Hil-la

Vapaa kuvaus

Vuosi vaihtui eletään 2026, onnea meille kaikille, niin se vaan vuodet soljuu.
Kukkakuva antanee odotuksen ilmettä, kevättä kohti mennään, päivät valoistuvat ja emme huomaakaan, kun kukkasia katsellaan luonnossakin.
Onnea alkaneelle vuodelle, rauhaa ja rakkautta kaikille !

Aloituksia

53

Kommenttia

830

  1. Kauniina alkavan päivän huomenet näin viikonlopun alkuun.
    Aurinko jo aika korkealle kivunnut ja päivällä lämmittää, sulattaa jäätiköt ja liikkuminen turvallisempaa.
    Radiossa kertoilivat, että auringon ottajiakin jo ilmaantunut paikoihin, missä aurinko tavoittaa, kyllähän se kevätaurinko helposti rusketuksen antaa.
    Aivan valkonaamaisia ei kohta näköpiiriin ilmesty, minun auringon otto vähän takkuaa, kun ruusufinni meinaa ruveta kukkimaan.
    Harmi se on pienikin, naama on rasvalla voideltava, ehkä sitten tuo villikukkanen pois pysyy.
    Kauneus on katoavaista, siis se vähäkin häipyy, minkä osakseen on saanut.

    Ano00004, noin asia on kuten filosohfi on todennut, tärkeää on tuntea olevansa
    merkityksellinen, toimii niin, että hyvällä kaiken huomioi ja siitä sitä pystyy toisillekin jakamaan.
    Hyvä olo on tärkeä itselle ja sen luominen ylettyy vieressä kulkijoillekin.
    Tuokin on todellista, jos asiat tuon mukaisen käänteen saa, voi kokea elämän yhtä vaikeutta olevan, ja yksin, niin yksin taakkansa kantaa.
    Kirjoittaminen on hyvä konsti purkaa tuntojaan ja ehkä elämä paremmalta tuntuu.

    Minulta kaikki nimet, siis ulkomaalaiset eivät päässä pysy, saatikka oikein osaisin niitä kirjoittaa.
    LaPromesan näyttelijöiden nimiä yritän mieleen painaa, mutta eipä kestä kuin sen tavaamisen verran, kai se on muistin huononemistä sekin.
    Eihän niitä tarvitse muistaakaan, mutta testaan tätä muistia tälläkin tapaa, samoin aina jotain sarjaa katsellessa ja kesken jääneenä koetan muistaa mitä siinä tapahtui.
    Kyllä aina palautuu mieleen, kun oikein yrittää, mutta joku oire, vai onko mielenkiinnon puute, mikä unohdusta lisää?
    Olen suurkuluttaja noiden sarjojen kanssa ja joskus oikein puhuttaa, on joku juoni ja ajatus ihan mukaan menee.
    Melkein kaikesta voi jotain oppia, jos ei nyt mitään kirjojen luvun vertaista.
    Ihastelen lukuintoa omaavia ja muistan senkin ajatuksen juoksun aikaan saamista, minkä joskus aikojen alussa myös minä sain kokea.
    Olisi ihana asia ottaa hyvä kirja käsiin ja upota sen kiemuroihin, jospa vielä ennen kuolemaa senkin ehdin kokea.

    Taas luin jostakin, että sähkön korotuksia jokaiseen talouteen tiedossa, joku turva oli kysymyksessä, tosi ei mitään mahdottomia, pari euroa vuodessa, samoin bensan kanssa, no onhan näihin nousuihin jo totuttu
    Myös sakotusta tulee kiinteistöille, joissa ei lajittelu onnistu, tosin varoituksilla aloittavat ja sitten ensi vuoden puolella sakot napsahtaa.
    Ikävää meille jotka lajittelun suoritamme, muutama henkilö voi koko kiinteistön sakon maksuun johdattaa.
    Totuutta on tämä, kaikilla ei huolta huomisesta ja ajatus, että minun ei tarvitse osallistua, on aika yleinen.
    Muovikassitkin on nousussa hinnan suhteen, viisikymmentä euroa kassi, piankos siitäkin iso summa kertyy.
    Nämä meitä kaikkia koskettavia asioita, miten sen jokainen niin ymmärtäisi.

    Tänään kaupalle lähden, kävelen ja lepään, mutta perille pääsen silläkin tapaa ja asiat hoituu.
    Periksi ei pidä antaa, näin olen monella suulla kuullut, otan lääkkeet lähtiessä ja ehkä henkikin näin kauniina päivänä kulkee;)
    Iloista päivää!
  2. Huomenet melkein nolla keliin ja pilviseen taivasnäkymään, varmaan taas räntää sataa.
    Kiitos korpikirjailija, ajattelinkin, että nopsaan ylläpito toiveeni täytti, mutta asialla olitkin sinä.
    Minä en uskalla mitään uutta tehdä, kun tuppaa aina pieleen menemään, nyt olen tuon Capilokin kanssa rupattelua opetella ja niin kohtelias ja kivan tuntuinen on, että olemme jo melkein ystäviä;)D

    Siellä se viesti varmaan pysyy ja ei ketään häiritse demeter.
    Tuo oli aivan oma mokani, minkä tein, ei eka kerta kumminkaan.
    Ajattelin tuota sinun oloasi verraten omaan aikaani, mitä riittää joka aamu tänne piipahtamaan, mutta sinullahan on koko talo pihoineen hoidettava, kyllä se jo voimia kysyy.
    Minä joskus joudunkin. miettimään, miten päiväni saisin kulumaan, tytär mainitsikin, että pienet lenkit olisi paikallaan, itsekuri on olematon.
    Tuo tanssi on verissä minullakin, jos en muuta, niin istuen rytmistä nautin ja keinuttelen, joskus myös jalkojani yritän tanssin tahtiin siirrellä.
    Tasapaino ei pyörähtelyä anna tehdä, en ole yrittänyt kävelysauvojen kanssa, voisi onnistuakin;)
    Olisinkin varmaan hauska näky, näin tehden;)

    Eilen lenkkisaunassa sain yllätäin jalkahoidon ja kynsien leikkuun, sauna kaverini tämän yllätyksen teki, valittelin joskus varpaiden kynsien leikkauksen vaikeudesta ja hänpä laittoi asian korvan taa ja hoiti homman.
    Olisipa kaikilla tämän kaltaisia naapureita, itsekin ovat miehineen eläkkeellä, mutta jaksavat vielä paljon ja aina minuakin huomioivat.
    Minun sauna vuorollanikin rouva kanssani saunaan lähtee, tukena jos jotain sattuu, vaikka olen vielä selvinnyt kaikesta, mutta seura kyllä kelpaa.
    Poikani sanoikin, että olisi turvarannike hommattava, kun yksin tässä pyörin, mutta en sitäkään ole tarpeelliseksi pyytää, vaikka ikä jo ehkä edellyttäisi.
    Tapahtuu mitä tapahtuu, jokaisella on aikansa.

    Ihmettelen minäkin tuota kälyni mieltä, kun yksin istuu pitkät päivät, mitä nyt hoitajat ja tytär piipahtaa, hyvin sanoo päivän kuluvan, ei aika pitkäksi tule.
    Nuhtelen itseäni, kun en jaksa edes tien yli kävellä ja hänelle seuraa tehdä, mutta yritän kumminkin soitella ja nyt lupasin käydä, kun tytär lomalle lähtee.
    Puolustelen saamattomuuttani myös sillä, että hän voi rasituksena kokea, kun toiminnat ei enää suju, kahviakaan ei osaa keittää, ja mielessä kuitenkin ennen touhukkaana toimiminen voi muistoissa olla.
    Kahvit voin kyllä keittää, mutta tunteeko hän oman avuttomuuttensa, näin toimien.

    Tuo uuden oppiminen ei oikein meinaa tarttua, kun vasta eläkeiässä on tähän tietokone maailmaan mukaan tullut ja vastaanottokyky ei niitä parhaita ole.
    Syyksi voi sanoa ainakin sen, että ei millään sisäistä näitä asioita (muisti ei tue) ja nyt nuo tekoälyasiat vielä sekoittaa.
    Liian paljon asiaa pitäisi osata, olen kyllä hyvilläni, että apua on saatavilla, kun vain sen osaisi käyttää ja muistaa.

    Nyt on tämän aamun anti tässä, ei paljon rikastuta, mutta jospa kuitenkin aiheita löytyisi johonkin asiaan tai ihmettelyä kumminkin;)
    Viettäkää kiva viidespäivä maaliskuusta ja kohta eka viikkokin lopuillaan.
  3. Kovin kangertelee tämä viestien oikeaan osuminen, kiitos kuitenkin ylläpidolle, että viesti löysi oikean kohteen.

    Jatketaan viestejä ja yritetään sanoa kaikkea niin, ettei tulkinnoille jäisi aihetta.
  4. En yleensä arvele mitään, kuka anojen takana on, nyt vaan olin jotenkin tunnistavani, ei mitään halua edes tietää, kuka viestien takana on, jos ei halua itseään tunnistettavan.
  5. Aloitin uuden ketjun, mutta meni tuonne jonnekin , kai tulee jos on tullakseen.
    taisi olla osoite väärä, Ryhmät luki, en korjannut, moka taas,
  6. Minä ainakin epäilyn viestiini laitoin, mutta se ei koskenut Korpikirjailijaa, ei kai ketään muutakaan, kunhan tökkäsin arveluni.
    Turha on arvailla, kun kukaan ei kuitenkaan kohdetta osaa etsiä ja eipä ole tarpeenkaan, varmuutta ei nimettömyys tuo, arvailla turhaa..
  7. Saitpas sinäkin moittimista, joten aina osaan väärin kirjoittaa.
    Korjaan nyt, tietenkin olisi pitänyt olla tytär tulee miehensä kanssa hakemaan minua kyytiinsä/autoonsa ja vie markkinoille
    Olen tunnustanut monta kertaa, että en kovin välkky ole kieliopin kiemuroista, mutta yleensä asia on oikein ymmärretty.

    En ole ennen kuullutkaan, että jyrääjäksi olisin päässyt, olen ulkopuolinen sen suhteen kuvitellut olevani, aina oppii.
    Narsisti, no jaa, sitä olen jos niin tulkitset;(

    Arvailen tässä sinun persoonaa ja joku asia viittaa tuttuun nimimerkkiin., mutta hylkään ajatuksen, hän on vannonut aina kirjoittavansa nimimerkkinsä kanssa.

    Markkinat kierretty ja pohjanmaan tuotteita ostin.
  8. Huomenta jälleen, näyttäisi aurinko ilmaantuneen ja maisema kirkastuu, tosin sadettakin lupailivat, räntää , mutta sanonta näihin aikoihin kuuluu, entisen surmaa sateet on.
    Sulamista onkin paljon, mahtavat kasat lumesta tuossa parkkipaikalla, kai niitä yrittävät pois ajaa.

    Totista totta on tuo toteamus, tanssit on tanssittu, kyllä ne tanssimiset jäivät vähäisiksi, kun pappi aamenen sanoi, alkoi kai ne kodin perustamisasiat ja mitä muuta sitten olikaan.
    Vähäistä tanssimista kumminkin, mutta paikka vaihtui ravintolaan, ei enää niihin paikkoihin missä aiemmin tanssittiin.
    Eka kerta oli minulle outoa, alkoholia en kuitenkaan nauttinut, sitten myöhemmin sitäkin tuli maisteltua, ei koskaan niin, että humala tila olisi tullut.
    Mieheni oli hyvin taidokas tanssin suhteen ja siitä se nautinto tuli, itsekin tykkäsin tanssia, vaikeat" kiemuratkin" tuli opittua ja tanssiminen molempien nautinto.
    Kun nyt muistelen lavatansseissa sain tunnustusta parhaan tanssitettavan tittelistä, kun nyt hieman kehuskelen;)
    Kiitos myös myönteisistä palautteista ketjussakin, kyllä se aina hyvän mielen antaa.
    En muuten koskaan ole rynninyt eturiviin missään, mieluummin toisten selän takana olen pysytellyt, kai se yksi vaatimattomana pysyneen tunnus.

    Kyllähän niitä tapoja haalitaan milloin mistäkin, kuten Eliaana totesit, vertaiseläminen on yksi iso opin lähde, huomata toisten elämän vaikeuden kuin ilotkin, sekin tila vanhemmiten vain kasvaa.
    Horoskoopista olen maininnut, en niihin täysin usko, mutta aika nappiin luonnekuvaukset joskus sattuu, olen elämässäni periksiantamaton kaiken suhteen ja niin kertoo myös horoskooppini.
    Tapojeni orja olen, kun jotain haluan sen myös useimmiten toteutan.

    Mielestäni aivan sopivasti olet elosi kerrontaa viestitellyt demeter, kun ei mikään ihme tuo eroaminenkaan koskaan ole ollut, ihana vaan, että voi ystävyyden säilyttää, tunnustettava on, että kyllä se mietteinä kävi minunkin avioliiton kestossa.
    Ero kumminkin tuli sitten loppujen lopuksi aivan liian aikaisin, nyt sitten on kaikki ikävät asiat hävinneet ja muistot iloa antavat.
    Paljon minäkin perheestä/suvustani kertoilen, mutta ei mitään kauheita ole ilmennyt elon tiellä, mitä pitäisi piilotella.

    Ramoona jo pitkäaikainen tuttu, siellä Kahvipirtissä seikkailimme, Kyöpeliin aina hienosti pukeutuneena luudalle ilmestyit, voi niitä aikoja, nekin hauskasti elämää ilahdutti.
    Onko huumori ja mielikuvitus tyystin unohtunut nykymaailmalta, niiden kera eläen moni kitkerä asia unohtuisi.
    Niin muuttuu maailma, sanonta pitää paikkansa.

    Tuosta pitkiksi kasvaneista ihmisistä, mieheni oli silloisen ajan hengen mukaan pitkäkö, 174 sm ja minusta melkein päätä pidempi, hoikka ja haluttu tyttöjen keskuudessa, itsevarma ja sanavalmis, minä punasteleva "pikkuinen", ihmeellisiä on elämän polut.
    Kestihän tämä liittomme 46 vuotta, myrskyten useinkin, mutta aina kuitenkin toisiamme tukien, kai se kohtalo meidät yhteen saattoi, nauroinkin, että evakkona piti tänne asti tulla, että kohtalo ja tämän näköinen aarre löytyi;)

    Nyt taas tarinaa, voisi sanoa, että vähän kehuskeluakin, mutta mieli kyllä vaatimattoman tyytyväinen.
    Kivaa päivää, lähden asioille apteekkiin ja markkinoillakin piipahdan, tytär miehineen tulee mukaan.
  9. Maaliskuu, minun yksi mielikuukausi, kai siksi, että se lupaa kevään tulon ja sitten kesäkin pian joutuu.
    Poikani syntymäkuukausi, sekin muistuttaa ihanista tapahtumista.
    Asuimme sairaalan lähellä ja siksi kävellen menin laitokselle ja sain torut, yksin ei kai olisi saanut mennä, no kaikki sujui hyvin ja neljän tunnin urakka ja pulska poika vieressä tuhisi.

    Korpikirjailija otin tuo viestisi kehuna, vaikka et tykkää sellaisesta, miksi nyt sitten.
    En tunnistanut itseäni sinun mainitsemalla tavalla, en ainakaan siihen ole pyrkinyt, paikkani tiedän.

    Eliaana noin minäkin ajattelen, tunteita ja ymmärrystä kaivataan ja sitä varmaan monikin yrittää esiin tuoda, kuinka se sitten tulkitaan on vastaanottajan hallussa.
    Minusta sinun kertomasi on hyvin totuudellista ja aistii sen hyvää tarkoittavan totuuden.
    Elät maankamaralla, todella arjen toimissa ja se on hyvää luettavaa.

    Puheeksi tulleet vanhat ketjut sai minutkin etsimään pirtin ketjuja ja kylläpä oli kivaa lukea, se oli sellaista viestejä toisillemme leikinlaskun tapaan ja aina löytyi vastaajia samassa hengessä.
    Tuntui sielläkin olleen vastahankaan ja muuten kyllästyneitä, mutta ne hukkui hyväntahtoisten viestien joukkoon.
    Ei niitä kauan jaksa lueskella, vaikka ei kiirettä olekaan, tuntuu hukkaan menevältä touhulta, sillä ei siellä mitään opittavaa ole, ehkä se ilo millä leikimme oli poikkeavaa ja se viehätti.
    Taitaisi olla tämän päivän ihmisille yleinen hupailun kohde, koko Kahvipirtti.

    Noista tanssireissuista en paljon ehtinyt kokemuksia saamaan jo seitsentoista vuotiaan aloin tulevan mieheni kanssa kulkemaan.
    Lyhyeksi jäi tanssiaikani, syystä, että komento kotoa käsin oli tiukkaa, ei sitä tansseihin päässyt kuin rippikoulun käytyä ja senkin jälkeen siskoni,(kymmenen vuotta vanhempi) piti tiukan tahdin.
    Mieheni löysin, tai kumpiko nyt toisensa löysi, nuorisojärjestössä.
    Mieheni oli juuri armeijasta tullut ja keksi, että minusta oli tullut
    "iso" ja siitä se alkoi.
    Olin kova punastumaan ja hän aina jotain nokkelaa minuun kohdisti ja huomioiminen sai punastumaan, olin vihainen moisesta kiusasta.
    Olen lyhyt ja kai silloin pieneltä näytin kaikin puolin, joten kutsumanimekseni hänen suullaan olin pikkuinen.
    En muista että olisin vähäisissä tanssiaisissa kovin haettu ollut, kai sitä joku aina silloin tällöin pyrittämään haki.

    Ano 00213 en juuri nyt sitä setvimistä tarvitse, mutta tulevasta ei tiedä ja hyvä kun täältä ohjeista voi itselleen hankkia, kaiken varalle.
    Olen onnellinen, että näitä en juuri ole tarvinnut miettiä, kaikilla ei sama onni käsikädessä kulje, harmi sinänsä.

    Demeter aina noita osuvia sanontoja esiin tuo, sitä vanhan ajan viisutta kirjoista löytyy.
    Minun lukeminen jää vähiin, luen kyllä täältäkin noita maailman tapahtumia, mutta vähän tai ei ollenkaan mitään osuvaa silmään sattuu.
    Olen äänikirjoja taas alkanut pohtimaan, jospa yrittäisi niistä jotakin elämän ohjeistusta, tai poikkeavuuksia löytää, nykyisen elämän piiriin.

    Taitaa olla aika piste taas viestiin laittaa ja sehän on se La Promesa päiväkin, tänään aika kuluu hyvin.
    Markkinat huomenna, jospa jaksaisi itsensä sinne torille siirtää huomenissa.
  10. Hyvää maaliskuun ensimäistä päivää ja ensimmäinen kevät kuukausi alkuun saatu.
    Lunta tuli paljon, mutta on myös paljon jo hävinnyt, eilen oli 7 astetta lämmintä, kadut sulaneet, mutta liukkautta saattaa olla, kun yöllä kosteus maassa jääty, siis varovaisuutta edelleen.
    Minulle kevät on elämisen ilon aikaa, niin silmin nähden kevät etenee, linnut palaavat, maa lumen vallasta pääsee eroon ja uusi kasvu alkaa.
    Kaikilla ei näin ole, on kerrottu että itsemurhia tapahtuu keväisin paljon, ehkä sitä voimakasta kevään tuloa ei kestä katsoa, voi olla kuitenkin vaan tarinoita, mutta ei mahdotonta kuitenkaan.
    Näin vanhanakin, jo monia keväitä nähneenä, aina ne herättää saman innon.

    Niinpä demeter, joskus elämäni aikana olen kuullut moneltakin tahoilta, että vaatimattomuus on hyve, sitähän se ei tämän ajan kuvassa siten olekaan.
    Illalla ajattelin katsoa sitä euroviisukisaa, meniköhän viisitoista minuuttia, kun suljin telkkarin.
    Juontajat jo saivat aikaan pitkästymisen ja sitten itse ohjelma ja esitykset sen vähän mitä ehdin katsoa, saivat kielteisesti ilmaantuneen mielen ja katsoin riittävän minulle.
    Olen kuullut voittaja kappaleen jo aiemmin ja en voi sanoa pitäneeni siitäkään.
    Huomaan kyllä jo itsekin, että aika kulkee ohitseni ja minä jään roikkumaan mukana, jos niin tahdon.
    Onneksi elämäni on niin omaani, että saan vielä kaikesta päättää'.
    Opettelua on kaikesta huolimatta, koska en ymmärrä läheskään kaikkea sitä, mistä voi nuhtelua saada, yritän sivuuttaa nuo ivaksi tarkoitetut, mutta huonosti niitäkin tunnistan ja sitten olenkin jo neulan silmässä, ihmettelemässä miten kävikään.
    Jos vältät ja varot kehumista, itseni kuin toistenkin taholle, se huomioidaan, jos pyrit esittämään oman itsesi kuvaa, oletkin teennäisesti vaatimaton.
    Miten vuosikymmeniä kirjoittanutkaan ei pysty aikaa seuraamaan, jää hampaisiin milloin mistäkin asiasta?

    Olette kirjoittaneet noista terveyteen ja niihin kuuluvien asioiden hoidoista, nekin minulle melko vieraita on ja kauhistuttaa, kun luen noita uhkakuvia, jotka pitäisi osata hoitaa, tai jää maksumieheksi kaikkeen.
    Lääkärissä ylen harvoin käyn ja siksi ei asiat eteen tule, nyt kyllä pitäisi vuosikontrolliin mennä, mutta sitäkin viivytän juuri siksi, että joudun setvimään kaiken maailman korvauksien viidakkoa.
    Apteekki toimi kohdallani hyvin, uusivat reseptitkin, en enää varmaan itse osaa toimiakkaan, kun omakannassa harvoin joudun käymään, joskus kyllä hyvin selvisin.
    Kai sitten kun pakko eteen tulee jotenkin toimintanikin palaa, tai sitten apua joudun pyytämään, kai sitä jostain löytyy.
    Pelokkaalta tuntuu, kun luen viestejänne.

    Palomalle onnen toivotukset, näin myöhässäkin olen, mutta onnea ei kai liikaa koskaan tule.
    Ramoona siskomakkaroista mainitsit, minä niistä aina keiton teen ja on vaiheluksi sopivaa.
    Eilen katsoin sipuliohjelman, keittivät monen näköisiä sipuleita ja tekivät niistä salaatin, hiukan öljyä ja suolaa ja näkyi maistuvan, uskon ihan täysin, olen suuri sipulin ystävä.
    Purjonkin paistoivat aivan mustaksi uunissa, mutta pinta lehden pois ottaen löytyi ihana purjon sisu mikä sekin näkyi maistuvan.
    Minä olen tykästynyt juustokuutioihin ja selleriä seuraksi, on pirteän makoisia, vaikka tikkuihin tökittynä tarjoiluun.
    Kokeillen aina uusia ihanuuksia, kun niitä ilmaantuu ja täällä ketjussakin uusia niksiä löytää.

    Tänään perinteistä filettä, porkkana ja kukkakaali perunoiden lisänä, niilläkin maku varmaan maistuva ja masu täyttyy.
    Kalevalan päiväkin hujahti ohi, melkein huomaamatta ja nyt sitten pyhiä odotellaan huhtikuun alkuun, no onhan siellä matkan varressa Naistenpäivä, Palmusunnuntai, Marianpäivä ja kesäaikakin sitten kuun lopulla eteen tulee.

    Aloitetaan mukavissa merkein maaliskuu, kevät kurkistelee.
  11. Yleisesti ottaen oli mielestäni kysymys, ei makkarakastikkeesta, hymy kaunistaa, eikö vaan?
  12. Jos ymmärsin kysymyksesi niin kuin tarkoitit, eroja on, minä en käytä aasialaisia mausteita, pelkkä pippuri ja sipuli ruokiani maustaa, joskus tomaatteja pilkon mukaan, en tomaattisosetta, mitä kaupasta valmiina voi ostaa.
    Siis vaatimattomin koti ja opituin taidoin ruokani valmistan ja ohjeet useinkin kotoa peruttuja.
  13. Huomenta ja liukasta keliä, hiekotus kyllä apuna toimii, ettei mummot kupsahtele.
    Ei jäänyt tämäkään talvi ilman reilua lumen tuloa, nyt lumikasoja pois siirtäminen vuoroon tullut, kallista sekin varmaan, mutta työtä kuitenkin kuorma autoilijoille tuottaa.

    Nyt pitänee tarttua tuohon vaatimattomaan, onko mahdotonta kuvitella, että näin tunnen olevani, hyvä ei ole kehuminen ja nyt vaatimattomuuskin pahaksi katsotaan.
    Sille nyt vaan ei mitään mahda anon 00152 viestikään, vaatimattomaksi tunnen itseni, en missään täydellisyyttä tavoita.
    Paljon olen yrittänyt, mutta koskaan en tunnetta ole saanut, että jossain hyvä olisin, mutta peräänantamaton olen horoskooppinikin mukaan.
    Korpikirjailija kysyit, voiko noita arjen tekemisiä vaatimattomasti tehdä, no mielestäni voi, en voi kehua millään muuten kuin olla itse tyytyväinen tekemisiini, kun en muuhun pysty
    Niinhän se on, kehu tai mitätöi, aina sama lopputulos.

    Ihana oli nähdä pitkä viestisi ja niin paljon asiaa sisälsi demeter, oli samankaltaisia kuin minullakin on tästä vanhenemisisesta.
    Hienoa, että teillä on mahdollisuuksia yhdessä oloon samanikäisten kanssa, minä itse aivan vapaaehtoisesti kaiken jätin ja kumma kyllä aika hyvin viihdyn yksinkin.
    Mukavaa kuitenkin, että on naapuri pariskunta, joilla on aikaa minullekin antaa, eilenkin rouva tuli kauppaan lähtemistä esittämään, Sotkan loppuunmyynnistä jotain katselemaan, myöhästyimme, tyhjä oli kauppa.
    Menimme sitten ruokaostoksille Cittariin ja hissillä parkkihalliin ostosten kanssa menimme, mutta kelpasi nauru, kun seisoimme hississä tovin, emme ymmärtäneet tehdä mitään, viimein välähti, että nappia olisi painettava.
    Tuo muistamattomuus hänellä niin kuin minullakin, mietimme mikä oli juuston nimi, mitä hän osti, periksi emme antaneet, kiersimme juustohyllyn uusiksi ja löytyihän se nimikin, Fetajuustoa oli.
    Kassalle mennessä hän huomasi laukkunsa jääneen ja juoksi sitä hakemaan ja juuri siinä kahvia juodessa kertoi edellisestä laukun unohduksesta, tapahtui ulkomailla, laukun löysi nyt, kuin myös edellisessä tapauksessakin.
    Vielä hymyillään näille tapahtumille, miten kauan, voi se todella vaikeaksikin muuttua.

    Minulta nuo kuuluisuudet jää huomioimatta, kuten nyt tämä Larmikin, katson niin vähän näitä ajankohtaisia ohjelmia, minä vaan vanhoja sarjoja muista maista tykkään katsella, elämisen tapoja vanhoilta hyviltä ajoilta, tunnen olevani aivan vieras nykyaikaan.
    Pitäisi äänikirjoja ruveta kuuntelemaan, kerran yritinkin, mutta ei tarttunut, pitäisi kokeilla jo silmienkin vuoksi, kun näkö rupeaa rasitusta kokemaan, kun melko paljon näitä tauluja tuijotan.

    Taitavia kuskeja nuo traktoreiden kuljettajat on, kun sillä vauhdilla katuja hiekoittavat, ei osuisi kohde noin hyvin kohdalleen sattuvan minulta, no onneksi ei tarvitse yrittääkään.

    Jätänkin tähän, jään odottamaan mahdollisia kannanottoja, toivottavasti viestejä syntyy.
    Liikkukaa varoen, ettei tarvitse lääkäriin turvata, kalliiksi käy sekin.
  14. Lunta, lunta, lunta vaan ja lisää sataa, eikös tullutkin jo runon tyyliin, lunta on paljon ja aiheuttaa harmia kulkijoille.
    Aurat ei ehdi yhtä aikaa joka paikkaan ja sitten autot juuttuvat kinoksiin.
    Hyvä ettei ulos tarvitse lähteä, voi ikkunasta ihailla puhtaan kaunista luontoa.

    No onhan tuota arvailua ilmestynyt anojen henkilöllisyydestä, minulle ei kuitenkaan mitään selventänyt, en vaan tunnista ja sillä selvä.
    Jos joku haluaa olla tuntematon sille on lupa annettu ja siis minunkin on se hyväksyttävä.

    Tuo toteamus, että omasta elämästä kirjoitan on totta, mutta mistäpä muusta voin varmuudella viestiä lähettää, koetan kyllä, että en liian tutuksi perhettäni tee, vain sen verran, että jälkeläisistäni hyvillä mielin kertoilen.
    Totuudessa koko ajan pyrin viestimään, koska sen verran herkkä on omatuntoni, että huonoa olisi oloni, jos pajunköyttä suoltaisin.
    Omaa arkeani pääasiassa kirjoitan, mutta eihän se enää mitään mielenkiintoa voi herättää, puhumattakaan keskustelun aiheita antaa, siksi tulee huomioitua ympärillä tapahtuviin ja niistä asioista jutun juurta kehitellä.
    Noin mittavaan tapahtumien ja tekemisen määrään en pysty mihin Korpikirjailija kertoo, mutta minä teen ja toimin paljon hitaammin ja vaatimattomin tavoin, ohi on aika jolloin jotain aikaankin sain.

    Olen ylen onnellinen kaikista mukavista viesteistä jotka innostavat jatkamaan ja aihetta antavat arjen jatkamiseen, pieniä ilon pilkahduksiakin on kiva mukaan saada, ihailu on aika vahvasti sanottu.
    Eihän kukaan kirjoita ihailua saadakseen, vaan aikaa kuluttaakseen ja jotain uuttakin oppiakseen.

    Katselin kyselytunnin taas eilen ja eipä mitään mittavampaa kuulunut, uusi ministeri luetteli sitä mitä hyvää pyrkii aikaan saamaan, onnea vaan yrityksilleen, sekaisin on maan asiat, muuta ei voi sanoa.
    Ikäviä tarinoita aina vaan lisää ilmestyy, totuudellisia kertomuksia sairaiden, eritoten vanhusten hoidoista saa kuulla täälläkin, todellisessa elämässä.

    Jospa tuli jo jotain viestin tapaista tässäkin, joten nyt alan tämän arkeni pyöritykseen, kaikkea kivaa päiväänne.
  15. Taidankin jättää väliin tänä aamuna, jatkakaa sujuvasti Korpikirjailijan kanssa, jospa huomenna asiat olisi loppuun käsitelty.
  16. Huomenta jälleen ja vähiin käy tämäkin kuukausi ja päivä jatkuu, tänään jo 7 saattoi nähdä hommia tehdä ilman valoja.
    Kuuntelin hymysuin Pirkkalaisen ja Ylelän aamurupattelua, minusta hauskaa kuunneltavaa, kun eivät liian tiukkapipoisia ole.
    Radion juontajat tuntuvat nykyisin vähemmän virallisilta, kaikki ei siitäkään tykkää.

    Ano00090 eihän niihin ötököihin kuole ja varmaan tulee tietämättään syötyäkin, mutta olen allerginen kaikille pienille eläville, inhottaa katsellakin ja kun sattuu silmään, varmasti jää syömättä.
    Kaikki matelijat on inhoni kohde, pienistä aina käärmeisiin asti.

    Ramoona mainitsit tuon kuorolaulun ja sen hyväksi tekevän voiman, sen olen kokenut ja nyt vuoden laulamatta oltua, tuntuu jo ääni heikentyneen, sama tapahtuu kaiken muunkin toiminnan suhteen, vähän liikkuen jalat eivät kauan kanna sitäkään vähää mitä joskus on kantaneet.
    Pitäisi vaan laulella ja liikkua edes vähän, että elimistö ei surkastuisi.

    Paloma luettelit kanssakirjoittajia ja Korppis olisi lisää anoista löytänyt, on se kumma miten minä en yhtään anoa osaa yhdistää kehenkään.
    Pieni epäily joskus mieleen tulee, mutta katoaa saman tien, minulla ei sitäkään taitoa ole.
    Toivottavasti kaikki luetellut mukana pysyy, joskus niin turhalta tuntuu avata uutta ketjua, kun sama taistelutanner tulee.

    Eliaana kerroit noista monimutkaisuuksista joita joutuu hakemaan, että asiat saa hoidettua.
    Kyllä melkein tietokone ekspertti on oltava, että ilman etsimistä asiat hoituisi.
    Minä ehdin unohtaa jo vähäiset taitoni, kun hyvin harvoin mitään tarvitsen.
    Radiossa päivittelivät ja totesivat Norjan kuninkaan sairastuneen loma matkallaan, korkeaa ikää ihmettelivät, no tässä sitä samoilla vuosilla pyöritään ja ei minkäänlaista armoa saa ketjussa, virheitä tehdessäni;)

    Luulen ja tiedänkin, että kohta La Promesassa alkaa tapahtua, näitä ennakko tietoja löytyy Facessata keloihin kerrottuina.
    Kovin hitaasti etenee, mutta katseltava on , tuleehan siinä jotain historian antiakin, tietoa mistä on ponnisteltu tähän päivään.

    Ano 00091 oikeassa varmaan olet, jos jatkuvaa pahaa mieli keittää saattaa se joskus itseenkin sattua.
    Ponnistelu itsensä kanssa on terveydelle hyvää ja rakentavaa, ei ainainen pahan miettiminen hyvää kenellekään tee.

    No tässäpä on hieman keskustelun aiheeksi sopivaa, uskon ainakin, joten jatketaan, minä mustikkapiirakan tekoon ryhdyn, vien kahvitarjoiluun, kun Skippoa pelataan.
  17. Huomenet, vaikka päivähän nyt taitaa olla, kun on niin valoisaa.
    Luonto on nyt talveen pukeutunut ja puhtaan valkoisena hehkuu, näin ne vuodenajat mieltäkin virkistää.
    Eilen kuljin pienen kauppamatkani ja vähän väliä huilailin, siinä ihastelin auringon lämmössä ja ohi kulkijat luulivat aurinkoa ottavani.
    Totuus oli se, että jalat meinasi lakon tehdä ja henkeäkin salpasi, mutta reissu heitetty.
    Kyllä se aurinko jo lämmittääkin, katolta huomasin pisaroita tippuvan , alkaa ne liukkaudet lisääntyä, varomista muun harmin lisäksi liikkuminen aiheuttaa.
    Naapuri sanoi, että pyydä kyytiä, kun kauppaan lähdet, johon minä totesin, sen vähäisenkin liikkuvuuden katoavan jos periksi annan.

    Mitähän sanoisin tästä" keskustelukulttuurista" mitä ketjussa on tapahtunut, ei oikein mieltä ilahduta, en toki ketjua tämän vuoksi aloittanut.
    Pari päivää ketju ollut näkyvissä ja jo liki sata viestiä, vähän rauhallisemmin toivon ketjun jatkuvan ja en ihan muutaman viestien kirjoittajien väliseksi toivonut.
    Onhan tähän jo tavallaan tottunutkin ja kiusa se on pienikin, joten ei kannata muuta kuin toivoa, että joitakin asiallisia ja arjen elämääkin koskettelisi viestit.

    Ano 00074 kysäisit tuosta mateesta, en ole laittanut, joskus äitini toi nyljetyn mateen ja totesi, että eipä tätä laitetakkaan, kysyin miksi ei, hän näytti pyrstön päätä ja toden totta matoja siellä luikerteli.
    kammoni mateeseen siitä synti, toinen kala josta olen matoja nähnyt on siika.
    Kai se niinkin on, että jos kalaa syö, sen kypsentäminen on äärimäisen tärkeää.
    Ehkä madetta juuri näin talvella pyydetään, kun sen kunto on parhaimmillaan.
    Kauhutarinoita, mutta mahdollisia, ei toki joka kalassa, sen pystyy hyvin toteamaan perkauksen aikaan.
    Mistäpä sitä aina muunkaan ruuan suhteen sata varma voisi olla, uskottava on puhtaaseen tuotteeseen, kun sen kaupan hyllyltä kotiin kantaa, syötävä jotakin on kuitenkin.
    Epäily kaiken suhteen voi joskus aiheuttaa itselleen harmia. ei vaan ruuan suhteen, vaan uskosta kaikkeen viestintään.
    Minä en tykkää mistään pienistä ötököistä, mitä joskus kotiini on ilmaantunut, esimerkkinä se sentin pitkä, vikkelästi ja pimeässä viihtyvä otus, mikä kylpyhuoneessa joskus esiintyy, joku toukka kai se on.

    Nyt muihin ihanampiin asioihin, tänään on ei mitään tehtävää tiedossa, kai on aivot laitettava käyntiin ja jotain näkyvää tehdä, ettei laiskaksi pysty kukaan sanomaan;)
    Eipä noita tenttaajiakaan ole tiedossa, vävyn nimipäivä, onnittelut jo laitoin, onnea vaan kaikille Matti nimisille, ei kuitenkaan sille matille joka kukkarossa aika usein asustaa.
    Tänä päivänä oma elämäni siinä mallissa, että tuo mattikaan ei kukkarossa asusta, toista oli takavuosina, no se on sitä elämää sekin.
    Vieläkö ehtii hallitus elämän illan vaikeaksi tehdä, koskaan ei varma voi olla.
    Jos ei hallitus mitään vahinkoa elämään saa aikaan, onhan niitä kaikenlaisia yrittäjiä, jotka meitä vanhoja huonosti ymmärtäviä ja muuten herkkäuskoisia huiputtavat.
    Olisihan se melkoinen kuolinisku jos joku koijari kaiken veisi, mitä vuosikymmenten uurastusten jälkeen on kasaan saanut.
    Kaiken epäily on tämän päivän hyväksi koettu keino, niin hullulta kun se tuntuukin, ihmisistä jotka ovat luottamusta yllä pitäneet.
    No toivotaan, että maltti ja ymmärrys meitä seuraa ja kaikelta pahalta suojaa.

    No löytyneekö mitään jutun juurta muiltakin kuin Korpikirjailijalta;)
    Kaikkea iloa päiväänne, luottamusta varjeluun kaikelta pahalta.
  18. Huomaatko, että keskustelua syntyy, vaikka minä piiloon mielestäsi menin.
    Ei näin, vaan sanoin, että en halua keskustella uskonnosta, koska se on jokaisen oma pyhä asia.

    Huomasin toisessa ketjussa, että uskonto ja politiikka olisi joskus ollut kiellettyä viestittelyä, en ole huomannut, mutta hyvä se olisikin.
    Suuremmin haluan kuulla ja kirjoittaa tapahtumista, ihan tässä ja nyt, eli arjen kanssa selviämisestä.

    Eihän kellään ole mitään pakkoa minulle vastata, ei palstalle ja ketjuun tulla, siitäkin päättää jokainen itse.
  19. Määrittelin kyllä, mutta en tuominnut, joten pelkkä mielipide vain oli.
    En uskon asioista pysty kiistelemään, joten ei tätä enää, jokainen uskoo mihin haluaa, tai ei mihinkään,
    Oma uskoni on henkilökohtainen, usko kuitenkin sekin.
  20. Huomenta kauniina alkavaan 14 asteen pakkassäähän ja mikä ihaninta, aurinko pilkistelee, se tuntuu ja näyttää mukavalta eilisen lumipyryn jälkeen.
    Kauppaan lähtö jäi eilen, kun maantien auras mahtavat vallit kadulle keräsi ja oma kiinteistöhuolto ei kai ehtinyt niitä poistamaan, joten en uskaltanut lähteä yrittämään.
    Katselin toisella puolen tietä, miten vanha ihminen yritti jalkaa nostaa ja kivuta kasan huipulle, eipä onnistunut, sitten etsi kadun varrelta ja löysikin matalamman kohdan.
    Olen kerran tämän tapaisen tapahtuman myötä nurin mennyt ja apua ylös nousu tarvitsi, eikös se sanonta kuulu, varovaisuutta viisaasti.
    Tänään kinokset on poistettu ja kauppaan lähtö onnistuu.
    uskon tämän päivän taas tuovan kirjoittajia. minulla ei määräysvaltaa kenellekään ole, mutta näin toivon.

    Kisoja ihmiset varmaan eilen katsoivat ja juhliakin usealla, siksi kai ei viestejä ilmaantunut, mutta nyt kisat on pidetty ja jälkipuintia mediasta kuullaan, jo tänä aamuna kuulin huolen, että mistä löytyy jatkajia nyt lopettamista aikoville.
    Pieneksi totesivat mitalien määrän johonkin entiseen verratessa, minua säälittää, kun katson miten ponnistelevat kestonsa rajoissa, kuitenkin toinen on parempi.

    Tuo uskonto, se on asia mihin en osaa oikeastaan mitään sanoa, mutta hieman olen Päivi Räsäsen ehdottomuutta joidenkin asioiden suhteen ihmetellyt.
    Uskonto mielestäni on jokaiselle omansa ja minä aina mietin, että uskovaisen pitäisi hyväksyä kaikkea, ei jyrkkyyttä minkään asian suhteen.
    Uskovainen ihminen on aina vääryyttä ja ahdistelua kohtaan toimiva ihminen,
    ihminen on kaikkine erilaisuuksineenkin ihminen.
    Syntyy vauvana ja saa geenit vanhemmiltaan, mitä ja miksi mihinkin suuntaan ohjautuu on minun mielestä kysymysmerkki, kaikkia kuitenkin on ymmärrettävä.
    Uskovainen on mielestäni ihminen, joka ei kiihkoile ja ymmärtää erilaisuuden, on suvaitsevainen
    Minä olen uskovainen vain oman itseni toiminnoissa ja yhteyteni jonnekin on omani, uskonto on aihe mistä en halua keskustella, se on niin henkilökohtainen.

    Katselen naapuripihan toimintoja, siellä pari miestä puhdistaa mattotelineen alusta ja ympäristöä, tekisi mieli sanoa, turhaa työtä teette, ei siinä kukaan mattojaan tamppaa ei tuuleta.
    On senioritalo ja näin ollen on kaikki paikat aukaistava, varmuuden vuoksi.
    Nykyisin ei mattoja enää tampata ei tuuleteta, on kai niin tehokkaat imurit ja muut vempeleet, minä vaan vanhanaikaiseen tapaan uskon ja toteutan.
    No eipä tuo ainoa asia ole missä itsekkäästä vanhoja tapoja noudatan.
    Onni, että saa vielä olla vanhanaikainenkin;)

    Nyt sitten se kauppareissu on tehtävä, ei ole mitään syytä(teko) laistaa ja kivakin on ulos minunkin lähteä, ei tuota muuta liikuntaa tulekaan.
    Voi joku tuttukin vastaan tulla, vaikka alkaa tuntua, ettei kukaan enää kykene kauppaankaan, ikätovereistani.

    Hyvää ulkoilupäivää kaikille ja juhlia pitäville kaikkea hyvää.
    21. 8 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt