mielipidepankki

mielipidepankki profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 21v sitten
2053 aloitusta · 25665 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Suhteellisesta kurjuudesta ei päästä eroon ehkä Lipposta äänestämällä enkä ole missään tällaista vaihtoehtoa esittänytkään. Ensin pitää päästä eroon niistä tekijöistä, jotka johtavat suhteelliseen köyhyyteen. Yksi sellainen asia on nimenomaan virheellinen aluepolitiikka, joka johtaa suhteelliseen köyhteen vääjäämättömästi. Ihmisille pitää luoda olosuhteet, joissa tasa-arvoa on mahdollista toteuttaa.

Markkinaliberalismi on aivan eria asia, Sitä vastaan voi sitten tapella omine keinoineen. Sen vuoksi ei pidä muilla keinoin aikaansaada epätasa-arvoa ruokkivia tekijöitä.
Eivät ole turhia. Asia ei nimittäin selity kulttuurisilla eroilla. Pohjanmaa on ollut aiemmin rikollisuuden kehto ja sen selittää juuri liikaväestöongelma ja sen mukanaan tuoma epätasa-arvo.
En ole uusnatsi enkä vanha natsi. Minulle käy tasa-arvo ja sitä ei kannata polttaa tuhkaksi älyttömän aluepolitiikan vuoksi.
Poltiikan sisältö ratkaisee, ei se millä puolueella on jollakin alueella suurin kannatus. Kun meillä on harjoitettu suurelta osin Keskustan ideoimaa aluepolitiikkaa sotien jälkeen, on ihan sama, keitä Pohjois-Karjalassa on äänestetty. Siellä asuvat ihmiset ovat samalla tavalla kärsineet Keskustan aluepolitiikasta äänestivätpä ketä tahansa.

Kysymys on pelkästään siitä, että ymmärtämätön aluepolitiikka johtaa suhteelliseen köyhyyteen. Sattumoisin on niin, että tämän ymmärtämättömän aluepoliitiikan ideoijat ovat keskustalaisia.
Oivalle vielä sen verran, että herätys aluepolitiikkaan ei ole tullut vasta nyt. Olen kaiken aikaa sivunnut asiaa, koska se on Keskustan politiikassa ylivertaisin asia. Lähes kaikki kepupolitiikka lähtee aluepoliittisesta näkökulmasta. Muiden puolueiden ajattelun perustana on taas koko Suomen etu. Tässä Keskusta eroaa todella jyrkästi muista puolueista ja se on syynä myös siihen, että Suomessa on haluttu välillä kokeilla myös sinipunayhteistyötä.
En pitäisi Uosukaista taakkana. Kyllä kai jokainen puolue tarvitsee jonkun harmittoman hauskuuttajan. Vertaisin häntä lähinnä siihen brittisarjan täti-ihmiseen (Krookus vai Hyasinttiko se on?), joka hökeltää joka paikassa. Sellainen on kiusallinen vain, jos hänet erehdytään valisemaan presidenttiehdokkaaksi tai muuten näkyvälle paikalle. Kokoomukselle näitä mokia on kyllä tässä suhteessa satunutkin toivottaman paljon.
Kyllä se vaan on Kepusta kiinni, että huono-osaisuus kumuloituu jollekin alueella. Keskustan politiikka on sitä, että ihmiset pidetään asuinsijoillaan väkisin, ei anneta mahdollisuuksia parempaan. Olen tässä ympärillä pyrkinyt osoittamaan, että ongelman nimi on suhteellinen liikaväestö. Historiallisesti ongelmia on aina tullut siellä, missä on suhteellista liikaväestöä. Pohjanmaan puukkojunkkarikausi johtui pääosin aikoinaan juuri tästä samasta asiasta.

Kun ihmiset voivat tasa-arvoisesti hyvin, ongelmat vähenevät. Huonot asiat eivät ole mikään perityvä ominaisuus siinä mielessä, että kansasta määrätty osa aina tappelee tai tappaa itsensä. Eri aikoina ja eri paikoissa nämä osuudet vaihtelevat hyvinkin rajusti. Nyt esim. parhaiden ja tasa-arvoisempien seutujen (Uusimaa, Pohjanmaa) ongelmat ovat 3-6 kertaa pienemmät kuin jossain Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa.

Kaupunkien lähiöissä ongelma on sama silloin, kun suhteellinen köyhyys lisäntyy. Resepti ei olekaan se, että pakkomuutetaan väestöä, vaan muuton on tapahduttava aina realistisesti ja vähitellen työtilaisuuksien perässä. Koska Keskusta vastustaa tätä, tapahtuu aina kertarysäysmuuttoja, mikä synnyttää vain lisää ongelmia.

Itsemurhat ym. eivät tietenkään ole suoranaisesti Keskustan syytä. Keskusta kuitenkin politiikallaan mahdollisesti jopa tietämättään ylläpitää sellaisia rakenteita, joissa liikaväestöoneglmia syntyy tai ne pahenevat ja tästä sitten seuraavat muut ongelmat.

Uskon, että työ ja suhteellisen tasainen toimeentulo kansan piirissä on paras keino ehkäistä monenlaisia ongelmia. Ne pitävät ihmiset sosiaalisen kontrollin piirissä ja yhteneistävät moraali- ym. käsityksiä. On erittäin vaarallista lähteä siis myös yltiöliberalismin tielle, jossa kasvatetaan tuloeroja. Mitä enemmän medel-Svenssoneita, sen paremmin ovat asiat.
Mistä lähtien olet lukenut Vaasan seudun tai Pohjanmaan Itä-Suomeen taikka Pohjois-Suomeen. Minä puhuin nimenomaan Lapista, Pohjois-Karjalasta ja Kainuusta. Pohjanmaan olen maininnut alueena, jossa kertomiani ongelmia ei enää ole. Korostan sanaa "ei enää".

Se, ettei niitä enää ole, johtuu siitä, että alueen liikaväestöongelma on jo aikaisemmin ratkaistu. Muuttoliike Pohjanmaalta on ollut valtaisaa vuosisatojen saatossa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa alueen taloudellinen kantokyky riittää elättämään kaikki asukkaat suhteellisen tasapuolisesti.

Kertomukseni perussanoma oli siis se, että siellä missä on paljon asukkaita kuten ruuhka-Suomessa, huonoja asioita voi silti olla asukaslukuun suhteutettuna selvästi vähemmän kuin haja-astusalueilla, joissa on mainittua suhteellista liikaväestöä. Tätä liikaväestöä on myös kaupunkien lähiöissä, mutta heidän osuutensa näyttää kuitenkin olevan vähäisempi kuin haja-asutusalueiden vastaavan väestön osuus Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Itse asiassa läntinen Uusimaa lienee kaikilla kertomillani mittareilla paremmassa tilanteessa nykyisin kuin jopa Pohjanmaan ruotsinkielinen rannikkoseutu, joka on ollut aiemmin Suomen vaurainta osaa. Kun vaurautta riittää kaikille asiat ovat hyvin.
Mainitsemani ongelmat ovat olleet Itä- ja Pohjois-Suomessa kroonista laatua. Ei kyse ole Lipposen hallituskauden asiasta, vaan koko sodanjälkeisen Suomen tilanteesta. Kaikilla kertomillani mittareilla Itä- ja Pohjois-Suomi ovat olleet jatkuvasti häntäpäässä.

Se mitä olen tarjonnut tähän selitykseksi ei ole omaa keksintöäni. Historian emeritus professori Heikki Ylikangas on monissa väkivallan historiaa koskevissa tutkimuksissaan osoittanut, että ns. liikaväestöongelma aiheuttaa historiallisessa tarkastelussa väkivalta- ja (myös itsemurha-) aaltoja. Hän on esim. viime vuonna Suomen Kuvalehden artikkelissa neuvonut keinoksi suosia muuttoliikettä, jotta liikaväestöstä päästäisiin ja huonosti menestyneiden alueiden ongelmat sitä kautta ratkaistaisiin. Kysymys on siitä, että näiden alueiden taloudellinen kantokyky ei riitä elättämään siellä asuvaa väestöä siten kuin se vastaavasti muualla Suomessa riittää.

Kysymys on vähän samasta ilmiöistä kuin kv. kehitysavussa. Annetaan rahaa hätäavuksi ja ylläpidetään samaa kurjuutta vuodesta toiseen, kun tilanne pidetään stabiilina, vaikka kroonisia ongelmia voidaan ratkaista sanan varsinaisessa merkityksessä vai rakenteellisin keinoin.
Taloudellinen kurjuus ei sinällään ole syy itseen tai muihin kohdistuvaan väkivaltaan. Tärkeämpää on kiinnittää huomiota ns. suhteelliseen kurjuuteen. Kun omat menestymismahdollisuudet suhteessa muihin heikkenevät tai jäävät jälkeen, epätoivo ja viha kasvavat. Tämä voi tapahtua yhtä hyvin taloudellisesti melko hyvinä aikoina, jolloin esim. alkoholin kulutus kasvaa. Ja viina taas aina liittyy meikäläiseen verenvuodatukseen.
Ehdottomasti samaa mieltä. Kasvukeskusjatte luo mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta Keskusta pelkää, että äänestäjät eivät ole enää ohjailtavissa tupailloissa.
Etpä tainnut tutkia, vai etkö uskaltanut. Voin kertoa, että esim. henkirikosluvuissa läntinen Uusimaa on 5-6 -kertaa verenhimottomampi kuin Lappi, Pohjois-Karjala ja Kainuu, kun veriteot suhteutetaan väestömäärään. Samanlaisia eroja tulee itsemurhaluvuissa, sairastavuudessa, työttömyydessä jne. Eikä kysessä ole vain sattuma, kun tätä on jatkunut vuosikymmenet. Ero on vain suurentunut, kun hyvin taloudellisesti hyvin menestyvien alueiden ikävät luvut ovat vain parantuneet.

Minä en aja mitään rikkaan ihmisen etua. Oma poliittinen visioni perustuu sille ajatukselle, että kaikista voidaan tehdä entistä rikkaampaia. Suomalainen hyvinvointiyhteuiskunta on onnistunut tässä hyvin, vaikka Keskusta, kommunistit ja ne rikkaat ovat haranneetkin vastaan. Tulos on maltillisen oikeiston ja maltillisen vasemmiston ansiota. Aika pitkälle niiden ansiota, joita Oiva Härkönen kutsuu koklipeiksi. Myönnän toki, että myös Keskusta on aiemmin ollut rakentamassa osaltaan tätä hyvinvointia, mutta ajautunut siitä tehottomuuden suosijaksi vajellakseen omia kannastuslukujaan.
Heti kun osoittautuu, että työttömyys on suurempaa muuttovoittokunnissa kuin muuttotappiokunnissa, kannattaa tehdä niin kuin sanot. Mutta niin kauan kuin asukkaiden lisääntymisestä huolimatta työllisyys on muuttovoittokunnissa parempi kuin muuttotappiokunnissa, on Oivan reseptiin vaikea (mahdoton) uskoa.

On ihan tilastollinen fakta, että väestökeskittymät, alueelliset kasvukeskukset tai miksi niitä nyt milloinkin halutaan kutsua, ovat tuottaneet Suomelle työtä ja toimeentuloa verrattuna siihen, että rahaa olisi kylvetty pelkästään kepu-periaatteella pitkin soita.

Ihmisiä ei ole pakotettu tai houkteltu turhanpäin hyvän työllisyyden alueille. Ihmiset ovat tulleet sinne työn ja toimeentulon perässä. Tätä Keskusta ei hyväksy. Se haluaa pitää ihmiset mieluummin työttöminä maakunnissa ja kalastaa ääniä sillä, että muut puolueet ovat muka haluttomia heitä työllistämään.
Samahan se kuka noista kolmesta noin niin kuin päiväunistasolla, kun Tarja Halonen tulee kumminkin oikeesti valituksi. Ja ihan hyvin perustein, kun katsoo kilpailijoiden tasoa (=tasottomuutta).
Kanervahan on Raimo Ilaskiven ohella niitä puoliseniileja kokoomuslaisia, jotka hinkuavat koti, isänmaa, uskonto -periaattella Kepu-yhetistyöhön tajuamatta sen kummemmin, mitä nuo sloganit pitävät sisällään. Kanerva on toki niin vallanhimoinen, että hän oli valmis menemään jopa taistolaisten kelkkaan, joten kepulaiseksi tunnustautuminen on sen rinnalla vähäinen synti.

Ihmeen kauan tämä Kanervan kupla on kestänyt. Kykypuolue Kokoomuksessa ollaan sentään oltu sen verran viisaita, että Ike on jätetty aina rannalle ruikuttamaan. Veikkaisin, että Ben Zyskowiczin krooninen migreeni paranisi keratheitolla, kun Kanerva ilmoittaisi eroavansa Kokoomuksesta ja jättävänsä politikoinnin sekä kaiken muunkin paljon häntä viisaammille.

On sitä ollu Kokoomuksessakin omat taakkaansa. Kanerva ja Ilaskivi, siis myllynkivet.
Maaseudulla on pitkälti hirttäydytty EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Yrittämistä ovat ohjanneet tukirahat eivätkä omat innovaatiot. Tyypillinen esimerkki tästä on italialaissyntyinen yrittäjä, joka teki sienien viennistä hyvän bisneksen. Pitää olla siis syntyperältään joku sellainen, joka ei kuuntele Kepun ja MTK:n oppeja, että jotain uutta voisi luoda.

Minua on hyvin paljon ihmetyttänyt se, ettei Keskusta enää vaadi polttoaineverojen alentamista. Nyt on taas kesämatkailukausi alkamassa ja pieni bensa-ale voisi antaa hyvän sysäyksen kotimaanmatkailulle. Tästähän se maaseutu saisi tuloa ja rahan kierrätys toisi ne veroeurot toista kautta kuitenkin yhteiskunnan kassaan. Tästä olen muistaakseni kanssasi joskus aiemmin puhunut.
Pääkaupunkiseudulle pesityneet yritykset ovat pysyneet varsin kiltisti pääkaupunkiseudulla. Sen sijaan yritykset, joita houkuteltiin maakuntiin ilmaisilla tehdashalleilla ja muilla tuilla ovat säännömukaisesti pyllähtäneet persiilleen.

Ja kyllä ne yritykset tavallaan osallistuvat sen infran ym. rakentamiseen. Kun nimittäin yritys tuottaa ja maksaa työntekijöilleen palkkaa, valtio ja kunnat saavat siitä sitten omansa, jolla rakennus-, koulutus- ym. toimintaa voidaan harrastaa. Tämä on nettovaikutukseltaan parempi tulos kuin se, että jossain maakunnassa ei ole laisinkaan kannattavaa yritystoimintaa. Minusta tuntuu aika kummalliselta, että näin yksinkertaisen yhtälön sanoma ei vaan mene perille.

´Kun nyt tarkastelee historiaa, on todella kummallinen ajatus, jonka mukaan koko Nokian toiminnan perustaminen on ollut riski Suomelle. Olisi siis ollut parempi jättää Nokia perustamatta ja jatkaa turpeen kääntöä ja kumisaappaiden tekemistä. Sekö on perussanomasi?
Voithan kokeilla itse, mutta pelkään, ettei tuosta kommentistasi voi enää paljon alemmas päästä, joten todennäköistä on, että rekisteröityminen vaikuttaa kohdallasi neutraalisti tai jopa suotuisasti.
On hyvä, että mielipiteeni jo tiedetään, sillä asiahan on Keskustan politiikan osalta kaikkein keskeisin. Ei kai Keskustan politiikassa voi kuvitella mitään, mikä ylittäisi aluepolitiikan ja siihen osaltaan kytkeytyvän maatalouspolitiikan.

Vaikka olen eri muodoissa yrittänyt saada sanomaani perille, sinä et näistä lukemattomista kerroista huolimatta ole pystynyt oivaltamaan ja sisäistämään sanoman ydintä. Tässä nimittäin ei ole kysymys mistään pyrkimyksestä kovaan markkinaliberalismiin. Se on eri asia kuin järkevä taloudellinen toiminta erotettuna järjettömyydestä.

Historiallisesti ajatellen, kuvitelma kovasta markkinaliberalismista, joka kaatuu eurooppalaisten niskaan, johtuu siitä, että nämä samat eurooppalaiset ovat aikansa kyykyttäneet kehitysmaita ja maksavat nyt siitä kovaa hintaa siinä, että palkkakustannuksissa on valtaisa railo kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä.

Vastustan kyllä itse hallitsematonta kovaa markkinaliberalismia, mutta oikea vastaus siihen ei ole järjetön aluepolitiikka. Markkinaliberalismi vastaan tulee taistella mieluummin niin, että yrityksilta vaaditaan vastinetta ja sitoutumista sitä vastaan, että valtio huolehtiin infrastruktuurin rakentamisesta yritystoiminnalle ja työväen peruskoulutuksesta. Verojärjestelmiä tulee kehittää siihen suuntaan, että verotuksen kohteena on yrityksen tuottama lisäarvo.

Eurooppalaisten kilpailuvalttina voi olla vain pitkälle jalostunut koulutustaso, tekninen edistyneisyys. Tätä ei paranneta sillä, että rahoja siirretään aluepolitiikan nimissä pelkkään tyhjän panttina elämiseen. Niillä rahoilla on parempaakin käyttöä ja se on juuri koultukseen ja tuotekehitykseen panostaminen. Ilman tällaista panostamista siirrymme vähitellen sitä tasoa, jossa esim. Valko-Venäjä elelee.

Kysymys on siitä, että suomalaisten tulisi kansakuntana ponnistella paremman tulevaisuuden puolesta. Näin tapahtui pakosta esim. silloin, kun jouduimme maksamaan NL:lle raskaat sotakorvaukset. Niiden pakottamina jouduimme uudistamaan teollisuttamme ja muuttamaan yhteiskuntaamme rakenteellisesti maatalousmaasta teollisuusmaaksi. Tämä oli pitkässä juoksussa Suomen onni. Niin kummalliselta kuin se saattaakin kuulostaa, saamme kiittää osaltaan Stalinia siitä, kun hän älysi pakottaa suomalaiset nousemaan reilusti ohi venäläisten elintasossa tällä tempullaan. Suomella ei kerta kaikkiaan ole kansainvälisessä kilpailussa varaa heittäytyä joksikin maatalousyhteiskunnaksi, jossa tuotannon kannattvuus perustuu yksinomaan siihen, että jollakin toisella toimialalla tuotanto on oikeasti kannattavaa. Tällainen on resurssien täysmittaista tuhlausta eikä sillä ole mitään tekemistä minkään kovan markkinaliberalismin kanssa. Kysymys on pelkästään siitä, että suomalaisten tulisi suosia suomalaista mutta kannattavaa yritystoimintaa.
SDP ja Kokoomus ovat pitkään ja pitkäjänteisesti tehneet työtä sen puolesta, että Suomi pysyy pystyssä markkinaehtoisen tuotannon voimin. Tässä projektissä pääasia on markkinaehtoisesti kannattavan tuotannon volyymin kasvattaminen ja ulkomaisen kilpailukyvyn lisääminen sen myymiseksi. Tässä sarjassa tärkein ponnistelu oli EU-jäsenyys, sen jälkeen maltillisten palkkaratkaisujen tukeminen, kannustavaan veropolitiikkaan panostaminen. Näillä toimilla Suomi on sitten roikunut maailman tilastoissa kärkipäässä.

Sinipunahallitukset eivät hirttäytyneet mihinkään aluepolitiikkaan, vaan antoivat tuotannon rakentua omilla ehdoillaan sinne, missä se on yrittäjänäkökulmasta kannattavinta.

Tasapainoinen aluepolitiikka tarkoittaa sitä, ettei panna löysää rahaa sinne, missä sitä ei saa poikimaan uutta. Tällainen aluepolitiikka perustuu kehityshakuisuuteen, ei paikalleen jämähtämiseen. Paikalleen jämähtäneen aluepolitiikan ruutitynnyrit paukahtavat sitten ovalla rytinällä kuten on Suomessakin nähty. Kun ihmisiä pidätellään väkisin kotiseudullaan almurahoilla, siitä seuraava suhteellinen köyhyys purkautuu rajuina muuttoliikkeinä kuten esim. 60- ja 70-luvuilla tapahtui. Kuten sanoin Pohjanmaalla on koettu usemapikin tällainen rytinä ja nyt on sitten saavutettu kutakuinkin hyvä tasapaino ihmisten määrässä suhteessa alueen taloudelliseen kantokykykyyn.

Asian ydin on juuri siinä, että aluepolitiikassa pitää ottaa huomioon ne mittasuhteet, joiden mukaisesti jokin alue pystyy tietyn määrän ihmisiä. Jos on liikaväestöongelmia, ne pitää pyrkiä purkamaan eikä kannustaa siirtämään ongelman ratkaisua kertarytinäksi. Sen vuoksi hallittu muuttoliike voi parasta mahdollista aluepolitiikkaa, joka johtaa tasapainoiseen aluekehitykseen. Tätä ei Keskustassa haluta ymmärtää. Ymmärtämättömyys johtuu siitä, että Keskustassa nähdään kannatuslukujen tippuvan, jos väki muuttaa maalta pois. Keskustalle siis oma kannatus on tärkeämpi asia kuin Suomen menestys.
1283 / 1284
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt