Hil-la

Hil-la profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Liittynyt 2v sitten
56 aloitusta · 913 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Ruskaa odotellessa.

Vielä kukki kukkaset,
puut vihertää.
Ilma kuulas,
syksyä ennustaa.

Kohta väreissä loistaa
lehtipuut,
kukat viimeiset kukkii,
on syyskuu.

Tuuli tuimana tuivertaa,
linnut kauaksi katoaa.
Ruskasta kumminkin iloita voi,
vaikka laulu
ei lintujen enää soi.

Luonto käy lepoon
ansaittuun,
taas uudelleen heräten
- uuteen kevääseen.

Näin vierivät vuodet,
kesästä syksyyn,
ruskasta talveen, pakkaseen.
Kunnes uusi kevät
taas alun antaa.
Näin vuodesta toiseen-
jatkamme matkaa.

Kirj. 1.9.2008
Kaunista keskiviikkoaamua ja Ilmi juhlii nimipäiväänsä, aika harvoin kuultu nimi onkin.
Mihin meni kesä ja mitä mieleen jäikään, no vielähän kesän rippeet on käyttämättä, mutta kyllä se jo syksyiltä sää tuntuu.
Talveen varustautuminen vauhdissa monilla, niin minullakin.
Varmaan joillekin mieleen tulee kysymys, miksi yksin asuvakin niin paljon talveen varustautuu, no syy on ihan yksinkertainen, helpotan talvikelissä kaupassa käyntiä ja kärrin vetämistä lumihangessa.
Onhan siinä toinenkin etu, hinnat ovat sadon runsaimmillaan ollessa kohtuullisia, eikä tarvitse ulkomaalaisiin tuotteisiin niin usein turvautua.
Säilökää ihmiset, jos siihen mahdollisuuksia on, marjat ja sienet taatusti kotimaisia, kun ne metsästä hakee.
Torilla on ilo käydä ja nähdä ne pöytiä täyttävät marjat ja muut kotimaiset tuotteet.
Jos sää sallii, kahvit ryypätä ja tuttavat haastattaa.

Palomakin kertoo noista oman ahkeruuden sadosta ja vesi kielelle tulee, kun ajattelen omenia, jotka omassa pihapiirissä kasvaneet, muistan Ramoonan aina lajikkeista kertoneen, missä Ramoona lienee, ei aikoihin ole piipahtanut, hänen kuvauksensa matkoistaan ja pihansa kauneudesta, kertomansa aina elävän kuvan mieleen toi.
Omenia minäkin odotan tutulta ystävältä, aina kassillinen omenia tulee.
Kaunista on varmaan siellä teilläkin Paloma.

Ano 00059, eikös olekin mukava lukea MdK rikasta kertomaa elämänsä kulusta, nokkeluudesta millä elää vielä vähän vanhempanakin, kaikesta selviten.
Tuollaista elämää ei kaikilla ole ollut, niin paljon on nähnyt ja kokenut, vielä huumorilla höystäen meille kertoo.
Kirjoitukset viestii elämän kokemusta ja iloa millä hän elämäänsä jatkaa, kiitos MdK.
Pitääpä katsella löytyisikö täältä tuota ruusunmarjajauhetta, mieli tekisi kokeilla.
Kyllä sitä aina aamuisin minäkin virutteluni laistaisin, mutta hyödyksi olen kokenut, en uskalla jättää väliin, kukaan ei puolestani sitä tee ja eihän apua minulle siitä koituisikaan, itse vaan sitkeästi jaksan.
Silmäpolille minäkin kutsua odotan, luomi hankaa silmää ja se pitäisi korjata, en vaan ole saanut itseäni asiasta kyselemään, reilut kolme kuukautta sitten lähete meni, kutsua ei vaan kuulu.
Saamaton olen näiden hoitojen ja testien hommaamisessa.

Kuuntelin taas kerran radion kertomaa siitä, miten opettajien on vaikea lasten kanssa toimia ja miten vanhemmat painostavat opettajia aina vaan mahdottomimpiin toivomuksiin.
Nyt jo opettajien pitäisi kotiin mennä lapsia herättelemään, kun vanhemmat ei saa lasta heräämään.
Aikoihin on eletty, miten tätä hyyssäämistä onkaan tähän pisteeseen saatu?
Sääli vanhempia kohtaan, jos tämäkin asia laajemmalle leviää.
Myös ruokailusta puhetta oli, lapset eivät syö tarpeeksi terveellistä ruokaa, huoli sekin maailmassa, jossa ihmiset nälkään kuolevat.
Jossakin on menty pieleen, missä, kuka sen kertoo.

No päivä on hyvällä alulla, jospa sitä yritän minäkin jatkaa ja jotain aikaan saada.
Nauttikaa kesän rippeistä, vaikka marjaan mennen, marjoja on paljon, näin kerrotaan.
Huomenta vähän kuivemman näköiseen tiistaiaamuun, sää viilenee jo vauhdilla, mutta luultavasti vielä elokuun kuutamoita tarkenee ulkona seurata.
Muistona, tietysti taas on minulla tuo kuunsilta, mitä pitkin olisi mukava ollut kävellä, mökilläni yksin istuen tummenevaa iltaa vietin ja järvi tyynenä tämän sillan mahdollisti, mielen haikeaksi veti.
Nyt ei enää kuunsiltaakaan pysty ihailemaan, mutta muistoissa kuitenkin elää.

Noista ilmansaasteista vielä, ei taida kaupunkien kasvatuspaikatkaan saasteelta säilyä, kauas pitää mennä, että mahdollista puhdasta ruokaa voisi saada.
Mikä osuus onkaan näiden ilmassa leijuvilla saasteilla terveyden tilaan, noin yleisellä taholla, paljonhan niitä tutkitaan, mutta paljon saamme kaikkea mahdollista sivutuotteena kaloissa ja kasveissa ja karjan syövän heinäkin mukana.
Onneksi ei kaikkea tiedä, hyvillä mielin maksetaan hyvä hinta ja syödään mahdollisia sairauksia kehoomme, tätä tämä elämä hyvinvointi suomessakin on, puhumattakaan kehitysmaista, joissa ei ruokaa,sitä saastunuttakaan jokaiselle päivälle riitä.
Seuratessa median välityksellä elämää rahan kanssa, tulee mieleen kysymys, missä onkaan ihmisyys, se halu jakaa elämän yltäkylläisyyttä.
Ano 00057, tuopa herättää mietintää, lyhyt se on ihmisenkin taival, mukaansa ei mitään keräilyn tuloksia saa.
Toivon, että paraneminen edistyy.
Tuo on jossakin tiedoissa noin todistettu, apinoiden jälkeläisiä olemme, mahtaako apinat kaiken vertailun hyväksyä?

MdK on saanut varastonsa järjestykseen ja turhat tavarat odottavat tulevaisuuttaan, roskiin vai kirppariin?
Olen laittanut vaatteitani pieniin muovikoreihin, mutta jotenkin huonosti" istuvat" hyllyillä, ei niin siistiltä näytä kuin toivoisin.
Pitää katsella jospa löytyisi sopivampia koreja kaupasta, komerot on vanhan aikaisia, syviä ja kapeita.
Helpottaa paljon jos saa komeroiden sisukset siisteiksi, näin kaikilla oma paikkansa.
Ostatko ruusunmarjasi kaupasta, ei kai niitä luonnosta löydy.
On hyvä uutinen, että miniäsi kunto kohenee, kyllähän ne lääkkeet ja hoito puree.
Varovaisuutta tarvitaan, kun vastustuskyky minimissä, onnea vaan jatkoon.

Lauantaina on maalaismarkkinat, pitäisi jaksaa torille, siellä paikalliset maanviljelijät tuotteitaan runsaina esiin tuo, löytyy vaikka mitä pakkaseenkin laitettavaa. Kukkakaalia ainakin haen, säilyy yllättävän hyvin pakkasessa, kun kiehauttaa.
Lanttujakin aion raasteena, samoin porkkana pakastaa, on paremman makuisia juuri maasta nostettuna.
Joulua ajattelen, jos sen nyt sitten näenkään.

Tälläisin miettein tänä aamuna, miten teidän toisten päivä onkaan alkanut?
Huomenta, sateiselta näyttää edelleen, luulisi jo järvienkin saavansa osansa.
Viikko jälleen aluillaan, viimeinen viikko kesäaikaa, siirrymme pikkuhiljaa syksyn väreihin, koivut jo keltaisia oksia on saaneet tien toisella puolen.
Minulle tuo värikkyys luonnossa on ainainen ihastelun kohde, vaahterat sitä antavan aivan hengästymiseen asti ja ei koskaan samanlaisena.

Kuuntelin radiosta Ukrainan juhlimista ja vieraiden määrää, siellä sodankin keskellä juhlitaan, haastateltavat kertoivat mielipiteitään ja uhkista mitä Ukrainan ja koko maailman yllä on.
Aseiden valmistamisesta oli puhetta ja ihmettelemään pistää niiden asioiden hyväksyminen melkein joka maassa, vaikka luulisi sodista eroon päästävän.
Ei opi ihminen rauhaa tarpeeksi rakastamaan. tai onko niin, että tavan kansa sitä rakastaa, vain johtajat kruunujaan haluavat kirkastaa.

Tuo ilmastonmuutokseen pyrkiminen toinen asia, mihin kaikki valtiot näennäisesti yhtyvät, mutta toisaalta juuri kaikki saaste mikä autourheilun, kun lentokoneidenkin myötä syntyy on ihailun kohteena.
Pieni ihminen yrittää lajitella ja mielessä säädökset pitää juuri ilmaston parantamiseksi, pisara koko asiassa se on, kyllä kaikki edellä mainittu on myös ilmastoa tuhoavaa.
Ikäänkuin sivutuotteina ne hyväksytään, kun kysymys on määrätyillä aloilla tehtäväksi.
Työn lisääntymisellä puolustellaan, mutta eikö voitaisi keksiä jotain vähemmän ilmastoon vaikuttavaa.
Tämän ihanan luonnon soisi säilyvän tulevillekin polville, näin ajattelen, vaikka eloni lopuillaan onkin.

Kaupasta haen minäkin maitoni ano 00050, mutta kohta kai sitäkään ei tuoteta, kun lehmät lopetetaan, juodaan älyllä toimitetun maidon korviketta.

Oikeassa olet MdK, kyllä ne lapsuuden ankeatkin olot mieleen tulee, tämän ajan maailmaa katsellessa.
Taitaisi monelta sormisuuhun mennä, kun olisi pakko jotain tuotetta saadakseen tekemään sitä ruveta.
Muistan oman äitini taidot, kun kaupan hyllyltä ei tuotteita löytynyt, oli itse ne tehtävä.
Saippuan teon osasi, perunajauhoa teki, lihahyytelö onnistui mainitakseni ja ne lukuisat muut uurastamiset joita piti elossa pysymisen eteen yehdä.
Kasvinmaasta juurekset talven varalle, tomaatit ja kurkut liiterin seinustalla kasvatti, kaikki metsästä saatava haettiin ja näin oli ruokaa aina pöydässä, kaikilla ei niin ollut.
Maalta tutuilta kävi tarvike aineet niin saippuaan kuin lihahyytelöönkin, muistan sian päänkin kattilasta kurkkineen.
Harmittaa etten tarkemmin näihin hommiin perehtynyt.
Lampaan villat hän myös langaksi kehräsi ja monet lämpimät jalkoihin aikaan sai.
Toivottavasti emme koskaan noihin puuhiin jouduta pakon edessä.

Ikävän tuntuisia muisteloita tämän päivän ihmisille, mutta vertailu tekee hyvää, jospa kaikkien entisten sukupolvien vaikeudet muistetaan ja niiltä toivottavasti vältytään, ei monikaan noita edes todeksi usko.
Aina on vastaus jos näistä puhutaan, ei voi verrata, se oli silloin, mutta tätä menoa seuraten se voi eteen tullakin, monet taidot on silloin opittava.

Nyt taas tähän päivään, nautitaan olemassa olostamme jokainen omin miettein, omin taidoin, jotain tekemisen taitoa koin minäkin, kun sain kälyni villatakkiin taskut aikaiseksi.
Täydellisyyteen en koskaan ole yltänyt, mutta yritystä monen asian suhteen olen yrittänyt.
Mukavan päivän toivomisiin lopetan tänä aamuna.
Sunnuntaipäivää, sateisena se valkeni, tai koko yön rapina kuului, no hyväkin, vähän noitaikkunoita putsaa, kun sade lasiin osuu.
Vesi on tarpeen ollaan vaan ihan hissukseen ja katsellaan tyytyväisenä sadetta.
Radiossa kertoivat, että lohen kasvu on onnistunut siellä Tornion tienoilla, kolme huonoa vuotta takana, nyt sitten lohikanta elpymässä, niitä "lipotaan" siis lohia, näin ymmärsin.
Olisihan se surullinen asia, jos kalat järvistä loppusi, kuitenkin tärkeä ruuanlähde.

Hajuvesikin karhuja karkottaa, tämän kerrottuna kuullut, minun kokemukseni karhuista siihen pysähtyykin
Entisen mökkini tiellä oli kaksi karhua tallustanut, mutta ei pihaan kumminkaan, tiedän, että alueella karhuja liikkuu.
Eiköhän ne käärmeetkin kohta pesiinsä mene, vaikka vielä puolukka aikaan sellaisen näin minäkin, kauan sitten.
Samat vaivat Eliaana minunkin käsissä, aika pelottava ajatus, että ei voisi käsiä käyttää.
Joka aamu veryttelen yhteydessä myös käsiä muistan huomioida, sormista lähtien.
Aloitin taas sukan teon, ihan siksi, että sormet vertyisi.

Samaan mieltymään ohrarieskan tykkäämisestä yhdyn kanssasi Ano 00048, eikä ole edes vaikea tehdä.

Ihanasti kertoilit lapsuuskodistasi Ano 00046, tuntui tutulta, vaikka itse ole maalaiselämää entiseen tapaan kokenut.
Lapsena kävimme äitini lapsuudenystävän luona ja sieltä jotain muistoja mieleen jäi.
Vinttikaivo, minkä kannelle tonkat ja muut lypsyyn tarvittavat kesäisin valumaan laitettiin, kai ne sisätiloissa pestiin ja sitten raikkaalla kaivovedellä huuhdeltiin.
Muistan ihmeenä senkin, kun separaattorilla kermaa maidosta erotettiin, katselin toimia ja kysyin mistä se maito sitten tulee, selvisihän sekin emännän kertoillessa.
Kurrista muistan, miten se janojuomana oli hyvää heinäpellolla töitä tekeville, meijeriltä palautettiin kurria niin halutessa ja tonkka kaivoon ja kylmä janon ottava juoma valmiina heinätöissä oleville.
Heinätöissä en ole ollut, mutta luumukiisseliä olen syönyt ja hyväähän se on.
Isossa maalaistalossa vietin kesiä aikuisena ollessa ja uuni oli niin suuri, että neljätoista leipää uuniin kerralla mahtui, iso oli tupakin, uuni vei monta neliötä tilasta.
Oli siinä emäntä tiukalla, kun isossa korvossa leipätaikinaa alusti, ehkä kädetkin pysyivät kunnossa tuon asian voimasta, kuten lehmänlypsynkin ja muiden töiden lisänä.
Tuo puolukkapuuro ei turhasta kiitosta saa, hyvää tänä päivänäkin, jospa vielä pystyisikin puolukat itse keräämään, silmissä ihania puolukkamättäitä vielä näen.

Varmaan jossain tapauksessa apua tuosta tekoälystä onkin, kuten Ano 00042 ainakin koneen käyttöohjeiden selvennyksessä, en vain meinaa muistaa sitä käyttää.

Viha on todella vahva sanana, en usko, että kukaan oikeastaan kirjoittajista toisiaan vihaa.
Onhan sitä huomannut jotain kitkeryyttä monenkin taholta, mutta eipä niitä kannata miettiä.
Ikäväksi menee kirjoittelu, kuten on huomattu, jos toisten kunnioittaminen ihmisenä katoaa, jokaisella omat mietteet eri asioista ja kilpailua ei kai tässä iässä enää paremmuudesta ole.
Muistelen kyllä, että se tieto mitä kukin päänsä sisällä koki, oli jonkun mielestä melko selvää, ymmärrys oli varmaa.

Onpa hankala homma tuon miniäsi sairauden ympärillä pyörivä asia, ei sitä oikein osaa edes sisäistää, vaikea joka tapauksessa, sen ymmärrän.
Se vaatii pojaltasikin ymmärrystä ja taitoa toimia oikein MdK, ei sitä aina ymmärrä mistä voi vaivoja saada.
Enpä kadehdi tuota lentomelua, en katsomaankaan menisi.

Paloma tavannut onnistuneesti sukulaisiaan ja muistojen kirja lisää aineksia sai.
Onhan niinkin, että sisarusparvessakin mielipiteet jakaantuu, mutta viisautta on asiaa vältellä, että hyvä mieli jää tapaamisesta.

Nyt taitaa merkit olla loppusuoralla, joten toivotan hyvää sadepäivää kaikille, iloitaan kodin lämmöstä.
Lauantaiaamu ja enteilee taivas sateen tuloa, myrskyäkin luvattu.
Ikävää tapahtumille joita varmaan vielä löytyy, jos milläkin nimikkeellä, sade ei varmaan osallistujia lisää.
Torilta löysin eilen vaikka mitä, monta purkkia taas pakkaseen, tomaattisosetta, kurpitsaa, herneitä ja porkkaraastettakin jouluporkkanalaatikkoon.
Ostin ison punajuuren, kypsäksi keitin ja tänään kuorrutettuna paistan ja kiva ja vaihtelua antava juures nautittavana.
Kypsiä omeniakin jo löytyi, mitenkähän tuntuu kuin kaikki nopeammin kypsyvät.
Kaikki euron tarjouksista, isoja sipuliakin sain monta, niiden suurkuluttaja olen.
Taas tuli sitä minä tarjoilua, mutta miten keksisikään keinon, että oikein asiat osaisi esittää.

Mielestäni aivan kohtuutonta nuo demeterin kohdalla noiden vastauksien tivaaminen, ainahan löytyy joka sanomisesta sanomista, jos sillä mielin lukee.
Jos kehuu yhtä unohtaa toiset, onko suurikaan virhe, eihän täällä kiitoksia ja hyväksyntää kerjätä, jos jokin jää unohduksiin, ei se mitään tavatonta ole
Turha sanojensa valitseminen aiheuttaa tuskaa, pitää miettiä kaikkea mikä aiheuttaa joillekin pahan mielen.
Aina ei sanoillaan saavuta sitä mitä haluaa, kaikkein parasta vaan kirjoittaa sitä mitä mielessä pyörii.
Kun ketju on siistinä pysynyt, on löydettävä joku sana mikä onkin aivan väärin ja väärässä kohdassa, unohdetaan moinen.

Tuo musiikin kuuluminen jatkuvasti minullakin toimii radion kautta ja juuri ruokien valmistuksen kohdalla, antaa myös ajankohtaista tietoa asioista, joita en uutisista kuuntele.
On kuin olisi vieras käymässä, niin hauskalta kuulostaa juontajien keskenään sanailu.
Kädet, joita harvemmin edes huomaa ovat todella tärkeät, nyt minäkin huomaan miten kauheaa voikaan olla, kun sormia koukkuun vetää ja ranteet ei voimaa nostamiseen anna.
Tätä oireilu ollut nyt jonkun aikaa, ei riitä , että jaloista suonta vetää, nyt sormet samaan seuraan liittyy.
Kiva kun sain vinkin tuosta puuron munan laittamisesta, sitä en ole osannut tehdäkään, kiitos MdK.

Unia näen minäkin paljon, en osaa tulkita, kuten korpikirjailija.
Viime yönä tanhuporukan johtoon siirryin ja osaamistani peräsin, hyvin kuulema sujui, selkeästi jäi uneni mieleen, iskin jalkaakin jonkun sopivan paikan tulle, kuten kansantansseissa tehdään, rytmikästä oli meno.
Olen tanhunnut joskus nuorempana paljonkin, miten se nyt uneeni eksyi, monia vuosikymmeniä sitten tapahtunut.?

No tässä tämän aamun anti, hieman vaikeaksi menee, jos joka sana selvitystä vaatii, mutta yritän selvittää, jos aihetta annoin.
Taitaa jo Etelä-Suomessa sataakin, tänne iltapäivän aikana ehkä joutuu, mutta kivahan on väliin tupapäiviä viettää ja vaikka tekemättömiä töitä selvitellä.
Aikaista huomenta, torille tulee vävy pian hakemaan ja kauppareissukin tehdään.
Tulee tekemään omat ruokaostokset ja siihen liitetään minunkin kaupan käynti.
Pinnaaminen tässä tapauksessa sopii minulle, vaikka jaksaisin kävelläkin nämä matkat, mutta rasitus jää kärsimättä, kun autolla asiat hoituu.

Tuota minä keskeisyyttä rupesin oikein miettimään, miten sen pitäisi toimia?
Hyvin vaikea on kertoilla tapahtumia joita matkalle tulee, että ei minä niissä esiintyisi, minähän tätä polkua kuljen, minähän ruokaa laitan, siivoan ja käyn kaupassa ja jopa laiskottelen.
Joskus hieman tarpeetonta kehumistakin mukaan tulee, mutta minä niissäkin päähenkilö.
Toinen sekava juttu mielestäni on tuo kehuminen, miten se ilmenee.
Jos totuudellisesti kertoo tekemisiään ja joku toinen kokee ne hyväksi, eikö olekin ihan sopivaa kiitosta antaa.
Sinisilmäisenä joskus itseäni pidän ja aivan todesta kiitokset otan, eikö näin pitäisi ollakin. uskoen, ettei kukaan jaksa kiitoksia jakaa, jos ei aihetta siihen tunne.
Voisihan sanoa, että lapsenmielinen olen, no onkos sekään pahasta, eiköhän jätetä tuo kehuminen pois ja kiitokset sen sijaan annetaan niin usein kuin siihen aihetta löytyy.
Demeter, kiitellään vaan, kyllä se paremmalta kuulosta kuin nälviminen.
Aika harvoin tuon tekoälyn puoleen käännyn ja jos niin teen, niin vaikeita kysyn, että sanoo ihmisvastaajalle ohjaavansa;)

Paistoinpa 23 piirakkaa minäkin, kun sain kimmokkeen MdK tekemisestä.
Yritän aina hyvin ohutkuorisia tehdä (kuten anoppini) ja sitten muoto kärsii, kun repeilevät, puurokin tällä kertaa löysää, mutta pellille niitä kuitenkin sain laitettua.
Kummi-tyttöni toi äitinsä asunnosta komean kukan ja maistiaisia hänelle tarjosin, hänen tapansa nähdä kaikki asiat hyviksi, niin taas kiitosta piirakoistakin antoi.
Voisin itsekin todeta, että kuoret maistuvat hyviltä, vaikka näössä on parantamista.
Oli löytänyt äidilleen kauniin villatakin kirpparilta ja toi minulle, kun pitäisi taskut neuloa, äidilleen ne on tärkeät, että nenäliina aina käden ulottuvilla, ilmastointi siellä nykyisessä kodissa niin isolla, että äitinsä viluilee.
Aina jotakin vaivaa löytyy, vaikka kuinka hyvin asiat olisi, koti on kuitenkin mieleinen.

Ajatus kulkeutui minullakin tuon ekaluokkalaisen koulun aloitukseen, Englanninkieliseen kouluun meni ja innokas alku ainakin oli, mutta tällä elämän kokemuksella, tiedän, että aina ei elämä suju onnellisesti ja siksi huokaisin ajatukseni jonnekin, että onni matkassa kulkisi.
Toivottavasti vanhemmat jaksaisi kannustaa ja neuvoa oikeat polut kulkemaan.
Aina ei sekään riitä, maailma tarjoaa niin monenlaisia houkutuksia.
Uskon ja toivon, että pojan tyttäreni ovat maalaisjärjellä ajattelevia, hyvin ainakin tähän asti näin on ollut ja oikeita ohjeita lapsilleen antavat.

Tuo anteeksi pyytäminen pitäisi olla itsestään selvää, siinä missä kiitoksetkin annetaan, en koe sitä sen vaikeammaksi minäkään, oikeassa olet 00024.
Joskus on vaikea paneutua kirjoittajan sanomaan ja näin niitä väärinkäsityksiä tulee.
Yritetään olla ymmärtäväisiä kaikkia kohtaan.

No nyt tämän aamun teksti, ehkä asiaakin joukossa, toivon.
Nautitaan kesän kauniista päivästä, mikä koko maata koskevaksi on annettu.
Huomenta ja vielä vaan aurinko jaksaa nousta kohti keskipäivää, eilen oli sateen vuoro.
Syksyn tuntua jo ilmassa, no kesän loppua tässä jo odotellaankin.
Muistan kyllä kauniita ja kuumiakin syyskuun päiviä, käärme lekotteli kannon päässä, kun marjassa sellaisen kohtasin, meni tarkaksi puolukkamättäiden keräily.
Taitaa se puolukan keruun aika lähestyä ja kertovat niitäkin paljon olevan, kai minäkin osani saan, vesi tulee kielelle, kun kaalilaatikon ja puolukka lautasen sielun silmin näen;)

Minä laitan paremmaksi tuon lastenlasteni iän, vanhin jo viittäkymmentä tavoittaa, kun nuorena lapset hankkii, saa nähdä perheen kasvun useassa ikäryhmässä.
Eilen soitteli taas joku uuden lääkkeen myyjä ja tarjosi jotain vatsalääkettä, sanoin, että aikani jo loppua lähestyy, en enää mitään lääkkeitä tarvitse.
Minäkin kampaajalle päivittelin hiusten lähtöä, totesi senkin osin ikään kuuluvan.

Tuohon väitteeseen, että demeter riitaa haastaa, en alkuunkaan usko, mutta voi siitä löytää hyvällä tahdolla jotain rivien väliin laitettuna, mutta näin ei ole.
Mielipide ajatuksesta, että minä, minä olisi päätarkoitus kaikessa kirjoittelussamme ei sekään sovi tapoihimme.
Totta sekin, jos paljon kirjoittaa se minä niissä esiintyy pakostakin, kun oma eläminen aiheena, se arjen kertominen, mistäs sitä muusta kertoisi, kuin omista tapahtumistaan.
Kehumista ei liene jos kiitoksen antaa jos asia siihen menee, että tykkää, minusta on hyvää mieltään purkaa vaikka tavanomaisella kiitoksella, kiitoksen saajallekin se hyvän mielen tuottaa.
Rivienvälistä lukutaitoa en osaa, vaikka kai pitäisi, ei niin sinisilmäinen kaiken suhteen olisi, mutta aitous saa kirjoituksista paistaa, olkoon se vaikka arvostelun väärti.
Jatketaan vaan demeter oman mielen mukaisesti, jos joku jotain löytää, mikä ei ole tarkoitettu, liene kirjoittajan hyvän mielikuvituksen tuote.
Mielipide vapaus eläköön.

Joku tuon nimen alla toimiva yritys on minunkin nettiolemassa olon aikana silmiin sattunut ja varmaan tilasinkin sieltä, mutta jostakin syystä se jäi lyhyeksi, ehkä juuri siksi, että Klingel veti enemmän.
Muistelen, että myös liian "hienoa" minun makuuni, kun tykkään sellaisesta joka hetkeen sopivista vaatteista.
Tuota etsimistä en vielä ole kovin paljon kokenut, unohtelen, mutta tovin mietittyä, muistan, nimien kanssa useinkin tulee katkoja.
Tulipa mieleen, että jospa minäkin piirakan paistoon rupeaisin, on aikaa mennytkin kun viimeksi paistoin.
En mikään piirakka tekijä ole sanan täydessä merkityksessä, kun anoppiini ja kälyyni vertaan, mutta syötyä ovat tulleet aina.
Tarpeet kotoa löytyy ja nyt kun idea on saatu, innostun kyllä tekemäänkin.
Ikävä juttu tuo miniäsi kohtalo, on se ainainen pelko, vaikka terveen paperit saisikin, sama on minunkin miniäni kohtalo, tosin hyvin on vielä pärjännyt.

Nyt olen kuullut naapurin ruuan teon ja omista en sen enempää kerrokaan, että ei aina kuitenkaan pelkkää ruuan tekemistä tämä meidän kirjoittelu ole.
Muitakin huolia ja jopa ilojamme kerromme Ano 00018 aina ei kuitenkaan pelkkää ruokaa valmistella, vaikka onhan se tärkeä asia sekin
Joskus tuo totuus on toisenlainen, jos vielä tuo" pään sisään" meneminen unohdettaisiin sitäkin pyrkimistä on, kuten demeter mainitsi.

Lupsakkaa päivää ystävät ja kylänmiehet/naiset.
Melkein jo puolelle päivän on päästy ja kaupassakin jo käyty.
Kiirehdin palauttamaan tuotetta, joka on käymätön, mutta olisi pitänut maksaa palautus ja siksi päätin pitää tuotteen.
Palautus olisi maksanut puolet tuotteen hinnasta, joten katsoin viisaamaksi pitää lähetys ja koetan löytää pitäjän sille.
On tämä kaupan käynti nykyisin melkoista leikkimistä, mutta opiksi kai se on vielä tälläkin ikää, ei pitäisi uskoa mitään.

Aikamoinen on tuo näön palautuskin, mutta ihmeiden aika ei ole ohi.
Onhan tuo tekoälykin, mistä en ymmärrä tuon taivaallista.
Kaupan penkille istahti kovaääninen mies ja alkoi kertoa miten hän pyörällä ajaa tarjouksia ja kuukausi tienes on 90 euroa, ei paha ja samalla liikkumisen yllä pitää.
Siinä selvisi talvipukeutumiset ja monet muutkin asiat, vähän nolotti äänekkyys, mutta kun sain kassini pakattua, sanoin näkemiin.
Kaverini huuteli perääni hyvän päivän toivotukset ja varmaan emme tapaa.

Sähkösopimuksen tein minäkin alkukesästä, tai paremmin se meni niin, että firma vaihtui ja se piti omaksi sähköntuottajaksi hyväksyä.
Ei ole minunkaan sähkölaskuni päätä huimaava kulutus pientä, vaikka paljon uuniakin käytän, noin 14,00 euroa kuussa, no nostaahan sitä sitten nämä sähkönsiirtomaksut, mitkä tekevät noi 27,00 euroa kuussa.
En liioin seuraile kulutusta vaikka pystyisinkin.

Kiitos ano 0008 lukemisestasi, kiva kun joku tykkääkin.
Tuo politiikka kuuluu ja näkyy mediassa kyllä riittävästi ja kun olemme tämän ikäisten palstalla, jokainen ilman ohjeistusta tietää mitä tekee.
Mieltä rasittaa jo moni muukin asia, mitä maailmalla tapahtuu, jokainen valitsee kantansa, ilman mainostamista.

Nuo virheet joista MdK mainitsit, ei minun mielestä haittaa mitään, sen verran uskon mielikuvitusta jokaisella olevan, että osaavat virheet korjata lukiessaan.
Jaksaa, jaksaa mainitsit, kyllä sitä sisulla eteenpäin aina vaan menee, kampaaja kyseli eilen, että enkö tykkää rollaattoria apuvälineeksi ottaa, kerroin, että olen huomannut niiden käyttäjien aina vaan kumarampaan menevän, keppi on ryhtiä korjaavampi.
Joka päivä ei samalla tapaa jaksa, mutta yritystä kumminkin pienistä velvotteista on selvitä.
Täälläkin huomaa koulujen alkaneen, kun aamuisin on linja-autot täysiä.

Tänään teen yhtä herkkuani, maitokastiketta, mihin pari kananmunaa (keitettyä) sipellän, porkkanat ja perunat, kurkkusalaatti höysteeksi ja jopa on hyvä täydellä vatsalla taas asettua joko parvekkeelle liikennettä seuraamaan, tai telkkarin ääreen jotain kivaa katselemaan.
La Poremessa alkaa 31 päivä Areenassa, voi katsoa koko viikon osat kerralla, sekin kiva asia.
Huomenta kauniina alkavaan päivään, mukava onkin, kun aurinko paistaa, tyttären pojanpojat perheineen on mummilan mökillä vierailulla.
Mökin vakiasukkaat viihtyvät pitkälle syksyyn, satoi tai paistoi, kun jäät tulevat heistäkin kaupungin koti saa asukkaat.
Jäiden vahvettua, joka viikonlopun mökillä viettävät.

Harmissani olen, kun sorruin tilaamaan tuotteita netistä, nyt niiden palautukset ja maksamiset vaikeuttaa elämää.
Pitäisi uskoa, että ei mitään halpaa ja hyvää sitä kautta saa.
Vaatteet ainakin kokojen kirjossa vaikea löytää, takaisin laittaminen sitten vaikeuksia tuottaa, kun pankin ja liikkeen välillä seilaa.
Totuin tilaaman aikoinaan Klingelin kanssa, asiat ja kootkin sattui aina helposti, mokoma lopetti nettikaupan, tuotteet olivat hyvää laatua, nykyisin ei vastaavaa löydy, oli Saksalainen kauppaketju, näin ymmärsin.

Olipa todella onnekas tuo kuulosi takaisin saaminen, katson paljon sairaala sarjoja ja niissä aivan mahdottomia asioita korjaavat, no varmaan tottakin, lääketiede on huippua maailmassa, sitä todistaa tuo sinunkin kuulon takaisin saamien.
Elinsiirrot onnistuu, osa syöpähoidoistakin, mutta näköä ei kai vielä voi takaisin saada, jalkaa ja kättä voi uusiksi laittaa ja melko hyvin onnistuukin.
Joskus voi tulla aika, että kaikki ihmisessä on tekosellaisia, kuin ropotteja olemme, henki vaan kulkee.
Ehkä kuitenkin kaukana ne ajat ovat. vaikka johan se tekoälykin kummittelee.

Minulla nuo ruokatäytöt on loppuviikolle asettuneet, pitäisi kyllä muuttaa alkuviikoksi, kun loppuviikolla on useinkin myös siivouksien aika.
Kaiken kaikkiaan olisi puuhansa satutella niin, että jokaiselle päivälle joku homma, mutta se vanhalta muistilta menee, kun pyhäksi piti aina kaikkea valmistaa, kun oli ne lepopäivät edessä ja piti olla puhdasta ja ruoka valmiina, että lepoakin ehti nauttimaan.
Kiirettä se piti perjantain tienoolle, kun työn jälkeen kaupassa kävi ja vielä siivouksenkin aikaan sai.
Pyykinpesu usein lauantaina, no jaksoi sitä, kun nuori oli.

Minulla oli lapsena myös keuhkokuume ja rokoista vesi ja tulirokko, olin eristettynä kulkutautisairaalassa tulirokon ajan, noin viikko siinä meni, ikävä oli kova.
Muistan miten äitini käveli toiselta puolen kaupunkia ja sitten ikkunan takaa sain katsella, silloin ei katurit kulkeneet.
Aika muuttuu ja aina vaan tehokkaammaksi kaikilta osin, siinä vauhdissa on työ pysyä mukana ja väliin onkin suu pyöreänä monen asian kanssa.
Kyllä tämä ihmettelykin joskus loppuu, kun kunnialla vaan selviäisi loppuun asti, suurempia kömmähdyksiä ei vielä ole sattunut, mutta saattaa vielä edestä löytää.

Jäänpä nyt MdK viestiä odottelemaan, toivoisi muillakin asiaa löytyvän.
Huomenta, harmaana alkaa tämä päivä ja luontokin on alistuvan näköinen, syksyä enteilee.
Kohtalaisen hyvin nukuttuna, kahvin juotua, elolle käännytään.
En ole neulonut pitkään aikaan mitään, tämäkin ajankulu taitaa jäädä unholaan, ikävä ajatus, kun kaikki ennen niin mukava asia meinaa loppua.
Kymmenen vuotta käsitöiden parissa pyörin, innostin toisia tekemään jos mitä ja kauppakin kävi, nyt koko kerho on tauolla, kun ei ostajia riitä.
Aina oli mukava suunnitella uutta ja innostuneita olivat toisetkin, pari matkaakin tehtiin Tallinaan kerholaisten kanssa, kahvirahoja säästettiin ja itse osan maksoimme, mukavia muistoja nämäkin.
Kaikki tässä elämässä muuttuu ja aika on sitä, ettei mitään uutta asiaa jaksa edes ajatella.

Demeter pohti noita ongelmiksi sanottujen, elämää muokkaavia asioita,, sanoisinko, että ne tulevat eteen tahtomatta, voisin kohtaloksi sanoa, kun muuta en keksi.
Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, mitä eteen tulee ja mistä on parhaimmillaankin keksiä keinoa selviämisiin, tavalla tai toisella niistä vaan ohi pääsee ja elämä saattaa vaikka hymyillä.
Tuo vyöruusu on kuulema kauhea vaiva, jos nyt voi muitakaan sairauksia helpoksi sanoa.
La Pramosaa minäkin odottelen, noita vanhoja sarjoja olen uudelleen katsellut, aika hyvin ne on mieleen painuneet.
Todellisuudesta aika kaukana, ainakin tämä La Promessa, mutta katsottava on, vaikka järki sanoo mahdottomaksi, kuolleista heräämisetkin.
Hitaasti etenee, mutta onhan siinä monenlaisten henkilöiden elämästä kysymys.

Tasan ei käy onnen lahjat hiustenkaan suhteen, minulla ohut ja heikohko kuontalo, otsalla paljon heikompi vielä, mutta kasvua kuitenkin työntää ja kampaajan apua tarvitsen, joka kuudes viikko.
Mietin tuota öljyhoitoa minäkin, uskaltaisiko kokeilla, vai lähtisikö viimeisetkin?

Katselen tässä samalla ikkunasta kadulla autoa odottavaa nuorta miestä, kännykässä on paljon asiaa ja kahvimuki välillä huulille nousee, työmatkalla kai on.
Ajatuksia herättää nuo kadulla liikkuvatkin ja pohtimaan laittaa, mistä ja mihin matkansa vie, selviä ei koskaan, tuntemattomiksi jäävät.

Jospa viikko tällä tapaa taas alkaisi, mitä sitten viikonloppuna voikaan viikosta sanoa.
Kaikea mukavaa toivotelen itsekullekin.
Huomenta ja tällä kertaa vesisateesta, ei mitään haittaa minulle joka täällä kodissani aikaa vietän.
Kaksin kirjoitellaan MdK, mutta sekin onnistuu hyvin, ei mitään hankaluuksia.
Mielelöni lueskelen sinun rikasta kuvausta elämäsi tapahtumista ja niitä tuntuu tapahtuneen, vaikka mitä.
Kulttuuria laidasta laitaan ja arkea rikkaasti olet myös saanut kokea, jatkoa vaan kaikelle hyvälle.

Minä kuivasin pullani korpuiksi, kun en pullaa oikein tykkää syödä, vävy kysyikin, että miksi paistat, kun et syökään, no kai se niin on, että jotain pitää omatekoista olla, jos joku pistäytyy.
Eipä juurikaan vieraita pistäydy ja vävy sitten pullat matkaansa useinkin saa.
Korppuja nakertelen ja murustan joka paikan, mutta kiva rutina hampaissa mukavaa.

Nuo ihanat muistot kaikista vanhoista mieltä ilostuttaa, mökilläni nautin pyykinpesusta vaikka suuritöistä olikin, vanha pulsaattori pyöritti pyykkiä ja kammesta vääntäen sain vedet pois vaatteista.
Padassa lämmitin veden ja järvessä huuhdoin pyykit.
Silloin vielä ei niin paheksuttu järvessä huuhtelua, nykyisin sekin on pahasta.
Lakanat toin kaupunkiin pestäviksi, mutta käyttövaatteita ei edestakaisin tarvinnut kuljetella.
Nyt kone edelleen toimivana samaa hommaa toteuttaa tyttäreni mökillä, pikkupyykin siellä pesee.
Pyykinpesukin näin oli iloista hommaa, se alkeellisuus viehätti.
Mökkielämää vietimmekin eläkkeelle jäätyä täysi päiväisesti mökillä, vain kaupoilla kävimme kaupungissa.

Tänään vähän perusteellisempi siivous, matot jo eilen puistelin ja yön viettivät hieman viileämmässä ilmassa, vuodevaatteiden tuuletus ja muut tekstiilit sitten vuoroa odottaa.
Puhdas ja raikas vuode sitten saunan jälkeen odottaa.
Ajattelin herättyäni ja liikkeelle lähtiessä, että nyt ei siivouksesta mitään tule, niin otti selkään astellus, mutta "pyöräily" ja muu virutteli toivoa antoi, että onnistuu taukoja välillä pitäen myös siivous.
Muutapa tässä ei mieleen tule, uutisia en viitsi juurikaan kuunnella, sillä harvoin mitään hyvää sieltä kuulee.

Nyt sitten toivotuksiin, että teillä kaikilla elämä iloisena kulkisi, pienikin ilon aihe mielen piristää;)
Huomenta ja nyt pilvistä aamua. ilma on kuin auringon pimennyksen aikoihin, seisova, tapahtumaköyhä.
Linnutkin kadonneet, sanonta Laurilta langoille, Perttuna kokonaan pois, näkyy pitävän paikkansa.

Nuo sananlaskut sopivat moneen kohtaan, äitini muistan sanoneen, kun joskus inttämään innostuin ja äidin kuuleminen unohtui, puhu sinä, olkoon puheeni mitätön, sinun mitään tekemätön.
Paljon sananparsia vanhat niihin nuoruuteni aikoina viljelivät, olivat hyvin osuviakin.

Miniäni pistäytyi eilen, toi ihania kantterelliä sankollisen ja kertoili surustaan, kun toinen koira oli kuollut.
Rotua en muista, mutta vähän benhardilaisen näköisiä ovat.
Kerttu koira oli mukanaan ja seurasi emäntäänsä kuin hai laivaa, varmaan yksin jääminen oli sillekin ikävä kokemus.
Sieniä miniä kertoi metsässä olevan valtavasti, ei enää jaksanut kerätä.
Puolukkaakin sanoi tulevan paljon, se etu myös on siitä, kun sivussa asuvat, metsä tarjoukset lähellä.
Käärmeitä myös on tänä kesänä ollut paljon, kertoi rakennuksen teon aikaan, kivien räjäyttäjän todenneen, että nyt ei käärmeitä näy 20 vuoteen, piti paikkansa, nyt sitten se aika on kulunut ja käärmeet liikekannalla.
Miniä sanoi, että niihinkin tottuu, no en minä ainakaan.
Kerttukoira on ihana, pojan mökillä ollessa, saatteli yöllä minut vessareissulle ja yhdessä sitten unia jatkoimme.

Minäkin sain kampaajan lopulta, ensi tiistaina tukka lyhenee.
Yritin pitkän aikaa tilata netistä, mutta joku häiriö siellä oli, sillä kampaaja kertoi koko ajan auki kampaamon olleen.
Matka on lyhyt, siksi pahoillani jo ehdin olla, pitääkö uusi kampaaja etsiä.

Eilen sain punajuuret purkkiin ja sienet myös pakkaseen.
Tein vielä kaalilaatikon ja riisipuuron, suuren kasan juureksia laitoin myös uuniin kypsymään, maistuvat ihanilta vaikka siltään napsisi.
Kaali on nyt halvimmillaan ja se on yksi herkku eri tavoin valmistettuna.

Vävyni tulee taas mökiltään kohta hakemaan ostoskierrokselle, täyttää omat varastonsa ja hakee sitten minut kassini kanssa, näin saaresta tulo minuakin hyödyntää.
Viikonloppuna on hulinaa heidän mökillään, kun tyttären pojanpojat perheineen tulevat mökin riemuista nauttimaan, pienillekin varmaan ihana kokemus.
Kesä meinasi loppua ennen mökillä käyntiä, mutta ehtivät vielä kumminkin, kohta alkaa opinnot yliopistolla ja loma vasta nyt joutui poliisimiehelle.
Näin kesän loppumista juhlivat ja valmistautuvat syksyyn ja talveen.

No tässäpä taas tuli "rupatusta" ilolla päiväni aloitan, mukavaa päivää teille toisillekin.
Huomenta jälleen ja nyt jo torstaipäivä aluillaan.
Hyvää säätä, varmaan koko maahan on ennustettu, kelpaa vaikka metsään mennä.

Kiitos ohjeistuksesta ano 00187, kuin myös ano 00186, niitä vanhoja ei pitäisi muistaa, mutta mieleen joskus tulee, joskus erehtyy niitäkin esiin tuomaan.
Oikeassa olet korpikirjailija olisi todella aiheellista enemmänkin lukea kirjailijoiden tuotteita, mutta siteeraukset ajattelemisen aikaan saa, siis paikallaan on niiden esiin tuominen.

Ano 00184, vaikeaa on joskus aivan tarkkaan ymmärtää, että kenelle viesti on tarkoitettu, siksi toivoisi selkeitä kysymyksiä, ei vihjailevia.
Pääasia, että asia selkeytyy.

MdK pyykkituvissa eilen käväisi, niin olipa se pyykin puhtaaksi saaminen joskus hankalaa, sen kokenut minäkin.
Täällä oli yhteisiä pyykkitupia joita sai tilata koko päiväksi, siellä avioliiton alkuaikojen pyykit pesin äidin ja siskon kanssa, olipa miniäkin mukana joskus.
Pyykkipaljuja oli useampia ja niiden pohjalla harjalla hangaten pyykit puhdistuivat.
Iso muuripata ja siihen sitten valkopyykit lipeään kiehumaan, puhdasta taatusti tuli.
Lopuksi sitten "lapattiin" lipeässä kirjavat ja työvaatteet.
Äidin kotona pyykit kuivattiin vintillä ja yhdessä vielä käytiin mankelissakin.
Aika pian sitten koneelliseksi pyykin pesu muuttui ja samaa kivaa tapahtumaa ihan ikävä oli, sillä eväiden kanssa yhdessä olen ei työkään liian raskaalta tuntunut.
Nyt suurin työ kuivamaan laittaminen, mutta ei sekään näin yhden henkilön pyykin määrässä rasita pahemmin.

Avioliiton alkaessa ei vielä telkkaria ollut ja silloin jäi lukemiselle aikaa, silloin joutava aika kului kirjojen parissa.
Vuosi taisi olla 1962 tienoissa, kun meillekin telkkari saatiin ja se lukemisen innon lopetti.
Ei ollut tietoakaan muista tämän päivän laitteista.
Puhelinkin se lankapuhelin saatiin 1960 luvun lopulla, kiihkeää on edistymisenpolku kulkenut, nyt pää pyörällä kuulee tekoälyistä ja muista utopialta tuntuvia asioita.
Sodat kuitenkin jossain päin aina pintansa pitää, oppia ei menneistä osata ottaa.

Nyt keittämään punajuuria ja säilömään purkkeihin talven varalle.
Onnelista päivää, olkoon päivänne hyvä.
Kirjoitit yksikössä ja minun viestiini vastasit, mutta eipä tässä aihetta enempä'n.

Asenteeni sinua kohtaan ei mitenkään poikkea muiden viestittelystä, vastailen, kun aihe siihen ilmenee.
Huomenta keskelle viikkoa ja auringon pimennyspäivään, jos joku katselee sitä, on muistettava suojata silmänsä, näin neuvoi radio.
Minulla on muistissa yksi auringon pimennys, se oli jotenkin jopa pelkoa herättävä, kaikki hiljeni luonnossa, linnut ei laulaneet, oli sellainen kuollut hetki.
Täällä päin se näkyy, jos on pilvetön taivas siinä 20 aikoihin illalla, juuri auringon laskun aikaa, korkeisiin paikkoihin on sitä kiivettävä katsomaan jos halua riittää.

Muistan kuulleeni, että ojanpenkatkin heinistä puhdistettiin, koska mittavia peltoja ei kaikilla ollut ja ruokaa piti karjalle saada,, elanto oli kaikella tapaa pakko tehdä, ne parikin lehmää perheen elantoon hyvän lisän antoi.

Tervetuloa suomen puolelle, varmaan odotettuja tapaamisia ja muisteloita teillä.
Onni oli mukana , kun omaisesi säilyivät joutumasta tuhon kohteeksi siellä kaukana meistä.
Toivotaan sään olevan suosiollinen.

En toki "herneitä nenuun vetänyt", tiedän, että kaunasi on pitkäaikainen, niin minun kuin muutaman toisenkin kirjoitteluun, ei se mitään, kun sen tietää, joskus mietin mistä se johtuneenkaan?
Kirjailijoiden joita usein mainitaan, elämästä en paljonkaan tiedä, mutta siteeraukset silmään pistää ja ajatuksia mieleen nostaa, ohjeistuksestakin viitteitä antaa.

Juuri noin monen siteerauksen kohdalla ajattelen minäkin ano 00183, hyviä ohjeistuksia ovat, kun vaan osaisi niitä toteuttaa..
Mietintää ainakin herättää.

Tiedätkö MdK, minulla samat ongelmat tuon kampaajan suhteen, koko heinäkuun ovat lomalla olleet ja vieläkään en yhteyttä saa ja tukka alkaa olla jo vaikea hallita.
Vaikka sitä ei kovin paljon olekaan, silmille meinaa väkisin tulla ja niskassa kääntyy ylöspäin.
Kärsivällisyys ei enää kauan kestä, kun uuden kampaajan etsin, tämä nykyinen vaan niin lyhyen matkan päässä on.

Pahoitteluni, että en eilen huomioinut veljesi pois menoa tiedän miten syvältä riipaisee, kun joku läheinen viime kotiin lähtee, lämpimät osanottoni.
Elämä jatkuu, muistot kultaantuu ja mielikin asian hyväksyy.

Niin se vaan on, että elämä jatkuu, ei tietoa anna, milloin noutaja tulee ja turhaa sitä on miettiäkään, eletään ihmisiksi, se riittänee.
Eipä suuria puuhia tänäänkään, mutta ilta se eteen tulee, kummi-tyttöni eilen piipahti ja toi ikonin mieheni kuvan viereen.
Äitinsä kodin tyhjennyksen yhteydessä löytyi lukuisa määrä ikoneita, hyvin työteliäs kälyni oli ja niin taitava.
Pojalleni tytär ison ikonin antoi ja hän siitä ylen onnellinen, tuohan se viestin isänsä uskonnosta, tyttäreni oli jo aiemmin saanut kummi-tatinsä lahjana.
Tuntuukin ihan mahdottomalta, että niin monessa taitava ihminen, nyt muistojensa muistamisessa työtä tekee, elämä on arvaamaton.
Ihanaa oli kuitenkin huomata, että onnellinen oli kodistaan ja hoitajien ystävällisyydestä.
Näillä miettein hyvää ja antoisaa päivää;)
Pilvistä ja kosteaa säätä, lämpökin 16 asteen nurkilla.
Noiden helteiden alueilla ei nauru raiu, radiossa kertoi joku professori kuumuuteen kuolemisesta ja ei helpolta tuntunut sekään.
Ilmastonmuutoksesta myös keskustelivat ja kyllä se melkoisen lapsenkengissä on, meillä, muualla vielä heikommin.
Päätöksien tekijät eivät yhteistä tahtoa löydä, kulutus kasvaa ja mahdollisuudet aina vaan heikkenee.
Kunpa muistaisimme, me täällä pohjoisessa, miten ihanissa olosuhteissa saamme elää.

Kävimme eilen kälyni uudessa kodissa, samalla onnittelimme 90 vuotiasta.
Kaunis koti, oli tytär paljon muistoja, maalauksia ikonien ja astioiden muodossa kotiin tuonut.
Kälyni oli taitava ikonien ja porsliinin maalaaja ja nyt ihastelun kohteena tässä nykyisessä kodissaan.
Hyvin on kotiutunut ja hoitajia kiitti, ruokailu onnistuu osaston yhteisissä tiloissa ja tytär oli hyvillään äidin piristymisestä juurikin säännöllisen ruuan johdosta.
Tykkäsi istua yhteisissä tiloissa, kun siellä näki ihmisiä, ihmetteli, että niin moni ei puhu mitään, yritimme selvitellä syitä puhumattomuuteen.
Eihän se kovin halvaksi muodostu tuokaan asuminen, muutaman neliön huone, yli 500 euroa, hoidon hintaa ei vielä tietäneet, mutta ainakin toinen mokoma lisää., todettiin, että ei eläkkeestä juuri mitään jää.
Tytär toi kahvit mukanaan, ei keittomahdollisuuksia ole, ei jääkaappia, joten hyvin vähän voi herkkujakaan sinne viedä.
Tärkeintä kumminkin on se, että kodikseen asunnon tuntee.

Minulla on lyhyt tukka, ollut melkein aina ja ohenee kovaa vauhtia, vaikka kuinka yrittää ostaa vahvistavia shampoita, ei auta.
Tietoisesti en mitään sairautta en lääkkeitäkään paljon tarvitse, mutta kai tukan ohenemiseen ikäkin vaikuttaa.
Kilpirauhasen vaiva voi sekin jotain harmeja tehdä, en vain osaa mitään yhdistää, joillakin oireet tuntuviakin.
Minäkin joskus turvauduin tekoälyyn, mutta kysyin niin vaikeita, että siirsi ihmisvastaajalle.
Noiden eri ohjelmien lataukseen voisi hyvinkin apua antaa, kun sormi suussa useinkin olen.

Nuo "hipaisut" harmittaa mistä demetr mainitsit, kokenut olen monta kertaa, nykyisin saan korjailla viestiäni usein, joko liian kevyesti näppäintä painan tai sitten näppäimet eivät oikein toimi, aika usein kirjaimia välistä puuttuu, sekin ärsyttää.
Olen melko nopeaksi tämän näpyttelyn suhteen oppinut, mutta korjailu sitten aikaa vie.
Muistiani ei vielä voi huonoksi sanan täydessä merkityksessä sanoa, mutta nämä koneella tehtävät konstit aina unohtuu ja sitten saa etsiä ja selata, siinä aikaa kuluu.

MdK on taidokas tietokoneenkäyttäjäkin, löytää elämänsä polun kohokohtia, kuten nyt kotiseutunsa ja näin pystyy elämään sitäkin aikaa keskustelun myötä siellä nyt elävien kanssa.
Minulla ei taitoa, ei kärsivällisyyttä etsiä asioita ja jotain yritän, aina periksi annan, jos ei heti jotain ala ilmenemään.
Nuoriani, asian ymmärtäviä en raaski pyytää, heillä omat kiireensä, kai jo kyllästyneetkin, kun aina käydessään saavat konettani selvittää, kyläkäynnitkin kai siitä syystä vähentyneet.
No ei tuo syy todellinen ole, ovat niin meneviä joka puolen, että kiirettä riittää.

En näkisi "jonninjoutavina" mitään viesteissä kerrottuja, asiaa on ja kiva on lukea erilaisia mielipiteitä.
Jäin miettimään tuota Pelle Miljoonan asiaakin, en mikään fani ole, mutta yllätin itsenikin laulelevani mukana, kun joku kappale radiossa soi.
Sanoitukset puhuttavat ja sävelkin korvamadoksi asti yltää. taiteilija hänkin muiden hyvien laulajien joukossa.
Oma makuni on hieman vanhemmalta ajalta, mutta kyllä Janne Tulkkikin saa mielen heräämään.

Nyt aiheellista palata taas tähän elämisen arkeen ja kone vähäksi aikaa kiinni joutaa, iloista päivää kaikille.
Sunnuntaiaamu jo pitkällä, nykyisi tuo herääminen venyy, siitä johtuen aamupala myöhässä ja lounas aina vaan myöhemmäksi siirtyy.
Aamupäivä voi minulla venyä ja reilusti neljä tuntia kuluu seuraavaan tankkaukseen ja vieläkään nälän tunne ei herää.
Minulle on vakuuteltu, että liian pitkä aika on aamupalan ja lounaan välissä, pitäisi joka kahden tunnin välein jotain syödä vaikka omena, mene ja tiedä.
Minulle ei vaan mitään himoa ole ruokailuun aamupäivällä, mutta sitten illan suussa olisi aina jotain suuhun pantavaa löydyttävä.
Päiväni kuluvat hyvin toistuvina, sama rutiini aina syömisessä kuin muussakin.
Keskustella voi tästäkin asiasta ja tavoista.

Minusta on aivan ihanaa noita sitaatteja lueskella ja niiden viisauksiin hukkua, hukkua siten, että miettimistä ne herättää.
Demeterillä onkin niin paljon annettavaa tuolta saralta, paljon lukeneena ja muistinkin pelatessa, monia viisauksia ja ajattelun aiheita esiin tuo.
Mietin juuri aamulla sängyssä loikoen, että mitäs jos alkaisin lukea kirjahyllystä jotakin mieleen hyvänä jäänyttä kirjaa ja tiedä häntä vaikka olisinkin kypsynyt lukemaani ymmärtämään., siis keskittymään.
Keskittyminen on asiaan kuin asiaan heikonlainen, mutta kauhistuin kun rupesin lukemaan postiin tullutta Microsoftin uutta oheistusta.
Pyöritin ohjelmaa ja aina vaan jatkui, viitaten jos haluat tietoa siitä paina tästä tai tästä, tämä jatkui, en loppuun jaksanut, kysynpä vaan kuka tämmöisiä ohjeistuksia jaksaa lukea ja ymmärtääkin jotain, en minä ainakaan.
Minulle on tunnetusti vaikea jotain kuivaa lakitekstiä lukea ja nämä nykyisetkin neuvot ja ohjeet päästä katoaa.

Mdk:koon päässä taas paljon pysyy, niin muistoja kuin asiatietoakin, vielä nuo väritetyt kuvat joita esiin tuot antaa ilon lukea, siihen pystyn samaistumaan joskus minäkin.
Sekin taito on tai sitten ei lainkaan.
Joskus lasten pieninä ollessa, kun marjaan menimme, minulla oli työnä keruun lisäksi "satuilla" lapsille mielikuvia metsän elämästä, että jaksoivat edes suuhunsa marjoja poimia.
Kotona aina väliin pyysivät kertomaan marjametsän juttuja, no enhän niitä muistanut.
Arvelit kukkasi olevan raakkipuu, ei ole, koska tämä on vain vihreä(kuivattaa ikävästi lehtensä päät) ei mikään kaunis kasvi, ei kuki, en ainakaan mitään sen kaltaista ole huomannut, mutta kasvaa ylöspäin vauhdilla ja siksi on leikattava.
Toki antaa elävyyttä huoneeseen muiden isompien kukkien kanssa, mutta talvipuutarhaa ei minun asuntoon sovi, joku isompi kukka kumminkin.
Kukat vaativat aika paljon vaivaa, jos meinaa ne kauniina pitää, siihenkin halut ovat katoamassa.
Kyllä samaistun paljonkin ajatuksiisi MdK, hyödynnän elämän iloa mitä kirjoittaen jaksat jakaa, toivoisi samoin useamman näin kokevan, sillä näin sitä keskustelua syntyy.
Olen huomannut myös sen, että joku ketjua siistinä pitää, kun poistoja aina vaan ilmaantuu, se hyvä.

Tuo elämän muokkaaminen, mistä korpikirjailija mainitsi ei aina ole omissa käsissä, sitä vaan joutuu tahtomattaankin sellaisiin tilanteihin, että ei ole vaihtoehtoja.
Siitä johtuen on pakko sopeutua tai tehdä oman elämänsä vaikeaksi, kaikessa ei onni mukana kulje.
Lohtua antaa toisten kokemukset ja vertaillen löytää lohtua asioiden edessä, kun tulee tenkkapoo eteen.
Juuri siitäkin nämä sessiot toisten kanssa antavat elämän uskoa ja voimaa oman elämän ohessa.
Kohtalolla on näppinsä elämän muotoilussa, eihän kukaan sairauksiakaan elämäänsä halua, ne vaan tulevat milloin missäkin muodossa.

Eletään nyt taas tämäkin kaunis päivä tehden päätöksiä hyvistä aikeista, tai ollaan vaan miettimättä sen suuremmin.
Marjat metsästä tänäkin päivänä siirtyy monen koreissa kotiin ja tulevien päivien hyödyksi kodissa lisäävät.
Isolla innolla minäkin noita säilömisiä odottelen, mitä kaikkea voinkaan talteen laittaa, sitten talvella kesää muistella.
Hyvää lauantaiaamun, pilvisestä ja yllättävän viileästä aamusta.
Ne alkaa yöt viiletä ja hallaakin on pohjoiseen luvattu, näin se kesän loppuminen vauhdittuu, mutta vielä voi yllätyksiäkin sään suhteen olla.

Eilen soitti liki saman ikäinen ystävätär ja kertoi surullisia asioita kohdaltaan.
Hän sairasti syövän selvisi siitä, nyt kertoi voimien tyystin menneen, syy kilpisrauhasen vajaatoiminta ja yhtenä aamuna toinen silmä oli ilman näkökykyä , nyt odotti Kuopioon menoa ja tarkempaa selvitystä.
Pysäyttävä ajatus, miten nopsaan saattaakaan kunto kaikin puolin mennä, hänen liikkuminenkin hyvin huonoa ollut jo pitkään.
Ajatuksia herätti, miten voikaan ennen niin reipas ihminen, aina kaikkeen osallistuva voi moiset vaivat saada.
Yritin lohduttaa, että nykyisin saadaan pistoksilla silmätkin näkökykyiseksi, ainakin jollakin tapaa, muistin MdK kertoman.

Surullista ajatella myös omaa tulevaisuutta, mitä onkaan edessä?
Tätähän se on, minäkin melkein erakoitunut, yksin istun kotona, teen ruokaa, siivoan ja elän normaalia elämää, mutta heikentynein voimin ja yksin.
Kai se on niin, että elämään kuuluu menovaihe ja kaikki siihen kuuluva ja sitten tämä nykyinen elämä.
En tunne katkeruutta, en kaipaa entistä, mutta tulevaisuus pelottaa, jo oman kuntoni vuoksi, miten sitten jos näkö menee voimien kanssa ja joudun vieraiden hoitoon?
Uskon silloin olevani rajojeni äärilinjoilla ja eläminen ei maistu.

Sattui silmääni palstalta ketju missä kuolemasta puhutaan ja se sai ajatukseni tähänkin asiaan uppoamaan, ystävättären soitto lisänä.
Siivousta aloittelen ja mieli pitäisi innostuksesta ja voimasta hehkua, kuitenkin veto on pois pyyhitty, mutta en aio tätäkään asiaa tekemättä olla, vaikka kontaten sen suoritan noin kuvaannollisesti.
Rytmi ja ryhti on elämässä näillä kymmenillä oltava, muuten sängynpohjalta itsensä löytää.
Arki on joskus hyvinkin raskaan tuntuista, mutta aina se hyvä mieli tuo iloa jotain saa päätökseen.

Tuo pula-aika mistä MdK kertoili on hyvin muistoissa, ilman "kaikkea" se sujui, ei osannut edes toivoa muuta, lähipiirissä kaikilla samat tavat ja mahdollisuudet.
Ehkä tuo ero ihmisten välillä kasvoi, rikkaat huomioitiin, mutta ei se elämää rasittanut, sopeuduttiin elämään jokainen niiden mahdollisuuksien mukaan, mitä milloin oli.
Omaisuuden kerääminen ei ollut pääasiaa, oli vaan elämisen opettelu ilman kaikkea rikkautta ja se onnistui ja innostikin jollakin tapaa.
Ehkä se henkinen rikkaus kuitenkin kasvoi ja opittiin omatoimisiksi ja etsimään iloa pienemistä mahdollisuuksista ja elämä maistui.
Noin oli, miten kuvaat nuo keksinnön ajat MdK, sota-aika oli keksintöjen aikaa myös kaiken kauheuden aikanakin piti elääkseen keksiä asioita, että selvisi.
Äidit ja naiset yleensä taistelivat ruokien aikaan saamisien kanssa ja keinot oli moninaisia, joskus uskomattomia.
Sodan melskeenkin keskellä miehet nikkaroivat jos minkinlaisia asioita kotiin vietäviksi, iloa tuottaakseen.

Demeter mainitsi tuon appelsiinin, minä sain varmaan sota-aikana ensimmäisen maistiaisen appelsiinistä, oli vielä veriappelsiini, minkä jouduin puolittamaan ystävän kanssa, joka oli meillä käymässä.
Karamellejäkään ei ollut, kun tätini lähetti paketin Helsingistä oli siellä karamellit jotka oli kääritty paperiin, nimeä en näille herkuille tiennyt, siksi pyysin nyyttipaperia, kun karamelliä halusin.
Tuo lapsenusko ja mielikuvitus on voimia antanut ja ohjannut elämääni, mikä on monessa kohden apuna ollut.

Minulla olisi raakkipuun alkuja tarjolla, kun korppis isoja kukkia haluaa, piti leikata latva poikki, kun kattoon asti kasvoi,
Ei ole minunkaan peikonlehti kunnossa mutta optimistinen olen ja toivon siitä virkistyvän.
Tänä kesänä ei kukkani parvekkeella onnistunut, ainoa koko ajankukassa oleva on pelakuu, siitä vaan lehtiä raksin ja nuppuja esiin tulee, ensi kesään jos elän, en muuta otakaan hoidettavaksi, kuin pelakuut.

Nyt on viisainta lopettaa, taitaa jo se 5000 tulla täyteen ja närkästys eikun kasvaa heille, joille lukeminen tuskaa tuottaa;)
Tehdään päivästä mukava, vaikka vastoinkäymiset joskus mieltä rassaa.
Viikonloppu häämöttää ja uhkaavia mustia pilviä pohjoisen (Kuopion) suunnassa leijailee.
Koulut alkaneet ja varoittelua teillä ajeleville muistutellaan varomaan pieniä (suuriakin)
liikkujia.

Minun kouluni oli pienessä kylässä, nimeltä Vuohijärvi ja sieltä jäi ihana nuori opettaja mieleen, siihen aikaan opettajat vierailivat lapsien kotona, niin meilläkin.
Tallessa on hänen kirjoittama muisto muistokirjaani, mikä niin ollen oli melkein jokaisella tytöllä käytössä.
Senkin muistan , että kädet tarkastettiin joka aamu, piti olla puhtaat ja kynnen alla ei likaa suvaittu, kai se oli jotain terveyteen liittyvä asia.
Muistoja kouluajasta aika paljonkin mieleen tulee, sitten ylemmät luokat kävinkin täällä, isossa tiilitalossa, mikä sodan aikana oli sotasairaala ja nyt nykyisin museona toimii.

Olen monta kertaa harmissani muistellut, miten vähän tulikaan kyseltyä ajasta vuosisadan (1900) vaiheista, niistä olisi kertojia löytynyt, nyt kaikki kirjoitusten varassa.
Hitler oli ja vaikutti myös minun koulun alun aikoihin, aloitinhan kouluni 1944, pelkoja ja puutetta se aika sisälsi.
Vielä naimisiin menoni aikoihin (1956) puutetta näkyi, melkein kaikessa, siitäkin kerrottavaa löytyisi.
Ehkä näistäkin ajoista olisi hyvä kertoilla, tämä aika on mennyt niin pitkälle, että kaikki huomio keskittyy vain oman elämän kulkuun, ei huomioida ympärillä tapahtuvia asioita, saati avun antamista pulassa oleville.
No se on asia mihin harvat enää lämpenee, kun pienestä pitäen jo lapsille sitä unohdetaan esiin tuomaan.
Kuuntelin eilen radiosta, kun ihotautilääkäri kertoili lasten ihon huononemista, johtuen
aikuisille tarkoitettujen voiteiden käytöstä.
Pojan vanhemman tyttären luonani käydessä, pieni koulun aloittava tyttö pahoitteli minulle, miten äiti ei anna meikkejä käyttää, kun kavereillakin ne käytössä on.
Yritin varoitella, että ei vielä vuosia asia ole tarpeellinen, siihenkin vastaus tuli, kun on lasten meikkejä olemassa.
Vakuuttelin asian liian aikaisin aloittavan ihon vaurioista, saa nähdä miten kauan äiti pitää päänsä.

Nuo arkistoidut viestit ei minun intoa nosta niiden etsimisiin, niskani jo alkaa oireilla, kun kauan koneella istun, kai asento jännittää lihaksia.
Uskon kyllä, että aineistoa löytyy kaikenlaiseen, jopa häirintään, mitä ei enää tämän ikäisten kohdalla poliisin puuttumisiin pitäisi joutua.
Onhan olemassa nettipoliisit, joita nuorien palstoilla liikkuu, ei millään uskoisi, että vielä meidän palstalla joutuvat häiriöihin puuttumaan.

Tuota rauhaa kirjoitteluun on ihana ollut kokea nyt jo muutamia viikkoja, kunpa jatkuisi, mielestäni ei kenenkään maailma horju, jos yksi vanhoja muisteluja sisältävä ketju täällä pyörii.
Kirjoittelu jo 80+ ikäryhmä soisi antavan vinkin siihen, että kaikki muistelu ja arjen puhe on hyväksyttävää.

Rauhaa palstalle, siihen yhdyn ja myös se, että vielä sitä lupsakkuuttakin löytyy;)
Jatketaan iloisin mielin.
2 / 46
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt