Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

49

Kommenttia

750

  1. Huomenta arkeen ja odottelemaan seuraavaa juhlapyhää, mikä onkin pidempi viikonloppu ja sitten helatorstai ja helluntaikin toukokuulle mahtuu.
    Näin se aika rientää, kun kalenteria seurailee.

    Joskus tulee tuokin asia mieleen, että olisipa mukava vannassa kellua, mutta nykyisin kai harvinaisuus sekin.
    Hassua, että muutama kirjaimen virheellisyys muuttaa asian, mutta hyvin ymmärrys mukana seuraa.
    Kuuntelin taas aamuradiota ja juontajat siellä kertoilivat saunoista muissa maissa ja olihan se kuultavaa, kokolattiamattokin saunasta löytyi.
    Löylyä lyömään nappia painamalla tuli mies joka vettä kiukaalle heitti ja höyryä riitti, lämpötila 47 astetta.
    Kiukaat suomalaisia, Harvia löytyi, mutta veden heitto kiukaalle kielletty, sähköiskun pelossa, otapa siten löylyt.
    Saunoja syntyy nyt joka puolen maailmaa, mutta sauna suomessa on oikea sauna, saunan terveellisyyskin on maailma todistettu.

    Ano 00051 juuri noin on kuten kerrot, kaivamaan joutuvat savea myös kertomani talon pihasta, kaivinkoneella on hommia, maa routii pahoin keväällä.
    Onneksi kaivinkone oman firman ympyröissä sen vuokran säästävät.
    Ano 00052, en loukkaantunut asiaa puhuit, vakuutukset pitää talkoita suunnitellessa olla, nämä vaan näitä minun mietteitä aina esiin tulee.
    Ano 00056, voisit vähän jotain kertoillakin, eikö?

    Kaikenlaisia kisoja niitä pidetäänkin hymyissä suin voi kuunnelle/katsella, mutta tuskin iskujen kohteena olevalle hymy helpolla syntyy.

    Katselin taas eilen Kotoisa ohjelman ja toteamus rahalla saa ja hevosella pääsee, olisiko kiva noin valmiiseen pihaan pääsä.
    Ano 00051 niinhän sitä uskoisi, että mökillä luonto on valmiina vain astua näkymästä nauttimaan., ei veikkonen, monta kohtaa on muutettava, kiviä kasattava, multaa ajettava ja paikat oikeille kasvuille etsiä, mutta se on sitä luomista sekin, nurmikkoa siellä missä sitä oli ja muutoksia sinne mihin tarvittiin.

    Nyt elämä siinä mallissa, että en muuta rakentele kuin parvekkeen kukkasia yritän kasvuun saamaan, siinäkin jo urakka alkaa olla ylivoimainen.
    Ihastelen toisten pihoja ja muita aikaansaannoksia, näin tänä päivänä, menneitä muistellen
    Joka muuton jälkeen uuteen paikkaan kukkia olen laittanut, pihaa somistanut, onneani on ollut toteuttaa mielihalujani.
    Hyvää sadepäivää ja arjen elämää.
  2. Oikeassa olet Ano 00050, kaikkea saa, kun euroja löytyy.
    Sanoinkin tyttärelle, että kutsu Kotoisa tekemään,, totesi, kun olisi yksi 50 tuhatta käyttää mikä ettei.
    Toisaalta toivoo omatekoisen näkymää haluavansa ja totesi sen aikaa myöten toteutuvan.
    Kaikki ei niin hätähousuja ole mitä minä olen, kaiken pitäisi nopsaan tapahtua.
    No olipa minullakin voimia joskus laittaa mökkini piha kauniiksi, joka kevät uutta istutin ja lopulta kukkakauneus loisti.
    Ehkä ehdin nähdä tämänkin pihan vielä kauniina.

    Ano00049 aloittapa sinä omiasi kertoilemaan, mielellään lueskellaan.
  3. Huomenta ja vielä yksi juhlapyhä käyttämättä, eli nyt toinen pääsiäispäivä, lieneekö tälläkin joku muu nimitys?
    Ano 00048 jos oli tarkoitus jotakin vihjailla, en ymmärtänyt, mutta kiitos kuitenkin;)

    Niin se vaan aika rientää, seuraava odotuksen kohde on vappu, hieman riehakkaammaksi juhlimiseksi monella menee, no onhan se viimeinen kevät kuukausi ja nurkan takana odottaa kesä.
    Suuria odotuksia nämä vuoden juhlapyhät aiheuttavat, mutta kivasti myös elämistä jaksoittaa.
    Kesä ja kesälomat ovat tapaamishetkiä sukunsa kanssa ja pistäytymistä juurillaan useammalle.
    Meillä eläkeläisillä yhtä lomaa koko vuosi, mutta valonpilkkuna on juuri nämä lomilla pistäytyvät.

    Eläkeasiat ovat taas puheiden aiheita, kuuntelin vähän huonosti asiaa, mutta talkoisiin kai pitää jossakin ajassa sopeutua.
    Pojan tytär kertoi käyneen katsomassa eläkeikänsä alkua ja kertoi oleva 69 ja muutama kuukausi päälle.
    Näin tulevaa mietitään, jaksamista on hoidettava, että ehtii eläkkeelle pääsemään, noin puolissa välin eläkeikäänsä nyt on.
    Verotus on myös ajankohdan keskustelun aikaa ja kuuntelin radiota, kun sitäkin hommaa selviteltiin maksajan suunnasta.
    Paras kun ei mieti mitään, odottaa vain päätöksiä ja maksaa jos näin päättävät, kaikkea mahdollista.
    Ikäväntuntuista kerrontaa näin juhlapyhän tiimoilla, mutta varmaan tulevaa elämää nämäkin koskevat.
    Keksisivät lääkkeet niin kalliiksi nostaa, ettei niitä enää voisi ostaa, mikä seuraus siitä olisikaan?

    Isomman auton osti poikanikin, kun usein pieniä on istuimineen kyytiin tulossa, kuusi kyytiin nyt sopii.
    Samoin on iso auto näillä pienienkin vanhemmilla, kun koko perhe liikkeelle lähtee on autoon mahduttava kuusi henkeä.

    Mdk taas kertoili elävästi elämänsä matkasta, paljoon olet kerennyt ja jaksanut.
    Olisipa säihkysääret ja muutakin yhtä myönteistä, mutta eläminen ja siitä selviäminen on jättänyt paljosta vaille, ehkä omaa saamattomuuttani tai jaksamisen puutteesta johtuen.
    Nyt kiertelen kovin isoja peilejä ja elän liikaa tuijottamatta persoonaani, pakkohan se oleva on hyväksyä.
    Muistan omaa nuoruutta , kun kynsiä yritin lakata ja kotiin tullessa pois raapia. äiti ei tykännyt moisesta koristelemisesta, useinkin huomautti turhamaisuudesta.
    Äidin nuoruus ajoittui 1900 luvun alkuun ja hyvä, että ruokaa pöytään aina oli.
    Isäni oli sen ajan mukaisesti hyväksyvämpi ja osti minulle joskus, kun rahaa riitti jotain haluamaani.
    Eipä heille kellään sitä nuoruutta paljonkaan ollut, töihin heti kun kynnelle kykenivät.
    Toisin on nyt, katselin vaatehuonetta tässä uudessa kodissa kaapit pursusivat, onneksi on kirpputoria oppineet käyttämään, sillä eihän lapset ehdi puhki vaatteita saada, kun pieniksi jäävät.
    Nyt on mummeja ja ukkeja, kummeja, tätejä ja setiä, joilta aina tavaraa lahjoina saadaan.

    Tätä tämä elämä tänä päivänä monellakin on, kehotin, että pitäisivät talkoita pihan laiton hyväksi, ei kuulema nuoret ihmiset jouda talkoisiin, kaikilla harrastukset ja kuntosalit ym. menot.
    Jos yhteen kokoonnutaan se on juhlimisen merkeissä.
    Maailma muuttuu, näin vanhan mielestä ei aina parempaan kuitenkaan.

    Nyt sitten haudoille, sääkin kirkastuu, ei sade kastele, hyvää jatkoa teille kaikille.
  4. Huomenta sunnuntaiaamuun ja vesisateeseen, piti ihan miettiä, että onhan nyt sunnuntai, vähän vaikea uskoa, että pienetkin muutoksen miettimään pistää.
    Ilolla olen seuraillut, miten pikkulintuja lentelee aivan eri tavoin kuin talvella, pesäpaikkoja helpommin ruokaa löytyviin asustusalueille muuttavat, metsien siimeksistä.
    Lokit maisemiin niin ikään on ilmaantuneet, muita muuttajia en sitten ole nähnytkään, joutsenten äänen kuulin ja seuraava odotuksen kohde on pääskyset, sitten onkin jo kesä.

    Vielä tuosta vierailun kohteesta kerron, että pönttöuunit joka huoneessa, tosin yksi käyttökiellossa, kyllä siinä puutakin kuluu, sähkölämmityksen lisänä. hella keittiössä, sieluni silmin näin kaiken sen ruuanhelppouden teon, kun kaiken voi uuniin laittaa.
    Viileyttäkin huomattu, kai eristeet jo aikansa eläneet.
    Noista kaksosten ilmaantumisesta, viisivuotias ilmi toi harminsa, miksi ei yksi riittänyt, nyt ei äidin syli meinaa hänelle enää tilaa riittää, kun kaikki yhtä aikaa syliin pyrkivät.
    Voin vain kuvitella aikaa, kun teini ikä lähestyy, harmit vaan kasvavat.
    Kärsivällisyyttä tarvitaan paljon vanhemmilta lasten suhteen, kuin myös olosuhteiden mieleiseksi tekemisissä.
    Isoista tiloista on ilo lapsille, riittää tilaa leikkiä tehdä tyhmyyksiä, siivous jää sitten useinkin äidille, pyykkikone aina työssään ja eipä ehdi äiti lajitella puhtaita vaatteita kaappeihin , viikkaa vaan apukeittiöön ja sieltä suoraan päälle, kun tarvetta tulee.
    Hymyily on helppoa noille kolttosille sivusta seuraajalle, mutta ei hymyilyä vanhemmille, kun neidit pumppaavat hattuihin vettä ja sitten hatut päähän, kohta itkua, äiti on kylmä.
    Ilman seurantaa ei hetkeksikään voi jättää, aina joku kolttonen mielessä, no sanotaan , että tervettä uteliaisuutta se vaan on.;)
    Tomeria on vanhemmatkin ja jaksavat miettiä lastensa tekemisiä kehityksen mittapuulla, minä jo nipistäisin tukasta, mutta heillä ei väkivaltaa käytetä.

    Olen kuullut, että keväisin voi nurmikoiden haravointi jättää vähemmälle, lehdet maatuvat ravinnoksi.
    Liekko anna vaan nurmikon olla ja nauti kevään elosta ja olosta, sen herääminen monella tapaa ilahduttaa.

    Kyllä asuntojen hinnat täällä on halpoja, ja valintaakin on, en kysynyt mitä nuoremme kodistaan maksoi, onnen tunteen kuitenkin aistin, toivottomuus ei näkynyt muilla kuin minulla.

    Tuo terveenä syntyminen on myös lahja mitä ei aina ymmärrä ajatella ja tottahan toki rakkaita on lapset kaikesta vajavaisuuksistaan huolimatta syntyessään saaneena, voi olla rakkaampiakin.
    Elämää emme pysty takaamaan, mikä ketäkin odottaa, on vain opittava hyväksymään kaikki vastaantuleva.
    Nykymaailma ei oikeastaan anna arvoa kaikelle, erilaisuus joutuu kaltoin kohdelluksi monasti, sitä ihmisyyttä ja ymmärrystä kaivataan. ja se lähtee meistä jokaisesta itsestämme.

    Nyt tätä omaa rauhaani vietän ja onnellinen olen olotilastani, kolotuksiakaan ei tavallista enemmän ole, niihin vakioihin on jo totuttu.
    Ajatukset pyörivät pahasta olosta parempaan ja aina jotain aivot raksuttaa, puuhani sujuvat aikataulutettuna, tavarat löytävät paikkansa ja on tilaa ja aikaa nauttia olostaan.
    En kiireitä elon kulkuuni enää huoli, aikani niiden osalta on ohitettu, samaa toivottelen teille kaikille ystäväni.
    Huomenissa haudalla käynti, mieheni syntymäpäivä, tytär tulee hakemaan.
  5. Hyvää lankalauantaita ja pääsiäisen jatkumista.
    Eilen kävin sitten tutustumassa poikani nuorimman tytön uuteen kotiin ja olihan se, sanoisinko mahtava elämys.
    Yli 200 neliötä siivottavaa ja piha iso, työtä riittää, mutta eipä olleet ollenkaan toivottomia asioiden suhteen, pikkuhiljaa kaikki hoidetaan, näin lupasivat.
    Uskon kyllä senkin, nuoria tarmokkaista ihmisiä ovat.
    Kärsivällisyyttäkin joutuvat kasvattamaan jatkuvasti, kaksostytöt keksivät milloin mitäkin "hauskaa" jonkun töllöntyön tehtyään, kysyttäessä kuka tämän teki, käsi nousee pystyyn ja vastaus minä, eläviä lapsia kaikki.
    Mielestäni piha alue näytti niin toivottomalta, mutta tytär lohdutti, että ei se niin pahalta näytä, kun lehdet puihin ja pensaisiin tulee, 100 neliön terassi seuraava kohde ja grillipaikka rantaan ruokailu mahdollisuuksin, mikä on varmaa, ei työt lopu.(ei rahan menokaan)

    Vanhempi tytär Lahdesta tuli myös juhlistamaan synttärijuhlijoita, äiti ja viisi vuotias juhliaan piti.
    Lahdessa on myös talon kunnostus käynnissä, töitä sielläkin tuntui olevan.

    Veripalttua äitini myös joskus teki olisiko ollut aina silloin, kun joku eläin sai kuoleman tuomion, en muista maistaneeni, vaikka veriletuista tykkäänkin.
    Väliin joutuu korttia vinguttamaan tämäkin mummo, harvoin onneksi.

    Noinhan se on Ano 00035, siellä missä viihtyy on hyvä olla ja yksinäisyyteenkin tottuu jollain tapaa, kun tieto kaikkien hyvinvoinnista on kohdallaan.
    Yksinäisenkin elämä voi olla hyvää ja rikasta, jos siihen pyrkii, itsestä paljon kiinni.
    Ainainen huoli kuitenkin lapsista seurana on, miten kiertävät kaiken pahan, pienimmästä isompaan, koko jälkipolven eläminen mielessä pyörii ja mielikuvituksen lentäessä kaikki ikävätkin mieleen tulee.

    Keskusteltiin eilen myös asioista mitkä liittyivät tuohon juurilleen palamiseen, monta muuttanutta ilmi tuli ja pariskunta jopa Italiasta suomeen muuttivat ja maaseudun rauhaan, taloon mikä osin on kallioon louhittu.
    Etätyön tekeminen mahdollistaa tämänkin asian ja aina saa lukea paikallisesta lehdestä miten nuoret palailevat maalaiselämän ihanuuksiin ja onhan tosi, että maisemat houkuttaa.
    Näin demeter asiaa puhui, kun kertoili juurilleen palaamisista ystävistään.
    Samoin Ano 00032mainitsit tuon lapsuuskotiin muuttamisen, ihana asia olisikin monelle, mutta lapset jälkipolvineen pitävät paikoillaan.
    Jos niin on, että ei kotia ei lapsia, joiden elämää seuraisi, on elämä tehtävä oman näköiseksi, onnea voi olla elää juuri sitä hetkeä, mikä nyt on.
    Olen minäkin joskus miettinyt ympyröiden muuttumista, mutta ei se onnistuisi kuitenkaan, sen verran kiinni olen tässä paikkakunnassa ja perheessäni.

    Onnellinen olen siitäkin, ettei omaisuuksia ole harmina, makua sain yrittäessäni myydä tätä nykyistä kotia, ei onnistunut, onneksi, sillä olisi monta kertaa harmittelua aiheuttanut.
    Lapsilleni olen toivomuksiani esitellyt ja perintöä jakanut, mitätöivät aina puheeni, mutta joskus sekin tapahtuu, olen kuitenkin kaikki paperit säilyttänyt ja mahdollisimman oikeuden mukaisuuden taannut.
    Aina kai asiat selviää, nämä vähäisetkin, ei haudan takaa ei tarvitse kummittelemaan tulla.

    Toivotaan, että Mdk saa lääkkeet mitkä elämää eteenpäin kuljettaa, reipas on mielesi, se yksi hyvä lääkityksen lisänä.
    Kaikille teille vaivojen ympyröissä eläville kohtalokaverin terveiset, selvitään jos ei hyvin, niin vähän huonommin, elämä kantaa.
    Huomasin taas eilisen "kierroksen" uudessa kodissa jälkensä jättäneen, kyllä uupumus oli käsinkosketeltavissa, mutta olihan lupa levätä, kaikki asiat kotonani kunnossa, ruoka valmiina istuminen hyvin onnistuu, laiskuus on kuvioihin tullut minullekin.

    Koetetaan jaksaa ja jaksaa, kyllä niitä iloja väliin tulee, mistä nautinnonkin voi saada.
    Hyvää pääsiäisen jatkumoa!
  6. Puoltapäivää, lähetin aamulla pitkän viestin ja uskoin sen lähteneen, mutta eipä näy.
    En uusiksi jaksa kirjoittaa, mutta hyvää pääsiäisen aikaa kumminkin halusin toivotta.

    Ikävää juttuja nuo yllätykset mitä Eliaana, kuin Mdk ja demeter mukanaan kuljettaa, olisihan se ilo paljon suurempi, kun saisi terveemmin kesääkin odottaa.
    Toivon kaiken paremmaksi muuttuvan ja voimme iloisina viestitellä.
    Kaikkea hyvää myös toisille, sairaudet ja vaivat ei iloa sisällä.
  7. Kiirastorstain aamu heräsi auringon paisteeseen ja niinpä mielikin valoisena heräämään pääsi.
    Kaupassa käyty, ruokaa taas pitkäksi aikaa, niitä silakkafileitä en saanut, päädyin kanan rintaleikkeisiin.
    Tuon ruuan hankkiminen alkaa käydä vaikeaksi, kun mikään ei tunnu makuaisteja houkuttavan, eilen sain 10 kilon säkin perunoita ja siitä tuli mieleen perunarieskan teko, myös hyvän kokoisia sipuleita tuli kolme kiloa ja myös sipulipiirakan teko ajatuksiin pääsi.
    Molemmat paistettavat hyvin täyttäviä, eipä siihen paljon lisukkeita kaipaa.
    Näin sujui ruoka ajatukset.


    Unista on ollut puhetta, siinäkin minä melkein asiantuntija , siis näkemisten suhteen, joka yö jotakin koko unen ajan touhuan.
    Olen yrittänyt pohtia, onko seuraamuksia ollut, ei mitään, unistani en uhkailua en pelottelua ole löytänyt.
    Ano 00023 ajatuksiin ja sanontaan yhdyn.

    Liekolle tuo suru ei mielestä lähde, kuinka voisikaan , ei lapsensa kuolemista voi käsittää ja siksi unikin muistoja esiin tuo.
    Muistan äitini kertomana, miten ensimmäinen kaksiviikkoa elänyt vauva löi murheen aaltoon ja sitten toinen kaksi ja puolivuotias myös taivaan kotiin siirtyi, tuska oli käsin kosketeltava, näin hän kertoi.
    Sitten minun tuloni maailmaan sai äidin mielen masentumaan, kertoi ajatelleensa, kuoleehan tuo kumminkin, eipä kuollut, kaikista sitkein olin ja yhä katuja tallaan.
    Surun mielialoissa elämäni alkoi ja onhan suruakin mukana kulkenut jatkossakin, mutta vielä aikani ei ole tullut.
    Toivon kesän tulon piristävän sinuakin liekko ja unien vaikutus ei masennusta lisäisi.

    Oli mukava nähdä demeterin rikas viesti pitkästä aikaa, kaipailin jo kovasti, mutta en rohjennut mainita, että paine kaiken muun lisäksi myös ketjuun kirjoittamisella lisää tekisi.
    Tuo kipujen ja vaivojen kanssa eläminen raskasta on ja kun siihen nuo kertomasi lisätään, on ajatus muualla lentänyt, kuin ketjuun kirjoittamisella.
    Tämä huolten kertominen ja mielen purkaminen apua uskoisi antavan ja taas mieli kohentuu, on hyvä huomata toistenkin kaiken keskellä pyörivän, toisilla isot huolet toisilla pienemmät, puhuminen auttaa, vaikka näin kirjoitustuttujen kanssa.
    Varmaan huolia jää vielä sen arjen pyörityksessä vaikka tänne osansa purkaisi.

    Noista leipomuksistani, joku ajattelee, että kylläpä mummo herkuttelee, mutta en toki kaikkea yksin tuhoa, naapureille maistiaisia ja tyttärelle soitan, että tule hakemaan paistoksia, hän kylä itsekin paljon leipoo ja ruokaa valmistaa, mutta harvemmin näitä minun mieliherkkujani.

    Nyt ensin imuri käteen ja pölyjen pyyhintään, sitten iltapäivällä paistoksia tekemään.
    Tällä viikolla vain pintasiivous, uskon, että silläkin mennään.
    Hiuksistani vielä naapurin rouva on kampaajalle menossa ja käy samalla kampaajalla, sanoi pyytävänsä saman leikkuun kuin minulla on, ihastui niin kovin.

    Hissutelleen hiljalleen pääsiäistä kohti, jokainen omien suunnitelmien kanssa.
  8. Huomenta ja tyypillistä hiljaisen viikon säätä on tämäkin päivä, aurinko kovasti pohtii, josko paistaisi tai pilvien takana pysyisi, eilen oli mahtavasti sumua.
    Eilen radiossa tutkailivat säätä nyt ja ennakoivat tulevan kesän kuivuutta, mikä näillä näkymin edessä on.
    Saimaan pintakin 35 sm normaalin alapuolen ja vielä odotetaan putoavan kevään myötä, sulamisvesiä ei ole asiaa korjaamaan.
    Ikäviltä näyttää kuvissa laiturit, mitkä kuivalla maalla jököttävät.
    Luojamme näyttää meille, miten mahtava on, toiseksi jää tekoälyt sun muut vempaimet, mitkä tuhoa kylvää.
    Maailman tutkijat ja keksijät pitäisi pannaan julistaa, noiden sotatuhoisten aseiden keksimisistä.
    Maailman puhtaan veden katoaminen, tekee tuhon ilman aseita, jos vesi katoaa, elämä loppuu, luonnosta huolehtiminen ei lainkaan turha asia ole.

    Sauna on suomalaisten yhteinen ilo, ehkä myös yksi onnen syy, sillä saunan lauteilla voi huoletkin unohtaa ja voi tuntea lämmön rentouttava tunne
    Tuo vierashuone on hyvä ratkaisu kerrostaloissa, jos asunnot pieniä, ei voi vieraita majoittaa, itse olen sellaisessa yöpynyt ja hyvin uni maistui, sauna voisi yhtä hyvä ratkaisu olla.

    Eilen mietin mitä tekisin ja ajatus pikkuleivistä putkahti mieleen ja niinpä innostuin ja tein lusikkaleipiä ja kauralastuja purkin täytteeksi, mistä jouluiset piparkakut oli syöty.
    En mikään pikkuleivistä tykkäävä ole, mutta niin vaan on piparkakutkin hävinneet ja kotonani asustaa vaan mummo, joka ei makeasta erikoisesti tykkää.
    Kauppaan lähtevänä katselin keittokirjoja mitä puutoksia onkaan, jos pääsiäisruokia suunnittelen, löytyihän niitä.
    Silakkarullat nyt mielessä kaupalle lähden ja jospa niitä olisi, niin uuniin tomaattien ja mausteiden kanssa laitan.
    Mitä muuta sitten mieleen tuleekaan.

    Nyt jätän tähän kyyti on kohta rapun edessä, hyvää valmistautumista pyhien suhteen, suunnitteluhan on melkein puoli tekoa;)
  9. Hyvää tätä päivää, sateella alkaa ja kai jatkuukin, tyypillistä pääsiäissäätä se onkin.
    Odottelen huoltomiestä korjaamaan kylppärin vesitilannetta, yksi suihku ei vettä anna, , toivottavasti asia kuntoon tulee, ettei putkiliikkeeseen joudu yhteyttä ottamaan.
    Aina vaan noita vikoja ilmenee ja minä sormi suussa ihmettelen.

    Korpikirjailija kertoili hyvin onnistuneesta ristiäismatkastaan ja pieni nimensä sai., onnea kovasti elämänsä alkuun ja jatkoon, samaa isovanhemillekin.
    Monet ristiäiset on käyty minunkin perheeni keskuudessa ja ristiäismekon helma nimistä täyttynyt
    Piti ihan laskea, miten isoksi perheeni onkaan karttunut ja kaksi omaa lastani, heidän kummankin kaksi lasta ja sitten heidän lapsensa jälkeläisiä jo 11 ja vielä viides kertymä kaksi pientä poikaa.
    Rikkaudeksi voin perheeni lukumäärää pitää, jatkuvuus toimii.
    No minä nyt sivusta seuraan, heillä kaikilla oma elämä, näin on oltavakin, esiliinannauhoista on irti päässeet, joskus vähän haikeana tätäkin mietin.

    Paloma kertoilit juhlimisen mahdollisuuksista ystävien ja tyttären myötä, kyllä nekin alkaa vähentyä, kun tämä 90 :nen lähestyy, ihmetyksen vaan mieleen saa, mihon kaikki katoaa?

    Oletko kirjaa miettinyt, tai peräti kirjoittanutkin Mdk, kun niin paljon muistoja mielessäsi pidät?
    Ihana on lukea, osin yhteisistäkin muistoista, Ramoona samoja muistoja kanssamme jakaa, silloin norenpana tallennetuja.
    Ramoonalla vielä voimia matkailuun ja ihaniin tapahtumiin ja näkymiin.
    Onneksi on tuo muisti jotain tallentanut minunkin mieleen ja voin niihin näin osallistua.

    Neeassalla taas omaiset kyläilemään tulee, hyvää mieltä he tuovat käydessään ja monia muistoja tapaamisesta jää mieleen.

    Onhan niitä muistoja kaikista mainitsemistasi tapahtumista Ano 00008, mutta ensimmäinen on aina ainutlaatuinen, jotenkin ihmeellisyys, sen muistan minäkin hyvin, kun sitten useampia jälkeläisiä tulee, merkkipäiviä lisääntyy, alkaa jo muistaminen tiukkaa tehdä.
    Kyllähän ne pienet maailmaan tulevat aina iloinen asia on ja mummot ja ukit sydämensä menettää.
    Toivomusten ja siunausten kanssa heitä maailmaan laittaa ja aina huoli mieltä painaa, onko kaikki hyvin?

    Pääsiäisruokia olen makustellut ja nyt ei mikään oikein innosta, huomenna menemme tyttären kanssa kaupoille ja jospa tarjoukset tiskissä antaisivat mieleisen tuloksen.
    Silakoista puhuivat joku päivä radiossa ja minulle heräsi mieli silakkarullista, joita aina käsityökerhon joulupöydästä löytyi, voisihan sekin olla pääsiäisruokana, kun kalaa pitäisi syödä.
    Harvoin silakkaa täällä tarjollakaan, pitänee vielä mietiskellä, mikä mieliteko toisi tuloksen.
    Pajunkissat maljakossa jo vihertäviä silmuja työntää, siinäpä pääsiäisaiheinen maljakko, jos narsisseja vielä mukaan laittaisi, tunnelmaan pääsee.

    Peilistä katsoo nyt hiuksien kaunis leikkaus, kuvittelenko vai tottako näyttää, nuoremmalta jopa näytän, on se hyvä tuo mielikuvien tila, kaikkea voi kuvitella.

    Nyt haihattelut sikseen ja päivän viettoon, kaikkea mukavaa teille tosillekin.
  10. Viikonalkuun huomenet ja malkamaanantaita vietetään.
    Tuntematon on tuo malka nimitys, olisiko liittynyt johonkin Raamatun oppeihin, kehotettiin ottamaan malka pois silmästä, joillakin varmaan tietoa tästäkin?
    Pääsiäisviikolla muitakin harvemmin käytettyjä nimityksiä, mm, lankalauantai, miten se lankoihin viittaa, kysyy tyhmä joka on jäänyty ilman näitä tietoja?

    Tuo halaaminen todella onnistuu näin virtuaalisesti, ei pöpöt tartu ja Ano 00001, täällähän tavataan, joka aamu pyrin viestini laittaa, ehkä sinäkin?

    Mdk :lla nuo muistot aarreaittoja, kaiken muistatkin ja paljon olet kokemuksia asioista saanut.
    Muistan muuttosi Hämeenlinnaan, et kauan viihtynyt, kun naapurimaa takaisin houkutti.
    Savolainen olet kertonut syntymältäsi olevan, miten Pohjanmaalle eksyittekään?
    Tutuksi tuli Olli Lindholm musiikki annistaan,, paljon aikoinaan hänen musiikkiaan kuuntelin minäkin, hyvin tarttuva laulu tuokin Rakkaus on lumivalkoinen, sanat puhuttavat.
    Muistan myös kertomasi siitä, miten pieni talosi lumen sekaan hävisi, ovea et meinannut auki saada, ckillojen kukinnasta seinän vierustalla, rikas on maailmasi ollut, nyt vaan tuolissasi muistoja kertoilet.
    Mikäs sen ihanampaa onkaan, kun on mitä muistella, osamme saamme me toisetkin.

    Noista runoista sen verran, että 70 palstalla oli runoketju, sinne jokainen tuotoksiaan kirjoitti, minä muiden mukana, ei kai mitään oikeaa runoilua ollut, mutta kiva oli yrittää sitäkin lajia.
    Runoketju kulki Kahvipirtin kanssa käsikädessä, tulelieskat sitä veti ja runon kirjoittajia löytyi runsaasti.
    Se oli sitä aikaa, kun melkein kaikki kelpasi, ei tullut kovinkaan usein mitään moittimista, no nyt on toinen aika, eletään tämän tahtiin, aina vaan toivosta yhteishenkeen.
    Tulostin runoni ja niitä nyt ihmettelen joskus, että olenko noinkin osannut kirjoittaa.

    Kiitos Ano 00006, sait kevätmielen minullekin.

    Uhkakuvia taas radio kertoo, ei paljon viitsi edes kuunnella, vaikka totta onkin..
    Mihin kaikki johtaneenkaan, ei tässä pieni ihminen voi muuta kuin toivoa järjen äänen kuuluvan isoisillekin.

    Suunnittelua näiden pääsiäisen ruokien/leivonnaisten suhteen on mietinnässä, taidanpa tehdä rahkapiirakan lisäksi kuperkeikkakakun, jotain erilaista kaipaan.
    Pikkunoidatkin saattaa pistäytyä, on jotain palkkaa haalittava annettavaksi, no nämä kaikki viikonloppupuolelle siirtyy.

    Tänään tukka lyhyeksi ja avopäin kulkeminen onnistuu, näin uskon.
    Hyvää ja suunnittelu rikasta aikaa, kevään seuraamisen lisäksi
    Olen unohtanut kertoa, (jos jollekin on sivumennyt), että Varkaus on saanut kulttuuri maininnan maailman listoille.
  11. Hyvänen aika, eikös keskustelua saada aikaan juurikin vastailemalla, myönteisessä mielessä tietenkin.

    Tapanani on kyllä vastailla useampaan viestiin, sillä sitä vaatii jatkuvuus.
    Ellei vastauksia tule, ei synny keskustelua, mielipiteitä sitä jokainen yrittää esiin tuoda.
    Syytä onkin muistuttaa, että jokaisen kirjoittajan viesti sisältää omia näkökantoja, niitä pitäisi hyväksyä ja pyrkiä ymmärtämään.

    Ei täältä löydy yhtäkään ihmistä joka voisi kaikkia miellyttää, kielteisetkin on pakko hyväksyä, ilkeydet ja loukkaukset henkilöön menevät kyllä voi sivuuttaa.

    Ketjuja on paljon, jokainen voi oman makunsa mukaista etsiä, tai tehdä aloitus omista mielenkiinnon kohteista.
    Nyt menen paistamaan lihapullia, aika monelle sopivaa ruokaa, eikö vaan;)
  12. Nostin ketjun vielä kerran ainakin tänne näkyvämmälle paikalle, uskoen, että viestejä vielä löytyisi.
    Syitä mietin, miksi ei kirjoittaminen innosta, syitä löytyy varmaan moniakin, kevään kiireiset työt pihoilla ja mökeillä,, ei voi vähätellä kipujenkin aikaan saamaa väsymistä, ja mikä sitten muu kyllästymistä aiheuttaakaan.
    Tämä ketju on mielestäni hyvin rauhaisakin ollut, ettei sekään syynä liene, että ikävät viestit mieltä masentaa.
    Voihan olla niinkin, että kaikella on aikansa ja nyt on aika etsiä muita kohteita.
    Minulle tämä on tullut niin tavanomaiseksi ja mukavaksi tavaksi aloittaa päivää kirjoittamalla, ainahan se ajatuksia liikkeelle laittaa.
    Aamulla silmäni aukaisun jälkeen mielelläni loikoilen vuoteessa ja annan ajatusten virrata ja kyllä sitä kertyykin, asiasta toiseen mielikuvitus lennättää.
    Näiden ajatusten purkaminen on sitten jollakin tapaa mukava tänne purkaa, ei tosin mitään ihmeellistä, ajatuksia vaan.

    Eilen kyläreissuni sai taas ajatukset moneen menneeseen palaamaan ja yhdessä niitä muistelimme, aina uusi muisto mieleen ja siitä kysymykset syntyi, muistatko sitä ja niin edelleen.
    Tapaamiset on vähiksi käyneet, mutta uusi tapaaminen kuitenkin sovittiin, sillä varauksin, jos elossa ollaan.

    Ruoka asioista kertominen ei kirjoittajille ole ollut mieluisaa, mutta silläkin uhalla kerron, että nyt verigreippi on paikan löytänyt muiden hedelmien rinnalle.
    Halkaisen hedelmään ja lusikoin mehua ja hedelmälihaa suurella nautinnolla, ei sokeriakaan kaipaa.
    Hinnallakaan ei ole pilattu, 1,39 kilo, painavia ovat, mutta kyllä niitä raskii muutaman aina ostaa.
    Kun ruokakin alkaa huonosti maistumaan voi näin uuden (vanhan) tuttavuuden esiin tuoda.

    Kiitos sinulle Ano 00117, kun en aivan itseni kanssa keskustelua synnytä.
    Jäi kuuntelematta pääministerin haastattelu, tuskinpa paljonkaan jäin mistään vaille.
    Jos kyllästymistä kirjoitteluun esiintyy, niin ei nuo median tiedotuksetkaan jaksa mieltä nostaa, aina saamaa vanhan jo tutuksi tulleen kiristämisjuttuja ovat.

    Jäänpä nyt odottelemaan josko jollakin olisi jotain sanottavaa.
    Aurinkoista päivää, ainakin meillä täällä aurinko loistaa ja huolia huojentaa.,,toivottavasti valoisa ja iloinen päivä tästä syntyy.
  13. Huomenta sää tuulinen ja vaihteleva, aurinko jo paistoi, mutta tuuli mokoma pilviä kasasi ja voi ne sateetkin vielä tänään nähdä.
    Säästöä syntyy tuollakin tapaa, kun vesiauto ei hiekan kerääjien edessä kulje kastelemassa, mihinkähän säästö kohdennettaisiin?

    Säästää pitää joka asiassa ja se ei vaikealta tunnukaan, olenhan sitä harjoitellut vuosikymmeniä, kaikilla ei se meinaa onnistua.
    Pienistä puroista ja niin edelleen ne säästöt syntyvät, onnittelen itseäni, elämäni velaton ja uskon selviäväni loppuun asti
    Ei ne suuret tulot ja niin edelleen, tiukalla budjetilla edelleen elän, ei tule mieleenkään ostella ja kuluttaa asioihin mitä en tarvitse, olisipa kaikilla vanhuksilla turvattu vanhuus ja itsemääräys omista asioistaan.

    Eilen katselin taas tapani mukaan kyselytuntia ja kyllä edustajien puolesta häpeää tunsin, oli kuin navetassa mölisevä joukko, ei kunnioitettu puhujia kuuntelemalla (vaikka samaa kaikki puhuivatkin), myös ministeriaitiossa virnuiltiin , kun edustajat puheenvuoroja käyttivät.
    Eipä oikein kunnioitus tätäkään porukkaa kohtaan lisääntynyt.

    Kuuntelin myös radion antia ja tänä aamuna oli puhe akuista ja kuinka paljon niitä kotona onkaan, tulipalon vaara niistäkin.
    Vanhoja kännyköitä akkuineen ja sähköhammasharjat ja muut akuilla toimivat, kun miettimään alkaa, niitä löytyy paljon.
    Yksin puhelimen lataus voi tulipalon sytyttää johdon jäädessä seinään, siitä muistuttivatkin, että tarkastus paikallaan, kun ulos lähtee.

    Kiva Ramoona, kun tulit jutustamaan kanssani, olisin itselleni joutunut vastausta rustaa maan, tuon kevään minäkin taas kerran sain todistettua, lokit on maisemaan ilmaantuneet, joillekin kovastikin kiusaa tekemään, kun ei aivan pieni äänisiä ole kun laumaan kokoontuvat.
    Aikaa kuluu, ennen kuin pääskyset meille lentelee, silloin jo onkin kesä.
    Pääsiäistä jo ajattelit, no lähellä onkin, minulla ei mitään pääsiäiskoristetta enää ole, kai ne kaikki on paikkansa jostain löytäneet, no onhan pajukissoja, niitäkin on vaikea löytää täältä kaupungista.
    Itse en etsimään ole lähtenyt, tytär toi kertoen, että oli vaikeaa löytää.

    Ano 00116 kadut jo harjattu, mutta vielä pölyä tiedossa, kun nurmikoita harjaavat ja koivukin oman osuutensa kukinnallaan saa aikaan, tosin kertoivat radiossa, että pieni on kukinta tänä keväänä.
    Palkintona kaikesta tästä vihreät nurmikot ja lehtevät puut, koetetaan kestää pölyn lento.

    Nyt alan odottelemaan kellon siirtymistä lähelle kahta ja sitten ystävien pariin, varmasti piristävä juttu sekin.
    Hyvää ja kaunista päivää!
  14. Huomenia, pilvessä oli, kun heräsin, ehdin jo ajatella, että kastunko kaupalla käydessä, mutta nytpä aurinko pilkistelee.
    Tuuli näyttää puhaltelevan, kai se kirkastaa sään mukavaksi ulkoilullekin.
    Lumikasat jo melkein häipyneet, lintujen tulosta kertoili radio kahvia juodessani ja maailman kuulumisia kuuntelin.
    Kokouksia tuntuu olevan, asioita pohditaan, saavatko mitään aikaan, tällä kertaa Helsingissä pohditaan pohjoisten merien turvallisuutta monen maan edustajien voimalla.
    Ainakin euroja palaa, ei näitä kokouksia pienillä budjeteilla tehdä, pöytä koriaksi , isäntä maksaa, näin sitä onnellista kuvaa maailmalle luodaan, kaiketi hyvä asia tämäkin?

    Toivoisi tuon julkistetun onnellisin maan taustalla, muistettaisiin heitä, joille onni ei aina mukana kulje.
    Päivittäin media surullisia elämänkertomuksia julki tuo, kaikki ei niin onnellisia ole mitä kerrotaan maailmalle.
    Kuuntelin miten linja-auton kuljettajatkin pahoinpitelyjen uhreina, Lahden suunnasta näin kerrotaan, olen ihmetellyt miksi kuljettajan eteen on suoja blegsi laitettu, nyt syy siihenkin selvisi.
    Joku on joutunut poliisin apuun turvautumaan, kyllähän kuljettaja on komentaja autossaan ja rauhassa pitää matkustajien kuin henkilökunnankin kulkea.
    Ihmettelyä maailmassa riittää ja sormen heristys monessa kohden aiheellinen.

    En jaksa pysyä tämän hallituksen lakiuudistusten ja minkään muunkaan mukana, tuntuu, että kohta ei kohteita enää jäljellä, mistä lakimuutos oikeuttaisi kiristämisen.
    Perustuslaki kai vielä' on olemassa ja sen mahti kaiketi pitäisi sitoa asioita oikeisiin uomiin, no mistäpä minä tätäkään tiedän.
    Vaikeaksi on varmaan hallituksellekin tullut nostaa maata tästä ahdingosta, toki on myönnettävä, että maailman tilannekaan ei apua anna.

    Pääsiäinen kuitenkin jo nurkan takana, viikon perästä kiirastorstai ja siitä sitten pääsiäiseen laskeudutaan, minulle ei suurta muutosta elämään tuo, mämmiä ostan pienen tuokkosen, sitä kerman kera nautiskelen.
    Ehkä leivon rahkapiirakan, munia syön melko usein, pitäisikö pääsiäisen kunniaksi kananmunia värjätä, jos vieraita olisi tulossa, ehkä näin tekisinkin.
    Pojan vanhin tytär hiihtolomalla käydessään lupaili pääsiäisenä piipahtaa perheineen, aina vaan niin kiireisiä ovat, että ruokailemaan eivät jouda, on mummoloita ja sisaruksia mitä pitää myös tavata.

    Ajattelin ruveta selailemaan kansiota missä säilytyksessä on kaikki tärkeät kauppakirjat, asuntojen oston yhteydessä otetut lainapaperit ja mitä muuta lieneekään, jospa jo joutaisivat turhat pois heittää.
    Mökkipaperit luovutinkin jo uudelle perheelle, lähisukulaisia ovat ja jos jotain vielä vuosienkin jälkeen epäselvyyttä ilmenee, heidän kanssa voimme yhdessä tutkia.
    On asioita jotka ei muistoissa ole pysyneet, niillä haluan nyt muistia verestää.
    Kaikki mahdolliset asiat haluan selkeinä jättää perillisille.

    Huomenna olen kutsuttu ystävättären synttäreille, on jotain lahjaa lähdettävä katselemaan, 9 kuukautta vanhempi kuin minä tämä ystävätär., perästä tulen, hän sanoo aina tavatessa. että periksi ei anneta, 90 on tavoitteena.

    Aurinko temppuilee, meni taas pilven taa, mutta uskon ilman sadetta kauppareissuni tekeväni. saapa nähdä.
    Hyvää viikonlopun alkua kaikille.
  15. Noin varmaan on, tarkkaa tietoa ei ole omasta osuudestani, mutta kuitenkin viisaasti on eläkerahoja sijoiteltu, kai niistä helpotusta eläkkeen maksuihin tulee.
    Kulutus on kaiken suhteen pienentynyt ja uskon jo verokertymäni osan kuluistani peittävän.
    Kaikkihan ei elämän sujumista määrää, kuolema tulee, ei ehdi yhtään eläkettä nauttia, näin kävi sisareni kohdalla.
    Jätän tämän asian tähän, en tietoineni pysty parempaan, ajatus kumminkin, että ketään ei ilman apua jätetäisi.

    Valtio suoraan ei moneenkaan asiaan puuttuu välikäsienkautta apua voi saada ja niiden toimiminen on paljon kiinni valtion tuista, joita poistetaan milloin mistäkin.
    Mikä on tärkeysjärjestys, sen päättää hallitus..
  16. Vuorossa pilvinen päivä, vettäkin vähän ripsinyt, sillä on hyvä vaikutus roudan sulamisen suhteen, on kuulemma syvällä maa kohmeessa.
    Lumen vähäisyys talven aikana vaikutti roudan onnistumiseen, luonto asiat korjaa ja kohta odottelemme vihreyden esiin tulevaksi.

    Karua oli taas radiosta kuultava, politiikot syyttelivät toisiaan ja pohtivat bensan hinnan nousua ja keinoja millä kulkeminen kohtuulliseksi saataisiin, ei kohdannut mietteet.
    Tulipa siinä mieleen yksi yhteiskunnan velvoite hoitaa roskat oikeisiin paikkoihin ja autot millä asiat hoidetaan, myös polttoainetta käyttävät.
    Kalliiksi tulee tuokin homma, mutta miettimään pistää miten tärkeä toimenpide on, hukkuisimme roskiin ja rotat mellastaisivat nurkissamme.
    Lajittelu on asia, mikä pitäisi tapahtua joka talouksessa, ensi vuonna kai sitten sakkoa joudutaan maksamaan, jos ei roskat löydä oikeata kohdetta, näin on kerrottu.
    Tärkeä työ ja toimenpide elomme menossa tuokin ja arvokasta työtä tekevät autoa ajavat, kuten koko puhtausala.

    Viime yönä joku "taituri" kokeili miten auto pyörii pienellä alueella, risteysalue ja siinä ympyrää pyöritti ääntä pitäen, renkaat jätti kiihdytyksen jäljet katuun, tätä teki, vauhtia ottaen ja uusiksi, lopulta joku toinen auto tuli kaiketi komentamaan pois moisesta urheilusta.
    Teki mieli soittaa poliisille, mutta en ole sitä ennenkään tehnyt jäi nytkin vain ärtymyksen pitoon.
    Ei ollut bensa tälle kiihdyttäjälle kallista, tälläkin nuorella jokin on mennyt pieleen, kun noin käyttäytyy.

    Korpikirjailija kysyit mitä tekisin "reppanan " kohdatessani, kysyisin ensin, voisinko auttaa ja jos liian vaikeaksi menisi, soittaisin sosiaalipuolelle ja ammatti ihmisiä paikalle kutsuisin.
    Heillä ohjeet toimimisiin ja poliisia tarpeen tullen apuun kutsua.
    Paras kiitos olisi, jos asia tulisi hoitoon johtavaksi.
    Kenenkään velkoja en ole pystynyt avustamaan, mutta lapsien apua tarvitessa olen yrittänyt mukana olla.
    Muuten ja muilla tavoin olen apua antanut, mahdollisuuksien mukaan.

    Onko mummo sairastunut, kun epäilet surullinen näkymä kohdatessa lapsenlapsille tulevan, iloahan se varmaan mummolle kuitenkin tuo.
    Suru kuin ilokin elämän matkalla mukana kulkee, Ano 00109.

    Paloma, onnittelut äidillekin tyttären vuosien lisääntymisistä, varmaan ystävä iloinen myös huomiosta on, kukapa ei olisi.

    Tuo, että valtion puoleen käännytään monen asian kohdalla, sinne ne menee veroeurommekin, voisi odottaa, että myös elinehdot kuuluvat valtion piikkiin.
    Veroja maksan ja olen maksanut koko aikuisikäni, en siitä marise, mutta siihen suuntaan on oikeus myös apua pyytää, vaikka itse ei päätöksiin voikaan vaikuttaa.
    Kaveria ei jätetä, pitäisi myös päättäjien pöydässä muistissa olevan.

    Täällä meillä päin ei noita ropotti kulkijoita useinkaan tapaa, vielä autoilla jakavat kotiin tuonnin useimmiten.
    Itse en ole vielä tarvinnut sitäkään apua, edessä joskus varmaan on.

    Tämä päivä sujuu mukavasti, kohta Skipon peluuseen ja sitten illan suussa saunaan, melkein kohokohtia molemmat.
    Pidetään sadetta jos sitä taivas meille lähettää ja odotellaan auringon esiin tuloa, kyllä se varmuudella esiin sateen jälkeen tulee, kivaa päivää teille kirjoittaja ystävät.
  17. Kaunista huomenta, yöllä satoi vettä ja aurinko kiirehti valoaan ja lämpöä suomaan
    Näin kaunis aamu antaa uskoa ja toivoa elämän sujumiseen, pienet vaivatkin unohtuu.
    Kyllä se ihmeellinen vaikutus tuolla paisteella on, ihmisen mielikin nousee mitään kummaa tekemättä.

    Vävy pistäytyi tuomassa kahvi ja voi tarjoukset, huomattava hinnan alennus, en muista koska normaalikahvia olisin ostanut, yli puolet halvempaa oli, yleensä en tarjouksia kalasta, mutta nuo kyseessä olevat säilyvät varastoituna ja voikin pakkasessa harvemmin käytettynä säilyy.
    Leipominen ja kalan valmistus voita tarvitsee.

    Koneeni kanssa tein töitä eilen ja hermot meinasi mennä, mutta jotenkin toimivaksi tämän sain, jopa kirjainkoon sain suurennettua, on se kyllä hyppimisen takana asioiden etsintä.
    Capilotin kanssa keskustelin ja jotenkin se on mukava kaveri, kun nimeltä aina kutsuu;)
    Aina valmiina auttamaan, olisipa tälläinen elävä kaveri seuranani.

    Noita "rähjäisiä" nuoria voi istua masentuneena missä vain, aina ei voi tietää syitä siihen rähjäisyyteen, apua on ainakin tarjottava, olipa asia miten tahansa.
    Onnittelut onnistumisestasi korpikirjailija, niinhän me aika monet selvitään, ilman yhteiskuntaa..

    Demeter mainitsi noiden lapsien mielikuvituksen olevan vielä vilkasta, se on iloinen asia, olen minäkin näiden nuorten äitien toimintaa lastensa kanssa seurannut.
    Vanhempi pojan tytär (on opettaja) kuljettaa lapsiaan kulttuuri elämyksien pariin ja muihinkin liikkumisenkin iloihin, elää lastensa eteen vahvasti, tytär kuusi vuotta ja poika kohta kolme.
    Nuorempi tytär (sosiaalikasvattaja) pientensä antaa vapaammin kehitellä omia ideoitaan ja kokemusten kautta selviämisen taidon, heitä onkin kolme liki samanikäistä, toinen toistaan ohjaa. ovat äidilleen "pusukoneita"
    Aina tavatessa on yhteiset asiat lapsillakin ja hyvin onnistuu yhdessä toimiminen.
    Kumpiko tapa tekee lapsista onnellisia aikuisia jää nähtäväksi, rakkautta kyllä riittää kaikille.
    Sivusta ihastelen ja ajatukset vie omaan äityiteni äärille, en tuota kaikkea osannut, en pystynyt lapsille antamaan.

    Meilläkin on täällä Honkapirtti, on hiihtoseuran hallinnassa ja lepopaikka lenkin puolivälissä.
    Joskus muistan sinne hiihtäneeni, mutta siitä jo aikaa on kulunut.
    Tuo nuorten yhteen kerääntyminen oli sodan jälkeen suuri ja ehkä intoa ja uskoa kasvattava tapa.
    Meilläkin oli kokoontumisia Työväentalon yläkerrassa, siellä toimi useammanlaisia ryhmiä, siellä tapasin miehenikin, sitten jo näiden rientojen loppuvaiheessa.
    Kulttuuri oli hyvin keskeinen asia, lauloimme, lausuimme, näyttelimme ja yhteiset piirien kisat käytiin, se yhteenkuuluvuus oli suuri.
    Onko mitään vastaavaa nykynuorille?
    Ehkä maalla kuitenkin kyläkerhoja elvytellään ja yhteisiä hetkiä vietetään milloin minkin teeman nimissä, aivan kuin Mdk arvelit.
    Ehkä jotain vanhaa vielä eteen tulee, jos päättäjät antavat mahdollisuuksia toteuttaa

    Nyt suunnitelmista vapaa päivä, mitenkähän mielekkäästi sen käyttäisi, sukkia on jo neljäs pari syntynyt, kai niiden tekoon tästä lähden.
    Aika tavaran kaupitsee on mottoni ja aina on yllätys tilanteisiin sukkia on tarjolla;)
    Eilen keitin pitkästä aikaa kaurapuuroa, annoin kannen alla hautua ja mustikoita sekaan laitoin, jopa olikin hyvää..
    Mukavia kokemuksia teille ystävät, kiva vaikka jos ropotti vastaan tulisi;)
    Varmaan ei ojaan jäisi minunkaan kohdatessa, tämä ropotti;)
  18. Niin kaunis aamu huomenia lähettää, että ihan henkeä salpaa, ei pilven hattaraakaan näkyvissä, tuuli taitaa kuitenkin katupölyä lennättää ja ikkunan pesua voi vielä siirttä tuonnemmaksi.
    Mitään intoa en siihen hommaan kyllä tunnekaan, taitaa yksi epämukavuusasia tämäkin, sen tehtyä on kuin palkinnon saanut.
    Puheena ollen epämukavuusasian olen kyllä samoin kokenut, kuin toisetkin, mutta voiton tuntu on myös suuri, kun asian saa hoidettua, tulee tunne, että hyvä sinä;)

    Pienestä ne onnistumisen tunteet on pitänyt koko elämän ajan kerätä, mitään suurta mahdollisuutta ei ole koskaan ollutkaan, silti tuon hyvän ja onnistumisen ilon on aika usein saanut tuntea.
    Kaikki työ on aina kelvannut, ponnistellen kaikessa on tänne asti päässyt ja se tunne, että omin voimin ja taidoin, on voittanut vaikeudet, olisiko siinä se itsekuri tuottanut tulosta, masennuislääkkeitä en ole tarvinnut tähän päivään mennessä.
    Pitää perään korjata, mieheni kuolema sekoitti elämän kulkua niin, että jouduin lääkärin kehoituksesta ottamaan lyhytkestoisen lääkkeen mielen myllerryksiin ja suruun.
    Nykyään tuo masennus on kansansairaudeksi tullut, mikä siihen on johtanut?
    Ehkä pakottava tarve saada kaikkea heti, pitkäjänteisyys puuttuu, epäonnistuminen masentaa usein jo eka yrittämisellä.
    On kyllä tunnustettava, että tämän hetken työttömyys masentaa jo sivusta katsojaa, elämänusko horjuu.
    Nuori ihminen ei jaksa kilpailla, ilman kokemusta ja elämän selviämisen uskoa se on masentavaa, miten kohottaa mieltä vaikeuksien keskellä, siinäpä pohtimista onkin kaikilla.

    Muistan oman ja perheeni kilvoittelut aikoinaan, vasta eläkeiän lähestyttyä oli oma koti ja muut tarpeelliset asiat hankittu ja mökki ja autokin sen ajan hyvään elämään kuuluvana .
    Lapset siinä ohessa kasvoivat, ilman sen suurempia vaatimuksia, mutta onni heilläkin, tai sitkeyskö perintönä saatuna, onnistuivat kohtuudella.
    Nyt jo heidänkin lapset hyvää elämää elävät, mikä sitten lienee se määre, mikä on hyvä elämä, onnellisina kuitenkin, näin uskon.
    Kunpa jokaiselle nuorelle työ ja elämän usko löytyisi vaikeuksista huolimatta, näissä asioissa on yhteiskunnalla ja sen toiminnalla suuri vastuu.
    Miten hoidetaankaan sitä heikointa lenkkiä?

    Ei varmaan tuntemukseni nykynuorien elämästä vahva ole, mutta tulee seurattua uutosia ja niitä kanavia missä nuorien ongelmista puhutaan, ei voi sivuuttaa ilman huolen tuntua.
    Yksikään nuori ei saisi ulkopuolelle yhteiskuntaa tipahtaa, heillä on tulevaisuus.
    Ihmisiä vaan on lääkärit ja tuomaritkin, ehkä heillä on onni paremmin matkassa kulkenut jo nuoresta lähtien, kuin heillä joilla nyt mitään työtä ei ole tarjolla.
    Kaikki olemme Luojamme luomia, ja elämisen oikeus kaikille kuuluu, ihmisyyttä on vaalittava.

    Katselen pienen oravan liikkumista tuossa liikenteen sivussa, ei ole vaaratonta senkään elämä, mutta touhukas on, ruokaa on löydyttävä ja ehkä perheen perustaminen mielessä silläkin ja huolenpito poikasitaan sillekin eteen tulee.
    Luonnossakin omat haasteet ja vaarat, näin on ihmistenkin keskellä.

    Ehkä on muistettava vielä omaa sodanjälkeistä elämää, ei ollut helppoa kaikilla, mutta halu rakentaa parempaa oli kaikilla, nuorilla kuin vanhoilla ja sodan kestetyä oli into suuri saada elämä sujumaan, ei siinä pieniä masennuksia tunnistettu.
    Työtä ja uurastusta aamuista iltaan, siitä se hyvinvointi alkoi näkymään ja usko paremmasta voitti.
    Nyt voimme sivellä omia kodin ovenpieliä Mdk:koon tavalla, ihana , että on oma koti ja on jaksettu pponnistella.
    Toivottavasti demeterin pihakin on nyt puhdistettu talven takaisista ja elämä hymyää kilpaa auringon kanssa.
    Samoja on ongelmat kuin onnistumiset siellä meren tuolla puolen, mutta elämä hymyjäänkin jakaa ja siitä onnellisia saamme olla;)

    Kaikkea hyvää ihan jokaiselle jaksetaan hymyä jakaa kanssaihmisillekin;)D
  19. Lueskelin viestini uudelleen ja en kirjoittanut ollenkaan, ettäkö koulutus ei olisi tarpeellinen ja siitä hyötyäkin on, mutta se pitää toteuttaa nuoren voimien ja toiveitten mukaisesti.
    Liian suurin housuihin astuminen se harmit eteen tuo, eli masennus kurkistelee joka nurkasta.
    Kaikista ei ole lukuihmisiksi, nuorista osa ryhtyy ammattiin ja opiskelee sen vaatimusten tasolle, siinä ohessa elää muutakin elämää, kuin päntäten tietoa, mikä ei päähän meinaa mennä.
    Kaikista ei ole johtajiksi ja tarvitaan myös kunnon työtekijöitä, nuori voi onnistua omilla ehdoillaan.
    Ei arvostusta vain yhteisön vaatimusten mukaisesti, vaan joka nuori on omin voimavaroineen ja kykyineen tärkeä.

    Muistan hyvin tuon ajan, mistä kerroit, kokenutkin sen olen Ano00083, mutta elämäni on sujunut, minulle ei asetettu velvoitteita, itse valitsin ja monelta osin onnistuin.
    Puhuinkin nyt nuorten pahoinvoinnista, mistä viestejä näkyy, masennus on iso riski onnistumiseen,.
    Noin ajattelen minä myös, Ano 00084.
  20. Huomenta, huonosti nukutun yön jäljiltä toivottelen, pilvistä on, mutta päivä vasta alussa, voi se kirkastuakkin.
    Tuo huonosti nukkuminen johtui nyt käsistäni, jotka "puutuivat", vaikka en töitä edes unessa tehnyt,herätti vaan vähän väliä asentoa vaihtamaan.
    Uusi oire, mitenkähän tähän nyt pitäisi suhtautua?
    Ano00078 asentohuimaus se kai minullakin oli, mutta todella ikävän tuntuinen ja siksi lääkäriin turvauduin, ainahan voi syy olla muussakin, tämä pääkoppa kun kehittää jos mitä, joskus myös aivot sairastaa tai sairauden tuottaa.

    Tuo nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen kysymyksiä herättää, vaaditaankohan nuoriltamme liikaa, pitää osata ja osallistua moneen.
    Lapsuus jäänyt elämättä ja nuoruusiässä vaatimukset kuin aikuisille, mihin väliin sitä nuoruuden kokemuksia ehtii kokemaan, koko ajan vaan haasteet lisääntyy.
    Milloin ehtii kokemaan ensirakkauden, milloin tosi sydänystäviä haalitaan, kun aina vaan tehokasta oppimista, asiat mitkä aiemmin elettiin ja koettiin, siitä se kokemus ja tieto,taito hakittiin, koulun käynnin ohessa.
    Viisaita on opettajiksi, mutta milloin muistetaan myös elää?
    Elämän oppiminen sen vaikeudet kestettäväksi opitaan vain eläen. mikään tieto ei ohjetta onneen anna.
    Masennuslääkkeet ei nuoruuteen kuulu.

    Toivottavasti korpikirjailijan mainitsema pikku tyttö ei ikävällä tavalla joudu kokemaan, että raha ei onnea tuo, joskin hyvä kaveri joskus on.

    Oli tuo aikamoinen liuta vastoinkäymisiä mitä jouduit Eliaana kokemaan, onneksi lääke puri ja maltilla kuntosi kohentuu.
    Joogassa minäkin aikoinani kävin ja opin siellä hyvän unen saannin, sitä vielä tänä päivänäkin toteytan ja on hyvin toiminutkin.
    En pyöri unta odotellen, syviä hengityksiä ja ei aikaakaan ja olen unten mailla, se rentous edesauttaa.

    Kai sitä olisi muistettava niitä hyviä aikoja, kun ei mihinkään kolottanut, tai oliko niin, ettei ehtinyt kuuntelemaan, aina jokin projekti oli menossa, tervettä kiirettä se aika sisällään piti.
    Nyt melkein joutavana pyörien tulee aistittua joka kolotus, pitäisikö yrittää sivuuttaa, todeten, että ne jo kuuluu asiaan ja hyväksyä epäilemättä.
    No ei niinkään, kyllä sitä on jo vakavasti otettava, jos joku vaiva jatkuvasti vaivaa, apua on haettava, jos sitä jostakin löytyy.

    Ano 00082,voitko kuvitella, että jotkut lukevat mielellään "eepoksenomaisia" viestejä, kaikille ei mitään sano tuokaan mitä esitit, siitä ei saakeskustelua aikaan, vaikka kuinka pohtisi.

    Jospa tämä minun eepokseni olisi mittansa mukainen ja siksi sanon vaan, että hyvää sunnutaipäivää.
    21. 2 / 38
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt