Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2025, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Vanhan kuvan löysin, jospa tästä vielä tunnistaa, he ketkä tuntevat.

Aloituksia

30

Kommenttia

416

  1. Jos sivuutamme kaiken emmekä huolista edes keskustella, on todella kylmäkiskoista.
    Eihän se minun harmittelu yksin ketään auta, mutta puhumalla yleisesti saattaa huolia tihkua myös päättäjien tietoon.

    Kaikkea kuulemaansa ei vaan jaksa ohittaa, todeten että ei minun huoleni.
    Ano 13,12, ei toki tarvitsekaan, omistusasunnoissa asuvia paljon, minäkään en koskaan ole tukea mihinkään saanut, en en pyytänytkään, mutta hyvä, että tarvitsevat sitä saisi.
  2. Löytyipä taas yksi syy arvioida minun tekemättä jättämisiäni, toimi sinä vastuullisesti, älä minusta mallia ota.

    Voisitko kuvitella, että huoleni on yleisellä tasolla, heitteille ei kukaan vuokseni jää.
    Jos tapaus eteeni tulee, toimin varmasti yhtä oikein kuin sinäkin.
  3. Tunnen montakin apua tarvitsevaa, mutta en katso, että olisi minun asiaan puututtava, silti harmia mielessäni kannan.
    Kaikkihan politiikkaan viitta, puhumme kulttuurista, asumisesta, urheilusta ym, kaikkiin yhteisiä varoja tarvitaan.
    Niiden jakamiseen toivoisi kohtuullisuutta.

    Ihan hyvä mielipide, ei anteeksi pyynnön väärti.
  4. Lumisateiset huomenet ja lauantai, saunapäivä taas mukavalta kuulostaa.
    Eilen kälyni kanssa hissuttelimme kauppaan ja siellä tovin istuskelimme, joimme kahvitkin ja sitten kotiin, kun kotiin pääsin join kolme mukillista vettä, mistä moinen puutos tulikaan, olenko kuivumassa?
    Ajatukseni kulki taas näihin vanhusten kohtaloihin, kälyni lievästi muistisairas ja näkö kovin heikko.
    Huomasin nämä puutokset ostojen aikana, apua tarvitsi myös pankkiautomaatilla, harvoin yhdessä käymme missään, tytär yleensä asiat hoitaa, nyt kumminkin halusi kanssani lähteä.
    Mieleeni tuli ne lukuisat vanhat joilla ei apua läheisistä, miten tärkeää, että palveluja saa kohtuullisilla hinnoilla.
    Kälyllenikin tulee ruoka ja siivouspalvelut, lääkkeet ja hoitajan käynti pari kertaa päivässä, tyytyväinen oli näistä avuista.
    Palvelutalolla käynti vielä maksettaviin kuulu , vuokran lisäksi, mikä ei mielestäni halpa olekaan.
    Sanoi eläkkeen riittävän, mutta ei yllätysostoja pysty kustantamaan.
    Näissä riittää ihmettelemistä, kälynikään ei tietokonetta käytä, vaikka sellainen onkin, on taidot sen käyttöön hukkaan joutunut, siksikin tämä meikä mummon tuherrusta tällä koneella tärkeänä pidän.
    Kälyni on vuotta vanhempi minua.

    Nuo kaiken maailman digipalvelut minullekin hebreaa, näitä tavanomaisia jotenkin pystyn toimittamaan, pankkiasiat, terveyspalvelut ja aikojen tilaukset, mutta kuinka kauan.
    Virheitä teen asioiden hoidossa ja aikaakin menee, uuden oppiminen on juurikin noiden demeterin mainitsemien kykyjen puutteista aika hidasta ja joskus mahdotonta.
    Siitä tuleekin mieleen, että kaikkea turhaa känää saadaan aikaan milloin mistäkin, eikö vaan voitaisi olla onnellisia siitä, että mahdollista on tämä kirjoittelu ja muu toiminta, aivoja näin voimme painostaa ymmärtämään ja oppimaan.
    En usko, että meistä kukaan mitään arvosanaa kaipaa, miten pärjää, mutta jos virheitäkin tulee ymmärretään ja unohdetaan.
    Se että suurennuslasin avulla jonkun virheen löytää ja siitä pääse iloitsemaan on aika lyhytnäköistä iloa.
    Suurin osa kirjoituksista on juuri sitä, virheitä etsitään ja niistä huomautellaan, kun vaihtoehtona olisi kannustaa toinen toistamme rohkeasti mielipiteiden ilmaisuun.
    Tämä onnistuisi, jos yli hyppäisimme kaikki virheet, mitkä ei selittelyjä kaipaa.
    Onneksi näitä myönteisyyksiäkin löytyy.

    Minä sain nopsaan soiton sairaanhoitajalta, kun kokeissa kävin ja puhallukset tutkittavaksi toimitin, ilmoitti kaikki tulokset hyviltä näyttäneen ja sama lääkitys pelaa, vuoden perästä uusiin kokeisiin.
    Vuosi on pitkä aika tämän ikäiselle, mutta onnellinen olen tilanteesta, ei se mikään ilon aihe ole sairaalassa juosta.

    Koetan lukea viestini ja suurimmat virheet korjata, mutta ymmärtäkää ja jatkakaa asioiden pohtimista, sehän tämän ketjun tarkoitus on.
    Lunta tulee sakeana, jospa se olisi sitä talven surmaa, kyllä se aurinkokin vielä paistaa.
  5. Nyt pahoittelen virhettäni, en muistini mukaan anonyymi merkkiä painanut, kun oletin olleeni kirjautunut, syy oli siis minun, joten pahoittelen.
    Ei epäilystäkään etteikö minun teksti ollut, miten en tuota huomannut.
    Täydellisyydestä kaukana olen, sen kyllä olen usein todistanutkin.
  6. Huomenta, nyt vastaan aloitukseen ja unohdan kysymykset jos niitä ilmenee ketjussa.
    Maa on valkoinen, neljä astetta pakkasta ja lumiaurat pääsivät puuhastelemaan.

    Kiitos ohjeista/toivomuksista, niitähän kaipaan., aina korjattavaa löytyy.
    Ihan mukavalla mielellä noita ehdotuksia kohdalleni luin ja yritän myös oikein ymmärtää.
    Kylmätotuus, Hilla ei kirjoita ilman allekirjoitusta, jos kirjautuminen unohtuu, loppuun tulee aina kuittaus.

    Asiaan, miksi Nojatuoli on olemassa, luulisin siihen syitä löytyy, on mukava tutustua kirjoittajiin, joilla samanlainen ajatusmaailma, ainakin suurin piirtein, keskustelu jatkuu ja turhat selittelyt voi unohtaa.
    Tarkoitus, mikä antaa mahdollisuuden jatkuvuuteen, tutuiksi tulleet heidän viestinsä liittyy vastauksena omiin kysymyksiin/kertomiin ja aihe avartuu jokaisen kohdalla siihen vuorovaikutukseen mistä kirjoitukset koostuu.
    Esimerkkinä voisi mainita Eliaanan touhuilut Väinönsä kanssa maapaikallaan., aina jotakin kivaa esiin tulee.
    Samoin demeter omilla kertomillaan antaa halun vaikka jonkun kirjan lukemiseen, tai mkr kertoo vanhenevan ihmisen unohduksista , liekko omista liikkumisen vaikeuksista ym.
    Tämä ei onnistu hajanaisiin ketjuihin kirjoittamisiin, puuttuu läheisyyden tunne ja ymmärrys ymmärtää viestien sisältö.

    Aloittajan osuus on tehty liian vastuulliseksi, koska aina perätään jotakin korjausta hänen taholleen, vaikka vapaus kaikilla on kirjoittaa omin miettein ja vastaamaan omaan kirjoitteluun.
    Ihmettelen suuresti miksi yksi ketju haittaa näin kovasti, että aina sitä kritisoidaan ja rekistöröityneet joutuvat vähän väliä hampaisiin.
    Palsta on tarkoitettu kirjoitusalustaksi, eikö Nojatuoli puolla paikkaansa keskustelun merkeissä, koskaan ei ole puututtu muiden ketjujen arvosteluun.
    Lukijoitakin on reilusti.
    Luulo ei ole tiedon väärti ja tätä luulottelua kaikkien kohdalle aika usein ilmenee, kun toivomus olisi, että vihjailematta ja selkeästi viesti esiin tulisi ilman mitään kommervenkkiä.
    Itse en jaksa aina pohtia, mitähän tuokin viesti tarkoittaa, ymmärrys ei kulje siihen suuntaan, etä kaikki olisi hallinnassa.
    Mielipide, minkä kaikki jopa minäkin ymmärtäisin, ei mitään kikkailua sanoilla, ei muillakaan taidoilla tarvitse tehdä.
    Ilkeitä osaamme kaikki olla, jos siihen pyrimme, mutta ajatus on sopuisasti, lupsakkaasti kirjoittelu, ilman sarvia ja hampaita.

    Kiitos vaan kaikille huomioille mitä on ketjuun tullut, suurin osa kaiketi ihan rauhanomaisia ja mukavuutta etsiviä ja korjaan senkin, että jokainen voi iloita tai osaa ottaa surun kohdatessa, ei siihen mitään erikoisetua ole kellään.
    Omalla vastuullaan voi kirjoittaa mitä haluaa, lukija sitten tulkitsee viestit oman ajattelun mukaisesti, aina ei nämäkään kohtaa.
    Yritän lukea ajatuksella mitä tuli kirjoitettua, että aihetta virheajatteluun ei olisi.
    Kivaa viikonlopun alkua.
  7. Voi hyvät hyssykät, sanoi mitä tahansa aina on väärin, sori,sori.
  8. Pääsääntöisesti rekatut kirjoittavat niin, että vastaus voi olla myönteinen, mitä tulee anoihin, kaikkiin ei pysty tunnistaen vastata, kun ei jatkuvuus näy.
    Rekattujen suhteen on tunnistettu heidän elämisen tavat niin hyvin, että voi ottaa osaa suruun, sairauksiin kuin hyvään elämäänkin, tämä vaikeampaa nimimerkittömän kanssa.
    Tietää varmuudella kenelle vastaa ja tuntien taustaa vastaukset voivat olla totuudellisia.
    Siksi olenkin monasti maininnut, jos ei halua rekistöröityä, oma nimimerkki loppuun, näin tutuksi tullaan.
    Onhan täällä ollut tepa, mira ja monta muuta, joihin on voinut tutustua.
  9. Unohda säälisi kylmätotuus, sitä en kaipaa, aina oikeassa oleva, sanot, luet huonosti viestini jos noin väität.
    Olen myöntänyt osaamattomuuteni useasti ja en sitä kiellä nytkään, se että tarvitsisin kenenkään sääliä on kaukana minusta. tämän kaltainen olen pysynkin,.
    En halua etsiä sinunkaan viesteistäsi mitään, aina kimppuuni hyökkäät ja syyttelet., sitä ihmettelen, että miksi?
    Jos elämäsi onni sitä vaatii, niin ok, koetan kiertää.
    Oman arvoni ihmisenä tunnen ja sinun piikit ei minuun pysty, kirjoitan jos haluan.
    Jos luet aamuisen viestini, huomaat, että korjasin asiaa, mutta en myönnä olleeni väärässä sen suhteen, että tätä maata tähän kuntoon rakennettiin.
  10. Varmaan noinkin on, mutta minulla kumpikin jo eläkkeellä ja itse tarjoutuivat, kiirettä ei ole, mutta tunnetusti olen hätäinen, usein vaihdan matot ja verhot kesäisiin, vaihtelua jo pitkän pimeän ajan kuvaan kaipaan.

    Räntää sataa ja liput tuulessa liehuu, piirakka paistettu ja perunalaatikko riisipuuron kera uunissa, teinpä vielä porkkanasämpylöitäkin.

    Agricolan päivää vietetään ja kirjat on puhuttaneet täälläkin, hienoa jos joillakin on lukumahdollisuuksia
    Ikkunasta katson, tuonne ei koiraakaan voisi viedä, sataa niin rajusti, toivottavasti sade loppuu, kun lähtöni tulee ajankohtaiseksi.
  11. Huomenta ja sadetta on ollut yöllä, nyt kirkastuu.
    Nousin aiemmin kuin tavallisesti, on leivottava mustikkapiirakka Skippo kerhoon, minun vuoroni tänään., kakkutaikinapohjaan teen, muuten olisi hankala ja sotkeva piirakka käsitellä ja suukin kovasti mustuisi.

    Taas on löydetty aihetta kirjoituksiani selvittää, en ymmärrä miksi kylmätotuus ja joku toinenkin etsimällä etsii vikaa viesteistäni, nouseeko oma arvostus?
    Myös yhden virheen minäkin löydän, kylmätotuus väitti aina allekirjoittavansa viestin, näin asia ei ole, eipä minua haittaa, pitää vaan jotenkin muistuttaa, että sanamme mittaisia ei kaikki ole.
    Totuutta on toki se, että minun ikäpolvi ei suoranaisen velanmaksun hankkimiseen tarvinnut osallistua, mutta väitän, että osamme olemme maan kuntoon saattamisessa tehty.
    Rakennettiin ja korjattiin, elettiin pulaa kaikesta, eikö se mitään arvostusta ansaitse?

    Tuo ikkunanpesukin kohdallani aivan liikaa huomiota saa, vävyni selkä on kipeä, osallistuu kyllä mukana ollen, ja poikani viikot maailmalla, älä arvioi meidän naisten kykyjä, eiköhän useammassa kodissa naiset nämä hommat hoida.

    Minulla ei ole oikeuksia kieltää kenenkään kirjoituksia, jos valta olisi, kieltäisin kaikki ilkeydet ketjusta.
    Ehdin jo ajatella, että keskustelua syntyy, mutta taas on syyllisjahtaaminen vallalla, Miksi.
    Eikö pienet virheet voisi mennä huomaamatta, onko pakko kaivaa ja kaivaa, jopa vanhoja kaunoja avaten.
    Ihmisiä olemme kaikki, vioistamme emme kukaan pääse, suuri osa kirjoittajista sen ymmärtääkin ja jättää huomiotta, jos asialla ei ketään satuta.
    Virheitä olen tunnustanut tekeväni aina, mutta ennen on kirjoittajat olleet ymmärtäväisiä kohdallani.

    Kiitos teille kultaakin arvokkaammat kirjoittajat, joilta voi odottaa muutakin, kuin vikojen etsimistä, nyt en jaksa muuta, viettäkää rauhoittava päivä, jokainen oman tahtonsa mukaisesti, ei ohjetta tähän asiaan.
  12. Olet oikeassa ano 11,11, mutta sitten maa olikin korjausten ja kuntoon laittamisen urakointia, näin kuvittelen.
    Pohjaton oli valtion kassa silloinkin, yrityksiä nostettiin ja töitä tehtiin ja selvittiin

    Ano 12,19 asun kerrostalossa, meidän hommat hoitaa kiinteistöhuolto, siis maksan osaltani.
    Ikkunan pesuun on valjastettu tytär ja miniä, silti iso urakka on ja mieltä painaa.
    Tekemättömät työt ne mieltä painaa, kun on hätähousuksi tunnistettava.
    Hautaan mukaan otettavaa tuskin jää, kunpa omillani edes elämästä selviän.
    .
  13. Aurinkoista aamua, nyt jo voisi aivan hyvin pihan haravoida, ei vaan näy urakan tekijöitä, aikaista tänä keväänä olisikin saada kadut ja tienoot puhtaiksi.
    Meinaa hermostuttaa ajattelukin tulevista kodin siivouksista, nuo ikkunat aina tuskaannuttavat.
    Pienet huolet minulla, isompien puuttuessa.
    Sain kyselyn tutkimuslaitokselta jossa tutkitaan ihmisen elämän kulku, rengastaen sopivin kohta kysymyksistä, kävin hätäisesti läpi ja nololta tuntui kun melkein kaikkiin kysymyksiin rengastus oli hyvän kohdalle.
    Katson lähetänkö ollenkaan, sekin vaihtoehto on tarjolla.

    Miniäni on myös sairaanhoitaja, mutta en koskaan hänen siivellä ole edes yrittänyt etuilla, hän jää eläkkeelle ja sanoi olevansa hyvin onnellinen, kun pääse pois "hullun myllystä" aina on uutta toimintaa opeteltava, siinä välissä aina vaan lisääntyvää potilasmäärä hoitaen.

    Tilannehuumori saa minut nauramaan kyyneliin asti, jos oikea osuma sattuu, muuten en ole kovinkaan kova nauramaan ääneen, ehkä hymyilen sisään päin.
    Ivan osaan huomata useinkin, yritän jättää näkemättä, näin kärki putoaa sanonnalta.


    Oikeassa olet mkr, niitä murusia vaan harjaillaan ja yritetään mukana pysyä, aina ei meinaa ymmärrystä riittää.
    Ramoonan ilmaisu yhteisen kakun jakamisesta on minunkin toiveeni, tasapuolista elämää kaikille.
    Eliaanan sanoihin myös voin yhtyä, omat kokemukseni, ne vähäiset ovat terveyspalvelussa melkoisen hyviä, mutta muiden kertoma saa mietteet toiseen suuntaan.
    Korvaani jäi ikävästi soimaan, tuo asia, miten vanhuksen hoitoa ilmi tuodaan, on aika lohduton sanoma, jos elämänhaluiselle vanhukselle sanotaan, ei sinua kannata hoitaa.
    En ainakaan minulle sanottuna tuo mukavalta kuullosta, vaikka ikää onkin, olen vielä utelias tulevasta, haluan olla sitä loppuun asti.
    Demeter, näin taitaa olla, että lukijat päättävät tekstin oikeudellisuuden, pienet virheet helposti löytyy ja niillä lyödään.
    Paras olisi vain hymyillen ohittaa, kuten ano sanoikin, vaikka sekin väärin olisi.
    Tosikko en tahtoisi olla, mutta kovin herkiksi on mietteeni muuttuneet ja varovaiseksikin, ainaisen ivan mukaan tulleeksi koen.
    Virhe lyöntejä tulee ja nopsaan niihin tartutaan, vaikka mielipiteitä ne vaan olisivatkin.

    Ei kaikki ole poistunut taivaan iloihin, kyllä meitä vielä elossa on suuri määrä, jotka sotakorvausten maksamisten parissa uurastimme.
    Menin naimisiin 1956 ja silloin mieheni teki jatkuvasti pitkää päivää niiden maksujen eteen, sorvasi ja urakoi, näin monet toisetkin niinä aikoina.
    Tiukkuutta vielä silloin kaikesta, muistan sen hyvin kodin laiton yhteydessä.
    Syntymäni sodan kynnyksellä jo sai tuntuman tulevasta, vaikka itse en sitä kokenut, pelko ja turvattomuus välittyi vanhempien kautta lapsuuteeni.
    Muistiini on jäänyt monia asioita, mitä tämän päivän ihminen ei ole kokenut, toivottavasti ei koekaan.
    Ei kaukana kuitenkaan ole nuokaan uhkat, kun yksi mies saa määrätä miten eletään., sekaisin meinaa maailman asiat pistää.

    La Promessan etuiskuja en lue, koska tieto tulevasta vie halun katsomiseen, kuten sain moitteet siitäkin, aivan oikein olikin, tieto tuo tuskaa, sanotaan.
    Aina vaan myöhemmäksi menee nämä aamu sessiot, nukun nykyisin pidempään, mutta jospa ei suurta ongelmaa tästäkään ilmene, kevään odotustoivotuksiin lopetan tällä kertaa.
  14. Huomenta, uusi viikko ja uudet ilot ja surut.
    Olin eilen poikani luona juhlimassa, kun viimein onnistui sekin homma.
    Niin kiireinen on näihin aikoihin, että ei kotona paljonkaan viihdy, viihtyisi kyllä, mutta työt painaa päälle.
    Tyttäreni ja vävyni kanssa menimme, kävimme haudalla, kukkaset mieheni syntymäpäivän kunniaksi veimme ja siitä sitten poikani kotiin.
    Komeat ja maistuvat tarjoukset oli taas miniäni laittanut ja pojan molemmat tytöt isäänsä juhlimassa kansamme.
    Tykkäsi albumista ja moni kuva muiston mieleen herätti, tytöt ja miniä olivat lentämisen lahjaksi ostanut, saa kuulemma itsekin konetta ohjata, onneksi ikä jo suojelee tuon harrastuksen osalta, jos vaikka innostuukin.
    Pienet vierastivat, niin harvoin näemme ja todettiin, että yksi pikkutytöistä tytärtäni muistutti, yhdennäköisyyden havaitsi.
    Geenit jättävät jälkiä sukulaisiinkin.
    Kyselin tyttöjen viihtymistä töissään ja kumpikin oli tyytyväisiä , vanhin tytär sanoi olevan mukava opettaa jo aikuisuuden kynnyksellä olevia ja nuorempi teki virkatyötä puolipäiväisesti, isänsä virmassa toisen puolen.
    Poliisin kanssa on kerran viikossa palaveri nuorten rikokseen sortujien sosiaalipuolen edustajana.
    Nuorempi juhli 35- vuotis päiväänsä lauantaina ja oli ollut mukava tavata ystäviä vuosien takaa.

    Kiva kun huumoria on viljelty ketjussa, olen kai tosikko, en jaksa hymyillä moisille laukomisille.

    Korpikirjailija en olenkaan ole puolueen edustaja, kun tätä nykymenoa seuraan ja uskon, että hoitoon päässeet hoidetaan.
    Huoleni koskee niitä joille on annettu lausunto, ei kannata hoitaa, se on tylyä ja jokainen hoidon tarvitsee loppuun asti.
    Tämän kaltainen lausunto lääkäriltä jo 70 vuotiaalle.
    Voiko joku ajatella, että kaikilla on nykyvaatimusten tasoinen elämä, onko kaikilla tietokone, läheiset ja muut toimivat vakuudet pärjätä, heistä kannan huolta.
    Miten voi kuvitellakaan, että yksinäinen vanhus pärjää muistisairaana ja avuttomana kaiken suhteen, tarvitaan auttavia käsiä elämän sujumisen kannalta.
    Siihen on mielestäni oikeus kaikilla.
    Kuka voi päättää, miten kauan vanhanakin saisi elää.

    Kävin äänestämässä, jonossa edelläni oli vanha mies rollaattorin kanssa, kyseli hätäisenä mihin minun on mentävä, neuvoin ja sanoin virkailijan kertovan lisää.
    Miten monta vanhusta elääkään en tiedä, elämän vaihetta.

    Ano 17,29 ihan itsekkäistä syistä johtuen haluaisin kirjoitella, niin tyhmästi ajattelen, että tämä sanojen peräkkäin, vai pitäisikö sanoa, vierekkäin asettelu auttaa tämän pääkoppani kanssa ja mukava kuulla toisten elämisen sujumista.
    Tarkka pitäisi sanomisissaan olla, ettei korjauksia oikein kirjoituksen suhteen tulisi.
    Olenko herkkähipiäinen, ehkä, mutta en kiellä, että hieman mieltä masentaa jos aiheettomasti huomautellaan, ymmärretään tahallaan väärin.
    Kyllä sitä jo näillä kymmenillä virheensä tietää monenkin asian kohdalla, mutta aina ei muista olla tarkka sanomisissaan.
    Rehellisesti sanon, että en aiheetonta huomauttelua hyväksy ja myöskään en kaikkea jaksa selitellä, kun väärin ymmärretään.
    Jos itsellä on tarkoituksena keskustella elämän sisällöstä, päivien kulumisista, ei huomautteluja tyhjästä jaksa.

    Demeter kiitos rohkaisusta, niin paljon tämä kirjoittelu on antanut kaiken kaikkiaan, että yritän vaan jaksaa, ihan oman mieleni vuoksi.
    Ystäviä (kasvottomia) toivon tämän kirjoittelun kanssa tavoittaa ja heitä onkin mukavasti ollut mukana, aina on kiva kuulla miten elämä sujuu toisilla, omakin päivä siitä iloksi muuttuu, kun viestin välityksellä toisten elämä näyttää hymyävän.

    No taas pituutta tuli ja varmaan paljon korjattavaa, mutta näin tänään, mukavaa viikonalkua.
  15. KIITOS !
  16. Poikani luona sellainen on ja kaikki kattilat piti uusia.
    En ole paneutunut asiaan, keraaminen ainakin näin yhdelle ihmiselle riittävä.
  17. Väärän kuvan olen antanut, jos olen väittänyt etteikö veroja kerätä juuri kulutuksiin, ero on siinä, että mistä poistetaan ja mihin annetaan.
    Tuonkin haluan korjata, jos kuvittelet, että katkera olisin, en ole, olen monessa yhteydessä korostanut, että elämäni on hallinnassa. ja tyytyväinen olen..
    En vaan voi sulkea silmiäni niiltä epäkohdilta joita elämässä näen, kaikilla ei onni mukana kulje ja mielestäni heitä ei saa unohtaa.
    Ikävä kyllä olen melkoisen vähän näihin asioihin voinut puuttua, mutta en halua lyödä sellaista jolla vaikeaa on.
    Joko nyt lopetetaan, emme varmaan samaa ajatusta tavoita, mukavaa päivänjatkoa.
  18. Oikeassa olet tuosta jankaamisesta, näin vaan on ympärillä olevien elämä, nyt en puhu itsestäni.
    En ole koulutettu, en hyväpalkkainenkaan, mutta elämältä olen saanut sen mitä kohtuullinen elämä vaatii, tekemällä kovasti töitä.
    Tänä päivänä ei työtäkään kaikille riitä.
    Lähipiirissäni on sitä korkeaa verotaakkaa kantamassa jokunen, en ole heidänkään kuullut verotaakkansa valittavan.
    Nurkumatta veromme maksamme ja toivoisinkin, että niistä osa menisi yhteiseen hyvää, miltä asia ei nyt näytä.
    Minun jankaaminen on pientä, mitä saamme kuulla hallituksen taholta, mutta yritetään kestää kaikki ja ehkä joskus tasapaino syntyy.
    Muistelen 80 lukua, silloin tuntui kuin tyytyväisiä oli useampi, sen jälkeen on ongelmia ilmaantunut, korona vauhditti tämän velkaantumisen.

    Mielestäni asia ei etene minun, ei muidenkaan kirjoittajien avulla, joten jätetäänkö aihe ?
  19. Huomena kesäaikaan ja sunnuntaipäivään.
    90 kymppiset tuli juhlittua ja oli onnistuneet juhlat, ruoka maistui ja seurustelu ystävien kanssa muistoja mieleen toi.
    Kukkokalat lupasivat pilkkiä, kun jäälle pääsevät, uutta tapaamista suunniteltiin.
    Todettiin, että väki vähenee ja aina vaan huonompina kohdataan.
    ,Eräs syntymäpäiväsankarin ystävä piti puheen ja kertoi 62 vuotta ystävyyden pitäneen tämä on jo jotain mitä harvoin kuulee.

    Eliaana ikkunanpesuaan jo kertoili, minäkin tyttärelle kerroin, että apua sitten tarvitsen, ennen pääsiäistä se tapahtuu.
    Kyllä kissatkin koirien tapaan puheen ymmärtävät, muistan lapsien pienenä ollessa, miten kissa joka yö tytön kimppuun hyökkäsi, kun tämä VC: meni, kyttäsi nurkan takana, mistä tunnistikin tyttären asialla olevan.
    Pääsiäisenä aiomme mennä Loviisaan, tämän rikospoliisina aloittaneen pojan kotiin tupaantuliaisiin, pitkä on matka, mutta kai tuon jaksanee istua.

    Korpikirjailijalla nyt harmeja lykkää, mutta toivoa pitää olla, että asiat korjaantuu.
    Malttia kaikkeen tekemiseen, aikansa leikkauksista paraneminen vie..

    Nyt jätänkin tähän, jospa jotain korjattavaa tästäkin löytyy, ei meinaa keksiä mitään uutta, kun kaikesta aina huomautetaan, no mielipiteen ilmaisuun on tilaa olla.
  20. Myöhäistä on minun hankkia mitään työtä, työt tehty, monta työtä yhtä aikaa, odottelen noutajaa ja se osaltani helpottaa eurojen kulutuksen.

    Ymmärrykseni mukaan on nuo eläkerahastot työtätekevien keräämiä ?
    En jatka aiheesta, hyvä jos keskustelua syntyi.
    21. 8 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt