Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

36

Kommenttia

498

  1. Huomenta keskelle viikkoa, aurinko paistaa, mutta sade voi päivän mittaan kastella.
    Eilen puolenpäivän tietämissä vettä tuli taivaan täydeltä, kasteli varmaan ulkona liikkujat.
    Lopulla oleva kesä onkin sisältänyt paljon näitä rankkasateita, ehkä vettä nyt riittää kasvustollekin.
    Tuli mieleen retki Lemmenjoelle aikoinaan, vettä oli niin vähän, että kävellä piti aina joissakin kohden, vene vetämällä vietiin yli kuivankohdan.
    Näitä muistoja aina putkahtaa esiin, kun joku tilanne vauhtia antaa.
    Nyt harmittelen, kun mieleeni en saa yhden kukan nimeä, joka minulla on, sitkeästi koetan muistella, jospa se ilman apuja mieleen tulisi.
    Olisikohan aika käydä muistitestissä, vuosi siitä, kun testi tehtiin, hyvä oli silloin, mutta kauankos se tarvitsee kun vaiva esiin tulee.

    Noista kotitalous avustuksista en osaa sanoa mitään, en koskaan ole mitään anonut, tai sanoisinko ei tarvetta ole ollut.
    Olen ollut oma apuni tähän asti, sitkeästi koetan kuntoa yllä pitää tavalla jos toisella.
    Yksi harmittava asia mieleen tulee, kun mökkini möin ja verottaja laskun lähetti, oli mielestäni melkoinen 8000 euroa, kyselin asiasta, mutta oikein oli, mitään helpottavia laskuja ei ollut esittää, kaikki menot hoidettiin itse.
    Silloin olisi ollut mahdollisuus saada tukeakin, jos olisimme vieraita apuina käyttäneet.
    Maksettua tuli ja enää ei edes harmita, osuuteni verojen kertymälle olen tehnyt ja nytkin maksan mielestäni aika suuren veromäärän.
    No sanonpa , että iloinen veronmaksaja olen, en moista mieti, tyhmyydeksi voi joku ajatella.

    Liekko kerroit mökkisi ihanuudesta, varmaan on mukava olla, muistan itsekin viihtyneeni, mutta viimeisinä kesinä oli mökki ystäväparikunnan hoivissa, kun en itse ehtinyt, toisella paikkakunnalla kesäni viihdyin.
    Tämä pariskunta hoiti pihaa vastineeksi siellä olostaan, vuokraa en ottanut, kun tiesin heidän elämänsä tiukkuuden ja ilon siitä, että saivat mökkimaailmasta nauttia.
    Heidän ilostaan nautin minäkin, tyttärensäkin oppi uimaan siellä asustaessaan.

    Hyvistä kirjoituksista luin myös jostakin ketjusta, no en itse ajattele, että pitäisi kirjailija olla, jos tänne palstalle uskaltautuu.
    Mielestäni riittää, kun saa selkeästi ymmärrettävän viestin aikaan, rivien väliin en ole koskaan ajatellut tarvetta kirjoittaa, siis kuvaannollisesti, vihjailevaa viestiä en laita.
    En myöskään halua toisten viestejä tulkita "rivien väliin " kirjotuksista.
    Kirjoittelen oman itseni vuoksi lähinnä, omaa ajatusmaailmaa tulkiten, miellyttää se tai ei, lukija voi päättää.
    En ehtoja kirjoittelulle laittaisi kenellekään, kaikki mistä selvän saa on kelvattavaa.

    Eilen töppäsin, laitoin rasioita pakkaseen ja yksi kansi omenasose purkista luiskahti auki ja sose valui pakkaseen toisten purkkien väliin, no mitenkäs sitä jäistä arkkua puhdistat, ei muuta joku kitkerä sana ja kansi kiinni, sotkun sitten keväällä saan puhdistettua.
    Paha tapani taas kostautui, liian monta purkkia ahnehdin käsiini, tehokas yritän olla.
    Lauantaina on syysmarkkinat torilla, sieltä sitten viimeisiä pakkaseen tulevia haalin, puolukkasankonkin tilaan.

    Tänään huilipäivä kaikesta, no onhan se neulominen aina jatkuvana työnä seuraaja. pitkävarsine kirjoneulesukka nyt vuorossa.
    Katsotaan miten päivä sujuu, yllätyksiä ei tiedossa, mutta eihän koskaan tiedä, voidaan kuitenkin mahdollisimman hyvin jokainen;)
  2. Taas uuteen aamuun herätty ja mieli pitäisi virkeä olla, no onkin, ei kolota mitään paikkaa, aamukahvi maistui ja nyt sitten tämä aivovoimisteluosuus;)
    Radiosta taas kuulin uskomattoman uutisen, eläkerahoja maksamme työrupeaman ajalla peräti puolimiljoona, joten se siitä, että eläisimme nykyisten työssä käypien tekemisistä.
    Se ymmärsinkö oikein on epävarmaa, paljon muutakin on laskettu, myös tulevien eläkkeiden osuus.
    Maahanmuuttoa pitäisi tapahtua 27000 vuodessa jos kuluja voitaisiin eläkeikäisenä hyödyntää.

    Sitten tuohon asumiseen vielä, eihän vanhasta asunnosta tarvitsekaan saada voittoa, onhan se kulunut omistajan käytössä, kaikki kuluu, myös asunto.
    Emmehän autosta tai muistakaan käyttämistämme asioista voida saada voittoa, miksi asunnosta pitäisi saada,
    Kuluja tulee ajan myötä niin omistus kuin vuokra suhteessa asuville, se ettei vuokralaisen tarvitsisi kuluihin osallistua, on puppua.
    Olen seurannut taloa missä eläkeläisiä pääasiassa elää, asumiskorjausten jälkeen vuokra nousee.
    Joka pienestä viasta joutuvat maksamaan huoltomiehelle, esimerkkinä tuo talo, on Ara rahoituksella rakennettu, kaikessa säästetty, muun muassa ei parvikelasitusta ole, eikä mitään omaa viritystä saa laittaa.
    Melko turhana parvikkeet ovat, ei saa mitään toimintoja suorittaa, vesisateet ja lumet aina harmina.
    Omassa asunnossa voi lasituksen laittaa, jos niin haluaa ja aika moni sen tekee oman mukavuuden vuoksi, moni muukin asia aika itsenäisen ajattelun mukaista.
    Järjestyssääntöjä noudattaen aika oman elämän makuista on asua omistamassaan asunnossa.
    Ei kaikesta voi ajatella voittoa tavoittelevasti, oma turva ja siitä olen valmis kulut iloiten maksamaan.
    Vanhenemme ja elämässä apua tarvitsemme, kulut on jaksettava maksaa monesta asiasta, tappiot ei tässä mielessä mieleen tule.
    Näin ajattelen tästä olemisestani, mutta hyvä, että koti olisi kaikille rakas olisipa se omistus tai vuokra asunto.
    Tarkkaan rahan käyttöäni seurailen, mutta joka asiasta ei voi voittaa, en ole pahoillani asumiseni kuluista.

    Tässä taas näitä viisauksia, mitä aivoni pystyy vastaanottamaan, kaikkea tutkitaan, mikä onkaan sitten viisain ajatus?
    Minulle ihmettelyä riittää monen asian suhteen, mutta vaikka en kaikkea sisäistäkään, yritän seuraamista yllä pitää.
    Ihan oman elämiseni vuoksi näin teen, eihän minun sanani mihinkään kanna, ei tarvitsekaan, mutta onhan itseni kannalta asioita hyvä pohtia.
    Joskus tuntuu kivalta, kun joku kysyy mitä mieltä olet, ajatus siitä, että ihminen olen minäkin ja mielipideoikeus kuuluu myös minulle;)

    Tässäpä aihetta mielipiteen ilmaisuun itse kullekin, tilaa riittää.
    Kivaa tiistaipäivää ja nimipäivä onnittelut Rauli nimisille.
  3. Huomenta viikon alkuun ja kivan vilkasta on keskustelu ollutkin.
    Kaunis aurinkoinen sää houkuttaa omenan ostoon torille, kun tästä nousen ja pukeudun.

    Aivan kauhea tapaus tuo Tepan kertoma, ei sitä tiedä mihin tilanteeseen voikaan joutua, tuolla kaduilla kulkiessa.
    Vaikea on sivuuttaa asiaa, jos jotakin kaltoin kohdellaan, kyllä minäkin voisin väliin mennä en edes pelkoa tuntisi, tyhmyyttä saattaa olla, mutta apua on annettava jotain tekemällä.
    Paras tapa on tietysti tarttua puhelimeen, mutta uhri ehtii jo kuolla näiden roistojen käsiin, onneksi tuo pienin vaurioin kuitenkin ystävänne kannalta meni.
    Kai ne roistot kiinni saatiin ja rangaistuksen kärsivät.

    Olette myös asumisesta innostuneet, no minäkin omistan oman asunnon ja kaikista maksuista olen selvinnyt pienillä vyön kiristyksillä.
    Paljon riippuu asuminen minkälainen on talon kunto ja hoito, minulla onnisti, hyvä puheenjohtaja valvoo ja asiat korjataan heti, totta kai maksumiehenä minäkin kaiken kanssa, mutta yhtiövastike on kohtalaisen pieni ja näin jää rahaa korjauksiinkin.
    Kokemus pari vuotta sitten, kun höyrähdin vuokrataloon, missä vuokra oli melkein puolta suurempi kuin tässä nykyisessä ja en kotiutunut ollenkaan siihen asumismuotoon.
    Iso talo, paljon asukkaita, joilla erilaiset lähtökohdat ja talossa sääntöjä joita oli vaikea ymmärtää.
    Onneksi ei tämä asuntoni heti kaupaksi käynyt ja en olisi selvinnyt pitkää aikaa kahden asunnon loukossa, joten neljä kuukautta riitti ja palasin "kotiini", mistä joka hetki nautin.
    Olen tietenkin talon ylimääräisiin menoihin maksumieheksi joutunut, tontti ostettu omaksi, katon ja jotain pientä muutakin on korjattu, kaapeliasiat sun muut ylimääräisenä tulee maksettavaksi, mutta kaikesta olen selvinnyt.
    Talo on vanha ja läpi käynyt ennen taloon tuloani ikkuna ja parveke remontit tehty, joten mitään suurempaa ei ole tiedossa.
    Olen kuitenkin onnellinen, että katto pään päällä ja lattia jalkojen alla on minun hallussa, uskon että jaksan maksut maksaa elämäni loppuun.
    Joskus ylimääräisellä yhtiömaksulla selviämme pienistä rempoista, sekin harvoin tapahtuu.
    Tunne siitä, että on oma, ei hetikään häätöä tule ja ainahan joku sitten jälkeeni hoitaa asiat miten parhaaksi näkee.
    Tiukalla koko elämä on oltu, työtä tehty, säästetty, nyt sitten vähän tasapainoisempaa elämä on., olen tyytyväinen.
    Hyvällä onnellakin lienee osuus, ahkeruudella ja vaatimattomalla elämän tyylillä.
    Velkaa en ole kenellekään, pankkikin on niskasta pudotettu jo ennen mieheni kuolemaa.

    Tässäpä tuli kertomaa ja hyvän olon kehuskelua, kuka sen nyt siksi kokee, mitään en kadu, kaiken tulevan vastaan otan tyynellä mielellä.
  4. Rauhaisaa ja hiljaista on sunnuntaiaamun alku, ihmiset lepää ja nauttii vapaapäivästään, näin luulen.
    Melko tuulinen sää ja sateita varmaan tänäänkin saadaan, hyvä niin puolukat kasvua lisää, kohta punamarja parhaimmillaan.
    Jostakin luin, että kaksidesiä päivässä pitäisi puolukkaa syödä, jopa painon hallintaan vaikuttaa.
    Noita terveys vaikutteisia tietoja aina aamuisin koneeni näyttöön tulee ja niitä on mukava lukea.
    Tänä aamuna oli aivojen toimintaan vaikuttavia asioita esillä, kaikki toimimisemme vaikuttaa aivojen kautta terveyteemme.
    Lukeminen, kirjoittelu, käsityöt, ympäristön seuraaminen, kanssa käyminen ihmisten kanssa, ym. vastaava hoitaa kuntoamme, eli tärkeintä elimistöämme aivoja.
    Näiden toimintojen puuttuminen vaikuttaa muistiin ja se taas lisää monia muistisairauksia.
    Siis ystävät kirjoittakaa myönteisistä asioista ja yleensä kirjoittakaa, niinhän olen monasti toivonut;)

    Tuo tyhmäksi sanottu viesti on jo Anojen puolelta todettu ja selvitetty, kiitos siitä.
    Olen samaa mieltä viestien kanssa, onhan Nojatuoli ollut jo vuosia palstalla, jatkoa siihen pyydän.
    Ainahan näitä fiksuja löytyy jotka aiheen saavat närkästyä, mutta sekin on todettava, että lupa on niihinkin viesteihin, vaikka myös tästä kielteisestä ajattelusta aivot närkästyy;)

    En ole kirpputori ihmisiä ollenkaan, en juuri shopaile yleensäkään, usein jonkun vaatteen koppaan ruokaostoksilla.
    Kaappini muuton yhteydessä tyhjensin melko rankalla kädellä ja uusia ostoksianikin joskus harmittelen, kun jäävät käyttämättä.
    Olen toki kirpparilla käynyt, mutta jostakin syystä ei mitään käteen tartu, voi olla tyhmääkin näin kierrätyksen aikana.
    Takana on ne ajat, jolloin joka menoon oli uusi vaate hankittava, no nyt ei niitä menojakaan ole, kaapista tarvittava (vaatimaton ) vaate päälle löytyy.
    En myöskään ole keräilijä, jos ei lasketa kaiken kauniin kerääminen ja usein sellaista jota ei muilta löydy, vahva oman maun seurailija olen.
    En myöskään viihtyisi suunnittelijan kalustamasta kodista, itse haluan senkin asian toteuttaa, kai olen kaikelle normaalille vastarannankiiski.
    Liinavaatteet käytän tarkkaan pesen ja kulutan, pitäisi varmaan ostaa jotain uutta ja nauttia kauniista näkymästä, mutta sen suhteen olen tarkka ja nuuka.
    Minulla on vielä pyyheliinoja, jotka merkkasin kihloissa ollessa, aivan kuin uusia.
    Ne perinnöksi jää, muuten ei paljonkaan muuta.

    Paloma mainitsit tuosta tyttären samankaltaisista touhuista mitä sinäkin teet, saman havainnon teen minäkin omasta tyttärestä, tosin ne ikävät piirteetkin joiden soisin minuun jäävän, toistuvat.
    Nuo eläkeläisten menot ovat myös osa aivoja tehokkaasti toimiviksi tekeviä osasia, kaikki kanssakäyminen on hyvästä.
    Minäkin ajattelin lopettaa, mutta kai se on jollakin keinoin vaan mukaan raahaantua.

    Neeassan tietopaketti taas asioita selkeytti, lääkkeitä vain tarpeeseen ja ehkä pientä kipua on hyvä kokea, tuntee elävänsä, tuskaisiin vaivoihin sitten lääkitys mikä mahdollisesti apua antaa.
    Tepa kyllä sitä jää pakostakin kuolinsiivousta, vaikka yrittäisi vähällä selvitä, mutta eipä sitä murehdita, elettävä on miksi ei sitten tyytyväisenä siihen miten asiat ovat.

    Virkistävää päivää kaikille, sienien etsintään jokainen joka kykenee, on kuulemma ainakin kanttarellin lisäksi tatteja noussut.
    Minä teenkin kaupan herkkutateista kastikkeen tämän päivän ruokailuun, heppa!
  5. Lauantaiaamu, kuuntelen toivekonserttia taustalla soivasta radiosta ja vanhaa musiikkia minunkin makuun sopivaa sieltä kuuluu.
    Harmaa sateinen päivä, ei haittaa, mukavahan on ikkunasta sadetta katsella ja iloita siitä, ettei ilman tätä kodin suojaa ole.
    Kaikilla ei näinkään hyvin ole kuin minulla, mutta sinnitellään, huominen voi toiselta näyttää, toivoa on ylläpidettävä.
    Omaa elämääni useinkin mietiskelen ja vilpittömän iloinen olen tästä, mitään en kaipaa, rahaa, en mainetta, on hyvä olla itseensäkin tyytyväinen.
    Takavuosina oli aina joku tavoite, kiirettä ja melkein työtä kaiken aikaa, jotain haluamaani keräilin, nyt kaikesta olen pikkuhiljaa luopumassa.
    Miten järjetöntä onkaan haalia kaikkea sellaista, mikä muka kuuluu onnelliseen elämään, paljon vähempään tyytyen voi mieli olla hyvä ja tyytyväinen.
    Omakoti, lapset joilla kaikki hyvin, he elävät niitä ruuhka vuosia, toivottavasti elämä heillekin hyvät puolet osoittaa, jos ei heti, niin elämän soljuessa päätös pisteeseen.
    Pohdinnaksi taas meni, jotain joutavalla.

    Kävin eilen terveydenhoitajan juttusilla, lähinnä kerrattiin lääkkeitäni ja ohjeita sain uusien lääkkeiden kokeiluun astamani sopivien lääkkeiden löytymisiin.
    Sain korvahuuhtelun, ja kuuloni parani heti, aikamoinen paukku korvaan vahaa olikin kertynyt.
    Ihana valoisa hoitaja, vastaili tyhmiin kysymyksiinikin, kerroin, että ehkä laulamiseni lopetan, sanoi älä ihmeessä, sehän keuhkojen hyvinvointia edistää.
    Puhaltelua taas kotona, sanoin inhoavani sitä, lohdutteli, että vasta kolmen kuukauden perästä se tehdään, sanoin vielä, että en millään tänne terveyskeskukseen tulisi, sanoi lähetä tulokset jonkun tuttavan mukana.
    Virkistävä tapaaminen, aikaakin meni liki puoli tuntia, mutta kiireen tunnetta ei ollut.

    Eliaana taas puuhaillen täytti päivänsä, on se mukava tunne, kun saa aikaan jotain vaikka pientäkin, tuo työrupeamasi pitkälti lämmittää mieltä ja olemista.
    Muistelen kaiholla aikaa, kun minäkin perunat pellosta kuokin ja muut juurekset talteen otin, silloin tunsi ja koki työnsä tulokset.
    Minä tappelen mielitekoni kanssa, otanko kissan vai en, seuraa kaipaisin.

    Tepa ja monet toisetkin kirjoittajat toivovat tämän kirjoittelun sopuisasti kulkevan, ilo olisi minullekin, kiitos anot mukavista kannanotoista ja hyvän syksyn toivotuksista, ne mieltä lämmittää.
    Rehellisiä mielipiteitä voi antaa kaikesta kannustavasta, kiitoksiakin, ei se kehumista tarkoita, kerrotaan jos tykätään, jätetään vastaiset mielipiteet unholaan.
    Ruusuista en tiedä mitään, minulla ei hymiöiden mahdollisuutta koneellani ole, tai en osaa käyttää, joten kellä tämänlainenkin mahdollisuus, piristäähän sekin ketjua.
    Kaipaan monia kirjoittajia ja toivon uusia mukaan tutustumaan, ehkä ketju pikkuhiljaa korjaantuu, kun tarpeeksi sitkeinä kirjoitellaan.

    Taas tuli pituutta, mutta en osaa tokaisemalla ymmärrettävää viestiä laittaa, ehkä loppuun jaksatte lukea, jos ette eihän sekään iso harmi ole,
    Oikein lupsakkaa päivää kaikille;)
  6. Huomenta jälleen, tänään jo torstai taas, miten tämä aika rientääkään.
    Säätila muuttuu sateiseksi , taivaanranta tummansävyinen, joten kaupalle onkin jouduttava, että säilyisi kuivana.
    Yöt jo viilenneet, ikkuna auki nukun, pussilakana peittona, usein senkin pois potkin, nyt jo peitoksi hamuan.

    Eilen hölmöilin saunaan menon kanssa, 19,30 lenkkisauna naisille ja minä kahdeksaa odottelin, eipä ennen ole moista tapahtunut, mikä lie ajatukset heilauttanut, pitääkö jo muistitesti tehdä.
    Olen joskus jopa päiviä joutunut hetkellisesti miettimään, mikäs se tämä päivä olikaan nimeltään, sunnuntaipäiviä meinaa olla useampia.

    Tuo mitä sanoin Eliaana on vilpitön ihastelu, kaikki arvonanto ihmiselle joka tarttuu työhön kuin työhön.
    Itsekin pyrin hyvin omatoimiseksi, mutta noita sinun töitäsi en ole joutunut tekemään, siitäkin voi ajatella, että avuton olen.
    Jostakin olen saanut päähäni, että en halua olla heikko ja naisellisen avuton, oikeastaan en sipistelijöille mitään arvoa anna.
    Tuo viisauden kerääminen on minulla jäänyt elämän kokemuksiin ja niiden myötä jotain olen oppinutkin.
    Katselen tietokilpailuja joskus ja ihmettelen miten vähän historiaa nuoremmat tunteekaan, käytännön puute myös ilmenee.
    Koulija käydään ja viisastutaan, näin onkin monen asian kohdalla, mutta avuttomuus asioiden tietämiseen menneeltä ajalta puuttuu.
    Joku viisas onkin sanonut, jos ei tunne historiaansa, ei tulevaisuus ruusuinen ole.

    Noita ihmeellisyyksiä tapahtuu tepa, kyllä se viisainta on sen kattilan vieressä seisominen.
    Vaihdatko itse palovaroittimen patterin, minä en kestä tikkailla alkaa huimaamaan, otin varoittimen korkean kaapin päälle, sanoivat, että se toimii niinkin.
    Aina sen alkaessa huutamaan pyyheliinalla huidoin hiljaiseksi, mutta piti jäykempi vaate avuksi ottaa ja sitten tuli alas koko räkkine.
    Kyllä se pienikin liikkuminen avuksi on, sen olen huomannut, voimistelu aamuisin on ehkä auttanut jaksamistani ja muut pakolliset hommat jaksan tehdä.
    Eilen selvisin tori, apteekkireissusta melkoisen nopsaan ja istua tarvitsin vain kerran välillä, rollaattoriin en vielä turvaudu, sauvat riittää ja kärri kaupoilla käydessä..
    Pitkä rupeama on sinunkin touhuilusi ollut.

    Ehkä ei vielä kovinkaan vaarallista tuo muutaman kerran unohtelu liekko, mutta kun tilanne menee siihen, ettei edes huomaa omaa muistamattomuuttaan ollaan jo huolen edessä.
    Siksi pidän hyvänä tätä kirjoittelua jo muistin virkeänä pysymiselle, olen kyllä laittanut merkille muutamia uusia vaivojen ilmentymisiä, kun ikää karttuu.
    Kaatuilu on yksi niistä, tasapainoa ei enää saa nopsaan takaisin jos johonkin kompastuu ja sitten onkin jo myöhäistä.
    Olen hämmästelyt miten paljon olenkin selvinnyt lääkäriin menemisistä, vaikka aika rajuja maastoutumia olen kokenut.
    Mustelmilla olen selvinnyt, tai en ole muita kipuja kaatumiseen yhdistänyt.
    Näillä mennään toivottavasti vielä pitkään.

    Päivä on alkuun saatettu, nyt sitten muihin hommiin, voikaa hyvin, tai ainakin mahdollisimman mukavasti.
  7. Sää vaan paranee päiväpäivältä, tänäänkin hellettä tänne minun maisemiin luvattiin, eipä valittamista.
    Elämä soljuu, aika rientää, aika usein käväisee mielessä, kuinka kauan vielä tätä jatkuu, asia mihin ei ennustajatkaan varmuutta osaa sanoa.
    Kuuntelen aika paljon radiota, kun puuhiani teen ja eilen taas yksi ihmettely syntyi mieleen, koulumaailmaa koski, kyllä sielläkin vaikeuksien kanssa ponnistellaan.
    Kertoivat miten rakennellaan luokkaa missä on kuusi oppilasta, kolme aikuista, siis erikoisia oppilaita , sairauksia ja muuten vaikeuksissa oleville.
    Hyvä , että huomioivat poikkeavuudet tälläkin tapaa, mutta henkilökuntakulut kasvaa ja ei kaiketi ihan pieni kulu tuokin rasitus kouluille ja koulutukselle.
    Vertailla ei saa vanhaa ja nykyisyyttä, mutta pakostakin tuli mieleen oma koulunkäynti, 30 oppilasta luokassa, kaiken tasoisia sekaisin, ja siinä vaan koulu tuli käytyä.
    Kyllähän ne jyvät silloinkin huomattiin ja eteenpäin meno onnistui, mutta heikolle jäi nämä vähemmän ymmärryksen omaavat, ja ehkä sopeutumattomat.
    En kuitenkaan muista mitään suuria ongelmia olleen, koulua käytiin ja opettaja saneli tahdin ja komennon.
    Hyviä muistoja kumminkin itselläni, koulu sujui hyvin ne olosuhteet huomioiden, ihan kunnollisen opin sain elämääni ja sillä olen pärjännyt.
    Haasteet tänä päivänä toiset, koululaisia huomioidaan ja heidän tarpeitaan huomioidaan, mutta ero entiseen on mahtava.

    Hyvä esimerkki on sitkeydestä Eliaana, miten hänen koulumaailmansa apua antoi hänen toiminnoilleen, mutta hyvin pärjää joka homman kanssa, minun kykyni ei yllä tuolle tasolle, oikeastaan minkään suhteen.
    Kädetön olen noihin konehommiin, ehkä syynä osin sekin, että koskaan en ole joutunut noita hommia tekemään.
    Mielenkiinto varmasti asioihin on hyvä apu, aivan ihanaa kun ei tarvitse apua pyytää, kun itse asiat pystyy hoitamaan.
    Minulla ei varmasti mitään sellaista hommaa, etteikö kaikki toisetkin sen osaisi, Eliaanalla jopa Väinökin hommiin oppi, esimerkki varmaan auttoi.

    Tuo kahden asian tekeminen olisi meidän unohdettava tepa, aina vahinko sitä seuraa.
    Tehokkaasti kun yrittää hommansa hoitaa, noin käy, vaikka aika meillä varmaan riittäisi tehdä yksi homma loppuun.
    Tuo vanhalle nauraminen oli jonkun vertaus jollekin kai opetuksena, kohdallasi ei nauraa voi kummallekaan, ihmettelen yleensä miten kainalosauvojenkin kanssa hommat hoituu.
    Sitkeä olet sinäkin, kun pihaasi jaksat huoltaa ja satoa talteen laittaa.
    Minä tuon ikäsi melkein kolmella vuodella ohitan, mutta järki pelaa jollakin tapaa, siitä olen kiitollinen.
    Tekniikkaa en hallitse, mutta hyvä, että huoltomiehet lähellä, jos euroja kuluu, ei haittaa, hyvä kun onnistun vielä menoni laskemaan, pitää tinkiä sitten jostakin muusta.

    Liekko juhli 80 vuotis päiviään, en muista onnittelinko, mutta onnea voi myöhässäkin toivottaa ja kaikkea hyvää olemiseesi.
    Kyllä tuo 80 yksi virstan pylväs on sen suhteen. että vaivat tuppaa esiin tulemaan aina vaan paremmin, näin ole kokenut, mutta onnella voi hyvinkin selvitä.

    Tuosta nimimerkin vaihtamisesta vielä, yritin korjailla sitä pitkäaikaista merkkiä, ei onnistunut ja yllättävän vaikeaa oli uuttakaan ottaa, tuntui että kaikki oli varattu.
    Ano ehdotit tuota numeroa perään, sitä en yrittänyt, ehkä olisi kelvannutkin.

    Nyt kukkien pariin, kastelua vaatii kukat nyt paljon, kun aurinko parvekkeelle koko päivän paistaa, mutta kauneus antaa voimia siihenkin hommaan, kohta sekin loppuu.
    Iloa päiväänne.
  8. Oikeassa olet ano 10,36 jotakin töppäilin ja en saanut nimimerkkiä takaisin, ihan hyvä olikin vaihtua.
    Nyt tämän Hil-lan vaihdoin, kun ajattelin lopettaa see-laan kirjoittelun, toisin kävi, ikävä tuli teitä kaikkia ja itsekkäästi myös omaa itseäni ajattelin, virkeyttä yritän yllä pitää.
    Muistisi on erinomainen, höppänyydestä ei jälkeäkään, väärin kirjoitin, siinä tein virheen, hyvä että korjasit.

    Ano 10,23, kyllä minun koneella näkyy kaksi viestiä mdk-mdk:lta. ehkä koneessasi on häiriö.
    Minulla ei nosta ylimmäksi viestiäni, kun viimeinen kirjoittaja olen,, koneeni taitaa miettiä, että ole vaan mahdollisimman näkymätön;)

    Unohdin nostaa hattuani liekko ja tepa, teidän kissojen auttamisesta, hienoja on tekonne.
  9. Huomenta viikonalkuun, pilvipoutaisena aloitetaan, ukkoskuuroja iltapäivälle.
    Oletteko samaa mieltä kanssani, että ihana on ollut taakse jäävä kesä, toki vielä kesää on jäljellä, syyskuukin voi olla hyvin lämmin, yöt vaan viilenee ja kosteus lisääntyy.

    Tervetuloa vaan palstalle, ei täällä kukaan ikää pakota todistamaan, muistelin minäkin aika paljon ennen 80 tänne tulin, kun alkoivat pois lähtöä kehottamaan 70:sistä.
    Ainoastaan ylläpito voi kirjoittelun estää, ei kukaan muu, miksi moista edes kukaan ajattelisi.
    Kaikenlaista juttelua on, mutta pois käskyjä ei pidä todesta ottaa,, en ole minäkään koskaan ketään kirjoittamasta estänyt, vaikka näinkin väitetään.
    Mistään en valtuuksia ole saanut ketään estää kirjoittamasta, saati pois ajamaan, ainoa pyyntöni on ollut sopuisa kirjoittelu, toisten huomioon ottaminen.
    Tämä taas tässä, aina tarvetta selvittelyyn tulee.

    Olipa mukava kuulla sinusta Mdk-Mdk, noita vanhuuteen liittyviä ongelmia meillä kaikilla jossakin määrin, mutta kun vielä järki jotenkin toimii, voi kirjoittamalla yllättää.
    Minulle hyvin lämpimät muistot yhteisistä kirjoitteluista tulee, kun nimimerkkisi näen. olihan ne ihania aikoja silloin Kahvipirtissä.
    Aika on muuttanut kirjoittajien mielen ja sitä tunnelmaa mikä silloin oli, ei ole mahdollista enää löytää.
    Minä ostin vasta hellan ja en ymmärtänyt turvasellaista ostaa, nyt usein tähän koneen ääreen istuttua, pohjaan olen saanut ruuat palamaan.
    Aina noita vahinkoja sattuu, mutta tänne asti on selvitty, oikein hyvää ja mukavaa tulevaa aikaa sinulle.

    Minulla oli mökkiaikoina pihassa kaksi aronia pensasta ja ne teki valtavasti marjoja, yritin talteen laittaa, mutta oli niin karvasta mehu, että sokeria olisi saanut laittaa tuhottomasti, siihen toppasi marjojen säilöntä, mustarastaille kelpasi.
    Sekoittaen jonkun muun marjan kanssa varmaan ihan käyttökelpoista, kuten tepa kerrot.

    Lenkkeilyn tärkeydestä anot kirjoititte, sen olen minäkin monasti todennut, mutta nyt on tämä vuosi jäänyt hyvin vähäiselle lenkkeilylle, ihan mukavuuden halusta, minulle jo pari kilometriä tekee vaikeutta ilman lepotaukoa kävellä.
    Joskus meinaa periksi antamisen halu tulla kaiken suhteen.

    Kiva että sieltä naapurimaastakin taas kirjoittelemaan pääse, tervetuloa Tellukka, paljon ei ole viestejä vaihdettu, mutta jospa nyt sekin asia hoituu;)

    Olen saanut moitteet siitä, että en toru ilkeiden viestien lähettäjiä, sopuisaa kirjoittelua olen melkein joka viestissä toivonut, muuhun en pysty, ylläpidolle kuuluu korjata asia.
    Aikuisia luulen kaikkien olevan, joten kaiketi jokaisen olisi hyvä itse viestinsä tarkistaa, miettiä mitä se saa aikaan, toistemme paimentajia/käskyttäjiä emme ole, mitä omaan osuuteeni tulee, olen pahoitellut aiheuttamaani harmia.
    Olisiko viisautta jättää syyttelyt kaikilta, uhkailukaan ei sovi tämän ikäisten palstalle.

    Hyvää alkavaa viikkoa ja voimia kaikkeen jaksamiseen;)
  10. Epäasiallisuuksista tuskin kirjoitin, mutta se ettäkö et olisi koskaan anona kirjoittanut, jos tämä arvailu oli väärin, olen pahoillani.

    Sinulla on aina puhtaat jauhot pussissa, näin olen asian kokenut.
    Toimit aina sulavasti kirjotellessasi, sen jokainen on kokenut, eipä tästä tämän enempää.
  11. Aina ei luulottelukaan ole aiheeton, jo pitkään mukana olleena on oppinut asioita huomaamaan, vaikka ei niistä numeroa ole tehnytkään.
    Pidit ikävänä viestiäni edellisessä ketjussa ja perustelija pyysit, olisi niin pitkältä ajalta todistettavaa, että moiseen en ryhtynyt, jo rauhankin takia, maltti vaan loppui asialle.

    Kirjoitellaan ja yritetään pysyä asiassa, kaikki kuitenkin tiedämme ja koemme omat mielipiteemme hyvinkin totuudelliseksi.
    Harvoin, tuskin koskaan olen sitä totuutta perännyt muilta, itseni tiedän.
  12. Sunnuntaiaamu jo pitkällä, minä vasta aamukahvia hörpin.
    Heräsin puolikuusi, mutta ajatustenlento sai jäämään sänkyyn pötköttelemään ja kai siinä vielä unessakin kävin.
    Untani mietin, miten voikaan tehdä hommia unissaankin, valmistelin ristiäisjuhlia ystävättäreni, (saman ikäinen kuin minä ) lapselle.
    Leivoin ja paistoin, täytekakku tilattiin, siinä yritin istuinta kaikille etsiä ja huolta kannoin kun isäksi nimetty ei tukenut vauvan päätä.
    Vauvakin hieman erikoinen, oli kuin olisi hymyksi koko touhun pistänyt
    Miten juhlat onnistui, se jäi näkemättä.
    Mistä unet tulevat, onko mielikuvitus ylikierroksilla?
    Siinä sitten suunnittelin päiväni kulkuakin ja monet muutkin suunnittelut mieleen tuli.
    Periaatteellinen kun olen, hieman pelottaa joskus nuo suunnittelut, en osaa unohtaa, vaan aina pyrin ne toteuttamaan.

    Mielikuvituksesta on hyötyäkin, kun omakotitiloilla asuvat kertovat tekemisiään, kuvaillen maisemia, näen ne melko selkeinä mielessäni.
    Marjan ja omenien ostoon voisin minäkin tulla tepa, mutta matka ei onnistu.
    Kiva lukea, kun vähän huumoria mukaan tulee ja eihän koskaan tiedä mitä elämä tullessaan tuo.
    Eihän leikinlaskua ole kiellettyä ja useinkin se taittaa sen kitkerimmän sanomisen.

    Paljon on puhuttu kirjoituksien oikein kirjoituksista ja aiheiden sopivuuksista, miksi nämä nyt niin suuren huomion vaativatkaan, eikös pääasia ole asia mitä kirjoittaa ja sekin, että ei luulotteluja ja ikäviä kommentteja esille laita.
    Minusta mkr on hyvä huumori ja kyky hymyillä itselleenkin, hän ei henkilöön kohdistuvia loukkauksia hyväksynyt, en minäkään, vaikka kohteeksi olen joutunutkin.
    Huomioimista monikin kaipaa, mutta miksi pitäisi kaikki kitkerän oloisetkin asiat huomata, parempi yli hypätä.
    Viisaudestakin kirjoitetaan, minusta viisaudeksi voi sanoa, kun ei kaikkeen ikävään kommentoi.

    Tuo mielistely ,kehuminen on myös hyvin tartuttava aihe, eikö voisi ajatella, että rehellisesti voi tykätä sovinnollisista viesteistä ja myös samalla tapaa vastailla, tästä se paljon kaivattu keskustelukin syntyy.
    Minä olen tavannut monia kirjoittajia livessäkin, luonanikin on käynyt muutama ja voin sanoa, että myönteisiä on tapaamiset olleet.
    Kylpylöissä pari kertaa ja laivoilla toinen mokoma.
    Ei sille mitään voi, että jo kirjoitellen samankaltaisuus innostaa ja juttu luistaa.

    Muistin tuolla jonkun anon sanoneen, että Vesku toiseksi jää kaatumisilleni, näin saattaa olla, olen toisenkin pötkähtämisen maata kohti kokenut, mutta aivan selvin päin, jalka on jonkun esteen löytänyt.
    Onneksi tässä olen itseparantaneena edelleen naputtelemassa.

    Nyt sitten annoin aiheen taas pitkän kirjoituksen moittimiseen, mutta asiaa olisi niin paljon lisääkin, lopetan kuitenkin tähän.
    Kaunista sunnuntaipäivää, menkää kirkkoon jos siltä tuntuu, tai metsään, niinhän paimenpoika lauloi, nyt metsä kirkkoni olla saa.
    En mene kirkkoon, en metsään, teen pienen annoksen punasipulisäilykettä ja laitan kaalikeiton kiehumaan, heippa!
  13. Vastaan kun kysyt, mikä onkin mukava tapa voida vastailla.
    Häävalssini oli Kultaa ja hopeaa, hanuri komeasti tahdin antoi.
    Tanssiminen oli minullakin nuorena mieleinen harrastus ja miehekseni sain mainion tanssittajan.
    Nyt vain "hytkyttelen" musiikin tahtiin, hyvältä sekin tuntuu;)

    Tuohon vastaamattomuuteen sen verran, että kaikkia viestejä ei pitkäksi sanotun viestin mukaan voi liittää, mutta yritän huomioida aina kysymysten mukaisesti

    Tepalle arvelen enemmän sään/kosteuden vaikuttavan ainakin tavanomaisiin pakotuksiin, suonenvetoon en tiedä vaikuttaako.
    Vatsa tyhjältä tuntuu, jos paljon marjoja ja hedelmiä pelkästään syö, vahvempaa on väliin nautittava.
    Sen olen kokenut minä myös, kun marjoaja paljon syön, VC reissut lisääntyy.

    Siivois hyvällä mallilla, nyt sitten kaalikääryleitä lämmittämään;)
  14. Aikaista huomenta, yö oli levoton ja heräsin aikaisin, jospa tuonne iltaan tälläkin tapaa pääsee.
    Olisiko sadesäällä merkitystä, kun jalkojen pakotus hereillä piti, näin on viisaammat jossakin todistaneet.
    Googlettaa en viitsi, on kivampi kysellä kokemuksia keränneiltä ja siitähän saattaa jopa keskustelun aiheet syntyä.
    Olen ajatellut, kun kysyy ja saa vastauksen, siihen liittyy useinkin aihe jatkaa muilla aiheilla, ei tämä keskustelu ole kuin vuoropuhelua, näin ymmärrän.
    Sekin on aivan totta, että ei minun tarkasti ottaen kuten ei toistenkaan kenenkään vointia tarvitse tietää, mutta usein puhe livessäkin alkaa, ystävän kohdatessa, mitä kuuluu.
    Itsekukin kertoo jos haluaa, ei se sen kummempaa ole.

    Eliaana kerroit tuosta kirves asiasta, minäkin olen sillä puita halkonut, en ehkä ihan oikea oppisesti, mutta halki meni puu kuitenkin,
    Isomman rankakasan eteen tullessa olin myös koneiden kanssa tekemisissä,, halkaisukone oli ihan kiva käyttää, oli mahtava tunne katsoa, kun voima näytti miten periksi oli isonkin puun annettava.
    Koneet on moneen tarpeeseen avuksi keksitty.
    Minullakin kolmet synttärit vielä vielä ennen vuodenloppua, viimeisenä sitten oma merkkipäiväni, jos näin on sallittu.
    Minullakin on monta kurpitsakeittoa sisältävää rasiaa pakkasessa, on se niin samettisen makoista ja helppoa laitettavaa.
    Katselen facesta, kun kissat ja koirat ystäviä ovat, näin Väinökin varmaan asian joskus kokee.
    Mukava lukea noita komposteihin liittyvää juttelua, asiantuntemuksella koettua ja vuosien kokemuksien saaneiden mietteitä.
    Minulla oli myös mökillä kompostori, siitä sain vuosien mittaan kivan lisän marjapensaiden kasvua edistämään.
    Yllättävän paljon puutarhatontilta sitä jätettä syntyykin.
    Minulla aika pienet tiedot asiasta, kun taas teillä vuosia omalla tontilla asuneilla on jo kokemuksetkin rikkaita.
    Tepalta löytyy noita vinkkejä moneenkin asiaan, jo työsi puolesta tietoa omaat.

    Demeter mainitsit Makriinan, ikävä onkin hänen huokaisujaan ja suoraa tekstiään, hänen huumoripitoiset terveiset aina asiaakin sisälsi, ehkä palajaa, jos katsoo aiheelliseksi, toivotaan.
    Demeter, vaikea on sanojaan asetella, senhän tiedämme entuudesta, mutta sinnitellään, kuin tiheimmässäkin viidakossa.

    Liekko tuo sama harmittava kinaaminen vie voimat, kun osaisi viisautta omaavansa ja tietäisi miten toimia.
    Katsellaan mihin menee, mukava olisi mielipiteitä ja elomme kulkua kertoilla ja lukea siitä toisilta kokemuksien aikaan saamisista.
    Elämä on kohtalaisen sekaisin koko maassa, siksi toivoisi, että meillä vanhoilla olisi kanava missä voisimme purkaa huoliamme tai kertoilla iloisiakin asioita, se antaisi voimia viimeisille vuosillemme.

    Nyt sitten päivän puuhiin, sateinen päivä on tänäänkin, eilen koko päivän satoi, kauppakäyntini selvisi kuitenkin kastumatta.
    Mikäpä on katsellessa ikkunasta, kun ei pakkoa mihinkään lähteä, onnellista päivää teille ystävät;)
    Radiosta kuuluu Valssi menneiltä ajoilta, senpä tahtiin pyörähtelen ja muistoissa sinne jonnekin valssi minut johtaa.
  15. Viikonloppua kohti, jotenkin perjantain koen jo viikonlopuksi, kaupassa käynti, täydennyksen jääkaappiin, jotain erityistä sunnuntaiksi.
    Eihän nämä päivät toisistaan paljonkaan muutu, silti sunnuntai vanhalta muistilta vaatii jotain muuta kuin tavan arki.
    Siivouspäiväksi on muuttunut lauantai, aiemmin perjantaina, työn jälkeen siivous suoritettiin, lauantai pyhitettiin leipomisille, ruuan valmistetulle ja pyykin pesuun.
    Sunnuntaina voimia kerättiin uudelle viikolle, nyt joka päivä on sunnuntai, niin halutessaan.

    Kysäisen teiltä omenapuiden omistajilta, onko kauniin punainen omena huvitus, ostin eilen torilta kahta laatua omenia, myyjä mainitsi huvituksen, en tullut kysyneeksi kumpi se huvitus oli.
    Hieman hapokas omena, minun makuuni se punainen oli, toinen pehmeämpi.
    Omenasoseen tekoa jo harkitsin, mutta pitää odottaa tarjonnan lisääntymistä.
    Juureksien tarjontaa myös odotan, uusista ne säilykkeet on tehtävä.
    Punasipulipikelsi tuli myös mieleen, kun lehdestä ohjeen huomasin, se vie kielen mennessään, pieniä purkkeja sillä täytän.

    Minäkin joskus kuuntelin puhelimen kautta äänikirjoja, mutta se ei oikein innostanut, olen opetellut neulomaan telkkaria katsellessani, joten ei kaikkea mahdollisuuksia ehdi opetella.
    Tablettia en myöskään ole osannut käyttää, kai siihen oppisi, mutta eka tuttavuus ei innostanut, tämä tietokone minulla pöydällä vakituiseen, hyvä muuten, mutta niska pidemmän aikaa istuessa meinaa kipeytyä.
    Pelailen ja selaan Facebookia, niissä aika kuluu huomaamatta.

    Kaunis aamupäivä luvassa, iltapäivälle jatkuvaa sadetta uhkana.
    Mitenkä brinkkalan elämä muuttuikaan, kun muistelen hänen sanoneen, ettei palstalla käy, ehkä väärin ymmärsin.
    Ehkäpä kaikki tutut vielä ilmaantuu, kun aika sopivalta tuntuu.

    Eipä tässä muuta, vietetään mahdollisimman kiva päivä, kiireetön ja nautittava kaikin puolin.
  16. Varmaan hillaa löytyy ja vielä sellaisista paikoin paljonkin jossa ei ole käyty.

    Ano 21,22 kysyit mihin saan sopimaan kaikki säilömiseni,. minulla on kaksi pakastinta (pientä ) ja jääkaapin ylähyllyn täytän etikkasäilykkeille.
    Määrät ei suuren suuria ole lajeissaan.

    Istuin penkillä ja lepäilin torimatkallani ja naama,tuttu rouva rupesi juttelemaan, oli viemässä kirpputorille lastenlasten vaatteita.
    Minä yritin jotain väliin tokaista, mutta hänellä oli niin paljon tarinaa, että sujuvasti kuuntelin. kertoi hoitavansa muistisairasta miestään ja ehkä juuri sen vuoksi halusi purkaantua.
    Muistisairaita on monen asteisia, kuten demeter kerroit.

    Kirjojen luvun puuttumisen taidosta, kaipaan vanhoja klassikoita elokuvista lähinnä ulkolaisista, miksihän niitä ei näytetä ?
    Tuulen viemää, Kissa kuumalla katolla, Jättiläinen, Sumujen silta, muun muassa.
    Minulla on nämä elokuvat kasetilla, mutta en ole yhtään niin fiksua ihmistä löytänyt, joka saisi digini toimimaan. nuoret aina lupaavat, mutta siihen jää.
    Vanhoja kotimaisia näytetään, mutta ovat niin heikkotasoisia, ettei niitä jaksa katsoa.

    Torilla ei yhtään tuttua vastaan tullut, huonokuntoisiksi kai kaikki on joutuneet, miksihän minä vaan elän ja voin paksusti,,, vaivoineni.
  17. Hyvää päivän alkua, tässä mietiskelen kumpaan matkani suuntaisin, torille vai kauppaan, molemmissa en samalla reissulla jaksa käydä.
    Tori taitaa voiton viedä, on aina niin ihana kierrellä kukkien ja täysien toripöytien lomassa ja aina löytäjä mukaan lähtee.

    Harmillista ettei marjat kerääjille kelpaa, itse en varmaan yhtäkään juomapulloa talven aikana kaupasta osta, joskus siideripurkin saunajuomaksi, omat mehut maistuu.
    Eri tavoin elämään suhtaudumme, kälyni on hyvä esimerkki muuttumisen taidoista, entinen maatalon emäntä, teki kaiken itse ja vieraita kestitsi, nyt ostaa yksin eläen valmisruoka tuotteita.
    Näin jokainen toimii, en usko oman elämäni esimerkiksi kelpaavan, mutta omaa mieltäni se tyydyttää, ihanaa, että voi jostakin tyydytyksen saada, vaikka niinkin arkisista asioista mitä eloni kulku tarjoaa.

    Olipa hyvä vinkki noihin pohjoisen kukkamahdollisuuksiin ja aina kannattaa kokeilla muitakin mahdollisuuksia.

    Lukeminen on minulle jäänyt lehtien luvun varaan, niistä kyllä mieltä ilahduttavia elämän tarinoita luen ja vastoinkäymisetkin jotenkin ymmärrystä lisäävät juuri elämän monenlaisiin kohtaloihin.
    Olin kova lukemaan aikoinani, nyt vanhemmiten se taito on kadonnut, en pysty keskittymään, mutta onnekseni telkkari sitä puutetta kuittaa ja mikä on myös apuna tälle puutteelle, saan kirjoitella mukavassa seurassa.
    On kuin kirjeenvaihtoa ystävien kanssa kävisi, aivot edes tällä tapaa saavat virikettä.

    Demeter sanot, että et paljon pakasta, eihän kaikki kaikkea tarvitsekaan, jokainen oman mallisen elämän tavan muokkaa, mustikan poimintaan kuitenkin jaksoit, minulla nekin oston varassa.
    Ostin liki kaksi kiloa vadelmia ja pieniin rasioihin pakastin, on suuri ilo talven pimeinä iltoina nauttia ja muistella ihanan kesän aikaa.

    Tuohon tepan ja demeterin toivomisiin yhdyn, olisi mukava jos ketju saisi sopuisana ja tavan arkisena sujua, kaipaamme monikin sitä rauhallista olemista jo tällä iällä ja mikä olisikaan parempaa kuin kivat ja myönteiset mielipiteet lukea.

    Tuohon kysymykseen mikä on mukavin muisto tänä kesänä, minulle se on pojan mökillä koiravahtina olo, vaikka kaatuilin ja teloin itseäni, silti ne ihanat koiraystävät, jotka pyyteettömästi hellyyttä jakoivat.
    Ei haitannut kuonolla nykäisy yönkään aikana, kun ulos kaveriksi pyysivät, kiitos Ada Ja Kerttu näistä muistoista.

    Nyt kiirehdin torielämää katsomaan, saamaan iloa sen tuottamasta ilosta ja ehkä tutuistakin, mitkä ovat vähenemään päin.
    Tehkää päivästä mieluinen, jos suinkin voimia riittää.
  18. Anoille kiitos, kiva oli heti huomata ettei tyrmätty.

    En kykene metsään itse, ostan torilta marjat ja juurekset mitä pakastan.
    Tykkään talvella syödä kotimaisia vihanneksia, perunasta alkaen, kukkakaaliakin laitan pakkaseen, näin olen tehnyt muistini mukaan kauan.
    Muistan menneitä jouluja, kun joulupöytään istahti suurempi porukka ja höyryävä perunavati uusine perunoineen sai aikaan ihastuksen huokauksia.
    Kukkakaalikin niin tuoreen makuista että, en osta kuin pakon edessä ulkomailta tuotuja.

    Sieniä tyttäreni kerää pienen määrän, että sienisalaatin saan suurempaan haluuni.
    Tytär on tapojani alkanut tehdä myös, kasvattaakin itse, ei aina niin hyvin onnistu, mutta yritys hyvä kymmenen.
    Kurkkusalaatin teen itse, samoin punajuuria säilön ja suolakurkkujakin, kurpitsa keiton aineita pakastan, on kiva annos pakkasesta ottaa, hieman kermaa sekaan ja maistuva keitto käden käänteessä.
    Syksyn sato kypsyy nopsaan ja maku säilyy hyvin, ja mikä tärkein hinta ei päätä pyörrytä.

    Yksin elän, ja saisin melko kivasti ja edullisesti valmiin ruuankin kaupasta, mutta se tärkein mikä houkuttaa tekemään, on into itse valmistaa.
    Aika kuluu puuhastellessa.
    19. 25 / 25
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt