Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

347

  1. Huomenta keskelle viikkoa, voisi vaikka laulella, että hiljainen on ketjun tie, jolla ennen niin railakkaasti raikui, no eihän aina asiaa riitä, jos vielä ei muistojakaan ole kertynyt, mistäs sitä kertoisikaan.
    Maailman meno on sitä laatua, että ei ilokseen näitä asioita toista.
    Elämme pelottelun ilmapiirissä, radio kertoi, että rajalle on naapuri tukikohtiaan lisännyt ja kauempana oleva naapuri ilmoitti, että viis veisaa meidän raja asioista.
    Surullinen oli myös eilinen koulussa tapahtunut uutinen, ,mihin maailma meneekään, koulussa käyntikin muuttuu vaaralliseksi.
    Sanoisin, että jotain on pahasti vinossa, myös oman maamme sisällä, viisautta ei tämän tapaisten asioidenkaan hoitoon ole
    Asiaa pohditaan kymmenien ihmisten voimalla, ja kukaan ei osaa asiaan apua antaa, olisiko parempi pitää asia mahdollisimman kaukana julkisuudesta ja selvitellä ammatti ihmisten voimin.
    Eipä ihan helppoa ole asia ja syyt selvitellä., jaksamista kaikille osapuolille, ainakin yhden nuoren elämä on pilalla, ei varmaan osalliset kukaan ilman pahoja muistoja jää.
    Mielestäni hyvä, ettei asiaa pohdita lehtien palstoilla ja muutenkin, sitä nuori juuri kaipaa, tulla huomatuksi.
    Ikävä kyllä videot leviää ja asia saa huomiota yli tarpeen.

    Joku kysyi missä Neeassa, luulen hänen saaneen lapsiaan kylään ja heidän kanssa ja pihatöiden touhussa aika menee.
    Samoin varmaan monella muullakin, jolla on mahdollisuudet pihaansa kuntoon laittaa.
    Brinkkalaa olen kyllä kaipaillut, hänen ketjussa piipahtaminen on jo aikojen päässä.

    Hyvä varoitus tuo liikkumisen varovaisuus korpikirjailijalle., yllättävän nopsaan epätasaisessa maastossa vahinko sattuu, kokemuksen äänellä sanon.
    Kahden kävelykepin kanssa minä viime kesää siellä pokani mökillä liikuin, silti pari kertaa kaaduin ja mustelmat muistona.
    No parantuneet jo ovat, mutta kauan aikaa meni.
    Sitkeä olen hommiesi kanssa, vaikka eihän kunto kohene sängyssä maaten, joten onnea puuhiisi.

    Mieli meinaa alavireiseksi muuttua, vaikka oma elämä sujuukin, kuunnellessa noita median tiedotuksia. mutta tämä on tätä päivää, koetetaan keksiä iloa kaikesta huolimatta päiväämme.
    Aika monella ei aihetta hymyilyyn löydy, mutta toivo kuitenkin selviämisestä elää.
  2. Tiistaiaamuun on herätty, hieman pilvisellaista vuorostaan, tuuli taas puhuttaa, eikö olekin ollut usein tuo tuuli voimissaan?
    Näillä vaan mennään, mutta usko vahva, kyllä se pysyvä ja totuttu kesäkin vielä tulee.
    Helatorstain oli mökkiaikoina aina se aika, jolloin pääskyset mökille tulivat, tuttu tirskahdus viesti, nyt kesä alkoi.
    Näkyyhän pääskyt täällä kaupungissakin liitämässä, mutta ei niin tuttuja ole kuin ne mökille tulleet, varmaan samat pääskyset sinne osasi ja poikasensakin maisemiin totutti.
    Näitä muisteloita vaan riittää.

    Mukava taas kuulla Ramoona matkakuvauksesi, varmaan tutuiksi jo tulleet nekin maisemat, kun joka kevät siellä kiertelette, mutta eipä nähtävyyksiin kyllästy ja luonnon ihanuudet jaksaa aina vaan ihastuttaa.
    Kotiin palaaminen oli varmasti mieluinen, sillä ne kauneudet pihassa odottivat ja omassa sängyssä uni maittoi.
    Onhan se niinkin, että kodin arvon ymmärtää silloin, kun käy muualla oloihin tutustumassa.
    Itselleni ei mikään matka enää tule kysymykseen, en toisten kiusaksi edes ryhmämatkoille halua, voin olla kiitollinen siitäkin, että mielikään ei mihinkään halaja.
    Kotona on hyvä, sen verran kuntoa yllä, että jaksan itseäni ilahduttaa näillä pienillä tekemisilläni
    Otin eilen sukan tekeleen käteen pienen tauon jälkeen, eipä oikein suju sekään, kädet puutuvat.

    Palomallakin elämä sanoisiko kiihkeää menemisen suhteen, kovasti olet matkustellut sinäkin, mukavaahan.se on , kun jaksaa.
    Kulttuuria aina väliin ja olemista jälkeläisten kanssa, se lienee rikasta elämistä.
    Oman pihan laittaminen, se on varmasti myös vaihtelua kirjoitustöiden välissä, muistelen omaa intoa kasvinmaan laitossa, väsyminen ei meinannut tulla edes yöajaksi.
    Ikä lähenee sitä 90:ntä, miten jaksanee sinne asti, hyvä kun ei tietoa ole, päivä kerrallaan viimeistä hetkeä ja matkaa odotellen.
    Kaikki aikanaan.

    Nyt pitää päivän kiireisiin kiirehtää;) onneksi nuo kiireet on kadonneet ja aikaa riittää kunnolla elää ja olla.
    Päivän rutiinit hyvin samalaisia ei juurikaan mitään suurta odotuksissa, mutta en sellaista kaipaakaan.
    Parvekkeelle menen istumaan, katselen puistikon vihreyttä, takana olevan keskusliikenne aseman liikkeitä ja tiellä liikkuvia autoja ja ihmisiä,
    Siinä ohjelmaa tarpeeksi. ruokailua en unohda, en telkkariakaan, ja siinä touhussa se ilta tulee.
    Samaa rauhaa toivotan teille ikätoverit.
  3. Huomenta taas kauniiseen aamuun, elämä jatkuu.
    Viisut on laulettu ja nuotit nippuun, joku pettyneenä ja toinen ilosta hyppii, sitä se elämä on, iloa ja surua.
    Minun mielipide on enemmän sen laulun puhuvuuden ja kauniin sävellyksen puolella, en pidä noitakaan kekkereitä pukeutumisjuhlina.
    Hyvin vanhanaikainen ja tapojen orja olen, sen tunnustan.
    Lapsena oleminen jää lyhyeksi ja nuorikin aikuistuu nykymeiningin mukaan ennen omaa ajatusmaailmaa, esimerkkejä etsitään, ei aina niin hyvästäkään.
    Kai tähän on tyytyminen, minun paheksunta ja ajatusmaailma ei tähän aikaan enää sovellu.

    Hurskainen pinnan raapaisuksi nämä tutustumis mahdollisuudet täällä kirjoittaen tulee, mutta pidemmän ajan perästä voi kuvan kirjoittajasta luoda viestiensä sisällöstä.
    Minulle Makriinasta tuli vahvan naisen kuva, ehkä joku päättäjä vuosikymmenten takaa, vakaa ja varma ajatuksistaan.
    Mallina hyvä nykyaikaan, omat näkemykset vahvasti esiin tuoden, elämänkokemus viesteistään paistoi.
    Paloman sanoin, oli rikasta tutustua häneen ja vahvoihin kannanottoihin, niitä jään kaipaamaan.

    Tuo lintumaailma puhutti minuakin, kun mökkiä asutimme, sinne lintumökki poikineen laitettiin ja seuranta antoi iloa.
    Aamuvirkkuna siitä sai nauttia, laulu kaikui monen erilinnun äänillä ja niitä opimme tunnistamaan.
    Oli ihana, konsertti ja monen kodin perustamista saimme nähdä, poikasten räpiköiviä lentoharjoituksia, senkin miten emot ei enää ruokaa pesään vieneet, kiirehtäen näin poikasten lentoharjoitusten alkua.
    Nyt pääasiassa naakkojen ,variksien ja harakoiden pesintää ja lentelyä seuraan, puiston penkillä voin kuulla peipposen laulun, lempilintuani en täällä näe, punarinta ei varmaan kaupungissa viihdy.
    Kuuntelin eilen punarinnan esittelyn ja hyvin olen sen linnun elämän tapoja seuraillut kuten selostus tapoja esiin toi, rohkea ja seurallinen pieni lintu.
    Katselin aamulla tuota puistikon puiden väritystä, monta vihreän sävyä löytyy, vaahtera kellanvihreä, koivu ja pihlaja sitten oman värinsä lisää, lehmus aika myöhään lehtensä esiin tuo, on tummahko vihreä, minkä sitten esiin pukkaa.
    Seurattavaa riittää, ennen syksyn väriloistoa, kauniissa maassa elämämme.

    No nyt päivän ja viikonalun puuhiin, pitkä rupeama menee La Promessan seurassa.
    Oikein kaunista kevät päivää teille kirjoittaja ystävät.
  4. Suru uutinen tuli näkyviin, kun ketjun avasin, Makriina on lopettanut maallisen matkan.
    Vuosia palstoilla vaikuttanut rehellinen, suoraan mielipiteensä esiin tuonut persoona jättää ikävän, hänen huumorinsakin oli aivan omaa luokkaansa.
    Näin kutsu tulee yllätyksenä aina, vaikka jokainen sen tietää tulevan, voimia omaisille.
    Osasin jo uumoilla tätä mahdollisuutta, olemmehan ikä-ihmisiä ja päivää ei tiedä milloin kutsu tulee, hyvää taivasmatkaa Makriina ja kiitos kirjoittaja ystävyydestä, ikävä jää.

    Noista ryijyistä, menneen ajan taidokkaista tekeleistä on muistoja monella, kunpa jokaisen kodin seinälle joku ryijy paikkansa löytäisi.
    Itselläni on punasävyinen tulta markeeva ryijy, jonka nuorena rouvana ostin näyttelystä. nimi ei jäänyt mieleen.
    Sitten mieheni kuoleman jälkeen tein seinävaatteen kirjaillen, Apila nimisen, kudoin pohjan ja merkkasin villalangoilla.
    Oli suuritöinen, malli harsittiin kudoksen päälle, aikaa siinä meni ja surutyökseni sitä nimitän.
    Nuo perityt ryijyt ja muutkin vanhat käsintehdyt käsityöt toivon mukaan arvoisensa elämän kokevat.

    Palomalla aarteiden aarteita ja varmaan osaat ne myös mieltä rikastaen tuntea, kokea ja lapsillesi ne vuorostasi jättää.

    Nuo lepotauot ovat hyvästä, kuten Eliaanakin kerrot, minulla siivous venyy juuri näiden lepäilyjen vuoksi, mutta kiirettähän ei ole.
    Olen jopa ylpeä, kun urakkani aina saan tehtyä ja voi sitä nautinnon tunnetta, kun joka nurkka on puhdistettu, tuuletettu ja puhdas vuode odottaa saunan jälkeen, se on liki juhlaa;)

    Tuolla surulla on suurikin osuus sairastumiseen, demeter, jos kuolin kutsuja tulee useampia ja läheisiä poistuu kuvioista jättää se surun, mikä vie voimat, tilalle tulee toivottomuus, vaikka tietääkin, että kuolema on jokaisen edessä.
    Muistelen miten itseltäni lyhyessä ajassa putosi paino 10 kiloa.(on tullut takaisin monin kertaisena)
    Kaksi vuotta kamppailin ikävissäni, sitten lääkärin apuun turvauduin ja siitä sitten pikkuhiljaa elämä alkoi maistua.
    Taitaa olla niin, että aikansa vie sureminenkin ja jopa vaivat lisääntyvät.

    Ano 10,57 kiitos tiedosta, minä en ole tiennytkään tuollaista mahdollisuutta.
    Näin se tieto kulkee nojatuolinkin kautta, hyödyttäen monen epäselvyyksiä.
    Itse en suuremmin ole pettymystä tuntenut noihin terveyspalvelujen suhteen, mutta kuunnellessa apua tarvitsevien kommentteja, niin uskomattomilta aina tuntuu.
    Tyytymättömyys eikun kasvaa, hallitus viisaudessaan keinoja asioiden hoitoon kertoo, todellisuus sitten vastaan tulee melko tylynä joillekin.
    Aika yleiseksi jopa vitsiksi on tullut kehotus ota Buranaa ja lepää.

    Tänään liputetaan kaatuneiden muistoksi, sopii tämän päivän mietteisiinkin.
    Kaikesta huolimatta, elämä kantaa ja antaa tilaa kauneudelle ja toisillemme.
  5. Istahdin lepäämään ja tämä koneen tuoli on aina valmiina.

    Kelan kautta maksetaan korvauksia, hallituksen ja eduskunnan hyväksymän lain mukaan.
    Nyt lukemani ymmärsin, että noin kolmen % vähennys tukikorvauksiin.
    En tarkemmin lukenut, mutta koskettaa osin myös opiskelijoita.

    Tuo työn vastaanottaminen on kyllä totta, onko yleinen mielipide ja käytös vienyt siihen, että siistijän ja monen muun halpapalkkaisen työn arvostus on kadonnut.
    Työn arvostus olisi nostettava kunniaan kaikilla aloilla, nuoremme ei aina jaksa, ei ehkä vanhemmatkaan kuulla halveksia ja vähätteleviä lausuntoja.
    Oikea suuntahan olisi, että jokainen itse toimeentulonsa kattaisi, näin ei kuitenkaan syistä ta toisista ole ja tukemista tarvitaan.
    Antakaamme kiitosta meitä palvelemille siivoojille ja toisille matalapalkka työllä elantonsa hankkivia, jos ei siivoojia olisi, hätä jo aikamoinen..

    Nyt tämä siivooja jatkaa lattian pyyhkimistä, edellinen tauko oli imuroinnin jälkeen, näin vanha töitä tekee;)
  6. Lukaisin viestisi uudelleen ja ei mitään harmia minun mielestä siinä ollut.
    Asiallinen ja selkeä oli sanomasi, siihen minäkin pyrin, ei joka sanaa jaksa miettiä, mitä se toisen aivoissa saa aikaan.
    Hyvän tahdon ja sydämellisyyden aina aistii, tulipa ne vaikka kitkerämminkin esille.
    Noista autopalveluista en ole kuullutkaan, se on hyvä idea, eikä kai vie kuin kuljettajan ja hoitajan palkan ja bensalaskun verran euroja.
    Pahoillamme emme ole näin kauniin keväisen päivän vuoksikin, toivottavasti joka paikkaan aurinko löytää.
  7. Huomenta kauniiseen ja hvvin hiljaiseen lauantaiaamuun, on todella hiljaista, pysähdyin katselemaan tuota puistikkoa, se kellanvihreä väri ihan silmille hyppäsi, meinaisi puuhasteluni keskeytyä, kun niin nautin näkemästäni,
    Vävyni issias tuli siihen pisteeseen, että ensiapuun oli mentävä, sieltä komento terveyskeskukseen, ei ensiavussa mitään tehdä.
    Terveyskeskuksessa sitten antoivat lääkkeen mikä pienen hetken perästä karkotti kivun.
    Kysymys herää miksi ei heti ensimmäisellä käynneillä tätä lääkettä annettu, koska kipu oli todellinen.
    Taas asia mikä kysymyksiä herättää, maalaisjärki ei vastausta löydä.
    Yksikertaisesti hoidettava asia, tehdään monimutkaiseksi, no ei tästä sen enempää

    Kiitos ano puolustuksestasi, itse taas väärän asian esiin toin ja siitä nuhteet sain, ihmettelen joskus miten kaikki mitä yritän asiallisesti kirjoittaa, todetaan vääriksi, tulee todella mieleen, että jollakin on kovasti kiukkua minua kohtaan.
    No näinkin saa olla ja en minä enää ihan pienestä loukkaannu, tuon inttämisen myönnän ja yritänkin olla vastaamatta, mutta aina siihen sorrun.
    Tulee tunne, että huonosti asian tuon esille, mutta jos minun ajatukset noin paljon väärinkäsityksiä tuo mukanaan, voi syy olla muissakin.
    Keskusteluahan tämä onneksi kuitenkin on, tai siis mielipiteitä, niitähän kaivataan.
    Toki saa arvostellakin, myönnän olevani useinkin väärillä poluilla.

    Eliaanan esitys tuosta palveluautosta toisi varmaan moneen paikkaan apua, se olisi kehiteltävä idea, toimisi kuten kauppa ja kirjastoauto.
    Sinulla nuo puuhastelut juuri niitä, joita minäkin aiemmin tein ja nyt niitä ikävöin, hienoa, että hyvä naapuri sinulla, apuun tulee, kun tarvitset, tätä tämmöistä apua olisi hyvä kaikkien hyvä jakaa, jos tilaisuus siihen tulee.
    Tuo auttaminen on ehkä vähentynyt, ihmiset pelkää tulla liian lähelle ja pelon ymmärtää, kun lukee näitä palstoja, täälläkin aina hyökkäys on odotettavissa.
    Voin kuvitella elämää Väinösi kanssa, sitä jopa kadehdin hyvällä tapaa tietenkin.
    Onnea uudelle veneelle, tappi on muistettava hyvin kiinnittää, ettei rantaan uimalla joudu tulemaan;)

    Taas luin Kelan kouran velottavan tuista, mitkä apua tarvitseviin kohdistuu, mutta enpä anna aihetta mielipiteineni, mitään apua ei siitä olisikaan.

    Jospa tuli taas aihetta vaikka moittimiseen, tai ei sitten sen kummempaan, kirjoitin mitä kirjoitin.
    Nauttikaa täysin siemauksin kauniista kesäisestä päivästä, kyllä se jo kesältä tuntuu.
  8. Sovitaan niin, että olen väärässä, kun puhun ambulansseista ja niiden riittämättömyyksistä, toisten tietoihin puhumiseni liittyy.
    Mielestäni en "kiukuttele" ja ambulanssia olen yhden kerran tähän 87 vuoteen tarvinnut, kun putosin hammashoitolan rapuilta alas ja pääni iskin rautaralliin.
    Matossa oli reikä ja kanta tarttui reikään, korvauksia en anonut, vaikka olisi ollut mahdollista.
    Yksitoistatikkiä laittoivat otsaani, jospa nämä "kiukuttelut" vaikka siitä iskusta johtuvat
    Toisekseen minun kiukuttelutkaan ei asiaa muuksi muuta, euroja ei riitä parempaan, mutta ei sekään auta, että olemme katkeria toisillemme, asuinpaikkaa ei terveyskeskusten vuoksi valita, kyllä se työn saanti sen määrittelee.
    Kyllä julkisen terveydenhoidon perässä kuljen, voihan sitä joku kuvitella, että hyvätuloinen olen, mutta luulo ei ole tiedon väärti, näin vanhat sanoivat.
  9. Huomenta, viikonlopun alkuun. mukavan tuntuiseen aamuun
    En katsellut viisuja, en pelejäkään.
    Kuulin radiosta, että finaaliin pääsi Erikakin, ei minun suosikki kuitenkaan, ei kuitenkaan suurempi harmi tuokaan asia ole, paljon suuremmat on huolen aiheet.

    Menin eilen silmälaseja korjauttamaan ja enkös vaihtamaan sankoja ruvennut, jostakin syystä en tykännyt ostamistani sankoista ja nyt halusin vaihtaa.
    Onnistuihan se, lisä euroja toistasataa joudun vaihtamisesta pulittamaan, parin viikon jälkeen saan tykkäämäni lasit.
    Aika turhamaisena itseäni pidän, kun vaihdon pyysin, mutta olisi se koko ajan vaivannut, kun en tykännyt edellisestä ostostani.
    Meinaa vähän harmittaa tuo erotuksen maksaminen, mutta kerranhan se kirpaisee.
    Kyselin silmälasien, vanhojen keräämistä, ei kerätä sekajätteeseen vaan lämpöä antamaan oli vastaus.

    Demeter, perinteitähän meidän pitäisi jälkeläisille kertoilla, pitäisi kertoilla esineiden ja muun perinteen arvoja kaikkea entisestä, menneestä elämästämme.
    Minä kaihoten katson ryijyä seinällä ja oma tekemiä asioita, joita on kertynyt matkan varrelta, osa myös itseni hankkimia.
    Esimerkiksi ryijyä ei kukaan halua seinälle ja kuitenkin siihen on tuhottu monia iloja ja suruja sitä tehdessä, sen tekemisen tarina olisi tuotava tietoon.
    No kuulin radiosta eilen, että ryijyjen arvostus on nousussa, toivottavasti kaikki vanha arvonsa saa.
    Olen yrittänyt kertoilla vanhoista tavaroista kotonani ja niiden arvoa korostanut, ei tunnu kovinkaan paljon kiehtovan.
    Minulla on hyvin vanhoja kirjoja ja numeroitujakin jokunen, niistä olen puhunut, pölypesiksi on tulkittu.
    Olen luennoinut huonekaluista kertoen miltä ajalta ovat ja vanhoja astioita, joita kotoani itse haalin.
    Historian havinaa minulle, nykyihmiselle jotain aivan muuta.
    Poikani on vähän minun aatosten mukainen, hän haalii matkoiltaan vanhoja huonekaluja ja muuta mielestään vanhaa säilyttämisen arvoista.
    Pitäisi kai antaa perisi ja antaa jokaisen aikakauden omiaan arvostavan.
    Minulle yksi vanha kulho, mikä on Arabian vanhaa tuotantoa, tuo mieleeni äidin, kuinka monta kertaa hän nostikaan kulhon pöytään tarjoten jotain vähästä aikaan saanutta keittoa.
    Tai seinälläni oleva 100 vuotta vanha kanavatyö, jonka itselleen arvokkaana pitänyt tätini lähetti sotaa pakoon Helsingistä luoksemme, nyt taulun koira tuijottaa minua ja muistot herättää.
    Näistä kaikista haluaisin kertoa ja siirtää jälkeläisilleni osuuden menneisiin.
    Eihän minulla mitään tosi arvokasta ole, mutta silti kertomista riittää.

    Tekemisen puutetta ei Eliaanalta puutu, onhan se selvääkin, kun monessa paikassa asustaa.
    Tällä hetkellä touhua, mutta puuhastelun jälkeen on ihana soudella ja nautintoa tuntea, sieltä järven hiljaisuutta kuunnellen ja ihastellen.

    Tuosta liikkumisesta minäkin aina kuulen, mutta joskus ylivoimaista on sitäkin tehdä, kun ei vaivat sitä salli.
    Kaupalle tästä kohta lähden minäkin ja pieniä pätkiä kävelen ja sitten huilaan, henki ei kulje ja jalatkin meinaavat kapinoida.
    Sinnitellään vaan eteenpäin Hurskainen.

    Ano olit sitä mieltä, että ei kannata vaikertaa, ei kaikille voida päivystyksiä antaa, asuminenkin pitäisi näin sieltä etelän suunnasta ottaa.
    Mitenkä kävisikään, jos kaikki nämä muutamat sadat ihmiset kaikki sinne palvelujen perässä muuttaisi?
    Ei taida olla muutamista sadoista kysymys vaan kymmenistä tuhansista, tulisi siitä mittava pääkaupunki seutu, olisiko se hyvä ratkaisu?
    Eikös myös päättäjien toivomus ole, että pidetään koko suomi asuttuna, näin ollen niitä palveluja täällä muuallakin tarvitaan, eikö vaan?
    Veroja maksamme samojen kaavojen mukaisesti, kai oikeutta olisi myös palveluja saada, ainakin jossain määrin.
    Ihmishenki on täällä mielestäni yhtä arvokas kuin siellä ruuhka suomessa, vai eikö näin olekaan.
    Tätä jakamista kaiken elämisen kanssa joudumme hyväksymään, toivoa kuitenkin soisi, että ihmishengellä ei leikittäisi.
    Tasan ei koskaan asiat mene, mutta toivoa kuitenkin pitää olla tasa arvoisuudesta.

    Nyt taas pitkälti kertomaa kertyi, mutta lyhyesti en osaa mitään sanoa, joten jaksakaa.
    Kivaa viikonlopun alkua.
    ,
  10. Niinhän se on joka puolen, mistään edusta joka on saatu ei tykätä luopua ja oppimista se tämänkin asian kanssa.
    En kyllä muuttamaan ala, koska ei minulle niin akuutti edes ole, yleisesti vaan puhuin.

    Toinen asia, eikö olisi kaikille hyväksi saada maata kattava terveyden ylläpito laitos.
    Hyvinvointialueiden päättäjät on valittu äänestäen, nyt sitten heiltä kaikkea hyvää jokainen vaatikoon ja hallitus kun määrärahoja antaisi tätä toteuttaa.
  11. Tuota en tiedä, mutta lukenut olen lehdistä, että kahdella ambulanssilla vaikeutta syntyy, jos ajoa enemmän kertyy, mikä on odotettavissa, kun Kuopioon on mentävä.'.

    Varmaan asukkaiden määrä on ratkaiseva sekin.
  12. Huomenet, edelleen sateisesta Savosta.
    Eipä haittaa, hyvä on sisällä olla ja katsella ulkomaailman tapahtumia.
    Enpä nyt kuitenkaan aina ikkunan edessä istu, tässä kirjoitellessa näen naapuritalon ovesta tulijat ja sisään pyrkivät.
    Tuttuja aika moni ja rollaattori kävelykumppanina monella ja aina vaan sitä käyttäjät lisääntyy.
    Istutusten laittaminen tänään näkyy olevan puuhana, talkoilla sen tekevät, he jotka jaksavat.
    Meidänkin talossa taas suunnittelevat amppeleiden laittoa, viimeksi ehti yhden yön olla, kun kukat vietiin, nyt kehotin rautalangalla kiinnittämään, että aikaa vie niitä irti ottaa, ehkä ohikulkijat sen siten huomaa.
    Näin täällä "tuppukylässäkin" näitä harmin aiheuttajia löytyy.

    Ano 13,11 niin on kuin sanot, lääkäriä ei kovinkaan helpolla saa, mutta hoitajat kyllä yrittää auttaa parhaansa mukaan.
    Ambulanssin puutteesta en ole kuullut, onko saaneet lisää niitäkin, ja onhan se täältä hyvinvointialueiden euroista tingittävä, että riittää sinne etelän keskuksiin.
    Yöpäivystyksen menettämistä suremme, siinä juuri se tulee kysymykseen riittääkö aika ja löytyykö se ambulanssi siihen oikeaan hätään ja 80 kilometrin päähän potilas jaksaa, tiedän, että pidempiäkin matkoja joutuu potilaat kulkemaan apua saadakseen.
    En tiedä mikä on Kuopion Yliopiston tila, mutta uskon siellä tehtävän tunnollista työtä opiskelun kanssa, aivan kuin muissakin samankaltaisissa tehdään, sairaalan osalta kaikki hyvin, hoitoa annetaan, mutta pelko siitä, että miten sinne hoidettavia mahtuu.
    Eipä taida minun arvioinnit ja ihmettelyt asiaa auttaa.

    Demeter pohdit noiden lastenlapsien vieraantumisesta "maailmanmenon mukaan" näin se varmaan on, se etisen aikainen mummola ei enää samana toteudu, onko syynä sekin, että olemme mukana liian kauan, siis jo sukupolvet kertaantuu ja siitä johtuu mummoloinen läheisempi yhteyden pito.
    Nuoremmat eivät meitä näin vanhoja jaksa muistaa, oma mummola lähinnä jokaisella, hyvä niin, sydämissä kuitenkin kaikki ovat ja harvemminkin muistaminen lämmittää.
    Uskon, että jotakin hyvää ja ominta jätämme heille kaikille.

    Tuo pilvenreunalla tapaaminen on meillä kaikilla toivossa, omat läheiset uskon minäkin kohtaavani Hurskainen.

    Tuo oman kodin omistaminen antaa varmuutta elämän sujumiseen, mutta voi tulla sekin ikävyys eteen, että ei enää jaksa, silloin on yhteiskunnan vuoro astua mukaan ja hoitaa elämämme loppuvuodet, toivon, että näin tapahtuu ja saamme rauhallisen ja hyvän elämämme ehtoon.
    Olen sitäkin mieltä, että onni asuu jokaisella siellä, missä mieli viihtyy, tutut näkymät ja hyvät ystävät, mitä muuta ihminen enää kaipaa.
    Kulkurin kanssa samaa mieltä, kun itse kulunsa maksaa, voi elää juuri niin mitä mieli halajaa, toisilla paikalla pysyminen on vakuutta, toisille matkalla oleminen elämää.

    Aivan ihanaa on, kun pystyy elämänsä omien haaveiden kanssa toteuttamaan, kuten Eliaana kertoi, minulla sama ajatus, se että ikävöin mökkimaisemiani on totta, mutta on ajateltava voimiaan, en enää jaksaisi sitä hoitaa, totuuskin on huomioon otettava.
    Joka päivä kiitän olostani, jaksan laittaa kukkia parvekkeelle ja oman elämäni hoidan itse, kun voimat siihenkin loppuu on hyväksymisen paikka.

    Mukava on tätäkin kautta apua saada noihin kiemuroihin mitä nämä uudet ajat vaativat.
    Kovin vaativaksi yhteiskunta menee joka asian suhteen, nyt olisi hallittava niin suunnaton määrä näitä tietokoneella toimivia asioita, sormi siinä suuhun menee useinkin.
    Apua on pyydettävä rohkeasti, ei meidän ikäluokan ihmisten tiedon puutetta voida syyttää, emme ole aiemmin näitä asioita kohdanneet.
    Apua on pyydettävä ja sitä on saatava.

    Jospa kuitenkin voisimme iloa tuntea ja sitä toisillemme jakaa, ymmärtää ja rohkaista, elämä kantaa.
    Hyvää torstai päivää.
  13. Näinhän se, missä koti ja elämä on ollut, sen jokainen omakseen tuntee.
    Minä olen täällä syntynyt, hiukan muutakin kokenut, mutta hyvä on asua "tuppukylässä" kun ei suuret vaatimukset ole.
    Onhan meilläkin teatteri ja hyvä onkin, museoita, tapahtumia , mainitsen lasten yhden. Vekara Varkauden, joka vuodesta toiseen lapsia kerää runsaasti yhteen.
    On lohikoski keskellä kaupunkia ja paljon muuta luontoa kierrellä.

    En toki tarkoita, etteikö hyvä olisi asua joka paikassa, kun on koti missä asua.
    Tämä aihe tuli radion välityksellä mieleen, kun kuulin, että asunnon vaihtoa jossakin joutuu tekemään, koti liian kallis yhteiskunnan avustusten piiriin. Mistä löytyy halvempi jo asuntopulasta kärsivälle kaupungille ja niille asiakkaille, mitkä käskyn saivat, pelottavaa.
    Tuskin Kela niitä asuntoja tarjoilee.
    Onnellinen saa olla, kun omistaa asunnon, ei ainakaan kukaan ulkopuolinen voi pois ajaa, ellei muuta ilmene.
    Ollaan onnellisia me, joilla pysyvä koti on ja siellä viihdymme.
  14. Vesisateinen aamu, hyvähän se on luonnolle, lämpö vaan hiukan laskee, mutta kyllä se siitä muuttuu ja kesän tuloa ei voi estää.
    Minun pitäisi silmälasiliikkeeseen mennä, uudet lasini ei oikein asetu tukevasti paikoilleen, pieni kiusa, mutta kysyy hermoja sekin, kun aina joutuu kohentamaan.
    Sateen syyksi laitan, jos en sinne mene, olen kyllä lähtemisen suhteen tullut tosi laiskaksi.

    Noita asuntojen hintoja olette pohtineet, totta se on, että tämän tapaisessa muutto kaupungissa ei asunnot kaupaksi käy, onneksi paluu muutto on lisääntynyt.
    Rauhallinen on taloni ja sekin etu, että on keskellä kaikkea, autoa ei välttämättä tarvitse.
    No en ole kyllä myymässäkään ja minun jälkeen harmi siirtyy lapsilleni, tytär kyllä voisi jälkeeni tähän muuttaa, asuvat rivitalossa poikansa asunnossa ja on hieman syrjässä.
    Mökillä tosi paljon asustavat, tämä helppona talviasuntona kävisi.
    Enpä tuosta huolta kanna.

    Kuulin radiosta miten Kela lähettänyt suurelle määrälle, siellä Turun puolessa ainakin, kehotusta etsiä halvempi asunto, avustukset pienenevät, ei helppo homma sekään, mistä niitä halpoja asuntojakaan löytyy.
    Täällähän niitä olisi tarjolla, vaikka ei täälläkään halpaa vuokralla asuminen ole.
    Mitä vielä ehtiikään näkemään, asuuko ihmiset lopulta veneen alla, tässä meidän hyvinvointivaltiossa.
    Kaikesta huolimatta, olen tyytyväinen nykyiseen elooni ja en vaihtaisi suuresta rahastakaan sinne ruuhka suomeen.
    Elämäni on vaatimatonta, asuntoni kuin muunkin elämän suhteen, ei omaisuuksia, ei rahaakaan kuin välttämättömään, tasapainoinen elämä, sovussa ainakin itseni kanssa olen.
    Tämä nykyinen elämän sujuminen ei kaikilla näinkään hyvin suju.

    Älähän nyt kovin rajusti elämän menoasi muuta, malta pienin askelin edetä korpikirjailija, vahinko voi sattua pienenkin väärän toimen kanssa.
    Vävyni sai issiaksen riesakseen ja arvaa miten sekin menoa hidastaa. pelkkää Panadolia vaan lääkäri ohjeisti syömään, tuokin vaiva ikuinen harmi on, sen olen saanut kokea minäkin.
    Minä yritin omien kokemusten kokemuksilla ohjeistaa, hyvin vähän siihen vaivaan apuja on.
    On muuten kumma, että juurikin kesällä tämä vaiva iskee, minullakin aina paheni heinäkuussa, liikettä tämäkin vaiva vaatii kivunkin aikana, hissutellen ja sitkeästi.
    Niinkin on sanottu, että vaikeudet on voitettaviksi tarkoitettu ja olen reilut 30 vuotta tämän vaivan kanssa selvinnyt.
    Väliin onneksi helpompaa ja sitten taas hammasta purren.

    Pohdinnat tänä aamuna hieman alavireisiä, mutta ohi nekin menee, kun aikaa annetaan, kaikkea iloa kuitenkin toivotan.
  15. Niinpä voi olla.
  16. Huomenta aurinkoiseen ja melkoisen kesäiseen lämpötilaan.
    Kivalta tuntuu ajatus kesästä ja lämpimästä ajasta.
    Kesä tuppaa jäädä niin lyhyeksi, kun joudumme odottelemaan sään lämpenemistä, sitten, kun kesä tulee, vähän aikaa ja alkaa sää muuttumaan kosteaksi, iltaisin kaste viilentää ja pimeys kasvaa, no turhaapa nyt tätä pahoittelen, kun kesä on vielä hyvällä puolen.
    Paljonhan niitä toiveita kesään kertyy sään lisäksi, lomat odotuksissa ja kaikkea vaihtelevaa, meidän vanhojen toiveet typistyy terveyden ympärille.
    Yhtä lomaahan se on sekin, jos ei paikkoja kolota.

    Nuo kolotukset mistä Hurskainen kerrot voivat hyvinkin johtua säästä, sen kosteudesta ja viileydestä, villasukat jalkaan yöksi saattaa jopa auttaa, minä nukun sukat jalassa, suonenveto on vähentynyt.

    Liekko älä hätäile muistin katoamisesta ja dementian tulosta, aika yleistä on jo ikä-ihmisllä, muisti pätkii minullakin.
    Vuosi sitten tehty muistitesti oli hyvä, nyt olen huomannut juuri nimien katoavan, aikojen perästä sitten tulevat.
    Tätä kirjoittamista pidän hyvänä muistin yllä pitämisenä.
    Pysy vaan jalkanaisena, älä pyörää enää kaipaa, sillä kaatuen saa isotkin vahingot aikaan.
    Ihana kuulla, että olosi on onnellinen, suurelta osin minullakin.

    Paljon on selvitystä tullut noista eläke asioista, perinnöistäkin, omana kokemuksena voin kertoa, että lapset puolet perivät isänsä jälkeen, mutta kun asunto on perikunnan yhteinen ja en ole muuttanut kuin yhden kerran ( jos ei oteta tuota harha askelta naapuritaloon, silloin ei asunto kaupaksi mennyt) ja lapset eivät silloin osuuttaan vaatineet, verot joutuivat osuudestaan maksamaan.
    Minulla oli se asumisoikeus ja eivät sitä evänneet, missään vaiheessa.
    Joskus harmittelen ,etteivät myyntiin asuntoa vaatineet, korkoa ei nykyisellään kasva, asunnot niin huonosti kaupaksi käy.
    Ehkä lähempänä on myynti mahdollisuudet, kun ikäni loppuun kasvaa, heille kaikki sitten jää , kun aika koittaa.
    Hyvin sekavaa on nuo eläke kuin perintöasiatkin, ei niihin jaksa keskittyä.

    Katselin naapuritalon kaupasta tulleen naisen kiikkuun nousemista, se on vaikeaa, minäkin mihinkään liikkuvaan en meinaa päästä, tasapaino on hukassa ja rappuun astuminen vaatii jostakin kiinni pitämistä.
    Muistan äitini ihastelleen, kun tuolilta alas hyppäsin, että voi miten olet ketterä, nyt voin samoin sanoa nuoremmille, itsestään selvää ei tuokaan asia ole..

    Taas ihan suunnitelmaton päivä edessä, en millään keksi mitään tekemistä, en sukkiakaan viitsi aina neuloa.
    Hyväksi on kyllä olla tekemättäkään mitään, on nuo niskat jumissa, kuten liekkokin kertoi, pitkään neulottua ei meinaa ilman kipua selvitä.
    Kai se ilta eteen tulee, vaikka vaan istuskellen, ristisanat voisi olla hyvä idea.
    Mielekästä ja kesäistä päivää teille ystävät.
  17. Huomenta taas liputuspäivään, Snellmanin päivää liputamme.
    Eilen jälkipolveni muistivat jokainen, poika soitti Hampurista, tytär mökiltä, heidän lapsensa Kuopiosta, Lahdesta Ruotsista ja pojan nuorin tytär kävi perheineen, siinä olikin elämää, kun kolme melkein samanikäistä touhusivat, ihania pieniä.
    Iso- sisko nelivuotias kaksi vuotiaita kaksosia hoiti ja hoosasi.
    Lahdessa asuva tytär tulee sitten, kun koulut loppuvat, ostivat talon juuri ja muuttopuuhia paljon, vasta viikko sitten tuli Espanjasta, oli luokkansa kanssa opintomatkalla viikon.
    Sattui juuri se sähkökatkos, mikä Espanjan pimensi.
    Poikani kumppani pääsi eläkkeelle, kai sitä juhlistivat, vaikka aina tuntuu halu matkustamiseen olevan.
    No juhlat on juhlittu, kukin tahollaan ja seuraava arkipyhä meneekin loppukuulle.

    Minulla vielä pari vuotta haudanhoito sopimus voimassa, ehdinkö vielä itse maksamaan eteenpäin, jos en muistutan lapsiani sen hoitamaan, saavat olla sitten huoleti,käyvät jos käyvät haudallani.

    Istutusaikahan se on puutarhatöissä, minä pelkästään enää kastelua hoidan, kun kaikki viljelmäni tehty.
    Hyvin kukat selvisi kylmästä ajasta ja perunakin sangossa taimella, sitten juhannuksena oman maan perunoita, kunhan ei kävisi niin kuin viime kesänä, vartta paljon, ei yhtään perunaa.
    En varmaan ainoa viljelijä ole, jolla näin käy.

    Kiitos rusteeni, osani onnitteluista otan, kiitos.

    Kiitos ano 10,14, sitä herkistyy aina tälläisinä päivinä itsekukin, olenkin ovin herkkä itkemään, vanhemmiten on kyyneleet vähentyneet, mistä sekin johtunee, kovettuuko sitä?

    Tuo perhe-eläke lasketaan varmaan Kelassa, en tiennyt sellaista olevankaan, hyvä apu yksin jääneelle, vaikkakin kyllä sen kumppanin olisi mieluummin pitänyt.
    Onhan tätä yksinelämistä jo 25 vuotta ollut, sujuu välillä hyvin, väliin sitten ikävä iskee.

    Nyt sitten on taas La Pomesa päivä, niin ne viikot vierii, kohta keskikesä, sitä odotellaan ja päivä kerrallaan edetään, hyvää viikonalkua kaikille.
  18. Oikein mukavaa ja leppoisaa Äitienpäivää .
    Liput liehuvat lapset kiirehtivät onnittelemaan omaa äitiään, isomummejaan., äitiyden sanoma ilmassa leijuu.
    Kysymyksiä herättää juhlapuheet ja lapsien iloiset tervehdykset.
    Olenko osannut olla äiti, sen kaiken ymmärtämisen ja rakkauden tarjonnut, se mielessä herättää kysymyksiä, äidiksi ei synnytä, se opitaan lasten kautta, rakkauden syntymässä mukaan tullen.
    Kaikki se rakkauden määrä, mitä äidit parhaimmillaan kantavat, ihmetellä täytyy, miten paljon sydän kestääkään.
    Itselleni herää kysymyksiä, olenko ollut hyvä äiti.
    Kasvattaminen on jäänyt, huolenpidon eteen olen töitä tehnyt ja vielä nyt, heidän jo omia perheitään hoivaten, huoli kaikesta mukana kulkee.
    Lapseni saivat tyytyä aika vähäisiin tarpeisiin, vaikka yritinkin toiveitaankin täyttää, nyt heiltä kysyessä miten lapsuutensa kokivat, hyvin oli toiminut, mitä ei ollut sitä ei tarvittukaan.
    Lapseni on selinnyt hyvin maailman myrskyssä, heidän lapsensakin kaikki pärjänneet, nyt näistä pienemmistä monta mummia ja ukkia huolehtii, eiköhän rakkautta riitä heillekin.
    Ajattelen, sydämestäni lähtevän toiveen joskus toteutuvan, että kaikille lapsille riittäisi rakkautta, se on kuitenkin melkoinen aarre, ilman vanhempia ja rakkautta elämä ei ole lähtökohdiltaan hyvä.
    Miten monien äitien, isienkin sydän tuntee tuskaa tänäkin päivänä, sodalta ja maailman pahuudelta ei jaksa auttavaa kättä ojentaa ja rukouksetkaan ei aina kanna.
    Kuitenkin äidit, nuo voimissa väkevät, jaksavat huolta kantaa ja apua antaa silloin kun siihen mahdollisuudet tulee. äidin rakkaus kantaa.
    Näin vanhana olen yrittänyt huoleni heistä peittää ja irrottautua siitä liekasta mitä aina perässäni vedän, nyt on vuoroni katsella, kuunnella, sydämeeni syvälle heidät sijoittaa.
    Toivon, että tälläkin tapaa huolehdin ja toivon, että jälkeläiseni rakkauden jaksavat siirtää sukupolvien saatossa aina eteenpäin, minulle tuo rakkauden voima on oman äitini kautta siirtyvä myös lapsilleni ja heiltä omilleen, jatkumona.

    Tänä Äitienpäivänä nöyränä kuuntelen puheita ja mieli kevyenä otan vastaan kaiken sen, mitä tarjolla on.
    Toivon Äideille onnellista päivää ja kiitoksen mielin onnittelut vastaanottamaan.
  19. Mökille muuttivat viikko sitten, remppa alkoi jo maaliskuussa.
    Paljon joutuivat siirtelemään huonekaluja ja saunaan oli jo ikävä mökille.

    Olen kertonut, että pärjään oikein hyvin saamallani eläkkeellä, en ole koskaan hakenut mitään yhteiskunnalta, mitä ei kaikki saisi.
    Eläkkeeni ei iso ole, mutta ei ole kulunikaan, joten huolet pois ;)
  20. Aamupäivää, aurinko jo korkealla, vielä vähän aikaa vie ja sitten huipussaan, kiva on, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
    Loikoilin sängyssä pitkään miettien vaikka mitä, suunnitelmia ja kysymyksiä, tuli mieleen Konsta Pylkkänen, samoja ihmeitä kyselen itseltäni, miksi ja mitä.
    Vastauksia en kaikkiin kysymyksiini saanut, mutta tyydyn tietämättömyyteeni.
    Suunnittelu kyllä jollakin tapaa onnistuu, mutta pieniä puuhia ne ovat.

    Kyllähän jokapäiväinen kalan syöntikin kyllästyttää, mutta ongella myös minä istuisin vaikka kuinka paljon, tänään otan lohen käsittelyyn ja pari kertaa sitä nautin.
    Jos missä niin järvellä veneessä istuen ajatukset liitää.

    Täällä myös hiirenkorvat koivuissa esiin pukkaa, , tuomet ei vielä kai nupuillaankaan, mutta kauankos se vie, kun kukkaan puhkeaa, jos lämmin meitä hellii.
    Valkovuokkoja en ole nähnyt näissä maisemissa, mökillekin ne istutin, niiden levinnäisyys lienee etelämmän seudun rikkaus.
    Käen kukuntaa en ole kuullut, mutta harvinaista se onkin näin liikepaikoilla.

    Ano 14,55, siinäpä todella maisemat muuttuu, kun tuota pyöräilyä seuraa.

    Ei oikein kulttuuriväki siihen aikaa Rovaniemen markkinoita kulttuurina pitänyt, mutta suuren suosion sai kansan keskuudessa, Esa Pakarinen asui ja hautansakin on täällä minun kotikaupungissa.
    Muistan ne jonot mitkä kasvoin Esan kuin Spedenkin elokuvien katseluun.

    Onnittelut Paloma kirjasi vuoksi saamastasi huomiosta, toivotaan löytävän monen lukijan iltalukemiseksi

    Onhan noissa eläkemaksuissakin suuria eroja ja sitten kun ei ole kumppania jakamaan menoja voi jokainen kuvitella, että ei aina helppoa ole, yhden eläkkeellä on opittava elämään, velvotteita ei voi jakaa, kaikki on yksin maksettava.
    Kaikesta on selvitty, ei ne suuret tulot jne.
    Tuosta hauraudesta huomaa joka päivä uusia merkkejä, yksin kahvipaketin avaaminen meinaa tiukkaa tehdä, mutta vielä kuitenkin olen sen auki saanut.
    Haurautta huomaa muustakin, kipeytyvistä raajoista, käsivarsista, voima katoaa, puhumattakaan ihon velttoudesta, kaikki vaan on asiaa, mille emme mahda mitään, vanhaksi kaikki päästään, jos elämää riittää

    Ano 10,03 ihmettelit missä lapset on, kun apua vanhemmat tarvitsevat, ei kauankaan ole, kun sain nuhteet siitä, että tytärtäni ikkunan pesuun pyysin, siis miksi lapsia kaipaat?
    Kyllähän sitä odottaa, että lapset ainakin mukana elävät ja apua antavat, tai sitä hommaavat jos ei itse jaksa.
    Toisaalta ei lapsille voi jokapäiväistä huolenpitoa voi vaatia, heillä on omat elämät, ehkä haastavia ammatteja ja lapsia, joita kuskataan sinne ja tänne.
    Elämä on muuttunut niiltä ajoin, kun tuvan nurkassa vanhukset asuivat ja onneksi niin on, vaikka vaikeaa onkin asioista selvitä, apua voi odottaa muilta tahoin kuin lapsilta, yhteiskunta on vastuussa vanhojenkin elämästä.
    Minä olen onnellinen, kun tytär sanoo tulevansa apuun, jos tarvitsen, hän onkin eläkkeellä, joten aikaakin riittää, silti en joka hommaan pyydä, itseni tähdenkin on jotain tehtävä, kohta ei liikkumaan pääse pienitäkään hommaa tekemään, jos aina apua pyydän.
    Nykyaikaisin menetelmin rempatkin tehdään asukkaiden asumisen onnistuissa kotona, tyttärelläni on juuri putkiremontti ja asuvat kotonaan, tietenkin haastetta siinä on.

    Kukat on viety vesisateessa haudoille ja onneksi ei pakkanen niitä heti kuolettanut, kestää kauemmin viileässä ilmassa.
    Jospa jotain järkevämpää keksisin täksikin päiväksi, lohi on jo sulanut ja siitä ruokaa kohta laittamaa ryhdyn ja siitä se ilta tänäkin päivänä tavoittaa, hyvää päivää kaikille;)
    21. 2 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt