Hil-la
Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia57 aloitusta · 961 kommenttia
- Hyvää keskiviikkoa ja ihan kauniin tuntuisesti on alkamassa.
Eilen piipahdimme tyttären ja vävyn kanssa torilla, puolukan hinta aika korkea 35 euroa viisi kiloa, ajatellen sitä miten helppo niitä on kerätä, jos hyvä marjapaikka löytyy.
Muistelin omia marjan keruita, puolukkasankko täyttyi hyvinkin pian.
No tietenkin palkkansa väärti on kerääjäkin, mutta maksajalle on aina liian korkea hinta.
Mehupuolukoita saa vielä odottaa, näin kertoi marjan myyjäkin.
Ostin kolme litraa, suurempaan tuskaani, survoin sokerin kanssa, valmiina ryokailun maustamiseen.
Onhan niitä perunoita ja sipulia valmiiksi pilkottuna kaupan hyllyllä, mutta en koskaan ole ostanut, liian helpoksi elämä muuttuisi, jos kaiken valmiiksi tehtynä ostaisin, minulla kun on aikaa tehdä itsekin.
Salaatin aineksiakin löytyy, mutta enpä niihinkään koske.
Jouduin eilen ymmärrystäni tenttaamaan, kun K-kaupan sovelluksia yritin käyttöön ottaa.
Plussa etu on kortissani, mutta erikseen on tehtävä K-kaupan sovellus ja aina tarjouksien kohdalla ne on aktivoitava.
Asia on mielestäni hankala ja huomiota vaativa homma, tarjoukset jäävät minulta ostamatta.
Mielestäni kerran asennettu ei enää aktivointia tarvitsisi.
Älypuhelin antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta tenkkapoo tulee eteen, kun ei kaikkea hallitse.
Vaikean takana on tarjoukset, jos joutuu aina silmä tarkkana puhelintaan vahtimaan.
Kaikki vaikeutuu ja kun ikä tehtävänsä tekee, ei aina tämän ikäinen jaksa vaihtuvuutta seurata.
Näistä tarjouksista jää kaikki vanhat ihmiset ilman, jos ei edes älypuhelinta ole, on se niin väärin.
Totta on se, että aina vaan vaikeammaksi menee, tai siis ymmärrys rapistuu, ei pysy nykymenossa mukana.
Kyllähän se nuoruus toi mukaviakin asioita esiin, minuakin kehuttiin kuvan puitteissa filmitähti ainekseksi, mutta ymmärsin ylimitoitukseksi, en koskaan ole mitään tosissani ottanut, nuoruus on kaunista, katsojan silmä sen määrittää.
Tuo kirjan kirjoittaminen on vaikea asia,, makuja on niin monenlaisia ja jos vielä totuutta aikoo esiin tuoda, on varmasti kuori kestämiselle tehtävä.
Mielipiteet eroaa melkein joka asiassa suvunkin sisällä, mutta oman totuuden nimissä sitä kirjaa kirjoitetaan.
Sukutarinan kertovat kirjat on mielenkiintoisia, historian havinan myötä kulkiessa, onnea vaan Paloma.
Uskottavia kirjoja on vaikea löytää, kaikilla on asioista oma kokemus ja elämyskin, itseäni häiritsee se totuuden tietämättömyys.
Mielikuvitus joskus pilaa hyvänkin kirjan.
Mitäpä minä voisinkaan kirjoista enää edes mainita mitään, kun lukutaitoni on kadonnut, nyt sarjoja katselen, niiltäkin toivoisin totuudellisia viestejä, mikä harvoin onnistuu.
Uskottavuus on hävinnyt maailmasta, kaikkea melkein on epäiltävä, vain oma itsensä voi totuudellinen tuntea olevansa.
Jospa jatkan toisen kerran, vaikeaksi meni aihe, en mitään osaa varmaan ymmärtää, tietojakaan ei tarpeeksi, mutta näillä se vaan on jatkettava, virheitä tehden ja ne on pakko hyväksyä.
Kaikesta huolimatta, iloa päiväänne toivotan. - Huomenet edelleen sateisesta säästä, syksyähän se on vesisateineen.
Sanon tervetuloa syksylle, illat pimenevät ja kodissa lämmöt pattereissa kotoista lämpöä antaa, turvallinen ja hyvä olohan siitä tulee.
Maajussit kiirehtivät sadon kimpussa ja sen verran poutaa toivosi, että kaikki hyvin säilöön saataisiin.
Katselin eilen Maajussille morsian lähetyksen, jotenkin sekaisen oloinen mielestäni, mutta muutoksia pitää tehdä, että katsojia kertyy.
La Promesankin katsoin viikon satsin kerralla Areenasta, pitkäveteiseltä sekin tuntui, mutta katsottava vain on.
Palomalla suuri urakka odottamassa, mutta mieleistä hommaa, näin uskon.
Onhan se toki hieno saavutus kirjan kirjoittamien.
Onnea talon myynnistä, kiva yllätys lapsillekin.
Minun metsäni on puolukoidenkin suhteen tuo tori, taidan sinne mentyäni muutaman litran ostaa ja katsoa joko mehukypsiä ovat.
Puolukkamehua on saatava pieni määrä myös pakkaseen.
Demeter siivouksistaan kertoili, kyllä se niin on, että jos aikoo vähentää tavaran määrää, on kovetettava itsensä ja roskiin vaan julmasti kaikki vanha.
Niinkin sitten voi käydä, että roskiin menee sekin, mitä joskus kaipaa, mutta tehty mikä tehty.
Tuo lukeminen ei vaan meinaa minulta onnistua, mutta voisin verrata sitä neuleen näpissä pyörimiseen, siitä en irti pääse, vaikka tarpeetonta onkin.
Mietin jo yrittäisikö myydä joulun aikaan, vai suoraanko lahjoituksen teen.
Voisi lankarahoja ainakin pienen osan saada, jos kirpparille veisi.
Minulla ei vielä ranniketta ole, en ole edes ajatellut, pitäisikö sitä ruveta miettimään, sitä vaan mennä köpittelee päivästä toiseen, unohtaen, että joku kohtaus voi nurkan takana odottaa.
Otan osan kiitoksista, kiitti vaan demeter ja kiitos myös sinulle mukavasta viestistäsi, oli mukava hommiesi kulkua seurata.
Saitpa mieleeni kinkkukiusauksen tekemisistä MdK, että voisihan Jansonin kiusauksen tehdä, kai niitä anjovispurkkeja on olemassa, siitä on aikaa kun olen sitä tehnyt.
Onnistuuhan se mielikuvitus kiusauksenakin, vähän sitä ja tätä, loraus kermaa ja juustoa päälle.
Muistelen äitini usein laittaneen sillipaloja makua antamaan.
Ruuan teko on mielikuvitus leikkiä, näin olen kokenut, rohkeasti vaan kaikkea sekaisin, hyvä tulee.
Koirasta piankin kaverin saa, sen olen kokenut minäkin., koira osaa aistia kaveriksi, vaikka vaan silityksen antaa.
Eipä tässä sen kummempaa, asioita on hoidettava pankissa ja kaupoilla, onhan tilipäivä, elämä sopii laittaa vaikka ranttaliksi.
Hyvää tätä syyskuun ensimmäistä päivää teille kaikille. - Hyvää aamupäivää, pilvistä, sadettakin on saatu.
Kuukauden loppua vietämme, huomenna alkoi ennen aikaan koulu, siis syykuun eka päivä, nyt jo puolikuuta ovat koulua käyneet.
Tavat muuttuvat ja aina vaan enemmän kaipaan entisiä aikoja.
Kai sitä silloinkin jotain uuttaa kaivattiin, mutta ei voinut kuvitellakaan, että vauhti muutoksien suhteen on tämän päivän kaltainen.
Nyt tuntuu kuin se pienin nuorena olo on lyhentynyt, eikä lapset edes leiki lasten tapaan, aikuisia matkivat.
Tässäpä ihmettelen ja suren lapsuusajan lyhyyttä.
Niin totta tuo kertomasi MdK, aikaa ei paikkaa tiedä missä päivämme loppuvat, raha ja valtakaan ei siitä armahda.
Mikä onkaan totuus niistä kiitosten määristä, mitä joillekin osoitetaan, mutta paljon on heitäkin, joille aito ikävä ja suru seuraa.
Puhelin on minullakin vuoteen vieressä, jos sitten ymmärrän edes apua anoa.
Sairaalassa olen ollut kaksi kertaa, lapsien synnytyksen vuoksi, muuten aivan outo juttu.
Pitää heti perua puheeni, olen ollut kuukauden silmäsairaalassa Helsingissä ja viikon kulkutautisairaalassa näissä kotimaisemissa.
Kummasikin ikävään meinasin kuolla.
Lapsuuden ajoista muistikuva kulkee, kesät oli kauniita ja lämpimiä, ukkoset ärjympiä.
Katselen hieman haikeana koivunlehdenlentoa, viite ruskan joutumiseen, sitä odotan, sillä takapihani vaahterat antavat näyn, mitä harva taiteilijakaan pystyy todeksi maalata.
Näin se aika kulkee, vieläkö kevään näen, kysymys joskus mieleen tulee, jospa jouluun kumminkin???
Luulen, että tuo kysymyksesi muutamista vakioista on ihan aiheellinen, mutta uskon kaikkien hyvin voivan, eivät vaan jaksa esillä olla.
Tietenkään ei varma asiasta voi olla, kun yhteyden ottoja ei näy, toivon kuitenkin jokaisen elon merkkinsä jättävän.
Voihan olla niinkin, että tenttaamien joka kiitoksesta joskus uuvuttaa ja kaikilla ei into samana pysy.
Minä olen varmaan kovettanut luonnettani ja en niin pienistä välitä.
Vahvana on tunne, kun ihmisiksi kirjoittelen, ei sitä kukaan pysty kieltämään.
Pitänee ajatuksissaan miettiä, miten kesä sujui, onko jotain valtavaa tapahtunut, mikä maailman katsomustani muutti, no helppo sanoa, ei ole.
Radiosta kuulen, miten maailmalla tapahtuu kauheita, mutaan ja sortumien alle kuolee ihmisiä ja vatsa tyhjänä lapsetkin saavat nukkumaan mennä ja tämä kaikki vuonna 2026, sivistyneessä maailmassa.
Surulliseksi vetää, eikö mitään milloinkaan opita??
Nyt alan elämään kuin viimeistä päivää ja La Promessa sitä vauhdittaa, näin muistelen, voikaa hyvin! - Sunnuntaiaamu ja kauniina alkaa, sateita vaan on luvattu täksikin päiväksi, kiertelee aika kummalla lailla nuo pilvet, saapa nähdä miksi muuttuu.
Eilen oli lämmin ilta, kun saunanjälkeen parvekkeella istuskelin, viilennyt on jo jonkin verran, mutta vielä tarkenee.
Yöllä heräsin kovaan jympsytykseen nousin katsomaan mistä moinen johtui, ainankin 20 kulkuneuvoa ajoi hurjaa vauhtia ikkunani ohi, ja musiikki kaikui.
Saman havainnon tein päivällä, kun mopopojat ajoivat keskellä kaupunkia, ohitellen autoja joilla varmaan sallittu ajonopeus.
Ajattelin , että kummassakin tapauksessa olisi poliisin pitänyt puuttua asiaan, mutta eipä näkynyt.
En tiedä onko poliisin määrärahoja vähennetty, ettei heitä juuri näe partioimassa, miten kauheita nämä ajattelemattomat nuoret saakaan aikaan.
Mistä näille polttoaineitakaan aina riittää kierrellä häiriköimässä ympäri kaupunkiakin, ei olla köyhiä, ei kipeitä.
Nuoret ovat yleensä fiksuja ja kivasti käyttäytyviä, mistä näitä häiriköitä kumminkin ilmaantuu.
MdK mainitsi nuo väittelijät, minunkin jälkeläisissä niitä muutama olisi, jotka väittelemään pystyisi, pojantytär aikoikin niin tehdä, mutta lapset tuli ja siirsivät asian tuonnemmaksi.
Saa nähdä jaksaako innostua vielä asiaan.
Tuohon nuorisoon luottaminen on aina ollut kyseenalaista, muistan nuorena ollessa miten sen ajan "mummot" päivittelivät nuorisoa käyttäytymisistä.
Kyllä se ohi menee kaikki remuisuus ja kapinointi milloin mihinkin liittyvä.
Tänä päivänä vaan kaikki tuo "kokeilu" saattaa koitua nuorien itsensä tuhoon.
Noita vastoinkäymisiä aina väliin saa kokea, kuten korpikirjailija kertoi, mutta toivotaan hyväksi kääntyvän sitten tulevana taiteiden yönä.
Näin on kuten Eliaanakin kerroit, kaikella on aikansa ja tuntematon ajankohta, milloin viimeisen kerran silmät suljemme.
Ei rahallakaan lopuksi saa tätä asiaa ohitettua, toivomus olisi, että helpon kuoleman saisi kokea.
Tulevaa ei kannata pohtia, se tulee kun aika täyttyy, pitkäksi on minunkin kohdalla mennyt.
Niin se vaan tämäkin kesä mökeilläkin lähenee loppuaan, tytär kertoili siivonneensa isomman mökin ja siirtyvät saunamökkiin, on pienempi kustannus lämmityksen kanssa.
Siellä vaan viihtyvät mahdollisimman pitkään ja aika kaukana on vielä järven jäätyminen.
Minäkin tykkään Hyttisen lauluista, on jotenkin konstailematon suomalainen mies.
Minulla on suomalaisesta miehestä kuva, mikä kertoo rehteydestä, vahvasti jaloillaan seisovasta, turhaa itsensä esittämistä joka käänteessä kiertävää.
Nyt pilvistyy, voipa olla, että sade siitä kehittyy, mutta antaapa sataa, kuluu se sunnuntai sadetta pidellenkin, eikö vaan?
Lepoa antavaa sunnuntaita itse kullekin. - Anteeksi pyytelen, luin tai huonosti ymmärsin tuon "suurostosten" selkeästi ihan luki, kuten ano 00083 ymmärsitkin.
Minä toteutan sitä tapaa lukea, katson sanan alun ja sitten arvaan loput.
Suuruksesta ei todella ollut kysymys, näin hölmöyttäni taas toteen toin;) - Lauantaipäivää tässä aloitellaan, nyt vuorossa taas sateiden odotus, lupaoleva sateista pyhän aikaa.
Ikävä työssä käyville, kun se sunnuntai useallakin on ulkoilupäivä.
Tämä siitä ikävä asia, että muuksi ei pysty muuttamaan, vaikka sää onkin mukava jutustelun aloitusaihe.
Luonnon seuraaminen on aina vaan lisääntynyt iän kertyessä, oli mukava torillakin katsoa mitä kaikkea olemmekaan luonnon taholta saaneet.
Taas muutama purkki pakkaseen kertyi, edullisesti saaden kannattaa pakkaseenkin kerätä, mikä tärkein ei talvella tarvitse ulkoa tuotuja ostaa ja maksaa maltaita.
Tuota suurosten tekoa joku kyseli MdK, minusta ennen puhuttiin suurustamisesta, ruokia tavallaan maustettiin, saatiin paksuutta keittoihin ja sooseihin, en tiedä onko sama aisia?
Ehkä selvyyden MdK antaa.
Tuosta majanmuutosta kohdallani on tapahtunut seitsemän muuttoa ja kaikki samalla paikkakunnalla.
Lapsuudessa oli muutama muutto paikkakunnilta toisille, mutta palattiin alkujuurille kuitenkin ja täällä on hauta paikkanikin.
Kommellusten kautta olet onnistunut kotisi kuntoon saada MdK.
Suruuutinen kosketti minuakin, kun Norjasta sellainen tuli, olimme kuninkaan kanssa samana vuona syntyneitä.
Hänessä oli sellaista turvallisuuden ilmettä, olemus antoi kuvan johtajasta, joka huomioi kansansa elämisen vaiheet.
Muutenkin sellaisen kuvan sain, että oli kansansa rakastama, turhia esiintuloja välttäen.
Saman onnistuvan kuvan olen saanut myös uudesta kuninkaasta, hymyä riittää, vaikka vaikeuksia yhdelle ihmiselle on riittänyt, toivon kaiken hyvin sujuvan ja kansan kuninkaana saa isänsä polkuja kulkea.
Korpikirjailija jaksaa taidetta tehdä ja esiin tuoda, kaikkien vaivojensa kanssa, niitäkin kai on, näin olen ymmärtänyt.
No sanonta vierivät kivet ei sammaloidu, pitänee kohdallasi paikkansa.
Minäkin olen saanut kaikki remppamaksuni kerralla maksettua, on huoleton olo, vaikka onnistuisi se yhtiövastikkeessakin, aika monet näin tekevät.
Tontin osto oli suurempi meno, mikä muutama vuosi sitten tehtiin, suurin asunto minulla talossa on ja lasku suurena myös minua koski, mutta maksettu on, siltä osin hyvä mieli, nyt vaan on ikävä, kun ei lähellekään maksamaani summaa myynnin kohdalla saa.
No olenkin päättänyt tässä asua viimeiseen kotiin muuttoon asti.
Nyt sitten kone kiinni ja päivän hommiin, arvannettekin, että siivous on käynnissä, hyvää päivää ja kaikkea kivaa mukaan mahduttakaa mukaan;) - Huomenta viikonlopun alkuun, näin ne vaan viikot vierii ja kohta syksy on käsillä, toivottavasti värikäs sellainen.
Ihmettelen tasavälein kuuluvaa jyminää, kai tehtaalla höyryjä päästellään, kaikki outo aina tunteet saa kohoamaan.
Pitää kuunnella uutiset, onko jotain vakavaa tapahtumassa.
Tuosta Dolly Partonista virisi keskustelu, harmissani olen, kun niin vähän hänen elämäänsä seurasin, sama on muidenkin julkkisten kanssa, hyvin vähän heidän elostaan tiedän.
Lopetin aikakusilehtien tilauksenkin, kun en jaksanut niiden kertomaa lukea, jokaiselle toivoisi yksityisen elonsa olevan omansa, mutta tietokin tarpeen olisi.
Noiden mainosten varassa olen ja se riittää, vaikka voikin sivistyksessä aukkoja olevan.
Sitten tapahtuu monenkin kohdalla, että koko ihminen kuluu julkisuuden myötä.
Tuo uskominenkin on jokaisella toivoisi olevan oma tahtoinen ja muille kuulumaton asia, sanonta, että jokainen uskollaan autuaaksi tulee pitää paikkansa.
Paljonhan puhutaan autiolle saarelle joutumisesta ja kenet tai mitä mukaansa ottaisi, sama puhe voi olla myös taivaiseen liittyvänä.
Mielikuvitus eläköön.
Nautinto oli varmaan aamupalasi Arttu, kun kutsuttuna sen sait nauttia.
Olen samaa mieltä, että hyvin syksystäkin selvitään, samoin talvesta ja ei aikaakaan, kun kevättä odotellaan.
Noista näön saamisista oli eilen median tietona, että sokea oli leikkauksen avulla saanut näkönsä Englannissa, jo aiemmin MdK siitä kertoi, lie vaikka sama leikkaus ollut kyseessä.
Uskomattomalta tuntuu, onko tekoäly siinäkin tehoa lisäämässä.
Kuulin myös pelkoja siitä, että tekoäly työpaikkoja syö, kaikenlaisia uhkia ilmassa leijuu.
Sinulle vielä nuo piikitykset apua tuo, kälyni ei niistä enää apua saanut, näkö melkein olematon, siksi hoitokotiinkin pääsi, kun kotona yksin ei pärjännyt.
Löytyisipä kaikille tarvitseville tuo hoitopaikka, paljon kuulee siitäkin, että näin ei ole.
Kotihoidon perään huudellaan, mutta turvaton on vanhus, jos vain pari kertaa päivässä hoitaja käy.
Säästöjä vaan pitää tehdä ja vanhukset ja lapset kohteena, jotenkin vaikea ajatuksenakin, että apua eniten tarvitsevat joutuvat siitä tinkimään.
Kohta vävyni taas ilmaantuu ja yhteinen kauppakierros toteutuu, suunnittelemme tarkkaan bensan käytön, että turhia matkoja ei tule.
Jyminäkin loppui, sitä se oli mitä epäilinkin, tehtaalla paineita tasattiin.
Nämä tavanomaiset puuhat jotenkin rytmittävät päivien kulumista, tietää ja muistaa paremmin päivän mitä eletään, meinaa väliin miettimiseksi mennä, että mikäs päivä se tänään olikaan.
Eletään nyt perjantaipäivää, hyvillä ja valoisilla ajatuksilla täytettynä;) - Huomenta, kauniina jatkuu sää, ei valittamista, joskus syyskuussa lämpimämmät ilmat menneen kesän ajoilta.
Potkaistaan vaan keinu pieneen liikkeeseen, siihen se pystyy, jos kyytiin istujat vähän huonommin sen liikkumisen toteuttaa;)
En tuosta ikäkysymyksestä ole koskaan harmina kokenut, muistan pirtin aikoihin miten alle kolmekymppiset kansamme leikinlaskuun yhtyi.
Ramoona oli Kahvipirtin kantava voima, silloin nimimerkki oli Likka123, jos nuo numerot oikein muistan.
Kyöpelinvuoren kyläreissukin olisi ollut vajaa, jos ei Ramoona tyylikkäine asusteineen mukaan olisi tullut.
Silloin ei vanhuutta tai vaivoja muisteltu, oltiin vaan mukavia toisillemme.
Katselen joka arkiaamu, kun ilmeisesti kehitysvammainen tyttö äitinsä kanssa tulee pysäkille autoa odottamaan.
Tyttö menee naapuritalon keinuun ja selkeästi näkee miten hän keinumisesta tykkää.
Äiti jättää suukotellen tytön keinuun ja pienen tovin päästä auto vie tytön mennessään varmaan kouluun tai työpajaan.
Äidin ja tyttären suhde on sivusta katsoenkin hyvin lämmin.
En ole paljonkaan Partonin lauluja kuullut, mutta ei ole tuntemattomaksikaan jäänyt, musiikkiinsa en ole liioin tutustunut
Tykkään kyllä country musiikista, mutta ei lempimusiikkiani.
Minun musiikkimakuni on vaatimaton, mutta antaa sen musiikin tuoman mukavan olotilan.
Olen sitä mieltä, että pystyssä oleva sormi osoittaa aika monia vanhempia noissa lapsien kasvatus tuloksissa.
Jos seitsenvuotias vaatii meikkejä itselleen, on siinä jo yksi tiukan paikan tilanne.
Miten monta tämän kaltaista tapausta juurikin sitä vanhempien kasvatusta vaatii, koululle ei kasvattaminen sanan täydessä merkityksessä kuulu.
Tokihan sielläkin yleisiä ohjeita pitää olla, jotka nuoria ohjaa oikean laisiin käytöksiin.
Nuorilla on intoa ja aloitekykyäkin moneen idean toteutumiseen, tarvitaan vaan oikeaa kodin ja koulun yhteistyötä, oikeat opit kantavat kauas.
Laki ja säännöt ovat myös nuorille tarkoitettu noudatettaviksi, näin tapahtuen on elämä kaikille helpompaa.
MdK muisteli koulunkäymistä meidän kouluikäisinä ollessa, noin oli kuin kerroit.
Ei tullut mieleenkään haistatella opettajalle, kuten nyt tehdään.
Koulussa opittiin yhdessä oleminen ja olihan joskus vilkkaampia oppilaita ja saivat aikaan jonkun häiriön, mutta pian palautettiin niin sanotusti ruotuun ja tauti ei levinnyt.
Silloin oli opettajilla joskus tarve "apulaisista" ja me tytöt kävimme pieniä hommia tekemässä, jotain hyvää aina mukaan saatiin kiitoksena.
Minulla koulusta jäi ihan mukavia muistoja.
Omien lasteni kanssa ei vaikeuksia juurikaan syntynyt, vaikka joskus vaikeaa se kouluun lähtö olikin.
Tähän päivään mennessä en mitään vaikeuksia ole yhteiskunnan sääntöjen noudattamisessa tullut, ehkä melko vapaa kasvatus on purrut.
Kai niinkin on, että mallina oleminen on yksi tapa kasvattaa.
Tiistai ja torstai on eloni matkalla ne päivät, jotka jotenkin pitkiltä tuntuu, siksipä koetan aina ruokien pakkaseen tekemisen näihin päiviin satuttaa, niin tänäänkin.
Siispä puuhiin ja iltapäivä sitten lepäillen.
Kaunista päivää, nauttikaa!!!! - Ruskaa odotellessa.
Vielä kukki kukkaset,
puut vihertää.
Ilma kuulas,
syksyä ennustaa.
Kohta väreissä loistaa
lehtipuut,
kukat viimeiset kukkii,
on syyskuu.
Tuuli tuimana tuivertaa,
linnut kauaksi katoaa.
Ruskasta kumminkin iloita voi,
vaikka laulu
ei lintujen enää soi.
Luonto käy lepoon
ansaittuun,
taas uudelleen heräten
- uuteen kevääseen.
Näin vierivät vuodet,
kesästä syksyyn,
ruskasta talveen, pakkaseen.
Kunnes uusi kevät
taas alun antaa.
Näin vuodesta toiseen-
jatkamme matkaa.
Kirj. 1.9.2008 - Kaunista keskiviikkoaamua ja Ilmi juhlii nimipäiväänsä, aika harvoin kuultu nimi onkin.
Mihin meni kesä ja mitä mieleen jäikään, no vielähän kesän rippeet on käyttämättä, mutta kyllä se jo syksyiltä sää tuntuu.
Talveen varustautuminen vauhdissa monilla, niin minullakin.
Varmaan joillekin mieleen tulee kysymys, miksi yksin asuvakin niin paljon talveen varustautuu, no syy on ihan yksinkertainen, helpotan talvikelissä kaupassa käyntiä ja kärrin vetämistä lumihangessa.
Onhan siinä toinenkin etu, hinnat ovat sadon runsaimmillaan ollessa kohtuullisia, eikä tarvitse ulkomaalaisiin tuotteisiin niin usein turvautua.
Säilökää ihmiset, jos siihen mahdollisuuksia on, marjat ja sienet taatusti kotimaisia, kun ne metsästä hakee.
Torilla on ilo käydä ja nähdä ne pöytiä täyttävät marjat ja muut kotimaiset tuotteet.
Jos sää sallii, kahvit ryypätä ja tuttavat haastattaa.
Palomakin kertoo noista oman ahkeruuden sadosta ja vesi kielelle tulee, kun ajattelen omenia, jotka omassa pihapiirissä kasvaneet, muistan Ramoonan aina lajikkeista kertoneen, missä Ramoona lienee, ei aikoihin ole piipahtanut, hänen kuvauksensa matkoistaan ja pihansa kauneudesta, kertomansa aina elävän kuvan mieleen toi.
Omenia minäkin odotan tutulta ystävältä, aina kassillinen omenia tulee.
Kaunista on varmaan siellä teilläkin Paloma.
Ano 00059, eikös olekin mukava lukea MdK rikasta kertomaa elämänsä kulusta, nokkeluudesta millä elää vielä vähän vanhempanakin, kaikesta selviten.
Tuollaista elämää ei kaikilla ole ollut, niin paljon on nähnyt ja kokenut, vielä huumorilla höystäen meille kertoo.
Kirjoitukset viestii elämän kokemusta ja iloa millä hän elämäänsä jatkaa, kiitos MdK.
Pitääpä katsella löytyisikö täältä tuota ruusunmarjajauhetta, mieli tekisi kokeilla.
Kyllä sitä aina aamuisin minäkin virutteluni laistaisin, mutta hyödyksi olen kokenut, en uskalla jättää väliin, kukaan ei puolestani sitä tee ja eihän apua minulle siitä koituisikaan, itse vaan sitkeästi jaksan.
Silmäpolille minäkin kutsua odotan, luomi hankaa silmää ja se pitäisi korjata, en vaan ole saanut itseäni asiasta kyselemään, reilut kolme kuukautta sitten lähete meni, kutsua ei vaan kuulu.
Saamaton olen näiden hoitojen ja testien hommaamisessa.
Kuuntelin taas kerran radion kertomaa siitä, miten opettajien on vaikea lasten kanssa toimia ja miten vanhemmat painostavat opettajia aina vaan mahdottomimpiin toivomuksiin.
Nyt jo opettajien pitäisi kotiin mennä lapsia herättelemään, kun vanhemmat ei saa lasta heräämään.
Aikoihin on eletty, miten tätä hyyssäämistä onkaan tähän pisteeseen saatu?
Sääli vanhempia kohtaan, jos tämäkin asia laajemmalle leviää.
Myös ruokailusta puhetta oli, lapset eivät syö tarpeeksi terveellistä ruokaa, huoli sekin maailmassa, jossa ihmiset nälkään kuolevat.
Jossakin on menty pieleen, missä, kuka sen kertoo.
No päivä on hyvällä alulla, jospa sitä yritän minäkin jatkaa ja jotain aikaan saada.
Nauttikaa kesän rippeistä, vaikka marjaan mennen, marjoja on paljon, näin kerrotaan. - Huomenta vähän kuivemman näköiseen tiistaiaamuun, sää viilenee jo vauhdilla, mutta luultavasti vielä elokuun kuutamoita tarkenee ulkona seurata.
Muistona, tietysti taas on minulla tuo kuunsilta, mitä pitkin olisi mukava ollut kävellä, mökilläni yksin istuen tummenevaa iltaa vietin ja järvi tyynenä tämän sillan mahdollisti, mielen haikeaksi veti.
Nyt ei enää kuunsiltaakaan pysty ihailemaan, mutta muistoissa kuitenkin elää.
Noista ilmansaasteista vielä, ei taida kaupunkien kasvatuspaikatkaan saasteelta säilyä, kauas pitää mennä, että mahdollista puhdasta ruokaa voisi saada.
Mikä osuus onkaan näiden ilmassa leijuvilla saasteilla terveyden tilaan, noin yleisellä taholla, paljonhan niitä tutkitaan, mutta paljon saamme kaikkea mahdollista sivutuotteena kaloissa ja kasveissa ja karjan syövän heinäkin mukana.
Onneksi ei kaikkea tiedä, hyvillä mielin maksetaan hyvä hinta ja syödään mahdollisia sairauksia kehoomme, tätä tämä elämä hyvinvointi suomessakin on, puhumattakaan kehitysmaista, joissa ei ruokaa,sitä saastunuttakaan jokaiselle päivälle riitä.
Seuratessa median välityksellä elämää rahan kanssa, tulee mieleen kysymys, missä onkaan ihmisyys, se halu jakaa elämän yltäkylläisyyttä.
Ano 00057, tuopa herättää mietintää, lyhyt se on ihmisenkin taival, mukaansa ei mitään keräilyn tuloksia saa.
Toivon, että paraneminen edistyy.
Tuo on jossakin tiedoissa noin todistettu, apinoiden jälkeläisiä olemme, mahtaako apinat kaiken vertailun hyväksyä?
MdK on saanut varastonsa järjestykseen ja turhat tavarat odottavat tulevaisuuttaan, roskiin vai kirppariin?
Olen laittanut vaatteitani pieniin muovikoreihin, mutta jotenkin huonosti" istuvat" hyllyillä, ei niin siistiltä näytä kuin toivoisin.
Pitää katsella jospa löytyisi sopivampia koreja kaupasta, komerot on vanhan aikaisia, syviä ja kapeita.
Helpottaa paljon jos saa komeroiden sisukset siisteiksi, näin kaikilla oma paikkansa.
Ostatko ruusunmarjasi kaupasta, ei kai niitä luonnosta löydy.
On hyvä uutinen, että miniäsi kunto kohenee, kyllähän ne lääkkeet ja hoito puree.
Varovaisuutta tarvitaan, kun vastustuskyky minimissä, onnea vaan jatkoon.
Lauantaina on maalaismarkkinat, pitäisi jaksaa torille, siellä paikalliset maanviljelijät tuotteitaan runsaina esiin tuo, löytyy vaikka mitä pakkaseenkin laitettavaa. Kukkakaalia ainakin haen, säilyy yllättävän hyvin pakkasessa, kun kiehauttaa.
Lanttujakin aion raasteena, samoin porkkana pakastaa, on paremman makuisia juuri maasta nostettuna.
Joulua ajattelen, jos sen nyt sitten näenkään.
Tälläisin miettein tänä aamuna, miten teidän toisten päivä onkaan alkanut? - Huomenta, sateiselta näyttää edelleen, luulisi jo järvienkin saavansa osansa.
Viikko jälleen aluillaan, viimeinen viikko kesäaikaa, siirrymme pikkuhiljaa syksyn väreihin, koivut jo keltaisia oksia on saaneet tien toisella puolen.
Minulle tuo värikkyys luonnossa on ainainen ihastelun kohde, vaahterat sitä antavan aivan hengästymiseen asti ja ei koskaan samanlaisena.
Kuuntelin radiosta Ukrainan juhlimista ja vieraiden määrää, siellä sodankin keskellä juhlitaan, haastateltavat kertoivat mielipiteitään ja uhkista mitä Ukrainan ja koko maailman yllä on.
Aseiden valmistamisesta oli puhetta ja ihmettelemään pistää niiden asioiden hyväksyminen melkein joka maassa, vaikka luulisi sodista eroon päästävän.
Ei opi ihminen rauhaa tarpeeksi rakastamaan. tai onko niin, että tavan kansa sitä rakastaa, vain johtajat kruunujaan haluavat kirkastaa.
Tuo ilmastonmuutokseen pyrkiminen toinen asia, mihin kaikki valtiot näennäisesti yhtyvät, mutta toisaalta juuri kaikki saaste mikä autourheilun, kun lentokoneidenkin myötä syntyy on ihailun kohteena.
Pieni ihminen yrittää lajitella ja mielessä säädökset pitää juuri ilmaston parantamiseksi, pisara koko asiassa se on, kyllä kaikki edellä mainittu on myös ilmastoa tuhoavaa.
Ikäänkuin sivutuotteina ne hyväksytään, kun kysymys on määrätyillä aloilla tehtäväksi.
Työn lisääntymisellä puolustellaan, mutta eikö voitaisi keksiä jotain vähemmän ilmastoon vaikuttavaa.
Tämän ihanan luonnon soisi säilyvän tulevillekin polville, näin ajattelen, vaikka eloni lopuillaan onkin.
Kaupasta haen minäkin maitoni ano 00050, mutta kohta kai sitäkään ei tuoteta, kun lehmät lopetetaan, juodaan älyllä toimitetun maidon korviketta.
Oikeassa olet MdK, kyllä ne lapsuuden ankeatkin olot mieleen tulee, tämän ajan maailmaa katsellessa.
Taitaisi monelta sormisuuhun mennä, kun olisi pakko jotain tuotetta saadakseen tekemään sitä ruveta.
Muistan oman äitini taidot, kun kaupan hyllyltä ei tuotteita löytynyt, oli itse ne tehtävä.
Saippuan teon osasi, perunajauhoa teki, lihahyytelö onnistui mainitakseni ja ne lukuisat muut uurastamiset joita piti elossa pysymisen eteen yehdä.
Kasvinmaasta juurekset talven varalle, tomaatit ja kurkut liiterin seinustalla kasvatti, kaikki metsästä saatava haettiin ja näin oli ruokaa aina pöydässä, kaikilla ei niin ollut.
Maalta tutuilta kävi tarvike aineet niin saippuaan kuin lihahyytelöönkin, muistan sian päänkin kattilasta kurkkineen.
Harmittaa etten tarkemmin näihin hommiin perehtynyt.
Lampaan villat hän myös langaksi kehräsi ja monet lämpimät jalkoihin aikaan sai.
Toivottavasti emme koskaan noihin puuhiin jouduta pakon edessä.
Ikävän tuntuisia muisteloita tämän päivän ihmisille, mutta vertailu tekee hyvää, jospa kaikkien entisten sukupolvien vaikeudet muistetaan ja niiltä toivottavasti vältytään, ei monikaan noita edes todeksi usko.
Aina on vastaus jos näistä puhutaan, ei voi verrata, se oli silloin, mutta tätä menoa seuraten se voi eteen tullakin, monet taidot on silloin opittava.
Nyt taas tähän päivään, nautitaan olemassa olostamme jokainen omin miettein, omin taidoin, jotain tekemisen taitoa koin minäkin, kun sain kälyni villatakkiin taskut aikaiseksi.
Täydellisyyteen en koskaan ole yltänyt, mutta yritystä monen asian suhteen olen yrittänyt.
Mukavan päivän toivomisiin lopetan tänä aamuna. - Sunnuntaipäivää, sateisena se valkeni, tai koko yön rapina kuului, no hyväkin, vähän noitaikkunoita putsaa, kun sade lasiin osuu.
Vesi on tarpeen ollaan vaan ihan hissukseen ja katsellaan tyytyväisenä sadetta.
Radiossa kertoivat, että lohen kasvu on onnistunut siellä Tornion tienoilla, kolme huonoa vuotta takana, nyt sitten lohikanta elpymässä, niitä "lipotaan" siis lohia, näin ymmärsin.
Olisihan se surullinen asia, jos kalat järvistä loppusi, kuitenkin tärkeä ruuanlähde.
Hajuvesikin karhuja karkottaa, tämän kerrottuna kuullut, minun kokemukseni karhuista siihen pysähtyykin
Entisen mökkini tiellä oli kaksi karhua tallustanut, mutta ei pihaan kumminkaan, tiedän, että alueella karhuja liikkuu.
Eiköhän ne käärmeetkin kohta pesiinsä mene, vaikka vielä puolukka aikaan sellaisen näin minäkin, kauan sitten.
Samat vaivat Eliaana minunkin käsissä, aika pelottava ajatus, että ei voisi käsiä käyttää.
Joka aamu veryttelen yhteydessä myös käsiä muistan huomioida, sormista lähtien.
Aloitin taas sukan teon, ihan siksi, että sormet vertyisi.
Samaan mieltymään ohrarieskan tykkäämisestä yhdyn kanssasi Ano 00048, eikä ole edes vaikea tehdä.
Ihanasti kertoilit lapsuuskodistasi Ano 00046, tuntui tutulta, vaikka itse ole maalaiselämää entiseen tapaan kokenut.
Lapsena kävimme äitini lapsuudenystävän luona ja sieltä jotain muistoja mieleen jäi.
Vinttikaivo, minkä kannelle tonkat ja muut lypsyyn tarvittavat kesäisin valumaan laitettiin, kai ne sisätiloissa pestiin ja sitten raikkaalla kaivovedellä huuhdeltiin.
Muistan ihmeenä senkin, kun separaattorilla kermaa maidosta erotettiin, katselin toimia ja kysyin mistä se maito sitten tulee, selvisihän sekin emännän kertoillessa.
Kurrista muistan, miten se janojuomana oli hyvää heinäpellolla töitä tekeville, meijeriltä palautettiin kurria niin halutessa ja tonkka kaivoon ja kylmä janon ottava juoma valmiina heinätöissä oleville.
Heinätöissä en ole ollut, mutta luumukiisseliä olen syönyt ja hyväähän se on.
Isossa maalaistalossa vietin kesiä aikuisena ollessa ja uuni oli niin suuri, että neljätoista leipää uuniin kerralla mahtui, iso oli tupakin, uuni vei monta neliötä tilasta.
Oli siinä emäntä tiukalla, kun isossa korvossa leipätaikinaa alusti, ehkä kädetkin pysyivät kunnossa tuon asian voimasta, kuten lehmänlypsynkin ja muiden töiden lisänä.
Tuo puolukkapuuro ei turhasta kiitosta saa, hyvää tänä päivänäkin, jospa vielä pystyisikin puolukat itse keräämään, silmissä ihania puolukkamättäitä vielä näen.
Varmaan jossain tapauksessa apua tuosta tekoälystä onkin, kuten Ano 00042 ainakin koneen käyttöohjeiden selvennyksessä, en vain meinaa muistaa sitä käyttää.
Viha on todella vahva sanana, en usko, että kukaan oikeastaan kirjoittajista toisiaan vihaa.
Onhan sitä huomannut jotain kitkeryyttä monenkin taholta, mutta eipä niitä kannata miettiä.
Ikäväksi menee kirjoittelu, kuten on huomattu, jos toisten kunnioittaminen ihmisenä katoaa, jokaisella omat mietteet eri asioista ja kilpailua ei kai tässä iässä enää paremmuudesta ole.
Muistelen kyllä, että se tieto mitä kukin päänsä sisällä koki, oli jonkun mielestä melko selvää, ymmärrys oli varmaa.
Onpa hankala homma tuon miniäsi sairauden ympärillä pyörivä asia, ei sitä oikein osaa edes sisäistää, vaikea joka tapauksessa, sen ymmärrän.
Se vaatii pojaltasikin ymmärrystä ja taitoa toimia oikein MdK, ei sitä aina ymmärrä mistä voi vaivoja saada.
Enpä kadehdi tuota lentomelua, en katsomaankaan menisi.
Paloma tavannut onnistuneesti sukulaisiaan ja muistojen kirja lisää aineksia sai.
Onhan niinkin, että sisarusparvessakin mielipiteet jakaantuu, mutta viisautta on asiaa vältellä, että hyvä mieli jää tapaamisesta.
Nyt taitaa merkit olla loppusuoralla, joten toivotan hyvää sadepäivää kaikille, iloitaan kodin lämmöstä. - Lauantaiaamu ja enteilee taivas sateen tuloa, myrskyäkin luvattu.
Ikävää tapahtumille joita varmaan vielä löytyy, jos milläkin nimikkeellä, sade ei varmaan osallistujia lisää.
Torilta löysin eilen vaikka mitä, monta purkkia taas pakkaseen, tomaattisosetta, kurpitsaa, herneitä ja porkkaraastettakin jouluporkkanalaatikkoon.
Ostin ison punajuuren, kypsäksi keitin ja tänään kuorrutettuna paistan ja kiva ja vaihtelua antava juures nautittavana.
Kypsiä omeniakin jo löytyi, mitenkähän tuntuu kuin kaikki nopeammin kypsyvät.
Kaikki euron tarjouksista, isoja sipuliakin sain monta, niiden suurkuluttaja olen.
Taas tuli sitä minä tarjoilua, mutta miten keksisikään keinon, että oikein asiat osaisi esittää.
Mielestäni aivan kohtuutonta nuo demeterin kohdalla noiden vastauksien tivaaminen, ainahan löytyy joka sanomisesta sanomista, jos sillä mielin lukee.
Jos kehuu yhtä unohtaa toiset, onko suurikaan virhe, eihän täällä kiitoksia ja hyväksyntää kerjätä, jos jokin jää unohduksiin, ei se mitään tavatonta ole
Turha sanojensa valitseminen aiheuttaa tuskaa, pitää miettiä kaikkea mikä aiheuttaa joillekin pahan mielen.
Aina ei sanoillaan saavuta sitä mitä haluaa, kaikkein parasta vaan kirjoittaa sitä mitä mielessä pyörii.
Kun ketju on siistinä pysynyt, on löydettävä joku sana mikä onkin aivan väärin ja väärässä kohdassa, unohdetaan moinen.
Tuo musiikin kuuluminen jatkuvasti minullakin toimii radion kautta ja juuri ruokien valmistuksen kohdalla, antaa myös ajankohtaista tietoa asioista, joita en uutisista kuuntele.
On kuin olisi vieras käymässä, niin hauskalta kuulostaa juontajien keskenään sanailu.
Kädet, joita harvemmin edes huomaa ovat todella tärkeät, nyt minäkin huomaan miten kauheaa voikaan olla, kun sormia koukkuun vetää ja ranteet ei voimaa nostamiseen anna.
Tätä oireilu ollut nyt jonkun aikaa, ei riitä , että jaloista suonta vetää, nyt sormet samaan seuraan liittyy.
Kiva kun sain vinkin tuosta puuron munan laittamisesta, sitä en ole osannut tehdäkään, kiitos MdK.
Unia näen minäkin paljon, en osaa tulkita, kuten korpikirjailija.
Viime yönä tanhuporukan johtoon siirryin ja osaamistani peräsin, hyvin kuulema sujui, selkeästi jäi uneni mieleen, iskin jalkaakin jonkun sopivan paikan tulle, kuten kansantansseissa tehdään, rytmikästä oli meno.
Olen tanhunnut joskus nuorempana paljonkin, miten se nyt uneeni eksyi, monia vuosikymmeniä sitten tapahtunut.?
No tässä tämän aamun anti, hieman vaikeaksi menee, jos joka sana selvitystä vaatii, mutta yritän selvittää, jos aihetta annoin.
Taitaa jo Etelä-Suomessa sataakin, tänne iltapäivän aikana ehkä joutuu, mutta kivahan on väliin tupapäiviä viettää ja vaikka tekemättömiä töitä selvitellä. - Aikaista huomenta, torille tulee vävy pian hakemaan ja kauppareissukin tehdään.
Tulee tekemään omat ruokaostokset ja siihen liitetään minunkin kaupan käynti.
Pinnaaminen tässä tapauksessa sopii minulle, vaikka jaksaisin kävelläkin nämä matkat, mutta rasitus jää kärsimättä, kun autolla asiat hoituu.
Tuota minä keskeisyyttä rupesin oikein miettimään, miten sen pitäisi toimia?
Hyvin vaikea on kertoilla tapahtumia joita matkalle tulee, että ei minä niissä esiintyisi, minähän tätä polkua kuljen, minähän ruokaa laitan, siivoan ja käyn kaupassa ja jopa laiskottelen.
Joskus hieman tarpeetonta kehumistakin mukaan tulee, mutta minä niissäkin päähenkilö.
Toinen sekava juttu mielestäni on tuo kehuminen, miten se ilmenee.
Jos totuudellisesti kertoo tekemisiään ja joku toinen kokee ne hyväksi, eikö olekin ihan sopivaa kiitosta antaa.
Sinisilmäisenä joskus itseäni pidän ja aivan todesta kiitokset otan, eikö näin pitäisi ollakin. uskoen, ettei kukaan jaksa kiitoksia jakaa, jos ei aihetta siihen tunne.
Voisihan sanoa, että lapsenmielinen olen, no onkos sekään pahasta, eiköhän jätetä tuo kehuminen pois ja kiitokset sen sijaan annetaan niin usein kuin siihen aihetta löytyy.
Demeter, kiitellään vaan, kyllä se paremmalta kuulosta kuin nälviminen.
Aika harvoin tuon tekoälyn puoleen käännyn ja jos niin teen, niin vaikeita kysyn, että sanoo ihmisvastaajalle ohjaavansa;)
Paistoinpa 23 piirakkaa minäkin, kun sain kimmokkeen MdK tekemisestä.
Yritän aina hyvin ohutkuorisia tehdä (kuten anoppini) ja sitten muoto kärsii, kun repeilevät, puurokin tällä kertaa löysää, mutta pellille niitä kuitenkin sain laitettua.
Kummi-tyttöni toi äitinsä asunnosta komean kukan ja maistiaisia hänelle tarjosin, hänen tapansa nähdä kaikki asiat hyviksi, niin taas kiitosta piirakoistakin antoi.
Voisin itsekin todeta, että kuoret maistuvat hyviltä, vaikka näössä on parantamista.
Oli löytänyt äidilleen kauniin villatakin kirpparilta ja toi minulle, kun pitäisi taskut neuloa, äidilleen ne on tärkeät, että nenäliina aina käden ulottuvilla, ilmastointi siellä nykyisessä kodissa niin isolla, että äitinsä viluilee.
Aina jotakin vaivaa löytyy, vaikka kuinka hyvin asiat olisi, koti on kuitenkin mieleinen.
Ajatus kulkeutui minullakin tuon ekaluokkalaisen koulun aloitukseen, Englanninkieliseen kouluun meni ja innokas alku ainakin oli, mutta tällä elämän kokemuksella, tiedän, että aina ei elämä suju onnellisesti ja siksi huokaisin ajatukseni jonnekin, että onni matkassa kulkisi.
Toivottavasti vanhemmat jaksaisi kannustaa ja neuvoa oikeat polut kulkemaan.
Aina ei sekään riitä, maailma tarjoaa niin monenlaisia houkutuksia.
Uskon ja toivon, että pojan tyttäreni ovat maalaisjärjellä ajattelevia, hyvin ainakin tähän asti näin on ollut ja oikeita ohjeita lapsilleen antavat.
Tuo anteeksi pyytäminen pitäisi olla itsestään selvää, siinä missä kiitoksetkin annetaan, en koe sitä sen vaikeammaksi minäkään, oikeassa olet 00024.
Joskus on vaikea paneutua kirjoittajan sanomaan ja näin niitä väärinkäsityksiä tulee.
Yritetään olla ymmärtäväisiä kaikkia kohtaan.
No nyt tämän aamun teksti, ehkä asiaakin joukossa, toivon.
Nautitaan kesän kauniista päivästä, mikä koko maata koskevaksi on annettu. - Huomenta ja vielä vaan aurinko jaksaa nousta kohti keskipäivää, eilen oli sateen vuoro.
Syksyn tuntua jo ilmassa, no kesän loppua tässä jo odotellaankin.
Muistan kyllä kauniita ja kuumiakin syyskuun päiviä, käärme lekotteli kannon päässä, kun marjassa sellaisen kohtasin, meni tarkaksi puolukkamättäiden keräily.
Taitaa se puolukan keruun aika lähestyä ja kertovat niitäkin paljon olevan, kai minäkin osani saan, vesi tulee kielelle, kun kaalilaatikon ja puolukka lautasen sielun silmin näen;)
Minä laitan paremmaksi tuon lastenlasteni iän, vanhin jo viittäkymmentä tavoittaa, kun nuorena lapset hankkii, saa nähdä perheen kasvun useassa ikäryhmässä.
Eilen soitteli taas joku uuden lääkkeen myyjä ja tarjosi jotain vatsalääkettä, sanoin, että aikani jo loppua lähestyy, en enää mitään lääkkeitä tarvitse.
Minäkin kampaajalle päivittelin hiusten lähtöä, totesi senkin osin ikään kuuluvan.
Tuohon väitteeseen, että demeter riitaa haastaa, en alkuunkaan usko, mutta voi siitä löytää hyvällä tahdolla jotain rivien väliin laitettuna, mutta näin ei ole.
Mielipide ajatuksesta, että minä, minä olisi päätarkoitus kaikessa kirjoittelussamme ei sekään sovi tapoihimme.
Totta sekin, jos paljon kirjoittaa se minä niissä esiintyy pakostakin, kun oma eläminen aiheena, se arjen kertominen, mistäs sitä muusta kertoisi, kuin omista tapahtumistaan.
Kehumista ei liene jos kiitoksen antaa jos asia siihen menee, että tykkää, minusta on hyvää mieltään purkaa vaikka tavanomaisella kiitoksella, kiitoksen saajallekin se hyvän mielen tuottaa.
Rivienvälistä lukutaitoa en osaa, vaikka kai pitäisi, ei niin sinisilmäinen kaiken suhteen olisi, mutta aitous saa kirjoituksista paistaa, olkoon se vaikka arvostelun väärti.
Jatketaan vaan demeter oman mielen mukaisesti, jos joku jotain löytää, mikä ei ole tarkoitettu, liene kirjoittajan hyvän mielikuvituksen tuote.
Mielipide vapaus eläköön.
Joku tuon nimen alla toimiva yritys on minunkin nettiolemassa olon aikana silmiin sattunut ja varmaan tilasinkin sieltä, mutta jostakin syystä se jäi lyhyeksi, ehkä juuri siksi, että Klingel veti enemmän.
Muistelen, että myös liian "hienoa" minun makuuni, kun tykkään sellaisesta joka hetkeen sopivista vaatteista.
Tuota etsimistä en vielä ole kovin paljon kokenut, unohtelen, mutta tovin mietittyä, muistan, nimien kanssa useinkin tulee katkoja.
Tulipa mieleen, että jospa minäkin piirakan paistoon rupeaisin, on aikaa mennytkin kun viimeksi paistoin.
En mikään piirakka tekijä ole sanan täydessä merkityksessä, kun anoppiini ja kälyyni vertaan, mutta syötyä ovat tulleet aina.
Tarpeet kotoa löytyy ja nyt kun idea on saatu, innostun kyllä tekemäänkin.
Ikävä juttu tuo miniäsi kohtalo, on se ainainen pelko, vaikka terveen paperit saisikin, sama on minunkin miniäni kohtalo, tosin hyvin on vielä pärjännyt.
Nyt olen kuullut naapurin ruuan teon ja omista en sen enempää kerrokaan, että ei aina kuitenkaan pelkkää ruuan tekemistä tämä meidän kirjoittelu ole.
Muitakin huolia ja jopa ilojamme kerromme Ano 00018 aina ei kuitenkaan pelkkää ruokaa valmistella, vaikka onhan se tärkeä asia sekin
Joskus tuo totuus on toisenlainen, jos vielä tuo" pään sisään" meneminen unohdettaisiin sitäkin pyrkimistä on, kuten demeter mainitsi.
Lupsakkaa päivää ystävät ja kylänmiehet/naiset. - Melkein jo puolelle päivän on päästy ja kaupassakin jo käyty.
Kiirehdin palauttamaan tuotetta, joka on käymätön, mutta olisi pitänut maksaa palautus ja siksi päätin pitää tuotteen.
Palautus olisi maksanut puolet tuotteen hinnasta, joten katsoin viisaamaksi pitää lähetys ja koetan löytää pitäjän sille.
On tämä kaupan käynti nykyisin melkoista leikkimistä, mutta opiksi kai se on vielä tälläkin ikää, ei pitäisi uskoa mitään.
Aikamoinen on tuo näön palautuskin, mutta ihmeiden aika ei ole ohi.
Onhan tuo tekoälykin, mistä en ymmärrä tuon taivaallista.
Kaupan penkille istahti kovaääninen mies ja alkoi kertoa miten hän pyörällä ajaa tarjouksia ja kuukausi tienes on 90 euroa, ei paha ja samalla liikkumisen yllä pitää.
Siinä selvisi talvipukeutumiset ja monet muutkin asiat, vähän nolotti äänekkyys, mutta kun sain kassini pakattua, sanoin näkemiin.
Kaverini huuteli perääni hyvän päivän toivotukset ja varmaan emme tapaa.
Sähkösopimuksen tein minäkin alkukesästä, tai paremmin se meni niin, että firma vaihtui ja se piti omaksi sähköntuottajaksi hyväksyä.
Ei ole minunkaan sähkölaskuni päätä huimaava kulutus pientä, vaikka paljon uuniakin käytän, noin 14,00 euroa kuussa, no nostaahan sitä sitten nämä sähkönsiirtomaksut, mitkä tekevät noi 27,00 euroa kuussa.
En liioin seuraile kulutusta vaikka pystyisinkin.
Kiitos ano 0008 lukemisestasi, kiva kun joku tykkääkin.
Tuo politiikka kuuluu ja näkyy mediassa kyllä riittävästi ja kun olemme tämän ikäisten palstalla, jokainen ilman ohjeistusta tietää mitä tekee.
Mieltä rasittaa jo moni muukin asia, mitä maailmalla tapahtuu, jokainen valitsee kantansa, ilman mainostamista.
Nuo virheet joista MdK mainitsit, ei minun mielestä haittaa mitään, sen verran uskon mielikuvitusta jokaisella olevan, että osaavat virheet korjata lukiessaan.
Jaksaa, jaksaa mainitsit, kyllä sitä sisulla eteenpäin aina vaan menee, kampaaja kyseli eilen, että enkö tykkää rollaattoria apuvälineeksi ottaa, kerroin, että olen huomannut niiden käyttäjien aina vaan kumarampaan menevän, keppi on ryhtiä korjaavampi.
Joka päivä ei samalla tapaa jaksa, mutta yritystä kumminkin pienistä velvotteista on selvitä.
Täälläkin huomaa koulujen alkaneen, kun aamuisin on linja-autot täysiä.
Tänään teen yhtä herkkuani, maitokastiketta, mihin pari kananmunaa (keitettyä) sipellän, porkkanat ja perunat, kurkkusalaatti höysteeksi ja jopa on hyvä täydellä vatsalla taas asettua joko parvekkeelle liikennettä seuraamaan, tai telkkarin ääreen jotain kivaa katselemaan.
La Poremessa alkaa 31 päivä Areenassa, voi katsoa koko viikon osat kerralla, sekin kiva asia. - Huomenta kauniina alkavaan päivään, mukava onkin, kun aurinko paistaa, tyttären pojanpojat perheineen on mummilan mökillä vierailulla.
Mökin vakiasukkaat viihtyvät pitkälle syksyyn, satoi tai paistoi, kun jäät tulevat heistäkin kaupungin koti saa asukkaat.
Jäiden vahvettua, joka viikonlopun mökillä viettävät.
Harmissani olen, kun sorruin tilaamaan tuotteita netistä, nyt niiden palautukset ja maksamiset vaikeuttaa elämää.
Pitäisi uskoa, että ei mitään halpaa ja hyvää sitä kautta saa.
Vaatteet ainakin kokojen kirjossa vaikea löytää, takaisin laittaminen sitten vaikeuksia tuottaa, kun pankin ja liikkeen välillä seilaa.
Totuin tilaaman aikoinaan Klingelin kanssa, asiat ja kootkin sattui aina helposti, mokoma lopetti nettikaupan, tuotteet olivat hyvää laatua, nykyisin ei vastaavaa löydy, oli Saksalainen kauppaketju, näin ymmärsin.
Olipa todella onnekas tuo kuulosi takaisin saaminen, katson paljon sairaala sarjoja ja niissä aivan mahdottomia asioita korjaavat, no varmaan tottakin, lääketiede on huippua maailmassa, sitä todistaa tuo sinunkin kuulon takaisin saamien.
Elinsiirrot onnistuu, osa syöpähoidoistakin, mutta näköä ei kai vielä voi takaisin saada, jalkaa ja kättä voi uusiksi laittaa ja melko hyvin onnistuukin.
Joskus voi tulla aika, että kaikki ihmisessä on tekosellaisia, kuin ropotteja olemme, henki vaan kulkee.
Ehkä kuitenkin kaukana ne ajat ovat. vaikka johan se tekoälykin kummittelee.
Minulla nuo ruokatäytöt on loppuviikolle asettuneet, pitäisi kyllä muuttaa alkuviikoksi, kun loppuviikolla on useinkin myös siivouksien aika.
Kaiken kaikkiaan olisi puuhansa satutella niin, että jokaiselle päivälle joku homma, mutta se vanhalta muistilta menee, kun pyhäksi piti aina kaikkea valmistaa, kun oli ne lepopäivät edessä ja piti olla puhdasta ja ruoka valmiina, että lepoakin ehti nauttimaan.
Kiirettä se piti perjantain tienoolle, kun työn jälkeen kaupassa kävi ja vielä siivouksenkin aikaan sai.
Pyykinpesu usein lauantaina, no jaksoi sitä, kun nuori oli.
Minulla oli lapsena myös keuhkokuume ja rokoista vesi ja tulirokko, olin eristettynä kulkutautisairaalassa tulirokon ajan, noin viikko siinä meni, ikävä oli kova.
Muistan miten äitini käveli toiselta puolen kaupunkia ja sitten ikkunan takaa sain katsella, silloin ei katurit kulkeneet.
Aika muuttuu ja aina vaan tehokkaammaksi kaikilta osin, siinä vauhdissa on työ pysyä mukana ja väliin onkin suu pyöreänä monen asian kanssa.
Kyllä tämä ihmettelykin joskus loppuu, kun kunnialla vaan selviäisi loppuun asti, suurempia kömmähdyksiä ei vielä ole sattunut, mutta saattaa vielä edestä löytää.
Jäänpä nyt MdK viestiä odottelemaan, toivoisi muillakin asiaa löytyvän. - Huomenta, harmaana alkaa tämä päivä ja luontokin on alistuvan näköinen, syksyä enteilee.
Kohtalaisen hyvin nukuttuna, kahvin juotua, elolle käännytään.
En ole neulonut pitkään aikaan mitään, tämäkin ajankulu taitaa jäädä unholaan, ikävä ajatus, kun kaikki ennen niin mukava asia meinaa loppua.
Kymmenen vuotta käsitöiden parissa pyörin, innostin toisia tekemään jos mitä ja kauppakin kävi, nyt koko kerho on tauolla, kun ei ostajia riitä.
Aina oli mukava suunnitella uutta ja innostuneita olivat toisetkin, pari matkaakin tehtiin Tallinaan kerholaisten kanssa, kahvirahoja säästettiin ja itse osan maksoimme, mukavia muistoja nämäkin.
Kaikki tässä elämässä muuttuu ja aika on sitä, ettei mitään uutta asiaa jaksa edes ajatella.
Demeter pohti noita ongelmiksi sanottujen, elämää muokkaavia asioita,, sanoisinko, että ne tulevat eteen tahtomatta, voisin kohtaloksi sanoa, kun muuta en keksi.
Kukaan ei varmuudella osaa sanoa, mitä eteen tulee ja mistä on parhaimmillaankin keksiä keinoa selviämisiin, tavalla tai toisella niistä vaan ohi pääsee ja elämä saattaa vaikka hymyillä.
Tuo vyöruusu on kuulema kauhea vaiva, jos nyt voi muitakaan sairauksia helpoksi sanoa.
La Pramosaa minäkin odottelen, noita vanhoja sarjoja olen uudelleen katsellut, aika hyvin ne on mieleen painuneet.
Todellisuudesta aika kaukana, ainakin tämä La Promessa, mutta katsottava on, vaikka järki sanoo mahdottomaksi, kuolleista heräämisetkin.
Hitaasti etenee, mutta onhan siinä monenlaisten henkilöiden elämästä kysymys.
Tasan ei käy onnen lahjat hiustenkaan suhteen, minulla ohut ja heikohko kuontalo, otsalla paljon heikompi vielä, mutta kasvua kuitenkin työntää ja kampaajan apua tarvitsen, joka kuudes viikko.
Mietin tuota öljyhoitoa minäkin, uskaltaisiko kokeilla, vai lähtisikö viimeisetkin?
Katselen tässä samalla ikkunasta kadulla autoa odottavaa nuorta miestä, kännykässä on paljon asiaa ja kahvimuki välillä huulille nousee, työmatkalla kai on.
Ajatuksia herättää nuo kadulla liikkuvatkin ja pohtimaan laittaa, mistä ja mihin matkansa vie, selviä ei koskaan, tuntemattomiksi jäävät.
Jospa viikko tällä tapaa taas alkaisi, mitä sitten viikonloppuna voikaan viikosta sanoa.
Kaikea mukavaa toivotelen itsekullekin. - Huomenta ja tällä kertaa vesisateesta, ei mitään haittaa minulle joka täällä kodissani aikaa vietän.
Kaksin kirjoitellaan MdK, mutta sekin onnistuu hyvin, ei mitään hankaluuksia.
Mielelöni lueskelen sinun rikasta kuvausta elämäsi tapahtumista ja niitä tuntuu tapahtuneen, vaikka mitä.
Kulttuuria laidasta laitaan ja arkea rikkaasti olet myös saanut kokea, jatkoa vaan kaikelle hyvälle.
Minä kuivasin pullani korpuiksi, kun en pullaa oikein tykkää syödä, vävy kysyikin, että miksi paistat, kun et syökään, no kai se niin on, että jotain pitää omatekoista olla, jos joku pistäytyy.
Eipä juurikaan vieraita pistäydy ja vävy sitten pullat matkaansa useinkin saa.
Korppuja nakertelen ja murustan joka paikan, mutta kiva rutina hampaissa mukavaa.
Nuo ihanat muistot kaikista vanhoista mieltä ilostuttaa, mökilläni nautin pyykinpesusta vaikka suuritöistä olikin, vanha pulsaattori pyöritti pyykkiä ja kammesta vääntäen sain vedet pois vaatteista.
Padassa lämmitin veden ja järvessä huuhdoin pyykit.
Silloin vielä ei niin paheksuttu järvessä huuhtelua, nykyisin sekin on pahasta.
Lakanat toin kaupunkiin pestäviksi, mutta käyttövaatteita ei edestakaisin tarvinnut kuljetella.
Nyt kone edelleen toimivana samaa hommaa toteuttaa tyttäreni mökillä, pikkupyykin siellä pesee.
Pyykinpesukin näin oli iloista hommaa, se alkeellisuus viehätti.
Mökkielämää vietimmekin eläkkeelle jäätyä täysi päiväisesti mökillä, vain kaupoilla kävimme kaupungissa.
Tänään vähän perusteellisempi siivous, matot jo eilen puistelin ja yön viettivät hieman viileämmässä ilmassa, vuodevaatteiden tuuletus ja muut tekstiilit sitten vuoroa odottaa.
Puhdas ja raikas vuode sitten saunan jälkeen odottaa.
Ajattelin herättyäni ja liikkeelle lähtiessä, että nyt ei siivouksesta mitään tule, niin otti selkään astellus, mutta "pyöräily" ja muu virutteli toivoa antoi, että onnistuu taukoja välillä pitäen myös siivous.
Muutapa tässä ei mieleen tule, uutisia en viitsi juurikaan kuunnella, sillä harvoin mitään hyvää sieltä kuulee.
Nyt sitten toivotuksiin, että teillä kaikilla elämä iloisena kulkisi, pienikin ilon aihe mielen piristää;)