Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

53

Kommenttia

830

  1. Tiistaiaamu, viikko hyvällä alulla ja kun keskiviikkoon kääntyy. alkaa pikkuhiljaa tuleva viikonloppu suunnitelmineen painaa.
    Tällä viikolla jääkin Helatorstai, sekoittamaan ehkä suunnitelmia, mutta kyllä se viikonloppu sieltä löytyy.
    Liput taas liehuvat tällä kertaa Snellmanin syntymäpäivää juhlistaen, kolme liputuspäivää peräkkäin sattuikin.
    Vieraita odottelen Helatorstaina, kiva ajatuksenakin.

    Eilen kierrettiin kauppoja väsymykseen asti, ei ihan kohta näitä kierroksia tarvitse miettiä, kaikki tarvittava löytyi.
    Katselin valmistusmaata, ostoksistani, Kiinahan se oli ja aivan tunnetun tuotemerkin kohdalla, ei kai mitään enää suomessa tehdä..
    Polan tuotteita tilasin joskus Saksasta ja laatu oli hyvä.

    Kummi-tyttöni soitteli ja pyysi soittelemaan äidilleen, hän viideksi päiväksi matkustaa jonnekin.
    Kälyni ystävä/lenkkikaveri on kaatunut ja nyt sairaalassa odottaa toimenpiteitä, lonkassa joku murtui. ja lenkit ei suju, jos ei yksin uskalla lähteä.
    Asiat on kyllä hoidettu tyttären taholta niin, että hoidot ja ruokailu onnistuu, mutta pientä seurantaa minunkin taholta toivoi, no tokihan sen teenkin.
    Näkyy ne kompuroivan toisetkin, kun sellainen tunne, että vain minä olen jossakin kontallani, se on niin yllättävä tilanne mistä nämä kaatumiset eteen tulevat.

    Syytä on vähän rauhoittaa tuota touhuilua korpikirjailija, ei kaikkea hetkessä tarvitse valmiiksi saada, saattaa takapakkia kiire tuoda tullessaan.
    Olethan jo paljon kokenut, varmaan osaat itseäsi ja voimiasi laskea oikealla tavalla.

    Odotuksissa varmaan mukava matka tyttäresi kanssa Paloma, toivotaan, että paatti ei kovasti heiluisi, minulla aina oli se ikävä pahoinvointi laivamatkoilla.
    Onhan se Turunseudun merimaisema saarineen ihana nähtävyys, muutaman kerran olen sen kokenut ja aina on sää suosinut.

    Minulla on nyt ruokaa pakkasessa, pitää inventoida niitä, ennen kuin uutta rupean miettimään.
    Kyllä se tuo ruuan valmistaminen on minunkin tapana noin hoitaa, aina pitää varalla jotain pakkasessa olla.

    Taidan siirtyä parvekkeelle uudelleen istutus hommiin, lisää multaa ruukkuihin ja sitten sopii kesä tulla.
    Ei kovin loistokkaalta kasvu näytä, mutta ehkä kärsivällisyys palkitaan.
    Onnekasta päivää teille jokaiselle.
  2. Huomenta harmaaseen säähän ja äitienpäivän muisteloihin.
    Niin se meni äitienpäiväkin ja luonani kävi tyttären tytär, toisilla kiireistä elämää pihojen laitossa.
    Viestejä tuli kaikilta, pojalta ja miniältä Hampurista, olivat pienen matkan tekemässä.
    Pojan nuorin aivan uupuneen tuntuisena soitti illalla ja kertoi pihalla koko päivän puurtaneensa.
    Heinäseipäitä tervannut ja kukkapenkkien kiveyksiä nostellut, yrittäen löytää kasvit mitkä voisi kasvamaan jättää.
    Heinäseipäistä osan aidasta laittavat, vihreää väliin kasvamaan, puuhaa riittää, lapsia siinä välissä hoitavat.
    Sama peli Lahdessa vanhemmalla pojan tyttärellä, talon oston myötä, talven jäljiltä tutustumista omaan pihaan.
    Ruotsista muuttaneet tyttären pojan perhe Helatorstaina tulevat käymään, heilläkin koti nyt suomessa, Sipoosta talon vuokrasivat, kotimaa kutsui.
    Elämä kiihkeimmillään näillä jälkeläisilläni on, onnea vaan heille kaikille.

    Ano 00176, noinhan se olisi elämää elettävä, kunpa vain aina osaisi ja muistaisi.
    Kiitos Siili25 kauniista runosta, noin se äiti useinkin koettiin, minunkin äitini eli elämäänsä lastensa kautta, auttaen ja neuvoen.
    En muista, että sylissä paljonkaan olisin istunut, mutta hellyys kyllä tuli koettua.
    Huolenpito oli koko päiväistä, se vähä mitä oli aina lapsille yritettiin kohdentaa.
    Ei niinkään aineellista, mutta rakkautta ja se on kantanut omienkin vaikeuksien tullen.
    Kunpa osasin samaa omille lapsille antaa.

    Ylistyksen sanoja myös Viidalta äideille, varmaan hänenkin elämä oli rakastavan äidin huomassa, olen joskus lukenut hänen elämänsä vaikeuksistakin.
    Pitäisikin ruveta (yrittää uudelleen) upota lukemaan elämänkertoja demeter laillasi.
    Laajentaa näkökantaa menneeseen, tulevaisuuden koemme joka päivä ja se ei mieltä ylennä.
    Kiitos onnitteluista Ano 00173, toivoisi, että kaikki äidit osansa sai.
    Paloma ja korppis varmaan äitinä ja mummoinakin onnittelut saivat, eka kertaa mummona korpikirjailijakin.

    Onhan se äitienpäiväkin muotoaan muuttanut vuosien myötä parhaimmillaan se oli minun nuorena ollessa, silloin sen koki koko perheen juhlana, äiti keskipisteenä, nyt on kovin kaupalliseksi mennyt tämäkin.
    Pienten onnittelut menivät sydämeen asti, kuten Ramoona kerroit

    MdK, onhan tuo pyhän ja arjen elämät sekoittuneet, kun meillä on aina pyhä.
    Usein minäkin leivon sunnuntaiaamuna, jotenkin se on rauhallinen hetki, kun kadullakin on hiljaista, voi keskittyä omiin puuhiinsa..
    En muista isäni koskaan hellan ääressä touhunneen, kyllä se oli äiti sen keittiön valtiatar.
    Muistona on minulla äitini, joka istui pienellä tuolilla ja hellaa sytytteli, tuoli oli tehty juuri tätä hommaa varten, minulle sitten periytyi ja nyt on pojallani.
    Herkkiä, kauniita muistikuvia muiden lisänä tämäkin.

    Nyt valmistaudun naapurin rouvan kanssa kaupoille, jatkamme viimeksi kesken jäänyttä shoppailua, ei oikein minun suuhun tuokaan sana sovi, mutta ajassa ollaan;)
    Hyvää alkanutta viikkoa, mikä lyhyeksi muodostuu, kun vastaan tulee Helatorstai.
  3. Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ,sää mitä kaunein, henkeä salpaava suorastaan, liput liehuvat ja Turun suunnasta tuuli käy.
    En muista yhtään sateista äitienpäivää, kaunistuuko muistot iän myötä?.
    Tyttären tytär pistäytyi eilen ja kivasti aika kului muistellen ja nykyisestä elämisestä kertoillen.
    Kertoi mökillä vedet niin alhaalla olevan, ettei laiturilta uimaan pääse, harmitteli tietysti olotilaa, isolle veneellekin piti kirkon rannasta paikka vuokrata.
    Mikä onkaan tulevaisuus, palaako kaikki ennalleen?

    Siili25 samaa mieltä kanssasi, on mukava lukea monenmoista tapahtumaa mitä kirjoittaja ystävät kirjoittavat, tämä juuri on se jatkuvuus, mikä vieläkin mielenvastaanottavana säilyttää.
    Ano 00169elämä koettelee, minkä laisena milloinkin, aina ei onnistu, mutta muistaen parempia aikoja jaksaa ponnistella eteenpäin.
    Surullista tapaturmasi ja vaimosi vaikeudet, mutta elämä kumminkin kantaa, Jokinenkin

    Leivoin eilen pullia ja kääretortun, sen toscakakun mistä jo kerroinkin, no tietysti piti mantelit pohjaan polttaa, vaikka melkein vieressä seisoin.
    Hyväksi kiitti lapsenlapseni,, vain pieni vivahde pohjaan palaneen mausta löytyi.
    Ihmetteli, että käsin jaksoin alustaa pullataikinan, johan todella huonoksi itseni tuntisin, jos sitä en jaksaisi tehdä, pullat onnistui, olivat kuohkeita ja makoisia.
    Nykyään huomaan usein jotain harmia kokea, kun itsestään selviä asioita teen, no yritettävä vaan on, ettei kaikki tyystin unohdu.
    Pientä ponnistelua tämä elämä alkaa olemaan kaiken suhteen.

    Elokuu on tavallaan täyttymystä, sato alkaa kypsyä ja kaikki on valmiina pitkää talvea varten.
    Vielä kuitenkin kesä jatkuu hämyisinä iltoina kuutamoineen ja luonto enteilee monella tapaa lepoon pääsyä.
    Minulle myös, Martta kun olen elokuu on lupausten kuukausi, säilöön kerääminen alkaa, metsään en kykene, mutta torille kyllä, sieltä saan kaiken sen kesän tuotoksen .
    Luonto alkaa muuttaa muotoaan värienkin suhteen, on siis monenlaista rikkautta elokuulla antaa.
    Nuorempana ei kaiken kiireiden työllistämänä kaikkea tästä ihanuudesta osannut nauttia, nyt siihenkin vielä ehdin.

    Tänään kuuntelen radiota ja seurailen liikennettä, odotan jospa ovikellonikin soisi, tai vaikka puhelin pirisisi.

    Nauttikaa äidit hellimisestä, olette sen ansainneet.
  4. Hyvää lauantaiaamua ja kaunista säätä, kyllä se alkaa kesäiseltä tuntumaan, vaikka ei lämpöä vielä paljon olekaan.
    Puutarhuritkin ilmoittivat puutarhojen auki olosta, nyt en mene, ostan täydennystä torilta, jos ja kun näen taimieni istutusten onnistumisen.

    Haudoilla käytiin, hyvin jaksoin keppien kanssa, ruusut tytär istutti, ovat niin kauan ,kuin hautojenhoito aloitetaan, sitten joutavat pois.
    Harmi sinänsä, mutta eivät varmaan sovi hautakukkien seuraksi, mitkä istuttavat.
    Juotiin sitten äitienpäivä kahvit luonani, mikä onnistui samalla reissulla, en pidä niin tärkeänä koko äitienpäivää kohdallani, minusta se on pienten lasten juhlaa, piirtävät kortin ja mitä muuta kuuluneenkaan ohjelmaan, tunne aidommillaan näissä juhlinnoissa.
    Äitiä näin vanhaksi tulleena voi muistaa milloin vain, ruusut maljakossa muistuttaa tätä tapaamista.

    Minäkin lukaisin kyseisen ketjun, ei paljon naurata, noinko ihmiset elämään vanhoina suhtautuvat, tulee mieleen ajatus, mikä ei mieltä ilahduta, että ikää tulen joutuvat saman arvostelun piiriin, ehkä asia silloin selkenee.
    Kuuntelin eilen sattumalta haastattelun, missä psykiatrianlääkäri kertoi kirjoittavansa myönteisessä hengessä kirjojaan ja kertoi ajatuksena juurikin sen, että lukija voi kokea myönteisiä ajatuksia lukiessaan.
    Kirjoittamista piti hyvänä kaikille, vanhoillekin, tämä jos mikä mieltä kannustaa, kun voi ajatuksiaan kirjoittaen purkaa.
    Keskustelua perätään, mutta lupa on Suomi24:kin ketjuissa puhua/kertoa mitä mieleen tulee, ja se keskustelusta käy.
    Livenäkin kohdatessa keskustelu syntyy omista mietteistä joihin toisella voi olla esittää erilaisia näkökantoja, pääasiassa omasta elämästä kertovia.
    Mistä muusta puhetta syntyy, jos tuntemattomia kohtaa, kuin omista kokemuksista, eri asioiden kohdalle ja sitä sanotaan keskusteluksi.
    No saahan olla toistakin mieltä, mutta en pidä sopivana sitäkään, että muiden kirjoittamisiin ikävällä tavalla puututaan, jokainen oman näkemyksensä saa esittää, mutta ihmisyys olisi syytä muistaa.
    Onhan toisaalta hyvä, että oman ketjun tähän arvostelun tilaan saivat, säästyy nojatuolin väki niitä huomioimatta, jos niin haluaa.
    Noinhan se on Eliaana, hyvin osasivat moitteita laittaa, kun ajattelee, että eivät nenäänsä nojatuoliin pistä.
    Tiedän että osaat sivuuttaa nuo sanomiset, kuten toisetkin, ei enää niin pahalta tunnu, kaikkeen tottuu.

    Ano 00162 kiitos terveisistä, Hurskaiseksi sinua mietin. ikä juttu tuo" hunnigolla" olosi, mutta älä anna periksi, sitkeyttä vaan yrityksiin.
    Apua varmaan saat, jos pyydät.
    Ainahan se suunta meinaa vetää sinne osaamattomuuden puolelle, mutta jaksetaan vaan miten kuten loppuun asti.

    Vielä tästä kirjoittamisesta, en ole kysynyt lupaa lapsiltani kirjoittamisiin ja eivät varmaan kieltäisi, tietäen, että en olemattomia kirjoita ja tuskin kukaan osaa ketään mihinkään yhdistää.
    Ei häirintää ole tullut minullekaan minkään suhteen, tietenkin paha mieli joskus vastauksia lukiessa, mutta niidenkin kohdalla jaksan ajatella, että hyvä, että joku harminsa minuun purkaa, säästy mahdollisesti joku toinen.
    Lapseni tietävät, että tämä on kanava elämässä, jossa voi mieltään keventää tavalla jos toisella, tietävät, että satuja en kertoile.

    Kiitos rohkaisusta MdK, olen hyvin kipuherkkä, johtuen, että olen helpolla päässyt hoitojen suhteen, pelkään etukäteen melkein kaikkea, mitä en ole kokenut.

    Näen valko, kelta ja sinivuokot silmissäni ja voin ihasteluun kanssasi yhtyä Eliaana.
    Kivaa päivää tällekin aattopäivälle, huomenna sitten kauniit ajatukset äideille.
  5. Perjantaiaamua ja viikonlopun alkamista tässä aloitellaan, pilviä seilaa ja tuulikin puiden oksia ravistaa.
    Eilen kiertelimme naapurin rouvan kanssa Tokmannilla ja voi sitä tavaran paljoutta mikä siellä on.
    Ei valtavasti houkuttanut tavaroita etsiä, kun joka paikassa vaatteiden osalta tangot täyteen sullottuja ja hyllyillä tavaraa monessa kerroksessa.
    No löytyihän sieltä hame ja pusero, Polan mallistoa, mutta en katsonut missä oli valmistettu, työn jälki viittasi Kiinaan.
    Mattokin löytyi, mutta myyjä kuiskasi salaa korvaan, että maanantaina on alennukset tulossa, niinpä jäi matto vielä kauppaan.
    Tokmannilla on hyvä lihatiski, aina siellä käydessä käyn myös lihatiskin tarjoukset.

    Silmälääkäri totesi, ei uusienlasien tarvetta, mutta silmäpolille lähetteen laittoi, alaluomi hankaa silmää, sitä pitää korjata.
    Myös silmänpohja kuvaukseen määräsi ja se tehtiinkin samalla reissulla, nyt odotan jatkotoimia, sanoi siltä varalta tehdään, että päästään hoitamaan jos jotain hälyttävää ilmaantuu.
    Vajaa tunti kaikkiaan, maksoi yli kolmesataa euroa, onnekseni säästyin lasien uusinnalta.
    Tänään käymme haudoilla etuajassa, kun tytär mökilleen menee ja ei sieltä sunnuntaina lähde vartta vasten haudoille menemään, bensan kulutustakin on jarrutettava.
    Käyvät samalla ruokaostoksilla.

    Täytyy sanoa, että rikasta on elämäsi ollut MdK, ei voi kuin ihmetellä miten muistatkin kaiken ja vieläkin skarppina asioihin paneutua.
    Minä huomaan joka päivä jotain loppuun käytettyä elämässäni, kangistun voimistelusta huolimatta ja eilisen kappareissun jälkeenkin olin aivan poikki.
    Mietin aikaan esimerkiksi vuoden päässä, varmaan tällä vauhdilla rollaattoriin joudun turvautumaan jo kotona.
    No pinnistelen vielä sauvojen kanssa ja noita auttajia löytyy läheltäkin.

    Tänään on sitten se rollaatorimarssi ympäri suomea, hyvä, että muistutetaan meidän vanhojenkin elämisen oikeudesta inhimillisten olojen kanssa.
    Oli mukava kuunnella radion juontajienkin mainitsemasta jokaisen kohdalle tulevasta vanhuudesta.
    Se on tosiasia ja hyvä on jos nuoretkin sen ymmärtäisi ja päättäjät ennen kaikkea.

    Nooinhan se on, punainen nokka ja valkeaa enemmän kuin harakalla ja pyrstö paljon lyhyempi, kai hieman harvinainen näillä kulmilla, kovasti juoksee, lentoa en ole nähnyt.

    Enpä muista milloin olisin uimassa käynyt, ei edes mieli tee, ihme sekin, kun muistelee miten lapsena melkein asuttiin järvessä.
    Kyllä se hiljenemisen pakko eteen tulee jokaiselle, harva terveenä ja hyväkuntoisena loppuun asti pääsee.
    Kiva kuulla tuosta jaksamisestasi korpikirjailija, onnea vaan eteenkin päin.

    Nyt odottelen saaresta tulijoita ja ruusu jo on ostettu äidille ja anopille.
  6. Huomenta, aurinko paistaa, viileää oli yöllä, mutta ei hätää parvekkeella, peittelin taimet yöksi.
    Naakkoja ei näy oletetun pesän lähellä, kävikö lokit pesän tuhoamassa, taistelua se on elämä luonnossakin.
    Meriharakkapariskuntaa katselen tien toisella puolen, pullukoilta näyttävät, kai siemeniä maasta löytyy, ainakin ahkerasti nokkivat.

    Tänään silmälääkäriin, aion ottaa viimevuotiset sangat mukaan, jos laittaisivat uudet linssit niihin, kun joka kerta olen sangat vaihtanut, nyt ajattelin kierrättää, kun ei ne mihinkään ole kuluneet ja jopa tykkään niistä vielä.
    Joku kertoi kyllä, että eivät vaihda, uudet on ostettava, no ainakin kysyn perustelut moiseen.
    Ymmärrän kyllä, että myös kehysten tekijöiden olisi jotain riksaa saatava, mutta nyt puhutaan kierrätyksestä ja turhan ostamisista.
    Kuuntelin radionkertomaa, että Kiinasta ja muista maista yli 4 miljoonaa tuotetta tulee päivittäin rihkamaa ja osin myrkkyjä sisältäviä tuotteita, tulli ei ehdi kaikkea tarkastaa ja huumeet sinne sekaan eksyy.
    Huonekaluja en enää osta, mutta aina olen kokopuuta pyrkinyt hankkimaan, kerran ostin kaapin Sotkasta ja lastulevyä oli, pohjat irtosivat jos painavaa laatikoihin laittoi.

    Keskiviikko on kiva päivä, siitä loppuviikolle siirrymme;)

    Ehkä on aina ollut mieliala heilahtelua ja niistä puhumista , kun tuo "kell onni on, hän onnen kätkeköön" sanonta on saanut näkyvyyden.
    Onko niinkin, että herkkä ihminen huomaa pienestäkin sen pahan, mikä mieltä haavoittaa, joku toinen ei edes huomaa mahdollista loukkausta.
    Tuo äitienpäivä on minullekin tavallaan rasite, kun ajattelen sitä kiirettä mitä se aiheuttaa onnittelijoille, jokaisella on useampi mummo jota pitää kiirehtiä onnittelemaan ja kahvia aina vaan tarjolla, kun ei muuta ehdi nauttimaan.
    Olenkin yrittänyt sopia lasteni ja heidän jälkeläisten suhteen, että en todella loukkaannu, jos eivät ehdi huomioida.
    Haudoilla käymme etuajassa, kun tytär mökillään äitienpäivää viettää.
    Taidan maistaa toscakakun ja se riittänee, jos yllätyksiä tulee.


    Ano 00145, kovin vaikeaa on, jos ei iloisia asioita voisi kertoilla, jos niitä kohdalle sattuu.
    Pinnistely alamaista nostamiseen kannattaa aina yrittää mielessä pitää,, ymmärrän kyllä senkin, että vaikea on ponnistella ja tekemällä mielialaa nostaa, mutta kuitenkin niitä ilon aiheita meistä jokainen kaipaa.
    Ketään ei tähänkään olotilaan pysty nostamaan, jos itsellä ei halua ole, mutta kannattaa seurailla toisten edes ottamisia, ehkä sieltä voi jotain hyötyäkin keksiä.

    Eliaanan kuvaus mökkimaisemista tuli minullekin mieleen, no mökkiä ei, mutta on tuo ihana pieni puistikko mistä voi kesän tuloa seurata, koivut jo melko pitkälle ehtinyt, vaahterat lehtinupuilla, niitä katsellen henkii sen elämän ilon, mistä vanhakin voi nauttia.
    Loppujen lopuksi aika pienestä sen ilon löytää, jos mieli on vastaanottavainen.

    Tuli mieleen, että minullakin joku jalkahoito on purkissa, tytär joksikin lahjaksi toi, en vaan ole saanut käyttöön otettua, jospa nyt minäkin jalkani veteen upotan;)
    Tuo Copilot on joskus minunkin kanssani jutustellut, mutta lopputulema aina ollut, ei apua löytynyt.

    Iltapäivällä menemme naapurin rouvan kanssa Jyskiin, mattoa olisi etsittävä, siinä ohessa voi jotain tarttua heidän runsaasta valikoimasta muutakin käteen.
    Tämä kyseinen rouva väsyttää itseään mökillään, yritin neuvoa, että jos vaikealta joku asia tuntuu, jätä unholaan, mökki on rentoutumispaikka, ei työleiri.
    Itselläni oli kyllä työleirikin, mutta en sitä niin kokenut, kun halusin touhuta ja en taakkaa tuntenut.
    Erilaisia olemme, yhdelle sopii, toiselle ei millään.

    Nyt jutustelemaan silmien näkökyvystä, onko jo huolta siitäkin näkyvissä?
    Mahdollisimman kivaa päivää kaikille;);)
  7. Kaunista huomenta ja kivaa päivän aloitusta, minä aloitin mokalla, unohdin ottaa pillerin mikä olisi tyhjään vatsan otettava, mutta ei kai yhden pillerin unohdusta elimistö huomaa.

    Ano 00140 olet aivan oikeassa, kai sitä viimeiset elin vuodet monikin siellä hoivakodissa viettää.
    Taitaa vaan toiset päättää kuka sinne hoivakotiin pääsee, ehkä oman halun ei aina sallita toteutuvankaan.
    Voihan olla, jos paksu rahapussi on tie sinnekin helpommin aukeaa.
    Tulee aina mieleen nuo puheet, kun halveksivassa mielessä puhutaan "vaippa" ihmisistä, eiköhän jokainen haluaisi selvitä ilman tätä vaihetta, mutta sehän ei ole itsensä halusta kiinni.
    Myös meissä vanhoissakin on nykyvaatimuksia täyttäviä tietolaitteiden käyttäjiä löytyy, ei kaikki ole minun kaltaisia tumpeloita, minkä ihan suosiolla tunnustan.
    Tämän digit/ datat ei vaan mene päähän, syy etten ymmärrä miten kaikki on yleensä mahdollistakaan.
    Jos kaikki toiminta mahtuisi päähän, ehkä sitä sitten osaisikin paremmin, näiltä osin muistini ei enää toimi.
    En millään jaksa ymmärtää, miten joku laatikko jakaa mahdollisuuksia esimerkiksi koko kodin tekniikan toimimiselle, siis näille laitteille jotka toimivat WI-_Fin piirissä.
    Olen hyväksynyt ymmärtämättömyyteni ja hyvilläni olen, kun jotenkin selviän näistä pakollisista.

    Oikeassa olet Ano 00134, kyllähän sitä joutuu lattiankin ikkunan pesun jälkeen kuivaamaan, vettä tippuu lastan kuivaamisesta huolimatta.
    Keikkuminen tikkailla juuri se, mihin tarvitsen apua.
    Kyllähän lasit pesee lattiatasolta helpostikin.

    Minulla alkaa olla vaihe päällä, että kaikki on jo nähty, katsoipa telkkaristakin mitä tahansa, mikään ei saa hyvää mieltä aikaan, päinvastoin kaikesta mieli masentuu.
    Onkohan se merkki siitä, että olisi jo kypsä periksi antamaan, no onhan tätä taistoa ollut jo aika pitkä elämä.
    Ehkä nämä ajatukset voi laskea siihenkin, että ei innostu enää monestakaan asiasta, vaikka minäkin taistoa käyn saamattomuutta vastaan, pidetään vaan tiukasti kiinni tästäkin tilasta demeter ja toivossa siitä, että vielä on hymyynkin aihetta.

    Korpikirjailijan energisyyden myönnän jo ajat sitten sivuuttaneeni, kyllähän sitä on ollut, mutta nyt alkaa miettiä liikaa sitä, että onko kaikkeen pystyttävä.
    Toisaalta myönnän ajatuksen siitäkin, jos periksi antaa, ei kohta mitään jaksa ei viitsi.
    Mikä onkaan se tärkein mitä pitäisi yrittää yllä pitää, jopa pienillä ponnistuksilla ?
    Yksi asia ainakin, iloinen mieli, vaikka sydän verta tihkuisi, mutta siinäpä sitä mietintää pitääkin suorittaa.

    Nyt rupean noita kasveja tuonne parvekkeelle laittamaan, paleltukoot, jos pakkaset tulevat, en jaksa miettiä tehtävien määrää niidenkin suhteen, kun ne tekemättömät työt rasittaa.
    Jos vaikka tekokukat ensi vuoden kesäksi hommaan, vaikka kauhistusta jo ajatus herättää.
    Viettäkää mukava päivä, heittäkää turhat huolet nurkkaan ja hymyillen päivä kohdataan, näin yritän ajatella minäkin.
  8. Ano 00133 noinhan se on.
    Mittasin ikkunoiden pesun jälkeen, arvot kohdillaan,
    Alapaineen hoitamisesta olen kuullut jotain hankaluuksia olevan, mutta nyt sekin 59, luulen, että turhaa huolehdin.

    Ano 00134, minulla on sellaiset, ehkä ensimmäisiä lasituuksia tehtyjä laseja, joita pitää työntää toiseen reunaan, koko 7 kpl satsi, sitten pesto siitä yksi kerrallaan ja työntää takaisi. pesten sisä puolet.
    Joillakin kiskoilla kulkee siellä katon rajassa ja se tuppaa kangertelemaan, eli ei suosiolla kulje, pitäisi kai puhdistaa sieltä ylhäältä ne kiskot ja rasvata, no se jää ilman ammatti ihmistä tekemättä'.
    Nyt kumminkin ikkunat on pesty, tytär ja vävy apuna, kaikki sujui hyvin, mutta eipä kauan mennytkään, kun vettä rupesi satamaan,, ei kauan ehtinyt puhtaudesta nauttia, mutta hyvä mieli kumminkin, että homma taas tällä kertaa tehty.
    Vuoden katselen niitä, sitten pesu taas ajankohtainen, jos elossa olen.
  9. Tiistaiaamu on kauniina valjennut, yöllä on satanut, ja kuuroja luvattiin päiväksikin, mutta ikkunan pesun kuitenkin aloitan.
    Tytär ja vävy kohta tulevat apureiksi.
    Ajeltiin eilen kaupoissa, Jyskissä kävimme ja oi sitä tavaroiden paljoutta, kaksi kassillista tavaraa lähti mukaan, toinen minulle.
    Ostin täkin, kun aiemmin olen ostanut sellaisia kevytpeittoja ja ne ei pussilakanan sisällä suorina pysy.
    Kunnon vahanajan täkit vein muuton yhteydessä kirpparille, ajattelin, että asuntoni on niin lämmin, että en paksuja täkkejä tarvitse, mutta niinpä palasin menneeseen.
    Pitänee antaa ohuimmat tyttären kasvihuoneelle mahdollisten pakkasten suojiksi.
    Pitäisi vielä matto jostakin etsiä, vähän ohuempi sekin kesäajaksi.

    Ramoonan pioneista puhuminen herätti muiston, miten kesäpaikassa vanhan maatalon asumattomassa kukkapenkistä löysin pionipensaita.
    Talon piha oli aikaisemmin kymmeniä vuosia sitten ollut mallipiha ja talon seinustalla oli kukkapenkki, mistä yksi rykelmä piono pisti esiin,
    Siivosin penkin ja kunnostinkin ja kas kummaa kohta ilmestyi neljä muuta pioni rykelmää, miten kauan ne maanalla elävätkään.
    Siirtäminen on vaikea ja ainakin yhden vuoden ilman kukkimista ovat, näin olen kuullut.
    Upeita kukkia, mutta sateet usein ne pian maahan lyö.

    Pitänee mainita myös kerran pidetystä näyttelystä, mistä minunkin taulujani oli, yksi taulu lähti muille markkinoille, olen siis saanut rahaa taulustani, olihan se jotenkin uskomaton asia.
    Maalasin kyseisen maalaistalon vanhan ladon ja sekin sai kiitosta taulun saajalta.
    Siinäpä minun taiteeni suurimmat saavutukset, mutta kiva harrastu maalaaminen on. eihän se onnistuminen tärkein olekaan, vaan luomisen ilo ja jos mieltä tyydyttää sekin jo hyvä saavutus.

    Verenpaineen minäkin eilen mittasin, kun tuntui vaikealta olo, yläpaine hieman koholla, mutta alapaine enemmän, oli jotain seitsemän lukemaa, muistelen, että viisi olisi sopiva.
    Kai se on vaan todettava, että mikään ei enää hyvää kuntoa edusta.
    Silmälääkäri on torstaina, sekin piti aikaistaa, kun näkö heikkenee.
    Kamalalta kuulosti erikoislääkärin maksu 185, euroa, josta Kela maksaa 8 euroa, tuntuu kohtuuttomalta, en ole seurannut mitä maksaakaan nykyisin tavan lääkärin käynti.
    Yksi iloinen asia, apteekkini muutti City-markettiin, nyt voin kauppareissulla hoitaa lääkkeen ostot.
    Hyvin pitävät huolta sinusta MdK, kai vaivoja kuitenkin sen verran, että hoitoa tarvitset.
    Elämän halusi kyllä varmaan hyvä auttaja ja iloinen mieli pitää taudit kurissa, vaikka paljon olet kokenut ehkä vaikeitakin asioita, ei kai kukaan liian helpolla pääse.
    Myönteisesti ajatellen elämä helpottuu, turhia painolasteja ei kannattaisi miettiä, mutta nekin on toisille pakollisempia, kuin toisille.

    Tytär ilmestyy pian ja pääsemme urakoimaan, nuo parvelasit aina suurin urakka.
    Muutama tunti ja taas elämä hymyilee, hyvää päivää teille jokaiselle;)
  10. Huomenta kauniiseen aamuun ja uusi viikkokin alkamassa, minulla ohjelmoitu, huomenna parvekkeen ja muidenkin pesemättömien lasien pesu ja parvekkeen kesäkuntoon laitto.
    Kukkasten laittoa jään vielä odottelemaan, vaikka kyllähän lasit pakkaselta suojaisi, mutta maltan mieltäni.
    Laitoin siemeniä itämään, köynnöskrasseja ajattelin kehikkoon, kolmekymmentä siementä multaan, kaksi iti, olisiko valittamisen paikka?
    Tai kai se niin on, että kasvattajan viaksi menee.
    Ostan uudet siemenet ja yritän uusiksi.
    Tilatut taimetkaan ei nyt loistaneet, mutta yritän niitä vaan houkutella jollain keinoin kasvattaa, harmia näistäkin aina vaan koituu.
    Ennen vanhaan oksia vanhoista kukista juurrutettiin, nyt ei tunnu mikään toimia silläkään tapaa.
    Muistelen äitini ja omatkin pelakuut kukkivat vuodesta vuoteen, uusia kukkia aina vaan juurrutettiin lisää.
    Pieniä nämä harmit, mutta harmeja kuitenkin.

    Voi sentään, hyvä ettei pahemmin käynyt demeter, tuo niin tutulta tuntuu ja vakuutan että ilman häpeää selviät, kun asian useammin koet.
    Kaikkeen oppii, auttajia ylös nostamaan, kun itse ei ylös pääse, eihän se mieltä ylennä, mutta totuus on huomioitava.
    Viimeisen kömmähdyksen jälkeen naama sinisenä kuljin monta viikkoa, muistelen ettei kukaan edes kysellyt mikä sattui, kai tappelussa luulivat olleeni ja hienotunteisesti sivuuttivat asian.
    Jos jostakin kiitollinen olen, niin vahvoista luistani, yhtään kertaa en lääkäriin ole joutunut menemään.
    Naapurin rouva kertoi viikonlopulla mökillään kaatuneen, käsi meni kipeäksi, on vasta 75, mutta niin se vaan alkaa se tasapainon saavuttaminen hiipumaan.
    Kohtalotovereita sinulla aika paljon, toivotaan ettei ihan tavaksi tuo kaatuminen kuitenkaan tule.

    Kirjailijoita syntyy nojatuolin kirjoittajien keskuudesta useampia, hienoa, että kykyjä löytyy, vaikka mihin.
    Yrittäminen ja itseensä uskominen on hyvä olla olemassa, sitä taitoa ei kaikille anneta.
    Minä olen tyytynyt tähän nykyiseen olooni, koskaan en ole kuvitellut mitään isoa aikaan saavani, kouluaikanani sain kyllä kiitosta opettajaltani, kirjoitin pitkiä kirjoituksia, siitä kiitos tuli.
    Onnea hääpäivällenne korpikirjailija.

    Lintujen seuranta olisi kyllä mielekästä, täällä vaan ei pesimispaikkoja nähdä, liian vilkasta aluetta, se naakkapariskunta mistä kerroin, on kai jo munat tehneet, tai ainakin hiljaista on oletetun pesän tienoilla.
    Paikka on kyllä niin avonainen, että lokit ainakin lähellä on pyörineet, onko pesän kuntoon saaminen epäonnistunut?
    Mökilläni sain seurata pääskysten ja muiden pikkulintujen pesintää ja poikasten lähtöä pesästä ulos, nostinpa pesästä pudonneen poikasen takaisin oksalle, en tiedä miten sen kävi, hylkäsikö emo, kun ihmisen koki apua antaneen.
    Kai se olisi selvinnyt ilman apuanikin.

    Olin eilen yllättävän väsynyt, en juuri mitään tehnyt, mutta uupumus oli käsin kosketeltava, voimat vähenee, käteni voimat hiipuu, vaikka yritän voimistella joka aamu, verenkierto ei käsiin meinaa ylettää.
    Tämäkin kai kuuluu tähän vanhuuden tautiin, mihinkä sitten loppuneen.
    Hyvä ettei tiedä, nyt kumminkin lähden parveketta raivaamaan, että paremmin pääsemme työn alkuun huomenna, kun tytär tulee, jos niin on suotu.
    Hyvää tätä toukokuun maanantaipäivää, aurinko paistaa ja elämä hymyää.
  11. Vappu sivuutettu, kaikki hyvin, ei pääkipeä, ei liioin mikään muukaan, aurinko paistelee tähän koneen ääressä istuessa, meinaa näkeminen vaikeutua.
    Kohta nurkan taakse menee ja siksipä koetan kestää, kun sälekaihtimia en halua alas laskea, on kuin ei niin yksin olevansa koe, kun näkee auton tai ihmisen kadulla liikkuvan.

    Eilen illalla katselin olohuoneen sisustusta ja tuli aivan valtava halu huonekalujen uuteen järjestykseen saattaminen ja niinpä haluni tyydytin, nyt on kuin uudessa kodissa asuisin.
    Minulla on huopapalat huonekalujen jalkojen alla ja helppoa kuin heinänteko, on niitä työnnellä, en tiedä onko onnistunut ratkaisu, mutta ainakin ilme muuttui.
    Näinkin voi elää ja tehdä, kun itse on määräyksiä antamassa.

    Täytyy sanoa, että rikasta on elämäsi ollut ja on edelleenkin MdK, paljon olet kiertänyt ja kokenut ja kun muisti pelaa, saamme kuulla hauskoja tapahtumia elämäsi matkalta.
    Tuota Suomi24 meininkiä olen minäkin jatkuvasti ihmetellyt, mutta kai heillä on omat syynsä antaa näin olla, jotenkin aloittaessani oli kaikki toisin ja tietysti paljon paremmin.

    Ehdin jo mielessäni harmitella tuota taukoasi demeter, mutta jospa jaksaisit vielä, noista huomautuksista mitä tänne tulee, olemme varmaan saaneet rokotuksen ja näin ei niin pahalta tunnu.
    Siili25 mielestäni sanoi hyvin, kun itse tiedämme mitä tarkoitamme se riittää.
    Uskon, että suurin osa kirjoittajista tietää mitä tarkoitamme ja niistä muutamista pitää ajatella, että heillä niitä huonoja päiviä riittää.
    Myönnettävä on, että joskus kirpaisee ja tekisi mieli antaa samalla mitalla, mutta sitten ajatus herää, että eipä kannata, itselle suuri voitto jos pystyy ohittamaan.

    Noinhan sitä käy, kun oikea ystävä eteen ilmaantuu, kuten Eliaanakin hehkui, muidenkin huomatessa asian, se vaan on niin, kun ymmärtää löytäneensä ystävän, joka omaa mieltä vastaa ja ymmärtää.
    Kovin nuorena jätti elämän ja sinulle ikävän.
    Minulla hieman toisenlainen alku, en uskonut lainkaan, että minä olisin huomion kohteena, kun aina ennen vilkaisten ohitettiin, mutta se hänen armeija aikansa aikana kai "puhkesin kukkaan" ja hän minut huomasi.
    Mieheni palveli meriväessä ja täällä Savon suunnassa harvinaista, huomattiin kyllä hänet, kun liikkui, minä en millään meinannut todesta ottaa, kun minuun mielenkiintonsa kohdisti.
    Nyt jo 26 vuotta kuolemastaan, jokunen uusikin ystävä on mukana kulkenut, mutta nyt en edes kaipaa ketään, on hyvä olla yksin.
    Olisihan joskus tarvetta miehisellekin osapuolelle, kun kaikkea ei Eliaanan tapaan osaa, ei jaksa tehdä, mutta hyvin olen selvinnyt ystävienkin avulla.
    Tuota kissaa olen kaveriksi kaivannut, mutta se mihin joutuisi, kun päiväni päättyy on ajatuksen esteenä ollut.
    Elämä kuljettaa, minne se on varmaa, ainakin loppuun asti

    Kävin vaa`alla ja voi kauhistus, sima ja munkit on tehnyt tehtävänsä, nyt pitäisi saada hyvä ruokahaluni taantumaan, ruoka maistuu, tosin enemmän vaatimuksia ja makuvivahteita kaipaan, miettimään joudun mikä makuuni milloinkin olisi, kyllähän niitä löytyy.

    Ei kuulu linnunlaulu kerrostalon sisällekään, ei tosin liikenteen läpi kuule edes ulkona, kyllä haikeudella mökkiajat mieleen tulee, mutta nyt on nyt ja sillä hyvä.

    Nyt katselen tätä uusi ilmeistä kotiani ja mielenliikkeitä, onko näin hyvä, ellei, pyöritys jatkuu.
    Nyt odottelemaan pari viikkoa, ja taas on pyhäpäivä, Helatorstai, kesän tulokin taas lupauksia antaa, jatketaan hyvillä mielin.
  12. Iloista vappuaamun huomenta, kaunis päivä alkamassa, liput liehuvat ja kohta ihmiset kammioistaan ulos lähtevät, iloinen ilme kasvoilla ja vastaantulijoille hymyillen.
    Kippistän mielikuvan voimalla Ano 00098 kanssasi ja toivotan hauskaa vappua sinulle.
    Eilinen päivä ei ihan ilman harmia kulkenut, liian paljon tein munkkeja ja vielä lihapiirakat samaan öljyyn ja sepä paloi aivan mustaksi ja palovaroitin ulvoi., ahneelle voi noinkin käydä.
    En oikein vieläkään ymmärrä miten näin tapahtui, mutta syötäviä kyllä tuotokset olivat.
    Mielestäni virtaa väliin pienensin, mutta tämäkin kokemus uusi ja ihmeellinen, vieressä olin paistaessani, mutta en huomannut rasvan käryävän, joko tämäkin homma menee pois tekemisistäni?
    Kaikkea sitä joutuu kokemaan, vanhanakin, vai juuri siitäkö syystä?

    Koetin muistella mitä viime vappuna tein, ei mitään muistikuvaa syntynyt, näin ne muistot joltain osin pois lentävät, toivoa sopii, että jotakin mieleenkin jää.
    Nuoruuteni vappuja muistan, kotini takana oli iso aukeama , villinä siinä voikukat ja mutt kasvoivat, se on mielessä, että keltainen koko alue oli.
    Kaunis aurinkoinen päivä ja isäni ja veljeni kanssa poseeraamme valokuvassa, varmaan vappujuhliin lähtemässä olimme.
    Siihen aikaan käytiin vappupuheita kuuntelemassa, tai se minun kohdallani oli toisten nuorten tapaaminen.
    Noinhan se monen kohdalla tuo puolison kohtaaminen tapahtui, mitä Ruotsin kuninkaan kerrotaan kumppaninsa kohdanneen, se on vaan yksi napsaus ja siinä ollaan.
    Minäkin olin jo aikoja mieheeni tutustunut, mutta armeijan jälkeen alkoi minua kiusaamaan ja minä punastellen ajattelin vähemmän innostuneena hänen huomiostaan.
    Siitä se sitten alkoi kehittyä, hän pyysi elokuviin ja mitä kaikkea muuta, pidin häntä aika leuhkana, mutta kyllähän se huomioiminen myös hyvää mieltä toi, sillä en ikinä olisi uskonut minuun rakastuvan.
    Pikkuisekseen kutsui ja minä olin sulanut täysin ja niin sitten yhteen mentiin.
    Kaikkea matkan varrella tapahtui, mutta uskon hänen "pikkuinen" loppuun asti olin.

    Tuosta nimittelystä yleensä, mikä ihme jos täällä huonoa kohtauskieltä käytetään, kun ei ministerit ja kansanedustajatkaan muuhun pysty.
    Malli on siis korkeammalta taholta (onko korkeampi ) miten käyttäydytään ja toinen on sitten tämä tapaus Auer, miten kalliiksi sekin asia on valtiollekin tullut, missä onkaan viisaat päättäjät.
    Kyllä olisi lupa ajatella, että viisaiksi nimetyt ihmiset asioita oikein käsittelisivät ?

    No eipä nämä asiat nyt vappuun kuulu, iloitaan olemassa olostamme, sää antaa siihen mahdollisuuden, mökit kutsuvat ja juhlinta kestää ainakin huomiseen asti, kenelle kipeytyy pää, kenelle keho uurastusten jälkeen.
    Minulle juhliminen vähiin jää, hieman kovan onnen munkkeja syön ja simaa juon, mikä sekin tosi makeaa on, siis ei ainakaan terveydelle hyväksi, mutta vappu on kerran vuodessa, joten nautitaan.

    Nautitaan keväästä ja auringosta, iloitaan olemassa olostamme.
  13. Huomenta, uusi päivä ja vielä iloisen juhlapäivänaatto, aatto juhlista jaloin ja näin tämän vapunkin kohdalla jopa riehakkaaksi voi yltyä.
    Ohi on vaput, mitä minunkin elämään on monenlaisína mahtunut, mutta nyt päivä muiden päivien lisänä.
    Toki sen verran erotuksena toimii sima ja munkit, jotka perinteenäni on ollut.
    Tänään paistan myös lihapiirakoita, jostakin tämä halu mieleen tuli ja miksipä en tämänkin suhteen toimisi haluni mukaisesti.

    Huomasin tuolla alhaalla, ketjun alapäässä kehotuksen "keskustele vapaasti aiheesta kuin aiheesta" tämä nosti mieltäni, kaiken sen kielteisen jälkeen mitä ketju on saanut kokea, aivan oikein on puhua vaikka ruuasta, jos siitä puhetta tulee.
    On monta mukavaa viestiä lähettänyt Anojen kuin rekattujenkin taholta, luvan perästä näin saamme tehdä edelleen.

    Kiitos Ano 00070, ehkä vähän tingitään siitä ihanuudesta;) pieni teko, mutta hyvä mieli tuli.

    Eliaana on niitä selkeimpiä kirjoittajia, ei ylihyppyjä asioiden kohdalla, vaan todesta kertovaa elämää, siitä myös hyvä mieli tulee.
    Moni ano on asian oikean tavan ymmärtänyt ja viestit on kannustavia.
    Luulenkin, että on vain muutama ano, joka elämässään ei oikein asioita mielensä mukaan saa sujumaan ja sitten tämän ketjun hyväksi kokee purkautuakseen.

    Minusta MdK on oiva ja runsas huumorin lähettiläs, saa asiasta kuin asiasta jutun mieltä kiehtovaksi.
    Tuo taito olisi meidän kaikkien "tosikkojen " opeteltava, elämä sujuisi hänen kertomallaan tavalla, ei otsa kurtussa koskaan tai harvoin kumminkin.
    Ei elämästä selvitä hengissä, lauloi Juicekin, joka sana totta.
    Voimme helpottaa, ilahduttaa monen mieltä, kun unohdamme kaunat , kehut, kuin muutkin harmia tuottavat, kiitokset kuuluu ketjuun.

    Nyt munkkitaikina kutsuu ja kohta öljynhaju käytävään asti leviää, mutta siitäpä voi joku intoa saada ja munkin paistoon ruveta.
    Tervetuloa siman ja munkkien maistamisiin, hyvää vapun aattoa kaikille.
  14. Hyvät huomenet tähänkin aamuun, vaikka ei kai mitään hyvää enää nojatuolin kirjoitteluun voine odottaa.

    Hämmästellen luin noita vastauksia ja miettimään laittoi, miksi ja miksi tartutaan aina johonkin sanaan tai virkkeeseen ja väännetään sitä puoleen ja toiseen.
    Jos kateus (voisiko tämä olla kysymyksessä) vaikuttaa siihen, että viesteissä aina vaan jotain ikävää esiin kaivetaan rekattujen sanomisista, miksi kaikki ei rekistöröidy.
    Siksi varmaan, että silloin selkeästi syylliset joutuisivat selvittelemään sanomisiaan.
    Tämäpä on kaikilla tiedossa ja anoina voidaan ruoskia mitä ilkeimmin ja aivan asiallisia kirjoituksia.
    Olen omalta osaltani yrittänyt jättää turhat sanomiset, näin olen kaikkien rekattujen kohdalla huomannut, ei anojen haukkumista, niitä aivan asiattomia tikuista tehtyjä vääntöjä, joilla ei mitään sopuisan kirjoittajan alkeitakaan täytetä.

    Ohjeistusta ja moittimista oikein tavoin kirjoitteluun etsitään joka sanasta ja lauseesta, en ihmettele jos kirjoittajat väsyy.
    Olen usein vedonnut siihen, että emme tiedä kirjoittajien lähtökohtia, miten voikaan satuttaa nuo tokaisut ja henkilöön menevät viestit.
    On niin helppoa loukata, kun selviää ilman mitään palautetta ylläpidon taholta.

    Kuinkahan kauan jaksaa kukaan alinomaista moittimista ja sanomisistaan ilman syytä tulla jaksamaan.
    Kaikki mukavuus ja halut kirjoittamiseen häipyy aina vaan enenemissä määrin.
    Kuka tästä hyötyy, kato kirjoittajien kohdalla vaan lisääntyy ja nämä' keskusteluun tarkoitetut palstat poistuvat.

    Onhan viisaat sanoneet, mitä suotta mitään yritetäänkään, kun taso on tämä mikä on
    Kannettu vesi ei kaivossa kestä, tarkoittanee sitä, että ihmisyys on kuolemassa, vain mitään sanomattomuus kasvaa, edestä ne löytyy jossakin elämän vaiheessa jokaiselle.

    Olen pahojoillani muutaman kirjoittajan puolesta, syyttä on moitteet heille tulleet., kirjottajille joilla on ollut kyky eläytyä toisten tuntoihin ja mielipiteiden vaihtoon.
    Tiedän oman osani saavani, mutta eipä ne minua kaada, onnittelen jos edes hyvä mieli sanojille tulee.
  15. Huomenta koleaan säähän, tuuli pohjoisesta puhaltaa ja ainahan se kylmää tuppaa siltä suunnalta olevan.
    Kyllä se kesä on tulossa, minkälaisena siitä ei ennusteita ole ollut ja harvoin pitävätkään,,,ne ennusteet.
    Ikkunan pesu oli tälle päivälle suunnittelu, mutta peruin, kun niin kylmää olisi laseja aukoa, eiköhän sen voine tehdä vapun jälkeenkin.
    On kumma miten tekemättömät työt vaan mieltä kumminkin painaa.

    Vieläkö joku sanoo, että ei keskustelua synny muustakin kuin ruuasta ja sen tekemisestä,?Lukaisin tuon edellisen ketjun loppua, siellä oli syntynyt hyvinkin mielekäs keskustelu, noinhan sitä toivoisi aina olevan.
    Viesteistä kysymys tai aihe tulee ja niihin vastataan, jokainen oman tietämyksen tai halunsa mukaisesti.
    Näin arjen asiatkin hoituvat, kirjoitetaan tekemisistä/tapahtuneista asioista ja jollakin on jotain lisättävää, missä vaiheessa asia muuttuukaan sinne arvostelun puolelle.
    Mielipiteitä on jokaisella oman näkemyksen näkökulmasta ja niitä voi rikastuttaa toisten mielipiteillä.
    Kukaan ei ole ylä ei alapuolella toisiinsa nähden, vaan omaa ajatusmaailmaansa esiin tuo, minusta näin pitäisi aina olla.

    Korpikirjailija kertoi löytäneensä yhteisön missä on eri ikäryhmiä ja kaikki toimivat yhteisön hyväksi, kuka mitenkin.
    Demeterillä on kirjakerhonsa, siellä varmasti mielipiteet vaihtuvat, onhan kirjat sellaisia, jotka mielipiteitä herättää.
    Kaikilla jotain kivaa löytyy erialueilla, MdK jakaa aikaansa sukulaisten kanssa puhuen ja lenkkejä ja kotinsa hoitoon keskittyy, mitä muuta vielä lieneekään, no uutena ehkä kirjan kirjoitus.
    Palomalla oma maailmansa puutarha ja kirjoitus maailman myötä.
    Itseäni ajattelen ja usein kyselen, mihin onkaan minun touhuiluni hävinneet, nykyisin vaan pyörin ja haahuilen tässä kodissani, mistä ei meinaa tekemistä enää löytyä, mutta kai se kuuluu niin ollakin.
    Aikansa kutakin, nyt on aika miettiä ja jotain suunnitella, helppoa ja tarpeetonta, mutta elossa vaan olen ja joka aamu herään toivorikkaana siitä, että tänään jotain tapahtuu.

    Uskon asioista en puhu, koska ne yleensä politiikan rinnalla aiheuttaa pahaa mieltä, tai antaa isomman vallan eripuraan.
    Jokaisella on oma uskonsa, niin minullakin, en kuitenkaan väitä, etteikö myös eriuskonnoista kertominen saata herättää asiallistakin keskustelua.
    Katselin eilen uusinta sunnuntaikirkon Martta juhlasta ja niin tiukkaan on vanhat asiat mieleen painuneet, että jotain huomasin, mitä en uskontoon liittäisi, mutta jätän sanomatta, hyvä tilaisuus ja mieltä nostava ajatus tuo koko Marttaliiton olemassa olo, paljon hyvää ovat aikaan saaneet.
    Olen joskus sanonutkin, että Martta olen luonteeltani ja sisareni oli Maria, taiteellinen ja huomioiva.

    Tässäpä tämän aamun viestini, lukee ken haluaa ja hyvän päivän toivotukset loppuun.
  16. Viimeisen huhtikuun viikon alkuun ja vuoroon tulee jo viimeinen kevät kuukausi, toukokuu.
    Vapulla se aloitetaan ja sima on tehty, onko niin kuin ennen vanhaan, rusinat ainakin puuttuu.
    Sitruunoita tarpeeksi ja olenpa keksinyt puristamaan orkidea ruukkuunkin sitruunan mehua ja kas kummaa uutta lehteä pukkaa.
    Silloin tällöin puristan sitruunan ihan vain juodakseni, nyt olen ihastunut greippeihin, kai joku happo minusta puuttuu, vaikuttanee myös viestittelyyn;)

    Tuohon Savon kreivittären esiin tulleeseen epäilyyn en usko, kylmätotuus vannoi aina allekirjoittavansa viestit.
    Jokin kauna tällä 00001 anolla tuntuu olevan minua kohtaan, mutta mitäpä asialle voin, joskus pelkkä olemassa olo joidenkin harmiksi muuttuu.
    Mitä tulee näihin kirjoituksessa oleviin virheisiin, eiköhän ymmärretä ja sallita niitä, kaikilla ei ole taitoa ei ehkä intoakaan opetella vanhoilla päivillä oikein kirjoitusta, pääasia on viestin sisältö.

    Taas kerran niin hauskasti ja suorasukaisen tehokkaasti viestisi sanoman ulos päästit, hymyilyyn kertomasi sai MdK, kaikilta tuokaan ei onnistu.
    Hyvin muistat lapsuutesi/nuoruutesi ja varmasti mielenkiintoisia ovat maalauksesi, kuin tuleva kirjasikin.

    Aika rohkea ilmaisu tuo "normaaleja" kirjoittajia, miten voikaan kenenkään normaaliin päätyä tänne kirjoittelun tiimoilta?
    Samaa mieltä olen Ramoonan suhteen, hän on tasapainoinen kirjoittaja ja osaa viestinsä hyvin esiin tuoda, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että muitakin "normaaleja" on, ehkä vähemmistönä on ne epänormaalit, miten voikaan näitä arvioita esittää.
    Tuokin asia, jos minä kiitän, se on pahasta, mutta toisilla siihen on oikeus, ja niin on oltavakin, kaikkea hyvää kuuluu kiittää.
    Karsinointi oikeisiin ja vääriin ei kuulu keskustelun aiheeksi, jokainen viesti kuvastaa kirjoittajasta hänen omaa mieltä ja se sallittakoon, loukkauksia ei kuitenkaan kukaan puolla.
    Syytä on muistaa, että emme loppujen lopuksi tunne toisiamme, miten elämme, mitä koemme ja tästä kirjoittelusta pitäisi jokaisen nauttia.

    Nuo pyhyydet ja uskon asiat jätän suosiolla, en ole itsellenikään selvittänyt miten uskonnon koen, kai se perusta on oikein elämässä ja lakeja noudattaen, mitä sitten henkilööni menen, uskon kyllä jotain korkeampaa olevan, mutta se on vain minun asia.
    Uskon sotia on käyty läpi maailman olemassa olon, kuitenkin käskyissä sanotaan, älä tapa.

    On mukava kuulla, että korpikirjailija on löytänyt yhteisön jossa tuntee olevansa mukaan kuuluva, se on jo iso ilo, onnea vaan kaikelle mukana olevalle.
    Jonkun asteisena minäkin olen kuulunut "joukkoon" ja mukavia muistoja nyt muistelen.
    Enää ei jäljellä kuin tuo pelirupeama, no saivat houkuteltua kesäkuussa teatterimatkalle, tämä pariskunta josta olen rouvan kanssa saunakaveruudesta kertonut, he mukaan pyysivät.
    Muutenkin aina valmiina auttamaan, jos apua tarvitsen.

    Tuo viestin kohdennus on kysymysmerkki, useinkin kommentoin sen viestin alle, mikä vastausta odottaa, mutta jonnekin muualle hyppää, kai jotain pitäisi osata hoksata

    Puutun vielä tuohon 00001 viestiin, en usko, että tarkoitus onkaan ketään nostaa mihinkään, vaan kiittää viestistä, jos siitä tykkää., samoin tuokin "viäräleuka ei kaikkea huumorin lajeja edusta, on vaan taas kerran savolaisuuteen viittaavaa, mutta oli mitä tahansa, niitä on hauska lukea.
    Sutkauksia ovat ja monella taholla osuviksi todettu ja hauskuutta arjen elämään tuovina.
    Savolaisena, vaikka en murretta, en sutkauksiakaan osaa esittää, kestän hyvin pilkankin kohteena olla.

    Eiköhän kirjoitella siitä mikä mielessä on, ruuanlaitostakin, emme pysty kaikkia miellyttämään, vaikka pyrkimys siltäkin osana on tavoite.
    Demeter kirja esittelyillään antaa intoa lukemisiin ja lukeminen on rikastuttava, antaa aiheen mielipiteitä vaihtaa.
    Siilille, eihän aihe ole rajattu nojatuolissa, kaikkea sopii kysyä.

    Veteraanipäivä, liput liehuu tuulessa, muistutuksena siitä, mitä sota-aika toi mukanaan ja heitä jotka isänmaatamme puolusti, kiitoksen mielin heidän muistoaan ajatellaan.
  17. Kerrppa mikä ketju tasoa edustaa, Nojatuoli ei siihen pyri.
    Arvasin, kun tuon luvun esiin toi, mutta siinäpä yksi moitteen kohta lisää.
    Eka kerta taisi olla, kun siitäkään mainitsin ja lukijoita on aina ollut.

    Oletteko montakin ketjua aloittaneet ja mikä taso niissä esiintyy?
    Omahyväinen ja ruikuttaja siinäpä kivat tittelit, vanhalle mummolle, joka vaan monen kiusana esiintyy.
    Tiedän, että nämä vastaukset lisää tuulta purjeisiin, mutta hiljaa en aina malta olla, olen sitäkin joskus yrittänyt.
    Anojen kommentit tärkeitä ketjussa kuin lukijoinakin.
  18. Jälleen täällä ja nyt ihmettelin lukijamäärää, yli 4000, en ole koskaan näin isoa lukua huomannut.
    Siitä varmaan johtunee, että kirjoittajat tykkäävät kuitenkin lukea, vaikka moitteita aina tulee.
    Tulikin mieleen sekin, että mistä löytyy kirjoittaja joka osaa sanoa, mitä voi kirjoittaa, mitä ei.
    Vanhuutta elämme ja muisti ja huomiokyky herpaantuu, kaikkea ei aina samalla tavalla osaa ymmärtää ja siksipä virheet olisi hyvä ohittaa.
    Nojatuoli on nimenomaan meille vanhoille, joilla elämä melkein ohi, mutta vielä intoa riittää, mutta aiheet ei kummoisiksi kasva, olemme pitkän elämän kokeneet ja niistäkin ajoista muistelut pahennusta joskus herättää.
    Jokainen tarvitsee ruokaa, sairauksistakin halu puhumiseen kasvaa ja perhe ja sen myötä tapahtumat mielessä pyörii, näistä viestittelyä haluamme toteuttaa.
    En ole huomannut kenenkään loukkaavasti vammaisista puhuvan, en heikkokuntoisista vanhuksista, päin vastoin ymmärrystä on heidän hoivansa suhteen.
    Tuo nuoriin kohdistuva huoli on paikallaan, mutta ei voi vanhojakaan sivuuttaa ilman hoitoja ja huolenpitoa, kaikille on mahdollisuuksien mukaan turvata hyvä elämä.
    Joka sanaan tarttuminen joskus asian väärään suuntaan ohjaa.
    Tämäpä tätä joka aamuista juttua.

    Tuo leskeneläke, mitä minäkin saan, on minulle kerrottu olevan perhe-eläke.
    Usein tuo on hyvä lisä naisten pienipalkkaisuuden johdosta, eläke jäi pieneksi ja paljon oli naisia, jotka perheestä huolta pitivät, eläkettä ei näin kertynyt, kohtuullista huomioida nämä asiat.
    Onhan kautta aikojen mies ollut se elannon tuoja, onko vieläkään palkkaus sama samasta työstä naisille kuin miehille?

    Demeter, toivon kovin, että jos tänne tulet otat yhteyttä, sielunsiskokseni sinut tunnistan, ajatukset samoilla linjoilla.
    Samaa ajattelen minäkin tästä arkikirjoittelusta, mistä ihmeestä muusta pystymmekään puhumaan, kuin joka päivä tapahtumisista, pitäisi olla kaikille jossain määrin tuttu ja turvallinen aiheisto.

    Lunta sataa, ei taida olla kiirettä mihinkään puutarhahommiin, kyllä se kevät aina tapansa näyttää.
    Aika sakeaa on lumentulo, no vettä tarvitsemme.

    Jätänkin nyt tähän, jospa en suuria virheitä tehnyt, tai sanoisinko, että ymmärryksellä kirjoitin, kellekään en pahaa mieltä tuottanut.
    Kuitenkin loppuun vielä maininta MdK ruuanlaitosta, suuri ilo hänellä, kun jaksaa touhuta ja mukavaa, kun vielä meille toisillekin intoa lisää, kiitän siitä.
    Minä ainakin tykkään lukea ja jopa matkia joltain osin.
    Vappuun vajaa viikko, siman tekoon minäkin ryhdyn, josko enää osaankaan, pitkä aika viime tekemisistä, mutta on hyvä testata taitojaan, munkit sitten vapunaattona.
    Kivaa päivää vaikka ikkunasta säätä seuraillen;)
  19. Älä nyt noin vakavasti ota näitä viestejä, en ajatellut ollenkaan, että voisi olla MdK tämä "tyytyväinen akka", ja toisekseen onko paha jos MdK tykkään, hän on aina myönteisen energinen.
    Ehkä näillä kymmenillä ei enää idoleja keskuudessamme ole, mutta mukavia kirjoittajia kylläkin. kaikki viestit paikkaansa puoltaa
    Jos nyt kuitenkin koet tuskaa näistä "kehuista", ehkä hyvä jättää väliin.

    Kiitos demeter tuosta mieluiten arviosta, sama täällä, olihan viittä vaille etteikö tavattukin muutama vuosi sitten.
    Jokaisen tutuksi tulleen kirjoittajan haluaisin tavata, mutta eipä taida olla mahdollista takavuosina teimmekin porukalla muutaman tapaamisen,, Lappajärvellä, Peurungassa ja pari risteilyä ja hauskaa oli.
    Se oli Kahvipirtti aikaa se ja silloin oli kaikki toisin. MdK ja Ramoona olivat pirtin kirjoittajia, tuskin heilläkään ikäviä muistoja kertyi.
    Kumpikaan mainituista ei mukana ollut.
    Tuo mollaaminen ei kiva sana olekaan, joten jätetään unholaan;)
  20. Huomenta viikonlopun alkuun, näin toivottelivat tämän aamun juontajat radiossa, niin minäkin.
    Tuuli jatkaa tuiverrustaan saaden sään kylmäksi, huomenna lumisadetta on luvassa.
    Kyllä tuo pohjoinen ilman suunta puiden kasvuunkin vaikuttaa, katselen kuusia tien toisella puolen, pohjoisen oksat paljon lyhyempiä, kuin etelän puolella, kai valolla ja lämmöllä osuutensa.
    Sama havainto on kukkien kasvussa ikkunalla, aina valoon päin kallistuvat, kaikea sitä pohditaan tuleekin.

    Tuo outous, mistä ano mainitsi voi olla hyvinkin oikein sanottu, outo olen, jaksan vaan näitä arveluja eri suuntiin menevinä aina vaan lueskella.
    Ihmetystä en voi piilotella, kun maininta tuosta halusta kavereita kehuen yritän kirjoittelemaan saada, ei pidä paikkaansa.
    Sehän on koko palstan tarkoitus, saada vastauksia viesteihin ja keskustelun synnyttämistä, miksi en minä voisi sitä tehdä, tietysti odotan ja iloinen olen, että keskusteluun joku yhtyy.
    Suoranaisia ystävyyssuhteita ei kai täysin saa, mutta joku ymmärrys ja samoin ajattelutapa yhdistää ketjussakin.
    Ano 00145 ihmettelen mistä kumpuaa tuo halusi mollata minua, olenko joskus kenties loukannut sinua?
    Mdk on pitkän ajan kirjoittelukaveri, en koskaan muista suksien ristiin menneen, samoin monet toisetkin joiden kanssa on ketjua ylläpidetty, en koskaan mitään kielteistä ole keltään vastauksina saanut.
    Ymmärrystä on riittänyt ja heitä kaikkia ketjussa toivon kirjoittavan, näin jatkuvuus riittää, yksin jääden on minunkin lopetettava, sekin aika joskus koittaa.
    Sanonta, että kaikesta muusta eroon pääsee, vaan ei omasta itsestään.

    Olipa taas oiva ruokalista valmistettuna Mdk, kyllä maistuisi varmaan monelle.
    Tuosta kotiin tuotavista ruuista kälyni söi yhden talven valmisaterioita,(tuotiin kotiin keskuskeittiiötä) mutta sitten kyllästyi ja nyt tytär ruuan valmistaa, taitaa vaan niin olla, että vaikka hyvää on tarjottavat, jatkuvasti syötynä kaikki alkaa samalta maistumaan.
    Jos kustannuksista haluaa säästää, niin samaa mieltä olen kanssasi MdK, puolta halvemmalla saa ja se luomisen ilo vielä mukaan tulee.

    Muutaman kerran on tauluni ollut yhteisnäyttelyssä harrasteryhmän näyttelyissä, en muista, että mitään kiitosta olisin saanut, mutta taitoni tietäen en sitä odottanutkaan, olihan se vaan harrastustoimintaa.
    Kokeilua, mihin voisin pystyä, niin se on jäänyt sekin, kun seiniä ei enää riitä, itselleni seinälle asti kelpasivat.
    Onnea näyttelyn suhteen korpikirjailija, myös mökillä tehdyt uudistukset hyvän mielen antaa

    Palomakin puutarhansa parissa pyörii ja matkoja suunnittelee, harmi tuo tilanne mikä nyt maailmassa tapahtuu, ikävä ajatus, jos matkat peruuntuvat noista syistä mistä kerroit.
    Varmaan ympäri maailmaa on heitä jotka rukouksiin liittävät nämä järkyttävät tapahtumat, mutta apua ei vaan löydy, kourallinen fanatiikkoja maailman sekaisin saavat.
    Kiva, että miehesi on innostunut myös puutarhahommista, näin ei rasitus kohdallesi liian isoksi paisu.

    Voimia demeter vaivojesi keskellä, usko siitä, että asiat voiton puolelle kääntyy sinua kantakoon ja paremmalta elämä näyttäköön.
    Kiputilat ei iloa elämään tuota, mutta sinnikkyys on hyvä kaveri kaikkeen elämässä pysymiseen ja uskon sinun jaksavan vastuksetkin vastaan ottamaan ja niistä selviämään.

    Kiitos teille jokaisesta viesteistänne, minä ainakin joka viestistä ilahdun ja näin jatkuvuutta lisää tulee, oman osansa myös kielteiset viestit ketjua jatkavat;)
    21. 4 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt