Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

44

Kommenttia

622

  1. Ihana on elosi, tuota samaa me kaikki kaipaamme ja etsimme.
    Minäkin olen karsinut minimiin jouluiset juttuni, vaikka jouluihmiseksi julistaudunkin, syötävä on joulunakin, kun tykkään itse tehdä ja jaksankin vielä, tulee aina jotain laitettua.
    Kiitollisin mielin voi joulunkin vastaan ottaa, kiittää niin monesta asiasta mitä elämässä on kohdannut, nyt sit' rauhaa ja hiljaisuutta kaipaa.
    Hyvää Joulun odotusta sinullekin.
  2. Huomenta , tervehdys täältä Savon puolelta.
    Eilen olin energinen, sain punajuuri ja kaalilaatikot tehtyä ja nyt on ruoka valmiina useaksi päiväksi.
    Taatelikakun paistoin myös, sekin odottaa, jos joku sattuisi piipahtamaan, voisi jouluista mieltä tarjota kakun myötä, taatelikakku on joulukakkuni.
    Innostuin tekemään havuista pari seppelettä, nekin odottamassa käyntiä haudoilla.
    Kummityttö toi kotipaikaltaan pihtakuusen oksia, niistä oli helppo seppeleet tehdä, ei pistelleet.
    Sain vielä oksia riittämään oksankarahkaani ja tein jouluvalo asetelman roikkumaan parvekkeen lasiin.
    Laiska töitään julistaa, mutta eipä paljon muuta ole kerrottavaa, no kuuntelin tietysti radiota ja siellä juontajat hauskasti asioita selvitti.
    Tänään kuulemma saa tiedon, josko kunniamerkin saisi ,no ei varmastikaan, mutta tänään ne julistetaan.
    Harmi, että tilaisuuksia on vähän mihin nämä merkit rintaan voisi laittaa.

    Minulla oli tapana myös ennen vaihtaa verhot keittiöön, nyt se tapa on jäänyt. jouluinen liina työpöydälle ja kynttelikkö ikkunalle, siihen tyydyn.
    Kynteliköistä puheen ollen, lamput aika usein palaa ja niitä saa uusia, nyt lamppuja katsellessa huomasin, että kynttelikön saa halvemmalla kuin tarvittavat lamput, uusiksi meni kynttelikkö.
    Pitänee rakentaa puuhaa etsiessään tontu-ukot lamppujen paikalle ja näin askarrellen tulee oma tekemä jouluaiheinen koriste, myös varma voi olla, että samanlaista ei mistään löydy.
    Aiemmin tein kaksi tontturivistöä tarpeettomaksi jääneisiin kynttelikköihin, nyt ovat kirpputorilla, josko joku ostaisi lapsien iloksi.

    Minä myös hyödynnän juuresten keitinvedet keittoihin, kastikeihin makua lisäämään.
    Pitääpä kokeilla minunkin tuota lanttu, porkkana, ananas yhdistelmää, vaihtelua ainakin olisi.
    Hyvin on joulusi valmistumassa, korpikirjailija..

    Ambulanssi hinnoista en tiedä, yhden kerran olen tarvinnut, putosin hammashoitolan rautaralliin ja otsa repesi, yksitoista tikkiä sain kulmakarvaani kiusaamaan, ei nimittäin kasva siitä kohden.
    Matossa oli reikä ja siihen kengänkanta tarttui, no maksun hoiti kaupunki.
    Olen kyllä tätä päätäni kolhinut useaan kertaan, ei ihme jos ymmärrys ei kaikilta osin mukana kulje.

    Ano kyselit tuliko tukka hyvin leikattua, no lyhyeksi ainakin, hiusten määrä aina vaan vähenee ja siksikin leikkaaminen on asiallista.
    Hiukseni on tyypillinen hiuslaatu suomalaisille, silkin hienoa, paljon lukuista, mutta silti aika ohuelta näyttää, ikä ei sitäkään paranna.
    Nuorena pidin pitkää tukkaa, milloin nutturalla tai muulla tavoin, väriäkin vaihdoin, nyt sitten aina vaan lyhyt saa olla.
    Kun peiliin vilkaisen , aina muuta haluaisin nähdä, mutta tähän on tyydyttävä.
    Olen kateellinen noille itä ja etelän ihmisille, heillä poikkeuksetta mustat pitkät hiukset.
    Pitkät suorat hiukset harvalle täällä lännen puolella sopii, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

    Kovin lyhyitä on viestit olleet, kertokaa hieman isommin tapahtumistanne, tulee vastailtua ja siitä voi sen paljon kaivatun keskustelun syntyvän.
    Minulta tätä kertyy puhumista, melkein tyhjästä, lyhyesti en osaa kertoa, silti selittämään aina joudun.
    Rattoisaa päivää ja hymyä huuleen..
  3. Huomenta, pimeää on, mutta se kuuluu asiaan, eletäänhän vuoden pimeintä aikaa.
    Lumen pysyvää maassa olemista odotamme ja siitä sitten valoisuuden odotus alkaa.

    Itsenäissyyspäivän juhlallisuuksia tulee lauantaina katseltua, tunnelmaan pääsee jo tänä päivänä, veteraanien juhla on tänään, näin radio kertoi.
    Pitääkin ano 10,38 sinulle kertoa, että radiosta kuultua oli nuo asiat, joista korjauksia laitoit.
    En yleensä puhu itsestäni, kun kantaa otan epäkohtiin, minä selviän ihan omin avuin, ainakin toistaiseksi.
    Lääkäriä en läheskään joka vuosi tarvitse, en siis Kuopioon muuta lääkäri tarpeen vuoksi, uskon myös ambulanssi kyydin pystyn maksamaan, paljon on heitä joille tiukkaa tekee.
    Lähimmäisten hätä koskettaa ja siksi epäkohdista mainitsen, tuskin tänne kirjoittaen paranee, mutta tekee mieli esiin tuoda, kun näkee niin usein tuon ambulanssin naapuritalon oven edessä liikkuvan.

    On aivan totta sekin, että joulu liian usein huomion saa, siitä jo hyvissä ajoin alamme puhumaan, mutta en sitä niin pahana pidä, hyvä että tämä ikäisetkin ovat elämässä kiinni ja joulu jaksaa innostaa.
    Perinne tämä joulu on, se tuo muistoja lapsuuden jouluista ja iloista, vaikka paljon onkin muuttunut nykyisen elämän myötä, silti se on lasten riemujuhla, sen vuoksi kannattaa panostaa, muistoja näistä syntyy..
    Jo sekin tuo iloa, jos isovanhemmat omista lapsuuden ajoista, jouluista kertoo, unohtamatta tätä kristillistä puolta mitä joulu tarjoaa.
    Jouluna mieli herkistyy ja ehkä helpommin huomaa läheistensä elämän varjopuolia ja yrittää iloa jollakin tapaa tuoda heillekin, joilla ei elämä hyvin suju.
    Olen jouluihminen ja siksi siitä pidän ja puhun, ehkä liian kanssa.

    Noin se on kuten ano 20,15, pahaa mieltään monikin purkaa, ehkä ei kukaan huomaa olemassa oloaan ja etsii täältä huomiota hyvinkin ikävällä tavalla.
    Olen joskus pysähtynyt ajattelemaan, miten paljon toiset kestävätkin ivaa ja pilkkaa, minusta ei siihen ole, aika pian vetäydyn pahan mielen alhoon.
    Itse pyrkien kirjoittelemaan niin, ettei haavoittaisi kenenkään mieltä, ei sitten ole valmis kestämään itseenikin kohdistuvaa aiheetonta moitintaa.
    No jospa luonto kasvaisi, vaikka epäilen kovasti, tuskin haluan kovasti muuttua ainakaan huonompaan suuntaan.
    Parempaan kai jokainen pyrkii.

    Joulusta vielä sen verran, että kai jokainen perinteitä kaipaa kaikessa ja jouluna niitä löytyy, siis perinteet kunniaan jokaisella omien tapojen mukaisesti.

    Kohta istahdan kampaajan jakkaralle, tukka lyhyeksi, ei kuitenkaan linnaan, ei juhlimaan, ei vankeuteenkaan, ihan vaan ulkoisen olemuksen muuttumiseen.
  4. Huimenet joulukuun ensimmäiseen ja myös viimeiseen tämän vuoden kuukauteen.
    Joulukuu on minulle lempikuukausi, sattuuhan kaikki juhlapäiväni joulukuulle.
    Juhlimiset jää vähälle, yleensä, pyöreät vuodet on isommin muistettu ja juhlittu.
    Mitäpä sitä vanhenemista juhlittaisikaan, itse hyvin vähän voimme ikäämme määrätä.
    Onnellinen kuitenkin olen ajasta mitä elän, nyt saan suunnitella ja elää vain itselleni, niin halutessani

    Yksin joulukin sujuu, aattona ruokailemme tyttären ja vävyn kanssa, muita vieraita ei tiedossa.
    Nyt sattuukin monta vapaapäivää peräkkäin ja lapsieni perheet kokoontuvat omien perheidensä kanssa, voivat piipahtaa minuakin katsomassa, mutta sovittu ei ole mitään.
    Muistelen menneitä jouluja ja olen onnellinen niistä muistoista.
    Vähän samaan tapaan vietän yksin jouluni, kuten Mkd kerroit ( oletan viestin olleen sinun) hissutellaan vaan jääkaapin ja telkkarin väliä.
    Haudoilla käynti on tyttären ja vävyn kanssa perinne.

    En ole rekiajelua koskaan saanut kokea, varmaan se toisi joulun ajan aina vaan perinteisemäksi, taitaa olla vähenevä tapa sekin.?
    Muistelen aikaa, kun äitini valmisti joulun alusta loppuun yksin, me lapset työelämässä ja omat joulupuuhamme lisänä.
    Mieleeni jäi kaiken valmiiksi saanut äitini, joka istahti pöytään väsyneen näköisenä,, toki siitä eteenpäin teimme siskoni kanssa siivouksen ja tiskit, mutta miten paljon äitini jaksoikaan.
    Sain sitten tilaisuuden laittaa valmiita jouluja vanhemmilleni useamman kerran, joulupöytään istahti myös sisarukset perheineen.

    Sukuni ei ollut kyläihmisiä, vain perheenjäsenten kanssa joulua vietimme ja aatto se oli se mitä joulun kohokohdaksi nimettiin, joulurauhan julistuksesta se alkoi, ei kuitenkaan yöllä syöty.

    Minulta jää nykyisin kaikki nuo tilaisuudet käymättä, täälläkin on paljon konsertteja ja myyjäisiä joulun aikaan liittyviä, mutta kaikkeen olen kai saanut vahvan rokotuksen, mikään ei jaksa kiinnostaa.
    Radio on aamusta iltaan auki ja sitä puuhastelujen välillä kuuntelen.
    Tänä aamuna kuuntelin miten hyvinvointialueiden rahoitus on epäonnistunut, ei asukasmäärät anna oikeaa kuvaa tilanteesta, asukkaita vähän ja pieni valtiolta tuleva rahoitus, monen kymmen prosentin eroja tukirahoissa.
    Palveluja heikennetty, päivystykset lopetettu ja ihmisiä joudutaan kuskaamaan monen kymmenen kilometrin päähän hoitoa saamaan, rahaa vie sekin.
    Viisautta odotetaan hallitukselta.

    Koneeni rupeaa herjaamaan, koko ajan vääriä kirjaimia, näppäimet ei anna painetua kirjainta, vai näppäilijässäkö vika.
    Alkaa ja kärsivällisyyttä kokeillaan, olisiko huollon paikka, nyt kumminkin alan päivän puuhiin
    Jouluisin ajatuksin ja malttia suunnitelmiin.
  5. Hyvää ensimmäistä Adventti sunnuntaita, neljäs sunnuntai ja olemme joulussa.
    Niin paljon puuhaa, haasteita se tuo , vaikka aina minäkin päätän rauhassa kaiken tehdä.
    Nyt suurin haaste minulle on, että muistanko kaiken perinteisen laittaa, huomaan muistissani on vajaatoimintaa, joudun kertaamaan moneen kertaan asioita.
    Lahjat olemme jo aikuisten osalta unohtaneet, minä senkin sopimuksen meinaan unohtaa.
    Joulu on minulle asia joka katkaisee vuoden ja aina vuoden täyttäminen joulun aikaan muistuttaa myös iän karttumisen.

    Et varmaan ihan tosissasi tuota mieltä ole Mdk, kyllä se joulu elämään kuuluu, siinä kuin kesä ja juhannus.
    Aina voi rauhoittaa mieltään ja hiljentyä joulun ajatuksille, unohtaa turhat hössötykset.
    Hauskasti kuitenkin kerroit.

    Kiitos teille kaikille lohdutuksen ja toivon yllä pitäjille.
    Mikä siinä lienee, että vaivaantuneeksi itseni tunnen, kun kiitosta tulee , uskoa parempaan kuitenkin koen.
    Ihminen on kumma laitos, hyvä ei mikään ole, mutta kiitokset ansaitsette.
    Kun laitan tai yritän kuvitella miten jaksavatkaan he joille jokapäiväistä ilkeilyä tapahtuu, en jaksaisi.

    Eliaanalla ei työt lopu, aina on jotain suunnittelussa, hyvä niin, ei turhia ole aika miettiä, terve sielu, terveessä kehossa, sitä kaikki tavoittelemme.
    On se ihana ja minun kateuden aihe tuo Väinökin, olisi niin ihana, kun olisi kohde rupatteluun.
    Voisin toteuttaa toiveeni helpolla, mutta mihin se joutuisikaan, minun jälkeeni ??
    Ramoonalla niin ihana, kun kumppani vierellä kulkee, siitäkin mieltäni pahoitan, kun kaksin kulkevia yhdessä olevia katselen.
    Elämä ei onnen lahjoja tasaisesti jaa, kai silläkin joku tarkoitus on.

    Noin juuri demeter, miksi emme saa kirjoittaa ja vastailla halumme mukaisesti tässä ketjussa ja keskusteluksi minäkin tämän ketjun annin parhaimmillaan koen.
    Arki on arkista puuhastelua ja päiviin mahtuu iloja ja suruja ja on hyvä niitä jonnekin purkaa.
    Osansa saavat vielä omaisetkin, mutta ehkä hieman helpommalla pääsevät, kun on ketju mihin voi purkautua.
    Minulle ainakin iso asia, saada yhteyttä toisiin samanikäisiin.

    Siili 25 kuvasit hienosti rentoutumisoloasi, noin se pitääkin, musiikki on myös tapa saada hyvä olo ja se kynttilä ja viinilasi on piste iin päälle.
    Dukkoiselle tervehdys, niistämällä nuha lähtee, yskä yskimällä;)

    Aihetta on keskustella myös nuorison/lasten voinnista, hyvin ei asiat ole, mistä viisaat tätäkin asiaa löytyy selvittämään
    Mieli rikkoontuu ja tilalle syntyy koston ajatukset, paljon vartioina on vanhemmat, usein voimattomia, kun asiat on liian pitkälle menneet.
    Rakkaus ja läheisyys ehkä paras hoitokeino on.

    Kiitos mielin , hyvää Adventin aikaa toivottelen, rauhaista toimintaa, välttäen turhia murheita joulun tulosta eläkäämme..
  6. Viikonloppu aluillaan ja eilen alkanut lumisade on muisto vain, musta ja kostea maa näköpiirissä.
    Harvoinpa se talvi pysyväksi tuleekaan ensi sateiden voimalla.

    Kiitän teitä, joilta on ystävällisyys minua kohtaan riittänyt, ketju on niin pitkä, että en jaksa sitä edestakaisin kelata, mukava, kun löytyy puolesta puhujia.
    Olen lukenut ja lukenut, sekaisin on maailmankirjat menneet, aivan tolkuttomia viestejä on ilmaantunut.
    Pakko on kantaa ottaa, niin sekavaksi on syyttelyt ja ihmettelyt menneet.
    Paljon olen saanut syytöksiä asioista joita en edes ymmärrä tehneeni, kuten valehtelu, nyt varastaminen ja vielä rangaistus vaatimuksen. Jumalakin listaan lisätty.
    Koskaan en myönnä moisia tehneeni, en myöskään mitään valtiattaren paikkaa ole pyrkinyt saamaan, jos tämä kuva on syntynyt, on se sanojan päässä.
    Aloittajana olen ollut nojatuoliketjuun, syystä, että itse haluaisin päästä kirjoittamaan ja vastauksia odottamaan ihan tavallisesta arjen elämästä.
    Ei mitään vaatimuksia, vaan kerrontaa tämän ikäisten elämästä.
    Se ei kaikkien mielestä olekaan sopivaa, pitäisi hyppiä joka ketjuun ja sen jälkeen voisikin sanoa, että huomiota haen.
    Päiväni ei riitä koko ajan palstalla olemaan, aamuisin piipahdan, joskus päivälläkin vilkaisen.
    Juuri tuon liian huomion saaminen ei minulle sovi, sitä en halua, jos se nyt joillekin on väärin tehty en siitä pahaa mieltä tunne.
    Olen aina yrittänyt sanani niin asettaa, että en vahingossakaan loukkaa ketään, mutta eipä ole onnistunut, nyt lukemieni viestin mukaan.
    Ymmärrän kyllä tuon viimeksi tulleen viestin sisällön varkaudestani, joku asia ei kirjoittajalla kohdillaan ole.

    Kylmätotuus, en ymmärrä sinun minua kohtaan tuntevasta vainoamistarpeista.
    Uutena ilmestyit ketjuihini ja aloit heti kertomaan minun väärin toimimisista.
    Olen yrittänyt selittää ja selittää, aina keksit asian muuttaen minun syyksi.
    Kirjoitan aina aamulla ketjun loppuun ja siinä yritän vastailla viesteihin joihin aihetta löytyy, (en toki aina kaikkiin, ilkeät jätän huomiotta) ja näin viestini pitkäksi venyy.
    Syy tähänkin niin hyvänä pitämäni ajatus, että en liika huomiota ja tilaa vie.
    Kuitenkin näinkin tehden, sinä mainitset, että "anna tilaa muillekin" en koskaan ole puuttunut muiden rauhaa rakastavien viesteihin, jokainen saa kirjoittaa halunsa mukaisesti.
    En selaa ketjua jokaista vastausta etsien luen ketjun läpi ja vastaan jos jotain sanottavaa löytyy.
    Sinun viestiisi en nähnyt syytä vastata, koska jatko sen paljastaisi ja paljasti myös, ei haluakaan sovinnollisesta viestistä.
    Arvostelua on monenlaista, kaikki ei niin hyvää tarkoita, moitteen sanan ymmärrän ja vastaan otan, mutta en joka viestistäni syytöksiä väärin toiminnasta.
    Nämä tapani toimia on kelvannut ja viestit on lentäneet useita vuosia, nyt sinun myötävaikutuksella asiat muuttuvat.

    En enää toivo asiallisuutta, antaa vaan viestien lentää, katsotaan kuka parhaimman ilkeyden keksii, minä en hämmästy mistään, tuomioni olen saanut, Itse syyttömäksi kaikkeen tunnen, en ilkeyksiä ole viljellyt, aina olen tilanteita yrittänyt rauhoittaa, mutta myönnän, että en onnistu.

    Olisipa useampia kivoja kirjoittajia, joilla ymmärryksen kohtaa, kaikille vilpitön kiitos, katsotaan rupeaako sujumaan, meneekö jokainen omaan itseensä ja miettii jotakin myönteistä ilkeyden tilalle,
    Iloa päiväänne
  7. Uskomatonta ?
  8. Huomenta pimeästä, jos katuvaloja ei olisi, eipä suunnistaminen kovinkaan hyvin onnistuisi.
    Kiva kun korjasit tuon flunssa mainintani, minulle ei oikein sano mitään nämä oireista kertovat, nyt vähän sain selvyyttä eroista, infulensu pakottaa jäseniä, nostaa kuumetta ja yskä on voimakas, näin saunassa sen kokeneet kertoivat.
    Minulla vaan yskää ja nenän tukkoisuutta. kai en ole muuta kokenutkaan, kuume ei minulle nouse

    No nyt on sitten sotkettu ketju täydellisesti, kopioiden toisten viesteihin.
    Pitänee ruveta uskomaan, että ei onnistu mitkään toivomukset, ei anelut.
    Eliaana olet täysin oikeassa noiden kiikkustuoli nostamisten harmista, en missään vaiheessa ole sitä kenellekään syyksi osoittanut.
    Miten niin herkästi noita vihjailuja arvioidaan, minulla ei ole tapa puuttua palstan muihin ketjuihin.
    En tässäkään ketjussa kiellä en käske, toivomuksia esitän, mitkä aika paljolti hukkaan menevät.

    Kylmätotuus, onko sinun mielestä puhtaalta pöydältä aloittaminen sitä, että parin asiallisen viestin jälkeen alat taas viestejäni arvostelemaan, sitäkään en voi estää.
    Kulttuuri ja kaikki muukin viestittely ei minun lupaani tarvitse, olen sen kymmeniä kertoja jo maininnut, kirjoituksistaan jokainen vastaa, en minä.
    Jos minulla olisi oikeus poistaa, ketju muodostuisi aivan toisenlaiseksi.
    Tuskin löydät viestiä, missä olisin kieltänyt asian esiin tulon, mutta se ei muuta sitäkään, ettenkö kerro päivän tapahtumia ja odotan toisilta samankaltaisuutta.
    Nojatuolissa voi kirjoittaa laidasta laitaan, sitten on mahdollista aloittaa ketju, missä jo otsikko kertoo aiheen.
    Tiedän jo etukäteen, että saat taas sanomiseni muuksi, kuin mitä se on.

    Jotenkin tuntui kuin tuttu olisi sisään astunut, kun Eliaana nimimerkki silmiin sattui, kiva kuulla kuulumiset sinulta kuin myös Väinön kohdalta.
    On sinulla ihana poika, kun äidin apuna touhuilee, voin kuvitella miten onnellisia olette, kun yhdessä töitä puskette.
    Minulta on joulufiilis hupenemassa ja kaikki puuhastelu vähenee.
    Ruokia kyllä laitan jouluiseen tapaan, se on jopa kivaa hommailua.

    Nykyisin kirkonkin on muututtava ajan hengen mukaiseksi, en välttämättä kaikkea osaa sisäistää, mutta pikkuhiljaa kaikkeen tottuu..

    Demeter pahoillani olen, kun aina vaan sekaisemmaksi menee tämä viestittely, pitäisi jaksaa uskoa, että hyvä voittaa, eli tämä arkinen elämä kiehtoisi riittävästi, toisin vain on.
    Katsellaan ja luetaan mitä seuraa.
    Lopetan mieli vähän apean, eikä tätäkään vähää saada onnistumaan, silti kivaa torstaipäivää, hymyillen ehkä päivä kaiken kaikkiaan hyvin sujuu.
  9. Niinpä jälleen keskiviikko, päivät, viikot lentäen kulkee, näin ainakin minusta tuntuu.
    Molempiin käsivarsiin piikit miessairaanhoitaja tökkäsi ja sanoi, että sain tehostetun flunssa rokotuksen, ikäni siihen antoi aiheen.
    Teho kestää kuulemma huhtikuulle, kun muuten loppuisi helmikuussa, näinköhän näen kevään;)
    Uskoni näihin rokotuksiin on ollut epäluuloinen, en monta kertaa ole ottanutkaan, nyt tytär painosti.
    Vastarannan kiiski näissäkin olen ollut, jotenkin turhaksi koen, kun en flunsaa sanan täydessä merkityksessä ole potenut
    Olen kuullut, että rokotevastaisuus on pahasta, nyt sitten kuuliaisten joukkoon kuulun.

    Tämä ketjun tilanne harmittaa, ei näköpiisissäkään mitään siitä, että toisten nokittelu loppuisi, onko joidenkin mielestä arki tämän kaltaista, kimppuun vaan, kun pieni joko ymmärryksen puutteen vuoksi tai vain ilkeyden halusta viestiä laittaa.
    Minun arkeeni ei mitään vaikeasti ymmärrettävää synny, tavallista elämää ja sen tapahtumia kerron.
    Mihinkään niin sanottuun fiksuun ja tietoa omaavan en pysty, eikä se ole tarkoituskaan,, arjen selviämisestä vaan viestejä toivon.
    Palstalla on ketjuja ja tilaa laittaa niitä niin kulttuurin kuin muunkin maailman tapahtumia koskevia aloituksia.
    Ystäväni, ikäryhmässä varmaan haluavat kuulla miten arjesta kukin selviää ja näin voi virikettä toinen toiselle jakaa.
    Ilkeyksiä emme kaipaa, ja niiden puuttuminen ei anna aihetta myöskään kiivaaseen puolusteluun.
    Minulla vaan elää usko siitä, että entisen tapaiseen keskustelu, tai paremminkin rupatteluun vielä pääsemme, vaikka vaikeaa näkyy olevan.
    Anammeko näiden eripura viestien voittavan ja periksi antaen jätämme palstan ???
    Jospa oppisimme lajittelemaan viestit ja vastailisimme vain kannustaviin viesteihin, ikävä kun tämänkaltainen kirjoitusalusta on luotu ja se kaatuu vanhojen ihmisten riitelyyn.
    Tarttuuko tuo maailmalla käytävä kiistely ja vallanhalun voimistuminen myös meidän jo paljon kokeneiden elämisiin.
    Sitkeä olen uskossani, en myönnä, että riitaiseksi sorrun, yritän nähdä maailman hyvänä ja toisiaan ymmärtävien ihmisten maailmana.

    Maailma on hyvä ja tilaa elää sille, jolla on tilaa rakkaudelle ja mielenvapaus, ja mielenvapaus.
    Ei ehkä ihan oikein mennyt, mutta ajatus kai selkeni.
  10. Kiitos tuolin lämmittäjälle, kiva onkin istahtaa.
    Ajattelin aamulla, että kai on parempi etten ketjua nosta, kun joku väellä ja voimalla tämän meinaa syrjään heittää.
    Kiitos myös korpikirjailija, mieltä lämmitti, kun viestisi luin.
    Kiitos myös ano 12,54, on kiva, kun ketjusta tykätään ja kotoisaksi tunnetaan.
    Eipä tässä mitään ihmeellistä osaakaan, kaikki asiat on moneen kertaan tullut kerrottua, sen voin kertoa, että aurinko paistaa ja kohta tytär tulee antamaan kyydin terveyskeskukseen, rokotukseen
    Toiselle puolen kaupunkia on mentävä ja bussit ei aikataulujen mukaisesti sovi.

    Piparkakkutaikinan tein valmiiksi, huomenna paistan, tytär antoi hyvän ohjeen, toi maistiaisakin ja ihastuin.
    Äänilevyjä pitäisi myös hinnoitella kirppikselle, on kertynyt aikamoinen määrä ja yritän tarjolle laittaa.
    LP-levyt on nyt suosiotaan kasvattanut, kirpputorin pitäjä jo sanoi, antakaa hänen ensin katsoa.
    Kokeillaan minkä vastaanoton saa., minulla ei minkäänlaista käsitystä mikä hinta on, minun levyni on sitä iskelmämusiikkia ja osa kuuluisien taitajien esittämiä ulkolaisia.
    Andrea Bocelli, Pavarotti, Sinatra, Helmut Lotti ja Andy Wiliamsen, Domingo mainitakseni.
    Muutamia joululevyjä myös ulkolaisia, kuin kotimainen koko kansio
    Pitää miettiä josko joulukansiot pidän itselläni, jos kovin tylsäksi jouluohjelmat, menee, voi soittaa ja laulaa sydämen kyllyydellä..

    Nyt valmistaudun matkaan ja piikit kohta käsivarteen saatua kotiin palajan, toivottavasti ei mitään harmia tule, joskus on hieman kipeän tuntuiseksi nämä piikit tehneet.
  11. Kiitos ja kumarrus;)
  12. Varmaan kattila tyhjäksi menee, niin hyvältä kuulostaa, ainahan mieskokit parempaa tekee.
  13. Tyypilliseen marraskuun viimeiseen maanantaihin herätty, kahvit juotu ja maailman tilan kuvausta kuunneltu radiosta.
    Ei hyvältä kuulosta, Venäjä vaatimuksineen niskan päällä, ei näytä hyvältä Ukrainan, ei Euroopankaan tilanne, eikä sota lopu missään, ei onnistu rauhan neuvottelut.

    No meiltä täältä lumet katosi, ei tarvitse kolaa ei linkoakaan, mutta hyvä apu varmaan tuo linko on.
    Onhan muistoissa paljonkin ikäviä puheita, mutta mitä niitä muistelee, eletään tulevaa pohtien ja tämän päivän tapahtumat päällimmäisenä.

    Ikävä, että vaivat kiusanasi Neeassa, eipä ne taida keltään poistua ja jos joku hoituu lisää tulee, tätä tämä vanhuuden ikä on.
    Minä tykkään ruuan laitosta ja siksi harvoin valmiiseen sorrun, leipominenkin on kivaa, aina ei niin hyviin lopputuloksiin pääse, mutta kaikki on syötyä tullut.

    Kalakeittoni sai aivan liikaa huomiota, tämä nyt oli yksi tapa hyödyntää ruoka tarkkaan, ei toki mikään ihmeellisyys,
    Käytän raaka aineet yleensä tarkkaan, oppi mitä elämän koulun myötä olen oppinut, tänä päivänä ei pakko niin tarkka olisi olla, mutta eipä vanhat tavat helppoa unohdu, ei tarvitsekaan, on kuin kaivoon rahaa viskaisi, kun ruuan tuhlaisi.
    Minusta on onnellista, että kaikille ei sama tapa tehdä ruokaa olekaan pakon vaativaa, jokainen voi elämyksiä oman makunsa mukaan valmistaa.
    Tulee vaan aina näitä omia touhujaan esiin tuotua.
    Tulipa mieleen tuo tilli, aina en vaan sitä muista ostaa, nyt kraavilohen suolaukseen tarvitsen, kun joulun alla kalan ostan, pitäneekö lappu mukaan laittaa.

    Olipa mieleiseni voittopari TTK:n eilisissä tanssikisoissa, kaikki olisivat voiton ansainneet ja onhan se toinen ja kolmaskin sija hyvä urheilussakin.
    Katri onnistui hyvin Johanneksen kanssa, taidokas opettaja, hyvää jatkoa vaan perheensä kanssa.
    Paulus on niin lutunen ja sulava oli hänenkin tanssi Liisansa kanssa, jotain uutta tämä ohjelma tarvitsi, ei enää oikein sytytä.
    Minun mieleen ei nuo mahtavat nostelut kuulu perustanssiin, ne liittyy voimistelun ja akrobatian piiriin.
    Katselin eilen juuri jossakin sarjassa heidän tanssiaan, ei siellä nosteltu, heitelty, kehon elämisellä tanssi tanssittiin, rytmi määräsi tahdin.
    No enpä ole asiantuntija millään muotoa, tanssimisesta kyllä aikoinaan pidin ja vieläkin rytmikäs musiikki saa aikaan pientä liikettä;)

    Tänään taas pitkä pätkä LaPromesaa, alkaa jo toivoa huipentumaa ja lopetusta tälle sarjalle, mutta ei ole näköpiirissäkään, mitä noita mainoksia näkee.
    No siinäpä sukka valmistuu, kun tuijottaa ruutua.
    Rattoisaa viikon alkua ja joulukin mielessä pyörähtää, ainakin minä jo paistoksiani mietin.
  14. Minäpä valistan, en osaa fileroida (tai on tylsät veitset) ja näin selkörankaan jää paljon kalanlihaa, myös kalan mahaosan laitan keittoon, yleensä kaikki mistä kalaa löytyy.
    Pari perunaa, paljon sipulia ja niin sanotut perkuut perunoiden päälle, suolaa ti, vettä juurisen verran, että kalat niukasti peittyy.
    Perunoiden ollessa kypsät on kalan osatkin kypsiä. on helppo nostaa ruodot lautaselle ja siivota ruodoista syötävä kala ja laittaa kalaosat takaisin keittoon. Loraus kermaa ja kiehautus.
    Lohihan on rasvainen kala ja näin tulee maukas liemi keittoon, ruisleipä kyytipojaksi, taas maistuva ja halpa ruoka masun täyttää.

    Fileet sitten uuniin, taas kerman kanssa, kun nälän tunne niiden osalta kasvaa.
    Helppoa kuin heinän teko, sanon minäkin vaikka koskaan en ole heinää tehnytkään.
  15. Sunnuntaiaamun huomenet räntäsateesta ja mustaksi muuttuneen maan maisemista.
    Tätä sahausta tuo säätila tekee, mutta aika usein jouluna kuitenkin lumi maassa ja talvi näkyvissä.
    Arkielämästä kerromme, muistoissa elämme, mutta todellakin toivoisi vain hyviä muistoja mieleen tulevan.
    Väärin sanottuja mielen pahoituksen aikaan saaneita ei voi enää korjata, jatketaan uusia asioita ja uusia iloja etsien.

    Nuo talkoot tulee mieleen, kun olin käsityökerhomme vetäjinä, sain monia lahjoitus ryppäitä aikaan, valmistimme Kyssiin vauvoille myssyjä ja tossuja useammankin kerran, paikallislehteenkin päästiin, näkyvyyttä saatiin.
    Teimme isoäidin neliöitä isot pinot ja ne jollekin ryhmälle lähetettiin, he kokosivat peittoja, en muista enää mihin ne menikään, mutta varmaan tarpeessa oleville nekin.
    Talkoilla monia muita kohteita omien myyntipöytien lisäksi.
    Sellainenkin projekti syntyi, kuin olutpurkeista teimme lippiksiä, paikallinen baarinpitäjä tilasi niitä asiakkailleen, mikä tässä kaikessa oli kivaa se yhteinen yrittäminen.
    Karttuva on tulo yhdessä tehden, talkoohengessä aikaan saadut keräykset, joita on vuosien aikana jonkun verran kertynyt, nyt sitten itseni kanssa talkoita pidän ja seurakunnan diakonissapiiriin niitä myyntiin aherran.
    Tavoitteita on vanhallakin oltava ja minulle tämä tapa on sitä elämässä kiinni pitämistä.

    Anot 06,31 ja 6,55 puhutte kumpikin asiaa, kyllä omavaraisuus olisi suotavaa jatkossakin, kaikki ulkomailta tuotu ei aina suomalaisten vaatimuksia täytä.
    Totta on sekin, että aika on tuonut mullistuksen elämäämme, mutta ruoka mitä joka päivä tarvitsemme tulee maaseudulta, siis se puhdas ja luotettu on lähtöisin maaseudun viljelijöiltä.
    Minun mieltäni ja makuani ei ole saatu muuttumaan ulkomailta tuleviin, kahvi taitaa olla se vakio, muutamat mausteet ja hedelmät niitä ostan, katselen aina kotimaisia tuotteita etsien.
    Torilta kerään juurekset, kaalit, perunat, nyt olen ihastunut omenoihin joiden kohdalla olen suurkuluttaja.
    Olen kertonut pakastamisvimmastani moneen kertaan, ja sitä aion jatkaa niin kauan kun voimat riittää.
    On ihana ottaa pakkasesta uudet perunat, kukkakaalit ja saada joulupöytäänkin kesäinen vivahde.
    Tämä helpolla yhdelle ihmiselle onnistuu, voi olla vaikeampaa toteuttaa ison porukan tarpeisiin.
    Tässä kannustuspuhe maanviljelijöille, jaksakaa;))
    Olin iloinen eilen, kun tyttäreni toi piparkakkuja maisteltavaksi, kertoi tehneensä ison taikinan itse ja paistanut osan pakkaseen laittanut osan ja sitten jouluksi paistaa lisää.
    Katselin valmistaikinoiden hintoja ja ei ne omatekemät paljon edullisemmaksi tule, mutta kokea se tekemisen ilo ja tuoksu mikä siitä tulee, vaivaa ei muistakaan.
    Hyvilläni olen, että tytär on tapojani seurannut ja iloa siitä saa itselleen ja perheelleen, aika ei hänelläkään enää kortilla ole, onnistumisen ilo palkkiona ja perheen kiitos riittää.

    Valintoja elämä on, toisille on tärkeä käydä ulkomailla, ostaa erikoisia ruokatarvikkeita, käydä kuntosalilla, hoitaa monella tapaa kuntoaan, kun minulle on riittänyt tavan askareet ja pienet lenkit.
    Näin se pitää ollakin, jokainen elämänsä punoo, jos mieli hyvänä säilyy, kaikki on ok.

    Kahvimuki on tyhjä, kai sitä on lopetettava, kukan kastelu suurin homma, lohikeiton aion keittää perkuutähteistä, ette uskokaan miten maukas siitä tulee, pieni määrä vettä, loraus kermaa sekaan ja avot massu täyttyy.
    Ehkä ei niin siistiä ole siivota ruotoja liemestä, mutta kun itselleen sen tekee, ei haittaa.
    Fileet odottaa pakkasessa vuoroaan.
    Viihtyisää ja antoisaa päivää kaiken suhteen toivotan.
  16. Kylmätotuus, jos olet seuraillut tapaani kirjoittaa useimmiten aamulla, yrittäen vastata kannanottoihin, vaikka eihän kaikkeen tarvitsi sanoa mitään.
    No tämä on tapani, ja aika hyvin se on ymmärretty, vastaus ei mielestäni tarvitse olla aina oikeassa kohdassa, viestin sisältö paljastaa kyllä asiat, vaikka ei kohde oikein satukaan.

    En oikein jaksa ymmärtää tuota haluasi saada minut aina nolattua, tosin en moisista nolostu, harmittaa kyllä olla aina vikojen etsintä kohteena.
    Torilla käytyäni kerron senkin, että hinnoittelu oli kohdillaan ehkä olisi vitosen lisääkin voinut laittaa torihintoja katsellessani.

    Hyväntekeväisyyskirpparit hinnoittelevat täällä tuotteet itse, sinne vaan viedään myytävät tavarat.
    Pöytä kirparilla mihin tuotteet vein maksaa 25 euroa viikko, ja viimeksi jäi vähän yli sataeuroa voittoa , kun pöydän tyhjensin ja vein toiselle puolen katu sinne hyväntekeväisyyskirpparille.
    En ahneeksi tunne itseäni, miesten sukkien hinta torilla 30 euroa, minulla 15 euroa.

    Vastaan korppikselle tässä myös, että näiden lakien mukaan ei possua, ei muutakaan saa pitää muualla kuin niille varatuilla paikoilla.
    Puhuimme sota asiasta ja varmaan lait on pakon edessä uusittava, kun ruoka loppuu.
    Toivon sydämestäni, että rauha säilyisi.

    Toivon myös sitä, että kaikki viestit luetaan ja minä pidän hankalana etsiä ylempää, kun näkee, että viesti on tullut, mutta ei suinkaan viimeisenä ole.
    Selaa sitten koko ketju, harva jaksaa.
  17. Hiljaista on ,kuin huopatossutehtaassa laulun sanojen mukaan näin kerrotaan.
    Koko kadun varren talot pimeinä, pitkään ovat eläkeläisetkin oppineet unia vetämään, mikä onkin hyvä keino lyhentää mahdollista yksinäisyyttä.
    Tytär tulee kyytiä antamaan, käymme torilla ja joulukadun avajaisia vilkaisemme, ehkä hän joutaa kauppaostoksianikin kuskaamaan.
    Tykkään rauhassa kaupassakin katsella, joten kiireessä olevalta en apua odota, mutta uskon kuitenkin sitä saavani.

    Minä tykkään Marionin lauluista, tuo ulkonäkö on nykyisin keinoin saatavissa vaikka kuinka nuorekkaaksi ja kauniiksi, totuus on sitten aivan toista.
    Ikä saa näkyä (mielestäni) miksi vanhuutta pitäisi peitellä, vanhenemme jokainen, kukin tavallaan, vanhuudelta voi odottaa elämän kokemuksen kautta tullutta viisautta, mitä olisi syytä kuunnella useamman.
    En puhu itsestäni, tuskin olen mitään ihmeellistä edes elämän koulussa oppinut.

    Ehkä sen, että kun ihmiseltä loppuu ruoka, kekseliäisyys tulee apuun.
    Hymyillään vaan näille jutuille, mutta sodan jälkeen kasvatettiin sikoja ja kanoja pihan perällä, kasvinmaita käännettiin ja perunat ja vihannekset (siemenet) maahan laitettiin
    Ongella istuttiin, särvintä pöytään haalittiin, kaikkea tätä ja paljon muuta.
    Vaatteita paikkailtiin, ei joutaneet kirpputoreille kuten tänä päivänä, voisi viedä jonkun verran aikaa, kunnes asiat opitaan, mutta nälkä on oiva opettaja.
    Kauhukuvia en halua ennustella, mutta näin kävisi ja haja-alueet täyttyisi.
    Putin hyvin vakavailmeisenä uhkiaan kertoilee, pahalta näyttää.

    Noista erityiskoulun oppilaista jotain minäkin, monet kerrat rauhoittumisen sai aikaan jopa siivoojatäti, kun käytävällä lapsen kohtasi.
    Poikkeava lapsi aistii lämmön ja hellyyden hyvin herkästi ja monta kertaa nämä "kouluttamattomat" saivat lapsen rauhoittumaan, tottakai ammatti ihminen sen taidon osaa ja toimii siten millä lapsi rauhoittuu.
    Onneksi tuo tilanne saatiin hallintaan hallintaan mistä demeter kerroit.
    Kaupunki yleensä koulutointa johtaa ja maksaa.

    Suoraan kysymykseen on vastattava, vaikka uteliaisuus ei liene hyvä tapa täälläkään.
    Ostaja päättää onko hinta oikein ja jospa vaikka sijoittaisin saadut rahat itseni hyvinvointiin.
    Kirpputorit ei ainakaan näillä nurkin ole rahasampoja, tarkoituksena on kierrättää tarpeettomat niitä tarvitseville, käsitöille joku hintahaarukka on luotu täälläkin.

    Nyt jo valoja on syttynyt useamman talon näkymiin, kai tästä on jätettävä nämä minun mietteet, jospa asiaakin viestistäni löytyisi, hyvää lauantaipäivää teille kirjoittelijat ja ystäviksi lukeutuvat.
  18. Huomenet Savosta,, maa juuri ja juuri lumeen peittyy ja pakkanen alle kymmenen, tässä tämä tavanomainen säätiedotus;)
    Radio jälleen tietojaan jakaa ja tämän aamun tietona kerrottiin, että Venäjän ja Ukrainan välille esitetty jonkunlainen rauhansopimus, Venäjälle edullinen tietysti.
    Trump on antanut siunauksen kuuleman mukaan, mutta ei itse sitä ole esittänyt, joten uskotaan, kun asia etenee.
    Kaikkihan tämän ovat varmaan uutisista kuulleet, minun kertomana vaan osa sitä ja kun en asiaa hallitse jätän tähän, toivon kuitenkin sopimuksen syntyvän, jossa kaikki voittaa.

    Katsoin eilen Suomen kaunein koti ohjelman ja iloinen olen voittajien osalta, ihana heidän kotinsa olikin, ei pröystäilyä, vaan tutun suomalaisuuden aikaansaannos.
    Kodissa oli historian havinaa ja kertomaa menneestä ajasta huonekalujenkin kertomana.
    Entäs se uuni, oli kuin lämpö olisi välittynyt sieluun asti, talo seisoi maisemaan konstailematta ihan omana itsenään, hyvä valinta, kyllä kansa tietää mitä pitää kaivata, rauhaa ja harmoniaa.
    Nyt vielä kun TTK :n voitto menisi Katrille ja Johannekselle, olisi mieleni hyvä, tasaiset kilpailijat on, mutta jotenkin mieleni vastaan ottaisi tämän parin voiton.

    Tuo nuorille "jankuttaminen" myös laittoi miettimään asiaa, olen sillä mielin minäkin jankuttanut, että menneisyys on tunnettava, osaa antaa arvon kaikelle hyvälle sen jälkeen.
    Joku viisas on sanonut, että historia on tunnettava, kun maailma eteenpäin menee.
    Ei kai se jokapäiväistä tarvitse olla se jankutuskaan, mutta muistutusta nykyisen ja vanhan erosta, eihän nuoret välttämättä osaa edes uskoa mitä on ollut ennen.
    Historian tuntemus on kaikille hyväksi.

    Tuo jauhelihakin synnytti keskustelua, minä en mitään ole keksinyt, tykkään vaan jauhelihasta, sen helposti kypsymisen vuoksi, olen kai lihakeittoni ja vastaavat joskus vanhan eläimen lihasta tehnyt, kun oli kuin purukumia olisi jauhanut, siksi jauhelihaa paikkaansa puoltaa ja hyvältä maistui.
    Makuasioista ei kiistellä joten jokainen tehköön oman maun mukaisesti.

    Minun antini on ollut pientä hyväntekeväisyyden suhteen, mutta kaikkiin pyyntöihin olen pienellä summalla osallistunut ja siksi niitä kirjeitä on vuosia jo tullut, jokainen summa kai on tervetullut.
    Kuukausilahjoittaja olen myös, mutta enpä kehuskella asialla voi, pieniä ovat rahasummat.
    On todettu, että karttuva on kansan anti, viimeinen urakka tuotti hyvin syöpäsairaiden auttamiseksi ja silloin tunsin minäkin, että mukana olin.
    Ei voi sulkea silmiään kaikelta kauheudelta mitä ihmiset joutuvat kokemaan, pitää olla melkoisen kova sydän, joka ei helly.
    Jo pelkästä asiasta puhumisesta tuomitaan kuolemaan tai vankilaan ja kohtelu voi olla hirvittävää.
    Susi on nyt ollut puheenaihe, mutta loppujen lopuksi ihminen kauhein peto on, kun sille paikalle pääsee. jo lapsesta osataan puukkojen kanssa heilua, missä vika ?
    Minun tietoni ja osaamiseni ei kauas kanna, mutta mukana haluan asioissa olla, edes pienillä lahjoituksilla.

    Olen hinnoitellut kirpputorille vietäviä neuleita ja muuta joutavaksi joutunutta, aika vaikea homma, esimerkiksi pienen villatakin hinnaksi laiton 20 euroa, jo napit maksoi viitisen euroa, langat osansa, ei siinä työlle enää juuri mitään jää, mutta kiva jos joku tarpeeseensa saa.
    Minun aikani kului hyvin sitä neuloessa.

    Viikon loppu taas aluillaan, työraskaan raatajat pääsevät ansaitulle lepotauolle ja me eläkkeellä olevat nautiskelemme olostamme, työmme jo lopettaneena.
    Hyvää tätä päivää.
  19. Tänä aamuna päivä valkenee ja lupaa auringon esiin tuloa, elämä siltä osin hymyilee;)
    Radiosta kuultua taas, Henna Virkkunen kertoili EU toimintaa ja niistä selviämisistä.
    Työntekemistä silläkin alueella saada yhtenevät päätökset aikaan ja kaikille eurojen jaon tasapuolisuuden toteutumista.
    Ongelmia tuntuu olevan, mutta tahtoa myös selvittää lukuisat asiat, mitkä mitäkin maata koettelee.
    Tämän päivän haaste on turvautuminen mahdollisten hyökkäysten torjuminen ja siitä monenlaisia rahan käytön tarpeita ilmenee, meilläkin ainakin yksi on rautateiden raideleveys , meiltäkin ainakin Ruotsiin menevä olisi saatava rata
    yhteyksien vuoksi.
    Ennen kerrottiin maiden rakentaneet tieten tahtoen rautatiensä erilaisiksi, näin vaara ainakaan niitä pitkin ei maahan pääsisi.
    Paljon ponnistellaan turvallisuuden etukäteisvarustelusta, jospa löytyisi viisautta keskittää voimat sovun ja luottamuksen aikaan saamiseen.
    Ymmärrys ei riitä tähänkään asiaan muuta sanomaan.

    Toinenkin asia kysymyksiä herättää, leikataan joka paikasta ja koskaan ei mitään saavuteta, mihin ne leikkauksilla aikaan saadut menee, kaikkiko turvallisuuden rakentamiseen?

    Noihin demeterrin ja Paloman kysymyksiin /vastauksiinkin on helppo yhtyä, missä meni vikaan.
    Maatalous vielä !900 lopulla kannatti, sitten tuli säädökset joilla kaikki romutettiin, mikään ei kannattanut, suuritilallisia syntyi ja pienet perhekohtaiset loppui.
    Koneet tarvittiin ja niihin ei varat kaikilla riittäneet, karja lihoiksi ja ihmiset etsimään töitä kaupunkiin, juurensa oli pakko unohtaa.
    Pellot pakettiin ja metsät myyntiin, helpotusta vähäksi aikaa, mutta luu jää jakajan käteen näin toimien.
    Ei haravan varteen kukaan tarttunut, kun toivo oli viety.

    Olen tuon kaiken nähnyt ja osin kokenutkin, mutta myös yrittämistä ja sitkeyttä olen saanut huomata, pienikin maasta ponnistaa ja toimeentulo on jotenkin onnistuttu säilyttämään, sille nostan peukkua.
    Hyvin läheltä olen saanut nähdä pienestä aloittaen onnistuneen lopputuloksen, työllä ja sitkeydellä läpi viety yritys.
    Näitä sitkeitä yrittäjiä syrjäasutus kaipaa ja onnella ja kovalla työllä voidaan onnistua ja saada jatkuvampaa kehitystä aikaan.
    Uskoa tulevaan ja pois alasajo mentaliteetti, joskus onnistaa, yrittämättä sitä ei voi tietää.

    Eilen sain taas pelitapahtumasta ilopillerin mukaani, kun jokainen tapahtumia ja hauskoja juttuja esiin toi.
    Pullatkin maistuivat, kehuja sain ja sehän mieltä vaan lisää nosti.
    Näinkin pieni tapahtuma saa tuntemaan, että on ihan kelpo ihminen ja seurassa viihtyväkin, vaikka valintoja olenkin tehnyt.
    Kokoontumispaikkamme oli laitettu jouluaiheiseksi, sekin mielen nosti, lauantaina on joulukadun avajaiset ja tässäkin tilassa glögiä tarjoillaan.

    Nyt jatkan valokuvien parissa, koetan lapsenlapsille jokaiselle oman albumin laittaa, heidän elämänsä alkutaipaleilta muistoksi.
    Iloa päiväänne.
  20. Minun puheeni on vain ajatuksia ihan omasta päästä ja ei niitä kannata vakavina pitää.

    Tuo mieliala on yksi kysymys, joka joka puolella vanhoja ainakin koettelee, jos ei itse pysty elämästään määräämään, voi joutua hoitoon naapurikuntiin, aivan vieraaseen ympäristöön, sukukaan ei usein paikalle ehdi, se on surullista.

    Onnellista kaikilla meillä jotka vielä itse voimme elämästämme määrätä, iso joukko on heitä, joiden on nykyisen hoito ohjelman mukaan elettävä, valitukset harvoin apua tuo.
    Jos on joku aktiivinen läheinen, joka auttaa asioiden hoidossa on suuri onni.

    Eihän elämä taida parantua minun ei toistenkaan tänne kirjoittavien avulla, mutta eletään jokainen omien mahdollisuuksien mukaan, minulla ei valittamista.
    Mielikuvat vain joskus antaa aiheen kaikkeen mahdolliseen tarttumaan.
    21. 4 / 32
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt