Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

37

Kommenttia

501

  1. Olen kyllä päättänyt olla vastaamatta syytöksiisi ja arveluihisi, kun muuten tämä juttu eikun jatkuu.

    Olen kirjoittanut tämän sanonnan ja minun on ollut vaikeaa, tai paremmin en halua salapoliisina toimia, kuka on ystävä kuka vihollinen, olet varmaan huomannut, että en palstalla työkseni istu.
    Muistelen puhetta olleen kahdesta anosta, jotka perässä räksyttää, kai muut on sitten ystäviä
    Yritin olla huomioiva ja ajatella, että ystäviä on paljon asianomaisella, totuuttahan en tiedä, en siinäkään ajatellut virhettä tehdä.
    Sinä kumminkin ystävät laskit, 3 heitä sinun mukaasi on, joten yli hypäten niitä luulin olevan
    Arveluni ei liene loukannut ketään, minulla ei ole lukua omista ystävistäni, uskon kuitenkin heitäkin olevan

    Kirjoitella voi, vaikka mitään viha/ystävyys suhdetta ei olekaan, siinä sitä saattaa ystävystyäkin.
    Nyt toivon, että jätät minun arvosteluni , kirjoitellaan asioista jotka useampaa kiinnostaa.
  2. Huomenta pimeästä Savosta, kai muuallakin pimeys on jo voittamassa päivän valoisuuden.
    Jotenkin kuitenkin elämä tätä vaihtelua kaipaa ja onhan vuodenajat meille suomalaisille rikkaus.
    Tänään tulee tytär auttelemaan noissa hieman hankalammissa työpuuhissa ja kohta on joka paikka läpi käyty, siitähän se joskus vähän hankalalta tuntuu, kun nämä urakat tuppaa aina vaan eteen tulla.
    Kevääseen mennään, kunnes isommin taas asioihin palataan, no varmaan monta kertaa tulee siivouksetkin mainittua.

    Pahoillani olen juuri tästä, että viestittely menee henkilökohtaisuuksiin, emmehän tunne monetkaan toisiamme, ne vakikirjoittajat joiden asioiden kertomisnet saavat vastailemaan tulee tutuiksi ja sen ystävällisyyden aistii.
    Samanhenkisyys antaa aiheen vastailla ja näin saadaan keskustelua monen laisista asioista aikaan.
    Vuosia samalla nimimerkillä kirjoittajiin on syntynyt ystävyys suhde ja anonyymien ystävälliset viestit mukaan kuuluvat.

    Nuo viestit anojen kertomana on mukavia kuulla, harva liki satavuotias jaksaa noin toimia, kuten ano kerroit ja ano joka herättelit herkuillasi veden kielelle useammalle, sekin niitä mukavia viestejä, näin sitä tartutetaan tekemisen ilo monelle toisellekin.
    Brinkkala tuo Koiviston sanonta ei pidä provosoitua on paikallaan, loppua ei tule jos sille linjalle joutuu.
    Muistelen Makriinan myös tästä maininneen.

    Ano 15,36 mukavalta tuntui, kun ymmärtävän viestin laitoit, sitä oppia yritän muistaa, tulee vaan joskus tarve selityksille, kun syylliseksi kaikkeen luokitellaan.
    Pitääkin kai runon mittaan sanoa "minä kaiken tein, minä konna ja varas, mutta toiste en tee, vaikka menisi pää", en muista kirjoittajaa, mutta mieleen on jäänyt.
    Runon nimi taisi olla Kova pää.
    Tuo ymmärtämisen taito ei kaikilla samaan tapaa toimi ja siksi kai joutuu aina syyllistymään joka asiassa.
    Valehteliaksi ja luottoni menettäneenä, kumpaankaan en voi muuta kuin olla pahoillani, omatuntoni on kuitenkin puhdas.

    Jatkoja rauhalliselle kanssakäymiselle on edelleenkin toivonani, kaikkea hyvää teille jokaiselle.
  3. Sunnuntaiaamun rauhaa ja tihkusadetta, on koko yön satanut.
    Eliaana kerrot veljesi radion kuuntelusta, minulla on myös auki koko päivän, näin kuulen aivan kuin huomaamatta asioita joita en muuten kokisi.
    Ikävää on tuo aistien heikkeneminen sitäkin joutuu monet iän myötä kokemaan, kälyäni olen yrittänyt radion kuunteluun yllyttää mutta sekään ei ota tuulta purjeisiin.
    Samoilla mielin minäkin ajattelen tuosta tekemisen tarpeesta, kaikki se mikä iloa antaa ja voimat riittää, on hyvä asia, olkoon se miten pientä tai tarpeetontakin, jos asia iloa antaa niin siitä vaan.
    Jotakin pientäkin tekemällä ei mieli masennu, kuten liekkokin kerroit ja näihin tekoihin voi kuulua vaikka siivoaminen, jos se innostaa.

    Brinkkala, juuri noita oireita kuuntelin, ei tullut mitään poikkeavaa, kuhmu vaan päähän nousi ja arka on vieläkin.
    Tyttärelle kuitenkin soitin siltä varalta, että jotain harmia tulisi, vakuutteli, että soita heti ambulanssi, jos joku tunne pahemmasta tulee.
    Hieman harmiaan purki, kun en uskonut ja jättänyt hänen tehtäväkseen, tänään kotiutuvat mökiltä.
    Kyllä hänellekin tekemistä jäi, verhojen ripustelut, parveke ja keittiön lasien pesu,( se on taas hankalampi homma) muutama yläkaappien puhdistus.
    Ihan kamalina pidän noita korkeita ikkunoita ja monia muita hankalia puhdistuttavia asioita, kuten Makriina esimerkkinä kerroit.
    Minulla tämä lattiakaivo on edellisen asukkaan remontissa saanut pesukoneen letkun myös siihen kaivoon sopimaan ja nyt sitten ei onnistu minkään verkon laitto, hyvä kun sen tavanomaisen ritilän saan paikalleen.
    Nuo turvallisuus asiat koskettaa myös palkattuja apuja, heillekin on taattava turvallinen tekeminen ja vastuu työn onnistumisesta on tilaajalla.
    Asia on tällä kertaa kunnossa.

    Kylmätotuus, sanot tarkkaan harkitsevasi viestisi, no minusta sitä ei tapahdu, syytit minua valehtelemisesta, miksi?
    Arvelin joskus tuntevani kirjoituksista korppiksen viestin, olen pyytänyt anteeksi tätäkin kömmähdystä, mutta se jäi teille kummallekin sitten huomaamatta.
    Et tiedä minun elämästä mitään, tuskin pystyt valehtelijaksi näin julkisesti sanomaan, mutta olkoon, itse tiedän mitä teen ja mistä vastaan, luulen, että luottamuksesta nautin toisten kirjoittajien taholta, en tiettävästi ole mitään henkilökohtaista kenestäkään sanonut.
    Minua on lisäksesi joku moittinutkin, se jääköön tähän.

    Demeter asiaa puhut, noin minäkin asioista ajattelen, kaksiketjua arjen keromana ei ollenkaan paha asia, voisimme säästyä turhilta, usein kitkeristäkin maininnoista.
    Toisten huomioiminen kirjoittaenkin on suotavaa, ei vaan ole minä ja minä, kannustus kirjoittamisiin saa voimaa huomioimisesta, ei kehumiseksi voi sanoa, jos aidosti kiitoksen esittää.
    Itsekästä on ajattelu, että minä toimin niin kuin minulle sopii, ei siinä toisia huomioon oteta.
    Vuoropuhelua tämä on, kannustava mielipide jatkuvuuden takaa.
    Kiitos myötäelämisestä kompurointini johdosta, kaikille sen huomioineet.

    Mistähän löytyisi se taikasana, millä voisimme saada sopuisan ketjun, vieläkö jaksamme yrittää.
    Hyvää sunnuntaipäivää ihan jokaiselle, erottamatta ketään.
  4. Kaikella ystävyydellä kylmätotuus, en syyttänyt ketään, ehkä sinäkin voisit lukea ja ymmärtää ikein, lukemalla huomaat toivomuksen asiayhteydessä
    Minulla ei ole sitä tunnistamisen taitoa, joita voisin käyttää erotellen ystävät ja viholliset.

    Olen kyllä monta vuotta kyseisen kirjoittajan viestejä lukenut ja aina ne ei minun tekemisiäni nosta,, mutta turhaa oli taas tuo likakaivon pesu esille ottaa, itse härnäät harjanvarsinesi.
    Ehkä minä olisin pahoitellut sattumaa.
    Taiteen puhumisesta ei kohdallani voi siten puhua.

    Tuntematta sinua kylmätotuus, ihmettelen ärtymystäsi minua kohtaan, aina löydät kielteistä sanomastani, ystävyys lienee kaukana, jospa selviän ilman sitä.
  5. Kauniina alkavaan perjantaipäivään, hyvät huomenet, kauppareissu edessä, pieni lenkki siitäkin syntyy.
    Ketju on täyttynyt nopsaan, ei ehkä kaikkein parhaalla tavalla, alkaa jo hieman kiusalliselta tuntua, kun tarkoituksella halutaan hämmentää ja sekoilla, ei ainakaan naurata.
    Huumoria kaivataan, mutta ei minusta naurun aihe voi olla, jos toisia loukataan.

    Sen sijaan jotkut vanhat sanonnat puoltaa paikkaansa, kuten hyvät mainoksetkin, joita on mukavasti esiin tuotu.
    Yksi aika osuva vanha sananparsi mielestäni on, alkua en muista, mutta loppu toteaa, että tyhjännaurajasta ei miestä synny.
    Paljon on vanhoja sananparsija, joita ajatuksella lukien huomaa osuman moneen asiaan.

    Tuo liika siisteys on tietenkin jo sairautta, tiedän minäkin ihmisen joka hammasharjalla hankaa lattialistat, soodaa pitää aina olla käsillä jopa äidillään, kun hän kylään tulee kirkastaa pesualtaat ja muut kiiltäviksi tarkoitetut pinnat.
    Minuun verraten olen aika sottapytty, mutta pöly on pahasta, jos astman vaivoja kokee ja pölyähän ei pois saa kokonaan koskaan.
    Tuo mullan kanssa toimiminen on jos ei muuten, niin kukkien mullanvaihdon yhteydessä meillä melkein kaikilla tuttua, sen teen paljain käsin, kiusallista vaan on, kun kynsien alle multa menee.
    Tykkään vähän pidemmistä kynsistä ja niiden puhtaina pitäminen työllistää.
    Kädet on minulla ainut kohtalaisen kaunis asia, nyt nivelrikot nekin rumiksi tekee.
    Hyvä kuitenkin, että vielä puikot käsissä jollakin tapaa pysyy, suonenveto on käsiinkin tullut, lyhytaikaisesti jäykistää sormet.

    Kaipailen näitä kirjoittajia joilla on tapana ollut käydä viesti laittamassa ja asiaa puhumassa, tervetullutta olisi viestit jotka asiapitoisia ovat ja elämään liittyvät asiat pääasiassa, huumori virkistää, kun sekin jotain aitoa iloa antaa.
    Ramoonan rauhalliset viestit, samoin monen muun, tekevät ketjusta mielenkiintoisen.

    Nyt liikenteeseen, aivan kuten monet muutkin kunnon ihmiset tekevät, yritettävä on mukana kestää.
  6. Torstaiaamun huomenet, pilvessä on, satelikin ja näin käy aina minun ikkunain pesun jälkeen, mutta työ kumminkin tehty.
    Isoin urakka kuitenkin tekemättä, parvekkeen puhdistus, se tapahtuu maanantaina jos sää sallii.
    No niinpä taas rättien heilutuksella aloitin, vaikka toivomus kuului, että ei siivoamista joka viestiin.
    Arjen tapahtumisista kertominen on tämän kaltaista, hitaasti kun kaikki asiat toimii, riittää luuttujen tarinaakin joka päivään, mutta lupa on toisenlaisia viestejäkin laittaa, nehän virkistävät.
    Huumorilla kaiketi kirjoitettuja on nämä aikatauluohjelmat, ehkä kuitenkin liian tarkkaan tulee seurantaan, mutta jos se on tarkoitus siitä vaan.
    Saattaa käydä niinkin, että vähäinen asiallisuus ketjusta häipyy, tilalle tulee yhä enemmän näitä "tokaisuja!, keskustelu se vähäinenkin sen nimikkeen alla loppuu.

    Mielestäni arjen toimintaan kuuluu myös paljon elämälle tarpeellista, uusia asioita tulee ja kaikkiin tarvitaan ohjeistusta, niitäkin voi ketjussa tarjoilla.
    Sairaudetkin ovat tämän ikäryhmän ihmisille aina lisääntyvä harmi, niistäkin sanan sijaa on ja purkautuminen monta kertaa helpottaa.
    Yleistä elämän sujumista, tai paremmin sujumattomuutta, siitäkin huolia aiheutuu ja hyödyllistä kuunnella miten niistäkin selvitään.
    Harrastuksista ja niiden kertomista, voi tulla intoa toisillekin, siksi nekin kuuluvat ketjun jatkuvuuteen, siis paljon, paljon muuta, kuin vain siivoaminen.
    Tämä nykyinen tyyli, heittää joku sana näkyville, saaden sitten vastaamaan samaan tyyliin.
    Jospa jättäisimme näkemättä ne heitot, mitkä on ärsytykseksi heitettyjä ja huomioisimme vain vilpittömällä mielin kirjoitetut, asiasisältöäkin olevat viestit.
    Toivomuksia taas moneen suuntaan, jospa joku onnistuisi.
    Kaipaan pitkiä, asiaa sisältäviä viestejä, joista löytyy aihetta vastaillakin, voisiko sanoa hymy huulilla kirjoitettuja;)D

    Nyt sitten toteuttamaan sitä mielitekoa josta puhuin aiemmin, eli sipulipiirakkaa, väliin tarvitsee hyvän mielen antavia ruokia jaksaakseen, pienistä asioistakin hyvä mieli saadaan.
  7. Huomenta ja taas keskellä viikkoa, minä en ehdi päiviä tunnistaa, kun jo uusi alkamassa.
    Vielä vaivoistani kärsin, minkä aiemmin aiheutin, kyllä se pitäisi uskos, että joka vuosi heikkoutta lisää tuo, vaikka itselleen yrittää uskotella, että kyllähän minä.
    Tuo kunnon hoitaminen mistä demeter mainitsit, on kovasti heikoissa kantimissa, aamuvirutteluun jää, mutta haluan uskoa, että jotain tehoa silläkin.
    Sen olen myös huomannut, että keho vaivojaan korjaa, kun aikaa antaa, miten monta vaivaa on mennyt ohi ilman lääkärien apua.

    Tilanottamisesta olette myös kirjoitelleet, mitä se nyt sitten tarkoittaakaan, olisiko niin, että saman kirjoittajan runsas osallistuminen sen aikaan saa, mutta toisaalta sehän on suotavaakin, kirjoitusalustaksi tämä palsta on luotu.
    Oma aikani ei riitä koko päivää koneella istumiseen, aamuisin kyllä tämä tavanomainen tulee tehtyä, harvoin muulloin.
    Lukemassa käyn päivälläkin, jos aika ja joutavuus sen sallii, täytän sitä "tilaa" kodin hommiin.
    Nämä kodin puuhastelut ei koskaan loppumaan pääse.

    Eliaana tuosta Israelin tilanteesta, minulla ei ole oikein selvinnyt koko sodan tarkoitus, tuhoa aikaan saa, sen tiedän, kuka siellä on se joka oikeassa onkaan?
    Kyllä säilömiset on tehty, puolukkamehua suurimpaan janooni voin nauttia ja hyvää on.
    Mansikkarasiankin jo sulatin ja nautiskelin, siitä se tyhjennys ja kulutus alkaa, jos kevääseen pääsee, tyhjänä ainakin toinen pakkanen.
    Tyttäreni ja vävyni myös muuttavat pysyvästi taas talven ajaksi, mökiltään, käyvät kyllä talvellakin viikonloppuisin, kunhan jää kestää.

    Tuo Marinin ainainen seurailu ei oikeastaan ole tarpeellista, varmasti tytär on hoidettu, onhan mummi ja isäkin, kai hänelle myös vastuu kuuluu.
    Hän hoiti työnsä hallitus aikana mielestäni kohtuullisen hyvin ja nyt on yksityinen henkilö, vapaa tekemään oman halunsa mukaisesti.
    Enemmän kantaisin huolta nykyelämän menosta, istuvan hallituksen aikana.
    Ulkonäkö ei kenenkään omassa vallassa ole, kauneudesta ei kaikki voi nauttia, mutta ihminen kaikessa muussa voi olla hyväkin.
    Minun huomioni on ollut Sannan kohdalla sellainen, että hän ei esiintyessään tilaa ota, vaan hänet otetaan , häntä kuunnellaan ja näin tilasta tulee yhteinen.

    No jääköön tämäkin mietintä loppuun kohdallani, nämä ei varmaan kovinkaan suurta viisautta kanna, mutta ihan omiani kuitenkin ovat.
    Kerhopäivä ja taas olisi yritettävä paikalle mennä, sisu ei anna periksi jättää väliin, kun ystävät luottavat laulujoukkoon lisänä minunkin panosta.
    Lauluryhmämme taito ei mieltäni ilahduta, mutta yritettävä on, eihän meiltä taitoa kukaan odota, harrastusryhmä olemme, mutta jotenkin taso on aina vaan madaltunut, ikä kai osa syyllinen, kaikki vanhenemme.
    Tuokoon päivä ilon tunnetta jokaiselle, pienikin ilo on tervetullutta.
  8. Huomenia aurinkoiseen päivään ja puhtaista ikkunoista kelpaa ihastella,,, vähän aikaa, tästä kaiken keskellä asumisella on myös varjopuolensa, ikkunat hyvin vähän aikaa puhtaana pysyy.
    Jaksoin kolme ikkunaa pestä, mutta sittenpä olikin mummo aivan kuitti.
    Noista ikkunoiden auki saamisesta olen joskus kuullut, että aukeavat kahvasta vääntäen kaikki lukot, ei minulla kuitenkaan, tikkaille saa kiivetä ihan ylätasanteelle, että ylimmät auki sain ja siinäpä se suurin urakka onkin, kun voima reisistä puuttuu.
    Apua sain hyvistä käsivoimista ja sitten välillä riipuin kuin tankovoimistelija konsaan.
    Toisen harmin koin, kun taulut otin kaikki pois seinältä,( on aika paljon niitäkin) pölyjen pyyhkimistä varten ja eikös takaisin laittaessa kiviseinäkoukut tippuivat ja niin jäivät odottamaan uusia pidikkeitä.
    Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, kodin ilmeenkin jaksoin uusia, siirtelemällä huonekaluja uusiin paikkoihin, yllättävän painaviksi nekin tulleet;)

    Kiitos anolle joka arvelit kotiani kauniiksi, no onhan se minunkin mielestä, siksi kai niin hyvin kotona viihdynkin.
    Omaa makuani seuraillen olen tätä rakennellut ja aina pieniä suunnitelmia virkistyksekseni yritän miettiä.
    Tykkään puuhastella kaiken kauniin parissa, kun en jouten osaa olla ja siksi noita sisustuksen uusimisia pienissä määrin syntyy, mitään isoa en jaksa minäkään.

    Tuo joulu tuli yllättävän aikaisin puheiksi, no itsepä aloitin ja sen verran jatkan, että jouluja olen melkein koko naimisissa oloni järjestänyt perheelleni, 17 henkilöä on parhaimmillaan pöytään istahtanut, nyt sitten en kaipaa hälyä joulun aikaan.
    Tuskin lapseni rasitteena minua pitävät, omia mietteitäni ne on, vaikka kuinka herttaisia lapset onkin, vanha ei jaksa heidän ilostaan enää nauttia, kun kuusi alle kouluikäistä huoneessa pyörii koirien lisäksi on hiljaisuuteen tottuneelle vähän liikaa.
    No katsotaan miten joulun kanssa käykään, jos sen vielä näen.
    Lahjoja en osta, rahana annan, kun makuni ei nuorten tasolle yllä, no tietenkin sukkia koko suvulle.

    LaPramosan ajan lepäsin ja sitten olikin jo nukkumaan menon aika, hyvin uni maistui uurastuksen jälkeen, katsoin yhteen pötköön viikon annoksen Areenalta.
    Teillä onkin ollut kulttuuri aiheinen keskustelu, yritin ajatuksella lukea, mutta hataraksi jäi, harmittelen, kun en pysty kirjojen maailmaan uppoamaan, siksi kai katselen paljon telkkaria.
    Brinkkala, en pysty mitään profiilini laittamaan, jokin häikkä kai on, tietysti minun tekemänä
    Demeter, kyllä puhetta mahtuu ketjuun ,älä sitä harmittele, tulee sitä toisiltakin.

    Laulamaan yritän könkätä sauvojen kanssa, kyllä se eilinen vielä jäsenissä tuntuu, aurinkoa ja hyvää mieltä kaikille osallistujille.
  9. Huomenta, niin eletään kuin viimeistä päivää, huomenna jo se lokainen kuukausi alkaa.
    Voi olla, että ei nimensä veroinen olekaan, joskus yllättää, viime yönä nollan tienoilla oli lämpötila.
    Tytär kotiutuu mökiltä torstaina ja sitten ikkunan pesuapuun lupasi., ajattelin kyllä tänään pari ikkunaa pestä, tuskin pahoillaan on, jos urakka helpottuu.
    Yskäni sinnikkäästi pitää puoliaan, onneksi yöt saan nukuttua.

    Minulta on jäänyt paljon näitä ohjelmia katsomatta, olisinko yhden Elämäni biisin katsonut, samoin Vain elämää ja Selviytyjät, jotenkin en lämmennyt näkymiin.
    Kilpailuohjelmia katson, jos muistan, muuten pyörin muissa ohjelmissa.
    Tänään Areena kutsuu LaPromesan katsomiseen, juoni koukuttaa, vaikka joskus väsyttävän pitkäveteiseksi meneekin.
    Mikä onkaan tämä uusi sisäkkö , arvoitus hänkin ja kai Lope rakastuu häneen ja taas pettymys tiedossa, ehkä jotain selviää tänä päivänä.

    Olen kaksi joulua viettänyt kylpylässä, mutta en oikein onnistuneena niitäkään pidä, kotona olisi paras, mutta sekään ei hyvä, juurikaan siitä syystä, että lapsilla pahamieli kuitenkin, vaikka vakuuttaisin viihtyväni joulun itsekseenkin.
    En halua kummankaan lapsen luo, toivon heidän viettävän joulunsa ilman minusta huolehtimatta.
    Olen yrittänyt vakuuttaa, että hyvin viihdyn yksinkin, mieleni on jo menoista saanut kylläkseen, en haluaisi matkustaa, en mennä mihinkään. kai se menevistä ihmisistä mahdottomalta tuntuu.
    Puistattaa ajatuksetkin, että pitäisi pakata ja lähteä pois turvallisista maisemista, kun kotini saan taas puhtaaksi, niin eipä parempaa paikkaa viihtymiseen löydy.
    Virkkasin sen kapean peiton ja nyt sitten syntyi ajatus, että tyynyt on samalla sinilila sävyisinä aikaan saatava, pelkään jopa joskus näitä ajatuksiani, kun ne ei rauhaan jätä, ennen kuin homman toteutan.
    Kahvilla tuli mieleen sipulipiirakka ja nyt se niin kauan päässä pyörii, kunnes aikaan saan sen.
    Kumpikaan homma ei kummia vaadi, joten toteutettua tulee.

    Noita tuholaisia en ole hoteleissa tavannut, mutta Sortavalassa kerran käydessä lutikoista kokemuksen sain, siitä on jo kauan, varmaan tilanne siellä nyt toisin.
    Ainahan matkustuksesta voi harmejakin löytyä ja varmaan on hyvä matkatavarat hyvin tarkastettava, ettei pysyvää harmia kotiinsa saa.

    Eilen olikin kaunis ilma luontoon mennä ja jatkuu ainakin muutaman päivän, aamulla radiossa kehottivatkin retkelle metsään lähtemään eväiden kanssa, mikäs sen mukavampaa olisikaan.
    Muistissa minullakin säilynyt puolukkareissun metsän tarjoukset, marjojen lisäksi se värien hehku ja hiljaisuus, nyt nekin vain muistoin elää.
    Kyllä sitä vähään joutuu tyytymään, kun vanhuus tulee, liikkuminen estyy, mutta onneksi ei mieli kuitenkaan katkeruuteen sorru, aina jotain mukavaa tapahtuu.

    Olen seuraillut tässä ikkunan edessä, missä kirjoituspaikkani on, liikennettä ja kulkijoita kadulla.
    Kun tähän istahdin, oli melkoisen hiljaista, mutta nyt kellon kahdeksaa lähetessä liikene sujahtelee melko tiuhaan tahtiin kadulla ja vastapäätä olevan talon väki heräilee, koiria lenkille viedään ja kuka nyt sitten mihinkin matkaa, elämä sykkii ja minä siinä mukana.
    Nyt istuminen saa loppua ja jotain tärkeämpää on aikaan saatava, vaikka tämä kirjoittelu onkin yksi osa sitä tärkeyttä.
    Voikaa hyvin ja viettäkää iloinen syyskuun viimeinen päivä.
  10. Sunnuntaiaamun aurinko silmiä aukaisee, jokohan sateet olisi ohi, mutta katsoin toiselle puolen taloa, eli länteen, taivas uhkaavan tummana siellä sateen mahdollisuutta ennus
    Vaahterat on epäilyistäni huolimatta punaisen värin saaneet, nyt syksy kauneuttaan näyttää.
    Viimeisiä kesän rippeitä nämä kauneudet, jospa kesän lämpö ja kauneus antoi voimia ja kestämme ne lokaiset kuukaudet mitkä edessä ovat, pimeys ainakin.
    Varastot täynnä jos mitä ja lohdullista ajatella, niiden tyhjennyttyä onkin jo kevät ja kesä edessä.
    Aina näin ajatellen tulee ajatus, että tokko ensi kesää näenkään, se on asia, mille ei kukaan, edes viisautta omaavat voi varmuutta antaa.

    Tuosta silmiin katsomisesta ollaan juttua pidetty, kyllä se eräänlaisen ystävällisen kuvan antaa vaikka ei tuttuja olekaan, samaa katua tai metsäpolkua kuljemme tietämättä sen enempää, mutta hymyllä kuitenkin saadaan aikaan tunne, että samaa tietä tallustellaan, saman taivaan alla, kiva että kohdattiin.
    Olen kai aika kova puhumaan ja aina tilanteen eteen jouduttuani jotain sanottavaa keksin, vastaus voi olla yksioikoinen, ymmärrän että juttukaveria ei tästä saa.
    Melko harvoin tämä n tilanne eteen tulee, yleensä juttu alkaa ja lopulta jo melkoisen tutuiksi tullaan.

    Kahvin juontikin on aikaan saanut rupattelua, no onhan se aiheena ihan nykyaikaa, vaikka kahvin kulutus on laskenutkin 8:loon vuodessa, aiemmin 10 kilon sijaan.
    Itse juon vain aamukahvin.
    Sokeria en ole käyttänyt vuosiin, en kermaakaan, musta kahvi kaunistaa;)
    Vanhat elokuvat nuo tassilta juomiset tutuksi on tehnyt, en muista kotona tuota tapaa olleen.

    Voi niitä herrasväen pokkurointia kahvikekkereissä, ruustinna on hyvä ja aloittaa ja tarkkaan laskettiin tarjottavien määrää, onneksi tuo kulttuuri on hävinnyt, vai onko?
    Minun kauniit kahvikuppini hyllyssä pölyttyy, kun harvoin niitä esiin tarvitsee ottaa.
    Tyttäreni olisi jo kirpputorille vienyt muuton aikaan, sain evättyä tuon asian, mutta sinne ne kai lopulta päätyy, no joku arvostava saa kauniit kupit.
    Omistan pienen pienet moccakupit, kai nekin kirpputorille tiensä löytää, ei nykynuorille mikään vanha kelpaa, mukeilla kattavat kahvipöydän, no onhan kaunis sekin, millä silmällä katsotaan.

    Vanhaa luonnonpuistoa Ramoona ja ex-binkkala ihastelitte, voin melkein luonnonmukaisesta puistosta minäkin puhua, vanhojen puutalojen ollessa voimissaan, asukkaat istuttivat toinen toisistaan kauniimpia pensaita ja puita pihojensa viihdykkeeksi.
    Talojen purkamisen jälkeen kasvoivat puut ja pensaat muodostaen pienen suojaisan puistikon, pari penkkiä ja muutamia kukkaistutuksia kaupunki laittoi ja niin oli minulle luonnonmukainen puisto ikkunani edessä.
    Aika usein istahdin penkille kauniin sään sattuessa ja seurailin ohi kiitävää liikennettä.
    Nyt sitten ikkunan läpi katselen tuota värien leikkiä vaahteroista.

    Pilvisyys lisääntyy ja varmaan vettä tänäänkin saadaan, no onneksi katto on vuotamaton, hyvää sunnuntaipäivää kaikille.
  11. Arvoisa kylmä totuus, mitä mieltä olet nyt korpikirjailijan viestistä.
    Oliko tarpeen tuoda ilmi onnellisuuttani noin mitättömän asian vuoksi demeterin kuin anojenkin kiitokset lämmittävät minkä asian vuoksi tahansa.
    Luottamus on aika iso kiitoksien antajista.

    Todella onnellinen olen jaksamisestani ja urakan loppuun viemisestä, se riittää minulle.
  12. Huomenta, kovin on pilvistä, ikkunan pesun aloitusta odottelen, mutta sää ei oikein kaveriksi rupea.
    Olen jo suunnitelmissa siinä vaiheessa, että teen kaiken puhdistuksen, otan verhot alas, pyyhin taulut ja "ripsun" katon ja seinät, sitten sään parannuttua pesen ikkunan, tyttären saan avuksi, ripustaa verhot.
    On se kumma miten en voi sivuuttaa näitä hommia, aina mielessä pyörii.
    Sama juttu näiden kirjoittelun kanssa, aina vaan jaksan ajatella, että pakko on suunnan muuttua, eihän aina jaksa vaan ikäviä viestejä laittaa.
    Itsekäs olen, oman kirjoitteluhaluni koetan tyydyttää, tuttuja ja mukavia kirjoittajia näin kohdata.

    Eilinen päivä oli huippu historiassa, mistä kytee tämä näin voimakas tarve olla ilkeä lähimmäisilleen, sillä kaikkihan ihmisiä ollaan.
    Jospa jokainen kirjoittaja oman viestinsä miettisi ja vasta pohdinnan jälkeen ne esille laittaisi.
    Ikävää, että joku kokee niin hankalaksi tämän viestittelyn, että pois jättäytyy, onko tämän aikaansaanut tyytyväinen.

    Eliaana niin hyvin asiaa selvitti ja samaa mieltä olen hänen kanssaan tästä kirjoittelun tarpeesta, monikin yksin elelee ja tämä palstalla olo viihdyttää, ajatusten vaihdon lisäksi myös samaistumista voi kokea.
    Jos joillakin on tyylinä "kehuskella" tekojaan, ei se sen enempää kirjoitustilaa vie kuin muukaan kirjoittelu, sivuutetaan ne ärsyttävimmät ja jatketaan omalla tyylillä, ollaan ihmisiä kaikesta huolimatta.
    Kaikkea kirjoitettua en hyvällä tahdollakaan ymmärrä, mutta jätän suosiolla tyhmyyteni syyksi, ollaan vaan niitä "Iitoja" mistä Eliaana kirjoitti.
    Omana itsenään, on hyvä tapa kirjoittaa, neuvomatta, arvostelematta, lukien ja vastaillen, kun aihetta löytyy.
    Omia, ahaa ilmauksia on kiva kuulla ja jotain voi mukanaan kuljettaa, aina jotain uutta oppien.
    Kieliä en osaa, jos vaikka minuakin rumin sanoin moititaan, siinä ne jää huomiotta, toivon kuitenkin palattavan tavanmukaiseen viestittelyyn, toisiamme tarvitsemme täällä palstallakin.
    Yksi asia on varma, en anona kirjoita, pyrin tekstini kirjoittamaan niin, että ei tarvitse ilkeillä.
    Jospa jaksaisimme sivuuttaa tuon eilisen urakoinnin ja muuttaa suuntaa rauhallisemmaksi, mukaan vaan kaikki rauhaa rakastavat, ei luovuta meille annetusta kirjoitusalustasta, näin toivon.
    Mukavaa elämää täällä jokaisen omissa maisemissa.
  13. Huomenta, hyppään aloitukseni perään, kun aivan mahdotonta on mitään asiallista arjen kokemaa ketjun loppuun kirjoittaa.
    Halua en tunne vastailla noihin kaikkiin syytöksiin, mitä aloittajana olen saanut, mutta jotakin kumminkin.
    Onko säännöissä mainittu, että aloittajan on vastattava ketjun etenemisestä määrätyllä tavalla, mielestäni aloittaja aloittaa ketjun, siinä toivossa, että ketju jatkuisi niissä merkein mitä on tavattu otsikon alle kirjoittaa.
    Myös toisen kirjoittajan neuvominen "toruminen" ei kuulu aloittajalle, jokainen viestimisensä vastuun kantaa.
    Jossakin vaiheessa yritin arvailla anoksi rekattua kirjoittajaa, siitä haloo nousi, pyysin anteeksi, mutta asia ei sillä hoitunut.
    Nyt sitten pitäisi kaikki kiitosta antavat anot tunnistaa ilkeyksiä kirjoittaviksi, joita ei saisi kiitellä, epäillä juuri heitä pariksi kirjoittajaksi, jotka ilkeyksiä joillekin antaa.
    Luottamus asialliseen ja kiitosta antavaan anoon on melkoinen, en jaksa uskoa, että kukaan vaan kiittelee noista syistä mistä on puhetta ollut.

    En ole omasta tahdostani mihinkään "arvostettuun" nimikkeeseen halunnut, jos joku sitä mieltä on, on hänen asiansa, vaatimattomasti ja nöyrin mielin kirjoittelen, en kehuakseni itseäni, mieluummin kiitosta annan kaikille asiallisesti ja hyvää mieltä antaville kirjoittajille.
    Muistelujen myötä tulee kerrottua sellaisia asioita, mitkä ehkä ei kuuluisi ketjuun,
    mutta sydäntä lämmittää hyvät ja kivasti kerrotut viestit monen kirjoittajan taholta, siksi sortuu kertomaan omiakin juttuja, mutta ei kehuja kerjäten kuitenkaan.
    Jäi mieleen tuo maininta, miten kehuminen tapahtuu, " maalaat kauniisti ja miehesi oli varmaan komea, saiko ihailija postia" minä otin vain kysymyksenä johon nyt vastaan, mieheni oli minulle tarpeeksi komea ja ihailija postia ei tullut, en ehkä olisi tykännytkään;)
    Mielestäni vilpitön kysymys, mutta tuo " sitaatti" oli hyvin lapsellinen kommentti Palomalta.
    En tiedä onko syytä puolustautua, mutta tuntuu aika vaikealta ketjun rauhan särkymisestä vastuu ottaa, pyrin itse kirjoittamaan niin, että jätän arvostelut pois, luotan jokaisen kirjoittajan tarkoittavan sanoillaan totuuden.
    En halua edes yrittää anojen tunnistamista, siihen ei aikani riitä, en sentään salapoliisin titteliä halua ja tähän perään vielä, sallikaa meidän vanhojen turista rauhaisasti ja niistä asioista mitä kenelläkin mielessä on.
    Ketjun aloitus on helppo, tehkää sellainen ketju, missä kehutte oikein ja epäilette sujuvasti, Nojatuolissa pyrimme kertoilemaan tavallisia päivittäisiä asioita huolineen ja iloineen, muistelutkin rikastuttaa.

    Minua on helppo moittia, sillä en aio vastaisuudessakaan osallistua syyttelyihin, kehun silloin, kun siihen aihetta löydän.
  14. Huomenta keskelle viikkoa alkavaan päivään, onhan se keskiviikko, heh,hee.
    Eilinen hujahti mukavasti, laulujen jälkeen Marimekon myymälään ja pikkutarjoilun lisäksi ihastelimme kauniita vaatteita ja hintoja.
    Laadukasta, varmaan, mutta myös hintavaa, yksi takki, maksoi 279 euroa olisi minua miellyttänyt, mutta eipä löytynyt kokoa, ei edes muista liikkeistä.
    En ole tämän tarjonnan ihailija, yksin siitä syystä, että kadulla vastaan astelee aika monta saman tuottajan vaatetta, kaiketi hyvän maun tae sekin.
    Tässä asiassa kuin muutenkin haluan olla oman itseni makuinen ja tyylinen.
    Arvostan kovasti Paakkasen aikaansaamisia, mutta en vaan tunne oloani kotoisaksi hänen tuotannolleen, ei myöskään tuloni kestäisi montakaan tuotetta.
    Sanotaan kyllä, että köyhän ei kannata ostaa huonoa, totta varmaan, makuasiat saman säännön mukaiset.

    Ihana oli nähdä brinkkalan ilmestyneen maisemiin, onnea uudelle elämällesi, varmaan nautit lastesi läheisyydestä.
    Rohkea olet muuttamaan elämäsi kulkua, minullakin joskus haaveena ollut muutto johonkin toiseen paikkaan, mutta enää se ei intoa nosta edes ajatuksena, omaiset, tutut ihmiset ja paikat pitävät turvallisuuden tunteen vahvana.
    Toisekseen elämä sujuu, seikkailut seikkailtu, enää ei kaipuuta muuhun, kuin hiljaiseen eloon.
    Tuo "lillukka" ei lainkaan huono valinta, eikös se löydy marjanakin?
    Pääasia kuitenkin, että arkeasi, miksikä ei juhliasikin käyt kertomassa.

    Nuo muistelot mistä tepa ja Makriina kerroitte on hyvän mielen ja haikeudenkin eteen tuovia, olipa kysymys vaikka kalentereista.
    Sanotaan, että muistot kultaantuu, pitää jotenkin paikkansa, useimmin hyvät muistot mieltä kiehtoo, huonoja harvemmin edes muistaa, kai niitäkin mukaan mahtuu.
    Minulla on pieni vihko, mihin mieheni kirjoitti ajatuksia, mitkä usein hyvin osuvia olivat, hänen kykynsä oli olla aina ajan tasalla, osuvia sutkauksia lausahti.
    Toinen muistelun kohde on hänen teatteriaikansa valokuvat, joita albumillisen olen tallentanut, niissä voin saada muistoja tuoreemmiltaan esiin.
    Lehtiarvostelut myös on tallessa, nekin mukavia lueskella, miettien miten elämä niin menikään.

    No niin, kohta taas kirjautuminen katoaa, pituutta kun juttuun tulee, kerron vielä, että tänään alkaa Skippo-peli kokoontumiset, kiva tavata heitäkin, jotka yhdessä "korttia" iskee.
    Rupatellaan ja muistellaan jokainen oman elämän kulusta, intoa toisille antaen.
  15. Huomenta ja anteeksi Kristiina, kun en onnitteluja laittanut, eilen muutenkin sekoilin, kai siksi jäi onnittelukin antamatta.
    Nyt sylin täydeltä onnea ja halauksia, pitkäaikaiselle palstakaverille, kahvipirtistä asti olemme viestitelleet.
    Aina on ollut mukava nimimerkkisi huomata ja suhtautumisesi minua kohtaan aina mukavana huomata.
    Minulla sama päivämäärä syntymäpäivälleni ja kolmen kuukauden päästä taas vuosi täyttyy.

    Uskomattomalta tuntuu, että viikon päästä jo lokakuu, se loskan aika varmaan alkaa, jotenkin unennäkönä tämä syyskuu vierähti, kai nuo säilömiset ja muu tohina sen nopsaan kulutti.
    Joku oli nostanut vanhan Nojatuolin palstalle, miksihän ?
    En jaksanut lukea kuin pätkän, mutta ikävän ynnämuun suuntaan sai aikaan, hänen suoraselkäiset kirjoitukset aina tasoitti joskus levottomankin ketjun palauttaen asiat maanpinnalle.
    Pitkän ajan kuluessa niin monia leikkisiä, asiallisia, järkeviä myönteisiä kirjoittajia on saanut tavata.
    No näinhän suurilta osin jatkuukin, monella on kyky tasoittaa kitkerätkin viestit ja jatkuvuus säilyy.
    Ramoona yksi heistä, luonnon kuvaaminen hänellä todellinen nautinto myös meille sitä kokemattomille.
    Kertomasi tuo esiin valoisan aurinkoisen päivän, vaikka myrsky riehuisikin ja kaikesta aistii, että olet onnen tähtien alle syntynyt.

    Tepa ja Kristiina saunasynnytyksen kautta maailmaan tulleet, minä ensimmäinen meidän perheessä uuteen sairaalaan juuri sodan kynnyksellä pääsin, onkohan se syy, että näin pitkälle olen päässyt, muuten suku hyvin lyhytikäistä.
    Helppoa ei silloin elämä ollut monellekaan, kyllä äitinikin työteon oppi ja aina työssä kiinni oli, vaikka kotia hoitikin, sivubisnestä aina jostakin.
    Kehräsi lankoja, kutoi mattoja ym sen kaltaista, isä ei tykännyt äidin käyvän kodin ulkopuolisissa töissä, tykkäsi, että miehen on perhe elätettävä, mutta monta kohtaa korjattiin äidin pienillä lisähommilla.
    Sen ajan naiset pelastivat monta asiaa taidokkuudellaan.

    Ehkä liian juurtunut olen näihin tapoihini, mitkä itselleni olen luonut, samoin Neeasakin kerroit.
    Jotenkin vain tuntuu, että helpompi on rytmittää elämä selkeäksi ja avaraksi, sitä saan aikaan pitämällä tavarat ja muutkin homman kohdillaan.
    Ehkä tarpeenkin, kun huomioi eilisen sekoilun.

    Tänään yritän laulukeikkaa uudelleen, ehkä nyt onnistuu, laulun jälkeen menemme Marimekon liikkeeseen katsomaan porukalla tarjouksia, minä en minkään muodin mukaan kulje, mutta katsomaan voi aina mennä.
    Pilvisestä säästä huolimatta valoisaa päivää toivotan teille ystävät viestien takana.
  16. Pitää tulla tavoistani poiketen kertomaan hölmöilyjäni.
    Ennen laulamaan lähtöä levitin pyykit parvekkeelle ja hetki vielä aikaa, liimasin valokuvat albumiin, mitä olin kuvina saanut, sitten aika lähteä.
    Vastaani tuli naapuri ja kysyi mihin menet, ai laulamaanko, johon minä, niin tiistaina aina harjoittelemme.
    Hän ihmetteli onko nyt tiistai, minä vakuutin että on, sitten kuljin pienen matkan ja käännyin huutamaan, eihän ole kuin maanantai, siinä sitten harmittelin, mutta hyvä kun en ehtinyt paikkamme oven taa, tuumailimme, että nämä päivät on aina samanlaisia.

    Kotona laitoin perunat kiehumaan ja ajattelin nyt sitten pesen uunin, eikun mäntysuopa esille ja sitä uunin pohjalle ja ympäriinsä levittämään, olisi tietysti nestemäistä saanut olla. kuumennus 50 asteeseen ja sitten huuhtelu. kyllähän uuni kirkastui, mutta entäs uunin lasinen luukku.
    Miesten keksimä taas tämäkin homma, kaksinkertainen lasi, alareunasta viitisen sentti sisimmäinen lasi auki
    .Sain työllä ja tuskalla pullosudilla pesun lasien väliin, mutta mitenpä huuhtelet, kun mitään kuivaavaa räsyä en sisälle saanut.
    Lopulta löysin pitkän tikun jonka nenään talouspaperia kiedoin, mutta eipä riittänyt voimaa sitä siellä lasien välissä kuljettaa ja asentonikin oli selän päälle ottava, lasi jäi ikävän kirjavaksi.
    Ruokanikin kiehui hellalle, makaronia lisukkeeksi keitin, no se oli pestävä pois, lopulta suututti niin kovasti, että pinosin ruoka-astiat altaaseen, mutta en voinut kuitenkaan siihen jättää, pakko oli koneeseen laittaa ja mieli huomattavasti parani, kun keittiö siistiksi tuli.

    Näin sitä ihminen sekoilee ja muistiaan aina kehuu, mitä vielä, taitaa vaan huonommaksi mennä, pakko sitä on vaan tämänkin vaivan lisääntyminen hyväksyä.
  17. Huomenta pilviseen aamuun, vesisadettakin luvassa, no sitä aikaahan tämä on, että sataa ja tuulee, mutta kaunis kesä takana, jaksamme kyllä eteenpäinkin.
    Tytär varoitteli, että älä aloita ikkunanpesua ennen heidän kotiutumisesta mökiltä, lupasi kaveriksi tulla.
    Mietin kyllä, että jos pesisin parin huoneen ikkunat (helpommat) aiemmin ja muutenkin huoneet pölyistä vapauttaisin, olisihan se kaikki eteenpäin.
    Mietin miten olen kaavamainen ja perusteellinen muutenkin, kaikki tapahtuu suunnitellusti, turhia poikkeamia ei tapahdu.
    Aamukahvi ja muut heti tehtävät hommat menee aina järjestyksessä, jos poikkean joudun muistelemaan, otinko ja teinkö kaikki aamuhommani oikein.
    Tapojeni orja olen, joskus se hiukan kiusaa.

    Kiitos noista aloituksien kiittelyistä tepa ja demeter, pitää tunnustaa, että ihan oman itsekkyyteni vuoksi näin teen, haluan kirjoittaa ja odotan teiltä toisilta mukavia vastauksia arjen kulumisista.
    Heti kahvin juotuani tämäkin rutiini on tullut tavaksi, istun koneelle, vilkaisin otsikot ja sitten luen Nojatuoli jutut ja kirjoitan kirjeeni, jään odottamaan vastauksia.
    Minulle tämä on yksi tapa elää ja olla mukana kirjoittavien ihmisten kanssa, saaden mukavaa palautetta teidän kertomana.
    En nyt koneella päivääni vietä, useinkin illalla katson viestit, joskus poikkean lepuuttamaan itseäni muulloinkin ja jos aihetta on vastaankin samalla.
    Oman elämäni rytmiä tällä kirjoittelulla yritän tahdittaa, paljon olen saanutkin tietoja kuin ohjeistustakin, kiitän niistä.

    Kesällä pojan mökillä ollessa rupesi ilmalämpöpumppu kolisemaan ja tytär joka on arempi kuin minä soitti pojalle Ranskaan, mitä nyt tehdään, poika sanoi antakaa rämistä, loppuu aikanaan, niin tekikin.
    Saimme tietää, että jää siellä kolisi sulamishommissa., aina oppii.
    Tyttäreni pelkäsi kaiken aikaa, että ei vaan mitään vahinkoa saada aikaan.
    Poikani oli juuri ennen lähtöään kunttaa maahan laittanut ja sen kastelu oli tärkeä homma, siitä tytär vävyäni vähän väliä juoksutti vaihtamaan paikkaa, lopulta poika sanoi antakaa sadettaa koko ajan ja niin tapahtui, vettäkin satoi, meillä suihkut päällä, sellaisia talonmiehiä olimme.

    Olen tehnyt tossuja noista iso-äidin neliöistä, en sukkia, neulon pitkiä polveen yltäviä kirjosukkia ja joulun aikaan toivon niiden jakeluun menevän.
    Kyllä aikamoinen määrä on minunkin käsien kautta kulkenut jos jonkinlaista, joulunaika oli aiemmin yhtä askartelu aikaa, myyjäisiin värkkäsin kaikkea jouluun liittyvää.
    Vanhan kirjan kellastuneista tehdyt enkelit olivat in yhtenä jouluna, narussa kiikkuvat tontut toisena, katuharjan kepin ympäri virkkaus ja harjapuun maalaus yhtenä, aina ideoita keräsin.
    Luomisen into aina joulun aikaan lisääntyi tavanomaisten tekemisten lisäksi.
    Kaunis ajatus ja kauniit sukat oletkin aikaan saanut liekko.

    Hurskaisen kannattaisi ehkä sitä kodinvaihtoa miettiä, olisihan siellä kaikki valmista ja ystäviäkin saisit juttukaveriksi.
    Pitää vielä mainita tuo tepan ja demeterin jaksaminen, kyllä talon hoitaminen kaikkine puuhineen jäisi minulta hoitamatta, väsyn nykyisin ihan jo ajattelusta, mutta lohdutan itseäni, on sitä tullut tehtyäkin.
    Jouten istuminen on opettelun jälkeen jo alkanut sujumaan, vaikka jotain käsiini pyrin näprättäväksi keksiä.
    Näin nämä päivät vierivät, aina vaan huomaa heikkouden kasvavan, mutta elämässä on kaikki vastaanotettava,, vanhuuskin, sille emme pysty toppia pistämään, jos kaikkea vastaan muuten kapinoisimmekin.

    Turhaksi olen kokenut nämä väittelytkin ja pienet kinamme, mitään niillä ei voiteta, ehkä paha mieli jollekin, ei kovin suuri voitto, vai mitä?

    Tänään menen kokeilemaan laulamista, yskänpuuskat vielä vaivaavat, mutta jospa se siitä menisi, kiva on nähdä ystäviä ja laulaa ilmaa keuhkoille;)
    Hyvää tekee kuulemma astmaisellekin.
    Päivän jatkumoa teille kaikille.
  18. Vieläkin ihmettelen, miten minä niitä kahta anoa osaan torua, kun minulla ei ole sitä kristallipalloa, että saisin heidät paljastettua.
    Minulle anot on anoja ja kun joku anoista on minulle ystävällinen yritän vastauksen antaa, ne vähän kitkerimmät yritän jättää väliin.
    Yritän myös jutustella niin, ettei kärhämää tulisi, eikä rivienvälistä mitään löytyisi.

    Rauhaisaa yötä kaikille ja Makriina älä pahoittele, ollaan tässä jo aika paljon saatu molemmat kokea, Nojatuoli kestää niin kauna kun viimeiset mukavat kirjottajat katoaa.
  19. Mitäpä tulisikaan jos minä vielä puutuisin teidän aikaan saamiin kiistoihin, en ole poliisi, joka kaikesta vastaa, jokainen miettii omia sanomisiaan ja niistä myös vastaa.

    Anoja en väheksy, en moiti, vastailen jos katson aihetta olevan, muuten hyppään yli.
    Anot on hyväksytty ylläpidon puolelta, heille en mitään voi, haluaisin kyllä edelleen nimimerkkiä kaikkien käyttävän.
    Anteeksi pyyntö ei kuulu keskusteluun, ellei jotakin pahaa saa aikaan.
    Pahoillani olen tästä ainaisesta eipäs juupas kiistasta, mutta se on kai tullut jäädäkseen.
  20. Minäkin ymmärsin anon tarkoittaneen yleistä syyttelyä, ei sinun tekstiä Makriina.

    Tuohon aikaan ei tullut kovinkaan herkästi syytelyä heitteille jätöstä, äidit joutuivat useinkin lapset jättämään keskenään, kun töitä oli tehtävä,
    kai sitä naapureille kerrottiin, että lapset on keskenään ja vähän vuorotellen silmää pidettiin.

    Mira kerroit aivan oikein noin se oli, minäkin ennen ekakoulua olin yksin muutamia tunteja, kun äiti kävi lisätienestissä, uskon, että äidillä kova hätä kotiin tullessaan oliko kaikki hyvin.

    Lait on muuttuneet monia kertoja niistä ajoista ja tänä päivänä ei pieniä lapsia voi jättää yksikseen, tosin aikakin on muuttunut, kaikkea vaaraa on tarjolla enemmän.
    Lapsuudessani ei ollut mitään vaaraa, kun kotipihalla pysyi, ja sitten isompanakin oli sallittua liikkua esimerkiksi uimapaikoilla, ei yksin, mutta kaveri porukassa, muistini mukaan aina selvittiin.
    Lapsetkin oli kiltimpiä ja en muista kiusaamista edes koulussa kokeneeni ja aina ystäviä oli.

    Tuo täydeltä laidalta ei mielestäni kuulu keskusteluun, ei sillä mitään voiteta, takaisin tulee, se on koettu ja tilanne on selvä sodalle.
    Itsekukin päättäköön kirjoittelunsa, mutta en yllytä kinaamaan. sanotaan vanhuus ja viisaus, onko sitä.
    21. 23 / 26
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt