NOJATUOLI !

Onkohan ihmismielen muistiin pula-ajoista jäänyt ajatus, että uutta ei saa ostaa
ennenkuin vanha vaate on kulutettu loppuun. Se on turhuutta.
Eipä silti, että kaikilla olisi uusiin vaatteisiin ollut varaakaan.

Virpi K taitaa olla jo valmistunut?
Kuuntelin hiljattain radio dein verkkosivuilta hänen haastattelunsa. Oli tuolloin muuttanut Helsinkiin teologian opintojen takia.
Kertoi etsikkoajastaan uskon polullaan. Oli eksynyt enkelimaailmaan, tarotkortteihin, retriitteihin jne. Vilpittömästi kertoi tuon ajan hapuiluistaan ja muutenkin elämästään.
Hän vaikuttaa hyvin aurinkoiselta ja elämän tehtävänsä löytäneeltä.

Eikös pilvipalvelu ole digiavaruus ?

Anonyymi kirjoitti:

Eikös pilvipalvelu ole digiavaruus ?

Mitä se tarkoittaa?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä se tarkoittaa?

DIgi/Data-avaruudet ovat osa datatalouden laajempaa kokonaisuutta. Data-avaruus on toimijoiden tai järjestelmien verkosto, joka on luotu datan jakamista ja vaihtoa varten, ja joka toimii yhteisesti sovittujen periaatteiden ja pelisääntöjen pohjalta.

No niin. Unohtui päivittää sivu tuon kirjautumisen jälkeen. Näin on monelle käynyt.

Taas on heräilty ja kahvit nautittu, radiosta kuuluu maailman menon kerrontaa.
Raideliikenteestä tänään puhe ja niinhän sitä taas kuuli, että Itä-Suomi vähemmälle jää, tämähän se on lopputulema kaikelle kehitykselle.
Voihan sitä ajatella, että siellä etelässähän ihmiset suurella joukolla tarvitsevat näitäkin palveluja, mutta ei pitäisi unohtaa, että meitä elää täällä rajan lähelläkin.
Kuulin myös sellaista, että puhelimia on kuunneltu luvan perästä, lähinnä kai huumeasioihin viitaten.
Mot ohjelma selvittää lisää, tuskin jaksan paneutua tähänkään asiaan, niin kamalalta kuin tuntuukin, tuhota maailma huumeilla, niin kuin ei sodat riittäisi.
Nuo data asiat saa myös jäädä sen tarkemmin selvittämättä, en ymmärrä, ei päässä pysy, hyvä kun omista asioista vielä jotenkin selviän.
Kauppalistaa en ole koskaan kirjoittanut, nyt kuitenkin joulun aika
vaatii asioiden ylös laittamista, muistiin ei enää auta luottaa.

Noista vaateostoista, kyllä ne muutamaan vaatteeseen (pakollisiin) typistyy, mekkoja en omista, olen farkku/ housu ihminen, nyt sitten rupean muodissakin kulkemaan, mustat paksut sukahousut ja leveä liehuva mekko, voihan se hämmästystä herättää, mutta rohkeasti vaan meinaan puheista välittämättä toimia.
Ehkä poikkeavaa iäkkäältä ihmiseltä, muuta onhan sitä viimeisillään kaikkea koettava, aina vaatteeni järjen äänellä ostettu, nyt repäisen.
Mekko on tumma, ehkä tummin sammalväri ja mustilla läiskillä väritetty, ei siis punainen vaikka punaisestakin tykkään, omista punaisen ulsterin.
Pieni massasta poikkeava tyylini on aina ollut, kuitenkin hyvin varma sellainen.
Olen hyvin itsenäinen melkein kaiken suhteen, hääpukunikin suunnittelin itse ja kaikessa luotan itseeni, vaikka voihan se toisten mielestä olla virhekin, kotinikin laitan aina mieleni mukaan, ei mitään sisustus apua ole tarvittu.

Kortilla maksu on minunkin tapani, mutta aina on mielessä se, että katetta löytyy ja jos usein mielihaluihin olisi sortunut, katetta ei olisi, suu säkkiä myöten on eletty aina.
Aina se aika mielessä on, kun tuntui, että ei tästä selvitä, mutta selvitty on tänne asti ja ehkä loppuun asti omillaan mennään.

Demeter jospa vielä asiat entisiin uomiin palaa ja voi huoletta viestin laittaa, toivoen , että myönteisesti vastaan tulijoita löytyy, tai siis sellaisia, joilla ajatukset samoilla linjoilla kulkee.
Tottahan toki eriävätkin viestit paikkaansa puoltaa, mutta ei ne jotka aina etsivät jotakin henkilöön menevää virhettä.
Koetta löytää iloa pursuva kirja, jolla nuo synkkyydet pois pyyhkäiset, vaikka pinnallistahan se olisi, huolet ja mielen vajoamat on voitettava vai kokemalla ja elämällä ne läpi.
Marraskuu on omiaan luonnonkin kuoleman nähtynä, mieltä maahan vetää, mutta ei aikaakaan, kun kevättä alamme odottaa, jaksamista.
Nuo lenkit mistä ano kertoi voisi myös jatkuvasti toistuen mielen nostaa.

On niin kiva lukea myönteisistä viesteistä, ei siksi, että niitä pakosta odottaisi, mutta on mukava lukea, että hyvinkin elämä joitakin kohtelee, siitä usko kasvaa omaankin selviämistaistoon.
Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava.
Aina löytyy heitäkin, jotka tiedoillaan rikastuttavat, kun itse ei laiskuuttaan viitsi tietoa hankkia, nuo pilviasiat jätän kyllä suosiolla ohittaen, pilvissä on kuvanikin, tuskin niitä sieltä koskaan löydänkään, katselkoon kuka siihen pystyy.

Taitaisi olla aika aloittaa viikko tavanmukaisesti, pitkällä La Promesan rupeamalla, sielläkin konnakoukkuja aina vaan lisää ilmenee, mutta voi aina huokaista, onneksi ei koske minua.

Oikein hyvää loppukuun alkua kaikille ja kiitos mukana olostanne.

Hil-la kirjoitti:

Taas on heräilty ja kahvit nautittu, radiosta kuuluu maailman menon kerrontaa.
Raideliikenteestä tänään puhe ja niinhän sitä taas kuuli, että Itä-Suomi vähemmälle jää, tämähän se on lopputulema kaikelle kehitykselle.
Voihan sitä ajatella, että siellä etelässähän ihmiset suurella joukolla tarvitsevat näitäkin palveluja, mutta ei pitäisi unohtaa, että meitä elää täällä rajan lähelläkin.
Kuulin myös sellaista, että puhelimia on kuunneltu luvan perästä, lähinnä kai huumeasioihin viitaten.
Mot ohjelma selvittää lisää, tuskin jaksan paneutua tähänkään asiaan, niin kamalalta kuin tuntuukin, tuhota maailma huumeilla, niin kuin ei sodat riittäisi.
Nuo data asiat saa myös jäädä sen tarkemmin selvittämättä, en ymmärrä, ei päässä pysy, hyvä kun omista asioista vielä jotenkin selviän.
Kauppalistaa en ole koskaan kirjoittanut, nyt kuitenkin joulun aika
vaatii asioiden ylös laittamista, muistiin ei enää auta luottaa.

Noista vaateostoista, kyllä ne muutamaan vaatteeseen (pakollisiin) typistyy, mekkoja en omista, olen farkku/ housu ihminen, nyt sitten rupean muodissakin kulkemaan, mustat paksut sukahousut ja leveä liehuva mekko, voihan se hämmästystä herättää, mutta rohkeasti vaan meinaan puheista välittämättä toimia.
Ehkä poikkeavaa iäkkäältä ihmiseltä, muuta onhan sitä viimeisillään kaikkea koettava, aina vaatteeni järjen äänellä ostettu, nyt repäisen.
Mekko on tumma, ehkä tummin sammalväri ja mustilla läiskillä väritetty, ei siis punainen vaikka punaisestakin tykkään, omista punaisen ulsterin.
Pieni massasta poikkeava tyylini on aina ollut, kuitenkin hyvin varma sellainen.
Olen hyvin itsenäinen melkein kaiken suhteen, hääpukunikin suunnittelin itse ja kaikessa luotan itseeni, vaikka voihan se toisten mielestä olla virhekin, kotinikin laitan aina mieleni mukaan, ei mitään sisustus apua ole tarvittu.

Kortilla maksu on minunkin tapani, mutta aina on mielessä se, että katetta löytyy ja jos usein mielihaluihin olisi sortunut, katetta ei olisi, suu säkkiä myöten on eletty aina.
Aina se aika mielessä on, kun tuntui, että ei tästä selvitä, mutta selvitty on tänne asti ja ehkä loppuun asti omillaan mennään.

Demeter jospa vielä asiat entisiin uomiin palaa ja voi huoletta viestin laittaa, toivoen , että myönteisesti vastaan tulijoita löytyy, tai siis sellaisia, joilla ajatukset samoilla linjoilla kulkee.
Tottahan toki eriävätkin viestit paikkaansa puoltaa, mutta ei ne jotka aina etsivät jotakin henkilöön menevää virhettä.
Koetta löytää iloa pursuva kirja, jolla nuo synkkyydet pois pyyhkäiset, vaikka pinnallistahan se olisi, huolet ja mielen vajoamat on voitettava vai kokemalla ja elämällä ne läpi.
Marraskuu on omiaan luonnonkin kuoleman nähtynä, mieltä maahan vetää, mutta ei aikaakaan, kun kevättä alamme odottaa, jaksamista.
Nuo lenkit mistä ano kertoi voisi myös jatkuvasti toistuen mielen nostaa.

On niin kiva lukea myönteisistä viesteistä, ei siksi, että niitä pakosta odottaisi, mutta on mukava lukea, että hyvinkin elämä joitakin kohtelee, siitä usko kasvaa omaankin selviämistaistoon.
Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava.
Aina löytyy heitäkin, jotka tiedoillaan rikastuttavat, kun itse ei laiskuuttaan viitsi tietoa hankkia, nuo pilviasiat jätän kyllä suosiolla ohittaen, pilvissä on kuvanikin, tuskin niitä sieltä koskaan löydänkään, katselkoon kuka siihen pystyy.

Taitaisi olla aika aloittaa viikko tavanmukaisesti, pitkällä La Promesan rupeamalla, sielläkin konnakoukkuja aina vaan lisää ilmenee, mutta voi aina huokaista, onneksi ei koske minua.

Oikein hyvää loppukuun alkua kaikille ja kiitos mukana olostanne.

Lue lisää

Iltapäivää ! Kiitos Hil-la viisaista sanoistasi ja kiitos muillekin kirjoittajille. Kyllä leppoisa, kotoinen viestittely tekee hyvää, minulle ainakin - oman arjen vastapainona - itselleen/itsekseen puhuminen on väliillä tylsää.-))

Ihan sain työlistaani lyhennettyä, tutun apulaisen putsaamaan räystäskouruja ja kampaajan leikkaamaan hiuksia. Kampaaja on korona-ajan löytöjä, tulee kotiin, ei tarvi lähteä minnekään.
Apumies lupasi myös hoitaa kolmemetriset puut klapeiksi. En millään tahdo vaivata poikaa kun tiedän hänen oman työlistansa pituuden.

La Promesaa on tosiaan tarjolla tänään. Vaikka välillä tökkii onhan siinä aina yllätyksiäkin tarjolla - Petrakin taitaa olla pehmenemään päin - Samuelin diplomityö?..))

Mukavaa päivää kaikille,
demeter1

Hil-la kirjoitti:

Taas on heräilty ja kahvit nautittu, radiosta kuuluu maailman menon kerrontaa.
Raideliikenteestä tänään puhe ja niinhän sitä taas kuuli, että Itä-Suomi vähemmälle jää, tämähän se on lopputulema kaikelle kehitykselle.
Voihan sitä ajatella, että siellä etelässähän ihmiset suurella joukolla tarvitsevat näitäkin palveluja, mutta ei pitäisi unohtaa, että meitä elää täällä rajan lähelläkin.
Kuulin myös sellaista, että puhelimia on kuunneltu luvan perästä, lähinnä kai huumeasioihin viitaten.
Mot ohjelma selvittää lisää, tuskin jaksan paneutua tähänkään asiaan, niin kamalalta kuin tuntuukin, tuhota maailma huumeilla, niin kuin ei sodat riittäisi.
Nuo data asiat saa myös jäädä sen tarkemmin selvittämättä, en ymmärrä, ei päässä pysy, hyvä kun omista asioista vielä jotenkin selviän.
Kauppalistaa en ole koskaan kirjoittanut, nyt kuitenkin joulun aika
vaatii asioiden ylös laittamista, muistiin ei enää auta luottaa.

Noista vaateostoista, kyllä ne muutamaan vaatteeseen (pakollisiin) typistyy, mekkoja en omista, olen farkku/ housu ihminen, nyt sitten rupean muodissakin kulkemaan, mustat paksut sukahousut ja leveä liehuva mekko, voihan se hämmästystä herättää, mutta rohkeasti vaan meinaan puheista välittämättä toimia.
Ehkä poikkeavaa iäkkäältä ihmiseltä, muuta onhan sitä viimeisillään kaikkea koettava, aina vaatteeni järjen äänellä ostettu, nyt repäisen.
Mekko on tumma, ehkä tummin sammalväri ja mustilla läiskillä väritetty, ei siis punainen vaikka punaisestakin tykkään, omista punaisen ulsterin.
Pieni massasta poikkeava tyylini on aina ollut, kuitenkin hyvin varma sellainen.
Olen hyvin itsenäinen melkein kaiken suhteen, hääpukunikin suunnittelin itse ja kaikessa luotan itseeni, vaikka voihan se toisten mielestä olla virhekin, kotinikin laitan aina mieleni mukaan, ei mitään sisustus apua ole tarvittu.

Kortilla maksu on minunkin tapani, mutta aina on mielessä se, että katetta löytyy ja jos usein mielihaluihin olisi sortunut, katetta ei olisi, suu säkkiä myöten on eletty aina.
Aina se aika mielessä on, kun tuntui, että ei tästä selvitä, mutta selvitty on tänne asti ja ehkä loppuun asti omillaan mennään.

Demeter jospa vielä asiat entisiin uomiin palaa ja voi huoletta viestin laittaa, toivoen , että myönteisesti vastaan tulijoita löytyy, tai siis sellaisia, joilla ajatukset samoilla linjoilla kulkee.
Tottahan toki eriävätkin viestit paikkaansa puoltaa, mutta ei ne jotka aina etsivät jotakin henkilöön menevää virhettä.
Koetta löytää iloa pursuva kirja, jolla nuo synkkyydet pois pyyhkäiset, vaikka pinnallistahan se olisi, huolet ja mielen vajoamat on voitettava vai kokemalla ja elämällä ne läpi.
Marraskuu on omiaan luonnonkin kuoleman nähtynä, mieltä maahan vetää, mutta ei aikaakaan, kun kevättä alamme odottaa, jaksamista.
Nuo lenkit mistä ano kertoi voisi myös jatkuvasti toistuen mielen nostaa.

On niin kiva lukea myönteisistä viesteistä, ei siksi, että niitä pakosta odottaisi, mutta on mukava lukea, että hyvinkin elämä joitakin kohtelee, siitä usko kasvaa omaankin selviämistaistoon.
Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava.
Aina löytyy heitäkin, jotka tiedoillaan rikastuttavat, kun itse ei laiskuuttaan viitsi tietoa hankkia, nuo pilviasiat jätän kyllä suosiolla ohittaen, pilvissä on kuvanikin, tuskin niitä sieltä koskaan löydänkään, katselkoon kuka siihen pystyy.

Taitaisi olla aika aloittaa viikko tavanmukaisesti, pitkällä La Promesan rupeamalla, sielläkin konnakoukkuja aina vaan lisää ilmenee, mutta voi aina huokaista, onneksi ei koske minua.

Oikein hyvää loppukuun alkua kaikille ja kiitos mukana olostanne.

Lue lisää

"Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava."

Jotkut pääsevä vähemmällä. Joillekin kertyy liikaakin.
Moni joutuu taistelemaan kestokykynsä rajoilla.
Voi kun vaikeudet voisikin ohittaa, mutta ei voi. Ne on elettävä läpi.

Hil-la kirjoitti:

Taas on heräilty ja kahvit nautittu, radiosta kuuluu maailman menon kerrontaa.
Raideliikenteestä tänään puhe ja niinhän sitä taas kuuli, että Itä-Suomi vähemmälle jää, tämähän se on lopputulema kaikelle kehitykselle.
Voihan sitä ajatella, että siellä etelässähän ihmiset suurella joukolla tarvitsevat näitäkin palveluja, mutta ei pitäisi unohtaa, että meitä elää täällä rajan lähelläkin.
Kuulin myös sellaista, että puhelimia on kuunneltu luvan perästä, lähinnä kai huumeasioihin viitaten.
Mot ohjelma selvittää lisää, tuskin jaksan paneutua tähänkään asiaan, niin kamalalta kuin tuntuukin, tuhota maailma huumeilla, niin kuin ei sodat riittäisi.
Nuo data asiat saa myös jäädä sen tarkemmin selvittämättä, en ymmärrä, ei päässä pysy, hyvä kun omista asioista vielä jotenkin selviän.
Kauppalistaa en ole koskaan kirjoittanut, nyt kuitenkin joulun aika
vaatii asioiden ylös laittamista, muistiin ei enää auta luottaa.

Noista vaateostoista, kyllä ne muutamaan vaatteeseen (pakollisiin) typistyy, mekkoja en omista, olen farkku/ housu ihminen, nyt sitten rupean muodissakin kulkemaan, mustat paksut sukahousut ja leveä liehuva mekko, voihan se hämmästystä herättää, mutta rohkeasti vaan meinaan puheista välittämättä toimia.
Ehkä poikkeavaa iäkkäältä ihmiseltä, muuta onhan sitä viimeisillään kaikkea koettava, aina vaatteeni järjen äänellä ostettu, nyt repäisen.
Mekko on tumma, ehkä tummin sammalväri ja mustilla läiskillä väritetty, ei siis punainen vaikka punaisestakin tykkään, omista punaisen ulsterin.
Pieni massasta poikkeava tyylini on aina ollut, kuitenkin hyvin varma sellainen.
Olen hyvin itsenäinen melkein kaiken suhteen, hääpukunikin suunnittelin itse ja kaikessa luotan itseeni, vaikka voihan se toisten mielestä olla virhekin, kotinikin laitan aina mieleni mukaan, ei mitään sisustus apua ole tarvittu.

Kortilla maksu on minunkin tapani, mutta aina on mielessä se, että katetta löytyy ja jos usein mielihaluihin olisi sortunut, katetta ei olisi, suu säkkiä myöten on eletty aina.
Aina se aika mielessä on, kun tuntui, että ei tästä selvitä, mutta selvitty on tänne asti ja ehkä loppuun asti omillaan mennään.

Demeter jospa vielä asiat entisiin uomiin palaa ja voi huoletta viestin laittaa, toivoen , että myönteisesti vastaan tulijoita löytyy, tai siis sellaisia, joilla ajatukset samoilla linjoilla kulkee.
Tottahan toki eriävätkin viestit paikkaansa puoltaa, mutta ei ne jotka aina etsivät jotakin henkilöön menevää virhettä.
Koetta löytää iloa pursuva kirja, jolla nuo synkkyydet pois pyyhkäiset, vaikka pinnallistahan se olisi, huolet ja mielen vajoamat on voitettava vai kokemalla ja elämällä ne läpi.
Marraskuu on omiaan luonnonkin kuoleman nähtynä, mieltä maahan vetää, mutta ei aikaakaan, kun kevättä alamme odottaa, jaksamista.
Nuo lenkit mistä ano kertoi voisi myös jatkuvasti toistuen mielen nostaa.

On niin kiva lukea myönteisistä viesteistä, ei siksi, että niitä pakosta odottaisi, mutta on mukava lukea, että hyvinkin elämä joitakin kohtelee, siitä usko kasvaa omaankin selviämistaistoon.
Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava.
Aina löytyy heitäkin, jotka tiedoillaan rikastuttavat, kun itse ei laiskuuttaan viitsi tietoa hankkia, nuo pilviasiat jätän kyllä suosiolla ohittaen, pilvissä on kuvanikin, tuskin niitä sieltä koskaan löydänkään, katselkoon kuka siihen pystyy.

Taitaisi olla aika aloittaa viikko tavanmukaisesti, pitkällä La Promesan rupeamalla, sielläkin konnakoukkuja aina vaan lisää ilmenee, mutta voi aina huokaista, onneksi ei koske minua.

Oikein hyvää loppukuun alkua kaikille ja kiitos mukana olostanne.

Lue lisää

Miksi harvaan asuttuun itäsuomeen pitäisi jotain raiteita rakentaa? Jos ne on välttämättömät, voi aina muuttaa sinne raiteitten lähelle.

Anonyymi kirjoitti:

"Vaikeudet kuuluvat elämään ja ne on vaan yksinkertaisesti ohitettava."

Jotkut pääsevä vähemmällä. Joillekin kertyy liikaakin.
Moni joutuu taistelemaan kestokykynsä rajoilla.
Voi kun vaikeudet voisikin ohittaa, mutta ei voi. Ne on elettävä läpi.

Lue lisää

Läpielämistä minäkin kannatan - siis ohittamista sillä tavoin, ano 18.42...
Ehkä samaa tarkoitettiin ?
Sanotaan kuitenkin, ettei ihmiselle anneta suurempaa taakkaa kuin hän pystyy kantamaan.
Tänne saakka ollaan selvitty, jospa se varjelus toimisi myös jatkossa...

Tuosta vanhana shoppailusta sanon vaan, että nuorena olisi jaksanut
juosta kaupasta toiseen ja shoppailla sydämensä halusta, mutta rahat
loppuivat aina kesken.
Nyt on päinvastoin. Rahaa olisi, mutta kun ei jaksa enää shoppailla.
Täytyy olla tosi pakko, ennenkuin lähtee asioikseen kaupungille itseään
rääkkäämään.

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta vanhana shoppailusta sanon vaan, että nuorena olisi jaksanut
juosta kaupasta toiseen ja shoppailla sydämensä halusta, mutta rahat
loppuivat aina kesken.
Nyt on päinvastoin. Rahaa olisi, mutta kun ei jaksa enää shoppailla.
Täytyy olla tosi pakko, ennenkuin lähtee asioikseen kaupungille itseään
rääkkäämään.

Lue lisää

Näin on. Rahaa ei ole nytkään hassattavaski, mutta vasta viimeisen pakon edessä
lähtee ostoksille ja sen on oltava jotain tosi tarpeellista.
Nuorena sai juostakin, koska liikkeet olivat eri puolilla kaupunkia.
Nykyään melkein kaikki on yhdessä rakennuksessa, ostoshelvetissä
eli suuressa kauppakeskuksessa. Niihin ei lähtisi millään.

Kiva oli kuulla sinustakin Neeasa..)) Sinua ajattelinkin jonakin päivänä kun näitä syystöitä listasin. Ajattelin, että sinulta ne ovat aina sujuneet paremmin kuin minulta, poropeukalolta..))
Jumalanpalveluksia myös seurailemme. Mielelläni pidän arjen ja pyhän erillään minäkin.

Onnistuneesta lonkkaleikkauksesta jaksan kyllä olla kiitollinen kun niin paljon kuulee niidenkin epäonnistumista. Sinullahan oli polvi, eikö niin ? Onko ollut oireeton ?

Ollaan tyytyväisiä kaikesta lääketieteellisestä avusta, mitä meille tänä päivänä on tarjolla - varaosia joka lähtöön...

Valkosipuli(kapselit) olivat minullakin lisäravinteena pitkään, mutta ne pakkaavat unohtua väliilä...))
Antoisaa marraskuun viettoa sinnekin,
demeter

demeter1 kirjoitti:

Kiva oli kuulla sinustakin Neeasa..)) Sinua ajattelinkin jonakin päivänä kun näitä syystöitä listasin. Ajattelin, että sinulta ne ovat aina sujuneet paremmin kuin minulta, poropeukalolta..))
Jumalanpalveluksia myös seurailemme. Mielelläni pidän arjen ja pyhän erillään minäkin.

Onnistuneesta lonkkaleikkauksesta jaksan kyllä olla kiitollinen kun niin paljon kuulee niidenkin epäonnistumista. Sinullahan oli polvi, eikö niin ? Onko ollut oireeton ?

Ollaan tyytyväisiä kaikesta lääketieteellisestä avusta, mitä meille tänä päivänä on tarjolla - varaosia joka lähtöön...

Valkosipuli(kapselit) olivat minullakin lisäravinteena pitkään, mutta ne pakkaavat unohtua väliilä...))
Antoisaa marraskuun viettoa sinnekin,
demeter

Lue lisää

Huomenta, ikkunasta näkyy pimeys, mikä olisikaan aika synkkä, ellei katuvalot loistaisi ja pieni lumikerros maata valkaisisi.
Kaikella on puolensa ja nyt, kun lunta maahan asti jäi, alkaa liukastelu, meille vanhoille huonojalkaisisille hyvin vaarallista aikaa.
Onnekseni asun keskellä kaikkea ja hiekotus hoidetaan hyvin.
Tuli ajatuksiin omakotialueiden pihat ja monasti vanhat omistajat, miten onnistuu hiekoitus hommat ja entäs tuolla matkojen päässä asuvat selviävätkään.

Ano 18,45, olisiko hyvinkin onnellista, jos kaikki muualla kuin pääkaupunki alueilla tulisivat samaan joukkoon, eiköhän kaikkien etu ole, että suomi olisi koko alueeltaan asuttu.
Kulkuyhteydet eivät kehuttavia ole täällä itäpuolella maata, veroja täälläkin maksetaan.
Onneksi maalle paluu on monenkin nuoren ihmisen ajatuksissa ja vielä löytyy ihmisiä, jotka haluavat syntymäpaikoillaan elää ja asua.

Pihatöissä ahertavat Neeassa ja demeter, kohta teilläkin muuttuu lumitöiksi nuo puuhanne, toivon, että voimia riittää.
Onneksi apua saa ja sitä pitääkin käyttää, jos tuntee voimiensa riittämättömiksi, puhun teistä joilla nuo pihatyöt rasittaa, minä vaan ikkunasta katselen , kun hommat hoidetaan, laskut jaetaan 30 asukkaan kesken, siitä mukava tämä kolhoosi asuminen.
Tuo valkosipuli on jäänyt minulta kokonaan käyttämättä, kammo kai jäi, kun isäni niitä astmalääkkeeksi söi ja haju oli kammottava, tehoa siihen asiaan en saanut tietooni.
Tavan sipulia käytän paljon, en ole hilloihin kokeillut, kuten Lope La Promesassa teki ja hyvää oli.

Ikänsä vähällä rahalla selvinnyt ei helpolla opi tuhlariksi ja järkikin jo kieltää, kun ei tarvetta ole tuhlata.
Ennen vaatteita tuunattiin nykyisen muoti sanojen mukaisesti, eli jos ei nyt ihan paikka, paikan päälle toimittukaan, kunniassa oli vaatteita korjata.
Olen nuorisoa neuvonut sukien suhteen, varret talteen ja ne voi terittää uudelleen, varret vaan mummon kätösiin ja kohta kuin uudet sukat on käytössä.

Noita isoja kauppahalleja kammoksun, jo ajatus siitä, että joutuu kävelemään pitkiä käytäviä etsimään tuotteita, joita ei sitten kuitenkaan löydä.
Myyjiä ei löydy, on vain hyllyjen täyttäjiä ja heillä ei asioista ole tietoa, kun ovat palkattu juurikin siihen työhön mitä tekevät.
Olen tyytyväinen pieneen, aika hyvin varustettuun City- markettiin, sieltä löydän kaiken mitä tarvitsen, jopa vaatepuoltakin,
Nyt ostamani mekko oli kuin sattumalta silmään pistänyt kampaajani liikkeestä, hänen liike on erikoistunut erikoisten vaatteiden tuontiin ja kauppa näkyi käyvän.
Kimallusta juhlavaatteista ja sitten vaan arkeenkin sopivia mekkoja ja tunikoita, niinpä minäkin innostuin muiden mukana.

Nyt sitten päivän touhuihin, pakkasesta aion ruveta ruokia syömään, on tehtävä tilaa joulun aikaisiin ruuan säilytyksiin, varmaan ylijäämää tulee olemaan.
Suunnittelin jopa piirakoiden raakapakastusta, sitten tarpeen tullen tarvittavan määrän paistan, mielestäni valmiiksi paistettu ei parane pakkasessa.
Muistetaanpa varoen liikkua, missä lunta jo maan peitoksi on saatu, liukkaus piilottelee.
Varoen kai mummo lumessakin liikkuu, sanonnassa, miksi ei myös liukkaalla säällä;)

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, ikkunasta näkyy pimeys, mikä olisikaan aika synkkä, ellei katuvalot loistaisi ja pieni lumikerros maata valkaisisi.
Kaikella on puolensa ja nyt, kun lunta maahan asti jäi, alkaa liukastelu, meille vanhoille huonojalkaisisille hyvin vaarallista aikaa.
Onnekseni asun keskellä kaikkea ja hiekotus hoidetaan hyvin.
Tuli ajatuksiin omakotialueiden pihat ja monasti vanhat omistajat, miten onnistuu hiekoitus hommat ja entäs tuolla matkojen päässä asuvat selviävätkään.

Ano 18,45, olisiko hyvinkin onnellista, jos kaikki muualla kuin pääkaupunki alueilla tulisivat samaan joukkoon, eiköhän kaikkien etu ole, että suomi olisi koko alueeltaan asuttu.
Kulkuyhteydet eivät kehuttavia ole täällä itäpuolella maata, veroja täälläkin maksetaan.
Onneksi maalle paluu on monenkin nuoren ihmisen ajatuksissa ja vielä löytyy ihmisiä, jotka haluavat syntymäpaikoillaan elää ja asua.

Pihatöissä ahertavat Neeassa ja demeter, kohta teilläkin muuttuu lumitöiksi nuo puuhanne, toivon, että voimia riittää.
Onneksi apua saa ja sitä pitääkin käyttää, jos tuntee voimiensa riittämättömiksi, puhun teistä joilla nuo pihatyöt rasittaa, minä vaan ikkunasta katselen , kun hommat hoidetaan, laskut jaetaan 30 asukkaan kesken, siitä mukava tämä kolhoosi asuminen.
Tuo valkosipuli on jäänyt minulta kokonaan käyttämättä, kammo kai jäi, kun isäni niitä astmalääkkeeksi söi ja haju oli kammottava, tehoa siihen asiaan en saanut tietooni.
Tavan sipulia käytän paljon, en ole hilloihin kokeillut, kuten Lope La Promesassa teki ja hyvää oli.

Ikänsä vähällä rahalla selvinnyt ei helpolla opi tuhlariksi ja järkikin jo kieltää, kun ei tarvetta ole tuhlata.
Ennen vaatteita tuunattiin nykyisen muoti sanojen mukaisesti, eli jos ei nyt ihan paikka, paikan päälle toimittukaan, kunniassa oli vaatteita korjata.
Olen nuorisoa neuvonut sukien suhteen, varret talteen ja ne voi terittää uudelleen, varret vaan mummon kätösiin ja kohta kuin uudet sukat on käytössä.

Noita isoja kauppahalleja kammoksun, jo ajatus siitä, että joutuu kävelemään pitkiä käytäviä etsimään tuotteita, joita ei sitten kuitenkaan löydä.
Myyjiä ei löydy, on vain hyllyjen täyttäjiä ja heillä ei asioista ole tietoa, kun ovat palkattu juurikin siihen työhön mitä tekevät.
Olen tyytyväinen pieneen, aika hyvin varustettuun City- markettiin, sieltä löydän kaiken mitä tarvitsen, jopa vaatepuoltakin,
Nyt ostamani mekko oli kuin sattumalta silmään pistänyt kampaajani liikkeestä, hänen liike on erikoistunut erikoisten vaatteiden tuontiin ja kauppa näkyi käyvän.
Kimallusta juhlavaatteista ja sitten vaan arkeenkin sopivia mekkoja ja tunikoita, niinpä minäkin innostuin muiden mukana.

Nyt sitten päivän touhuihin, pakkasesta aion ruveta ruokia syömään, on tehtävä tilaa joulun aikaisiin ruuan säilytyksiin, varmaan ylijäämää tulee olemaan.
Suunnittelin jopa piirakoiden raakapakastusta, sitten tarpeen tullen tarvittavan määrän paistan, mielestäni valmiiksi paistettu ei parane pakkasessa.
Muistetaanpa varoen liikkua, missä lunta jo maan peitoksi on saatu, liukkaus piilottelee.
Varoen kai mummo lumessakin liikkuu, sanonnassa, miksi ei myös liukkaalla säällä;)

Lue lisää

Mitähän etua kaikille on koko maan asuttuna pitämiseen? Töitä ei vaan ole surjäseudulla, pitääkö työttömät nuoretkin sinne korpiin elättää ja viedä ja kustantaa kaikki nahdolliset palvelut muutamalle ihmiselle? Aina on jouduttu työn perässä lähtemään, toivottavasti jatkossakin velvoitetaan. Se on oma valinta, asuuko palvelujen lähellä vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän etua kaikille on koko maan asuttuna pitämiseen? Töitä ei vaan ole surjäseudulla, pitääkö työttömät nuoretkin sinne korpiin elättää ja viedä ja kustantaa kaikki nahdolliset palvelut muutamalle ihmiselle? Aina on jouduttu työn perässä lähtemään, toivottavasti jatkossakin velvoitetaan. Se on oma valinta, asuuko palvelujen lähellä vai ei.

Lue lisää

Koko maan asuttuna pitäminen väkisin ei ole todellakaan järkevää.
Mihin sellainen vaatimus perustuu ?

"Syrjäkylillä" on enää enimmäkseen eläkeläisiä.
Monet perheet ovat muuttaneet pois työn perässä. Ensimmäinen suuri muuttoliike maaseudulta taajamiin, joissa on töitä, tapahtui jo 1960-luvulla.
Suomessa on muitakin kaupunkeja kuin Helsinki.
Kaikkien ei ole pakko muuttaa sinne.

"Syrjäkylien" eläkeläisten kannattaisi harkita muuttaa palveluitten lähelle.
Moni on sen ratkaisun tehnytkin.
Vaikka ei tuntuisikaan helpolta lähteä kotoaan voinee vielä kotoutua
oman alueensa tuttuun taajamaan, jossa elämä on helpompaa käytännön tasolla,
kun palvelut ovat lähempänä ja seuraakin on saatavilla.

Jopas sohaisin arkaa asiaa, no ehkä ei kykyni ajatella riitä pidemmälle mitä järkeni antaa.
Ajattelin näin yksinkertaisesti niin, että täällä olisi tilaa rakentaa ja myös yritysten siirtyminen olisi mahdollisuuksien rajoissa.
Täällä on asuntoja reilusti tarjolla, kun ajattelee etelän kaupunkeja ja hintoja asunnoille.
Muutama suurempi yritys on jo tiensä löytänyt ja jos kulkeminen olisi helpompaa lisää tulisi.
Sitäkin pohdin, miten täyteen ahdettu Etelä-Suomi paineen kestää ja mistä tilat kaikelle yrittämiselle, entäs ihmisten kestokyky kaiken kiireen ja tungoksen keskellä.
Isosti en osaa ajatella, ihan vaan mummon mietteitä nämä ovat. tietenkin olisi yrityksiä saatava, eikö niiden sijaintia voitaisi ajatella tänne korpimaisemiin.
työnperässä on aina lähdetty, mutta eikö ole mahdollista suuntaa muuttaa, yrittäminen sinne missä on tilaa ja asuntoja, työhön pystyvää väestöä, ihmisten elääkin paremmin.

Nythän eletään tai ainakin suunnitellaan aivan mahdottomia, eikä mummonkin ajatukset voisi jossain määrin toteuttaa.

Hil-la kirjoitti:

Jopas sohaisin arkaa asiaa, no ehkä ei kykyni ajatella riitä pidemmälle mitä järkeni antaa.
Ajattelin näin yksinkertaisesti niin, että täällä olisi tilaa rakentaa ja myös yritysten siirtyminen olisi mahdollisuuksien rajoissa.
Täällä on asuntoja reilusti tarjolla, kun ajattelee etelän kaupunkeja ja hintoja asunnoille.
Muutama suurempi yritys on jo tiensä löytänyt ja jos kulkeminen olisi helpompaa lisää tulisi.
Sitäkin pohdin, miten täyteen ahdettu Etelä-Suomi paineen kestää ja mistä tilat kaikelle yrittämiselle, entäs ihmisten kestokyky kaiken kiireen ja tungoksen keskellä.
Isosti en osaa ajatella, ihan vaan mummon mietteitä nämä ovat. tietenkin olisi yrityksiä saatava, eikö niiden sijaintia voitaisi ajatella tänne korpimaisemiin.
työnperässä on aina lähdetty, mutta eikö ole mahdollista suuntaa muuttaa, yrittäminen sinne missä on tilaa ja asuntoja, työhön pystyvää väestöä, ihmisten elääkin paremmin.

Nythän eletään tai ainakin suunnitellaan aivan mahdottomia, eikä mummonkin ajatukset voisi jossain määrin toteuttaa.

Lue lisää

Ei tuo mikään arka aihe, vaan järkiajattelua ja järkitoimintaa. Mummot voi olla fiksujakin, turha mummouteen vedota.
Vaikka yrityksiä perustetaan korpeen, tarvitaan sinne työtekijöiden perheille palvelut. Myös toiselle puolisolle työpsikka joka vastaa koulutusta, lapsille hyvät koulut, harrastukset jne.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tuo mikään arka aihe, vaan järkiajattelua ja järkitoimintaa. Mummot voi olla fiksujakin, turha mummouteen vedota.
Vaikka yrityksiä perustetaan korpeen, tarvitaan sinne työtekijöiden perheille palvelut. Myös toiselle puolisolle työpsikka joka vastaa koulutusta, lapsille hyvät koulut, harrastukset jne.

Lue lisää

Miten yleistä Suomessa on etätyö?

Paloma.se01 kirjoitti:

Miten yleistä Suomessa on etätyö?

Suomessa etätyö on hyvinkin yleistä. Viime päivät on iso Kela käynyt polemiikkia siitä kun uusi pomo käskyttää "rumasti" työntekijät lähitöihin vähintään kerran viikossa..

Myyntityö taitaa vallan tapahtua nykyisin etänä Espanjan Aurinkorannikolta.

Eikö muutama vuosi sitten joku "Aluehallintavirasto" pygännyt jonnekin Pohjois-Karjalaan hankkeen, joka kuitenkin kosahti alkuunsa.

Se on ihan muutamissa kymmenissä että työikäiset haluaisivat haja-asutusalueille.

Hil-la kirjoitti:

Jopas sohaisin arkaa asiaa, no ehkä ei kykyni ajatella riitä pidemmälle mitä järkeni antaa.
Ajattelin näin yksinkertaisesti niin, että täällä olisi tilaa rakentaa ja myös yritysten siirtyminen olisi mahdollisuuksien rajoissa.
Täällä on asuntoja reilusti tarjolla, kun ajattelee etelän kaupunkeja ja hintoja asunnoille.
Muutama suurempi yritys on jo tiensä löytänyt ja jos kulkeminen olisi helpompaa lisää tulisi.
Sitäkin pohdin, miten täyteen ahdettu Etelä-Suomi paineen kestää ja mistä tilat kaikelle yrittämiselle, entäs ihmisten kestokyky kaiken kiireen ja tungoksen keskellä.
Isosti en osaa ajatella, ihan vaan mummon mietteitä nämä ovat. tietenkin olisi yrityksiä saatava, eikö niiden sijaintia voitaisi ajatella tänne korpimaisemiin.
työnperässä on aina lähdetty, mutta eikö ole mahdollista suuntaa muuttaa, yrittäminen sinne missä on tilaa ja asuntoja, työhön pystyvää väestöä, ihmisten elääkin paremmin.

Nythän eletään tai ainakin suunnitellaan aivan mahdottomia, eikä mummonkin ajatukset voisi jossain määrin toteuttaa.

Lue lisää

Kyllä ns syrjäseudullekin asutusyhdyskuntia synyy, jos vaan on luonnovaroja.
Muut tuotannon tekijät siirtyvät paikkakunnille, joiden luonnovarojen hyödyntäminen on järkevää tehdä ko paikkakunnalla - esim. kaivostoiminta.

Huomenta viiden asteen pakkasesta ja lumen tulo ei vielä ole alkanut tällä suunnalla, luvassa kuitenkin on.
Jokohan tällä kertaa talvi näin äkisti tulee?

Kiva kun selventäviä viestejä on tullut näin mahdottomille puheilleni.
Ajattelen ja esitän mietteitäni, ymmärtämättä kaikkea sitä mitä asia vaatii.
Ymmärrän kyllä sen, että isoja muutoksia asiat vaatisivat, mutta silti, olisiko aivan mahdotonta suunnitella isoja asioita myös tänne sisämaahan.
Kulkuyhteydet juuri olisivat eka ehto noihin kerrottujen asioiden lisäksi, myös kiinnostuksen herääminen elää ja asua kaukana hälinästä ja ihmispaljoudesta.
Mahdollisuuksia löytyy, esimerkiksi matkailu ja pieniä yrityksiä on näihin maisemiin syntynytkin.
Kunpa ei kaikessa olisi vain kyse rahasta, ihmisten mielialasta hyvin vähän huolta kannetaan.
Nyt lopetan mahdottomilta tuntuvat puheeni., sen verran vielä, että kaikkien onni on, että täälläkin viihdytään.
Oma tahtoni on, täällä synnyin, täällä kuolen.

Kuuntelin radiota tapani mukaan ja siellä kertoivat huolesta nuorten varasteluista.
Nyt Jyväskylän korkeudellakin nuoret varastavat vaatteita toisiltaan, merkkivaatteet on viisainta pitää komeron vaatepuulla.
Alkaa olla kuin villinlännen meininki, onneksi en ole vielä nähnyt/kuullut moista näillä seuduin tapahtuvan.
Joku hälytysmerkki tuokin, kilpailu on iso tekijä kansan keskellä, kilpaillaanpa vaikka merkkivaatteilla, niitähän ei jokainen pysty hankkimaan, mutta varastaen
toisiltaan, kaupassahan on hävikki aikoja sitten havaittu.
Tulee mieleen iso puutos ihmisten arvoissa, kunnioitus, koskemattomuus ja vastuu ovat hukassa, puhumattakaan rakkaudesta .
Taas puutuin asiaan, mille en mitään mahda, nuoret, miksi ei aikuisetkin hymähtelevät vanhoille.
Onko niin, että kaikkien on läpi käytävä ongelmakohdat ja oppia elämän taitoa vaikeuksien takaa, näinhän se on ollut kautta aikojen vanhoille hymyillään.
En ennustaja ole, mutta voin sanoa, että jossakin vaiheessa toppi tulee kaikelle, miten sitä en osaa sanoa.
Mahdollinen sota, se ainakin opetti minun ikäluokkaani elämään lähimmäisiä ymmärtäen, kun oli yhteinen hätä, se yhdisti.

Lopetan tämän aamun juttuni tähän, tuntuu kuin pelkkää pahaa mielestäni syydän.
Lähden Skipon peluuseen, siellä me sananikäiset toisiamme viihdytämme ja kahvia hörpimme, maailman menoakin pohditaan ja päivitellään, ei sitä noin ennen.
Pullat uuniin, on minun vuoroni kahvileivät viedä ja toivoisi niiden edes onnistuvan, hyvää päivää jokaiselle.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta viiden asteen pakkasesta ja lumen tulo ei vielä ole alkanut tällä suunnalla, luvassa kuitenkin on.
Jokohan tällä kertaa talvi näin äkisti tulee?

Kiva kun selventäviä viestejä on tullut näin mahdottomille puheilleni.
Ajattelen ja esitän mietteitäni, ymmärtämättä kaikkea sitä mitä asia vaatii.
Ymmärrän kyllä sen, että isoja muutoksia asiat vaatisivat, mutta silti, olisiko aivan mahdotonta suunnitella isoja asioita myös tänne sisämaahan.
Kulkuyhteydet juuri olisivat eka ehto noihin kerrottujen asioiden lisäksi, myös kiinnostuksen herääminen elää ja asua kaukana hälinästä ja ihmispaljoudesta.
Mahdollisuuksia löytyy, esimerkiksi matkailu ja pieniä yrityksiä on näihin maisemiin syntynytkin.
Kunpa ei kaikessa olisi vain kyse rahasta, ihmisten mielialasta hyvin vähän huolta kannetaan.
Nyt lopetan mahdottomilta tuntuvat puheeni., sen verran vielä, että kaikkien onni on, että täälläkin viihdytään.
Oma tahtoni on, täällä synnyin, täällä kuolen.

Kuuntelin radiota tapani mukaan ja siellä kertoivat huolesta nuorten varasteluista.
Nyt Jyväskylän korkeudellakin nuoret varastavat vaatteita toisiltaan, merkkivaatteet on viisainta pitää komeron vaatepuulla.
Alkaa olla kuin villinlännen meininki, onneksi en ole vielä nähnyt/kuullut moista näillä seuduin tapahtuvan.
Joku hälytysmerkki tuokin, kilpailu on iso tekijä kansan keskellä, kilpaillaanpa vaikka merkkivaatteilla, niitähän ei jokainen pysty hankkimaan, mutta varastaen
toisiltaan, kaupassahan on hävikki aikoja sitten havaittu.
Tulee mieleen iso puutos ihmisten arvoissa, kunnioitus, koskemattomuus ja vastuu ovat hukassa, puhumattakaan rakkaudesta .
Taas puutuin asiaan, mille en mitään mahda, nuoret, miksi ei aikuisetkin hymähtelevät vanhoille.
Onko niin, että kaikkien on läpi käytävä ongelmakohdat ja oppia elämän taitoa vaikeuksien takaa, näinhän se on ollut kautta aikojen vanhoille hymyillään.
En ennustaja ole, mutta voin sanoa, että jossakin vaiheessa toppi tulee kaikelle, miten sitä en osaa sanoa.
Mahdollinen sota, se ainakin opetti minun ikäluokkaani elämään lähimmäisiä ymmärtäen, kun oli yhteinen hätä, se yhdisti.

Lopetan tämän aamun juttuni tähän, tuntuu kuin pelkkää pahaa mielestäni syydän.
Lähden Skipon peluuseen, siellä me sananikäiset toisiamme viihdytämme ja kahvia hörpimme, maailman menoakin pohditaan ja päivitellään, ei sitä noin ennen.
Pullat uuniin, on minun vuoroni kahvileivät viedä ja toivoisi niiden edes onnistuvan, hyvää päivää jokaiselle.

Lue lisää

Suomeen rakennettiin hyvä tieverkko myös Itä-Suomeen -50 luvulta lähtinen muutaman vuosikymmenen aikana. Sen mahdollisti maailmanpankin edulliset lainat ja maanrakennuskoneiden yleistyminen. Jopa asfalttiteitä rakennettiin paljon.
Mutta siinä taisi käydä niin, että hyvät tiet johtivat vain siihen, että ihmiset ja luonnonvarat (lähinnä puutavara) lähtivät näitä hyviä teitä pitkin Etelä-Suomeen.
Maatalouden harjoittamiseen maaperä ei niillä seuduilla ole niitä maan parhaimpia. Maan kasvustoa ei siten ole voinut paikallisella tasolla jalostaa esimerkiksi huonekaluteollisuudessa, lauta- ja hirsirakentamisessa, leipomoteollisuudessa yms. siinä määrin kuin maan joissakin muissa maakunnissa.
Matkailu voisi olla sellainen ala, jossa voisi olla kehitysmahdollisuuksia - niin ja maan turvallisuuden puolustusmahdollisuuksien parantaminen, kun suuren naapurin imperialistinen luonne on tunnettu jo vuosisatoja ja vieläkin sen voi lukea heidän perustuslaistaan. Puolustuksen parantamiseen voi saada EU-tukiakin.
Saimaan kanava olisi hyvä saada toimimaan, vaikka sitten rakentamalla se kokonaan Suomen puolelle.
Paljonhan tässä olisi pohdittavaa, mutta ei sitä pohtimista ole kielletty meiltä jo iällä oleviltakaan.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta viiden asteen pakkasesta ja lumen tulo ei vielä ole alkanut tällä suunnalla, luvassa kuitenkin on.
Jokohan tällä kertaa talvi näin äkisti tulee?

Kiva kun selventäviä viestejä on tullut näin mahdottomille puheilleni.
Ajattelen ja esitän mietteitäni, ymmärtämättä kaikkea sitä mitä asia vaatii.
Ymmärrän kyllä sen, että isoja muutoksia asiat vaatisivat, mutta silti, olisiko aivan mahdotonta suunnitella isoja asioita myös tänne sisämaahan.
Kulkuyhteydet juuri olisivat eka ehto noihin kerrottujen asioiden lisäksi, myös kiinnostuksen herääminen elää ja asua kaukana hälinästä ja ihmispaljoudesta.
Mahdollisuuksia löytyy, esimerkiksi matkailu ja pieniä yrityksiä on näihin maisemiin syntynytkin.
Kunpa ei kaikessa olisi vain kyse rahasta, ihmisten mielialasta hyvin vähän huolta kannetaan.
Nyt lopetan mahdottomilta tuntuvat puheeni., sen verran vielä, että kaikkien onni on, että täälläkin viihdytään.
Oma tahtoni on, täällä synnyin, täällä kuolen.

Kuuntelin radiota tapani mukaan ja siellä kertoivat huolesta nuorten varasteluista.
Nyt Jyväskylän korkeudellakin nuoret varastavat vaatteita toisiltaan, merkkivaatteet on viisainta pitää komeron vaatepuulla.
Alkaa olla kuin villinlännen meininki, onneksi en ole vielä nähnyt/kuullut moista näillä seuduin tapahtuvan.
Joku hälytysmerkki tuokin, kilpailu on iso tekijä kansan keskellä, kilpaillaanpa vaikka merkkivaatteilla, niitähän ei jokainen pysty hankkimaan, mutta varastaen
toisiltaan, kaupassahan on hävikki aikoja sitten havaittu.
Tulee mieleen iso puutos ihmisten arvoissa, kunnioitus, koskemattomuus ja vastuu ovat hukassa, puhumattakaan rakkaudesta .
Taas puutuin asiaan, mille en mitään mahda, nuoret, miksi ei aikuisetkin hymähtelevät vanhoille.
Onko niin, että kaikkien on läpi käytävä ongelmakohdat ja oppia elämän taitoa vaikeuksien takaa, näinhän se on ollut kautta aikojen vanhoille hymyillään.
En ennustaja ole, mutta voin sanoa, että jossakin vaiheessa toppi tulee kaikelle, miten sitä en osaa sanoa.
Mahdollinen sota, se ainakin opetti minun ikäluokkaani elämään lähimmäisiä ymmärtäen, kun oli yhteinen hätä, se yhdisti.

Lopetan tämän aamun juttuni tähän, tuntuu kuin pelkkää pahaa mielestäni syydän.
Lähden Skipon peluuseen, siellä me sananikäiset toisiamme viihdytämme ja kahvia hörpimme, maailman menoakin pohditaan ja päivitellään, ei sitä noin ennen.
Pullat uuniin, on minun vuoroni kahvileivät viedä ja toivoisi niiden edes onnistuvan, hyvää päivää jokaiselle.

Lue lisää

Ihmisten ei tarvite pääkaupunkiseudullkakaan asua hälinässä ja ihmispaljoudessa. Siellä minunkin perilliset asuu ja työtä tekee, maata rakentaa ja perheitään elättää, On omat viihtyisät kodit. Voi valita kerrostalon, rivitalon tai ok talon eikä sinne hälisevään keskustaan tarvitse asumaan muuttaa, siellä on kallistakin. Suurin osa on muualta muuttaneita työn, opiskelun , palvelujen ja lasten tulevaisuuden takia.

Puhut usein ruuhkaSuomesta ja onhan siellä tiet välillä ruuhkaisia. Juuri siksi sinne tarvitaan uusia teitä, metroja ja junia jotta työssä ja kouluissa käynti on sujuvaa. On viihtyisiä avaria asuin alueita, töissä käydään ympäristökunnista. Ihmispaljous om vielä pientä johonkin maailman suurkaupnkiin verrattuna ja suurin osa ihmisistä sielläkin on hyviä.

Roistoraja menee mielestäsi Jyväskylässä, kyllä niitä riittää Lappiinkin. Tietysti miljoonaan ihmiseen mahtuu useampi rikollinen kuin pariin tuhanteen.
Itse asun Kymenlaaksossa pienellä paikkakunnalla edullisesti. Valintaan kuuluu myös bussimatkat palveluihin, harva bussiliikenne sentään , joskus taxilla. Täällä on vain vähän veronmaksajia ja paljon pienituloisia ja tarvitaan siirtoja pääkaungin veronmaksajilta. Niin se menee, ei ole oikein vaatia synnyinpaikkakunnalleen kaikkea mahdollista vain siksi ettei halua muuttaa.

Mieliala ei taida syrjäkylillä asuvillakaan aina niin hyvä olla, kyllä siihen moni muu asia enemmän vaikuttaa.Vapaa aikanaan voi mennä luontoon tai mökille. Ei kaikki voi tukien varassa asustella siellä lapsuutensa maisemissa, työssä käyvät senkin maksaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisten ei tarvite pääkaupunkiseudullkakaan asua hälinässä ja ihmispaljoudessa. Siellä minunkin perilliset asuu ja työtä tekee, maata rakentaa ja perheitään elättää, On omat viihtyisät kodit. Voi valita kerrostalon, rivitalon tai ok talon eikä sinne hälisevään keskustaan tarvitse asumaan muuttaa, siellä on kallistakin. Suurin osa on muualta muuttaneita työn, opiskelun , palvelujen ja lasten tulevaisuuden takia.

Puhut usein ruuhkaSuomesta ja onhan siellä tiet välillä ruuhkaisia. Juuri siksi sinne tarvitaan uusia teitä, metroja ja junia jotta työssä ja kouluissa käynti on sujuvaa. On viihtyisiä avaria asuin alueita, töissä käydään ympäristökunnista. Ihmispaljous om vielä pientä johonkin maailman suurkaupnkiin verrattuna ja suurin osa ihmisistä sielläkin on hyviä.

Roistoraja menee mielestäsi Jyväskylässä, kyllä niitä riittää Lappiinkin. Tietysti miljoonaan ihmiseen mahtuu useampi rikollinen kuin pariin tuhanteen.
Itse asun Kymenlaaksossa pienellä paikkakunnalla edullisesti. Valintaan kuuluu myös bussimatkat palveluihin, harva bussiliikenne sentään , joskus taxilla. Täällä on vain vähän veronmaksajia ja paljon pienituloisia ja tarvitaan siirtoja pääkaungin veronmaksajilta. Niin se menee, ei ole oikein vaatia synnyinpaikkakunnalleen kaikkea mahdollista vain siksi ettei halua muuttaa.

Mieliala ei taida syrjäkylillä asuvillakaan aina niin hyvä olla, kyllä siihen moni muu asia enemmän vaikuttaa.Vapaa aikanaan voi mennä luontoon tai mökille. Ei kaikki voi tukien varassa asustella siellä lapsuutensa maisemissa, työssä käyvät senkin maksaa.

Lue lisää

Minun puheeni on vain ajatuksia ihan omasta päästä ja ei niitä kannata vakavina pitää.

Tuo mieliala on yksi kysymys, joka joka puolella vanhoja ainakin koettelee, jos ei itse pysty elämästään määräämään, voi joutua hoitoon naapurikuntiin, aivan vieraaseen ympäristöön, sukukaan ei usein paikalle ehdi, se on surullista.

Onnellista kaikilla meillä jotka vielä itse voimme elämästämme määrätä, iso joukko on heitä, joiden on nykyisen hoito ohjelman mukaan elettävä, valitukset harvoin apua tuo.
Jos on joku aktiivinen läheinen, joka auttaa asioiden hoidossa on suuri onni.

Eihän elämä taida parantua minun ei toistenkaan tänne kirjoittavien avulla, mutta eletään jokainen omien mahdollisuuksien mukaan, minulla ei valittamista.
Mielikuvat vain joskus antaa aiheen kaikkeen mahdolliseen tarttumaan.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta viiden asteen pakkasesta ja lumen tulo ei vielä ole alkanut tällä suunnalla, luvassa kuitenkin on.
Jokohan tällä kertaa talvi näin äkisti tulee?

Kiva kun selventäviä viestejä on tullut näin mahdottomille puheilleni.
Ajattelen ja esitän mietteitäni, ymmärtämättä kaikkea sitä mitä asia vaatii.
Ymmärrän kyllä sen, että isoja muutoksia asiat vaatisivat, mutta silti, olisiko aivan mahdotonta suunnitella isoja asioita myös tänne sisämaahan.
Kulkuyhteydet juuri olisivat eka ehto noihin kerrottujen asioiden lisäksi, myös kiinnostuksen herääminen elää ja asua kaukana hälinästä ja ihmispaljoudesta.
Mahdollisuuksia löytyy, esimerkiksi matkailu ja pieniä yrityksiä on näihin maisemiin syntynytkin.
Kunpa ei kaikessa olisi vain kyse rahasta, ihmisten mielialasta hyvin vähän huolta kannetaan.
Nyt lopetan mahdottomilta tuntuvat puheeni., sen verran vielä, että kaikkien onni on, että täälläkin viihdytään.
Oma tahtoni on, täällä synnyin, täällä kuolen.

Kuuntelin radiota tapani mukaan ja siellä kertoivat huolesta nuorten varasteluista.
Nyt Jyväskylän korkeudellakin nuoret varastavat vaatteita toisiltaan, merkkivaatteet on viisainta pitää komeron vaatepuulla.
Alkaa olla kuin villinlännen meininki, onneksi en ole vielä nähnyt/kuullut moista näillä seuduin tapahtuvan.
Joku hälytysmerkki tuokin, kilpailu on iso tekijä kansan keskellä, kilpaillaanpa vaikka merkkivaatteilla, niitähän ei jokainen pysty hankkimaan, mutta varastaen
toisiltaan, kaupassahan on hävikki aikoja sitten havaittu.
Tulee mieleen iso puutos ihmisten arvoissa, kunnioitus, koskemattomuus ja vastuu ovat hukassa, puhumattakaan rakkaudesta .
Taas puutuin asiaan, mille en mitään mahda, nuoret, miksi ei aikuisetkin hymähtelevät vanhoille.
Onko niin, että kaikkien on läpi käytävä ongelmakohdat ja oppia elämän taitoa vaikeuksien takaa, näinhän se on ollut kautta aikojen vanhoille hymyillään.
En ennustaja ole, mutta voin sanoa, että jossakin vaiheessa toppi tulee kaikelle, miten sitä en osaa sanoa.
Mahdollinen sota, se ainakin opetti minun ikäluokkaani elämään lähimmäisiä ymmärtäen, kun oli yhteinen hätä, se yhdisti.

Lopetan tämän aamun juttuni tähän, tuntuu kuin pelkkää pahaa mielestäni syydän.
Lähden Skipon peluuseen, siellä me sananikäiset toisiamme viihdytämme ja kahvia hörpimme, maailman menoakin pohditaan ja päivitellään, ei sitä noin ennen.
Pullat uuniin, on minun vuoroni kahvileivät viedä ja toivoisi niiden edes onnistuvan, hyvää päivää jokaiselle.

Lue lisää

Älähän nyt Hil-la: omasta ajattelusta ja ajatusten ilmaisemisestahan se keskustelu syntyy ja siinä voi sitten käydä niin, että jää (lähes) yksin puolustamaan omaa kantaansa...))

Niinhän kävi Kari Suomalaisellekin ja hän vain totesi, että hän on mieluummin yksin oikeassa kuin lauman mukana väärässä..))

Aluepolitiikka on tämän sotesopan vuoksi tainnut nousta päivän puheenaiheeksi ja kun se tasa-arvo nyt on meidänkin tavoite joka alalla, niin miksei tässäkin? Siitäkin huolimatta, että mielestäni ihmiset ovat ja pysyvät epätasa-arvoisina "niin on aina ollut ja niin on aina oleva" (Sinuhe/Waltari).

Siitä olen Hil-lan kanssa yhtä mieltä, että nykyinen asiantila, alueellinen epätasa-arvo on arvovalinta, että Raha on se ylivaltias, joka määrää mitä/missä/milloin ja me olemme sille kuuliaisia, uskomme, että talouskasvu on meidän "onnellisuutemme" tae.

Nuo Hil-lan kuvaamat tosiasiat, joista vähäisin ei ole lasten ja nuorten oirehtiminen, ovat mielestäni jo niin näkyvä merkki metsään menosta, että olisi jo syytä havahtua, yrittää puuttua syihin, eikä vain askarrella seurauksien parissa.

Suurkaupungit ja taajamat eivät ainakaan rikostilastojen valossa ole ihanteellisia asuinalueita, jos "joukossa tyhmyys tiivistyy" - siinä tiivistyy paljon muutakin ja markkinatalouden sisäänrakennettu keskinäinen kilpailu ei ole omiaan lisäämään yhteisvastuuta, solidaarisuutta eikä empatiaa.

Aiheesta täälläkin virinnyt keskustelu oli minustakin avartavaa, vaikka tässä elämänvaiheessa en ainakaan itse enää jaksa/viitsi aktiivisesti osallistua alue- enkä muuhunkaan politiikkaan.
Oman kannan, oman mielipiteen ilmaisu asioista on kai kuitenkin meidän jokaisen oikeus, ellei suorastaan velvollisuus ja mistä me lopulta tiedämme miten paljon se kokonaisuuteen vaikuttaa - tai ei vaikuta..))

Kun luin viimeaikaisia Hesareita, niistä löytyi mielenkiintoisia artikkeleita mm Kiinasta ja Japanista, niiden talouden noususta ja laskusta. Minusta merkit näkyvät jo meilläkin, helppo yhtyä Hil-lan ennustukseen jonkinlaisesta romahduksesta - arkijärki ja eletty elämä lopulta kertovat meille missä mennään, jos vaan tahdomme tuota hiljaista puhetta kuulla.

Kiitos Hil-la ajatuksistasi ja kiitos kaikille kantaaottavista kirjoituksista, niistä jäi paljon "käteen", niistä sai uskonvahvistusta siihen, että meissä on "potentiaalia", voimavaroja. Vaikka ne eivät näkyisi, ne tuntuvat, "lisänä rikka rokassa" - näin tahdon uskoa..))

Hyvää pakkaspäivää kaikille,
demeter1

Kiitos Paloma sinullekin ansiokkaasta kirjoituksestasi. Sinulla on "kahden maan kansalaisena" tilaisuus tarkastella asioita ainakin kahdesta vinkkelistä - tai kuten tiedämme useammastakin..))
Lohdutottomalta näyttää minunkin kotikuntani katunäkymä, kirppareita on, pari uneliasta baariyritystä, pizzeria, pari kampaamoa, kuntosali, elintarvikeliikkeitä, apteekki, kirkko ja terveyskeskus...
Hetkinen! Kun tarkemmin ajattelen, että siellähän on kaikkea mitä ihminen arkeensa tarvitsee kun vielä laskee mukaan vanhusten rivitaloasunnot ja palvelukeskuksen ja työttömien ja mielenterveyskuntoutujien kahvilan puhumattakaan kiireettömästä ilmapiiristä, puhtaasta ilmasta, vehreästä luonnosta ja silmiin katsovista kanssakulkijoista, jotka antavat vieraalle tilaa niin ei kai enempää voi vaatiakaan..))

Olen aikaisemminkin todennut että ellei minulla olisi perhettä ja muita läheisiä täällä voisin hyvin muuttaa kotikuntaani. Sukua, samaa ikäpolvea siellä ei enää ole, pari lapsuudenystävää kuitenkin, jokunen ikääntynyt naapurikin. Mutta siellä on (autio) kotitalo ja tutut maisemat.

Muistan joskus lukeneeni Suomen eri murteita käsittelevän kirjan. Siitä jäi mieleen yleistoteamus: Itä-Suomessa asuvat samaistuvat sukuun, Länsi-Suomessa asuinpaikka ja sen ympäristö painottuu merkityksellisyydessä.

Paljon tärkeitä kysymyksiä esitit pohdittaviksi. Jospa keskustelu niistä jatkuisi: tuttu teema: ne jotka lähtivät, ne jotka jäivät..))
Voisi vielä lisätä: ne jotka palasivat. Olisi kiva kuulla heistäkin....

Hyvää jatkoa mielenkiintoiselle keskustelulle, itse joudun taas valitettavasti muihin tehtäviin...
demeter1

Joskus kauan, kauan sitten Mapallolla eli dinosauruksia jotka hallitsivat käytännössä tätä maanpäällistä elämää täällä. Mutta sitten koitti muutoksen aika ja dinosaurukset kokivat loppunsa ja ne hävisivät maailman kartalta.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus kauan, kauan sitten Mapallolla eli dinosauruksia jotka hallitsivat käytännössä tätä maanpäällistä elämää täällä. Mutta sitten koitti muutoksen aika ja dinosaurukset kokivat loppunsa ja ne hävisivät maailman kartalta.

Lue lisää

Tänä aamuna päivä valkenee ja lupaa auringon esiin tuloa, elämä siltä osin hymyilee;)
Radiosta kuultua taas, Henna Virkkunen kertoili EU toimintaa ja niistä selviämisistä.
Työntekemistä silläkin alueella saada yhtenevät päätökset aikaan ja kaikille eurojen jaon tasapuolisuuden toteutumista.
Ongelmia tuntuu olevan, mutta tahtoa myös selvittää lukuisat asiat, mitkä mitäkin maata koettelee.
Tämän päivän haaste on turvautuminen mahdollisten hyökkäysten torjuminen ja siitä monenlaisia rahan käytön tarpeita ilmenee, meilläkin ainakin yksi on rautateiden raideleveys , meiltäkin ainakin Ruotsiin menevä olisi saatava rata
yhteyksien vuoksi.
Ennen kerrottiin maiden rakentaneet tieten tahtoen rautatiensä erilaisiksi, näin vaara ainakaan niitä pitkin ei maahan pääsisi.
Paljon ponnistellaan turvallisuuden etukäteisvarustelusta, jospa löytyisi viisautta keskittää voimat sovun ja luottamuksen aikaan saamiseen.
Ymmärrys ei riitä tähänkään asiaan muuta sanomaan.

Toinenkin asia kysymyksiä herättää, leikataan joka paikasta ja koskaan ei mitään saavuteta, mihin ne leikkauksilla aikaan saadut menee, kaikkiko turvallisuuden rakentamiseen?

Noihin demeterrin ja Paloman kysymyksiin /vastauksiinkin on helppo yhtyä, missä meni vikaan.
Maatalous vielä !900 lopulla kannatti, sitten tuli säädökset joilla kaikki romutettiin, mikään ei kannattanut, suuritilallisia syntyi ja pienet perhekohtaiset loppui.
Koneet tarvittiin ja niihin ei varat kaikilla riittäneet, karja lihoiksi ja ihmiset etsimään töitä kaupunkiin, juurensa oli pakko unohtaa.
Pellot pakettiin ja metsät myyntiin, helpotusta vähäksi aikaa, mutta luu jää jakajan käteen näin toimien.
Ei haravan varteen kukaan tarttunut, kun toivo oli viety.

Olen tuon kaiken nähnyt ja osin kokenutkin, mutta myös yrittämistä ja sitkeyttä olen saanut huomata, pienikin maasta ponnistaa ja toimeentulo on jotenkin onnistuttu säilyttämään, sille nostan peukkua.
Hyvin läheltä olen saanut nähdä pienestä aloittaen onnistuneen lopputuloksen, työllä ja sitkeydellä läpi viety yritys.
Näitä sitkeitä yrittäjiä syrjäasutus kaipaa ja onnella ja kovalla työllä voidaan onnistua ja saada jatkuvampaa kehitystä aikaan.
Uskoa tulevaan ja pois alasajo mentaliteetti, joskus onnistaa, yrittämättä sitä ei voi tietää.

Eilen sain taas pelitapahtumasta ilopillerin mukaani, kun jokainen tapahtumia ja hauskoja juttuja esiin toi.
Pullatkin maistuivat, kehuja sain ja sehän mieltä vaan lisää nosti.
Näinkin pieni tapahtuma saa tuntemaan, että on ihan kelpo ihminen ja seurassa viihtyväkin, vaikka valintoja olenkin tehnyt.
Kokoontumispaikkamme oli laitettu jouluaiheiseksi, sekin mielen nosti, lauantaina on joulukadun avajaiset ja tässäkin tilassa glögiä tarjoillaan.

Nyt jatkan valokuvien parissa, koetan lapsenlapsille jokaiselle oman albumin laittaa, heidän elämänsä alkutaipaleilta muistoksi.
Iloa päiväänne.

Hil-la kirjoitti:

Tänä aamuna päivä valkenee ja lupaa auringon esiin tuloa, elämä siltä osin hymyilee;)
Radiosta kuultua taas, Henna Virkkunen kertoili EU toimintaa ja niistä selviämisistä.
Työntekemistä silläkin alueella saada yhtenevät päätökset aikaan ja kaikille eurojen jaon tasapuolisuuden toteutumista.
Ongelmia tuntuu olevan, mutta tahtoa myös selvittää lukuisat asiat, mitkä mitäkin maata koettelee.
Tämän päivän haaste on turvautuminen mahdollisten hyökkäysten torjuminen ja siitä monenlaisia rahan käytön tarpeita ilmenee, meilläkin ainakin yksi on rautateiden raideleveys , meiltäkin ainakin Ruotsiin menevä olisi saatava rata
yhteyksien vuoksi.
Ennen kerrottiin maiden rakentaneet tieten tahtoen rautatiensä erilaisiksi, näin vaara ainakaan niitä pitkin ei maahan pääsisi.
Paljon ponnistellaan turvallisuuden etukäteisvarustelusta, jospa löytyisi viisautta keskittää voimat sovun ja luottamuksen aikaan saamiseen.
Ymmärrys ei riitä tähänkään asiaan muuta sanomaan.

Toinenkin asia kysymyksiä herättää, leikataan joka paikasta ja koskaan ei mitään saavuteta, mihin ne leikkauksilla aikaan saadut menee, kaikkiko turvallisuuden rakentamiseen?

Noihin demeterrin ja Paloman kysymyksiin /vastauksiinkin on helppo yhtyä, missä meni vikaan.
Maatalous vielä !900 lopulla kannatti, sitten tuli säädökset joilla kaikki romutettiin, mikään ei kannattanut, suuritilallisia syntyi ja pienet perhekohtaiset loppui.
Koneet tarvittiin ja niihin ei varat kaikilla riittäneet, karja lihoiksi ja ihmiset etsimään töitä kaupunkiin, juurensa oli pakko unohtaa.
Pellot pakettiin ja metsät myyntiin, helpotusta vähäksi aikaa, mutta luu jää jakajan käteen näin toimien.
Ei haravan varteen kukaan tarttunut, kun toivo oli viety.

Olen tuon kaiken nähnyt ja osin kokenutkin, mutta myös yrittämistä ja sitkeyttä olen saanut huomata, pienikin maasta ponnistaa ja toimeentulo on jotenkin onnistuttu säilyttämään, sille nostan peukkua.
Hyvin läheltä olen saanut nähdä pienestä aloittaen onnistuneen lopputuloksen, työllä ja sitkeydellä läpi viety yritys.
Näitä sitkeitä yrittäjiä syrjäasutus kaipaa ja onnella ja kovalla työllä voidaan onnistua ja saada jatkuvampaa kehitystä aikaan.
Uskoa tulevaan ja pois alasajo mentaliteetti, joskus onnistaa, yrittämättä sitä ei voi tietää.

Eilen sain taas pelitapahtumasta ilopillerin mukaani, kun jokainen tapahtumia ja hauskoja juttuja esiin toi.
Pullatkin maistuivat, kehuja sain ja sehän mieltä vaan lisää nosti.
Näinkin pieni tapahtuma saa tuntemaan, että on ihan kelpo ihminen ja seurassa viihtyväkin, vaikka valintoja olenkin tehnyt.
Kokoontumispaikkamme oli laitettu jouluaiheiseksi, sekin mielen nosti, lauantaina on joulukadun avajaiset ja tässäkin tilassa glögiä tarjoillaan.

Nyt jatkan valokuvien parissa, koetan lapsenlapsille jokaiselle oman albumin laittaa, heidän elämänsä alkutaipaleilta muistoksi.
Iloa päiväänne.

Lue lisää

Suomella on karmea valtionvelka, ollaan jo joutumassa EU:n tarkkailuun. Juuri on paljastettu miten Marinin hallitus lusäsi pysyvästi menoja miljardittain enemmän kuin korona vaati.
Leikattuja tukia ei siirretä muuhun, vaan ei oteta ihan niin paljon uutta velkaa tukiin ja putäähän velkojen kasvaneita korkojakin maksaa. Ei ne tuet ole kenenkään itse työllään anssitsemia , vasn työssä käyvien veroistaan maksamia rahoja.

Hil-la kirjoitti:

Tänä aamuna päivä valkenee ja lupaa auringon esiin tuloa, elämä siltä osin hymyilee;)
Radiosta kuultua taas, Henna Virkkunen kertoili EU toimintaa ja niistä selviämisistä.
Työntekemistä silläkin alueella saada yhtenevät päätökset aikaan ja kaikille eurojen jaon tasapuolisuuden toteutumista.
Ongelmia tuntuu olevan, mutta tahtoa myös selvittää lukuisat asiat, mitkä mitäkin maata koettelee.
Tämän päivän haaste on turvautuminen mahdollisten hyökkäysten torjuminen ja siitä monenlaisia rahan käytön tarpeita ilmenee, meilläkin ainakin yksi on rautateiden raideleveys , meiltäkin ainakin Ruotsiin menevä olisi saatava rata
yhteyksien vuoksi.
Ennen kerrottiin maiden rakentaneet tieten tahtoen rautatiensä erilaisiksi, näin vaara ainakaan niitä pitkin ei maahan pääsisi.
Paljon ponnistellaan turvallisuuden etukäteisvarustelusta, jospa löytyisi viisautta keskittää voimat sovun ja luottamuksen aikaan saamiseen.
Ymmärrys ei riitä tähänkään asiaan muuta sanomaan.

Toinenkin asia kysymyksiä herättää, leikataan joka paikasta ja koskaan ei mitään saavuteta, mihin ne leikkauksilla aikaan saadut menee, kaikkiko turvallisuuden rakentamiseen?

Noihin demeterrin ja Paloman kysymyksiin /vastauksiinkin on helppo yhtyä, missä meni vikaan.
Maatalous vielä !900 lopulla kannatti, sitten tuli säädökset joilla kaikki romutettiin, mikään ei kannattanut, suuritilallisia syntyi ja pienet perhekohtaiset loppui.
Koneet tarvittiin ja niihin ei varat kaikilla riittäneet, karja lihoiksi ja ihmiset etsimään töitä kaupunkiin, juurensa oli pakko unohtaa.
Pellot pakettiin ja metsät myyntiin, helpotusta vähäksi aikaa, mutta luu jää jakajan käteen näin toimien.
Ei haravan varteen kukaan tarttunut, kun toivo oli viety.

Olen tuon kaiken nähnyt ja osin kokenutkin, mutta myös yrittämistä ja sitkeyttä olen saanut huomata, pienikin maasta ponnistaa ja toimeentulo on jotenkin onnistuttu säilyttämään, sille nostan peukkua.
Hyvin läheltä olen saanut nähdä pienestä aloittaen onnistuneen lopputuloksen, työllä ja sitkeydellä läpi viety yritys.
Näitä sitkeitä yrittäjiä syrjäasutus kaipaa ja onnella ja kovalla työllä voidaan onnistua ja saada jatkuvampaa kehitystä aikaan.
Uskoa tulevaan ja pois alasajo mentaliteetti, joskus onnistaa, yrittämättä sitä ei voi tietää.

Eilen sain taas pelitapahtumasta ilopillerin mukaani, kun jokainen tapahtumia ja hauskoja juttuja esiin toi.
Pullatkin maistuivat, kehuja sain ja sehän mieltä vaan lisää nosti.
Näinkin pieni tapahtuma saa tuntemaan, että on ihan kelpo ihminen ja seurassa viihtyväkin, vaikka valintoja olenkin tehnyt.
Kokoontumispaikkamme oli laitettu jouluaiheiseksi, sekin mielen nosti, lauantaina on joulukadun avajaiset ja tässäkin tilassa glögiä tarjoillaan.

Nyt jatkan valokuvien parissa, koetan lapsenlapsille jokaiselle oman albumin laittaa, heidän elämänsä alkutaipaleilta muistoksi.
Iloa päiväänne.

Lue lisää

"Noihin demeterrin ja Paloman kysymyksiin /vastauksiinkin on helppo yhtyä, missä meni vikaan."

Miksi Paloma ja demeter jättivät lapsuuden maiisemansa?

Anonyymi kirjoitti:

"Noihin demeterrin ja Paloman kysymyksiin /vastauksiinkin on helppo yhtyä, missä meni vikaan."

Miksi Paloma ja demeter jättivät lapsuuden maiisemansa?

Olivat varmaan ainoita Suomessa jotka lähtivät muualle opiskelemaan ja töihin, Varmaan jonnekkin ruuhkaan ja hälinään ja ihmistungokseen lähtivät , Hyi!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Olivat varmaan ainoita Suomessa jotka lähtivät muualle opiskelemaan ja töihin, Varmaan jonnekkin ruuhkaan ja hälinään ja ihmistungokseen lähtivät , Hyi!!!!

En usko, että olivat ainoita, mutta he tässä ketjussa pohtivat maaseudun autioitumista.

Se. jauhelihan laittaminen hernesoppaan on vanfa juttu, ei hillan keksintö. Joku vaan nuolee hillaa joka sanomisesta.

60-luvun alkupuolella koulussa hernekeitto oli tehty jauhelihasta.

Anonyymi kirjoitti:

60-luvun alkupuolella koulussa hernekeitto oli tehty jauhelihasta.

Missä oli, missä ei?
Yleensä hernekeitto keitetään savupotkasta.
Paljosta luopuu , jos käyttää jauhelihaa,
En edes lihakeittoa keitä jauhelihasta, jossa on kaikki leikkuu jätteet, kalvot ja jänteet, eikä luuttomasta sopasta saa koskaan hyvää, ellei käytä ,isä aineilla kyllästettyjä leimikuutioita.

En ollut koskaan kuulutkaan jauhelihasta hernekeitossa kunnes yksiin talkoisiin 2016 vuonna, eräsmukakeittäjä sellaista keitti, hävetti kauhoa sitä talkooporukan kuppeihin.
En syänyt mokomaa sahanpurusoppaa!

Sen keitän palvikinkusta tai -potkasta, ja aina olen savupotkaa kaupoista löytänyt.

Anonyymi kirjoitti:

Se. jauhelihan laittaminen hernesoppaan on vanfa juttu, ei hillan keksintö. Joku vaan nuolee hillaa joka sanomisesta.

"Joku vaan nuolee hillaa joka"

No, jopas jotain keksitkin kirjoitukseeni?

En "nuoleskele" Hillaa, vaan itseäni moitin, kun olen niin omiin makuihini mieltynyt, että palvi potka tai palvikylki sopii vain soppaan ja sopivasti Hilla mainitsi tuon jauhelihan jota minullakin sattui olemaan silloin.

Muistan kun isäni lisäsi riisipuuroa karjalanpaistin kanssa joskus 70 luvulla ja me katselimme, että mitä "serpaa" siitä tulee?

Nykyään riisi sopii melkein kaikkeen, kuten suolakurkut joulutorttuun.

Sodan sattuessa arvelen, että jos haluaa henkensä säilyttää, niin
on varminta asua haja-asutusalueella eikä kaupungissa. Onhan
tuo Ukrainan tilanne näyttänyt, minkälaista tuhoa tiheään asu-
tussa kaupungissa saadaan aikaan siviilejä kohtaan, jos tuhoaja
on Venäjä, joka ei kunnioita ovatko kohteet siviilejä vai sotilaita,

Voihan sitä ruveta pikkuhiljaa varastoimaan kuivamuonaa,
näkkäriä, pussikeittoja, säilykkeitä, maitopulveria jne.

Anonyymi kirjoitti:

Sodan sattuessa arvelen, että jos haluaa henkensä säilyttää, niin
on varminta asua haja-asutusalueella eikä kaupungissa. Onhan
tuo Ukrainan tilanne näyttänyt, minkälaista tuhoa tiheään asu-
tussa kaupungissa saadaan aikaan siviilejä kohtaan, jos tuhoaja
on Venäjä, joka ei kunnioita ovatko kohteet siviilejä vai sotilaita,

Voihan sitä ruveta pikkuhiljaa varastoimaan kuivamuonaa,
näkkäriä, pussikeittoja, säilykkeitä, maitopulveria jne.

Lue lisää

Nyt vain mummot ja vaarit sinne haja-asitusalueille asumaan sotaa pakoon. Eiköhän sieltä löydy joku korsu tai autiotalo niille onnettomille, jotka kaupungeissa nyt ovat joutuneet asumaan. Maakellariin säilykkeitä keräämään. Eiköhän joku lähikauppias haista bisneksen ja laita kauppa-auton kiertämään. Ikkunat vain peittoon ja foliohatut päähän.
Suomessa on yli 1 660 000 eläkeläistä, kyllä haja-asutusalueet virkistyvät.

Vaan miten käy työikäisten ja perheiden? Muuttavatko hekin turvaan haja-asutusalueille?
Jo vain tulee haja-asutusalueista elämää sykkiviä yhteisöjä. Sieltä on hyvä puolustaa Suomea.
Kaupungit autioituvat, sinne jää metrot ja ratikat, kaikki. Mitä välii, haja-asutusalueilla potunapellot kukkii, räsymattoja paukutetaan kangasspuissa, savu nousee korsujen piipuista, pannukahvia keitetään, naapuri näyttää haistaneen ja köpöttää reinotossuissaan kahville.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt vain mummot ja vaarit sinne haja-asitusalueille asumaan sotaa pakoon. Eiköhän sieltä löydy joku korsu tai autiotalo niille onnettomille, jotka kaupungeissa nyt ovat joutuneet asumaan. Maakellariin säilykkeitä keräämään. Eiköhän joku lähikauppias haista bisneksen ja laita kauppa-auton kiertämään. Ikkunat vain peittoon ja foliohatut päähän.
Suomessa on yli 1 660 000 eläkeläistä, kyllä haja-asutusalueet virkistyvät.

Vaan miten käy työikäisten ja perheiden? Muuttavatko hekin turvaan haja-asutusalueille?
Jo vain tulee haja-asutusalueista elämää sykkiviä yhteisöjä. Sieltä on hyvä puolustaa Suomea.
Kaupungit autioituvat, sinne jää metrot ja ratikat, kaikki. Mitä välii, haja-asutusalueilla potunapellot kukkii, räsymattoja paukutetaan kangasspuissa, savu nousee korsujen piipuista, pannukahvia keitetään, naapuri näyttää haistaneen ja köpöttää reinotossuissaan kahville.

Lue lisää

Kovin outo käsitys sinulla on haja-asutusalueista.

Eilen valittiin Suomen kaunein koti, 220-vuotta vanha kaunis hirsitalo Pudasjärven Rytingistä. Ei juoksevaa vettä.

Maaseudulla on toki asumiskelpoisia kauniita taloja, ei tarvitse maakuoppiin paeta.

Tuohon viimeiseen kappaleeseen olet kiteyttänyt minunkin ajatukseni yhteisen kakun jakamisesta, hyvinvointivaltiosta, elinkeinoelämän rakenteen muutoksesta.
Varmasti nuorempia ärsyttää, kun me aina välillä kehaistaan että sinuan iässäsi olin jo........sitten luetellaan maat ja maanosat, koulut ja työpaikat, kumppanit ja aikaansaavutukset, mutta kunmeillä ei ollut vaihtoehtoa, opiskelijanhuoneesta oli muutettava, tietokonepelejä ei ollut. world wide webbiä ei vielä oltu keksitty. tietokonepelitkin olivat vasta kapaloissaan ja meiltä odotettiin että aikuistuisimme., muuttaisimme omaan huusholliin, hankkisimme oman kodin , ammatin, toimeentulon ja kaikki ne sassiin.

Paloma.se01 kirjoitti:

Tuohon viimeiseen kappaleeseen olet kiteyttänyt minunkin ajatukseni yhteisen kakun jakamisesta, hyvinvointivaltiosta, elinkeinoelämän rakenteen muutoksesta.
Varmasti nuorempia ärsyttää, kun me aina välillä kehaistaan että sinuan iässäsi olin jo........sitten luetellaan maat ja maanosat, koulut ja työpaikat, kumppanit ja aikaansaavutukset, mutta kunmeillä ei ollut vaihtoehtoa, opiskelijanhuoneesta oli muutettava, tietokonepelejä ei ollut. world wide webbiä ei vielä oltu keksitty. tietokonepelitkin olivat vasta kapaloissaan ja meiltä odotettiin että aikuistuisimme., muuttaisimme omaan huusholliin, hankkisimme oman kodin , ammatin, toimeentulon ja kaikki ne sassiin.

Lue lisää

Suurin osa suomalaisista nuorista, jotka opiskelevat korkeakouluissa tai yliopistoissa, joutuvat muuttamaan omilleen viimeistään 18-vuotiaina.

Suomen hallitus vaatii nuoria suorittamaan opintonsa nopeammin ja nopeammin.
Samalla hallitus leikkasi huomattavasti opiskelijoiden asumistukea, mikä tarkoittaa usein sitä, että opiskelijan, jonka vanhemmilla ei ole varaa rahoittaa lapsensa opintoja, on otetta opintolainaa tai käytävä töissä.

Lukuvuonna 2024-2025 keskimääräinen opintolainan määrä/opiskelija oli 12 700€, kun se oli v.2010-2011 n.5000€.
On se melkoinen riski rahoittaa vuosia kestävä opiskelu lainalla, kun ei ole varmuutta siitä, että saa työpaikan valmistuttuaan, mutta suuri opintolaina on joka tapauksessa maksettava.

En ihmettele yhtään, että nuorten mielenterveys järkkyy.

Mitäpä sitä muista välittääkään, oma napa on maailman napa. Onhan se järkyttävää kun toisten hädän huomaaminen pahoittaisi mielen, parempi kun ei ole tietävinäänkään siitä. Voihan se tilanne vanhoilla ihmisillä muuttua nopeasti niin, että itse joutuu hädänalaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mitäpä sitä muista välittääkään, oma napa on maailman napa. Onhan se järkyttävää kun toisten hädän huomaaminen pahoittaisi mielen, parempi kun ei ole tietävinäänkään siitä. Voihan se tilanne vanhoilla ihmisillä muuttua nopeasti niin, että itse joutuu hädänalaiseksi.

Lue lisää

Millä tavoin sinä osallistut hädänalaisten ihmisten auttamiseen?

Minun ja lähes jokaisen ikätoverini, varsinkin tyttöjen, oli lähdettävä työn perässä pois kotiseudultamme.
Lukion jälkeiset opinnot pystyin kuitenkin suorittamaan lähikaupungissa kotoani käsin.

Asuimme Vantaalla 25vuotta ja sitten saimme työpaikat kotikaupungistani ja muutimme tänne.
Olen erittäin tyytyvinen muuttoomme.
Palvelut rullaavat täällä suhteellisen hyvin.

Oma taloudellinen tilanne ja siitä huolehtiminen on tärkeää, mutta tärkeää on myös auttaa kykyjemme mukaan niitä, jotka apua tarvitsevat.
Olen muutaman avustusjärjestön kuukausilahjoittaja. Lahjoittamani summat eivät ole suuria, mutta rikkana rokassa kuitenkin. Vapaehtoistyötä, jonka tuotto meni kaupunkimme vähävaraisille perheille, tein vuosia ja tekisin vieläkin, jos kykenisin.

Minulle oli itsestäänselvyys, että huolehtisin aikuisena omista vanhemmistani. Olen saanut huomata, että poikani ajatukset ovat kulkevat samaa rataa. Hän on tullut avukseni kutsumatta, kun olen apua kipeästi tarvinnut.

Nuorten tulevaisuudesta olen todella huolissani. Heidän elämänsä on epävarmuutta täynnä.
Meidän lapsiamme ei voida enää katsoa "nuoriin" kuuluviksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mitäpä sitä muista välittääkään, oma napa on maailman napa. Onhan se järkyttävää kun toisten hädän huomaaminen pahoittaisi mielen, parempi kun ei ole tietävinäänkään siitä. Voihan se tilanne vanhoilla ihmisillä muuttua nopeasti niin, että itse joutuu hädänalaiseksi.

Lue lisää

Myöhäisiltaa Korvesta@


Olen 78-vuotias. Olen tehnyt elämäni aikana oman osani hädänalaisten auttajana sekä ammattiyhdistystoimijana edistänyt tasavertaisuutta naisten työelämässä.

Aikuisena kahden koulupojan äitinä toimin koulun vanhempainneuvostossa. Puutuimme mm. koulukiusaamisiin, järjestimme teemajuhlia jne.

Yrittäjänä olin mukana yrittäjänaisten toiminnassa.

Olen ollut mielenterveyshankkeissa mm. rikosuhripäivystäjänä.

Olen auttanut velkakierteessä olevia vapaaehtoisena velkaneuvojana.

Sain kaikkiin vapaaehtoistöihin koulutuksen, tein työtä oman työni ohella.

Osallistuin avioliitosta eronneitten tukiryhmään.

Hoidin x-mieheni äidin arkkuun pukeutumisessa ja avustin hautajaisten järjestelyissä.

Mielestäsi olen itsekäs, en ole aina ollut, nyt voin jo hyvällä omatunnolla ollakin.

korppis kirjoitti:

Myöhäisiltaa Korvesta@


Olen 78-vuotias. Olen tehnyt elämäni aikana oman osani hädänalaisten auttajana sekä ammattiyhdistystoimijana edistänyt tasavertaisuutta naisten työelämässä.

Aikuisena kahden koulupojan äitinä toimin koulun vanhempainneuvostossa. Puutuimme mm. koulukiusaamisiin, järjestimme teemajuhlia jne.

Yrittäjänä olin mukana yrittäjänaisten toiminnassa.

Olen ollut mielenterveyshankkeissa mm. rikosuhripäivystäjänä.

Olen auttanut velkakierteessä olevia vapaaehtoisena velkaneuvojana.

Sain kaikkiin vapaaehtoistöihin koulutuksen, tein työtä oman työni ohella.

Osallistuin avioliitosta eronneitten tukiryhmään.

Hoidin x-mieheni äidin arkkuun pukeutumisessa ja avustin hautajaisten järjestelyissä.

Mielestäsi olen itsekäs, en ole aina ollut, nyt voin jo hyvällä omatunnolla ollakin.

Lue lisää

Unohdit monen vuosikymmenen vuoden urasi suomi 24 päivystäjänä ja kirjanpitäjänä, ihan vaan pyyteettömästi neuvojana ja hyvänä esimerkkinä.

korppis kirjoitti:

Myöhäisiltaa Korvesta@


Olen 78-vuotias. Olen tehnyt elämäni aikana oman osani hädänalaisten auttajana sekä ammattiyhdistystoimijana edistänyt tasavertaisuutta naisten työelämässä.

Aikuisena kahden koulupojan äitinä toimin koulun vanhempainneuvostossa. Puutuimme mm. koulukiusaamisiin, järjestimme teemajuhlia jne.

Yrittäjänä olin mukana yrittäjänaisten toiminnassa.

Olen ollut mielenterveyshankkeissa mm. rikosuhripäivystäjänä.

Olen auttanut velkakierteessä olevia vapaaehtoisena velkaneuvojana.

Sain kaikkiin vapaaehtoistöihin koulutuksen, tein työtä oman työni ohella.

Osallistuin avioliitosta eronneitten tukiryhmään.

Hoidin x-mieheni äidin arkkuun pukeutumisessa ja avustin hautajaisten järjestelyissä.

Mielestäsi olen itsekäs, en ole aina ollut, nyt voin jo hyvällä omatunnolla ollakin.

Lue lisää

Eikös tuo ex anoppi hoitanut paljon lapsiasi, kunniamerkkiäkö odotat tuosta arkkuun pukemisesta?
Kouluneuvostoonko pääsit kun olit niin ” aikuinen” , siis mummoikäinen äiti?
Ja että vielä velkaneuvojakin ! Eikös ne velat sovita pankin kanssa?

Aamupäivää ! Mukavaa keskustelua on taas käyty. Minun täytyy oikaista erästä viestiäni kun kerroin pikkumiehen koulussa tapahtuneesta välikohtauksesta. Ei pitäisi kierrättää kuulemaansa, aina on vaarana että lisää siihen omaa tunnelataustaan tai olettamuksiaan.

Tapaus jossa koululle jouduttiin kutsumaan poliisi ja ambulanssi sattui ns Nepsy (=neuropsykiatrinen häiriö)- luokituksen saaneen oppilaan kohdalla, eikä kyseessä ollut luokkahuone vaan koulun iltapäiväkerho, jonne myös erityslapset voivat mennä.

Kun kerroin tapauksesta nuoremmalle pojalle hän oivalsi heti millaisesta lapsesta oli kyse.
Heille lienee ominaista tunteiden hallinnan vaikeus eikä ole tavatonta, että välillä sattuu näitä raivokohtauksia heidän kohdallaan. Poikani kertoi, että hänen työpaikallaan, "asiakkailla" on usein kypärä päässä heidän oman turvallisuutensa takaamiseksi. Eli heitä yritetään hoitaa, ottaa heidän erityislaatunsa huomioon. Heitä ei luultavasti edes kannata mitata meidän mittareillamme, heidän oma sisäinen maailmansa ei välttämättä avaudu meille.

Oma mieleni ainakin tyyntyi kun kuulin tästä. Jospa maailma ei sittenkään ole niin paha eikä kenenkään tilanne ole toivoton kuin äkkiseltään ajattelisi ? Ja aina on toivoa jos/kun riittää niitä ihmisiä jotka rinnalla tahtovat kulkea, omastaan antaa.

Siitäpä onkin hyvä siirtyä "hyvän tekemiseen", mistä olikin puhetta. Tuli minullekin kiusaus listata sosiaalisen aktiivisuuteni sisältöjä, kun aina jään alakynteen kun puhutaan osaamisesta, pätevyydestä ja suorituksista..))

Monessa olen ollut mukana kuten varmasti jokainen meistä - eiköhän meillä sodan aikana ja heti sodan jälkeen syntyneillä ole kokemusta jaetusta niukkuudesta ja siitä luonnollisesta yhteisöllisyydestä mistä ei silloin numeroa tehty. Kaveria ei jätetty.

Tänä päivänä kun omat osallistumisen reunaehdot ovat kaventuneet jää vaihtoehdoksi usein vain se "lesken ropo", mikä ei juuri ainakaan minun mieltäni ylennä. Ikävää on tietysti myös lukea niistä väärinkäytöksistä, joita tuntuu löytyvän tunnettujenkin toimijoiden keskuudesta.

Perinteisesti olen joulun aikaan tehnyt pieniä lahjoituksia eri tahoille, vain Itämeri saa minulta kuukausilahjoituksen.

Olen myös ajatellut, että ehkä tulisi ruveta arvostamaan myös sitä "näkymätöntä työtä" mitä me ikäihmiset vielä luonnostaan teemme yhteisen hyvän eteen. Eliaana niitä jossakin ketjussa ansiokkaasti listasikin. Me annamme aikaamme, me kulutamme , työllistämme ja ehkä myös välitämme tiettyä vakautta hektisen ajan keskelle.
Ennen meidän tehtäväksi luettiin myös perinteen siirtäminen jälkipolville, sitä me kaikki pystymme tekemään - ei lannistuta siinä, vaikka vastaanotto ei välttämättä olisi sitä mitä sopisi odottaa...)) Ellei nyt niin joskus myöhemmin ?

Hiljalleen satelee räntää täällä. Onneksi sain eilen tehtyä metsälenkkini ja aamulla jumpattua Sofian kanssa..)) Taisi olla Eliaana joka ynnäsi myös sen säästön minkä yhteiskunta saa jos/kun huolehdimme itsestämme ja selviämme ilman apuja. Ainahan niin ei ole, mutta kai avunkin ottaa levollisemmin vastaan kun on itse tehnyt osansa ?

Hyvää perjantaipäivää kaikille,
demeter1

demeter1 kirjoitti:

Aamupäivää ! Mukavaa keskustelua on taas käyty. Minun täytyy oikaista erästä viestiäni kun kerroin pikkumiehen koulussa tapahtuneesta välikohtauksesta. Ei pitäisi kierrättää kuulemaansa, aina on vaarana että lisää siihen omaa tunnelataustaan tai olettamuksiaan.

Tapaus jossa koululle jouduttiin kutsumaan poliisi ja ambulanssi sattui ns Nepsy (=neuropsykiatrinen häiriö)- luokituksen saaneen oppilaan kohdalla, eikä kyseessä ollut luokkahuone vaan koulun iltapäiväkerho, jonne myös erityslapset voivat mennä.

Kun kerroin tapauksesta nuoremmalle pojalle hän oivalsi heti millaisesta lapsesta oli kyse.
Heille lienee ominaista tunteiden hallinnan vaikeus eikä ole tavatonta, että välillä sattuu näitä raivokohtauksia heidän kohdallaan. Poikani kertoi, että hänen työpaikallaan, "asiakkailla" on usein kypärä päässä heidän oman turvallisuutensa takaamiseksi. Eli heitä yritetään hoitaa, ottaa heidän erityislaatunsa huomioon. Heitä ei luultavasti edes kannata mitata meidän mittareillamme, heidän oma sisäinen maailmansa ei välttämättä avaudu meille.

Oma mieleni ainakin tyyntyi kun kuulin tästä. Jospa maailma ei sittenkään ole niin paha eikä kenenkään tilanne ole toivoton kuin äkkiseltään ajattelisi ? Ja aina on toivoa jos/kun riittää niitä ihmisiä jotka rinnalla tahtovat kulkea, omastaan antaa.

Siitäpä onkin hyvä siirtyä "hyvän tekemiseen", mistä olikin puhetta. Tuli minullekin kiusaus listata sosiaalisen aktiivisuuteni sisältöjä, kun aina jään alakynteen kun puhutaan osaamisesta, pätevyydestä ja suorituksista..))

Monessa olen ollut mukana kuten varmasti jokainen meistä - eiköhän meillä sodan aikana ja heti sodan jälkeen syntyneillä ole kokemusta jaetusta niukkuudesta ja siitä luonnollisesta yhteisöllisyydestä mistä ei silloin numeroa tehty. Kaveria ei jätetty.

Tänä päivänä kun omat osallistumisen reunaehdot ovat kaventuneet jää vaihtoehdoksi usein vain se "lesken ropo", mikä ei juuri ainakaan minun mieltäni ylennä. Ikävää on tietysti myös lukea niistä väärinkäytöksistä, joita tuntuu löytyvän tunnettujenkin toimijoiden keskuudesta.

Perinteisesti olen joulun aikaan tehnyt pieniä lahjoituksia eri tahoille, vain Itämeri saa minulta kuukausilahjoituksen.

Olen myös ajatellut, että ehkä tulisi ruveta arvostamaan myös sitä "näkymätöntä työtä" mitä me ikäihmiset vielä luonnostaan teemme yhteisen hyvän eteen. Eliaana niitä jossakin ketjussa ansiokkaasti listasikin. Me annamme aikaamme, me kulutamme , työllistämme ja ehkä myös välitämme tiettyä vakautta hektisen ajan keskelle.
Ennen meidän tehtäväksi luettiin myös perinteen siirtäminen jälkipolville, sitä me kaikki pystymme tekemään - ei lannistuta siinä, vaikka vastaanotto ei välttämättä olisi sitä mitä sopisi odottaa...)) Ellei nyt niin joskus myöhemmin ?

Hiljalleen satelee räntää täällä. Onneksi sain eilen tehtyä metsälenkkini ja aamulla jumpattua Sofian kanssa..)) Taisi olla Eliaana joka ynnäsi myös sen säästön minkä yhteiskunta saa jos/kun huolehdimme itsestämme ja selviämme ilman apuja. Ainahan niin ei ole, mutta kai avunkin ottaa levollisemmin vastaan kun on itse tehnyt osansa ?

Hyvää perjantaipäivää kaikille,
demeter1

Lue lisää

Korvesta

Kerroit, että nepsyt osallistuvat iltapäiväkerho toimintaan.

Tein pioneerityötä iltapäiväkerhojen toiminnan eteen yhdeksänkytluvulla. Meille tuli heti alkuvaiheessa ongelma Nepsy- lapsen kanssa.

Kerhon vetäjät tuolloin olivat työllistämistuilla palkattuja, eikä heillä ollut tarvittavaa koulutusta saati taitoja erikoislasten käsittelyyn.

Onko tilanne nykyisin sama, vai vaaditaanko iltapäiväkerhon vetäjiltä kasvatusalan koulutusta tai kokemusta?