Vapaa kuvaus

Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, urheilusta, elokuvista, kirjallisuudesta, valokuvista, ruuasta - tai siis hyvästä ruuasta - juomisesta, onkimisesta, maalaamisesta, kävelemisestä, nukkumisesta, ajattelemisesta, keskustelemisesta, kylttyyristä, luonnosta, eläimistä, elävistä, puutarhanhoidosta, uhkapeleistä, korttipeleistä, matkustamisesta ja tietenkin omasta perheestäni. Yritän olla tietävä ja terävä, mutta myös nöyrä ja kiitollinen. Nautin elämäni jokaisesta jäljellä olevasta päivästä menneiden päivien lisäksi. Tässä iässä Stephen Hawkingin ajatus maailmankaikkeuden kiepsahtamisesta takaisin rutistumisvaiheeseen niin, että näkee tulevaisuuteen, muttei muista menneisyyttä, kiinnostaa ja viehättää yhä enemmän. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2048

Kommenttia

25507

  1. Tämän mielikuvitusmajurin vainoharhaisten sepustusten sisältö on historiaa täysin vääristelevää hölynpölyä, johon ei soisi kenenkään uskovan, koska höpinänsä ovat puhdasta valetta. Luultavasti hän itse kuitenkin uskoo näihin satuihinsa, kun niitä sätkyukon lailla jatkuvasti toistelee.

    Mutta avauksen otsikkoon voisi ottaa kantaa. Onko tämä aika siis huonointa kommunismiin uskomisen osalta? Kommunismin tulkitsen tässä laajemmin vasemmistolaisuutena, joka pyrkii puolustamaan köyhiä ja muuten heikko-osaisempia kansalaisia varakkaiden ja menestyneiden ylivallalta.

    Minusta me olemme taas päinvastoin kuin aloittaja luulee juuri siihen suuntaan, että riistävän kapitalismin ja eriarvoisuuden vastustaminen kasvaa. Osa äärioikeistolaisuudesta on merkki myös siitä, mutta vastaus tietysti jo historiankin valossa huono. Mutta tilauus uusvasemmistolaisuuden nousulle on ilmeinen länsimaissa. Tämä on alkanut ensimmäisenä USAssa, mikä on enemmän kuin luonnollista. Kun republikaanipuolue on muuttunut nopeassa ajassa populistiseksi äärioikeistolaisuuden tyyssijäksi, joka hyljeksii demokratiaa, demokraattipuolue on alkanut vasemmistolaistua. Vasemmistolaisuuden näkyvin puhemies on vuosikaudet ollut ikämies Bernie Sanders ja hänen suosionsa sen kun kasvaa, mitä enemmän hänelle kertyy ikää. Hänen suurimmat fanittajansa ovat yliopisto-opiskelijat, joihin vetoaa rationaalinen ajattelu ja moraalinen asenne. Sanders on saanut merkittäviä nuorempia seuraajia, joista kuullaan vielä. USAssa muutos on ollut äärinopea ja todella radikaali.

    Suomessakin rationaalinen ja moraalinen vasemmistolaisuus vetoaa edelleen ihmisiin, jotka eivät usko populismiin ja vihapuheen täyttämään politiikkaan. Li Anderssonon valtaisa eurovaalikannatus oli hyvä osoitus tästä. Se oli minusta hyvä enne siitä, että ihmisillä on vielä järkeä päässä ja moraalinen asenne tallella. Tämä ei tarkoita sitä, että Anderssonin edustama vasemmistolaisuus olisi mikään oikea saati paras vastaus kansakunnan ongelmien ratkaisemiseen. Mutta se kertoo siitä, että on se on ainakin paljon parempi kuin mihinkään rationaliteettiin perustumaton oikeistopopulismi, mitä meillä Suomessa persut edustavat ja mikä on paljossa kopiota Trumpin politiikan äärityperyydestä. Purra on yrittänyt opetella jopa Trumpin tanssikuvioita ja kehdannut esitellä niitä julkisuudessa.

    Eriarvostumisen kasvaessa ja keskiluokan hiipuessa, vasemmistolaisuus myös sen radikaaleissa muodoissaan saa enemmän tilaa ja vahvistuvaa kasvualustaa. Kurjistuminen ruokkii aina vasemmistolaisuutta ja sitä kohden olemme sopulaumana menossa, ellemme pysäytyä ajoissa tätä kehitystä palaamalla maltillisen kompromissihakuisen politiikan suuntaan. Näyttää vahvasti siltä, että SDP alkaa sijoittua yhä enemmän poliittiseen keskustaan tällaisena maltillisena ja kompromissihakuisena voimana. Näin Suomessa ja pohjoismaissa mutta valitettavasti ei muualla. Muualla politiikka jatkaa polarisoitumistaan.
  2. Minulle henkilökohtaisesti yksi lysti, lauletaanko suvivirttä vai jotain muuta, mutta minä olenkin jo immuuni tällaiselle uskonnolliselle vaikuttamiselle. Suvivirttä puolustetaan kulttuurisena kesän odotuksen veisuuna. Se edustaa kuitenkin mennyttä aikaa. Nykyisin ihmiset haluavat ajatella asioita enemmän itse kaikenlaisen propangandasaasteen keskellä. Tämä jatkuva vaikuttaminen kohdentuu voimakkaimmin juuri lapsiin, joiden puolustautumismekanismit vaikuttamista vastaan ovat vajaat. Ja heikonlaiset ne ovat monella aikuisellakin. Emme me kulttuurin nimissä huuda enää sitä, jalkapuiden käyttö häpeärangaistuksena pitäisi sallia.

    Mutta silti taistelussa suvivirttä vastaan on jotain aika makaaberia. Se on taistelua sellaista vastustajaa vastaan, joka on vielä tässä erässä voitettavissa. Mutta koita taistella kaikenlaisia kaupallisia mainostajia vastaan, niin takuulla häviät jokaisen erän. Jos haluat katsella esim. lätkän MM-kisoja, niin joka välissä tuputetaan vaikka ja mitä makkaraa ja rasvaista hampurilaista kyytipojaksi katselulle. Rumanoloisia akkojakin pannaan näytille joka välissä. Silloin suuntaan katseeni vaimooni, joka näitä monta kertaa vanhempanakin näyttää edelleen paljon viehättävämmältä.

    Mutta se suvivirsi. Pitäisikö meidän alkaa vastustamaan myös joululauluja, kun niissä saatetaan antaa ymmärtää, että joulupukkiin uskominen saattaa sittenkin olla järkevää. Itse pidin sitä hyvinkin järkevänä niin pitkään kuin mahdollista, koska uskoin, että lahjojen saaminen oli riippuvainen tästä uskosta. Tai helpottaisiko tilannetta se, että ennen tai jälkeen suvivirren rääkyttäisiin oikein korkealta ja kovaa joku pirunsarvinen hevibiisi.

    Ehkä tässä vaan päteen se vanha sanonta, että sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Tämän vuoksi niiden mainostajien laulut tulevat arkeemme yön ja päivin ja kesken lätkämatsinkin. Kaikkea tätä vaikuttamista vastaan pitäisi lähteä pakoon pohjoisnavalle jääkarhujen seuraksi. Tai syötäväksi?
  3. Eivät sijoittajat varsinkaan nykyaiakana sijoita yrityksiin osinkojen toivossa. Itse ole aktiivinen sijoittaja ja pääosa sijoituskohteistani on ollut sellaisia, jotka eivät maksa lainkaan tai minimaalisesti osinkoja. Nämä ovat olleet poikkeuksetta maailman menestyneimpiä yrityksiä. Ne eivät ole tuhlanneet kassavirtaansa osinkoihin, vaan kasvuun eli liikevaihdon kasvattamiseen ja toiminnan laajentamiseen. Tämä resepti on ollut toimivin. Sijoittajien varallisuus kasvaa sitä myöten, kun sijoituskohteen yritysarvo kasvaa. Ja nimenomaan siitä se suuri kasvu tulee, ei osinkojen jakamisesta. Sijoittajana alan vältellä yrityksiä, jotka keskittyvät osinkojen maksamiseen. Sehän on merkki siitä, etteivät ne enää tiedä, mihin rahaa sijoitettaisiin tuottavasti. Tämä päätös siirretään yrityksen johdolta omistajille jakamalla rahat osinkoina, mikä voi olla merkki yritysjohdon kyvyttömyydestä.

    Joissain tapauksissa osinkojen jakaminen on järkevää. Jos markkinat vetävät hyvin ja veto perustuu kapasiteetin vähyyteen, tilanne on hyvä. Tästä esimerkkinä on öljyn ja kaasun kuljeutus tankkereilla. Kapsiteetti on alimitoitettu, mutta tulevaisuuden näkymät vähenemään päin eli sen vuoksi uusiin aluksiin ei investoida entiseen tapaan. Tällaisessa tilanteessa olen sijoittanut Oslon pörssissä noteerattaviin tankkeriyrityksiin, jotka ovat maksaneet 10 - 20 %:n vuotuisia osinkoja sen lisäksi, että yritysten pörssiarvo on samalla nousussa. Tämä on tietysti superherkullinen tilanne niin kauan kuin sitä syklsellä alalla kestää. Mutta tämä on poikkeus pääsääntöön eli osingonmaksajien osalta on aina hyvä olla perillä siitä, miksi ne panevat rahansa mahdollisesti hyvinkin kannattamattoon kiertoon ja osaamattomiin käsiin. Suomen menestynein yritys Nokia vältti pitkään maksamasta osinkoja. Kun osinkojen maksu alkoi, se oli oikeaan osunut ensihälytys yrityksen ongelmista.
  4. Kepun aluepolitiikka on ollut Suomelle tuhoisaa. On vaikea löytää poliittisesta historiastamme mitään yhtä kalliiksi tullutta politiikan tulosta. Kun markkinaehtoisuus on vienyt kansoja tiiviimpään keskittyneeseen asumiseen, Suomessa on taisteltu hartiavoimin tätä yleistä kehitystä vastaan. Seurauksena on nyt se, että haja-asutuskunnat on vanhusväestön kansoittamia paikkakuntia, joissa rollaattori alkaa olle yleisin kulkuväline.

    Kuntaliitokset eivät sinällään ole ratkaisu. Suomea olisi pitänyt sen alkaa metsittää jo vuosikymmenet sitten. Tälla tavoin olisi ratkaistu talouden ongelmia ja lisätty hiilinieluja. Olisi tullut pelkkiä voittoja. Suurin Suomelle edullinen haja-asutusalueiden heikentyminen tapahtui 60- ja 70-luvuilla, kun 300 000 suomalaista muutti Ruotsiin. Suomessakin väen olisi pitänyt antaa vapaasti siirtyä työn perässä pois autioilituvilta kotiseuduiltaan eikä keinotekoisesti ylläpitää haja-asutusrakennetta.

    Voidaan siis sanoa, etteivät kuntaliitokset sinällään ratkaise tätä paljon suurempaa ongelmaa eli haja-asutusta. Nyt se ei enää purkaudu markkinaehtoisesti, koska väestö niissä on ikääntynyttä. Nämä kunnat alkavat kuolla ja metsittyä kylläkin sen seurauksena, että ikä tulee lopulta vastaan. Haja-asutusongelma alkaa ratkaistua siis samasta syystä kuin sotaveteraanien avun tarve. Jos tähän olisi herätty viimeistään 40 vuotta sitten, ongelmia ei olisi. Kepun mainostama kotiseurikkaus on paholainen pyhimyksen vaatteissa.
  5. Olet osittain oikeassa. Mutta olennaista olisi ensin saada aikaan tuloksekasta yritystoimintaa. Se on ollut Suomessa Nokian romahduksen jälkeen suurin ongelma. Meillä on kannustettu enemmän kannamatonta kuin kannattavaa yriitystoimintaa. Ajattelu on täysin nurinkurista ja johtuu suurelta osin harjoitetusta aluepolitiikasta. On ajateltu enemmän sitä, mikä palvelee Suomessa eri maakuntien taloutta kuin sitä mikä palvelisi koko Suomen etua. Sanomattakin on selvää, että epätervettä kehitystä on ylläpitänyt Kepu. Presidentti Kekkonen toimi aikoinaan paljon tämän ajattelun puolesta. Niille paikkakunnille, joissa Kekkosen käden jälki aluetaloudessa näkyy, on sitten pystytetty hänen patsaitaan. Eli päinvastoin kuin väität, niin nimenomaan nykyisessä muodossaan yritysten kannattavuus ei pidä Suomea hengissä. Oletko täysin sokea menneiden 15 - 20 vuoden kehityksestä?

    Kun saisimme yritystoiminnan kannattavammaksi, se loisi lisää työpaikkoja ja lisää kysyntää esim. palveluille, mikä taas poikisi lisää työllisyyttä. Tälla tavoin ihmiset voisivat elää työstä saamillaan tuloilla. Yritysten ja palkansaajien verotusta ei tarvitsisi silloin kiristää. Yhteiskunnan ja yritystoiminnan pitäisi etsimällä etsiä sellaisia pullonkauloja, joista vauksessani kerron. Niiden löytämisen jälkeen kannattavuutta on enää mahdotonta välttää, mistä edellä esittämieni yritysten menestys kertoo. Näitä on USA pullollaan ja suuri osa myös Aasiaa sen vuoksi, että innovatiivisuutta on niissä kannustettu. Trump yrittää kyllä kaiken aikaa kääntää kelloa taaksepäin. Kannattavia yrityksiä ei synny veropoliittisin päätöksin. ne ovat syntyneet korkeatasoisen koulutuksen ansiosta. Korkeatasoinen koulutus taas edellyttää yhteiskunnan panosten kasvattamista siihen. Sota-aikojen jälkeiset sotakorvaukset olivat onni Suomelle, vaikka niin ei ensisilmäyksellä luulisi. Ne pakottivat modernisoimaan Suomen metalliteollisuutta, mikä hyödytti sitten suuresti näitä yrityksiä korvausten tultua maksetuksi. Uudistaminen edellyttää aina taloudellisia panostuksia, mutta näiden investointien hyöty on ollut aina pitkässä juoksussa huomattavasti suurempi. Koulutustilanne on Suomessa heikentynyt kaiken aikaa. Suomi pärjää vain korkean osaamisen yrityksillä, ei sinun aikasi nyrkkipajoilla ja nakkikioskeilla. Verotuksen nosto on täysin järkevää, jos sen lopputulemana on huomattavasti kannattaavampi yritysrakenne kuin nykyisin.
  6. Sotilaan ammatti on sairaan maailman kuvajainen. Se kertoo lähinnä ihmisen kehityksen menestymättömyydestä ja toivottavasti edes keskeneräisyydestä.

    Näissä kysymyksissä kaivan usein Raamatunkin esille, vaikken ole uskovainen. Koulussa olin kylläkin uskonnonkin osalta aina kympin oppilas, koska uskonnot ja niiden historia kiinnostivat. Raamatun tunnetuimpia kohtia on se, missä opetuslapsista Pietari aikoo puolustaa Jeesusta, mutta saa tältä ohjeen, että "se joka miekkaan tarttuun, se miekkaan hukkuu". Tämä hyvin vaikuttava ja selkokielinen ohje meille ihmisille. Yllättävää on kuitenkin se, että yleensä ihmiset vetoavat jumaliinsa ryhtyessään tappopuuhiin. Näin helposti selkeä ohje väännetään aivan päinvastaiseksi. Näidenhän pitäisi päinvastoin julistaa, että nyt me lähdemme joukolla tekemään syntiä eli tappamaan toisia ihmisiä. Heidän pitäisi siis julistaa, että olemme jumalattomia ja siksi tapamme eikä tappaa jumaliensa nimissä.

    Itse en näe tappopuuhien kuolemissa mitään sanakarillista. Pelkästään sitä, kuinka paljon hölmöyttä maailmaan mahtuu. Näissä sodissahan aina molemmin puolin väitetään, että ollaan puolustamassa jotain arvokasta. Sotilaan ammatin sanotaan olevan välttämätön ihan niin kuin paskakuskin ammatinkin.

    Itse taas kunnioitan enemmän niitä ammatteja ja ammattilaisia, jotka toimivat rauhan puolesta ja ovat siinä myös onnistuneet. Yksi tällainen rauhanliitto on ollut EU, joka onnistunut rakentamaan entisten vihollisten eli EU-maiden sisälle rakentamaan yhteistyön ja rauhaan ponnistelevan hengen. Se on toiminut loistavasti. EU-maat eivät ole sotineet toisiaan vastaan muistaakseni kertaakaan. Joitain muita vastaan muutamia kertoja kylläkin. Sotaisin taitaa olla ollut Iso-Britannia, joka on käynyt jäsenyytensä aikana ainakin sotaa Islantia ja Argentiinaa vastaan sekä sisällissotaa Pohjois-Irlannissa.

    Sotilas on onnistunut ammatissaan omalta osaltaan hyvin, jos hänen ei ole pitänyt koskaan ampua tai muuten yrittää surmata muita ihmisiä. Ammatti on siinä mielessä aika paradoksaalinen. Mutta ei se yleensä hänen onnistumisestaan riipu. Venäjälläkin se riippuu ennen muuta yhden miehen hulluudesta. Sotilaat on opetettu vai mekaanisesti tottelemaan täysin hullujakin johtajiaan. Varusmiespalveluksessa jo korostetaan sitä, että käskyjä tulee noudattaa automaattisesti ja nopeasti enempää miettimättä ja kyselemättä, koska tositilanteessa siihen ei ole aikaa. Tämähän on selvä ongelma, koska se johtaa näiden hullujen käskytysten tottelemiseen, kritiikittä. Sotilaan tehtävä on tosiaan poikkeuksellinen. Siinä oma ajattelu kielletään. Kun sitten syyllistytään hirveyksiin, vedotaan siihen, että noudatettiin vain käskyjä. Oma moraali voidaan tällä pimentää, sammuttaa sen valot.
  7. Jatkan vielä sen verran, että suhtaudut asiaan yritysten kannastamisena yrittämiseen, jotta yrittäminen hyödyttäisi koko yhteiskuntaa. Tämä ajatuksen voi kyllä allekirjoittaa periaatteessa, mutta sehän ei tässä ole koko totuus eikä se olennaisin asia.

    Kun yhteiskunta tukee jotain yritystoimintaa, ajatuksena pitää olla tietysti se, että yhteiskunta saisi siitä maksimaalisen hyödyn. Eihän yhteiskunnan tehtävänä voi missään määrin tukea yrittäjien rikastumista sinällään. Yhteiskunta eli valtio siis ajattelee, että millä tavoin sen tukee laittamia panoksia allokoidaan parhaalla mahdollisesella tavalla ja viisaasti. Apuun tulee tietysti silloin historiatieto siitä, millä tavoin sijoitettu raha tuottaa suurimman hyödyn.

    Tästä suurimman hyödyn näkökulmasta ei ole järkevää tukea yrityksen omistajien osinkohaluja. Yhteiskunna etu on sen sijaan se, että yritykset kasvavat eli niiden liikevaihto ja työllistämispotentiaali kasvavat. Yhteiskunta haluaa nimenomaan huppuluokan yrityksiä eikä mitään rupuluokan nakkikioskeja. Idea on sama kuin nyt lätkän MM-kisoissa Suomen joukkueen kokoaminen. Pelaajia ei ylipainoisista divaritason pelaajista vaan parhaista mahdollista saatavissa olevista pelaajista. Tämä näkyy nytkin hyvänä menestyksenä Suomen joukkueessa. Se vaikuttaa olevan vähintään kolmen parhaan joukkueen joukossa. Yritysten tukemisessa pitää olla sama. Kannattaa tukea niitä, jotka kykenevät ja haluavat kasvattaa liikevaihtoaan ja työllistää lisää ihmisiä. Tässä suhteessa listautuminen pörssiin tukee tätä kehitystä. Sen vuoksi olisi viisaampaa mieluummin helpottaa listattujen kuin listaamattomien yritysten verotusta mutta ei osinkoverotusta vaan ennemmin osakkeiden myyntituloista saatuja tuloja.

    Kateus ei siis kannata, mutta tukien järkevä allokointi kannattaa.
  8. Eihän sillä ole merkitystä, millä periaatteella kukin sijoittaa omaisuuttaan yrityksiin. Osakeyhtiöissä jokainen vastaa sijoittamallaan omaisuudella, ei koko omaisuudellaan. Joku voi sijoittaa aivan hyvin pörssiyritykseen ihan yhtä suuren osan varoistaan kuin listaamattoman yritykse omistaja. Usein listattujen yritysten suurilla omistajilla on rahallisesti paljon enemmän pelissä kuin listaamattomien yritysten omistajilla.

    Esiim. Talvivaaran suursomistajalla Pekka Perällä oli parhaimmillaan viidennes sen osakkeista. Talvivaaran ajautui yrityssaneeraukseen ja sen osakkeet nollautuivat. Rahaa paloi melkoiset määrät esim. Perällä. Suomen yksi parhaiten menestyneistä yrityksistä on ollut Herlinien suvun omistama Kone. Pekka Herlnin kuoltua Koneen pääomistajiksi nousi hänen perillisistään Antti Herlin, joka pitää edelleen Koneen määräysvaltaan hallussaan yli 60 %:n omistusoikeudella itse ja omistamiensa holding-yritysten kautta. Kone on ollut Suomen mitassa valtava työllistäjä. Samoin siitä erkaantuneet nosturiyritykset, jotka ovat määräysvallan osalta muiden Herlnin suvun jäsenten hallussa. Listautuminen on olennaista sille, että Koneesta on tullut ehkä maailman johtava hissiyhtiö. Miksi sen pääomistajia pitää kohdella osinkojen suhteen epätasa-arvoisesti verrattuna listaamattomien yritysten omistajaan. Herlinit ovat sijoittaneet näihin yhtiöihin satoja kertoja enemmän rahaa kuin monen listaamattoman yrityksen omistajat yhteensä. Kone on työllistänyt niin suomalaisia monin verroin enemmän kuin kymmenet listaamattomat yritykset yhteensä. Kone on ollut yrityksenä erittäin tuottava ja kasvanut koko ajan lisää.

    Yrityksen kasvussa ei ole kyse siitä, hankkiiko se joitain töitä alihankintoina vai ei. Kasvun mittarina liikevaihdon kasvu. Siis se, että yritys saa myydyksi päätuotteitaan koko ajan lisää. Kone on loistoeesimerkki tästä. Se on saanut kasvuinvestoinneilleen tarvittavia pääomia esim. osakeantien kautta. Omistajat tuovat yritykseen lisää pääomaa ja saavat vastineeksi osuuden tulevista tuotoista.

    Osinkojen verohuojennuksesta vastustamisessa ei ole kyse kateudesta. Asia on täysin päinvastoin. Siinä on kyse siitä, että yritykset voisivat kasvaa ja investoida enemmän, jotta sitä kasvua olisi tulevaisuudessa vieläkin enemmän ja kauemmin. Ruotsissa tämä on täysin ymmäretty eikä siellä kukaan esitä listaamattomille yrityksille mitään erityisetuja, jotka toimivat kasvun ja investointien tulppana. He eivät ole hölmöjä ja siksi heille meneekin paremmin kuin täällä.
  9. Saatat nyt olla poikkeuksellisesti oikeassakin. Aina joku arvaus voi osua oikeaan, sillä näyttähän kellon viisaritkin kaksi kertaa päivässä 12.00.

    Venäjä on tosiaan painottamassa nyt Kiovan pommittamista ja merkit Valko-Venäjän suunnalta ovat huolestuttavia. Jos Venäjä hyökkää sieltä käsin, sota laajenee myös Valko-Venäjälle. putlerin toiminta vaikuttaa jo aika epätoivoiselta. Hän yrittää pelottaa ukrainalaiset antautumaan lisäämällä siviislikohteiden pommittamista. Yleensä pelottelun vaikutus on päinvastainen, koska ukrainalaiset kokevat joutuneensa eksistentiaalisen uhan alaisiksi. Tilanne voi kärjistyä sikälikin, että lännen pitää myös alkaa lisätä apuaan Ukrainalle. putlerilta alkavat loppua rahat ja miehet ja luultavasti hän pyrkii hakemaan nyt nopeaa loppua sodalle aloittamalla massiviset hyökkäystoimet siviilikohteita pommittamalla, kun rintamalla ei tule edistystä. Toisaalta putler ymmärtää, että Ukrainan kyky siirtää sotatoimia Venäjälle ja sen suurkaupunkeihin huolestuttaa putleria paljon. Usko, että hän harkitsee myös taktisten ydinaseiden käyttämistä. Häntä pidättelee siinä kuitenkin sekä lännen että Kiinan reaktiot. Kiinakin on asettanut rajan siihen, ettei ydinaseita käytetä. Eli tässä kohdin olet väärässä. Jos Venäjä käyttäisi niitä, maailmassa voisi alkaa laajamittainen ydinasevarustelu, missä kaikki valtiot pyrkisivät hankkimaan oman ydinaseen. Tämä mahdollisuus pidättelee myös Israelia käyttämästä ydinasettaan. Pandoran lipas voi aueta, jos joku ydinasevaltio siirtyy niiden käyttämiseen.

    Loppuosa kirjoituksesta on entistä puppugeneraattorin tuotosta el täytää hölynpölyä. putleria eivät kiinnosta Suomen ay-liikkeen veroasiat, vaikka hän taatusti inhoakin kaikenlaisia ay-liikkeitä ja kansanliikkeita. Onhan hän äärioikeistolainen fasisti. putler kyllä toteuttaisi toiveitasi siitä, että vapaudet sen jälkeen riippuisivat siitä, kuinka uskollisia ollaan hänelle. Ehkä sellainen yksinvalta on sinusta sitten parempi vaihtoehto kuin suomalainen demokratia. Onneksi edustat tässä promillen murto-osaa suomalaisesta valtaajattelusta, missä demokratiaa edelleen kunnioitetaan.
  10. Rikkauden tai varakkuuden määrittäminen voi vaihdella. Vaurautta voidaan kuvata saaduilla nettotuloilla ja/tai omaisuuden määrällä. Suomessa tulonjakotilastossa erottuu noin 10 prosenttia tulonsaajista, joiden tulot ovat keskimäärin selvähkösti suuremmat kuin seuraavan desiilisin. Ylimmän desiilin vuosinettotulot ovat keskimäärin noin 80 000 euroa ja seuraavan desiilin noin 50 000 euroa. Näiden välillä on selvästi suurin ero. Vähätuloisten desiilien tulot ovat 10 000 euron pinnassa.

    Varallisuuden perusteella varakkain desiili omistaa keskimäärin 1,2 miljoonan euron edestä omaisuutta. Seuraava desiili keksimäärin vajaat 0,5 miljoonaa euroa. Tässäkin varakkain desiili erottuu selvästi eniten. Lähes kolmannes väestöstä ei omista lainkaan nettovarallisuutta ja vähävaraisimmassa desiilissä omaisuuden arvo on negatiivinen eli velkaa on enemmän kuin omaisuutta keskimäärin.

    Todennäköisesti osa hyvätuloisimmista omistaa myös enisten. Tämä ryhmä on ainakin se rikkain. Suomessa rikkaiden määrä on vaatimaton ja rikkauden vähäisiä verrattuna vaikkapa USAn rikkaisiin. Siellä 1 % väestöstä ansaitseen 20 % tuloista ja 10 % peräti 70 % tuloista. Puolet väestöstä ansaitsee kaikista tuloista 3 %. Siellä rikkaat erottuvat ihan eri tavalla kuin Suomessa. Rikkaat elävät USAssa täysin eristyksissä muista omilla vartioiduilla alueillaan. He saattavat omistaa esim. useita suuria kartanoja, useamman yksityisen suihkulentokoneen ja useamman suuren huvivenealuksen miehistöineen ja palvelushenkilökuntineen. Omaisuutta on niin paljon, ettei sitä kaikkea ehdi millään edes käyttää. Elon Musk valmistaa vähäpäästöisiä sähköautoja eli Tesloja, mutta itse lentää suihkukoneillaan niin tiheään, että häntä pidetään eniten päästöjä aiheuttavana yksittäisenä ihmisenä. Rikkaat pyrkivät peittelemään rikkauksiin julkisuudelta mutta omissa rikkaiden porukoissa voivat rehvastella niillä vaikka kuinka paljon. Presidentti Trump on yksi näistä rikkaista, vaikkei läheskään rikkain. Hänkin omistaa ylellisen kartanon suojatulla alueella edesmenneen Epsteinin naapurostossa Floridassa. Trump pyrkii sotapolitiikallaan haalimaan myös lisää omaisuutta suvlulleen eri puolelta maailmaan presidentin asemaa hyväksikäyttäen.

    Rikkaat sijoittajat yrityksiin saadakseen lisää omaisuutta. Omistamisen määrän suuruudelle ei ole mitään rajaa. Suomen varakkaista todennäköisesti suuri joukko ei sijoita rahojaan Suomeen. Minäkään en tee sitä, vaikken ole näitä kaikkein rikkaimpia siihen 10 %:n ylimpään desiiliin kuuluvista. Sijoitan rahani pääosin amerikkalaisiin yrityksiin ja joihinkin eurooppalaisiin ja aasialaisiin yrityksiin tai rahastoihin. Tällä hetkellä omistan kotimaisista yrityksistä jonkun verran Nordeaa, Sampoa, Revenio Groupia ja Huhtamäkeä. Niitäkin nyt vain sen vuoksi, että arvelen tekno-osakkeiden vetävän vähän henkea ja olen laittanut painoa enemmän energia-alan osakkeisiin. Teknobuumi hyödyttänee siinä aluksi maakaasuyrityksiä ja jatkossa ydinvoimayrityksiä. Maailmalle alettaneen siirtyä vahvasti ydinvoiman käyttöön, koska se on puhdasta säätövoimatyyppistä energiaa, jota voidaan tuottaa tasaisesti tuuli tai paistoi.
  11. Kannattaa muistaa, mitä itse on kirjoittanut ennen kuin alkaa höpisemään muuta. Laitetaa tähän muistukseksi sitaatti omasta kirjotuksestasi: "Aina, olipa taloustilanne mikä tahansa, vasemmisto puolueet kertovat, että pitää nostaa julkisia menoja ja säästäminen voidaan heittää romukoppaan."

    Vastasin esimerkein tuohon väitteeseesi kertoen, että väite oli väärä. Ymmärrä nyt, että käytit sanaa "aina". Toisinaan väitteesi voi pitää paikkansakin, mutta ei suinkaan aina. Lisäksi väitteesi ei koske vain vasemmistopuolueita. Oikeistopuolueet ovat tehneet ihan tätä samaa kuten esimerkit Vanhasen II hallituksen ja Kataisen hallituksen toimista kertovat. Rinteen/Marinin hallitukset kovimmat menopaineet tulivat Kepun suunnasta. Kepun ehtona hallitukseen menolle oli sen haluaman soteratkaisun toteutuminen eli byrokraattinen ja kallis maakuntamalli. Sen lisäksi maataloustukiin ja aluetukiin ei saanut tehdä heikennyksiä. Viimeinenkin menolisäys tuli Kepulta eli Saarikon vaatima ylimääräinen lapsilisä. Kepu on perinteisesti ollut merkittävin jakopuolue Suomessa. Se on aina vaatinut rahaa maatalouteen ja siltarumpuhankkeisiinsa. Demaritkin olivat noina punamulta-aikoina jakopuolue, mutta sillä jaolla saatiin sentään rakennetuksi hyvinvointivaltio Suomeen eli kyse oli tuottavista investoinneista, joita saavutettiin ennen muuta koulutuspolitiikan ansiosta.

    Eli kannattaisi vertailla sitä, mitä itse kirjoittaa ja mikä perustuu omiin mielikuviin siihen, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Minäkin luen Hesaria ja seuraan Yleä, mutta tulkitsemme ilmeisesti uutisointia eri kulmista. Sinä kaiketi yrittäen vahvistaa omia mielikuvia, kun itse yritän ottaa faktat faktoina. Jos tässä ketjussa esittämäni väitteet puoluehistoriasta ovat vääriä, voit titetysti kertoa perustellusti sen oikean totuuden. Siis perustellusti, ei omiin mielikuviisi ja olettamuksiisi vedoten.
  12. Taidamme lukea ihan eri lehtiä ja seurata uutisia eri medioista. Katsotaanpas nyt asiaa hieman tarkemmin. Merkittävin talouskäänne tapahtui 1990-luvun puolivälissä, kun ohjaksiin astui Paavo Lipposen vetämä sinipunahallitus. Demarit lanseerasivat ns. Liisan listan (Liisa Jaakonsaaren tekemä säästölista), jota alettiin toteuttaa. Valtionvarainministerinä oli Sauli Niinistö, jolla ilmeisesti synkkäsi erittäin hyvin Lipposen kanssa ja tulosta syntyi. Lipponen johti vielä seuraavaakin hallitusta, joka jatkoi historiallisesti samalta sateenkaari-pohjalta. Talous jatkoi kasvuaan tämän hallituksen aikana. EU-kaudella parhaat tulokset talouden osalta saavutettiin Lipposen hallitusten aikana. Voit tutkia asiaa BKT-kehityksen ja valtiontalouden lukujen perusteella. Eiköhän tämä jo sinällään riitä vastaukseesi siihen, että vasemmistopuolueet aina ovat lisäämässä menoja. Noissa Lipposen hallituksissa olivat mukana molemmat vasemmistopuolueet ja Vihreät suurimman osan aikaa.

    Päinvastainen esimerkki löytyy Matti Vanhasen II hallituksen ja sitä seuranneen Kataisen hallituksen ajoilta. Vanhanen kertoi tämän hallituskauden alussa, että nyt on jakovaraa. Mentiin Lipposen luoman linjan sokaisemana. Vanhanen I hallitus saavutti vielä hyvän tuloksen ja siinä hallituksessa demarit olivat mukana valtionvarainministeripuolueena. Suomessa talous kääntyi kasvu-uralta pois Matti Vanhasen hallituksen aikana ja jatkoi samaa taantuvaa kehitystä Jyrki Kataisen hallituksen aikana. Käänteen perusta oli amerikkalainen finanssikriisi, joka vaikutti myös meillä. Toinen suuri käännetekijä oli Nokian romahdus. Näihin porvarijohtoiset hallitukset eivät reagoineet. Sen sijaan Jyrki Katainen markkinoi kaikkien aikojen palkankorotusnousut Sari Sairaanhoitaja-kampanjallaan. Tämä oli pääsyy siihen, että Suomeen syntyi todellinen tai kuviteltu kilpailykykyongelma, jonka Kepun Juha Sipilä keksi hallitusohjelman pohjaksi. Todellisuudessa meillä oli paljon perustavaa laatua olevampia ongelmia kuin kilpailukyky ja on edelleen. Epätasapanoista elinkeinorakennetta kuin ei ratkaista palkkakilpailukykyä parantamalla. Sipilän hallituksen saavutukset eivät sen vuoksi kantaneet erityisen pitkälle.

    Eli koitapa nyt ihan itsekin ottaa vähän selvää poliittisen historiamme tapahtumista ja saavutuksista EU-aikana äläkä satuile ihan mitä tahansa pötyä.