Heipähei, piirakat paistettu. lohilaatikko uunissa.
Sunnuntaiaamua karjalaisittain, anoppini kertomaa, pyhäaamuna lämmitettiin leivinuuni, ehkä lämmön saamiseksi, mutta samalla päiväruoka uunissa tehtiin, piirakat ensin ja paistikuppi jälkilämpöön.
Kirkosta tultua päästiin paistin ja piirakoiden kimppuun, kai jotain muutakin oli.
Näin minäkin nyt toimin, kun into oli päällä, kohta pääsen laatikkoa nauttimaan.
Asiaan, aloitan uuden ketjun alustaksi tulevalle, en toivo mitään, uskoni sen suhteen on mennyt.
Kaunis kirkas pakkaspäivä, elämä hymyilee, huonosti nukutun yönkin jälkeen mieli on kevyt.
Kauniit huurteiset koivut kimaltelevin oksin hyvää mieltä lisää.
Joulun siirsin eilen laatikoihin vain valot huomisen yli vielä palaa, sitten alkaa kevään tulon seuraus, pieni hetki talvea ja pakkasta, mutta pian aurinko nousee korkeammalle ja näin lupailee kevään tuloa.
Katselin eilen Areenalta Lehmän vuosi sarjaa, yllättävän hyvä mielestäni suomalaiseksi sarjaksi.
Kuuntelin radiosta luontosarjaa, kuukkelin elämästä kertoivat, muistan Lapin matkalla tähän lintuun tutustuin, olivat hyviin kesyjä, tottuneet ihmisiin.
Kaunis lintu, tutkija väitti linnuilla olevan tunteet, varmaan onkin, ainakin joutsenet sen ilmentää.
Tunteista puheenollen, näkisin ihmisissäkin niitä olevan, vaikka täällä palstalla ne ei esiin tule, on vain kiusaajia ja joutavan huutajia, muutama kirjautunut antaa kuitenkin uskoa siitä, että empatiaa on täälläkin, kun se vain pääsisi toteuttamaan kirjoittajien kautta.
Myös anoja on sydämen sivistystä omaavia, ikävä vaan, että kaikki anot samaan pakettiin joutuu
Kirjotellaan vaan rohkeasti, ei haittaa jos tivataan aina asioita, joita ei kukaan ole tehnyt, syytetyn penkillä jokainen joutuu vuorollaan.
Minulle on turha arvailuja laatia, jos asia on sen väärti, että vastauksen vaivan näen, sen teen.
Vääryyttä en usko kenenkään tahallaan tekevän, on vain jostain syystä tuskaantuneet elämiseen.
Ei jokainen väärin kirjoitettu sana tai asia ole aihe riitelyyn.
Näin ajattelen, jokainen toimikoon omantuntonsa mukaisesti.
Iloista ja kaunista sunnuntaipäivää.
Uusivuosi, uudet kujeet, Nojatuoli 2025 !
261
2586
Vastaukset
- Anonyymi
katsoin eilen Areenasta dokumentin, joka kertoi Pepe Willbergistä. Tuli myös näiltä muiltakin kanavilta. Olipa hyvä. Olen aina tykännyt Pepestä. On semmonen ujonpuoleinen ihminen. Hyvä, monipuolinen laulaja. Hänkin jo 78 vuotias, mutta jotenkin tosi nuorekas. Kiva oli kuunnella niitä 60-70 luvun hyviä lauluja.
Suosittelen!- Anonyymi
Minä katsoin elokuvan amerikkalaisesta soul-legenda Aretha Franklinista. Muistan hänet 60-70-luvuilta. Siihen aikaan oli kasettisoittimia, ja minulla oli yksi kasetti hänen musiikkiaan.
Kovia ovat tummaihoiset artistit joutuneet elämässään kokemaan, sen olen todennut näistä elämäkertafilmeistä ja -sarjoista. Varsinkin naisartistit joutuivat taistelemaan asemastaan niin valkoisten kuin omienkin musiikkivaikuttajien kanssa.
Ääni on upea. Aretha aloitti laulajan uransa gospelmusiikilla, eikä hän sitä jättänyt menestyksenkään vuosina.
Tänään on Loppiainen. Joulu on takana. Viimeiset kinkun viipaleet nyt pöytään!
Talvikin tuli voimalla, pakkasta ja lunta. Pitäisikö panna jäälyhty kehittymään! Viime vuonna lopsautin veteen punajuuripurkista punaista lientä, ja lyhty sai kivan värin. Taitaa olla vielä jääkaapissa avattu purkki.
Led-kynttilät ovat syrjäyttäneet aidot, mutta ulkolyhtyyn kynttilän hirvaa panna palamaan. Sisätiloissa on meikäläisen helpompi luotta lediin, sillä hajamielisenä unohdan kynttilät palamaan ilman valvontaa, ja sitten harmittaa, jos steariinia on valunut pöydälle. Monet tulipalotkin ovat syttyneet joulukynttilästä. Ei tosin meillä. Muistan vuosikymmenet sitten, kuinka huolissamme seurasimme joulukuusen kynttilöiden palamista. Jouluaaton jännitysnäytelmä.
Kaupunkitorilta ostetut kuuset kun olivat usein karisevia jo sisään tuotaessa.
Monena vuonna mukava sukulaisperhe kesämökkipitäjästä tuli meille "kuusenpolttajaisiin" Loppiaisena. Oli se aika hulinaa, kun 6 alamittaista joulunviettäjää vilisti ympärillä. Tytär muistaa, että sukulaissetä karjahti jossakin vaiheessa: "Heretkää pelloomasta!" Tytär ei ymmärtänyt sanoja, mutta äänensävystä päätteli, että nyt oli paras hiljentää vauhtia. Illalla sitten kutsuimme naapurista pari perhettä jälkikasvuineen, käärimme matot ja humppasimme
"Tulipunaruusujen" tahtiin.
Oivoi, niistäkin ajoista on jo puoli vuosisataa kulunut!
Mkr.
Tuli mieleen Hillan kertomasta lapsuuskodin lauantait, kun kotiin koulusta tullessa tulvahti vastaan vastapaistetun pullan ja suolamuikkuperunalaatikon tuoksut, karjalanpaisti sunnuntaita varten myös uuninlämmössä. Samaa tunnelmaa olen tavoittanut, kun sittemmin oman perheen kanssa ja nyt kahdestaan on sunnuntain aamupäivät pyhitetty ulkoiluun, uunissa on sillä aikaa muhinut herkullinen ateria paistopussissa , padassa tai laatikkona.matalalla lämmöllä. Pyhäpäivän kunniaksi olen yleensälaittanut myös jälkkäriä ja jopa pukeutunut nättiin kotiasuun.
Tänään on täälläkin saatu nauttia aurinoisen pakkaspäivän raikkaudesta ja huurteen kimalluksesta, merenlahti jääpeitteissään hohtavana. Viipyilen vielä joulun tunnelmissa huomisenkin, kuusikaan ei karise ja sain vielä tuliaisena kukkakorin, johon oli istutettu vanhan ajan malliin punainen atsalea, valkea annansilmä ja pieni kirjavalehtinen viherkasvi.
PepevWillbergin konserttia katselin minäkin, ja vaikka hänen musiikkinsa ei ihan makuni mukaista ole, ihailen hänen ammattitaitoaan ja rauhallista eleetöntä tyyliään, tietysti nostalgia herää ikätoverin kappaleissa . Joulun aikaan tuli myös yhden suuren ” rakkauteni” eli Tapani Kansan vanha joulukonsertti lastensa kanssa. Hänen keikoillaan tuli monasti käytyä, läheisiksi tunsin myös esimerkiksi Cumuluksen Ankin ja Hectorin laulut ja jossain vaiheessa Riki Sorsan. Danny on rautaa, vieläkin tempaudun niihin tunnelmiin, ja kyllähän Beatlesitkin…luetteloa riittää eikä tenho vanhene.
Reippain mielin eespäin, nyt kun vuosi on saatu alkuun taas!- Anonyymi
Kyl maar sitä taas kuohuviinä elitistiseen tyyliin pitää ryypiskellä, kun on loppiainen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyl maar sitä taas kuohuviinä elitistiseen tyyliin pitää ryypiskellä, kun on loppiainen.
Ihanaa, että palstallamme on myös teitä elistisiä ryypiskelijöitä.
Hyvää Uutta Vuotta vaan.
Kateellisin mielin tässä levittää sinappia harmaantuneen kinkunviipaleen reunalle ja juo Huberia palan painikkeeksi.
Mkr.
- Anonyymi
Nostan vain ketjun ylös.
- Anonyymi
Olisit nyt jotain muutakin voinut kirjoittaa samalla.
Huomenta, Loppiainen on joulun päättävä päivä,, joskus myös Nuutin päivää joulun lopusta on käytetty.
Alkaa härkäviikot, ennen niin pitkältä tammikuu ne aloittaa, nykyisin tämäkin kuu hujahtaa nopsaan.
Kiitos ketjun nostosta, missähän kirjoittajat piileksii, vai viimeiset vieraatko ilahduttaa. mikä syy hiljaisuuteen?
Myönnettävä on, että palstalla on nyt kovaa kiistaa siitä, kuka mistäkin vastaa, miten keskustelupalstalla on tähän jouduttu.
Kaikki nuo ikävät nimittelyt esiin kaivetaan, kuka sanoi ja mitä, kuitenkin ilman arvailua soisi kirjoittelun sujuvan.
Olenhan saanut lukea aika uskomattomia nimittelyjä, itse ne muista koskaan ketään nimitellyt, miksi olisinkaan, mielipiteistä eri asioiden suhteen täällä olisi tarkoitus viestitellä, ei henkilökohtaisuuksista.
Henkilöönikin kohdistettuja ikäviä viestejä on tullut, mutta yritän karistaa moiset mielestäni,
ajatellen, että tällä viestin lähettäjällä ei kaikki ole hyvin.
Vertaistukea kirjoittajaystäviltä toivon ja sitä olen myös saanut, olenko liian sinisilmäinen, kun näin uskon.
On aina mukava lukea viestiä, missä oman elämän rinnalle voi toisten kokemuksista oppia ja tietoa saada.
Ystävällisyys kantaa tuiki tuntemattomien kanssa, kun yhteinen taso tavoitetaan ja se onnistuu näin kirjoittelunkin tasolla.
Epäily, arvailu ja pahan puhuminen ei auta ystävällisten viestien lähettämisessä, vilpitön sanoma aistitaan ja se saa vastakaikua. näin olen halunnut uskoa.
Aivan uskomattomalta tuntuu jonkun kahden kesken sovitun asian paljastuksesta näillä palstoilla, jos tuntemus on niinkin pitkälle mennyt.
No tätäpä riittäisi, mutta jääköön, onhan palstalla nyt ketju, mikä voi asiat selventää.
Katsoin myös tuon Pepeä käsittelevän dokumentin, totuudellinen varmaan ja vaatimattomasti mies esiintyi, kuten koko elonsa aikana näin on tehnyt.
Laulajan tyylinsä pitänyt ja vieläkin viihdyttää kuulijoita, hyvää esitystä vaatimattomuus kirkastaa.
Tapani Kansa on myös yksi suosikkini, ollut nuoresta alkaen mieleen jäänyt laulaja, Hopeinen kuu lempparini hänen laulamana.
Miten tuntuukin, että nykylaulajista ei kukaan samoille yllä, tai varmaan pystyykin, mutta tyyli on huutamisen puolelle kääntynyt ja sitähän en minä ihastele.
Noin oli minunkin kotona, aina lauantaisin äidillä leivonta ja ruuanlaitto päivä, oli ruisleipää, joku laatikko ja pullaa.
Muistan tanssista tultua, miten siihen aikaan olevaan ruokakomeroon menin ja nautin näitä herkkuja.
Pakastimia ei ollut, viileämpänä pysyvä ruokakomero oli silloinen ruuan säilytys paikka.
Äitini leipomaruisleipä oli maan parasta, minusta ainakin, kuumana voi suli päälle ja kuoret rapsivia.
Niihin aikoihin, sodan jälkeiset ajat olivat tiukkaa aikaa ja kotona emäntien oli taitureina toimittava, saadakseen ruokaa mikä maistui.
Nuo muistot kantavat, kaikissa elämän vaiheissa.
Ramoonan sanoin, reippaasti eteenpäin, tuntematon vuosi edessä, jospa rauha säilyisi ja asiat hoituisivat maassamme paremmin, kuin menneenä vuona, palstalle kirjoitus rauha saataisiin.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisit nyt jotain muutakin voinut kirjoittaa samalla.
Mitä tänne uskaltaa kirjoittaa, kunhan lueskelen toisten kirjoituksia. Kovin pahojakin kommentteja niihinkin tulee, saati sitten minun, jos uskaltaisin tänne kuulumiseni kirjoittaa.
Ethän itsekkään kummoisia kertoillut, mutta kertoillaan siten, jos todellakin tämä ketju saisi olla rauhassa "kettuiluilta".
Hillaa lähinnä odottelen. Hil-la kirjoitti:
Huomenta, Loppiainen on joulun päättävä päivä,, joskus myös Nuutin päivää joulun lopusta on käytetty.
Alkaa härkäviikot, ennen niin pitkältä tammikuu ne aloittaa, nykyisin tämäkin kuu hujahtaa nopsaan.
Kiitos ketjun nostosta, missähän kirjoittajat piileksii, vai viimeiset vieraatko ilahduttaa. mikä syy hiljaisuuteen?
Myönnettävä on, että palstalla on nyt kovaa kiistaa siitä, kuka mistäkin vastaa, miten keskustelupalstalla on tähän jouduttu.
Kaikki nuo ikävät nimittelyt esiin kaivetaan, kuka sanoi ja mitä, kuitenkin ilman arvailua soisi kirjoittelun sujuvan.
Olenhan saanut lukea aika uskomattomia nimittelyjä, itse ne muista koskaan ketään nimitellyt, miksi olisinkaan, mielipiteistä eri asioiden suhteen täällä olisi tarkoitus viestitellä, ei henkilökohtaisuuksista.
Henkilöönikin kohdistettuja ikäviä viestejä on tullut, mutta yritän karistaa moiset mielestäni,
ajatellen, että tällä viestin lähettäjällä ei kaikki ole hyvin.
Vertaistukea kirjoittajaystäviltä toivon ja sitä olen myös saanut, olenko liian sinisilmäinen, kun näin uskon.
On aina mukava lukea viestiä, missä oman elämän rinnalle voi toisten kokemuksista oppia ja tietoa saada.
Ystävällisyys kantaa tuiki tuntemattomien kanssa, kun yhteinen taso tavoitetaan ja se onnistuu näin kirjoittelunkin tasolla.
Epäily, arvailu ja pahan puhuminen ei auta ystävällisten viestien lähettämisessä, vilpitön sanoma aistitaan ja se saa vastakaikua. näin olen halunnut uskoa.
Aivan uskomattomalta tuntuu jonkun kahden kesken sovitun asian paljastuksesta näillä palstoilla, jos tuntemus on niinkin pitkälle mennyt.
No tätäpä riittäisi, mutta jääköön, onhan palstalla nyt ketju, mikä voi asiat selventää.
Katsoin myös tuon Pepeä käsittelevän dokumentin, totuudellinen varmaan ja vaatimattomasti mies esiintyi, kuten koko elonsa aikana näin on tehnyt.
Laulajan tyylinsä pitänyt ja vieläkin viihdyttää kuulijoita, hyvää esitystä vaatimattomuus kirkastaa.
Tapani Kansa on myös yksi suosikkini, ollut nuoresta alkaen mieleen jäänyt laulaja, Hopeinen kuu lempparini hänen laulamana.
Miten tuntuukin, että nykylaulajista ei kukaan samoille yllä, tai varmaan pystyykin, mutta tyyli on huutamisen puolelle kääntynyt ja sitähän en minä ihastele.
Noin oli minunkin kotona, aina lauantaisin äidillä leivonta ja ruuanlaitto päivä, oli ruisleipää, joku laatikko ja pullaa.
Muistan tanssista tultua, miten siihen aikaan olevaan ruokakomeroon menin ja nautin näitä herkkuja.
Pakastimia ei ollut, viileämpänä pysyvä ruokakomero oli silloinen ruuan säilytys paikka.
Äitini leipomaruisleipä oli maan parasta, minusta ainakin, kuumana voi suli päälle ja kuoret rapsivia.
Niihin aikoihin, sodan jälkeiset ajat olivat tiukkaa aikaa ja kotona emäntien oli taitureina toimittava, saadakseen ruokaa mikä maistui.
Nuo muistot kantavat, kaikissa elämän vaiheissa.
Ramoonan sanoin, reippaasti eteenpäin, tuntematon vuosi edessä, jospa rauha säilyisi ja asiat hoituisivat maassamme paremmin, kuin menneenä vuona, palstalle kirjoitus rauha saataisiin.Tulihan Hilla samaan aikaan kanssani ja vieläpä samoin aatoksin, joten kiitos sinnekin päin.
ps. rohkeasti nikilläni.
- Anonyymi
Huojennus kävi minunkin mielessäni kun huomasin Hil-lan kotoisen viestin ja tietysti muidenkin loppiaisen muistelut ja -terveiset.
Oma uusi vuoteni on alkanut arkisissa merkeissä, mutta sitä olen oikeastaan odotellutkin: arkea. Ottivatko pyhät sittenkin voimille kun olen nukkunut tavallista paremmin - ja pitkään. Näillä vuosin unen laatu ja määrä tuntuu määrittävan jaksamista ja yleistä oloa enemmän kuin ennen.
Lapsia ja lastenlapsia on vieraillut eri kokoonpanoissa ja onhan se tämän ajan parhautta, tavata heitä ja tuntea tuota erityislaatuista yhteyttä mitä vain omiensa kesken voi tuntea.
Olen todella onnellinen tuosta lumesta..)) Ihana katsoa aamuisin ikkunasta ulos ja viipyillä siinä levollisessa tunnelmassa, minkä talvimaisema ainakin minulle aina antaa.
Ilmat ovat olleet myös suosiolliset, lenkkeily on onnistunut ja uuden vuoden kunniaksi olen myös aloittanut tasapaino- ja lihaskuntoharjoitukset. Yläkaappeihin kiipeillessä huomasin, miten huono tasapainoni oli.
Lintujen ruokinta kuuluu edelleen aamurutiineihini ja pitkin päivää minulla on linnuista ja oravasta seuraa..)) "Katsokaa taivaan lintuja"...))
Pyhäpäivä tänäänkin. Onneksi saimme ostokset tehtyä jo eilen. Harrastusmielessä saatan käydä kaupassa tänäänkin: puolentoista kilometrin lenkki tulee sivutuotteena ja matkalla on myös pieni ylämäki, mistä avautuu näkymä "uuden ajan asuinalueelle": 500 neliön tonteille rakennetut, kaksikerroksiset rivarit ovat tätä uutta rakennuskantaa...
Mukavaa loppiaista kaikille ja erityiskiitos taas Hil-lalle, että jaksat pitää Nojatuolia pystyssä, sen lämpöön on mukava istahtaa jos/kun muualla myrsky myllertää..))
demeter1 - Anonyymi
Helsingissä on maa paksusti valkoisena, pakkaslukemista en tiedä, jotakin 0:n molemmin puolin, luulisin.
Tänään on Loppiainen, huomenna korjailen sitten taas joitain joulukoristeita pois. "Beetlehemin tähti" ikkunalla sammuu tänä iltana: "Itämaantietäjät ovat saapuneet Seimelle".
Suomalainen joulu kestää Nuutin päivään (13. tammikuuta) asti, joten kuusta en vielä pura, saa tuo olla koristuksena nurkassa, mutta muutoin poistelen huomenna monia koristeita, laitan laatikoihin ja vaatehuoneeseen. - Anonyymi
Hyvää loppiaista ja vuoden jatkoa!
Pikaisesti ilmoitan elossa olevani, täytetyt paprikat ja uunijuurekset kohta valmiit ja kutsuvat syöjää.
Pitkä viikonloppu työssäkäyville ja tytär perheineen on antanut aikaansa minullekin. Olemme tehneet pari reissua kauempana oleville retkeilyalueille. Lapsenlapset patikoinnissa mukana. Nuotiolla poksahtivat makkarat ja keittyi pannukahvit tikkupulliwn kanssa.
Muun ajan on vienyt kirjoneuleet, huh ja huh. Työlästä ja tarkkaa, ei voi tv:täkatsoa samalla, onneksi on äänikirjat ja radio.
Uuni piippaa valmista, onneksi on nuo hälyt, muutoin saattaisi karrelle palanut ruoka odottaa.
Aurinkoinen ja luminen sää/keli kutsuu myöhemmin.
Voikaa hyvin!
/ex-brinkkala
P.S. Pekka Simojokea ja gospelia kuuntelin minä Loppiaista!
Eilen oli jo aamulla 17 astetta pakkasta ja illalla 22. Siitä se sitten yön aikana hupeni.
Pari yötä tullut nukuttua pitkään. En muista koska tätä ennen.
Varmaankin, kun touhut rauhoittuu, niin keho ja mieli rentoutuu.
Eilen illalla riisuin kuusenkoristeet ja vein kuusen autoon.
Ennen se vietiin roska-auton mukana määräpäivään mennessä ilmaiseksi.
Viime vuonna rupesivat taloyhtiöltä ottamaan maksun, joka kuusesta.
Niin sitten vienkin kuuseni, sinne mistä otinkin.
Ikkunavaloja vielä illalla laitan päälle, sitten kerään pois.
Jouluna tuli Tapani K:n konserttia telkusta, kyllä upeasti veti jouluyön.
Joskus jotain 15-20v sitten olin hänen konsertissaan kirkossa.
Kävi niin, että kesken kaiken jonkun kännykkä alkoi soida, hän keskeytti laulun.
En muista enää mitä hän sanoi, kesti tovin, ennenkuin pääsi jatkoon kiinni.
Upeaääninen hän on.
Minullekin tuli mieleen, kuinka äiti aina kerran viikossa leipoi pullaa ja ohrarievää. Jälkilämmöllä jotain ruokia.
Oli se rieväkin hyvää, Kirnuvoita päälle ja meijeristä tilattua punakuorista juustoa.
Ei niin hyvää juustoa enää saa.
Aika kiva ohjelma tuo toivelauja, joka juuri nyt menee. Nuoruusaikamme tunnettuja esiintyjiä.- Anonyymi
Olen Mkr:n kanssa samoilla linjoilla.
Vesijohtoliike Huber toimi jo 1800-luvulla.
Kraanavettä sanottiinkin jossain vaiheessa huuberin kaljaksi.- Anonyymi
Aina en muista kiitollisuutta tuntea, puhdas vesijohtovesi on niin itsestäänselvyys.
Malja Huberille, unohtamatta porakaivoja ja lähdevesiä.
Isäni, opetti tekemään tuohilipon. Kuoritun kepin pää halkaistiin pituussuunnassa ja tuohesta tehty suppilo kiinnitettiin siihen. Työkaluna ainoastaan puukko, Mora. Sillä lähteestä suoraan lipottiin vettä.
Jossain ketjussa kerrottiin kateellisuudesta.
En ole kateellinen kun on kaikkea mitä tarvitsen.
Mutta nyt iski pieni kateus kun luin Hillan aloitusta, en ole pystynyt tekemään juuri mitään koko Joulunaikaan.
En tiedä olisinko noin aikaansaapa edes terveellä jalallla.
Pelottaa että kunto romahtaa kun aika menee makaillessa ja äänikirjoja kuunnellessa.
Sain harjoitusohjeita akillesjänteeseen, niitä olen noudattanut uskollisesti, varovasti on aloitettava.
Mikään ei kiinnosta eikä huvita, olisi edes kesä ja saisi olla ulkona istuskelemassa.
Kunpa voisi kesää odotellessa nukkua talviunta kuten karhut.
Saan jo kävellä lyhyitä matkoja, ajattelin huomenna viedä rollaattorin kanssa roskat, Niitä on useampi pussi parvekkeella odottamassa.
Lähikauppaan on noin 300m jos sinnekin löntystelisi kunhan vähän pakkanen hellittää. Näkyvät ihmiset kulkevan pyörätiellä rollaattorin kanssa, kyllä siitä iso apu on. Autolla en saa ajaa se kyllä ottaa päähän.
Olenko muuttunut jalan myötä, en ole sosiaalinen ja tykkään olla yksin, mutta nyt olen huomannut että kyllä tuttavien vierailu virkistää.
Ai niin, teinhän minä eilen valimistaikinasta lihapiirakan, ihan hyvää tuli, mutta liikaa yksin syötäväksi.
Pitää pakastaa jos kaverikin vielä velvollisuuksiltaan pääsisi tulemaan.- Anonyymi
Huomenta alkavaan arkkiseen elämään, pyhiä saamme odottaa, mutta yhtä pyhää tämä elämä on näin työurakan lopettaneille.
Aika kuluu, päivä pitenee, ei kovin nopsaan, mutta eipä aikaa kuitenkaan kauaa vie kun isompi ero päivän jatkumisessa huomataan.
Sitä odotusta jostain, siksihän elämä näillä viimeisillä vuosilla menee, kun ei mitään suurempia hankkeita ei toiveita enää ole.
Soittelin eilen kälylleni ja hän kertoi päivän sujuvan hyvin vaikka ei mitään teekään, ei katso telkkaria, ei lue, ei ulkoile, on vaan, muistikin on huonontunut, nyt hoitajat lääkkeet käyvät antamassa.
Surullista katsoa, miten niin kovasti touhuja rakastava ihminen unohtaa elämisen taitoja, suuret määrät porsliinia maalasi, isoja käsitöitä teki, jopa kansallispuvun alusta loppuun tyttärelleen valmisti, kaikkine koruineen, moni osainen vaate oli, en muista minkä maakunnan puku se oli.
Koruillekin oman sametilla päällystetyn rasian teki, ihastelin hänen taitojaan, samalla totesin ja tunnistin oman taidottomuuteni.
Näin eläminen muuttuu, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, omasta muististani olen kiitollinen.
Olen todella surullinen kohtalostasi liekko, olet ollut niin vähään tyytyväinen ,kertonut noista virkkauksista ja muustakin yksin viihtymisistä.
Varmaan tuo rajoitus jalkasi kanssa vie masennuksen puolelle vahvastikin ja kaipaat ihmisiä virkistämään, ota kaikki apu mitä tarjolla on vastaan.
Paraneminen on varmaan hidasta, kun kysymys on jalasta mikä on vaikeasti hoidettava kaiken kaikkiaan, voin kuvitella miten kivulias onkaan kävelyä yrittää.
Kunhan kevät alkaa kurkistella alkaa varmasti elämäsikin virkistymään ja jospa ystäväsi pääsisi luoksesi useammin.
Tyhjältä tuntuu tämä piristys yritys, kun en tunne sinua paremmin, mutta toivon kovasti kuntosi kohentuvan ja kesän tullen jo tavoitat entisen olosi.
Onpa käväissyt mielessä tuo vesiasiakin monta kertaa, pohtinut olen ajatusta, että jos puhdasta vettä olisikaan elämä ei pitkään sujuisi.
Harvoin tulee siitäkin asiasta onnea tuntea, on niin luonnollinen asia täällä järvien ympäröimässä maassamme.
Poikani kertomana myös näihin mahdollisiin vesiongelmiin varaudutaan toden teolla., kaikkea mahdollista voi tapahtua tämän ajan maailmassa.
Olipa harmi, että en huomannut Tapani Kansan konserttia, hän aika vähän näkyvyyttä on antanut.
Vieläkin ääni varmaan kantaa hänellä, kuten Pepelläkin ja ne vanhat kappaleet muistoja herättää, olihan musiikki musiikkia nykyiseen verrattuna, mutta on vaan yritettävä sopeutua näihin uusiinkin menoihin.
Ainahan vanhat entisiä parempina muistavat ja joka aikakausi hyvänsä valitsee.
Kiva kuulla sinunkin elosta brinkkala, te retkiä jaksatte kulkea ja nuotiolla istua, minulle tasainen katukin tiukkaa tekee.
Kyllä se kirjoneulekin sujuu, kun aikansa opettelee, tosin purkamaankin väliin joutuu, kun liiaksi tuijottaa telkkarin antia,
Vähän kärsii kyllä ohjelman katsominen, kun aina vilkuilee käsissä olevaa tekelettä, mutta senkin kestää, kun halu aina vaan jotain on tehdä.
Kiva harrastus se neulominen on, minulla nyt vaikeaa, kun ei kohteita ole kelle neuloisi, onneksi laatikot tyhjentyi joulun aikaan entisitä.
On se jotain saatava tekeille, muuten alan kokea tyhjyyttä elooni.
Demeter,mukava kuulla, että nukkuminen sujuu, minulta on pätkäuniksi muuttunut, tunti ja herätys ja näin tehden yö sujuu.
Harmia hieman tunnen, kun olen hyvän nukkumiseen tottunut.
Tuo lihaskunto ja tasapaino mistä kerroit, minulla jo huomattavasti taantunut, katselin käsivarsianikin, yhtä velttoa nahkaa joka puolen, aivan kuin olen vanhoilla naisilla nähnyt, eipä meinaa uskoa , että se vanha nainen jo minäkin.
Ihanaa ajatella, että lenkkisi onnistuu, minulla ei sekään enää hyvin mene, kauppamatka 400 metriä ja huilata pitää välillä, tuo henki ei meinaa kulkea.
Koko ajan etsitään sopivaa lääkitystä testien avulla, mikä astmaani helpottaisi, sukuvika, isäni kuoli astma kohtaukseen., ei minulla vielä niin pahana ole, onko lääkkeet parantuneet tämänkin taudin kohdalla.
Elääi sujuu hyvin ikääni nähden, ruoka maistuu ja unikin kertomallani tavalla.
Onpa mukavaa, että lunta Helsingissäkin, kyllä sen valoisuus elämän uskoa antaa ja pakkasen kohdalle sattuessa kimalteleva hanki iloa antaa.
Nyt kerään jouluvalot talteen, voisihan pitää vielä Nuutin päivään, mutta malttamaton olen ja haluan kotini arkiseen kuntoon saattaa.
Joulu on ihanaa aikaa, mutta en pidempään sitäkään jaksa.
Voikaa hyvin, ulkoilkaa kykenevät, syökää hyvin ja nukkukaa, voimia kevään odotukseen tarvitaan.
Kirjautuminen karkasi, hidas olen taas, näin hil-la - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta alkavaan arkkiseen elämään, pyhiä saamme odottaa, mutta yhtä pyhää tämä elämä on näin työurakan lopettaneille.
Aika kuluu, päivä pitenee, ei kovin nopsaan, mutta eipä aikaa kuitenkaan kauaa vie kun isompi ero päivän jatkumisessa huomataan.
Sitä odotusta jostain, siksihän elämä näillä viimeisillä vuosilla menee, kun ei mitään suurempia hankkeita ei toiveita enää ole.
Soittelin eilen kälylleni ja hän kertoi päivän sujuvan hyvin vaikka ei mitään teekään, ei katso telkkaria, ei lue, ei ulkoile, on vaan, muistikin on huonontunut, nyt hoitajat lääkkeet käyvät antamassa.
Surullista katsoa, miten niin kovasti touhuja rakastava ihminen unohtaa elämisen taitoja, suuret määrät porsliinia maalasi, isoja käsitöitä teki, jopa kansallispuvun alusta loppuun tyttärelleen valmisti, kaikkine koruineen, moni osainen vaate oli, en muista minkä maakunnan puku se oli.
Koruillekin oman sametilla päällystetyn rasian teki, ihastelin hänen taitojaan, samalla totesin ja tunnistin oman taidottomuuteni.
Näin eläminen muuttuu, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, omasta muististani olen kiitollinen.
Olen todella surullinen kohtalostasi liekko, olet ollut niin vähään tyytyväinen ,kertonut noista virkkauksista ja muustakin yksin viihtymisistä.
Varmaan tuo rajoitus jalkasi kanssa vie masennuksen puolelle vahvastikin ja kaipaat ihmisiä virkistämään, ota kaikki apu mitä tarjolla on vastaan.
Paraneminen on varmaan hidasta, kun kysymys on jalasta mikä on vaikeasti hoidettava kaiken kaikkiaan, voin kuvitella miten kivulias onkaan kävelyä yrittää.
Kunhan kevät alkaa kurkistella alkaa varmasti elämäsikin virkistymään ja jospa ystäväsi pääsisi luoksesi useammin.
Tyhjältä tuntuu tämä piristys yritys, kun en tunne sinua paremmin, mutta toivon kovasti kuntosi kohentuvan ja kesän tullen jo tavoitat entisen olosi.
Onpa käväissyt mielessä tuo vesiasiakin monta kertaa, pohtinut olen ajatusta, että jos puhdasta vettä olisikaan elämä ei pitkään sujuisi.
Harvoin tulee siitäkin asiasta onnea tuntea, on niin luonnollinen asia täällä järvien ympäröimässä maassamme.
Poikani kertomana myös näihin mahdollisiin vesiongelmiin varaudutaan toden teolla., kaikkea mahdollista voi tapahtua tämän ajan maailmassa.
Olipa harmi, että en huomannut Tapani Kansan konserttia, hän aika vähän näkyvyyttä on antanut.
Vieläkin ääni varmaan kantaa hänellä, kuten Pepelläkin ja ne vanhat kappaleet muistoja herättää, olihan musiikki musiikkia nykyiseen verrattuna, mutta on vaan yritettävä sopeutua näihin uusiinkin menoihin.
Ainahan vanhat entisiä parempina muistavat ja joka aikakausi hyvänsä valitsee.
Kiva kuulla sinunkin elosta brinkkala, te retkiä jaksatte kulkea ja nuotiolla istua, minulle tasainen katukin tiukkaa tekee.
Kyllä se kirjoneulekin sujuu, kun aikansa opettelee, tosin purkamaankin väliin joutuu, kun liiaksi tuijottaa telkkarin antia,
Vähän kärsii kyllä ohjelman katsominen, kun aina vilkuilee käsissä olevaa tekelettä, mutta senkin kestää, kun halu aina vaan jotain on tehdä.
Kiva harrastus se neulominen on, minulla nyt vaikeaa, kun ei kohteita ole kelle neuloisi, onneksi laatikot tyhjentyi joulun aikaan entisitä.
On se jotain saatava tekeille, muuten alan kokea tyhjyyttä elooni.
Demeter,mukava kuulla, että nukkuminen sujuu, minulta on pätkäuniksi muuttunut, tunti ja herätys ja näin tehden yö sujuu.
Harmia hieman tunnen, kun olen hyvän nukkumiseen tottunut.
Tuo lihaskunto ja tasapaino mistä kerroit, minulla jo huomattavasti taantunut, katselin käsivarsianikin, yhtä velttoa nahkaa joka puolen, aivan kuin olen vanhoilla naisilla nähnyt, eipä meinaa uskoa , että se vanha nainen jo minäkin.
Ihanaa ajatella, että lenkkisi onnistuu, minulla ei sekään enää hyvin mene, kauppamatka 400 metriä ja huilata pitää välillä, tuo henki ei meinaa kulkea.
Koko ajan etsitään sopivaa lääkitystä testien avulla, mikä astmaani helpottaisi, sukuvika, isäni kuoli astma kohtaukseen., ei minulla vielä niin pahana ole, onko lääkkeet parantuneet tämänkin taudin kohdalla.
Elääi sujuu hyvin ikääni nähden, ruoka maistuu ja unikin kertomallani tavalla.
Onpa mukavaa, että lunta Helsingissäkin, kyllä sen valoisuus elämän uskoa antaa ja pakkasen kohdalle sattuessa kimalteleva hanki iloa antaa.
Nyt kerään jouluvalot talteen, voisihan pitää vielä Nuutin päivään, mutta malttamaton olen ja haluan kotini arkiseen kuntoon saattaa.
Joulu on ihanaa aikaa, mutta en pidempään sitäkään jaksa.
Voikaa hyvin, ulkoilkaa kykenevät, syökää hyvin ja nukkukaa, voimia kevään odotukseen tarvitaan.
Kirjautuminen karkasi, hidas olen taas, näin hil-laHuomenta!
Puhuitte unenmäärän muuttumisesta. Minä olin vuosia herkkäuninen, oli nukahtamusem vaikeus. Nykyisisin nukun vähän yli 6 tuntia, mistä kiitollinen. Heräilen vasta 8-9 aikaan. Paitsi tänä aamuna lumiaurat herättivät aikaisin. Lunta tullut yöllä varmaan 10 cm.
Hil-la, ei onnistu minulla telkkarin katsominen ja kirjoneulominen yhtäaikaa. Jouduin purkamaan ilman telkkariakin :) Pieni virhe, ei sitä kukaan muu ehkä olisi huomannut, mutta mun mieltä se olisi hiertänyt.
Joskus aikoinaan suunnittelin itse tyttärilleni asusetin, myssy, lapaset, sukat ja kaulaliinan. Siitäkin aikaa 40-50 vuotta. Nyt viimevuodet perussukkia. Sää hissaa plussan ja miinuksen välillä. Nyt tuo yöllä satanut lumi estää kyllä luonnossa liikkumisen. Talvikunnossapitoa ei kaikilla luontopoluilla ole, säästöä ja hyvä niin, on tärkeämpiäkin kohteita rahalle.
Tänään onkin vesijumppa, ostin sarjakortin. Kosteusvoidetta kuluu, vaan olkapää ja lonkka kiittää :)
Tässä mä nyt jaarittelin, kun heräsin ennen aikojani. Ihanaa, kun on joulukausi ohi. Minulle arki on tunnetila, asiat sujuvat arjessa paremmin.
Hyvää vointia kaikille!
/ex-b - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta!
Puhuitte unenmäärän muuttumisesta. Minä olin vuosia herkkäuninen, oli nukahtamusem vaikeus. Nykyisisin nukun vähän yli 6 tuntia, mistä kiitollinen. Heräilen vasta 8-9 aikaan. Paitsi tänä aamuna lumiaurat herättivät aikaisin. Lunta tullut yöllä varmaan 10 cm.
Hil-la, ei onnistu minulla telkkarin katsominen ja kirjoneulominen yhtäaikaa. Jouduin purkamaan ilman telkkariakin :) Pieni virhe, ei sitä kukaan muu ehkä olisi huomannut, mutta mun mieltä se olisi hiertänyt.
Joskus aikoinaan suunnittelin itse tyttärilleni asusetin, myssy, lapaset, sukat ja kaulaliinan. Siitäkin aikaa 40-50 vuotta. Nyt viimevuodet perussukkia. Sää hissaa plussan ja miinuksen välillä. Nyt tuo yöllä satanut lumi estää kyllä luonnossa liikkumisen. Talvikunnossapitoa ei kaikilla luontopoluilla ole, säästöä ja hyvä niin, on tärkeämpiäkin kohteita rahalle.
Tänään onkin vesijumppa, ostin sarjakortin. Kosteusvoidetta kuluu, vaan olkapää ja lonkka kiittää :)
Tässä mä nyt jaarittelin, kun heräsin ennen aikojani. Ihanaa, kun on joulukausi ohi. Minulle arki on tunnetila, asiat sujuvat arjessa paremmin.
Hyvää vointia kaikille!
/ex-bYöunet tulevat heti kun sammutan lampun. Mutta on oltava liikkumatta mahdollisimman pitkään, sillä suonenveto iskee, jos jalkaa liikuttaa. Se on niin jokaöinen, että kesken unienikin saattaa alitajunta huomauttaa, että katso uni pian loppuun, kohta puukko iskee kinttuun.
Haha,
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta alkavaan arkkiseen elämään, pyhiä saamme odottaa, mutta yhtä pyhää tämä elämä on näin työurakan lopettaneille.
Aika kuluu, päivä pitenee, ei kovin nopsaan, mutta eipä aikaa kuitenkaan kauaa vie kun isompi ero päivän jatkumisessa huomataan.
Sitä odotusta jostain, siksihän elämä näillä viimeisillä vuosilla menee, kun ei mitään suurempia hankkeita ei toiveita enää ole.
Soittelin eilen kälylleni ja hän kertoi päivän sujuvan hyvin vaikka ei mitään teekään, ei katso telkkaria, ei lue, ei ulkoile, on vaan, muistikin on huonontunut, nyt hoitajat lääkkeet käyvät antamassa.
Surullista katsoa, miten niin kovasti touhuja rakastava ihminen unohtaa elämisen taitoja, suuret määrät porsliinia maalasi, isoja käsitöitä teki, jopa kansallispuvun alusta loppuun tyttärelleen valmisti, kaikkine koruineen, moni osainen vaate oli, en muista minkä maakunnan puku se oli.
Koruillekin oman sametilla päällystetyn rasian teki, ihastelin hänen taitojaan, samalla totesin ja tunnistin oman taidottomuuteni.
Näin eläminen muuttuu, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, omasta muististani olen kiitollinen.
Olen todella surullinen kohtalostasi liekko, olet ollut niin vähään tyytyväinen ,kertonut noista virkkauksista ja muustakin yksin viihtymisistä.
Varmaan tuo rajoitus jalkasi kanssa vie masennuksen puolelle vahvastikin ja kaipaat ihmisiä virkistämään, ota kaikki apu mitä tarjolla on vastaan.
Paraneminen on varmaan hidasta, kun kysymys on jalasta mikä on vaikeasti hoidettava kaiken kaikkiaan, voin kuvitella miten kivulias onkaan kävelyä yrittää.
Kunhan kevät alkaa kurkistella alkaa varmasti elämäsikin virkistymään ja jospa ystäväsi pääsisi luoksesi useammin.
Tyhjältä tuntuu tämä piristys yritys, kun en tunne sinua paremmin, mutta toivon kovasti kuntosi kohentuvan ja kesän tullen jo tavoitat entisen olosi.
Onpa käväissyt mielessä tuo vesiasiakin monta kertaa, pohtinut olen ajatusta, että jos puhdasta vettä olisikaan elämä ei pitkään sujuisi.
Harvoin tulee siitäkin asiasta onnea tuntea, on niin luonnollinen asia täällä järvien ympäröimässä maassamme.
Poikani kertomana myös näihin mahdollisiin vesiongelmiin varaudutaan toden teolla., kaikkea mahdollista voi tapahtua tämän ajan maailmassa.
Olipa harmi, että en huomannut Tapani Kansan konserttia, hän aika vähän näkyvyyttä on antanut.
Vieläkin ääni varmaan kantaa hänellä, kuten Pepelläkin ja ne vanhat kappaleet muistoja herättää, olihan musiikki musiikkia nykyiseen verrattuna, mutta on vaan yritettävä sopeutua näihin uusiinkin menoihin.
Ainahan vanhat entisiä parempina muistavat ja joka aikakausi hyvänsä valitsee.
Kiva kuulla sinunkin elosta brinkkala, te retkiä jaksatte kulkea ja nuotiolla istua, minulle tasainen katukin tiukkaa tekee.
Kyllä se kirjoneulekin sujuu, kun aikansa opettelee, tosin purkamaankin väliin joutuu, kun liiaksi tuijottaa telkkarin antia,
Vähän kärsii kyllä ohjelman katsominen, kun aina vilkuilee käsissä olevaa tekelettä, mutta senkin kestää, kun halu aina vaan jotain on tehdä.
Kiva harrastus se neulominen on, minulla nyt vaikeaa, kun ei kohteita ole kelle neuloisi, onneksi laatikot tyhjentyi joulun aikaan entisitä.
On se jotain saatava tekeille, muuten alan kokea tyhjyyttä elooni.
Demeter,mukava kuulla, että nukkuminen sujuu, minulta on pätkäuniksi muuttunut, tunti ja herätys ja näin tehden yö sujuu.
Harmia hieman tunnen, kun olen hyvän nukkumiseen tottunut.
Tuo lihaskunto ja tasapaino mistä kerroit, minulla jo huomattavasti taantunut, katselin käsivarsianikin, yhtä velttoa nahkaa joka puolen, aivan kuin olen vanhoilla naisilla nähnyt, eipä meinaa uskoa , että se vanha nainen jo minäkin.
Ihanaa ajatella, että lenkkisi onnistuu, minulla ei sekään enää hyvin mene, kauppamatka 400 metriä ja huilata pitää välillä, tuo henki ei meinaa kulkea.
Koko ajan etsitään sopivaa lääkitystä testien avulla, mikä astmaani helpottaisi, sukuvika, isäni kuoli astma kohtaukseen., ei minulla vielä niin pahana ole, onko lääkkeet parantuneet tämänkin taudin kohdalla.
Elääi sujuu hyvin ikääni nähden, ruoka maistuu ja unikin kertomallani tavalla.
Onpa mukavaa, että lunta Helsingissäkin, kyllä sen valoisuus elämän uskoa antaa ja pakkasen kohdalle sattuessa kimalteleva hanki iloa antaa.
Nyt kerään jouluvalot talteen, voisihan pitää vielä Nuutin päivään, mutta malttamaton olen ja haluan kotini arkiseen kuntoon saattaa.
Joulu on ihanaa aikaa, mutta en pidempään sitäkään jaksa.
Voikaa hyvin, ulkoilkaa kykenevät, syökää hyvin ja nukkukaa, voimia kevään odotukseen tarvitaan.
Kirjautuminen karkasi, hidas olen taas, näin hil-laHei taas :)
Hil-la, jäi kälysi olotila mieleeni ja mietityttämään. Tulkitsin kertomasi niin, että hän asuu kotonaan ja hoitajat käyvät hänen luonaan. Onhan hänen tilansa ja tilanteessa tosi surullinen ja harmittava. Muistelen, että kerroit kuntonsa alkaneen huonontua puolisonsa kuoleman jälkeen. Aktiivinen moniosaaja on ollut ja silloinhan ulkopuoliset eron huomaa herkemmin.
Minun äitini dementoituminen alkoi vuosi isäni kuoleman jälkeen. Nopeasti huononi ja menehtyi kolme vuotta isän jälkeen.
Eipähän muuta itse voi, kun yrittää pitää niistä toiminnoista kiinni mitkä pelaavat ja mitä jaksaa.
Aivojumppana mulla on nyt vaihteeksi tuo kirjoneulonta. Purin juuri 1 1/2 kierrosta, koska yksi lanka oli mielestäni liian kireällä, hohhoijaa. Ei voi päästää kireää pipoa kenenkään päähän :)
Älä huoli Hil-la askelten vähentymisistä, kunhan kevät ja kesä tulee, niin helpottaa. Jo se, että saa kulkea kevyemmissä vaatteissa ja kengissä on ilo. Itsekin odotan milloin saa leskenlehtiä alkaa tiiraamaan :) En malttais odottaa.
Liekolle voimia pieniin etenemisiin ja toivoa mieleen.
Nyt takaisin puikkoilemaan.
/ex-b
- Anonyymi
Keskipäivää ! Nyt sitä lunta sitten tuli. Onneksi ei tupaan sentään. Lähes suojalunta, joten tiukkaa tekee mummolla. Eilen pojan kanssa kyllä tuumattiin, ettei hötkyillä. Kun ilma on lämpimän puolella osa lumesta sulaa ennenkuin tartutaan lapion varteen...
Eiköhän elämä ole sittenkin aika tasapuolista, Hil-la..)) Minä saan nauttia liikkumisen iloista, sinä ja monet muut kädentaidoista. Itseäni voin kyllä moittia siitä, etten ole niitä vähäisiä taitojani pitänyt yllä. Olen helposti lannistuva perfektionisti: ellei homma onnistu heti ja "täydellisesti" jätän sen väliin..))
Olisi taas pitänyt kuunnella Eeva Kilpeä: "On vain yksi periaate: epätäydellisyys. Joka hyväksyy sen, jaksaa elää"...
Ilmankos meikäläisellä ottaa välillä lujille..)) Tämä elämä.
Liekko mainitsi sen kateuden tunteen, mitä saattaa hetkellisesti kokea, kun tietää "muiden" osaavan/jaksavan pitää kotinsa kauniina, valmistaa ateriansa, hoitaa omat toimensa väsymättä niistä iloa tuntien. Onneksi tuo kateus menee hetkessä ohi ja
mukaan tulee ilo siitä, että joku jaksaa ja hänen tyytyväisyytensä heijastuu minuunkin, jos niin tahdon.
Olin joskus "onnellisuusprofessori" Markku Ojasen luennolla. Jäi mieleen hänen vakuutuksensa siitä, että jos ihminen ottaa vastaan, hän saa apua olemiseensa mistä vain. Minusta siinä on suuri viisaus. Avoin mieli ja kyky aistia ja havaita elämää ympärillään antaa "apua" melkein mihin tilanteeseen tahansa. Ainakin siihen tylsyyteen..))
Onko se "avoin mieli" sitten hankittavissa, ellei se ole luontainen ominaisuus, sitä en tiedä. Ainakin tuota "positiivista" asennetta on kaupattu väsyksiin saakka... Jopa niin, että sen korostus on poikinut uuden sanankin: "yltiöpositiivisuus"...
No. Sitä vaaraa minulla ei ole. Pessimismi, mitä itse kutsun realismiksi, pitää siitä huolen.
Tämä joutoaika - kun ei ole mitään tähdellistä tarjolla - saa miettimään jopa tuota omaa laatua, minkä luulisi jo tulleen tutuksi näinkin pitkän elämän aikana.
Muistelen että jossakin luovuustutkimuksessa itsetuntemus, itsetietoisuus, nimettiin luovuuden osa-alueeksi ja sen merkitystä pidettiin tärkeänä sosilaalisten suhteiden
luomisessa ja ylläpitämisessä. Tämän kai jo arkijärkikin sanoo.
Häslinkiä syntyy, ellei tunne itseään ja ennen muuta sitä omaa varjoaan, joka on aina helppo ohittaa ja siirtää muiden kannettavaksi. "En minä, vaan nuo muut"...))
Siitä lienee kokemusta täälläkin.
Minulla on vielä La Promesan jaksoja katsomatta. Junnaavaahan se välillä on, mutta ei välttämättä ihan pintapuolista ja "alakerrran väen" keskinäiset suhteet ovat useimmiten hyvää mieltä tuottavia. Ja ne salaisuudetkin jaksavat välillä yllättää, koukuttaa ainakin..))
Hyvää arkipäivää meille kaikille,
demeter1Mieleni jäi ihan kiinni tuohon kappaleeseesi, joka alkaa, onko se ´´avoin mieli´´
´´Pessimismi, mitä itse kutsun realismiksi,´´ itse ajattelen enemmänkin positiivisuutta realismiksi.
Näkee tosiasiat, ei vaivu synkkyyteen, vaan etsii ratkaisun mennä eteenpäin.
Tuon ´´yltiöpositiivisuuden´´ tulkitsen niin, että kieltää tosiasiat, ei suostu näkemään niitä.
Se voi johtaa katastrofiin.
Pohdiskelit, että onko ´´avoin mieli´´ luontainen ominaisuus.
Sanoisin niin, mutta ihmismieli on moniulotteinen, sitä voi luotsata haluamaansa suuntaan.
Ihminenhän saa koko ikänsä vaikutteita kulloisestakin ympäristöstään, ihmisistä joiden kanssa elää, joita kohtaa matkallaan, miksi ei yhtä hyvin voi antaa vaikutteita itse itselleen tietoisesti.
Minäkin seuraan tuota promesaa, olen keskustelun osalta sen ohittanut, kun katson päivittäin ja tulikin sitte keskusteluissa juonipaljastuksia, kun toiset katsoo koko viikon heti, areenasta.
Pähkäiltyä tulee. Onkohan se Antonito vankilassa vai sanatoriossa kun sitä niin salaillaan.
Joulun olen jo riisunut, mukavaa on juhlankin aika, mutta arjen eläminen on parasta kuitenkin.
- Anonyymi
Hyvää tarkennusta, Eliaana. Eihän nämä arjen keskeltä heitetyt mietteet mitään jumalansanaa ole ja kai sitä odottaakin "täydennystä", toisenlaista tulkintaa ja kun toinen tekee sen vielä ystävällisessä hengessä niin eikö se ole juuri sitä keskustelua, mitä tänä päivänä peräänkuulutetaan ?
Noin minäkin ajattelen ihmismielestä, moniulotteinen ja ehkä nuo pessimismi, optimismi ovat vain rajankäyntiä eri ulottuuksien välillä. Meissä on kaikkea ja ihmettä kaikki on.
Kiva että Väinö on kotiutunut noin hyvin luoksesi ja siitä on tullut sinulle kelpo kumppani.
Minun lähellä asuvan poikani perhe on nyt hankkimassa koiraa: Labradorinbeagle se rotu muistaakseni oli. Kuvista olen pikkumiehen kanssa sitä katsellut. Olen ollut täysin pihalla siitä, millainen prosessi se oman lemmikin - ainakin koiran - hankkiminen tänä päivänä on, millaista tietoutta ja millaista sitoutumista se perheeltä vaatii - rahasta puhumattakaan..)) Siihen kuitenkin moni päätyy saadakseen uuden perheenjäsenen, enkä ole kuullut kenenkään valintaansa katuneen. Toivotaan että kaikki menee hyvin sen kanssa.
Hyvää jatkoa sinne. Kesän/kevään odotuksessa taidatte jo elää..))
demeter1- Anonyymi
Kuuleppa Deme, kun kuiskaan sulle kysymyksen. Kerroit taannoin, että sinulle tehtiin jälkikaihin laaserointi ihan silmälääkärissä käynnin yhteydessä. Voitko kertoa mikä näistä
lääkärikeskuksista oli kyseessä?
Itselläni on tuo tehty, mutta nyt epäilen, että onko tullut toistamiseen? Harvinaista kuulemma, mutta sitäkin sattuu.
terv. Marke - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuuleppa Deme, kun kuiskaan sulle kysymyksen. Kerroit taannoin, että sinulle tehtiin jälkikaihin laaserointi ihan silmälääkärissä käynnin yhteydessä. Voitko kertoa mikä näistä
lääkärikeskuksista oli kyseessä?
Itselläni on tuo tehty, mutta nyt epäilen, että onko tullut toistamiseen? Harvinaista kuulemma, mutta sitäkin sattuu.
terv. MarkeKerron mielelläni, Marke. Olen vieläkin otettu tuon silmälääkärin, Mika Harjun taidoista.
Operaatio tehtiin Silmäsairaala Valossa, Helsingin keskustassa.
Tämä sama lääkäri operoi myös sen varsinaisen kaihin, kolme vuotta sitten. 10 minuuttia per silmä, eikä sattunut yhtään..))
Mika Harju on vaan niin suosittu lääkäri, etten tiedä saako hänelle aikoja muuta kuin "tiskin alta", eli hän hoitaa kai lähinnä entiset potilaansa. Kannattaa silti kysyä.
Tuo jälkikaihi hoitui tosiaan tavallisen lääkärikäynnin yhteydessä, olisko kestänyt tuon saman kymmenen minuuttia per silmä ?
Minulle MIka Harju kyllä vakuutti, että toista jälkikaihia ei tule..))
Toivottavasti viesti ei poistu tai ainakin ehdit saada tietot talteen...
Tsemppiä !
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerron mielelläni, Marke. Olen vieläkin otettu tuon silmälääkärin, Mika Harjun taidoista.
Operaatio tehtiin Silmäsairaala Valossa, Helsingin keskustassa.
Tämä sama lääkäri operoi myös sen varsinaisen kaihin, kolme vuotta sitten. 10 minuuttia per silmä, eikä sattunut yhtään..))
Mika Harju on vaan niin suosittu lääkäri, etten tiedä saako hänelle aikoja muuta kuin "tiskin alta", eli hän hoitaa kai lähinnä entiset potilaansa. Kannattaa silti kysyä.
Tuo jälkikaihi hoitui tosiaan tavallisen lääkärikäynnin yhteydessä, olisko kestänyt tuon saman kymmenen minuuttia per silmä ?
Minulle MIka Harju kyllä vakuutti, että toista jälkikaihia ei tule..))
Toivottavasti viesti ei poistu tai ainakin ehdit saada tietot talteen...
Tsemppiä !
demeter1Ehdin lukemaan. Kiitos tiedosta.
Alan lukemaan tuon Valon lääkärilistaa.
Marke Anonyymi kirjoitti:
Ehdin lukemaan. Kiitos tiedosta.
Alan lukemaan tuon Valon lääkärilistaa.
MarkeHuomenta vieläkin pimeästä Savosta, tämä aika on tätä, talveen kuuluu öiden pimeyden jatkuminen aamusta ja illasta, mutta päivällä auringon ilmaantuessa taivaalle, herää kevään kaipuu.
Olen hätäinen, turhan aikaisin keväästä puhun, mutta kyllä se sieltä alkaa hiipiä ja niin nopsaan nuo päivät vaihtuvat ja siinä kuukaudetkin katoaa ja ykskaks on kevät.
Tuo suonenveto on tuttua minullakin ja mikä ikävintä se koskee sormiakin, alkaa neulominenkin olla hankalaa, väliin viskaan neuleen sivun ja sitten jatkan, kun sormet myötä antaa.
Yritin harrastustani sitkeästi yllä pitää kaikesta huolimatta.
Muistoissa hakeudun niihin aikoihin, kun neulomavimmani ja myös tuotteiden tarpeet saivat innon kasvamaan.
Telkkarin saimme 1962, sitä ennen luin paljon ja aina oikeaa neuloessa lukeminen onnistui, kirja pöydällä ja työ jatkui.
Silloin oli työni suuria, norjalaisvillapaitojakin neuloin koko suvulle, se oli kivaa aikaa.
Muistan senkin, kun tyttäreni aloitti koulun, neuloin hänelle Lapin aiheisen puseron ja neljän tuulenlakin.
Nyt aikuisiällään kertoi ottaneensa hatun päästään, kun kiusasivat siitä ja minä kun ajattelin, että hyvillään on, kun muilla ei sellaista ollut.
Eipä aina äidit tiedä mikä kiusaamista aiheuttaa.
Nyt kironeuleena noita polveen asti yltäviä sukkia neulon, 11 paria meni kirpputorilla kaupaksi, miesten sukat myös kaupaksi käyvät, pienellä hinnalla on myytävä, mutta harrastushan se on, kunhan vähän lankarahoja saa.
Kun paljon tekee, hyppysissään osaa ja tuntee kuviot pienellä vilkaisulla ja riittäähän työ kun välillä purkaa;)
Niin, kälyni tila alkoi aivan kuin seinästä, miehensä kuoltua, kiinnostus ensin hävisi ja sitten pikkuhiljaa kaikki meni haluttomuuden tiliin.
Kaupunkiin muutto hieman sivummalta ,omasta kodista, minkä yhdessä rakensivat ja 66 vuotta yhdessä elivät, oli muutos joka muutti elämän.
Mies oli vanhan ajan isäntä, vahva tahtoinen, vaikka vaimo sai elää oman tahonsa mukaisesti, kuitenkin se tukea antava oli isäntä, joten kälyni putosi kuin tyhjyyteen, näin ajattelen.
Hienoa pohdintaa demeter ja Eliaana, minä en noin hienosti osaa kaiketi ajatellakaan, olen mielestäni pessimisti, usein näen elämän synkät puolet, mutta mitä avoimuuteen tulee, sitä olen ja aina vaan vanhemmiten tohdin avautua asioistani
Tuo realismi minkä arkielämäksi yhdistän, on todella sitä elämää mitä suurimmin elän. en pyri ymmärtämään asioita kovinkaan helposti ohjattuna, itse pitää asia mitä aikoo ymmärtää.
Itsensä tunteminen ja hyväksyminenkin ovat voimia antavaa, olen huomannut, että se arkinen kantaa, ei mitään haahuilua johonkin parempaan.
Olen melkoisen onnellinen, että elän elämää mikä mieltäni tyydyttää, totta kai haaveilen sen mistä, mutta pettymys ei enää tuota kuolettavaa surua.
Tuo koiran ottaminen on iloa tuottava monta vuotta, jos sen hankittua saa, minun on pitänyt haaveiluksi jättää, niin kisat kuin koiratkin.
Olisihan se ihanaa jos vaikka kissa olisi, mutta nämä elämisen rajoitukset aina vaan lisääntyy, en uskalla eläintä niiden lisäksi hankkia.
Loppua kohti menee elämä La Promesen elämä, rajuja paljastuksia tulossa, näin uskon.
Olipa kiva kun sait apua Marke, näin sitä autetaan vain kirjoittelu yhteyksillä.
Kuka muuten poistaisi viestisi demeter, minulta ei koskaan poistoja ole tapahtunut.
Nyt miettimään miten päivän saisi kulumaan, kun neulomisessa tauko, joka paikka koluttu siistiksi, ei kai auta kuin ikkunan ääreen istahtaa ja lumisadetta katsella.
Nyt kirjoittelu on sitä mitä olla pitää, arkista elämää ja pieniä haaveita mukaan.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta vieläkin pimeästä Savosta, tämä aika on tätä, talveen kuuluu öiden pimeyden jatkuminen aamusta ja illasta, mutta päivällä auringon ilmaantuessa taivaalle, herää kevään kaipuu.
Olen hätäinen, turhan aikaisin keväästä puhun, mutta kyllä se sieltä alkaa hiipiä ja niin nopsaan nuo päivät vaihtuvat ja siinä kuukaudetkin katoaa ja ykskaks on kevät.
Tuo suonenveto on tuttua minullakin ja mikä ikävintä se koskee sormiakin, alkaa neulominenkin olla hankalaa, väliin viskaan neuleen sivun ja sitten jatkan, kun sormet myötä antaa.
Yritin harrastustani sitkeästi yllä pitää kaikesta huolimatta.
Muistoissa hakeudun niihin aikoihin, kun neulomavimmani ja myös tuotteiden tarpeet saivat innon kasvamaan.
Telkkarin saimme 1962, sitä ennen luin paljon ja aina oikeaa neuloessa lukeminen onnistui, kirja pöydällä ja työ jatkui.
Silloin oli työni suuria, norjalaisvillapaitojakin neuloin koko suvulle, se oli kivaa aikaa.
Muistan senkin, kun tyttäreni aloitti koulun, neuloin hänelle Lapin aiheisen puseron ja neljän tuulenlakin.
Nyt aikuisiällään kertoi ottaneensa hatun päästään, kun kiusasivat siitä ja minä kun ajattelin, että hyvillään on, kun muilla ei sellaista ollut.
Eipä aina äidit tiedä mikä kiusaamista aiheuttaa.
Nyt kironeuleena noita polveen asti yltäviä sukkia neulon, 11 paria meni kirpputorilla kaupaksi, miesten sukat myös kaupaksi käyvät, pienellä hinnalla on myytävä, mutta harrastushan se on, kunhan vähän lankarahoja saa.
Kun paljon tekee, hyppysissään osaa ja tuntee kuviot pienellä vilkaisulla ja riittäähän työ kun välillä purkaa;)
Niin, kälyni tila alkoi aivan kuin seinästä, miehensä kuoltua, kiinnostus ensin hävisi ja sitten pikkuhiljaa kaikki meni haluttomuuden tiliin.
Kaupunkiin muutto hieman sivummalta ,omasta kodista, minkä yhdessä rakensivat ja 66 vuotta yhdessä elivät, oli muutos joka muutti elämän.
Mies oli vanhan ajan isäntä, vahva tahtoinen, vaikka vaimo sai elää oman tahonsa mukaisesti, kuitenkin se tukea antava oli isäntä, joten kälyni putosi kuin tyhjyyteen, näin ajattelen.
Hienoa pohdintaa demeter ja Eliaana, minä en noin hienosti osaa kaiketi ajatellakaan, olen mielestäni pessimisti, usein näen elämän synkät puolet, mutta mitä avoimuuteen tulee, sitä olen ja aina vaan vanhemmiten tohdin avautua asioistani
Tuo realismi minkä arkielämäksi yhdistän, on todella sitä elämää mitä suurimmin elän. en pyri ymmärtämään asioita kovinkaan helposti ohjattuna, itse pitää asia mitä aikoo ymmärtää.
Itsensä tunteminen ja hyväksyminenkin ovat voimia antavaa, olen huomannut, että se arkinen kantaa, ei mitään haahuilua johonkin parempaan.
Olen melkoisen onnellinen, että elän elämää mikä mieltäni tyydyttää, totta kai haaveilen sen mistä, mutta pettymys ei enää tuota kuolettavaa surua.
Tuo koiran ottaminen on iloa tuottava monta vuotta, jos sen hankittua saa, minun on pitänyt haaveiluksi jättää, niin kisat kuin koiratkin.
Olisihan se ihanaa jos vaikka kissa olisi, mutta nämä elämisen rajoitukset aina vaan lisääntyy, en uskalla eläintä niiden lisäksi hankkia.
Loppua kohti menee elämä La Promesen elämä, rajuja paljastuksia tulossa, näin uskon.
Olipa kiva kun sait apua Marke, näin sitä autetaan vain kirjoittelu yhteyksillä.
Kuka muuten poistaisi viestisi demeter, minulta ei koskaan poistoja ole tapahtunut.
Nyt miettimään miten päivän saisi kulumaan, kun neulomisessa tauko, joka paikka koluttu siistiksi, ei kai auta kuin ikkunan ääreen istahtaa ja lumisadetta katsella.
Nyt kirjoittelu on sitä mitä olla pitää, arkista elämää ja pieniä haaveita mukaan."Kevyesti keskellä viikkoa" taisi olla jonkun radio-ohjelman nimi, vaan ainakin keskiraskaalta tuntuu.
Kyllä se niin on, etten saisi mitään omaan hyvään viittaavaan mainita, tai heti tulee märkä rätti.
Eilen mainitsin tyytyväisyydestä 6+ h yöuneen ja johan ei meinannut uni tulla. Kun tuli, niin alkoi polvitaipeet kipuilemaan. Siitäs sain, jo riittäisi, en jaksaisi takapakkeja.
Pientä ovat minun neulomukseni sinuun verrattuna Hil-la, murto-osa.
Vuosia neuloin ihan vaan perussukkia parilla raidalla luistimiin ja kumisaappaisiin, kotitöppösiksi.
Ne nuoruuden kirjonelonnatkin olivat vain yksittäisiä puuskia. Ja taitavat nämäkin tekeleet jäävän tähän. Ei hermo kestä :) Ehkä löytyy muuta tilalle, ehkä ei.
Katselin eilen Africa Mercy -sairaalalaivan dokumenttia. Olivat Kongossa.Vapaaehtoisvoimin toimiva laivasairaala. Tekevät leikkauksia heille joilla ei ole varaa hakeutua hoitoon muualle. Huulikitalakihalkioita, kasvaimia, harmaakaihia.
Pysäyttävää oli tieto, että vanhemmilla ihmisillä joilla kaihi molemmissa silmässä, niin leikataan vain toinen silmä. Näin saadaan useampia autettua. Parempi, että useampi näkee yhdellä kuin vain muutama molemmilla.
Kaulan hyvänlaatuisia kasvaimia ei julkiselle puolella leikata, vain pahanlaatuiset. Mikä tarkoittaa sitä, että hyvänlaatuinen kasvain kaulassa johtaa pikkuhiljaa tukehtumiskuolemaan kasvaessaan.
Nyt mietin otanko edellä kirjoittamani pois. En ota, antaa olla vastakohtana joulun yltäkylläisyydelle meillä täällä onnelassa.
Tämmöistä se on huonosti nukutun yön jälkeen, mistä sitä positiivisuutta yltiöpäisesti kiskoo.
Ehkä siitä, että hiekoitusauto meni juuri ja antaa aiheen viedä itseni ulos kiusaamasta teitä :)
Viettäkää mukavaa pikkulauantaita, elämä on ;)
Nimimerkkiäni edelleen mietin, ehkä otan numerot käyttöön tai jotain.
/ex-b - Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta vieläkin pimeästä Savosta, tämä aika on tätä, talveen kuuluu öiden pimeyden jatkuminen aamusta ja illasta, mutta päivällä auringon ilmaantuessa taivaalle, herää kevään kaipuu.
Olen hätäinen, turhan aikaisin keväästä puhun, mutta kyllä se sieltä alkaa hiipiä ja niin nopsaan nuo päivät vaihtuvat ja siinä kuukaudetkin katoaa ja ykskaks on kevät.
Tuo suonenveto on tuttua minullakin ja mikä ikävintä se koskee sormiakin, alkaa neulominenkin olla hankalaa, väliin viskaan neuleen sivun ja sitten jatkan, kun sormet myötä antaa.
Yritin harrastustani sitkeästi yllä pitää kaikesta huolimatta.
Muistoissa hakeudun niihin aikoihin, kun neulomavimmani ja myös tuotteiden tarpeet saivat innon kasvamaan.
Telkkarin saimme 1962, sitä ennen luin paljon ja aina oikeaa neuloessa lukeminen onnistui, kirja pöydällä ja työ jatkui.
Silloin oli työni suuria, norjalaisvillapaitojakin neuloin koko suvulle, se oli kivaa aikaa.
Muistan senkin, kun tyttäreni aloitti koulun, neuloin hänelle Lapin aiheisen puseron ja neljän tuulenlakin.
Nyt aikuisiällään kertoi ottaneensa hatun päästään, kun kiusasivat siitä ja minä kun ajattelin, että hyvillään on, kun muilla ei sellaista ollut.
Eipä aina äidit tiedä mikä kiusaamista aiheuttaa.
Nyt kironeuleena noita polveen asti yltäviä sukkia neulon, 11 paria meni kirpputorilla kaupaksi, miesten sukat myös kaupaksi käyvät, pienellä hinnalla on myytävä, mutta harrastushan se on, kunhan vähän lankarahoja saa.
Kun paljon tekee, hyppysissään osaa ja tuntee kuviot pienellä vilkaisulla ja riittäähän työ kun välillä purkaa;)
Niin, kälyni tila alkoi aivan kuin seinästä, miehensä kuoltua, kiinnostus ensin hävisi ja sitten pikkuhiljaa kaikki meni haluttomuuden tiliin.
Kaupunkiin muutto hieman sivummalta ,omasta kodista, minkä yhdessä rakensivat ja 66 vuotta yhdessä elivät, oli muutos joka muutti elämän.
Mies oli vanhan ajan isäntä, vahva tahtoinen, vaikka vaimo sai elää oman tahonsa mukaisesti, kuitenkin se tukea antava oli isäntä, joten kälyni putosi kuin tyhjyyteen, näin ajattelen.
Hienoa pohdintaa demeter ja Eliaana, minä en noin hienosti osaa kaiketi ajatellakaan, olen mielestäni pessimisti, usein näen elämän synkät puolet, mutta mitä avoimuuteen tulee, sitä olen ja aina vaan vanhemmiten tohdin avautua asioistani
Tuo realismi minkä arkielämäksi yhdistän, on todella sitä elämää mitä suurimmin elän. en pyri ymmärtämään asioita kovinkaan helposti ohjattuna, itse pitää asia mitä aikoo ymmärtää.
Itsensä tunteminen ja hyväksyminenkin ovat voimia antavaa, olen huomannut, että se arkinen kantaa, ei mitään haahuilua johonkin parempaan.
Olen melkoisen onnellinen, että elän elämää mikä mieltäni tyydyttää, totta kai haaveilen sen mistä, mutta pettymys ei enää tuota kuolettavaa surua.
Tuo koiran ottaminen on iloa tuottava monta vuotta, jos sen hankittua saa, minun on pitänyt haaveiluksi jättää, niin kisat kuin koiratkin.
Olisihan se ihanaa jos vaikka kissa olisi, mutta nämä elämisen rajoitukset aina vaan lisääntyy, en uskalla eläintä niiden lisäksi hankkia.
Loppua kohti menee elämä La Promesen elämä, rajuja paljastuksia tulossa, näin uskon.
Olipa kiva kun sait apua Marke, näin sitä autetaan vain kirjoittelu yhteyksillä.
Kuka muuten poistaisi viestisi demeter, minulta ei koskaan poistoja ole tapahtunut.
Nyt miettimään miten päivän saisi kulumaan, kun neulomisessa tauko, joka paikka koluttu siistiksi, ei kai auta kuin ikkunan ääreen istahtaa ja lumisadetta katsella.
Nyt kirjoittelu on sitä mitä olla pitää, arkista elämää ja pieniä haaveita mukaan.Iltapäivää ! Vaikka tiedetään, että pitkät yöunet ovat tässä iässä lahja, on niilläkin kääntöpuolensa. Jos päivä alkaa 10 aamulla, se on lähes "pilalla". Häpeillen sitä tekee aamuaskareensa ja yrittää sitten paikkailla huonoa omaatuntoaan, pistämällä vauhtia pakollisiin toimiinsa ja kun sitä yrittää, syntyy useimmiten sutta ja sekundaa..))
Alankohan muistuttaa edesmennyttä isoveljeäni. Eläkevuosinaan hän nukkui paljon, yöllä ja päivällä. Silti hän oli aktiivinen muina aikoina, ilmeisesti hän vain tarvitsi paljon unta.
Eiköhön unen tarvekin ole aika yksilöllistä ? Ainakin kirjailija/psykiatri Joel Haahtela on esittänyt ihmetyksensä siitä, miten neuroottisesti meillä suhtaudutaan ihmisen unentarpeeseen. Eikö se kahdeksan tuntia ole tämänhetkinen suositus kaikille ikäryhmille ?
Totta. Hil-la, "kevättä ilmassa" voi jo hyvin sanoa kun tuota näkymää ikkunastaan katselee. Lumikinokset vajonneet, "maata näkyvissä".
Ihmettelen tuota uuden kännykkäni kilkuttelua, erilaisia viestejä ilmaantuu ruudulle, nytkin säätiedotus lämpöasteineen. Onkohan tuo jatkuva tykitys, eri tahojen "palvelutarjonta" meille kaikille tarpeen ?
Tietokoneella minulla on käytössä mainosten esto, Adblokkeri, kännykkään en ole sitä vielä osannut laittaa...Pitäisi saada apua muihinkin digipulmiin, onneksi on hyvä kontakti luotettavaan firmaan joka tarvittaessa auttaa, maksua vastaan, tietenkin...
Tuolla olikin hyvä aloitus aiheesta. Siitä, miten digitalisaatio on sysännyt meidät sivuun,
eriarvoistanut meidät ikäihmiset yhteiskunnan kansalaisina.
Kiva lukea Hil-lan muistelua tuosta käsityöurastaan. Muistelut ja tarinat ovat minulle tätä nykyä mieluisinta luettavaa. Niistä voi peilata myös omaa elämää, sen kulkua ja sisältöä.
Sama pätee mielestäni myös henkilöhin. Hil-lan kuvaukset läheisistään kertovat aina myös isompaa tarinaa meidän ajasta ja historiasta; millaista on, kun puoliso kuolee ja jää yksin, millaista on kun ikää tulee ja sairaudet alkavat rajoittaa toimintakykyä...
Näitä tarinoita löytyy kyllä 80+:lla enemmänkin ja jokainen niistä täydentää ajankuvaa,
tarjoaa mahdollisuuksia sijoittaa myös itsensä tähän aikaan, tähän maailmaan.
Muutenkin tuntuu, että 80+ - palsta on virkistynyt, aloituksia ja aiheita on enemmän.
Paljon osallistumisen mahdollisuuksia meillä on, kunhan vain aika riittäisi..))
Minun täytyy kyllä asettaa itselleni rajat, kun tähän omaan taudinkuvaan kuuluvat nämä ylikierrokset, juttua irtoaa liiankin kanssa ja kun lisäksi olen hidas kirjoittaja aikaa kuluu turhankin paljon koneen äärellä ja se on sitten pois muusta tapahtumisesta, vaikka siitä tärkeästä kuolinsiivouksesta, mikä ei minulla tunnu etenevän ollenkaan..))
Antoisia nämä hetket (pääsääntöisesti) kuitenkin ovat, etenkin Nojatuolissa istuen..))
Mukavaa päivää kaikille!
demeter1
P.s. Tuo poistoepäilyni Markelle osoitetusta viestistä tuli siitä, kun muistelen, että kaikenlainen mainostaminen näillä sivustoilla on kielletty ja omani saatetaan tietysti katsoa
sellaiseksi. Hyvin kävi kuitenkin, tällä kertaa...
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kevyesti keskellä viikkoa" taisi olla jonkun radio-ohjelman nimi, vaan ainakin keskiraskaalta tuntuu.
Kyllä se niin on, etten saisi mitään omaan hyvään viittaavaan mainita, tai heti tulee märkä rätti.
Eilen mainitsin tyytyväisyydestä 6 h yöuneen ja johan ei meinannut uni tulla. Kun tuli, niin alkoi polvitaipeet kipuilemaan. Siitäs sain, jo riittäisi, en jaksaisi takapakkeja.
Pientä ovat minun neulomukseni sinuun verrattuna Hil-la, murto-osa.
Vuosia neuloin ihan vaan perussukkia parilla raidalla luistimiin ja kumisaappaisiin, kotitöppösiksi.
Ne nuoruuden kirjonelonnatkin olivat vain yksittäisiä puuskia. Ja taitavat nämäkin tekeleet jäävän tähän. Ei hermo kestä :) Ehkä löytyy muuta tilalle, ehkä ei.
Katselin eilen Africa Mercy -sairaalalaivan dokumenttia. Olivat Kongossa.Vapaaehtoisvoimin toimiva laivasairaala. Tekevät leikkauksia heille joilla ei ole varaa hakeutua hoitoon muualle. Huulikitalakihalkioita, kasvaimia, harmaakaihia.
Pysäyttävää oli tieto, että vanhemmilla ihmisillä joilla kaihi molemmissa silmässä, niin leikataan vain toinen silmä. Näin saadaan useampia autettua. Parempi, että useampi näkee yhdellä kuin vain muutama molemmilla.
Kaulan hyvänlaatuisia kasvaimia ei julkiselle puolella leikata, vain pahanlaatuiset. Mikä tarkoittaa sitä, että hyvänlaatuinen kasvain kaulassa johtaa pikkuhiljaa tukehtumiskuolemaan kasvaessaan.
Nyt mietin otanko edellä kirjoittamani pois. En ota, antaa olla vastakohtana joulun yltäkylläisyydelle meillä täällä onnelassa.
Tämmöistä se on huonosti nukutun yön jälkeen, mistä sitä positiivisuutta yltiöpäisesti kiskoo.
Ehkä siitä, että hiekoitusauto meni juuri ja antaa aiheen viedä itseni ulos kiusaamasta teitä :)
Viettäkää mukavaa pikkulauantaita, elämä on ;)
Nimimerkkiäni edelleen mietin, ehkä otan numerot käyttöön tai jotain.
/ex-bÄlähän murehdi, brinkkala. Kuten sanot: Elämä on - myös tuota mitä kuvaat ja eikös meille opeteta, että jos torjumme tuon puolen elämästä, se vaikuttaa meihin silti - vaikka erilaisin fyysisin oirein ellemme ota sitä "käsittelyyn" mielen puollella.
Minäkin olen saanut taas viime aikoina todeta, miten voimaannuttava tuo tunnin lenkki päivässä on. Tosin eilinen aiheutti lihasjumin vasempaan lonkkaan - kaikella on hintansa..))
Eli kävi kuten sinulle: juuri kun kehaisin tätä vaivatonta liikkumistani niin tuli muistutus: tänään näin, huomenna voi olla toisin...
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älähän murehdi, brinkkala. Kuten sanot: Elämä on - myös tuota mitä kuvaat ja eikös meille opeteta, että jos torjumme tuon puolen elämästä, se vaikuttaa meihin silti - vaikka erilaisin fyysisin oirein ellemme ota sitä "käsittelyyn" mielen puollella.
Minäkin olen saanut taas viime aikoina todeta, miten voimaannuttava tuo tunnin lenkki päivässä on. Tosin eilinen aiheutti lihasjumin vasempaan lonkkaan - kaikella on hintansa..))
Eli kävi kuten sinulle: juuri kun kehaisin tätä vaivatonta liikkumistani niin tuli muistutus: tänään näin, huomenna voi olla toisin...
demeter1Kiitos sanoistasi demeter!
Kyllä se luonto pistää ojennukseen, jos vähänkin alkaa keulia :)
Ehdin tuon kirjoneuleenkin manita, niin johan alkoi virheitä tulla ja langat kiristyä :))
Tuosta unesta, en muista nimeä, joku asiantuntija kuitenkin, mainitsi, että siitä on tehty liian iso haloo. Tulee paineita ja ongelmia, kun yritetään älykelloin ja - sormuksin unen määrää ja laatua mitata. Eihän tässä eläkeläisenä hätää, yksi yö huonosti seuraava paremmin, ehkä ;)
Harmi tuo lihaskipusi, juuri kun olet päässyt "vauhtiin".
Itsellä liikunnan yksipuolisuus aiheuttaa ongelmia. Välipäivien aikaan en vesijumpassa käynyt, annoin tilaa koululomalaisille. Se kostautui.
Vilkaisin noita aloituksia, kun mainitsit uusia tulleen. En ehkä syvenny antiin syvällisemmin huonojen yöunien jälkeen. Hyvä, että palsta elää.
/ex-b
- Anonyymi
Hyvää päivää! Piha oli aamulla hyvin tukossa lumesta, naapuri onneksi sen tuli vetämään puhtaaksi.
Kaunis tuuleton päivä, kiva
oli keskustassa pistäytyä, näkee tuttuja ja saa asiat hoidetuksi.
Vähän liukkaanpuoleista, mutta ajonopeuteni oli hyvä, tien kuntoon nähden.
Päivät kuluvat yllättävän nopeasti, nuorena sitä toivoi, että aika menisi nopeasti,
nyt koetan mieluummin jarrutella sitä.
No, kaikki ajat ovat hyviä, varsinkin jos itse niin ajattelee.
Jos olet surullinen ja mieli on maassa, mene peilin eteen ja hymyile! Kohta sinulla on parempi olo. Sen jälkeen ulos ja kiva lenkki, voit jutella vastaantulijoiden kanssa,
sekin piristää. Vanha sanonta, että" hymy auttaa aina", pitää paikkansa.
Voidaan hyvin,
Neeasa- Anonyymi
👍😊🌷
- Anonyymi
Hei Neeasa :)
Mukavaa kuulla, että naapuriapu pelaa.
Minulla ei ehkä tänään tuo peilin edessä hymyileminen olisi auttanut. Mörökölli sieltä olisi katsonut takaisin.
Vaan kävin nastakengin ja kävelysauvoin pienen lenkin. Vaikka uhkarohkealta tuntui röpelöisellä ja jäisellä jalkakäytävällä kävellä, niin kyllä se mieltä piristi. Kuten aina. Aurinkokin näyttäytyi.
Sinun viestisi kyllä myös aina nostattavat mielialaa, Neeasa. Niissä on sellaista luonnollista positiivisuutta, kiitos!
/ex-brinkkala Anonyymi kirjoitti:
Hei Neeasa :)
Mukavaa kuulla, että naapuriapu pelaa.
Minulla ei ehkä tänään tuo peilin edessä hymyileminen olisi auttanut. Mörökölli sieltä olisi katsonut takaisin.
Vaan kävin nastakengin ja kävelysauvoin pienen lenkin. Vaikka uhkarohkealta tuntui röpelöisellä ja jäisellä jalkakäytävällä kävellä, niin kyllä se mieltä piristi. Kuten aina. Aurinkokin näyttäytyi.
Sinun viestisi kyllä myös aina nostattavat mielialaa, Neeasa. Niissä on sellaista luonnollista positiivisuutta, kiitos!
/ex-brinkkalaSamaa olin sanomassa Neeasalle. Hänestä säteilee aina "hyvää energiaa"..)) ja se on saanut ansaitsemaansa huomiota täälläkin.
Hyvä ohje tietysti tuo peiliin hymyily. Minäkään en ihan heti taida uskoa sen taikavoimaan..))
Mutta jospa harjoitus tekisi mestarin siinäkin? ..))
demeter1- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei Neeasa :)
Mukavaa kuulla, että naapuriapu pelaa.
Minulla ei ehkä tänään tuo peilin edessä hymyileminen olisi auttanut. Mörökölli sieltä olisi katsonut takaisin.
Vaan kävin nastakengin ja kävelysauvoin pienen lenkin. Vaikka uhkarohkealta tuntui röpelöisellä ja jäisellä jalkakäytävällä kävellä, niin kyllä se mieltä piristi. Kuten aina. Aurinkokin näyttäytyi.
Sinun viestisi kyllä myös aina nostattavat mielialaa, Neeasa. Niissä on sellaista luonnollista positiivisuutta, kiitos!
/ex-brinkkalaHei brinkkala ja kaikki iltavirkut! Kiitos sinulle sanoistasi, olen huomannut, että meillä on aina ollut ystävyyttä, sitä sielujen sinfoniaa!
Juuri sain ajatuksen sinun neuleestasi, jospa minäkin alkaisin taas kutomaan,
jouluksi laitoin kaikki pois. Kirjastosta voisi löytää kivan mallin, olisi uutuuden viehätystä.
Niinhä se on, että
Huolen häivä jos sydäntäsi viiltää, älä unohda hymyä,
Sillä hymyillen huolet pois, hyvin helppoa heittää ois,
huolen häivä jos sydäntäsi viiltää, älä unohda hymyä.
Neeasa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei brinkkala ja kaikki iltavirkut! Kiitos sinulle sanoistasi, olen huomannut, että meillä on aina ollut ystävyyttä, sitä sielujen sinfoniaa!
Juuri sain ajatuksen sinun neuleestasi, jospa minäkin alkaisin taas kutomaan,
jouluksi laitoin kaikki pois. Kirjastosta voisi löytää kivan mallin, olisi uutuuden viehätystä.
Niinhä se on, että
Huolen häivä jos sydäntäsi viiltää, älä unohda hymyä,
Sillä hymyillen huolet pois, hyvin helppoa heittää ois,
huolen häivä jos sydäntäsi viiltää, älä unohda hymyä.
NeeasaHeipä hei!
Sama sävelkulku meillä kyllä on Neeasa :)
Kirjonelominen on kyllä hetkittäin antoisaa suositella voin. Minä vain en aloittaessani osannut ottaa huomioon, että sormet ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet. Nivelet ovat kuhmuisempia, etusormi vinossa. Nämä muutokset estää lankojen liukumisra ja pysymistä hyppysissä. Yhdellä langalla sujuu, mutta useammalla hankalampaa ja tällaiselta hätähousulta hermo menee :)
Novitan ja Lankavan sivuilta ainakin löytyy ohjeita.
Tekemisen iloa!
/ex-b
En ole kerennyt kissan kanssa leikkimään ja nyt minua mulkoillaan tuolta tuolilta.
Juoksi tuossa edestakaisin, mutta kun muorilla oli sopan keitto kesken.
Hil-la kertoi niin monipuolisesti noista käsitöistä, että sai minutkin muisteloihin.
Jo äidin kanssa ryijyjä tein lapsena ryijyneulalla ja mattoakin pääsin lyömään kangaspuilla. Myöhemmin samalla neulalla tyynynpäällisiä.
Sittemmin kudoin kaikennäköistä sukista jakkupukuun. Villapaitoja, pipoja, huiveja.
Virkattua tuli liinoja ja peittoja, puseroita.
Mulla on vieläkin kaapissa virkattu puku, siinä samantyylin pusero ja pieni laukku.
Tuo muoto vaan on muuttunut niin, ettei sovi päälle.
Noita kanavatöitäkin on tullut tehtyä.
Jonkin verran ompelukoneellakin tein, sillä poljettavalla.
Nyt on sähkökone, en paljon enää mitään tee, jotain pientä.
Hyvä ex-b kunnes sitä kuvausta poistanut, on ihan hyvä, että tämänmoisiakin asioita tulee esiin.
Niin paljon me täällä Suomenmaassa valittelemme ihan pikkuasioistakin ja teemme kärpäsistä härkäsiä.
Aamulla soittelin OP:n palvelunumeroon, loputon lopriikka vaan pyörii, kolmella kielellä, 4min kuuntelin ja numeroita painelin, ei mitään tulosta.
Komea suuri joulutähti on joulusta jäljellä, jonka pijalta sain.
Yöksi laitan sen aina oven taa, varmuuden vuoksi, ettei kissa pääse siihen käsiksi.- Anonyymi
Mietin tuon laivasairaalan tarinan poistamista, koska olin jokin aika sitten todennut, että ilo on kadonnut. Tuo dokumentti pisti kyllä omassa päässäni taas asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Nuo vapaaehtoiset antavat uuden elämän monelle.
Oma "turha" marmatus unettomasta yöstä ja jalkasäryistä sai syyn. Iltaa kohden on nyt flunssa puhjennut päänsäryllä ja nuhalla.
Taitava olet käsistäsi ja aikaansaava, Eliaana, sehän jo tiedettiinkin, kun olet mökkitöistäsi kertonut. Mutta, että noin monialaisia käsitöitäkin ja paljon olet ehtinyt tehdä. Täytyy "nostaa hattua"!
/ex-b
P.S. Minkä värinen Väinö on? Anonyymi kirjoitti:
Mietin tuon laivasairaalan tarinan poistamista, koska olin jokin aika sitten todennut, että ilo on kadonnut. Tuo dokumentti pisti kyllä omassa päässäni taas asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Nuo vapaaehtoiset antavat uuden elämän monelle.
Oma "turha" marmatus unettomasta yöstä ja jalkasäryistä sai syyn. Iltaa kohden on nyt flunssa puhjennut päänsäryllä ja nuhalla.
Taitava olet käsistäsi ja aikaansaava, Eliaana, sehän jo tiedettiinkin, kun olet mökkitöistäsi kertonut. Mutta, että noin monialaisia käsitöitäkin ja paljon olet ehtinyt tehdä. Täytyy "nostaa hattua"!
/ex-b
P.S. Minkä värinen Väinö on?Kiitos vaan, nykyään on käsitöiden tekeminen jäänyt satunnaisen innostuksen varaan.
Ennen sitä sai enemmän aikaiseksi.
Vainö on kirjava, Alapuoli enimmäkseen valkoinen. Sitten ruskehtavanmustanharmaata.
Selässä kulkee 2 ´´vauhtiraitaa´´ vierekkåin.
Sitten Väinöllä on sellainen geenimutaatio, että kun normaalisti kissalla on 4 varvasta per tassu, niin Väinöllä on viisi. Etutassun reunimmainen varvas on kuin peukalo sivussa, jonka vieressä on vielä ihan pieni lisävarvas, koten etutassuissa on 6 kynttä.
Hyvin meni kesällä puunrunkoa pitkin ja näppärästi tuli alaskin.
Kaksi aikaisempaa kissaa oli kokomustia.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Kiitos vaan, nykyään on käsitöiden tekeminen jäänyt satunnaisen innostuksen varaan.
Ennen sitä sai enemmän aikaiseksi.
Vainö on kirjava, Alapuoli enimmäkseen valkoinen. Sitten ruskehtavanmustanharmaata.
Selässä kulkee 2 ´´vauhtiraitaa´´ vierekkåin.
Sitten Väinöllä on sellainen geenimutaatio, että kun normaalisti kissalla on 4 varvasta per tassu, niin Väinöllä on viisi. Etutassun reunimmainen varvas on kuin peukalo sivussa, jonka vieressä on vielä ihan pieni lisävarvas, koten etutassuissa on 6 kynttä.
Hyvin meni kesällä puunrunkoa pitkin ja näppärästi tuli alaskin.
Kaksi aikaisempaa kissaa oli kokomustia.Huomenta, lumiaurojen jyrinää, ehkä lumia ainakin työntävät, mutta hiekotuskin varmaan tarpeissa.
Vävyni piipahti hakemassa puhallustestini ja vie sairaalalle toiselle puolen kaupunkia, pohtivat sitten viisaudessaan hoitajat ja lääkäritkin, miten mummon puhallukset onnistui.
Tuskin tulokset mitään uutta esiin tuo, samantasoisina puhkumiset näyttivät.
Toivottavasti ei mitään lisäkokeita aiheuta, en millään jaksaisi tuota aikataulutettua ohjelmaa.
Pitänee häpeää tuntea, kun lukee teidän toisten hankaluuksista terveyden kanssa, liekkon vaivat mieleen ensisijaisesti tuli.
Ehkä olisi syytä vähän huolellisempi olla omien kohtalaisten pienien vaivojen suhteen, ettei isoiksi paisuisi.
Toisaalta luulen, että mielikuvitus saa vaivojen lisääntymisen, jos joka pienestäkin huolta kantaisi, nyt käsieni uupuminen ja sormien suonenveto hieman huolettaa, onko vanhuudesta johtuvaa, vai jotain lääkkeillä korjattavaa
Kuuntelin eilen lenkkisaunakaverin kertomaa, kun oli käynyt kuvauksissa, nilkkansa vaivan vuoksi, joskus kaatunut ja nilkkaan ruhje tuli,.
Lähinnä tuli mieleen kuvauksiin niin helpolla pääsyä, kun minun polveni kuvattu yli 30 vuotta sitten, olen valitellut useastikin, mutta ei edes tutkimusta tehdä puhumattakaan kuvauksista.
Kai se johtuu siitä, että en vakuuttava osaa olla, no näilläpä mennään, ei ne kuvaukset paljon apua anna, jos ei hoitotoimenpiteitä toteuteta.
Kai toisilla on onni näissäkin asioissa, viime keväänä pääsi tosi nopsaan lonkkaleikkaukseen tämä kyseinen ystävä.
Olikohan ylläpidon laittamia ne tontut nimimerkin viereen, kun nyt on poistettu kaikki, minulla ei edes hymiötä ole koneeni sisuksissa, joskus olisi juttujensa perään kiva lisätä kuva.
Eliaanan kädentaidot uskon kaikilla aloilla olevan mahtavat, niin taitavan kuvan olet kirjoituksillasi antanut.
Silloin kihloissa olon aikaan minäkin pitsit lakanoihin virkkasin ja liinojen reunaan, silloin oli vaan puute tarpeista, vähäisiksi jäi "myymini".
Minusta on maalla asustaneiden tilojen hankinnat aina olleet paljon omatoimisuuden piirissä, kudottiin kankaat, lypsettiin lehmät, hoidettiin isoakin karjaa, näin kaupunki oloissa kasvaneelle aika vieraaksi nuo käsin teotkin jäivät, kun oli joka paikkaan maksettava jos aikoi vaikka kutomista harrastaa.
Maalla oli kangaspuutkin melkein joka talossa, olihan kaupungissa asuvilla, sitten omat onnensa, mitä ei maalla asuvilla aina ollut
Muistan kälyni menosta talon emännäksi, aivan koulun penkiltä suoraan. joutui opettelemaan lehmän lypsyt , uunien lämmitykset, leivän paistot ja kaiken oppi ja hyvinkin, hoiti siinä ohessa neljän miehen pyykit ja muun, tila oli jakamaton ja poikamiehiä toiset silloin oli.
Ei ollut edes pesukonetta, saaviin vaan pyykit ja pyykkilaudalla sitten puhtaaksi hankasi.
Oli elämä maalla ennen toisenlaista, ei minusta olisi noihin puuhiin ollut, siksi kai kälyäni aina ihastellen seurailin.
Eliaanalla varmaan näistäkin asioista tietoa ja taitoa, näin olen ymmärtänyt.
Brinkkalan laivasairaalan katselu jäi minulta katsomatta, mutta vapaaehtoisten työstä paljonkin on tietoa, itse olen rahoittajana pienin panoksin mukana ollut.
Vaatii luonnetta mennä noihin kohteisiin, missä apua tarvitaan, ei joka mummo ja ukko siihenkään pystyisi, en minä ainakaan.
Kyllähän tämä omien ongelmien seuranta tahtoo kaiken muun sivuuttaa,
turhanpäiväisiä vaivat oikeisiin vaivoihin verraten ovatkin.
Tuokin, että joutuu puolet vaivoista jättää korjaamatta, että toisellekin jäisi apua tarpeisiin, hävettää tämä oma minäni.
Tuo luonnossa liikkuminen mikä teillä on mahdollista on, mistä demeterkin kerrot, on iso ilo ja terveyden ylläpitävänä voiman lähde.
Kävelin minäkin aiemmin katuja aina jonkun kilometrin, nyt se on jäänyt muka vaivojen takia, laiskuudeksi nimittäisin.
Demeter kerroit aloituksia olevan paljon, totta tosiaan, en yleensä lue kuin otsakkeet, pitää jättää paljon väliin, kun liiaksi tässä koneella tulee istuttua.
Onkohan ne mukavat anot jättäneet meidät, joilta aina rohkaisua sai viestittelyyn, vai onko niin, että eivät tohdi joukkoomme tulla, uskoen, että vain rekatut saavat mukaan tulla, näin ei asia todellakaan ole.
Jotenkin kyllä nämä kirjoittelujen rauhoitus hyvää tekee ja asiallisemmaksi ketjun tulee.
Neeassan hymy kehoituksiin yhdyn, kyllä se hymy on helpotusta antava itselleen, kuin vastaanottajallekin.
Meidän kulttuuri on jäykkää, muissa maissa hymyillään ja jopa jutusteluun tartutaan, korjattavaa on sillä saralla.
Nyt tuli taas kirjoitettua, varmaan kirjautuminen on kadonnut, siltä varoin, hilla tässä höpäjää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta, lumiaurojen jyrinää, ehkä lumia ainakin työntävät, mutta hiekotuskin varmaan tarpeissa.
Vävyni piipahti hakemassa puhallustestini ja vie sairaalalle toiselle puolen kaupunkia, pohtivat sitten viisaudessaan hoitajat ja lääkäritkin, miten mummon puhallukset onnistui.
Tuskin tulokset mitään uutta esiin tuo, samantasoisina puhkumiset näyttivät.
Toivottavasti ei mitään lisäkokeita aiheuta, en millään jaksaisi tuota aikataulutettua ohjelmaa.
Pitänee häpeää tuntea, kun lukee teidän toisten hankaluuksista terveyden kanssa, liekkon vaivat mieleen ensisijaisesti tuli.
Ehkä olisi syytä vähän huolellisempi olla omien kohtalaisten pienien vaivojen suhteen, ettei isoiksi paisuisi.
Toisaalta luulen, että mielikuvitus saa vaivojen lisääntymisen, jos joka pienestäkin huolta kantaisi, nyt käsieni uupuminen ja sormien suonenveto hieman huolettaa, onko vanhuudesta johtuvaa, vai jotain lääkkeillä korjattavaa
Kuuntelin eilen lenkkisaunakaverin kertomaa, kun oli käynyt kuvauksissa, nilkkansa vaivan vuoksi, joskus kaatunut ja nilkkaan ruhje tuli,.
Lähinnä tuli mieleen kuvauksiin niin helpolla pääsyä, kun minun polveni kuvattu yli 30 vuotta sitten, olen valitellut useastikin, mutta ei edes tutkimusta tehdä puhumattakaan kuvauksista.
Kai se johtuu siitä, että en vakuuttava osaa olla, no näilläpä mennään, ei ne kuvaukset paljon apua anna, jos ei hoitotoimenpiteitä toteuteta.
Kai toisilla on onni näissäkin asioissa, viime keväänä pääsi tosi nopsaan lonkkaleikkaukseen tämä kyseinen ystävä.
Olikohan ylläpidon laittamia ne tontut nimimerkin viereen, kun nyt on poistettu kaikki, minulla ei edes hymiötä ole koneeni sisuksissa, joskus olisi juttujensa perään kiva lisätä kuva.
Eliaanan kädentaidot uskon kaikilla aloilla olevan mahtavat, niin taitavan kuvan olet kirjoituksillasi antanut.
Silloin kihloissa olon aikaan minäkin pitsit lakanoihin virkkasin ja liinojen reunaan, silloin oli vaan puute tarpeista, vähäisiksi jäi "myymini".
Minusta on maalla asustaneiden tilojen hankinnat aina olleet paljon omatoimisuuden piirissä, kudottiin kankaat, lypsettiin lehmät, hoidettiin isoakin karjaa, näin kaupunki oloissa kasvaneelle aika vieraaksi nuo käsin teotkin jäivät, kun oli joka paikkaan maksettava jos aikoi vaikka kutomista harrastaa.
Maalla oli kangaspuutkin melkein joka talossa, olihan kaupungissa asuvilla, sitten omat onnensa, mitä ei maalla asuvilla aina ollut
Muistan kälyni menosta talon emännäksi, aivan koulun penkiltä suoraan. joutui opettelemaan lehmän lypsyt , uunien lämmitykset, leivän paistot ja kaiken oppi ja hyvinkin, hoiti siinä ohessa neljän miehen pyykit ja muun, tila oli jakamaton ja poikamiehiä toiset silloin oli.
Ei ollut edes pesukonetta, saaviin vaan pyykit ja pyykkilaudalla sitten puhtaaksi hankasi.
Oli elämä maalla ennen toisenlaista, ei minusta olisi noihin puuhiin ollut, siksi kai kälyäni aina ihastellen seurailin.
Eliaanalla varmaan näistäkin asioista tietoa ja taitoa, näin olen ymmärtänyt.
Brinkkalan laivasairaalan katselu jäi minulta katsomatta, mutta vapaaehtoisten työstä paljonkin on tietoa, itse olen rahoittajana pienin panoksin mukana ollut.
Vaatii luonnetta mennä noihin kohteisiin, missä apua tarvitaan, ei joka mummo ja ukko siihenkään pystyisi, en minä ainakaan.
Kyllähän tämä omien ongelmien seuranta tahtoo kaiken muun sivuuttaa,
turhanpäiväisiä vaivat oikeisiin vaivoihin verraten ovatkin.
Tuokin, että joutuu puolet vaivoista jättää korjaamatta, että toisellekin jäisi apua tarpeisiin, hävettää tämä oma minäni.
Tuo luonnossa liikkuminen mikä teillä on mahdollista on, mistä demeterkin kerrot, on iso ilo ja terveyden ylläpitävänä voiman lähde.
Kävelin minäkin aiemmin katuja aina jonkun kilometrin, nyt se on jäänyt muka vaivojen takia, laiskuudeksi nimittäisin.
Demeter kerroit aloituksia olevan paljon, totta tosiaan, en yleensä lue kuin otsakkeet, pitää jättää paljon väliin, kun liiaksi tässä koneella tulee istuttua.
Onkohan ne mukavat anot jättäneet meidät, joilta aina rohkaisua sai viestittelyyn, vai onko niin, että eivät tohdi joukkoomme tulla, uskoen, että vain rekatut saavat mukaan tulla, näin ei asia todellakaan ole.
Jotenkin kyllä nämä kirjoittelujen rauhoitus hyvää tekee ja asiallisemmaksi ketjun tulee.
Neeassan hymy kehoituksiin yhdyn, kyllä se hymy on helpotusta antava itselleen, kuin vastaanottajallekin.
Meidän kulttuuri on jäykkää, muissa maissa hymyillään ja jopa jutusteluun tartutaan, korjattavaa on sillä saralla.
Nyt tuli taas kirjoitettua, varmaan kirjautuminen on kadonnut, siltä varoin, hilla tässä höpäjää.Aamupäivää ! Räntäsadetta täällä ja kyläkerhoon, juttutupaan, pitäisi lähteä.
Sama ajatus pyöri minunkin mielessäni, Hil-la, kun täällä keskenämme eilen jutustelimme: missä ovat muut kirjoittajat, Anot ?..))
Kun sitten toisessa ketjussa puhuttiin palstaeliitistä niin heräsi epäily siitä, ettei se "eliitti" vain tarkoita meitä, jotka täällä rekattuina ja (liian ?) paljon kirjoittelemme. Ikävää jos niin koetaan.
Itse olen ajatellut, että tuo lokerointi ja vastakkainasettelu olisi jäänyt vähemmälle kun nyt on saatu Nojatuolin rinnalle Korituoli ja se olisi lisännyt valinnan mahdollisuuksia löytää itselleen ja kirjoittelulleen mieluinen paikka. Ehkä se jatkossa toimiikin.
Sen, mitä olen Korituolissa käväissyt, olen kyllä todennut, ettei Nojatuolia siellä ihan halvalla pistetä - ja nimenomaan Anot pitävät siitä huolen..))
Voin kuvitella, miten paljon itsetyytyväisyyttä ja hyvää mieltä käsitöiden taitaminen meille - tai teille..)) antaa.
Myös stressin purkajana se kai nykyisin nähdään (vrt Michelle Obama).
Siskon tekemät neuleet ovat vieläkin omaa aarteistoani ja tekihän hän muutakin: kutoi mattoja, poppanoita, virkkasi pitsiliinoja ja kaikkea muuta mahdollista...
Paljon niihin töihin on sitoutuneena lämpöä ja välittamistä. Niissä voin tuntea siskon läsnäolon vaikka en häntä enää näe.
Kiva kuulla Väinöstä - että sellainen komistus - ja vielä nuo lisävarpaat..)) Enpä ole moisesta ennen kuullut.
Kivaa päivää kaikille,
demeter1 - Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Kiitos vaan, nykyään on käsitöiden tekeminen jäänyt satunnaisen innostuksen varaan.
Ennen sitä sai enemmän aikaiseksi.
Vainö on kirjava, Alapuoli enimmäkseen valkoinen. Sitten ruskehtavanmustanharmaata.
Selässä kulkee 2 ´´vauhtiraitaa´´ vierekkåin.
Sitten Väinöllä on sellainen geenimutaatio, että kun normaalisti kissalla on 4 varvasta per tassu, niin Väinöllä on viisi. Etutassun reunimmainen varvas on kuin peukalo sivussa, jonka vieressä on vielä ihan pieni lisävarvas, koten etutassuissa on 6 kynttä.
Hyvin meni kesällä puunrunkoa pitkin ja näppärästi tuli alaskin.
Kaksi aikaisempaa kissaa oli kokomustia.Mielenkiintoinen kissa tuo Väinö varpaineen :) Kysyin väriä, kun Niilon värissä erehdyin. Minulla muuttuu kertomukset heti kuvaksi ja "videoksi" mielessä ja nyt on kivempi nähdä Väinön touhut. Hassua, mutta Niilo-kissasi tulee usein mieleeni. Lapsenlapsellani on kaveri nimeltä Niilo. Väinön kaima Karjalainen, Jukan poika, nähdään pian telkkarissa, kun Levyraati alkaa.
Kiitos, kun jaat kissakokemuksia! Tässä maailman tilanteessa eläimet inhimillisine temppuineen ja oloineen tuovat lohtua.
/ex-b
/
Torstai on toivoa täynnä ja huomenta nojatuoliin!
Demeter on jo vastannut kysymykseen missä ne anot oikein pyörivät; no naakkaparvi on lennähtänyt seuraavan talon katolle, kun siellä on hauskemapaa ja enemmän maalitettavia.
On valitettavaa, että tällainen kahtiajakautuminen tulikin sitten ajankohtaiseksi: minä suosittelisin että kövisitte tekin täältä nojatuolista välillä kylässä korituolissa ja kommentoisitte siellä, niin naakat saisivat liikuntaa kun lentävät edestakaisin.
***
HYvää päivänjatkoa ja "lukeminen kannattaa aina" :)- Anonyymi
Minä olen kyllä käynyt korituolissa ja "hyvinhän" se näyttää pyörivän - siis kävijöillä ja lukijoilla mitaten ja niillä kai "isännät" ketjuja mittaavat...
En kuitenkaan viitsi osallistua kun "meikä" nähdään muutenkin "ei ystävällisenä" naapurina ja jos tahtoo olla eri mieltä, seuraukset tiedetään..))
Niin että hyvää jatkoa vain sinne, kuka siellä sitten piipahtaa/viipyileekin...
demeter1 - Anonyymi
Ikä tässä jo vie kiinnostuksen. Lueskelen otsakkeet ja silmäilen kommentit, hajamielisyyskö iskee, kun en muista, mistä milloinkin on kysymys pitkissä ketjuissa.
Kun luen mielenkiintoisen kommentin ja ajattelen, että tuohon olisi mukava ottaa kantaa, niin sitten menee ajatus katki, eikä mielipidettä saa puetuksi luettavaan muotoon.
Helposti jää, vaikka innokkaasti haluaisinkin osallistua.
Puuhastelunikin katkeaa äkkiä, kun selkä jumittuu tai väsymys iskee, niin että on levättävä hetki, ja työn jatkaminen ei sitten enää huvita. En pääse edes kotoa minnekään, kun lähipysäkki on katutöiden vuoksi ollut jo pari kuukautta poissa käytöstä, enkä jaksa tallustella seuraavalle. Taksihan tietysti kulkisi, mutta ei oikein budjetti salli kuin pakollisiin menoihin, ainahan niitäkin on.
Minulta jää kaikki kesken.
Promesakin jää päiväunieni alle. Olen siihen kyllästynyt muutenkin, kun se Curro nyt ei saa lähteneeksi Ranskaan sotatantereelle, eikä Felitsiaanon murhaajaa edes etsitä enää. Välillä virkistän muistiani Areenassa, mutta kiinnostukseni on lopahtamassa.
Ainoa ikäiseni omainen on nyt sairaalassa jälleen. Tuskastuttaa, kun apua tarvitseva potilas pidetään osastolla vain sen lyhyen ajan, jonka tiputukset ja kuvaukset vievät, ja sitten huonokuntoisena lähetetään kotiinsa. jossa on vuodepotilaana muiden hoivattavana. Ja sitten täytyy - tottakai - viikonloppuna ja yön selkään rynnäten kiidättää ihminen taas sairaalaan, kun voimat uupuvat.
Terveysviranomaisilla on liikuttavan suuri luottamus kouluttamattomiin hoitajiin, joiden työksi jää potilaan kaikenlainen avustaminen. Eräänä päivänä joku omaishoitaja kertoi tv:ssä, että hän saa hoitopalkkiota käteen 300 e/kk. Kyllä sillä hinnalla kelpaa olla remmissä 24/7!
Toivottavasti minä en päädy omien läheisteni taakaksi!
Mkr. - Anonyymi
Itsehän sinäkin jaat porukkaa kahtia. Toisia jo nimittelet naakoiksi.
Ohutta on sinunkin sivistyksesi. Mallia "päälleliimattua" ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikä tässä jo vie kiinnostuksen. Lueskelen otsakkeet ja silmäilen kommentit, hajamielisyyskö iskee, kun en muista, mistä milloinkin on kysymys pitkissä ketjuissa.
Kun luen mielenkiintoisen kommentin ja ajattelen, että tuohon olisi mukava ottaa kantaa, niin sitten menee ajatus katki, eikä mielipidettä saa puetuksi luettavaan muotoon.
Helposti jää, vaikka innokkaasti haluaisinkin osallistua.
Puuhastelunikin katkeaa äkkiä, kun selkä jumittuu tai väsymys iskee, niin että on levättävä hetki, ja työn jatkaminen ei sitten enää huvita. En pääse edes kotoa minnekään, kun lähipysäkki on katutöiden vuoksi ollut jo pari kuukautta poissa käytöstä, enkä jaksa tallustella seuraavalle. Taksihan tietysti kulkisi, mutta ei oikein budjetti salli kuin pakollisiin menoihin, ainahan niitäkin on.
Minulta jää kaikki kesken.
Promesakin jää päiväunieni alle. Olen siihen kyllästynyt muutenkin, kun se Curro nyt ei saa lähteneeksi Ranskaan sotatantereelle, eikä Felitsiaanon murhaajaa edes etsitä enää. Välillä virkistän muistiani Areenassa, mutta kiinnostukseni on lopahtamassa.
Ainoa ikäiseni omainen on nyt sairaalassa jälleen. Tuskastuttaa, kun apua tarvitseva potilas pidetään osastolla vain sen lyhyen ajan, jonka tiputukset ja kuvaukset vievät, ja sitten huonokuntoisena lähetetään kotiinsa. jossa on vuodepotilaana muiden hoivattavana. Ja sitten täytyy - tottakai - viikonloppuna ja yön selkään rynnäten kiidättää ihminen taas sairaalaan, kun voimat uupuvat.
Terveysviranomaisilla on liikuttavan suuri luottamus kouluttamattomiin hoitajiin, joiden työksi jää potilaan kaikenlainen avustaminen. Eräänä päivänä joku omaishoitaja kertoi tv:ssä, että hän saa hoitopalkkiota käteen 300 e/kk. Kyllä sillä hinnalla kelpaa olla remmissä 24/7!
Toivottavasti minä en päädy omien läheisteni taakaksi!
Mkr.sEikös sitä vihkivalassa luvattu että myötä ja vastamäessä yhdessä pysytään. Lasten ei tarvitse vanhempiaan hoivata, mutta aviopuolison velvollisuus se on.
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen kyllä käynyt korituolissa ja "hyvinhän" se näyttää pyörivän - siis kävijöillä ja lukijoilla mitaten ja niillä kai "isännät" ketjuja mittaavat...
En kuitenkaan viitsi osallistua kun "meikä" nähdään muutenkin "ei ystävällisenä" naapurina ja jos tahtoo olla eri mieltä, seuraukset tiedetään..))
Niin että hyvää jatkoa vain sinne, kuka siellä sitten piipahtaa/viipyileekin...
demeter1En minä osaa sanoa mikä korituolen tarkoitus on, en ole puhunut siitä aloittajan kanssa.
Sain sellaisen vaikutelman että korppis aloitti ketjun jonne voi tulla purkamaan pahaa oloaan, valittamaan, häiriköimään ja loukkaamaan tiettyjä valikoituja rekattuja ilman että nojatuolin meitä keskimäärin vanhempi avustajajoukko häiriintyisi liikaa ja keskustelu soljuisi ilman harmituksia.
Käväisin kuitenkin nojiksessa vilkaisemassa miten menee ja huomasin, että myös ne ystävälliset ja kannustavat anot olivat kaikonneet ja heitä kaivattiin; meno oli liian vaisua ;)
Tietääkseni nojatuliin kirjoittaa myös alle kahdeksankymppistä porukkaa, sinä itse, Eliaana, Ramoona jne ja lukisin kovinmielelläni ja vaihtaisin mielipiteitä muistakin kuin palstaa käsittelevistä asioista, esim. kirjallisuusketjuissa, yhteiskunnallisia asioita käsittelevissä ketjuissa jne. Tarvitsemme myös uusia aloituksia uusista aiheista.Anonyymi kirjoitti:
Ikä tässä jo vie kiinnostuksen. Lueskelen otsakkeet ja silmäilen kommentit, hajamielisyyskö iskee, kun en muista, mistä milloinkin on kysymys pitkissä ketjuissa.
Kun luen mielenkiintoisen kommentin ja ajattelen, että tuohon olisi mukava ottaa kantaa, niin sitten menee ajatus katki, eikä mielipidettä saa puetuksi luettavaan muotoon.
Helposti jää, vaikka innokkaasti haluaisinkin osallistua.
Puuhastelunikin katkeaa äkkiä, kun selkä jumittuu tai väsymys iskee, niin että on levättävä hetki, ja työn jatkaminen ei sitten enää huvita. En pääse edes kotoa minnekään, kun lähipysäkki on katutöiden vuoksi ollut jo pari kuukautta poissa käytöstä, enkä jaksa tallustella seuraavalle. Taksihan tietysti kulkisi, mutta ei oikein budjetti salli kuin pakollisiin menoihin, ainahan niitäkin on.
Minulta jää kaikki kesken.
Promesakin jää päiväunieni alle. Olen siihen kyllästynyt muutenkin, kun se Curro nyt ei saa lähteneeksi Ranskaan sotatantereelle, eikä Felitsiaanon murhaajaa edes etsitä enää. Välillä virkistän muistiani Areenassa, mutta kiinnostukseni on lopahtamassa.
Ainoa ikäiseni omainen on nyt sairaalassa jälleen. Tuskastuttaa, kun apua tarvitseva potilas pidetään osastolla vain sen lyhyen ajan, jonka tiputukset ja kuvaukset vievät, ja sitten huonokuntoisena lähetetään kotiinsa. jossa on vuodepotilaana muiden hoivattavana. Ja sitten täytyy - tottakai - viikonloppuna ja yön selkään rynnäten kiidättää ihminen taas sairaalaan, kun voimat uupuvat.
Terveysviranomaisilla on liikuttavan suuri luottamus kouluttamattomiin hoitajiin, joiden työksi jää potilaan kaikenlainen avustaminen. Eräänä päivänä joku omaishoitaja kertoi tv:ssä, että hän saa hoitopalkkiota käteen 300 e/kk. Kyllä sillä hinnalla kelpaa olla remmissä 24/7!
Toivottavasti minä en päädy omien läheisteni taakaksi!
Mkr.Paljon on sinulla nyt sulateltavaa Makriina, monta harmia samaan aikaan.
Tuntosi ovat kyllä tuttuja minullekin, voimat, mukana olo ja innostus vaihtelevat, kukapa meistä olisi täydessä iskussa kaiken aikaa?
"Niinkuin on päiväs, on myös voimas" luvataan ja " joka aamu on armo uus" luvataan myös.
Lohduttomalta kuulostaa myös läheisesi tilanne eikä yhtään helpota kun tietää, että näin voi tänä päivänä käydä missä vain, kenelle tahansa. Ei kai siinäkään voi muuta kuin tyytyä siihen, että kaikki on lopulta "korkeemmas käress"...
Voimia ja jaksamista !
demeter1- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
En minä osaa sanoa mikä korituolen tarkoitus on, en ole puhunut siitä aloittajan kanssa.
Sain sellaisen vaikutelman että korppis aloitti ketjun jonne voi tulla purkamaan pahaa oloaan, valittamaan, häiriköimään ja loukkaamaan tiettyjä valikoituja rekattuja ilman että nojatuolin meitä keskimäärin vanhempi avustajajoukko häiriintyisi liikaa ja keskustelu soljuisi ilman harmituksia.
Käväisin kuitenkin nojiksessa vilkaisemassa miten menee ja huomasin, että myös ne ystävälliset ja kannustavat anot olivat kaikonneet ja heitä kaivattiin; meno oli liian vaisua ;)
Tietääkseni nojatuliin kirjoittaa myös alle kahdeksankymppistä porukkaa, sinä itse, Eliaana, Ramoona jne ja lukisin kovinmielelläni ja vaihtaisin mielipiteitä muistakin kuin palstaa käsittelevistä asioista, esim. kirjallisuusketjuissa, yhteiskunnallisia asioita käsittelevissä ketjuissa jne. Tarvitsemme myös uusia aloituksia uusista aiheista.Sen kun paloma aloitat niitä aiheita mitä tarvitset. Yleensä Ihmisillä on vaan livessäkin mahdollista jutella ja pohdiskella asioita
tuttujen ihmisten kanssa ei kaikkeen tarvita palstaa.. Voittehan te korppiksen kannsa ihan kahdestaan jutella facessa niin naakat ei tule häritsemään. Voitte toinen toisenne luovuutta ylistää, täällä se ei ole mennyt teidän toivomalla tavalla kun on etilsidis käsityksiä taiteesta.. Eipä tuo hyvä olo teistäkään sädehdi vaikka sen puutteesta muille aina vithuilette. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen kun paloma aloitat niitä aiheita mitä tarvitset. Yleensä Ihmisillä on vaan livessäkin mahdollista jutella ja pohdiskella asioita
tuttujen ihmisten kanssa ei kaikkeen tarvita palstaa.. Voittehan te korppiksen kannsa ihan kahdestaan jutella facessa niin naakat ei tule häritsemään. Voitte toinen toisenne luovuutta ylistää, täällä se ei ole mennyt teidän toivomalla tavalla kun on etilsidis käsityksiä taiteesta.. Eipä tuo hyvä olo teistäkään sädehdi vaikka sen puutteesta muille aina vithuilette.Täällähän on määrätyt nimimerkit, joita ainoastaan saa ylistää. Ei ole sopivaa kirjoittaa mitään positiivista muista henkilöistä.
Jos uskaltaudut olemaan eri mieltä näiden "puolijumalien" kanssa, niin joudut asiattoman ryöpytyksen kohteeksi. Parasta on siis pysyä poissa ja antaa vakioporukan kehua toisiaan kaikessa rauhassa.
kylmätotuus - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
sEikös sitä vihkivalassa luvattu että myötä ja vastamäessä yhdessä pysytään. Lasten ei tarvitse vanhempiaan hoivata, mutta aviopuolison velvollisuus se on.
Vala on elinikäinen, ei pitempi. Rajan takaa ei ole velvollisuuksia.
Lapseni ja lapsenlapseni ovat minulle läheiset. Kenenkään velvollisuus ei ole minua hyysätä, enkä sitä odota, ja toivon, että viimeiset aikani eivät aiheuta hoitorumbaa ja sairaalakierrettä.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsehän sinäkin jaat porukkaa kahtia. Toisia jo nimittelet naakoiksi.
Ohutta on sinunkin sivistyksesi. Mallia "päälleliimattua" ?Missä kommentissa mainitsen naakat?
Onkohan joku kirjoittanut terveisensä minun nimissäni?
Mkr.
- Anonyymi
Naakkaparvi ?! Miksi aina jonkun teistä ylimielisistä pitää aloittaa
anonyymien nimittely ja halveksuminen ?
Aletaanko seuraavaksi kenties ruotia "heikompaa ainesta" ?Naakat ja anot lentävät perässä ja raakkuvat parvissa. Seuraan täällä meidän pihalla niiden lentelyä, välillä meidän pihalta naapurin katolle, seurallisia ja viihdyttäviä lintuja, mutta kaikki prikulleen samannäköisiä: vertaus anonyymeihin tulee ihan ilmaiseksi.
Muuten ei sekään ole minun keksimääni: täällä palstoilla kirjoitteli joskus joku Aina Naakka, joka sittemmin siirtyi anonyymiksi. Hyvin kekseliäs nikki.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Naakat ja anot lentävät perässä ja raakkuvat parvissa. Seuraan täällä meidän pihalla niiden lentelyä, välillä meidän pihalta naapurin katolle, seurallisia ja viihdyttäviä lintuja, mutta kaikki prikulleen samannäköisiä: vertaus anonyymeihin tulee ihan ilmaiseksi.
Muuten ei sekään ole minun keksimääni: täällä palstoilla kirjoitteli joskus joku Aina Naakka, joka sittemmin siirtyi anonyymiksi. Hyvin kekseliäs nikki.Vanha sulkasatoa poteva puluparka siinä suoltaa katkeruuden myrkkyä sisuksistaan. Lannoitteeksikin liian myrkyllistä. Monilta toreilta pulut onneksi saneerataan.
- Anonyymi
Jonkun ylimielisistä? Niitä ylimielisiä on vain 2 .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jonkun ylimielisistä? Niitä ylimielisiä on vain 2 .
Onko se toinen vai kolmas Makr, joka liittyi korppiksen seuraan nimittelemään anoja naakoiksi,olmeiksi, laahuksiksi ja perskärpänenkin oli yksi eläinlajeista, joka kelpasi nimittelyyn ?
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Naakat ja anot lentävät perässä ja raakkuvat parvissa. Seuraan täällä meidän pihalla niiden lentelyä, välillä meidän pihalta naapurin katolle, seurallisia ja viihdyttäviä lintuja, mutta kaikki prikulleen samannäköisiä: vertaus anonyymeihin tulee ihan ilmaiseksi.
Muuten ei sekään ole minun keksimääni: täällä palstoilla kirjoitteli joskus joku Aina Naakka, joka sittemmin siirtyi anonyymiksi. Hyvin kekseliäs nikki."Naakat ja anot lentävät perässä ja raakkuvat parvissa."
Näyttäisi siltä, että sinä olet se nimittelemäsi "naakka", joka lentelee perässä eestaas. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko se toinen vai kolmas Makr, joka liittyi korppiksen seuraan nimittelemään anoja naakoiksi,olmeiksi, laahuksiksi ja perskärpänenkin oli yksi eläinlajeista, joka kelpasi nimittelyyn ?
Mkr keksi ainakin laahukset ja moitti aina niitä jotka ottivat esiin korppiksen suoltamia loukkauksia. Olmi on tämän värikästä elämää viettäneen sana taviksille, vaatimattomille ihmisille, kuten tietysti itse eturivi eetla ja muut on ne takarivi tyynet.
- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Naakat ja anot lentävät perässä ja raakkuvat parvissa. Seuraan täällä meidän pihalla niiden lentelyä, välillä meidän pihalta naapurin katolle, seurallisia ja viihdyttäviä lintuja, mutta kaikki prikulleen samannäköisiä: vertaus anonyymeihin tulee ihan ilmaiseksi.
Muuten ei sekään ole minun keksimääni: täällä palstoilla kirjoitteli joskus joku Aina Naakka, joka sittemmin siirtyi anonyymiksi. Hyvin kekseliäs nikki."Naakat ja anot lentävät perässä ja raakkuvat parvissa."
Ohutta on sinunkin sivistyksesi. - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Naakat ja anot lentävät perässä ja raakkuvat parvissa. Seuraan täällä meidän pihalla niiden lentelyä, välillä meidän pihalta naapurin katolle, seurallisia ja viihdyttäviä lintuja, mutta kaikki prikulleen samannäköisiä: vertaus anonyymeihin tulee ihan ilmaiseksi.
Muuten ei sekään ole minun keksimääni: täällä palstoilla kirjoitteli joskus joku Aina Naakka, joka sittemmin siirtyi anonyymiksi. Hyvin kekseliäs nikki.Anot tuli sitten luokiteltua parvissa lentäviksi raakkujiksi.
Ehdoton enemmistö suomi24:ssä on anoja, että "kiitos" vain
kaikkien puolesta tyrmäävän loukkaavasta kirjoituksestasi ! Anonyymi kirjoitti:
Anot tuli sitten luokiteltua parvissa lentäviksi raakkujiksi.
Ehdoton enemmistö suomi24:ssä on anoja, että "kiitos" vain
kaikkien puolesta tyrmäävän loukkaavasta kirjoituksestasi !En voi mistään tietää oletko juuru sinä naakka.
Suuri valtaosa anonyymeistä palstakirjoittajista ovat vain anonyymejä palstakirjoittajia.
Ainoastaan se pieni ryhmä (arviolta 2-3) jotka lentävät aloitusten välillä ja seuraavat joitakin tiettyjä nimimerkkejä vihamielisillä kommenteillaan ja kurittaakseen heitä, koska eivät pidä heistä, ovat verrattavissa naakkoihin.
Et sinä voi puhua valtaosan anoja puolesta, vain ja ainoastaan omasta puolestasi.
Ja vielä kerran, jos kenkä sopii, käytä sitä ylpeydellä.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
En voi mistään tietää oletko juuru sinä naakka.
Suuri valtaosa anonyymeistä palstakirjoittajista ovat vain anonyymejä palstakirjoittajia.
Ainoastaan se pieni ryhmä (arviolta 2-3) jotka lentävät aloitusten välillä ja seuraavat joitakin tiettyjä nimimerkkejä vihamielisillä kommenteillaan ja kurittaakseen heitä, koska eivät pidä heistä, ovat verrattavissa naakkoihin.
Et sinä voi puhua valtaosan anoja puolesta, vain ja ainoastaan omasta puolestasi.
Ja vielä kerran, jos kenkä sopii, käytä sitä ylpeydellä.Miksi yleistät ?
"Naakat ja anot lentävät perässä ja raakkuvat parvissa." Anonyymi kirjoitti:
Miksi yleistät ?
"Naakat ja anot lentävät perässä ja raakkuvat parvissa."Perustelin vain vertaustani omien havaintojeni pohjalta. Tarkkailen naakkojen käyttäytymistä pihallani, etenkin aikaisin aamulla.
Anojen pöllähteleminen paikalle aina kun kirjoitan jotain johonkin muistuttaa naakkaparven toimia pihallani.
Ei tämä ole yleistämistä, sanonhan jo että valtaosa anoja eivät käyttäydy kuin naakat.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi yleistät ?
"Naakat ja anot lentävät perässä ja raakkuvat parvissa."Eikö parveen liittyminen ole vapaaehtoista. Vai väittääkö joku muuta?
- Anonyymi
Kyllä se nimittely on omaa alemmuuden tunnetta. Muistutetaan tasaisin väliajoin, että anoja on nimitelty.
Tietenkään ei palata tilanteeseen jossa nimittely on tapahtunut.
- Anonyymi
Korituoli-ketjuun ei kukaan fiksu mene. Se vetää puoleensa samalla tasolla
olevia kuin sen aloittajakin on. - Anonyymi
Näin taas saatiin tämäkin ketju sotkettua ja Paloma on tyytyväinen aikaansaannoksestaan.
- Anonyymi
Demeter jo kaipaili anoja tänne kirjoittelemaan. No nyt voi olla tyytyväinen kun lukee edellä olevat anojen ilkeät riidanhaastokommentit.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Demeter jo kaipaili anoja tänne kirjoittelemaan. No nyt voi olla tyytyväinen kun lukee edellä olevat anojen ilkeät riidanhaastokommentit.
Miten sinäkin näitä viestejä lut?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Demeter jo kaipaili anoja tänne kirjoittelemaan. No nyt voi olla tyytyväinen kun lukee edellä olevat anojen ilkeät riidanhaastokommentit.
Totuuskomission oma totuus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Demeter jo kaipaili anoja tänne kirjoittelemaan. No nyt voi olla tyytyväinen kun lukee edellä olevat anojen ilkeät riidanhaastokommentit.
Riitaa on haastanut vain pölömä.
Anonyymi kirjoitti:
Demeter jo kaipaili anoja tänne kirjoittelemaan. No nyt voi olla tyytyväinen kun lukee edellä olevat anojen ilkeät riidanhaastokommentit.
Riidanhaastajia löytyy yhtä lailla rekattujen kuin Anojenkin joukoista, Ano 19.43 ja kuultu on, että kaikilla on oikeus kirjoittaa täällä. Portinvartijoita ei ole. Eikä sitä vastuutakaan aina...))
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Riitaa on haastanut vain pölömä.
Se on totta. Plomalle kävi kateeksi, kun Nojatuoli oli rauhan tyyssija, hetken.
Meidän positiivisten anojen kukkia joku etsi väärästä ketjusta.
🌹🪷🌸🌼🌻🍀🥀 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on totta. Plomalle kävi kateeksi, kun Nojatuoli oli rauhan tyyssija, hetken.
Meidän positiivisten anojen kukkia joku etsi väärästä ketjusta.
🌹🪷🌸🌼🌻🍀🥀Tuon täytyy olla sitä peruspositiivisuutta mitä Palomalla on ja toi tähän ketjuun :)))))
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on totta. Plomalle kävi kateeksi, kun Nojatuoli oli rauhan tyyssija, hetken.
Meidän positiivisten anojen kukkia joku etsi väärästä ketjusta.
🌹🪷🌸🌼🌻🍀🥀Eiköhän se riidanhakija ole ihan eri ihminen, joka aloitti oman ketjunsa,
joka on pelkkää tyhjänjauhamista. huomionhakemista.
Palomalla sen sijaan on hyviä aloituksia, joissa on oikeasti asiaakin,
muun muassa kirjallisuudesta ja yhteiskunnallisia aiheita, joissa hän on hyvä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se riidanhakija ole ihan eri ihminen, joka aloitti oman ketjunsa,
joka on pelkkää tyhjänjauhamista. huomionhakemista.
Palomalla sen sijaan on hyviä aloituksia, joissa on oikeasti asiaakin,
muun muassa kirjallisuudesta ja yhteiskunnallisia aiheita, joissa hän on hyvä.Tästä ketjusta oli kysymyys. Olisi vaan asiallisesti käynyt pyytämässä nuo haluamansa kirjoittajat ketjuunsa, eikä olisi sortunut heittämään lokaa meille anoille. Kukaan ei varmaankaan kiellä etteikö hän olisi hyvä noissa aloituksissaan ja keskustelijana aiheesta. Tarttuu vaan liian helposti provoihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se riidanhakija ole ihan eri ihminen, joka aloitti oman ketjunsa,
joka on pelkkää tyhjänjauhamista. huomionhakemista.
Palomalla sen sijaan on hyviä aloituksia, joissa on oikeasti asiaakin,
muun muassa kirjallisuudesta ja yhteiskunnallisia aiheita, joissa hän on hyvä.P on tosiaan paljon lukenut ja yhteiskunnan epäkohtia tiedostava, ja olisi arvostettu kirjoittaja omana itsenään. Sääli että tuon moukkamaisen ystävänsä liekassa hän käyttäytyy ilmeisesti vastoin omia arvojaankin. Koston ja jyräämisen pelossa ilmeiesti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuon täytyy olla sitä peruspositiivisuutta mitä Palomalla on ja toi tähän ketjuun :)))))
Juurikin näin. Sitä peruspositiivisuutta mitä luovilla ihmisillä on! Kädentaitoja on monella, kauniita käyttövaatyeita ja upeita kodintekstiilejä ryijyistä pitsiliinoihin, mutta ne ei ole taidetta, Taiteen pitää olla ihan oman mielen tuotetta, mahdollisimman rumaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
P on tosiaan paljon lukenut ja yhteiskunnan epäkohtia tiedostava, ja olisi arvostettu kirjoittaja omana itsenään. Sääli että tuon moukkamaisen ystävänsä liekassa hän käyttäytyy ilmeisesti vastoin omia arvojaankin. Koston ja jyräämisen pelossa ilmeiesti.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että vanha ihminen on vietävissä?
Sehän osoittaa tosi heikkoa luonnetta.
Toinen kirjoitti, että tuo P tarttuu helposti provoihin. Eikö tämäkin ketju osoita sen vääräksi? Eihän ollut mitään provoa, kun hän hyökkäsi naakottelemaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että vanha ihminen on vietävissä?
Sehän osoittaa tosi heikkoa luonnetta.
Toinen kirjoitti, että tuo P tarttuu helposti provoihin. Eikö tämäkin ketju osoita sen vääräksi? Eihän ollut mitään provoa, kun hän hyökkäsi naakottelemaan.Provosoituneita kyllä riittää.
- Anonyymi
Iltapäivää!
Minä seurasin ikkunasta kahden harakan ja yhden naakan lentonäytöksiä. Ilmeisesti tuolla ojanpenkereellä ruohotupsun juuressa on jotain mitä kaikki mielivät.
400 miljoonaa lintua muistaakseni on Euroopasta kadonnut. Varpusia, tilhiä ym.
Mitenhän Hurskaisen Martha puolisoineen voivat. Hyvin tietysti, ruokinta pelaa.
Kyllä minä joskus olen jonnekin ketjuun kommentoinut. Minä vaan pian unohdan, että minne ja jos joku sattuisi kommentoimaan jäisi minulta vastaamatta. Se olisi huonoa käytöstä.
Enkä jaksa kinata, en osaakaan, jään alakynteen. Mikähän lie yläkynsi? Avuttoman saaliin yllä iskuvalmiin saalistajan? Luontokuva :)
Toivorikasta torstaita!
/ex-b - Anonyymi
Kiitos, sitä toivoa aina tarvitaan! Kaunis talvipäivä on, pilvessä taivas, nyt jo lumentulo riittäisi.
Demnterillä on hyviä ajatuksia, aina kiva lukea. Minulla on kesken eräs joulukirja, jonka sain, Pajtim Statovcin teos.
Vähän alkulehtiä katsoin ja totesin, että aika erikoinen, hyvin realistisesti kirjoitettu teos. Luen myöhemmin, kun tulee aikaa siihen..
Nyt olen joulun liinoja silittämässä, ovat vähän liianki kuivia. Täytyy viedä ulos narulle pieneksi hetkeksi, jo on parempi oikoa.
Nautitaan keskitalven ihanuudesta,
Neeasa - Anonyymi
Orava pudotti lähikuusesta viisi käpyä.
Saman kuusen juurella on jäniksen jälkiä - omituista, että jänis kulkee mutkille, jäljistä sen näkee.
Samalla luontoreissulla näin kaksi nokkavarpusta. Nokittomista varpusista ei ollut tietoakaan. En ole sellaisia ennenkään nähnyt.
Vanha tai iso koivu siinä on myös lähellä kuusta, voi että on jykeviä oksia siinä, ja ihan vaakasuoraan menevät.
Jäätyneitä vesilammikoita myös näin. oli sentti uutta lunta myös siinä lammikon päällä.
Kyllä luonto on ihmeellinen. Kaikenlaisia sadunomaisia ilmauksia siitä voisin lausua, mutta eihän ne aikuisia ihmisiä kiinnosta. Meinaavat vielä, että olen pöpi.
Suuri kivi on metsässä. Siinä näkyy jotain sammalta, päällä on kyllä lunta.
Voin kyllä jatkaa näitä luotokuvauksia, jos se teitä kiinnostaa.
Noista pilvimuodestelmistakin olisi paljon sanottavaa jne. - Anonyymi
Meksikon presidentti iskee takaisin
ehdottaa että vanhojen karttojen mukaisesti USA:ta alettaisiin latinoissa
kutsua nimellä Meksikon Amerikka
https://www.elimparcial.com/mexico/2025/01/09/que-es-la-america-mexicana-y-por-que-claudia-sheinbaum-propone-llamarle-asi-a-estados-unidos/- Anonyymi
Oikke ! USA:n on luovutettava Meksikolta valtaamansa alueet takaisin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikke ! USA:n on luovutettava Meksikolta valtaamansa alueet takaisin.
Huomenta, viikonloppu taas edessä, aika rientää ja mitään en aikaan saa, no kävin eilen kaupassa kumminkin, sekin jo saavutus tässä ajassa.
Tuo katkonainen yöuneni harmittaa, saunakaveri kertoi sen johtuvan nousevasta kuusta, mene ja tiedä, aiemmin en kuun olemassa olosta ole uniini huomannut.
Kaiken aikaa huomaan jonkun kipuilun ilmestyneen, mutta enpä nyt tästä enempää, valitukset ei auta, tulee vaan tänne purettua, kun ei kukaan täällä minua kuule.
Kyllä minäkin kaipasin asiallisia anoja ketjuun ja on heitä tullutkin, tosin, myös heitä joilla on aina jotakin huomioitavaa ikävällä tavalla.
Kylmätotuus todisteli, että kehuminen on sallittua vain kirjautuneille, onko tosiaan vaikea ajatella, että kiitoksen tai myönteisesti suhtautuminen olisi kehumista, minä uskon, että aito tunne on mukana.
Omat kiitokseni on totuudellisia ja uskon myös kaikkien asiallisia viestejä lähettävien näin tekevän, uskoa voi tai olla uskomatta, asia ei muuksi muutu.
Luulen, että Paloma ei tahallaan tuota epäsopua ketjuun tuonut, väärät sanavalinnat sai taas hyökkäystilanteen aikaan, unohdetaan naakat kuin muutkin ja jatketaan hyvin alkanutta linjaa,
Demeter totesi aivan oikein, kyllä riitaa saa myös rekatut aikaan, niin tahtoessaan, mutta onneksi nojatuoliin on löytynyt monta asiallista kirjoittajaa ja sitähän kaivataan.
.Minulla tuo lyhyt muistini asioihin tekee hallaa, pitää monta kertaa palata lukemaan asiat, että en ihan puuta heinää vastauksiini liitä.
Makriina, perästä tullaan, huilia ja istumista useasti, kun ei jaksa paljonkaan,, mutta samoin ajatuksin ajattelen, että en taakaksi kenellekään jäisi.
Ei tuo palkan suuruus kyllä omaishoitajaksi ryhtymistä houkuta, kyllä sen rakkaudesta hoidettavaan tekee, jos asiaa oikein ymmärretään.
Tuo eliitistä puhuminen mihin demeterkin tartuit tuntuu kovin kaukaiselta, ei tässä ajattele moista enää livenekään, tasavertaisuus on senkin ajatusmaailman sekoittanut, ehkä joskus oli ajatusta niin sanotusta eliitistä, mutta pois on kadonnut.
Ehkä viime vuosisadalla se vielä näkyi, nyt elämme jo vuotta 2025, eiköhän unohdeta koko sana ja sen käyttö.
Brinkkala on Eliaanan kissojen väritystä arvaillut, minun kissani olivat kummatkin harmaita, sanoisinko aika yleisen maatiaiskissan värisiä, ihania olivat.
Leikattuja poikakissoja olivat ja voi sitä mouretta, kun mökille menoa tehtiin ja mökiltä pois lähtö yhtä tuskaa, kissa piti sisälle jo hyvissä ajoin sulkea, muuten ei olisi mukaan saatu.
Tuon luonnon ihanuutta Neeassa ylistää, samoin ano 17,37, mukava on lukea luonnon kuvauksia, miten niitä vasta nyt näillä kymmenillä itsekin osaa ihastella.
Luontomme on voimia antava rikkaus, kun sen vaan joutaa näkemään.
Kiitos myös kukista, väriä antavat ketjuun.
Kyllä noihin USA.n hommiin olisi jotain järkeä saada, kurjuutta ja rikkauksia, ihmisten kaltoin kohtelua ja nyt sitten suuret pelottavat tulipalot, mille ei rahakaan aina apua anna.
Pelolla odotetaan mitä tuleman pitää, kun presidentti vaihtuu ei taida tulevalla olla mitään hyvää luvassa, ainakaan köyhien osalle.
Nyt päivän puuhiin, sen mitä jaksaa ja tarpeen on, mukavaa päivän kulumista.
Aina kirjautuminen katoaa, johtuen hitaudestani, no hil-la kuitenkin sepustuksen takana. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta, viikonloppu taas edessä, aika rientää ja mitään en aikaan saa, no kävin eilen kaupassa kumminkin, sekin jo saavutus tässä ajassa.
Tuo katkonainen yöuneni harmittaa, saunakaveri kertoi sen johtuvan nousevasta kuusta, mene ja tiedä, aiemmin en kuun olemassa olosta ole uniini huomannut.
Kaiken aikaa huomaan jonkun kipuilun ilmestyneen, mutta enpä nyt tästä enempää, valitukset ei auta, tulee vaan tänne purettua, kun ei kukaan täällä minua kuule.
Kyllä minäkin kaipasin asiallisia anoja ketjuun ja on heitä tullutkin, tosin, myös heitä joilla on aina jotakin huomioitavaa ikävällä tavalla.
Kylmätotuus todisteli, että kehuminen on sallittua vain kirjautuneille, onko tosiaan vaikea ajatella, että kiitoksen tai myönteisesti suhtautuminen olisi kehumista, minä uskon, että aito tunne on mukana.
Omat kiitokseni on totuudellisia ja uskon myös kaikkien asiallisia viestejä lähettävien näin tekevän, uskoa voi tai olla uskomatta, asia ei muuksi muutu.
Luulen, että Paloma ei tahallaan tuota epäsopua ketjuun tuonut, väärät sanavalinnat sai taas hyökkäystilanteen aikaan, unohdetaan naakat kuin muutkin ja jatketaan hyvin alkanutta linjaa,
Demeter totesi aivan oikein, kyllä riitaa saa myös rekatut aikaan, niin tahtoessaan, mutta onneksi nojatuoliin on löytynyt monta asiallista kirjoittajaa ja sitähän kaivataan.
.Minulla tuo lyhyt muistini asioihin tekee hallaa, pitää monta kertaa palata lukemaan asiat, että en ihan puuta heinää vastauksiini liitä.
Makriina, perästä tullaan, huilia ja istumista useasti, kun ei jaksa paljonkaan,, mutta samoin ajatuksin ajattelen, että en taakaksi kenellekään jäisi.
Ei tuo palkan suuruus kyllä omaishoitajaksi ryhtymistä houkuta, kyllä sen rakkaudesta hoidettavaan tekee, jos asiaa oikein ymmärretään.
Tuo eliitistä puhuminen mihin demeterkin tartuit tuntuu kovin kaukaiselta, ei tässä ajattele moista enää livenekään, tasavertaisuus on senkin ajatusmaailman sekoittanut, ehkä joskus oli ajatusta niin sanotusta eliitistä, mutta pois on kadonnut.
Ehkä viime vuosisadalla se vielä näkyi, nyt elämme jo vuotta 2025, eiköhän unohdeta koko sana ja sen käyttö.
Brinkkala on Eliaanan kissojen väritystä arvaillut, minun kissani olivat kummatkin harmaita, sanoisinko aika yleisen maatiaiskissan värisiä, ihania olivat.
Leikattuja poikakissoja olivat ja voi sitä mouretta, kun mökille menoa tehtiin ja mökiltä pois lähtö yhtä tuskaa, kissa piti sisälle jo hyvissä ajoin sulkea, muuten ei olisi mukaan saatu.
Tuon luonnon ihanuutta Neeassa ylistää, samoin ano 17,37, mukava on lukea luonnon kuvauksia, miten niitä vasta nyt näillä kymmenillä itsekin osaa ihastella.
Luontomme on voimia antava rikkaus, kun sen vaan joutaa näkemään.
Kiitos myös kukista, väriä antavat ketjuun.
Kyllä noihin USA.n hommiin olisi jotain järkeä saada, kurjuutta ja rikkauksia, ihmisten kaltoin kohtelua ja nyt sitten suuret pelottavat tulipalot, mille ei rahakaan aina apua anna.
Pelolla odotetaan mitä tuleman pitää, kun presidentti vaihtuu ei taida tulevalla olla mitään hyvää luvassa, ainakaan köyhien osalle.
Nyt päivän puuhiin, sen mitä jaksaa ja tarpeen on, mukavaa päivän kulumista.
Aina kirjautuminen katoaa, johtuen hitaudestani, no hil-la kuitenkin sepustuksen takana.Toisen kerran lyhyen ajan sisällä kuittaat puolustaen Paloman sanomiset vahingoksi. En varmaankaan ole ainoa joka näkee toisin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisen kerran lyhyen ajan sisällä kuittaat puolustaen Paloman sanomiset vahingoksi. En varmaankaan ole ainoa joka näkee toisin.
Et ole ainoa jota ärsyttää tuo paloman kaksinaamaisuus . Mutta hän on niin kovis tyyppi kuten sielunsiskonsa, normaali ihminen ei pärjää tuollaisille muuta kuin sivuuttamalla.Jyräystyyli vaan vähän erilainen kuin korppiksella.
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta, viikonloppu taas edessä, aika rientää ja mitään en aikaan saa, no kävin eilen kaupassa kumminkin, sekin jo saavutus tässä ajassa.
Tuo katkonainen yöuneni harmittaa, saunakaveri kertoi sen johtuvan nousevasta kuusta, mene ja tiedä, aiemmin en kuun olemassa olosta ole uniini huomannut.
Kaiken aikaa huomaan jonkun kipuilun ilmestyneen, mutta enpä nyt tästä enempää, valitukset ei auta, tulee vaan tänne purettua, kun ei kukaan täällä minua kuule.
Kyllä minäkin kaipasin asiallisia anoja ketjuun ja on heitä tullutkin, tosin, myös heitä joilla on aina jotakin huomioitavaa ikävällä tavalla.
Kylmätotuus todisteli, että kehuminen on sallittua vain kirjautuneille, onko tosiaan vaikea ajatella, että kiitoksen tai myönteisesti suhtautuminen olisi kehumista, minä uskon, että aito tunne on mukana.
Omat kiitokseni on totuudellisia ja uskon myös kaikkien asiallisia viestejä lähettävien näin tekevän, uskoa voi tai olla uskomatta, asia ei muuksi muutu.
Luulen, että Paloma ei tahallaan tuota epäsopua ketjuun tuonut, väärät sanavalinnat sai taas hyökkäystilanteen aikaan, unohdetaan naakat kuin muutkin ja jatketaan hyvin alkanutta linjaa,
Demeter totesi aivan oikein, kyllä riitaa saa myös rekatut aikaan, niin tahtoessaan, mutta onneksi nojatuoliin on löytynyt monta asiallista kirjoittajaa ja sitähän kaivataan.
.Minulla tuo lyhyt muistini asioihin tekee hallaa, pitää monta kertaa palata lukemaan asiat, että en ihan puuta heinää vastauksiini liitä.
Makriina, perästä tullaan, huilia ja istumista useasti, kun ei jaksa paljonkaan,, mutta samoin ajatuksin ajattelen, että en taakaksi kenellekään jäisi.
Ei tuo palkan suuruus kyllä omaishoitajaksi ryhtymistä houkuta, kyllä sen rakkaudesta hoidettavaan tekee, jos asiaa oikein ymmärretään.
Tuo eliitistä puhuminen mihin demeterkin tartuit tuntuu kovin kaukaiselta, ei tässä ajattele moista enää livenekään, tasavertaisuus on senkin ajatusmaailman sekoittanut, ehkä joskus oli ajatusta niin sanotusta eliitistä, mutta pois on kadonnut.
Ehkä viime vuosisadalla se vielä näkyi, nyt elämme jo vuotta 2025, eiköhän unohdeta koko sana ja sen käyttö.
Brinkkala on Eliaanan kissojen väritystä arvaillut, minun kissani olivat kummatkin harmaita, sanoisinko aika yleisen maatiaiskissan värisiä, ihania olivat.
Leikattuja poikakissoja olivat ja voi sitä mouretta, kun mökille menoa tehtiin ja mökiltä pois lähtö yhtä tuskaa, kissa piti sisälle jo hyvissä ajoin sulkea, muuten ei olisi mukaan saatu.
Tuon luonnon ihanuutta Neeassa ylistää, samoin ano 17,37, mukava on lukea luonnon kuvauksia, miten niitä vasta nyt näillä kymmenillä itsekin osaa ihastella.
Luontomme on voimia antava rikkaus, kun sen vaan joutaa näkemään.
Kiitos myös kukista, väriä antavat ketjuun.
Kyllä noihin USA.n hommiin olisi jotain järkeä saada, kurjuutta ja rikkauksia, ihmisten kaltoin kohtelua ja nyt sitten suuret pelottavat tulipalot, mille ei rahakaan aina apua anna.
Pelolla odotetaan mitä tuleman pitää, kun presidentti vaihtuu ei taida tulevalla olla mitään hyvää luvassa, ainakaan köyhien osalle.
Nyt päivän puuhiin, sen mitä jaksaa ja tarpeen on, mukavaa päivän kulumista.
Aina kirjautuminen katoaa, johtuen hitaudestani, no hil-la kuitenkin sepustuksen takana.Sananvalintani ovat ehkä epäonnistuneita tässä yhteydessä, mutta käytän mielelläni vertauskuvia ja koska raamiviitteeni poikkeavat ehkä jossain määrin tavanomaisesta käytännöstä pitkän ulkomailla asumiseni johdosta (keskustelukulttuuri muualla saattaa olla kielenkäytöltään terävämpää ) niin tekstejäni tulkitaan tavalla, jota en ole itse tarkoittanut.
Tai sitten se minkä olen tarkoittanut kevyeksi huuleksi tai läpäksi koetaan verisena loukkauksena, en ole aina aivan varma onko mukana tarkoitushakoisuutta, elikkä tulkitaanko tahallaan väärin, koska halutaa lisää riitaa ja uhriutumista.
Jännityksellä seurataan täälläkin mitä tulee tapahtumaan kun Trump neuvonantajineen ja avustajineen nousee valtaan ja alkaa syytää uusia lakejaan , presidettilakeja, joihin ei tarvitse kongressin tai senaatin hyväksyntää, koska jopa hänen omapuolueensa on jakautumassa klikkeihin. Tanskassa ollaan paniikissa, jTrumpin puheiden takia, Panamassa ei ole edes armeijaa joka puolustaisi kanavaa,.
Kuulostelin väjhän mitä amerikansukulaiseni ajattelevat Trumpin puheista, ja veljentytär oli sitä mieltä että pelkkää uhoamista ja että Trump haluaa valmistella mahdollisimman vahvat neuvotteluasemat että USA pääsee määräämään joka asiassa ennen kuin astuu virallisesti valtaan.
Varailin tässä paikkoja toukokuiselle Ruotsinsuomalaisen eläkeläisliiton kulttuuriristeilylle Helsinkiin toukokuussa. Vähäiseksi tämä meidänkin matkustelu on jäänyt, mutta tässä on bussikuljetuskin mukana, melkein kotiovelta, niin vaikea kieltäytyä.
Lunta pyryttää oikein olan takaa; mies on ulkona kolaamassa autoa esille, kunhaluaa päästä lentopalloa pelaamaan illalla.
Hyvää viikonloppua ja kiitos kun olet ymmärtänyt ajatuksiani.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta, viikonloppu taas edessä, aika rientää ja mitään en aikaan saa, no kävin eilen kaupassa kumminkin, sekin jo saavutus tässä ajassa.
Tuo katkonainen yöuneni harmittaa, saunakaveri kertoi sen johtuvan nousevasta kuusta, mene ja tiedä, aiemmin en kuun olemassa olosta ole uniini huomannut.
Kaiken aikaa huomaan jonkun kipuilun ilmestyneen, mutta enpä nyt tästä enempää, valitukset ei auta, tulee vaan tänne purettua, kun ei kukaan täällä minua kuule.
Kyllä minäkin kaipasin asiallisia anoja ketjuun ja on heitä tullutkin, tosin, myös heitä joilla on aina jotakin huomioitavaa ikävällä tavalla.
Kylmätotuus todisteli, että kehuminen on sallittua vain kirjautuneille, onko tosiaan vaikea ajatella, että kiitoksen tai myönteisesti suhtautuminen olisi kehumista, minä uskon, että aito tunne on mukana.
Omat kiitokseni on totuudellisia ja uskon myös kaikkien asiallisia viestejä lähettävien näin tekevän, uskoa voi tai olla uskomatta, asia ei muuksi muutu.
Luulen, että Paloma ei tahallaan tuota epäsopua ketjuun tuonut, väärät sanavalinnat sai taas hyökkäystilanteen aikaan, unohdetaan naakat kuin muutkin ja jatketaan hyvin alkanutta linjaa,
Demeter totesi aivan oikein, kyllä riitaa saa myös rekatut aikaan, niin tahtoessaan, mutta onneksi nojatuoliin on löytynyt monta asiallista kirjoittajaa ja sitähän kaivataan.
.Minulla tuo lyhyt muistini asioihin tekee hallaa, pitää monta kertaa palata lukemaan asiat, että en ihan puuta heinää vastauksiini liitä.
Makriina, perästä tullaan, huilia ja istumista useasti, kun ei jaksa paljonkaan,, mutta samoin ajatuksin ajattelen, että en taakaksi kenellekään jäisi.
Ei tuo palkan suuruus kyllä omaishoitajaksi ryhtymistä houkuta, kyllä sen rakkaudesta hoidettavaan tekee, jos asiaa oikein ymmärretään.
Tuo eliitistä puhuminen mihin demeterkin tartuit tuntuu kovin kaukaiselta, ei tässä ajattele moista enää livenekään, tasavertaisuus on senkin ajatusmaailman sekoittanut, ehkä joskus oli ajatusta niin sanotusta eliitistä, mutta pois on kadonnut.
Ehkä viime vuosisadalla se vielä näkyi, nyt elämme jo vuotta 2025, eiköhän unohdeta koko sana ja sen käyttö.
Brinkkala on Eliaanan kissojen väritystä arvaillut, minun kissani olivat kummatkin harmaita, sanoisinko aika yleisen maatiaiskissan värisiä, ihania olivat.
Leikattuja poikakissoja olivat ja voi sitä mouretta, kun mökille menoa tehtiin ja mökiltä pois lähtö yhtä tuskaa, kissa piti sisälle jo hyvissä ajoin sulkea, muuten ei olisi mukaan saatu.
Tuon luonnon ihanuutta Neeassa ylistää, samoin ano 17,37, mukava on lukea luonnon kuvauksia, miten niitä vasta nyt näillä kymmenillä itsekin osaa ihastella.
Luontomme on voimia antava rikkaus, kun sen vaan joutaa näkemään.
Kiitos myös kukista, väriä antavat ketjuun.
Kyllä noihin USA.n hommiin olisi jotain järkeä saada, kurjuutta ja rikkauksia, ihmisten kaltoin kohtelua ja nyt sitten suuret pelottavat tulipalot, mille ei rahakaan aina apua anna.
Pelolla odotetaan mitä tuleman pitää, kun presidentti vaihtuu ei taida tulevalla olla mitään hyvää luvassa, ainakaan köyhien osalle.
Nyt päivän puuhiin, sen mitä jaksaa ja tarpeen on, mukavaa päivän kulumista.
Aina kirjautuminen katoaa, johtuen hitaudestani, no hil-la kuitenkin sepustuksen takana.Puolustelu on ilkeiden , naakka nimittelyjen hyväksymistä!
Hyväksyitkö ennen ne kana nimittelyt, et, minä muistan,
Nyt Paloma ja Korppis saavat hyvän nimen kun käyvät tuoliisi muut kirjoittajat haukkumassa.
kun et voi muuta kuin puolustella muka vahingoksi jätä sekin kirjoittamatta.
Ihmekös se, ettei kirjoittajat pysy, minua loukkaa hanheksi nimittely. Sanoi sen kuka tahansa. Anonyymi kirjoitti:
Puolustelu on ilkeiden , naakka nimittelyjen hyväksymistä!
Hyväksyitkö ennen ne kana nimittelyt, et, minä muistan,
Nyt Paloma ja Korppis saavat hyvän nimen kun käyvät tuoliisi muut kirjoittajat haukkumassa.
kun et voi muuta kuin puolustella muka vahingoksi jätä sekin kirjoittamatta.
Ihmekös se, ettei kirjoittajat pysy, minua loukkaa hanheksi nimittely. Sanoi sen kuka tahansa.Miten koet "narsisti," nimityksen, miltä kuulostaa puuttuminen toisen asumismuotoon, parisuhteeseen, lapsiin, lapsenlapsettomuuteen?
Milloin olen jotain nojatuolissa haukkunut?
Naakka on lintu, ei läheisesi.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puolustelu on ilkeiden , naakka nimittelyjen hyväksymistä!
Hyväksyitkö ennen ne kana nimittelyt, et, minä muistan,
Nyt Paloma ja Korppis saavat hyvän nimen kun käyvät tuoliisi muut kirjoittajat haukkumassa.
kun et voi muuta kuin puolustella muka vahingoksi jätä sekin kirjoittamatta.
Ihmekös se, ettei kirjoittajat pysy, minua loukkaa hanheksi nimittely. Sanoi sen kuka tahansa.No pelottaahan nuo mörssärit ketä tahansa. Vähemmällä pääsee kun vähän myötäilee.
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Miten koet "narsisti," nimityksen, miltä kuulostaa puuttuminen toisen asumismuotoon, parisuhteeseen, lapsiin, lapsenlapsettomuuteen?
Milloin olen jotain nojatuolissa haukkunut?
Naakka on lintu, ei läheisesi.Narsisti, sellaisen arvion saa, jos tunnistetusti käyttäytyy narsistisesti.
Minä en ole käyttäytynyt sinua, enkä palomea kohtaan missään vaiheessa edes nauramalla, kuin harakka, että olisin sen nimen ansainnut.
Yleistäminen!
Anoina esiintyvien kirjoittajien, koko joukon nimittely!
Jos olisin ilkeä, sanoisin kuka on Naakka!
Sinä et parempaan lausuntoon kykene, edes puolustaessasi itseäsi ( otat heti muut asiat esiin) eli syytät muita.
Katso itseäsikin. Olette kuin lastentarhan riitelijät; "Tuo haukku minua ensiksi," ja riita jatkuu. Onneksi täällä ei pääse kenenkään hiuksiin kiinni. Ilmeisesti aikuiset akat eivät ymmärrä millaisen kuvan itsestään antavat.
Tämä riittää minulta, enkä pyytele sanojani anteeksi.
En alennu tasollesi! - Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Miten koet "narsisti," nimityksen, miltä kuulostaa puuttuminen toisen asumismuotoon, parisuhteeseen, lapsiin, lapsenlapsettomuuteen?
Milloin olen jotain nojatuolissa haukkunut?
Naakka on lintu, ei läheisesi.Kukaan ei puuttuisi pehesuhteisiisi eikä asumiseesi, ellet koko ajan itse niitä mainostaisi. . Niissä nyt ei mitään kehuttavaa edes ole. No nuo haukkumiset ja paskan hsistatukset aina väännät muuksl, vaikka omisi kellonaika odoitettu. Mieti nyt vaan ihan rauhassa, miksi sinua ei haluta millekkään ikäpalstalle!
Anonyymi kirjoitti:
Kukaan ei puuttuisi pehesuhteisiisi eikä asumiseesi, ellet koko ajan itse niitä mainostaisi. . Niissä nyt ei mitään kehuttavaa edes ole. No nuo haukkumiset ja paskan hsistatukset aina väännät muuksl, vaikka omisi kellonaika odoitettu. Mieti nyt vaan ihan rauhassa, miksi sinua ei haluta millekkään ikäpalstalle!
Ihan vain noin arviolta, luulen että olet itse vähemmän toivottu kaikilla ikäpalstoilla kuin esim. korppis tai kuka muu tahansa joka avaa omia kokemuksiaan ja elämäänsä täällä.
Täällä ei ole ketään joka edustaisi jotain suurempaa ryhmää, joten älä puhu muiden puolesta: oma mielipiteesi on paras esittää käyttäen minä-muotoa.Anonyymi kirjoitti:
Kukaan ei puuttuisi pehesuhteisiisi eikä asumiseesi, ellet koko ajan itse niitä mainostaisi. . Niissä nyt ei mitään kehuttavaa edes ole. No nuo haukkumiset ja paskan hsistatukset aina väännät muuksl, vaikka omisi kellonaika odoitettu. Mieti nyt vaan ihan rauhassa, miksi sinua ei haluta millekkään ikäpalstalle!
Miten on miksi panettelet minun läheisiä?
Olen tietoinen kaikkien vakituisten kirjoittajien perhesuhteista, ovat itse myös kertoneet.
Hillankin koko suku lapset ja lapsenlapset ovat lueteltu ja useamman kerran koska he kuuluvat hänen arkeaansa..
Kun kerron elämästäni en kehu, kuitenkin koet kehumiseksi. Ehkäpä vain sinä koet arkeni aiheuttavan sinulle ongelmia kun sinua ärsyttää.
Tuolta toisesta ketjusta luin hyvän neuvon. Jos joku ei ymmärrä toisen kirjoitusta on turha selittää, ei mene perille.
Äitini sanonta, "haistakoon pitkän paskan kuin haravan varsi" ei ole minun haistattelua ja haukkumisia voit alkaa suurennuslasilla etsiä.
Lisäksi muista, että kirjoitat vain itse ei muut kirjoita kuin sinä. Ja mikä siitäkin tulisi jos et kuulisi elämäni käänteistä, ei olisi mihin mielikuvituksesi vertaisi.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Ihan vain noin arviolta, luulen että olet itse vähemmän toivottu kaikilla ikäpalstoilla kuin esim. korppis tai kuka muu tahansa joka avaa omia kokemuksiaan ja elämäänsä täällä.
Täällä ei ole ketään joka edustaisi jotain suurempaa ryhmää, joten älä puhu muiden puolesta: oma mielipiteesi on paras esittää käyttäen minä-muotoa.Et voi tietää mitä ryhmiä täällä on?
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Miten on miksi panettelet minun läheisiä?
Olen tietoinen kaikkien vakituisten kirjoittajien perhesuhteista, ovat itse myös kertoneet.
Hillankin koko suku lapset ja lapsenlapset ovat lueteltu ja useamman kerran koska he kuuluvat hänen arkeaansa..
Kun kerron elämästäni en kehu, kuitenkin koet kehumiseksi. Ehkäpä vain sinä koet arkeni aiheuttavan sinulle ongelmia kun sinua ärsyttää.
Tuolta toisesta ketjusta luin hyvän neuvon. Jos joku ei ymmärrä toisen kirjoitusta on turha selittää, ei mene perille.
Äitini sanonta, "haistakoon pitkän paskan kuin haravan varsi" ei ole minun haistattelua ja haukkumisia voit alkaa suurennuslasilla etsiä.
Lisäksi muista, että kirjoitat vain itse ei muut kirjoita kuin sinä. Ja mikä siitäkin tulisi jos et kuulisi elämäni käänteistä, ei olisi mihin mielikuvituksesi vertaisi.Mitä helkutin elämänkäänteiden vertausta sinuun kukaan haluaisi tehdä? Sinunhan piti sitäpaitsi pysyä siellä rottinkituolissasi..
Anonyymi kirjoitti:
Huomenta, viikonloppu taas edessä, aika rientää ja mitään en aikaan saa, no kävin eilen kaupassa kumminkin, sekin jo saavutus tässä ajassa.
Tuo katkonainen yöuneni harmittaa, saunakaveri kertoi sen johtuvan nousevasta kuusta, mene ja tiedä, aiemmin en kuun olemassa olosta ole uniini huomannut.
Kaiken aikaa huomaan jonkun kipuilun ilmestyneen, mutta enpä nyt tästä enempää, valitukset ei auta, tulee vaan tänne purettua, kun ei kukaan täällä minua kuule.
Kyllä minäkin kaipasin asiallisia anoja ketjuun ja on heitä tullutkin, tosin, myös heitä joilla on aina jotakin huomioitavaa ikävällä tavalla.
Kylmätotuus todisteli, että kehuminen on sallittua vain kirjautuneille, onko tosiaan vaikea ajatella, että kiitoksen tai myönteisesti suhtautuminen olisi kehumista, minä uskon, että aito tunne on mukana.
Omat kiitokseni on totuudellisia ja uskon myös kaikkien asiallisia viestejä lähettävien näin tekevän, uskoa voi tai olla uskomatta, asia ei muuksi muutu.
Luulen, että Paloma ei tahallaan tuota epäsopua ketjuun tuonut, väärät sanavalinnat sai taas hyökkäystilanteen aikaan, unohdetaan naakat kuin muutkin ja jatketaan hyvin alkanutta linjaa,
Demeter totesi aivan oikein, kyllä riitaa saa myös rekatut aikaan, niin tahtoessaan, mutta onneksi nojatuoliin on löytynyt monta asiallista kirjoittajaa ja sitähän kaivataan.
.Minulla tuo lyhyt muistini asioihin tekee hallaa, pitää monta kertaa palata lukemaan asiat, että en ihan puuta heinää vastauksiini liitä.
Makriina, perästä tullaan, huilia ja istumista useasti, kun ei jaksa paljonkaan,, mutta samoin ajatuksin ajattelen, että en taakaksi kenellekään jäisi.
Ei tuo palkan suuruus kyllä omaishoitajaksi ryhtymistä houkuta, kyllä sen rakkaudesta hoidettavaan tekee, jos asiaa oikein ymmärretään.
Tuo eliitistä puhuminen mihin demeterkin tartuit tuntuu kovin kaukaiselta, ei tässä ajattele moista enää livenekään, tasavertaisuus on senkin ajatusmaailman sekoittanut, ehkä joskus oli ajatusta niin sanotusta eliitistä, mutta pois on kadonnut.
Ehkä viime vuosisadalla se vielä näkyi, nyt elämme jo vuotta 2025, eiköhän unohdeta koko sana ja sen käyttö.
Brinkkala on Eliaanan kissojen väritystä arvaillut, minun kissani olivat kummatkin harmaita, sanoisinko aika yleisen maatiaiskissan värisiä, ihania olivat.
Leikattuja poikakissoja olivat ja voi sitä mouretta, kun mökille menoa tehtiin ja mökiltä pois lähtö yhtä tuskaa, kissa piti sisälle jo hyvissä ajoin sulkea, muuten ei olisi mukaan saatu.
Tuon luonnon ihanuutta Neeassa ylistää, samoin ano 17,37, mukava on lukea luonnon kuvauksia, miten niitä vasta nyt näillä kymmenillä itsekin osaa ihastella.
Luontomme on voimia antava rikkaus, kun sen vaan joutaa näkemään.
Kiitos myös kukista, väriä antavat ketjuun.
Kyllä noihin USA.n hommiin olisi jotain järkeä saada, kurjuutta ja rikkauksia, ihmisten kaltoin kohtelua ja nyt sitten suuret pelottavat tulipalot, mille ei rahakaan aina apua anna.
Pelolla odotetaan mitä tuleman pitää, kun presidentti vaihtuu ei taida tulevalla olla mitään hyvää luvassa, ainakaan köyhien osalle.
Nyt päivän puuhiin, sen mitä jaksaa ja tarpeen on, mukavaa päivän kulumista.
Aina kirjautuminen katoaa, johtuen hitaudestani, no hil-la kuitenkin sepustuksen takana.Ihan naama väriä muutti eilen, mutta niinkai se elämässä menee, että yksi osaa yhtä ja toinen toista.
Kyllä Sinulla Hil-la näyttää kanssa olevan monenmoista taitoa hyppysissä.
Kyllä ne tonttulakit oli ylläpidon laittamia, kysyin sitä ja niin vastasivat.
Tuossa, kun niitä veljen asioita olen yrittänyt järkätä, keskiviikkona jonotin pankissa 40min, eikä se pankki-ihminen oikein mitään osannut neuvoa.
Aamulla kun yritin palvelunumeroon soittaa, siellä vaan paina sitä ja paina tätä pyöri.
Vaikka kuinka painelin, niin nauha rupesi aina uudelleen pyörimään. 4min kuuntelin, kun 3 kerran alkoi alusta, luovutin.
No poika lupasi jatkaa asiaa.
Äsken oli tullut veljelle peruutusaika apuvälineiden valkkaamiseen. Onneksi pojalla vapaata silloin, lupasi mennä mukaan.
Väinön sai alkuun kiinni hyvin ja kuljetuskoriin, vaan pian oppi lukemaan merkit, koska ollaan lähdössä.
Sitten täytyy vaan ennakoida, muuten menee ralliksi.
Aina se kesän loppu on tylsää, kun ei pääse ulos, mutta kissa on ihmeen sopeutuvainen kuitenkin.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puolustelu on ilkeiden , naakka nimittelyjen hyväksymistä!
Hyväksyitkö ennen ne kana nimittelyt, et, minä muistan,
Nyt Paloma ja Korppis saavat hyvän nimen kun käyvät tuoliisi muut kirjoittajat haukkumassa.
kun et voi muuta kuin puolustella muka vahingoksi jätä sekin kirjoittamatta.
Ihmekös se, ettei kirjoittajat pysy, minua loukkaa hanheksi nimittely. Sanoi sen kuka tahansa.Se on sitä Paloman myötäkarvaan silittämistä ja anoille pyllistämistä!
Pettynyt Hillaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on sitä Paloman myötäkarvaan silittämistä ja anoille pyllistämistä!
Pettynyt Hillaan.Ei hillakaan jaksa tuota röyhkeyttä, on nostanut kädet ylös..
Hauskaa huomata, että myös exbr. käy luontoretkillä. Mekin varsinkin näitä Uudenmaan virkistysalueita olemme vaihtelevalla kokoonpanolla harrastaneet pian puoli vuosisataa. Eväät ja patikointimatkat sekä maaston vaativuus ovat vaihdelleet osallistujien iän mukaan, ja eri-ikäisten silmin saa aina ihan uutta ihmeteltävää luonnosta. Meilläkin lapset ja lastenlapset ovat paistaneet mielellään makkaraa, tikkupullaa ja paahtoivat vaahtokarkkeja, termareissa kuumaa kaakaota talvisaikaan. Joihinkin merenrantakohteisiin on kesällä veneilty, talvella pääsee autolla ja voi seurata jäätilannetta. Lempikohteita on ollut Espoon Nuuksio, Kirkkonummen Linlo ja Inkoon Kopparnäs, joissa on tulipaikat, kävelykohteita taas ruukit ja esimerkiksi Tammisaaren Ramsjön luonnonpuisto ja Lohjan Karkali. Kunnon mukaan voi valita reittejä , tasaisilla poluilla pärjää vanhempikin ja huikeita näkymiä riittää.
Uusi kalenterivuosi on löytänyt rytminsä, vanhalla hyväksi havaitulla sabluunalla mennään. Viikottaiset yhteiset uimiset ja vesijumppa on kuin selkäranka, myös Ursan toimintaan olen alkanut hiukan miehen kaverina osallistua, kirjapiiri ja diakoniatoiminta sekä lauluryhmä omina juttuinani myös jatkuvat. Aivan uusi maailma aukeaa myös näiden nuorten lastenlasten myötä : opiskelut, työt, seurustelut - mummia ja vaaria kyllä onneksi vielä pidetään kartalla.
Exbr pohti alakynnessä olemista, ja kissojen välienselvittelyissähän se konkretisoituu : taisteluparilla kynnet esillä, maassa selällään makaava alakynnessä ja voitolla oleva yläkynnessä. Siitähän asetelma voi kyllä muuttuakin ja molemmat yleensä kärsivät vaurioita. Savolaisten laulussa "Savon joukko tappeli ja joka kynsi kylmeni edestä Suomenmaan ", kaikki kynnelle kykenevät tarvittiin silloin puolustamaan maata. Myös alakulo on tuttu sanonta, mutta ollaanko me myös välillä yläkuloisia vaiko olisiko se sitä kuuluisaa peruspositiivisuutta. :)
Nyt Neeasaninkin kannustuksesta talvesta nauttimaan, jouluesonki on ohitettu ja puhki puhuttukin marraskuusta lähtien. Täällä sahaa suojan ja pakkasen väliä, liukkautta vastaan pitää sonnustautua piikkikengin ja sauvoin, paksut toppahousut vielä jalkaan vaimentamaan mahdollista kaatumista. Sunnuntaiksi on täysaurinkoa tänne luvassa, se merkitsee retkipäivää. Meillä on erikseen nuotiokamppeet, jotka savunhajuisina odottavat ulkovarastossa. Näillä "laavuilla" tutustuu myös mukaviin samanhenkisiin ihmisiin, löytyy myös polkuja, kallionkoloja, metsänsiimeksiä ja niemennokkia yksityisyyttä kaipaaville.
Lämpimin terveisin!- Anonyymi
Tervehdys! Rauhallinen päivä niin ilman, kuin muunkin suhteen.
Pikkupakkasta, mutta nappulakengillä onnistuin vähän pidemmän postinhakumatkan tekemään. Tuo Ursa, mistä Ramoona kertoi, on usein mietityttänyt minua, varmaan aivan kiva harrastus tutkia avaruutta, jännittäväkin, mitä sieltä löytyy!
Joulujuttuja olen edelleen laittanut pois, nyt luin vielä uudelleen kaikki joulukortit,
niin kauniita kortteja, toiset itse tehtyjäkin, ei tahdo millään malttaa niitä laittaa pois!
Eräs kortti missä jänis on kahdelle jalalla ja ojentaa kaunista joulupakettia nuorelle kauriin vasalle, ihanan näköinen!
Siinä tulee esiin se joulun keskeisin sanoma; rakkaus ja hyvä mieli kaikkien kesken,
niin ihmisten, kuin eläintenkin keskuudessa.
Voidaan hyvin,
NeeasaMuutaman anon puheisiin laitan oman ymmärrykseni mukaisen vastauksen.
En puolustellut Palomaa, uskon vakaasti, että hän ei siinä mielessä noita lennokkaita sanoja viljele, että haluaisi loukata yksittäistä anonyymiä, vertailua tuo on.
Voihan olla, että liian sinisilmäinen olen, mutta se jää minun piikkiin, itse en ketään nimitellä, ei ole tarviskaan., minä kirjoittelen oman itseni vuoksi ja toivon kivoja viestejä, mitä suurimalta osalta tuleekin ajoittain.
Kunpa jokainen huutonsa vastaisi, nimimerkillä tai ilman, rauhaa ystävät, miettikää ja ajatelkaa, mikä voisi ilahduttaa lukijoita.
Minua voitte moittia jos käyttäydyn rumasti, mutta en tahallani aiheuta riitaa, vilpitön olen puheissani, samaa helposti uskon toisistakin.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Muutaman anon puheisiin laitan oman ymmärrykseni mukaisen vastauksen.
En puolustellut Palomaa, uskon vakaasti, että hän ei siinä mielessä noita lennokkaita sanoja viljele, että haluaisi loukata yksittäistä anonyymiä, vertailua tuo on.
Voihan olla, että liian sinisilmäinen olen, mutta se jää minun piikkiin, itse en ketään nimitellä, ei ole tarviskaan., minä kirjoittelen oman itseni vuoksi ja toivon kivoja viestejä, mitä suurimalta osalta tuleekin ajoittain.
Kunpa jokainen huutonsa vastaisi, nimimerkillä tai ilman, rauhaa ystävät, miettikää ja ajatelkaa, mikä voisi ilahduttaa lukijoita.
Minua voitte moittia jos käyttäydyn rumasti, mutta en tahallani aiheuta riitaa, vilpitön olen puheissani, samaa helposti uskon toisistakin.No. oliko se Vahingossa sanonut muita Naakoiksi?
Voi tuota sinun "kaksinaamaisuuttasi", mutta omaa pesäänsä ne kai Naakatkin puolustaa!
Kiitos. En jatka seurassa. - Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Muutaman anon puheisiin laitan oman ymmärrykseni mukaisen vastauksen.
En puolustellut Palomaa, uskon vakaasti, että hän ei siinä mielessä noita lennokkaita sanoja viljele, että haluaisi loukata yksittäistä anonyymiä, vertailua tuo on.
Voihan olla, että liian sinisilmäinen olen, mutta se jää minun piikkiin, itse en ketään nimitellä, ei ole tarviskaan., minä kirjoittelen oman itseni vuoksi ja toivon kivoja viestejä, mitä suurimalta osalta tuleekin ajoittain.
Kunpa jokainen huutonsa vastaisi, nimimerkillä tai ilman, rauhaa ystävät, miettikää ja ajatelkaa, mikä voisi ilahduttaa lukijoita.
Minua voitte moittia jos käyttäydyn rumasti, mutta en tahallani aiheuta riitaa, vilpitön olen puheissani, samaa helposti uskon toisistakin.Tuo ei nyt ollut ensimmäinen kerta, kun Paloma naakoiksi haukkui anoja ja muitakin nimittelyjä on häneltä tullut eli ei ollut mikään vahinko.
Totta on, että myös anot nimittelee täällä.
Siinä mielessä ikävää oli tuo Paloman eilinen kommentti, että se sai taas tämän ketjun pilalle.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
-ano anojen joukossa- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo ei nyt ollut ensimmäinen kerta, kun Paloma naakoiksi haukkui anoja ja muitakin nimittelyjä on häneltä tullut eli ei ollut mikään vahinko.
Totta on, että myös anot nimittelee täällä.
Siinä mielessä ikävää oli tuo Paloman eilinen kommentti, että se sai taas tämän ketjun pilalle.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
-ano anojen joukossa-Paloman tarkoitus lieneekin ollut sotkea tämä ketju. Ystävän korituoli ei riitä, jos täältä ei käydä edes lukemassa. Yleisö puuttuu.
Erakot, masentuneet, autistit, naakat.
Silisilisisili. Eihän pikku Paloma tosissaan...silisilisili - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paloman tarkoitus lieneekin ollut sotkea tämä ketju. Ystävän korituoli ei riitä, jos täältä ei käydä edes lukemassa. Yleisö puuttuu.
Erakot, masentuneet, autistit, naakat.
Silisilisisili. Eihän pikku Paloma tosissaan...silisilisilivai onko tarkoitus solvaamalla häätää anot? meidän anojen joukossa on niitä, jotka uskaltavat sanoa rehellisen mielipiteensä eivätkä nöyristele eliittiä.
Anonyymi kirjoitti:
vai onko tarkoitus solvaamalla häätää anot? meidän anojen joukossa on niitä, jotka uskaltavat sanoa rehellisen mielipiteensä eivätkä nöyristele eliittiä.
Huomenta saunapäivään ( siis minulla) kuuden asteen pakkasessa täällä meillä mennään ja rauhaisalta aamu näyttää.
Hyvin huomaa aina lauantaiaamujen hiljaisuuden, puolilta päivin meno on toisenlaista, työssä käyvät nauttivat aamu uniaan ja sunnuntaisin iltapäivään menee liikenteen kasvu.
Kaikille ei näitäkään aamuja satu, palveluammateissa on valmiina oltava meidän tarvitsevien palveluun.
Muistan ajan jolloin lauantaina puolille päivin töissä ja sunnuntait vapaina, no silloinkin oli töitä joiden keskeyttäminen ei onnistunut, vuorotyötä tehtiin.
Olen hieman "ulalla" näiden syytösten suhteen, en mielestäni ole puolustanut ketään, olen yrittänyt itselleni tehdä selväksi, miksi joku ilkeyksissään jatkuvasti viestii ilkeitä asioita.
No selittämisestä asiat pahenee, hyväksyn " kaksinaamaisuuteni" jos näin on ymmärretty, koskaan en ole moittinut kirjoittajia itse millään niin sanotulla tai siksi vedetyllä sanomisella, mutta näitä ylilyöntejä koetan ymmärtää.
Miten voisinkaan tuohon moittimisten listaan enää mitään lisätä, jos joku kyseinen henkilö sen kestää, ei minulla ole tarvetta puuttua ja pyörittää lisää tätä hankalaa rulettia.
Jos joku ei olemistani ketjussa jaksa, sillekään en voi mitään, vapaaehtoista on mukaan tulo kuin myös pois lähtö, silti kirjoittajia, niitä ymmärtäviä ja sopuisia kaipaan.
Se että alkaisin moittimaan toisia kirjoittajia, en mitään voittaisi, eikä se ole pohjimmainen tarkoituskaan, sopua ja harmoniaa kaipaan.
Olkoon se nyt vaikka minun suruni, kun en jaksa ihannoida noita kielteisiksi luettavia viestejä, ne ei ole enää edes mielipiteitä vaan silkkaa riidan haastamista.
Eipä tässä taida enää mitkään selittelyt auttaa, olen pettymyksen tuottanut, sen kärsin, aikani ainakin.
Enhän tosin koskaan ole itseäni ketjun vartiaksi laittanut, toiset sen on tehneet ja aika vaikeaa se on, olla kaikille mieliksi, siksi en yritäkään, kirjoitan mitä kirjoitan ja kestän tulevan.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta saunapäivään ( siis minulla) kuuden asteen pakkasessa täällä meillä mennään ja rauhaisalta aamu näyttää.
Hyvin huomaa aina lauantaiaamujen hiljaisuuden, puolilta päivin meno on toisenlaista, työssä käyvät nauttivat aamu uniaan ja sunnuntaisin iltapäivään menee liikenteen kasvu.
Kaikille ei näitäkään aamuja satu, palveluammateissa on valmiina oltava meidän tarvitsevien palveluun.
Muistan ajan jolloin lauantaina puolille päivin töissä ja sunnuntait vapaina, no silloinkin oli töitä joiden keskeyttäminen ei onnistunut, vuorotyötä tehtiin.
Olen hieman "ulalla" näiden syytösten suhteen, en mielestäni ole puolustanut ketään, olen yrittänyt itselleni tehdä selväksi, miksi joku ilkeyksissään jatkuvasti viestii ilkeitä asioita.
No selittämisestä asiat pahenee, hyväksyn " kaksinaamaisuuteni" jos näin on ymmärretty, koskaan en ole moittinut kirjoittajia itse millään niin sanotulla tai siksi vedetyllä sanomisella, mutta näitä ylilyöntejä koetan ymmärtää.
Miten voisinkaan tuohon moittimisten listaan enää mitään lisätä, jos joku kyseinen henkilö sen kestää, ei minulla ole tarvetta puuttua ja pyörittää lisää tätä hankalaa rulettia.
Jos joku ei olemistani ketjussa jaksa, sillekään en voi mitään, vapaaehtoista on mukaan tulo kuin myös pois lähtö, silti kirjoittajia, niitä ymmärtäviä ja sopuisia kaipaan.
Se että alkaisin moittimaan toisia kirjoittajia, en mitään voittaisi, eikä se ole pohjimmainen tarkoituskaan, sopua ja harmoniaa kaipaan.
Olkoon se nyt vaikka minun suruni, kun en jaksa ihannoida noita kielteisiksi luettavia viestejä, ne ei ole enää edes mielipiteitä vaan silkkaa riidan haastamista.
Eipä tässä taida enää mitkään selittelyt auttaa, olen pettymyksen tuottanut, sen kärsin, aikani ainakin.
Enhän tosin koskaan ole itseäni ketjun vartiaksi laittanut, toiset sen on tehneet ja aika vaikeaa se on, olla kaikille mieliksi, siksi en yritäkään, kirjoitan mitä kirjoitan ja kestän tulevan.Uuden vuoden päätökseksi voitaisiin ehkä ehdottaa rauhaa ja rakkautta kirjoittajien kesken.
Se on tietysti naurettava ehdotus, mutta vaikuttaa siltä, että kirjoittajien on vaikea ohittaa muiden mielipiteet. Tuntuu, että ne liimautuvat lukijan ajatusmaailmaan. Siksi voisimme ehkä edes kokeilla.
On opittava ravistamaan heitot pois. Mielipiteitähän ne ovat, mielipidepalstalla kirjoitettuja.
Vuosikymmenet siitä on, kun olemme leikkineet lumisotaa, Siksi emme pysty väistämään heittoja. Ollaan liian kankeita ja kupsahdamme herkästi kumoon. Ja joskus ne heitotkaan eivät onnistu. Aina ei tiedä, kuka on ollut kohteena.
Mkr. - Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta saunapäivään ( siis minulla) kuuden asteen pakkasessa täällä meillä mennään ja rauhaisalta aamu näyttää.
Hyvin huomaa aina lauantaiaamujen hiljaisuuden, puolilta päivin meno on toisenlaista, työssä käyvät nauttivat aamu uniaan ja sunnuntaisin iltapäivään menee liikenteen kasvu.
Kaikille ei näitäkään aamuja satu, palveluammateissa on valmiina oltava meidän tarvitsevien palveluun.
Muistan ajan jolloin lauantaina puolille päivin töissä ja sunnuntait vapaina, no silloinkin oli töitä joiden keskeyttäminen ei onnistunut, vuorotyötä tehtiin.
Olen hieman "ulalla" näiden syytösten suhteen, en mielestäni ole puolustanut ketään, olen yrittänyt itselleni tehdä selväksi, miksi joku ilkeyksissään jatkuvasti viestii ilkeitä asioita.
No selittämisestä asiat pahenee, hyväksyn " kaksinaamaisuuteni" jos näin on ymmärretty, koskaan en ole moittinut kirjoittajia itse millään niin sanotulla tai siksi vedetyllä sanomisella, mutta näitä ylilyöntejä koetan ymmärtää.
Miten voisinkaan tuohon moittimisten listaan enää mitään lisätä, jos joku kyseinen henkilö sen kestää, ei minulla ole tarvetta puuttua ja pyörittää lisää tätä hankalaa rulettia.
Jos joku ei olemistani ketjussa jaksa, sillekään en voi mitään, vapaaehtoista on mukaan tulo kuin myös pois lähtö, silti kirjoittajia, niitä ymmärtäviä ja sopuisia kaipaan.
Se että alkaisin moittimaan toisia kirjoittajia, en mitään voittaisi, eikä se ole pohjimmainen tarkoituskaan, sopua ja harmoniaa kaipaan.
Olkoon se nyt vaikka minun suruni, kun en jaksa ihannoida noita kielteisiksi luettavia viestejä, ne ei ole enää edes mielipiteitä vaan silkkaa riidan haastamista.
Eipä tässä taida enää mitkään selittelyt auttaa, olen pettymyksen tuottanut, sen kärsin, aikani ainakin.
Enhän tosin koskaan ole itseäni ketjun vartiaksi laittanut, toiset sen on tehneet ja aika vaikeaa se on, olla kaikille mieliksi, siksi en yritäkään, kirjoitan mitä kirjoitan ja kestän tulevan.Kun tuo totuuskomissiokin häärää ketjuissa, ei kannata muuta kuin sotkua odottaakkaan. Samaa jatkumoa edellisistä ikäryhmistä tuo parivaljakon kukkoilu muutaman avustajan tukemana.Älä koskaan syyllistä tuosta sotkusta itseäsi, paras kun vaan voisit ohittaa nuo jyrääjät ja kaikki syytökset itseäsi kohtaan. Kyllä ne anoinakin osaa kirjoittaa ja vaihtaa roolia kuin kameleontit, onhan siimä kaksi ”luovaa taiteilijaa. ”
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uuden vuoden päätökseksi voitaisiin ehkä ehdottaa rauhaa ja rakkautta kirjoittajien kesken.
Se on tietysti naurettava ehdotus, mutta vaikuttaa siltä, että kirjoittajien on vaikea ohittaa muiden mielipiteet. Tuntuu, että ne liimautuvat lukijan ajatusmaailmaan. Siksi voisimme ehkä edes kokeilla.
On opittava ravistamaan heitot pois. Mielipiteitähän ne ovat, mielipidepalstalla kirjoitettuja.
Vuosikymmenet siitä on, kun olemme leikkineet lumisotaa, Siksi emme pysty väistämään heittoja. Ollaan liian kankeita ja kupsahdamme herkästi kumoon. Ja joskus ne heitotkaan eivät onnistu. Aina ei tiedä, kuka on ollut kohteena.
Mkr.Juu. Ei tiedä kuka on kohde, anohan ei ole sinullekkaan kuin laahuksen osa, naakka samanlaisten joukossa.
- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta saunapäivään ( siis minulla) kuuden asteen pakkasessa täällä meillä mennään ja rauhaisalta aamu näyttää.
Hyvin huomaa aina lauantaiaamujen hiljaisuuden, puolilta päivin meno on toisenlaista, työssä käyvät nauttivat aamu uniaan ja sunnuntaisin iltapäivään menee liikenteen kasvu.
Kaikille ei näitäkään aamuja satu, palveluammateissa on valmiina oltava meidän tarvitsevien palveluun.
Muistan ajan jolloin lauantaina puolille päivin töissä ja sunnuntait vapaina, no silloinkin oli töitä joiden keskeyttäminen ei onnistunut, vuorotyötä tehtiin.
Olen hieman "ulalla" näiden syytösten suhteen, en mielestäni ole puolustanut ketään, olen yrittänyt itselleni tehdä selväksi, miksi joku ilkeyksissään jatkuvasti viestii ilkeitä asioita.
No selittämisestä asiat pahenee, hyväksyn " kaksinaamaisuuteni" jos näin on ymmärretty, koskaan en ole moittinut kirjoittajia itse millään niin sanotulla tai siksi vedetyllä sanomisella, mutta näitä ylilyöntejä koetan ymmärtää.
Miten voisinkaan tuohon moittimisten listaan enää mitään lisätä, jos joku kyseinen henkilö sen kestää, ei minulla ole tarvetta puuttua ja pyörittää lisää tätä hankalaa rulettia.
Jos joku ei olemistani ketjussa jaksa, sillekään en voi mitään, vapaaehtoista on mukaan tulo kuin myös pois lähtö, silti kirjoittajia, niitä ymmärtäviä ja sopuisia kaipaan.
Se että alkaisin moittimaan toisia kirjoittajia, en mitään voittaisi, eikä se ole pohjimmainen tarkoituskaan, sopua ja harmoniaa kaipaan.
Olkoon se nyt vaikka minun suruni, kun en jaksa ihannoida noita kielteisiksi luettavia viestejä, ne ei ole enää edes mielipiteitä vaan silkkaa riidan haastamista.
Eipä tässä taida enää mitkään selittelyt auttaa, olen pettymyksen tuottanut, sen kärsin, aikani ainakin.
Enhän tosin koskaan ole itseäni ketjun vartiaksi laittanut, toiset sen on tehneet ja aika vaikeaa se on, olla kaikille mieliksi, siksi en yritäkään, kirjoitan mitä kirjoitan ja kestän tulevan.Luulen, mutta kirjoitan vain omasta puolestani, että useampi meistä anoista ärsyyntyi, kun sinä ja demeter1 kaipasitte sopuisia anoja.
Hetken päästä Paloma saapui haukkuen anot naakoiksi, kaikki.
Se, että sinä Hilla sanoit ettei Paloma tehnyt sitä tahallaan ärsyttää, vihastuttaa. Uskon, että useat anot kokivat samoin.
Anojen kehuja ovat kieltäneet aiemmin manipuloivina. Nyt varmaan Paloma on kiitollinen, kun "asetuit" tavallaan solvaajien puolelle.
Itse toivon etteivät anot jätä tätä ketjua, se olisi luovuttamista ja totuuskomissio olisi päässyt päämääräänsä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luulen, mutta kirjoitan vain omasta puolestani, että useampi meistä anoista ärsyyntyi, kun sinä ja demeter1 kaipasitte sopuisia anoja.
Hetken päästä Paloma saapui haukkuen anot naakoiksi, kaikki.
Se, että sinä Hilla sanoit ettei Paloma tehnyt sitä tahallaan ärsyttää, vihastuttaa. Uskon, että useat anot kokivat samoin.
Anojen kehuja ovat kieltäneet aiemmin manipuloivina. Nyt varmaan Paloma on kiitollinen, kun "asetuit" tavallaan solvaajien puolelle.
Itse toivon etteivät anot jätä tätä ketjua, se olisi luovuttamista ja totuuskomissio olisi päässyt päämääräänsä.En oikein nyt ymmärtänyt kirjoitustasi.
Ärsyynnyitkö siitä, että Hilla ja Deme kaipasi sopuisia anoja?
Oletko sitä mieltä, että Paloma ei tahallaan solvannut anoja?
-tyhmä kysyy- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luulen, mutta kirjoitan vain omasta puolestani, että useampi meistä anoista ärsyyntyi, kun sinä ja demeter1 kaipasitte sopuisia anoja.
Hetken päästä Paloma saapui haukkuen anot naakoiksi, kaikki.
Se, että sinä Hilla sanoit ettei Paloma tehnyt sitä tahallaan ärsyttää, vihastuttaa. Uskon, että useat anot kokivat samoin.
Anojen kehuja ovat kieltäneet aiemmin manipuloivina. Nyt varmaan Paloma on kiitollinen, kun "asetuit" tavallaan solvaajien puolelle.
Itse toivon etteivät anot jätä tätä ketjua, se olisi luovuttamista ja totuuskomissio olisi päässyt päämääräänsä.Ainahan paloma on niputtamut halveksivasti ihmisiä, samaa asennetta tämä naakoiksi nimittely. Välillä vaahtoaa ettei matuja eikä mitään vähemmistöjä saa niputtaa, vaan ottaa yksilöinä. Koska ylläpito sallii anona kirjoittamisen, sitä vastustavan pitäisi lähteä koska ei sääntöjä hyväksy. Kaksinaamaisuus on jurääjäkaksikolla, ei Hillalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En oikein nyt ymmärtänyt kirjoitustasi.
Ärsyynnyitkö siitä, että Hilla ja Deme kaipasi sopuisia anoja?
Oletko sitä mieltä, että Paloma ei tahallaan solvannut anoja?
-tyhmä kysyy-Sanoja jäi välistä.
Siis ärsytti se, että minä kuten muut anot emme ehtineet osallistua hillan ja demeterin kutsun jälkeen, kun Paloma tuli haukkumaan anot naakoiksi.
Ei siis ärsyttänyt hillan ja demeterin kutsut vaan päinvsstoin.
(Nakkisormet kännykällä, antteksi) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sanoja jäi välistä.
Siis ärsytti se, että minä kuten muut anot emme ehtineet osallistua hillan ja demeterin kutsun jälkeen, kun Paloma tuli haukkumaan anot naakoiksi.
Ei siis ärsyttänyt hillan ja demeterin kutsut vaan päinvsstoin.
(Nakkisormet kännykällä, antteksi)Kiitos selvennyksestä kukan kera.🌺
-sama tyhmä- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos selvennyksestä kukan kera.🌺
-sama tyhmä-Kiitos kukasta! 💛
Äläpä tyhmittele itseäsi, syy oli minun.
Ei hylätä ketjua.
tumpelo - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainahan paloma on niputtamut halveksivasti ihmisiä, samaa asennetta tämä naakoiksi nimittely. Välillä vaahtoaa ettei matuja eikä mitään vähemmistöjä saa niputtaa, vaan ottaa yksilöinä. Koska ylläpito sallii anona kirjoittamisen, sitä vastustavan pitäisi lähteä koska ei sääntöjä hyväksy. Kaksinaamaisuus on jurääjäkaksikolla, ei Hillalla.
se on juuri niin. ei syy hillan ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luulen, mutta kirjoitan vain omasta puolestani, että useampi meistä anoista ärsyyntyi, kun sinä ja demeter1 kaipasitte sopuisia anoja.
Hetken päästä Paloma saapui haukkuen anot naakoiksi, kaikki.
Se, että sinä Hilla sanoit ettei Paloma tehnyt sitä tahallaan ärsyttää, vihastuttaa. Uskon, että useat anot kokivat samoin.
Anojen kehuja ovat kieltäneet aiemmin manipuloivina. Nyt varmaan Paloma on kiitollinen, kun "asetuit" tavallaan solvaajien puolelle.
Itse toivon etteivät anot jätä tätä ketjua, se olisi luovuttamista ja totuuskomissio olisi päässyt päämääräänsä.Kyllä, kyllä, Nojatuolin aloittaja osoitti, ettei anot ole niin tärkeitä, kuin Naakkojen pilkkaaja.
Pysyköön nuo muiden yli lentäjiksi itsensä kirjanneet, korppis ja Paloma Nojatuolin eliitissä.
Sanon oman mielipiteeni.
En poikkea tämän jutun kohdalle, kun palstalla risteilen.
Vain yksi ano, en puhu kenenkään valtakirjalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ainahan paloma on niputtamut halveksivasti ihmisiä, samaa asennetta tämä naakoiksi nimittely. Välillä vaahtoaa ettei matuja eikä mitään vähemmistöjä saa niputtaa, vaan ottaa yksilöinä. Koska ylläpito sallii anona kirjoittamisen, sitä vastustavan pitäisi lähteä koska ei sääntöjä hyväksy. Kaksinaamaisuus on jurääjäkaksikolla, ei Hillalla.
No voi ! Eikö ota selvitäkseen tämäkään tilanne ? Taitaa olla niitä maailmankaikkeuden lakeja, että jos hetken menee hyvin niin kohta räjähtää..)) Ja se Anojen kaipaaminen ketjuun taisi sitten olla se perhosen siiven isku, joka aiheutti tsunamin, vai miksi tätä tilannetta nyt pitäisi kutsua ?
Eniten harmittaa Hil-lan puolesta. Että joku keksiikin tehdä hänestä syntipukin, vaikka sovinnollisempaa henkilöä näiltä palstoilta tuskin löytyy.
En usko, että meillä kenelläkään on hallussa sitä viisastenkiveä millä tämänhetkinen tilanne hoituisi ja meno tasoittuisi edes siedettävälle tasolle. Vai voisiko ajatella niin, että tämä välienselvittely olisikin yritystä saada aikaan sitä "rauhaa ja rakkautta", mitä me kaikki luultavasti kaipaamme enemmän kuin tätä eripuraa. Yritetään puhdistaa ilmaa ja poistaa esteitä sovinnon tieltä ? Kuka milläkin tavalla. Näin ainakin itse tahtoisin ajatella, koska vastauksia lukiessa niistä ei mielestäni välttämättä välity ilkeyttä tai pahaa tahtoa - vaan pikemminkin suuttumusta ja pettymystä. Eihän sekään kivaa ole, mutta niiden ilmaiseminen ei kai sittenkään satuta ketään syvästi ?
Jos tämänhetkinen epäsopu lähti liikkeelle jostakin harkitsemattomasta sanasta tai tilannekuvasta, eikö voisi ajatella, kuten on ehdotettukin, että se on vain jonkun yksittäisen kirjoittajan senhetkinen näkemys, ei sen enempää - eikä sitä kenekään tarvitse itseensä sovittaa ?
Ja eiköhän meillä, tässä iässä, ole jo niin paljon omanarvontuntoa, ettemme anna noiden, sittenkin aika "pienien" ja ohimenevien asioiden suistaa meitä raiteiltamme ?
Puskin tänään lumitöitä tunnin verran. Tuli aika puhdistunut olo..)) Onkohan tämä mukava, helppo elämä, jossa on vain vähän fyysistä kuormitusta ollut sittenkään meille hyväksi ?Jospa se on estänyt meitä kasvamasta pienemmiksi, ruokkinut vain lapsenomaista kaikkivoipaisuutta ja minä/minä-asennetta ?
Hil-la kirjoitti tuosta lauantaiaamun hiljaisuudesta, sitä oli täälläkin tarjolla ja eiköhän samaa hiljaisuutta huomiseksikin riitä ? Nautitaan siitä, se ei maksa mitään..))
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No voi ! Eikö ota selvitäkseen tämäkään tilanne ? Taitaa olla niitä maailmankaikkeuden lakeja, että jos hetken menee hyvin niin kohta räjähtää..)) Ja se Anojen kaipaaminen ketjuun taisi sitten olla se perhosen siiven isku, joka aiheutti tsunamin, vai miksi tätä tilannetta nyt pitäisi kutsua ?
Eniten harmittaa Hil-lan puolesta. Että joku keksiikin tehdä hänestä syntipukin, vaikka sovinnollisempaa henkilöä näiltä palstoilta tuskin löytyy.
En usko, että meillä kenelläkään on hallussa sitä viisastenkiveä millä tämänhetkinen tilanne hoituisi ja meno tasoittuisi edes siedettävälle tasolle. Vai voisiko ajatella niin, että tämä välienselvittely olisikin yritystä saada aikaan sitä "rauhaa ja rakkautta", mitä me kaikki luultavasti kaipaamme enemmän kuin tätä eripuraa. Yritetään puhdistaa ilmaa ja poistaa esteitä sovinnon tieltä ? Kuka milläkin tavalla. Näin ainakin itse tahtoisin ajatella, koska vastauksia lukiessa niistä ei mielestäni välttämättä välity ilkeyttä tai pahaa tahtoa - vaan pikemminkin suuttumusta ja pettymystä. Eihän sekään kivaa ole, mutta niiden ilmaiseminen ei kai sittenkään satuta ketään syvästi ?
Jos tämänhetkinen epäsopu lähti liikkeelle jostakin harkitsemattomasta sanasta tai tilannekuvasta, eikö voisi ajatella, kuten on ehdotettukin, että se on vain jonkun yksittäisen kirjoittajan senhetkinen näkemys, ei sen enempää - eikä sitä kenekään tarvitse itseensä sovittaa ?
Ja eiköhän meillä, tässä iässä, ole jo niin paljon omanarvontuntoa, ettemme anna noiden, sittenkin aika "pienien" ja ohimenevien asioiden suistaa meitä raiteiltamme ?
Puskin tänään lumitöitä tunnin verran. Tuli aika puhdistunut olo..)) Onkohan tämä mukava, helppo elämä, jossa on vain vähän fyysistä kuormitusta ollut sittenkään meille hyväksi ?Jospa se on estänyt meitä kasvamasta pienemmiksi, ruokkinut vain lapsenomaista kaikkivoipaisuutta ja minä/minä-asennetta ?
Hil-la kirjoitti tuosta lauantaiaamun hiljaisuudesta, sitä oli täälläkin tarjolla ja eiköhän samaa hiljaisuutta huomiseksikin riitä ? Nautitaan siitä, se ei maksa mitään..))
demeter1Rouva ruotsista ei tainnut tykätä, kun anoja kaipailitte, ettekä häntä.
En nähnyt mitään harkitsematonta sanaa, vaan tarkkaan harkitun sanan, joka johtaa riitelyyn. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rouva ruotsista ei tainnut tykätä, kun anoja kaipailitte, ettekä häntä.
En nähnyt mitään harkitsematonta sanaa, vaan tarkkaan harkitun sanan, joka johtaa riitelyyn.Hyvä kun joku sanoo asian suoraan niin kuin se ¨¨on ja oli.¨¨
Harkitsematta ei kukaan ketään eikä mitään Naakaksi sano.
Tarkoituksella, kuin ennen kanoiksi nimittely.
Mutta ei vain se, vaan ruhtinattaren kommentointi.
Ei uskalla puhua totuutta! Olkoon, kero mikä kiero. Saa minulta rauhan, en liity piirileikkiin jossa tahtipuikkoa ei ole kellään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rouva ruotsista ei tainnut tykätä, kun anoja kaipailitte, ettekä häntä.
En nähnyt mitään harkitsematonta sanaa, vaan tarkkaan harkitun sanan, joka johtaa riitelyyn.Hyvä sinä. Anoissako vain uskaliaita ja rehellisiä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
vai onko tarkoitus solvaamalla häätää anot? meidän anojen joukossa on niitä, jotka uskaltavat sanoa rehellisen mielipiteensä eivätkä nöyristele eliittiä.
Puuttuuko minun ketjustani joku mielipide, kun en tunnista noita motkotuksia.
Olen kyllä oppinut sivuuttamaan jotkut tekstit, varmaan jotenkin automaattisesti.
Mkr.
Jos ne anonyymit jotka jahtaavat minua ja korppista ketjusta toiseen ilkeillä ja loukkaavilla kommenteillaan pysyisivät poissa niin tätä konfliktia ei olisi koskaan syntynyt.
Kuinka monta kertaa minun tarvitsee vakuuttaa, että "naakkoihin" vertaamani anot ovat vain muutamat, mutta pilaavat kaikkien maineen ja vaikeuttavat sopuisien, anojen osallistumista suosikkialoituksiinsa?
Miksi syy vieritetään minun niskoilleni, kunminä vain vastaan (tosin vähän liian herkästi) provoihin?
Minulla on täysi oikeus puolustautua, kun anot tulevat päälle kuin "vildvittrat" Ronja Ryövärintyttäressä.
Tarkoituksena on kai että lopettaisin tänne kirjoittamisen; kemiat ei kohtaa ja "yäk-paloma" yritetään häätää omasta kodistaan, jossa hän on asustellut jo pitkään, todennäköisesti kauemmin kuin monet vainoajansa.
Hil-lalle ja kaikille muillekin joiden kanssa olen vaihtanut mielipiteita jo pitkälti toistakymmentä vuotta sulassa sovuss lupaan miettiä tarkemmin sanavalintaani ja yrittää olla tarttumatta joka täkyyn joka tielleni kylvetään.- Anonyymi
Sinusta ja jyrääjäystävästäsi voisi sanoa, että pilaatte kaikkien rekattujen maineen. Mutta koska kaikki niputtamunen ja massaksi leimaaminen on niin vastenmielistä ja vastoin ihmisoikeuksia, niin ei ole täällä vielä sanottu. Nuo sinun samat selitykset on kuultu sataan kertaan, mutta asia ei korjaannu koska et suostu näkemään omaa ylimielistä asennettasi.
- Anonyymi
"Miksi syy vieritetään minun niskoilleni, kunminä vain vastaan (tosin vähän liian herkästi) provoihin?"
Oliko Hillan ja Demen kutsu sopuisille anoille siis provo sinulle? Anonyymi kirjoitti:
"Miksi syy vieritetään minun niskoilleni, kunminä vain vastaan (tosin vähän liian herkästi) provoihin?"
Oliko Hillan ja Demen kutsu sopuisille anoille siis provo sinulle?Nyt tekee mieleni toistaa äitivainaan tokaisu
sinulle ano ei muille.- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Nyt tekee mieleni toistaa äitivainaan tokaisu
sinulle ano ei muille.Siis noin on kotikasvatuksessa pönkitetty lapsen itsetuntoa, hyvin on kodin perintö säilynytkin.💩
Anonyymi kirjoitti:
Siis noin on kotikasvatuksessa pönkitetty lapsen itsetuntoa, hyvin on kodin perintö säilynytkin.💩
Opetettiin, että silmille ei hypitä.
- Anonyymi
On myös oikeus sivuuttaa nälvijöiden kommentit. Se saattaisi ehkä onnistua hillitsemään innostusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis noin on kotikasvatuksessa pönkitetty lapsen itsetuntoa, hyvin on kodin perintö säilynytkin.💩
Korppiksen mielestä on silmille hyppimistä, kun Palomalta kysyttiin oliko anoille esitetty kutsu provo.
- Anonyymi
Kukaan ei jahdannut sinua tässä ketjussa, vaan itse päätit alkaa "naakottelemaan".
Naakottelit jo tuolla korituoli-ketjussa aiemmin
Sinä halusit tahallasi sotkea tämän ketjun ja piste. - Anonyymi
korppis kirjoitti:
Opetettiin, että silmille ei hypitä.
Mikset pysy siellä korituolissasi? Lupasit pysyä poissa, mutta eikö tullut tarpeeksi haukuttavia sinne?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korppiksen mielestä on silmille hyppimistä, kun Palomalta kysyttiin oliko anoille esitetty kutsu provo.
Otitte sitten kopin tuosta Paloman kirjoituksesta eli hyökkäsitte korppiksen kimppuun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Otitte sitten kopin tuosta Paloman kirjoituksesta eli hyökkäsitte korppiksen kimppuun.
Korppishan se hyökkäsi ihan vaan sivusta papomalle osoitettuun kysymykseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korppishan se hyökkäsi ihan vaan sivusta papomalle osoitettuun kysymykseen.
Palomalle
- Anonyymi
Oletko miettinyt miksi teitä "jahdataan" ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korppishan se hyökkäsi ihan vaan sivusta papomalle osoitettuun kysymykseen.
Korppis hyökkää ihan minne vaan saadakseen huomiota ja kateellisena
sotkeakseen muitten hyvät keskustelut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korppishan se hyökkäsi ihan vaan sivusta papomalle osoitettuun kysymykseen.
Keskustelu sinulle on hyökkäyksiä, miksi?
Lauantaipäivää täältä jäiseltä ja lumiselta alajuoksulta!
Tuulee niin lujaa, että kun heittää lumikolalla lunta alas parvekkeelta, niin se lentää takaisin kasvoille, sanoi mies joka tuuli juuri parveketta kolaamasta. Ajattelin lähteä pienelle kävelylle testaamaan uusia, teddyvuorattuja ulkoiluhousujani, mutta avattuani oven totesin että ei tarvinnutkaan mennä. Mies sanoi että olisit ehkä kävellyt portille saakka ja tullut takaisin. Elikkä otin sitten vain tavanomaisen aamujumppasession aamu-tvn edessä.
Nuutinpäivä tulossa ja sitten lähtevät tontut ullakolle ja seppeleet ja loput joulujutut komeroihin ja kaappeihin. Kyntteliköt saavat jäädä valaisemaan pimeimmän ajan ohi ja samoin ulkovalot. "Härkäviikot ja ruisleipää" kirjoitettiin tuolla toisaalla; ihan arkipäivää meillä nuo härkäviikot, elämänrytmi ei paljon poikkea normaalista oli sitten arki tai pyhä. Ja ruisleipä on hyvää!
Katselin juuri FB:ista kuvaa muistoista ja tämä oli todella kaukaa: ensimmäinen kuva tulevasta miehestäni (edesmenneestä ensimmäisestä) ja minusta Ortez-sillalla, Calin keskustassa, vuonna 1972. Paljon on vettä virrannut siinäkin joessa sen jälkeen kun katuvalokuvaaja meidät ikuisti siinä sillalla, nuoria olimme ja tulevaisuudenusko ja toivo paremmasta maailmasta näkyi ilmeistämme . Nostalgiseksihan minä tulin heti ja jäin miettimään minne ihmeessä kaikki ne vuodet katosivat.- Anonyymi
Minä olen mieltynyt kynttelikköihin, enkä piilota niitä pois, vaikka joulu taakse jääkin. Led-kynttilät on turvallisia, niitä on mukava polttaa.
Lunta on tullut, värisyttää katsoa ulos ikkunoista. EN mene. MÄ en ALA.
Onneksi ei ole syytäkään mennä tuohon arktiseen ilmastoon. Varmaan -5 pakkastakin.
Demeter urheasti on lumikolannut pihansa. Katteeks käy. Peukku!
Katsoin Netflixistä espanjalaisen sarjafilmin tosipohjaisesta murhamysteeristä. Olipa kyllästyttävä sepite. Huomaan, että on vaikea sopeutua hitaasti etenevään sarjaan, siksi varmaan nykyisin otankin päikkärit Promesan aikana.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen mieltynyt kynttelikköihin, enkä piilota niitä pois, vaikka joulu taakse jääkin. Led-kynttilät on turvallisia, niitä on mukava polttaa.
Lunta on tullut, värisyttää katsoa ulos ikkunoista. EN mene. MÄ en ALA.
Onneksi ei ole syytäkään mennä tuohon arktiseen ilmastoon. Varmaan -5 pakkastakin.
Demeter urheasti on lumikolannut pihansa. Katteeks käy. Peukku!
Katsoin Netflixistä espanjalaisen sarjafilmin tosipohjaisesta murhamysteeristä. Olipa kyllästyttävä sepite. Huomaan, että on vaikea sopeutua hitaasti etenevään sarjaan, siksi varmaan nykyisin otankin päikkärit Promesan aikana.
Mkr.Kiitos Makriina. Kyllä moni muukin jättää lumityöt väliin, enkä minäkään niihin heti aamulla ryhtynyt. Katsotaan miten huomenna käy. Kännykkä ilmoitti, että lumisade alkaa kohta..))
Eiköhän se kiinnostus La Promesaan ole jo hiipunut monella meistä, eikä uutta kiinnostuksen kohdetta ole löytynyt, minulle ainakaan. Kyllä ne kohta laittavat jonkin vanhan sarjan pyörimään. Ja sitä katsoessa onkin hyvä torkahtaa..))
deme
- Anonyymi
Tappelua vaan lisää - sehän on tämä nykymaailman trendi!
- Anonyymi
Periksi ei anneta pkle! Kukahan päämies niin sanoikaan, en muista.
- Anonyymi
Hurskis tässä terve!
Tämäkin lauantaipäivä avautuu meitin kulmilla pilvisenä. Huoleni isosta lumisateesta olivat turhia, ehkä 5 sm uutta.
Heitin sen lumentyöntimellä mäkee aamulla lehtiä hakiessa. Isompi lumityö on edessä. Onneksi lumi on vielä kevyttä. Pakkasta - 3
Auringon paistetta tässä kaivattais. Olen huomannut, että liikkeellä olevat ihmiset ovat aurinkoisella säällä iloisemman oloisia.
Koira olisi mukava olla talossa. Sen huoltamisessa on kuitenkin oma hommansa.
Kun tulee äkillinen lasarettihoito, sille pitäisi löytää hoitajansa.
Edellinen palveli pitkän iän. Haukun itse tarpeettomat ihmiset mäkeen - toki ohut virne suupielessä.
Liikutaan edes palstoilla.- Anonyymi
Sama havainto täällä:"ihmiset ovat aurinkoisella säällä iloisemman oloisia."
Olen ajatellutkin, että ihmiset ovat aurinkopaneleilla varustettuja. Kun aurinko paistaa, saavat lisää virtaa. Anonyymi kirjoitti:
Sama havainto täällä:"ihmiset ovat aurinkoisella säällä iloisemman oloisia."
Olen ajatellutkin, että ihmiset ovat aurinkopaneleilla varustettuja. Kun aurinko paistaa, saavat lisää virtaa.Sunnuntaiaamu ja hiljaista on, katselin herättyäni naapuritalojen ikkunoita, kaikki yhtäkään poikkeusta näkemättä pimeinä.,
Kello oli jo kahdeksan, kyllä ihmiset aamu unisia ovat, se on todettava,
Melko pyöreä kuu kuitenkin aamukahvi seuranani ja tuli mieleen saunakaverin epäily, kuun vaikutuksesta uniin, saattaa kuun nousulla olla vaikutusta nukkumiseen, nukuin pitkästä aikaa melko hyvin.
Pitänee seurata, jospa huonounisuus johtuukin kuun nousevana olo ja huoli poistuu.
Kaunis päivä valkenee, pakkasta 16 astetta, patterit hohkaa lämmintä, mikäs onkaan elellä.
Hurskainen jaksaa lukemista hakea ja lumitöitäkin tehdä, taitaa näihin aikoihin syntymäpäiväsikin olla, joten onnea eloosi.
Minäkin itse haukun ihmisiä, niin kovasti kuin kaveria eläinten muodossa olenkin miettinyt, on uskottava, että ilman hoitoa jäisivät, hyvä kun jaksan itseni hoitaa.
Naapuritalon katolla varikset ilmastointipiippujen päällä istuva, kai lämpöä sieltä etsivät.
Hauska on myös seurata, kun auringonlaskun aikaan parvina koivujen latvaan asettuvat, viimeiset säteet talteen ottavat.
Tästä tulikin mieleen nuo naakka ja muut haukkumanimiksi todetut.
Miten vaikea onkaan sanojaan valita, itse ajatellen ei mitään tarkoitusta sanalla, mutta sepä muuttuukin pitkiksi aikaa riidan syntymiseksi, loppua ei näy.
Vaikeaa on osata kirjoittaa niin, ettei joku aina jotain kielteistä löydä, sanotaan, että hyvä on jos mielikuvitus toimii, mutta liian lennokasta se tuntuu joillakin olevan.
Siihen lisäten loukkaamisen halua, paketti on valmis, mitkään selitykset ei auta.
Mietin, että auttaisiko jos kovasti Palomaa alkaisin moittia, tuskin, siitäkin saisin nuhteet.
Parasta on vaan antaa niiden anojen nenälle hyppiä, joilla siihen tarve on, turha on vastailla, se ei koskaan onnistu, puolustelu saa vaan lisää aihetta jatkaa.
Demeter ja Makriina, uskotellaan, että aikansa moittivatkin kyllästyy ja liittyvät meidän ajattelumalliin rauhasta ja rakkaudesta, olen ikuinen optimisti.
Eliitti sanakin taas vilahti, no mikäs siinä, joku niin ajattelee, itse kuitenkin asian tiedämme, tavan pulliaisia jo tässä iässä kaikki olemme, pitäisikö varmuudeksi perään laittaa, että minun päästäni tuo ajatus tuli, enhän toisten aatoksia voi tietää.
Aika hauskaakin on, kun voi näin kirjoitellen miettiä ja pohtia ihmisluonnetta, kohta jo psykiatriksi muuttuu.
Vakavasti ajatellen, eikö jo voitaisi jättää tämä tyhjänpäiväinen kinastelu, ollaan vaan omia pienesti ajattelevia ihmisiä jokainen, minua voitte moittia paljonkin, olen jo oman itseni tunnistanut rehelliseksi kansalaiseksi, sitä ei mikään muuta.
Olkoon päivä auringon voimalla iloa ja onnea pullollaan, jos aurinko ei paista, uskossa siihen, että joskus se paistaa kaikille.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Sunnuntaiaamu ja hiljaista on, katselin herättyäni naapuritalojen ikkunoita, kaikki yhtäkään poikkeusta näkemättä pimeinä.,
Kello oli jo kahdeksan, kyllä ihmiset aamu unisia ovat, se on todettava,
Melko pyöreä kuu kuitenkin aamukahvi seuranani ja tuli mieleen saunakaverin epäily, kuun vaikutuksesta uniin, saattaa kuun nousulla olla vaikutusta nukkumiseen, nukuin pitkästä aikaa melko hyvin.
Pitänee seurata, jospa huonounisuus johtuukin kuun nousevana olo ja huoli poistuu.
Kaunis päivä valkenee, pakkasta 16 astetta, patterit hohkaa lämmintä, mikäs onkaan elellä.
Hurskainen jaksaa lukemista hakea ja lumitöitäkin tehdä, taitaa näihin aikoihin syntymäpäiväsikin olla, joten onnea eloosi.
Minäkin itse haukun ihmisiä, niin kovasti kuin kaveria eläinten muodossa olenkin miettinyt, on uskottava, että ilman hoitoa jäisivät, hyvä kun jaksan itseni hoitaa.
Naapuritalon katolla varikset ilmastointipiippujen päällä istuva, kai lämpöä sieltä etsivät.
Hauska on myös seurata, kun auringonlaskun aikaan parvina koivujen latvaan asettuvat, viimeiset säteet talteen ottavat.
Tästä tulikin mieleen nuo naakka ja muut haukkumanimiksi todetut.
Miten vaikea onkaan sanojaan valita, itse ajatellen ei mitään tarkoitusta sanalla, mutta sepä muuttuukin pitkiksi aikaa riidan syntymiseksi, loppua ei näy.
Vaikeaa on osata kirjoittaa niin, ettei joku aina jotain kielteistä löydä, sanotaan, että hyvä on jos mielikuvitus toimii, mutta liian lennokasta se tuntuu joillakin olevan.
Siihen lisäten loukkaamisen halua, paketti on valmis, mitkään selitykset ei auta.
Mietin, että auttaisiko jos kovasti Palomaa alkaisin moittia, tuskin, siitäkin saisin nuhteet.
Parasta on vaan antaa niiden anojen nenälle hyppiä, joilla siihen tarve on, turha on vastailla, se ei koskaan onnistu, puolustelu saa vaan lisää aihetta jatkaa.
Demeter ja Makriina, uskotellaan, että aikansa moittivatkin kyllästyy ja liittyvät meidän ajattelumalliin rauhasta ja rakkaudesta, olen ikuinen optimisti.
Eliitti sanakin taas vilahti, no mikäs siinä, joku niin ajattelee, itse kuitenkin asian tiedämme, tavan pulliaisia jo tässä iässä kaikki olemme, pitäisikö varmuudeksi perään laittaa, että minun päästäni tuo ajatus tuli, enhän toisten aatoksia voi tietää.
Aika hauskaakin on, kun voi näin kirjoitellen miettiä ja pohtia ihmisluonnetta, kohta jo psykiatriksi muuttuu.
Vakavasti ajatellen, eikö jo voitaisi jättää tämä tyhjänpäiväinen kinastelu, ollaan vaan omia pienesti ajattelevia ihmisiä jokainen, minua voitte moittia paljonkin, olen jo oman itseni tunnistanut rehelliseksi kansalaiseksi, sitä ei mikään muuta.
Olkoon päivä auringon voimalla iloa ja onnea pullollaan, jos aurinko ei paista, uskossa siihen, että joskus se paistaa kaikille.Voivoi hilla kun olet noin sovitteleva ja ymmärtäväinen, siedät kaikkia ja kaikkea ja aina vaan jaksat toivoa sopua ja sitä että olisimme saman arvoisia tavan pulliaidia . Mutta kun joukossa on kaksi ERIlaisen, meitä tylsimyksiä värikkäämmän elämän eläneitä, mielestään luovia taiteilijoita jotka eivät täällä saa mielestään ansaitsemaansa arvostusta, niin eihän tämä koskaan toimi. Ei auta että oltaisiin kaikille tasapuolisesti kannustavia ja kiittäviä, vaan pitäisi nämä räväkät värikkäät luovat persoonat nostaa esikuviksi .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voivoi hilla kun olet noin sovitteleva ja ymmärtäväinen, siedät kaikkia ja kaikkea ja aina vaan jaksat toivoa sopua ja sitä että olisimme saman arvoisia tavan pulliaidia . Mutta kun joukossa on kaksi ERIlaisen, meitä tylsimyksiä värikkäämmän elämän eläneitä, mielestään luovia taiteilijoita jotka eivät täällä saa mielestään ansaitsemaansa arvostusta, niin eihän tämä koskaan toimi. Ei auta että oltaisiin kaikille tasapuolisesti kannustavia ja kiittäviä, vaan pitäisi nämä räväkät värikkäät luovat persoonat nostaa esikuviksi .
Juurinoin asia on. Kyllä ne eturivin eetlat täällä tulee aina rettelöimään, kun täytyy edes jossain sitä näkyvyyttä saada. Välillä tulee seliseliä ja lähdetään hetkeksi puskaan ovat paukkuen, vika on kuitenkin aina muissa kuin itsessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juurinoin asia on. Kyllä ne eturivin eetlat täällä tulee aina rettelöimään, kun täytyy edes jossain sitä näkyvyyttä saada. Välillä tulee seliseliä ja lähdetään hetkeksi puskaan ovat paukkuen, vika on kuitenkin aina muissa kuin itsessä.
onneksi ainakin vakituiset palstakävijät tietävät heidät. täällä ei pysty peittämään heidän tekstejään, mutta voi olla välittämättä. harmittaa tietysti että tahallaan sotkevat keskustelut. sehän mähtiin taas tässä ketjussa.
- Anonyymi
Heipä hei väki!
Kävin turhaan aamupimeellä postilootalla pikitien varrella. Muistin, ettei meitin kulmille sunnuntaisin ole kai vuoteen kannettu lehtiä.
Köllöteltyään aikansa siinä petissä meinasin lähtä lumikolan hakeen sisään, kylppärin kaakeleille sulamaan. Niin mie viimein tehin.
Edellisiin aamuihin tämä aamu näyttää valoisalta toistaiseksi.
Taustalla matkaradio soittaa vuoden 2018 ohjelman. Tarja Närhin aikanaan kokoama.
Laitan lumikolan kohta ulos jäähtymään pyyhittynä niin se huilaa hienosti muutaman asteen pakkassäällä.
Vanha alanmies sanoo ottavansa valkkariryypin mukana seuraavasta pullosta. Kraanavettähän se oikeast on.
Niin että hyvää sunnuntakii kaikille Hurskaisen seurakuntayhtymästä! Palkkasaamu alajuoksulla, taidankin lähteä ulos pienelle kävelylle, kunhan aurinko nousee.
Hyvää sunnuntaita.- Anonyymi
Heipä hei palstan väki!
Osuinkin nyt mukavasti tällaiseen suvantokohtaan, pärskeet ovat laantuneet antaa sanojen soljua kuin vuoripuro kirkkaana. Hah, viime päivinä on oma olo ollut sumuinen.
Toissapäivänä nukuin 5 h päikkärit heräten hiestä märkänä. Ilmeisesti vähän kuumetta sittenkin oli. Pientä nuhaa ja yskää vielä. Ihme kyllä La Promesan jälkeen nukuin vielä 6 h yöunet.
Eilinen meni Areenan Quen fucking everyting -sarjaa katsoen. Enpä ollut tiennyt että Tiina Lymi on noin hyvä myös käsikirjoittajana. Ohjaajan työnsä mäinkin Myrskyluodon Maijassa.
Ramoona, kyllä vain olen retkeilijä, vaeltaja, patikoija, samoaja :) Sain meistä lapsista varmaan tupla-annoksen vaeltaa/kulkuria äidinmaidossa. Vanhempani kihlautuivat aikoinaan Kolilla.
Mainitsit noita paikkoja, tuo Nuuksio oli vuosikymmeniä lempipaikkani. Olihan se pyöräilymatkan päässä. Lapin syksyisistä ruskavaelluksista on aikaa. Hyväkuntoisia ja halukkaita kanssakulkijoita alkaa olla harvassa. Kynnelle kykenevien pitää kyetä ylittämään muutakin kuin kynsivallit :)
Hil-la, eiköhän sanoilla mittelöinti ole tullut jäädäkseen. Samaa se tietämäni myös X:ssä (twitterissä). Siellä nämä "elon muskit" antaessaan ohjeita maapallon hallintaan nimittelevät "härskisti" muita kirjoittajia. Kai se nimittely kuuluu "somekulttuuriin". Arestiin ei joudu.
Aurinko paistaa ja aion pikkuhiljaa matkata nauttimaan talvisista maisemista. Ennusteiden mukaan katoaa pian nämä luontokuvat.
Kivat teille!
/ex-brinkkala- Anonyymi
Yöuneni ovat heitelleet tällä viikolla kummallisesti. Nyt joku viittasi täydenkuun vaikutukseen. Voisiko se olla? Olen ikäni kaiken ajatellut, ettei minun yöuneni kuun vaiheista riipu, mutta kun nyt valvon keskiyöllä tuntikausia, niin käännyn dramaattisesti uskomaan, että kuun valo minua ahdistaa. Se valaisi hienosti huoneet, uusilla leikatuilla silmilläni nautin valoista ja varjoista. Hieno kokemus. Maisema ikkunan takana oli puhdas ja valkoinen, jäniksen jäljet pihan poikki. Hurjia loikkia oli tehnyt.
Nyt aamun raukeus viipyilee mukavasti hartioilla, aamukahvia alkaa tehdä mieli. Aurinko helottaa siniseltä taivaalta ja koivujen rungot ihan häikäisevät.
Voin sanoa hyvillä mielin: Joka aamu on armo uus.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yöuneni ovat heitelleet tällä viikolla kummallisesti. Nyt joku viittasi täydenkuun vaikutukseen. Voisiko se olla? Olen ikäni kaiken ajatellut, ettei minun yöuneni kuun vaiheista riipu, mutta kun nyt valvon keskiyöllä tuntikausia, niin käännyn dramaattisesti uskomaan, että kuun valo minua ahdistaa. Se valaisi hienosti huoneet, uusilla leikatuilla silmilläni nautin valoista ja varjoista. Hieno kokemus. Maisema ikkunan takana oli puhdas ja valkoinen, jäniksen jäljet pihan poikki. Hurjia loikkia oli tehnyt.
Nyt aamun raukeus viipyilee mukavasti hartioilla, aamukahvia alkaa tehdä mieli. Aurinko helottaa siniseltä taivaalta ja koivujen rungot ihan häikäisevät.
Voin sanoa hyvillä mielin: Joka aamu on armo uus.
Mkr.Kuu on nyt , Kasvava kupera kuu,, Kuukalenterin mukaan täysikuu 0n vasta 14.1. ja siitä se taas alkaa pienentyä, kunnes seuraava täysikuu on 12.2.
Täällä pohjoisessa kuu näkyy koko vuorokauden. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuu on nyt , Kasvava kupera kuu,, Kuukalenterin mukaan täysikuu 0n vasta 14.1. ja siitä se taas alkaa pienentyä, kunnes seuraava täysikuu on 12.2.
Täällä pohjoisessa kuu näkyy koko vuorokauden.Nyt siis näkyy koko vrk.
Anonyymi kirjoitti:
Kuu on nyt , Kasvava kupera kuu,, Kuukalenterin mukaan täysikuu 0n vasta 14.1. ja siitä se taas alkaa pienentyä, kunnes seuraava täysikuu on 12.2.
Täällä pohjoisessa kuu näkyy koko vuorokauden.Lenkillä kävin äsken ja imettelin, kun kuu täytenä möllöttää.
Aurinko paistoi vastapuolelta se kai hämäsi, kai siitä joku reuna oli vielä vajaa.
14 astetta pakkasta, ei tuntunut yhtään kylmältä.
Kamala meteli alkoi ykskaks kuulua, 4 nuorta meni tien yli moottorikelkoilla, äänekkäästi kaasutellen.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Lenkillä kävin äsken ja imettelin, kun kuu täytenä möllöttää.
Aurinko paistoi vastapuolelta se kai hämäsi, kai siitä joku reuna oli vielä vajaa.
14 astetta pakkasta, ei tuntunut yhtään kylmältä.
Kamala meteli alkoi ykskaks kuulua, 4 nuorta meni tien yli moottorikelkoilla, äänekkäästi kaasutellen.Minun ikkunani alla pihalla naapurin kelkka pörrää, tulivat saaresta, kun aamulla töihin.
Lenkille tässä, mutta ei makkara.
Kova tuuli lisää tuota pakkasen purevuutta., ja aavalla tuulee aina. Anonyymi kirjoitti:
Minun ikkunani alla pihalla naapurin kelkka pörrää, tulivat saaresta, kun aamulla töihin.
Lenkille tässä, mutta ei makkara.
Kova tuuli lisää tuota pakkasen purevuutta., ja aavalla tuulee aina.Iloista maanantaiaamua ja uusi viikkokin taas alkamassa, nyt sitten on Nuutin päivä ja joulumuistot olisi talteen laitettava, joulukoristeiden sekaan.
Minulla jo kaikki jouluiset on talteen laitettu, odottamaan josko ensi joulu vielä eteen tulee.
Poikani soitteli eilen, ne tavanomaiset kysymykset esitti, no eipä mitään uuttaa ollut kerrottavana, ehkä vaivoja lisää tullut.
Kertoili omaa eloansa, Kajaaniin lähtö oli tänä aamuna, hyvin tuntui asiat sujuvan, kotona vaan viikonlopun, kävelleet toistakymmentä kilometriä koirien kanssa, hyvä homma, istuu niin paljon auton ratissa.
Tytär mökillään, iloitsi jäiden vahvistumisesta, pääsivät sinne mökkinsä maisemiin.
Nukuin melko hyvin, kallistun tuohon kuun taikaan, kai se uniinkin vaikuttaa.
Tuo kuu olikin hyvin näkösällä eilen, aamulla kahviseurana ja illalla tässä koneella istuessa, nyt sitten täysin näkymättömissä, sumuverhon takana.
Minulla nuo liikenteen melut aamusta iltaan, kaikilla ajajilla ei koneet parhaassa kunnossa ja toiset jopa ääntä lisäävät kaasua polkien, no kaikkeen tottuu.
Makriina olen kanssasi samaa mieltä, on ilo avata silmänsä hyvin nukutun yön jälkeen, on kuin kaikki asiat paremmilta näyttäisi.
Katsoin minäkin sitä Tiina Lymin kirjoittamaa sarjaa, en vaan oikein pysy mukana, niin kiihkeäksi käy tuo keinottelu toisten kustannuksella, tai enkö vaan ymmärrä sitä mahdolliseksi, no kaikkihan on mahdollista elokuvissa ja sarjoissa.
Miten ihmismieli keksiikään aina ja uudestaan jotakin rikastumisen konsteja.
Minua ärsyttää suomalaisten sarjojen ja elokuvien huono äänitys, musiikki kyllä kuuluu, onkohan pakko sitä niin kovaa soittaa.
Kai se noin on kuten sanot brinkkala, riitely on palstan pysyvä voima, jaksetaan vaan mukana kulkea.
Varmaan kola liukkaammin edessä kulkee, kun sen puhdistaa välillä.
Tuo musiikki oli varmaan mieleistä, mitä Närhi aikoinaan esiin toi, vai miten Hurskainen.
Ano 10,29, toivottavasti olen sitä mistä mainitsit, pyrkimys on elää rauhassa kiusaamatta ketään sivullista, silti omaa elämää ja tätä arkea esiin tuoden.
Varmaan ärsytykseen asti koetan ymmärtää näitäkin joilla on tarve purkaa omaa oloaan, kai niin on, että osa yksinäisyydestä kärsii ja näin löytää paikan purkaa tällä tapaa itseään.
Tottahan jokainen omalla tapaa kokee myös nämä, jotka ehkä tahallaan antaa aiheen sanomisiin, mutta heilläkin tarpeensa.
Vaikeaa on näin kirjoittaen tavoittaa oikeaa tapaa, että sen kaikki ymmärtäisi.
Eihän ilolla lueskele näitä morkkaavia viestejä, mutta ohittaen ja tasoitellen sekin onnistuu.
Nyt päivä on jo valennut, sisälläkin alkaa näkemään ilman valoja, noita puuhiani mietin, ehkä olisi hyvä sulattaa pakkanen ja tehdä inventaario niiden sisällöstä, paljon on vielä tavaraa sisällään.
Hyvää alkavaa viikkoa ja puolikuu jo tammikuusta tavoitettu.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Iloista maanantaiaamua ja uusi viikkokin taas alkamassa, nyt sitten on Nuutin päivä ja joulumuistot olisi talteen laitettava, joulukoristeiden sekaan.
Minulla jo kaikki jouluiset on talteen laitettu, odottamaan josko ensi joulu vielä eteen tulee.
Poikani soitteli eilen, ne tavanomaiset kysymykset esitti, no eipä mitään uuttaa ollut kerrottavana, ehkä vaivoja lisää tullut.
Kertoili omaa eloansa, Kajaaniin lähtö oli tänä aamuna, hyvin tuntui asiat sujuvan, kotona vaan viikonlopun, kävelleet toistakymmentä kilometriä koirien kanssa, hyvä homma, istuu niin paljon auton ratissa.
Tytär mökillään, iloitsi jäiden vahvistumisesta, pääsivät sinne mökkinsä maisemiin.
Nukuin melko hyvin, kallistun tuohon kuun taikaan, kai se uniinkin vaikuttaa.
Tuo kuu olikin hyvin näkösällä eilen, aamulla kahviseurana ja illalla tässä koneella istuessa, nyt sitten täysin näkymättömissä, sumuverhon takana.
Minulla nuo liikenteen melut aamusta iltaan, kaikilla ajajilla ei koneet parhaassa kunnossa ja toiset jopa ääntä lisäävät kaasua polkien, no kaikkeen tottuu.
Makriina olen kanssasi samaa mieltä, on ilo avata silmänsä hyvin nukutun yön jälkeen, on kuin kaikki asiat paremmilta näyttäisi.
Katsoin minäkin sitä Tiina Lymin kirjoittamaa sarjaa, en vaan oikein pysy mukana, niin kiihkeäksi käy tuo keinottelu toisten kustannuksella, tai enkö vaan ymmärrä sitä mahdolliseksi, no kaikkihan on mahdollista elokuvissa ja sarjoissa.
Miten ihmismieli keksiikään aina ja uudestaan jotakin rikastumisen konsteja.
Minua ärsyttää suomalaisten sarjojen ja elokuvien huono äänitys, musiikki kyllä kuuluu, onkohan pakko sitä niin kovaa soittaa.
Kai se noin on kuten sanot brinkkala, riitely on palstan pysyvä voima, jaksetaan vaan mukana kulkea.
Varmaan kola liukkaammin edessä kulkee, kun sen puhdistaa välillä.
Tuo musiikki oli varmaan mieleistä, mitä Närhi aikoinaan esiin toi, vai miten Hurskainen.
Ano 10,29, toivottavasti olen sitä mistä mainitsit, pyrkimys on elää rauhassa kiusaamatta ketään sivullista, silti omaa elämää ja tätä arkea esiin tuoden.
Varmaan ärsytykseen asti koetan ymmärtää näitäkin joilla on tarve purkaa omaa oloaan, kai niin on, että osa yksinäisyydestä kärsii ja näin löytää paikan purkaa tällä tapaa itseään.
Tottahan jokainen omalla tapaa kokee myös nämä, jotka ehkä tahallaan antaa aiheen sanomisiin, mutta heilläkin tarpeensa.
Vaikeaa on näin kirjoittaen tavoittaa oikeaa tapaa, että sen kaikki ymmärtäisi.
Eihän ilolla lueskele näitä morkkaavia viestejä, mutta ohittaen ja tasoitellen sekin onnistuu.
Nyt päivä on jo valennut, sisälläkin alkaa näkemään ilman valoja, noita puuhiani mietin, ehkä olisi hyvä sulattaa pakkanen ja tehdä inventaario niiden sisällöstä, paljon on vielä tavaraa sisällään.
Hyvää alkavaa viikkoa ja puolikuu jo tammikuusta tavoitettu.Täyteen ahdettu päivä edessä, ja siksi katsoin Areenasta Promesan jakson. Ihmettelen, ovatko unohtaneet jonkun jakson varastoon, kun edellisen jakson jälkeen on paljon uutta ilman selityksiä.
No unohdan kaiken varmaan huomiseen mennessä joka tapauksessa, se hyöty hajamielisyydestä on.
Nuutti kuulemma tänään. Sopii jo siirtyä arkeen, on tätä juhla- aikaa jo riittänytkin.
Sää on harmaa, tyyni, lieneekö pakkasta, en näe tästä mittaria.
Kuulin, että bussipysäkkini on taas käytössä. Pääsen ihmisten ilmoille!
Viikko alkaa hyvissä merkeissä.
Mkr. Anonyymi kirjoitti:
Täyteen ahdettu päivä edessä, ja siksi katsoin Areenasta Promesan jakson. Ihmettelen, ovatko unohtaneet jonkun jakson varastoon, kun edellisen jakson jälkeen on paljon uutta ilman selityksiä.
No unohdan kaiken varmaan huomiseen mennessä joka tapauksessa, se hyöty hajamielisyydestä on.
Nuutti kuulemma tänään. Sopii jo siirtyä arkeen, on tätä juhla- aikaa jo riittänytkin.
Sää on harmaa, tyyni, lieneekö pakkasta, en näe tästä mittaria.
Kuulin, että bussipysäkkini on taas käytössä. Pääsen ihmisten ilmoille!
Viikko alkaa hyvissä merkeissä.
Mkr.Katselin äsken tuon Promesan.
Siinä alussa oli teksti, että monta kuukautta myöhemmin.
Heipähei täältä naapurista! On "Nuutinpäivä" ja nyt viimeistäänkin siivotaan joulun jäljet pois! No, minulla ei ollut paljon siivottavaa ja joulun jäljet lähti heti uuden vuoden alettua.
Tämä joulu oli niitä ensimmäisiä, varmaan tyypillisiä vanhusten jouluja, kun ei enää jaksa stressata joulun takia. Joulun tarkoituskin tulee paremmin esille, kun muut touhut pelkistyvät minimiin. - Nykyajan tekniikasta on uskomatonta apua tunnelman luomisessa: Minulla ei enää ole takkaa, mutta tv:ssä on takkavideo, joka räiskyy ja ritisee kuin oikea takkatuli ja luo tunnelmaa, kun istahtaa nojatuoliin ja sulkee silmänsä. Taustalla soi hyvän ystävän tekemä tuore joulumusiikki-CD. Ainoastaan mielikuvitus asettaa rajat.
En ole palstalla käynyt herran aikoihin, mutta on kiva nähdä että Hil-la on vielä mukana, ehkä joukossa on muitakin vanhoja tuttuja, mutta kirjoittavat anonyyminä. Minä uskaltaudun kirjoittamaan nimimerkilläni ja annan vaan elonmerkkiä, että vielä vanhassa henki pihisee. Olen kiitollinen, että selviän vielä ilman apua kaikesta. Rutiinit samat kuin mitä ne on aina olleet. Lumenluonti on onneksi pois päiväjärjestyksestä.
Toivotan kaikille hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle, terveyttä ja hyvää mieltä!
Terveisin MdKArkiseen päivään huomenet, eipä mitään erikoisempaa ole tapahtunut, katselin eilen viisi jaksoa La Promedasta ja siinä päivä hupsahti iltaan.
Sulatin keittiön pakastimen aamupäivällä ja siinä jo oli urakkaa yllin kyllin, pudas on nyt pakastin kuin jääkaappikin.
Noin oli kuten Eliaana kerroit, monta kuukautta myöhemmin La Promesa tapahtumat kerrottiin, taitaa vähän eritahtiin päiväjaksojen suhteen mennä.
Paljastan sen verran, että hääkuva on jossain näytetty, joten kyllä ne pojat rintamalta kotiutuvat ja Jana pääsee markiisin puolisoksi.
Monta avioparia varmaan nähdään.
Mukava kuulla sinusta MdK ja sekin on kiva kuulla, että jaksat kaiken itse hoitaa, nuorempi olet kuin minä, minäkin itse vielä kaiken suhteen sinnittelen.
Muistan joskus kertomaasi, miten aamulla olit lumikinosten takana entisessä kodissasi, taisi olla omakotitalo.
Tuo mielikuvitus on hyvä seuralainen, kun aisoissa pysyy, olemme opin käyneet Kahvipirtin aikoihin, en muista riitaa kirjoittajien kanssa koskaan olleen, hauskaa pidettiin nimenomaan mielikuvien mukana eläessä.
Muistoissa osa on kestänyt, en vain saa mieleeni nuorukaista, joka kivasti mukana kulki, hänellä myös mielikuvitus hallinnassa ja monella muulla, Hintriikka yksi heistä, taitaa pohjoisessa elellä.
Niin monta mukavaa ihmistä muistot mieleen tuo, Venlastiina, Latevaan, meri-kukka Lokari, jonka luokse lautalla muistini mukaan matkan teimme.
Muori jopa oikeasti luonaan kävi rapakon takana.
No se oli sitä aikaa, nyt maailma pullistelee uusine tyyleineen, mielestäni ei lainkaan hyvään suuntaan mene.
Oikein mukavaa tätä vuotta, jaksamista kaiken elämän mullistusten keskellä.
Pistäydy Nojatuoliin, jos aikasi riittää ja muistoja entisistä mieleen tulee.;)
Onpa kiva, että pysäkkisi on entisillä paikoin ja pääset helpommalla asioillesi Mkr, minulta pienikin matka jo voimia kysyy, henki ei kulje, vähän päästä pitää pysähdellä, mutta kaikesta huolimatta elämä sujuu.
Poikani jo kehotti tilaamaan ostokseni kotiin, mutta siihen en vielä halua mennä, kai se joskus pakoksi muuttuu, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Olen löytänyt Mahjong -pelin ja aika siivillä lentää sen piirissä, pasianssia olen pelaillut myös, mutta on vähän kuin ristisanojen ratkomista tämä Mahjong.
Unohdin välillä pelin olemassa olon, mutta kiva että muistiin tuli, tätä luppoaikaa nyt kertyy, ei aivan lössiksi elämä mene.
En suuremmin yksinäisyydestä kärsi, mutta aina jotain nyhräämistä on löydettävä.
Nytpä rupean havaintokykyäni testaamaan sen pelin kanssa, kai siinä aivotkin teräväytyy;)
Pakkasta 4 astetta, ulkoilukin olisi aiheellista, mutta kun ei pakottavaa tarvetta ole, saamattomuuttani sen laistan.
Iloa päiväänne.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Arkiseen päivään huomenet, eipä mitään erikoisempaa ole tapahtunut, katselin eilen viisi jaksoa La Promedasta ja siinä päivä hupsahti iltaan.
Sulatin keittiön pakastimen aamupäivällä ja siinä jo oli urakkaa yllin kyllin, pudas on nyt pakastin kuin jääkaappikin.
Noin oli kuten Eliaana kerroit, monta kuukautta myöhemmin La Promesa tapahtumat kerrottiin, taitaa vähän eritahtiin päiväjaksojen suhteen mennä.
Paljastan sen verran, että hääkuva on jossain näytetty, joten kyllä ne pojat rintamalta kotiutuvat ja Jana pääsee markiisin puolisoksi.
Monta avioparia varmaan nähdään.
Mukava kuulla sinusta MdK ja sekin on kiva kuulla, että jaksat kaiken itse hoitaa, nuorempi olet kuin minä, minäkin itse vielä kaiken suhteen sinnittelen.
Muistan joskus kertomaasi, miten aamulla olit lumikinosten takana entisessä kodissasi, taisi olla omakotitalo.
Tuo mielikuvitus on hyvä seuralainen, kun aisoissa pysyy, olemme opin käyneet Kahvipirtin aikoihin, en muista riitaa kirjoittajien kanssa koskaan olleen, hauskaa pidettiin nimenomaan mielikuvien mukana eläessä.
Muistoissa osa on kestänyt, en vain saa mieleeni nuorukaista, joka kivasti mukana kulki, hänellä myös mielikuvitus hallinnassa ja monella muulla, Hintriikka yksi heistä, taitaa pohjoisessa elellä.
Niin monta mukavaa ihmistä muistot mieleen tuo, Venlastiina, Latevaan, meri-kukka Lokari, jonka luokse lautalla muistini mukaan matkan teimme.
Muori jopa oikeasti luonaan kävi rapakon takana.
No se oli sitä aikaa, nyt maailma pullistelee uusine tyyleineen, mielestäni ei lainkaan hyvään suuntaan mene.
Oikein mukavaa tätä vuotta, jaksamista kaiken elämän mullistusten keskellä.
Pistäydy Nojatuoliin, jos aikasi riittää ja muistoja entisistä mieleen tulee.;)
Onpa kiva, että pysäkkisi on entisillä paikoin ja pääset helpommalla asioillesi Mkr, minulta pienikin matka jo voimia kysyy, henki ei kulje, vähän päästä pitää pysähdellä, mutta kaikesta huolimatta elämä sujuu.
Poikani jo kehotti tilaamaan ostokseni kotiin, mutta siihen en vielä halua mennä, kai se joskus pakoksi muuttuu, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Olen löytänyt Mahjong -pelin ja aika siivillä lentää sen piirissä, pasianssia olen pelaillut myös, mutta on vähän kuin ristisanojen ratkomista tämä Mahjong.
Unohdin välillä pelin olemassa olon, mutta kiva että muistiin tuli, tätä luppoaikaa nyt kertyy, ei aivan lössiksi elämä mene.
En suuremmin yksinäisyydestä kärsi, mutta aina jotain nyhräämistä on löydettävä.
Nytpä rupean havaintokykyäni testaamaan sen pelin kanssa, kai siinä aivotkin teräväytyy;)
Pakkasta 4 astetta, ulkoilukin olisi aiheellista, mutta kun ei pakottavaa tarvetta ole, saamattomuuttani sen laistan.
Iloa päiväänne.Pihaa pannaan uuteen uskoon. Kaivuri millään takapihalla ja miehen korkuiset multakasat koristavat maisemaa. Etsitään putkirikkoa, joka on valuttanut vettä monta viikkoa. Oikeaa kohtaa ei vain löydy. Nyt pitää sitten tarkistaa minun pihani. Harmi, ettei satu olemaan tulppaanin sipuleita kaapissa. Nyt voisi pihan istutukset uusia kertaheitolla.
Elämästäni ei puutu ilonaiheita!
Mkr. Anonyymi kirjoitti:
Pihaa pannaan uuteen uskoon. Kaivuri millään takapihalla ja miehen korkuiset multakasat koristavat maisemaa. Etsitään putkirikkoa, joka on valuttanut vettä monta viikkoa. Oikeaa kohtaa ei vain löydy. Nyt pitää sitten tarkistaa minun pihani. Harmi, ettei satu olemaan tulppaanin sipuleita kaapissa. Nyt voisi pihan istutukset uusia kertaheitolla.
Elämästäni ei puutu ilonaiheita!
Mkr.Huomenta ja valoisa päivä alkamassa, nyt jo ilman valoja pystyn kirjoittamaan, päivä on siis huomattavasti jo pidentynyt.
Kuu piiloon menossa ja aurinko taivaalle kipuamassa, voisi kuvitella , että toisiltaan piiloutuvat.
Viisi astetta pakkasta ja jää teillä liukastuttaa kulkevia, hyvin on kyllä hiekotuksen hoidettu tässä keskellä kaupunkia, sivuteillä voi taiteilua olla liikkuminen.
Mieltä nostaa tuo valon lisääntyminen ja senkin havainnon tein herättyäni sängyssä loikoillen, että valotaidetta sain katsella, kun autojen valot leikkiään saivat huoneen seiniin, kaikesta sitä ilon aihetta on etsittävä.
Onko kirjoittajien arki tullut niin mitään sanomattomaksi, että ei löydy aihetta siitä kertoilla, harmi sinänsä, mutta onhan se todettava itsenikin, että ei mitään värikästä elämässä näy, on näistä pienen pienistä jotain aikaan saatava.
Tapahtumat vähenee ja kertomat lyhenee, mistä sitä vanha ihminen uutta keksisi, varsinkin, kun yksin elämiseen on tottunut.
Vaivat on kerrottu jo moneen kertaan, mutta silti ajattelen, että ehkä nämä pienet kodin kömmähtelyt ja muistelot jotain mielen liikettä aikaan saa.
Kaikilla meillä peruselämä on paljonkin eroava toisten elämästä, on omakotitalojen omistajia, koiria, kissoja, lintujen ruokintaa, joillakin vielä harrastuksissa käyntiä.
Lahjakkaita kirjoittajia joilta aina hyvin asiallisia puheenvuoroja saamme lukea ja kaikesta osamme saamme tietojenkin lisääntyessä.
Onhan hyväksyttävä sekin tosiasia, että kaikki loppuu aikanaan, kaiketi myös nojatuoli.
Noinkin iloisia asioita voi löytää vaikka pihan mylläyksestä, kuten mkr kertoi, hieman taisi olla käänteistä tuo ilon aihe, mutta pakon edessä tuotakin tapahtuu ja paikat on kuntoon saatava.
Viime päivinä on paljonkin puhuttu tuosta veden tärkeydestä, tuli mieleen oravat, jotka vettä rukoilevat vesipullon kanssa kulkevilta, vesi on ehdoton elämän suhteen.
No niin, minähän saan aihetta viestin pituuteen vaikka tyhjästä, mutta jäänpä odottamaan onko jollakin toisellakin asiaa, onnea päivän viettoon.
'- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja valoisa päivä alkamassa, nyt jo ilman valoja pystyn kirjoittamaan, päivä on siis huomattavasti jo pidentynyt.
Kuu piiloon menossa ja aurinko taivaalle kipuamassa, voisi kuvitella , että toisiltaan piiloutuvat.
Viisi astetta pakkasta ja jää teillä liukastuttaa kulkevia, hyvin on kyllä hiekotuksen hoidettu tässä keskellä kaupunkia, sivuteillä voi taiteilua olla liikkuminen.
Mieltä nostaa tuo valon lisääntyminen ja senkin havainnon tein herättyäni sängyssä loikoillen, että valotaidetta sain katsella, kun autojen valot leikkiään saivat huoneen seiniin, kaikesta sitä ilon aihetta on etsittävä.
Onko kirjoittajien arki tullut niin mitään sanomattomaksi, että ei löydy aihetta siitä kertoilla, harmi sinänsä, mutta onhan se todettava itsenikin, että ei mitään värikästä elämässä näy, on näistä pienen pienistä jotain aikaan saatava.
Tapahtumat vähenee ja kertomat lyhenee, mistä sitä vanha ihminen uutta keksisi, varsinkin, kun yksin elämiseen on tottunut.
Vaivat on kerrottu jo moneen kertaan, mutta silti ajattelen, että ehkä nämä pienet kodin kömmähtelyt ja muistelot jotain mielen liikettä aikaan saa.
Kaikilla meillä peruselämä on paljonkin eroava toisten elämästä, on omakotitalojen omistajia, koiria, kissoja, lintujen ruokintaa, joillakin vielä harrastuksissa käyntiä.
Lahjakkaita kirjoittajia joilta aina hyvin asiallisia puheenvuoroja saamme lukea ja kaikesta osamme saamme tietojenkin lisääntyessä.
Onhan hyväksyttävä sekin tosiasia, että kaikki loppuu aikanaan, kaiketi myös nojatuoli.
Noinkin iloisia asioita voi löytää vaikka pihan mylläyksestä, kuten mkr kertoi, hieman taisi olla käänteistä tuo ilon aihe, mutta pakon edessä tuotakin tapahtuu ja paikat on kuntoon saatava.
Viime päivinä on paljonkin puhuttu tuosta veden tärkeydestä, tuli mieleen oravat, jotka vettä rukoilevat vesipullon kanssa kulkevilta, vesi on ehdoton elämän suhteen.
No niin, minähän saan aihetta viestin pituuteen vaikka tyhjästä, mutta jäänpä odottamaan onko jollakin toisellakin asiaa, onnea päivän viettoon.
'Anot on niin perinpohjin haukuttu naakoiksi, ettei huvita tulla sinne pulun paskomaan nojatuoliin. Eipä ole nyt nämä eturivieetlatkaan nojatuolissa käyneet, kun ei ole halveksittavia nikittömiä paikalla. Mutta hillakin puolustaa eetloja, eipä tässä uskalla tulla edes puujakkaralle samaan tilaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anot on niin perinpohjin haukuttu naakoiksi, ettei huvita tulla sinne pulun paskomaan nojatuoliin. Eipä ole nyt nämä eturivieetlatkaan nojatuolissa käyneet, kun ei ole halveksittavia nikittömiä paikalla. Mutta hillakin puolustaa eetloja, eipä tässä uskalla tulla edes puujakkaralle samaan tilaan.
Hyvää keskiviikkoa palstalaisille. Suojailma, lumet sulavat.
Nojatuolissa on nyt tilaa, väki on ulkoilemassa.
Napsautapa muuten nettiin " naakka", niin mielesi kohenee.
Naakka on viisas varislintu. Artikkeli suhtautuu lintuun myönteisesti. Se esimerkiksi osaa laskea viiteen.
Luin muitakin artikkeleita, mm. kylpypyyhkeiden pesusta. Marssin oitis heittämään pyykkiin omat pyyhkeeni.
Valistus on aina tarpeellista missä iässä tahansa.
Mkr.
Mkr - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvää keskiviikkoa palstalaisille. Suojailma, lumet sulavat.
Nojatuolissa on nyt tilaa, väki on ulkoilemassa.
Napsautapa muuten nettiin " naakka", niin mielesi kohenee.
Naakka on viisas varislintu. Artikkeli suhtautuu lintuun myönteisesti. Se esimerkiksi osaa laskea viiteen.
Luin muitakin artikkeleita, mm. kylpypyyhkeiden pesusta. Marssin oitis heittämään pyykkiin omat pyyhkeeni.
Valistus on aina tarpeellista missä iässä tahansa.
Mkr.
MkrSinä mkr olet aina ollut näitten eetlojen puolella ja itsekkin anoja nimitellyt, keksit sen laahuksen.Nimitä nyt vaikka hillaa naakaksi, kun molemmat on niin viisaita.
- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta ja valoisa päivä alkamassa, nyt jo ilman valoja pystyn kirjoittamaan, päivä on siis huomattavasti jo pidentynyt.
Kuu piiloon menossa ja aurinko taivaalle kipuamassa, voisi kuvitella , että toisiltaan piiloutuvat.
Viisi astetta pakkasta ja jää teillä liukastuttaa kulkevia, hyvin on kyllä hiekotuksen hoidettu tässä keskellä kaupunkia, sivuteillä voi taiteilua olla liikkuminen.
Mieltä nostaa tuo valon lisääntyminen ja senkin havainnon tein herättyäni sängyssä loikoillen, että valotaidetta sain katsella, kun autojen valot leikkiään saivat huoneen seiniin, kaikesta sitä ilon aihetta on etsittävä.
Onko kirjoittajien arki tullut niin mitään sanomattomaksi, että ei löydy aihetta siitä kertoilla, harmi sinänsä, mutta onhan se todettava itsenikin, että ei mitään värikästä elämässä näy, on näistä pienen pienistä jotain aikaan saatava.
Tapahtumat vähenee ja kertomat lyhenee, mistä sitä vanha ihminen uutta keksisi, varsinkin, kun yksin elämiseen on tottunut.
Vaivat on kerrottu jo moneen kertaan, mutta silti ajattelen, että ehkä nämä pienet kodin kömmähtelyt ja muistelot jotain mielen liikettä aikaan saa.
Kaikilla meillä peruselämä on paljonkin eroava toisten elämästä, on omakotitalojen omistajia, koiria, kissoja, lintujen ruokintaa, joillakin vielä harrastuksissa käyntiä.
Lahjakkaita kirjoittajia joilta aina hyvin asiallisia puheenvuoroja saamme lukea ja kaikesta osamme saamme tietojenkin lisääntyessä.
Onhan hyväksyttävä sekin tosiasia, että kaikki loppuu aikanaan, kaiketi myös nojatuoli.
Noinkin iloisia asioita voi löytää vaikka pihan mylläyksestä, kuten mkr kertoi, hieman taisi olla käänteistä tuo ilon aihe, mutta pakon edessä tuotakin tapahtuu ja paikat on kuntoon saatava.
Viime päivinä on paljonkin puhuttu tuosta veden tärkeydestä, tuli mieleen oravat, jotka vettä rukoilevat vesipullon kanssa kulkevilta, vesi on ehdoton elämän suhteen.
No niin, minähän saan aihetta viestin pituuteen vaikka tyhjästä, mutta jäänpä odottamaan onko jollakin toisellakin asiaa, onnea päivän viettoon.
'Keskipäivää ! Hyvin tulkitset taas tätä vallitsevaa hiljaisuutta Nojatuolissa, Hil-la. Jos arki on (ulkoisesti) "sitä samaa", tuttujen kuvioiden toistoa, niin eipä siinä paljon mainittavaa ole, vai onko ?
Olet Hil-la useinkin muistuttanut mielikuvituksen voimasta, ja eikö se ole meillä aina käytössä, voimavarana, jos niin tahdomme ?
Tietysti siitäkään putkesta ei aina pelkkää hyvää irtoa, voi se joskus olla vain tappioiden ja menetysten kirjaamistakin. Riippuu kai paljon siitä, mikä on fiilis herätessä. Näin ainakin minulla. Sisäsyntyistä ?
Toinen verraton apulainen meillä on tietysti huumori. "Elämästäni ei ilon aiheita puutu",
totesi Makriina eilen sieltä multakasojen keskeltä ja sai ainakin minut naurahtamaan..))
Lapsille, jotka valittavat, ettei ole mitään tekemistä, opetetaan, että tylsyyttäkin täytyy oppia kestämään. Päteeköhän sama meihin ? Jos pätee niin olemme sittenkin onnellisemmassa asemassa omien valmiuksiemme vuoksi. Uskon, että suurin osa meistä pystyy kuitenkin vielä hallinnoimaan omaa elämäänsä pitkän elämänkokemuksen ansiosta, neuvokkuutta riittää ?
Näin tahdon ainakin itse uskoa. Jos/kun pystymme vielä olemaan mukana tässäkin kuviossa, kuka kirjoittaen, kuka lukien, niin ei tässä vielä ihan syrjäytyneitä olla, eihän ? ..))
Kyllä minullakin "värikkyyttä" on riittänyt. Viime yönä, hereillä ollessa, kuulin outoa kilahtelua, mistä, en osannut paikantaa. Palohälytin se ei ollut, eikä herätyskello.
Päätin jättää jäjittämisen aamuun ja käynnykässä olikin viesti, jossa pyydettiin ottamaan yhteyttä turvafirmaan, liittyi siihen yölliseen kilahteluun. Vähän pelästyin ja mietin, oliko murtomies ollut asialla, kulkenut nurkissa.
Kesti aika pitkään ennenkuin sain puhelinyhteyden turvafirmaan. Yhdeksältä firma oli vielä
suljettu ! Lopulta sain ihmisen langan päähän ja selityksen tuolle yölliselle herätykselle, mikä oli myös mennyt poikani puhelimeen (omani oli suljettu) ja herättänyt koko perheen. Kyseessä oli järjelmävika, savuhälytys oli aiheeton ! Kyllä minä niin mieleni pahoitin ja
asetin koko turvajärjestelmän kyseenalaiseksi. Tekniikka on aina haavoittuvaa ja tuntuu aika hurjalta, miten paljon olemme laskeneet sen varaan...
Tämä on tietysti jo todettu isommissakin kuvioissa näiden kaapelirikkojen vuoksi....
Toinen seikkailu oli sitten laskun maksamisessa. Yves Rocher, jonka asiakas olen ollut vuosikymmeniä oli lopettanut suomalaisen pankkitilinsä ja lasku pitäisi maksaa saksalaiselle pankkitilille. Puolen päivää sen kanssa tuhrasin, odottelin pankkiyhteyttä ja kun sen sain ja ohjeet laskun maksuun, siitä ei tullut mitään. Vieläkin asia on "vaiheessa". Aina näissä digiyhteyksissä sanelen "nauhalle" tiukkaa palautetta tuosta siirtymisestä sähköiseen asiointiin. Siitä on täälläkin puhuttu moneen kertaan eli en ole yksin harmieni kanssa.
Veikkaan, että yksi syy tähän yleiseen apatiaan, väsymiseen ja innottomuuteen on juuri tuossa, tekniikan ylikorostumisessa kaikessa elämänhallinnassa.
Toinen poikani osti juuri sähköauton ja kun katselin listaa sen ominaisuuksista tuli mieleen, että mihin sitä kuskia enää tarvitaan, tekniikka hoitaa kaiken.
Myös uudessa kännykässäni on niin paljon informaatiota että vaikka en juuri sitä tarvitse, se hyppää silmille, heti kun kännykän avaan: säätila, viestejä, raportteja (joita en tarvitse).
Eilen eksyin sivustolle, joka lykkäsi tajuntaani milloin kuvia presidentti Carterin hautajaisista milloin Putinia soittamassa, laulamassa ja tanssimassa ja Trumppia samoissa askareissa... Olihan siellä kyllä valopilkkuna meidän, Hil-lan ja minun, suosikki Stjepan Hauserkin..)) Häntä kuunnellessa harmit unohtuvat...
Ähky tuosta kaikesta pakkosyötöstä ainakin minulle tulee ja kai se tarjonta on valikoitavaksi tarkoitettu - vai onko kyseessä sittenkin vain markkinoiden juoni: pitää meidät kuuliaisina kuluttajina tarjoamalla meille "kiven", kun halusimme leipää...
No. Salaliittoteoriat ovat nyt "muotia", niihinkin tietysti käytetään mielikuvitusta ja rajanveto faktan ja fiktion välillä tuntuu käyvän yhä vaikeammaksi.
Täälläkin mainitut sarjat La Promesa ja sitten tämä uusin, Tiina Lymin ohjaus, Queen jotakin
ovat nyt olleet huomion kohteena. La Promesan vankkumaton seuraaja olen ja täytyyhän siinä jotakin erityistä olla kun se pyörii yhä ja sitä katsotaan.
Tämä Queen taas on kyllä mielestäni kehunsa ansainnut. Näyttelijäntyö on vertaansa vailla ja ohjauksessa on napakka ote, Intensiteetti pitää sarjan läpi (6 osaa ?)
Tietysti henkilöhahmoissa voi olla epäuskottavuutta ja kyllä tuo kirosanojen vuolas viljely tuntuu hiukan tarpeettomaltakin välillä. Pitäisi tietysti tuntea hiukan kiinteistöbisnestä, että voisi arvioida oliko kyseessä ajankuva vai kärjistys...
Niin, että kyllä meille tuota viihdyttävää tarjontaa riittää. Ota tai jätä.
Viisi astetta pakkasta täälläkin. Piikkikengät jalkan ja baanalle - ajattelen.
Mahdollsimman mukavaa keskiviikkopäivää kaikille!
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anot on niin perinpohjin haukuttu naakoiksi, ettei huvita tulla sinne pulun paskomaan nojatuoliin. Eipä ole nyt nämä eturivieetlatkaan nojatuolissa käyneet, kun ei ole halveksittavia nikittömiä paikalla. Mutta hillakin puolustaa eetloja, eipä tässä uskalla tulla edes puujakkaralle samaan tilaan.
Sinä voitkin ihan hyvin pysyä pois nojatuolista. Kirjoituksesi on pelkkää riidan haastamista ja virnuilua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä mkr olet aina ollut näitten eetlojen puolella ja itsekkin anoja nimitellyt, keksit sen laahuksen.Nimitä nyt vaikka hillaa naakaksi, kun molemmat on niin viisaita.
Tottakai olen tasapuolisesti kaikkien puolella, vaikka en kiellä ettenkö olisi eri mieltäkin välillä.
Puolesi olet sinäkin valinnut.
Eipä sellaisesta " osallistujasta" olisi paljonkaan iloa, jos olisi aina samaamieltä kuin edellinen kirjoittaja.
Kiivaina päälle käymisten aikana vertasin maalitettavan jäljessäkulkijoita laahuksiksi, joita maalitettava vetää perässään, ja se oli niin hyvä vertauskuva, että vieläkin se heitä innostaa.Itse sitä mieluusti käyttävät.
En suinkaan ole unohtanut sitä Nojatuolin ketjua, joka kasvoi yli 700 heiton pituiseksi heidän ansiostaan.
Muistot jäävät joskus hajamielisenkin aivoon.
Mkr. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä voitkin ihan hyvin pysyä pois nojatuolista. Kirjoituksesi on pelkkää riidan haastamista ja virnuilua.
Haastoiko Demeter tuossa riitaa? Oletpa herkkä huomaamaan epäkohdat! Minä vaan luen. Kirjain kirjaimelta.
Lukijoissakin on eroja. Varsinkin rivien välistä lukevien. Se on taitolaji.
Vuosien varrella ollaan samoissa ketjuissa kirjoiteltu. Harvemmin on riitaa haastettu. Kuten ei Hillankaan kanssa.
Mkr - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Haastoiko Demeter tuossa riitaa? Oletpa herkkä huomaamaan epäkohdat! Minä vaan luen. Kirjain kirjaimelta.
Lukijoissakin on eroja. Varsinkin rivien välistä lukevien. Se on taitolaji.
Vuosien varrella ollaan samoissa ketjuissa kirjoiteltu. Harvemmin on riitaa haastettu. Kuten ei Hillankaan kanssa.
MkrEi se ollut Demelle tarkoitettu! Opettele katsomaan mihin on viestit kohdennettu! Pitääkö sinun mkr ylipäätään joka asiaan puuttua?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Haastoiko Demeter tuossa riitaa? Oletpa herkkä huomaamaan epäkohdat! Minä vaan luen. Kirjain kirjaimelta.
Lukijoissakin on eroja. Varsinkin rivien välistä lukevien. Se on taitolaji.
Vuosien varrella ollaan samoissa ketjuissa kirjoiteltu. Harvemmin on riitaa haastettu. Kuten ei Hillankaan kanssa.
MkrMitä sekoilet? Ei tainnut kaihileikkauksesta olla apua kun et näe edes kelle viestit on osoitettu,
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anot on niin perinpohjin haukuttu naakoiksi, ettei huvita tulla sinne pulun paskomaan nojatuoliin. Eipä ole nyt nämä eturivieetlatkaan nojatuolissa käyneet, kun ei ole halveksittavia nikittömiä paikalla. Mutta hillakin puolustaa eetloja, eipä tässä uskalla tulla edes puujakkaralle samaan tilaan.
Älähän nyt Ano, 10.38. Eikös jossakin jo todettu tuo naakkojen älykkyys ? Jos "liikkuvat parvissa toistensa näköisinä" niin onko siinäkään moitittavaa ?
Tietysti vähän arvelluttavaa on, jos rinnastetaan olmeihin tai nähdään laahuksina, eikä lueta eliittiin tai eturiviläisiin, totuuskomissiosta puhumattakaan..))
Eli moni-ilmeinen on tämä meidän joukkomme ja kaikki me "arvon ansaitsemme". Mutta sehän nyt ei missään muuallakaan tipahda kuin manulle illanen, ja jos sitä lähtee kovasanaisesti vaatimaan niin ei taida silloinkaan onnistua. Tulee vain leimatuksi riidanhaastajaksi..))
Anot ovat paremmin turvassa kuin suojaamattomat rekatut, mutta ongelma on se,
että heidät on helppo niputtaa yhteen ja ladella syytöksiä tasapuolisesti kaikille anoille, vaikka vain yksi heistä olisi sanonut pahasti. Siksi kai tuo nimittely saa kaikki Anot kavahtamaan, puolustuskannalle.
Itse näen, kuten moni muukin, ettei tuo nimittely kohdistu yhteenkään Anoon erityisesti vaan kyse on ennen muuta ilmiöstä, tavasta olla mukana keskustelussa, rinnastaa sen kulkua johonkin tunnettuun ilmiöön - vaikka siihen naakkaparveen, jolla on yhteinen tavoite, ehkä se yhteisen "vihollisen" rökittäminen, ruotuunlaittoyritys, tai jonkin ylimielisen asenteen havainnointi.
Tämä on tietysti ratkaisematon ristiriita täällä - kuten kaikkialla muuallakin. Joku viisas (Sartre), on jopa nähnyt, että ristiriita, eriseuraisuus, on elämän perusluonne - emme me siitä pääse. Ja Makriinahan juuri pohtikin, olisiko meillä edes mukavaa, jos olisimme yhtä mieltä kaikesta ?
Hillakin on mielestäni luopunut tuosta tavoitteesta, että Nojatuolissa olisi (vain) sopuisaa kirjoittelua, vai olenko tulkinnut väärin ? Ellei sitä taas olisi ollenkaan, niin tykättäiskö siitäkään ?
Näitä miettien,
demeter1 Hil-la kirjoitti:
Arkiseen päivään huomenet, eipä mitään erikoisempaa ole tapahtunut, katselin eilen viisi jaksoa La Promedasta ja siinä päivä hupsahti iltaan.
Sulatin keittiön pakastimen aamupäivällä ja siinä jo oli urakkaa yllin kyllin, pudas on nyt pakastin kuin jääkaappikin.
Noin oli kuten Eliaana kerroit, monta kuukautta myöhemmin La Promesa tapahtumat kerrottiin, taitaa vähän eritahtiin päiväjaksojen suhteen mennä.
Paljastan sen verran, että hääkuva on jossain näytetty, joten kyllä ne pojat rintamalta kotiutuvat ja Jana pääsee markiisin puolisoksi.
Monta avioparia varmaan nähdään.
Mukava kuulla sinusta MdK ja sekin on kiva kuulla, että jaksat kaiken itse hoitaa, nuorempi olet kuin minä, minäkin itse vielä kaiken suhteen sinnittelen.
Muistan joskus kertomaasi, miten aamulla olit lumikinosten takana entisessä kodissasi, taisi olla omakotitalo.
Tuo mielikuvitus on hyvä seuralainen, kun aisoissa pysyy, olemme opin käyneet Kahvipirtin aikoihin, en muista riitaa kirjoittajien kanssa koskaan olleen, hauskaa pidettiin nimenomaan mielikuvien mukana eläessä.
Muistoissa osa on kestänyt, en vain saa mieleeni nuorukaista, joka kivasti mukana kulki, hänellä myös mielikuvitus hallinnassa ja monella muulla, Hintriikka yksi heistä, taitaa pohjoisessa elellä.
Niin monta mukavaa ihmistä muistot mieleen tuo, Venlastiina, Latevaan, meri-kukka Lokari, jonka luokse lautalla muistini mukaan matkan teimme.
Muori jopa oikeasti luonaan kävi rapakon takana.
No se oli sitä aikaa, nyt maailma pullistelee uusine tyyleineen, mielestäni ei lainkaan hyvään suuntaan mene.
Oikein mukavaa tätä vuotta, jaksamista kaiken elämän mullistusten keskellä.
Pistäydy Nojatuoliin, jos aikasi riittää ja muistoja entisistä mieleen tulee.;)
Onpa kiva, että pysäkkisi on entisillä paikoin ja pääset helpommalla asioillesi Mkr, minulta pienikin matka jo voimia kysyy, henki ei kulje, vähän päästä pitää pysähdellä, mutta kaikesta huolimatta elämä sujuu.
Poikani jo kehotti tilaamaan ostokseni kotiin, mutta siihen en vielä halua mennä, kai se joskus pakoksi muuttuu, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Olen löytänyt Mahjong -pelin ja aika siivillä lentää sen piirissä, pasianssia olen pelaillut myös, mutta on vähän kuin ristisanojen ratkomista tämä Mahjong.
Unohdin välillä pelin olemassa olon, mutta kiva että muistiin tuli, tätä luppoaikaa nyt kertyy, ei aivan lössiksi elämä mene.
En suuremmin yksinäisyydestä kärsi, mutta aina jotain nyhräämistä on löydettävä.
Nytpä rupean havaintokykyäni testaamaan sen pelin kanssa, kai siinä aivotkin teräväytyy;)
Pakkasta 4 astetta, ulkoilukin olisi aiheellista, mutta kun ei pakottavaa tarvetta ole, saamattomuuttani sen laistan.
Iloa päiväänne.Kiitos Hil-la, kun sait muistamaan S24 alkuajat! Muistikuvat ovat niin vahvat ja positiiviset 2000 alkuvuosilta, että oli "pakko" yrittää löytää jotakin S24 arkistoista. Ja löysinhän minä.
Kirjoittelin ensin Ellin poksi-ketjuun, jonka aloittaja oli nim. Mopomies. Kirjoittelimme savonmurteella. - Ketju eteni 40 plus-60 plus-palstoille, jutut meheviä ja elivät omaa elämäänsä. Kun Mopomies taisi avioitua ja hänellä oli "muuta puuhoo", niin ellinpoksilaiset lähtivät merille seikkailemaan. Kohteena tietysti Naurusuaret.
Mainitsit Hil-la erään nuoren miehen joka vahingossa osui porukkaamme, hänen "taileiljanimensä" oli Titanium Man, joka oli varmaankin aito kaupunkilaispoika, kun ei tietänyt mitä Tummeli oli! Rannalle jäi purjehtijoita hurraamaan, mm. Maalaismies, joka itse asiassa on hyvin tunnettu kulttuurihenkilö. - Ellin poksiin kirjoitteli myös rakastettu señora lyyli, joka teki suurmenestyksen persoonallisilla ja värikkäillä kertomuksillaan elämänsä varrelta.
Unohduin aamulla tietokoneen ääreen lukemaan juttujamme ja nauroin niin paljon, että kyyneleet valuivat silmistä. Oi niitä aikoja! Ainoa häirikkö oli Hajupoika, jolla oli parikymmentä muutakin nimimerkkiä. Hajupoika oli purjehduksella veneessämme, mutta ruumassa. Päiväntasaajalla kieritimme hänet tervassa ja höyhenissä ja vedimme kölin alta, niinkuin kuuluu.
Lonkkani leikattiin KAKS.ssa tänä aamuna kello 8.30, äkkilähtö peruutuspaikalle. Voin hyvin, leikkaus oli mielenkiintoinen, se tehtiin puudutuksessa, joten sain seurata leikkauksen kulkua. Huomenna alkaa kuntoutus, odotan kevättä onnellisena.
- Anonyymi
EVVK.
- Anonyymi
Tehtiinkö leikkaus tähystyksenä vai saitko tekonivelen?
Vai tekevät tuollaisiakin leikkauksia nykyään puudutuksessa.
Hyvä, että pääsit nyt.
Tsemppiä kuntoutukseen.Anonyymi kirjoitti:
Tehtiinkö leikkaus tähystyksenä vai saitko tekonivelen?
Tekonivelen asensivat. Siinä hommaa kuunnellessani, ajattelin, että kuin auton remppaa olisivat tehneet vasaran nakutusta ja porakoneen surinaa.
Kun minut tuotiin tänne osastolle, huoneessa oli vanha nainen, katunut ja lonkka oli mennyt leikkauskuntoon. Ei ymmärtänyt miksi ja missä oli.
Lähti juuri leikkaukseen, vilkutin ja toivotin onnea. Hän hymyili.- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Tekonivelen asensivat. Siinä hommaa kuunnellessani, ajattelin, että kuin auton remppaa olisivat tehneet vasaran nakutusta ja porakoneen surinaa.
Kun minut tuotiin tänne osastolle, huoneessa oli vanha nainen, katunut ja lonkka oli mennyt leikkauskuntoon. Ei ymmärtänyt miksi ja missä oli.
Lähti juuri leikkaukseen, vilkutin ja toivotin onnea. Hän hymyili.En ollut kuullut, että noin iso leikkaus tehdään puudutuksessa. Hyvä niin, sillä nukutus on aina riski. Joskus nähnyt demonstraation telkkarissa. Lonkkamalja (?), on kuin jäätelökauha mihin laitetaan pingispallo.
Pikaista paranemista! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ollut kuullut, että noin iso leikkaus tehdään puudutuksessa. Hyvä niin, sillä nukutus on aina riski. Joskus nähnyt demonstraation telkkarissa. Lonkkamalja (?), on kuin jäätelökauha mihin laitetaan pingispallo.
Pikaista paranemista!Selkäydinpuudutuksessa minunkin operaationi tehtiin. Tajuinen olin ja kuuntelin kirurgin selostusta toimenpiteestä, hänellä oli mukana opiskelija.
Oli luvattu, että "kivut jäävät leikkauspöydälle". MInulla ne kyllä alkoivat silloin. Neljä viikkoa Tramalin, Panacodin ja napapiikkien kanssa ilman apuja, aivosumu päällä lääkkeistä, opiodejahan ne olivat.
Lopputulos oli kyllä niin hyvä, ettei parempaa voi toivoa: ei kipua, ei arkuutta (tuon neljän viikon jälkeen). Minkäänlaista kuntoutusta en saanut, enkä osannut sitä odottaakaan. Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen lääkäri soitti ja kysyi, miten pitkään käytin kyynärsauvaa..))
demeter1 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Selkäydinpuudutuksessa minunkin operaationi tehtiin. Tajuinen olin ja kuuntelin kirurgin selostusta toimenpiteestä, hänellä oli mukana opiskelija.
Oli luvattu, että "kivut jäävät leikkauspöydälle". MInulla ne kyllä alkoivat silloin. Neljä viikkoa Tramalin, Panacodin ja napapiikkien kanssa ilman apuja, aivosumu päällä lääkkeistä, opiodejahan ne olivat.
Lopputulos oli kyllä niin hyvä, ettei parempaa voi toivoa: ei kipua, ei arkuutta (tuon neljän viikon jälkeen). Minkäänlaista kuntoutusta en saanut, enkä osannut sitä odottaakaan. Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen lääkäri soitti ja kysyi, miten pitkään käytin kyynärsauvaa..))
demeter1Ei siihen leikkaukseen sairaalassa kuulu muutakuntoutusta kuin että fysioterapeutti varmistaa ettäsauvoilla pystyy konkkaamaan ja pääsee kotiin. Se lääkitys onkin kamala mutta tarpeen, leikkauskivut on helvetilliset. Polvi vielä pahempi. Yleensä passitetaan kotiin 1 tai 2 yön jälkeen.
Anonyymi kirjoitti:
Ei siihen leikkaukseen sairaalassa kuulu muutakuntoutusta kuin että fysioterapeutti varmistaa ettäsauvoilla pystyy konkkaamaan ja pääsee kotiin. Se lääkitys onkin kamala mutta tarpeen, leikkauskivut on helvetilliset. Polvi vielä pahempi. Yleensä passitetaan kotiin 1 tai 2 yön jälkeen.
Näin olen kuullut, Ano 18.33, että polvi on pahempi, myös lopputuloksen osalta. Pari yötä minäkin vietin sairaalassa ja heti lähdin kotiin kun se oli mahdollista siitä neljän hengen sekahuoneesta, missä mies huudatti telkkaria mielensä mukaan eikä kunnon ruokaakaan saanut..))
- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Vai tekevät tuollaisiakin leikkauksia nykyään puudutuksessa.
Hyvä, että pääsit nyt.
Tsemppiä kuntoutukseen.Huoh. Minulta olisi mennyt taju pelkästä tiedosta, ettei nukutusta anneta!!
Voimme kuitenkin aina jättäytyä turvallisin mielin hoitohenkilökunnan käsiin.
Tsemppiä.
Mkr. Hienoa, että se on nyt ohi.
Pikaista paranemista vaan ja kohta olet taas liikkeellä , kevät tulee ja lumi sulaa.
Äidillle asennettiin tekonovel ensin toiseen lonkkaan ja sitten ehkä viidentoista vuoden jälkeen toiseen, hyvin käveli vielä 93-vuotiaana, vaikka ei enää oikein muistanut minne oli menossa.
Minulla on alkava artoosi vasemmassa lonkassa, kuvattu on, mutta leikkaus ei vielä ajankohtainen. Teen niveljumppaa joka aamu 20 min. ja kipu ei ole jatkuvaa.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Selkäydinpuudutuksessa minunkin operaationi tehtiin. Tajuinen olin ja kuuntelin kirurgin selostusta toimenpiteestä, hänellä oli mukana opiskelija.
Oli luvattu, että "kivut jäävät leikkauspöydälle". MInulla ne kyllä alkoivat silloin. Neljä viikkoa Tramalin, Panacodin ja napapiikkien kanssa ilman apuja, aivosumu päällä lääkkeistä, opiodejahan ne olivat.
Lopputulos oli kyllä niin hyvä, ettei parempaa voi toivoa: ei kipua, ei arkuutta (tuon neljän viikon jälkeen). Minkäänlaista kuntoutusta en saanut, enkä osannut sitä odottaakaan. Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen lääkäri soitti ja kysyi, miten pitkään käytin kyynärsauvaa..))
demeter1Napapiikki ? Tuo kuulostaa pahalta.
Pumpulipuikkoakun hyvin hellästi puhdisramiseen käyttänyt. Anonyymi kirjoitti:
Selkäydinpuudutuksessa minunkin operaationi tehtiin. Tajuinen olin ja kuuntelin kirurgin selostusta toimenpiteestä, hänellä oli mukana opiskelija.
Oli luvattu, että "kivut jäävät leikkauspöydälle". MInulla ne kyllä alkoivat silloin. Neljä viikkoa Tramalin, Panacodin ja napapiikkien kanssa ilman apuja, aivosumu päällä lääkkeistä, opiodejahan ne olivat.
Lopputulos oli kyllä niin hyvä, ettei parempaa voi toivoa: ei kipua, ei arkuutta (tuon neljän viikon jälkeen). Minkäänlaista kuntoutusta en saanut, enkä osannut sitä odottaakaan. Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen lääkäri soitti ja kysyi, miten pitkään käytin kyynärsauvaa..))
demeter1Demeter@
Sain juimiviä kivuja nyt pikku päikkärin jälkeen kipulääkityksen lieventyessä, mutta minulle ne olivat tuttuja ennestään, e
kävelyrasituksen jälkeen.
Uskon vakaasti, että saan avun, pitää olla vain varovainen, toimia kuten neuvotaan.
Sovin sairaanhoitajan kanssa, että hän tulee käyttämään minua iltapesulla. Yksin en vielä kävele, mutta söin jo istualtaan.
Sain tuohon apupöydälle pillereitä yötä vasten.
Ja kupin kahvia ;)).eka kuppi tällepäivälle.Anonyymi kirjoitti:
Napapiikki ? Tuo kuulostaa pahalta.
Pumpulipuikkoakun hyvin hellästi puhdisramiseen käyttänyt.Napapiikki oli tosiaan epämiellyttävä, itse se piti pistää, vatsapoimusta kiinni pitäen.
Minulle se annettiin "varmuuden vuoksi", laskimotukoksen estoon.Anonyymi kirjoitti:
Ei siihen leikkaukseen sairaalassa kuulu muutakuntoutusta kuin että fysioterapeutti varmistaa ettäsauvoilla pystyy konkkaamaan ja pääsee kotiin. Se lääkitys onkin kamala mutta tarpeen, leikkauskivut on helvetilliset. Polvi vielä pahempi. Yleensä passitetaan kotiin 1 tai 2 yön jälkeen.
Sain jo aijemmin kuntoutusohjelmamonisteen.
Sain sauvat miniältäni, ne odottavat opastusta.- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Sain jo aijemmin kuntoutusohjelmamonisteen.
Sain sauvat miniältäni, ne odottavat opastusta.Eikö Kajaanin sotessa anneta apuvälineitä lainaksi? Täällä saa hakea kyynärsauvat, vessanpytyn korotuksen , noukkimispihdit ja sukkien laittoon pohdit, jopa sängyn jalkojen korotuksset jo ennen leikkausta.
korpikirjailija kirjoitti:
Demeter@
Sain juimiviä kivuja nyt pikku päikkärin jälkeen kipulääkityksen lieventyessä, mutta minulle ne olivat tuttuja ennestään, e
kävelyrasituksen jälkeen.
Uskon vakaasti, että saan avun, pitää olla vain varovainen, toimia kuten neuvotaan.
Sovin sairaanhoitajan kanssa, että hän tulee käyttämään minua iltapesulla. Yksin en vielä kävele, mutta söin jo istualtaan.
Sain tuohon apupöydälle pillereitä yötä vasten.
Ja kupin kahvia ;)).eka kuppi tällepäivälle.Kyllä jatko varmasti hyvin menee, korppis ja jos on Buranaankin tottunut, niin voihan olla, että kestää noita tujumpiakin "nappeja" paremmin...Apuvälineitäkin on tarjolla, täällä ainakin. Minullakin oli pesutuoli, sukanvetolaite ja tartuntapihdit.
Sängynjalkoihin saa korotuspalat ja Wc-istuimeen korotuksen - varmasti tiedätkin nämä...
Itse en juuri käyttänyt rollaattoria, liikuin sauvojen kanssa....Anonyymi kirjoitti:
Eikö Kajaanin sotessa anneta apuvälineitä lainaksi? Täällä saa hakea kyynärsauvat, vessanpytyn korotuksen , noukkimispihdit ja sukkien laittoon pohdit, jopa sängyn jalkojen korotuksset jo ennen leikkausta.
Heh, Ano, 20.13, samalla asialla, samaan aikaan..))
demeter1 kirjoitti:
Napapiikki oli tosiaan epämiellyttävä, itse se piti pistää, vatsapoimusta kiinni pitäen.
Minulle se annettiin "varmuuden vuoksi", laskimotukoksen estoon.Hoitaja toi juuri napapiikin. Totuin käyttämään sitä kun mieheni palasi Hollannista lonkkaleikkauksesta. No, toiselle se oli helppo pistää, mutta tämä eka kokeilu itseen meni hiukka pieleen ; )
- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Napapiikki oli tosiaan epämiellyttävä, itse se piti pistää, vatsapoimusta kiinni pitäen.
Minulle se annettiin "varmuuden vuoksi", laskimotukoksen estoon.Huh huh, olen piikkikammoinen. Hoitajan kerran sössittyä verikokeen.
Sen jälkeen suonet alkoivat pakenemaan.
Ehkä tuon lihaspoimuun tökkäämisen pakon edessä oppisi. demeter1 kirjoitti:
Kyllä jatko varmasti hyvin menee, korppis ja jos on Buranaankin tottunut, niin voihan olla, että kestää noita tujumpiakin "nappeja" paremmin...Apuvälineitäkin on tarjolla, täällä ainakin. Minullakin oli pesutuoli, sukanvetolaite ja tartuntapihdit.
Sängynjalkoihin saa korotuspalat ja Wc-istuimeen korotuksen - varmasti tiedätkin nämä...
Itse en juuri käyttänyt rollaattoria, liikuin sauvojen kanssa....Joo, minulla on nuo kaikki apuvälineet kotona.
Kävelin äskeen hoitajan kanssa apukävelytelineellä iltapesulle.
Eli eka kävely kokeiltu, ei ihan helppoa.Anonyymi kirjoitti:
Eikö Kajaanin sotessa anneta apuvälineitä lainaksi? Täällä saa hakea kyynärsauvat, vessanpytyn korotuksen , noukkimispihdit ja sukkien laittoon pohdit, jopa sängyn jalkojen korotuksset jo ennen leikkausta.
Minulla on nuita lainattavia, edelliseltä sairaalateissulta. Wc- pönttöjen istuimet uusimme joku vuosi sitten korkeimmiksi.
Kyynärsauvat sain kuten kirjoitin miniältäni
Ostin syksyllä korkean jenkkisängyn, tosi tarpeellinen jo ennen leikkausta.- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Sain jo aijemmin kuntoutusohjelmamonisteen.
Sain sauvat miniältäni, ne odottavat opastusta.Hyvää jatkoa toivotan täältä Savosta!
Nyt vaan ahkerasti kuntoutusohjelmaa toteuttamaan.
Kipulääkkeitä kannattaa ottaa, jos kipuja on. Se nopeuttaa parantumista.
kylmätotuus - Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Näin olen kuullut, Ano 18.33, että polvi on pahempi, myös lopputuloksen osalta. Pari yötä minäkin vietin sairaalassa ja heti lähdin kotiin kun se oli mahdollista siitä neljän hengen sekahuoneesta, missä mies huudatti telkkaria mielensä mukaan eikä kunnon ruokaakaan saanut..))
Mitä mitä! Siis sairaaloissa nykyisin sekahuoneet! Nais-, mies- ja muuoletetut.
Paniikki iski, pakko pysyä niin terveenä ettei lasarettiin joudu yötämyöten.
Voi turkanen, kuvittelin, että kylkeni on kunnossa ja niinpä sain päähäni ruveta voimistelemaan, vatkaamalla keskivartaloa ympäripöyrittäen.
Sitten menin lenkille ja hetki sieltä tultuani, rupesi kylkeen koskemaan.
No eiköhän se siitä asetu.
Poika oli eilen siellä apuvälinejakelulla käynyt enonsa kanssa. Sai voimakkaasti suurentavan suurennuslasin valolla.
Muuta ei ole tehtävissä. Toivottavasti pärjäilisi.
Tuossa aamulla paistoin pullia ja tein pari laatikkoa.
Pojantytär tulee perheineen käymään. huomenna. Osui heillä vapaata yhtä aikaa.
Lapset ovat 4- ja 2vuotiaat.- Anonyymi
Minun pari tuttua on sokeutunut aika iäkkäinä. Uskomattomia tarinoita kertovat heidän pärjäämisestään. Tietysti jonkintyyppinen laitoshoito heille on pakko saada, mutta yllättävän pitkään ainakin toinen heistä eli sokeuden ja muiden vaivojensa kanssa.
Toivotaan, että veli saa apua oloonsa ja sinä myös Eliaana, kylkikipuusi...
demeter1 Anonyymi kirjoitti:
Minun pari tuttua on sokeutunut aika iäkkäinä. Uskomattomia tarinoita kertovat heidän pärjäämisestään. Tietysti jonkintyyppinen laitoshoito heille on pakko saada, mutta yllättävän pitkään ainakin toinen heistä eli sokeuden ja muiden vaivojensa kanssa.
Toivotaan, että veli saa apua oloonsa ja sinä myös Eliaana, kylkikipuusi...
demeter1Kiitos toivotuksista.
Kyllä tuo kylki jo vähän helpottaa. Täytyy näköjään pisenpään olla hissukseen.
Tuo mun veli, kun on 3,5 vuotta mua nuorempi.
Onneksi tuo poika asuu lähenpänä ja auttaa kyllä tarvittaessa.
- Anonyymi
Juu, pullat tekee poikaa.
Ennen vanhaan sanottiinkin: Syö juustoa, se vahvistaa luustoa - syö pullia, se vahvistaa !!!!!!. Moni ystäväni on ollut lonkan tai polven tekonivelleikkauksessa, ennen joulua myös siskoni sai uuden polvinivelen Ortonissa. Hän halusi selkäydinpuudutuksen lisäksi ” humautuksen”, jotta ei kuulisi luun sahauksen ja taltan käytön ääniä , ne kai monille ovat vaikein osa leikkauskokemusta. Lääkitys tuntuu olevan kova, mutta on korostettu, että kipua ei pidä turhaan kärsiä, voi muuttua krooniseksi ja haitata paranemista. Polven toipumisaika on pitkä, lonkka kuulemma helpompi , mutta yksilöllistähän kaikki on. Leikkaus on vasta alku, onnistunut kuntoutus johtaa hyvään ja kivuttomaan tulokseen.
Kaikkea hyvää Korppis sinulle kuntoutumiseen, tuntuu olevan hyvä motivaatiokin, kun on kevääksi kivoja suunnitelmia.Huomenta vaihteeksi harmaasävyiseen aamuun, ympäristö melko tummalta näyttää, voisi ajatella, että maata näkyvissä, kuten merellä todetaan.
Valoisuus vaan lisääntyy, nyt ilman valoa kirjoittelen, kellon ollessa vähän yli yhdeksän.
Korpikirjailija on leikkauksen saanut onnistuneesti ohi ja nyt paraneminen onnea kaikin puolin hoidon lisäksi tarvitsee.
Aivan kauhealta kuulostaa kaikki nuo leikkauksista kertovat jutut, minulle olisi kamala paikka joutua leikkaukseen, koskaan ei mitään ole leikattu.
Yhden kerran lääkäri totesi välilevyn pullistumisesta, että vain leikkaus siihen auttaa, mutta yritä muuten jaksaa hoitaa ja niinpä minä sitten jaksoin.
Tästäkin jo yli 30 vuotta, ehkä olisi joskus jotain vaivaa ollutkin, mutta omahoidolla olen tänne asti päässyt.
Tuskin enää mininkään leikkaukseen joudunkaan, tai ainakin toivon niin,.
Kaikkea hyvää parantumiseesi korppis.
Yritinhän minä muutaman kerran vastahankaan nousta demeter, kun syytökset tuulesta temmattuja olivat, mutta totesin turhaksi, kun aina joka viesti ja selitys ymmärrettiin muuksi, mitä olin tarkoittanut.
Tunnen ja tiedän oman lahjakkuuteni kaikkeen, joten ei niin kamalalta tunnu nuo syyttelytkään, paremmaksi en tule, en kyllä huononmaksikaan, kerrottiinpa minun kuuluvani takarivin Tyyneihin, naakoiksi tai miksi muuksi tahansa, en korkealta putoa, luudalta maahan;)
Tuli mieleen nuo Eliaanan kyljen kivut, kun muutto höyräykseni aikaan vetelin matkalaukulla kaikki kirjat ja astiat, tien yli tähän asuntoon, kylkeni kamalan kipeiksi tuli, pari viikkoa meni, varmaan jotain lihasrepeämää se oli.
Vanhana on kaikki paikat helposti vioittuvia, kai sitä niin hauraaksi tulee.
Jos kadulle kaadun, itse en ylös pääse, lihakset on kaikonneet, vielä voimaa kuitenkin käsissä on maitopurkki aukeaa, vaikka tiukassa sekin joskus on.
Eilen oli lenkkisauna kaverina nuori, ehkä vähän yli kolmekymppinen neitonen, hän valitteli nilkkaansa, oli kipeä ja turvonnut, oli lääkärissä käynyt ja kuvaukseen menee.
Sanoi miettineensä mistä vaiva syntyi, muuta syytä ei löytänyt, kuin koko illan tanssimisesta.
Niin voi nuortenkin kunto pettää, saatikka sitten melkein viisikymmentä vanhemmalta.
Noista apuvälineistä luin juuri kahvin juonnin ohessa Viva lehdestä, oli sielläkin jos mitä, muistisairaillekin monenlaista apuhälytystä saatavana.
Älä avaa ulko ovea, muista ottaa avaimet, ym muuta muistin kadottaneille ja sairaalasta kaikki tarvittavat avut täällä saa, niin olen kuullut.
Minä vielä sinnittelen noilla kävelysauvoilla sen vähän mitä liikuin.
Eilen kompuroin Skippo-peliin ja sain juttukavereita, sen aion pitää, kun on niin lähellä ja lupailin mennä katsomaan askarteluporukan kokoontumista, samassa talossa sekin, sielläkin juttukavereita ainakin saisi.
Epäilen kyllä, löytyykö mitään uutta, kun mielestäni olen niin täysin oppinut noihin hommiin, enkä oikeastaan mitään askarrellen tehtyä tavaraa kotiin halua. entisiäkin vein kirpputorille, mutta voihan yllättyä ja innostua.
Tiedän, että taitajia on siellä näpertelevät, kyllähän se niin helposti tarttuva aihepiiri on.
Nyt sitten tämän päivän puuhiin, eli näykkimistä tuosta ja tuosta, ei mitään suurempaa, silti toivon päivän rattoisesti sujuvan, myös teillä kirjoittaja ystävät.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta vaihteeksi harmaasävyiseen aamuun, ympäristö melko tummalta näyttää, voisi ajatella, että maata näkyvissä, kuten merellä todetaan.
Valoisuus vaan lisääntyy, nyt ilman valoa kirjoittelen, kellon ollessa vähän yli yhdeksän.
Korpikirjailija on leikkauksen saanut onnistuneesti ohi ja nyt paraneminen onnea kaikin puolin hoidon lisäksi tarvitsee.
Aivan kauhealta kuulostaa kaikki nuo leikkauksista kertovat jutut, minulle olisi kamala paikka joutua leikkaukseen, koskaan ei mitään ole leikattu.
Yhden kerran lääkäri totesi välilevyn pullistumisesta, että vain leikkaus siihen auttaa, mutta yritä muuten jaksaa hoitaa ja niinpä minä sitten jaksoin.
Tästäkin jo yli 30 vuotta, ehkä olisi joskus jotain vaivaa ollutkin, mutta omahoidolla olen tänne asti päässyt.
Tuskin enää mininkään leikkaukseen joudunkaan, tai ainakin toivon niin,.
Kaikkea hyvää parantumiseesi korppis.
Yritinhän minä muutaman kerran vastahankaan nousta demeter, kun syytökset tuulesta temmattuja olivat, mutta totesin turhaksi, kun aina joka viesti ja selitys ymmärrettiin muuksi, mitä olin tarkoittanut.
Tunnen ja tiedän oman lahjakkuuteni kaikkeen, joten ei niin kamalalta tunnu nuo syyttelytkään, paremmaksi en tule, en kyllä huononmaksikaan, kerrottiinpa minun kuuluvani takarivin Tyyneihin, naakoiksi tai miksi muuksi tahansa, en korkealta putoa, luudalta maahan;)
Tuli mieleen nuo Eliaanan kyljen kivut, kun muutto höyräykseni aikaan vetelin matkalaukulla kaikki kirjat ja astiat, tien yli tähän asuntoon, kylkeni kamalan kipeiksi tuli, pari viikkoa meni, varmaan jotain lihasrepeämää se oli.
Vanhana on kaikki paikat helposti vioittuvia, kai sitä niin hauraaksi tulee.
Jos kadulle kaadun, itse en ylös pääse, lihakset on kaikonneet, vielä voimaa kuitenkin käsissä on maitopurkki aukeaa, vaikka tiukassa sekin joskus on.
Eilen oli lenkkisauna kaverina nuori, ehkä vähän yli kolmekymppinen neitonen, hän valitteli nilkkaansa, oli kipeä ja turvonnut, oli lääkärissä käynyt ja kuvaukseen menee.
Sanoi miettineensä mistä vaiva syntyi, muuta syytä ei löytänyt, kuin koko illan tanssimisesta.
Niin voi nuortenkin kunto pettää, saatikka sitten melkein viisikymmentä vanhemmalta.
Noista apuvälineistä luin juuri kahvin juonnin ohessa Viva lehdestä, oli sielläkin jos mitä, muistisairaillekin monenlaista apuhälytystä saatavana.
Älä avaa ulko ovea, muista ottaa avaimet, ym muuta muistin kadottaneille ja sairaalasta kaikki tarvittavat avut täällä saa, niin olen kuullut.
Minä vielä sinnittelen noilla kävelysauvoilla sen vähän mitä liikuin.
Eilen kompuroin Skippo-peliin ja sain juttukavereita, sen aion pitää, kun on niin lähellä ja lupailin mennä katsomaan askarteluporukan kokoontumista, samassa talossa sekin, sielläkin juttukavereita ainakin saisi.
Epäilen kyllä, löytyykö mitään uutta, kun mielestäni olen niin täysin oppinut noihin hommiin, enkä oikeastaan mitään askarrellen tehtyä tavaraa kotiin halua. entisiäkin vein kirpputorille, mutta voihan yllättyä ja innostua.
Tiedän, että taitajia on siellä näpertelevät, kyllähän se niin helposti tarttuva aihepiiri on.
Nyt sitten tämän päivän puuhiin, eli näykkimistä tuosta ja tuosta, ei mitään suurempaa, silti toivon päivän rattoisesti sujuvan, myös teillä kirjoittaja ystävät.Tuosta askarteluporukasta tulee mieleeni netin "hauskat" videot, joissa askarrellaan uutta vanhasta.
Seurasin yhtäkin videota silmät pyöreänä, kun ämpäristä leikattiin reunat pois, ja sitten siihen alettiin liimata erilaisia pintoja kankaista, rypytettynä ja ilman, Pitsejä ja pampuloita, kunnes ämpäri oli paketoitu koristeelliseksi kuin täytekakku. Upeeta!
Käyttötarkoitusta ei sitten vaivauduttu näyttämään.
Vähän sama tunne tulee askartelukerhoissakin. Mitä sitten, kun ollaan punottu ja liimattu, leikelty ja koristeltu! Haluammeko mihinkään tarkoitukseen kahtia leikatun ämpärin?
Silloin kun muksut olivat askarteluiässä, mekin liimailimme ja leikkelimme. Ihan kivaa hommaa. Ajan kuluessa tuotokset ovat sulloutuneet kaappeihin ja joulukoristelaatikoihin. Nyt tässä vanhus harmajapää päivittelee, mihin nämä lapsuusmuistot on paiskattava, koska lapset itse eivät niitä halua kappeihinsa.
Joka päivä säälittelen mielessäni kuolinpesän siivousta, joka heillä on edessään. Sitä voin seurata jalkojani heilutellen pilven reunalta.
Mkr. - Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Huomenta vaihteeksi harmaasävyiseen aamuun, ympäristö melko tummalta näyttää, voisi ajatella, että maata näkyvissä, kuten merellä todetaan.
Valoisuus vaan lisääntyy, nyt ilman valoa kirjoittelen, kellon ollessa vähän yli yhdeksän.
Korpikirjailija on leikkauksen saanut onnistuneesti ohi ja nyt paraneminen onnea kaikin puolin hoidon lisäksi tarvitsee.
Aivan kauhealta kuulostaa kaikki nuo leikkauksista kertovat jutut, minulle olisi kamala paikka joutua leikkaukseen, koskaan ei mitään ole leikattu.
Yhden kerran lääkäri totesi välilevyn pullistumisesta, että vain leikkaus siihen auttaa, mutta yritä muuten jaksaa hoitaa ja niinpä minä sitten jaksoin.
Tästäkin jo yli 30 vuotta, ehkä olisi joskus jotain vaivaa ollutkin, mutta omahoidolla olen tänne asti päässyt.
Tuskin enää mininkään leikkaukseen joudunkaan, tai ainakin toivon niin,.
Kaikkea hyvää parantumiseesi korppis.
Yritinhän minä muutaman kerran vastahankaan nousta demeter, kun syytökset tuulesta temmattuja olivat, mutta totesin turhaksi, kun aina joka viesti ja selitys ymmärrettiin muuksi, mitä olin tarkoittanut.
Tunnen ja tiedän oman lahjakkuuteni kaikkeen, joten ei niin kamalalta tunnu nuo syyttelytkään, paremmaksi en tule, en kyllä huononmaksikaan, kerrottiinpa minun kuuluvani takarivin Tyyneihin, naakoiksi tai miksi muuksi tahansa, en korkealta putoa, luudalta maahan;)
Tuli mieleen nuo Eliaanan kyljen kivut, kun muutto höyräykseni aikaan vetelin matkalaukulla kaikki kirjat ja astiat, tien yli tähän asuntoon, kylkeni kamalan kipeiksi tuli, pari viikkoa meni, varmaan jotain lihasrepeämää se oli.
Vanhana on kaikki paikat helposti vioittuvia, kai sitä niin hauraaksi tulee.
Jos kadulle kaadun, itse en ylös pääse, lihakset on kaikonneet, vielä voimaa kuitenkin käsissä on maitopurkki aukeaa, vaikka tiukassa sekin joskus on.
Eilen oli lenkkisauna kaverina nuori, ehkä vähän yli kolmekymppinen neitonen, hän valitteli nilkkaansa, oli kipeä ja turvonnut, oli lääkärissä käynyt ja kuvaukseen menee.
Sanoi miettineensä mistä vaiva syntyi, muuta syytä ei löytänyt, kuin koko illan tanssimisesta.
Niin voi nuortenkin kunto pettää, saatikka sitten melkein viisikymmentä vanhemmalta.
Noista apuvälineistä luin juuri kahvin juonnin ohessa Viva lehdestä, oli sielläkin jos mitä, muistisairaillekin monenlaista apuhälytystä saatavana.
Älä avaa ulko ovea, muista ottaa avaimet, ym muuta muistin kadottaneille ja sairaalasta kaikki tarvittavat avut täällä saa, niin olen kuullut.
Minä vielä sinnittelen noilla kävelysauvoilla sen vähän mitä liikuin.
Eilen kompuroin Skippo-peliin ja sain juttukavereita, sen aion pitää, kun on niin lähellä ja lupailin mennä katsomaan askarteluporukan kokoontumista, samassa talossa sekin, sielläkin juttukavereita ainakin saisi.
Epäilen kyllä, löytyykö mitään uutta, kun mielestäni olen niin täysin oppinut noihin hommiin, enkä oikeastaan mitään askarrellen tehtyä tavaraa kotiin halua. entisiäkin vein kirpputorille, mutta voihan yllättyä ja innostua.
Tiedän, että taitajia on siellä näpertelevät, kyllähän se niin helposti tarttuva aihepiiri on.
Nyt sitten tämän päivän puuhiin, eli näykkimistä tuosta ja tuosta, ei mitään suurempaa, silti toivon päivän rattoisesti sujuvan, myös teillä kirjoittaja ystävät.Minulle on reuman takia tehty monia ns puhdistusleikkauksia niveliin. Esim oikean käden sormien rysty- ja pip-nivelet on avattu (sormien keskinivelet) ja irrotettu tulehduskudos 8 nivelestä samalla kertaa. Puudutus tehtiin kainalosta. Saman käden ranne kun puhdistettiin, puudutus tehtiin solisluun alta.
Kun vasemman jalan varpaat olivat vuorossa, tehtiin selkäydinpuudutus. Joka varpaan päästä työnnettiin jalkaan 13 cm pitkät piikit joiden päässä oli vihreä muoviherne, kai siksi, ettei piikki karkaa jalan sisään kokonaan. Viikkokausia meni paranemisessa.
Kun sitten vasempaan jalkaan tuli valtimotukoksia ja pari varvasta meni kuolioon, ensin koetettiin saada pallolaajennuksella suonet auki, kun ei onnistunut kokonaan, joten tehtiin ohitusleikkaus ja silloin nukutettiin. Samasta jalasta otettiin laskimo, josta tehtiin valtimoon paikkoja moneen kohtaan. Koko jalka oli avattu jalkapohjasta ylös reiteen asti.
Seuraaavana aamuna leikkauksesta yksi suoni oli taas tukossa ja tehtiin vielä uusi ohitusleikkaus, oikeasta jalasta otettiin vuorostaan pätkä laskimoa paikkaukseen. Sairaalassa meni kuusi viikkoa. Ne kaksi varvasta amputoitiin paikallispuudutuksella.
Tästä jalasta ei sitten yksi leikkaushaava parantunut millään, seurasi n 7 kk jatkunut haavahoito, sain jopa alipainelaitteen sen hoitamiseen, lopuksi piti vielä tehdä ihonsiirto joka tehtiin pienessä nukutuksessa.
Leikelty on siis aika paljon ja ihan puudutusmenetelmillä, pallolaajennuksissa ei edes puudutella, jalan pallolaajennus nivusen kautta. Sydämen sepelvaltimoiden pallolaajennuksissa stentit laitettiin käsivarren kyynärtaipeesta sisään ja nyt viime kesänä munuaisvaltimoon nivusen kautta.
Minulla on ollut se onni reumani kanssa, ettei ole tarvinnut tekoniveliä vaihtaa, kuten monilla reumaatikoilla ja olen vielä välttynyt pyörätuolilta. Reumaatikoilla nivelenvaihtokin on tulehdustaudin takia vaarallista, kun ei saisi olla tulehduksia leikkauksen aikaan. Muistan kun Pertsa Reponen sai polveen tekonivelen niin hän vaikka oli pyörätuolilla liikkuva, sai siihen verenmyrkytyksen ja kuoli suht nuorena.
Toivottavasti en pelästyttänyt nyt ketään tällä kirjoituksellani, halusin vain saattaa tietoon, ettei puuduttamalla tehtäviä leikkauksia tarvitse pelätä, hyvin ne ovat aina sujuneet. Jos pelkää, niin saa apuja siihen mielialaa kohottavasta lääkkeestä.
Nopeata paranemista Korppikselle! Hyvin olet alkanut toipumaan.
Mira - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle on reuman takia tehty monia ns puhdistusleikkauksia niveliin. Esim oikean käden sormien rysty- ja pip-nivelet on avattu (sormien keskinivelet) ja irrotettu tulehduskudos 8 nivelestä samalla kertaa. Puudutus tehtiin kainalosta. Saman käden ranne kun puhdistettiin, puudutus tehtiin solisluun alta.
Kun vasemman jalan varpaat olivat vuorossa, tehtiin selkäydinpuudutus. Joka varpaan päästä työnnettiin jalkaan 13 cm pitkät piikit joiden päässä oli vihreä muoviherne, kai siksi, ettei piikki karkaa jalan sisään kokonaan. Viikkokausia meni paranemisessa.
Kun sitten vasempaan jalkaan tuli valtimotukoksia ja pari varvasta meni kuolioon, ensin koetettiin saada pallolaajennuksella suonet auki, kun ei onnistunut kokonaan, joten tehtiin ohitusleikkaus ja silloin nukutettiin. Samasta jalasta otettiin laskimo, josta tehtiin valtimoon paikkoja moneen kohtaan. Koko jalka oli avattu jalkapohjasta ylös reiteen asti.
Seuraaavana aamuna leikkauksesta yksi suoni oli taas tukossa ja tehtiin vielä uusi ohitusleikkaus, oikeasta jalasta otettiin vuorostaan pätkä laskimoa paikkaukseen. Sairaalassa meni kuusi viikkoa. Ne kaksi varvasta amputoitiin paikallispuudutuksella.
Tästä jalasta ei sitten yksi leikkaushaava parantunut millään, seurasi n 7 kk jatkunut haavahoito, sain jopa alipainelaitteen sen hoitamiseen, lopuksi piti vielä tehdä ihonsiirto joka tehtiin pienessä nukutuksessa.
Leikelty on siis aika paljon ja ihan puudutusmenetelmillä, pallolaajennuksissa ei edes puudutella, jalan pallolaajennus nivusen kautta. Sydämen sepelvaltimoiden pallolaajennuksissa stentit laitettiin käsivarren kyynärtaipeesta sisään ja nyt viime kesänä munuaisvaltimoon nivusen kautta.
Minulla on ollut se onni reumani kanssa, ettei ole tarvinnut tekoniveliä vaihtaa, kuten monilla reumaatikoilla ja olen vielä välttynyt pyörätuolilta. Reumaatikoilla nivelenvaihtokin on tulehdustaudin takia vaarallista, kun ei saisi olla tulehduksia leikkauksen aikaan. Muistan kun Pertsa Reponen sai polveen tekonivelen niin hän vaikka oli pyörätuolilla liikkuva, sai siihen verenmyrkytyksen ja kuoli suht nuorena.
Toivottavasti en pelästyttänyt nyt ketään tällä kirjoituksellani, halusin vain saattaa tietoon, ettei puuduttamalla tehtäviä leikkauksia tarvitse pelätä, hyvin ne ovat aina sujuneet. Jos pelkää, niin saa apuja siihen mielialaa kohottavasta lääkkeestä.
Nopeata paranemista Korppikselle! Hyvin olet alkanut toipumaan.
MiraSanattomaksi vetää sairauskertomuksesi, Mira. Muistan, kun hammaslääkärini paikkasi taannoin pari hammastani ja katseli potilaskorttiani. Kysyi, tiedänkö ollenkaan, miten hyvässä asemassa olen.
Sanoin, että kyllä tiedän. Pienet ovat minun vaivani, ja yritän sen muistaa, kun tekee mieli ruikuttaa.
Hyvää vointia ja tsemppiä sinulle, nyt on liukasta. Varovasti liikenteessä
Mkr.
Päivää Korvesta@
Yö meni katkonaisesti, toivat huonekaverin leikkauksesta keskellä yötä ja yökkö ramppasi koko yön meitä hoitamassa. Minun verenpaineet olivat hyvin alhaalla joten niitä mitattiin parin tunnin välein.
Hyvää ja ystävällistä on henkilökunnan palvelu, kaikki kiitos heille. Onhan toki hoitajia. Leikkaussalissa kaksi lääkäriä, kirurgi ja anestesian lääkäri. Neljä sairaanhoitajaa. Hyvissä käsissä olin.
Mutta huonoksi on mennyt sairaalan ruuat sitten 2022. Sääntöjä niissäkin. Kotiin pitäisi kai jos ei mitään hälyyttävää tule huomenna lähteä, ja leikattu jalka ei toimi hyvin. No, kuopus tulee avuksi huomenna ja ensi viikon lopulla. Esikoinen puolestaan tulee kuun vaihteessa.
Varmaan lääkkeissä myös säästetään kun potilaat lähetetään Apteekin kautta kotiin. Kun mieheni tuli Hollannista lonkkaleikkauksen jälkeen hänellä oli kaikki sairaalasta saadut tarvittavat lääkkeet mukana.
Olin juuri fysioterapeutin opissa, kuinka voimistellaan sängyssä ja kuinka kävellään kyynärsaivoilla
Fordi vietiin pois. Olin taas ylpeä itsestäni kävelu onnistui hyvin, no kipulääkkeet tehoaa.
Muuten olkaa varovaisia, että ette kaadu liukkailla. Huonekaverini on 80-vuotias. Hän oli kaatunut ja lonkkaa korjattiin. Kuuntelin kun lääkäri kertoi operaatiosta. Rouvan luun halkeaman korjaus oli ollut vaikeaa, luun haurauden vuoksi. Nyt rouva ei saa astua kuukauteen vahingoittuneella jalalla sen jälkeen kontrolli ja toisen kuun aikana hän saa aloittaa varovasti kävelyn.
No, en tiedä miten minun käy, mutta tilannettani kuvattiin hyväksi. Tänään on eufrosisesta onnen humalasta tultu maan kamaralle ja arki jatkuu.
Kiitos kannustuksestanne ; ))- Anonyymi
Meidän maisemissa lumet sulaa ja jalkakäytävät ovat luistinratoja.
Viisainta pysyä kodin lämmössä. Onneksi jääkaapissa on murkinaa.
Näitten lonkkaleikkausmuisteloiden jälkeen onkin helppo muistaa kulkea varoen. Kävelysauvat mukaan!
Mkr Anonyymi kirjoitti:
Meidän maisemissa lumet sulaa ja jalkakäytävät ovat luistinratoja.
Viisainta pysyä kodin lämmössä. Onneksi jääkaapissa on murkinaa.
Näitten lonkkaleikkausmuisteloiden jälkeen onkin helppo muistaa kulkea varoen. Kävelysauvat mukaan!
MkrHuomenta, olen mkr kanssa samaa mieltä, sisällä on paras pysyä, hiekan allakin jää on vaarallinen, hyvin nopsaan itsensä maasta löytää.
Vielähän sen kupsahtamisen tuurilla kestää, mutta se ylös pääseminen on sitten toinen juttu.
Taivaanranta idän puolella hyvää ja kaunista lupailee, on tämä aikamoinen talvi.
Uskon kyllä, että vielä sitä talveakin pidetään, voi kevät virua pitkäksikin, no se näkee ken elää.
Aivan uskomaton tuo sairauksien ja leikkausten määrä sinulla Mira, vahva olet tuon kaiken kestäessäsi.
Miten voikin yhden ihmisen kohdalle tuo määrä leikkauksia tulla, nolona tässä mietin omia vaivojani joista aina tulee mainittua.
Toivon, että tulevaisuus sinut noilta leikkauksilta säästää ja muutenkin jaksamista reumasi kanssa, ei varmaan ihan helppoa ole sekään.
Kiitos MdK noista muistoista mitä herättelit, minä en Ellin poksiin kirjoittanut, oli jo ohitettu se, kun minä Kahvipirtin kanssa mukaan tulin.
Oikeassa on muistikuvani, kun aina muistan hauskaa olleen, ei tätä nykymeininkiä lainkaan.
Maalaismies oli tosiherrasmies kaikin puolin, pakko oli tekstistään se huomata, mutta ilakointiin yhtyi täysillä ja niin moni muukin.
Titanium Man oli aika pakkaus hänkin, meitä nauratteli jutuillaan ja mukaan tuli hauskan pitoon, Turusta oli kotoisi, näin ymmärsin.
Voi kun sen hengen edes pienissä määrin saisi takaisin, kaikki yhtyivät yhteisen pirtin muuttoihin ja hauskan pitoon.
Palstalla oli silloin myös runoketju, jota tulenlieskat ansiollisesti kuljetti, sinne uskalsi luomisintoaan purkaa, kaikki kelpasi.
No on ihana, kun jotain muistin lokeroista löytyy, voi paremmin jaksaa tätä nykyistä menoa, olisiko niin, ettei tämän ajan ihmiset osaa laskeutua mielikuvien maailmaan lainkaan.
Voi olla juurikin noin Makriina, että en mitään tarvittavaa tai edes mielenkiintoista tuolta askarteluryhmästä löydä, mutta tämä henkilö joka siellä käy, kertoili myös neulomista ja virkkausta tehdään, no sekään ei sytytä, kun entisiä tekeleitä olen purkanut.
Saa nähdä saanko itseni edes katsomaan menoksi lähtemään, vaikea ajatus on, että jotain uutta ja tarpeellista keksisin.
Varoen on myös korpikirjailijan aloitettava elpymishoitonsa, vanha sanonta ,hiljaa hyvä tulee.
Aurinko jo pilkistelee tien toisella puolen olevan katon harjalta, kaunis päivä tänne meille on tulossa, samaa toivon teille toisillekin.
Tasapainoharjoituksia menossa tälläkin puolella Pohjanlahtea, eilen tein pienen kävelyn kotikadulla, johon oli ajettu soraa, Hokit kenkiin ja onnistuihan sellainen vähän alle 2km. lenkki, mutta aikaa meni, kun piti varovasti astella, kun ei sitä soraa ihan joka paikkaan ollut riittänyt. Pihan kolatut polut ovat nyt lähes sulat, pääsee saunalle, pyykkituvalle, liiterille ja varastolle, mutta tietenkin voisi myös suolata, jos lisää jäätä olisi tulossa ja onhan sitä, jo ensi viikolla. Ei se kesä vielä ollutkaan tulossa, meitä on petetty! Vaikka tunti ollaan saatu takaisin päivänvaloa.
Paljon kaikenlaista harmia on ollut palstan vanhimmalla porukalla, leikkauksia, sairauksia ja kestämistä. Myötätunnolla seuraan ja toivon kaikille paranemisia ja tsemppiä tällaisena hankalana vuodenaikana, kun ulkona liikkuminenkin on vaikeaa .
Mietin tässä uuden hellan ja uunin ostoa, kun uunini ei paista kunnolla, siinä on jotain häikkää vastuksissa, se kuumenee kyllä 225 asteiseksi, mutta sitten ei ole mitään normaalia paistolämpöä että saisi pullaa tai sämpylöitä paistettua, jäävät päältä vaaleiksi ja palavat pohjasta. Mies on tarjonnut että lähdetään kauppaan valitsemaan uusi hella ja uuni, mutta minä vielä sinnittelen, kun tuo air fryer (mikä sen nimi nyt olikaan suomeksi) pieni kiertoilmauuni hoitaa hommat kyllä hyvin, mutta isompaa peltiä tai edes isoa vuokaa sinne ei mahdu. Vaara piilee, että jos hankkisimme uuden hellan, niin minun oletettaisi olevan esiliina edessä kyynärpäät jauhossa joka toinen päivä paistamassa leipää, kun ovat kovin persoja tuoreelle leivälle täällä.
Kirjoittelen tässä tekstiehdotuksia julisteeseen ja infoon Gävleen kirjastoon, jossa esittelen kirjojani 26 pvä helmikuuta. Keväämmällä tulen Helsinkiin uuden kirjani julkkareihin (toimitusvaiheessa kustantajalla), että jos joku pääkaupungissa asuva palstalainen on kiinnnostunut niin tervetuloa vaan, laitan profiiliini myöhemmin ajan ja paikan.
Olen myös varannut liput miehelle ja itselleni Ruotsin suomalaisten eläkeläisten yhteiseen kulttuuriristeilyyn Helsinkiin, toukokuun alussa. Saan esitellä ja myydä kirjojani matkan aikana.
Olen lukenut saamelaisista ja heidän kulttuuristaan ja rikkaasta käsityöperinteestään. Sodanjälkeiset sukupolvet Etelä-Suomessakin osasivat tehdä käsillään vaikka mitä, omat vanhempanikin olivat taitavia isä puutöisä ja äiti kutoi lähes kaikki kodin tekstiilit, verhot ja pöytäliinat. No tyttärestä ei polvi ole ainakaan parantunut ja tyttärentytär .... osaakohan hän edes nappia ommella kiinni? Mummoni oli räätälin vaimo ja ei kuulemma ollut mikään kauhean taitava muussa, mutta teki mahdottoman hienot napinlävet :)
Hyvää viikonloppua!- Anonyymi
Ei se terveyden tila ole iästä aina kiinni. Olihan korppiksella muutama vuosi sitten vakava pitkää tehohoitoa vaativa sairaus ja ennen sitä syöpä josta hän on paljon palstoilla kertonut . . Ja taas Hilla on säästynyt kaikilta leikkauksilta ja vakavilta sairauksilta ei taida edes 2. diabeetestä olla. Sekin on paha koska vaikuttaa kaikkiin elimiin ja etenkin verenkiertoon ja hermostoon. Koko ajan pitää mitata sokereita ja syödä lääkkeitä tai pistää insuliinia ja vahtia koko elämistään , kurja seuralainen. Eikö siellä kaupoissa saa tuoretta leipää ja eikö ole pakastinta? Kyllä pakkasesta otettu ja vähän lämmitetty on tuoreen veroista.
Anonyymi kirjoitti:
Ei se terveyden tila ole iästä aina kiinni. Olihan korppiksella muutama vuosi sitten vakava pitkää tehohoitoa vaativa sairaus ja ennen sitä syöpä josta hän on paljon palstoilla kertonut . . Ja taas Hilla on säästynyt kaikilta leikkauksilta ja vakavilta sairauksilta ei taida edes 2. diabeetestä olla. Sekin on paha koska vaikuttaa kaikkiin elimiin ja etenkin verenkiertoon ja hermostoon. Koko ajan pitää mitata sokereita ja syödä lääkkeitä tai pistää insuliinia ja vahtia koko elämistään , kurja seuralainen. Eikö siellä kaupoissa saa tuoretta leipää ja eikö ole pakastinta? Kyllä pakkasesta otettu ja vähän lämmitetty on tuoreen veroista.
Minulla kakkostyypin diabetes hyvässä mallissa, mittaan sokerit kahdesti päivässä ja otan lääkkeeni, ei ole mitään pahempia vaurioita vielä . Säännöllinen elämä, rutiinit ja liikuntaa päivittäin, ruokavalio tietenkin, mutta tunnen itseni hyvinkin terveeksi.
Kaupoissa on tuoretta leipää ja pakastin on, mutta kotitekoiset sämpylät tulevat edullisemmaksi ja tykätään kovasti. Samalla saan leipoa niistä itselleni sopivat, kokojyväviljaa, rouhetta, kuitua, siemeniä, jne.
Mukava lukea että olet kiinnostunut terveydestäni.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Minulla kakkostyypin diabetes hyvässä mallissa, mittaan sokerit kahdesti päivässä ja otan lääkkeeni, ei ole mitään pahempia vaurioita vielä . Säännöllinen elämä, rutiinit ja liikuntaa päivittäin, ruokavalio tietenkin, mutta tunnen itseni hyvinkin terveeksi.
Kaupoissa on tuoretta leipää ja pakastin on, mutta kotitekoiset sämpylät tulevat edullisemmaksi ja tykätään kovasti. Samalla saan leipoa niistä itselleni sopivat, kokojyväviljaa, rouhetta, kuitua, siemeniä, jne.
Mukava lukea että olet kiinnostunut terveydestäni.Eipä tainnut kirjoittaa sinun terveydestäsi. Toki hän otti kantaa sämpylöihisi/leipään.
Mistä muuten tiedät palstalaisten iät.
Toki korppis on sitä vanhempaa väkeä , kun taitaa olla vuoden sinua vanhempi????? - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Minulla kakkostyypin diabetes hyvässä mallissa, mittaan sokerit kahdesti päivässä ja otan lääkkeeni, ei ole mitään pahempia vaurioita vielä . Säännöllinen elämä, rutiinit ja liikuntaa päivittäin, ruokavalio tietenkin, mutta tunnen itseni hyvinkin terveeksi.
Kaupoissa on tuoretta leipää ja pakastin on, mutta kotitekoiset sämpylät tulevat edullisemmaksi ja tykätään kovasti. Samalla saan leipoa niistä itselleni sopivat, kokojyväviljaa, rouhetta, kuitua, siemeniä, jne.
Mukava lukea että olet kiinnostunut terveydestäni.Paloma tuntuu tietävän kaikkien iät, ei tuo paljon sairauksistaan kertonut Demetrkään niitä vanhimpia ole.. Jotku sairaudet paranee, jotkut ei kuten tuo diabetes. Tsrmppiä sinulle kun sinulla on niin paljon kestämistä se sairautesi kanssa, kun ei edes muu kuin silli ja ruisleipä maistu.
Jätä ukolle ostamatta joku meetvursi tai kinkkuleikkele, niin on varaa ostaa mieleisiä sämpyläitä joka päivä.
Minusta leivän pitää olla jauhoista leivottua hyvää ja kuohkeaa, ei mitään linnunruokaa siemenistä ja jyvistä sotkettua jytkylää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paloma tuntuu tietävän kaikkien iät, ei tuo paljon sairauksistaan kertonut Demetrkään niitä vanhimpia ole.. Jotku sairaudet paranee, jotkut ei kuten tuo diabetes. Tsrmppiä sinulle kun sinulla on niin paljon kestämistä se sairautesi kanssa, kun ei edes muu kuin silli ja ruisleipä maistu.
Jätä ukolle ostamatta joku meetvursi tai kinkkuleikkele, niin on varaa ostaa mieleisiä sämpyläitä joka päivä.
Minusta leivän pitää olla jauhoista leivottua hyvää ja kuohkeaa, ei mitään linnunruokaa siemenistä ja jyvistä sotkettua jytkylää."Jotku sairaudet paranee, jotkut ei kuten tuo diabetes."
Oletko varma, koska minulla oli vuosia tuo 2-tyypin diabetes ja lääkityskin siihen, mutta ihme kyllä nyt lääkitys on poistettu jo pari vuotta ja kuitenkin syön pullaa ja makeita.,
Toki labra kokeet on otettu ja niiden turvin mennään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paloma tuntuu tietävän kaikkien iät, ei tuo paljon sairauksistaan kertonut Demetrkään niitä vanhimpia ole.. Jotku sairaudet paranee, jotkut ei kuten tuo diabetes. Tsrmppiä sinulle kun sinulla on niin paljon kestämistä se sairautesi kanssa, kun ei edes muu kuin silli ja ruisleipä maistu.
Jätä ukolle ostamatta joku meetvursi tai kinkkuleikkele, niin on varaa ostaa mieleisiä sämpyläitä joka päivä.
Minusta leivän pitää olla jauhoista leivottua hyvää ja kuohkeaa, ei mitään linnunruokaa siemenistä ja jyvistä sotkettua jytkylää.. . . joten sovitaan suosiolla että sämpylät leivotaan tästä lähtien jauhoista.
Anonyymi kirjoitti:
Paloma tuntuu tietävän kaikkien iät, ei tuo paljon sairauksistaan kertonut Demetrkään niitä vanhimpia ole.. Jotku sairaudet paranee, jotkut ei kuten tuo diabetes. Tsrmppiä sinulle kun sinulla on niin paljon kestämistä se sairautesi kanssa, kun ei edes muu kuin silli ja ruisleipä maistu.
Jätä ukolle ostamatta joku meetvursi tai kinkkuleikkele, niin on varaa ostaa mieleisiä sämpyläitä joka päivä.
Minusta leivän pitää olla jauhoista leivottua hyvää ja kuohkeaa, ei mitään linnunruokaa siemenistä ja jyvistä sotkettua jytkylää.Me ollaan Demeterin , Eliaanan ja Korppiksen kanssa suurinpiirtein samanikäisiä, Vuosi pari ehkä välillä.
Ruokahaluni on parantunut nyt vähän, syön melkein normaalista nyt, vain että annokset on oltava pieniä. Kroppani on tottumassa semaglutidin vaikutukseen. Ei minun elämäni nyt mitään helvettiä ole,. Eilen leivoin karpolaosconesseja air fryerissa mummsfilibabba.
Meillä kaikki tykkäävät sämpylöistä joissa on siemeniä ja saksanpähkinöitä, mielellään grahamjauhoja tai leseitä myös.- Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Me ollaan Demeterin , Eliaanan ja Korppiksen kanssa suurinpiirtein samanikäisiä, Vuosi pari ehkä välillä.
Ruokahaluni on parantunut nyt vähän, syön melkein normaalista nyt, vain että annokset on oltava pieniä. Kroppani on tottumassa semaglutidin vaikutukseen. Ei minun elämäni nyt mitään helvettiä ole,. Eilen leivoin karpolaosconesseja air fryerissa mummsfilibabba.
Meillä kaikki tykkäävät sämpylöistä joissa on siemeniä ja saksanpähkinöitä, mielellään grahamjauhoja tai leseitä myös.Ahaa. No kivat sulle. Joulun aikaan olit vielä niin huonovointinen, että vain silli ruisleivällä maistui ja ruuan hajukin mitä teit, oksetti.
Meillä syödään kuitua hedelmien ja vihannesten ka juuresten muodossa ,puuroissa ja mysleissä.Leipä on sitten ihan leipää. - Anonyymi
Paloma.se01 kirjoitti:
Me ollaan Demeterin , Eliaanan ja Korppiksen kanssa suurinpiirtein samanikäisiä, Vuosi pari ehkä välillä.
Ruokahaluni on parantunut nyt vähän, syön melkein normaalista nyt, vain että annokset on oltava pieniä. Kroppani on tottumassa semaglutidin vaikutukseen. Ei minun elämäni nyt mitään helvettiä ole,. Eilen leivoin karpolaosconesseja air fryerissa mummsfilibabba.
Meillä kaikki tykkäävät sämpylöistä joissa on siemeniä ja saksanpähkinöitä, mielellään grahamjauhoja tai leseitä myös.Ketkä näitä vanhempia sitten on, jotka sairastavat tietojesi mukaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jotku sairaudet paranee, jotkut ei kuten tuo diabetes."
Oletko varma, koska minulla oli vuosia tuo 2-tyypin diabetes ja lääkityskin siihen, mutta ihme kyllä nyt lääkitys on poistettu jo pari vuotta ja kuitenkin syön pullaa ja makeita.,
Toki labra kokeet on otettu ja niiden turvin mennään.2 Diabetes saattaa parantua varsinkin alkuvaiheessa jos muuttaa elintapoja. Laihduttaa, liikkuu, syö terveelliseti, nukkuu hyvin. Vähn makeaakin saa syödä, jos kalorimäärä päivittän ei ylity,
Tuosta ozempic lääkkestä on varoiteltu, kyllähän ihminen laihtuu kaloreita vähentämällä ja liikuntaa lisäämällä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se terveyden tila ole iästä aina kiinni. Olihan korppiksella muutama vuosi sitten vakava pitkää tehohoitoa vaativa sairaus ja ennen sitä syöpä josta hän on paljon palstoilla kertonut . . Ja taas Hilla on säästynyt kaikilta leikkauksilta ja vakavilta sairauksilta ei taida edes 2. diabeetestä olla. Sekin on paha koska vaikuttaa kaikkiin elimiin ja etenkin verenkiertoon ja hermostoon. Koko ajan pitää mitata sokereita ja syödä lääkkeitä tai pistää insuliinia ja vahtia koko elämistään , kurja seuralainen. Eikö siellä kaupoissa saa tuoretta leipää ja eikö ole pakastinta? Kyllä pakkasesta otettu ja vähän lämmitetty on tuoreen veroista.
Minulla nivelreuman oireet alkoivat 3-kymppisenä. Toivoin parin vuoden ajan, että oireet häviäisivät, mutta ei. Ensin yritettiin hoitaa vain suurella annoksella Primaspania ja Helioparia, sitten aloitettiin kultapiikit peffaan ja kortisonipiikkejä niveliin, etenkin sorminiveliin. Eka puhdistusleikkaus tehtiin kun olin 37 v. Yhteen aikaan söin metotreksaattia, joka on syöpälääke, mutta reumaan sain sitä pienempiä annoksia yhdessä sulfasaltsiinin kanssa. Se auttoi jonkin aikaa. Tuli kuin uusi elämä.
Nyt muiden sairauksien myötä reuma on pahentunut, varsinkin kun en saa syödä enää tulehduskipulääkkeitäkään. Pelkkää Parasetamolia kipuihin 3-4 g päivässä ja se ei juurikaan auta.
Mira Anonyymi kirjoitti:
2 Diabetes saattaa parantua varsinkin alkuvaiheessa jos muuttaa elintapoja. Laihduttaa, liikkuu, syö terveelliseti, nukkuu hyvin. Vähn makeaakin saa syödä, jos kalorimäärä päivittän ei ylity,
Tuosta ozempic lääkkestä on varoiteltu, kyllähän ihminen laihtuu kaloreita vähentämällä ja liikuntaa lisäämällä.Minulla todettiin diabetes 2 v 2019. Lääkitys aloitettiin, mutta en kestänyt sitä.
Puolen vuoden sinnittelyn jälkeen soitin diabeteshoitajalle, että olen lopettanut
lääkkeen syönnin ja aion omilla valinnoillani korjata tämän vaivan.
Niin teinkin. Siivosin kaapeista, jääkaapista, pakasteesta pois kaikki "kiusaukset".
Ostoleivonnaisissa on piilosokeria, joten leivon kaiken ruokaleivän itse. Kahvileipää en tarvitse, enkä muutakaan makeaa, mehuja tai makeita jälkiruokia.
Liikkumista olen harrastanut päivittäin jo vuosikymmenet, joten liikuntaharrastus jatkuu
vieläkin, vaikka minulla on samoja vaivoja, joista moni on kirjoittanut ja ollut leikkauksessa. Leikkausta on minullekin ehdotettu, mutta minulla ei taida olla tarpeeksi kärsivällisyyttä käydä läpi kuntoutusvaihe, kun olen vielä selvinnyt kaikesta omin voimin ilman apua.
Senpä takia olen itse keksinyt omat ratkaisut nivelongelmiin. Siinä on hieman ylimääräistä puuhaa kun tämä mummu lähtee aamulenkille: Sääritukeni olen tehnyt vahvoista tukipolvisukista, joista leikkasin jalkaterät pois. Vetäisen ne sukanvarret tukemaan sääriä. Apteekista ostin elastiset polvisuojat, vetäisen ne polvia tukemaan. Kenkien sisällä on jalkojeni mukaan tehdyt pohjalliset. - Kun olen laittanut nämä varusteet, niin voin kävellä aivan normaalisti. Mutta niin pian kun riisun ne pois, niin kävely muuttuu laahaamiseksi ja polviin sattuu. -
Verisokeri on ollut aivan normaali. Käyn vuositarkastuksessa ja tähän asti on kaikki ollut OK,
joten näillä mennään ja otetaan päivä kerrallaan.- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Minulla todettiin diabetes 2 v 2019. Lääkitys aloitettiin, mutta en kestänyt sitä.
Puolen vuoden sinnittelyn jälkeen soitin diabeteshoitajalle, että olen lopettanut
lääkkeen syönnin ja aion omilla valinnoillani korjata tämän vaivan.
Niin teinkin. Siivosin kaapeista, jääkaapista, pakasteesta pois kaikki "kiusaukset".
Ostoleivonnaisissa on piilosokeria, joten leivon kaiken ruokaleivän itse. Kahvileipää en tarvitse, enkä muutakaan makeaa, mehuja tai makeita jälkiruokia.
Liikkumista olen harrastanut päivittäin jo vuosikymmenet, joten liikuntaharrastus jatkuu
vieläkin, vaikka minulla on samoja vaivoja, joista moni on kirjoittanut ja ollut leikkauksessa. Leikkausta on minullekin ehdotettu, mutta minulla ei taida olla tarpeeksi kärsivällisyyttä käydä läpi kuntoutusvaihe, kun olen vielä selvinnyt kaikesta omin voimin ilman apua.
Senpä takia olen itse keksinyt omat ratkaisut nivelongelmiin. Siinä on hieman ylimääräistä puuhaa kun tämä mummu lähtee aamulenkille: Sääritukeni olen tehnyt vahvoista tukipolvisukista, joista leikkasin jalkaterät pois. Vetäisen ne sukanvarret tukemaan sääriä. Apteekista ostin elastiset polvisuojat, vetäisen ne polvia tukemaan. Kenkien sisällä on jalkojeni mukaan tehdyt pohjalliset. - Kun olen laittanut nämä varusteet, niin voin kävellä aivan normaalisti. Mutta niin pian kun riisun ne pois, niin kävely muuttuu laahaamiseksi ja polviin sattuu. -
Verisokeri on ollut aivan normaali. Käyn vuositarkastuksessa ja tähän asti on kaikki ollut OK,
joten näillä mennään ja otetaan päivä kerrallaan.Mdk. Tuopa on rohkaiseva kertomus itsehoidosta. Lääkkeet ja leikkaukset vie ihmisten rahat , lääketehtaat rikastuu.
Anonyymi kirjoitti:
Mdk. Tuopa on rohkaiseva kertomus itsehoidosta. Lääkkeet ja leikkaukset vie ihmisten rahat , lääketehtaat rikastuu.
Näin on. - Täytän 85 vuotta ja ajattelin, että elinaikaa ei ehkä ole paljoa jäljellä, hyvässä tapauksessa voin nähdä 100-vuotispäiväni. Kova lääkitys ja leikkaukset eivät ehkä ikääni pidentäisi, joten päätin kokeilla vieläkö voisin jarruttaa rappeutumistani omin keinoin. Ainakin diabetekseen on omat keinot riittäneet. - Lääkitys ei kuulemma artroosiin auta, ainoa keino on liikkua, joten jokapäiväiset lenkit säästä riippumatta ovat auttaneet minua. Lähden lenkille heti herättyäni, ennen aamiaista. - En ole vielä tarvinnut keppiä tai rollaattoria apuna.
- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Minulla todettiin diabetes 2 v 2019. Lääkitys aloitettiin, mutta en kestänyt sitä.
Puolen vuoden sinnittelyn jälkeen soitin diabeteshoitajalle, että olen lopettanut
lääkkeen syönnin ja aion omilla valinnoillani korjata tämän vaivan.
Niin teinkin. Siivosin kaapeista, jääkaapista, pakasteesta pois kaikki "kiusaukset".
Ostoleivonnaisissa on piilosokeria, joten leivon kaiken ruokaleivän itse. Kahvileipää en tarvitse, enkä muutakaan makeaa, mehuja tai makeita jälkiruokia.
Liikkumista olen harrastanut päivittäin jo vuosikymmenet, joten liikuntaharrastus jatkuu
vieläkin, vaikka minulla on samoja vaivoja, joista moni on kirjoittanut ja ollut leikkauksessa. Leikkausta on minullekin ehdotettu, mutta minulla ei taida olla tarpeeksi kärsivällisyyttä käydä läpi kuntoutusvaihe, kun olen vielä selvinnyt kaikesta omin voimin ilman apua.
Senpä takia olen itse keksinyt omat ratkaisut nivelongelmiin. Siinä on hieman ylimääräistä puuhaa kun tämä mummu lähtee aamulenkille: Sääritukeni olen tehnyt vahvoista tukipolvisukista, joista leikkasin jalkaterät pois. Vetäisen ne sukanvarret tukemaan sääriä. Apteekista ostin elastiset polvisuojat, vetäisen ne polvia tukemaan. Kenkien sisällä on jalkojeni mukaan tehdyt pohjalliset. - Kun olen laittanut nämä varusteet, niin voin kävellä aivan normaalisti. Mutta niin pian kun riisun ne pois, niin kävely muuttuu laahaamiseksi ja polviin sattuu. -
Verisokeri on ollut aivan normaali. Käyn vuositarkastuksessa ja tähän asti on kaikki ollut OK,
joten näillä mennään ja otetaan päivä kerrallaan.Todella ihanteellista tuo sinun sinnikkyytesi. Minullakin on jalkapohjat niin kipeät ja arat, että on todella vaikea löytää kenkiä, jotka sopivat jalkojeni muuttuneisiin muotoihin. Vasen jalkaterä ja oikea jalkaterä ovat kuin eri ihmisestä, niin on reuma muuttanut jalkojen asentoa. Vasen nilkkani antaa periksi, sekin haittaa nilkkurien ostossa. Parhaat olisivat varmaan HessuHopo-kengät.
Mira Anonyymi kirjoitti:
Todella ihanteellista tuo sinun sinnikkyytesi. Minullakin on jalkapohjat niin kipeät ja arat, että on todella vaikea löytää kenkiä, jotka sopivat jalkojeni muuttuneisiin muotoihin. Vasen jalkaterä ja oikea jalkaterä ovat kuin eri ihmisestä, niin on reuma muuttanut jalkojen asentoa. Vasen nilkkani antaa periksi, sekin haittaa nilkkurien ostossa. Parhaat olisivat varmaan HessuHopo-kengät.
MiraHei Mira! - Oletko saanut apua esim. ortopediteknikolta, joka voisi auttaa esim. tukipohjallisten teossa? Minulla on omien jalkojen mukaan muotoillut tukipohjalliset.
Kenkien on myös oltava 2 cm pitemmät kuin omat jalat, ettei jalkavaivat tule pahemmaksi liian lyhyessä kengässä. Tosi on, että on ihana kävellä riittävän suuret kengät jalassa!- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Hei Mira! - Oletko saanut apua esim. ortopediteknikolta, joka voisi auttaa esim. tukipohjallisten teossa? Minulla on omien jalkojen mukaan muotoillut tukipohjalliset.
Kenkien on myös oltava 2 cm pitemmät kuin omat jalat, ettei jalkavaivat tule pahemmaksi liian lyhyessä kengässä. Tosi on, että on ihana kävellä riittävän suuret kengät jalassa!On minulla ollut ortopediset kengänpohjalliset ja jopa jalkojen mukaan tehdyt kengätkin, mutta nekin jäivät pian pois käytöstä jalan muuttumisen myötä leikkauksen jälkeen.
Nyt oikeaa jalkaani vaivaa vaivaisenluu, joka on todella kipeä, mutta ei oikein kiinnostaisi taas leikkaukseen pyrkiä.
Mira
Kotona ; )
Kuopus tuli äitin avuksi, puoliso passaa, mikäpä tässä ollessa ; ) Poika lähti lääkkeitä hakemaan ja ruokaostoksille.
Otin pikku päikkärit. Koska lepokipua ei ole, sain muistutuksen raajarikostani noustessani sängystä.
Portaat opettelin fysioterapeutin kanssa nousemaan ja laskemaan, joten sekin jo sujuu.
Vuoden 2022 vakavasta autoimmuunisairaudesta sen verran, että se oli virusperäinen. Mistä sen sain jäi mysterioksi. Rintasyöpäni oli hormooniperäinen, itseaiheutettu, gynegologin töppäys eli estrogeeni korvaushoidon aiheuttama, eikä sille ollut edes tarvetta.
Lonkkakuluma lie ikänsä jalkojen päällä työskentelyn lopputulos.
No, olen onnellinen, se on nyt hoidettu.
Kyllä tämä tästä.- Anonyymi
Tuopa hienoa että poika saattoi tulla avuksi, sai järjestettyä lomaa töistä. Yleensä sitä ei niin vaan myönnetä. Ja kun sinulla on mies kotona, miksi tarvitsee 2 auttajaa? Miten sinulla suihkussa käynti onnistuu?
Anonyymi kirjoitti:
Tuopa hienoa että poika saattoi tulla avuksi, sai järjestettyä lomaa töistä. Yleensä sitä ei niin vaan myönnetä. Ja kun sinulla on mies kotona, miksi tarvitsee 2 auttajaa? Miten sinulla suihkussa käynti onnistuu?
Esikoinenkin on lomalla, laskettelemassa Levillä. Tulee kuunlopussa auttamaan äitiä.
Ei välimatkat ole este ja etätyö on keksitty.
Kävin aamulla sairaalassa kylvyssä. Onnistuisi se kai täälläkin.- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Esikoinenkin on lomalla, laskettelemassa Levillä. Tulee kuunlopussa auttamaan äitiä.
Ei välimatkat ole este ja etätyö on keksitty.
Kävin aamulla sairaalassa kylvyssä. Onnistuisi se kai täälläkin.kylvitkö maidossa kuin Leo Patra
- Anonyymi
Illansuuta kaikille! Korppikselle onnea hyvin menneen leikkauksen johdosta!
Hyvä että saat apua, sanotaan, että jälkihoito on yhtä tärkeä, kuin leikkauskin.
Minun on toinen lonkka leikattu noin kymmenen vuotta sitten. Leikkaus onnistui hyvin. Nyt toinen lonkkakin haluaisi päästä leikkaukseen, on kait alkanut kadehtimaan toista.
Joskus siinä tuntuu vähäistä kipua, toivon, että se kestää.
Kauppareissun tein päivällä ja ne tiet ovat aivan verrattomia, raittia ja liukkautta,
kun on ajettu ja vähän on sulanut sieltä täältä!
Hyvää perjantai-iltaa,
NeeasaAamupäivää ja lauantaihan se taas on, mihin viikko vierähti ?
Tuulinen sää, oikein sisälle kuuluu tuulen hujahtelu, lumista ei kohta jälkeäkään, paikoin nurmikko esiin tullut.
Lämmityslaskuille tämä hyvä juttu.
Noista hoidoista vaivojen suhteen keskustelu on käynyt, monenmoista konstia ilman lääkkeitäkin löytyy, apuvälineitä ja omia niksejä toteuttaen.
Minä olen niin itseni hoitamiseen saamaton, polvisuojukset on, mutta jäävät käyttämättä, nyt lukiessani MdK keinoja miettimään laittoi pitäisikö minunkin jaksaa.
Väliin tuntui, että ei niistä apua ole, ja siksi jäi kaappiin, sitkeyttä vaatii näiden nivelten ja lihasten hoito.
Tuon itsehoidon kannalla pitkälti olen, se että tuleeko sitten tehokas olemaan, kyllästyn niin pian kaikkeen.
Suhteellinen terve olen, arvot normaalilukemissa, ainoastaan nämä kävelyyn ja liikkumiseen tarvittavat vaivaavat.
Mittasin pitkästä aikaa verenpaineen, 122/ 75 oli, ei siis mitään huoleen enteilevää, pitäisi päästä labrakokeisiin vuosi edellisestä mennyt.
Eihän se missään tapauksessa paremmaksi muutu, ikä tekee tehtävänsä.
Vaivasenluu on minullakin ja jalka meinaa muuttaa pikkuvarpaan suuntaan astuttavaksi ja se aiheuttaa selälle ja lonkalle huonoa asentoa.
Pitäisi tilata oikean näköiset pohjalliset, mutta ajatus siitä, että ei enää vuosia montakaan jäljellä ole tyssää nämäkin aatokset.
Miran vaivoihin ei mitään verrattavaa kuitenkaan ja toivon jotain helpotusta sinulle löytyvän.
Hyvä, että apua löytyy korpikirjailijalle ja malttia liikkumiseen, vaikka kai se tarpeellista onkin, kohtuudella.
Sämpylöitä aion minäkin ruveta tekemään, kaura ja vehnäjauhosta, terveysarvot ei välttämättä niin hyvät, mutta maistuvia tulevat ja hellin itseäni omatekemillä leivonnaisilla
Makeaa ei mieli tee, mutta kaikki kotitekoinen maistuu.
Ostin ruisleivän ja enpäs tykännyt, oli kuin hiekkaa se koostumus, ei tullut katsottua mitä aineita se sisälsi.
Ruisleipää olen harvoin tehnyt, mutta äitini leipoma vieläkin vaan parhaan nimityksen saa.
Oikea lonkka minullakin oireilee, tai nivusista vaiva alkaa ja lonkan viaksi kuulemma menee. istumasta nouseminen kivuliasta.
Joka päivä joku uusi kohta kipuilee, saisi aina istua lääkärin vastaanotolla ja kun tiedetään tuo vaikeus päästä lääkäriin, yritän vaivani kestää.
Nyt viikon siivoushommiin ja sitten odottamaan sitä juhlahetkeä, eli saunaa.
Pärjäilemistä jokaiselle mahdollisimman hyvin ja varovaisuutta liikkumiseen.- Anonyymi
Hil-la kirjoitti:
Aamupäivää ja lauantaihan se taas on, mihin viikko vierähti ?
Tuulinen sää, oikein sisälle kuuluu tuulen hujahtelu, lumista ei kohta jälkeäkään, paikoin nurmikko esiin tullut.
Lämmityslaskuille tämä hyvä juttu.
Noista hoidoista vaivojen suhteen keskustelu on käynyt, monenmoista konstia ilman lääkkeitäkin löytyy, apuvälineitä ja omia niksejä toteuttaen.
Minä olen niin itseni hoitamiseen saamaton, polvisuojukset on, mutta jäävät käyttämättä, nyt lukiessani MdK keinoja miettimään laittoi pitäisikö minunkin jaksaa.
Väliin tuntui, että ei niistä apua ole, ja siksi jäi kaappiin, sitkeyttä vaatii näiden nivelten ja lihasten hoito.
Tuon itsehoidon kannalla pitkälti olen, se että tuleeko sitten tehokas olemaan, kyllästyn niin pian kaikkeen.
Suhteellinen terve olen, arvot normaalilukemissa, ainoastaan nämä kävelyyn ja liikkumiseen tarvittavat vaivaavat.
Mittasin pitkästä aikaa verenpaineen, 122/ 75 oli, ei siis mitään huoleen enteilevää, pitäisi päästä labrakokeisiin vuosi edellisestä mennyt.
Eihän se missään tapauksessa paremmaksi muutu, ikä tekee tehtävänsä.
Vaivasenluu on minullakin ja jalka meinaa muuttaa pikkuvarpaan suuntaan astuttavaksi ja se aiheuttaa selälle ja lonkalle huonoa asentoa.
Pitäisi tilata oikean näköiset pohjalliset, mutta ajatus siitä, että ei enää vuosia montakaan jäljellä ole tyssää nämäkin aatokset.
Miran vaivoihin ei mitään verrattavaa kuitenkaan ja toivon jotain helpotusta sinulle löytyvän.
Hyvä, että apua löytyy korpikirjailijalle ja malttia liikkumiseen, vaikka kai se tarpeellista onkin, kohtuudella.
Sämpylöitä aion minäkin ruveta tekemään, kaura ja vehnäjauhosta, terveysarvot ei välttämättä niin hyvät, mutta maistuvia tulevat ja hellin itseäni omatekemillä leivonnaisilla
Makeaa ei mieli tee, mutta kaikki kotitekoinen maistuu.
Ostin ruisleivän ja enpäs tykännyt, oli kuin hiekkaa se koostumus, ei tullut katsottua mitä aineita se sisälsi.
Ruisleipää olen harvoin tehnyt, mutta äitini leipoma vieläkin vaan parhaan nimityksen saa.
Oikea lonkka minullakin oireilee, tai nivusista vaiva alkaa ja lonkan viaksi kuulemma menee. istumasta nouseminen kivuliasta.
Joka päivä joku uusi kohta kipuilee, saisi aina istua lääkärin vastaanotolla ja kun tiedetään tuo vaikeus päästä lääkäriin, yritän vaivani kestää.
Nyt viikon siivoushommiin ja sitten odottamaan sitä juhlahetkeä, eli saunaa.
Pärjäilemistä jokaiselle mahdollisimman hyvin ja varovaisuutta liikkumiseen.Minulla päivän työnä on torkkuminen nojatuolissa. Tänäaamunakin heräsin jo viideltä etten vaan myöhästy aamutorkuilta.
Huoh.
Eteisen lamppu konstailee. On pamauttauttanut jo 2 sulaketta. Nyt sen kohtalo on roskis ilman armoa. Onkohan nyt niin, että ledlamput eivät käy näihin kymmeniä vuosia vanhoihin valaisimiin? Olen jo useampia uusinut, hapertuvatko sähköjohdot?
Tässä hapertuu lopulta kaikki, ja mummu senkun vaan torkkuu Nojatuolissa!
Hyvää viikonloppua. Hil-la kirjoitti:
Aamupäivää ja lauantaihan se taas on, mihin viikko vierähti ?
Tuulinen sää, oikein sisälle kuuluu tuulen hujahtelu, lumista ei kohta jälkeäkään, paikoin nurmikko esiin tullut.
Lämmityslaskuille tämä hyvä juttu.
Noista hoidoista vaivojen suhteen keskustelu on käynyt, monenmoista konstia ilman lääkkeitäkin löytyy, apuvälineitä ja omia niksejä toteuttaen.
Minä olen niin itseni hoitamiseen saamaton, polvisuojukset on, mutta jäävät käyttämättä, nyt lukiessani MdK keinoja miettimään laittoi pitäisikö minunkin jaksaa.
Väliin tuntui, että ei niistä apua ole, ja siksi jäi kaappiin, sitkeyttä vaatii näiden nivelten ja lihasten hoito.
Tuon itsehoidon kannalla pitkälti olen, se että tuleeko sitten tehokas olemaan, kyllästyn niin pian kaikkeen.
Suhteellinen terve olen, arvot normaalilukemissa, ainoastaan nämä kävelyyn ja liikkumiseen tarvittavat vaivaavat.
Mittasin pitkästä aikaa verenpaineen, 122/ 75 oli, ei siis mitään huoleen enteilevää, pitäisi päästä labrakokeisiin vuosi edellisestä mennyt.
Eihän se missään tapauksessa paremmaksi muutu, ikä tekee tehtävänsä.
Vaivasenluu on minullakin ja jalka meinaa muuttaa pikkuvarpaan suuntaan astuttavaksi ja se aiheuttaa selälle ja lonkalle huonoa asentoa.
Pitäisi tilata oikean näköiset pohjalliset, mutta ajatus siitä, että ei enää vuosia montakaan jäljellä ole tyssää nämäkin aatokset.
Miran vaivoihin ei mitään verrattavaa kuitenkaan ja toivon jotain helpotusta sinulle löytyvän.
Hyvä, että apua löytyy korpikirjailijalle ja malttia liikkumiseen, vaikka kai se tarpeellista onkin, kohtuudella.
Sämpylöitä aion minäkin ruveta tekemään, kaura ja vehnäjauhosta, terveysarvot ei välttämättä niin hyvät, mutta maistuvia tulevat ja hellin itseäni omatekemillä leivonnaisilla
Makeaa ei mieli tee, mutta kaikki kotitekoinen maistuu.
Ostin ruisleivän ja enpäs tykännyt, oli kuin hiekkaa se koostumus, ei tullut katsottua mitä aineita se sisälsi.
Ruisleipää olen harvoin tehnyt, mutta äitini leipoma vieläkin vaan parhaan nimityksen saa.
Oikea lonkka minullakin oireilee, tai nivusista vaiva alkaa ja lonkan viaksi kuulemma menee. istumasta nouseminen kivuliasta.
Joka päivä joku uusi kohta kipuilee, saisi aina istua lääkärin vastaanotolla ja kun tiedetään tuo vaikeus päästä lääkäriin, yritän vaivani kestää.
Nyt viikon siivoushommiin ja sitten odottamaan sitä juhlahetkeä, eli saunaa.
Pärjäilemistä jokaiselle mahdollisimman hyvin ja varovaisuutta liikkumiseen.Meitä ikäihmisiä on monenkuntoisia ja minusta tuntuu että krooniset, alituiset kivut kehossa ovat kaikista pahinta, joka saa mielenkin alavireiseksi.
Minulla on sen verran hyvää onnea, että ne kivut mitä minulla on, saan kotikonstein
"vaikenemaan". On lämmintä käärettä, polvisuojaa, säärisuojaa. Kipeät olkavarret saa
myös tukisukanvarren avulla pitämään kipeät, olemattomat, lihakset paikoillaan.
Sitten minulla on aina "naurusalvaa" varastossa. Siihen ei tarvitse hakea reseptiä.
Mutta tuntuu ihan hyvältä vanheta, jos tässä kunnossa säilyy vielä jonkun aikaa.
Juttelin äsken puhelimessa vanhemman sisareni kanssa, joka vielä selviää omassa huushollissaan, saa kyllä tarvittaessa apua lapsenlapsilta esim. ostoksilla käynnissä
ja jos on kannettava jotakin painavaa, esim vietävä isoja mattoja ulos. Molemmat
olemme tulleet siihen tulokseen, että voisimme ulkoistaa siivoukset vaikka kerran kuukaudessa. Kauheata sekasotkua ei ehdi siivousten välillä tapahtua, jos on tottunut
pitämään paikat järjestyksessä.
Taitaa olla niin, että yksinasuvilla vanhuksilla on ensimmäisenä huolenaiheena, kuinka
kauan jaksaa huolehtia asuntonsa siivoamisesta, petaamisesta ja lakanoitten vaihdosta?
Ruoanlaitto? Kuinka kauan se onnistuu, ennenkuin on ruvettava käyttämään siihen palveluja? Tietysti liikkumavaikeudet ovat suuri este, kun on lähdettävä kodin ulkopuolelle, otettava taksi jos ei enää bussilla voi kulkea, esim. lääkärireissulla jne. Ja koska on sitten saatava apua lääkkeitten lajitteluun ja muistaa ottaa lääkkeensä ajallaan.- Anonyymi
mdk.mdk kirjoitti:
Meitä ikäihmisiä on monenkuntoisia ja minusta tuntuu että krooniset, alituiset kivut kehossa ovat kaikista pahinta, joka saa mielenkin alavireiseksi.
Minulla on sen verran hyvää onnea, että ne kivut mitä minulla on, saan kotikonstein
"vaikenemaan". On lämmintä käärettä, polvisuojaa, säärisuojaa. Kipeät olkavarret saa
myös tukisukanvarren avulla pitämään kipeät, olemattomat, lihakset paikoillaan.
Sitten minulla on aina "naurusalvaa" varastossa. Siihen ei tarvitse hakea reseptiä.
Mutta tuntuu ihan hyvältä vanheta, jos tässä kunnossa säilyy vielä jonkun aikaa.
Juttelin äsken puhelimessa vanhemman sisareni kanssa, joka vielä selviää omassa huushollissaan, saa kyllä tarvittaessa apua lapsenlapsilta esim. ostoksilla käynnissä
ja jos on kannettava jotakin painavaa, esim vietävä isoja mattoja ulos. Molemmat
olemme tulleet siihen tulokseen, että voisimme ulkoistaa siivoukset vaikka kerran kuukaudessa. Kauheata sekasotkua ei ehdi siivousten välillä tapahtua, jos on tottunut
pitämään paikat järjestyksessä.
Taitaa olla niin, että yksinasuvilla vanhuksilla on ensimmäisenä huolenaiheena, kuinka
kauan jaksaa huolehtia asuntonsa siivoamisesta, petaamisesta ja lakanoitten vaihdosta?
Ruoanlaitto? Kuinka kauan se onnistuu, ennenkuin on ruvettava käyttämään siihen palveluja? Tietysti liikkumavaikeudet ovat suuri este, kun on lähdettävä kodin ulkopuolelle, otettava taksi jos ei enää bussilla voi kulkea, esim. lääkärireissulla jne. Ja koska on sitten saatava apua lääkkeitten lajitteluun ja muistaa ottaa lääkkeensä ajallaan.Ei se kahden vanhan heikkokuntoisen asuminen yhdessä myöskään helppoa ole. Molemmilla kipuja ja rajoituksia, molemmat tai toinen voi olla äreitä. Jos on vaikka muuten hyväkuntoisen mutta dementoituneen omaishoitaja. rankkaa sekin on. Varsinkin mies voi olla vaativa ruokien suhteen, pitää olla hyvät tuoreet ruuat joka päivä.
Anonyymi kirjoitti:
Ei se kahden vanhan heikkokuntoisen asuminen yhdessä myöskään helppoa ole. Molemmilla kipuja ja rajoituksia, molemmat tai toinen voi olla äreitä. Jos on vaikka muuten hyväkuntoisen mutta dementoituneen omaishoitaja. rankkaa sekin on. Varsinkin mies voi olla vaativa ruokien suhteen, pitää olla hyvät tuoreet ruuat joka päivä.
No, ei todellakaan ole helppoa. Minulla on ollut tilaisuus seurata tällaisia pariskuntia läheltä, kun asuin puolentoistavuoden ajan sotaveteraaneille rakennetuissa rivitaloissa. Niissä asui vanhoja pareja, joista useimmat olivat valvonnan tarpeessa, toinen toistaan huonommassa kunnossa. Samoin oli omien vanhempieni laita. Äidin vastuulla oli isän hoito, vaikka äiti itsekin oli huonokuntoinen, mutta tuntui kuin hän olisi puristanut kaiken itsestään, että isän olisi hyvä olla. - Isän kuoleman jälkeen hän sai vielä 10 vuotta elinaikaa ja todella hyvän huolenpidon palvelutalossa.
- Anonyymi
Nauraa sain oikein kunnolla, kun luin mdk-mdk.n juttua, että täytyy herätä aikaisn,
että ehtii aamutorkuille!
Myös hänellä on naurusalvaa, silloinhan on jo melkein kaikki mitä ihminen tarvitsee.
"Iloinen mieli on kuin kuivan kukan kastelu, sen myötä alkaa elämä kukoistaa."
Sanoi, arkkiatri Arvo Ylppö-
Hyvää lauantai jatkoa,
Neeasa- Anonyymi
Eiköhän se ollut Makriina kun heräämisestä kirjoitti.
Olipahan mukava ilma. Pari astetta lämmintä ja aurinko paistoi.
Kävelin Tokmannille. Helposti kulkee ostokset selkärepussa.
Torstai oli kiva päivä, käytiin lasten kanssa ulkoilemassa leikkipaikalla.
Kyllä ne pikkuiset kasvaa nopeaan.
Nuorenpi pojanpoika on nyt morsiamensa kanssa siellä Vietnamissa, kuukauden matkalla.
Ihan hirvittää, kun samoilevat ties missä, ihan niinkuin viime vuonna siellä Malesiassa.
Miniän kanssa puhuttiin, että taas saa olla sydän syrjällään.
Ostivat luhtitaloasunnon. Jotain pientä remppaa kai tekevät, ennenkuin muuttavat.
Pojanpoika oli ostanut sellaisen rahapussin, josta päältäpäin ei pysyty lukemaan kortteja.
Jaa mitä? kysyin minä.
On kuulemma rosvoilla sellaisia laitteita, että kun kävelee ohi pystyy lukemaan toisen kortin, taskusta tai jos kännykän kuoressa on korttikotelo, jossa pitää korttejaan.
Pojantyttärenmies näytti esitteen netistä. Kaikkea sitä on ja lisää keksivät suurella vauhdilla.
Kello tuleekin kohta 4 ja ihan valosta vielä ulkona. Kevät tulee.
Vaan ehtii sitä helmikuussa vielä kylmää ja lunta tulla ja myöhemminkin.
Lueskelin tuossa noita kommentteja. Useammalla ihmisellä näyttää olevan vaikeita
polkuja takana sairauksien takia.
Mutta kommenteista kuitenkin huokuu luja halu pärjätä.
Ihailen teidän kaikkien asennetta, olette niitä, jotka pärjäävät pitkälle.
Tuleehan sitä ajatelleeksi, että jos joku sellainen vaiva tulee vastaan, ettei enää arkeaan pysty pyörittämään ja kivut vaivaavat kokoaikaisesti, kuinkahan sitä itsellä nokka pysyy pinnalla.
Mutta tsemppiä teille kaikille.Eliaana mietti pärjäämistä....jos....
Olen luovuttanut kaikkivoipaisuuteni. Olen antanut periksi, en pärjäisi nyt yksin.
On hyvä pysähtyä, ajatella, että arki jatkuu ilman minun puuhastelluja, muut niitäkin tekevät.
Keittiötöissä pitää ottaa rauhallisesti, yksi kippo kerrallaan jääkaapista ulos, muutoin käy kuten tänään, että punajuurirasia on lattialla kansi auki ja salaatti pitkin ja poikin.
Mieheni on osoittautunut vahvemmaksi kuin olen ymmärtänyt. Auttaa ja tekee ruokaakin.Kuopus hoiti eilen ruokahuotoamme ja nautti illasta mökillä, olivat illalla lämmittäneet saunan. Veden hilanneet kelkalla järvestä. Nauttineet takkatulen loimusta. Tänään kävivät puhdistamassa rappusiltamme sinne kertyneen jään. Maa on tyystin lumeton ja rakkaudella tekemäni jäälyhdyt sulaneet.
Katselin kuvia facesta, kovin on jäiset korven kadut. No, eipä ole asiaa koikkelehtimaan.
Päällimmäiset tehtäväni nyt huolehtia kuntoutusohjelmasta, ottaa lääkkeen säännöllisesti ja levätä.
Kyllä tämä tästä.- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Eliaana mietti pärjäämistä....jos....
Olen luovuttanut kaikkivoipaisuuteni. Olen antanut periksi, en pärjäisi nyt yksin.
On hyvä pysähtyä, ajatella, että arki jatkuu ilman minun puuhastelluja, muut niitäkin tekevät.
Keittiötöissä pitää ottaa rauhallisesti, yksi kippo kerrallaan jääkaapista ulos, muutoin käy kuten tänään, että punajuurirasia on lattialla kansi auki ja salaatti pitkin ja poikin.
Mieheni on osoittautunut vahvemmaksi kuin olen ymmärtänyt. Auttaa ja tekee ruokaakin.Kuopus hoiti eilen ruokahuotoamme ja nautti illasta mökillä, olivat illalla lämmittäneet saunan. Veden hilanneet kelkalla järvestä. Nauttineet takkatulen loimusta. Tänään kävivät puhdistamassa rappusiltamme sinne kertyneen jään. Maa on tyystin lumeton ja rakkaudella tekemäni jäälyhdyt sulaneet.
Katselin kuvia facesta, kovin on jäiset korven kadut. No, eipä ole asiaa koikkelehtimaan.
Päällimmäiset tehtäväni nyt huolehtia kuntoutusohjelmasta, ottaa lääkkeen säännöllisesti ja levätä.
Kyllä tämä tästä.Ethän sinä nyt eka kertaa ollut petipotilaana ja kärsinyt lonkkakivuista , miten sinä nyt v astatuota kaikkivoipaisuuden menetystä mietit.! Olet ollut ennen hengenvaarassakin, lonkkakeikkaushan on ihan rutiinia. Jos on kaksi miestä kotona palvelemassa, miksi siellä jääkaapillakin pitää itse hypätä?
Anonyymi kirjoitti:
Ethän sinä nyt eka kertaa ollut petipotilaana ja kärsinyt lonkkakivuista , miten sinä nyt v astatuota kaikkivoipaisuuden menetystä mietit.! Olet ollut ennen hengenvaarassakin, lonkkakeikkaushan on ihan rutiinia. Jos on kaksi miestä kotona palvelemassa, miksi siellä jääkaapillakin pitää itse hypätä?
Ihan ekakertaa lonkka leikattiin. Kirurgille leikkaus voi olla rutiinia. Ei ne miehet minun puolestani jääkaapilla hypi ; )
korpikirjailija kirjoitti:
Eliaana mietti pärjäämistä....jos....
Olen luovuttanut kaikkivoipaisuuteni. Olen antanut periksi, en pärjäisi nyt yksin.
On hyvä pysähtyä, ajatella, että arki jatkuu ilman minun puuhastelluja, muut niitäkin tekevät.
Keittiötöissä pitää ottaa rauhallisesti, yksi kippo kerrallaan jääkaapista ulos, muutoin käy kuten tänään, että punajuurirasia on lattialla kansi auki ja salaatti pitkin ja poikin.
Mieheni on osoittautunut vahvemmaksi kuin olen ymmärtänyt. Auttaa ja tekee ruokaakin.Kuopus hoiti eilen ruokahuotoamme ja nautti illasta mökillä, olivat illalla lämmittäneet saunan. Veden hilanneet kelkalla järvestä. Nauttineet takkatulen loimusta. Tänään kävivät puhdistamassa rappusiltamme sinne kertyneen jään. Maa on tyystin lumeton ja rakkaudella tekemäni jäälyhdyt sulaneet.
Katselin kuvia facesta, kovin on jäiset korven kadut. No, eipä ole asiaa koikkelehtimaan.
Päällimmäiset tehtäväni nyt huolehtia kuntoutusohjelmasta, ottaa lääkkeen säännöllisesti ja levätä.
Kyllä tämä tästä.On ihan viisasta tuo, että oivaltaa, missä kohtaa ei pärjää yksin.
Myös, että itse tekee sen, mihin pystyy. Varovaisuutta noudattaen, tietysti.
Tuosta astian putoamisesta tuli mieleeni, kun sisareni ,
(poistunut tästä maailmasta 2012) jolta tavarat putosivat käsistä useammin, kuin ennen, tuumasi. ´´Kun tuo maan vetovoimakin on lisääntynyt´´ ja ihan totisella naamalla sanoi.Eliaana kirjoitti:
On ihan viisasta tuo, että oivaltaa, missä kohtaa ei pärjää yksin.
Myös, että itse tekee sen, mihin pystyy. Varovaisuutta noudattaen, tietysti.
Tuosta astian putoamisesta tuli mieleeni, kun sisareni ,
(poistunut tästä maailmasta 2012) jolta tavarat putosivat käsistä useammin, kuin ennen, tuumasi. ´´Kun tuo maan vetovoimakin on lisääntynyt´´ ja ihan totisella naamalla sanoi.Minulle on ollut vaikeaa myöntää että tarvitsen apua.
Tuli niin äkkiä kun Akillesjänne katkesi.
Ensin olin pyörätuolissa muutaman viikon kun oli kipsi ja ei saanut varata yhtään jalalla. Sitten iso kovasta muovista tehty saapas monta viikkoa.
Nyt on oltava koroke kantapään alla mutta voin kävellä "normaalisti". ¨Kävelisin ihan normaalisti mutta tulee kovat kivut.
Eilen kävin terkkarilla muun asian takia, kysyin jalastakin, sanoivat että hyvä jos vuodessa paranee.
Kun saan ajaa autolla niin paljon helpottaa. Ei minulta korttia viety, mutta sanoivat että ei pitäisi ajaa.
En ole ajanut kun en halua aloittaa uudelleen tätä vastoinkäymistä.
Olen ollut liiankin itsenäinen, siksi on vaikeaa sopeutua.
Mutta onhan nyt jo paljon helpottanut ei pyörätuolia, eikä saapasta. Mutta kovat kivut tulee jos kävelen vähänkään enemmän.
Kaveri pääsee taas viikonloppuisin, ajattelin lähteä kissan kanssa mökille, hän veisi ja ensi viikonloppuna pääsisin kauppaan hänen kanssaan .
Saan kyllä kyydin jos ruoka loppuu ennemmin, ei minusta ole niin väliä, mutta jos kissalta loppuu ruoka niin on etsittävä kyyti.
Katti on hemmoteltu, mutta paras kaverini. Ymmärtää puhettanikin paremmin kuin mikään aikaisempi lemmikkini.
Toisaalta, ei pitäisi valittaa, tänäänkin tapasin kaupassa käydessämme nuoremman tuttavan joka joutuu käyttämään pyörätuolia loppuelämänsä.
Ei sitä osaa ajatella kunnolla asiaa kunnes tulee omalle kohdalle. Eikä ollut kuin tilapäinen vaihe, oven pielet ym... ovat aika pahassa kunnossa kun opettelin pyörätuolilla pärjäämistä.liekko kirjoitti:
Minulle on ollut vaikeaa myöntää että tarvitsen apua.
Tuli niin äkkiä kun Akillesjänne katkesi.
Ensin olin pyörätuolissa muutaman viikon kun oli kipsi ja ei saanut varata yhtään jalalla. Sitten iso kovasta muovista tehty saapas monta viikkoa.
Nyt on oltava koroke kantapään alla mutta voin kävellä "normaalisti". ¨Kävelisin ihan normaalisti mutta tulee kovat kivut.
Eilen kävin terkkarilla muun asian takia, kysyin jalastakin, sanoivat että hyvä jos vuodessa paranee.
Kun saan ajaa autolla niin paljon helpottaa. Ei minulta korttia viety, mutta sanoivat että ei pitäisi ajaa.
En ole ajanut kun en halua aloittaa uudelleen tätä vastoinkäymistä.
Olen ollut liiankin itsenäinen, siksi on vaikeaa sopeutua.
Mutta onhan nyt jo paljon helpottanut ei pyörätuolia, eikä saapasta. Mutta kovat kivut tulee jos kävelen vähänkään enemmän.
Kaveri pääsee taas viikonloppuisin, ajattelin lähteä kissan kanssa mökille, hän veisi ja ensi viikonloppuna pääsisin kauppaan hänen kanssaan .
Saan kyllä kyydin jos ruoka loppuu ennemmin, ei minusta ole niin väliä, mutta jos kissalta loppuu ruoka niin on etsittävä kyyti.
Katti on hemmoteltu, mutta paras kaverini. Ymmärtää puhettanikin paremmin kuin mikään aikaisempi lemmikkini.
Toisaalta, ei pitäisi valittaa, tänäänkin tapasin kaupassa käydessämme nuoremman tuttavan joka joutuu käyttämään pyörätuolia loppuelämänsä.
Ei sitä osaa ajatella kunnolla asiaa kunnes tulee omalle kohdalle. Eikä ollut kuin tilapäinen vaihe, oven pielet ym... ovat aika pahassa kunnossa kun opettelin pyörätuolilla pärjäämistä.Autolla ajoa en ole vielä edes harkinnut. Eivät kieltäneetkään. Kuopus piti palopuheen, että johan nuo kolmiolääkkeetkin autoilun estää.
Minulla on ajokortin uusinta tänä vuonna. Sain v. 2022 ajokiellon sairastuttuani ja kun ajo oikeus palautui sain sen vain kolmeksi vuodeksi.
No, voihan nykyisin pärjätä ilman kauppareissuja kun tilaa ruuat yms. kotiikuljetuksena. Mutta kyllä auto on välttämätön koska mökille pitää päästä.
Muuten pärjää ilman.liekko kirjoitti:
Minulle on ollut vaikeaa myöntää että tarvitsen apua.
Tuli niin äkkiä kun Akillesjänne katkesi.
Ensin olin pyörätuolissa muutaman viikon kun oli kipsi ja ei saanut varata yhtään jalalla. Sitten iso kovasta muovista tehty saapas monta viikkoa.
Nyt on oltava koroke kantapään alla mutta voin kävellä "normaalisti". ¨Kävelisin ihan normaalisti mutta tulee kovat kivut.
Eilen kävin terkkarilla muun asian takia, kysyin jalastakin, sanoivat että hyvä jos vuodessa paranee.
Kun saan ajaa autolla niin paljon helpottaa. Ei minulta korttia viety, mutta sanoivat että ei pitäisi ajaa.
En ole ajanut kun en halua aloittaa uudelleen tätä vastoinkäymistä.
Olen ollut liiankin itsenäinen, siksi on vaikeaa sopeutua.
Mutta onhan nyt jo paljon helpottanut ei pyörätuolia, eikä saapasta. Mutta kovat kivut tulee jos kävelen vähänkään enemmän.
Kaveri pääsee taas viikonloppuisin, ajattelin lähteä kissan kanssa mökille, hän veisi ja ensi viikonloppuna pääsisin kauppaan hänen kanssaan .
Saan kyllä kyydin jos ruoka loppuu ennemmin, ei minusta ole niin väliä, mutta jos kissalta loppuu ruoka niin on etsittävä kyyti.
Katti on hemmoteltu, mutta paras kaverini. Ymmärtää puhettanikin paremmin kuin mikään aikaisempi lemmikkini.
Toisaalta, ei pitäisi valittaa, tänäänkin tapasin kaupassa käydessämme nuoremman tuttavan joka joutuu käyttämään pyörätuolia loppuelämänsä.
Ei sitä osaa ajatella kunnolla asiaa kunnes tulee omalle kohdalle. Eikä ollut kuin tilapäinen vaihe, oven pielet ym... ovat aika pahassa kunnossa kun opettelin pyörätuolilla pärjäämistä.Sinulla tuo muutos kävelevästä pyörätuoliin tuli niin yhtäkkiä, että ihmeen hyvin olet loppujen lopuksi pärjännyt.
Vai sanoi vuoden, kyllä siinä sitten varoa saa, ettei kipeydy uudelleen.
Se on totta, ettei etukäteen osaa ajatella miten sitä reagoi, kun yllättävä ja varsinkin ikävä tilanne tulee.
Ihminen voi mielessään luulotella, että miten toimii ja reagoi, jos äkkinäinen stressaava muutos tulee ja silti saattaa oma reagointi yllättää itsensäkin.
Tsemppiä vaan edelleen. kevät tulee ja kissaystävilläkin on kivaa sitten.
Tuossa tuo Väinö nukkuu tuolissa, kyllä me vähän aikaa sitten leikittiin.
Kyllä kissalla on nopeat liikkeet ja korkeelle hyppää ihan paikaltaan.
- Anonyymi
Tänään keskitalven aurinkokin paistoi. Tammikuusta niin voi sanoo, käänntyihän se jo loppupuolelleen.
Myös Utsjoelle se nous horisontin yläpuolelle pitkästä aikaa.
Viimeiset säätiedot kertovat Norjanmereltä nousevan huomiseksi pilvisen säärintaman. Olishan tota aurinkoherkkua sietäny pitempäänkin.
Pääasia, että aamu aamulta matkataan taas hyvä tovi valoisampaan suuntaan Hurskaiselan kotimaisemassakin.Eilen näytettiinkin telkussa kuvaa, kun jotkut olivat katselemassa, kun aurinko nousi horisontin yläpuolelle.
Silloin, kun vielä vietin aikaani omakotitalossa talvisin ja lumitöitä tein, ostin silikoonisuihkepullon.
Sillä, kun suihkuttaa välillä lumikolan, lumi irtoaa paremmin kolasta.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Eilen näytettiinkin telkussa kuvaa, kun jotkut olivat katselemassa, kun aurinko nousi horisontin yläpuolelle.
Silloin, kun vielä vietin aikaani omakotitalossa talvisin ja lumitöitä tein, ostin silikoonisuihkepullon.
Sillä, kun suihkuttaa välillä lumikolan, lumi irtoaa paremmin kolasta.Ehkä myös vaha auttaa lumen irtoamista kolasta.
Tietysti kola on ensin sulatettava sisällä. Sen oltua lämmin ja kuiva vaha levitetään ja hangataan kauttaaltaan. Kyllä se näyttää onnaavan.
- Anonyymi
Oma huomoinsa kiinnittyi tämän sunnuntaipäivän nimipäiväkalenteriin. On 19 päivä tammikuuta. Vanha perinteinen Heikin päivä.
Mukana myös Henna, uudempia tyttöjen nimiä. Onneksi olkoon Heikit ja Hennatkin.
Päivän pilvisyys matkaa meille Norjan mereltä päin eilisen ennusteen mukaan.
Tuulet pyörivät vähän sieltä täältä. Hyvä ettei vielä sada.
Lumena se tulisi. Kun katson verhon läpitte ulos, ei siellä nyt näytä puun varpukaan liikkuvan.
Hunajan sanotaan pieneen nuhaisuuteen tepsivän.
Mukavaa päivän jatkoa päivänsankareille ja muillekin tammikuun viettäjille!
Hurskainen. - AnonyymiUUSI
Niin se tuli pimeys kun urvahdin päiväpeiton päälle muka hetkeksi.
lm.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin262726Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee242042Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1121548- 761309
Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh71218Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!
Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi1381176- 641026
Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I10944Ollaan kuin yö ja päivä
Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.70891- 102877