Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

27

Kommenttia

350

  1. Huomenta viikonalkuun, pilvipoutaa, lunta jo kaipaillaan hiihtokisojen toimivuuden avuksi, peruttuja kisoja jo monta ja jonossa lisää.
    Luonto elää omaa elämäänsä, ei kyseli miten pitäisi, ihmisen vaan tyydyttävä.
    Ihmiskohtaloissa sama juttu, tyydyttävä on kaikkeen mahdolliseen harmiin, mitä eteen tulee.
    Ihmiskohtaloita riittää ja vanheneminen niitä useinkin vaikeuttaa, jos elämä on köyhää koko iän ja sitten sairastuu, kyllä se vaikeuksia aiheuttaa.
    Minun kokemuksien ja tietojen puutteessa en uskalla mitään kantaa ottaa noinkin vaikeaan asiaan, kuin kodista luopumiseen.

    Yksi ikävän tuntuinen asia on jäänyt mieleen, kun nuori nainen meni rakastuneena naimisiin ja kirjoitti nimensä ilmeisesti johonkin avioehto paperiin ja miehen kuoltua jäi ilman mitään, vaikka koko avioliiton ajan oli tienestinsä yhteiseen kotiin tuonut.
    Rakkauskaan ei aina tunne yhteisten varojen olevan yhteisiä, ymmärtämättömyys ja usko siihen, että kaikki on yhteistä olikin tuomio.
    Lapset peri kaiken, en tiedä miten äitiään sitten kohtelivat.
    Nuo perimis ja omistus suhteetkin pitäisi selväksi ottaa, mutta kuka sitä rakastuneena niitä muistaisi.

    Hyvä että asioista kokeneet kertoilevat, sillä paljon on nykyisinkin asioita joiden kuvitellaan olevan selkeitä ja selviä, mutta luulo ei ole tiedon väärti.
    Nykyisen elämän muodot ovat aivan toista mitä ennen oli ja tunne siitäkin, ettei sosiaalipuolikaan kaikkeen ymmärrystä tunne ja varsinkin vanhojen olot ja elämä huolettaa.
    Miten selviää omaisten ja ymmärryksen puuttumisesta vanha yksinäinen ihminen, unohtuuko johonkin koloonsa.?

    Brinkkala saat synninpäästön tuosta pyykin pyhänä pesemisestä, niin teen usein minäkin, saunan jäljiltä saan kaiken päältänikin koneeseen, siksi usein pyykkipäivä on sunnuntai.
    Parvekkeella kuivatan talvet, kesät kuivaustelineellä, nyt jo ihan kuiviksi viikossa tulivat.

    Demeter, asiaa puhut kuin minun suulla ja kyllä on hyvin terveellistä muistuttaa, ettei "tylsää" koskaan ollut.
    Ihmisluonto on vaativammaksi tullut, ehkä paremman elämän myötä ja tyytyminen olevaan ei ole muotia.
    Silti toivon ettei se "entinen" elämä sodan voimalla tule enää oppiaineeksi elämän kestämisessä.
    Rikkaita muistoja kaikesta huolimatta, elämä oli niin todellista, kaikki oli luottamuksen ja toisen kunnioittamisen täyttämää, rehellistä, vaatimatonta elämää puutteen keskellä.

    Olen vähän kateellinen kissa ystävästä Eliaan, olet Väinölle varmaan todella rakas ja sen osoittaminen on juuri tuota viiden varpaan hierontaa sinulle antaa.
    Kissakin osaa näyttää kiintymyksensä.

    On mukava huomata monen kirjoitusten hyvää elämää kuvaavaan ja se että jaksaa tyytyväisenä asiansa itse hoitaa.
    Minunkin kaupassa käynti on useinkin sitä, että käteen jo vaatteen otan ja laitan takaisin, kun ajatus siitä muistuu, että en todella tätä tarvitse.

    Jaksamista kaikille elämän sykkeessä mitä kullakin on ja hyvää mieltä kaikesta hyvästä mitä on elämäänsä saanut.
    Toipumista ja iloa sitä tarvitseville,.
  2. Huomenta viikonalkuun, pilvipoutaa, lunta jo kaipaillaan hiihtokisojen toimivuuden avuksi, peruttuja kisoja jo monta ja jonossa lisää.
    Luonto elää omaa elämäänsä, ei kyseli miten pitäisi, ihmisen vaan tyydyttävä.
    Ihmiskohtaloissa sama juttu, tyydyttävä on kaikkeen mahdolliseen harmiin, mitä eteen tulee.
    Ihmiskohtaloita riittää ja vanheneminen niitä useinkin vaikeuttaa, jos elämä on köyhää koko iän ja sitten sairastuu, kyllä se vaikeuksia aiheuttaa.
    Minun kokemuksien ja tietojen puutteessa en uskalla mitään kantaa ottaa noinkin vaikeaan asiaan, kuin kodista luopumiseen.

    Yksi ikävän tuntuinen asia on jäänyt mieleen, kun nuori nainen meni rakastuneena naimisiin ja kirjoitti nimensä ilmeisesti johonkin avioehto paperiin ja miehen kuoltua jäi ilman mitään, vaikka koko avioliiton ajan oli tienestinsä yhteiseen kotiin tuonut.
    Rakkauskaan ei aina tunne yhteisten varojen olevan yhteisiä, ymmärtämättömyys ja usko siihen, että kaikki on yhteistä olikin tuomio.
    Lapset peri kaiken, en tiedä miten äitiään sitten kohtelivat.
    Nuo perimis ja omistus suhteetkin pitäisi selväksi ottaa, mutta kuka sitä rakastuneena niitä muistaisi.

    Hyvä että asioista kokeneet kertoilevat, sillä paljon on nykyisinkin asioita joiden kuvitellaan olevan selkeitä ja selviä, mutta luulo ei ole tiedon väärti.
    Nykyisen elämän muodot ovat aivan toista mitä ennen oli ja tunne siitäkin, ettei sosiaalipuolikaan kaikkeen ymmärrystä tunne ja varsinkin vanhojen olot ja elämä huolettaa.
    Miten selviää omaisten ja ymmärryksen puuttumisesta vanha yksinäinen ihminen, unohtuuko johonkin koloonsa.?

    Brinkkala saat synninpäästön tuosta pyykin pyhänä pesemisestä, niin teen usein minäkin, saunan jäljiltä saan kaiken päältänikin koneeseen, siksi usein pyykkipäivä on sunnuntai.
    Parvekkeella kuivatan talvet, kesät kuivaustelineellä, nyt jo ihan kuiviksi viikossa tulivat.

    Demeter, asiaa puhut kuin minun suulla ja kyllä on hyvin terveellistä muistuttaa, ettei "tylsää" koskaan ollut.
    Ihmisluonto on vaativammaksi tullut, ehkä paremman elämän myötä ja tyytyminen olevaan ei ole muotia.
    Silti toivon ettei se "entinen" elämä sodan voimalla tule enää oppiaineeksi elämän kestämisessä.
    Rikkaita muistoja kaikesta huolimatta, elämä oli niin todellista, kaikki oli luottamuksen ja toisen kunnioittamisen täyttämää, rehellistä, vaatimatonta elämää puutteen keskellä.

    Olen vähän kateellinen kissa ystävästä Eliaan, olet Väinölle varmaan todella rakas ja sen osoittaminen on juuri tuota viiden varpaan hierontaa sinulle antaa.
    Kissakin osaa näyttää kiintymyksensä.

    On mukava huomata monen kirjoitusten hyvää elämää kuvaavaan ja se että jaksaa tyytyväisenä asiansa itse hoitaa.
    Minunkin kaupassa käynti on useinkin sitä, että käteen jo vaatteen otan ja laitan takaisin, kun ajatus siitä muistuu, että en todella tätä tarvitse.

    Jaksamista kaikille elämän sykkeessä mitä kullakin on ja hyvää mieltä kaikesta hyvästä mitä on elämäänsä saanut.
    Toipumista ja iloa sitä tarvitseville,.
  3. Huomenta viikonloppuun, lauantaiaamuun, vielä pimeää, mutta kohta jo päivä valkenee.
    Koneeni hieman hidastelee ja kenkkuilee muutenkin, onko syynä nämä kaapeleitakin koskevia juttuja.
    Taas saimme tiedon, että kaapeli on vioittunut, ihmetellä pitää, että aikuisten tekemät kiusanteot vaan lisääntyy, nuoria moititaan, mutta oikeasti aikuiset viisaat päättäjät näihin osallistuvat, aikoihin on eletty.
    Sodan syttymisestä myös huhuillaan, onko jo ne kauheudet unohtuneet mitä edellinen sota sai aikaan, pitääkö vielä uutta povata, ihan päämiestemme voimalla.
    Muistelen kuulleeni, että näin puhuttiin toisen maailman sodan allakin, uhkia arvailtiin ja niitä haettiin, samako pitää toistua?
    Eikö maailma koskaan viisastu, tai lähinnä valtaa pitävät, onko mittely vallasta ja euroista ainoa tavoite maailmassa.
    Nyt olisi kysyttävä kuka olevat sodat lopettaa, ei kuka ne aloitti, rauhaa me kansalaisina haluamme, siitä on kalliit uhrit maksettu, pitääkö kaiken toistua?
    Ikävästi aamun aloitin, mutta mieltä kysymykset painaa ja pelotkin askarruttaa,.

    Yritin uutta ketjua aloittaa, mutta kone ei suostunut yhteistyöhön, joten pitkäksi venynyttä ketjua vaan jatkan.
    Hieman harmittaa, kun monta samalla nimettyä ketjua sivulla pyörii, saisivat jo painua unohduksiin.

    Ramoona selvensi minun viestiä taidokkaasti, samoilla linjoilla kuitenkin ollaan.
    Kyllä kirkolla on osuutta ihmisten auttamisessa, olen diakonissa työtä minäkin tukenut, se että en kirkkoa useinkaan tule tarvinneeksi ei tarkoita, että en uskoisi heidän tekojansa hyväksi.
    Luonto on minullekin se ohjaus mistä osaan nauttia, sen ihmeellisyyttä ihastella, siihen kaikkeen ei ihmisen taito riitä.
    Kirkko on myös kohde, mikä parhaiten kohdistaa rukouksen sinne mihin se on tarkoitettu, mutta kätensä voi ristiä myös kotona ja suuressa luonnon kirkossa.
    Kaikilla meillä on henkilökohtaiset mietteet tässäkin asiassa, ja hyvä niin.
    Kauneuden kaipuu ajaa meitä kaikkia suuntaan, mistä jotain itselleen löytää, ehkä rauhaa mielelleen.
    Kirkko on mielestäni paikka, josta kaikki rukoukset kohdistuvat tuskan ja hädän lopetukseen, sotien loppumisiin ja pysyvään rauhaan, näin olen ajatellut.

    Onnea Kristiina 23, nyt sitten opettelet niitä peilikuvia ja kotiudut oloosi, onko asuntosi isompi kuin edellinen.
    Minun muutto oli luku sinänsä, kun kaksi muuttoa oman mieleni mukaisesti tein, halusin jo toisen muuton pitkälti yksin tehdä, vähän nolona olin, kun toisia vaivasin oman tyhmyyteni tiimoilta, mutta nyt on hyvä.
    Eivät perilliseni mitään kielteistä mieltä näyttäneet, hyvin mukana olivat, mutta ehkä ajatuksensa olivat vähän ihmettelyn puolella, mummon temppuiluista.
    Nyt yritän selvitä omin avuin mahdollisimman kauan ja hyvin on tähän asti mennyt.
    Kyllä se koti vielä näilläkin kymmenillä ja ehkä juuri siksikin, että ikä on kertynyt, pitäisi se viihdyttävä ja mukava paikka olla, minulla se sitä on.

    Nyt on lakko loppunut ja kauppaan lähden katsomaan, onko ruokaa jäänyt minullekin, jotain tarvitsen täydennykseksi.
    Toivoisin lakosta jotain hyötyä olleen ja palkkaratkaisu saisi mukavan päätöksen.
    Hyvää viikonloppua.
  4. Huomenta viikonloppu edessä sää mukavan näköinen.
    Viikko enää helmikuuta jäljellä, miten nopsaan kuukaudetkin nykyisin vilahtaa.

    Uskonnoista olette kertoilleet, varmaan mielen kiintoisia havaintoja, nuo idän uskonon esitteet mitä sarjoissakin näkee, poikkeaa kovinkin näistä meidän uskonnoista.
    Palvovaa uskomista, kuvia kumarretaan ja apua uskotaan saatavan, no kai se usko senkin voi aikaan saada.
    Minun uskoni on ehkä lähempänä sitä lapsen uskoa, kuulun kirkkoon, en juurikaan useasti kirkossa käy, ei mitään syytä ole olla käymättä, mutta en tunne tarvitsevani uskoni vahvistamista
    Olen suorassa yhteydessä Jumalani kanssa, en kaipaa mitään instituutiota uskoani pönkittämään.
    Kunnioitan kaikkien arvoja ja kirkon toimintaa, silti en uskoni vahvistamista tarvitse etsiä.
    Uskonnoissakin paljon ristiriitoja ja kahlitsevia osasia, kuuntelin juuri radiosta, että ortodoksisen kirkon rukouksen tekemisestä Ukrainan sodan aiheesta, on osin kielletty, miksi?
    Johtavan tahon papeilta on tullut lausunto, että se on poliittinen kannanotto, onko, eikö sodan lopettaminen ole inhimillinen teko, eikö siitä voisi rukouksia tehdä.
    Osa papeista rukouksen suorittaa.
    No olen aiheesta vähän kuullut, voi olla, että ymmärsin väärin.
    Pitkälti ollen kuitenkin sitä mieltä, jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, en tuomari halua olla, en vajavaisine tietoineni siihen pystykään.
    Kai oikein on se, mitä uskoo ja mihinkä. turvaa, rukouksissa ei mitään pahaa, sen jokainen tekee oman mielipiteensä turvin.
    Pakana en kyllä myönnä olevani.

    Voi miten usein minäkin jonkun juuri ajatelleeni tai kuulleni asian unohdan, nimiä katoaa, olen sormi suussa automaatillakin seissut, olen tehnyt jonkunlaisen kaavion pankkitunnusten avuksi, jos sitten sekään mieleen tulee.
    Ei kuulemma huolta moisesta, mutta jos ei osaa kahvia keittää, on jo muistisairaus.
    Vaikea on ajatella kälyäni katsoessa, että hänen taitonsa unohtuu, kun elämänsä osannut kaikenlaista.
    Onko sekin vielä koettava, jos vuodet jatkuu. ikävää on jos itse kaiken huomaa, mutta ei silti pysty asiaa korjaamaan.
    Onneksi apua on saatavilla.

    Tyhmä kysymys Paloma, etkö näe Suomen televisiota, minun pitää tunnustaa, että en hallitse näitä eroavuuksia, kun täällä voimme eri kanavilta katsoa kaikenlaista, systeemeistä en mitään tiedä.
    Tuo äänikirjojen käyttöön otto on ollut harkinnassa, saamaton vaan olen ollut, kun noita ohjelmia on niin paljon katsottavissa.

    Korpikirjailija jaksamista ja toipumista toivottelen, jospa jo kotiin pian pääset ja tuttu ympäristö olemista parantaa.

    Vielä tämän päivän maltan kaupasta pois pysyä, huomenna lakko loppuu tältä erää.
    Mukavaa helmikuun keväältä tuoksuvaa päivää.
  5. Kauniina alkavaan torstaipäivään on herätty, kahvit nautittu ja radio on kertoillut maailman tapahtumista
    Oli niin kotoisen tuntuista, kun toimittaja sanoi murteella jonkun asian, ei korvassa yhtään pahalta tuntunut, joku kirjakielen intoilija aiheen saisi moittimiseen, en minä;)
    Murteet on ihana juttu ja useimmiten aika ymmärrettäviäkin.
    Tänään talomme vanhin asukas täyttää 90 ja lippu salkoon nousi., tästä tavasta on kai siirrytty pois, koska harvoin juhlivia lipun nostolla kunnioitetaan, sama tapa on myös kuoleman tapahtumasta, harvoin lippua puolisalkoon näkee nostettavan.
    Tavat muuttuvat, ei välttämättä paremmaksi.

    Ihmetyksen vallassa lueskelen noita sairastamisasioita ja niiden maksuista, puhumattakaan niistä tuskista mitä potilaat joutuvat kestämään.
    Miran kohdallakin on aika mittava tuo kokemasi sairastamiskierre, miten voikaan yhdelle ihmiselle kaikki vaivat kertyä?
    Itselläni ei ole kokemuksia sairaalassa olosta, ei siis maksuistakaan ja en ehkä ole kiinnostunut ottamaan selvääkään, kun ei omaa minua koske.
    Onneksi on tämä terveyskeskus toiminta olemassa, mitä jokainen vero euroillaan kustantaa, ei aivan kohtuuttomiin mene maksuasiat.
    Nyt Hyvinvointialueiden myötä voi muutoksiakin odottaa, sielläkin leikkurit töitä tekevät.
    Ainahan kolotuksia tunnen, mutta ei voi puhua samana päivänä Miran, liekkon ja korpikirjailijan vaivoista, jaksamista teille ja kaikille leikkausten ja kipujen kanssa taisteleville.

    Tuon kirjallisuus antaisi valtavan aarreaitan lukeakseni, mutta olen kertonut monta kertaa, että ei minulta onnistu, aiemmin luin paljon, mutta sitten tuli vaikeuksia, en pysty keskittymään.
    Olen kuitenkin kykenevä lukemaan koneen ja telkkarin viestejä ja radio lisää maailman tietoutta.
    Sarjoja katson paljon ja ammennan niin kulttuuri kuin arkisiakin anteja niiden välityksellä, äänikirjojakin kokeilin, mutta en päässyt niidenkään innostujaksi, pitäisi uusia kokeilu.
    On mukava lukea demeterin ja Paloman ja muidenkin kokemia hienoja asioita kirjojen välityksellä, kyllä kirjoista kertomiset meille arkeakin on, siksi niitä voi huoletta ketjuun esittää.
    Kirjoja lukien voi mainiosti sisäistää aiheita oman elämän vertailuun ja kertomalla niistä, saamme kaikki pläjäyksen ja suosituksen kirjojen maailmaan.

    En usko että kukaan vaihtaisi paikkoja sairaalassa olevien kesken, vaikka kuinka veroeuroja meneekään, kyllä terveenä ollessa kaiken hyvän saa, ajattelen ilolla, kun en sairaalaan ole joutunut vielä tähän asti, ei tiedä tulevasta, vaikka koko loppuelämä siellä kuluu.
    Kyllä maailman meno ei varmaan kiinnosta, kun vaivojen kanssa taistelee.

    Koskettava oli linkkiesitys, noin se varmaan on, kun usko on vahva.
    Toivon paranemista ja toivoa jokaiselle paremmasta.
  6. Taas uusi aamu mihin silmät aukenivat , kaunis päivä onkin tulossa jo aamusta aurinko taivaalla näkyy.
    Eilen oli todella helmikuun heilahtelu mielessä, kun lunta tuli melko sakeaan., puhdistui maisema kerralla, nyt sitten pienen pakkasen piristyksessä keskiviikko päivää vietetään.

    Tavanomainen päivä alkamassa,, kukkiani tarkastelen ja ilolla huomasin uuden kasvun pelakuussa alkaneen, nyt sitten lannoitus voi alkaa.
    Yhden pelargonian sain vihreänä pysymään talven yli, nyt siitä pari oksaa veteen laitoin, nekin juuria pukkaa, kaksi ruukkua kauniin vaaleanpunaista kukkaa on tiedossa.
    Tilasin puutarhalta (taas) taimet, jotka parvekekukiksi kasvatan, tulevat maaliskuun puolenkuun aikoihin.
    Pientä puuhaa on keksittävä ja mikäs sen mukavampaa hommaa onkaan, kuin näkymä uuden kasvun joutumisesta.

    Brinkkala mainitsit ettei mitään kerrottavaa, ainahan viestisi antoisia on ja mitä kummaa nyt voisikaan tavallisten pulliaisten elämässä olla, päivitellään viisaiden hulluja päätöksiä ja kerrotaan miten asiat pitäisi hoitaa.
    Siinä sitä kertomista riittääkin, melkein tavan arki unohtuu;)
    Minulla olisi niin kauniita kirjolapasten malleja, oikein sormet syyhyä päästä niitä tekemään, nyt aloitin eilen tossun teon, en tiedä minne menevät, aika näyttää.
    Iso-äidin neliöistä myös aion tossut tehdä, joskus niitä myyjäisissä kilpaa ostivat, on pieneen
    tilaan menevät, vaikka kyläreissulle mukaan ottaisi.

    Demeter elämän syviä aatoksia pohdit, olen samoilla linjoilla, kyllä pois nukkuneet mielessä kovinkin usein piipahtavat.
    Muistan aina jonkun sanomisen tai tapahtuman yhteydessä mieheni nokkelat ja aidot kommentit asioista.
    Hänellä oli kyky pukea sanoiksi hyvin osuvia asioita ja viisautta jota vielä vaan ihastelen.
    Hänen arvioitaan olen niin monen monta kertaa totuudeksi huomannut, ehkä nämä ihastelut myöhässä tulevat, mutta kaikki on koettava, ennen kuin ymmärtää asioiden oikean laidan.
    Jälkikasvu saa useinkin isän/ukin sanontoja kuulla, kun tilaisuus ja aiheet kohtaa.
    Tyttärelläni on hätä, että kaikenko menemisen meinaat jättää, luonteeni tuntien kai pelkää, että äkäiseksi erakoksi taivun, mutta omatahtoinen olen, viihdyn nykyisessä minässä.
    Siksi kai tämä kirjoittelu osan elämästäni täyttää ja lukeminen avartaa ulkopuolella elävien elämistä.
    Kiitos vaan ylistämisestä, ilman teitä kirjoittaja ystäviä ei nojatuoliakaan olisi, sanotaan, että hyvä me.

    Eliaana on onnellinen Väinönsä kanssa, uskon sen helpolla, sen verran olen kokenut minäkin noiden eläinystävien seurasta.
    Melkein kateellinen olen naapuritalon rohkeasta rouvasta, joka rollaattorin kanssa pientä koiraansa ulkoiluttaa, hänellä lenkki pakolliseksi tulee koiran ulkoilutuksen vuoksi.
    Minä en koiraa, en liioin kissaa uskalla ottaa, miten niiden kävisikään, jos elämäni loppuisi ja loppuuhan se jostakin aikaa.

    Niskojasi valitat Eliaana, no sama vaiva, olen nuo virutukset liittänyt aamujumppaani ja ehkä koen pientä apua siitä olevan.
    Minua huimasi aamuisin ja väliin tuntui kuin nurin lentäisin, sekin vaiva on ainakin tällä erää hävinnyt.
    Joskus valittelin lääkärille, aina sama vastaus, niskoista johtuu, no nyt itsekin vaivojani kuunnellessa ajatus siitä, että niskoista ne johtuu.
    Kyllähän näiden vaivojen kanssa eläminen on yhtä samaa meininkiä.

    Nyt tuli tytär kauluria hakemaan ja tyytyväinen oli, joten hyvä mieli kummallakin,
    Päivän jatkoja ystävät.
  7. Huomenta, lumiaurat jyrrää, lunta tuli sitten aurattavaksi asti, oliko tämä sitä "helmikuu heilahtaa" aikaa, talvi antaa ylijäämät alas, jotta kevät töihin pääsee.
    Istuin taas pitkän rupeaman La Promesan seurassa, kyllä kirjoittaja aina vaan lisää hankaluuksia keksii, no Curro kuitenkin jo ilmaantui ja nurkan takana talon tuleva markiisikin, sen olen nähnyt mainoksissa.
    Marttina parkaa pakko uimista altaassa näyttivät, mitä muuta vielä keksitäänkin, kun Piankin aviomies maisemiin ilmaantui.
    Jaksan vaan mukana roikkua, sen verran uteliaisuus lopputulemasta kiehtoo.
    Taitaa Cataliinakin keittäjän tytön kanssa saada markiisittaren verenpaineen nousuun.

    Ramoonalla noita luontokuvia aina vaan riittää ihasteltavaksi,, siellä mökkiympäristössä varmaan metsäneläintenkin tapaaminen tai ainakin olemassa olon voi nähdä.
    Elävää kerrontaa monen asian suhteen, on sinulla kyky meille toisille esiin tuoda.
    Kertomasi niin kesän, kuin talvenkin maisemista antaa iloa meille kivimuurien keskellä asuville.

    Samoin aatoksin minä myös leikkauksien suhteen Paloma, tosin voi olla ikäkin jo esteenä tehdä leikkauksia, näine tarpeineni yritän sinnitellä loppuun asti.
    Päivät on kipujen suhteen erilaisia, joskus menen kuin nuori tyttö ja sitten raahustan mummon lailla, näillä sitä yritetään.
    Särkylääkkeitä en myöskään paljon käytä, joskus kauppaan lähtiessä Panadolin nappaan.

    Älä hyvä ystävä pahoittele tuota ennen minua kirjoittamista, eihän se mikään sääntö ole, ollut koskaan, aina viestit ilahduttaa, tulipa ne ennen tai jälkeeni /ex- prinkkala.
    Kiva kun muistat nojatuoliin kurkata, aina on viestisi antoisa ja kiva lukea.
    Nyt taisin nikkisikin virallisesti laittaa;)
    Tuo kännykkä on kyllä aika usealle hyvin tärkeä, jopa saunaankin (pukuhuoneeseen) pitää se mukaan ottaa.
    No onhan siitä apua, kun joku asia keskustelussa ei tule mieleen, kännykästä se löytyy, liekö niin tarpeellista se asiakaan mistä keskustelua käydään.
    Muistelen joskus sairaaloissa olleen vierailuajat, päivällä ja illalla, miksi ei nyt ole.

    Olipa mukava kuulla, että mökillesi kissoinesi pääsit liekko, rauhaa ja hiljaisuutta, vain luonto seurana,
    Lämpökin niin erilainen on puita polttaen.
    Tuokin harmi meitä koettelee, ettei pankki aina ole käytettävissä, täälläkin aika tilattava Helsingistä.
    Hyvä kuitenkin, että asiat kuntoon saat ja voit nauttia mökkisi lämmöstä ja oleilusta.

    Hyvä kuulla, että paraneminen edistyy ja pääset lähemmäs kotia kuntoutumaan Korpikirjailija, kiva sekin, että paikka hoitoon on varattu.
    Jospa nyt onnistaisi ja kuntoutus pääsisi kunnolla vauhtiin.

    Tytär pyysi neulomaan kaulurin, no minäpä en miettinyt kauaa, nyt on kauluri valmis, aina on mukavampi neuloa, kun kohde on tiedossa.
    Voi minkä lumipyryn taas tekikään, kiva ettei ulos meno ole pakollista, ikkunasta ja lämpimästä katselu sujuu.
    Tiellä liikkujia varoitetaan pöllyävästä lumesta, aihetta on varoittaakin, niin pyryten lumi lentää.
    Kivaa alkuviikon tiistai päivää.
  8. Huomenta, näin taas on viikko saatu alulle ja hiihtolomalaisia moneen huusholliin odotetaan.
    Onhan se mukavaa mummojen kuin ukkienkin perillisiään nähdä, kun monetkin mummolaan kiirehtää, ikävä molemmin puolin.
    Nuo ajat jo kaukana, nyt sitten pienin sukupolvi kouluun menoa odottavat, no siihenkin menee aika, tosin vanhin neljännestä polvesta koulun aloittaa syksyllä.
    Viidennen polven poika odottaa vuoden täyttyvän juhannuksena, siis kouluun menoansa tuskin näen, no ehkä pilven reunalta katselen.

    Jopas taas joudun selittelemään viestiäni tuosta korpikirjailijan sairaalaolon harmista.
    Itse en ole joutunut kokemaan moista, mutta aika ihmeelliseltä tuntuu, ettei kukaan asiaan puutu, vaan potilaat joutuvat kärsimään.
    Minulla on käsitys sairaala oloista pieni, ajattelen kuitenkin, että eivät sairaala henkilökunta voi pelätä sen paremmin potilaita ja vielä vähemmän vierailijoita, onhan vartioita joka sairaalassa.
    Jos on levoton potilas osaavat varmaan varautua hänenkin hoitamiseen. ja en usko, että pelon vuoksi vuoteitakin tyhjänä pidetään, kun sairaalat on täynnä, näin olen kuullut.
    Nyt varmaan asiaan puututaan, toivottavasti, kun toit sen julki.
    Kohdallasi asiat nyt paremmin ja ehkä toipuminen nopeutuu.

    Kyllä noita häiriöitä ympärillä tapahtuu, jopa kadulla kulkien voi kuulla mitä joidenkin elämässä tapahtuu, kun kännykkä korvalla kuljetaan.
    Kieltämättä hiukan kiusaantunut olen ollut minäkin junamatkalla, kun keskusteluja voi seurata liian äänekkään ihmisen avulla koko vanussa oleva matkustaja.
    Ärtymistä aiheuttaa myös kassoilla ja esimerkiksi apteekissa koko elämän tilanteensa kertojat, mutta koetan ymmärtää ja ajatella ihmisen ehkä yksin olevan päivät pitkät, siten purkaantuu.
    Uskon myös kiireellisten työssä käyvien "mulkaisut" näitä hitaammin toimivia ihmisiä kohtaan, teinkö minäkin niin, silloin virkeänä ollessani.
    Kyllä normaalin keskustelun pitää yleisiin paikkoihin sopia, jos joku täyshiljaisuutta etsii, on mietittävä paikat ,ajat ja tilanteet sen mukaisesti.
    Joskus on jopa mukava seurata keskustelua, mikä lasten ja vanhempien kanssa sujuu, matkakin menee nopeampaan.
    Kyllähän me itsekukin aika paljon omalla käytöksellä vaikutamme kanssaihmisten elämäänkin, vaikka vaan kassa jonossa, minulla on tapana lastata tiskistä tavarat takaisin kärriin ja sitten menen penkille kassia täyttämään.
    Sopii sanonta, mitä toivot itsellesi, tee se myös toisille.
    Lapsien kanssa seurustelu on jopa tärkeää, kertailla mukavat tapahtumat, eihän lapsi jaksa puhumatta istua, tuppisuuna olemista ei kenellekään pidä neuvoa.
    Miten hyvä onkaan kun osaa purkaa niin iloja kuin surujakin, ei sitä katkeruutta mieleensä säilö, tätähän toivomme nojatuolissakin.

    Aika vaikea on älykkyyttä määritellä, pariskunnalta , mutta ymmärtämättömästi käyttäytyvät., henkilökunnalta puuttumista asiaan haluaisin tehtävän.

    Lomalle tulevat varmaan kiireisenä kirjoittajia pitävät ja eihän aina löydy haluakaan vastailla tai kertoa omiaan, toivon tietysti kaikilta terveisiä näkeväni ja vointiaan selostavan.

    Tänään taas LaPromesa päivä ja odotusta vähän tapahtuma rikkaammasta annista.
    Pakkasta ja pientä lumisadetta, sitä tämä maanantai sisältää, miten muualla?
  9. Hiljaista lumisadetta, pakkasta 17 astetta, näin talvisissa tunnelmissa sunnuntaiaamuun heräsin.
    Helmikuu, viimeinen talvikuukausi ja sitten kevät mielelle ja odotuksiin tulevasta voimme siirtyä.
    Muistan ne maaliskuun yöpakkaset, hankiaisten keston saivat aikaan, mökille suorinta tietä hankia myöten pääsimme, iltapäivällä jo upotti.
    Miten paljon noita muistoja mahtuukaan tuonne aivokoppaan, ihan ihmettelyä aiheuttaa, mutta mukavia on muistella.

    Kristiina23 nuo muuttopuuhat, rohkaisen vaan armotonta karsimista tavaroittesi kanssa, helpottaa elämää huomattavasti, kun paikat väljenee.
    Tuleehan joskus etsittyä jotakin tavaraa, sitten aprikointia, taisi mennä kirpparille, no ilman sitäkin selviän.
    Minä aina aamuisin minun Savoa kuuntelen, sitten vaihtuu Ylelle aika paljon aamuisin tulee asioita, mitä maakunnassani tapahtuu ja eloomme vaikuttaa, musiikkia aina väliin ja ne toimittajat niin lupsakoita, kuin vain Savossa olla voi;)

    Eliaana ja mkr muistutitte noista tulevista vaaleista, tärkeitä molemmat, yhtään kertaa ei äänestys ole jäänyt suorittamatta.
    Viisautta ja maalaisjärkeäkin päättäjiltä vaaditaan, asiat ei jostain sanelemalla toimi, on itse ymmärrettävä mikä sopii ja toimii kansalaisten parhaaksi.
    Kuuntelin aamulla Maailman arkipäivän mainosta, siinä kertoivat Euroopan tulevaisuudesta ja Saksan vaalitulosten vaikutuksista.
    Hieman jäi pelko mielessä soimaan, kun ääriainekset voimiaan lisää, ei ole häipynyt mielestä nuo viime sodan kauheudet, mitä saksasta käsin aikaan saatiin, sen valtaan pääsy ei kaihda mitään keinoja.
    Sota on sota olipa se missä tahansa, mutta silti meni yli ymmärryksen tuo kansojen lajittelu.
    Kansat on samaa ainesta joka maassa, mutta johtajat voivat olla aivan fanaatikkoja, osaavat johtaa harhaankin.
    Pahoin pelkään, että tämä meno on meilläkin tapahtumassa, mikään ei kannata ja euroja tarvitaan aina vaan lisää, mihin ne menee, mitään näyttöä ei ole säästö tavoitteilla ollut.
    Mitäpä minun tietomääräni riittäisi asioita arvostelemaan, mutta näin ajatukset päässäni pyörii.
    Vaaleista muistuttaminen voi herätellä yhteishenkeä ja saa miettimään ehdokkaiden oikeamielisyyttä asioiden suhteen.

    Korpikirjailijaa nyt koetellaan, jospa tästä jo hoidot rupeaisivat parannusta aikaan saamaan.
    Sopeutuvaa mieltä ne sairaala ympyrätkin vaatii, ei voi kaikki aivan oman mielen mukaan mennä, mutta tieto pois pääsystä kärsivällisyyttä lisää.

    Näine aatoksin , mukavaa päivää kaikille.
  10. Huomenta ja hyvää lauantaipäivää.
    Radiosta kuuluu onnentoivotuksia, musiikin kera, kiva on heti aamusta kuunnella kivoja asioita, musiikkikin on minun mielen mukaista.
    Frank Sinatra yksi lempilaulajani siitä ikäryhmästä, niin samettinen ääni.

    Lauantaiaamu hiljainen, kuten aiemminkin, mutta kohta elämä ympärillä alkaa sykkiä, kun kaupat ovensa avaa.
    Vuodevaatteiden tuuletuspäivä, pieni pakkanen hyvää niille tekee, kun iltapäivään annan raikkautta henkäillä, sitten taas saunan jälkeen raikkaaseen vuoteeseen unia pääsen näkemään.

    Totta tuo mistä ano kertoilet, kyllä yöllä heräily ajattelun saa vilkkaaseen toimintaan, suunnittelu liian kanssa elää mielessä.
    Huolet myös hyvin tehokkaasti mieleen tulee ja maailma saattaa muuttua aina mustemmalta tuntuvaksi, myös ne huolet kasvavat yön hiljaisuudessa miettiessä.
    Tuon suunnittelu työn teen aina heräillessä, on kuin olisi homman alkuun saanut ja ne parhaat ideat todella yö valvomisella syntyy, kuten toteat.
    Vähän levottomaksi uni menee, jos jatkuvasti noita valvomistaukoja pitää.

    Taidanpa jättää tämän yksin puhelun, kiitos ano unettomuuden tehokkaasta toiminnasta kertomisesta ja hyvää päivää kaikille.
  11. Huomenta ja taas viikonlopun alkuun.
    Ystävänpäivä, nyt kiittelen ystävyydestä ja jatkoa toivon meille kaikille.
    Askartelukerhossa kävin eilen ja aika mukava tunnelma oli, kerroin, että en jatkossa tule, syy, kun en tarvitse mitään siellä tehtäviä asioita.
    Malleja tekeleistäni vein ja olivat kovasti innostuneita, jotain uuttaa heillekin.
    Käsityö kerhoon pyysivät, no sitä voi harkita, kun työt mitä tehdään menee yhdistyksen talouteen kertyvine euroineen ja tarpeet saa kerhosta., mielekkäämpää tehdä, kun on joku kohde.

    Ikävä kuulla korpikirjailijan sairauden vaiheesta, kun hitautta on mukaan tullut. aina ei onnistuminen noissa leikkauksissakaan onnistu. käänne parempaan on odotettavissa, näin toivon hänenkin kohdalla olevan.

    Vaikka voitto on korttien onnea antava, niin jotenkin sitä kilpailua muodostuu, voitin peräti kaksi peliä viime kerralla.
    Hyvin vähän omaa nokkeluutta siinä tarvitaan, mutta voitto on aina voitto ja huumoripläjäykset kaupan päälle.
    Tuo unen saaminen ja sen riittävä tarve on vanhemmiten kai vähäisempää, mutta kyllä minulle pitkät unetkin hyvää tekee.
    Syvään hengittäen ja hyvän asennon saatuani uni tulee huomaamatta.
    Yleensä viisi pitkää henkäystä ja sen jälkeen olen siirtynyt unten valtakuntaan.

    Niin tuo muisti juttu, aika hyvä se vielä on, muistan vanhoja ja tätä päivää, mutta joskus aivan tuttu asia häviää.
    En huolta siitä kovinkaan paljon kanna, poikani sanoi myös, että nuohan unohtaa jokainen.
    Toista on, kuten kälylläni muisti häviää, ei muista naapureiden nimiä, on jo monet vuoden samassa asuneet, saatikka omista päivän tapahtumista, ikävä hänen puolestaan.
    Onneksi apua on saanut mm lääkkeiden ottamiseen, hoitajat käyvät ne antamassa, tytär päivittäin puhelimen kautta myös yhteyttä pitää.
    Olin jopa helpottunut, kun kummi-tyttöni tila on kohentunut, äitinsä hoidan siirtyessä sosiaalipuolen hommiksi, hänelläkin niin paljon muuta elämää, joten aikaa jää nyt myös itselleen.
    Kamala tuo ajatus, että vanhat ihmiset siirrettäisiin lasten kontolle, johan se vuosikymmenten taakse viittaa, kun vanhukset talon nurkissa armopaloja saivat.
    Onnellinen olen mitä kauemmin itsenäisenä pystyn olemaan, en lapsia maailmaan itseäni varten ole tehnyt, heillä oma elämä.
    Olen samaa mieltä kanssasi demeter, jos liian usein niitä menojakin kertyy, stressin siitä saa, elämä aikatauluttuu ja se ei hyvää tee. joskus tieto paljosta menemisestäkin kuormittaa.
    Rauhallista, hieman hitaan puoleista se elämä näillä kymmenillä on oltava ja siten se olokin mukavaksi tulee.

    No nyt vuorossa sellainen "laiskasti" tehty imurointi, kun vähän väliä istahdan, mutta aikaa riittää niinkin tehdä.
    Asia hoituu, sehän pääasia on, koti kuntoon vaikka istuen.
    Vielä loppuun hyvää ystävänpäivää itse kullekin.
  12. Huomenta ja räntäsadetta.
    Eilen sai taas nauraa pelikavereiden kanssa, huomasin ihmeekseni, että nauru on tallella.
    Oli kuin uudesti syntynyt, kun kotiin tulin ja sauna sitten ystävien kanssa päivän kruunasi.
    Nukuin pitkästä aikaa unia näkemättä, tai sitten muistini alkaa heittää, kiva oli nukkua ilman unien rasitusta, sillä jos yötkin menee ahertaen voimat pian loppuu.

    Palomalle pahoittelut, luin huonosti viestisi, esikoisesta oli kyse, minulla esikoinen jo 61 täyttää kesällä.

    Brinkkala tuosta huumori puolesta, kyllä huumorin mukana olo taittaa pahemman kärjen jo ilkeistäkin sanonnoista.
    Ei tämä maailman meno hymyä useinkaan kasvoille saa, hyvä jos joku osaa ilotella, saaden kanssakulkijat hymyilemään.
    Muistini on pätkimään ruvennut, viruttelua tehdessäni usein joudun pohtimaan mikä liike seuraavana, muistaminen katoaa ajatusten lentäessä ties minne, teen joskus sitten kahteen kertaan jonkun liikkeen, no ei se pahaa tee, ihmettelyä kumminkin.
    Haikuja en osaa ja minä kallistunkin loppusointuisiin runoihin, joskus luovana aikanani niitä yrittelin paperille saada, nyt ei sekään onnistu, sanat kadonneet.

    Nyt minäkin pääsin selvyyteen mistä oli kysymys, minkä Eliaana ilmoille heitti, kiitos Siili25 ja toisetkin ihmettelevät selvityksestä.
    Minulla kaikki kohdillaan, ehkä sekin hämäsi, mutta hyvä että on virkeitä, jotka kaiken huomaavat.

    Tuon kahvinkeittimen minäkin vasta pesin, meinaa aina unohtua, monet muutkin itsestään selvät asiat, yksi on astmapuhalluslaite, sekin pitäisi useasti puhdistaa, mutta aina vaan jää.

    Elämä hymyilee jos joka päivä juhlan merkeissä voi elää, se on jo todellista onnea, onnea vaan jatkoonkin.
    Kaikkea hyvää kaikille meille, elämän tallaajille, sitä tarvitaan joskus enemmänkin.
  13. Huomenta keskelle viikkoa ja kahden asteen pakkaseen.
    Tänään Skippo-päivä, vuoroni leipoa kahvileipä ja niinpä teen omenapiirakkaa.
    Pakkasessa on omenalohkoja ja niiden aika on joutua tarjottavaksi.

    En ole mitenkään mikään taulukoiden orja, en painossa, en ruokailussa, aina nuorenakin tunsin olevani liian painava, vaikka koko oli 38, nyt olen jättänyt nämä harmit kokoanna, syön mikä maistuu.
    En ylipainostanikaan harmia muuten tunne, kuin tuon liikkumisen yksi hankaloittava harmi, mutta "mä oon mikä oon, en muuksi voi tulla" näin olen hyväksynyt.
    Taulukoita en ole aikoihin seurannut.

    Koneessani en ole havainnut mitään outoa, mistä Eliaana mainitsi, ehkä en osaa etsiä mitään vikaa, kun viesti lähtee oikein.
    Aina jotain uuttaa esitellään, juuri kun on oppinut jonkun asian, uuttaa pukkaa.

    Liekko tuosta avun ottamisesta, kyllä se on vastaanotettava, kun ei itse jaksa, palkita voi sitten monella tapaa, hyvä ruoka yksi esimerkki.
    Onnea Palomalle hääpäivän ja kuopuksenkin aikuiseksi saamisesta, minun poikani ensi kuussa jo 65, eläkeikä mutta tuskin töitä jättää, jos terveys sallii.

    Samaa ajattelen tuosta markiisin viekottelijasta, kuin brinkkalakin, mutta kai juoneen kuuluu saattaa markiisitar hermostumaan ja paljastamaan itsensä.

    Demeter, ehkä nuo juhlien järjestelyt vaatii niin suuren panoksen, että nykyihminen ei jaksa ajatella, saatikka tehdä, yksi syy sekin, että on muotia ostaa palvelut.
    Minä olen kotonani juhlinut aina, melkein joka uusi kymmen on saanut juhlavan alun, viimeiseen 85-vuotis juhlaani tilasin tarvittavat, osan tein itse.

    Ramoona muistissani on sodan aikaan saadut veriappelsiinit, kuin olisivat olleet makeampia, voi olla pelkkä muistikuva, kaikki herkut oli niin harvinaisia silloin, että makuunkin vaikutti.

    Nyt tämä takarivin Tyyne alkaa omenapiirakan tekoon, tai myöhä kohtaa.
    Viettäkää rattoisa päivä, jos mahdollisuuksia eteen tulee.
  14. Hyvää päivän alkua, helmikuu heilahtanut jo liki puoleen kuuhun.
    Ystävänpäiväkin lähellä, taitaa jäädä pieniin huomioihin, kortteja en lähetä, tekstiviesteillä muistan niitä harvoja jotka ystäviksi lukeutuu, muutama vielä elossa.
    Katselin eilen sitten La Promesan ja hieman kiusaa, kun liian monta epäselvyyttä sarjaan yhtä aikaa ilmaantuu ja tahallista riippumista juonessa liian kanssa.
    Jospa ensi maanantaina jo alkaisi ratkaisuja tapahtumaan.

    Sana lutunen on juuri sitä mielestäni, mitä Mira oli löytänyt, minunkin mielestä lutuinen on suloinen ja muuta vastaavaa.

    Demeter, melko rohkea olen, kun uskallan omaa mielipidettäni esiin tuoda, mutta kai se sama oikeus on kohdallani, kuin toisillakin. en kenenkään toivo sen johdosta omaa mielipidettään hylätä.
    Olen vanhanaikainen monen asian kohdalla, kuten esimerkiksi pukeutumisen suhteen, jotain voisi jättää salaisuudeksikin, ei koske vain kyseistä laulajaa, vaan yleisesti ajattelen.
    Tuon henkisen, kuin fyysisen tuen olen monen monta kertaa kokenut puuttuvana, mutta myös oppinut monen asian suhteen omatoimisesti toimimaan.
    Sitä tukea kyllä aina haikailee jostakin.
    Mieheni teki minulle kilon painot aikoinaan, nekin on kadonneet, kai tyttäreni ne halusi, nyt sormiani kohti kattoa harotan ja näin niiden voimia yritän lisätä.
    Heikkoutta tunnen niin käsissä kuin jaloissakin, mutta kuvittelen jotain apua viruttelustani olevan.

    Kristiina23, anna vaan mennä tavaraa roskiin tai kierrätykseen, huomaat myöhemmin, miten kodin kunnossa pito helpottuu, onnea vaan yrittämiselle.

    Nössykkä ei ole miehen mitta, ei miehinen mies ole "nössykkä" milloinkaan, vaikka ei mikään atleetti olisikaan, kuitenkin voimaa useimmiten enemmän omaava kuin nainen.
    Minulla miehiä joutuvat vävyni ja poikani edustamaan, hyvin ovat miehisyyttään näyttäneetkin, on asioita joita en millään sisäistä, ehkä voimani riittäisi, mutta käytännössä en kaikkea ymmärrä, kuten miehet sen tekee.
    Myönnän olevani sormi suussa monen asian kohdalla.

    Ponnisteltava on useinkin tämän arjen pyörityksessä, mutta onneksi apua saa, jos ei omilta niin ammatti ihmisiltä.

    Nyt päivän touhuihin ja tekemään sitä mitä parhaiten osaa, siivoilemaan, neulomiseen ja ruuan tekoon, omia taitoja yllä pitämään.
  15. Huomenta maanantaihin ja minulle monen tunnin istuntoa LaPromesan seurassa.
    Saakohan Catalina maanviljelijä pojasta kumppanin, joko markiisi alkaa vaimoaan epäilemään?
    Mitenkähän monta jaksoa onkaan jäljellä.
    Ei haittaa vaikka juonta jatkavat, tosin pitkänlaiseksi menee, kun tapahtumat ei etene.

    Kaikki entiset tavat ja tekemiset pitäisi jakaa tuleville polville, vaikka aika muuttuu liiankin nopsaan, olisi hyvä tietää ja osata ne entiset puutteen keskellä opitut tavat ja tekemiset.
    Uusosaamattomuus kukoistaa, kaikkea saa valmiina, mutta entäs jos jotain kauheaa tapahtuu, osaako kukaan asioita hoitaa.
    Onhan niinkin, että hädän tullen herää ihmisen kyky selviämisiin, kai itsesuojeluvaisto jotenkin asioita ohjaa.
    No enpä nyt rupea mitään kauheita tapahtumia arvailemaan, mutta asioista kertominen ei pahasta ole.
    Erika ei minun suosikkilaulaja ole, ehkä rohkeasti esiintyvä, pukeutuminenkin ärsyttää, mutta meillä on onni tykätä tai olla tykkäämättä jokaisella oikeus makunäkemyksiin.

    Tuetaan kaikkia, jotka tukea tarvitsevat, myötäeläminen antaa lohtua monessa asiassa.

    Kaikkien huolien ja vaivasi kanssakin jaksa mieliala pitää korkealla, joskus itkeminenkin auttaa, ei tarvitse kaikkea kestää, ihminen on ihminen sairastaessaankin.
    Elämän muuttuminen sairasvuoteelle kysyy sitkeyttä ja kestämistä, voimia siihenkin asiaan tarvitaan.

    Demeter minulla on tuo yhdellä jalalla seisominen melkein olematon, hyvä kun kahdella jalallakin pystyssä pysyn, joku tuki on hyvä olla kävellessäkin, siksipä kävelysauva on kaverini.
    Kauppaan mennessä tuo kärri on tukikeppini, tasapainon pitäminen on vaikeaa.
    Kai muistisairaus tai joku muu vaiva on oltava jos pääsee noihin päiväkerhoihin, minulle ei ole tehty mitään vanhuustestiä, olisi kai syytä tehdä.
    Tuo hälytin olisi minunkin ehkä hankittava, kun aika usein jää ruoka hautumaan pienelle ja kyllä se silläkin tapaa palaa pohjaan.
    En paistamisen aikaan uskalla mihinkään keittiöstäni lähteä, muutama kokemus siitäkin, palaneet pullat uunissa odottivat.
    Keittiön lattian laittaminen vesivahingon jälkeen on nyt harminani, ei mikään suuri vahinko, mutta vettä on päässyt tiskipöydän reunojen yli ja siltä osin on parketti irronnut.
    Poikani lupasi rakennusmiehensä homman hoitamaan, tämä korjaaja on pojantyttären mies, siis sukuun kuuluva, on poikani firmassa töissä.
    Kaupungin laiturit rakentaa ja kunnostaa ja kaikki muu rakennushomma hänen hommiaan.
    Liesituulettimen lupasi myös hommata, kaikki alkaa kunnoltaan mennä uusiksi, talo on vanha.
    Noita virikkeitä tulee monenkin viestin kautta, siksikin on kiva lukea näitä elämän arjen sujumisia itse kullakin.
    Haasteista puhut demeter, kyllä ne minunkin elämässä mukana on ja ei aina onnistu haasteista selviäminen, mutta senkin uhalla on koetettava ja testattava itseään.
    Sekin , että heittää kaiken sikseen, tietää lopun lähestymistä, kälyni on tästä esimerkki, miehensä kuoleman jälkeen ei enää osaa mitään tehdä, on vain, ehkä osamuistamattomuus armahtaa, ei itse kärsi kertoo viihtyvänsä hyvin mitään tekemättä.

    No nyt paikat kohdilleen ja ruokailun jälkeen sitten katselutilaan itseni viritän, ehkä joku toinenkin näin tekee. hyvää alkavaa viikkoa.
  16. Sunnuntaiaamua, pilvipoutaa, päivä jo täysin valoisa, nyt jo alkaa henkiä keväisiä tuoksuja, ainakin mielessä ovat.
    Nauratti oma lausumani lihaksista, eihän niitä minulla edes ole, istuimelta ylös nousu jo melko vaikeaa, kun reisilihakset saamattomat, vaikka kuinka voimistelen, eivät torhistaudu.
    Naapuritalosta juuri tuli ulos rollaattoria työntävä rouva ja hihnan päässä pieni koira, siinä tulisi liikunta mielekkäästi tehtyä, kun koiran kanssa pienen lenkin useamman kerran päivässä tekisi.
    En vain tohdi ottaa, kun tämä ikä jo lähtemistä tavoittaa, koira siitä joutuisi kärsimään.

    Suruasi ajattelen ja mielessäni osaa otan demeter, aina se tuskaa tuottaa, vaikka kuinka odotettavissa onkin.
    Lopullinen luopuminen. olipa se mistä tahansa aikansa vie sopeutuminen. näin tämä maallinen elo on elettävä.
    Ystävätär soitti, kyssissä on aika heikoissa voimissa, on todettu syöpää monessa sisä elimessä, kaulalta jo patti leikattukin, nyt sai eka kerran solumyrkkyjä ja olo oli aivan kauhea.
    Lääkäri oli kysynyt kestätkö ne hoidot, elämisen halu kova ja näin sanoi kestävänsä.
    Ikää jo 88 vuotta, kai lääkäri siksi kysyi jaksamista, miten olisi jos ei jaksaisi, olisiko edessä vain kuoleman odotus?
    Yksi serkku minunkin isän puolen suvusta ja äitini suvusta ei ketään, pikkuserkut jo unohduksissa, ainakin melkein.
    Tuo uuden tilalle tulo on epäilyn alla, kun olen jo paljon kokenut/tehnyt ei meinaa mitään mieltä kiehtovaa enää löytyä.

    Tuon kaupassa käynnin yritän pitää, kokeilen kävelyn onnistumista, ehkä pitäisi tehdä useampana päivänä, ei kuorma niin isoksi tulisi.
    Kiitos vaan ehdotuksesta ano 21,42, varmaan jos elinpäiviä on se tulee pakolliseksi olemisessani, mutta on tällä hetkellä vielä mielessä tuo voimien testailu, seikkailen ilman rollaattoriakin mahdollisimman kauan.
    Joskus saan jonkun ahaa elämyksen, kun hyllyjä kiertelen, sekin antaa väriä elämisen jaksamisessa.
    Kaupassani on vaatetavaraakin ja niitä katsellen herää joskus ostohalut ja mukaan jotain lähtee.
    On ne niin pieniin nuo ilon aiheet menneet, kun lankahyllyn edessäkin aikaa vietän ja ihastelen värien runsautta.

    Brinkkala, kyllä nuo löylyt hyvät unet ainakin antoi, liki kymmenen tuntia, siis terveyden ylläpitoon saunakin auttaa, tervaa en ole koskaan kokeillut, eikös sekin joku ihme hoitava ole kuntomme ylläpitämiseksi.
    Silakkaa harvakseen ostan, en liioin muikkujakaan, ahven ja kuha niitä kaloja joita lohen lisäksi käytän eniten.
    Nyt olen tykästynyt kurpitsakeittoihin, pakkasesta purkillinen kurpitsaa ja se kattilaan, sekaan loraus kermaa ja mausteena suola, on kuin samettivelliä, en kyllä ole kuullut kyseisestä vellistä, mutta maku on niin pehmeä kuin sametti.
    Olen hyvin onnellinen, että jaksoin säilöä noita kotimaisia tuotteita, nyt sitten helpolla pääsen, porkkanat, kukkakaalit ja perunat maukkaina ruokailuun vaihtelua tuovat.
    Vielä löytyy kaikkea muutaman rasian verran, voin nautintoa tuntea lähiviljelijöiden tuotteista.

    Ano 17,39 en ole kokeillut, harvoin kalakukkoa muutenkaan teen, jos keväällä pilkillä käyvät tuovat ylimääränsä, teen kukon.
    Varmaan hyvä kukko tulee noista päistäkin, kyllä muikusta päät syön, kun hyvin on paistettu., myös ruotoineen menee ainakin pienet muikut.

    Ei välttämättä ole uskominen kaikkiin remonttimiehiinkään, sen mkr todisti, pitää vaan sitkeästi valittaa, ei ole enää samaa ammattitaitoakaan mitä ennen oli.

    Tuosta meren kuin järvien saastuminenkin on tiedossa, mutta jotain on syötävä ja kai yrittävät puhtautta saada aikaan, onnea vaan yrityksiin.

    Tässäpä pyhäaamun mietteet. hyvää ja reipasta mieltä teille kirjoittaja ystävät.
  17. Hyvää päivää, nyt menikin pitkäksi, ei minusta johtuen, vaan pääsy palstalle estettiin.
    No eiköhän nämä asiat ehdi myöhässäkin, mitä vähän on kerrottavaa.
    Eilen tein pitkän (siis minulle) lenkin ensin apteekkiin ja sitten citymarkettiin, ruoka ostoksille.
    Vajaa kaksi kilometriä, kotiin päästyäni olin sitten aivan romuna.
    Laskin kilomäärän ostoksistani ja sain yli kymmenen kilon kuorman vedettäväksi kärrillä ja se alkaa olla jo voimien koitos.
    No selvisi, kun iltapäivän sitten vaan istuin.
    Piti poikaanikin apuun pyytää, telkkari ei minun ymmärryksen mukaan toiminut, tai en saanut toimimaan, no hän oli tulossa Lappeenrannasta ja poikkesi asian kuntoon laittamaan.
    Sähkökatko vian esiin toi, päivitystä kaipasi.
    Tytär taas torui, kun en soittanut heille kauppa asioiden hoitoon, no minä halusin kokeilla vieläkö jaksan.
    Mutta nyt kaikki ok, ja tytär voi mökillä rauhassa oleskella, se on heidän elämän kohokohta, talvella kuin kesälläkin.

    Meillä oli samat ruokamieltymykset Ramoona, ostin 300g silakkafileitä ja tein silakkarullia, kalliita olivat, liki 15 euroa kilo, mutta joskus mieli tekee ja niinpä mielitekoni tyydytin.
    Pyörällä en ole ajanut moneen vuoteen, ennakoin kaatumisvaaran, kun jalka ei tarpeeksi korkealle nouse pois pääsemiseksi, itse ajaminen onnistuisi.
    Olen nähnyt joidenkin pyörää taluttaen apuna tavaroiden kuljettamisessa käyttävän, en tiedä olisiko helpompaa ?
    Niin nuo harrastukset, jotenkin vieraantuu nykymenosta ja ei ole tarvetta millekään niin ei houkuta ihmiset ei tekemiset.
    Ajattelin miten jaksavatkin ihastella kaikenlaista, joka minulle on tekemisen kautta jo vanhaksi mennyt, pitäisi kai löytyä haastavampia, mutta siihenkin on tuo mutta, kun ei tarvitse mitään.
    Sukkien neulomiseen en kai kyllästy koskaan ja äidin antamat opit niissäkin hyvän tuloksen antavat.

    Mistä vauvoista puhuttekaan, olen pudonnut" kärreiltä" on jonkun linkin antia?
    La Promessa on taas maanantai istuntoni, näin FB:ssa kuvan vihkipari Janasta ja Manuelista, (oliko nimi oikein), muistini pätkii, siis odotettavissa rakkautta joskus, kunhan nyt sodasta kotiutuvat.

    Nyt odottelemaan saunan löylyjä ja niistä lihaksien rentoutusta, jos jotain ruokaakin valmistaisin, kaikille lupsakkaa lauantai päivää.
  18. Hyvää tätä aamua ja viikonloppuhan se on edessä.
    Olin eilen askartelemassa, mitään en tehnyt, oli vähän sellainen fiilis, että en tänne kuulu, johtuneeko siitä, että olen irtisanonut kaikki toiminnat, nyt siten vaikeaa on sopeutua.
    Naamatuttuja kaikki ovat, mutta silti en tunne oloa niin mukavaksi mitä aiemmissa harrastuspiireissä olen tuntenut.
    Taidan olla hankala vanhus.

    Demeterillä varmaan huolia oloissaan ja ei jaksa tänne kirjoitella,, mutta toivotaan, että pian antaa elonmerkkejä elämästään.

    Kiitos Kristiina23, kun huolehdit ketjun esillä olevan ja onnea uuteen kotiin ja vielä iloista "prinsessan" tanssipäivää niin ne lapsoset iloa tuottaa.

    Muistan tuon heinän syönnin kissoillani ja sitten karvatupsu ilmaantui oksentaen.
    Eihän se ihme ole kun aina nuolevat karvojaan, etteikö tukkoja ilmaannu, ennen ei moiseen mitään huomiota sen paremmin tunnettu, se kuului kissan elämään.
    Nyt on tuo kynsien leikkaus ja muukin hoito tullut kuvioihin, aiemmin ei näitäkään tehty, sohvassani on vieläkin muisto kynsien teroituksesta.
    Katselen kissavideoita FB:ssa , voi miten ne ovatkin ihania, kissa ja pieni tyttö tanssivat, kissa teki samat liikkeet tytön kanssa, lopuksi taputti tassujaan kuin tyttökin.
    Toisessa videossa ryömivä lapsi oli saanut ahvenen käsiinsä ja siitä kissan kanssa tappeli ja monen monta muuta ihanaa katseltavaa.
    Väinö on hyvässä hoidossa, kun emäntänä Eliaana.

    Jospa tuo korpikirjailijan elämä alkaisi sujumaan, malttia nyt vaan liikkumisen kanssa.
    Kaikkea hyvää elämääsi.

    Katselen ikkunasta miten naapuritalon senioreja haetaan kerho päivään, kälyni kiitteli kovasti siellä käyntejään, ohjelmaa on monenlaista, kuntosalikin käytössä.
    Ruoka ja kahvittelu kuulu hintaan, muistelen kerrotun, että päivähinta 30 euroa kyyteineen, voi olla muuttunutkin näiden säästötalkoista johtuen.
    Sinnekään en vielä ainakaan halua, kun jaksan viihdyttää itseäni ja selviydyn muutenkin hommistani.

    Nyt pitäisi vähän pidempi kierros lähteä tekemään, ensin apteekkiin ja sitten ruokaostoksille, onneksi sää on ihan ok.
    Hyvää päivän touhuilua ja lepoakin jos uupumus tavoittaa.
  19. Huomenta, nollakeli ja pilvinen sää, monella säällä nyt talvi seilaa.
    Naapuritalossa lippu puolitangossa, joku on maallisen matkansa päättänyt, täällä vielä lähtökäskyä odottelen minäkin.
    Jokainen vuorollaan lähdön edessä.

    Kuuntelin radion antia taas kahvia juodessa ja ei elämä kaikille hymyile., sairaan hoidosta koituvia maksuja ulosotossa mahtavia määriä, koko ajan on kasvu nousussa.
    Yhtälö, mikä ei saisi ketään kohdata, no totuus tämä on ja seurakuntien diakonissa palvelujen tarve vaan lisääntyy, ruokajonot kasvavat, jollakin tai jossakin olisi hälytyskellojen soitava,

    Niin noihin pankkipalveluihin, onhan siellä pankin verkkosivuilla paljon ohjeistusta ja varmaan monet osaavatkin toimia oikein aivan luonnostaan.
    Yritän minäkin siellä rämpiä ja etsiä kohteita, mutta aina ei satu kohdalleen.
    Ehkä liikaa arkuuttakin on, kun aina noita varoituksia miten voisi käydä.
    Kerran osaan toiminnon suorittaa ja seuraavan kerran saan sitä hakea, luulen että alakoulukas monessa paljon, paljon taitavampi kuin minä.
    Kun ymmärrys puuttuu niin monen asian kohdalla, en jaksa sisäistää asioita, kun en niiden mahdollista olemassa oloonkaan aina ymmärrä, miten niitä käsittäisi.
    Joskus onnistun hyvin, joskus taas en ollenkaan, sitkeä kyllä olen yrittämään, mutta pelko siitä, että pieleen menee, ei anna yritystäkään aina tehdä.
    Hyvilläni olen, kun osaan lääkemääräykset uusia, tilata ajat hoitoihin ja kampaajankin tilaan netistä, hyvä minä, näin itseäni kannusta, onhan ihmisiä joilla ei konettakaan ole lainkaan, minäkin eläkkeellä ollessa tähän hommaan tutustuin.
    Kai sitä oppiminekin kasvaisi, jos paljon joutuisi asioita hoitamaan. vielä yksi paheeni, olen kärsimätön.

    Liekkon kohdalla jo väsyisin tyystin, nuo soittelut puhelimella ilman perille pääsyä on kauhistus ja kun joka paikkaan on määräajat, kysyy luonnetta jaksamien.
    Oli se toista ennen, kun pankin tai viraston ovesta astuit sisään, asiat hoitui.
    Postikin kulki päivän välein, nyt viikko pienin aika odottaa lähetyksen kotiin saavansa.
    Mikä onkaan parantunut, no teemme itse ne hommat, mitkä ennen saimme kivijalka palveluista, työttömiä nyt jo koulutetut ihmiset, aika moni osaa toimia ilman palveluja, itse hoitaen ennen työtä antavat toimet.

    Brinkkala ihmettelet mihin on tapakoulutus hävinnyt, jospa sekin löytyy tietokoneelta, osaako sitten ihmiset toimia niiden ohjeiden mukaan, onkin eri juttu.
    Kyllä hyvät tavat on kadonneet, nyt on aivan luonnollista huutaa hävittömyyksiä ohikulkijoille, jopa tyrkätä vaikka mummo lumihankeen.
    Tosin hymyilyä aiheutti jo minunkin aikuiseksi päästyä niin Lenitan kuin Suonperän ohjeistuksetkin, vaikka varmaan ihan hyviä olivatkin.
    Oli kai vaikeata ottaa ohjeita toisilta, enemmän ärsytystä herätti.

    Anolle 13,45 kiitos ohjeistuksesta, yritän tai pakko on yrittää selvitellä asioita, kun ei sitä Googlea ole vierellä, turin ja yritän, joskus onnistuenkin;)
    Onnellinen on kumppanisi, kun saa sinut vierellä pitää.

    Tuli taas purkausta, lukekaa ken jaksaa mukavaa päivää kuitenkin lopuksi toivotan.
  20. Huomenta, aamu venyi, kun en saanut kahvia, meille vaihdettiin sähkömittarit, eihän päivä suju ellei aamukahvia saa, no nyt on sekin nautittu.
    Voi sinua Kristiina23, pistäydy itsekin olostasi kertomassa.
    Eipä tämä ole kenenkään oma ketju, yhdessä tätä ylläpidetään ja aina odotan vakikavereita, uusiakin mukaan toivon.
    Runebergin päivää vietämme. liput liehuvat muistuttaen tästä tunnetusta kirjailijamiehestä, olen hänen kotitalossaan käynyt ja nähnyt peilin, mistä hän kadulla liikkujia seurasi, kun oli vuoteenomana.

    Onhan luonnollista, että terveyttä ja hyvää oloa toivotetaan kaikille vaivojen kanssa painiville.
    Onko niin, että tämä leikkausten ja bakteerien aiheuttama vaiva mikä korppista vaivaa on antanut aihetta harmitteluun isommin.
    Muutahan emme voi ja varmaan kaikkien kohdalla nämä harmit keskustelua aiheuttaa, harmeja ei kenellekään soisi.

    Tuo pankkikeskustelu myös aika ilmiö sinänsä, itsehän olen joskus varmaan nostosumman määrännyt ja meillä ei ole konttoria täällä, että voisin kävellä pankkiin ja muuttaa sitä.
    Soittamalla sekin onnistuisi, mutta kun vaan joulun aikoihin isompia nostoja tarvitsen, on se jäänyt.
    Olen ymmärtänyt ettei maksuja makseta ellei ne ole E-laskuja muuten kuin vahvistuksen saaneina.
    Minulle tulee ilmoitus mobiilipankkiin, että on vahvistamaton lasku, sekoilen kyllä näiden kahden pankin kanssa, joskus sormi suussa mietin, mitä onkaan tehtävä.
    Minä tahdon sekaisin mennä näistä uudistuksista, juuri kuuntelin hyvinvointikeskuksen lääkäreiden cättäily mahdollisuuksista,, siis terveysasioissa.
    En kuullut tarkkaan miten toimitaan, mutta tuntui jotain ihmeellistä sekin taas esille tulleena.
    Mobiilipankissa osaan rahaa siirtää ja laskuja maksaa, pankkikortilla ei toden näköisesti ole ylirajaa, harmittaa, kun meinaa sekoilla näiden kanssa.
    Kun yhden opit, kaksi tulee takaisin.

    Onnea on tuo, että on lämmintä mkr, minä en koske termostaatteihin ollenkaan, herkästi rikkoontuvat, minä jo yhden sain kappaleiksi, piti korjausmies kutsua.
    Hienoa tuokin, että vesi hanasta on kirkasta ja nautittavaa.
    Voihan kivet isoina olla pihan koristeinakin.

    Brinkkala ole vaan riippuvainen ja koukutu, eihän nämä pelit rahaa vie, minä olen kyllä myös pelihullu, onnekseni sain kurin veikkauksen peleihin, nyt pelaan vain pari kertaa kuukaudessa.
    Jännitystä vanhakin kaipaa ja omat on rahani, jos joskus vähän tuhlaankin.
    Lotonkin lopetin, mieheni aikana kolme riviä tehtiin, ei koskaan voittoja, unohdin tyystin.

    Tuo kiinnostuksen puute on varmaan minullakin, kun en jaksa sisäistää kaikkea tarvittavaa, luulen kyllä, että sinä olet kaikessa ajan tasalla Eliaana, niin tietävästi asioista puhut
    Minulla alkaa tuo muisti huonontumaan, joitakin katoaa ihan tyystin ja ei tule vaikka kuinka tavoittelen, no asia kai on hyväksyttävä.

    No näillä mennään, olisikin konttori paikunnallani, menisin ja asioista selvän ottaisin virkailijan kanssa kasvotusten, uskallan kyllä tyhmyyttäni näyttää joka paikassa.
    Nyt lopetan tämän tyhjän sepustuksenkin, liekö mitään asian poikastakaan, heippa!
    21. 8 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt