutta en uskalla mitään muuttaa, että ei mene koko kone mykäksi.

    Silmäluomet on vahvassa lilasävyssä ja nenän viertä alempaa, otsakin vielä meinaa tummaksi muuttua.
    Onneksi on ruokaa ja ei muutakaan tarvetta ihmisten ilmoille mennä.
    Lauantaina olisi Kuopioon meno, mutta oma porukka siellä vaan on, ehkä kestävät " kasvomaalaukseni".
    Olen mielestäni aika varovainen ollut, mutta joskus erehdyn liian pikainen olemaan, tai siis yritän olla, tiedän, että ehtii vastata, vaikka ei samaan soittoon ehdikään.
    Tasapaino kai minulla tavallista huonompi, , pienikin horjahdus tukea vaatii, muistelen, että kaatumisia on kertynyt eloni aikaan useitakin, ilman suurempaa harmia olen selvinnyt.
    Noita reisiharjoituksia olen aina minäkin nykyisin opetellut tekemään, mutta eipä nuo menneet lihakset enää helpolla meinaa toeta.

    Tänään näin pääskyjen ilottelua taivaalla, entisten merkkien mukaan niitä jo osasi nodottaa, varmaan tirskahtelevat tervehdyksiään, ei vaan sisälle asti kuulu.
    Eliaanalla pääskyjä muiden lintujen lisänä varmaan paljonkin lentää, kiusaavat Väinöä syöksymällä kohti, näin tekivät mökkini asukkaat.

    Olen samaa mieltä noiden lapsien fiksuudesta ja aikuismaisesta juttelusta, totinen tosi onkin, että pappikin on ihminen niin kuin kaikki joita jotkut pokkuroi ja ihmeinä pitävät.
    En ole koskaan osannut ketään tittelin perusteella jalustalle nostaa, jos en ole edes tarvetta siihen kokenut.
    Kaikki ihmiset arvostusta tarvitsevat, ei vaan he joilla on näkyvämmät paikat ja osaavat yhteistä hyvää reilusti käyttää.

    Kiitos demeter myötäelämisestä ja tietysti kaikki toisetkin, tuo pakanamaan karttakin on hyvä kuvaus naamastani.
    Minulla myös ihottumaa päänahassa ja kaulalla, kutiaa kovasti, ei pitäisi kai raapia, mutta ei jaksa olla kopasematta.
    Lapsuudesta asti olen ihoni kanssa herkistellyt, milloin mikäkin kutina päällä, lääkettäkin olen saanut, muuta esimerkiksi ruusufinni on sitkeä seuralainen.

    Naurattaa, kun vessaankin menen puhelimen kanssa, usein sinne mentyä puhelin soikin, no mikä on istuessa ja pitkätkin puhelut toimittaa;)

    Saapa nähdä, joko huomenna vähän aikaisemmin koneella pääsisi viestiä laittamaan, mutta ellei, ei suurtakaan harmia, kun voin kuitenkin pelata ja seurata muita alustoja.
    Kauniita unia ja iloinen herätys huomiseen.
  12. Iltaa ja tervehdys näin illan suussa.
    Ihmettä riittää, kun ei Suomi24 aukene kuin arvaamattomina aikoina, muuten kaikki sivut näkyvät. onko tarkoitus viestittelyni vähentää, siihenkään en usko, ihmeellisiä nämä tietomaailman ihmeet.

    En ole uutta ilmalentoa tehnyt, mutta on mummo siniveriseksi kasvoiltaan muuttunut, on kuin oisin hyvinkin nyrkkitappelussa ollut.
    Ei houkuta peiliin vilkaisemaan, ei ole paljon aiemminkaan peiliin kurkkiminen ollut tapanani, mutta nyt niin pelottava mummonkasvot sieltä katsoo, että herkemmältä unet menee.
    No vahinkoja sattuu.

    Meillä on kaunis auringon paiste hellinyt koko päivän, alkaa tuo kukkien kastelu olla melkein joka päiväistä, niin kovasti kuumuus vie kosteutta.
    Talon rappujen viereen tänään komeat riippupelargoniat laittoivat, ohjeistin kiinnittämään koukut nippusiteillä kiinni, ettei vorot vie, kuten pari kesää sitten.
    Tänään on Urpon päiväkin ohitettu, tuskin pakkanen enää vierailee.
    Norjan angervot naapurin pihassa kukkivat, tuo kesän iloa nekin.

    Naapuri, saunakaverini pistäytyi "potilasta " katsomassa, toi niin hyvän täytekakkupalan, että kieli meinasi mennä mukana, kun sitä nautiskelin.
    Tytär ja vävykin kävivät katsomassa naamaani ja WC käynti oli , kun kotonaan ei sitä mahdollisuutta ollut, miehet siellä laittelivat juuri heidän huoneistoaan, palasivat mökille saunomaan ja pyykitkin sinne veivät, on vanhapesukone voi sielläkin pestä
    Tuosta irvailusta korpikirjailija, eiköhän jokaiselle joskus epäonni matkassa kulje, saavat samat irvailut osakseen, en toivo näin, mutta usein se oppi tulee itse kullekin.

    Katsotaan onko aamulla palsta auki minullekin vai käykö näin huomennakin. Hyvää illan jatkoa.
  13. Iltapäivää, aina vaan myöhemmäksi menee viestien kirjoitus, häikkä jatkuu.
    Koneessa kaikki muu toimii, joten en usko koneessani vikaa olevan, ja Paloman samankaltainen viesti asiaa vahvisti.
    Hiljaista on, väsymistä kaiketi, jopa toivottomuutta, kun aina noita huonoja uutisia vaan kuulee.
    Pyristellään mukana , jos niin sallitaan.

    En usko , että keittiö remontista paljon kerrottavaa riittää, pieni on keittiö ja jos minä saan päättää, lattia vain korjataan.
    Katsotaan mihin suuntaan asiat menee.

    Kompuroin eilen oikein lahjakkaasti, olin parvekkeella lepäämässä ja puhelin soi, hyökkäsi olohuoneeseen j a ehdi tarttua puhelimaan, kun ote tuolista lipesi ja minä koko kehoni voimalla iskin pääni lattiaan.
    Verta alkoi tulla reilunlaisesti, päähän sattunut haavahan vuotaa paljon, ylös ponnistauduin ja vapisin kauttaaltaan.
    Soitin lapsilleni, molemmat mökeillään, yrittivät ohjeistaa ja lääkärin pakeille menoa suosittivat.
    Soitin naapurin rouvalle ja hän tulikatsomaan, puhdisti haavan ja peitti laastarilla.
    sauna-ilta, lapset sanoi, että älä mene saunaan, no kuitenkin tämä naapurini lupasi lähteä kanssani ja niin saunottiin, olotila parani.
    Veren tulokin loppui ja jäljellä vaan melkoinen mustelma otsassa, leuassa ja kädessä, ei muuta harmia kuitenkaan.
    Lapset aamulla kyselivät olotilaani ja pystyin sanomaan, vahingon tulleen ja melkein menneen.
    Kai se on saunaankin puhelin mukaan otettava, kun noita nurin menoja aina vaan sattuu.
    Silmälasit säilyi ehjänä, eikä puhelimellekaan mitään tullut, vaikka lattialle putosi.
    Tytär muisti muistuttaa, että kuljeta puhelin aina mukana, niin tavallaan teenkin, mutta aina vahinkoja sattuu.

    Näin poikanikin sanoi, että ei pakolla mihinkään tarvitse muuttaa, mahdollisen rempan vuoksi, juuri noin voi tehdä, kuten ano21,33.
    Jotenkin kai haluaisi minun viettävän aikaa myös siellä mökillä, sanoi jo ostettuaan, että voisin siellä kesän olla.

    Onhan se niinkin, että valittamalta ikään kuin lohtua saisi, vaikka ei apua olisikaan, hyvä jos joku lukee, ehkä ossa neuvojakin antaa.
    Eihän tämä yksinelävän ihmisen arki riitä aina vaan mielenkiintoisia asioita esiin tuomaan.

    Nyt yritä noita mustelmia saada katoamaan, ensi lauantaina olisi koulunlopettajaisjuhlat, tyttärentytön nuorin poika on koulunsa käynyt., meneekin aikaa seuraaviin koulun loppumisiin, kun nyt eka vasta kouluansa aloittaa.
    Loppua en ole katsomassakaan.

    Tämmöinen viikonlopun seutu minulla, mites teillä toisilla?
  14. Puoltapäivää, mikäs hämminki nyt onkaan käynnissä, kun ei palsta esiinny kuin puolipäivää?
    Eilen pienen hetken oli kirjoitusmahdollisuus, mutta sitten jo illalla oli joku esto, samoin tänä aamuna.
    No eipä maailma kaadu, jos joku päivä unohtuu, kuitenkin yö välillä on.
    Tänä aamuna ei ihmeitäole tapahtunut, rajaloukkauksesta radio tiedotti meren päällä kai asiattomasti liikuttu, ei kuulemma hätää, näin Häkkänen tiedotti, silti pienen huolen heittää, mitä vielä tapahtuukaan.
    Kyllä maailma aika turvaton paikka on, sodassa ja siviilissä tapetaan ja aina vaan nuoremmat näihin kamaluksiin osallistuu.

    Minulla ei ihmeempiä, keittiön parketin väliin on mennyt vettä ja nyt kupruilee, aika pieneltä alalta, ei siis mitään vesivahinkoa ole, mutta pöydän yli päässyt vesi teki tepposet.
    Poikani lupasi miestensä kanssa tulla korjaamaan ja esitti, että samalla koko keittiö uusittaisiin.
    En lämmennyt asialle, mielestäni keittiö on ihan ookoo, mutta hänen kantansa oli, että kohennusta kaipaa.
    Saivat juuri tukikohtansa remontoitua, kai työtä haluaa nyt minun huushollissa tehdä ,osin hänenkin.
    Lupasi pyytää asiantuntijaa tekemään arvioinnin, niin hinnasta kuin muustakin asiaan kuuluvasta.
    Mökille veisi minut siksi aikaa, kun remontti kestäisi, epäilin pystynkö siellä liikkumaan, kertoi tehneensä hyvät kävelypolut joka paikkaan.
    Mietintää pitää suorittaa., sanansa heilläkin sanottava.

    Leivoinkanelipullia ja mustikkapiirakan, kananpojankoipia ruskistin uunissa ja samalla sianluita (ripsejä) ruskistin, teen niistä keiton, on maukas syötävä., oikein vesikielelle tulee.
    Herkkusienistä tein pekonin kanssa kastikkeen huomenissa sitten sitä syön, perunamuussin ja selleripalojen kanssa.
    Monelle päivälle ruoka suunniteltu, lisukkeet vaan valmistan ajankohdan tullen.

    Tuomipihlaja aukoo kukkiaan , kyllä se kesä on aivan käsillä, pitää taivaalle tähyillä, pääskyset näihin aikoihin tänne palailee.
    Katsotaan miten kirjoitusmahdollisuudet rupeaa toimimaan. hyvää viikonloppua.
  15. Hyvää keskipäivää, kaupassa on käyty ja nyt tähän aikaan koneelle pääsin.
    Ehdin jo harmitella, että koneeseen joku vika tuli, mutta sitten jostakin sain selville, että vika oli Suomi24:ssä.
    Tämmöistä sattuu, kun ilmassa leijuu jos jonkinlaista digi, ym laitteita, haavoittuva on yhteiskunta kaikesta viisaudesta huolimatta.

    Kiirehdin minäkin heti aamusta kauppaan, kun sateella peloteltiin, mutta vieläkään e sada.
    Tervetullutta sade olisi, kylvöt on jo suurilta osin tehty, ainakin näillä leveysasteilla.
    Kaupassa oli uutta perunaa, en katsonut oliko suomalaista, pieniä naperoita olivat. minun peruna työntää vartta, kohta jo puolimetristä, vähän epäilen perunaa tekevän.

    Kiva, että hyvä alku päivälle ano 10,17, nyt voikin luonnosta täysin siemauksin nauttia, katselin kävellessä tuomipihlajan aloittavan kukinnan.
    Harmittelin, kun tuosta puistikosta on auraaja katkaisut yhden sireenipensaan, nekin jo ovat terttujaan kehittämässä.
    Unta riittää minullekin, liki kahdeksan tuntia joka yö, ehdin kyllä aika tavalla puuhastella milloin missäkin unissani, joka yö unia näen.

    Ainahan sitä jotain sanottavaa löytyy ,kuten totesit ano 17,32, siis eilisen viestissä. minä tuskailin kuumissani, kun kärriä kaupasta vedin, oli takki aukaistava, minulla ei juuri koskaan ole kylmä.
    Osaanko pukeutua oikein vai olenko niin kuumaverinen.
    Totta on tuo työllisyystilanne, ei liioin hymyilytä, vaikka itsellä ei siitäkään huolta ole, toisten puolesta tunnen tuskaa.

    Eihän kovin vakavasti pitäisi mitään ottaa, se on ihan totta, mutta jos luonne on enemmän huolityyppinen, ei sillekään mitään mahda.
    Ehkä kuitenkin pienen huolenkantaminen lähimmäisten puolesta on paikallaan, liikaa tunteettomuutta maailma pullollaan, ei juurikaan huolta kanneta niistä joilla ei ihan hyvin elämä kulje.
    No jokainen oman tyylinsä valitsee.

    Nyt jätän ruokien valmistelun ja pullan leipomisen huomiselle, johan tässä tämän päivän urakka on tehtykin. kauppareissu riittäköön.
    Jos sade yllättää, niin on hyvä muistaa, että laariin se sade täyttöä aikanaan saa aikaan. iloa meille kaikille.
  16. Huomenta keskelle viikkoa, voisi vaikka laulella, että hiljainen on ketjun tie, jolla ennen niin railakkaasti raikui, no eihän aina asiaa riitä, jos vielä ei muistojakaan ole kertynyt, mistäs sitä kertoisikaan.
    Maailman meno on sitä laatua, että ei ilokseen näitä asioita toista.
    Elämme pelottelun ilmapiirissä, radio kertoi, että rajalle on naapuri tukikohtiaan lisännyt ja kauempana oleva naapuri ilmoitti, että viis veisaa meidän raja asioista.
    Surullinen oli myös eilinen koulussa tapahtunut uutinen, ,mihin maailma meneekään, koulussa käyntikin muuttuu vaaralliseksi.
    Sanoisin, että jotain on pahasti vinossa, myös oman maamme sisällä, viisautta ei tämän tapaisten asioidenkaan hoitoon ole
    Asiaa pohditaan kymmenien ihmisten voimalla, ja kukaan ei osaa asiaan apua antaa, olisiko parempi pitää asia mahdollisimman kaukana julkisuudesta ja selvitellä ammatti ihmisten voimin.
    Eipä ihan helppoa ole asia ja syyt selvitellä., jaksamista kaikille osapuolille, ainakin yhden nuoren elämä on pilalla, ei varmaan osalliset kukaan ilman pahoja muistoja jää.
    Mielestäni hyvä, ettei asiaa pohdita lehtien palstoilla ja muutenkin, sitä nuori juuri kaipaa, tulla huomatuksi.
    Ikävä kyllä videot leviää ja asia saa huomiota yli tarpeen.

    Joku kysyi missä Neeassa, luulen hänen saaneen lapsiaan kylään ja heidän kanssa ja pihatöiden touhussa aika menee.
    Samoin varmaan monella muullakin, jolla on mahdollisuudet pihaansa kuntoon laittaa.
    Brinkkalaa olen kyllä kaipaillut, hänen ketjussa piipahtaminen on jo aikojen päässä.

    Hyvä varoitus tuo liikkumisen varovaisuus korpikirjailijalle., yllättävän nopsaan epätasaisessa maastossa vahinko sattuu, kokemuksen äänellä sanon.
    Kahden kävelykepin kanssa minä viime kesää siellä pokani mökillä liikuin, silti pari kertaa kaaduin ja mustelmat muistona.
    No parantuneet jo ovat, mutta kauan aikaa meni.
    Sitkeä olen hommiesi kanssa, vaikka eihän kunto kohene sängyssä maaten, joten onnea puuhiisi.

    Mieli meinaa alavireiseksi muuttua, vaikka oma elämä sujuukin, kuunnellessa noita median tiedotuksia. mutta tämä on tätä päivää, koetetaan keksiä iloa kaikesta huolimatta päiväämme.
    Aika monella ei aihetta hymyilyyn löydy, mutta toivo kuitenkin selviämisestä elää.
  17. Tiistaiaamuun on herätty, hieman pilvisellaista vuorostaan, tuuli taas puhuttaa, eikö olekin ollut usein tuo tuuli voimissaan?
    Näillä vaan mennään, mutta usko vahva, kyllä se pysyvä ja totuttu kesäkin vielä tulee.
    Helatorstain oli mökkiaikoina aina se aika, jolloin pääskyset mökille tulivat, tuttu tirskahdus viesti, nyt kesä alkoi.
    Näkyyhän pääskyt täällä kaupungissakin liitämässä, mutta ei niin tuttuja ole kuin ne mökille tulleet, varmaan samat pääskyset sinne osasi ja poikasensakin maisemiin totutti.
    Näitä muisteloita vaan riittää.

    Mukava taas kuulla Ramoona matkakuvauksesi, varmaan tutuiksi jo tulleet nekin maisemat, kun joka kevät siellä kiertelette, mutta eipä nähtävyyksiin kyllästy ja luonnon ihanuudet jaksaa aina vaan ihastuttaa.
    Kotiin palaaminen oli varmasti mieluinen, sillä ne kauneudet pihassa odottivat ja omassa sängyssä uni maittoi.
    Onhan se niinkin, että kodin arvon ymmärtää silloin, kun käy muualla oloihin tutustumassa.
    Itselleni ei mikään matka enää tule kysymykseen, en toisten kiusaksi edes ryhmämatkoille halua, voin olla kiitollinen siitäkin, että mielikään ei mihinkään halaja.
    Kotona on hyvä, sen verran kuntoa yllä, että jaksan itseäni ilahduttaa näillä pienillä tekemisilläni
    Otin eilen sukan tekeleen käteen pienen tauon jälkeen, eipä oikein suju sekään, kädet puutuvat.

    Palomallakin elämä sanoisiko kiihkeää menemisen suhteen, kovasti olet matkustellut sinäkin, mukavaahan.se on , kun jaksaa.
    Kulttuuria aina väliin ja olemista jälkeläisten kanssa, se lienee rikasta elämistä.
    Oman pihan laittaminen, se on varmasti myös vaihtelua kirjoitustöiden välissä, muistelen omaa intoa kasvinmaan laitossa, väsyminen ei meinannut tulla edes yöajaksi.
    Ikä lähenee sitä 90:ntä, miten jaksanee sinne asti, hyvä kun ei tietoa ole, päivä kerrallaan viimeistä hetkeä ja matkaa odotellen.
    Kaikki aikanaan.

    Nyt pitää päivän kiireisiin kiirehtää;) onneksi nuo kiireet on kadonneet ja aikaa riittää kunnolla elää ja olla.
    Päivän rutiinit hyvin samalaisia ei juurikaan mitään suurta odotuksissa, mutta en sellaista kaipaakaan.
    Parvekkeelle menen istumaan, katselen puistikon vihreyttä, takana olevan keskusliikenne aseman liikkeitä ja tiellä liikkuvia autoja ja ihmisiä,
    Siinä ohjelmaa tarpeeksi. ruokailua en unohda, en telkkariakaan, ja siinä touhussa se ilta tulee.
    Samaa rauhaa toivotan teille ikätoverit.
  18. Huomenta taas kauniiseen aamuun, elämä jatkuu.
    Viisut on laulettu ja nuotit nippuun, joku pettyneenä ja toinen ilosta hyppii, sitä se elämä on, iloa ja surua.
    Minun mielipide on enemmän sen laulun puhuvuuden ja kauniin sävellyksen puolella, en pidä noitakaan kekkereitä pukeutumisjuhlina.
    Hyvin vanhanaikainen ja tapojen orja olen, sen tunnustan.
    Lapsena oleminen jää lyhyeksi ja nuorikin aikuistuu nykymeiningin mukaan ennen omaa ajatusmaailmaa, esimerkkejä etsitään, ei aina niin hyvästäkään.
    Kai tähän on tyytyminen, minun paheksunta ja ajatusmaailma ei tähän aikaan enää sovellu.

    Hurskainen pinnan raapaisuksi nämä tutustumis mahdollisuudet täällä kirjoittaen tulee, mutta pidemmän ajan perästä voi kuvan kirjoittajasta luoda viestiensä sisällöstä.
    Minulle Makriinasta tuli vahvan naisen kuva, ehkä joku päättäjä vuosikymmenten takaa, vakaa ja varma ajatuksistaan.
    Mallina hyvä nykyaikaan, omat näkemykset vahvasti esiin tuoden, elämänkokemus viesteistään paistoi.
    Paloman sanoin, oli rikasta tutustua häneen ja vahvoihin kannanottoihin, niitä jään kaipaamaan.

    Tuo lintumaailma puhutti minuakin, kun mökkiä asutimme, sinne lintumökki poikineen laitettiin ja seuranta antoi iloa.
    Aamuvirkkuna siitä sai nauttia, laulu kaikui monen erilinnun äänillä ja niitä opimme tunnistamaan.
    Oli ihana, konsertti ja monen kodin perustamista saimme nähdä, poikasten räpiköiviä lentoharjoituksia, senkin miten emot ei enää ruokaa pesään vieneet, kiirehtäen näin poikasten lentoharjoitusten alkua.
    Nyt pääasiassa naakkojen ,variksien ja harakoiden pesintää ja lentelyä seuraan, puiston penkillä voin kuulla peipposen laulun, lempilintuani en täällä näe, punarinta ei varmaan kaupungissa viihdy.
    Kuuntelin eilen punarinnan esittelyn ja hyvin olen sen linnun elämän tapoja seuraillut kuten selostus tapoja esiin toi, rohkea ja seurallinen pieni lintu.
    Katselin aamulla tuota puistikon puiden väritystä, monta vihreän sävyä löytyy, vaahtera kellanvihreä, koivu ja pihlaja sitten oman värinsä lisää, lehmus aika myöhään lehtensä esiin tuo, on tummahko vihreä, minkä sitten esiin pukkaa.
    Seurattavaa riittää, ennen syksyn väriloistoa, kauniissa maassa elämämme.

    No nyt päivän ja viikonalun puuhiin, pitkä rupeama menee La Promessan seurassa.
    Oikein kaunista kevät päivää teille kirjoittaja ystävät.
  19. Suru uutinen tuli näkyviin, kun ketjun avasin, Makriina on lopettanut maallisen matkan.
    Vuosia palstoilla vaikuttanut rehellinen, suoraan mielipiteensä esiin tuonut persoona jättää ikävän, hänen huumorinsakin oli aivan omaa luokkaansa.
    Näin kutsu tulee yllätyksenä aina, vaikka jokainen sen tietää tulevan, voimia omaisille.
    Osasin jo uumoilla tätä mahdollisuutta, olemmehan ikä-ihmisiä ja päivää ei tiedä milloin kutsu tulee, hyvää taivasmatkaa Makriina ja kiitos kirjoittaja ystävyydestä, ikävä jää.

    Noista ryijyistä, menneen ajan taidokkaista tekeleistä on muistoja monella, kunpa jokaisen kodin seinälle joku ryijy paikkansa löytäisi.
    Itselläni on punasävyinen tulta markeeva ryijy, jonka nuorena rouvana ostin näyttelystä. nimi ei jäänyt mieleen.
    Sitten mieheni kuoleman jälkeen tein seinävaatteen kirjaillen, Apila nimisen, kudoin pohjan ja merkkasin villalangoilla.
    Oli suuritöinen, malli harsittiin kudoksen päälle, aikaa siinä meni ja surutyökseni sitä nimitän.
    Nuo perityt ryijyt ja muutkin vanhat käsintehdyt käsityöt toivon mukaan arvoisensa elämän kokevat.

    Palomalla aarteiden aarteita ja varmaan osaat ne myös mieltä rikastaen tuntea, kokea ja lapsillesi ne vuorostasi jättää.

    Nuo lepotauot ovat hyvästä, kuten Eliaanakin kerrot, minulla siivous venyy juuri näiden lepäilyjen vuoksi, mutta kiirettähän ei ole.
    Olen jopa ylpeä, kun urakkani aina saan tehtyä ja voi sitä nautinnon tunnetta, kun joka nurkka on puhdistettu, tuuletettu ja puhdas vuode odottaa saunan jälkeen, se on liki juhlaa;)

    Tuolla surulla on suurikin osuus sairastumiseen, demeter, jos kuolin kutsuja tulee useampia ja läheisiä poistuu kuvioista jättää se surun, mikä vie voimat, tilalle tulee toivottomuus, vaikka tietääkin, että kuolema on jokaisen edessä.
    Muistelen miten itseltäni lyhyessä ajassa putosi paino 10 kiloa.(on tullut takaisin monin kertaisena)
    Kaksi vuotta kamppailin ikävissäni, sitten lääkärin apuun turvauduin ja siitä sitten pikkuhiljaa elämä alkoi maistua.
    Taitaa olla niin, että aikansa vie sureminenkin ja jopa vaivat lisääntyvät.

    Ano 10,57 kiitos tiedosta, minä en ole tiennytkään tuollaista mahdollisuutta.
    Näin se tieto kulkee nojatuolinkin kautta, hyödyttäen monen epäselvyyksiä.
    Itse en suuremmin ole pettymystä tuntenut noihin terveyspalvelujen suhteen, mutta kuunnellessa apua tarvitsevien kommentteja, niin uskomattomilta aina tuntuu.
    Tyytymättömyys eikun kasvaa, hallitus viisaudessaan keinoja asioiden hoitoon kertoo, todellisuus sitten vastaan tulee melko tylynä joillekin.
    Aika yleiseksi jopa vitsiksi on tullut kehotus ota Buranaa ja lepää.

    Tänään liputetaan kaatuneiden muistoksi, sopii tämän päivän mietteisiinkin.
    Kaikesta huolimatta, elämä kantaa ja antaa tilaa kauneudelle ja toisillemme.
  20. Istahdin lepäämään ja tämä koneen tuoli on aina valmiina.

    Kelan kautta maksetaan korvauksia, hallituksen ja eduskunnan hyväksymän lain mukaan.
    Nyt lukemani ymmärsin, että noin kolmen % vähennys tukikorvauksiin.
    En tarkemmin lukenut, mutta koskettaa osin myös opiskelijoita.

    Tuo työn vastaanottaminen on kyllä totta, onko yleinen mielipide ja käytös vienyt siihen, että siistijän ja monen muun halpapalkkaisen työn arvostus on kadonnut.
    Työn arvostus olisi nostettava kunniaan kaikilla aloilla, nuoremme ei aina jaksa, ei ehkä vanhemmatkaan kuulla halveksia ja vähätteleviä lausuntoja.
    Oikea suuntahan olisi, että jokainen itse toimeentulonsa kattaisi, näin ei kuitenkaan syistä ta toisista ole ja tukemista tarvitaan.
    Antakaamme kiitosta meitä palvelemille siivoojille ja toisille matalapalkka työllä elantonsa hankkivia, jos ei siivoojia olisi, hätä jo aikamoinen..

    Nyt tämä siivooja jatkaa lattian pyyhkimistä, edellinen tauko oli imuroinnin jälkeen, näin vanha töitä tekee;)
    21. 15 / 32
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt