Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

43

Kommenttia

611

  1. Hyvää huomenta tännekin, hoohetki jo oven takana, alkaa puuhat olla loppusuoralla.
    Olen lueskellut ketjua ja ihmetys on suuri, mistä riittää tämä jatkuva vikojen ja erheiden etsiminen.
    Kertoilin eilen kahvihetkessämme, mitä kaikkea 80+ palstalta löytyykään, tyttärentytön tyttö ihmetteli, että nuoretkin oppia käyvät täältä etsimässä, muuten sanoi ihan asiallista nuortenkin joukosta löytyvän.
    Saahan sitä ihmetellä, muuta ei voikaan.

    Joulu on perinnejuhla ja ne samat "sörsselit " tätä juhlimista ilmentää, mutta missään ei kielletä muunkin laista elämää ja juhlaa viettämään.
    Miten monella suulla onkaan sanottu, että jokaisen joulu on sellainen minkä pystyy ja haluaa tehdä.
    Tuokin, että osattomiksi olisi jääty ei pidä paikkaansa, uskon, että monella elämä on suht kohtaisesti sujunut.
    Katkeruuttakin ilmenee, mutta mistä johtunee ja tänne sitten mieliala puretaan.

    Eliaana sanoit aivan oikein, leipäjonoihin menevät ne joilla todellinen tilanne sen vaatii, olen kyllä kuullut myös hyvin pärjäävienkin siellä jonottavan, ehkä ei omatunto ole kohdillaan.
    Meissä eläkeläisissäkin on kaikenlaisia, keskustelimme eilen siitäkin, miten monen vanhat hyväkuntoiset eläkkeellä olevat käyttävät hyväkseen ikäänsä, vaikka vaan kassajonossa, omalla toiminnallaan monet herättävät pahaa henkeä tämän ikäisille.
    Todella huonokuntoiset ovat avun tarpeessa, mutta ei tulisi mieleenkään käyttää ikääni omaksi edukseni.
    Kassajonossakin lastaan hihnalta tavarat takaisin kärriin ja menen pakkaamaan sivummalle, tietäen, että en nopea ole liikkeissäni.

    Pojan kumpikin tytär soitti ja kertoivat lapsien olevan kipeinä, toinen oli saanut antibioottikuurin ja toivoi sen purevan, että voisivat tänään piipahtaa, toinen oli kolmen alle neljän vuotiaan kanssa ajamassa Kuopioon lääkäriin, täältä ei aikaa saanut.
    Poika ja miniä kipeänä, ei joulu heidänkään kohdalla hyvissä merkein mene.

    Kummi tyttöni pistäytyi illalla ja kertoili pakanneensa äitinsä tavaroita Valamon matkaa varten, surulista oli kertomansa kälyni voinnista, kovaa vauhtia tauti etenee.
    Oli tyttäreltäni saanut joulukortin ja kysellyt ketä nämä ovat, johon tytär oli selvittänyt, että kummi tyttösi on ja veljesi lapsi, ei tullut muistikuva mieleen.
    Väsynyt oli tytär ja odotti tietoa hoitopaikasta, saapa nähdä miten kauan menee aikaa ja miten kauan tytär jaksaa.
    Näin näitä huolia kerääntyy läheisillekin, saatikka sitten koko maailman tuskaa.

    Toivon Eliaana, että jalkasi ei pahemmin loukkaantunut, näitä nyrjähtelyjä on naapuristossakin tapahtunut useita ja pitkäaikaisia hoidettavia ovat, pojan tytärkin puoli vuotta jalka kipsissä.

    Mennäänpä nyt jokainen oman mielen sopukoihin ja mietitään mitä iloa voisi levittää toisillekin luettavaksi, unohdetaan nuo tyhjät tokaisut, millä ei mitään hyvää mieltä edes itse saa.
    Kiitosten paikka on aina ja nyt varsinkin joulumieleen tarttuvana hyvin tervetulleita.

    Jaksamista ja kohta nautittavaa joulun tunnelmaa nauttimaan.
  2. Kiitos Demeter ja nauti sinäkin joulunajasta.

    Huomasin lauseeni jääneen kesken, piti olla kuukausilahjoittaja olen.

    Kiitos myös 00024 kauniista maininnastasi, hyvää joulua ja kirjoitteluun jatkossakin.
    Itsekin ajattelen, että olen onnellisten tähtien alla syntynyt, kun näin hyvä kuntoinen olen ja 88 pian täyttyy.
    Jouluinen tätitaivas ihastuttaisi, mutta kaupunginvalot ne hävittää, joskus pohjantähti ja iltatähti vilkuttelee, hyvä niinkin;)

    Tyttärentytär tulee kohta hakemaan ja jouluterveiset ja olemiset vaihdetaan tyttären kahvipöydän ääressä.
  3. Hyvää uutta viikkoa, jouluun johtavaan ja siitä sitten vuosikin tuota pikaa vaihdetaan.
    Sitä joulun tunnelmaa, mitä joskus lasten pieninä olleena, ja myöhemmin perheiden yhteistä jouluaattoa kaipailen ja muistelen.
    Vielä kauemmas mietteet menee oman lapsuuden jouluihin joita sota varjosti.
    Ei ollut lahjoja, kuuseen kynttilätkin sidottiin kiinni, mutta ruoka oli pöydässä, kiitos äidin, joka potkurilla maalla kulki ja sai haalittua tuttavaperheistä tarpeita, ei mitään ylellistä, mutta erilaista kumminkin mitä arkisin oli,
    Joulu jäi lapsen mieleen siitäkin.

    Maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan, paremmaksi ei mielestäni ja ketjua lukeneet tietävät, että mieleni on heidän puolellaan joilta kaikki on viety, ruokakin pöydästä.
    Sain kiitoksen Amnestyltä osallistumalla heidän keräyksiin, nyt iloinen sanoma, vankilassa viisivuotta olleista on osa vapautettu, mukana nainen joka oli rauhallisesti mieltään osoittanut hallintoa vastaan ja joutui kiinni otetuksi, nimilistalla maailman ympäri kerätyillä sai vapauden.
    Mikään toimi ei ilman kustannuksia pyöri, siksi olen kuukausi .
    Jotain vaikutusta myös anomuksilla, joita koko maailma kerää.
    Kukaan ei meistä tiedä, mihin hyvätekeväisyyteen jokainen voi osallistua ja osallistuukin, itse olen monessa mukana pienillä summilla ja vuosien aikaan ei ihan mitätöntä olekaan.
    Pojan tytär on työnsä puolesta paikalla missä puute vaikuttaa ja hänen kauttaan saan annettua neuleita joita yli oman tarpeen jää, aina niitäkin, lapsille useimmiten.

    Sitten tuo "mässäily" pahalta korvaan kuului, sitä ei minun kodissa koskaan ole tapahtunut, ruokaa laitan, mutta hukkaan ei mene koskaan, siitä pidän huolen.
    Pakastan, kyllä, mutta vain rajallisen ajan ja parvekkeen osuus on suojattuja , taatusti puhtaita ruokia.
    Sitten itse mässäilyyn, kerran vuoteen se paisti pöytään ilmestyy, kinkkuakaan en mieheni kuoleman jälkeen ole monta kertaa paistanut, nyt pienen sellaisen paistoin.
    Juurekset haalin päivän vanhoista torilta myynnistä euron kilo, valmistan pakkaseen soseina ja näin jouluna sitten valmistan.
    Itse kaiken valmistaen (en osta valmiina) pienellä euromäärällä onnistuu ja melkoisen kevyttä syötävää
    Tänäkin jouluna laitan sen verran, että ei ylimääräistä jää ja jos jotain jääkin, tytär helpottaa ottaen osan mukaansa.
    Perinteinen joulu on minulle sen joulutunnelman lisä ja siihen kuuluu periteiset ruuat.

    Aiemmin olen hyvinkin paljon kertonut ruokieni valmistuksesta ja tarkan kulutuksen, ostan paljon torilta lähiviljelijöiltä ja kaupasta myös lähivalmistuksessa olevia, mahdollisuuksien rajoissa.
    Maanviljelyskin on vaikeuksissa, jos vielä siirrymme kaikessa ulkomaisten tuotteiden käyttöön, omavaraisuutemme kaiken suhteen katoaa, suosi suomalaista on mottoni.
    Tellukka puhuu asiaa, ostamalla kotimaisia tuotteita, hyöty on monen tekijän summa.

    Lähipiirissäni ei suoranaisessa hädässä ole ketään, mutta jakaminen on tuttua, ilahdutan usein ( näin luulen) naapureita ja ystäviä siten miten osaan, saan myös vastailoja.

    Tiedostan liiankin hyvin hädän mikä maassamme valitsee, mutta kaikkeen en ole syyllinen, yksi eläke mummo ei kulutuksellaan ostoillaan pysty paljon vaikuttamaan, parhaani olen tehnyt.
    Päättäjien käsissä on ohjat kaiken kärsimyksen ja puutteen suhteen, sinne osoitetut viestit voisi hyvinkin olla vaikuttavia.
    Anteeksi jos tällä viestillä sain pahan mielen joillekin, mutta en malttanut olla hiljaa.

    Jospa jaksaisimme tuota arvostelua jokaiseen viestiin tai ainakin moneen vähentää ja laskeutua joulua tarkoittavaan tunnelmaan, kukin omilla tavoillaan.
  4. Istahdin lepäämään ja kurkkasin tänne.

    Selitys taas on paikallaan, en yleensä tee tämmöstä makaronilaatikkoa ilman lihaa, jouluna vaan sokerilla ja suolalla maustettu, munamaito kostukkeesi, oiva lisuke paistin seuraksi.
    Ei kaikki tee punajuurilaatikkoakaan, hyvä kuitenkin on ja minä en laita maksalaatikkoa, tapoja on monenlaisia.

    Sinun ruokalistasi on varmaan herkullinen ilman makaronejakaan;)
    Iloa touhuiluusi;)
  5. Hyvää huomenta ja tihkusateesta, kiirettä pitää jos valkoiseksi maa ehtii tuon tulevan juhlan ajaksi.
    Lueskelin noita viestejä ketjusta ja en hullua hurskaammaksi päässyt, kuka syytti ja ketä, aika kova väittely ainakin ilmassa, jospa unohtaisimme kinat.
    Harmittaa tuokin, kun viesteistä ei heti eka lukemalla saa selvää ketkä on kysymyksessä, eikö voi suoraan nimetä syytetty tai syytön yhtälailla, vihjailut aiheuttaa lisää epäsopua.
    Huumorikin on toisilla sen kaltaista, että siitäkin sanan sijan löytää halutessaan.
    Toivotaan, että yhteisymmärrys löytyy.

    Kohta menen torille, siellä on tarjolla monenlaista tähän juhla-aikaan sopivaa, itse ostan kotimaisia omenoita, jos ei ole jo loppuun syöty, ihastuin niihin,
    Ulkolaisista omenoista en vastaavaa ole löytänyt, kalliita ovat nämä omenat 4,50 kilo, mutta maistuvat aivan herkuilta.
    Voi sieltä jotain muutakin löytyä, mutta nämä omenat on mitä varten sinne menen.

    Eilen sain kodin juhlakuntoon siltä osin mitä nyt enää viitsin laittaakaan, oikeastaan kaiken on oltava valmiina jo tiistaina, saattaa joku kahville silloin eksyä.
    Kinkun otan sulamaan minäkin, maanantai iltana sitten paistan., pitäisi väpistä katsoa milloin sähkönkäyttö olisi halvempaa, mutta en jaksa sitä miettiä, ei sähkölaskuni isoksi ole aikoihin mennyt.

    Kuuntelen aina lauantaiaamuisin onnittelukonserttia ja nyt lauloin Aavistuksen Paula Koivuniemen tahtiin, äänilajini sopii hänen äänensä kanssa.
    Lauluryhmässä tätä laulua lauloimme ja tulipa herkät muistot siltäkin ajalta mieleen.
    Kuuntelen paljon musiikkia ja nautin kuulemastani.

    Nuo sähköpylväät ovat kai melkein kaikki kyllästettyjä, ei ihan joka paikkaan sovi, mutta kai niitä saa ostaa tarvitsevat, muistelin joskus rataparruja ainakin ostettiin.

    Harmissani olen siitäkin, kun yöllä herään ja unen saaminen ei meinaa takasin tulla, aiemmin onnisti, kun pään tyynyyn laskin, nyt saa houkutella ja pieniä pätkiä loppuyön sitten nukahtelen.
    Jääkö pysyväksi vaivaksi vai onko tämän ajan kohdan harmi?

    Nyt sitten vältin Joulusanaa käyttämättä koko viestin aikana, Tervon oppia noudattaen, no eipä harmia jos sitä käyttää, kokeilin vaan onnistuuko olla mainitsematta, näin saisi varmaan koko ketjun siistityksi, kun jokainen tarkkailisi viestimistään.
    Huvinsa kullakin voisi sanoa;)
    Nyt sitten hyvän päivän toivotukset ja olkaa kilttinä, tontut kiertelevät;)
  6. Noinhan se menisi näpsäkästi kuten sanot, mutta kun on se mutta joka minua komentaa, kaikki on oltava omatekemää.
    Tuleehan ruokaa niin paljon, että uuteen vuoteen riittää, säilytettävää kyllä tulee.
    Sunnitelen kyllä kaiken järkevästi, tuskin itselleni mitään harmia tulee, kunhan jotain vaan höpöttelen, kiitos huolenpidostasi;)

    Taisi jäädä siitä ohjeesta tuo tunti, kun raaoista raasteista oli tehty, kyllä sen näkee päältä, kun valmis on, siis tuo punajuurilaatikko, kiva kun luit ja korjasit, näin ne selviää asiat.

    Siivous juuri valmistui ja jouluiset liinat levittelen, nyt menen makkarakeiton tekoon, nälkä tässä jo tulikin
    Kyllähän ne sotaiset hommat mielessä pysyy mdk, vaikka vain kymmenisen vuotta vanha olin.
  7. Huomenta, pimeys vaan jatkuu, mutta sehän on tämän vuodenajan huomioiden aika tavallinen olotila.
    Jouluaattona näissä maisemissa pieni pakkanen, luntako, arvoitus, epäily on suuri.
    No joulu kuitenkin täysin varma ja sujuu se varmaan ilman luntakin, mieli on vaan siihen totutettava;)
    Rauhaisasti tämä joulun aika sujuu, kaikki mitä on voinut tehdä on tehty, mutta kun en pakkaseen ruokia aio tehdä, ehkä alkuviikko muodostuu kiireiseksi., mutta onhan vara viruttaa päivää, nousemalla aiemmin ylös.
    Tytär kyllä varoitteli, että älä väsytä itseäsi, hän tulee aattona jo aamusta laittamaan viimehetken hommia.
    Onhan tuo joulu joskus tehty isollekin porukalle, eiköhän onnistune kolmelle ruokailijallekin.

    Nokikolaria en ole kotonani nähnyt, pienenäkään, mutta maalla muutama kesä sitten kävi ja ihmettelen miten siististi toimi, ei jäänyt mitään jälkeensä, kuin puhdistettu hormi.

    Vilpittömäksi koen kirjautuneiden kirjoitukset ja odotan viestejään, toki anojenkin, mutta en kirjoitusten perusteella osaa jatkumoa tehdä, huono olen tunnistamaan viestien perusteella anojen viestejä.
    Harmi se on, kun paljon asiallisia ja mukavia viestejä sekaantuu näiden ei niin mukaviin viesteihin.
    Ketjussa en kenenkään usko kirjautuneena ärsyttävän tahallaan, joskus tekee mieli samalla tavalla vastata, mutta harvoin niin tapahtuu.
    Maltti on valttia.

    Katselin eilen kyselytuntia ja siellä jos missä ei sivistyneestä toimimisesta ole jälkeäkään, on kuin lehmät laitumella mölisten koko ajan.
    Puheenvuorot hävisivät meluun ja ihmettelen, ettei häiritseviä saada hiljaisiksi, puhemiehellä olisi oltava lujempi ote järjestyksen pidossa.
    Eduskunta on todella huono esimerkki järjestyneestä yhteiskunnasta ja tulee mieleen, että millä avuin ovat sinne päässeetkään.
    Kyselytunti on tarkoitettu kansan kuullen kyselemistä hallituksen toimista ja sen toivoisi toimivan sivistyneesti ja rauhallisesti.

    Minulla ei lehtiä kerry, jossakin vaiheessa oli aikamoinen kaaos, kannoin niitä naapuritalon eteiseen ja sieltä sai ottaa lukeakseen talon asukkaat, hyvin kelpasivat.
    Lopetin kertaheitolla kaikki tilaukset, en ehtinyt kaikkia lukeakaan niin paljon niitä tuli, nyt sitä harmia ei ole.
    Lukeminen on minulle vaikeaksi tullut ja en jaksa noiden julkkisten elämääkään seurata, täältä koneelta ne löytyy jos haluaa.
    Minun ei tarvitse tietää kuka mihinkin on valittu tai mitä joku julkkis sekoilee, tietoa tulvii liian kanssa telkkarista ja radiosta.
    Ikä on tämän edun tuonut, jos se nyt etu lienee, voi olla, että en jaksa kaikkeen enää innostua.
    Olen jo paljon nähnyt ja kokenut, nyt saa jokainen elää elämäänsä hyväksi katsomallaan tavalla.
    Teille lukemisesta nauttiville onnittelut, kun jaksatte aikaanne seurata, niinhän pitäisi kaikkien tehdä, mutta näin pahaksi on kohdallani mennyt.
    Koetan kyllä ajassa pysyä jollakin tapaa, kuuntelen annin radiosta ja seurailen osin telkkariakin, mutta sekin alkaa jo puulta maistaa, hohhoijaa.
    Tässä koneen ääressä kuuntelen musiikkia ja nautin siitä ja muutakin ajankohtaista lueskelen, myös mainiot eläinvideot mieltäni miellyttää.
    Vanhalla on oikeus tehdä mitä huvittaa, varoen ettei kenenkään mieltä pahoita.
    En tiedä onko hyväksi erakoitua näin paljon, mutta olen mielestäni jo paljon nähnyt, kokenutkin, nyt tähän ketjuun tulevat viestit kattaa tarpeitani aika isosti ja siitä kiitän.

    Punajuurilaatikon ohjeita katselin vanhoista keittokirjoistani, en löytänyt, eikö ennen tehty sitä, no netistä löysin ja aineosat samoja mitä arviosta tein joku viikko sitten, ihastuin ja sitä aion tehdä myös jouluksi.
    Homejuustoa (sopii joku muukin pehmeä juusto), loraus kermaa ja kananmuna pitämään koossa laatikko, keitin punajuuret voisi raastaakin, soseutin, suolaa ja mustapippuria ja uuniin 200 astetta ja noin tunti tai kun pinta hieman väriä muuttaa, kokeilkaa.

    No nyt on puhetta taas jollekin liikaa, mutta lukee ken haluaa, intoa ruokien laittoon ja joulun valmisteluihin.
  8. Torstaiaamun tervehdys, taivas harmaa, näin kerrottiin koko maassa olevan, mutta eipä anneta sen mielialaan vaikuttaa.
    Minulla sellainen päivä, että ei mitään suunnitelmia, kaikki tehtävät hommat jää viikonloppuun, siivouksen aion kyllä huomenna suorittaa, eilen jo "ruokasalin" siivosin, pöydän laitoin pidempään malliin, sille valkea liina ja keskelle jouluinen kaitaliina.
    Enkelit ikkunalaudalle ja kynttelikkö pöydän päähän, muutapa ei tarvitsekaan, kattaus sitten aattona.

    Kaupassa käytiin eilen ja listan mukaan muistin kaiken, vain pitkä makaroni, siis se vanhanaikainen jäi etsimättä, siitä saa oikeanlaisen makaronilaatikon, pitänee vielä poiketa sitä etsimään.
    Kirpputori purettiin ja tähteelle jääneet vietiin hyväntekeväisyys kirpparille, ei rikastuttu, mutta käteenkin jotain jäi, kun vuokra maksettiin.
    Hieman väheni tavaran määrä kotonani, alkaa olla jo mallillaan, vain tarpeellista.
    Pitihän se verenpaine taas nostaa, kun kotona rahapussiani etsin, ei löytynyt, soitin tytölle ja siellä auton tarkastivat, ei ollut.
    Vävy oli lähdössä etsimään kauppaan, tytär kumminkin soitti ja pussi oli löytynyt käsitöiden joukosta, mitkä vielä itselleni otin, tämä kassi oli jäänyt autoon kun minun tavarat kotiini kantoivat.
    Helpotus oli suuri, ehdin jo ajatella, että tilini on tyhjennetty,, hyvä jo etten sulkenut korttiani.
    Tätäkö tämä tuleva elämä tulee olemaan?

    Kiitos taas kivoista ja pitkistä viesteistänne, aina on kiva lukea, miten elämä sujuu toisilla ja aina jotain asia tietoutta mukana tulee.
    Mdk sanoit joulusi kumarassa vastaan ottavasi, ota nyt edes joku tonttu-ukko kainaloosi, melkein samoin minäkin, vain joulupöytään seuraa saan.
    Kyllä tuo tarkkaivaisuus sun muu häiriö ilmenee täälläkin, kuten edellä olen kertonutkin, olemme kyllä vahvoilla mukana, kun sen itse huomaamme demater;)D
    Olen kadottanut kaikki vanhat jouluiset koristeet, vahingossa kuitenkin ja harmittaa kovasti, kyllä joulusi kodissasi on kaunis Ramoona, sitten itse emäntä tyylikkäänä hallitsee tilanteen kuin tilanteen, näin olen kuvan sinusta luonut.

    Hyvin on suunnitelmat selvillä Siili 25 :kin, hyvin suunniteltu on melkein valmis.
    Paloman kuusen koristeiden myötä melkein tuoksun tunnen, kyllä nuo vanhat tavat ja tottumukset joulun aikaan ovat tervetulleita.
    Uskon, että onnistunut olet touhuinesi korppis ja tuo toivomus ilmoille, että kaikilla hyvin olisi asiat.

    Tuo siniristilippu on mielestäni häväisty monissa urheilukisoissa, kun maata viistäen urheilijan hartioilla riippuu, lipun nostossakaan ei lippu maahan saa koskettaa, mutta kai tarkoitus on kuitenkin hyvä ja anteeksi annettava.
    Uskon lippumme arvo on kaikille hyvin tärkeä asia ja yhteenkuuluvuuden lisääjä.

    Näin tänä aamuna, jaksakaa, kohta koitta juhlan hetki.
  9. Huomenta ja hyvää keskiviikko aamua/päivää, jouluaattoon tasan viikko.
    Kolmenpäivän perästä on talvipäivänseisaus, muutama päivä ja sitten alkaa päivä valeta, ajatelkaapa;)
    Helsingin ja Turun seudulla jo 19 päivä on minuutin pidempi aamulla, median kertomaa, ei minun tietojani.

    Eilen olin puhelin motissa koko päivän, ehdin soittaa pankkiin ja Telialle yritin kirjautua ei onnistunut, lopulta soitin sinnekin ja sain syyn tietoon , oli häiriöitä koko alueella ja iltaan meni ennen kuin asia selvisi.
    Oli kyllä aika ikävä tunne, kun huomasi miten riippuvainen on noista häiriö tekemisistä, on kuin koko maailma sulkeutuisi.
    Ehdin jo miettiä, että miten saan maksettua kaupassa, kun en käteistä juuri pidä ja kortti ei toimisi, no onneksi selvisi, päivä kumminkin eilen oli stressaava.
    Pitäisikö opetella pitämään vararahasto omassa pussissa, juuri kun on oppinut tähän kätevään maksutapaan.

    Ihmettelyä herätti, kun kerroin viimeisille jouluostoksille mennä, no näin teen, ostettavani on lähinnä viikonloppuna valmistettavien ruokien valmistamiseen ja katson tuotteiden viimeisen myyntiajan tarkkaan, juustoja ja hedelmiä ja paljon muuta voi hyvin varastoon ostaa.

    Kinkuista oli puhetta myös, no sen ostin jo aikapäiviä pakkasessa odottaa sulamaan nostamista, 2,700 painoi, tuoresuolattu juhlakinkku.
    Olen aiemmin ostanut valmiiksi viipaloitua kinkkua yksin ollen on riittänyt, saapa nähdä onko tämä nyt ostamani onnistunut ostos.
    Minusta tuo 7kilon kinkku on pieni, kun ajattelee vieraiden määrää mitä korpikirjailija saa vieraakseen ja monta on päivääkin, varmaan luut tähteellä joulun ohi mentyä.

    Kuuntelin Jari Tervon jutustelua telkkarissa ja hän kertoi miten Raijansa kanssa oikolukevat kirjojaan ja poistavat turhia sanoja.
    Täällä palstoilla olisi noita poistettavia sanoja melkein jokaisen kohdalla, oikolukeminen monenkin kohdalla tuiki tärkeä olisi, myös omistani.
    En nyt muista hänen vertauksiaan, mutta yksi poiston kohde voisi olla vesisade kastelee, sade kastelee riittäisi, jotain tähän tyyliin.

    Keskustelua on kaikki kerronta, joka jokapäiväiseen elämäämme kuuluu, niin kauppareissut, hinnat, lääkkeet, sairaudet, muuta harmit, ilotkin voi kertoa, sillä niillä voi herätellä huomaamaan toistenkin onnistumiset ja saa niistä kertoilemaan.
    Samaa mitä tutun kohdatessamme puhumme ja intoa lisää toisen kertoma., näin myös palstoilla.
    Mielestäni ei sen kummempaa, ei välttämättä kaikkea tietoa tarvitse hallita, mutta kaikella kertomalla tietokin kasvaa, koskaanhan ei ole myöhäistä opetella.
    Omana itsenä ollen ja rohkeasti esiin tuoda mielipiteitään, siitä keskustelu syntyy, jos asian oikein ymmärrämme.
    Mielipiteitä löytyy vaikka siivouksesta, ruuanlaitosta sun muusta ihan tavallisesta asiasta.
    Jos jotakin ei ymmärrä, voi kysyä, saaden asiallisen vastauksen.
    Jätän nyt opettajan roolin (siksihän tämä edellinen koetaan) ja alan ihan rauhaisin mielin töitäni miettimään, en stressaa.

    Muuten eilen terveysasioissakin puhelimen kanssa pyörin ja hoksasin mittauksia tekevän tekoälyn puhelimessa ja tietenkin aloin toimia, tuli hyviä arvoja, yksi harmittavakin tieto runsaasti ylipainoinen olen, sen tiedänkin, mutta muuten arvot kohdillaan.
    Uskoisiko noihin, mutta jotenkin levollisuutta lisäsi, painoani en harmittele jalkani siitä kärsii, mutta sanonta on, että vanha ihminen ei laihdu, ei laihduttaa saakaan, näillä mennään loppuun asti.
    Tässäpä tätä taas tuli, oikeaa ja väärä, jään tuomioita odottamaan;)D
  10. Vanha tuttu taidat olla ano 00059, kun Skillanin muistat.
  11. Huomenta vaan, harmaata ja lumet alkaa olla muisto vaan, mutta kyllä vielä jouluksi uutta saattaa tulla, harvoin on jouluna maa ollut ilman lumipeittoa.
    Viruttelut on suoritettu, tosin aika pitkällä jo aamu oli, herään nykyisin kohta viiden jälkeen ja haluan unen jatkuvan, päivässä on pituutta vaikka pari tuntia vielä nukunkin.

    Susi on nyt tämän aamun teema radiossa, on lakia muutettu, että tappaminen paremmin onnistuu.
    Vaikea on ottaa kantaa, en koskaan ole sutta kohdannut, mutta kyllähän niitä on lisää suomeen tullut ja jokainen koira, lammas ja poro on tarpeeton suden hampaisiin joutua.
    Voisiko löytyä muita keinoja tuonkin asian hoitoon, puolustus kertoi susikannan pienentyneen ja sen kuuluvan luontoon..
    Vielä kamalampaa kuulin eilen oliko tapahtuma Australiassa vai missä, kun isä poikineen meni rannalle tappamaan juutalaisia, toivon kuulleeni harhoja.
    Maailman meno eikun pahenee ja päättäjät selittelevät, oma hallituksemme kaiken hyväksyy, tai ainakin kaikkea kauheutta ja vakaviin tapahtumiin liittyviä asioita puolustelee.
    Kyllä joku on sanonut joskus, ihminen on pahin peto, onhan siitä kokemuksia minunkin elämäni aikana tullut, mutta olisi uskonut nuo kauheudet jääneet .

    Eliaana, veljesi varmaan onnellinen, kun jouluksi kotiinsa pääsi ja paikat kunnossa.
    Totta tuo, että kuluja on roppakaupalla myös omistusasunnoissa, minunkin taloni on 1961 rakennettu, ja ennen muuttoani tähän oli nuo samat kuviot hoidettu mistä kerroit, nyt katto vaati uuden katteen, ei sekään ihan olematon kustannus ole.
    Tonttiostettiin omaksi, 6000 euroa osuuteni, kaapeliliittymä ja mitä kaikkea niihin kuuluukaan, mutta yksin eläen, ei osaisi edes ajatella noita korjauksia, hyvä kun selviää maksamalla.
    Tytär sanoi hakevansa kissan joululahjaksi, sanoin että siitä vaan, jos hoidatte lääkärit sun muut harmit mitä mukanaan tulee, saapa nähdä kuinka käy.
    Olisihan se mukava kaveri, mutta kun on se mutta.

    Demeter, ihana kun jaksat pitkälti kirjoittaa ja asiaa aina mukana, tuntuu, että ei meitä monta ole, jotka jaksamme jotakin kirjoittaa ja osin kantaa ottaa, vaikka ryöpytyksiä saammekin viestin pituudesta.
    Pitäisi arvostelijoiden huomata myös se, että kirjoitamme kerrottavamme useinkin kerran päivässä, emme joka tunnin päästä ketjussa esiinny.
    Tilaa annamme kaikille ja heillekin joilta ei ainakaan kiitoksia heru minkään viestin kohdalla.
    Eipähän tämä muuksi muutu, kirjoitetaan omalla tavallamme, jos ei kelpaa, ei mahda mitään, vietin pituutta ei ole säännöissä määrätty.

    Minulla oli joskus kuusi parvekkeella, mutta nyt oksan karahka johon kuusen oksia sidon ja valot laitoin, ja muitakin valoja parvekkeella on, hyvin valaisee tätä harmautta.

    Pitäisi jotakin yrittää jouluakin esiin laittaa, mutta siirrän kaiken viikonlopun hommiksi ja sitten voi touhua riittää.
    Jos jotain jää vaille jouluni, ei maailma siihen kaadu, huomenna menemme tyttären kanssa viimeisiä tarvittavia ostoksia tekemään ja se saa sitten siltä osin riittää.
    Joulumielen etsintään kehoitan jokaista, siitä se sitten joukin tulee.
  12. Miksihän Ramoonan viestistä aina jää hyvä mieli, hänen kertomansa on aina myönteistä, siitä se tulee lukijallekin hyvä olo, kiitos Ramoona.
  13. Totta kai saa kirjoittaa, mutta ei tahallaan jatkamaan tai lisäämään muiden pahaa oloa ilkeilemällä.
    Kukaan ei voi kieltää kirjoittamasta omasta pahasta olostaan, mutta ajatuksen kanssa, ettei aiheuta myös toisille pahaa oloa.
    Miten on aina ymmärrettävä viestini muuksi, mitä tarkoitan.
  14. Huomenta, lunta on pienen määrän satanut ja aurat jyrisivät jo aikaisin aamulla, hyvä, että jyrisevät, pääsevät työhön ja kouluihin kulkevat ilman hangessa kahlausta.(autoilla taitavat kaikki kulkea)
    Kuuntelin eilen kansanradiota toisella korvalla ja aika tavalla minun mietteitä maailman menosta kuulin, no iäkkäät sinne kai enemmistönä soittelee.
    Joku pahoitteli partasuu ukkoja, hänestä parta on ruma, no siitä olen toista mieltä hyvin leikattu ja kunnossa pysyvä parta on joillekin miehille komistus, näin asian näen.
    Näkee kyllä paljon sellaisiakin, että ei silmää miellytä, on jos jonkinlaista risupartaa ja hiuksiakin, pitkä tukkakin sopii miehelle, kun se hoidetaan ja siististi kammataan.
    Tätähän näkee myös naisten hiuksista, hoitamaton on ikävän näköinen kaikilla, mutta niinhän on, että jonkun silmissä kaunis ja toinen näkee kamalana, sallittakoon makujen eroavaisuus.

    Tänään päivitteli juontajat aamuradiossa, huimaa postimerkkien kallistumista, korona aikaan sai merkin 1,50 ja nyt 2,70, onhan nousu mahtava ja sekin harmi, että posti viipyy paljon kauemmin, mitä joskus aiemmin.
    Kaikki ei suinkaan parane kaiken digimaailman myötä, asiat ei suju kuten ennen, joulukorttien lähettäminenkin on huimasti vähentynyt, ihmiset kertovat antavansa rahansa hyväntekeväisyyteen???

    Tuo Facebook on kyllä tuttu, mutta en juurikaan siellä kirjoittele, onnittelut juhlapäivien esiin tullessa onnittelen ja joskus tykkäilen jos aihetta tulee.
    On siellä keskustelut kyllä asiallisempia mitä täällä Suomi 24 keskusteluissa, joskus täällä tuntuu, että mikään ei ole sopimatonta, toivoisinkin sääntöjen tiukentamista myös tänne.
    Ei ole kiva tulla palstalle viestejä laittamaan, kun saa harppoa monenkin viestin yli.
    Tekisi mieli joskus kantaa ottaa ja samalla mitalla antaa, mutta sehän vain innostaa vastailemaan vähemmän kivaan sävyyn.
    Ajattelen, että viestejä laittavat ovat tuiki tuntemattomia, miksi pitäisi loukata, kun ei tiedä olosuhteista mitään, ei mahdollisista vaikeuksistakaan, mitkä pahaa mieltä saa syntymään.
    Kaikki on muuttunut, ennen uteliaana koneen avasi ja luki viestejä joilla oli joku sanoma mihin pystyi vastaamaan, nyt ei enää niin ole.
    Kai tämäkin on tätä aikaa, jolloin ei niin väliä ole, mitä puhuu, kunhan ääneen pääsee, toisen kunnioittaminen jopa pahan mielen tuottaminen on pääasia.
    Kai se on todiste, että huono olo useammalla, elämä ei suju hyvin, katkeruus puretaan tänne, kun muuta kanavaa ei ole.
    Parempaa ei näköpiirissä, aina vaan kamalammaksi muuttuu, nyt jo politiikotkin ivaavat kansojen erilaisuutta ja kumminkin synnymme tänne erilaisina, kaikki tasavertaisia olemme.
    Kulttuurierot ovat rikkaus ei ivan kohde.

    Tänään LaPromesan istunto, sielläkin kauheudet lisääntyy ja asiat mutkistuu, siellä elävät niitä aikoja jolloin ihminen ei samanarvoinen ole ja nyt taitaa sama suunta maailmalla levitä.
    Rahan ja vallan halu poistaa kaiken inhimillisen, ei tunneta tarvitsevan hätää.
    Ihmettelyä ja pään pyöritystä vanhalla riittää.
    Kaikesta huolimatta joulun aikaa elämme ja mielen pitäisi siihen suuntaan muuttua, että kaikille hyvä mieli tulisi.

    Pitänee todeta vielä, että oma elämäni on kunnossa, katkera en ole, puhun toisten pahasta olosta.
    .
  15. Hyvää kolmannen adventinaamuun, nyt on joulu jo nurkan takana.
    Pieni pakkanen ja ehkä aurinko tänäänkin "lämmittää".
    Lueskelin parhaiksi esitettyjä joululahjoja mainoksesta, oli siinä vaikka minkälaista härpäkettä, joku varmaan myös tarpeellinen, mutta minun mielestäni aivan turhia.
    Olen saanut kuulla miten tuttavani ostaa aina kaiken mikä helpottaa elämisen laatua ja silti valittelee väsymistä ja olettaa sairauksia.
    Viimeinen ostos oli itsepuhdistava sähköuuni, tyhmänä kyselin, että miten se toimii, kuulemma polttaa liat ja sitten palaneet jätteet pois pyyhitään.
    Sähköä vie tietenkin enemmän tämäkin helpottava laite.
    Hänellä on ikkunanpesin, joka pesee ikkunat nappia painaen, on tamppari, tehokkaasti pölyt huonekaluista (kankaisista) poistaa ja imuri, mikä pesee matoista pienet liat.
    Onhan hyvä, että hommat hoituu näillä laitteilla helpommin, mutta itse en moisia hanki, vanha tapa sopii minulle parhaiten, tulee samalla liikunta, ainakin pienissä määrin.
    Hyvä imuri minulla kyllä on ja lattia pesin hyvin pölyt lähtee ja jonkun hieromalaitteen voisin ostaa, niskani kipuja ajatellen..
    Kehitys kulkee, kohta nappia painaen kaikki toiminnat hoituu ja ihminen rapistuu.
    No onneksi mihinkään tämän kaltaiseen ei pakkoa ja ei ehkä eurojakaan, silti valinnan vapaus on onneksi useamman asian suhteen.
    Vannomatta kuitenkin paras, ei sitä tiedä jos mieli vielä ehtii muuttua.

    En usko, että korppujauhosi olisi pilalla, jos ei kosteutta ole päässyt mukaan.
    Minulla on aika vanhoja jauhoja Tuperware purkeissa ja pilaantuneita ei koskaan, kosteus usein jauhoissa alkaa elämään, pienet oliot alkaa jauhoissa liikkumaan.
    Eilen leivoin yrittäen tehdä joulupullan erikoisen hyviltä maistuviksi, mutta eipä ollut onnistuneita, en tiedä miksi kovan taikinan sain aikaan.
    Tytär laittoi pullapitkojen kuvan Faceen ja olivat komeita, niin sitä äiti epäonnistui ja tytär loisti.
    No korppuina minunkin pullani kulutettua tulee, käytän kuivahiivaa ja se ei tällä kertaa jaksanut taikinaa kohottaa, siis hiivan syyksi epäonnistumisen laitan;)D

    Kiirettä ei minullakaan joulun kanssa periaatteessa ole, pääkoppani sisällä vaan kiirettä rakennan.
    Suunnittelen liian tarkkaan ja siitä se sterssi sitten syntyy, jarruttelen mieltäni ja otan asiat uuteen arviointiin ja todistan itselleni myös sitä, että joulu menee ohi, vaikka en mitään tekisi.
    Kovin suurista yllätyksistä en enää tykkää, jotenkin tunnen itseni osaamattomaksi, jos joku isompi tapahtuma eteen tulee.
    Aika outoa tuokin, ennen juhlia tykkäsin järjestää.
    Joulutunnelmaa toi naapurini leipomuksillaan ja lauloi oven raossa ( ei ehtinyt sisälle) Sydämeeni joulun teen eka säkeistön, yhdyin lauluun ja jotain lämmintä mielessä läikähti.
    Kuuntelin aiemmin Veskun laulamana juuri tuon kappaleen ja sain mieleeni joulun tunnelman.
    Vesa-Matti Loirin esitys niin aito ja konstailematon, tykkään kappaleesta hänen laulamana, kaunis tietenkin muidenkin laulamana, joulun perimmäinen ajatus mieleen tulee.

    Niin lämmin hyvä hellä, on mieli jokaisen, mutta sanon perään, hyvä että joulu on vaan kerran vuodessa.
    Hyvin se ohi menee ja muistoja kertyy tulevastakin joulusta, iloisia tai vähemmän sellaisia, koskaan ei tiedä.
    Länsitaivas kirkas, mihin suuntaan sää sitten kääntyy täällä Savossa, jäänpä odottelemaan, mukavaa päivää teille kaikille.
  16. Huomenta, nyt jo ihan oikean talven tuntuun, pakkasta 13 astetta, kiva että routaa rakentaa auttaa talven kestävyyttä luonnolle.
    Katselin anojen uudesta ilmeestä, numero jokaisella perässä, onko tarkoitus selventää vastausten oikeaan osumiselle?
    Tuo missijupakkakin aika outoa, miksi pilkattava eri näön omaavia, näinhän maailma on rakennettu, eri maanosissa elävät eroavat ulkomuodollaan, onko se pilkan aihe?
    Minulta nuo julkkikset menevät sivu, en edes tiennyt kuka missiksi oli valittu, onko edes tarpeellistakaan.?

    Jouluun vielä yksi täysi viikko ja risat, aikaa olisi tehdä vaikka mitä, mutta kun kaiken olisi tehtävä mahdollisimman lähellä joulua, siitä sitten kiirekin syntyy..
    Nyt olen tehnyt päätöksen, teen kaiken valmiiksi, jos pakkanen on voimissaan säilyvät parvekkeella, jos ei niin sovitan kaiken pakkaseen.
    Ei se maku muutu, paljon ainakaan, vaikka jäätyvätkin, vain salaatit ja jotain muuta sitten viime hetkellä valmistan.
    Se harmi on sitten, kun ruokaa jää tähteelle ja pakastus ei onnistu, no kai siitäkin selvitään, määriä vähennettävä.
    Tänä jouluna olen päättänyt olla lahjojen suhteen nuukana, vain pienemmille olen neulonut syksyn aikaan jotain ja heille jouluna tekeleeni annan, perinteisen rahakirjeen olen unohtanut, jokaisella elämä sujuu, ilman tätäkin kylmäksi tuntemaani elettä.
    Autan jos apua pyytävät, uskon kaikkien ymmärtävän ja lapseni ainakin olivat tyytyväisiä päätökseeni.
    Ehkä hyvä mieli heilläkin, että pystyn itseni huoltamaan, ilman heidän osuuttaan, jos vaikeuksia syntyisi.
    Vähän oudolta tuntuu ajatukseni/toimeni itsestänikin, mutta aika muuttuu, ei enää mummon kaikkea tarvitse huomioida vain jouluna, on koko vuosi aikaa "lahjoa" jos siihen tarvetta ilmaantuu, no syntymäpäivät ainakin.
    Hyvää tekevä mieleni suuntaa kauas luotani, jospa pienenä ilona kuitenkin.

    Demeter, voimien mukaan sitä on mentävä, minäkin uskon, että jälkeläiseni jo arvostavat ikääni ja eivät mahdottomia odota, ei ole sovittu käyntejäkään kuin tyttären ja vävyn kanssa, tulevat kuka tulee, aina jotain tarjottavaa löytyy, Toisaalta eihän nykyisin kukaan mitään syökään, hyvin rajoitettua on tarjoilut oltava.
    Kiva lukea, että asiat hyvin kaikilla, joulu ei isompia paineita aiheuta, siihen pyrin minäkin, niin vahvasti joulua ennen juhlistanutkin.
    Tulee se vähemmällä ja hyvä on joulun sanomaakin miettiä itse kunkin.
    Tarkoitus kuitenkin lienee, että mieli hyvä ja rauha maassa, vaikka tuo viimeksi mainittu ei tätä päivää rauhaisaksi kuvaa.

    Taidan joulupullat tänään leipoa, kaikki muut leivonnaiset jo syöjiä kaipaakin, aion ihan vanhan ajan tyyliin, rusinoita pulliin ujuttaa.
    Tekisikö perinteisen maustekakun vielä, taatelikakku on valmiina, mutta on aika makea, en oikein tykkää.
    Mielessä pyörii kaikenlaista, mutta sanon itselleni, että malta muutamia päiviä ja sitten saa hyppyset siirtyä silppuamaan innolla.
    Veitseni ei terävänä pysy, vaikka löysin mieheni tekemän veitsen teroittimenkin, taito siihenkin hommaan tarvitaan, hän aina veitset terävinä piti.

    Amarylliksiä aion minäkin ostaa, lastenlasten perheiden yhteisiin joulupöytiin, suklaan lisäksi, pitääkin neuvoa kastelumäärä.
    Mitään oikeaa asiaa ei tälläkään kertaa syntynyt, mutta kertokaa te toiset jotain mielen nostattavaa.
    Joulukuun kolmastoista Lucian päivä, hyvää tätä merkkipäivää.
  17. Huomenta neljän asteen pakkasesta, hiekotus kaduilla käynnissä.
    Mukava, kun maa on valkoinen, ei tosin paljoa lunta ole, mutta eipä sitä huonojalkaiset kaipaakaan.
    Olen vähän sekaisin näistä joulua lähestyvistä päivistä, kun pitäisi hommat hyvässä järjestyksessä tehdä, että kaikki kohdalleen sattuisi.
    Laatikoiden teon siirrän niin, ettei pakastaa tarvitse, turhan paljon asioita mielessä pyörii ja sitten kun keskelle viikkoa aatto sattuu, tuntuu lisää sekoittavan.
    Kiirettä pelkään, olen oppinut niin rauhaisasti kaiken tekemään, että jos joku jää viime tippaan, se hermoja kysyy.
    Ihan selvästi huomaan muistini vähentyneen ja se levottomuutta mielessä aiheuttaa.
    Kolmelleen pöytään istutaan, ihmettelen miten olen aiemmin ison joukon syöttänyt ja kaikki sujui, nyt epäilys muistini toimimisesta meinaa pilata joulun tulon.
    Turhaa mietintää, sujuu miten sujuu, ei maailma kaadu vaikka ei kaikki täydellistä olisikaan.
    Näin sitä omalla toiminnallaan saa huoletkin kasvamaan melkein tyhjästä.
    Ehkä huoleeni liittyy myös se, että muistanko kaikki perheet, kun nyt jokainen omassa kodissaan joulun viettävät, perheitä muodostuu kuusi ja jokaista pitää muistaa jollakin tapaa.

    Eilen leivoin piirakat, pakastin ne ja tarpeen tullen sitten niitä paistan.
    Tänään pienen siivouksen teen ja sitten ensi viikon loppuun joulusiivous vähän perusteellisemmin.
    Ajattelin, että en joulua kovinkaan paljon kotiini koristellen laita, mutta kyllä se vanhoihin kaavoihin taitaa mennä kuitenkin.

    Minulla oli sellainen iso yleiskone, mutta annoin tyttärelle, välillä aina kaipaan, mutta ehdin kyllä käsipelissäkin kaiken tehdä, vatkain ja Bamix riittää.
    Harvoin tulee mitään suurempaa tehtyä, pullan alustan vanhanaikaisesti käsin.
    Minulla on työtaso niin kivalla korkeudella, että voin istuen melkein kaiken tehdä, laiskan näköistä kylläkin, mutta annan anteeksi itselleni. vanha saa jo laiskan näköisenä töitä tehdä.

    Maailman tilanne on sen kaltainen, että paras kun ei mieltään niillä huomioilla pahoita, ei mitään apua olisi vaikka kuinka huolta kantaisin, pakko ummistaa epäkohdilta silmänsä.
    Mielestäni koko maailma on unohtanut kaiken ihmisyyteen liittyvän, auttamisen ja heikoimpien huolen pidosta, myös armaassa kotimaassa.
    Joskus joku epäili, että katkera olen, se ei pidä paikkaansa, en omasta puolestani huolta kanna, minulla kaikki mitä tarvitsen.
    Kaikilla ei läheskään yhtä hyvin.

    Tulipa nyt turhan tuntuinen viesti, mutta ei mitään mainittavaa ole kerrottavana.
    Tenatkin varmaan tärkeitä, mutta ei kuulu minun joulun valmisteluihini, toivotaan rahojen riittävän niitä tarvitseville.
    Jatketaan jos ei joulun muistamisia, niin muistamisia kuitenkin, aivot tätä tarvitsee.
  18. Tässä tämä muistamattomuus ilmeni, mutta kai jokainen kirjoitus tapani tietää,
    Edellinen siis oli minun viestini.
  19. Puoltapäivää, tänään meni pitkäsi, kun vasta yhdeksältä kahvia nautin.
    No eipä hätää, aikaa on paljon tähteellä tästäkin päivästä, joskus tekemisen löytyminen rasitteena.
    Radiosta aamulla kuulin, että tekokuidut nyt haitaksi huomataan, kierrätyskään ei ole aina hyväksi.
    Mitä kaikkea luettelivatkaan haittapuolista ja vaatteiden liikaa peseminenkin tuli esille.
    Kulutusta kehotettiin taas kerran harkittavaksi, joka lähtöön ei uutta vaatetta tarvita, nauraen toivat esiin myös lampaiden kasvatuksen ja niiden aidon villan käyttöä kehuttiin.
    Tottahan onkin, että villaa ei niin usein pestä tuuletus riittää.
    Aina näitä ongelmia esiin tuodaan milloin mistäkin, kehitys kulkee eteenpäin, mutta onko aina hyväksi, ehkä vanhat tavat voisivat apua antaa.
    Tietoa en omaa, mutta mielipiteenäni sanon, että keksinnöillekin loppu eteen tulee, kaikki ei hyväksi olekaan.

    Muistisairaus on puhuttanut, sekin alkaa olla suurella osalla vanhusväkeä, mikä siihen johtaa?
    En muista omasta nuoruudestani puhutun kovinkaan suuresti muistisairaista, oliko syynä se, että ihmiset kuolivat pois, ennen muistin heikkenemistä.
    Surullista on kuitenkin kaikki muistinsa kadottavien elämän jatkumosta.
    En ole monenkaan muistisairaan elämää seurannut, anoppini ei ollut muistisairas, mutta katkera elämänsä viimeisinä vuosina.
    Aina niin herttainen ihminen muuttui elämänsä loppupuolella hymyttömäksi ja kovin katkeran oloiseksi.
    Kälyni sen sijaan, muistinsa on osin kadottanut, kysäisin eilen soittaessani, mitä olet touhunnut, kertoi istuvansa ja välillä pitkällään olevansa.
    Muutama vuosi sitten yhdessä joulukoristeita innolla kyhäilimme ja luomisen ilo oli suuri, nyt ei mikään sytytä.
    Taidot vähentyneet, ei kahvia osaa keittää, hoitajat ja siivoojat käy auttamassa, lisäksi tytär päivittäin seurailee miten sujuu.
    Hän on tyytyväinen oloonsa, nyt on tilattu joulu Valamoon, ystävätär lähtee mukaan ja lääkkeiden anto on opeteltu.
    Viime joulunkin olivat ja oli tyytyväinen tapahtumaan.
    Hän itse tietää muistinsa heikenneen ja suhtautuu asiaan hyvillä tavoin, toteaa vain, että en nyt muista.
    Omaisille raskaita aikoja.

    Yksi syy minunkin jaksamisesta täällä palstalla on tämä oman muistin yllä pitäminen, jos jaksan tai osaan jotain esille tänne tuoda, on se muistutus siitä, että elän ja olen mukana suhtkoht tervejärkisenä.
    Kuinka kauan, se on tulevaisuus, mitä ei kukaan osaa ennustaa.
    Riitelystä en tykkää, en toisten mollaamisesta, mutta en helpolla anna periksi, kun tiedän kysymys oman ajattelumaailman yllä pitäminen.
    Oikeus on minulla, kuten kaikilla viestejä laittaa, niin kauan, kun ne pysyy asiallisena, näin ei ikävä kaikkien kohdalla ole.
    Mielestäni Suomi 24:n keskustelun sääntöjä olisi tarkistettava.

    Jatketaan nyt sitten miten hyväksi kukin haluaa ja hyväksi näkee.
    Jospa joulun odotus hyvää tahtoa lisäisi.
  20. Huomenta ja räntäsadetta, kauppaan aion kyllä lähteä, pakkohan on täydennystä hakea.
    Tuosta kolmenpäivän varautumisesta olen osin valmistautunut, mutta en ole mitään kuivaruokaa haalinut, ehkä pitäisi.
    Kauhea ajatuskin, mutta eihän koskaan tiedä, pakkasessa alkuhätään, mutta jos sähkötkin katkeaisi, ei pitkä apu siitä olisi.
    En kuitenkaan halua ajatella, että tuon kaltaiseen joutuisimme,, varmuutta ei kuitenkaan, pelolle ei pidä valtaa antaa.

    Tuo Katrin musiikki ei minuakaan herättele, ehkä se on sekin, kun melkein vierellä on niitä vuosia kuullut, eivät enää innosta, kuitenkin mahtava esiintyjä oli ja on edelleen, äänikin vielä kestää.
    Tämä kuului demeterin viestiin, mutta hyppäsi tänne ylemmäs, koneeni konstailee.

    Ramoona noinhan se nimi syntymänsä näytti, kun minäkin selvitystä hain, oliko jotenkin Japaniin viittaava.
    Toinen nimi kuitenkin ihan perinteinen suomalainen on.
    Varmaan taas kotia koristelet joulun tulla, itse rakentelet kranssit sun muut jouluiset.
    Minäkin tykkään askarrella, haudoille vietävät kranssit jo tein ja eilen rakentelin rikki mennen kynttelikön kynttilöiksi tonttu -ukkoja, onnistuin kivasti ja aika kului.
    Ihan rauhaisasti voin joulua odottaa, joka päivälle jotain pientä tekemistä, hyvä näin.
    Parveke on oiva kylmäsäilytys paikka, jos pakkaseen ei sovi, leivonnaisetkin hyvin säilyvät.

    Demeter tuota keskustelua muistisairaan kanssa kyseli, on se vaikeaa, mutta samoja kerraten voi hyvinkin toimia ja aina väliin kysymyksiä ja johdatteluja, usein tulee vastaus, en muista.
    Pidetään puhe siinä, mikä päällimmäisenä muistissa on kestänyt.
    Minäkin kaikesta vanhasta tykkään ja olen kotinikin laittanut vanhoilla tavaroilla kalustettuna, harmittaa, että jälkeeni ei paikkaa lasteni kodeissa ole.
    Turhaa tuotakin mietin, niin maallista, ei pitäisi kiintyä mihinkään.
    Mukavalta kuulostaa, kun naapurini aina käydessään toteaa, että sinulla on niin kodikasta, en kaipaa tyylikkyyttä ja ajan henkeä.
    Nuo "allit" omistan ja en edes osaa niistä kärsiä, kaikille sekin aika tulee, annetaan nuorten olla kauniita ja iloita nuoruudestaan, ei tämä vanhuuskaan niin kauheaa ole;)

    Pimeää on ulkona, mutta tuttu tie kauppaan, enköhän sinne löydä.
    Auringon paisteesta radiossa kerrottiin, jossakin päin suomea ei yhtään minuuttia marraskuussa paistanut, ei täälläkään monta kertaa, mutta kohti sitä aikaa kohti lähdetään, että esiin tulee aurinkokin.
    Näin ajatellen lähden taivaltamaan, hyvää ja työteliästä päivää kaikille.
    21. 2 / 31
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt