RUNOJEN MAAILMA !

ropotti taas lähetti alotuksen 2 kertaa

sori
vanhus ei näitä tekniikan hienouksia osaa,
joskus alotus lähtee jopa useammanki kerran, ,

Tuulee, myrskyää, laineet sinkoilevat laiturille.
Kukkaruukustani puuttuu pelargonia.
Etsin, en löytänyt, vesi on liian sameaa,
koivuoksia kaikkialla maassa.

Saunankuistilla tyhjä champanjapullo, kaatunut.
Sain sen lahjaksi, säilytin, odotin sinua,
kunnes nautin sen toisen miehen kanssa.
Helteet ovat hellittäneet ukkosmyrskyn jälkeen.

Myrsky luovuttaa tilan auringolle.
Tuuli taistelee vielä vastaan, ei enää kauan.
Lokit jo uskaltautuneet syvän sinisen järven ylle.
Ihana odottaa unta ja heräämistä uuteen aamuun.

Mandi

Kerrottu tosi tarina Mummista *
pienokaisena yli 2 - 3 v:na 1941 v.
tosi tapahtuma suomessa maalla sota-aikana !
------------------------------------



Tarina pienokaisesta !


Pieni ollessain
kaksi vuotta vain

vikkelä olin niin

kesä kaunis
linnut lauloi

ovi oli raollaan

siitä oiva oivallus
pihamaalle juosta nyt

kas kummaa
kuinka keksinkää
rappuja pitkin kiipeämään
ylös katolle
kohti korkeuksiin
maailmaa katsomaan, "huh "

sitä muista en
mutt kerrottiin

tepposeni huomattiin
kauhu valtas kaikki nyt

sydän syrjällään miettimään

kuinka onnistuu
pienen tytön pelstaa
syliin hellään puristaa ,

luojaa siitä kiittämään
ei hullummin käynytkää

vielä lasta neuvomaan
vaaroista maailman !


Kirj. mummi* 2007 v

SYKSY !

Jälleen syksy
päivät harmaat tummuu

tuuli riepottaa hiuksia
paleltaa

alston puu seisoo kuin häpeillen
puiston reunalla
pihlaja
tuuli vie lehdet
linnyt söi matjat

muutama marja oksistossa
värjöttää kylmyydessä

siinä seison
hymyilen
kaunis on syksy
tänään ei sada

autoon vaihdan renkaat
tuumailen
on jälleen syksy !

kirj: 2014 v turhake ,,,,

Syksy

Ruskan värit ympärillä:
vihreää, keltaista, ruskeita ruosteen sävyjä.
Juurekset korissa, marjat vakassa,
poskilla pihlajan puna.
On aika huokaista.
Sienet on säilötty, puolukat survottu,
perunat talveksi kuoppaan viety.
Ulkona tuulee, sade ikkunaan hakkaa.
On aika levätä.

Mandi

Syksyllä 2024

Sibeliuksen monumentin alla
tuuli riepotteli takkiani
ja tunki keltaisia lehtiä monumentin
kiiltävien pillien uumeniin.
Seisoin pillistön alla
katse kohti taivaan lakea
kuin kymmenet lasit silmilläni
häikäistyneenä näin pienen linnun
se lenteli silmieni editse
kuin sanansaattaja.

Kuivien lehtien kasa jaloissani kasvoi kasvamistaan
lintu liiteli pillistön alla
ja katosi kuivien lehtien sateeseen.

Vanhus asteli vierelleni
tarttui käteeni ja kysyi
tiedätkö tekijän, tunnetko työn
En minä ,taiteilijan työ tämä
hitsattu ja hiottu
mikä voisi olla parempi.

Olin mukana kun tätä tehtiin,
pyörin jaloissa kun hiottiin, tiellä tietenkin
kun halusin oppia hitsaustaiteesta kaiken.
Vanhus innostui puhui ja puhui.

Istuimme maassa keltaisten lehtien joukossa
ja vanhus puhui.
Lintu lenteli pillistön alla ja mietin
mitä näen ja kuulen.

Minun pitää oppia luottamaan totuuteen
olemassa olevaan ja näkyvään
siihen mitä puhutaan
ja siihen mistä mitään en tiennyt
Puhuiko vanhus totta.
Minulle se oli hänen totuutensa.

Nousimme.
Lintu lensi silmieni edestä....
ja korvissani tuuli soitti pillistöä.

Toisenlaista myrskyä sivulle.

Radiossa varoitettiin myrskyn saapumisesta
>Kerätkää irtokalusteet pois pihoilta,
tuuli on puuskittaista ja voimakasta lähituntien aikana.<

Mummo katsoi tummia pilviä taivaalla
- onhan noita aina ennenkin ollut
se on tämä nuori polvi uutisissa
höpäjävät suotta pelotellakseen -.

Ukkosmyrsky
kaatoi pihakuusen talon katolle
heitti pihakeinun uima altaan reunalle
ja tuolit marjapensaiden suojaverkoille.

Mummo huutaa ikkunassa
> Auttakkee minut ulos, kissä män jo.<

Ihana olisi
jos vielä osaisi tai jostain avaruudesta tulisi uusia kauniita tunteisiin koskettavaa sanottavaa , värssyjä,

mutt¨ ei tule

runo suoni on ainaki osittain kuivunu ,
johtuu kait vanhuudesta ,
aivot kutistuu
eivät ota enään vastaan singlaaneita avaruudesta ,

aikoinaan uutuuden innoittamana pulppusi riemuksata sanottvaa meneisyyden syövereita,
oma elämä lapsuudesta
aina jotain ihanaa sanottavaa,

tietenkään ne ei merkitse muille mitään,
mutt¨ tulipahan kerrottua osa omasta elämäni taipaleesta kirjallisena muistiin,

edelleen kitjoitaisin,
tai kirjoitanki
jos luoja vielä suo sanottavaa
kerrottavaa jälkeenjääville
" yhden ihmisen "
pieniä välähdyksiä koetusta elämästä maanpäällä !

----------------------------------

ELÄMÄ ON YLLÄTYS !

Usein olen sanonu hyvästi
ääneen en kuitenkaan

Usein olen lähteny
tässä olen kuitenki

vanhuus pelottaa
vanhuus on arvaamaton

yllättäin löydät itsesi
yksin kulkemassa
elontietä pitkää
laskuun auringon

Kirj: mummi * aikoinaan, nim.m. Katzrin . 2010 v.

Satanut koko illan
asfaltti on täynnä lammikoita
ajourisssa lainehtii
ja pisraat tanssivat lammikoiden pinnassa.

Pieni poika ajelee kolmipyöräisellä
äidin huuto kuluu kulman takkaa
ja auto lähestyy poikaa
hiljentää, pysähtyy
poika istuu pyöränsä päällä
auton ovi avautuu

" Et huuda minulle, ethän
kun minä osaan jo ajaa tätä pyörää."

auton kuljettaja istuu ratin takana
äiti huutaa nurkan takaa
" Joko se helvetti jäi auton alle! "