Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Hyvää puoltapäivää, silmäpolin terveisiä kerron silmäluomi on kiristetty ja nyt jälkimaininkia kuuntelen, silmä puudutuksesta vapautuu ja pientä kipua tunnen.
Lyhyt toimenpide ja lääkäri oli nuori, piti ihan kysyä, oletko sinä lääkäri, johon hoitaja vastasi, että kyllä on ja vielä erikoistunut sellainen.
Hieman toista tuntia tapahtuma vei, nyt viikko ja sitten tikit poistetaan.
Selvisi sekin asia, että lupa piti antaa tekstiviestillä lähestymiseen, kysyin onko tästä tietoa kerrottu, on kuulema uusi asia.
Sain lapran kokeet samalla reissulla tehtyä, siitäkin uutta tietoa, on aika tilattava ennakkoon, aiemmin vain vuorolipulla mentiin.
Kaikki muutoksen kohteena ja tuli tunne, ettei henkilökuntakaan kaikkea tiedä.
Palvelu oli erinomaista, hymyjä jaettiin ja ystävällisiä, huomioivia vastauksia annettiin.
Myös rokotusaika soitettiin, nyt sitten yritän samaan ajankohtaan tikkien poiston, yhdellä reissulla pyrin asian hoitamaan.
Mitä uutta tietoa vielä saankaan hyvinvointikeskuksen toiminnasta.
En pahana pidä tuota kyselemistä ja vastauksia, tämähän on keskustelupalsta ja tietoa voi monenkin asian kohdalla kysellä kuten nyt korpikirjailija ja Paloma tekivät.
Kysymmehän jopa ruokareseptejä ja ei ole lainkaan varmaa, että kaikkia kiinnostaisi, ei kovin vaikea ole ylihypätä jos siltä tuntuu.
Jätänkin nyt asioiden pohtimisen ja jään kuulostamaan silmäni puudutuksen loppumista, sen verran vielä, että ei ollut kauneustoimenpide, vaan luomen kiristäminen, kun se hankasi silmää. silmää.
Jateketaan huomenna, uusin asioin ja ajatuksin.
. - Hyvää keskiviikkopäivän alkupuolta, nukuin melko pitkään, herättyäni katselin ulos hyvin kirkkaista ikkunoista, tyytyväinen mieli uurastuksesta tuli.
Oli vähän talkoon makuiset nämä eilen tehdyt, vävy kiitettävästi mukana avusti.
Kaappien päältä antoi siellä olevat maljakot ja muuta alas, minä pesin ja hän pyyhki kaapin päälliset ja laittoi tavarat takaisin.
Samoin kaikki lautastauluni, hän otti ja laittoi paikalleen, kun pesun suoritin.
Nyt katselen todella puhdasta ja viimeisteltyä kotiani ja huokaisen, nyt ensi kevääseen näillä mennään, joka viikkoista touhuilua tarpeen mukaan.
Vitriinikaappi on vielä astioineen pesemättä, mutta sen korjaan tänä päivänä, kaksi pientä mattoa pesemättä ja voin sanoa kaiken olevan reilassa ne tehtyäni.
En tiedä meneekö tämä nyt kerronnan puolelle, ehkä keskustelua itseni kanssa, sitäkin näin voi tehdä;)
Kostean näköistä on ulkona, mutta vielä ainakin saan katsella puhtaista ikkunoista.
Noista kirjoitusvirheistä ei kyllä kannattaisi mainita, selkeästi selviää viesti, vaikka virheitäkin ilmenisi, minä ainakin virheitä teen ja en suurena haittana sitä koe, osaan tavuja lisätä, pilkun laittaa kohdalleen, jos sellaisia puuttuu.
Tuonne palstalle ei mieli tee viestiä laittamaan, joten turha ajatus siitä, että muita ketjuja häiritsisin, pidän tästä vuorovaikutuksesta mikä syntyy mukavien kirjoittajien kanssa.
Voisi sanoa samoin viihtykää mieleisissä ketjuissa, ei pakko ole lukea, ei kirjoittaa, mutta halunne on kuitenkin viestitellä myös tässä ketjussa, sen voitte tehdä ja onnistuuhan sekin.
Toisaalta voisi kuvitella, että kyllästytte mummotteluun ja ainaiseen moittimiseen, huomaatte varmaan, ettei se tehoa.
On paljon erilaisia tapoja elää tätä vanhuuttakin, joku harrastaa paljon, toiset kirjojen parissa mielen avaruutta hakevat, jopa kirjoittavat, pensselit heiluu ja jälkeä syntyy omaksi ja toistenkin iloksi, niistä on mukava kuulla ja miettiä voisinko, osaisinko minäkin.
Omalta kohdallani yritän näitä arjen touhuja tehdä ja jaksaa, uskon, että niin kauan kuin suinkin jotain itse aikaan saan, on se hyöty itselleni hyväksi.
Hieman vaikeuksia joskus eteen tulee, mutta tieto siitä, että apua on luvassa, en huolta kanna ja itsenäisenä yritän elää.
Tavoistani en ole vielä tarvinnut luopua, teen entisten kaavojen mukaan melkein kaiken ja se antaa mukavan olon ja tunteen, että elossa olen.
Siitä olen hyvilläni, että löytyy samoja aatoksia ja tapojakin pitäviä, voi kertoilla elämänsä muistoista, lukea ja saada samoja kokemuksia toimivilta ja jopa ideoita ja neuvojakin vielä tähänkin päivään.
Minusta se kaikki on rikkautta, jota toivoisin saavan jatkua, yhden ketjun tilan se vaatii, mutta eipä juurikaan muuta.
Yksikertaisesti sanottua, olen hyvin onnellinen teistä kirjoittaja ystävät, jatketaan ja jaksetaan, vaihtelua päivään näin saaden.
Lyhyt ei viestini ole koskaan, en tokaisuja taida, niihinkin tarvitsee kaiketi taitoa jota ilman olen.
Mukavaa päivää teille kaikille, kiva kun jaksatte. - Huomenia ja uuden päivän odotuksia, minulla vaan siivoukset jatkuu tänäänkin, mutta tänä päivänä on lopulta puhdas koti, kaiken puolin.
Eilen kaappeja ja hyllyjä pesin ja nyt on muutamaa kaapin päällistä odottamassa nuorempaa telijää.
Tuli taas todistettua, että vanha ja huono olen, ajattelin pyyhkiä alakaappia, mihin oli polvilleen mentävä, tuskaa tuotti polvillaan olo ja sitten ylös yritin, eipä onnistunut.
Siinä jo mietin, että onko nostaja soitettava, mutta sitten tuolin avulla ylös ponnistin, onneksi käsissä on voimaa ja näin avitin itseni ylös.
Surullista juttua, mutta on vaan itselleenkin sanottava, ei lattialle, ei ylempiin, kattoa lähestyviin.
Jalat ne kai yhteistyön kohta lopettaa, vaikka yritän niitä koulatakin joka aamu.
Voihan se hauskalta joistakin tuntua, mutta enpä kenellekään näitä puutteita toivoisi, vanhoille voi kyllä nauraakin, jonkunlaisin puutteen se kaikille tekee, tuskin vetreänä kukaan 90:nen hautaan pääsee.
Herää myös kysymys, mihin on ne ihanat mummot kadonneet, mitä meillä oli aikoinaan, nyt vaan moitteita mummoille lähetellään.
Vahingonilo sanotaan olevan paras ilo, no siitä ketjuunkin on tullut näytteitä, joskus se myös osoittaa itseensä.
Mielestäni keskusteluun tarvitaan vastaus ja siitä sitten syntyy vuorovaikutus, vähän kuin kirjekaveruus, tätä ketjumme tarjoilee, kysymys ja vastaus, kiinnostus asiaan mitä toinen esittää, jo ihan alkukantainen kohteliaisuus tällä tapaa toteuttaa.
Ei keskustelua synny, sanalla tai parilla, tarvitaan aihe ja siihen osallistuminen.
Näin arjen tapahtumista kertoen syntyy mielenkiinto, kenties idea toteutettavaksi, huomio ainakin useista erilaisista tekemisen mahdollisuuksista.
MdK kertoo omista nuoruudenajoista, muistot siirtyvät lukien myös minulta muistojen aikaan, Ramoonan ihanat kuvaukset perheensä touhuista ja tavoista, sukunsa yhteyksistä saavat mielen omiin touhuihini.
Demeterin avartavat maininnat kirjojen sisällöstä ja ponnisteluista kuntonsa eteen saa samaistumaan omiin ympyröihin.
Paloman erilaisen elämisen sisältö, kirjoittajan roolissa, kuten korpikirjailijakin monenlaisen taiteen puitteissa , Eliaana taas erilaista näkemystä Väinön kanssa eteemme värittää ja monet anot, joilta myös saa idean poikasen, heidän viestien välityksellä.
Näin syntyy vuorovaikutusta, mikä jotain eloomme rikkautta lisää ja innon kertoilemaan omiaan, ei aina niin antoisia asioita, mutta minulle kuitenkin sisältöä päivääni antavia.
Yksin olen, mutta en yksinäinen jo vuosikymmeniä olen kirjoittamalla tunteitani purkanut ja iloa paljon vastaviesteinä saanut.
Nämä uudistukset ei kyllä intoa lisää, mutta kai sillä on joku tarkoitus, mikä ei minulle aukea.
Nyt näyttää luku sanoista vähentynyt melkein kahteen tuhanteen, joten paras sanoa kiitos viesteistänne ja uutta vaan lisää, jokainen oman taitonsa mukaisena.
Aina uusi viesti innoittaa osaa ottamaan ja siihen on pyrittävä, joten kiittelen jokaisesta viestistä, sanomasta, mitä nyt itsekukin haluaa sanoa. - Huomenta pimeästä Savosta, no näinhän sen kuuluu ollakin, eletään jo kohta lokakuun puolta väliä.
Pimeä aika on käsillä, mutta muutama kuukausi ja alamme päivän kirkastumista mittailemaan, kiertokulkua elämämme on.
Ennen aina sanottiin, että vanhojen viisaus ja elämisen taito on esimerkkinä nuoremmille, miten lienee tänä päivänä?
Olikohan eilen aamuradiossa, kun kyseltiin miksi nuoret kiroilevat, siihen lopputulemaan tulivat, että aikuiset esimerkkiä antavat.
Kyllähän se korvaan sattuu, kun kiroilua kuulee, en milloinkaan sitäkään ole oppinut, ei liene suurikaan harmi, niin kuin ei moni muukaan tapa, mitä ympäristö tarjoilee.
Minulla on jotain häikkää myös koneeni kanssa, pimputtaa vähän väliä, mutta, kun en kieltään ymmärrä, annan pimputtaa sen tarkemmin en osaa mitään tehdä.
Lieneekö jo ikä uuvuttanut koneenkin, siitäpä näyttää, kun topin tekee.
Korpikirjailija kerroit, että opettelet koneesi taitoja, muistelen, että aika hyvä olet ollut näiden asioiden suhteen, neuvoit minuakin, mutta tumpelona en sittenkään oppinut.
Minun kiinnostus näihin tekniikan asioihin on nollassa, pitäisi kyllä torhentua, mutta kun tuo muistikaan ei yhteistyötä tee tuntuu vaikealta.
Tuli tuosta alakulmassa olevasta numerosarjasta mieleen, että turhaa huolta kaikki tuo pitkien kirjoittelujen valittelu. vieläkin on yli kolmetuhatta sanaa lupa kirjoittaa.
Kirjoitellan ihan luvan perästä, valitukset ei perille mene.
Olen edelleen sitä mieltä, että mieluista on hieman pidempi viesti lukea, missä joku asia kerralla selviää, kuin nuo yhden sanan tai lauseen mittaiset
Kyllä nuo nimeämäsi elokuvat tuli katsottua ja olenkin toivonut, että voisi katsoa edelleenkin, vaikka Areenan sivuilta.
Vanhat ihanat elokuvat oli niin helppoja katsottavia, verraten nykyisiin, kun vaatii jo melkein psykiatrin taitoja, että aiheen voi sisäistää.
Tosin osin kyllä vähän liiankin vaisuja nykyisen elämän rytmiin, ei syvällistä asiaa ilmennä, mutta nautittavaa se onkin oltava, arjesta eroon vievää, sanoisiko saduiksi.
Minusta Tuulen viemää oli jotain mistä nautti, selvensi ajan henkeä, olihan se sitä orjuusaikaa, mistä enää hyvin vähän tarjontaa on.
Sekin oli elämää, mitä ei voinut ymmärtää, niin kuin on tänäkin päivänä moni asia, kysymys, onko mitään opittu.
Orjuuteen viittaavaa on tänäkin päivänä, kansat kärvistelevät huonojen johtajien vallassa.
Tänään pesen yhden pienen ikkunan, tytär huomenna tulee pesemään loput, tietenkin vettä sataa, mutta satoi tai paistoi, ne pestään.
Kaappien päälliset ja ylähyllyt myös hänellä pesetän, kun niin korkealle en tohdi nousta, sen verran tuo tasapiano heittää.
Tulipa mieleen, että harvoin näen ikkunoita naapuritalossa pestävän, miten he niitä puhdistavat, vai eikö se kuulu asiaan enää lainkaan?
Nyt yli puolet sanoista käytetty, jätän taas tähän, jospa jaksaisitte lukea, ellei, ei huolta, sanani olen esiin saanut.
Viettäkää antoisa päivä omin ehdoin ja voimin, heippa. - Sunnuntaiaamu hiljaisuutta, säässä on luova tauko, mietintää sataisiko vai paistaisiko.
Puut alakuolon vallassa, oksat riiputtavat viimeisiä lehtiään, periksi antavina.
Syksyn värit vielä kuitenkin ilmettä antaa, pakkanen ei vielä ole tuhojaan tehnyt.
Anojen huomiot joiltain osin oikeita, demari olen ollut ja olen sitä loppuun asti, siis ei koskaan persu.
Näin näitä sanontojaan joutuu korjailemaan, olisi kai pitänyt laittaa työläisnainen, olisi asia selväksi tullut.
Tämä uudistus on myös yksi asia, mitä en ymmärrä, mutta kaiketi se on hyväksi katsottu, miltä osin, ei aukea.
Paloma kerroit katsoneesi Eedenistä itään sarjan, minustakin se oli ajatuksia sisältävä, ihmettelyä mihin kaikkeen ihminen pystyykään.
Varmaan katsoin elokuva versionkin aikoinaan, tuli vaan niin paljon katsottua, että katoavat mielestä.
Olinhan parikymmentä vuotta elokuva asian kanssa tekemisisä, tosin lippuja vain möin, mutta kaikki paremmiksi mainitut tuli katsottua.
MdK mainitsemat kesätyöt on minulla aivan toisia, eihän kaupungissa olut mahdollisuuksiakaan mihinkään maatöihin tarttua.
Melkoisen vapaasti sain kesäni viettää, äitini oli kotiäiti sen ajan mukaan ja hoiti kodin.
Sivusta seuraten jotain kuvaa sain hänen tekemisistään, mutta jälkeenpäin olen harmitellut, miksi en opetellut paremmin, esimerkkinä villan kehruunlangaksi.
Nykyisin ostaessani paljonkin lankoja, olen huomannut huonon kierteen, neuloessa jakaantuu, niin ei äitini lanka tehnyt.
Toinen harmi on sipulien kiertäminen, se on tyystin lopetettu ja sipulit pienen ajan jälkeen alkavat pilaantua.
Nekin pitäisi ensin kuivata varret ja sitten kiertää tiukkaan, näin ei tapahdu ja joudumme ostamaan pian pilaantuvia tuotteita.
Nyt sitten pyhäpäivän viettoon, yksi viesti jo karkasi, on tuo lähetä merkki nyt heti tuossa alla, kai sitä hipaisin ja viesti häipyi.
No asiat tuli jotenkin esille ja voin jatkaa päivää täällä livessä, onneksi on vielä mielekästä sekin, vaikka kiinnostuksen kohteet onkin muuttuneet.
Pohdiskelen paljonkin näitä ihmisten aikaansaamisia, milloin mitäkin ja kaikki ei kyllä kovinkaan hyvältä tunnu.
Itseäni koulaan, pyrin olemaan ihminen, joka ei toisia loukkaa, siinäkin on opettelemista, mutta ainakin tämän kirjoittelun osalta olen melko onnistunut,,,mielestäni, en ilkeile tuntemattomille ja sitähän toisillemme olemme.
Toivotan virkistävää ja leppoisaa sunnuntaipäivää. - Huomenta vielä kovin pimeästäkin, ei taida päivä kirkkauttaan tänään näyttää, sadetta tiedossa.
Nyt sitä vettä jo juoksutetaan meidänkin koskesta, eka kerran menneen kesän ajalta.
Ei oikein tunnu hyvältä tämä uudistus, jatkuu vain turhan pitkäksi ja ei oikein mukava ole omia höpötyksiään peräkkäin katsella, no kai suunnitelmissa oli jotain korjaukseen viittaavaa, ei vaan kaikkea ymmärrä.
Noista verenpaineista sun muista, en ole taas aikoihin tarkastanut, kun en mitään oireilua huomaa, kai asiat hyvin on.
Verenkierto on kyllä huomattavasti hidastunut sen huomaan, kun kädet ja jalatkin nopsaan uupuvat.
Sydämenlyönnit siinä 80 paikkeilla on pyörinyt.
Verenpaine kuin kolestrooli pillereitä ovat vaihtaneet, en eroja ole huomannut.
Näitä vanhuuteen liittyviä on vaivani ja ainahan johonkin nipistelee.
Kylläpä se taitaa sitä aikaa olla, että mieli jo mökiltä pois lähtöä useatkin suunnittelee, niin tehtiin mekin aikoinaan.
Lokakuu oli se kaupunkiin tulo ja jo mukavalta sekin tuntui, kun kesän oli nauttinut luonnon seurassa.
Linnuille veimme ruokia läpi talven, viikon välein, matka vei parikymmentä minuuttia yhteen suuntaan, myös kompostiin samoin viikottain täytettä vietiin.
Tuo mummottelu hieman ilkeässä muodossa sattui silmään, kun ketjuamme arvosteltiin, no samapa tuo, eiköhän täman palstan kaikki kirjoittajat jo ukkoja ja mummoja olla.
Siivoukseni jo voittopuolella, tyttärelle kuuluvat tai sanoisinko, että on lupautunut tekemään ja näin kiipeilyt olen jättänyt.
Pariin ikkunaan verot vaihdatan ja nuo kaappien päälliset suosiolla hänelle jätän.
Taakka on harteilta pudonnut, kun hommat kuntoon taas saa, en vielä ole oppinut katsomista toisesta näkökulmasta, kaikki vaan pitää olla niin kuin ennenkin.
Ehkä vielä opin jättämään vähemmälle.
Ei valkene päivä ja kauppaan olisi lähdettävä, onhan nuo katuvalot, ei ihan pimeässä tarvitse kulkea, tähän hämärän hyssyyn sitä on taas opeteltava.
Lumen tultua maailmaa valoistuu ja pakkasten tullen puut myös vaalean puvun päälleen saa ja taas elämä hymyilee.
Tätä odotellen eletään tämä pimeäkin vuodenaika rauhassa ja valmistaudutaan tulevaan jouluun ja uuteen vuoteen.
Eihän näistä tulevista saisi vielä puhua, mutta minun mielessä pyörii jouluvalojen laitot ja monet muut siihen liittyvät, hätähousuksi itseni tiedän.
Viikonloppu edessä ja kaikkea kivaa voi sekin sisältää, joten hyvää perjantai päivää. - Hyvää alkavaa päivää, torstai se onnea täynnä oleva päivä ja aurinko paistaa.
Pieni pakkanen on yöllä tavoittanut, nurmikot kuurassa ja autojen katoilla valkoista huuraa.
Alkaa olla aika viimein siihen ikkunan pesuun ryhtyä, mutta päivällä vielä kuitenkin lämpenee.
Hyvä lahjaidea tuo ikkunanpesu onkin, no minulla sen korvaa tyttären apu, totta kai huomioin hänen osuutensa aina jollakin tapaa.
Itse teen niin paljon kuin kykenen, vain kiipeilyt suosiolla jätän hänelle.
Onko toisilla muuttunut näytön tila, minulla jotenkin hassulta näyttää, kun viestini näkyy monta kertaa, vähän erilaisella tekstillä, nimimerkin jälkeen maininta aloittaja, miksihän.
Näkymä muutenkin vähän outo, olenko turinut ja aikaan saanut moisen muutoksen.
Kapeana kirjoitus alusta esiin tulee ja alla liikkuu aiemmat viestit, niitä kumminkaan en näe lukea.
Mdk matka on ohi ja varmaan mieleen jäi mukavia muistoja entisten lisäksi.
Muusikin anti varmasti iloa tuotti, olen itsekin jopa täältä koneelta kuunnellut paljon musiikkia, eilen löysin mahtavan esityksen, orjien kuoro esityksenä, ooppera kai alkujaan, nyt erillisenä kappaleena kuuntelin, on se niin mahtava, että sieluun koski.
Myös Dumas Kudenbergerin laulu on ihanaa kuultava ja monta muuta kuuluisuutta on tilaisuus näin koneen kautta kuulla.
Myös nuoruuteni musiikki tuottaa iloa ja vanhat iskelmät mielialaa nostavat.
Demeter mainitsi tuon kilpirauhasen, minulla se toimii vajaatoimintana, en oikeastaan mitenkään huomaa koko asiaa, joka aamu tyhjään vatsaan pillerin naukkaan ja se on siinä.
Painon kanssa taistelua, tai ainakin pitäisi olla, sekään ei mieltä nostata, ei ainakaan harmiksi asti.
Voihan joku vaivakin siihen liittyä, mutta laitan nyt kaiken jo vanhuuden tiliin.
Eipä tässä tämän kummempia mieleen tule, ainahan noita ikäviäkin asioita esiin tulee, mutta koetan hillitä halua niihin tarttumaan, kun ymmärrän, että ei minun viisauttani joka paikassa tarvita, siispä toivotan ihanaa ja mielekästä torstaipäivää teille jokaiselle.
Olkoon miten tahansa, mutta ihana on lukea elämänne kulkemisesta, nyt vaan hankalaksi menee, kun en voi selata taaksepäin, kun vaan edellinen esiin tulee, no näillä nyt mennään.
Pitää ajatuksella lukea viestinne, että jotenkin omani voin niihin liittää.
No nyt nuo viimeiset kappaleet muuttivat paikkaa, mutta varmaan ymmärrätte, minun moka. - Huomenta ja hyvää alkavaa päivää.
Myrsky on laantunut, 9 astetta lämmintä, säätieteilijät jo lumella pelottivat, alkaa se liukkauden aika.
Täällä keskellä kaupunkia hiekotus pelaa kiitettävästi, kadut melko turvallisia liikkumisiin.
Sain eilen puolet huushollistani putsattua, tänään pesen olohuoneen ikkunan, siihen en apua tarvitse, tuumailtiin tyttären kanssa, että pidempää sateetonta jaksoa odotamme muiden ikkunoiden suhteen.
Vähän nurinkurisesti hommani teen, aiemmin aina ikkunat ensin ja sitten lattiat, mutta minulla on sellainen ikkunanpesusetti joka kerää vedet lastankäytön jälkeen säiliöön, näin voi pestä ilman vesien tippumista lattioille.
Noita pihahommia myös riittää omakoti alueilla ja joka paikassa missä yksin asustaa, joskus isojakin taloja.
Jos saisin toivoa, niin pienen mummonmökin ottaisin, punaisen, valkoisin ikkunakarmien koristaman, mutta tällä kunnolla jäisi sekin piha hoitamatta, saahan sitä haaveilla.
Jostakin huomasin tiedon, että vanhatkin voivat haaveilla, jos se jollain keinoin kiellettäisiin, olisikin elämä vain harmaata arkea.
Mielikuvin voi elämäänsä rikastuttaa, ja haaveilla olemattomia.
Säällä on oma vaikutuksensa mielialaan, myrsky minuun kummallisesti vaikuttaa, nautin ikkunasta katsella luonnon voimia ja miten se vaikuttaa ihmisten elämään.
Sekin aina tulee mieleen, mitä meri myrskytessään tuo, jos merille joutuu, siellä ainakin luonto näyttää mahtinsa, siellä voisi pelko mieleen tulla.
Toivottavasti MdK matka ei myrskystä kärsi ja pääsee turvallisesti perille, tapaamaan ystäviään.
Hän mainitsi tuon "vielä kerran",tapaamisen, ajatus voi tuskaakin sisällään pitää.
Luopumistahan se on, läheisistä, ystävistä ja lopulta se elämä loppuu omakohtaisesti.
Kuitenkin elämme niin kauan, kun aikamme on ja sen voimme tehdä mieli valoisana ja kaikkea hyvää toisillemme toivoen.
Joskus lukiessa palstan kirjoituksia, ei voi kuin ihmetellä, että elämästä on jäänyt vain katkera mieli ja vielä tämänkin ikäluokan ihmiset purkavat pahaa mieltään tänne kirjoittaen.
Eikö iloa löydy mistään, edes sen verran, että unohtaisi kaunaisen mielensä.
Onneksi löytyy heitäkin joilla elämä ei pelkkää mustaa väriä näytä, ilojakin mukaan joskus mahtuu.
Jospa jatkaisin näitä hommiani ja hitaasti, mutta varmasti valmista tulee, ja mieleni saa rauhan.
Olen kuin karhu, pesääni kunnostan talven varalle, ja sitten pitkän pimeän ajan jaksan ja pieniä iloja etsin.
Hyvää mieltä jaksan aina toivottaa teille toisillekin, eletään ihmisiksi;) - Huomenta ja vielä tyyntä, lienee myrskyn edellä, uhkailivat kovaakin tuulta ja sadetta.
Sähkökatkoista jo ilmoittelivat.
Olipa ihana avata ketju, oli kuin tuulahdus jostain entisestä, toivon kovin saman jatkuvankin, onhan rauha ketjuun tullut.
Ramoonan kohdalla jo toivoni kadotin, samaa läheni demeterinkin tauko, mutta ihanaa, että taas mukana kuljette.
Tuota eroa olen minäkin monasti miettinyt, mutta täällä vaan pyörin, mitä muuta tilalle keksinkään?
MdK matkasuunnitelmia ja lähtöä ystävien luokse toteuttaa, poikansa kanssa, kivaa odotettavissa.
Nuo muistelot mielestäni saavat muistot viriämään monelle ja niistä kivasti keskustelun aihekin kirjoitteluun syntyy.
Muisto alkaa elämään mielessä ja sen kertominen innostaa samaan toisetkin, arjen asioiden kera.
Tuosta maan tapojen ja kulttuurin muuttamisesta vielä, en ole koskaan kuullut, että missään maassa olisi kulttuuria maan tavoista muutettu uusien tulijoiden vuoksi, suurien muuttoaikojen aikaan, ei varmaan suomalaisiksi maat muuntautuneet millään tapaa, itse sitten Suomi seuroja rakentelivat.
Uskon, että sitä ei maahan jostakin syystä muuttanetkaan ajattele, he opettelevat maan tavat, oman kulttuurinsa ohessa.
Asioista tupataan vaan joidenkin kohdalla tekemään numero.
Teillä kirjoja paljon lukevilla avautuu maailmaan avartavampana, no minä yritin seurata median välityksellä kaikkea maailmassa tapahtuvaa ja kun tarkkana on, voi huomata ja aistia sen hädän missä ihmiset elävät.
Kuka terveytensä ja muun vaikeuden kanssa painivia, onneksi myös sen hyvän, mitä kumminkin elää, vaikkakin pienissä määrin.
Sekin, että ajatuksena kumminkin on, ettei heikompia unohdeta.
Korpikirjailija, en usko että sinulta tekeminen loppuu tarinoittesi kirjaksi saatuasi, luova ihminen ei pysähdy, mutta pieni latautumisaika on paikallaan.
Sama pätee Palomankin kirjan valmistelua, mutta olet jo kauan kirjoittaneena oppinutkin, että taukoja se vaatii kirjoittaminenkin.
Olen nähnyt elokuvan Stalinin ajan aikaisesta elämästä ja mielikuvissa muuttui pedoksi koko johtaja, kauheita tekoja, joita ei osaa edes kuvata.
Näitä suuria johtajia, jotka harhapoluille vievät, elää tänäkin päivänä maailmassa, sivistyksen myötäillessä.
Ahneus ja vallantavoittelu kai heitä ajaa tekemään joskus aivan elämisen vastaan suunnattuja tekoja.
Mitä enemmän näkyvillä ovat, sen vastenmielisemmäksi muuttuvat.
Nyt aloitan päivän sujumisen suhteen suunnitellut työt, eilen "ripsusin" seinät ja yön pölyt laskeutui ja nyt niitä imurin kanssa alan ahdistelemaan.
Sitkeässä on nuo perinteet siivoamisen kera.
Siitä sitten vähän kerrassaan toteutan syyssiivouksen, ikkunanpesun vielä siirrän, kun noita myrskyjä lupaavat.
Vähän kerrassaan tehden ja hyvää mieltä ja onnistumista kaikesta sitten koen, kun valmista on.
Eläkää nauttien syksystä ja valmistautukaa myrskyn silmään, heippa. - Huomenta uuden viikon alkuun, tavoistaan poikkeamatta syys merkkejään jakaa.
Olipa mukava kuulla demeterin kertomaa, en kuitenkaan paineita toivo lähettäväni, kun teitä kaipailen, omasta itsestä pulppuavaa intoa ja elämää haluaisin kuulla ja sitähän taas aimo annoksen annoitkin, kiitos siitä.
Mukava sekin, että olet terveenä saanut olla, kyllä se metsässä liikkuminen voimia antaa ja mielialankin piristää.
Kalaa on minullakin pakkasessa, mutta jostakin syystä ei oikein maistu, mutta totta kai ne valmistan ja syön, kuhaa on monta filettä ja yksi iso ahven, fileinä sekin.
Kovin rasvaisia eivät ole, mutta voissa paistan, kun mielestäni öljyssä paistettu ei semminkään minulle maistu, loheen olen kyllästynyt, siinähän sitä terveellistä rasvaa olisi.
Iloa tuottaa tuo pienen lapsen kehityksen seuranta, mitä korpikirjailija on päässyt kokemaan, varmaan joskus iloiten tarinoitasi pyytää lukemaan ja kuvia katselemaan.
Olen oikein iloinen pienestä lääkemäärästä mitä joudun ottamaan ja melko oireettomana olen pysynyt minkään suhteen, tai ainakin näin luulen, kai siksi en kokeita liioin halua edes ottaa, ilmenisi jotain uutta.
Olisi ihana vaivoista vapaana elellä elonsa loppuun, vaikka eihän sitä ihan ilman pääse, aina jostain nipistelee.
Varmaan antoisa päiväsi oli Paloma ja nuo vanhan ajan ruuat minuakin kiehtoo.
Vaatimatonta oli ruoka, mutta sillä jaksoivat raskaatkin vaivat hoitaa.
Nuo valmisruuat eivät liioin houkuta ja jos aamupuurikin pitää valmiina ostaa, mukavaksi on mennyt, no taas siis minun mielipiteeni.
No minä putoan mielihyvin kelkasta tämänkin asian suhteen.
En ole koskaan ymmärtänyt sitäkään, että meidän suomenkansalaisten on pakko perinteitämme muuttaa, lähinnä nyt tuo suvisirsi mistä on puhetta pidetty.
Suomessa eletään omin tavoin ja ne ei ole vaikeaakaan toteuttaa, olemmehan omat tapamme aikaan saaneet ja ne kuuluu säilyttää.
Perinteitämme ei pidä muuttaa kenenkään maahan muuttaneen vuoksi, kyllä heidän on tapoihimme sopeuduttava.
Minulla ei ole mitään muuta kielteistä sanottavaa maahan muuttaneista, mutta tapamme on heidänkin hyväksyttävä ja siihen perään piste.
Heillä omat tapansa, kulttuurinsa, ei niitäkään tarvitse muuksi muuttaa, mutta suomen kansalaisina heidän on hyväksyttävä meidän kulttuuri.
Jos se ei käy, heillä on oikeus olla tulematta näihin tilaisuuksiin.
Taas minun ajatus, ei monikaan näiden tapojen poistamista hyväksy.
Onnea sinulle ja mukavia yhdessä oloja MdK ystäviesi ja poikasi kanssa.
Tästäpä on hyvä jatkaa , onnellista päivää teille kaikille. - Sunnuntain harmaavoittoista huomenta, onneksi väritys mitä puut tarjoaa antaa näkymälle toisen ulottovuuden, maakeltaisen lehtien nurmikon peitteenä ja puiden sanoin kuvaamaton ihanuus.
Ei kauankaan, kun maisema muuttuu, ruskeaa ikävän näköistä tarjoilee luonto, kunnes lumi maiseman muuttaa.
Sitten uudet näkymät ja yllätykset, talven tullen myös satumaisia näkymiä saamme nähdä.
Luonnon monimuotoisuus elämän intoa voi hyvinkin lisätä ja vanhemmiten sen arvon huomaa.
Tuo verenpaineen itse mittaus voi olla harhaa, minäkin olen mittaillut ja tulokset aina vaan hyviä, herääkin kysymys näyttääkö koneeni oikein, pitäisi käydä asiantuntijoiden mittauksissa.
Suurempia oireita ei mistään ja niin se aina jää vain tuohon" pitäisi" toteuttamatta.
Hyvä, että sait kuitenkin jo kutsun tarkastukseen, vaikka aika pitkällä jo ollaan marraskuulla, ehtii verenpaineesi heilahdella.
Kivaa matkaa sinne ystävien luokse ja vielä poikasi saat matkaseuraksi, se jo ilo sinänsä, verenpainekin voi tasaantua.
Tuon lapsien unohtelun minäkin olen huomannut, ei aikaa äidille, koetan puolustella, että heillä on kiireensä, mutta hieman loukkaantunutkin olen.
Tytär useimmin muistaa, mutta pojalla kyllä tosi on tuo kiire, sen ymmärränkin, vaikka soittaminen ei aikaa paljon veisikään.
Hvinhän tässä pärjäilen, turhaa narinaa vaan pitää esiin tuoda.
Kyllä se ruumiillinen työ veronsa ottaa korpikirjailija, sen olen huomannut elämäni matkalla minäkin, mutta kun tietää vaivan syyn ja senkin, että kunto kohenee, sen kestää.
Jaksat vielä noita tarinoita kirjoitella ja aineistoja etsiä ja koota yhteen, hienoa, minulla ei kärsivällisyyttä sen kaltaiseen.
Onhan se niinkin, kun halua riittää saada jotain tuonkin kaltaista aikaan, se myös kestävyyttä ja keskittymistä antaa.
Minulla vaan useinkin mieleen tulee ne monet kirjoittajaystävät, joita ei ole näkynyt palstallakaan, mikä on heidän olonsa ja elonsa nykyisin.
Niinhän se on, vuosia pyörineet, mukana aina olleet , heitä kaipaa ja kumminkin kaiken loppuminen eteen tulee ja unohdus valtaa, syystä tai toisesta.
Monia on tottunut kirjoitellen vuosia tapaamaan ja ei ihme jos ikävä heitä on.
Mikään entinen ei palaa, sekin on tosiasia.
Tytär tuli mökiltään ja haki hänelle keittämäni punajuuret, kurkkusalaatin, kun ei itse niitä saanut aikaiseksi.
Pitsan tein eilen ja tulikin niin ruokaisa, että nälkä sillä siirtyy, annoin osan tyttären mukaan, iltapalaksi.
Nyt sunnuntain viettoon, vaikka ei se paljonkaan arjesta muutu, mutta vanhalta muistilta jotenkin kokee juhlavammaksi.
Iloa pilvien allekin ja sateeseenkin, siitä se päivä vielä paistettaan antaa. - Harmaata lauantaiaamua, jos ei puiden lehdet väriä antaisi, melkoisen ikävän sävyn päivä saisi.
Pohdiskelinkin puiden värejä, kun aamukahvia nautiskelin, lehmukset kadun varrella ja isot koivut talojen välissä keltasävyjä tarjoilee.
Siirtyessäni talon toiselle puolen siellä värejä reilummin, vaahteroiden ja pihlajien lehdet punaisuutta tarjoaa, väririkkautta runsaasti.
Mistä johtuu tuo keltaisen värin runsaus mainituissa puissa ja väririkkaus taas toisissa, maaperä kuitenkin sama?
Kaikkea sitä pohtiikin, mutta intoa ei kuitenkaan ole etsimiseen asti.
Miksi kuuset ja männyt säilyttävät vihreytensä lehtipuiden vieressä?
Jos joskus olen siitä kuullut, aika on kaiken pois pyyhkinyt.
Tuo politiikasta puhuminen on kai ihan oikeinkin, kun siitä todella sivistyneesti keskustellaan, mutta, mutta, kun useimmin se riidaksi ja haukkumiseksi kääntyy, toivoisi vältettävän aihetta.
Varmaan kiinnostaa montakin, sillä onhan sillä merkitystä mitä päätöksiä ja lakeja tehdään, siitähän se elämämme koostuu.
Ei varmaan koskaan tule aikaa, että kaikki jokaisen mielen mukaan menisi, mutta elettävä vaan on sillä tapaa mihin rahkeet riittää.
Tänä päivänä nuo hallituksen liikkeet kyllä pelkoja asettaa, mutta eipä paremmaksi täällä riidellen muutu.
Jatketaan vaan näillä jokapäiväisillä tekemisillämme.
MdK ihmettelet väsymistä, kyllä se on kai ihan luonnollista, keho antaa vinkkiä, ettei kaikkea enää jaksa ja siksi uupumus voittaa.
Olen ajatellut, että ei välttämättä mitään sairauteen viittaava aina ole, vanhana väsytään.
Onhan ihan selvää, ettei pieni lapsikaan kaikkea jaksa ja vanhuus on toinen pää elämää, jolloin voimat hiipuu, siihen väliin sitten mahtuu monia vahvoja vuosia, jolloin jaksetaan.
Siinä välissä olevaa jaksoa rakennamme kaiken suhteen, perustamme perheen, rakennamme kodin ja yksilöllisesti jokainen taitojensa ja tietojensa voimin, kasvatamme lapset, aika usein onnistuen kaikessa ja sitten tulee vanhuus, silloin alkaa uupumus.
Väsymys viittaa siihen, että työmme on suurimmassa määrin tehty ja nyt on suuri lupaus levätä.
Tottahan aian myötä myös sairaudet meitä koettelee ja lisää väsymystä ja antaa tarpeen apua hakea, jos sitä tarjolla on.
Hyväksyminen vanhana olemiseen on myös otettava vastaan, sekin asia on jokaisella omanlaisensa, toivoisi kumminkin kaikille leppoisaa aikaa seurata jälkeläisten ja muiden elämää, minkä toivoisi kaikilla hyvää olevan.
Vanhuuden turvaa huutelemme mekin joilla jo aika on vähissä, jospa päättäjät sen kuulisi ja ajattelisi panosta mitä jokainen on yhteiseksi hyväksi antanut, työtä tehden, veroja maksaen, vanhuuskin on kunnioitettava asia.
On aivan totta tuokin mitä Paloma kertoo, kovin on kiistaa tuottaviin ketjuihin menty ja politiikka ei täällä jankaten muuksi muutu, muita kanavia on asian suhteen käytettävä.
Onnea kirjan esittelyyn ja korpikirjailijalle myös onnittelut uuden jäsenyyden saamisesta.
Tuo pihan somistaminen on mukavaa hommaa ja sitä ei huomaakaan voimiensa vähentyneen vasta kuin seuraavana päivänä, kun joka paikka kipua säteilee.
Itse en suuria suunnitelmia tee edes parvekkeelle, kun raskaalta tuntuu nykyistenkin kasvien hoito ja mullan rahtaaminen syksyisin pensaiden juurille.
Ihanaa on kuitenkin ollut, kun kirsikkatomaatit pieniä tomaatteja kypsyttää, aina suuhunsa voi napata ja niin hyviltä maistuukin
No päivä kerrallaan mennään, ei suuria haaveita, ei mitään muutakaan ihmeellistä, terveyttä, ja ihan hyvä on elää.
Kaikkea mukavaa toivottelen teille ikäihmiset. - Huomenia syksyiseen säähän, ei sada, mut ei paistakaan.
Ikävän tuntuiset kuukaudet edessä, loka ja marraskuu on vuoden ikävimmät kuukaudet.
Odotettavaa kuitenkin ja pientä juttua ja ennustelua lumen ja jäiden tulosta.
Ano 00087 en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit poikani maininnalla, ei hän politiikassa ole koskaan mukana ollut ja vaikuttavalla tavalla vähän minäkään.
Ajatuksiani vaan heittelen ja ihan omatakeisesti seuraan politiikkaa, koska se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan elämäni loppuun asti.
Kantani on tullut vuosien aikaan selväksi ja ei se siitä miksikään muutu.
Joskus tulee tuo lettujenpaisto mieleen ja siltä istuimelta niitä alan tekemään pienen määrän, kauankos se aikaa vie, käryä jonkun verran, isomman satsin kohdalla on palohälytyskin herännyt.
Asunnossa on kaksi palohälytys pistettä, ja molemmat ehtii huutamaan ennen kuin apuun joudun.
Minulla on muistikirja jossa salasanoja pidän, mutta eipä siitä paljon apuja löydy, kun aikaväli käytön suhteen pidemmiksi menee.
Eivät useinkaan hyväksy tarjoamaani, ja siinä sitten pyörin niiden seassa etsien oikeaa ja usein joudun alusta aloittamaan.
Ohjeisiinkaan en jaksa keskittyä ja siinäpä sitten mielessäni kiroilen tätä nykyaikaa.
Pienenä lohtuna tunnen sen, kun nuoremmatkin asiaa todistavat.
Olihan se aika toisenlainen, kun Miina Sillanpää päätösten tekoon pääsi, siinä oli totinen paikka piialle, mutta piikakenraalin nimen kuitenkin sai.
Tänään kuulin radiosta häirintää kansanedustajien koteihin ilmenneen, aikoihin on eletty, mutta kun seuraa tämän hetken härskiä esiintymistä politiikassa, ei mikään hämmästytä, joskin epäilyyn kuuluu myös ulkopuolilta tulevat.
Raukkamaista joka tapauksessa ja demokratian loukkaamista, ihmisten koskemattomuutta myös, onhan koti jokaisen yksityinen alue.
Mitä kaikkea voitaneenkaan vielä odottaa, mitkään aiemmat arvot eivät vakuuta anna.
Näin tänä aamuna, miten teillä toisilla mietteet kulkee?
Onnistunutta, kivutonta päivää teille kaikille toivotan. - Sumuista huomenta ja 4 astetta lämpöä ulkona, syksy se on todella tullut.
Lokakuun ensimmäinen, tyttärenpojan syntymäpäivä, seuraavat syntymäpäivät ovatkin sitten minun vuoden täyttyminen.
Kevät puolella melkein joka kuukausi joillakin on synttäri, kesäkuu taitaa poiketa, nimipäivät kyllä tällekin kuulle sattuu.
Niin ne vaan vuodet vierii nuoremmillakin, eläkeikä lähenee.
Noista unista, minä olen oikein unien näkijä, mitään ei ole milloinkaan mihinkään johtanut.
Yritän aina pohtia ja seurata onko uneni enteitä, mutta en ole huomannut siihen viittaavaa.
Olen ajatellut, että vilkas mielikuvitus ei päivään tyydy, vaan yöllä menoa jatketaan.
Eilen saunakaveri kysyi, olitko kerhossa, siellä oli uusi kaupunginjohtaja puhumassa, miksi olisin jotain ihmistä mennyt katsomaan, hänen taitonsa ja tietonsa varmaan ajan kanssa selviää.
Uteliaisuus, se vähäkin on tyystin kadonnut, liekö oma harmini, en tiedä, en vaan innostu enää joka paikkaan, varsinkaan jonkun julkkiksen vuoksi.
Kiinnostus on kadonnut niin moneen asiaan ja hyvä oloni oman itseni kanssa lisääntynyt, mikä lienee onnellista.
Tuo vapaus tehdä juuri niin kuin itse haluan on minulle onnentunteen antava.
Silmäpolilta tuli tieto, että parin viikon päästä on pienimuotoinen leikkaus luomen kiristämiseen, alaluomi on virunut ja tuppaa kääntymään nurin, se hankaa silmää ja näin olen hankaloittaa oloa.
Huhtikuusta asti olen tätä odottanut, en kysellyt, ajattelin jo, että unohtivat, no nyt se toteutuu, jos kaikki hyvin menee.
Saatteessa luki, että tekoripsiä ei saa olla, eikä meikkejä, no sekin on helppo juttu, minulta on ne jo kauan aikaa sitten unohtuneet;)
Kirjautuminen omakantaan on taas työläshomma, salasanoja on kirja täynnä, niitä vaaditaan, mutta mikään ei kelpaa, tuskaannun, kun joka kohtaa muutellaan ja ei ehdi kaikkeen oppia.
No tämä sitä tekoäly maailmaa, joka kaiken sotkee.
Kun yhden asian opin, toinen tulee taas pohdittavaksi.
Tätä se on tämä nykymaailma, mikään entinen ei kelpaa, aina paremmaksi yrittävät muuttaa, sekoittaen vanhan pään, no ehkä tämäkin asia selviää.
Voihan olla ihan selvä juttu, mutta olen kuullut muidenkin asiaa valittaneen.
Lipun vetivät tankoon, en muista mikä päivä nyt onkaan, katsoin kalenteriin, ensimmäisen naisministerin, Miina Sillanpään kunniaksi.
Noista ajoista on harpattu pitkä askel, ei aina vaan parempaan, mutta tasa-arvo kuitenkin on aimo askeleen niistä ajoista muuttunut.
Parantamista vielä vaan löytyy.
Tänään taas kaupassa ja torilla käyminen, kyytiä antaa vävy ja tytär.
Apteekissa on käytävä, täydennettävä noita muutamia lääkkeitä, onnekseni ei kovin kalliita ole, mutta menoerä kumminkin.
Sumu vaan leijailee, järvellä varmaan hankala seilata, kun ei näe kuin muutaman metrin eteensä, menevätkin iltapäivällä mökilleen vävy ja tytär, kohta jäät tulee ja sekin ilo vähäksi aikaa on pakko jättää.
Mukavaa päivää teille kaikille;) - Huomenta ja Eliaanan toivomukseen yhdyn, ei politiikka ja kun on kysymys Ruotsin vaaleista, niin emme mielipiteitämme siellä kuulumaan saada, jos ei täälläkään.
Huolissani olen meidänkin tulevista vaaleista, kaikki on mennyt huonompaan suuntaan, eduskuntakin arvovaltansa kadottanut, puhumattakaan ministereistä.
Se siitä.
Taiteen tekeminen on vaikeaa, sen kun pitäisi näyttäytyä taiteilijan sielunelämän tuotoksilta, omasta näkemyksestään, vaikka mallista maalaisi, olisi oma leima näkyviin saatava.
En koskaan siihen päässyt, mallia vaan matkin, joskus lähelle samaan pääsin, ainakin suurinpiirtein.
Joskus saatan seista taideteoksen ääressä ja en vaan saa selvää mitä sillä haetaan, ei se aukea taide kaikille.
Sama on musiikissakin, ihmettelen kappaleen suosiota, kun en itse siitä mitään hyvää löydä, mielen liikkuvuus puuttuu.
Onneksi on näitä taiteen tekijöitä edelleen ja vanhat ihanat taideteokset meille iloa tuottamassa.
Paloma ruokahaluttomuutta potee, joskus minullakin on vaikea mieleistään suuhun pantavaa löytää, siispä suunnittelu jo etukäteen ruuantekemisensuhteen auttaa.
Maistelin eriruokia mielessäni ja siitä muodostan sitten haluni milloin mihinkin.
Minulla ei noita rajoituksia, tai en ainakaan tiedä olevan sairauden vuoksi, kai sitä pitäisi vähän kaikkea itseltään kieltää, mutta vähän muita iloja enää on, haluan syödä mieleistäni.
Kasviksia paljon haluihini kuuluu ja siksi kai pakkanen pursuu niitä.
Noiden rutineiden mukana olosta MdK kirjoitit, sama täällä, olen ajatellut komeronikin sillä silmällä kuntoon laittaa, että ei sanan sijaa löydy.
Minä olen tyrkyttänyt yhtä sun toista jälkeläisilleni, mutta ei kelpaa, niin kauniita astioita joita itse ihastelen (ei arvokkaita) maailma on siltäkin osin muuttunut, kauneuttakin eri tavalla katsotaan.
Historia ei nykyisissä kodeissa näy ja minä kun olen kerännyt vanhaa jotain arvoa olevia huonekaluja, koko puisia, ei lastulevyisiä, pitääkö jälkeen jättää tietoa laadusta mitä esittävät.
Poikaani toivoni laitan, hänellä silmää keräilytuotteisiin, tytär ei arvoa anna millekään vanhalle, uusi tuuli hänen elämässään liehuu, näin luulen.
Toivon, että makunsa muuttuu vielä, vaikka jo ikää hänelläkin on.
Näin tämä aika ja elämä kulkee jokaisella oman itsensä mukaisena, kaiketi hyvä niinkin.
Tämän kaltainen mielen aamu nyt, hyvin nukuin ja virkeänä on mieli vastaanottamaan päivän haasteet. - Huomenta ja hyvää alkavaa päivää.
Aika lentää, mitenkähän sitä seurata jaksaisikaan.
Tuntuu aina vaan vaikeammaksi nuo asiat muuttuvan, tekoälyn vaarallisuudesta kertoillaan ja kuitenkin sitä vaan lisää ja voimalla käytetään.
Amerikan johto hahmo hehkuttaa ja määräilee tahdista, miten tämä voikaan näin olla?
Kysymyksiä toisensa jälkeen pääkoppaan ilmaantuu, voiko olla niin, että yksi mies pystyy tahdin määräämään, vaikka nähdään suunta aivan tuhon tiellä kulkevan.
Kysymyksiä, mihin ei näytä korjauksia aikaan saatavan, missä on tieto ja oivallus asioiden oikeasta laidasta, samoja polkuja seuraavat maiden päämiehet, ne meitä johtavat viisaat miehet, naisetkin.
Ymmärsin, että puhuit omista tunnoistasi, en muuta ajatellutkaan.
Samoin tein minäkin, näitä omia rutiinejani kerroin ja iloinen olen, että olet löytänyt omien hommiesi kulkutien jota voit seurata, helpottaen turhia paineita.
Tasosta puhuessani tarkoitin kuntosi tasoa, siitähän olit huolissasi.
Tuo sanojen asettelu joskus vaikeutuu, tarkoitus menee väärään suuntaan, taitojasi en epäile, en pystykään, enhän ole töitäsi nähnytkään.
Tuosta vähättelystä, olen koko elämäni ajan taitojeni tason ymmärtänyt, siksi kai tuo "vähättely" itseäni mukana kulkemiseen on tätä elämääni.
Jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle toivon, sinnikäs olet, paljon jaksat.
Mihinkähän MdK on kadonnut, eilen ei kirjoitellut, aina tulee mieleen ajatus, että onko jotain sattunut, nyt olen ollut ketjuun kirjoittaneista huolissani, sitä se on tämä iän kertyminen, yllättäviä asioita tapahtuu.
Elän sitä aikaa, että aina viestejä tulee, että ystäväjoukko poistuu yksi kerrallaan.
Tuntematon on tulevaisuus kaikilla, mutta varmaa on, että maailman joskus jätämme jokainen.
Ei ole tietoa tämänkään päivän sujumisesta, mutta illalla sekin on selvinnyt, nyt toivotan kaikkea mukavaa teille jokaiselle. - Huomenta jälleen, nousin tavallista aiemmin ja aion tuossa lähikaupassa piipahtaa, pieniä puutteita hakemassa.
Aikaisin aamulla saa uunituoreet piirakat, niistä haaveilen, loppuviikosta sitten isommat ostokset.
Olen seurannut kummi-tyttöni puuhia noissa metsä asioissa ja tuntuu aika mutkikkaalta, lupa on joka asiaan saatava metsähallitukselta.
Olen yllyttänyt myymään koko metsänsä, mutta ei sekään taida helpolla onnistua, kolmen omistajan tahto ei aina kohtaa.
Kaikki hoidot ja hakkuut on vieraalla teettävä ja siinä sitten yksi harmin syy. onpa hyvä, että en metsiä omista.
Vävyni oli saanut seitsemän kuhaa verkoilla ja niistä sain minäkin pari filettä, enemmänkin olisin saanut, mutta lohi oli pakkasessa, joten tuo riitti.
Muistelen, että en marjoja joutunut kouluun viemään, kai se oli kaupungista johtuen vaikeaa sekin, meillä ruoka haettiin sangolla keittiöstä, koulu oli kolmekerroksinen ja hankala oli sankoa kantaa ylimpään kerrokseen
keitto, mitä useimmin oli, läikähti saappaan sisään ja koko päivän se siellä muhi, ja arpi siitä muistoksi jäi.
Omat leivät vietiin kotoa, eriarvoisuus siinäkin paistoi, muilla oli makkarasiivut leivän päällä, minulla ei koskaan, toki muutama toinenkin söi leipänsä ilman makkaraa.
En muista, tehtiinkö siitä numeroa, ei ehkä, kun ei mielessä ole.
Monessa asiassa kyllä sai erot huomata, mutta en kokenut kiusaamista kuitenkaan.
Kouluajasta ei mitään ikäviä muistoja ja ylemmillä luokilla olin jo sinut kaikkien kanssa.
Kyllähän eroja huomattiin ja muistan tien missä kummallakin puolella jalkakäytävät oli, toisen puolen jalkakäytävistä käyttivät ruotsinkieliset ja se kuului, kaupungissa oli paljon ruotsinkielisiä, tehtaat heitä johtajiksi palkkasi.
Nyt ei mitään jälkiä moisesta, muistoissa vain elää.
Korpikirjailija onpa hyvä, jos olet päässyt ajatuksissasi niihin oman tahtosi ja kykyjesi tasolle, jokainen tekee puuhansa miten haluaa, kukaan tuskin tarkastelee, onko ripsuttuja ja punattu, se mikä itselle sopii on hyvä juttu.
Minulla vaan tuo ripsuaminen mielessä elää ja teenkin sen pikkuhiljaa huone kerrallaan, onneksi on väliovet, niinkin onnistuu.
Turhaa, monikin ajattelee, mutta minulla omat päähän tarttuneet tapani ja niistä on vaikea eroon päästä.
Tapojeni orja olen, ehkä siitä parantamisen tarvetta löytyy, varmaan siihenkin pakko eteen tulee.
Tänään on ruoka jo valmiina, lohifileen eilen paistoin ja siitä toinen puoli on tänään tuhottava, kala ei säilytyksistä tykkää.
Koko viikoksi on ruoka suunniteltu, huomenna kaalikääryleet ja keskiviikkona jauhelihakastike, sitten kurpitsakeitto ja torstaina jo sitten uudet ruoka ainekset hakuun, helppoa kuin heinänteko.;)
Kaunista päivää, sillä aurinko nousee ja kesäisen tuntuinen sää palaa. - Sunnuntaiaamu, syksyisen tuntuinen, lupailivat kaunistuvan.
Kaunista värinäytelmää saa katsella, joka ikkunan puolelta ja seurailla lintujen lentoa ruokaa etsiessään.
Variskin kävi pihlajassa, kai ei uskonut, että happamia on pihlajanmarjat.
Pihlajanmarja hilloakin voisi tehdä, mutta en ole tehnyt, suuren määrän sokeria varmaan tarvitsee.
Tänä aamuna kuuntelin radiosta hyönteisten vähenemisistä, huolen aihe sekin, surkeaksi menee jos pölyttäjät loppuu, ei marjoja mistään kerätä.
Onneksi on niittyjen rakentaminen innostanut eri tahoja ja niiden lisääntyessä voisi pölyttäjätkin elää..
Lapsuudessani oli vielä luonnonniittyjä, missä näki sinikelloja, päivänkakkaroita, ruiskaunokkeja ja paljon muita nyt jo kadonneita kukkia.
Nyt se ihme taas taivaalla näkyy, aurinko pilkistelee, mökeillä oleilevat saavat nauttia vielä kesän viimeisistä päivistä auringon paisteessa.
Lokakuu nurkan takana ja siihen varustaudutaan hieman happamien miettein, nimensä mukaan lokaa voi sää viiletessään tuoda.
Noista mietteistä mitä korpikirjailijaa vaivaa totean, että suurimmilta osin mieli niitä aikaan saa, hieman herkempi ihminen saa ajatukset aina ennakoimaan ja ikävällä tavalla.
Se myönteisen ajattelun voima pitäisi tässä minunkin mieleeni saada, aina ja joka asiasta tulee ajatus, että jos kumminkin huonosti käy.
Sekin on kerrottu, että vanhoja ei pitäisi muistella, eikä tulevaa surra, elää täysillä olevaa hetkeä.
Sepä ei niin vaan onnistu, jos ei muuta niin suree maailman pahuutta, no siitähän sitä suremista riittää ja mitään ei suremalla saa aikaan.
Tekoja ihan jokaiselta ihmiseltä vaaditaan ja oman osansa hyvin eläen, voi pienen esimerkin ehkä joillekin antaa.
Ymmärtäen senkin, jos elämä on täynnä huolia ja ehkä kipujakin, on hyvin vähän jaksamista maailman tuskaan herätä.
Kuitenkin se lähin ystävä, naapuri voi ilahtua jostain hyvinkin pienestä iloa tuottavasta asiasta, vaikka vispipuuro annoksesta, ei tarvitse muuta kuin pieni määrä rohkeutta ja toteuttaa asia.
Olen itse tämän kaltaista kokenut ja huomannut miten ilo mieleen syntyy.
Jaksan ruokaa ja leipomista tehdä, tietäen, että kaupan varassa joillakin elämä sujuu, siispä lämpimäiset aina ilolla ottaa vastaan, onhan se kotitekoinen, juuri uunista otettu makuisa.
Sitä kauan sitten ollutta perinnettä muistelen, näin tehtiin lapsuudessani.
Tilhiparvi hyvin pieniin pihlajiin pelmahtaa ja koko puu maata viistä, kohta lentäen taas kuusen suojaan saamansa marjaa syömään, olen huomannut senkin, että kuoret jättävät syömättä, kadulla huomaa marjan kuoria kertyvän pihlajan alle ja kadulle.
Nyt sitten alkaa ruuan valmistus, lohifile pakkasesta ja sen taiteilu lautaselle herkullisella tavalla vaati pienen hetken, perunamuussin teen seuraksi ja kukkakaalia, lisukkeiden kanssa.
Olen tykästynyt punasipulipikelsiin ja se sopii kaveriksi monelle ruualle.
Vietetään kiva päivä, siihen apua antaa väririkas luonto, jota voi ikkunastakin ihailla, tietysti nautinto voisi olla suurempi jos luontoon pääsisi, mutta hyvä näinkin. - Huomenta, edelleen sateisesta säästä, puut on värihamoset päälleen pukeneet ja tuo värien ihailu on mahdollista vähän aikaa.
Tilhiparvia on liikkeellä, pihlajan marjat kohta katoaa parempiin suihin ja punaväri sen mukana.
Alakuloa on ilmassa, mutta miten syksy etenee, tuleeko pian lunta, kaikkea tätä odotellen saamme elää.
Muistan takavuosilta miten lokakuun puolessa välin tuli pysyvä lumi.
Ano 00065, asun ekakerroksessa, mutta sen verran korkealla, ettei ikkunasta sisään pysty näkemää, käytävän kävelyn kyllä kuulen.
Ei häiritsevää ole liikkuminen, kun kahdeksan asuntoa käytävässä ja kaksi vain silloin tällöin käytössä.
Sinulla näköalat hyvät, neljäs kerros jo puiden latvoja ylittää.
Heikki Kahila lapsuutensa täällä vietti ja moni muu julkiseksi päässyt.
Mari Perankoski myös lapsuutensa täällä vietti ja paljon näinäkin aikoina kesämökillään kuluu aikaa.
Hän kirjoitti teatterissa pyörivän Menomekko näytelmän, varmaan nuoruuden muistojen mielessä liikkuen.
Pitäisi mennä katsomaan, teatterikin tuossa muutaman sadan metrin päässä, entinen Työväentalo, siellä silloin aikoinaan häänikin tanssittiin.
Paljon muistoja sisältävä talo, vielä teatteri ajassaankin.
Tuo muistin katoaminen tapahtuu melkein kaikilla, ainakin jonkun verran, itselläni myös, mutta vielä ei ole lääkitystä siihen annettu, pitäisikö ennakoida?
Olen ihmetellyt minäkin tuota korpikirjailijan jaksamista, mutta kai sitä jaksaa, kun asiat on mieleisiä tehdä.
Minuakin kehotetaan ottamaan apua yhteen ja toiseen, mutta mieli on sellainen, että halu tekemiseen voimia lisää, mutta pakko on jostain luopuakin.
Mökistäni luovuin muutaman vuoden mieheni kuoleman jälkeen, siellä tehtävät työt oli toista luokkaa, mitä nykyiset hommani.
Harrastuksetkin on jääneet, vaikka en korppiksen tahtia ole koskaan tavoittanutkaan, ymmärrän kyllä, jos intoa riittää vaikea on luovuttaa.
Raskaaksi käy, jos toisesta vielä huolta kantaa, apua on saatavissa.
Ikävä, että lapset on yhteyden isäänsä menettäneet, usein näin käy, jos perintö asia mukaan liittyy.
Kyllä se hetki meille kaikille tulee, että luopumisen tuska on koettava, joillekin jo hyvinkin pian, ei kysellä haluatko, on vain tyydyttävä, sitä tässä minäkin opettelen, mikään ei enää varmaa lupaa.
On kyllä merkillisiä nuo lain kirjaimet, että ei omia rahojaan voi saada itselleen, kuka viisas tämänkin on keksinyt, ei edes porsaanreikiä löydy, kuten monessa tapauksessa löytyy.
Sitten jotain noinkin hullua karhutaan, kuten Eliaana kertoi.
Nyt saat taas pienen levon noilta silmäpiikeiltä, mutta aisan vakavuuden tietäen ne kestääkin.
Tuota luonnollisuutta minäkin pyrin hakemaan kaikista ihmisistä, kiroile en juurikaan ja korvaan sattuu, kun sitä jossain kuulee.
Tuli mieleen poikani teatteriin osallistuminen, kun hänen piti osassaan kirota, minä siihen, että ei poikani osaa kirota, johon poika vastasi, ettenkö osaa ja kirota täräytti, no nauruksi meni, mutta en kyllä kiroillusta tykkää.
Luonnonllinen voi muullakin tapaa olla, teeskentelevä ihminen on minulle kauhistus.
No niin pituutta on varmaan taas jutussani, lukeminen jaksamista vaatii, mutta yrittäkää mukana pysyä, heippa. - Huomenta harmaaseen aamuun, tosi syksyiseltä tuntuu ja lämpökin on katoamassa.
Taas on syksyyn päästy, yksi kesä kulutettu, nyt sitten odotuksen kohteena talvi, joulu ja muut syksyynkin mahtuvat tapahtumat.
Sain eilen suruviestin ystävä vuosien ajoilta on poistunut taivaan riemuihin.
Kauan sairasteli ja kipuja tunsi, mutta mieli oli aina eteenpäin pyrkivä, minun epäillessä, että 90:siä ei nähdä, vakuutti , että usko vaan nähdään, puoli vuotta häneltä jäi tavoitteestaan.
Hänen miesystävä kävi kertomassa tapahtuman ja oli lohduton, kertoi ettei kotona oikein viihdy, lohduttelin, että oman aikansa vie senkin hyväksyminen.
Ystävätkin katoaa ja herää mietintään vieläkö jossain nähdään?
Radiossa kerrottiin, että Kiinan ja Amerikan päämiehet tapaavat, asiana on kauppasuhteiden selvittely, toivottavasta jotain hyvää tapaamisesta koituu, onhan maailma melkoisen sekava kaikkine öljykriiseineen.
Vähän epäilyä herättää tuo Amerikan päämiehen mielen liike, ei aina järjen kanssa mitään tekemistä.
Mediaa seuraten aina haluaa uskoa, että jotain hyvää tapahtuu maailman kansojen välillä.
Juttelin muutama päivä sitten pankkivirkailijan kanssa ja eilen tuli asiakaskysely kyseiseltä pankilta miten hyvänä pidin yhteyden ottoa, hieman ihmettelin puhelinnumeroa ja jätin vastaamatta.
Kyllä tämä maailma on huonompaan suuntaan menossa, tekoälyjen ja muun tiedon välityksen kanssa, aina on epäiltävä jotakin.
Luulosairaus on vauhdissa lisääntymässä, kaikkea on epäiltävä, hyvin vastenmielistä on.
En ole kuullutkaan tuon nimisestä ohjelmasta mistä keskustelitte, ei kai suurtakaan vahinkoa ole tullut.
Virastokankeutta tuo Eliaanan lasku on, ilmeisesti maininta olisi jäänyt tilastoihin ja oli näin virkailijan pakko laittaa lasku, tai olisi itse joutunut valvontaan, hassulta tuntuu.
Huomaa miten järjetöntä on tämä virkamiesten työskentely, ei järjen häivääkään.
Lait on laadittu ja kuitenkin väärinkäytöksiä paljon suuremmissa määrin toisaalla tapahtuu.
Toivon, että näkösi toimii noiden pistelyjen ansiosta, vaikka harmillisia ovatkin, kälylleni ei apua enää löytynyt.
Kuulin radiosta taas, sehän on tietojeni antaja, että on suomessa keksitty joku varteenotettava hoitokeino laugoman hoitoon, kokeilun alla on, toivottavasti tuloksia saavat aikaan.
Eilen toi saunakaverini pienen sankollisen puolukoita ja litran pullon valmista mehutiivistettä, näin näitä ihmisiä ympärilläni on, jotka useinkin muistavat minuakin, toki pyrin kiitoksen lisänä myös jotain korvausta löytää.
Söin suureenhaluuni puolukoita ison määrän, kai niiden happo on minulle tarpeellista
Pelituokio oli myös mieltä nostattava ja nauraakin sai monen päivän tarpeen, perunoita , sipulia ja porkkanoita taas lupailivat tuoda pelikaverit, kunhan maalle ajelevat.
Niinpä alkaa valmistautumiset talven tuloon olla taas valmiit.
Sipulin säilyvyyttä arvostelin, syynä siihen on, että niitä ei kuivateta varsienkin osalta ja sitten kiertäminen jää.
Ennen vanhaan sipulit säilyi kuivassa paikassa vuoden hyvinkin, nyt jo pian alkavat sisältä mätänemään, kierretty liian löysään, kiertäminen ei onnistu muuten kuin varsien kuivumisen jälkeen.
Sipulin hintaan sekin vaihe tietenkin koskisi, mutta säilyvyys olisi varmaa, eikä tarvitsisi kantaa kotiin hyvinkin pian mätäneviä sipuleita.
Olen sipulin suurkuluttaja monella tapaa.
Nyt sitten on puhetarpeeni taas tältä päivältä toteutettu ja siirryn koneen äärestä muihin hommiin, rattoisaa päivää toivotan;)